Kelan toimeen- paneman lainsäädännön kehittämissalkku 2015

Transkriptio

1 kehittämissalkku 2015

2 kehittämissalkku 2 (67)

3 JOHDANTO Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 2 :n mukaan Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on tehdä ehdotuksia toimialaansa koskevan kehittämisestä. Myös Kelan valtuutetut ovat edellyttäneet Kelalta aktiivisuutta kehittämisehdotusten tekemiseen. Kelan strategian mukaisesti tuomme lisäarvoa sosiaaliturvan kehittämiseen ja edistämme yksinkertaistamista. Lainsäädännön kehittämisen yleisiksi tavoitteiksi on asetettu selkeys ja yksinkertaisuus, hakemisen helppous ja asiakasystävällinen toimeenpano sekä väliinputoamisten ja liikamaksujen ehkäiseminen. kehittämissalkkuun on koottu kehittämisehdotukset, joita valmistellaan ministeriöiden kanssa tai joita esitetään valmisteltavaksi lähivuosina. Kehittämistarpeet perustuvat asiakkailta, toimihenkilöilta ja sidosryhmiltä saatuun palautteeseen sekä sisäisen valvonnan ja tutkimustoiminnan tuloksiin. Ehdotukset ovat merkitykseltään ja laajuudeltaan erilaisia. Osa merkitsee periaatteellisia ja syvällekäyviä muutoksia lainsäädäntöön ja osa on pienehköjä tarkistuksia. Kehittämissalkun alussa on esitetty keskeisimmät kehittämisehdotukset ja sen jälkeen yksityiskohtaiset ehdotukset elämäntilanteittain ryhmiteltynä. Keskeiset ehdotukset 1 Uudet tehtävät Kela on valmis ottamaan uusia tehtäviä, jotka soveltuvat sen nykyiseen palveluvalikoimaan ja joiden hoitaminen Kelassa luo edellytykset asiakkaan prosessien kehittämiselle kokonaisvaltaisesti asiakkaan tarpeista lähtien. Laajan ja monikanavaisen palveluverkon sekä hyvin toimivien tietojärjestelmien avulla Kela toimeenpanee etuudet tehokkaasti, nopeasti ja yhdenmukaisesti. Kelalla on hyvät valmiudet huolehtia esimerkiksi omaishoidon tuen toimeenpanosta. Myös vammais- palvelulain mukaisten kuljetusten toimeenpanon siirtäminen Kelan tehtäväksi toisi hyötyjä, kun Kelan välityskeskusten kautta voitaisiin välittää ja yhdistellä myös vammaispalvelulain mukaisia kuljetuksia. 2 Sairaanhoitovakuutuksen kehittäminen Kelan sairaanhoitovakuutuksen rahoitusosuus terveydenhuollon kokonaisrahoitukseen on noin 1,8 miljardia vuodessa. Kun ottaa huomioon asiakkaiden omarahoitusosuuden, 3 miljardia euroa vuodessa, voidaan puhua Kelan merkittävästä roolista terveydenhuollon rahoituksessa. Kelan korvausjärjestelmä on kustannustehokas ja koko maassa asiakkaan näkökulmasta samoin periaattein toimiva yhdenvertaisuutta korostava järjestelmä, jolla olisi mahdollisuus kantaa tulevaisuudessa nykyistä suurempikin vastuu kuntien vastuulla olevista lukuisista tehtävistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta ja järjestämistä kehitettäessä tulisi tarkastella mallia, jossa Kelan rooli julkista terveydenhuoltoa täydentävänä toimijana muuttuisi julkisen terveydenhuollon rinnakkaisen toimijan rooliksi. Kelan näkemyksen mukaan on turvattava laadukkaiden lähipalveluiden saatavuus, hillitä yhteiskunnan kustannusten kasvupainetta ja sallia asiakkaan valinnanvapaus erityisesti perusterveydenhuollon kehittämissalkku 3 (67)

4 palveluita käytettäessä. Sairausvakuutuksen kautta voidaan nyt ja tulevaisuudessa ohjata kustannustehokkaasti korvamerkittyä rahaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiseen. Sairausvakuutuksen kehittämisen hyödyntämättä jättäminen olisi suuri menetetty mahdollisuus, jolla toteutuessaan on kauaskantoiset riskit terveydenhuollon rahoituksen turvaamisessa. Kela on tehnyt oman ehdotuksensa terveydenhuollon rahoituksen uudistamiseksi, yhteisrahoitteisen vakuutusmallin. Malli kuvaa asiakaslähtöisesti sairausvakuutuksen osuuden terveydenhuollossa. Rahoitus kerätään valtion ja kunnallisveroina ja vakuutusmaksuina kuten nykyisin. Sairausvakuutuksen rahoitusta muutetaan siten, että sairaanhoitovakuutuksen valtionosuus korvataan Sote-alueen rahoitusosuudella. Sairaanhoitovakuutuksesta rahoitetaan edelleen lääke- ja matkakorvaukset, korvaukset yksityislääkärin ja hammaslääkärinpalkkioista sekä lääkärin ja hammaslääkärin määräämästä tutkimuksesta ja hoidosta. Lisäksi sairaanhoitovakuutuksesta rahoitetaan nykyiseen tapaan Kelan kuntoutus ja korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto sekä korvaukset EU tai ETA-maihin ja Sveitsiin. Työtulovakuutus, josta kustannetaan sairaus- ja vanhempainpäivärahat sekä työterveyshuolto, säilyy ennallaan. Sote-alueen rahoitusosuus sairaanhoitovakuutukseen määräytyy sairaanhoitokorvausten käytön perusteella. Kuntien terveydenhuollon valtionosuudet ja sairaanhoitovakuutuksen nykyistä valtion osuutta vastaava rahoitus kohdennetaan Sote-alueille tarveperusteisesti. Rahoituksen kerääminen Kerätään kuten nykyisin valtion ja kunnallisveroina sekä vakuutusmaksuina. Sairaanhoitovakuutuksen valtionosuuden tilalle tulee Sote-alueen rahoitusosuus. Sairaanhoitovakuutuksen nykyistä valtionosuutta vastaava osuus yhdistetään Sotealueiden valtionosuuksiin. Keskeiset seikat, jotka eivät muutu: valtion ja kuntien keräämän rahoituksen periaatteet, vakuutettujen vakuutusmaksujen perusteet. Rahoituksen kohdentaminen Terveydenhuollon valtion osuudet kohdennetaan Sote-alueille tarveperusteisesti. Vakuutettujen oikeus sairausvakuutuskorvauksiin säilyy. Keskeiset muutokset nykyiseen: Valtion rahoitusosuus, johon on lisätty sairaanhoitovakuutuksen nykyistä valtion osuutta vastaava osuus, kohdennetaan sotealueille. Keskeiset seikat, jotka eivät muutu: vakuutettujen oikeus sairausvakuutuskorvauksiin ja Kelan kuntoutukseen säilyy. Ohjaus ja päätöksenteko Kansallisesti päätettäisiin rahoituksen kohdentamisesta sote-alueille, mikä lisäisi valtakunnallista ohjausta. Sote-alueelle kohdennettu raha vahvistaisi sosiaali- ja terveyspalvelujen asemaa ja antaisi tukea Sote-järjestämislaissa mainitulle ohjauksen vahventamiselle. Keskeiset seikat, jotka eivät muutu: Sairaanhoitokorvausten ja Kelan kuntoutuksen toimeenpano säilyisi ennallaan. Palveluntuottajien tulisi sitoutua enimmäishintaan sekä yhteisiin hoitokäytäntöihin ja laatukriteereihin kehittämissalkku 4 (67)

