Viisas Raha ,50

Transkriptio

1 Viisas Raha ,

2 TOIMITUS Viisas Raha TOIMITTAJALTA Uhkia ja mahdollisuuksia Suomalaisten pörssiyhtiöiden johdossa on paljon tuoreita voimia. Toimittaja Risto Pennasen tätä lehteä varten tekemän selvityksen mukaan useammalla kuin joka kolmannella Helsingin pörssissä noteeratulla yhtiöllä on toimitusjohtaja, joka on ollut remmissä vasta alle kaksi vuotta. Usein toimitusjohtajan vaihtumiseen on hyvä syy. Tosin TeliaSoneran hallituksen puheenjohtajan Tom von Weymarnin mukaan hallituksen puheenjohtajalla on usein täysi työ vakuuttaa muu hallitus vaihdoksen tarpeellisuudesta. Hallituksessa on yleensä aina joku, joka pitää toimitusjohtajan puolia viimeiseen asti. Toisinaan hyvä syy kerrotaan julkisuuteen, usein ei. Sijoittaja arvostaisi avoimuutta sekä menneestä että tulevasta, jotta voisi paremmin arvioida, onko muutokseen liittyvä riski ennemmin mahdollisuus kuin uhka hänen varallisuutensa kehitykselle. Lisää avoimuutta ja selkeyttä toivoisi myös rahastoilta. Aivan helposti ei niiden tuottamasta materiaalista selviä edes se, suojautuvatko rahastot valuuttakurssiriskeiltä vai eivät. Tässä lehdessä ilmestyvä vertailu osoittaa, että valinta voi vaikuttaa rahaston kehitykseen olennaisesti. Omintakeinen on esimerkiksi Nordean käytäntö, jossa Pohjois-Amerikkaan sijoittavan osakerahaston säännöt antavat mahdollisuuden suojautumiseen, mutta käytännössä salkunhoitajalla ei ole valtuuksia valuuttasuojauksen rakentamiseen. Sijoittaja jää pohtimaan: Mitä tapahtuu, jos käytäntö muuttuu? Miten muutoksesta kerrotaan sijoittajille? VIISAS RAHA

3 VIISAS RAHA

4 Pääkirjoitus Etujärjestöillä on yllättävän suuri rooli yhteiskunnassa, esimerkiksi lainsäädännön valmistelussa. Näin varmistetaan, että lain käyttäjien ääni kuuluu. Tämä on oikein. Järjestöt edustavat jäseniään ja ne ovat lainsäätäjälle helppoja ja selkeitä keskustelukumppaneita. Vaikuttaa selvältä. Minulle on kuitenkin toisinaan epäselvää, kenen intressiä etujärjestöt oikeastaan valvovat ja ajavat. Suuret pörssiyritykset ovat edustettuina useissa etujärjestöissä. Mutta mitä pörssiyrityksen edunvalvonta oikeastaan tarkoittaa, edistetäänkö tällöin yrityksen omistajan etua vai yrityksen johdon etua vai kenties vain etujärjestön etua? Yllättävän usein nimittäin pörssiyritysten etujärjestöt ovat eri mieltä osakkeenomistajien etujärjestön kanssa. Tämän kuvittelisi olevan mahdotonta. Hei yritykset, me omistamme teidät! Mikäli osakkeenomistaja toivoo parempaa sijoittajan suojaa, kuinka yritys voi sitä vastustaa? Vai edustaako etujärjestö sittenkin yrityksen johtoa, jolloin kyse olisi klassisesta agenttiasetelmasta. Agenttiteoria käsittelee yrityksen omistajan ja johdon suhdetta. Ongelmia suhteessa aiheuttaa se, ettei omistaja tiedä kaikkea sitä mitä johto tietää sekä se, että kummallakin on omat intressinsä. Omistaja pyrkii varmistamaan, että johto toimisi omistajan edun mukaisesti. Niinpä omistaja valvoo ja palkitsee johtoa. Näkyykö etujärjestöjen välillä sama ongelma? Tämä tarkoittaisi sitä, että johto pyrkisi vähentämään omistajien vaikutusvaltaa ja lisäämään omaansa. Kun omistus on hajaantunut, kuten pörssiyrityksissä yleensä, saattaa ääritapauksessa unohtua, kenen yritys oikeastaan on. Johdon vai omistajan. Vai ajaako etujärjestö sittenkin vain omaa etuaan? Joskus työnantajien ja palkansaajien vääntöä seuratessa tuntuu siltä, että etujärjestöt haluavat vain varmistua omasta tarpeellisuudestaan. Mikäli asioista sovittaisiin paikallisesti, ei keskusjärjestöjä tarvittaisi. Niinpä etujärjestön täytyy ryhtyä toimenpiteisiin oman olemassaolonsa varmistamiseksi. Kuulostaa naurettavalta, mutta saattaa olla joskus totta. Lienee selvä, kenen etua minusta tulisi ajaa. Yritykset kuuluvat omistajille. Riippumatta siitä onko omistus jakaantunut tuhansille piensijoittajille vai muutaman suuromistajan käsiin, tulee näiden omistajien äänen kuulua. Tähän voimme vaikuttaa sekä omissa järjestöissämme että omistamiemme yhtiöiden kautta. Osakesäästäjät valvoo Sinun etuasi. VIISAS RAHA

