Päiväperhosia Naantalin polkujen varsilta Pirkko Äyräs

Transkriptio

1 Kymmenen perhoskesää Päiväperhosia Naantalin polkujen varsilta Pirkko Äyräs Naantalin seudun luonnonsuojeluyhdistys 1

2 2

3 Perhoskesät Muutin Naantaliin Sinä keväänä lenteli kallioilla komeita ohdakeperhosia. Ne olivat omiaan kiinnittämään huomiota kaupungin päiväperhosiin. Vuodesta 2000 lähtien olen osallistunut Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin sekä Suomen Perhostutkijain seuran järjestämään päiväperhosseurantaan. Tutkimus oli aloitettu jo 1991, joten ehdin mukaan vasta jälkijunassa. Seuranta on osoittautunut hyvin mielenkiintoiseksi. Omia havaintoja on voinut vuosittain verrata Suomen Perhostutkijain Seura ry:n Babtria -lehdessä julkaistuihin koko maata käsitteleviin perhoslistoihin. Siinä on tullut tietoa eri lajien yleisyydestä omalla paikkakunnalla sekä koko Suomessa. Samaten on tullut tietoa perhoskantojen vaihteluista ja niihin vaikuttaneista syistä. Pirkko Äyräs Amiraali Kymmenen perhoskesää Päiväperhosia Naantalin polkujen varsilta Teksti ja kuvat: Pirkko Äyräs Kannen kuvissa tesmaperhonen ja sitruunaperhonen Kuva: Markku Immonen Taitto: Kirsi Äyräs Painopaikka: Lempäälän Kuvakulma 2010 Naantalin seudun luonnonsuojeluyhdistys

4 Suomen yleisimmät perhoset: Koko maa 2000 Tesmaperhonen Kangasperhonen Amiraali 2001 Kangasperhonen Tesmaperhonen Metsänokiperhonen 2002 Tesmaperhonen Kangasperhonen 2003 Tesmaperhonen Metsänokiperhonen Naantali Pikkukultasiipi Amiraali Tesmaperhonen Pikkukultasiipi Neito- ja Naurisperhoset Naurisperhonen Pikkukultasiipi Sitruuna- ja nokkosperhoset 2004 Tesmaperhonen Pikkukultasiipi Naurisperhonen 2005 Tesmaperhonen Lauhahiipijä Pikkukultasiipi Naurisperhonen 4

5 2006 Tesmaperhonen Lauhahiipijä Naurisperhonen 2007 Tesmaperhonen Kangasperhonen Pikkukultasiipi Helmihopeatäplä 2008 Tesmaperhonen Kangasperhonen Lauhahiipijä Pikkukultasiipi Kangasperhonen 2009 Tesmaperhonen Ohdakeperhonen Metsänokiperhonen Pikkukultasiipi Ohdakeperhonen K. Saarinen, O. Marttila, A. Valtonen: Valtakunnallisen päiväperhosseurannan tulokset. Babtria Suomen Perhostutkijain Seura ry P. Äyräs: Perhosia Naantalista ja lanttuperhonen voikukalla. 5