5 Mallin vahvuuksia Rahoitusjärjestelmän kannusteet ja ohjattavuus paranisivat. Asiakkaiden asemaan malli vaikuttaisi myönteisesti, kun tarpeen mukaan suunnatuilla varoilla saataisiin hyvin toimivat palvelut. Malliin voidaan liittää Sote-alueelle mahdollisuus päättää Sote-lisästä eli Sotealueen rahoittamasta korotuksesta sairaanhoidon korvauksiin. Sote-lisän tulisi olla riittävän korkea, jotta asiakkaan omavastuu olisi lähellä asiakasmaksua. Sote-lisä voisi koskea kaikkea sairaanhoitovakuutuksen korvaamaa hoitoa tai se voitaisiin suunnata tietyille alueille, kuten perusterveydenhuolto tai hammashoito. Lääke- ja matkakorvauksissa osaoptimointi ei enää olisi mahdollista. Muutos parantaisi asiakkaan asemaa turvaamalla valinnanvapauden. Hallintokuluja säästyisi, Kela hoitaisi toimeenpanon yhdenmukaisesti ja tehokkaasti hyvin toimivien tietojärjestelmiensä ja sähköisen tiedonvälityksen avulla. Vakuutusmaksuin kerätty rahoitusosuus tasaisi väestöryhmien ja alueellisia eroja eikä olisi riippuvainen kuntatalouden heilahteluista. 3 Asumisen tukien yhdistäminen Kela maksaa asumistukia yhteensä yli 1,5 miljardia euroa vuodessa eläkkeensaajan asumistukena, yleisenä asumistukena, opintotuen asumislisänä sekä sotilasavustuksen asumisavustuksena. Järjestelmät määräytyvät erilaisin säännöin erityisryhmien tarpeiden pohjalta osin historiallisista syistä. Nykyisten järjestelmien rajapinnat ovat asiakkaiden ja toimeenpanon näkökulmasta epätarkoituksenmukaisia. Opiskelijat kuuluvat asumislisän tai yleisen asumistuen piiriin, asevelvolliset yleisen asumistuen tai sotilasavustuksen piiriin ja eläkkeensaajat eläkkeensaajan asumistuen tai yleisen asumistuen piiriin. Myös etuuksien tasot, tuloharkinta ja asuinalueen merkitys poikkeavat toisistaan. Asumistuen tulisi turvata edellytykset pienituloisten ja erityistä tukea tarvitsevien asumiselle. Asumisesta ei saisi muodostua kenellekään liiallista rasitusta tuloihin nähden. Eri saajaryhmien kuuluminen yhden järjestelmän piiriin poistaisi perusteettomia eroja eri saajaryhmien välitä ja vähentäisi epäselvyyksiä järjestelmästä toiseen siirryttäessä. Toimeenpanon näkökulmasta asumistukien yhdistäminen vähentäisi asumistukien toimeenpanokustannuksia mm. tietojärjestelmien rakentamis- ja ylläpitokustannuksia sekä henkilökustannuksia. Yleisessä asumistuessa toteutui uudistus, joka perustuu kokonaisvuokraan ja lineaariseen tulosovitukseen. Uudistus lähentää yleistä asumistukea eläkkeensaajan asumistukeen ja mahdollistaisi asumisen tukimuotojen yhdistämisen siten, että uudistuksella voidaan säilyttää järjestelmille aikaisemmin asetettuja tavoitteita ja saavuttaa myös uusia tavoitteita kuten opiskelijoiden päätoimisten opintojen edistäminen ja opintojen keston lyhentäminen. Tukimuotojen yhdistämisellä olisi merkittäviä vaikutuksia tuen saajien asemaan. Siirtymäsäännöksillä olisi kuitenkin mahdollista varmistaa, ettei kenenkään tuki pienene. 4 Omaishoidon tuki Kelaan Omaishoidon tuen lainsäädäntöä tulee kehittää ikääntyneiden määrän kasvaessa. Rakennepoliittisten tavoitteiden mukaisesti omaishoito mahdollistaa hoitoa tarvitsevien henkilöiden kotona asumisen ja vähentää laitoshoidon tarvetta. Omaishoidolla pystytään tehokkaasti laskemaan hoitomenoja. Tutkimuksen mukaan omaishoito säästää ikäihmisten palvelumenoja vuosittain 2,8 miljardia euroa. Meneillään olevalla sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella pyritään poistamaan järjestelmän rahoituksesta aiheutuneita ongelmakohtia ja takaamaan yhdenvertaiset palvelut koko maassa. Omais- kehittämissalkku 5 (67)

6 hoidon tuen harkinnanvarainen rahoitus on ongelmakohta, joka aiheuttaa eriarvoisuutta omaishoidon tuen saatavuuteen ja kohdentumiseen. Tuen määrärahasidonnaisuus on johtanut siihen, että omaishoitajat ovat asuinkunnasta riippuen keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa. Tällä hetkellä omaishoidon tukea saa hoitajaa. Omaishoitoa kehittänyt työryhmä arvioi, että kaikkiaan :lla sitovaa ja vaativaa hoitoa antavalla omaisella omaishoidon tuen saantiedellytykset täyttyisivät, mutta heistä noin :lla ei ole kunnan kanssa tehtyä omaishoitosopimusta. Työryhmä esitti loppuraportissaan (STM; Raportteja ja muistioita 2014:2) yhdeksi ratkaisuksi omaishoidon tuen hoitopalkkion siirtämistä Kelan hoidettavaksi, koska tuki tulisi maksaa samoin perustein ja samansuuruisena koko maassa. Uudistuksessa Kela maksaisi hoitajalle hoitopalkkion ja kunnat järjestäisivät omaishoitoa tukevat palvelut. Kela on valmis ottamaan vastaan uuden tehtävän, koska palvelujärjestelmää uudistettaessa on luotava mekanismeja, joilla hillitään menojen nousua ja laajennetaan yhteistyötä eri viranomaisten kesken. Valtion varoja on perusteltua kohdentaa omaishoidontukeen, koska omaishoito on tehokas keino laskea palvelumenoja. kehittämissalkku 6 (67)

7 SISÄLLYS 1 ASEVELVOLLISET Sotilasavustus ASUMINEN Eläkkeensaajan asumistuki Asumistukien yhdistäminen ELÄKELÄISET Kansaneläke Kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke Perhe-eläke OPINTOETUUDET Opintotuki Tuen taso ja ikärajat Opintotukeen oikeuttava aika Asumislisä Opintolaina Tarveharkinta Muita Koulumatkatuki Ammatti- tai erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa olevat tuen piiriin Koulumatkatuesta ensisijainen vammaispalvelulakiin verrattuna Koulumatkatuen korvausjärjestelmän uudistaminen LAPSIPERHEET Vanhempainpäivärahat Päivärahan määrä Isien oikeus vanhempainpäivärahoihin Adoptiovanhempien vanhempainpäivärahat Samaa sukupuolta olevien vanhempien vanhempainpäivärahat Sairausvakuutuslain 11 luku VnA sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta Lastenhoidon tuki Yrittäjien hoitolisätulot (kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki) Äitiysavustus Elatustuki TYÖTTÖMÄT Tarveharkintainen työmarkkinatuki Oikeus työttömyysetuuteen/laskutuspalvelut Matka-avustuksen korvaaminen TE-toimiston maksamalla etuudella Sovittelujakso Lapsikorotuksen maksaminen ulkomailla asuvasta lapsesta kehittämissalkku 7 (67)

