Fact Sheet. Oliiviöljyala Euroopan unionissa. 1 Euroopan unioni maailman johtava oliiviöljyn tuottaja. Oliiviöljyala Euroopan unionissa

Transkriptio

1 Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Oliiviöljyala Euroopan unionissa Fact Sheet Oliiviöljy on hyvin monipuolinen tuote. Välimeren maissa se on ollut jo sukupolvien ajan tärkeää ihmisen terveydelle ja ruokavaliolle, ja nyt sitä arvostetaan laajalti myös Euroopassa ja muualla maailmassa sen ravitsemukseen ja terveyteen liittyvien sekä aistinvaraisten ominaisuuksien vuoksi. Euroopan unioni tuottaa eniten oliiviöljyä maailmassa, ja sen osuus oliiviöljyn tuotannosta on 80 prosenttia ja kulutuksesta 70 prosenttia. Oliiviöljyn tuotanto on merkittävää monien EU:n alueiden elinkeinoelämän kannalta, ja sen vuoksi on ilahduttavaa, että oliiviöljyn kysyntä on jatkuvassa kasvussa sekä EU:ssa että sen ulkopuolisissa maissa. Kysynnän kasvua edistävät EU:n ja muiden tahojen tukemat tiedotus- ja menekinedistämiskampanjat. EU:n oliiviöljyä koskevien toimintaperiaatteiden päätavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa oliiviöljyn asemaa maailmanmarkkinoilla edistämällä korkealaatuisen öljyn tuotantoa viljelijöiden, jalostajien, kauppiaiden ja kuluttajien hyväksi. 1 Euroopan unioni maailman johtava oliiviöljyn tuottaja Oliivintuotanto tärkeää maaseudun elinkeinoelämälle Oliivia viljellään laajalti Välimeren alueella, ja sillä on tärkeä merkitys maaseudun elinkeinoelämälle, paikalliselle kulttuuriperinnölle ja ympäristölle. Vuonna 2000 EU:ssa oli oliivitarhoja noin hehtaaria ( 1 ), mikä on noin 4 prosenttia käytettävissä olevasta maatalousmaasta. Oliivitarhoista 48 prosenttia on Espanjassa ja 22,5 prosenttia Italiassa. Oliivintuottajia on noin 2,5 miljoonaa ( 1 ), mikä on noin kolmasosa EU:n viljelijöistä. Italiassa on , Kreikassa , Espanjassa ja Portugalissa viljelijää. EU:n viidenneksi suurimmassa oliivintuottajamaassa Ranskassa on paljon vähemmän viljelijöitä. Oliivintuotanto on tärkein työllistäjä ja taloudellisen toiminnan perusta monilla tuotantoalueilla, ja se on muokannut näiden maiden maisemaa vuosisatojen ajan. ( 1 ) Maatalouden pääosaston tiedote Kohti oliiviöljyalan uudistusta, lokakuu 1998, katso Taulukosta 1 ilmenee tuotantotukea saavan tuotannon kehittyminen EU:ssa. Oliiviöljyala Euroopan unionissa Oliiviöljyalan toimijoita ovat viljelijät, osuuskunnat, puristamot, puhdistamot, sekoittamot sekä markkinoinnin eri alueilla toimivat yritykset. Tuotantoala voidaan laajasti ottaen jakaa kolmeen ryhmään: perinteiset viljelijät, jotka kasvattavat usein vanhoja oliivipuita, enemmän tuotantopanoksia ja hoitoa edellyttävät perinteiset viljelmät sekä voimaperäiset, usein uudehkot viljelmät, jotka ovat koneellistetumpia ja joilla käytetään enemmän muutakin teknologiaa, myös kastelua. Vanhojen ja uudenaikaisten viljelmien rinnakkaiselo selittää sen, että viljelmien koot, omistusolot ja jalostusrakenteet vaihtelevat EU:ssa. Myös tuotantojärjestelmissä on suuria eroja kunkin tuotantoalueen sisällä. Keskimääräinen tilakoko on esimerkiksi Italiassa niinkin alhainen kuin yksi hehtaari, kun taas Espanjan oliivitilat ovat suurempia, keskimäärin kuusi hehtaaria. Oliiviöljy tuotteena EU:ssa oliiviöljy on jaettu eri luokkiin. Niillä kaikilla on erityiset ominaisuutensa ja oma markkina-arvonsa. EU:ssa on aina pyritty määrittelemään selkeästi eri oliiviöljyluokat, jotta kuluttajat voivat olla varmoja ostamastaan tuotteesta ja tuottajat saavat laatutuotteestaan sen täyden markkina-arvon. EU:n