Tiedosta teoiksi ja takaisin

Transkriptio

1 Erja Pietiläinen (toim.) Tiedosta teoiksi ja takaisin Puheenvuoroja erityisen tuen käytännöistä

2 2016 Kehitysvammaliitto ry ja kirjoittajat Oppimateriaalikeskus Opike ISBN

3 Sisältö Lukijalle... 4 Parhaat lähtökohdat elämään miten valmistamme onnistumaan... 7 Erja Pietiläinen Oppilaan oikeudet Suomessa...13 Ulrika Krook ja Erik Munsterhjelm Jokaisessa hetkessä on onnistumisen mahdollisuus...30 Kaisa Laine Täydennystä vuorovaikutuksen työkalupakkiin...37 Kaisa Martikainen Aistitaan tarina...48 Maiju Mäki Koulukohtainen opetussuunnitelma ja OPS Outi Lehtola-Räsänen Ilmiöpedagogiikkaa yksilöllistetyssä pienryhmässä...69 Kati Evinsalo Opetuksen arkea...76 Maarit Mandelin Opetus ja terapia yhteensovittaminen...87 Heli Laakso ja Paula Perälä Kehitys- ja vaikeavammaisten opiskelijoiden valmentavat koulutukset: historiallinen muotoutuminen, ristiriidat ja tulevaisuuden haasteet...96 Aarno Kauppila Oikeus oppimiseen osallisuuden ja vammaisten ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta Susanna Lehti Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen asema osana ammatillisen koulutuksen kenttää Susanna Lehti Keneltä hakea tietoa tai apua? Erja Pietiläinen

4 4 Lukijalle Tämä artikkelikokoelma on syntynyt Kehitysvammaliiton toteuttamasta ja Opetushallituksen tukemasta Vaikeavammaisten opetus tänään ja tulevaisuudessa -koulutuksen sisällöistä ja palautteen pohjalta. Kirjoittajat ovat olleet koulutuksessa luennoitsijoina tai osallistujina, Aarno Kauppilaa lukuun ottamatta. Kirjoittajilla on kullakin oma lähtökohtansa ja kiinnostuksensa käsiteltäviä aiheita kohtaan. Suuret kiitokset heille kaikille aiheeseen ja kirjoittamiseen paneutumisesta. Koulutuskokonaisuuden lähtökohtana olivat uudistuvat opetussuunnitelmien perusteet. Artikkeleissa nousee esille koulutuksessa ja siihen liittyneissä ryhmätöissä ja pohdinnoissa sekä palautteessa tärkeiksi koettuja teemoja. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet tulevat voimaan elokuussa Tätä kokoelmaa työstettäessä kunnissa ja kouluissa on parhaillaan menossa paikallisten ja koulukohtaisten suunnitelmien laatimisvaihe. Vaihe, jossa myös erityistä tukea tarvitsevien, toiminta-alueittain opiskelevien ja pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvien oppilaiden tilanne ja opetus on tärkeää huomioida. Kokoelman alussa Ulrika Krook ja Erik Munsterhjelm tarkastelevat oppilaan oikeuksia. Opetusta ja koulunkäyntiä tarkastellaan useissa eri yhteyksissä oppilaan velvollisuuksien kautta. Tässä Oppilaan oikeudet Suomessa -tekstissä keskiössä ovat oppilaat, joiden oikeuksia on harvemmin koottu yhteen. Teksti on alun perin julkaistu ruotsinkielisenä oppaana, jota on käytetty mm. vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Vuorovaikutus ja oppilaan kohtaaminen ja kuuleminen mahdollistavat oppimisen. Jos opettaja ei ymmärrä oppilaan viestejä ja reaktioita, hänen on vaikea tietää, mitä oppilas oppii tai ymmärtää tai yrittää viestittää opettajalle ja muulle ryhmälle. Kaisa Laineen artikkelissa tarkastelun kohteena on vaikeasti kehitysvammaisen oppilaan kohtaaminen. Laine haastaa lähi-ihmiset kehittämään omia vuorovaikutustaitojaan mm. siinä, miten muuttaa omaa kommunikointitapaansa ja miten sopeuttaa omaa toimintaansa oppilaan tarpeisiin eri tilanteissa. Jokaisessa tilanteessa on mahdollisuus hyvään kohtaamiseen ja keskinäisen ymmärryksen parantamiseen hetki hetkeltä. Kaisa Martikainen jatkaa Laineen avaamaa polkua ja tarkastelee tekstissään kolmea tapaa, joilla jokainen meistä voi paremmin huomioida varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa toimivan henkilön erilaisissa jokapäiväisissä opetustilanteissa: LOVITmuistisääntö, voimauttava vuorovaikutus ja Huomioiva Yhdessäolo Päivittäin (HYP). Nämä työvälineet on helppo ottaa käyttöön ja sisällyttää ne omaan toimintaan. Oppilailla on enemmän mahdollisuuksia oppia ja olla tasavertainen osallistuja, kun heidän vuorovaikutustaitonsa pidetään herkkinä ja aktiivisina. Sadut tarjoavat lapsille mahdollisuuden paitsi kiehtovaan tarinaan myös erilaisten tunteiden ja aistimusten kokemiseen. Maiju Mäki lähestyy monikanavaista opetusta

5 5 Puhahilkka-sadun kautta ja etenee loogisesti tarinan alusta loppuun ja esittää sadun eri kohtauksiin useita vaihtoehtoja, miten eri aistit tarinan myötä voidaan huomioida opetuksessa ja oppimisessa. Kun oppilaat saavat kokea eri aistien kautta mm. tunteita, ääniä ja tuoksuja, he oppivat ymmärtämään itseään ja ympärillä olevia asioita. Monikanavainen opetus myös auttaa oppilaita hahmottamaan omaa kehoaan ja sisäistämään uutta tietoa aikaisempaa paremmin. Tekstissä on sylillinen vinkkejä, joita lukija voi soveltaa ja laajentaa myös muihin satuihin ja tarinoihin. Outi Lehtola-Räsänen tarkastelee tekstissään erityiskoulun rehtorin silmin koulukohtaista opetussuunnitelmaa suhteessa vuonna 2016 voimaan tuleviin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Artikkeli on käytännönläheinen ja antaa lukijalle monta hyvää vinkkiä, miten viimeistellä oma koulukohtainen opetussuunnitelma erityisesti pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaiden kannalta. Lehtola-Räsänen painottaa myös, että muutosten tuulten puhaltaessa on tärkeä huomata, miten uuden opetussuunnitelman vaatimukset vahvistavat toiminta-alueittaisessa opetuksessa ja opetuksen yksilöllistämisessä aikaisemmin jo noudatettuja toimintatapoja. Onko uusi opetussuunnitelma siis helpompi ottaa huomioon toiminta-alueittain tapahtuvassa opetuksessa? Ei, tarkoituksena ei ole jämähtää vanhoihin toimintatapoihin tämän päivän lasten ja nuorten kanssa, vaan Lehtola-Räsänen korostaa opetuksen uudistumista, uutta opettajuutta ja jatkuvaa toiminnan arviointia ja kehittämistä OPS 2014 pohjalta. Ilmiöpedagogiikka on viime aikoina ollut paljon esillä opetuksesta ja opetussuunnitelmasta keskusteltaessa. Erityisluokanopettaja Kati Evinsalo on toteuttaa omassa opetuksessaan ilmiöpedagogiikkaa kolmatta lukuvuotta. Hän on ollut mukana Opetushallituksen Osallisuutta etsimässä -hankkeessa, jossa pohdittiin, mitä ilmiöpohjainen oppiminen käytännössä tarkoittaa ja millä eri tavoilla sitä voidaan toteuttaa. Evinsalo työskentelee Kemissä vuotiaiden oppilaiden pienryhmässä, jossa kaikki opiskelevat yksilöllistettyjen oppimäärien mukaan. Evinsalo puhuu vahvasti työskentelytavasta, joka vahvistaa oppilaiden motivaatiota ja antaa oppilaille paljon vapautta tarkastella käsiteltävää ilmiötä oman mielenkiinnon pohjalta. Samalla se kuitenkin edellyttää oppilailta mm. kirjallista raportointia omasta työstä, lopputulosten esittämistä muille, itsearviointia ja toisten tehtävien opponointia ja pohdintaa. Artikkeli antaa napakasti yhden mallin ja rytmin ilmiöpedagogiikan toteutukselle. Malli on kunkin lukijan sovellettavissa omaan opetukseen ja opetusryhmään. Koulupäivät sisältävät suuren joukon erilaisia tilanteita ja tapahtumia, joita ei aina välttämättä pysähdytä tai ehditä pohtimaan niiden eräänlaisen arkisuuden tai työn hektisyyden vuoksi. Maarit Mandelin nostaa tekstissään esille omia käytännön kokemuksiaan niin opettajana kuin sijaisvanhempana ja tukiperheen edustajana. Mandelin pohdiskelee mm. vaikeasti kehitysvammaisten oppilaiden jokapäiväistä kohtaamista, ikäkauteen liittyviä kysymyksiä ja oppilaan osaamisen tunnistamista ja edistymisen arviointia. Mandelin nostaa esille usein toistuvia, mutta ehkä liian herkästi ohitettuja, kysymyksiä ja esittää joitakin käytännössä toimineita ratkaisuja erilaisissa tilanteissa. Heli Laakso ja Paula Perälä toimivat molemmat erityisopettajina helsinkiläisessä erityiskoulussa. He ovat olleet tiiviisti mukana oman koulunsa opetussuunnitelmatyössä