8 7 SAIRASTAMINEN Sairauspäiväraha ja osasairauspäiväraha Kuntoutusraha Erityishoitoraha Työterveyshuolto Yleis- tai perusmaksun kustannuksen selkiyttäminen lainsäädännössä Yrittäjän työterveyshuollon hakumenettelyn helpottaminen Opiskeluterveydenhuollon kehittäminen Lääkekorvaukset Lääkärin ja hammaslääkärin palkkiot, tutkimus ja hoito Matkakorvaukset Kansainvälinen sairaanhoito Etälääketieteen ja etäkuntoutuksen korvaaminen KUNTOUTUS Vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus Kuntoutuspsykoterapia Harkinnanvarainen kuntoutus Kuntoutuspalvelujen hankinta / päivitetty Kuntoutusrahan omavastuuaika Musiikkiterapeuttien aseman selkeyttäminen Lakisääteinen kuntoutus arvonlisäverottomaksi Työryhmät VAMMAISTUET JA TULKKAUSPALVELUT SOLITA-korvaukset (VTL 12 ) ja vammaisetuuksien laitoshoitoon maksaminen Vammaistuen saajan työssäkäyntilisä Tulkkauspalvelulain toissijaisuus Tulkkauspalvelun edellytykset Etätulkkauksen järjestämisvelvollisuus Tulkkaus ulkomaan matkoilla Tulkkauspalvelun järjestäminen Etuuden takaisinperintä ERI ETUUKSILLE YHTEISET SÄÄNNÖKSET Lapsen ikärajojen yhtenäistäminen 18 ikävuoteen Tulokäsitteiden yhtenäistäminen Tulorekisterin hyödyntäminen Avoliiton määritelmän yhdenmukaistaminen Tietojen saaminen etuuskäsittelyä varten Tietojen saaminen Kansallisesta Terveysarkistosta Kelan etuuksia varten Päätöksen oikaisu Takaisinperintää koskevien säännösten selkeyttäminen Regressi Tietojen luovuttaminen Tietojen luovuttaminen syrjäytymisvaarassa olevista nuorista 66 kehittämissalkku 8 (67)

9 1 ASEVELVOLLISET 1.1 Sotilasavustus Sotilasavustusta ei sotilasavustuslain 15 :n mukaan myönnetä takautuvasti, ellei myöntämiseen ole erityistä syytä. Takautuvan hakuajan puuttuminen aiheuttaa ongelmia erityisesti haettaessa sotilasavustuksen kertakorvauksia. Jos esim. lastenhoitotarvikkeita ostetaan kuukauden viimeisenä päivänä, pitäisi sotilasavustushakemus jättää jo samana päivänä, jotta hakemus ei olisi myöhässä. Sotilasavustuksessa olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa yhden kuukauden takautuva hakuaika. Sotilasavustuslaissa ei ole säännöstä YEL/MYEL-työtulon käyttämisestä yrittäjän tuloa arvioitaessa. Tapauksia on hyvin vähän ja usein työtulo arvioidaan hakijan oman ilmoituksen mukaan. Jotta yrittäjän tulojen arviointi olisi muiden etuuksien kanssa yhtenäinen, olisi säännös syytä viedä myös sotilasavustuslakiin. Sotilasavustukseen vaikuttavat kaikki asevelvollisen tosiasialliset käytettävissä olevat nettotulot. Näin tiukka tarveharkinta ei kannusta pienen työn vastaanottamiseen. Olisi tarkoituksenmukaista määritellä etuoikeutettu tulo, jonka asevelvollinen voisi ansaita ilmaan, että se vaikuttaa sotilasavustuksen määrään. Tulot tulisi ottaa huomioon bruttotuloina kuin muissakin etuuksissa. Sotilasavustuksena korvataan asevelvollisen asumiskustannukset palvelusajalta. Olisi tarkoituksenmukaista, että kotivakuutus lisättäisiin korvattaviin asumiskustannuksiin. Perusteluna se, että usein kotivakuutuksen ottaminen on ehto sille, että vuokrasopimus syntyy. kehittämissalkku 9 (67)

10 2 ASUMINEN 2.1 Eläkkeensaajan asumistuki Perusparannusvuoden vaikutuksen poistaminen Eläkkeensaajan asumistuessa omakotitalossa asuvilla otetaan asumiskustannuksina huomioon muun muassa lämmitys- ja kunnossapitokustannukset, jotka vahvistetaan vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Lämmitys- ja kunnossapitokustannuksia koskevia normeja korotetaan 30 prosentilla, jos rakennus on valmistunut tai perusparannettu ennen vuotta Nykyisin säännökselle ei ole enää perusteita asuntokannan uudistumisen ja perusparannuksiin käytettävien muiden tukimuotojen vuoksi, joten asumistuessa huomioon otettavat kustannukset tulisi määritellä samalla tavoin riippumatta rakennuksen valmistumis- tai perusparannusvuodesta. Korotus vaikuttaa noin pääasiassa omakotitalossa asuvan asumistuen saajan asumistukeen ja sen poistamisesta syntyisi säästöjä arviolta miljoona euroa. Toteutus: Asiasta on neuvoteltu STM:n kanssa ja asiaan palataan myöhemmin. Laitoshoito Eläkkeensaajan asumistuki keskeytetään jatkuvassa julkisessa laitoshoidossa olevalta kymmenennen kuukauden alusta. Avo- ja laitoshoidon monimuotoistuminen on tehnyt niiden välisen rajanvedon vaikeaksi. Sen määrittäminen onko kyseessä avo- vai laitoshoito, lisää byrokratiaa. Avo- ja laitoshoidon rajanveto voi aiheuttaa palvelujen epätarkoituksenmukaista kohdentamista. Kuntien tiukka talous ja asiakasmaksusäännökset johtavat siihen, että kunnat pyrkivät muotoilemaan palveluja asumispalveluiksi, jolloin Kela osallistuu niiden rahoittamiseen. Avohoidon ja laitoshoidon tulonsiirtoja maksujärjestelmien erot haittaavat myös sosiaaliturvajärjestelmän selkeyttä ja vaikeuttavat eri palvelumuotojen kustannusvertailuja. Järjestelmä on myös hallinnollisesti hankala. Asiakasnäkökulmasta jatkuvan julkisen laitoshoidon määritelmä on epäselvä eikä asiakas pysty käytännössä tästä johtuen täyttämään ilmoitusvelvollisuuttaan eri etuuksissa laitoshoidon alkamisen kehittämissalkku 10 (67)