uusin laatuluokitus tulee voimaan 1. marraskuuta Euroopan unioni ja maailmanmarkkinat Vaikka yhteisön oliiviöljyntuotanto johtaa maailmanmarkkinoita (yli kaksi miljoonaa tonnia), merkittäviä tuottajamaita ovat myös Tunisia, Turkki (EU:n ehdokasmaa), Syyria ja Marokko, jotka tuottivat markkinointivuonna 2000/2001 yhteensä yli tonnia (määrä vastaa noin 25:tä prosenttia EU:n ja 20:tä prosenttia maailman tuotannosta). Näihin määriin verrattuna muun maailman tuotanto on vähäistä. Vaikka EU onkin omavarainen oliiviöljyn suhteen, se käy sillä myös kauppaa. Markkinointivuonna 2000/2001 tuonti yhteisön ulkopuolisista maista oli tonnia, joka oli enimmäkseen irtotavaraa. EU:n vienti oli tonnia, ja se suuntautui pääasiassa Yhdysvaltoihin, Japaniin, Kanadaan ja Australiaan. EU:sta viedään oliiviöljyä enimmäkseen pullotettuna. Oliiviöljyala Euroopan unionissa > 1

2 2 Euroopan unionin oliiviöljyä koskevat toimintaperiaatteet Yhteisön oliiviöljyä koskevat toimintaperiaatteet ovat kehittyneet monien vuosien kuluessa, ja niissä keskitytään nyt voimakkaasti parantamaan tuotteen laatua sekä kannustamaan oliivinviljelijöitä varmistamaan kuluttajien tyytyväisyys. Oliiviöljyn yhteismarkkinoiden budjetti on yli 2,3 miljardia euroa vuodessa. Historiaa Oliiviöljyn tuotannon edistämiseen tähtäävät toimintaperiaatteet ovat muuttuneet EU:ssa huomattavasti siitä, kun ensimmäinen yhteinen markkinajärjestely ( järjestelmä ) otettiin käyttöön vuonna ( 2 ) Italia oli tuolloin käytännössä yhteisön kuudesta jäsenvaltiosta ainoa oliiviöljyn tuottajamaa. Ensimmäisillä toimenpiteillä pyrittiin ylläpitämään oliiviöljyn markkinahintaa, myöntämään tuottajille (erityisesti pientuottajille) erityistukea sekä lisäämään tölkitettävän oliiviöljyn tuotantoa. EU rajoitti tukikelpoisia tuotantoalueita (taattu enimmäismäärä), asetti vähimmäishintoja, otti käyttöön ylituotannon poistamiseksi markkinoilta rajasuojan sekä yksityisen ja julkisen varastoinnin ja myönsi vientitukia helpottaakseen markkinointia EU:n ulkopuolella. Kreikan jäsenyyden (1981) sekä Portugalin ja Espanjan jäsenyyden (1986) myötä EU muuttui nettotuojasta nettoviejäksi ja avaintekijäksi oliiviöljyn maailmankaupassa. Oli selvää, että alkuperäisen asetuksen säännöt eivät enää olleet tarkoituksenmukaisia, ja asetusta muutettiin vuonna 1984 sekä myöhemmin vuosina 1998 ja Vuoden 1998 uudistus Euroopan komissio laati vuoden 1997 helmikuussa raportin oliiviöljyä koskevan järjestelmän uudistustarpeesta ja esitti eri näkökohtia tulevaa järjestelmää varten. Komission katsauksessa lueteltiin useita käsittelyä edellyttäviä kysymyksiä: ( 2 ) Neuvoston asetus N:o 136/66/ETY, , rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYVL L 172, ). Oliiviöljyalalla ei ollut saatavissa luotettavia tilastotietoja. Vaikka tiedonkeruussa oli jonkin verran edistytty esimerkiksi oliivipuiden lukumäärää, viljeltyjen pinta-alojen ja perussatojen arviointimenetelmiä koskevien tietojen osalta, tarvittiin lisää täsmällisiä tietoja. Vuosien ajan oli ollut vaikeaa varmistaa tuen perillemeno viljelijöille siten, ettei tapahtunut petoksia. Alle 500 kilogrammaa oliiviöljyä vuodessa tuottavien tuottajien erityistukijärjestelmän valvonta oli yhä vaikeampaa. Yksittäisten oliivitarhojen tuotantotasoja on usein vaikea määritellä, koska omistajat voivat ottaa suuren osan varastoistaan omaan käyttöönsä, mikä vaikeuttaa yksittäisten tuottajien tukioikeuden laskemista. Ensimmäiset uudistukset toteutettiin vuonna ( 3 ) Niiden oli määrä olla siirtymäkauden