5 Nordea Pankki Suomi Oyj Tyhjentääkö Kiina maailman raaka-aineista? Raaka-aineiden kysynnän odotetaan kasvavan talouden elpyessä. Kehittyvien talouksien, kuten Kiinan ja Intian teollistuminen kuluttaa kasvavissa määrin raaka-aineita, mm. öljyä ja metalleja. Sijoittamalla indeksilaina Raaka-aineyhtiöihin sijoitat pääomaturvatusti globaaleihin yhtiöihin, jotka hyötyvät raakaaineiden mahdollisesta hinnannoususta. Teemme sen mahdolliseksi Liikkeeseenlaskija Nordea Pankki Suomi Oyj. Merkintäaika Merkintähinta: Raaka-aineyhtiöt Perus, vaihtuva, noin 100 %, Raaka-aineyhtiöt Ekstra, vaihtuva, noin 110 %. Merkintähinta sisältää strukturointikustannuksen, noin 0,8 % p.a. Minimimerkintä euroa. Sijoitusaika noin viisi vuotta. Tuotto: Raaka-aineyhtiöt Perus, 70 % kohde-etuuskorin noususta lainaehtojen mukaisesti laskettuna, Raaka-aineyhtiöt Ekstra, 110 % kohde-etuuskorin noususta laina - ehtojen mukaisesti laskettuna. Nimellispääoma palautetaan eräpäivänä kokonaisuudessaan kohde-etuuskorin kehityksestä riippumatta. Lainaan liittyy riski liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvystä sekä riski maksetun ylikurssin menettämisestä (Ekstra-lainassa noin 10 %). Lainalle ei ole asetettu erillistä vakuutta. Lisätietoja konttoreistamme, Asiakaspalvelusta (pvm/mpm) ma pe 8 20 tai Näistä paikoista saa myös ohjelmaesitteen lainaehtoineen. VIISAS RAHA

6 VIISAS RAHA MARKKINOILTA Sähköinen ennakkoäänestys tulee yhtiökokouksiin

7 VIISAS RAHA Enemmän älyä, vähemmän vaurautta? Pienet asunnot pitävät pintansa

8 MARKKINOILTA Vivuta harkiten Puheenjohtajan palsta Langennut enkeli tarkoittaa alun perin enkeliä joka on karkotettu Taivaasta rangaistuksena tottelemattomuudesta. Rahoitusmarkkinoilla langenneella enkelillä tarkoitetaan joko velkakirjaa joka on pudonnut investointiluokituksen alapuolelle niin sanottuun roskalainaluokkaan, tai osaketta jonka hinta on romahtanut murto-osaan huipustaan. Roskalaina on vähän ruma sana eikä se edes kuvaa kohdettaan kovin hyvin, koska kyseisillä lainoilla on kyllä korkean luokituksen omaavia lainoja korkeampi riski, mutta myös niiden tuotto-odotus on vastaavasti suurempi. Olisikin ehkä tyylikkäämpää puhua vaikkapa riskilainoista. Ymmärtääkseni kirkollisissa piireissä vallitsee erilaisia näkemyksiä siitä, voiko langennut enkeli saada syntinsä anteeksi. Samalla tavalla myös rahoitusmarkkinoilla sijoittajat ovat erimielisiä siitä, millainen kohtalo seuraa langennutta enkeliä: onko edessä konkurssi vai nopea nousu takaisin ylös. Luottoluokituksia tekevät yhtiöt pudottavat velkakirjan roskalainaluokkaan yleensä hyvästä syystä. Ne pitävät näiden lainojen liikkeeseen laskemien yritysten kykyä maksaa lainojaan takaisin enemmän tai vähemmän kyseenalaisina. Nämä luokituksia tekevät yritykset ovat yksityisiä voittoa tavoittelevia yrityksiä, kuten Standard and Poor s tai Moody s. Niiden motiivit luokituspäätöksilleen voidaan tietenkin kyseenalaistaa. Finanssikriisin syövereissä niin on tehtykin, ja aivan oikeutetusti. Monen yrityksen kohdalla luokitus on varmasti oikein, mutta löytyy myös yrityksiä joiden joutuminen roskalainaluokkaan on hieman kyseenalaista. Esimerkkinä olkoon metsäteollisuus. Toki toimiala on vaikeuksissa, tehtaita lopetetaan ja ehkä jossain vaiheessa nähdään maailmalla isoja konkursse- jakin. Mutta miksi vaikkapa UPM kuuluu roskalainaluokkaan? Omaisuuttahan yrityksellä on enemmän kuin velkaa. Lainojen noteerauksista päätellen sijoittajatkaan eivät epäile niiden takaisinmaksua. Lainamarkkinoilla piensijoittajien elämä on tehty hyvin vaikeaksi. Kaupankäyntierät ovat niin suuria että hajauttaminen on vaikeaa, noteerauksien löytäminen on hankalaa ja osto- ja myyntikurssien erot eli spreadit ovat suuria. Vaikka piensijoittajien merkitystä markkinoille usein vähätellään, lainamarkkinoilla nähdään miten heidän puuttumisensa johtaa tehottomiin, huonosti toimiviin markkinoihin. Kuka loisi Suomeen toimivat lainamarkkinat? Siitä hyötyisivät sekä lainaa tarvitsevat että niihin sijoittavat yritykset yhtä lailla kuin mahdolliset yksityissijoittajatkin. VIISAS RAHA