11 osalta. Laitoshoitokeskeytykset johtavat usein asiakkaan kannalta ikäviin takaisinperintätilanteisiin. Erityisesti ns. intervallihoidoissa (välillä laitoksessa, välillä kotona) olevilla laitoshoidon alkamisen laskeminen on monimutkaista ja hallinnollisesti erittäin työlästä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 7 b :n mukaan asiakasmaksua määrättäessä pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaksi katsotaan ympärivuorokautisen laitoshoidon alkamisesta lukien henkilö, jonka laitoshoidon voidaan arvioida kestävän pitempään kuin kolme kuukautta sekä muu kuin edellä tarkoitettu henkilö sen jälkeen kun hänen ympärivuorokautinen laitoshoitonsa on jatkunut kolme kuukautta, jos hänen toimintakykynsä on katsottava heikentyneen siten, että häntä on hoidettava edelleen laitoksessa. Eläkkeensaajan asumistuessa jatkuvassa julkisessa laitoshoidossa tai sitä vastaavassa hoidossa olevaksi voitaisiin katsoa henkilö silloin kun laitoshoito on kestänyt yhdenjaksoisesti yli kolme kuukautta tai kun on tehty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain mukainen päätös pitkäaikaishoidon maksusta. Tällöin eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 26 :n 1 momentin mukaisen määräajan laskeminen voitaisiin aloittaa yhdenjaksoisen laitoshoidon alkamisesta tai viimeistään päivästä, josta lukien pitkäaikaishoidon maksu on määrätty perittäväksi. Asetuksella voitaisiin määrätä miten pitkäksi ajaksi laitoshoidon tulee keskeytyä, jotta jatkuvan laitoshoidon arviointi aloitetaan uudelleen. Hoitojaksojen välisen ajan tulisi kuitenkin olla riittävän pitkä, mutta laskennan tulisi kuitenkin alkaa aina uudelleen alusta, jotta järjestelmä pysyisi mahdollisimman läpinäkyvänä ja asiakasnäkökulmasta selkeänä. Toteutus: Asiaa on valmisteltu STM:n ja Kuntaliiton kanssa vuonna Esitystä ei ole kuitenkaan toteutettu. Omaisuuden huomioon ottaminen Omaisuutta ei tulisi ottaa huomioon eläkkeensaajan asumistuessa. Omaisuuden vaikutus tulisi poistaa yhteneväisyyden vuoksi kaikista tulosidonnaisista etuuksista. Toteutus: Ollut käsittelyssä kansaneläkelain selkeyttämisen yhteydessä, mutta ei toteutettu kustannussyistä. 2.2 Asumistukien yhdistäminen Kelan hoidettavana on useita asumisen tukijärjestelmiä: eläkkeensaajan asumistuki, yleinen asumistuki, opiskelijoiden asumislisä sekä sotilasavustuksen asumisavustus. Järjestelmät määräytyvät erilaisin säännöin osin historiallisista syistä ja niille on asetettu osin erilaisia tavoitteita. Tämä kuitenkin aiheuttaa toimeenpanolle lisätyötä. Asiakkaiden näkökulmasta tietojen selvittäminen eri tavoin eri etuutta haettaessa on turhauttavaa ja hämmentävää. Asiakkaiden on myös vaikea arvioida, miten siirtyminen vaikuttaa asumisen tukeen, ja siirtyminen voi tuoda ennakoimattomia ja vaikeasti ymmärrettäviä muutoksia tuen määrään. Uudistettu asumistuki soveltuu yhdistetyn asumistuen pohjaksi. Asumisen tuet ovat kuitenkin kehittyneet niin erilaisiksi, että tukien yhdistämisellä olisi merkittäviä vaikutuksia yksittäisten tuensaajien tilanteeseen. Yleisen asumistuen uudistaminen siten, että tuki perustuu kokonaisvuokraan ja lineaariseen tulosovitukseen pohjautuvaan malliin, lähentää yleistä asumistukea eläkkeensaajan asumistukeen ja opintotuen asumislisään, mutta järjestelmissä on edelleen merkittäviä eroja. Eroista huolimatta asumisen tukimuotojen yhdistäminen yhdeksi järjestelmäksi olisi kuitenkin mahdollista. kehittämissalkku 11 (67)

12 Eläkkeensaajien siirtäminen yleisen asumistuen piiriin pienentäisi asumistuen kustannuksia. Muutos vaikuttaisi siten olennaisesti monen eläkkeensaajan asumisen tukeen. Yleisen asumistuen hyväksyttävien asumismenojen korottaminen vähentäisi merkittävästi yhdistämisen kielteisiä vaikutuksia. Vaikutuksia voidaan vähentää myös siirtymäsäännösten avulla. Kaikkien opiskelijoiden siirtäminen uudistettavan asumistuen piiriin pienentäisi asumisen tuen kustannuksia. Asumisen tukea saavien opiskelijoiden määrä pienenisi siirtymäkauden jälkeen viidenneksellä, mutta uudistettavaa asumistukea saavien opiskelijaruokakuntien keskimääräinen asumisen tuki nousisi. Asumisen tuki kohdistuisi nykyistä selvemmin pienituloisille ja päätoimisesti opiskeleville. Sivutoimisesti opiskelevat saattaisivat vähentää työssäkäyntiä saadakseen asumistuen tai suuremman asumistuen, eli muutos voisi myös parantaa opintojen tehokkuutta. Muutoksen seurauksena opintotukijärjestelmä yksinkertaistuisi ja asumisen tukien yhteensovitusongelmat poistuisivat. Asevelvollisten ja heidän perheidensä asumisen tuen siirtäminen yleisen asumistuen piiriin edellyttäisi, että palveluksessa olevien yksin asuvien asevelvollisten asumiskustannukset korvattaisiin täysimääräisesti kuten nykyisinkin eikä kattovuokraa sovellettaisi. Perheen osalta siirto asumistuen piiriin ei aiheuttaisi ongelmia tai muutostarpeita. Esityksellä ei olisi merkittäviä kustannusvaikutuksia julkisiin menoihin. Pieniä lisäkustannuksia syntyisi, kun palvelukseen astuvan (kuukausikohtainen) asumistuki tulisi maksaa sen kuukauden alusta, jolloin tuen saaja astuu palvelukseen. Toteutus: Asiaa on selvitetty SATA-komiteassa. Komitea perustama Asumistukityöryhmä valmisteli uudistusta (raportti ). Asia on ollut esillä myös Ympäristöministeriön asumisen tukien vaikuttavuus hankkeessa kehittämissalkku 12 (67)

13 3 ELÄKELÄISET 3.1 Kansaneläke Avio-/avoliitossa olevien eläkkeiden määrä Kansaneläke on toimeentulotuen lisäksi ainoa toimeentuloturvan muoto, jossa puolison olemassaolo alentaa etuuden täyttä määrää: naimisissa tai avoliitossa oleville maksettava kansaneläke on yli kymmenen prosenttia yksinäisen eläkettä pienempi. Vastaavasti verotuksen eläketulovähennykset ovat pienemmät, jos kumpikin puolisoista saa eläkettä. Eläke on yleensä pitkäkestoinen etuus. Tästä syystä avoliittoa koskevilla ratkaisuilla on taloudellisesti suuri merkitys, etenkin kun vaikutus eläketurvan osalta kohdistuu vain kansaneläkkeeseen, jota ei makseta keskimääräistä suurempaa työeläkettä saaville. Lainsäädäntö ei kuitenkaan kiinnitä huomiota yksinomaan taloudellisiin näkökohtiin. Muiden yhdessä ja yhteisessä taloudessa asuvien kuin avio- tai avoliitossa olevien eläkkeitä ei pienennetä. Esimerkiksi sisarukset tai samaa sukupuolta olevat saavat yksinäisen kansaneläkettä, vaikka he asuisivat samassa taloudessa. Eläkkeissä tulisi luopua puolisoiden eläkkeiden määrän vähentämisestä. Takuueläke pienentää ongelmaa, mutta ei poista sitä täysin, koska takuueläke myönnetään vain kaikkien pienituloisimmille, mutta kansaneläkkeen vähennys koskee kaikkia kansaneläkkeen saajia. Toteutus: Ollut vireillä 1980-luvun eläkeuudistuksesta lähtien. Kustannussyistä ei ole saatu ratkaistua. Kansaneläkeindeksin ja työeläkeindeksin yhtenäistäminen Kansaneläkeindeksiin sidotut etuudet (kansaneläke, leskeneläke, takuueläke, sotilasavustus, ylimääräinen rintamalisä, maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläke ja luopumistuki) ja niiden määräytymisperusteet tarkistetaan kunkin vuoden alussa kansaneläkeindeksillä, joka seuraa kuluttajahintojen muutoksia. Kansaneläkeindeksi varmistaa eläkkeiden ostovoiman säilymisen, mutta ei mahdollista eläkkeiden tason parantamista. Vuosittaisten indeksitarkistusten lisäksi kansaneläkkeisiin on tehty kehittämissalkku 13 (67)