järjestelyjä, mutta niihin sisältyi jo useita merkittäviä mukautuksia (tiivistelmä kehyksessä 1). Vuoden 2001 uudistus Alun perin vuodesta 1998 markkinointivuoden 2000/2001 loppuun ulottunutta siirtymäkautta jatkettiin vuonna 2001 markkinointivuoden 2003/2004 loppuun. ( 4 ) Tänä aikana komissio laatii uuden laajan katsauksen alan ja markkinoiden tarpeista ja ottaa huomioon siirtymäkauden järjestelmän ensimmäisinä vuosina saadut kokemukset sekä sen, että oliivinviljelystä ei ole saatavilla tarkkoja tietoja. Etusijalla on laatustrategiaan liittyvien kysymysten perusteellinen tarkastelu. Laatukysymysten tarkastelu johti vuonna 2000 julkaistuun Euroopan komission tiedonantoon oliiviöljyn laatustrategiasta, jossa todettiin seuraavaa: Nykyään tuotetaan enemmän erityyppisiä ekstraneitsytoliiviöljyjä ja vähemmän lamppuöljyä, mikä johtuu osittain valmistustekniikan parantumisesta. Neitsytoliiviöljyn määritelmiä olisi tiukennettava, jotta kuluttajille voidaan tarjota parempaa laatua. Epäselvyys erityyppisten oliiviöljyjen välillä uhkaa vähentää kuluttajien luottamusta tuotetta kohtaan. ( 3 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1638/98, , asetuksen N:o 136/66/ETY muuttamisesta (EYVL L 210, ). ( 4 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1513/2001, , asetusten N:o 136/66/ETY ja (EY) N:o 1638/98 muuttamisesta tukijärjestelmän soveltamisen jatkamisen ja oliiviöljyn laatustrategian osalta (EYVL L 201, ). Oliiviöljyala Euroopan unionissa > 2

3 Tämä puolestaan vaikuttaa viljelijöiden ja jalostajien saamiin hintoihin. Tiedonannossa ehdotettiin useita toimenpiteitä, joilla tuotteita koskevia vaatimuksia ja markkinointia voidaan parantaa. Jäsenvaltioiden olisi rahoitettava laadunparannusohjelmia pidättämällä tietty prosenttiosuus tuotantotuesta. Järjestelmää on tarkoitus tarkistaa vuoteen 2004 mennessä ja ottaa huomioon tämän lisätarkastelun tulokset ja siirtymäkauden järjestelmästä saadut kokemukset. 3 Oliiviöljyä koskeva järjestelmä tulevaisuudessa Kuten muiden yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) yhteydessä toteutettujen uudistusten, näidenkin muutosten tarkoituksena on tehdä ala kilpailukykyisemmäksi tarjontaa ja kysyntää tasapainottamalla. Muutoksilla pyritään myös parantamaan oliiviöljyn laatua, yksinkertaistamaan sääntöjä ja tehostamaan valvontaa. Ylitarjonnan riski markkinoilla kasvaa, jollei järjestelmää muuteta entisestään. Tämä ongelma on ilmaantunut, koska oliivipuiden määrä ja tuotanto ovat kasvaneet, mutta kulutuksen kasvu on ollut melko hidasta. Järjestelmän uudistuksessa vuonna 2001 oli periaatteena, että 1. marraskuuta 2003 alkaen oliivipuut ja viljelyalat, joita ei ole rekisteröity oliivialan maantieteellisen tietojärjestelmän nimellä tunnetulla ilmakuvausjärjestelmällä, eivät ole tukikelpoisia. Maantieteellisessä tietojärjestelmässä käytetään viljelyrekistereiden ja muiden lähteiden tietoja ja paikannetaan ne maantieteellisesti käyttämällä tietokoneelle siirrettyjä ilmakuvia. Tietojärjestelmällä voidaan varmentaa viljelyilmoitusten tiedot, jolloin tuotantotukia voidaan valvoa tiukemmin ja vähentää petosten mahdollisuutta. Maantieteellisestä tietojärjestelmästä toivotaan tulevan tärkein valvonnassa ja tarkastuksissa käytettävä väline. 