9

10 Toimitusjohtajan vaihtopäätös tehdään lähes aina liian myöhään, sanoo TeliaSoneran hallitusta vetävä Tom von Weymarn. Lausunto yllättää, kun katsoo Viisas Raha -lehden syyskuun alkupuolella tekemää selvitystä. Yli kolmasosa Helsingissä noteeratusta 124 pörssiyrityksestä on saanut uuden vetäjän vajaan kahden vuoden aikana. Luvuista voisi päätellä, että hallitukset ovat kovin ripeitä päätöksissään. Mutta ripeästi ovat muuttuneet myös olosuhteet. Pahimmillaan kasvuyrityksen kansainvälistäjäksi palkattu toimitusjohtaja on joutunut ensimmäiseksi työkseen tekemään leikkauslistoja, eikä hänen osaamisensa ole tähän tehtävään sopinut. Tällaisessa tapauksessa tulokset voivat jäädä niin huonoiksi, että hallituksen pitää toimia nopeasti. Nopeaa toimintaa hidastaa kuitenkin se, että hallitus tähtää toimitusjohtajaa erottaessaan ja nimittäessään mahdollisimman suureen yhteisymmärrykseen. Esimerkiksi puheenjohtaja on voinut tulla muita aikaisemmin tulokseen, että toimitusjohtaja kannattaisi vaihtaa. Päätös kuitenkin siirtyy, koska hallituksesta löytyy aina joku, joka haluaisi antaa mahdollisuuden näyttää, pohtii von Weymarn. Päätöksen syntymistä voi hidastaa myös se, että toimitusjohtajaa erottaessaan hallitus joutuu tunnustamaan oman virheensä. Erehtymisen riskiä kasvattaa se, että globaaliin kilpailuun sopivia toimitusjohtajaehdokkaita on vähän. Niinpä hallitus voi joutua valitsemaan joukosta ehdokkaita, joista kukaan ei ole tehnyt mittavaa kansainvälistä uraa. Silloin hallituksen on vaikea arvioida vanhojen näyttöjen perusteella, ketkä sopivat johtajaksi nopeasti muuttuvaan, kansainväliseen ympäristöön. Osittain siksi hallitukset ovat tehneet virheitä valinnoissa, sanoo von Weymarn. Ensimmäisen sadan päivän aikana uusi toimitusjohtaja voi poimia niin sanottuja matalalla roikkuvia omenia. Niitä ei kuitenkaan yleensä ole paljon. Kun ne on poimittu, alkaa rankka työ. Isomman muutoksen saamiseen menee vuosi tai kaksi ja pysyvämpi muutos vie vuosia, sanoo von Weymarn. Siksi tarvitaan enemmän kuin sata päivää ennen kuin voidaan arvioida, onko uusi toimitusjohtaja tehnyt hyvää työtä vai ei. Hyvä tulos on joka tapauksessa melkoinen työsuhdeturva. Tuloksen merkitys on äärettömän suuri. Tuloksen tekijää ei vaihdeta, vaikka hänestä ei pidettäisi. Hyvää tulosta tekevä voi tehdä monta muuta asiaa pieleen, sanoo von Weymarn. Tämän vuoksi taantuma lisää toimitusjohtajan riskiä saada lähtöpassit, vaikka pätevä hallitusväki osaa toki erottaa suhdanteiden vaikutuksen menestykseen. Toimitusjohtajan pesti on lyhentynyt kymmenen viime vuoden aikana selvästi sekä Suomessa että ulkomailla. Nyt vetovuoro suomalaisessa pörssiyhtiössä on kestänyt keskimäärin nelisen vuotta. Von Weymarn uskoo, ettei vaihtoruletti enää nopeudu. Hallitukset ovat oppineet tarkemmiksi valinnoissa eikä liian nopea vaihtotahti ole kenenkään etu. Jos samassa yhtiössä vaihtuu johtaja vähän väliä, on valintaprosessissa jotain vikaa. Silloin pitää hallituksen katsoa peiliin. Ympäristön muuttuminen pitänee kuitenkin huolen siitä, että vanhoihin leppoisiin päiviin ei palata. Pörssiyhtiön vetäjältä vaaditaan VIISAS RAHA

11 Myrskyisän TeliaSoneran kapteeni paljon uusiutumiskykyä. Strategista ketteryyttä täytyy olla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ellei vetäjä pysty uusiutumaan, on suuri riski joutua vaihtoon. Uusiudu tai kuole -sanonta koskee myös toimitusjohtajan pestiä. Toisinaan leimautuminen saattaa estää muuttumisen, vaikka johtaja itse pystyisikin muutokseen. Esimerkiksi saneraajana profiloituneen johtajan on vaikea nousta organisaatiossaan hengen kohottajaksi, joka vetää yhtiön kasvuun. Tilanne on erityisen mutkikas, jos samassa yrityksessä pitää olla saneraajana yhdessä ja innovaatiojohtajana toisessa yksikössä. Uusiutumisvaatimus on niin kova, että yhä useampi hyppää kelkasta vapaaehtoisesti. Monet heittävät pyyhkeen kehään, koska ylin johto on kiihkeässä oravanpyörässä, jossa elämään laatuun liittyviä asioita ei ole jäljellä, sanoo von Weymarn. Media voi kaataa johtajan VIISAS RAHA