6 6 ja tekevät oppilaiden tarpeiden mukaisesti jatkuvaa yhteistyötä terapiahenkilöstön kanssa. Koulussa opetuksen ja terapioiden yhteensovittaminen oppilaan kannalta tarkoituksenmukaisesti voi olla haasteellista. On sovitettava työskentelyä, aikatauluja ja toimintavälineitä ja -tapoja jatkuvasti niin, että oppilaan oikeus opetukseen ei vaarannu. Kullekin oppilaalle yhdessä luodut yksilölliset tavoitteet antavat niin opettajalle kuin terapeuteillekin yhteisen suunnan oppilaan kanssa työskentelyyn. Väitöskirjaansa valmisteleva Aarno Kauppila kuvaa tekstissään vaikeasti vammaisten valmentavien koulutusten historiaa 1800-lopulta tähän päivään ja esittää myös tulevaisuudenkuvan ja -kysymyksen. Napakan artikkelin kautta lukija saa selkeän kuvan siitä, mistä 1800-luvun lopulla aistiviallisten, joiksi tuolloin määriteltiin tylsämieliset, kuurot ja sokeat, kouluttamista koskevat määräykset ovat peräisin ja millaisia tavoitteita ammatilliselle opetukselle koulutuksen alkumetreillä asetettiin. Teksti auttaa myös ymmärtämään, miksi tänään jotkut asiat näyttävät siltä, miltä näyttävät, ja miten vammaisuuteen, erityishuoltoon ja tukimuotoihin liittyvä lainsäädäntö on rakentunut ja vaikuttanut niin opetukseen kuin oppilaisiinkin suhtautumisessa. Kauppila esittää myös perusteita, joihin eri ajanjaksojen ratkaisut ovat nojanneet. Lakimies Susanna Lehti tarkastelee ammattiin opiskelevien vammaisten opiskelijoiden oppimisen oikeutta ihmis- ja muiden perusoikeuksien kautta. Aihe on laaja ja monivivahteinen. Toisessa tekstissään Lehti jatkaa samaa teemaa käytännön näkökulmasta. Miten opiskelun oikeudet toteutuvat vammaisten nuorten elämässä ja onko heillä opintojen jälkeen mahdollisuutta edes haaveilla työelämään siirtymisestä ja oikeasta ansiotyöstä. Kokoelma päättyy koosteeseen erilaisista tahoista, joilta opetushenkilöstö voi saada tukea, apua, neuvoja ja vinkkejä omaan työhönsä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksessa ja oppilaanohjauksessa. Toivottavasti näistä vinkeistä ja linkeistä on apua arkipäivään ja ne johtavat myös uusille tiedonlähteille, uusiin tuttavuuksiin ja verkostoihin. Verkostoituminen ja kollegoiden välinen yhteydenpito on parhaimmillaan vastavuoroista ja voimaannuttavaa. Oman osaamisen voi antaa jakoon muille, ja toisilta on mahdollisuus saada apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsee. Helsingissä 15. helmikuuta 2016 Erja Pietiläinen

7 7 Parhaat lähtökohdat elämään miten valmistamme onnistumaan Erja Pietiläinen Uudistuvat opetussuunnitelmien perusteet tuovat opetushenkilöstölle pohdittavaksi monenlaisia asioita kuten oppimisympäristöt, uudistuva opetus, uudenlaiset opetusmenetelmät ja pedagogiset ratkaisut. Kaikkien oppijoiden kannalta tärkeää ovat laaja-alaiset oppimiskokonaisuudet, joiden tulisi sisältyä opetukseen oppijoista tai oppiaineesta riippumatta. Pyrkimyksenä on tukea oppijoita tulevaisuuden kansalaistaitojen hankkimisessa ja myöhemmin opiskelussa ja työssä pärjäämisessä. On hyvä muistaa, että opetussuunnitelman perusteet on tarkoitettu kaikille oppijoille. Koulun johtaminen ja opettajien ammattitaito ratkaisee sen, miten niiden soveltaminen ja mukauttaminen toiminta-alueittain opiskelevien ja pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvien oppilaiden opetukseen tapahtuu. Monitahoinen joukko tarpeita on aina ainutlaatuinen niin yksilölle kuin ryhmällekin, esimerkiksi perheelle, sekä muulle ympäristölle. Osalla oppilaista erityisen tuen tarve tai monimuotoiset tarpeet ovat olleet jo syntymästä saakka. On paljon asioita ja tekijöitä, jotka myös voivat tuottaa oppilaalle tuen tarpeita: opiskeluympäristö, perheen olosuhteet, vammaisuus tai terveydentila ja emotionaaliset tekijät. Entistä enemmän monimuotoista tuen tarvetta synnyttävät mm. traumat, mielenterveyteen liittyvä pahoinvointi ja sosiaaliset ongelmat. Kaikki lapset ja nuoret hyötyvät tuen tarpeen varhaisesta tunnistamisesta ja tuen järjestämisestä. Oppilaiden erityisen tuen tarpeet voivat myös vaihdella ajoittain, jolloin vaihtelun huomioiminen usein tarkoittaa myös toiminta- ja tuen tapojen tarkistamista ja muuttamista. Onko aiheellista kysyä, uhkaako osaa erityisen tuen tarpeessa olevista oppilaista jääminen muutosten tunnistamisen ulkopuolelle. Osaammeko riittävän herkästi havaita myös näissä oppilaissa tapahtuvat tarpeiden vaihtelut ja muuttaa toimintoja sen mukaisesti? Oikeanlaisella tuella lapsi tai nuori voi kasvaa ja kehittyä kohti itsenäistä elämää ja mahdollisimman korkeaa koulutusta. Osa nuorista tarvitsee intensiivistä fyysistä ja sosiaalista tukea koko elämänsä ajan. Kaikki oppilaat ovat kuitenkin oikeutettuja hyviin olosuhteisiin ja oppimisympäristöihin voidakseen edetä oppimisessa. On tärkeää, että koulun ohella myös muut ihmiset omalla tavallaan tukevat oppimistavoitteiden saavuttamisessa. Kun mietitään lapsen tai nuoren opetuksen järjestämistä, ensisijaista tulisi olla hänelle soveltuvan oppimisympäristön löytäminen. Ympäristön, jossa hänellä on mahdollisuus hyödyntää ja vahvistaa omia vahvuuksiaan ja edistyä oppimisessa parhaalla mahdollisella tavalla. Koulun valinta ei saisi enää perustua yksin esimerkiksi vammaan tai vamman laatuun. Oppimisympäristö on määritelty eri aikoina eri tavoin, ja pitkään sen on nähty tarkoittavan fyysistä ympäristöä. Nykykäsityksen mukaan oppimisympäristöllä tarkoitetaan