14 ostovoimaa parantavia tarkistuksia vuosina 2001, 2005, 2006 ja Tasokorotukset ovat pieniä; 73 markkaa (2001), 7 euroa (2005), 5 euroa (2006) ja 20 euroa (2008). Työeläkeindeksi on sidottu palkka- ja kuluttajahintatasoihin ja seuraa näin jossain määrin myös ansiotason kehitystä. Näin ollen työeläkeindeksi on yleensä korkeampi kuin kansaneläkeindeksi, minkä vuoksi kansaneläkkeet jäävät reaalisesti alemmalle tasolle kuin työeläkkeet. Tasokorotusten vuoksi täyden kansaneläkkeen määrä on kuitenkin noussut lähes yhtä paljon kuin työeläkkeet. Työeläke- ja kansaneläkeindeksin yhtenäistäminen selkeyttäisi eläkejärjestelmiä. Eläkkeensaajien kannalta pienten korotusten sijaan ymmärrettävämpää olisi yhtenäistää indeksit, jolloin aika ajoin tehtäviä korotuksia ei tarvittaisi. Indeksien yhtenäistäminen parantaisi kustannuskehityksen ennakointia. Etuuksien yhä tihenevä korottaminen aiheuttaa myös toimeenpanolle lisätyötä. Indeksien yhtenäistäminen olisi pysyvämpi ratkaisu. Toteutus: Ollut vireillä pitkään. Kustannussyistä ei ole saatu ratkaistua. 3.2 Kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke Osatyökyvyttömyyseläke Työkyvyttömyyseläkejärjestelmän tulisi tukea vammaisten ja vajaakuntoisten mahdollisuuksia hyödyntää jäljellä olevaa työkykyä ja osallistumista voimiensa ja halujensa mukaan työelämään. Kansaneläkkeenä myönnettävä osatyökyvyttömyyseläke vähentäisi täydelle eläkkeelle siirtymisen tarvetta tuomalla portaan täyden eläkkeen ja työelämän välille. Tämän vuoksi mahdollisuus jäädä osatyökyvyttömyyseläkkeelle tulisi laajentaa koskemaan myös kansaneläkejärjestelmää. Asiaa on käsitelty STM:n työryhmässä; osatyökykyisten työllistymistä edistävien säädösmuutostarpeiden ja palvelujen arviointi STM 2013:37). Asian selvittely jatkuu yhdessä lineaarisen mallin kanssa. Työskentely eläkkeellä; eläkkeen lepääminen ja lineaarinen malli Työkyvyttömyyseläkkeensaajan on vuoden 2010 alusta alkaen ollut mahdollista kokeilla työnpaluuta ja jättää eläke lepäämään työskentelyn ajaksi. Tästä on säädetty työhönpaluun edistämisestä annetussa määräaikaisessa laissa ja laki koskee niin kansaneläkkeen kuin työeläkkeenkin saajia. Lain määräaikaa on jatkettu vuoden 2016 loppuun. Lain jatkamista tämän jälkeen harkitaan yhdessä 2017 suunniteltujen työeläkelakien muutosten kanssa. Työnteon ja eläkkeenyhteensovittamisessa on esitetty ns. lineaarista mallia, jolloin työnteko alkaisi pienentää maksussa olevaa eläkettä joko heti tai tietyn suojaosuuden jälkeen. Jos lineaarinen malli otettaisiin käyttöön, tulisi harkittavaksi myös lepäämisjättämislain jatkamisen tarve. Lineaarisen mallin käyttöönotto edellyttäisi, että kansaneläkejärjestelmässä oli mahdollisuus osatyökyvyttömyyseläkkeeseen. Muita ehdotuksia Lääkärinlausuntojen korvaaminen jatkohakemusten yhteydessä tulisi kirjata kansaneläkelakiin. Kansaneläkelakiin tulisi ottaa myös säännös sairausajan palkan maksamisen vaikutuksesta kansaneläkkeen maksamiseen. kehittämissalkku 14 (67)

15 3.3 Perhe-eläke Yleiseen perhe-eläkkeeseen on oikeus leskellä, joka on ollut edunjättäjän kanssa avioliitossa. Lisäksi edellytetään joko yhteistä lasta edunjättäjän kanssa ja että avioliitto oli solmittu ennen kuin edunjättäjä täytti 65 vuotta. Jos yhteistä lasta ei ole, leskeneläkkeen myöntäminen edellyttää, että leski oli täyttänyt 50 vuotta edunjättäjän kuollessa, avioliitto oli solmittu ennen kuin leski oli täyttänyt 50 vuotta, avioliitto oli solmittu ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta ja että avioliitto oli jatkunut vähintään viisi vuotta. Näin ollen avoleskillä sekä nuorilla lapsettomilla leskillä ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen puolison kuoleman jälkeen. Avoliitto vaikuttaa Kansaneläkelaitoksen myöntämiin etuuksiin useimmiten vain negatiivisesti. Avoliitto olisi perusteltua ottaa etuuslainsäädännössä huomioon myös silloin, kun se antaa hakijalle oikeuden etuuksiin. Siten leskeneläkeoikeus tulisi myöntää muiden edellytysten täyttyessä (edunjättäjän ja lesken ikä, yhteiset lapset sekä avoliiton pituus) myös avoliiton perusteella. Lisäksi leskeneläke tulisi myöntää avioliiton perusteella myös nuorille leskille, joilla ei ole ollut yhteistä lasta edunjättäjän kanssa. Jos leski käy ansiotyössä, otetaan tulot huomioon leskeneläkkeessä, joten ylikompensaatiota ei synny. kehittämissalkku 15 (67)

16 4 OPINTOETUUDET 4.1 Opintotuki Tuen taso ja ikärajat Muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden vanhempien tulojen huomioon ottamista koskevat ikärajat Täysi-ikäisyysraja on 18 vuotta. Muussa kuin korkeakoulussa opiskelevan perheettömän vuotiaan katsotaan kuitenkin edelleen olevan vanhempiensa elatusvelvollisuuden piirissä, ja opintoraha voidaan evätä vanhempien tulojen perusteella. Opintotukijärjestelmän selkeyden ja opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta opintotuessa tulisi soveltaa täysi-ikäisyyden 18 vuoden ikärajaa niin, että vanhempien tulot eivät vaikuttaisi opintorahan myöntämiseen 18 vuotta täyttäneellä. Erityisen tärkeää se olisi itsenäisesti asuville yli 18-vuotiaille. Muutos voitaisiin toteuttaa niin, että ikärajaa alennettaisiin ensin itsenäisesti asuvilla. 1. Vanhempien tulot eivät vaikuta 19 vuotta täyttäneen muualla kuin vanhempansa luona asuvan opintorahaan Uusia opintorahan saajia: 900 lukioissa ja muissa II asteen oppilaitoksissa Opintoraha korottuu tuensaajalla Kustannuslisäys noin 7,5 milj. euroa vuodessa 2. Vanhempien tulot eivät vaikuta 18 vuotta täyttäneen muualla kuin vanhempansa luona asuvan opintorahaan Uusia opintorahan saajia: lukioissa ja muissa II asteen oppilaitoksissa Opintoraha korottuu tuensaajalla Kustannuslisäys noin 23 milj. euroa vuodessa 3. Vanhempien tulot eivät vaikuta 19 vuotta täyttäneen vanhempansa luona asuvan opintorahaan Uusia opintorahan saajia: lukioissa ja muissa II asteen oppilaitoksissa Opintoraha korottuu tuensaajalla Kustannuslisäys noin 3,5 milj. euroa vuodessa kehittämissalkku 16 (67)