12 Omistajat johtavat pitkään Hyvää tulosta tekevä voi tehdä monta muuta asiaa pieleen. Tom von Weymarn Pörssin untuvikot... Vuonna 2009 johdossa aloittaneet...ja veteraanit Pisimpään pörssiyhtiötä vetäneet Joka kolmas on tuore Eri vuosina aloittaneiden toimitusjohtajaien lukumäärä 1. Kari Stadigh Sampo 2. Tapio Kuula Fortum 3. Aki Ojanen Aspo 4. Arto Metsänen Glaston 5. Timo Kohtamäki Lemminkäinen 6. Magnus Rosén Ramirent 7. Reima Kerttula Tamfelt 8. Matti Perkonoja HKScan 9. Peter Högel Nordic Alumium 10. Hannu Krook Tiimari 11. Martin Paasi Amanda Capital 12. Jukka Harju Elektrobit 13. Sami Holopainen Aspocomp 14. Uwe Bakosch Finnlines 15. Pertti Fallenius Turkistuottajat 16. Hannu Linnoinen vt. SRV Group * Aloitusvuosi 1. Antti Vaahto, Vaahto Group Martti Leisti, Julius Tallberg Kiinteistöt Jarmo Halonen, Elecster Osmo Suovaniemi, Biohit Nils-Erik Eklund, Viking Line Heikki Lehtonen, Componenta Roger Talermo, Amer Sports Mikael Silvennoinen, Pohjola Pankki Jorma Kasslin, Rapala VMC Matti Korkiatupa, Ilkka-yhtymä Heikki Vienola, Wulff Group Ilpo Pirilä, SSK. S. Säästäjien Kiinteistöt Raimo Puustinen, Pohjois-Karjalan kirjapaino Ole Johansson, Wärtsilä Kim Gran, Nokian Renkaat Matti Karppanen, Larox *Lisäksi Outotecin johdossa aloittaa Pertti Korhonen Finnairin toimitusjohtaja Jukka Hienonen ja Honkarakenteen Esko Teerikorpi ovat eronneet. Lähde: Viisas Raha -lehden selvitys 124 pörssiyhtiön johdosta, syyskuu VIISAS RAHA

13 VIISAS RAHA Sijoittajat painavat jarrua Kommentti Uusi pomo voisi vastata

14 Riitaa syntyy etenkin silloin, kun sijoittajan varallisuus hupenee. Tässä on selvä korrelaatio talouden yleiseen kehitykseen ja myös pörssikurssien trendeihin. Nousukaudella valituksia tulee vain kohtuullisesti, mutta huonoina aikoina entistä useampi tuntee kärsineensä vääryyttä, sanoo Arvopaperilautakunnan esittelijä Satu Kouvalainen. Arvopaperilautakunta ratkoo yksityissijoittajien sekä pankkien, sijoituspalveluyritysten ja rahastoyhtiöiden välisiä arvopapereihin liittyviä riitoja. Viime vuonna lautakunta käsitteli runsaat 400 asiaa. Tätä vuonna tapauksia kertyy todennäköisesti enemmän. Tämä näkyy käsittelyajassa: yleensä asian käsittely lautakunnassa kestää nelisen kuukautta, nyt saattaa vierähtää vuosikin. Riitojen suhdanneherkkyyttä voi selittää ainakin kahdella tavalla: Kun eletään nousukautta, kyseenalaiset menettelytavat, lepsut sopimukset tai poskettomat markkinointiväittämät peittyvät markkinahumuun. Kuka viitsii rikastuessaan valittaa? Kun markkinoilla menee huonosti, epäilyttävät toimintatavat paljastuvat ja köyhtyneet sijoittajat ryhtyvät herkemmin etsimään syntipukkeja. VIISAS RAHA

15 Valittaminen on helppoa Jos joku on tehnyt huonoja sijoituspäätöksiä, emme voi auttaa. Mutta jos palveluntarjoaja on menetellyt arvopaperimarkkinalain vastaisesti tai käyttänyt instrumenttiensa markkinoinnissa harhaanjohtavia tai suorastaan virheellisiä argumentteja, meille voi valittaa asiasta ja asiaan voidaan puuttua. Sama koskee tilanteita, joissa kaupankäynnissä on tapahtunut virheitä, sanoo Kouvalainen. Tässä on ensimmäinen oppi. Omista mokista ei kannata yrittää syyttää muita. Miksi riidellä, jos lopputulos on ennalta selvä? Viime aikoina Arvopaperilautakunta on saanut paljon valituksia lyhyen koron rahastoista. VIISAS RAHA