8 8 myös erilaisia ympäristöjä ja yhteisöjä sekä toimintakäytäntöjä, koska oppiminen tapahtuu myös muualla kuin tietyssä fyysisessä tilassa. Oppimisympäristö käsittää myös mm. soveltuvien opetusmenetelmien ja -välineiden käytön. Tavoitteena on pedagogisesti monipuolinen ja joustava kokonaisuus ja mahdollisuus luoviin ratkaisuihin ja asioiden ja ilmiöiden tutkimiseen. Oppiminen tapahtuu yhteydessä ja vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin. Lapsen oppiminen ja kasvu tapahtuu aikuisten lisäksi paljon vertaisten kanssa, mallioppimisena ja myös erityyppisellä medialla on merkityksensä. Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti oppilaan oma henkilökohtainen opetussuunnitelma voi rakentua monella eri tavalla sisältäen täysin toiminta-alueittain tapahtuvan opetuksen tai esimerkiksi opetussuunnitelman mukaiset aineopinnot joissain aineissa. Perusteiden (Opetushallitus 2014, s. 69) sanoin opetus järjestetään ottaen huomioon oppijan omat edellytykset ja opetus voi perustua erilaajuisiin oppimismääriin. Ensisijaisena tavoitteena on tukea oppilaan opiskelua siten, että yleisen oppimäärän mukaiset tavoitteet on mahdollista saavuttaa kaikissa oppiaineissa. Käytännössä tämä tarkoittaa yksilöllisiä ratkaisuja, joita tuetaan koulun tarjoamalla oppimisen tuella, mahdollisesti oppiaineesta vapauttamisella, pidennetyllä oppivelvollisuudella ja muilla oppilaalle tarpeellisilla toimilla. Oppilaille on annettava mahdollisuus osallistua ja heitä on tuettava osallistumaan itseään koskevan opetuksen järjestämisen ja arvioinnin suunnittelun eri vaiheisiin ja eri tavoin. Lähikouluperiaatteen mukaisesti kaikkien oppilaiden opetus tulisi järjestää oppilaan lähikoulussa. Oppilaan opetuspaikkaa miettiessä on kuitenkin otettava huomioon oppilaan kokonaistilanne ja tehtävä päätökset siten, että nimenomaan oppimisympäristö on oppilaan kannalta tarkoituksenmukainen. Opetuksen järjestämisen tarkoituksena tulee olla oppilaan valmiuksien vahvistaminen siten, että hän selviytyy opiskelustaan mahdollisimman hyvin. Pidennetty oppivelvollisuus tulee kyseeseen silloin, kun lapsi ei vammaisuuden tai sairauden vuoksi todennäköisesti pysty saavuttamaan perusopetukselle asetettuja tavoitteita yhdeksässä vuodessa. Tavoitteena on, että vaikeasti vammaiset lapset ohjautuvat tuen piiriin mahdollisimman varhain ja päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta tehtäisiin jo ennen oppivelvollisuuden alkamista. Pidennetyn oppivelvollisuuden päätökseen sisältyy myös päätös erityisestä tuesta, ja oppilaalle laaditaan aina jo esiopetukseen henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma HOJKS. On tärkeää, että päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta tehdään riittävän ajoissa, koska oppilaan oikeus esiopetukseen alkaa sen vuoden syyslukukauden alussa, jolloin lapsi täyttää viisi vuotta. Varhainen tuen piiriin ohjautuminen edellyttää hyvää yhteistyötä eri hallintokuntien välillä ja lapsen huoltajien kanssa. Viime kädessä lapsen huoltajat päättävät, osallistuuko lapsi oppivelvollisuutta edeltävään esiopetukseen. Päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta ei ole pysyvä, vaan asia tarkistetaan erityisen tuen päätöstä tarkistettaessa. Pidennetty oppivelvollisuus voidaan siis päättää, ja oppilas siirtyy yleisen oppivelvollisuuden piiriin. Tämä ei kuitenkaan poista oppilaan oikeutta ja mahdollisuutta saada erityistä tukea.

9 9 Vaikeimmin kehitysvammaisten, muulla tavoin vammaisten ja vakavasti sairaiden oppilaiden opetus on mahdollista järjestää toiminta-alueittain oppiainejaon sijasta. Toiminta-alueittain järjestettävästä opetuksesta päätetään erityisen tuen päätöksessä ja opetus järjestetään toiminta-alueittain vain kun todetaan, ettei oppilas kykene opiskelemaan edes oppiaineiden yksilöllistettyjä oppimääriä (Opetushallitus 2014, 71). Opetussuunnitelman perusteiden mukaan toiminta-alueita ovat motoriset taidot, kieli ja kommunikaatio, sosiaaliset taidot, päivittäisten toimintojen taidot ja kognitiiviset taidot. Opetuksen lähtökohtana ovat oppilaan vahvuudet, ja tavoitteena on antaa oppilaalle tietoja ja taitoja, joiden avulla hän suoriutuu mahdollisimman itsenäisesti elämässään (Opetushallitus 2014, 71). Toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa arviointi tapahtuu toiminta-alueittain ja arviointi annetaan aina sanallisena. Yksittäisen oppiaineen arviointi voi olla osa tätä sanallista arviointia tai erillisenä liitteenä. Käytännön työtä suunniteltaessa on haasteena, miten toiminta-alueittain opiskelevien oppilaiden itsearviointi toteutetaan ja miten opetukseen sisällytetään laaja-alaisen osaamisen osaamisalueet. Nämä osa-alueet ovat yhtä tärkeitä myös tämän oppilasjoukon opetuksessa tulevaisuutta ajatellen. Arvioinnissa puolestaan on etsittävä toimintatapoja ja -malleja, joissa arviointi tapahtuu ajallisesti lähellä arvioitavaa kohdetta. Näin siksi, että oppilaiden kyky ajalliseen pohdintaan ja menneisiin tapahtumiin voi olla hyvinkin heikko. Kun oppilaiden koulun valinnan lähtökohtana on oppilaalle soveltuva oppimisympäristö, on seurauksena se, että oppilasryhmät muodostuvat aikaisempaa heterogeenisemmiksi. Sama ilmiö on varmaan arkipäivää myös pienillä paikkakunnilla, jossa ei ole muuta mahdollisuutta kuin opettaa vaativan erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita, usein myös eri-ikäisiä, samassa opetusryhmässä. Opetusryhmien heterogeenisuus edellyttää entistä yksilöllisempää opetusta ja opetuksen järjestämistä. Opetushenkilöstön on myös mietittävä, miten turvataan riittävät resurssit oppimisen takaamiseksi ja miten opiskeltavat asiat rytmittyvät suhteessa opetukseen käytettävissä olevaan aikaan. Moni opettaja eri puolilla maata painiskelee opetusryhmiin ja resursseihin liittyvien asioiden kanssa. Isommilla paikkakunnilla ja isommissa kouluissa vaikeasti kehitysvammaisten opetuksessa työskentelevillä opettajilla on kollegoja, joiden kanssa voi jakaa opetustyöhön ja suunnitteluun liittyviä asioita ja kysymyksiä. Heillä on myös mahdollisuus käyttää yhteisopetusta ja muita variaatioita työskentelyssä. Apua ja tukea on helposti saatavilla ja tavoitettavissa. Sen sijaan monilla paikkakunnilla opetusryhmiä on yksi ja opetuksesta vastaa yksi opettaja. Samalla hän on koko kunnassa ainoa, jolla on vaikeasti kehitysvammaisten ja toiminta-alueittain opiskelevien opetukseen liittyvä tieto ja osaaminen. Joskus voi olla jopa niin, että tämä yksin työskentelevä opettaja ja hänen työnsä ei saa jalansijaa mm. opetussuunnitelman laadinnassa ja opetuksen järjestämiseen liittyvissä asioissa. Kun opettaja tarvitsee koulun ulkopuolista apua, suuremmilla paikkakunnilla vastauksia ja tietoa löytyy helpommin kollegoilta ja muilta asiantuntijoilta. Yksin työskentelevä opettaja sen sijaan saattaa jäädä vaille tietoa tai jää etsimään sitä sattumanvaraisesti.