4 Laadun parantaminen Oliiviöljyä koskevien toimintaperiaatteiden päätavoitteena on tulevaisuudessa parantaa tuotteen laatua entisestään, koska oliiviöljytuotteisiin liittyy vahvoja myönteisiä mielikuvia, oliivinviljelyn merkitys on suuri monissa EU:n jäsenvaltioissa ja EU:n asema oliiviöljyn maailmanmarkkinoilla on merkittävä. Oliiviöljyluokituksen määritelmiä muutettiin siirtymäkauden järjestelmän yhteydessä vuonna 1998 tiukempien vaatimusten käyttöönottamiseksi sekä uudenaikaisten ja tehokkaampien aistinvaraisten määritysmenetelmien soveltamiseksi. Määritelmiä täsmennettiin vuonna 2001 osana käynnissä olevaa kampanjaa, jonka tarkoituksena oli kannustaa tuottajia keskittymään oliiviöljyn laatuun. Voimassa olevissa vaatimuksissa vahvistetaan uusi määritelmä oliivin puristemassaöljyille, ja niiden avulla voidaan tehdä selkeä ero kyseisten öljyjen ja lamppuneitsytoliiviöljyjen välillä. Sääntöjä annettiin myös analyysimenetelmien parantamiseksi, tuotteen laadun määrittelemiseksi ja menettelyiden vahvistamiseksi testausraatien perustamista varten. ( 5 ) Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset Oliiviöljyn kaupan pitämisen vaatimuksia koskevassa uudessa asetuksessa ( 6 ) säädetään pakkaamista, merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevista kaupan pitämisen vaatimuksista EU:ssa. Asetuksella säädetään siis kuluttajan kannalta merkittävistä turvallisuustekijöistä ja mahdollistetaan se, että tuottajat saavat laatutuotteesta mahdollisimman suuren korvauksen. Pakkaamista koskevissa säännöissä rajoitetaan vähittäiskaupassa (myös suoramyynnissä) olevien tuotteiden pakkauskoko viiteen litraan, mikä parantaa laatua, koska pieni pakkauskoko vähentää hapettumista ja minimoi mahdollisuuden tuotteen omavaltaiseen muuttamiseen. Tärkeä uusi sääntö on, että vähittäismyyntiin tarkoitetussa astiassa on oltava merkintä, josta käy selvästi ilmi siinä olevan oliiviöljyn luokitus (katso kehys 2). Kyseisen asetuksen myötä tuottajat voivat lisäksi pitää kaupan ekstraneitsyt- ja neitsytoliiviöljyjään maantieteellisen alkuperän mukaan. Pakkausten lisämerkinnöille, kuten ensimmäinen kylmäpuristus on myös määritelty vaatimukset, jotta kuluttajat voivat olla varmoja siitä, että tuote vastaa merkintöjä. ( 5 ) Komission asetus (EY) N:o 796/2002, , oliiviöljyn ja uutetun oliiviöljyn ominaisuuksista sekä tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteessä olevien lisähuomautusten muuttamisesta (EYVL L 128, ). ( 6 ) Komission asetus (EY) N:o 1019/2002, , oliiviöljyn kaupan pitämistä koskevista vaatimuksista (EYVL L 155, ). Oliiviöljyala Euroopan unionissa > 3

4 Oliiviöljyn laadusta Laatu on tärkeä tekijä kuluttajien luottamuksen ja kulutuksen lisäämisessä niin EU:ssa kuin sen ulkopuolisissa maissa. Oliiviöljy tunnetaan laadustaan, ja laatustrategian käyttöönotto on yksi EU-aloitteiden tärkeimmistä tekijöistä. Laatua ei kuitenkaan voida saavuttaa yksinomaan yhteisön lainsäädännöllä, vaan se edellyttää kaikkien tuotannon ja markkinoinnin alalla työskentelevien tuottajien, puristamoiden, jalostajien ja myyjien mukanaoloa. Vuoden 2001 uudistuksessa säädetään tätä silmällä pitäen jäsenvaltioiden mahdollisuudesta pidättää tietty osuus markkinatuista sellaisten toimijaorganisaatioiden hyväksi, jotka sitoutuvat esimerkiksi markkinaseurantaan, oliiviöljyntuotannon ympäristövaikutusten parantamiseen sekä laadunparannukseen ja jäljitettävyyteen liittyviin toimiin. ( 7 ) Syötäväksi tarkoitetut oliivit Kaikkia oliiveja ei suinkaan käytetä öljyn valmistukseen osa sadosta tuotetaan sellaisenaan syötäväksi. Oliiviöljyä koskevassa järjestelmässä tuetaan myös tuottajia, jotka markkinoivat tuotantonsa syötäviksi oliiveiksi, sallimalla jäsenvaltioiden myöntää osan tuesta näille tuottajille. EU:n rahoittamat