16 Lyhyen koron rahaston arvo on saattanut pudota jopa yli kymmenen prosenttia. Tämä on tietysti erittäin poikkeuksellista mutta mahdollista kuten olemme nähneet. Jos näitä rahastoja on markkinoitu pankkitalletusten kaltaisia riskittöminä sijoituksina, on menetelty selkeästi väärin, Kouvalainen sanoo. Paljon porua on syntynyt myös niin sanotuista pääomaturvatuista strukturoiduista tuotteista. Niitä ovat esimerkiksi indeksilainat, joiden arvo on sidottu johonkin kohde-etuuteen kuten osakeindeksiin. Pääomaturva on varsin epämääräinen ilmaisu. Kattaako se esimerkiksi tuotteen liikkeeseenlaskijan kykenemättömyyden vastata sitoumuksistaan? Strukturoiduissa tuotteissa on myös aikaan liittyvä riski. Liikkeeseenlaskija lupaa vähintään nollatuoton tai muun turvan instrumentin koko juoksuajalle. Pääoma ei kuitenkaan ole turvattu, jos laina myydään kesken sen juoksuajan, Kouvalainen muistuttaa. Hän korostaa, että myös markkinointiargumentit ovat keskeisiä, kun sijoittajien ja palveluntarjoajien välisiä riitoja ratkotaan. Kiistatilanteissa voi kuitenkin olla vaikeaa osoittaa, mitä sijoittajalle on luvattu ja mitä ei. Tässä toinen oppi: Pyydä siis keskeiset markkinointiväitteet kirjallisina. Silloin on jotakin kättä pidempää, jos matkalla Wall Streetille käy huonosti. Muista myös, että palveluntarjoajan markkinointivastaava toimii ansaitakseen itse rahaa. Riidalta voi välttyä kokonaan, jos malttaa kyseenalaistaa markkinointiväitteet ja tehdä kotiläksyt kunnolla. Käytännössä läksyjen tekeminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että selvittää, mihin rahastoon sijoitetut varat päätyvät. Ne, jotka huomasivat, että osa lyhyen koron rahastoista sijoittaa myös yrityslainoihin, osasivat jättää puheet rahaston riskittömyydestä omaan arvoonsa. Tuote-esitteiden pieni pränttikin kannattaa lukea huolellisesti. Jos jokin käsite jää hämäräksi, on syytä pyytää selitystä. Useimmat asiat eivät ole lainkaan niin monimutkaisia, joilta ne saadaan sijoitusslangilla kuulostamaan. Vähintään yhtä tärkeää on tunnistaa oman osaamisensa rajat. Menestyvää johdannaissijoittajaa ei synny yhden kirjan lukemisella eikä vaiston varassa. Johdannaisia käytettäessä ei riitä, että ymmärtää markkinoiden tai yksittäisten osakkeiden yleisen suunnan. Pitäisi ymmärtää ajan vaikutuksia ja myös johdannaissopimusten hintarakenteita. Arvopaperimarkkinalaki ja valvovat organisaatiot auttavat väärinkohdeltuja, mutta välinpitämättömiä ja ymmärtämättömiä ei voi kukaan pelastaa. Tässä kolmas oppi: Ole pedantti! Vakuutetun toinen turva Pyydä keskeiset markkinointiväitteet kirjallisina. Satu Kouvalainen Omaisuudenhoidossa jos missä sijoitustappiot ruokkivat riitoja. Usein sijoittaja ja omaisuudenhoitaja ovat erimielisiä siitä, mitä on tarkkaan ottaen sovittu. Kun riitoja ratkotaan, asiaa katsotaan osapuolten keskinäisen sopimuksen kautta. Minkälaiset valtuudet ja ohjeet sijoittaja on omaisuudenhoitajalleen antanut ja onko tämä noudattanut niitä? Jos palveluntarjoaja on sopimusta noudattanut, asiaan ei voi puuttua, vaikka tappioita olisi tullut, tiivistää Kouvalainen. Siksi hoitosopimus on tehtävä niin täsmälliseksi, että kummallakaan osapuolella ei ole epäselvyyttä siitä, mistä on sovittu ja missä kulkevat riskinoton rajat. Omaisuudenhoitajalle voi toki antaa vapaat kädet, mutta silloin ei ole oikeutta valittaa lopputuloksesta. Omaisuudenhoitajaa voi toki aina vaihtaa, lopuksi. Väljät määritelmät eivät riitä. Olen valmis ottamaan maltillisesti riskiä ei tarkoita yhtään mitään. Numerot ovat adjektiiveja parempia. Esimerkiksi näin: vähintään prosenttia salkusta mahdollisimman riskittömiin korkoinstrumentteihin, enintään prosenttia osakkeisiin ja siitä enintään 5 prosenttia kehittyville markkinoille. Täsmällisiä ohjeita voi aina muuttaa, jos oma elämäntilanne tai käsitys markkinoiden suunnasta muuttuu. Sekin kannattaa muistaa, etteivät mitkään lait tai mikään valvonta estä sijoittajia tekemästä tyhmyyksiä. WinCapitan kaltaiset hankkeet osoittavat, että järki ei aina viihdy samassa osoitteessa kuin sijoitettavaksi asti riittävä omaisuus. Tässä on siis vihoviimeinen oppi. Toimi vain sellaisten palveluntarjoajien kanssa, joiden taustat tunnet. Jos joku tuntematon on keksinyt kokonaan uuden sijoitusinstrumentin, kyseessä on luultavasti huijaus. Jos joku väittää kasvattavansa asiakkaiden varallisuutta kaikissa markkinatilanteissa, hän valehtelee. Sellaista velhoa ei ole. Toisenlaisia velhoja on. He pystyvät hukkaamaan asiakkaittensa varallisuutta silloinkin, kun kurssit nousevat. VIISAS RAHA