17 4. Vanhempien tulot eivät vaikuta 18 vuotta täyttäneen vanhempansa luona asuvan opintorahaan Uusia opintorahan saajia: lukioissa ja muissa II asteen oppilaitoksissa Opintoraha korottuu tuensaajalla Kustannuslisäys noin 16 milj. euroa vuodessa Yhteensä Uusia opintorahan saajia: ( lukioissa ja muissa II asteen oppilaitoksissa) Opintoraha korottuu tuensaajalla Kustannuslisäys noin 50 milj. euroa vuodessa Lapsilisäikä ja pienimpien opintorahojen korottaminen Alle 17-vuotiaan lapsen vanhemmille maksetaan lapsilisää. Lapsen täyttäessä 17 vuotta lapsilisän maksaminen loppuu ja opiskelevalle lapselle voidaan myöntää hänelle itselleen maksettavaa opintoraha. Vanhemman luona asuvan alle 20-vuotiaan opiskelijan opintorahan perusmäärä on kuitenkin selvästi lapsilisää pienempi ja lisäksi toisen asteen oppilaitoksessa opiskelevan opintorahan määrään vaikuttaa vanhempien tulot huomioiva tarveharkinta. Ei ole perusteltua, että lapsilisäoikeuden loppuessa ja opiskelijan siirtyessä opintorahan piiriin, kotona asuvalle opiskelevalle nuorelle maksettavan taloudellisen tuen eli opintorahan määrä on selvästi pienempi kuin alle 17-vuotiaan lapsen vanhemmalle maksettava lapsilisä. Sosiaaliturvan kokonaisuuden kannalta selkeintä olisi, että alle 18-vuotiaat lapset kuuluisivat vanhempiensa elatusvelvollisuuden piiriin, minkä mukaisesti lapsilisää tulisi maksaa myös 17-vuotiaista lapsista. Tämä vähentäisi myös alaikäisten opintotukeen liittyvien ongelmakohtien merkitystä mm. heille myönnettävässä lainatakauksessa, toimivallasta opintotukiasioissa ja sähköiseen asiointiin liittyvissä menettelyissä. Erikseen voitaisiin säätää esimerkiksi siitä, lapsilisä maksettaisiin muualla kuin vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle itselleen. Lapsilisäratkaisusta riippumatta pienimpien opintorahojen korottaminen vähintään lapsilisän tasolle tulee kuitenkin pysymään keskeisenä opintotuen kehittämistavoitteena. Ensimmäisestä lapsesta maksettava lapsilisä on 95,75 euroa kuukaudessa. Vanhempansa luona asuvan vuotiaan toisen asteen oppilaitoksen opiskelijan opintorahan perusmäärä on 38 euroa kuukaudessa, ja siihen vanhempien tulojen perusteella myönnettävä korotus on enimmillään 58 euroa kuukaudessa. Joulukuussa 2008 tähän ryhmään kuuluvia opintorahan saajia oli ja heidän keskimääräinen opintorahansa oli 69 euroa kuukaudessa Opintotukeen oikeuttava aika Ammatillisen koulutuksen enimmäistukiaikojen määrittelyn uudistaminen Ammatillisessa koulutuksessa kesäkuukausien aikainen opiskelu on yleistynyt. Lisäksi säännönmukaiset opiskeluajat ylittyvät yleisesti ja opiskelijat suorittavat useaan kertaan saman alan opintoja. Opintotukilaissa ei ole säädöksiä siitä, miten opintotukea tulisi myöntää näissä tilanteissa. Jos opiskelija esimerkiksi suorittaa tutkintoonsa kuuluvia opintoja kesäajalla, tulisiko tukiaikaa lyhentää opintojen lopusta? Miten tällaisen ylimääräisen opiskeluajan tukiaika määritellään? Tuleeko opintotuki myöntää uudelleen samoihin opintoihin, jotka opiskelija on jo suorittanut aikaisemmin? kehittämissalkku 17 (67)

18 Ammatillisen koulutuksen kesäopiskelua, lukio-opintojen lukuvuoden tukikuukausia (syyskuusta toukokuuhun) sekä toisen asteen opintojen riittävän edistymisen arviointiperusteita koskevat säännökset tulisi saada opintotukilakiin Lukio-opintojen lukuvuoden tukikuukaudet Jos lukio-opintojen lukuvuoden tukikuukausien määrä edelleen rajataan enintään yhdeksäksi, tulee opintotukilaissa säätää, että kesä-, heinä- ja elokuu eivät ole tukeen oikeuttavia kuukausia kotimaisissa lukio-opinnoissa. Muutoksenhakulautakunta on perustellusti tehnyt ratkaisuja, joissa lukiolaiselle on myönnettävä esimerkiksi elokuun opintotuki, kun syys-toukokuulle myönnetään enintään 8 tukikuukautta. Erikseen on arvioitava, onko lukio-opintojen lukuvuoden tukikuukausien enimmäismäärän rajoittaminen perusteltua, kun vastaavia rajoituksia ei ole muissa toisen asteen opinnoissa Asumislisä Kelan ensisijaisena tavoitteena asumisen tukijärjestelmien uudistamisessa on yksi asumisen tukijärjestelmä kaikille tuensaajille. Opintotuen asumislisän lakkauttamisesta ja opiskelijoiden siirtämisestä yleiseen asumistukeen on laadittu yksityiskohtainen selvitys ja esitys. Jos tämä kehittämisehdotus ei etene, on opintotuen asumislisää koskevia säännöksiä selkeytettävä seuraavassa esitetyllä tavalla. Asumislisää koskevat säännökset ovat epäselvät sen suhteen, onko opiskelija oikeutettu asumislisään aina, kun hänellä on asumislisään oikeuttava asunto vai tuetaanko opintotuen asumislisällä nimenomaisesti opiskeluajan asumista. Opiskelijalla voi esimerkiksi olla vakituinen vuokra-asunto kotipaikkakunnalla ja opiskelupaikkakunnalla hänellä on maksuton tai halvempi asunto. Voiko opiskelija valita, mihin asuntoonsa hän asumislisää hakee? Toinen tavanomainen tilanne on, että opiskelija on määräaikaisesti tai toistaiseksi poissa opiskelupaikkakunnan asunnostaan, jonka perusteella hänelle asumislisää maksetaan. Poissaolo voi johtua esimerkiksi työharjoittelusta tai ulkomaan opintojaksosta, eikä hänellä ole asumismenoja niiden suorituspaikkakunnalla tai ne ovat alhaisemmat. Onko opiskelija oikeutettu saamaan asumislisän tyhjillään olevan asuntonsa asumismenoihin? Myös maksutonta asuntolapaikkaa koskevan poikkeussäännön tarkoituksenmukaisuus tulisi arvioida. On kyseenalaista, että Kela määrittelee laissa mainitut erityisen painavat syyt, joiden perusteella asuntolapaikkaan oikeutetulle voidaan myöntää asumislisä. Menettelyä voitaisiin merkittävästi selkeyttää, jos kyseinen rajoitus poistettaisiin. Jos opiskelija asuu maksuttomassa asuntolassa, hänellä ei ole asumislisällä korvattavia asumismenoja - ja jos ei asu, asumislisä myönnettäisiin kuten muillekin opiskelijoille. Asumislisään oikeuttavien asumismuotojen määrittelyä tulisi täsmentää. Vakuutusoikeus on määrännyt myönnettäväksi asumislisän vanhemman omistamassa asunnossa asuvalle opiskelijalle, jolla ei ole vuokrasopimusta ja joka ei maksa asunnosta vuokraa. Vakuutusoikeuden päätöksen mukaan asumislisä tuli myöntää opiskelijan maksaman yhtiövastikkeen perusteella. Myös esimerkiksi väliaikaismajoitus, hotelliasuminen, osittain omistetut asunnot, omistusoikeus- ja työsuhdeasunnot sekä tilanteet, joissa opiskelijan vanhempi asuu opiskelijan luona, ovat johtaneet tulkintaongelmiin ohjeistuksessa ja muutoksenhaussa. Myös asumislisään oikeuttavien asumismenojen määrittely kaipaisi täsmennystä esimerkiksi edellä mainittujen vastikemaksujen osalta. Selkeä epäkohta on myös se, että esimerkiksi vesi-, lämmitys- tai kehittämissalkku 18 (67)