10 10 Lapset ja nuoret, jotka elävät monimuotoisten tarpeiden ja erityisen tuen tarpeiden kanssa, eivät ole yhdenmukainen ryhmä, eikä heidän tarpeisiinsa voida vastata yhdellä ja samalla tavalla. Viimeisimpänä aiheeseen on tartuttu vaativan erityisen tuen Veturi-hankkeessa ( ), jossa kohteena oli perusopetuksen erityinen tuki, erityisesti sen reunusalue, ns. vaativa erityinen tuki. Termi ei ole perusopetuksen normiston mukainen käsite, eikä siitä sellaista olla tekemässä. Se on kuitenkin hankkeen aikana levinnyt varsin laajaan ja osin myös viralliseen käyttöön (Kontu, Pirttimaa, Ojala, Kokko, Räty, Lassinpelto & Pesonen 2015, 5.) Erityistä tukea tarjotaan monitahoista ja moniammatillista tukea tarvitseville oppilaille, joilla on vakavia psyykkisiä pulmia, moni- tai vaikeavammaisuutta, kehitysvammaisuutta tai autismin kirjon diagnoosi. Monilla kohderyhmän lapsilla ja nuorilla on pidennetty oppivelvollisuus ja heidän opetuksensa toteutuu toiminta-alueittain tai yksilöllistetyn opetussuunnitelman mukaisesti. Hankkeessa selvitettiin kohderyhmän oppilaiden opetuksen nykytilaa sekä koottiin tutkimustietoa kohderyhmän opetushenkilöstön täydennyskoulutuksen kehittämiskokeilujen pedagogisista ratkaisuista, yhteistyöstä ja ohjausmalleista (Kokko, Pesonen, Polet, Kontu, Ojala & Pirttimaa 2014; Ojala, Räty, Kokko, Pesonen, Polet, Kontu & Pirttimaa 2015). Hankkeessa tutkimustyön lisäksi mm. valmennettiin koulujen erityisen tuen ammattilaisia ja tuettiin heitä kehittämään uusia innovaatioita. Opetus- ja kulttuuriministeriöön perustettiin myös vaativan erityisen tuen kehittämisryhmä. Veturi-hankkeen loppuraportissa annetaan kehittämisehdotuksia, joiden toteutuminen vahvistaisi opetushenkilöstön tekemää työtä, lisäisi osaamista kentällä ja tukisi entistä paremmin oppijoiden oppimista ja polkuja kohti tulevaisuutta (Kontu, Pirttimaa, Ojala, Kokko, Räty, Lassinpelto & Pesonen 2015). Opetus on monialaista, ja se nivoutuu tiiviisti erilaisiin jokapäiväisiin tilanteisiin ja tapahtumiin. Se edistää oppilaan kokonaiskehitystä ja ylläpitää oppilaan toimintakykyä. Kunkin oppilaan yksilölliset tavoitteet ja oppimisen edistyminen kirjataan HOJKS:aan. Tavoitteiden tulee olla konkreettisia ja saavutettavissa olevia. Konkreettiset tavoitteet yhdistettynä oppilaan vahvuuksiin ja mielenkiinnonkohteisiin tukevat oppimisen motivaatiota. Opetuksessa voidaan yhdistää eri toiminta-alueiden sisältöjä, ja toiminta-alueet voivat myös sisältää jonkin oppiaineen tavoitteita ja sisältöjä. Opetuksen suunnittelu ja toteutus tehdään yhdessä huoltajien kanssa ja yhteistyössä oppilaan tilanteeseen liittyvän muun opetushenkilöstön ja muiden ammatti-ihmisten kanssa. Iso-Britanniassa tuli voimaan vuonna 2015 Children and Families Act Lakiin liittyen edellytetään mm., että jokaiselle vaativaa erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle laaditaan yksi suunnitelma, joka yhdistää oppilaan saaman opetuksen, sosiaalipalvelut ja terveydenhuollon palvelut ja tukitoimet yhdeksi oppilas- ja perhelähtöiseksi kokonaisuudeksi. Tämä suunnitelma yhdistää myös tavoitteet, joihin kaikki oppilaan kanssa työskentelevät sitoutuvat ja joita he yhteistoiminnallisesti pyrkivät oppilaan kanssa saavuttamaan. Yhteistoiminta nähdään oppilaan etuna. Suunnitelmassa kuvataan palveluiden lisäksi mm. oppilaan vahvuudet, mihin on oppilaan elämänlaadun kannalta hyvä kiinnittää huomiota juuri nyt, mitkä asiat oppilaan mielestä ovat

11 11 kiinnostavia, mikä on tärkeää tulevaisuutta ajatellen, mitkä asiat oppilaan mielestä ja kannalta ovat hyvin ja mitkä eivät ja miten kukin muu ihminen voi oppilaan oppimista ja kasvua tukea. Opetus/koulutus Terveydenhoitopalvelut Yksi suunnitelma Sosiaalipalvelut ja tuki Kuvio 1. Yhden suunnitelman periaate erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tueksi. Ehkä Suomessa olemme edelleen hieman kiinni organisaatiokeskeisessä ajattelussa. Mutta olisiko meillä vielä varaa parantaa ja kiriä kohti oppilas- ja lapsilähtöisyyttä ja yhteistoimintaa kaikilla oppilaita yhdistävillä toiminnankentillä.

12 12 Lähteet Kokko, T., Pesonen, H., Polet, J., Kontu, E., Ojala, T. & Pirttimaa, R Erityinen tuki perusopetuksen oppilaille, joilla tuen tarpeen taustalla on vakavia psyykkisiä ongelmia, kehitysvamma- tai autismin kirjon diagnoosi. VETURI-hankkeen kartoitus (pdf) Kontu, E., Pirttimaa, R., Ojala, T., Kokko, T., Räty, L., Lassinpelto, O.-P. & Pesonen, H Vaativan erityisen tuen tutkimus- ja kehittämishanke VETURI vuosina Loppuraportti opetus- ja kulttuuriministeriölle. (pdf) Ojala, T., Räty, L., Kokko, T., Pesonen, H., Polet, J., Kontu, E. & Pirttimaa, R Erityinen tuki. Erityisen tuen toteutuminen sairaalaopetusyksiköiden, valtion koulukotien sekä kuntayhtymien ja yksityisten omistamien laitos- ja erityiskoulujen opetusryhmissä. VETURI-hankkeen kartoitus II. jyu/kastdk/veturi/ajankohtaista (pdf) Opetushallitus Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Määräykset ja ohjeet 2014:96. Helsinki: Opetushallitus. Sähköisenä ( ) Lisälukemista Iso-Britannian käytännöistä kiinnostuneille Government UK, Department for Education and Department of Health Children and Families Act (voimaan syyskuussa 2015) Implementing a new 0 to 25 special needs system: further education. Advice for further education colleges, sixth form colleges, academies and special post-16 institutions. March Implementing a new 0 to 25 special needs system: LAs and partners. Duties and timescales - what you must do and when. March file/414388/send_implementation_update.pdf Special educational needs and disability code of practice: 0 to 25 years Statutory guidance for organisations which work with and support children and young people who have special educational needs or disabilities. January Transition to the new 0 to 25 special educational needs and disability system. Departmental advice for local authorities and their partners. Third edition Sebtember system/uploads/attachment_data/file/463320/transition_dept_advice_sept15.pdf 0 to 25 SEND code of practice: a guide for health professionals. Advice for clinical commissioning groups, health professionals and local authorities. September Government UK, Department for Education Schools: guide to the 0 to 25 SEND code of practice. Advice for school governing bodies/proprietors, senior leadership teams, SENCOs and classroom staff. September system/uploads/attachment_data/file/349053/schools_guide_to_the_0_to_25_send_code_of_practice.pdf Special educational needs and disability: A guide for parents and carers. August Social care: guide to the 0 to 25 SEND code of practice. Advice for social care practitioners and commissioners. September Social_care guide_to_the_0_to_25_send_code_of_practice.pdf