17 Kolumni Valtiovarainministeriö antoi esityksen pitkäaikaissäästämisen veroedellytyksistä uudet parannetut puitteet eläkesäästämiselle. Aiemmin vain vakuutusyhtiön kautta mahdollistetulle eläkesäästämiselle aletaan sallia vaihtoehtoja: suorat arvopaperisijoitukset, rahastosijoitukset ja talletukset. Vasta eläkeiässä eläkkeen tavoin nostettavissa olevat säästösuoritukset olisivat verotuksessa vähennyskelpoisia ja aikanaan tapahtuvat nostot veronalaisia. Pitkäaikaissäästämistä varten tarvitaan palveluntarjoaja, jonka kanssa tehdään lainmukainen sopimus varojen sijoittamisesta ja eläkeiässä nostamisesta. Palvelun tarjoajaa saisi vaihtaa ilman, että säästövarat tulisivat tämän takia verolle eläkesäästäjä ei tulevaisuudessa olisikaan palveluntarjoajalle lypsyvuoroaan odottava saavutettu etu, vaan hänet säilyttääkseen olisi oltava kilpailukykyinen. Tehty esitys on kunnioitusta herättävä. Kun vakuutusyhtiöltä poistetaan monopolinen mahdollisuus, on selvää, että monenlaiset lobbarit ovat olleet liikkeellä. Myös poliittinen syksy on sekä laman että poliitikkojen iholla velloneiden ongelmien takia ollut haasteellinen. Silti on kyetty aikaansaamaan näin hyvä ja tasapainoinen lakiesitys. Lain tullessa voimaan eläkesäästämisestä tulee monille järkiperäistä toimintaa, niin säästäjille kuin palveluntarjoajille. Vaihtoehtoja on niin paljon, että toisistaan riippu- mattomia palveluntarjoajia suorastaan houkutellaan esille. Kilpailu on paras tae sekä kustannustehokkuudesta että sijoituskohteiden monipuolisuudesta. Palveluntarjoajan vaihtomahdollisuus varmistaa, että innovointi kannattaa: parasta vaihtoehtoa etsiviä säästäjiä on aina olemassa. Nyt sekä osakesäästäjiltä että osakesäästäjien järjestöltä vaaditaan uuden mahdollisuuden tarjoamien etujen varmistamista. Varmistaminen voi tapahtua lisäämällä markkinoiden läpinäkyvyyttä: seuraamalla tarkasti kustannusrakenteita ja niiden avaamista, paljastamalla piilokustannuksia sekä seuraamalla säästämistuotekehittelyä ja markkinointia. Kun poliittinen askel on otettu, uudistuksen soveltaminen käytäntöön on markkinoiden ja edunvalvojien käsissä. Kun hyvä mahdollisuus on luotu, siitä on saatava kaikki hyöty pitkäaikaissäästäjille ja elämänsä taloudellisesta turvallisuudesta huolehtiville. VIISAS RAHA

18 SIJOITUSDEBATTI Onko indeksila Indeksilaina tarjoaa korkean tuottopotentiaalin rajatulla riskillä I ndeksilainaksi kutsutaan joukkovelkakirjalainaa, jonka tuotto on sidottu jonkin kohde-etuuden kuten osakeindeksin arvon kehitykseen. Lainan nimellispääoma maksetaan yleensä takaisin laina-ajan päättyessä kohde-etuuden arvon kehityksestä riippumatta. Ensimmäisen kerran indeksilainoja myytiin suomalaisille sijoittajille vuonna 1994, mutta niiden suosio kasvoi vasta 2000-luvulla. Muualla Euroopassa niitä on myyty paljon pidempään. Erityisen suosittuja ne ovat olleet Ruotsissa. Viime aikojen suosioon lienee vaikuttanut osakemarkkinoiden turbulenssi, arvelee omaisuudenhoitaja Inka Noramaa UB Omaisuudenhoidosta. Jos suorissa osakesijoituksissa on tullut takkiin, moni haluaa pääomaturvaa uusiin sijoituksiin. Sijoittajat ovat myös oppineet ymmärtämään indeksilainojen rakennetta, joka tarjoaa korkean tuottopotentiaalin rajatulla riskillä. Rajattu riski ei tarkoita, että indeksilaina olisi riskitön. Pääomaturva on voimassa vain eräpäivänä. Mikäli sijoittaja haluaa myydä indeksilainan ennen eräpäivää, voi hinta olla merkintähintaa korkeampi tai matalampi. Viime vuoden finanssikriisissä liikkeeseenlaskijariskikin toteutui karulla tavalla. Suomessakin myytiin konkurssiin menneen Lehman Brothersin liikkeeseen laskemia indeksilainoja. Sijoittajan on aina syytä varmistaa indeksilainan liikkeeseenlaskijan vakavaraisuus, Noramaa korostaa. Kannattaa myös huomata, ettei indeksilainan myyjä ole aina sama kuin liikkeeseenlaskija. Liikkeeseenlaskijariskin lisäksi indeksilainoissa on likviditeettiriski. Tällä viitataan mahdollisuuteen myydä indeksilaina kesken laina-ajan. Suosittelen, että jokainen sijoittaja varmistaa, onko indeksilaina myytävissä ennen eräpäivää ja onko indeksilainojen noteeraukset seurattavissa jossakin. Indeksilainat mielletään usein monimutkaisiksi tuotteiksi. Tässä lainojen myyjät ja liikkeeseenlaskijat saavat Noramaan mielestä katsoa itseään peiliin. He rakentavat innokkaasti hienolta kuulostavia sijoituskohteita. Heikoilla ehdoilla myyty indeksilaina pilaa helposti myös hyvien tuotteiden maineen. VIISAS VIISAS RAHA RAHA

