Luentoja irtaimen vakuuusoikeuksista. Prof. M.I. Niemi

Transkriptio

1 Luentoja irtaimen vakuuusoikeuksista Prof. M.I. Niemi 1

2 Luentojen aiheena ovat eräät yleisesti Suomessa käytetyt tavat käyttää irtainta omaisuutta vakuutena. Erityisesti kiinnostuksen kohteena ovat eräät hyödykesidonnaiset luotot ja eräät vakuusjärjestelyt, joista ei ole kattavaa lainsäädäntöä. Luentojen ulkopuolelle jäävät mm. irtaimen omaisuuden tavanomainen käteispanttaus, panttioikeus arvo osuusjärjestelmässä, yrityskiinnitys, saaminen, jonka vakuudesta on kysymys, velkakirjat, luottokortti, vierasvelkapanttaus ja kiinteän omaisuuden käyttäminen vakuutena. 2

3 Sisältö: 1. Vakuudet varallisuusoikeuden järjestelmässä 2. Vakuuden perustaminen ja kesto 3. Vakuuksien systematiikasta 4. Omistuksenpidätys 5. Sopimusosto ja konsignaatiotyyppiset järjestelyt 6. Myyntikomissio 7. Vakuusluovutus 8. Pidätysoikeus 9. Vuokrausluotto 10. Kovenantti 11. Tukikirje 12. Factoring 13. Osamaksukaupan rahoitus 3

4 1. Vakuudet varallisuusoikeuden järjestelmässä Velkojan kannalta vakuusoikeus on subjektiivinen oikeus (varallisuusoikeus). Vakuus on saamisen (yleensä rahasaaminen) lisäturva (liitännäinen). Se liittyy saamiseen sen suorittamisen laiminlyönnin tai velallisen maksukyvyttömyyden varalta. Vakuus on asetettu velkojan hyväksi, se lisää saamisen käypää arvoa. Vakuuden avulla velkoja saavuttaa erikoisaseman suhteessa velallisen muihin velkojiin. 4

5 Vakuus on asetettu myös velallisen hyväksi. Se parantaa hänen asemaansa velallisena. Vakuus on joko velallisen itsensä tai sivullisen, kolmannen henkilön asettama. Sivullisen asettama vakuus merkitsee, että hän antaa yksipuolisen sitoumuksen velallisen hyväksi. Yksipuolisen sitoumuksen rationaalisuus edellyttää, että vakuuden antajalla ja velallisella on yhteinen intressi tai vakuuden antajan turvana on vastavakuus. 5

6 Saaminen, johon vakuus liittyy, on usein velkojan erikseen myöntämä rahamääräinen luotto (tavanomainen rahalaina). Lukumääräisesti vakuuksia perustetaan useimmiten irtaimen kaupan yhteydessä, kauppahintasaamisen vakuutena (hyödykesidonnainen luotto, irtaimen kaupan rahoittaminen). Hyödykesidonnaisessa luotossa saaminen on kytketty tavaran kauppaan (esim. velallinen (ostaja) voi tehdä tavaran virheeseen perustuvia väitteitä velkojaa kohtaan). Vakuuksia käytetään myös tililuottojen yhteydessä, vuokrasuoritusten ja mahdollisten vahingonkorvausten turvana tai muissa vastaavissa tarkoituksissa. 6

7 2. Vakuuden perustaminen ja kesto Perustaminen alkaa luottoneuvotteluilla. Luottoneuvotteluissa todetaan syntyvät saamiset, niiden määrät ja tarvittavat vakuudet. Osapuolten vastuiden kannalta neuvotteluissa annetut tiedot ovat keskeisessä asemassa. Kuluttajansuojalaissa ja takauslaissa on tarkkoja säännöksiä tiedoista, joita luotonantajan on annettava kuluttajalle. Molemmat osapuolet vastaavat antamiensa tietojen oikeellisuudesta. 7

8 Velkoja varaa normaalisti oikeuden erikseen päättää luoton myöntämisestä neuvottelujen päättyessä. Vaikka pankit ja muut luottolaitokset markkinoivat yleisölle luottoja, markkinointi tulkitaan yleensä kehotukseksi tehdä luottohakemus (tarjous), johon luottolaitos antaa vastauksen. Luottolaitos tai muu velkoja voi kuitenkin tulla sidotuksi luottoon edustajan antaman lupauksen (sitoumuksen) perusteella. 8

9 KKO 1991:42. A ja B olivat tehneet pankin kanssa luotonantosopimuksen, jolla pankki oli sitoutunut kokonaisuudessaan lainoittamaan eräiden asuntoosakkeiden kaupan. A:n ja B:n ostettua osakkeet ja muutettua asuntoon pankki oli perusteetta jättänyt täyttämättä sopimuksen. Kykenemättöminä suorittamaan kauppahintaa A ja B olivat joutuneet suostumaan osakekaupan purkamiseen. Pankin sopimusrikkomuksesta oli aiheutunut A:lle ja B:lle vahinkoa viivästyskorkoina osakkeiden maksamattomalle kauppahinnalle, ilmoituskuluina uuden asunnon hankkimiseksi, muuttokustannuksina sekä omina ja vastapuolelle korvattavina oikeudenkäyntikuluina osakekaupan purkamisesta johtuneessa oikeudenkäynnissä. A:lle ja B:lle näin syntyneiden vahinkojen katsottiin olleen pankin ennalta arvattavissa. Sen vuoksi pankki velvoitettiin korvaamaan ne. 9

10 Neuvottelut voivat päättyä yhteisymmärrykseen luoton myöntämisestä (luottojärjestely tai luottosopimus laajassa merkityksessä). Ammattimaiset luotonantajat käyttävät vakioehtoisia sopimuksia ja lomakkeita. Luottojärjestely muodostuu usein useista sopimuksista, joita arvioidaan yhtenä kokonaisuutena. Tärkein on varsinainen luottosopimus, jossa sovitaan luotosta, sen takaisinmaksamisesta ja korosta. Vakuussopimukset ovat tärkeimpiä luottosopimusten liitännäisiä (esim. takaussitoumus, panttaussopimus tai omistuksenpidätys). 10

11 Luoton myöntämistä ja nostamista seuraa odotusvaihe (luottoaika), joka päättyy takaisinmaksun erääntymiseen. Erääntyminen voi tapahtua sovittuna päivänä, velkojan tai velallisen vaatiessa tai vaatimuksesta ennenaikaisesti. Velkojalla on oikeus eräännyttää ( irtisanoa ) luottosopimus velallisen olennaisen sopimusrikkomuksen perusteella ennen sovittua erääntymistä (purkuluonteinen eräännyttäminen). Tärkein peruste on maksuviivästys. Velkojat varaavat laajat oikeudet eräännyttää luotto ennenaikaisesti muillakin perusteilla, esim. kun vakuusesine on vahingoittunut tai kun sen arvo on laskenut. Eräännyttämisen johdosta koko jäljellä oleva saaminen ja kertyneet luottokorot erääntyvät välittömästi. 11

12 Saaminen on sen vakuuden peruste. Saaminen voi olla ehdollinen tai tulevaisuudessa syntyvä. Kun saaminen lakkaa, siihen liittyvä vakuusoikeus lakkaa. Esim. maksun jälkeen takaaja vapautuu ja panttiesine palautetaan omistajalleen, ellei muulla henkilöllä ole siihen parempaa oikeutta. Velkojan pantti tai pidätysoikeus velallisen omaisuuteen ei kuitenkaan lakkaa, vaikka saaminen vanhentuisi (VanhL 16.1 ). Vierasvelkapanttaus sen sijaan lakkaa, kun saaminen vanhentuu (TakL 15.1, panttioikeus itsessään ei vanhennu). Myyjän oikeus purkaa kauppa tai vaatia kaupan kohde takaisin lakkaa, kun kauppahintasaaminen lakkaa, ellei myyjän oikeutta ole rekisteröity (esim. lainhuuto ja kiinnitysrekisteri, VanhL 16.2 ). 12

13 Saamisen erääntyminen velallista kohtaan oikeuttaa velkojan realisoimaan vakuudet tai vaatimaan saamista takaajalta, jos velallinen ei pysty tai halua maksaa saamista. Vakuuksien tai takaajaan puoleen kääntyminen edellyttävät kuitenkin usein muidenkin edellytysten täyttymisen. 13