menekinedistämiskampanjat voivat koskea myös syötäväksi tarkoitettuja oliiveja. Oliiviöljy ja ympäristö Tietyntyyppiseen oliiviöljyntuotantoon voi liittyä ympäristöongelmia, kuten maaperän eroosiota, vesivarojen ehtymistä ja maataloudessa käytettävien kemikaalien liikakäytöstä johtuvaa saastumista. Mutta monilla EU:n alueilla oliivipuiden viljely edesauttaa sekä luonnon että maiseman ylläpitämistä. Maaseudun kehittämisohjelmia ja maatalouden ympäristöohjelmia on alettu käyttää ympäristöongelmien ratkaisemiseksi esimerkiksi parantamalla kasvuolosuhteita ja tuholaisten torjuntaa sekä sadonkorjuun, oliivien jalostuksen, öljyn varastoinnin ja jätteen käsittelyn edellytyksiä. Toimijaorganisaatioiden odotetaan myös osaltaan huolehtivan ympäristövaikutuksista. EU:ssa tuotetun oliiviöljyn menekinedistäminen EU rahoittaa tiedotus- ja menekinedistämiskampanjoita elintarvikkeiden kulutuksen lisäämiseksi niin EU:ssa kuin sen ulkopuolisissa maissa. Äskettäin annetuissa asetuksissa, joita sovelletaan myös oliiviöljyalalla, vahvistetaan jäsenvaltion ja kulloinkin kyseessä olevan alan rahoitusosuutta koskevat säännöt. ( 8 ) Oliiviöljylle ja syötäväksi tarkoitetuille oliiveille voidaan myöntää kyseistä rahoitusta. Oliiviöljymarkkinoiden laajentamiseksi tehdään myös markkinatutkimuksia. Tuottajat osallistuvat täysimääräisesti tähän toimintaan. Monet osapuolet tekevät uusia tuotteita ja tekniikkaa koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä, EU:n oliiviöljyala ja Kansainvälinen oliiviöljyneuvosto (IOOC) mukaan luettuina. EU on antanut IOOC:n tehtäväksi menekinedistämiskampanjoiden toteuttamisen yhteisön ulkopuolisissa maissa. ( 7 ) Komission asetus (EY) N:o 1334/2002, , neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/98 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä oliivialan toimijaorganisaatioiden markkinointivuosien 2002/2003 ja 2003/2004 toimintaohjelmien osalta. ( 8 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 2826/2000, , maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla (EYVL L 328, ) ja komission asetus (EY) N:o 94/2002, , maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2826/2000 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 17, ). Oliiviöljyala Euroopan unionissa > 4

5 Kehys 1 Oliiviöljyä koskeva siirtymäkauden järjestelmä Vuonna 1998 otettiin käyttöön seuraavat vuonna 1966 annettuun asetukseen tehdyt tärkeimmät muutokset: Toimintaperiaatteisiin liittyvien välineiden määrää vähennettiin, ja tärkeimmäksi tukitoimenpiteeksi jäi tuotantotuki. Tuotantotukea myönnetään kaikille tuottajille tuotetun oliiviöljymäärän perusteella eikä puiden lukumäärän ja kiinteämääräisen sadon perusteella (kuten säädettiin pientuottajia koskevassa vuonna 1998 kumotussa järjestelmässä). EU:n tuotantotukikelpoista oliiviöljyn taattua enimmäismäärää nostettiin 31,6 prosenttia 1,35 miljoonasta tonnista 1,78 miljoonaan tonniin, joka jaettiin jäsenvaltioiden kesken taattuina kansallisina määrinä. Samalla tuotantotukea laskettiin 142,2 eurosta tonnilta 132,5 euroon tonnilta. Julkinen varastointi (interventio) korvattiin yksityisen varastoinnin sopimusjärjestelmällä vakavien markkinahäiriöiden poistamiseksi. Otetaan käyttöön oliivialaa koskeva maantieteellinen tietojärjestelmä. Uusille 1. toukokuuta 1998 jälkeen istutetuille oliivipuille ei myönnetä markkinatukea. Jäsenvaltiot voivat myöntää syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuottajille tukea jäsenvaltion taatun kansallisen määrän