19 ina hyvä vai huono tuote? Valistuneelle sijoittajalle indeksilainoista ei ole hyötyä. I ndeksilainojen suosio ei tarkoita, että tuote olisi erityisen laadukas. Päinvastoin, indeksilainat ovat vaikeasti ymmärrettäviä, kalliita ja huonosti tuottavia sijoituskohteita. Indeksilainojen suosion salaisuus lienee se, että ne vaikuttavat turvallisilta, toteaa itsenäisen ruotsalaisen sijoitusyhtiö Spiltanin Niklas Larsson. Hänen toimenkuvaansa kuuluu yksityishenkilöille suunnattujen sijoitus- ja säästämistuotteiden analysointi sekä yksityishenkilöiden neuvonta säästämisasioissa. Ennen nykyistä pestiään hän työskenteli ruotsalaisessa Swedbankissa yksityishenkilöiden säästämiseen ja sijoittamiseen erikoistuneena asiantuntijana. Kukapa ei haluaisi suurta tuottopotentiaalia vähäisellä riskillä, kuten indeksilainojen liikkeeseenlaskijat mainostavat. Näennäinen turvallisuus ei ole Larssonin mielestä riittävä syy sijoittaa indeksilainaan. Indeksilainojen haitta on niiden läpinäkymättömyys. Merkintäpalkkion lisäksi palkkioita on voitu sisällyttää suoraan lainan merkintähintaan ilman, että tällaisten palkkioiden olemassaolosta ja määrästä on lainkaan annettu tietoja. Indeksilainojen liikkeeseenlaskijat tekevät Larssonin mukaan tuotteillaan paljon rahaa. Ne veloittavat yli kahden prosentin vuotuisia hallinnointipalkkioita. Se on käsittämättömän paljon ottaen huomioon, että lainat muodostuvat enimmäkseen korkotuotteista, Larsson hämmästelee. Kaiken lisäksi pankit saattavat tarjota yksityissijoittajalle heikompaa korkoa kuin mitä ne tarjoaisivat instituutiosijoittajalle. Indeksilainat ovat Larssonin mielestä läpinäkymättömiä myös sisällöltään. Sijoittajan on vaikea arvioida indeksilainojen todellista arvoa ennen laina-ajan päättymistä. Indeksilainan arvo selviää ehkä vasta kolmen vuoden kuluttua sijoitushetkestä. Jos sijoitus ei kehity odotettuun suuntaan, on siitä vaikea päästä eroon. Minua kauhistuttaa ajatus, että säästöt ovat salaisessa käärössä, jonka arvo paljastuu vasta kolmen vuoden kuluttua, Larsson sanoo. Pankeille indeksilainat ovat hyvä bisnes. Niitä on helppo markkinoida asiakkaille, jotka eivät korko- ja osa- VIISAS RAHA VIISAS RAHA

20 SIJOITUSDEBATTI Ennen lainan merkitsemistä sijoittajan kannattaa laskea tuotto erilaisissa vaihtoehtoisissa markkinatilanteissa. Noramaan mielestä indeksilainat sopivat erityisesti pitkäaikaisille sijoittajille. Ennen kaikkea niille, jotka haluavat tavoitella esimerkiksi osakemarkkinasidonnaista tuottoa, mutta haluavat tehdä sen rajatulla riskillä. Pääomaturvatut indeksilainat sopivat erityisen hyvin voimakkaasti kasvaville ja samalla siis korkeariskisille markkinoille. Indeksilainojen ylikurssivaihtoehdot sekä sijoittaminen indeksilainoihin luototusta käyttämällä tekevät tuotteet kiinnostavaksi myös korkeaa tuottoa tavoitteleville sijoittajille. Noramaa pitää ymmärrettävänä, että monet sijoittajat karsastavat pankkien lainoista perimiä palkkioita. Palvelusta kannattaa hänen mielestään kuitenkin maksaa, sillä itse vastaavaa pääomaturvattua sijoitusta on vaikea rakentaa. Indeksilainojen ehtojen saaminen järkeviksi edellyttää vähintään 1 2 miljoonan euron volyymiä. Tämä ei ole kovin monelle yksityissijoittajalle mahdollista. Määräaikaisen korkosijoituksen voisi vielä tehdä itse, mutta indeksilainoissa olevia optiorakenteita on mahdotonta ostaa noin vain pankin tiskiltä. Juuri optioiden avulla voidaan saada moninkertainen tuotto suoriin osakesijoituksiin verrattuna. Indeksilainoja rakentavat tahot pääsevät yksityissijoittajaan verrattuna melkoisiin mittakaavaetuihin, Noramaa sanoo. kemarkkinoita tunne. Asiakkaat saattavat luulla virheellisesti, että indeksilainoilla tuottoa voisi tulla ilman riskiä. Suomessakin rahoitusmarkkinoiden valvoja on jo pariin otteeseen huomauttanut, etteivät pankit tuo riittävästi esille indeksilainojen riskejä. Markkinointimateriaalia koskevissa tarkastuksissa on havaittu puutteita lähes jokaisen indeksilainan markkinoijan materiaalissa. Valistuneelle sijoittajalle indeksilainat ovat Larssonin mielestä hyödyttömiä. Sijoittaja voi rakentaa itse indeksilainaa vastaavan kokonaisuuden halvemmalla ja paremmalla tuotto-odotuksella. Omatoimisuus ei vaadi erityistä korko- tai osakemarkkinoiden asiantuntemusta. Sijoituksen perusta on pääomaturvan takaava korko-osa sekä riskillisempiin sijoituksiin suunnattu optio-osa. Jos haluaa esimerkiksi kolmen vuoden pääomaturvatun sijoituksen ja samalla mukaan osakemarkkinoille, kannattaa yhdistää korko- ja osakesijoitus, Larsson neuvoo. Jos haluaa sijoittaa esimerkiksi euroa kolmeksi vuodeksi indeksilainaa vastaavin ehdoin, kannattaa sijoittaa euroa korkorahastoon. Tällöin kahden prosentin korkotuotto riittää takaamaan pääoman saamisen kokonaisuudessaan takaisin. Loput 500 euroa voi sijoittaa esimerkiksi edulliseen osakeindeksirahastoon. Hieman nykyistä korkeammalla korkokannalla pääoman takaisin saamiseen riittää pienempikin korkosijoitus. Osakemarkkinariskiä voi hakea indeksirahaston lisäksi muualtakin esimerkiksi yksittäisistä osakkeista. Tällaisella itse rakennetulla indeksilainalla on useita hyötyjä, Larsson sanoo. Ensinnäkin, sijoitus on täysin läpinäkyvä ja voit tarkistaa sen arvon vaikka päivittäin. Toiseksi, sijoitus on likvidi ja voit muuttaa sen rahaksi milloin itse haluat. Kolmanneksi, itse rakennettu pääomaturvattu sijoitus antaa paremman tuoton pienemmillä kuluilla kuin pankin myymä indeksilainasijoitus. VIISAS RAHA