13 13 Oppilaan oikeudet Suomessa Ulrika Krook ja Erik Munsterhjelm Tämä teksti on opas perusopetusta saavan oppilaan oikeuksiin Suomessa. Se on kirjoitettu ensi sijassa vanhemmille, mutta sen sisältämästä tiedosta on hyötyä myös oppilaille ja opettajille. Olemme kuitenkin päättäneet kirjoittaa tekstin sinä-muodossa, ikään kuin oppilaalle itselleen, sillä tässä oppaassa keskiössä on oppilas. Vaikeusasteeltaan teksti soveltuu peruskoulun ylimpien luokkien oppilaille. Ilmaisu sinun vanhempasi kattaa myös tilanteet, joissa vanhempia on vain yksi tai lapsen huoltajina ovat muut kuin omat vanhemmat. Aloitteen aineiston julkaisemisesta on tehnyt suomenruotsalainen vanhempien, opettajien ja oppilaiden yhteistyöjärjestö Förbundet Hem och Skola, sillä monilla vanhemmilla ja lasten huoltajilla on ollut kysyttävää oppilaitten oikeuksista ja velvollisuuksista. Teksti on julkaistu alun perin ruotsinkielisenä Elevens rättigheter i Finland -nimisenä vihkosena, joka löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta ja Tulostettava suomenkielinen opas (pdf) löytyy verkosta sivulta opike.fi. Materiaalia voi käyttää ja hyödyntää mm. kodin ja koulun välisessä yhteistyössä, oppilaiden kanssa tehtävässä yhteistyössä ja oppilaan ohjauksessa. Johdanto Koulumaailmassa on oikeuksista puhuttaessa perinteisesti lähdetty koulun ja perheen näkökulmasta. Aina ei kuitenkaan ole nähty oppilaita yksilöinä, joilla on omat oikeutensa. Oikeuksien sijaan on korostettu enemmänkin oppilaiden velvollisuuksia, kuten sopeutumista kouluun ja sen sääntöihin sekä kotitehtävien tekemistä. Viime vuosina on kuitenkin entistä laajemmin nostettu esille oppilaitten oikeutta osallistua ja vaikuttaa. On tärkeää, että lapset ja nuoret saavat tietoa omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Aivan yhtä tärkeää on, että myös aikuiset opettajat, koulun muu henkilökunta ja vanhemmat saavat tietoa näistä asioista. Kyse on ihmisoikeuksista ja niin kutsutuista perusoikeuksista ja -vapauksista. Jos kaikki koulunkäynnin kanssa tekemisissä olevat henkilöt kunnioittavat perusoikeuksia, tulee koulusta oppilasystävällisempi, viihtyvyys paranee ja kaikki suoriutuvat tehtävistään paremmin. Opettaminen on yhteistyötä, jossa on otettava huomioon oppilaitten tarpeet ja etu ja jossa samanaikaisesti tarvitaan myös perheen ja koulun välistä yhteistyötä. Ilmapiirin, oppimisympäristön ja työskentelytapojen on oltava toimivia, jotta opetushenkilöstö saa työnsä tehdyksi. Opetushenkilöstön lisäksi koulussa on muutakin henkilökuntaa, jotka vaikuttavat koulussa viihtymiseen ja oppilaitten oikeuksien toteutumiseen. Lapsen oikeuksien julistuksessa sanotaan, että lapset ja nuoret käyvät koulua voidakseen valmistautua vastuulliseen elämään vapaassa yhteiskunnassa. Koulu antaa heille

14 14 pohjan ja työvälineet, jotta he voivat yksilöinä edistää kunnioitusta sekä ympäristöään että omaa ja toisten kulttuuri-identiteettiä kohtaan. Perusoikeudet ja oppilaan oikeusasema Tausta Alle 18-vuotiaita lapsia koskevat erityiset oikeudet. Niiden mukaan aikuisten on suojeltava lapsia ja kohdeltava teitä arvostavasti kaikissa tilanteissa. Perusoikeuksia ja -vapauksia, ihmisoikeuksia ja etenkin lapsen oikeuksia koskevan tiedon on sisällyttävä olennaisena osana opetussuunnitelmaan, koulun sääntöihin ja muihin suunnitelmiin sekä vanhemmille ja koulun henkilökunnalle jaettavaan tietoon. Opettajat eivät välttämättä tule ajatelleeksi, että he toteuttavat oppilaiden oikeuksia, kun he kohtelevat teitä tasa-arvoisesti ja tarjoavat teille laadukasta opetusta ja turvallisen kouluympäristön. Lapsiystävällisessä koulussa, jossa kunnioitetaan kaikkien oikeuksia, kaikki voivat paremmin ja viihtyvyys lisääntyy. Tasa-arvo ja syrjintä Tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat sekä perusopetuslain että opetussuunnitelman perusteiden lähtökohtana. Tämä tarkoittaa, että koulun henkilökunta ja koulun asioista päättävät ihmiset eivät saa tehdä mitään sellaista, jonka vuoksi joku oppilaista joutuu huonompaan asemaan kuin joku toinen. Kun päättäjät tekevät koulua koskevia päätöksiä, he eivät saa jättää huomioimatta teidän oikeuksianne vain siksi, että aikuiset pääsisivät siten vähemmällä tai helpommalla. Teidän kaikkien oppilaitten, koulun työntekijöiden ja vanhempien on kunnioitettava toistenne perusoikeuksia ja -vapauksia sekä ihmisoikeuksia. Sinulla on oikeus leikkiä ja viettää aikaa niiden kanssa, joiden kanssa parhaiten viihdyt. Siitä vanhempasi eivät oikeastaan voi päättää. Toisaalta sinulla ei kuitenkaan ole oikeutta kieltäytyä työskentelemästä pareittain tai ryhmässä muiden oppilaiden kanssa, sillä opetukseen sisältyy yhteistyön tekeminen eri ihmisten kanssa. Myöskään tästä vanhemmat eivät voi päättää. Jos te oppilaat kunnioitatte aikuisten ja toistenne oikeuksia, aikuistenkin on helpompi kohdella teitä arvostavasti ja suojella teitä. Koulussa ei saa leimata oppilaita tai perheitä. Esimerkiksi jos joku opettajista seurustelee jonkun oppilaan vanhempien kanssa tai on sukua jollekin teistä. Tai kun jonkun oppilaan vanhemmat ansaitsevat enemmän kuin toisen. Tai kun jonkun oppilaan perheessä on vammainen perheenjäsen tai perhe on muuttanut tänne jostain toisesta maasta. Kaikki koulun oppilaat ovat yhtä arvokkaita, ja heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet. Se ei silti tarkoita, että kaikki koulussa olisi tarkalleen samanlaista kaikille. Esimerkiksi oppilaat, joilla on jokin vamma, tai maahanmuuttajataustaiset oppilaat, saattavat tarvita ylimääräistä tukea selviytyäkseen tasavertaisina muiden koulun oppilaitten kanssa.