rajoissa. Kulutustukea ei enää makseta. Tuotantotuki Tuotantotukea myönnetään 2,2 miljoonalle Euroopan unionissa rekisteröidystä 2,8 miljoonasta oliiviöljyn tuottajasta. Tämä on taloudelliselta kannalta katsottuna oliiviöljyalaa koskevan järjestelmän merkittävin toimenpide. Tukea myönnetään vain tosiasiallisesti tuotetun määrän perusteella. Tuesta pidätetään prosenttiosuus oliiviöljyn tuotannon laadun parantamiseen tähtääviin toimenpiteisiin ja tuottajaorganisaatioiden toiminnan turvaamiseen. Joitakin näistä toimenpiteistä sovelletaan jäsenvaltioiden tasolla. Jos tuotantotukisäännöksiä rikotaan esimerkiksi siten, että tukikelpoisen oliiviöljyn määrä on pienempi kuin tuottajien ilmoittama määrä, jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kyseisen tuottajan tai tuottajaorganisaation rankaisemiseksi. Taattu enimmäismäärä Kunkin jäsenvaltion tuotantotuki rajoittuu taattuun kansalliseen määrään. Taatun kansallisen määrän ylittävien jäsenvaltioiden tuottajille myönnettävää tukea alennetaan suhteessa ylitykseen. Taatun enimmäismäärän kokonaismäärästä 42,8 prosenttia on myönnetty Espanjalle, 30,6 prosenttia Italialle ja 23,6 prosenttia Kreikalle. Jos jokin jäsenvaltio ylittää taatun kansallisen määrän, 20 prosenttia tästä määrästä voidaan käyttää jonkin toisen jäsenvaltion taatun kansallisen määrän ylityksen korvaamiseen ja 80 prosenttia voidaan siirtää seuraavan markkinointivuoden taattuun kansalliseen määrään. Tällä pyritään ottamaan huomioon oliiviöljytuotannon suuret vuosivaihtelut. Taatut kansalliset määrät (tonneina) oliivin puristemassaöljy mukaan luettuna Espanja Italia Kreikka Portugali Ranska yhteensä Oliiviöljyala Euroopan unionissa > 5

6 Kehys 2 Oliiviöljyjen ja oliivin puristemassaöljyjen kuvaukset ja määritelmät Ekstraneitsytoliiviöljy: Laadultaan korkealuokkainen oliiviöljy, joka on saatu suoraan oliiveista ja ainoastaan mekaanisin menetelmin. Neitsytoliiviöljy: Oliiviöljy, joka on saatu suoraan oliiveista ja ainoastaan mekaanisin menetelmin. Jalostetusta oliiviöljystä ja neitsytoliiviöljystä koostuva oliiviöljy: Öljy, joka sisältää yksinomaan jalostettuja oliiviöljyjä ja suoraan oliiveista saatuja öljyjä. Oliivin puristemassaöljy: Öljy, joka sisältää yksinomaan oliiviöljyn puristamisen yhteydessä erotettua tuotetta, jota käsittelemällä on valmistettu öljyjä, ja suoraan oliiveista saatuja öljyjä tai öljy, joka sisältää yksinomaan oliiviöljyn puristamisesta peräisin olevaa puristemassajäämää käsittelemällä valmistettuja öljyjä ja suoraan oliiveista saatuja öljyjä. Oliiviöljyalalla käytetään sääntelytarkoituksiin eri luokittelua, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot tuotantomenetelmistä ja tärkeimmistä ominaisuuksista, kuten happopitoisuuksista (23. heinäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1513/2001 liite (EYVL L 201, )). Taulukko 1 Oliiviöljyntuotanto, jolle myönnettiin tukea (*) (tonneina) Vuosi Italia Espanja Kreikka Portugali Ranska yhteensä 1989/ / / / / / / / / / / / (*) Oliivin puristemassaöljy mukaan lukien; syötäväksi tarkoitetut oliivit oliiviöljyekvivalenttina markkinointivuodesta 1998/1999. Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Vastaava toimittaja: Eugène Leguen de Lacroix, EK maatalouden pääosasto. Tämän julkaisun kirjoitukset eivät sido komissiota. Lisätietoja: Toimisto: L/130-4/148A, B-1049 Bruxelles. Suora puhelinyhteys: (32-2) , keskus: (32-2) Faksi: (32-2) Teleksi: COMEU B Internet: Painettu kierrätyspaperille KF FI-D Lopuyllinen versio laadittu kesäkuussa 2002.