14 Ammattimainen luotonanto on tarkasti säännelty ja valvottu elinkeino. Kuluttajana olevien velallisten hyväksi on runsaasti pakottavaa lainsäädäntöä. Luotonantajien on noudatettava hyvää pankkitapaa, ja heitä koskevat korostetut huolellisuus ja lojaliteettivelvoitteet velallista, vakuuden antajaa ja sivullisia kohtaan. 14

15 KKO 1985 II 29. Pankki oli laina ja panttausehtojen mukaisesti myynyt lainan vakuudeksi saamansa asunto osakkeet vapaaehtoisella huutokaupalla sekä tällöin ilman hyväksyttävää syytä sallinut myynnin huomattavasti alle osakkeiden käyvän arvon. Koska pankki oli pantinhaltijana velvollinen valvomaan pantinantajan etua myös myydessään panttia saatavastaan, pankki velvoitettiin korvaamaan pantinantajalle myyntituoton menetyksenä aiheuttamansa vahinko määrällä, joka vastasi panttihuutokaupassa osakkeiden käypänä arvona pidettävän arviomäärän ja huutokaupassa velallisen hyväksi kertyneen myyntituoton erotusta. Tapauksessa oli sovittu, että pankilla on oikeus muuttaa panttina olevat osakkeet rahaksi parhaaksi katsomallaan tavalla. 15

16 KKO 2007:72. Pankki oli järjestänyt ostajalle rahoituksen kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden kaupassa. Kysymys pankin lojaliteettivelvollisuudesta ostajaa kohtaan, kun pankilla oli vakuutena myyjän veloista kiinteistöosakeyhtiön kiinteistöön kiinnitetty haltijavelkakirja. (Ään.). Em. tapauksessa pankki oli myötävaikuttanut kaupan syntymiseen, ja kaupan syntyminen oli pankin etujen mukaista. Ostaja ei tiennyt kiinnityksestä, eikä pankki kiinnittänyt ostajan huomiota kaupan kohteen rasituksiin. Pankin laiminlyönti oli vastoin lojaliteettivelvoitteita ostajaa kohtaan, ja pankki oli vahingonkorvausvastuussa ostajalle aiheutuneista vahingoista. 16

17 3. Vakuuksien systematiikasta Henkilövakuus tarkoittaa henkilökohtaisen velkavastuun ottamista toisen velasta. Vastuu on samanlainen kuin velallisella. Vakuuden antaja on velkojaan ja velalliseen nähden sivullinen henkilö. Reaalivakuus tarkoittaa esinekohtaista velkavastuuta. Velasta vastaavaksi on osoitettu tietty yksilöity omaisuus. Reaalivakuuden voi antaa joko velallinen tai sivullinen tai he yhdessä. 17

18 Henkilö ja reaalivakuuksien ominaisuudet Henkilövakuus: Reaalivakuus: Yleinen Rajoittamaton Välillinen Yksilöity Rajoitettu Välitön 18

19 Vakuuden avulla velkoja varautuu velallista koskeviin riskeihin ja pyrkii saamaan etuoikeutetun asema. Suojautuminen velallisen maksukyvyttömyyttä tai haluttomuutta kohtaan merkitsee suojautumista luottotappioita vastaan. Velallisen maksukyvyttömyys (insolvenssi) ei vaikuta saamisen pätevyyteen (veritas), mutta kylläkin sen hyvyyteen (bonitas). Pätevä saaminen voi muuttua arvottomaksi. 19

20 Luoton myöntämisen ja sen erääntymisen välisenä aikana velallisen taloudellinen tilanne voi huonontua kahdella tavalla: Velallisen veloista vastaava omaisuus voi vähentyä tai hänen muut velkavastuunsa voivat lisääntyä. Velallinen voi muuttua ylivelkaiseksi (insuffisientiksi) 20

21 Esinevakuudet suojaavat velkojaa molemmissa suhteissa: Esinevakuus sitoo (on voimassa) myös esineen uuteen omistajaan nähden, eivätkä myöhemmät velkojat voi saada vakuuden suhteen parempaa oikeutta (vakuusvelkojan separaatio ja etuoikeus). Vakuuden avulla velkojalle luodaan etuoikeutettu asema. 21

22 Esinevakuuksien käyttäminen lisää taloudellista tehokkuutta Vakuus vähentää velkojan riskiä ja tiedonhankkimiskustannuksia (vakuus on informaation korvike). Luoton myöntämiskynnys ja korko alenevat. Vakuusvelkojan ei tarvitse seurata velallisen taloudellisen aseman kehittymistä. Etuoikeudettomat velkojat voivat helposti ennakoida vakuudet, joten heidän kustannustensa nousu on vähäisempi kuin vakuusvelkojan edut. 22

23 Henkilövakuus antaa suojaa velallisen maksukyvyttömyyttä kohtaan mutta ei anna velkojalle varsinaista etuoikeutta. Henkilövakuus ei anna suojaa vakuuden antajan vastaavan omaisuuden vähenemistä tai vastuiden lisääntymistä kohtaan. 23

24 Henkilövakuuksia: Tavanomainen, sopimusperusteinen takaus Toissijainen, omavelkainen, yhteistakaus, erityistakaus, yleistakaus, jälkitakaus, täytetakaus, vastatakaus (liittyy usein pankkitakaukseen) ja takauksen vastasitoumus. Luottovakuutus (kans.väl. sopimussuhteet ja rahoitus sekä perustajaurakointi). Del credere sitoumus (edustaja ei normaalisti vastaa päämiehen vastapuolen sitoumuksesta mutta hän voi sitoutua siihen). 24

25 Takuu (garantia, erit. kans.väl. sitoumukset). Voi olla vahvempi sitoumus kuin tavanomainen takaus, esim. riippumattomuus pääsitoumuksesta. On first demand ehtoinen sitoumus (sitoumuksen antajalta voidaan vaatia maksua ilman selvitystä velallisen laiminlyönnistä tai sopimusrikkomuksesta). Remburssi. Kansainvälisessä kaupassa ostajan pankki antaa maksusitoumuksen myyjän hyväksi. Tukikirje (heikko vakuus). Lakisääteinen vastuu toisen velasta (esim. vastuunalaisen yhtiömiehen vastuu avoimen tai kommandiittiyhtiön velasta). 25

26 Esinevakuuksia: A. Rasitusvakuuksia: Tavanomainen, sopimusperusteinen panttioikeus. Yrityskiinnitys (kohdistuu eräin rajoituksin yrityksen irtaimeen omaisuuteen). Pidätysoikeus (esim. ns. käsityöläisen oikeus pidättää korjattava esine korjausmaksun vakuutena). Kuittaus (oikeus panna maksuun saaminen vähentämällä se vastasaamisesta). 26

27 Lakisääteinen panttioikeus ja pakkokiinnitys. Kovenantti (esim. negatiivinen vakuus: omistaja sitoutuu olemaan käyttämättä omaisuuttaan vakuutena tai luovuttamatta sitä). Heikko vakuus. Pidättymis ja pysäyttämisoikeus (esim. myyjän oikeus estää sopimuksenmukainen luovutus ostajalle ennakkoviivästyksen perusteella). Turvaamistoimi (tuomioistuimen määräämä takavarikko tai hukkaamiskielto). 27

28 B. Omistusvakuuksia: Tavanomainen omistuksenpidätys kauppaehtona (samoin purkavasti muotoiltu ns. takaisinotto oikeus). Omistuksenpidätys ja rajoittamaton edelleenluovutus tai liittämisoikeus irtaimen kaupassa (heikko vakuus). Ostonrahoitusjärjestelyt (sisältävät riskejä). Sopimusosto (sisältää omistuksenpidätyksen) Konsignaatiotyyppiset järjestelyt (sisältävät omistuksenpidätyksen) Vakuusluovutus (sisältää riskejä). Vuokrausluotto eli rahoitusleasing. Myyntikomissio 28