15 15 Opettajien ja rehtorin lisäksi on myös päätöksentekijöitä ja viranomaisia, jotka vastaavat ja valvovat sitä, että oppilaita kohdellaan tasavertaisina eikä ketään syrjitä. Näitä ovat esimerkiksi kunnan- tai kaupunginvaltuusto, Opetushallitus, opetus- ja kulttuuriministeriö ja erilaiset oikeusviranomaiset. Uskonnonopetus Ennen kuin aloitat koulun, vanhempasi päättävät, mihin uskonnonopetukseen osallistut. Jos et kuulu mihinkään kirkkoon tai uskonnolliseen yhteisöön, sinulle opetetaan koulussa elämänkatsomustietoa. Kun sinulle opetetaan elämänkatsomustietoa tai annetaan muuta kuin kristillistä uskonnonopetusta koulussa, saat tietyissä tilanteissa yhdessä vanhempiesi kanssa päättää, osallistutko kristillisiin tilaisuuksiin vai et. Tällaisia tilaisuuksia ovat esimerkiksi aamunavaukset, joissa puhuu pappi, tai joulukirkko. Et voi kuitenkaan kokonaan luopua uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksesta. Esimerkiksi nämä asiat voivat olla erilaisia eri oppilailla: oppiaineet kuten uskonto tai elämänkatsomustieto, apuvälineet, erityisopetus tai muut erityisjärjestelyt, koulunkäynninohjaajat tai -avustajat, enemmän aikaa kokeisiin ja haasteellisiin työtehtäviin. Oppilaita ei saa erotella seuraavista syistä: sukupuoli, ikä, tausta, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, terveydentila, vammaisuus tai jokin muu syy, joka koskee oppilasta henkilönä. Esimerkkejä muista henkilöistä, joilla on samat yhtäläiset ihmisoikeudet ja velvollisuudet kuin sinulla: toiset oppilaat, vanhemmat, sisarukset ja uussisarukset, opettajat, koulukuraattori, koulun muu henkilökunta, koulutaksinkuljettaja. Oppilaan yksityisyys koulussa Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kukaan ei saa vahingoittaa tai halventaa lapsen mainetta tai kunniaa. Sinun yksityisyydelläsi on samanlainen suoja kuin aikuistenkin yksityisyydellä. Koulussa on tärkeää, että sinun ja perheesi oikeutta yksityisyyteen kunnioitetaan. Toisaalta on myös tärkeää, että sinä ja perheesi kunnioitatte opettajien ja koulun muun henkilökunnan oikeutta yksityisyyteen. Koulussa sinä, luokkatoverisi ja opettajat luonnollisesti saatte tietoonne erilaisia asioita toisistanne. Muun muassa vaitiolovelvollisuus on otettu käyttöön suojaamaan ihmisten yksityisyyttä, ja se koskee kaikkia koulussa työskenteleviä. Käytännössä vaitiolovelvollisuus tarkoittaa, että voit luottaa opettajiin ja siihen, etteivät he kerro esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai ystävilleen asioita, joita sinusta tietävät. Oikeutesi turvallisuuteen on kuitenkin tärkeämpi kuin opettajan vaitiolovelvollisuus esimerkiksi silloin, jos kirjoitat aineessa, että sinua on kiusattu tai et tunne oloasi turvalliseksi kotona. Tällöin opettajalla voi jopa olla velvollisuus kertoa tilanteestasi

16 16 esimerkiksi vanhemmille, rehtorille tai oppilashuollon työntekijöille voidakseen suojella ja auttaa sinua. Päätät kuitenkin itse, mitä koulussa itsestäsi kerrot. Esimerkkejä yksityisyyteen kuuluvista asioista: perheen taloudellinen tilanne, jonkun perheenjäsenen sairaus, vammaisuus, alkoholin väärinkäyttö, perheväkivalta, elämäntapa ja muut vaikeudet perheessä. Muita esimerkkejä ovat oppilaan harrastukset, poliittiset mielipiteet ja seksuaalinen suuntautuminen. Vaatetus ja koululaukku Joskus koululla on oikeus päättää, millaisia vaatteita te oppilaat ette saa käyttää koulussa tai millä tavoin ette saa muuttaa ulkonäköänne. Tämä on perusteltua, koska teillä on velvollisuus käyttäytyä koulussa hyvin ja asiallisesti. Toinen perustelu on muun muassa se, että joistakin asioista voi aiheutua vaara itselle tai toisille, esimerkiksi tekokynnet tai lävistykset liikuntatunnilla. Jos koulussa keskustellaan vaatetuksestasi tai ulkonäöstäsi, sinulla on tarvittaessa oikeus kertoa oma mielipiteesi asiasta. Joissakin tilanteissa opettaja ja rehtori saavat tarkastaa pulpettisi, kaappisi, muun käytössäsi olevan säilytystilan, laukkusi tai päällysvaatteesi. Opettaja, joka on samaa sukupuolta kuin sinä, saa myös päällisin puolin tarkastaa ylläsi olevat vaatteet. Tällöin on oltava mukana myös joku toinen koulun henkilökuntaan kuuluva aikuinen. Tavaroittesi tarkastaminen saattaa olla tarpeen turvallisen ja rauhallisen kouluympäristön ja häiriöttömän opetuksen takaamiseksi. Koskemattomuutesi varmistamiseksi sinulle tulee aina ennen tarkastusta kertoa, miksi se tehdään. Saat myös valita toisen aikuisen, joka on mukana silloin, kun opettaja tai rehtori tarkastaa laukkusi, kaappisi tai vaatteesi. Tämän aikuisen on oltava koulun henkilökunnan jäsen, mutta hänen ei tarvitse olla opettaja eikä rehtori. Tarkastus on tehtävä mahdollisimman hienotunteisesti, ja voimakeinoja saa käyttää vain siinä tapauksessa, että tarkastus on välttämätön mutta sinä vastustat sitä. Välttämätön tarkastus on silloin, kun ilman sitä sekä turvallisuus että oppiminen voisivat vaarantua. Sinua ei koskaan saa kohdella alentavasti. Jos voimakeinoja käytetään, niistä on aina tehtävä kirjallinen selvitys. Opettajat ja rehtorit voivat ottaa oppilaalta pois esineitä ja aineita sillä perusteella, että ne ovat lainvastaisia tai ne voivat vahingoittaa jotakuta toista henkilöä. Tällaisia esineitä ja aineita ovat terävät esineet, alkoholi ja huumeet. Myös opetusta häiritsevät tavarat voidaan ottaa pois. Lainvastaisia esineitä ja aineita et saa takaisin koulupäivän päätyttyä. Sen sijaan voita saada takaisin ne tavarat, joista on ollut pelkästään häiriötä. Useimmissa tilanteissa on myös itsesi kannalta tärkeää, että opettaja tai rehtori kertoo vanhemmillesi, mitä on tapahtunut. Oikeus mielipiteen ilmaisuun koulussa Koulussa sinulla on oikeus ilmaista mielipiteesi, suullisesti ja kirjallisesti. Saat myös