19 sähkömaksut otetaan huomioon asumislisään oikeuttavina asumismenoina vain niillä opiskelijoilla, joilla ne ovat vuokrasopimuksen mukaisia kiinteitä maksuja mutta ei niillä, joilla maksut määräytyvät kulutuksen mukaan. Asumislisään voitaisiin säätää yksi enimmäismäärä, jonka mukaiset vuokran tai vastikkeen lisäksi maksettavat asumismaksut korvattaisiin asumislisällä. Se poistaisi myös erimielisyydet siitä, mitkä maksut katsotaan asumismenoiksi (kaluste-, tietoliikenne-, sauna-, pesutupa-, automaksut jne.). Jos opiskelija asuu vanhemmaltaan vuokratussa tai vanhemman omistamassa asunnossa, asumislisän enimmäismäärä on 58,87 e/kk (OTL 14 a ). Säädöksen yhdenmukainen toimeenpano on vaikeaa, koska vuokranantajista ja asunnon omistajista ei ole olemassa kattavia rekisteritietoja. Myös säännöksen kiertäminen on mahdollista omistus- ja vuokrasuhteita järjestelmällä. Toimeenpanoa koskevien vaikeuksien lisäksi säännöstä pidetään epäoikeudenmukaisena, sillä on myös vanhemman ja lapsen välisiä vuokrasuhteita, joissa opiskelija maksaa käypää vuokraa vanhemmalleen. Mainittua enimmäismäärä ei myöskään ole korotettu vuoden 1998 jälkeen. Poikkeussääntö tulisikin poistaa tai enimmäismäärää tulisi korottaa vastaamaan sen alkuperäistä tarkoitusta eli keskimääräistä asunto-osakeyhtiön vastikemaksua. Opintotukiasetuksen 13 alhaisen vuokratason maiden asumislisästä on menettänyt merkityksensä, kun elinkustannukset ovat nousseet muun Euroopan tasolle myös asetuksessa mainituissa entisen Itä- Euroopan maissa. Asumislisän määrää koskevan OTL 14 a :n perusteella ei ole yksiselitteistä, sovelletaanko asumismenojen alarajaa ja vanhemmalta vuokrattua asuntoa koskevia määräyksiä myös ulkomailla opiskelevaan. Ongelmallisia ovat myös vuokran lisäksi perittävät erilliset pakolliset tai valinnaiset maksut. Lainsäädäntöä olisikin tarpeen täsmentää asumislisässä hyväksyttävien kustannusten määrittelyssä Opintolaina Ei lainatakausta soviteltua aikuiskoulutustukea saavalle Soviteltu aikuiskoulutustuki voidaan lukien myöntää osa-aikaisesti opiskelevalle. He saavat siis opiskeluajalta palkkaa ja ansionmenetyksen osalta aikuiskoulutustukea, joten tarve lainatakaukselle on vähäinen. Myös hakemismenettely on työläs sekä asiakkaalle että Kelalle, kun aikuiskoulutustuki myönnetään jälkikäteen toteutuneen ansionmenetyksen perusteella joko kuukauden tai 4 viikon jaksoissa. Tämän mukaisesti myös mahdollinen lainatakaus myönnettäisiin jälkikäteen. Myöntämistä vaikeuttaa se, että lainatakausoikeus edellyttää vähintään kahden kuukauden yhtäjaksoista aikuiskoulutustukijaksoa. Koska asiakasmäärä on pieni ja koska lainamuotoisen tuen tarve on vähäinen, oikeus lainatakaukseen soviteltua aikuiskoulutustukea saavilta tulisi poistaa. Jos se ei ole mahdollista, tämän ryhmän lainatakauksen hakemisaikasäännöstä tulisi muuttaa niin, että lainatakaus voitaisiin myöntää vähintään kahdelta kuukaudelta takautuvasti. Eli vaihtoehtona sille voisi harkita, että sovitellun aikuiskoulutustuen lainatakaushakemuksiin tulisi sama kuuden kuukauden takautuva hakuaika kuin on itse aikuiskoulutustuessakin Lainatakauksen myöntämisedellytysten yksinkertaistaminen Pääsäännön mukaan lainatakaus myönnetään opiskelijalle, joka saa opintotukilain mukaista opintorahaa tai aikuiskoulutustuesta annetun lain mukaista aikuiskoulutustukea. Tämän lisäksi on säädetty poikkeuksia, joissa lainatakaus myönnetään, vaikka oikeutta opintorahaan ei ole. Poikkeukset ovat osittain epäjohdonmukaisia. Poikkeussäännöksiä voitaisiin yksinkertaistaa esimerkiksi siten, että oikeus lainatakaukseen olisi aina itsenäisesti asuvilla opiskelijoilla. kehittämissalkku 19 (67)

20 Lisäksi tulisi harkita luopumista maksuhäiriöiden tarkistamisesta eli lainatakaus voitaisiin myöntää maksuhäiriöstä huolimatta Opintolainan nostaminen erilaisissa lakkautustilanteissa Opintolainan nostamisesta (OTL 15 a ) on säädetty, että laina on nostettava lukuvuoden aikana ei kuitenkaan opintojen päättymisen tai keskeytymisen jälkeen. Opintojen päättymisen arviointi ei ole aina yksinkertaista tai yksiselitteistä esimerkiksi tilanteissa, joissa opintotuki on lakkautettu opiskelijan pyynnöstä (syytä kertomatta) tai puutteellisen opintomenestyksen, enimmäistukiajan päättymisen tai estävän etuuden myöntämisen vuoksi taikka jos opintotukea on alun perin haettu vain määräajaksi. Tilannetta selkeyttäisi, jos pykälään lisättäisiin, että lainaa ei saa myöskään nostaa sen jälkeen, kun opintotuen maksaminen on päättynyt. Se selkeyttäisi tilannetta myös asianomaisen henkilön kannalta, jos hän esimerkiksi siirtyy toisen etuuden tai toimeentulotuen piiriin Tarveharkinta Isä- tai äitipuolen tulojen vaikutuksen poistaminen Opintotukilain 19 :n mukaan hakijan vanhemman uuden aviopuolison tulot otetaan huomioon opintotukea myönnettäessä, jos hakija on alle 18-vuotias ja hän asuu vanhemman ja tämän uuden aviopuolison kanssa samassa taloudessa. Menettely on ristiriidassa lasten elatusta koskevan kanssa, sillä isä- tai äitipuoli ei ole velvollinen elättämään uuden aviopuolisonsa lasta. Henkilöt, joita asia koskee, pyytävät Kelalta perusteluja menettelylle, ja he arvostelevat Kelaa siitä, että heidän tulotietonsa ovat aviopuolison lapsen opintotukipäätöksessä. Myös Kelassa säännös aiheuttaa suhteettoman suuria lisätöitä suhdehenkilöiden määrittelyssä, hakemuksissa ja päätösten perusteluissa. Säännöksen poistamisella ei olisi havaittavaa kustannusvaikutusta (200 saajaa x 38 e/kk x 7 kk = 0,05 milj. euroa). Mikäli ei voida muuttaa säännöstä siten, että huomioon otetaan vain sen vanhemman tulot, jonka luona lapsi asuu, olisi lapsen elatusta koskevien säännösten perusteella johdonmukaisempaa ottaa huomioon molempien vanhempien tulot, vaikka vanhemmat ovat eronneet. Tämä muutos ei tosin poistaisi säännöksen toimeenpanoon liittyviä edellä mainittuja ongelmia Tulokäsite vanhempien tuloissa Vanhempien muuttuneiden tulojen selvittämistä voitaisiin helpottaa siten, että puhtaiden ansio- ja pääomatulojen sijaan vanhempien tulot otettaisiin huomioon veronalaisina tuloina kuten opiskelijan omat tulot. Tulokäsite olisi ymmärrettävämpi ja se olisi yksiselitteisemmin arvioitavissa. Tulevan tulorekisterin hyödyntäminen myös edellyttää tulokäsitteen yhdenmukaistamista Apurahat Opintotuen tarveharkinnassa opiskelijan tuloina otetaan huomioon toimeentulon turvaamiseksi tarkoitetut veronalaiset ja verottomat apurahat, ei kuitenkaan ulkomaiseen opiskelijavaihtoon tarkoitettuja apurahoja. Opiskeluun liittyviin erityismenoihin myönnettyjä apurahoja ei oteta huomioon tulona. Koska tiedon saaminen verottomista apurahoista perustuu opiskelijan omaan ilmoitukseen ja apurahojen käyttötarkoituksen selvittäminen on työlästä, tulisi ainakin verottomat apurahat säätää tarveharkinnassa huomioon otettavien tulojen ulkopuolelle. kehittämissalkku 20 (67)