29 4. Omistuksenpidätys Omistuksenpidätys on pelkästään sopimalla syntyvä vakuus kaupan yhteydessä. Sopimuksen sanamuodon mukaan omistusoikeus jää toistaiseksi normaalisti kunnes koko kauppahinta on maksettu myyjälle, vaikka myydyn esineen hallinta annetaan jo kaupanteon yhteydessä ostajalle. Omistuksenpidätyksen tehokkuus vakuutena perustuu omistusoikeuden ja sen vahvan sivullissuojan hyväksi käyttämiseen, tässä tapauksessa vakuustarkoituksessa. 29

30 Omistuksenpidätysehto oikeuttaa myyjän purkamaan kaupan ja vaatimaan myydyn tavaran takaisin hallintaansa ostajan olennaisen sopimusrikkomuksen perusteella. Normaalisti sopimusrikkomus tarkoittaa viivästystä kauppahinnan maksussa. Omistuksenpidätys on rinnastettu ehtoon, joka sanamuotonsa mukaan oikeuttaa myyjän purkamaan kaupan tai muuten ottamaan myydyn tavaran takaisin. Kaikissa em. tapauksissa kysymys on myyjän purkuoikeudesta. Ehtojen asiallinen sisältö on yhtäläinen, ja niiden oikeusvaikutukset ovat samat, esim. ostajan konkurssissa tai ulosmittaustilanteessa (KonkL 5:7.1 ja UK 4:29.1/3). Molempiin viitaten käytetään ehdollisen kaupan käsitettä. Tässä tarkastelun kohteena on otettu omistuksenpidätys, koska ehto yleensä muotoillaan siten. 30

31 Lähtökohta: Myyjä ei saa purkaa kauppaa enää sen jälkeen, kun ostaja on saanut tavaran hallinnan, vaikka ostaja jättäisi kauppahinnan kokonaan maksamatta KL 54). Pidättymis ja pysäyttämisoikeudet ovat myyjän käytettävissä kunnes tavara tulee ostajan hallintaan. Poikkeuksellisesti myyjä saa purkaa kaupan, kun ostaja joutuu konkurssiin, ja tavara tulee ostajan hallintaan vasta konkurssin alkamisen jälkeen (KL 63.2 ). Kaupan ehdollisuudesta eli myyjälle pidätetystä purkamisoikeudesta (omistuksenpidätyksestä tai vastaavasta) on sovittava erikseen, koska järjestely on poikkeus. Suomen oikeus ei tunne myyjän lakisääteistä purku, pantti, tai vastaavaa oikeutta. 31

32 Kun omistuksenpidätystä käytetään myyjän kauppahintasaamisen varmistuksena, kysymys on vakuusjärjestelystä. Ostaja saa kaupan perusteella omistajanhallinnan välittömästi. Myyjälle pidätetty omistusoikeus ei tarkoita muuta kuin oikeutta purkaa tehty kauppa, jos ostaja viivästyy olennaisesti kauppahinnan maksamisessa (olennainen sopimusrikkomus). Myyjä on antanut ostajalle luottoa myöntämällä maksuaikaa. Myyjän purkuoikeus on kauppahintasaamisen vakuus; vakuusesineenä on myyty tavara. 32

33 Kaupan kohteen omistusoikeus on näin ollen ostajalla jo kaupanteosta lukien, mutta hänen omistusoikeutensa on ehdollinen, sitä rajoittaa myyjän vakuus. Ostajalla ei esim. ole oikeutta luovuttaa kaupan kohdetta edelleen. Toisaalta myyjällä on intressi vain kauppahintasaamisen suhteen. Normaalisti myyjät eivät halua myymiään tavaroita takaisin, vaan joutuvat turvautumaan kaupan purkamiseen Yllä kuvatulla tavalla, omistusoikeus on jakautunut myyjän ja ostajan kesken, omistus on lähtökohtaisesti ostajalla, mutta sitä on rajoitettu myyjän hyväksi. 33

34 KKO 2009:13. M oli antanut entisen avopuolisonsa N:n käyttöön auton, joka oli ollut M:n hallinnassa osamaksusopimuksen perusteella. M:n tietämättä N oli lainannut auton sivulliselle. Autoa ei ollut palautettu määräaikana. Sittemmin se oli löytynyt vaurioituneena. Rahoitusyhtiö, jolla oli autoon omistuksenpidätysehtoon perustuva vakuusoikeus, vaati auton takaisinottoa ja tilitystä. Kysymys siitä, oliko M osamaksusopimuksen osapuolena syyllistynyt olennaiseen sopimusrikkomukseen. (Ään.) Auton myyjän oikeudet oli siirretty rahoitusyhtiölle. Ratkaisun perustelujen mukaan vakioehtoisessa osamaksukauppasopimuksessa ei ollut selkeästi kielletty ostajaa kuluttajana tekemästä toimenpiteitä, joita rahoitusyhtiö piti olennaisina sopimusrikkomuksina. Olennaista sopimusrikkomusta ei ollut, eikä rahoitusyhtiöllä ollut oikeutta purkaa sopimusta. 34

35 Eräissä tapauksissa omistuksenpidätystä käytetään muussa kuin vakuustarkoituksessa tai sen rinnalla. Asuntojen gryndauksessa eli perustajaurakoinnissa omistuksenpidätysehdon tarkoituksena asunnon kaupassa on vakuustarkoituksen lisäksi pidättää myyjälle eli grynderille rakennuttajana toimivan asuntoosakeyhtiön hallinnointioikeudet kunnes rakennus on valmis ja luovutetaan ostajille. Jatkossa pidetään silmällä vain ehdon käyttöä vakuustarkoituksessa (kauppahinnan vakuutena). 35

36 Omistuksenpidätysehdon yleiset edellytykset Omistuksenpidätykseen on perinteisesti suhtauduttu rajoittavasti, koska se on nähty salaisena vakuusoikeutena. Se syntyy pelkästään osapuolten välisellä sopimusehdolla, ja kuitenkin se sitoo sivullisia ja perustaa tehokkaan vakuuden. Myyjä saa erikoisaseman suhteessa muihin velkojiin (separaatio oikeuden ja parhaan etuoikeuden) Rajoittavasta suhtautumisesta johtuvat erityiset edellytykset ehdon käyttämiselle. 36

37 1. Sopimusosapuolten kesken omistuksenpidätysehdosta on sovittava nimenomaisesti, jotta se tulisi osaksi sopimusta. Omistuksenpidätysehtoa ei voi jälkikäteen liittää yksipuolisesti kauppaan. 37

38 KKO 1993:45. Tilausvahvistuksessa ja siihen liittyvissä erityisehdoissa kauppahinta oli sovittu maksettavaksi käteisellä. Tilausvahvistuksessa oli viitattu yleisiin sopimusehtoihin, joihin oli sisältynyt omistuksenpidätyslauseke. Koska yleiset sopimusehdot eivät olleet olleet käsillä sopimusta tehtäessä eikä ollut selvitetty ostajan voineen muutoinkaan ennen sopimusta tutustua niihin, omistuksenpidätysehto ei ollut tullut sopimussuhteen ehdoksi. Ään. 38

39 KKO 2001:126. Sahalaitokseen asennettavaksi tarkoitetun hakeseulan kaupassa myyjä oli lähettänyt ostajalle tilausvahvistus nimisen asiakirjan, jossa oli viitattu yleisiin sopimusehtoihin. Ostaja oli kolmen viikon kuluttua allekirjoittanut asiakirjan ja palauttanut sen myyjälle. Kun ostajalla oli ennen sopimuksen allekirjoittamista ollut riittävä mahdollisuus selvittää ehtojen sisältöä ja kun omistuksenpidätysehdon sisältyminen kauppaan ei ollut maksuehtoihin nähden myöskään yllättävää, yleisiin sopimusehtoihin sisältyvän omistuksenpidätysehdon katsottiin tulleen osaksi kauppasopimusta. (Vrt. KKO:1993:45) 39

40 Kaupan kohdetta koskevan asiakirjan (luovutustodistuksen) pidättäminen ei muodosta tehokasta vakuutta, kun nimenomaisesta omistuksenpidätysehdosta ei ole sovittu. 40