17 17 julkaista, välittää ja jakaa tietoa. Sitä kutsutaan sananvapaudeksi. Sananvapaudesta seuraa myös vastuuta ja rajoituksia. Vaikka olet alaikäinen, olet aikuisten tavoin vastuussa siitä, miten ja millä tavalla ilmaiset ja tuot esille asioita. Puhumiselle ja tiedon keräämiselle, levittämiselle ja julkaisemiselle on olemassa rajoituksia siksi, ettei sinulla ole oikeutta loukata muiden perusoikeuksia ja -vapauksia tai ihmisoikeuksia. Opettajilla on velvollisuus puuttua asiaan, jos te oppilaat käyttäydytte ilkeästi, epäasiallisesti tai loukkaavasti. Koulussa opit ilmaisemaan itseäsi eri tavoin ja opit mielipiteen ilmaisun rajat. Se on osa opetusta, jota saat koulussa. Koulussa viestinnän ja vuorovaikutuksen pitäisi olla osa arkipäivää. Se antaa teille oppilaille myös mahdollisuuden ilmaista kritiikkiä siitä, miten jokin asia tehdään tai miltä jokin asia koulussa näyttää. Jos kritiikki nähdään asialliseksi ja perustelluksi, se useimmiten otetaan vakavasti. Muussa tapauksessa se voidaan helpommin ohittaa. Koulun vastuu oppilaan omaisuudesta Sinun on voitava luottaa siihen, että vaatteesi, kännykkäsi, soittimesi, urheiluvarusteesi ja muut vastaavat tavarat eivät koulussa katoa, mene rikki tai vahingoitu. Koulun tulee järjestää tiloja, joihin voit jättää päällysvaatteesi, urheiluvarusteesi ja muun omaisuutesi. Tilan on oltava valvottu. Joissakin kouluissa oppilailla on omat lukittavat kaapit. Jos sinulta otetaan pois tavaroita koulupäivän aikana, niitä on säilytettävä varmassa paikassa, jotta ne eivät rikkoudu. Sananvapaus tarkoittaa mielipiteen ilmaisemista: suullisesti, kirjallisesti, sähköisesti, painettuna, taiteellisesti (esimerkiksi valokuvina), muulla viestintä- tai kommunikointitavalla tai tulkin välityksellä. Sananvapauteen eivät sisälly: kirosanat, haukkumasanat, loukkaavat ja nolaavat ilmaisut, alentavat ja vähättelevät sanat ja ilmaisut. Oikeus peruskoulutukseen ja koulutuksen laatuun Tausta Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan sinun on saatava opetusta, joka tukee ja auttaa sinua kehittämään persoonallisuuttasi, lahjojasi sekä henkisiä ja fyysisiä valmiuksiasi. Oikeus perusopetukseen ja opetuksen laatuun Meillä Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei kuitenkaan koulunkäyntipakkoa. Oppivelvollisuus tarkoittaa, että sinulla on oikeus perusopetukseen, siis oikeus saada opetusta ja oppia, mutta sinun ei tarvitse käydä koulua. Vanhempasi voivat päättää, että opetuksesi järjestetään jollain toisella tavalla, esimerkiksi kotona tai sinulla on yksityisopettaja. Pääasia on, että saat perusopetuksen opetussuunnitelman mukaiset

18 18 tiedot. Opetussuunnitelman mukaisia tavoitteita ette sinä tai vanhempasi voi karsia. Voit jättää osallistumatta opetukseen vain, jos olet saanut väliaikaisesti vapautuksen, esimerkiksi jos perheesi lähtee matkalle koulun loma-aikojen ulkopuolella tai sinut on väliaikaisesti erotettu koulusta. Viime kädessä vanhempasi vastaavat siitä, että jollakin tavoin osallistut opetukseen. Laadukas opetus syntyy, kun opetusta suunniteltaessa ja toteutettaessa otetaan huomioon oppilaiden ikä ja kehitystaso. Te oppilaat ette ole keskenänne samanlaisia, ja siksi koulussa on oltava tilaa monenlaisille erilaisille arvostuksille ja ihmistyypeille. Siksi sinulla pitäisi muun muassa olla mahdollisuus saada opetusta itsellesi parhaiten sopivalla tavalla. Näin aina, oletpa hyvin suoriutuva oppilas tai sinulla on oppimisvaikeuksia. Koulu ja vanhempasi vastaavat siitä, että saat sellaisen kasvatuksen ja opetuksen, jota tarvitset selviytyäksesi aikuisena elämässäsi ja voidaksesi hyvin. Opetuksen laatuun vaikuttavia tekijöitä: koulun henkilökunnan osaaminen ja asenteet, luokkien ja ryhmien koko, opetusmenetelmät, opetuksen sisältö ja koulun ilmapiiri, työrauha, kannustus oppilaan selviytyessä hyvin jostakin, kiusaaminen, mahdollisuudet oppimiseen. oppilaan iän, kehitystason ja osallistumisen huomioon ottaminen, oppilaan oikeus suojeluun, erityiseen huolenpitoon ja tasa-arvoiseen koulutukseen. Maksuttomaan perusopetukseen kuuluvat: kirjat ja muut oppimisvälineet, työvälineet ja -tarvikkeet (esimerkiksi lainattavat hiihtovälineet, kypärät ja luistimet), vammaisten tai erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden apuvälineet ja avustajapalvelut, yksi päivittäinen ateria, kouluterveydenhoito, koulumatkoihin varatut resurssit, tutustumiskäynnit ja luokkaretket/leirikoulut. Oikeus maksuttomaan opetukseen Suomessa oikeus maksuttomaan perusopetukseen on ehdoton. Koulunkäyntisi voi kuitenkin aiheuttaa kuluja vanhemmillesi esimerkiksi silloin, jos he päättävät kanssasi valita sinulle muun kuin lähikoulun. Kunta on velvollinen järjestämään kaikille oppilaille yhtäläiset mahdollisuudet saada perusopetusta ja mahdollisuuden kehittää itseään riippumatta siitä, kuinka varakas perheesi on tai tarvitsetko tukea koulun käyntiisi tai opiskeluusi. On kuitenkin luvallista, että oppilaat ja vanhemmat voivat auttaa keräämällä rahaa leirikoulujen, opintokäyntien ja retkien järjestämiseen. Sitä vastoin ketään ei saa eikä voi pakottaa osallistumaan keräykseen tai esimerkiksi myymään kakkuja leirikoulun hyväksi. Koulupaikan valinta Kun sinun on aika aloittaa koulunkäynti, sinulla ja vanhemmillasi on kolme vaihtoeh-

19 19 toa. Ensiksikin vanhempasi voivat valita, että aloitat koulunkäynnin lähikoulussasi. Se ei aina ole se koulu, joka sijaitsee lähinnä kotiasi, koska kunta saa päättää, mikä koulu on sinun lähikoulusi. Sinulla on aina oikeus aloittaa koulunkäynti lähikoulussasi. Toiseksi sinä ja vanhempasi voitte anoa, että saisit aloittaa koulunkäynnin jossakin muussa koulussa kuin lähikoulussasi. Se voi olla kunnallinen, yksityinen tai valtion koulu asuinkunnassasi (kotikunnassasi) tai jossakin muussa kunnassa. Sinulla ei kuitenkaan ole ehdotonta oikeutta saada aloittaa koulunkäyntiä tällaisessa ns. toissijaisessa koulussa. Tällaisen koulun oppilaspaikat täytetään ensin niillä oppilailla, joille se on lähikoulu. Vasta sen jälkeen, jos vapaita paikkoja jää, kunta voi ottaa lisää oppilaita sovittujen kriteereiden mukaisesti. Kunta päättää, mitkä nämä kriteerit ovat. Kolmanneksi sinä ja vanhempasi voitte valita koulun, joka tarjoaa taiteen perusopetusta tai on painottanut opetuksen johonkin tiettyyn aineeseen, esimerkiksi liikuntaan tai matematiikkaan. Tällaiseen kouluun sinulla ei myöskään ole ehdotonta oikeutta päästä, vaan oppilaat valitaan tavallisesti soveltuvuustesteillä. Koulupaikan valinta 1. lähikoulu 2. toissijainen koulu 3. koulu, jonka antaa painotettua opetusta jossain oppiaineessa Syitä, joiden vuoksi voi päästä toissijaiseen kouluun: turvallinen kouluympäristö, opetukselliset tarpeet, koulumatka, terveys, sisarukset, jotka jo käyvät tuota koulua. Opetusryhmien koko Perusopetuksen opetusryhmien koosta ei ole olemassa sääntöjä. Suositusten mukaan ryhmässä voi olla oppilasta. Sen sijaan on sääntöjä siitä, montako oppilasta ryhmässä saa olla, jos sinulla tai jollakin luokkatoverillasi on erityisen tuen tarpeita. Jos opetusryhmäsi on liian suuri, et ehkä saa sinulle sopivaa opetusta ja voi olla vaikea saavuttaa opetussuunnitelman tavoitteita. Liian suurissa opetusryhmissä on myös olemassa vaara, että te oppilaat ette saa yhtäläistä ja tasapuolista opetusta. Luokka, jossa on sopiva määrä oppilaita, innostaa sinua oppimaan uusia asioita ja helpottaa opettajan työtä. Koulumatkat ja majoitus Turvallinen ja sujuva koulumatka on hyvä sinulle, vanhemmillesi ja koulun henkilökunnalle. Kaikki oppilaat eivät kuitenkaan voi pyöräillä tai kävellä kouluun. Koulutie voi olla liian pitkä tai liian vaarallinen, jos esimerkiksi joudut ylittämään vaarallisen risteyksen. Koulumatkasi tulee olla vähintään viisi kilometriä, jotta saat maksuttoman kuljetuksen joko linja-autolla tai taksilla. Maksuton kuljetus voidaan järjestää sinulle koko kouluvuoden ajaksi tai osaksi kouluvuotta, esimerkiksi talviaikaan. Kul-