21 4.1.6 Muita Edistymisen seuranta Opintojen edistymisen seurantaa koskevia säännöksiä tulisi täsmentää. Oikeuskäytännössä on tulkittu korkea-asteen edistymisen seurannan säännöksiä vakiintuneesta toimeenpanosta poikkeavalla tavalla ja toisen asteen opintojen edistymisen seuranta on puutteellisesti säänneltyä, mikä aiheuttaa ongelmia toimeenpanolle ja myös opiskelijoiden oikeusturvalle Aikuislukio-opinnot Jos opiskelija suorittaa aikuisille tarkoitettua lukion oppimäärää, hän ei ole oikeutettu opintotukeen eikä koulumatkatukeen. Myöskään työttömyysturvaan ei ole oikeutta, jos TE-toimisto katsoo, että henkilö ei ole opintojensa vuoksi työmarkkinoiden käytettävissä. Aikuislukiossa opiskeleva voi siis olla kaikkien ensisijaisten perusturvaetuuksien ulkopuolella. Tukea voidaan alkaen myöntää aikuislukio-opintoihin vain, jos ne suoritetaan ammatillisen perustutkinnon yhteydessä. Myös pelkästään aikuislukio-opintojen suorittamisen tulisi oikeuttaa opinto- ja koulumatkatukeen, jos opiskelija suorittaa lukio-opintoja päätoimisesti siten kuin opintotukilaissa on säädetty (vähintään 10 kurssia tai 2 yo-tutkinnon koetta lukukaudessa) Toimivalta Opintotukilaissa tulisi säätää, että myös alaikäinen opiskelija on yksin toimivaltainen opintoetuuksissa koskien muun muassa etuuden hakemista ja maksamista Hakuaika Opintotukilain 23 :n mukaan opintotuki myönnetään aikaisintaan sen kuukauden alusta, jona hakemus on jätetty. Hakuaika on tiukka ja johtaa tarpeettomiin tuen menetyksiin etenkin, kun tukea ei voida edes erityisistä syistä myöntää hakuajasta poikkeavasti. Tilannetta helpottaisi, jos tuki voitaisiin myöntää hakemista edeltävän kuukauden alusta. Toisaalta 23 :n 5 momentin tilanteissa ei ole lainkaan säädetty, minkä ajan kuluessa opintotukea tulee hakea, jos sen estävää etuutta koskeva hakemus on hylätty. Tähänkin tilanteeseen tulisi säätää hakuaika, esimerkiksi kuukausi estävän etuuden hylkäävän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta Opintotuen tarkistaminen ilman hakemusta Opintotukilain 25 a :ssä on määritelty tilanteita, joissa opintotuki voidaan tarkistaa tai lakkauttaa hakemuksetta ja opiskelijaa kuulematta. Menettelyyn liittyy myös opintotukilain 31 eli päätöksen poistaminen, joka myös tulisi määrätyissä tilanteissa tehdä ilman opiskelijan suostumusta. Menettelyä tulisi laajentaa silloin, kun tarkistus tai lakkautus voidaan tehdä opiskelijan oikeusturvaa vaarantamatta. Opiskelijat kokevat kuulemisen tai suostumuksen pyytämisen kiistattomissa olosuhdemuutostilanteissa byrokraattisena menettelynä, ja lisäksi se viivästyttää prosessia merkittävästi. Yksinkertaisempaa menettelyä tulisi käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa opiskelijalle syntyy ensimmäinen lapsi ja asumislisä tulisi lakkauttaa (ja opintorahaa mahdollisesti korottaa) tai jossa opintotuki tulisi lakkauttaa opiskelijalle myönnetyn sairauspäivärahan perusteella. Samoin opintojen keskeyttämiseen liittyvät opintotuen ja koulumatkatuen lakkautukset tulisi voida tehdä ilman opiskelijan suostumusta päätöksen poistamiseksi opiskelijaa kuitenkin kuullaan itse keskeyttämisestä ja tuen mahdollisesta takai- kehittämissalkku 21 (67)

22 sinperinnästä. Erityisesti tilanteissa, joissa opintoja ei ole lainkaan aloitettu, tulisi opintotukipäätös voida oikaista ilman suostumusta Opintotukioikeuden myöntäminen muuhun kuin julkisen valvonnan alaiseen koulutukseen Opintotukilain mukaan Kela voi koulutuksen järjestäjän (yksityinen oppilaitos) hakemuksesta myöntää opintotukioikeuden muuhun kuin julkisen valvonnan alaiseen koulutukseen. Menettely, jossa lain toimeenpanija samalla määrittää edellytykset tuen saamiselle, ei ole perustuslain mukaista menettelyä. Opintotukioikeuden myöntäminen tulisi olla jonkin muun kuin Kelan esim. muutoinkin julkisen valvonnan alaista oppilaitostoimintaa määrittävän ja hyväksyvän tahon toimivaltaan kuuluva asia Opintotuki selkeyttäminen ja täsmentäminen Vuoden 1994 opintotukiuudistuksen jälkeen on annettu 40 opintotukilain muutosta. Niiden seurauksena voimassa oleva laki on sekava ja epäjohdonmukainen. Asetuksessa on kokonaan kumottuja pykäliä ja laissa pykälän numerointia f-kirjaimeen saakka. Opintotuki tekninen ja osin asiallinen uudelleenkirjoittaminen olisi perusteltua. 4.2 Koulumatkatuki Ammatti- tai erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa olevat tuen piiriin Koulumatkatukilaki rajaa tuen ulkopuolelle ammattitutkintoa tai erikoisammattitutkintoa suorittavat, koska tutkinto suoritetaan näyttökokein eikä opetussuunnitelmaperusteisena. Rajaus aiheuttaa toimeenpanijalle lisätyötä selvitysten ja muutoksenhaun seurauksena. Näyttötutkinnot suunniteltiin alun perin aikuisten koulutusmuodoksi ja sen mukaisesti ne rajattiin koulumatkatuen ulkopuolella. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisesta koulutuksesta ammatilliseen perustutkintoon valmistava koulutus oikeuttaa koulumatkatukeen lukien. Saman lain piiriin kuuluva ammatti- ja erikoisammattitutkintoon valmistava koulutus on myös ammatilliseen tutkintoon johtava koulutusta ja se oikeuttaa opintotukeen. Olisi tarkoituksenmukaista, että kaikki tutkintoon johtava ammatillinen koulutus oikeuttaisi sekä opintotukeen että koulumatkatukeen Koulumatkatuesta ensisijainen vammaispalvelulakiin verrattuna Koulumatkatukeen ei ole oikeutta, jos opiskelija saa tukea koulumatkakustannuksiinsa muun lain nojalla (Koulumatkatukilain 3 a ). Jos vammainen opiskelija on vammaispalvelulain perusteella oikeutettu saamaan kunnalta korvausta koulumatkakuluistaan, koulumatkatukea ei siis myönnetä lainkaan. Tämä asettaa vammaiset opiskelijat usein epätasa-arvoiseen asemaan, sillä kunta on velvollinen korvaamaan ainoastaan koulumatkojen lisäkustannukset. Esimerkiksi taksin käytön jälkeen vammaisen opiskelijan maksettavaksi jäävät vielä joukkoliikenteen taksojen mukaiset kustannukset joista muut opiskelijat nimenomaisesti saavat alennuksensa. Kunnilla on lisäksi varsin vaihtelevat käytännöt tukensa myöntämisessä, mikä aiheuttaa lisää epätasa-arvoa. Asiassa tulee toistuvasti asiakaspalautetta. Muutos olisi tärkeä tuensaajien näkökulmasta. kehittämissalkku 22 (67)