41 KKO 1995:36. Autoliike A oli myynyt käytettyjä autoja jälleenmyyntiä varten B:lle ehdolla, että B sai A:lta autojen luovutustodistukset kauppahinnan maksamista vastaan. B oli ennen kauppahinnan suorittamista A:lle myynyt kaksi autoa edelleen autokauppias C:lle. A:n ei katsottu pidättäneen itselleen omistusoikeutta autoihin taikka oikeutta ottaa ne takaisin B:n maksuviivästyksen vuoksi. B:tä ei ollut myöskään kielletty myymästä autoja edelleen ennen niiden kauppahinnan maksamista A:lle. C:n kanteesta vahvistettiin, että autojen omistusoikeus kuului C:lle. Ään. 41

42 Omistuksenpidätysehdon sitovuus sivullisia kohtaan (tehokkuus vakuutena) edellyttää myös eräiden muiden edellytysten täyttymistä. 2. Ehdosta on sovittava ennen myydyn esineen hallinnan luovuttamista. Muiden velkojien kannalta yhdelle velkojista perustettaisiin muuten takautuvasti etuoikeusasema, josta ei sopimusta tehtäessä ollut sovittu. Jälkikäteinen vakuus muodostaa myös takaisinsaantiperusteen. 42

43 KKO 1994:113. Myyjä ei ollut näyttänyt, että metallityökoneiden kauppaa tehtäessä olisi sovittu omistuksenpidätysehdosta. Tavaran toimituksen jälkeen ostajalle lähetettyyn laskuun merkitty omistuksenpidätystä koskeva lausuma ja myöhemmin kaupan kohteesta omistuksenpidätysehdoin tehty osamaksusopimus olivat merkityksettömiä ratkaistaessa sitä, kuuluivatko koneet ostajan konkurssipesään. Nykyisin sama sääntö konkurssilain 5:7.2:ssa. Sama sääntö on voimassa ulosmittauksessa. 43

44 3. Vakuuden kohteen tulee olla yksilöity esine. Kysymyksessä on yleinen edellytys kaikille esinevakuusoikeuksille. Separaatio tai velkojan etuoikeutta ei voida muuten toteuttaa. 44

45 4. Ehtoa voidaan käyttää vain myyjän kauppahintasaamisen vakuutena. Se voi kuitenkin kattaa välittömästi kauppaan liittyvät liitännäissaamiset, esim. esineen huolto tai korjaus. Irtainta kaupan kohdetta ei voida käyttää jonkin muun saamisen tai jonkin muun henkilön saamisen vakuutena tehokkaalla tavalla. Em. järjestely voi olla tehokas sopimuksen osapuolten kesken mutta ei sivullisiin nähden. Rajoitus estää ns. ostonrahoitusjärjestelyn käytön tehokkaana vakuutena. 45

46 KKO 1977 I 1. Sopimusehto, jolla myyjä oli pidättänyt itselleen omistusoikeuden myytyyn, ostajan haltuun luovutettavaan tavaraan, voitiin ostajan velkojia sitovasti ottaa kauppasopimukseen ainoastaan myyjän kauppahintasaatavan ja myyjällä hänen kustannuksellaan tapahtuneiden myytyä esinettä koskeneiden toimien perusteella olevan saatavan vakuudeksi. Kun kauppahinta oli tullut täysin maksetuksi ostajan saamalla pankkilainalla, josta myyjä oli sitoutunut omavelkaiseen takaukseen, omistuksenpidätysehto oli niin ollen ostajan konkurssissa tehoton ostajan velkojia kohtaan myyjän takaukseen perustuvan takautumissaatavan vakuutena. 46

47 KKO 1984 I 3. Sopimusehto, jolla myyjä oli pidättänyt itselleen omistusoikeuden myytyyn, ostajan haltuun luovutettuun autoon, oli myyjän ja ostajan kesken sitova myös sellaisen takautumissaatavan vakuutena, joka myyjällä oli ostajalta jouduttuaan takaajana maksamaan ostajan kauppahinnan maksamiseksi ottaman pankkilainan. Kun ostaja oli myös palauttanut auton hallinnan myyjälle, ei ostajalla enää ollut autoon mitään oikeutta, eikä autoa sen jälkeen voinut ulosmitata ostajan velasta. Ään. 47

48 Omistuksenpidätysehdon sääntely Osamaksukauppalaissa ja kuluttajansuojalain 7. luvussa on yksityiskohtaisia sääntöjä omistuksenpidätysehdon käytöstä. Sääntely koskee kaupan muotoa, ostajalle annettavia tietoja ja ostajan suojaa ja tilitystä. Myös myyjä saa eräitä etuja. Käytännössä osamaksukaupat tehdään säännönmukaisesti omistuksenpidätysehtoa käyttäen. Niitä käytetään laajasti myös muissa yhteyksissä. 48

49 1. Kaupat, joihin soveltuu vain osamaksukauppalaki Yleensä ostajana on elinkeinonharjoittaja ja kauppahinta maksetaan useissa erissä. 2. Kaupat, joihin soveltuu vain kuluttajansuojalain 7. luku. Myyjänä elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja ja kauppahinta maksetaan yhdessä erässä. 3. Kaupat, joihin soveltuvat molemmat mainitut lait. Myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja ja kauppahinta maksetaan useassa erässä. KSL on ristiriitatilanteissa ensisijainen laki. 49

50 4. Kaupat, jotka jäävät sekä osamaksukauppalain että KSL:n ulkopuolelle. Lähinnä kaupat, joissa ostajana on elinkeinonharjoittaja ja kauppahinta maksetaan yhdessä erässä. Tässä ryhmässä esiintyy myös kauppoja, joissa ostajalla on oikeus joko luovuttaa kaupan kohde eteenpäin (myydä se) tai oikeus liittää se toisen esineen osaksi (yleensä rakennuksen ja sitä kautta usein kiinteistön osaksi). Kuvattu ostajan oikeus voi merkitä omistuksenpidätysehdon tehottomuutta suhteessa kilpaileviin ostajan velkojiin. 50

51 KSL ja OsamKL suovat myyjälle käytännössä tärkeät edut: Myyjä voi kääntyä suoraan ulosottomiehen puoleen ja vaatia kaupan purkua, esineen ottamista pois ostajalta ja toimittamista takaisin myyjän hallintaan sekä tilitystä ostajan kanssa. Tuomioistuimen päätöstä ei tarvita, ja tilitys myyjän ja ostajan kesken tehdään virkatyönä. 51

52 Kuluttajansuojalaissa ja osamaksukauppalaissa on erilaisia muotosäännöksiä ja pakottavia määräyksiä osamaksukauppasopimuksen sisällöstä. Niiden seuraaminen on asetettu myyjän velvollisuudeksi. Laiminlyönneistä aiheutuu erilaisia haittoja myyjälle, esim. myyjä menettää oikeuden korkoihin ja muihin hyvitykseen ja korvauksiin (OsamKL 1 a.2 ), tai ulosottomies ei anna edellä kuvattua virka apua eikä toimita tilitystä, jolloin myyjän on käännyttävä tuomioistuimen puoleen, jos sopimusta ostajan kanssa ei synny (OsamKL 9.1 ). 52

53 KSL:ssä on määräyksiä mm. kauppahinnan vähimmäiskäteisosuudesta ja luottoajan enimmäispituudesta (KSL 7:21.1). Jos näistä määräyksistä poiketaan ostajan vahingoksi, seuraamuksena on, että ehdon omistuksenpidätyksestä tai takaisinottamisesta katsotaan rauenneen (KSL 7:21.2). Tällöin kauppa muuttuu tavalliseksi luottokaupaksi ilman vakuutta. Myyjä velkoja menettää vakuutensa ja erikoisasemansa, ja hän voi vain velkoa ostajalta kauppahintasaamistaan. 53

54 KKO 1973 II 72. Traktorikauppias A oli myynyt ja luovuttanut traktorin osamaksukaupalla B:lle hinnasta, josta vastoin luottoehdoista osamaksukaupassa ann. lain ja sen nojalla ann. valtioneuvoston päätöksen säännöksiä ei osaakaan ollut maksettu käteisellä, minkä jälkeen B oli, maksamatta traktorin hintaa A:lle, myynyt sen edelleen C:lle. Koska osamaksukauppaan sisältynyt ehto traktorin omistusoikeuden pidättämisestä A:lle siihen saakka kunnes sen hinta oli kokonaan maksettu, oli mainitun lain 3 :n mukaan mitätön, A:n C:tä vastaan ajama kanne traktorin omistusoikeudesta hylättiin. 54