20 20 jetus voidaan järjestää myös määräaikaisesti, jos vaikkapa olet katkaissut jalkasi ja se on kipsissä. Viiden kilometrin sääntöön on olemassa poikkeuksia. Kunnan päättäjät voivat katsoa, että koulutiesi on aivan liian vaikea, rasittava tai vaarallinen. Tätä arvioitaessa otetaan huomioon myös ikäsi ja muut syyt, miksi tarvitsisit koulukyydin. Joskus alaluokkien oppilas voi saada maksuttoman kuljetuksen silloinkin, kun hänen koulumatkansa on yli kolme kilometriä. Jos koulumatkasi on ajallisesti hyvin pitkä, voidaan soveltaa erityismääräyksiä. Niitä voidaan soveltaa esimerkiksi, jos koulubussisi kiertää useiden eri paikkojen kautta, joutuisit vaihtamaan bussia tai julkisen liikenteen aikataulut eivät sovi yhteen koulun lukujärjestyksen kanssa. Ajallisesti liian pitkät koulumatkat eivät ole sinulle hyväksi. Päivittäisten koulumatkojen kestolle on olemassa ehdoton raja: 2,5 tuntia, jos olet alle 13-vuotias, ja 3 tuntia, jos olet jo täyttänyt 13 vuotta. Mieluiten koulumatkat olisi suunniteltava lyhyemmiksi. Jos se ei mitenkään ole mahdollista, sinulla on oikeus maksuttomaan majoitukseen kouluviikon aikana sekä maksuttomaan kuljetukseen kotiin ja takaisin viikonloppuisin ja koulujen loma-aikoina. Jos vanhempasi haluavat, että käyt koulua muualla kuin lähikoulussasi, koulu voi edellyttää, että vanhempasi maksavat koulumatkasi tai muuten huolehtivat siitä. Jos sen sijaan kunta päättää, että lähikoulusi on jokin muu kuin kotiasi lähinnä sijaitseva koulu, sinulla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Turvallinen opiskeluympäristö Tausta Kaikilla oppilailla ja koulun henkilökunnalla on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi koulussa. Kouluympäristön on oltava fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen. Turvallisuus tarkoittaa, että koulussa käytettävät laitteet, työkalut ja materiaalit ovat sellaisia, ettet satuta itseäsi niitä käyttäessäsi. Se tarkoittaa myös, että koulurakennuksen on oltava turvallinen esimerkiksi huono sisäilma voi vaarantaa terveytesi. Koulun henkilökunnan, koulun johdon ja kunnan päätöksentekijöiden on huolehdittava siitä, että kouluympäristö on turvallinen. Koululla on oltava suunnitelmat ja säännöt sen varalle, mitä henkilökunta ja te oppilaat teette, jos esimerkiksi koulussa syttyy tulipalo tai tapahtuu onnettomuus. Koulun järjestyssäännöt ovat olemassa osittain juuri siksi, että sinulla olisi turvallista koulussa. Te oppilaat voitte myös olla mukana kartoittamassa koulussa olevia vaaratekijöitä yhdessä henkilökunnan ja vanhempainyhdistyksen kanssa. Viihtyisä ja fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen oppimisympäristö parantaa sekä oppilaitten että koulun henkilökunnan suorituskykyä ja hyvinvointia. Kiusaaminen Kiusaaminen on valitettavan tavallinen ja vakava turvallisuusriski koulussa, ja se pilaa myös koulun ilmapiirin. Sitä ei voi hyväksyä eikä sitä voi perustella sillä, että aina on kiusattu tai että kiusaaminen kuuluu koulun kulttuuriin. Jokaisen tulee saada tuntea olonsa koulussa turvalliseksi. Riippumatta siitä, kiusaavatko oppilaat toisiaan tai kiu-

21 21 saavatko oppilaat opettajaa tai päinvastoin, kiusaaminen on aina yhtä väärin. On tärkeää, että aikuiset ottavat kiusaamisen vakavasti ja aktiivisesti, järjestelmällisesti sekä johdonmukaisesti ehkäisevät kiusaamista ja puuttuvat asiaan, jos sitä esiintyy. Vastuu tästä kuuluu koulun henkilökunnalle, koulutuksen järjestäjälle, päätöksentekijöille ja vanhemmille. Koulussa on oltava toimintasuunnitelma kiusaamisen varalle. Sinulla, vanhemmillasi ja koulun henkilökunnalla on oikeus tietää, mitä suunnitelma sisältää. Kiusaamisen muotoja: fyysinen väkivalta, kuten töniminen ja lyöminen, ja henkinen väkivalta, kuten syrjiminen, nimittely ja ilkeä kirjoittelu. Kiusaaja voi olla oppilas tai joukko oppilaita, mutta kiusaaja voi myös olla opettaja tai joku muu koulun työntekijä. Eri vähemmistöihin kuuluvat oppilaat, kuten maahanmuuttajat tai oppilaat, joilla on jokin vamma tai erityisen tuen tarpeita, voivat muita oppilaita helpommin joutua kiusatuiksi. Koulun henkilökunnan täytyy olla erityisen valppaana, jotta he voivat näiden oppilaiden kohdalla ehkäistä kiusaamisen ja puuttua siihen. Jos sinua kiusataan tai jos itse kiusaat, sinulla on oikeus apuun ja tukeen. Jos kerrot havaitsemastasi kiusaamisesta, sinua on suojattava niin, ettei sinua syytetä kantelemisesta etkä itse joudu vaaraan tulla kiusatuksi. Koulun henkilökunta on velvollinen puuttumaan kiusaamiseen. Asiaan puuttumattomuutta ei voi perustella sillä, että opettaja on kiusaajan vanhempien ystävä. Eikä sillä että kiusaajan vanhemmilla on sellainen työ tai asema, että opettajien mielestä heille on kiusallista kertoa asiasta. Jos koulusi opettajat eivät reagoi, sinulla on oikeus kääntyä esimerkiksi koulukuraattorin tai terveyskeskuksen puoleen saadaksesi apua. Sinun ei tarvitse jäädä yksin. Oppilashuolto Tausta Sinun on voitava hyvin fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti, jotta voit oppia uusia asioita. Siksi sinulla on oikeus maksuttomaan oppilashuoltoon koulussa. Oppilashuollon tehtävänä on tukea sinua, vanhempiasi ja opettajiasi. Oppilashuolto pyrkii mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ehkäisemään, havaitsemaan ja ratkaisemaan ongelmia, jotka voivat häiritä koulunkäyntiäsi. Oppilashuolto on ensi sijassa ennalta ehkäisevää ja koko koulua ja kouluyhteisöä yhteisesti tukevaa. Tarvittaessa sinulla on oikeus myös yksilölliseen oppilashuoltoon. Oppilashuollon toimivuudesta vastaavat koulun henkilökunta ja kunnan päättäjät. Oppilashuollossa eri alojen ammatti-ihmiset, kuten opettajat, rehtorit, kouluterveydenhoitajat, sosiaalityöntekijät, koulukuraattorit, psykologit, fysioterapeutit ja puheterapeutit, työskentelevät yhdessä sinun ja kaikkien muiden oppilaiden parhaaksi. Heidän