21 J os ostit Lehman Brothersin konkurssin jälkeisen paniikin aikana riskiyritysten lainoihin sijoittavia korkorahastoja, voit todennäköisesti katsoa peiliin ja lämpimästi onnitella itseäsi. Esimerkiksi Evlin European High Yield -rahaston tuotto oli heinäkuun loppuun mennessä neljässä kuukaudessa 40,9 prosenttia. Parhaan tuoton Evlin rahasto keräsi pankkien pääomalainoista. Morningstarin listalla korkein kuuden kuukauden tuotto oli Aberdeenin Euro High Yield rahastolla, 79 prosenttia. Vaan entäpä tästä eteenpäin? Näkemykset ovat hyvin ristiriitaisia. Jotkut ovat irtaantuneet jo jopa investment grade -lainoista puhumattakaan riskiyritysten high yield -lainoista. Toiset taas kehottavat edelleen sijoittamaan high yield -markkinoille. Evlin salkunhoitaja Mikael Lundström arvioi heinäkuun lopussa kuukausikatsauksessaan, että suuresta arvonnoususta huolimatta high yield -markkina tuottaa erittäin hyvin seuraavat pari-kolme vuotta, vaikka alkusyksynä markkina onkin haastava. Perustelut panevat miettimään. Ne nimittäin ovat, että koska it-kriisin aikana high yield -markkinan tuottoero valtionlainoihin oli leveimmillään yhtä suuri kuin tänä vuonna parhaimmillaan, ja markkina tuotti erittäin hyvin seuraavat neljä vuotta, niin nytkin toteutuu sama kehitys. Lundstömin olisi pitänyt panna ennusteensa perään varoitus, joka rahastoesitteissä aina on oltava: historiallinen tuotto ei ole tae tulevaisuuden kehityksestä. Tilanne on nyt aivan toisenlainen kuin it-kriisin aikana. Lundströmin lyhyen tähtäimen näkemys on toteutunut, sillä high yield -markkinan tuottoero riskittöminä pidettyihin valtionlainoihin on pudonnut nopeasti puoleen: pis- ryhdy ennakoimaan, mihin suuntaan yrityslainamarkkinat ovat menossa. High yield -korkorahastojen tulevaisuus on liian sattumanvaraista, enkä ole hirveän hyvä ennustamaan sattumaa. Nykytilanteessa Ekholm ei itse ole innostunut high yield -markkinoista, ei edes investment grade -lainoista. Riskipreemio ei ole enää houkutteleva suhteessa riskiin. Joukkolainat ovat pitkiä korkopapereita eli inflaatio lyö niihin tosi kovaa. Kun inflaatio diskontataan saman tien bondiin, se sattuu kunnolla. Ekholm kehottaa pohtimaan, millä todennäköisyydellä ja mihin suuntaan inflaatio-odoteestä 600 pisteeseen eli 13 prosenttiyksiköstä kuuteen. Nordea Marketsin pääanalyytikko Roger Wessman arvioi, että hyvät tuotot rohkaisevat sijoittajia sijoittamaan lisää high yield -markkinoille etenkin, kun talletuskorot ovat lähes nollassa. Paras oston paikka on Wessmanin mielestä ilman muuta jo mennyt, mutta toisaalta mitään kiirettä myyntiin ei ole. Varoituksen sana kuitenkin tulee: Hyvin vakavaraisten yhtiöiden pitkäaikaisissa kiinteäkorkoisissa lainoissa voi tulla takapakkia korkojen noustessa. Sijoitusrahastoihin erikoistuneen pankkiiriliike Eufexin sijoitusjohtaja Anders Ekholm ei VIISAS RAHA