55 KKO 1973 II 96. Osamaksukauppasopimus, johon sisältyvä omistuksenpidätystä koskeva ehto luottoehdoista osamaksukaupassa ann. lain 3 :n mukaan oli mitätön, ei ollut kokonaan mitätön, vaan kauppaa oli pidettävä tavallisena luottokauppana, jossa sovittua maksutaulukkoa oli noudatettava. 55

56 Em. laeissa on määrätty tarkalleen milloin myyjä voi katsoa ostajan maksuviivästyksen olennaiseksi sopimusrikkomukseksi, ja kauppa voidaan purkaa. Laeissa on erilaiset määräykset viivästyksen vähimmäispituudesta ja viivästyneen suorituksen määrästä suhteessa koko kauppahintaan. Eräissä tapauksissa ostaja voi vedota ns. sosiaaliseen suoritusesteeseen, kun viivästys on johtunut esim. sairaudesta tai työttömyydestä. 56

57 Tavanomainen omistuksenpidätyskauppa Tavanomaisuus tarkoittaa tässä sitä, että myydyn omaisuuden on tarkoitus jäädä ostajan käyttöön (omistukseen ja hallintaan). Omistuksenpidätys on tavanomainen, ellei muusta ole sovittu tai muuta edellytetty. Myyjä voi joko periä saamistaan tai turvautua vakuuteen. Purkuoikeuden käyttäminen johtaa tilitykseen. Tilityksessä ostajan hyväksi luetaan esineen käypä arvo ja myyjän hyväksi hänen saamisensa. 57

58 Ostajan omistusoikeuden ehdollisuus tarkoittaa mm. kieltoa luovuttaa esine edelleen (luovutusrajoitus) ehdon ollessa voimassa (kunnes ostaja on maksanut myyjälle). Ilman myyjän suostumusta ostaja ei voi myydä tai muulla tavalla luovuttaa esinettä. Ostajalla ei ole täyttä omistusoikeutta, joten hän ei voi luovuttaa sellaista. Ostaja ei voi myöskään luovuttaa asemaansa ehdollisena omistajana. Ostajan eli tässä tapauksessa velallisen vaihdokseen tarvitaan myyjän eli velkojan suostumus. Luovutusrajoitus ei estä yleisseuraantoa (perintö, testamentti, fuusio ym.) ostajan puolella. Ostajan seuraaja tulee tällöin ostajan asemaan. 58

59 Luovutusrajoituksen rikkominen merkitsee olennaista sopimusrikkomusta, jonka perusteella myyjä voi vaatia kaupan purkua ja vahingonkorvausta ostajalta. Luovutusrajoituksen rikkominen on myös rangaistava teko. Nimike on kavallus (RL 28:4 6, KKO 2002:17), vaikka kysymys onkin vakuusoikeudesta. 59

60 Vastoin luovutuskieltoa tehty luovutus on pätemätön. Pätemättömyys merkitsee, että edelleenluovutus sivulliselle ei sido myyjää, ja toisaalta myyjän oikeus sitoo sivullista. Myyjän oikeus purkaa kauppa on voimassa sivullista kohtaan, ja myyjä voi vaatia esineen takaisin myös häneltä. Sivullinen voi kuitenkin saada saantosuojaa. Jos sivullinen oli vilpittömässä mielessä saadessaan esineen ostajalta hallintaansa, pätemättömyys on korjautunut, ja sivullinen saa pitää esineen (KK 11:4 ja 12:4). 60

61 Sivullisella on tavanomainen huolellisuus ja selonottovelvollisuus luovuttajan oikeudesta määrätä luovutetusta esineestä: Sivullinen ei tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää, että luovutusoikeutta ei ollut. Kysymyksessä on ns. perusteltu vilpitön mieli. Katsotaanko vilpittömän mielen olevan olemassa, riippuu luovutuksen kohteesta, osapuolista ja luovutuksen olosuhteista. 61

62 Autokaupasta oikeuskäytännössä on kehitetty omat erityissäännöt. Kun auto ostetaan yksityishenkilöltä, ostajan on tarkistettava, että luovuttaja on rekisteröity auton omistajaksi. Myyjän on esitettävä rekisteriotteen sekä tekninen että ilmoitusosa. Lisäksi otteen vastaavuus autoon nähden ja luovuttajan henkilöllisyys on todettava. Jos luovuttaja ei ole rekisteröity omistajaksi, luovuttajan on esitettävä luovutustodistukset, jotka osoittavat omistuksen siirtymisen rekisteröidyltä omistajalta luovuttajalle. Luovuttajan oikeudet voidaan tarkistaa myös suoraan rekisteriviranomaiselta (ajoneuvohallintokeskus). 62

63 Kun kysymyksessä on kuluttajaostaja ja myyjänä on autoliike, säännöt ovat toisenlaiset. Maahantuoja tai muu autojen toimittaja on usein pidättänyt autojen asiakirjat, joten niitä ei voida tarkistaa. Usein autojen toimittaja on pidättänyt omistusoikeuden myytäviin autoihin tai on sovittu muusta vakuusjärjestelystä, jonka takia autoliikkeen omistusoikeus myytäviin autoihin on rajoitettu. Ostajalle ei aseteta velvollisuutta vaatia autoliikettä esittämään auton asiakirjoja. Riittää, että auton myynti tapahtuu tavanomaisella tavalla ja että myyjällä on ollut auton hallinta. 63

64 KKO 1992:13. Autoliikkeen A myydessä autoliikkeelle B käytettyjä autoja edelleenmyyntiä varten kauppasopimuksessa oli omistuksenpidätysehto ja kielto myydä autoja edelleen ennen kutakin autoa vastaavan kauppahinnan osan maksamista A:lle. Kun B tästä huolimatta oli myynyt yhden autoista N:lle ennen autoa vastaavan kauppahinnan osan maksamista A:lle, B oli rikkonut sen ja A:n välistä sopimusta. N:llä, joka oli ostanut käytetyn auton B:n autoliikkeestä, ei ollut ollut velvollisuutta tarkastaa rekisteriotteen merkintää auton omistajasta eikä vaatia nähtäväkseen sellaisia luovutuskirjoja, joiden mukaan auton omistusoikeus olisi siirtynyt B:lle. N oli siten auton ostaessaan ollut vilpittömässä mielessä eikä ollut velvollinen luovuttamaan autoa A:lle. Ään. 64

65 KKO 1994:29. Rahoitusyhtiö oli luovuttanut autoliikkeelle rahoitusleasingsopimuksella auton, joka oli rahoitusyhtiön omaisuutta ja jota ei saanut luovuttaa edelleen ilman rahoitusyhtiön suostumusta. Autoliike oli kuitenkin ilman rahoitusyhtiön suostumusta myynyt auton A:lle tilittämättä kauppahintaa yhtiölle. Tuomion perusteluissa selostettuihin olosuhteisiin nähden katsottiin, ettei A:lla ollut aihetta ryhtyä ottamaan selkoa auton omistusoikeudesta tai autoliikkeen oikeudesta myydä auto. A oli siten ollut vilpittömässä mielessä ja saanut auton omistukseensa eikä hän ollut velvollinen lunastuksetta luovuttamaan sitä rahoitusyhtiölle. Ään. 65

66 Vakuuden avulla omistuksenpidätysmyyjä pyrkii saavuttamaan erikoisaseman suhteessa ostajan kilpaileviin velkojiin. Tavanomainen omistuksenpidätys, jolloin ostajalla ei ole oikeutta luovuttaa ostettua esinettä, muodostaakin tehokkaan vakuuden. Se sitoo sekä suhteessa ostajan ulosmittausettä konkurssivelkojiin. Konkurssissa näin ostettua omaisuutta pidetään sivullisen omaisuutena, joka ei kuulu ostajan pesään (KonkL 5:7.1). Separaatio oikeutensa perusteella myyjä voi konkurssista riippumatta purkaa kaupan ja vaatia esineen takaisin itselleen. 66

67 Ostajan mahdollisista sopimusrikkomuksista riippumatta ostajan konkurssipesällä on oikeus sitoutua alkuperäiseen kauppaan maksamalla erääntyneet suoritukset (KonkL 5:8.1). Pesällä on myös oikeus lunastaa kaupan kohde (maksamalla loppukauppahinta, KonkL 5:8.2). Toisaalta pesä voi vaatia ehdollisen kaupan purkamista tai tilitystä (KonkL 5:9). 67

68 Ellei pesä sitoudu kauppaan, myyjällä on oikeus purkaa ehdollinen kauppasopimus sekä vaatia tilitystä ja tavara takaisin itselleen, kun ostaja joutuu konkurssiin riippumatta KSL:n ja osamaksukauppalain määräyksistä (KonkL 5:9). Samat oikeudet kuin myyjällä on rahoitusyhtiöllä tai muulla henkilöllä, jolle myyjä on siirtänyt kauppaa perustuvat oikeudet (KonkL 5:10). 68

69 Ehdollisesti ostettu esine voidaan ulosmitata ostajan velasta, vaikka ehdollisuus ei olisi vielä päättynyt (UK 4:15.1). Sääntö koskee sekä omistuksenpidätysehtoa että myyjän purkuoikeutta. Myyjällä on oikeus purkaa kauppa. Jos kauppa puretaan, ulosmittaus kohdistuu myyjän palauttamaan kauppahintaan. Myyjän vakuus ja separatistin asema ilmenevät siten, että myyjän oikeudet turvataan ulosmittausta seuraavassa pakkohuutokaupassa. 69

70 Pakkohuutokaupassa omaisuus myydään ehtoa säilyttämättä, jos ehtona on kauppahinnan maksaminen (UK 5:26.1). Alimman hyväksyttävän tarjouksen on peitettävä tällöin myyjän saaminen (UK 5:34.2). Myyjä saa suorituksen saamiselleen pakkohuutokauppahinnasta. Muissa tilanteissa ehtoo jää voimaan sitoen pakkohuutokauppaostajaa (pakkohuutokauppaostajasta tulee uusi ehdollisen kaupan ostaja). 70

71 Omistuksenpidätys ja rajoittamaton edelleenluovutusoikeus Tavarantoimittaja on toimittanut vähittäismyyjälle tämän tavanomaisesti myymää tavaraa (tarkoitettu myytäväksi edelleen). Ostajalla on oikeus myydä tavara ennen kuin se on maksettu myyjälle (sovittu tai edellytetty oikeus). Muista olennaisista rajoituksista ostajan asemassa tai myyjän oikeuksista ei ole sovittu. 71

72 Omistuksenpidätysehto on pätevä ja sitova osapuolten kesken, mutta se ei sido ostajan seuraajaa (edelleenluovutuksensaajaa), koska luovutus on luvallinen. Kun ostajalla on oikeus myydä esine, hänellä katsotaan olevan varallisuutena luovutuskelpoinen omistusoikeus. Tällöin se on ostajan ulosmittauskelpoista ja konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta (KonkL 5.7.2). Samalla myyjä on luopunut purku ja takaisinottooikeutensa pysyvyydestä. Hänellä on vain saaminen ostajaa kohtaan edelleenluovutuksen jälkeen. Ostajan rajoittamaton luovutusoikeus merkitsee, että ostajalla on riski tavaran myyntitulosta ja arvosta ennen edelleenmyyntiä ( taloudellinen omistusoikeus ). 72

73 Em. syistä omistuksenpidätysehto ei sido ostajan ulosmittaus tai konkurssivelkojia. Sitomattomuus alkaa, jo myyjän ja ostajan välisestä kaupasta lukien. Ostajalla olevat myymättömät tavarat kuuluvat hänen konkurssipesäänsä. Omistuksenpidätysehto, kun ostajalla on rajoittamaton luovutusoikeus, ei muodosta tehokasta vakuutta, vaan se raukeaa, kun ostaja joutuu ulosmittauksen kohteeksi tai joutuu konkurssiin. Kaupan teon jälkeen ei voida sopia eikä myyjä voi määrätä, että ostajalla ei olekaan luovutusoikeutta. Kysymys olisi jälkikäteen perustetusta vakuudesta. 73

74 KKO 1986 I 2. A oli myynyt B:lle huonekaluja ehdoin, että ne olivat A:n omaisuutta, kunnes kauppahinta oli maksettu. Maksun viivästyttyä A oli vaatinut tavaroita takaisin ja, B:n kieltäydyttyä niitä luovuttamasta, kieltänyt niiden edelleenmyynnin. Tämän jälkeen B oli joutunut konkurssiin. Kun B:lle myydyt huonekalut oli tarkoitettu jälleenmyytäviksi ja B:llä oli ollut oikeus myydä ne ennen kauppahinnan maksamista, omistuksenpidätysehto ja sen perusteella annettu edelleenmyyntiä koskenut kielto eivät sitoneet B:n konkurssipesää eikä konkurssivelkojia. Ään. 74

75 Myyjän antamalla yksipuolisella luovutuskiellolla on merkitystä vain, jos myydyt tavarat ehditään palauttaa myyjälle ennen velkojien väliintuloa. Tällöin kaupan ehdollisuus on jo päättynyt, kauppa on purettu ja omistus on palautunut myyjälle. 75

76 KKO 1984 I 3. Sopimusehto, jolla myyjä oli pidättänyt itselleen omistusoikeuden myytyyn, ostajan haltuun luovutettuun autoon, oli myyjän ja ostajan kesken sitova myös sellaisen takautumissaatavan vakuutena, joka myyjällä oli ostajalta jouduttuaan takaajana maksamaan ostajan kauppahinnan maksamiseksi ottaman pankkilainan. Kun ostaja oli myös palauttanut auton hallinnan myyjälle, ei ostajalla enää ollut autoon mitään oikeutta, eikä autoa sen jälkeen voinut ulosmitata ostajan velasta. Ään. 76

77 Koko ostajan varaston myyminen on eri asemassa kuin tavanomainen yksittäisten tavaroiden myynti, jota varten tavarantoimittaja on toimituksen tehnyt. 77

78 KKO 1990:104. A oli myynyt omistuksenpidätysehdoin tavaroita B:lle jälleenmyyntiä varten. B:n tultua asetetuksi selvitystilaan selvitysmies oli myynyt kirjanpitolain mukaisesta hankinta tai jälleenhankintahinnasta C:lle muun muassa B:n vaihtoomaisuuden, johon oli kuulunut A:n myymiä tavaroita. B:n jouduttua konkurssiin C oli maksanut kauppahinnan B:n konkurssipesälle. Kaupan tehdessään C:n olisi pitänyt varautua siihen, että myytyyn omaisuuteen saattoi kohdistua kolmansien henkilöiden oikeuksia. C oli kuitenkin laiminlyönyt ottaa selon siitä, voiko B pätevästi luovuttaa vaihto omaisuuteensa kuuluneet tavarat. Omistuksenpidätysehto oli sitonut C:tä eikä B ollut ollut oikeutettu pitämään C:ltä kysymyksessä olevista tavaroista saamaansa kauppahintaa, joten B:n konkurssipesä ja C olivat velvollisia yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle tuon kauppahinnan määrän. 78

79 Omistuksenpidätys ja oikeus liittää myyty esine toiseen esineeseen Jos ostajalla on oikeus liittää ostettu esine toisen esineen ainesosaksi, esine menettää itsenäisyytensä esineenä ja vakuusoikeuden kohteena. Käytännössä tärkein tapaus on koneiden, laitteiden, elementtien ja muiden rakennustarvikkeiden toimittaminen rakennusliikkeelle. 79

80 Rakentaja liittää yleensä tarvikkeet rakennuttajalle tulevaan rakennukseen tai joskus omaan lukuun valmistuvaan rakennukseen. Tarvikkeet tulevat rakennuksen ainesosiksi ja tällöin myös joko kiinteistön tai vuokraoikeuden ainesosiksi, jonka ainesosa rakennus on. Omistuksenpidätys on sitova ja pätevä osapuolten kesken, ellei tarvikkeiden irrottaminen aiheuta niin suuria vahinkoja tai kustannuksia, että irrottamisoikeutta ei myönnetä, jolloin tapahtuu ns. aksessiosaanto. 80

81 Kun liittämisoikeus on edellytetty, liittäminen ja siihen sisältyvä luovutus eteenpäin ovat luvallisia ja päteviä. Näin ollen myyjän omistuksenpidätysoikeus ei sido edelleenluovutuksen saajaa. Myyjä ei voi vaatia tarvikkeita takaisin tältä sivulliselta. 81

82 KKO 1968 II 53. Kun rakennusurakoitsija on sen ja puunjalostustehtaan välisen hankintasopimuksen mukaan ollut oikeutettu liittämään sopimuksessa tarkoitetut valmisteet rakennuttajana toimineen as. oy:n rakennuksiin jo ennenkin kun niiden hinta oli puunjalostustehtaalle maksettu, hankintasopimukseen liittynyt ehto omistuksenpidätyksestä valmisteisiin katsottiin as. oy:öön nähden tehottomaksi riippumatta siitä, oliko yhtiö ryhtyessään jatkamaan rakennustöitä ja käyttäessään puunjalostustehtaan rakennuspaikalle toimittamat valmisteet rakennuksiinsa ehkä ollut tietoinen mainitusta ehdosta. Ään 82

83 Omistuksenpidätysehto, kun liittämisoikeus on, ei ole sitova myöskään suhteessa ostajan ulosmittaus tai konkurssivelkojiin. Ehto ei näin ollen muodosta tehokasta vakuutta myyjälle. Ehto on ostajan konkurssivelkojia sitomaton myös, kun ostajalla on muulla tavalla oikeus määrätä tavarasta omistajan tavoin, esim. panttaamalla sen (KonkL 5:7.2, samoin ulosmittaus). 83

84 KKO 1971 II 65. Kun A oli hänen ja B:n välisen hankintasopimuksen mukaan ollut oikeutettu käyttämään B:ltä ostamansa seinäelementit urakoitsijana rakentamaansa rakennukseen jo ennenkin kuin niiden hinta oli B:lle maksettu, hankintasopimukseen liittynyt ehto omistuksenpidätyksestä elementteihin katsottiin B:n toimitettua elementit rakennuspaikalle ja A:n jouduttua sen jälkeen konkurssiin A:n konkurssipesään nähden tehottomaksi. Ään 84

85 KKO 1977 I 4. Rakennusurakoitsija A:lla oli A:n ja B:n välisen hankintasopimuksen mukaan ollut oikeus käyttää B:ltä ostamansa ikkunat rakentamiinsa rakennuksiin jo ennen kuin niiden hinta oli B:lle maksettu, ellei B sitä ennen kieltänyt niiden kiinnittämistä. A joutui konkurssiin. Kun B toimitettuaan ikkunat rakennuspaikalle ei ollut ennen konkurssin alkua käyttänyt oikeuttaan estää ikkunoiden kiinnittämistä, hankintasopimukseen liittynyt ehto omistuksenpidätyksestä ikkunoihin katsottiin A:n konkurssivelkojia kohtaan tehottomaksi. Ään 85

86 KKO 1986 II 87. A oli myynyt B:lle elementtirakennuksen ja pidättänyt itsellään omistusoikeuden, kunnes kauppahinta oli maksettu. Kaupan jälkeen B oli pystyttänyt rakennuksen maanvuokrasopimuksen nojalla hallitsemalleen tontille. Kun ostajalla oli ollut oikeus jo ennen kauppahinnan maksamista pystyttää rakennus vuokra alueelleen, omistuksenpidätysehto ei estänyt rakennuksen ulosmittaamista vuokraoikeuden mukana muun velkojan saamisesta. 86

87 KKO 1990:43. A oli erehdyksessä ennen sovittua toimitusajankohtaa toimittanut B:n rakennustyömaalle elementtejä omistuksenpidätysehdoin. Elementtejä ei kuitenkaan ollut ennen B:n konkurssia luovutettu B:lle, vaan ne oli työmaalla varastoitu erikseen A:n lukuun. Konkurssipesä oli ottanut elementit haltuunsa ja käyttänyt ne rakennukseen. Konkurssipesä velvoitettiin maksamaan A:lle elementtien hinta korvaukseksi perusteettomasta haltuunotosta A:lle aiheutuneesta vahingosta. 87

88 5. Sopimusosto ja konsignaatiotyyppiset järjestelyt Sopimusosto on erityinen tapa käyttää omistuksenpidätysehtoa, kun ostajalla on oikeus myydä tavara edelleen. Sopimusostossa ostajalla ei ole oikeutta myydä kohdetta eteenpäin ennen kuin myyjälle on maksettu kauppahintasaaminen. Ostajan asemaa rajoittaa luovutusrajoitus samoin kuin tavanomaisessa omistuksenpidätyskaupassa. Myyjä ei luovu purku ja takaisinotto oikeudestaan ennen kuin saa maksun (siihen ei riitä, että ostaja maksaa heti sen jälkeen, kun edelleenmyynti on tapahtunut). Myyjän oikeus on sitova suhteessa sivullisiin (erityisesti ostajan muihin velkojiin nähden), ja järjestely perustaa myyjälle tehokkaan vakuuden. 88

89 Omistuksenpidätystä voidaan käyttää siten, että myyntikomission edellytykset täyttyvät. Kysymyksessä on konsignaatiotyyppinen järjestely eli myyntikomission kaltainen järjestely. On käytetty myös nimitystä myynti kiinteään tiliin. Omistuksenpidätysehtoa pidetään tällöin sitovana suhteessa sivullisiin. Järjestely perustaa myyjälle tehokkaan vakuuden (vaikka ei em. luovutusrajoitusta). Näissä järjestelyissä riski myyntitulosta ja tavaran arvosta ( taloudellinen omistusoikeus ) ennen edelleenmyyntiä on (riittävästi) myyjällä, joka näin ollen voi vedota omistusoikeuteensa myös ostajan muita velkojia kohtaan. 89

90 Käytetään maahantuojien tai muiden toimittajien ja vähittäismyyjien välisessä ajoneuvojen, koneiden tms. luottokaupassa (tavarantoimitus edelleen myyntiä varten). Voidaan sopia, että edelleenostaja maksaa suoraan myyjälle (omistus siirtyy yhtä aikaa ostajalle ja ostajan seuraajalle). Jos ostaja myy osamaksukaupalla, rahoitusyhtiö voi maksaa suoraan myyjälle, voidaan sopia, että omistuksenpidätys on voimassa myös aiemman myyjän hyväksi, ostaja voi siirtää saamisensa myyjälle tms. järjestely, joka säilyttää myyjän oikeudet sitovina. Usein myyjä pidättää lisäksi myytävien autojen rekisteröinti tai luovutusasiakirjat. 90

91 KKO 1992:13. Autoliikkeen A myydessä autoliikkeelle B käytettyjä autoja edelleenmyyntiä varten kauppasopimuksessa oli omistuksenpidätysehto ja kielto myydä autoja edelleen ennen kutakin autoa vastaavan kauppahinnan osan maksamista A:lle. Kun B tästä huolimatta oli myynyt yhden autoista N:lle ennen autoa vastaavan kauppahinnan osan maksamista A:lle, B oli rikkonut sen ja A:n välistä sopimusta. N:llä, joka oli ostanut käytetyn auton B:n autoliikkeestä, ei ollut ollut velvollisuutta tarkastaa rekisteriotteen merkintää auton omistajasta eikä vaatia nähtäväkseen sellaisia luovutuskirjoja, joiden mukaan auton omistusoikeus olisi siirtynyt B:lle. N oli siten auton ostaessaan ollut vilpittömässä mielessä eikä ollut velvollinen luovuttamaan autoa A:lle. Ään. 91

92 KKO 1995:128. A oli toimittanut B:n liikkeeseen asusteita myyntitiliin pidättäen tavaroihin omistusoikeuden. Sopimuksen mukaan B:n oli viikottain ilmoitettava A:lle myydyt tavarat ja A oli tämän perusteella laskuttanut B:tä, jonka oli suoritettava lasku viidessä päivässä laskutuksesta. Omistuksenpidätysehtoa ei pidetty tehokkaana B:n konkurssivelkojiin nähden, koska tavara oli toimitettu edelleenmyyntiä varten, B:llä oli ollut oikeus vapaasti hinnoitella tavara, palautusoikeudesta ei ollut nimenomaisesti sovittu eikä tavaraa myöskään ollut palautettu tai sellaisesta edes neuvoteltu. Ään. 92

93 KKO 1994:145. Maahantuoja oli toimittanut jälleenmyyjälle uusia rekisteröimättömiä autoja myyntivarastoon. Autojen ei katsottu kuuluvan jälleenmyyjän konkurssipesään, kun maahantuojan ja jälleenmyyjän välisen sopimuksen ja sopimuskäytännön mukaan omistusoikeuden siirtymisen ja rekisteröintiasiakirjojen luovuttamisen ehtona oli jälleenmyyjän tekemä tilitys, joka edellytti joko käteissuoritusta tai sitä vastaavan vakuuden asettamista; maahantuojalla oli oikeus valvoa jälleenmyyjän toimintaa ja määrätä varastossa olleista autoista; jälleenmyyjällä oli oikeus palauttaa maahantuojalle autot, joita se ei saanut myydyksi. 93

94 6. Myyntikomissio Aiemmin todettiin, että omistuksenpidätysehto edelleen myytävän tavaran osalta voi tulla sivullisia sitovaksi, jos järjestely täyttää myyntikomission edellytykset (myyntikomission kaltainen ja konsignaatiotyyppinen järjestely). Varsinaisella myyntikomissiolla on näin ollen omaa soveltamisalaansa laajempi merkitys. Varsinaisessa myyntikomissiossa tavarantoimittajan ja vähittäismyyjän kesken ei käytetä omistuksenpidätysehtoa edes luovutusta heidän välillään ei tapahdu. Myyntikomissiota on kutsuttu myös kaupintasopimukseksi. 94

95 Myyntikomissio on vakuus, kun sitä tarkastellaan tavarantoimittajan saamisten kannalta ja suhteessa vähittäismyyjän muihin velkojiin. Myyntikomissio on käyttökelpoinen keino järjestää tavarantoimittajalle turvattu asema esim. auto tai konekaupassa, kun se järjestetään niin, että edellytykset täyttyvät (tehokas vakuus). Komissiossa tavarantoimittajaa kutsutaan päämieheksi tai komissionantajaksi (komissionääriksi) ja vähittäismyyjää hänen edustajakseen eli komissionsaajaksi (komitentiksi). Komissiolle on ominaista, että komissionsaaja toimii asiakkaisiinsa nähden omissa nimissään mutta päämiehensä lukuun. Kysymyksessä on välillinen edustaminen. 95

96 Komissionsaajasta ei varsinaisesti tule esineen omistajaa, vaan hän myy päämiehen tavaraa (vaikkakin omissa nimissään). Omistusoikeus siirtyy suoraan päämieheltä komissionsaajan asiakkaalle. Komissionsaajalla on varastoituna päämiehen tai useiden päämiesten tavaroita, joita hän myy toimitussopimuksen mukaisesti. Komissionsaajan sopimuksenvastainen määrääminen toimitetusta tavarasta on sopimusrikkomus, ja se voi olla rikos (kavallus, RL 28:4 6). Komissionsaajan asiakkailtaan saamat varat kuuluvat päämiehelle (myös kun ne ovat komissionsaajan hallussa). Myös kauppahintasaamiset kuuluvat päämiehelle, kun komissionsaaja myy luotolla. 96

97 Päämiehen vakuus syntyy siten, että komissionsaajan luona olevat myytävät tavarat katsotaan päämiehen omaisuudeksi, jotka hän voi noutaa pois (separatisti), jos komissionsaaja joutuu konkurssiin tai ulosmittauksen kohteeksi. Päämies vetoaa vahvaan sivullisia sitovaan omistusoikeuteen suhteessa komissionsaajan (edustajan) velkojiin. Myyntikomissiota onkin kuvattu siten, että se koostuu kahdesta oikeustoimesta, päämiehen varaston talletuksesta komissionsaajan luona ja myyntitoimeksiannosta. 97

98 Päämies voi asiallisesti ottaen luotottaa komissionsaajaa toimittamalla tavaraa myytäväksi ja antamalla maksuaikaa. Päämies saa maksun toimittamastaan tavarasta kauppahinnoista, jotka komissionsaaja saa omilta asiakkailtaan. Myös komissionsaajan kannalta järjestelyyn liittyy etuja. Ne käyvät ilmi komissiolle asetetuista edellytyksistä. Koska komissio muodostaa tehokkaan vakuuden ja erikoisaseman päämiehelle suhteessa komissionsaajan muihin velkojiin, sille on asetettu erityiset edellytykset. Edellytysten on täytyttävä, jotta järjestely tunnustetaan komissioksi ja sitovaksi suhteessa kilpaileviin velkojiin. 98

99 Komissiolla on kaksi päätunnusmerkkiä (pääedellytykset), jotka ovat ratkaisevia: 1. Päämiehen taloudellinen riski. Päämiehellä on oltava taloudellinen riski ja intressi toiminnan tuloksesta käytännössä myymättä jääneistä tavaroista ( taloudellinen omistus ). Lähtökohtana on komissionsaajan kiinteä myyntipalkkio. Ylimenevä, myynnin määrästä riippuva osa kuuluu päämiehelle. Komissionsaajan provisiopalkkio merkitsee jo epätavallisia aineksia. Riippuen sen osuudesta, taloudellinen riski liukuu komissionsaajalle. Käytännössä provisiopalkkiot on hyväksytty. 99

100 Kuitenkin, jos kauppaa käydään vain komissionsaajan riskillä ja hänellä on intressi myynnin toteutumisesta, kysymyksessä on luottokauppa tavarantoimittajan ja vähittäismyyjän kesken. 2. Komissionsaajan palautusoikeus Palautusoikeus toteuttaa päämiehen taloudellista riskiä. Komissionsaajalla tulee olla todellinen oikeus palauttaa myymättä jääneet tavarat päämiehelle, eikä hänellä voi olla velvollisuutta maksaa päämiehelle myymättä jääneistä tavaroista. 100

101 Jos vähittäismyyjän oikeutta palauttaa myymättä jäänyt tavara on olennaisesti rajoitettu, kysymys ei voi olla komissiosta. Päämiehellä on oltava toisin sanoen todellinen palautusriski. Palauttaminen voidaan kuitenkin toteuttaa monelle tavalla, esim. toimittamalla tavara sivulliselle tai kierrättämällä sitä useiden saman päämiehen komissionsaajien (edustajien) kesken. 101

102 Lisäksi komissiolla on useita täydentäviä tunnusmerkkejä (edellytyksiä). Tällaisen edellytyksen puuttuminen ei ole yksin ratkaisevaa, mutta se on järjestelyn komissioluonnetta vastaan puhuva seikka. 3. Myytävien tavaroiden rahoituskustannukset ja varastointi. Näiden kustannusten tulisi kuulua päämiehelle, ei komissionsaajalle. 102

103 4. Vaaranvastuu Lähtökohtana on periaate, että se jolla on tavaran omistusoikeus on vaaranvastuu siitä. Vaaranvastuu tulee ollen näin olla päämiehellä, jotta hän voisi vedota omistusoikeuteen. Vähittäismyyjällä oleva vaaranvastuu tai vakuuttamisvelvollisuus on komissiota vastaan puhuva seikka. 5. Päämiehen tavaroiden erillinen varastointi. Päämiehen tavaroiden tulee olla erotettavissa komissionsaajan omista tai muiden päämiesten tavaroista, jotta omistusoikeus niihin voidaan tunnustaa. Vakuusoikeus edellyttää yksilöitävää kohdetta. 103

104 6. Komissionsaajan tilitys ja selvitysvelvollisuus. Päämiehen taloudellinen riski ja omistusoikeus sekä toimiminen hänen lukuunsa edellyttävät, että komissionsaajalla on säännöllinen tilitysvelvollisuus ja velvollisuus selvittää myynti ja varastotilanne. 7. Päämiehen tarkastusoikeus Päämiehen omistusoikeus ja toimiminen hänen lukuunsa edellyttävät, että päämiehellä on oikeus milloin tahansa tarkastaa tilinpito ja varasto. 104