6 6

7 Suomen ja Naantalin perhosia Listoista voi tehdä joitakin huomioita koko maan ja Naantalin perhoslajien eroista. Täytyy sanoa, että kulttuurin vaikutus näkyy Naantalissa hyvinkin vahvasti. Täällä lentävät yleisimpinä pihojen ja viljelysmaiden lanttu- ja naurisperhoset sekä nokkosja neitoperhoset. Maastosta johtuen on kuivien ketomaiden pikkukultasiipi yksi Naantalin yleisimmistä perhosista. Muista ketoniittyjen lajeista on lauhahiipijä jäänyt meillä viiden kärjen ulkopuolelle, mutta helmihopeatäplä sille on ainakin kerran yltänyt. Koko maata koskien on niittyjen tesmaperhonen ollut monena vuonna yleisin päiväperhoslaji. Naantalin listalle se on niittyjen vähäisyydestä johtuen yltänyt vain kerran. Metsissä, pihoilla ja puistoissa lentelevä kirkasvärinen sitruunaperhonen esiintyy yhtä lailla koko maan sekä oman kaupungin listoilla. Pieni vihreä kangasperhonen saattaa olla kaikenkaikkiaan Suomen yleisin. Niitähän lentelee keväällä kaikissa kangasmetsissä. Naantalissa sen tapaa Kuparivuoren lenkkipolkujen varsilta. Top viiden listalle se ylti täällä vain Parittomina vuosina yleisenä lentelevä metsänokiperhonen on Naantalissa harvinaisuus. Tutkimusalueeltani puuttuvat rehevät metsät, mutta lähiseudulla se voi olla tuttukin laji. Perhoskantojen vaihteluun vaikuttavista syistä lienevät sääolot tärkeimpiä. Naantalissa on vuosien mittaan ollut havaittavissa ainakin nokkosperhosten ja neitoperhosten osalta varhaisten keväiden aiheuttamat liian aikaiset lentoonlähdöt. Kun lämmintä kevättä sitten on seurannut kolea alkukesä, ovat perhoset olleet loppukesällä vähissä. Nokkosperhoskanta notkahti koko maata koskien pahasti vuonna Tämä näkyi Naantalin listoillakin. Sinä kesänä näin Naantalissa vain 8 nokkosperhosta, jotka kaikki lensivät keväällä. Ja vähissä olivat nokkosperhoset vielä seuraavana vuonnakin. Neitoperhoskannassa tapahtui samanlainen notkahdus 2007 kolean alkukesän takia. Naantalissa on toisena perhoskadon syynä ollut kuivuus, joka on monena vuonna kulottanut kasvillisuutta ja verottanut ketojen ja niittyjen perhosia. Lopullinen niitti ketojen perhosille taisi olla lumeton kevättalvi Sen jälkeen olivat niittyjen Tesmaperhoset vähissä ja Kuparivuoren ketojen lauhahiipijät sekä sinisiivet kadoksissa. Alkukesän 2008 koleus näkyi myös perhoslistoilla. Niinkin tuttu laji kuin lanttuperhonen oli Naantalissa syyspuolella jokseenkin harvinainen ilmestys. Sateisempi kesä 2009 suosi kasveja ja sai keto- ja niittykukat kukoistamaan tavallista komeammin. Toisaalta sateinen kesäkuu haittasi perhosten kehitystä. Ketojen ja niittyjen pienet sinisiivet ja tummat heinäperhoset olivat vallan kateissa tuttujen lenkkipolkujen varsilta. Elokuun helteillä saatiin sitten korvaus, kun komeita muuttajia ilmaantui Kuparivuoren kedoille ja kaupungin puistoihin. Torin kukkaistutuksillakin lenteli isoja ohdakeperhosia, amiraaleja ja neitoperhosia. Valkeat naurisperhoset ilmaantuivat myös polunvarsille elokuun alussa. 7

8 Komeita muuttajia: ohdakeperhonen Amiraali 8

9 Muita perhosten esiintymiseen vaikuttavia syitä voivat olla niittylaikkujen pusikoituminen ja heinittyminen tai tienvarsien liian varhainen niitto. Niittyjen muutoksesta on sellainen havainto, että voimakkaasti leviävät metsäapilat ovat täällä vieneet elintilaa sinisiipien suosimilta hiirenvirnoilta ja niittynätkelmiltä. Niitto on puolestaan karkottanut perhoset ainakin Tuulensuunkadun varrelta. Parhaiten ovat säilyneet pienet kalliokedot. Syksyllä -09 kukoistivat Kuparivuoren kalliokoloissa sarjakeltanot, jotka vetivät kovasti puoleensa isoja ohdake- ja neitoperhosia. Peto-saalis -suhde on myös huomionarvoinen seikka. Loispistiäiset tuhoavat perhostoukkia ja linnut toukkia sekä aikuisia. Omien havaintojeni mukaan västäräkki on varsinainen perhossieppo. Perhosia nähty Naantalissa vuosittain: Laji Lauhahiipijä Piippopaksupää Ritariperhonen 1 1 Kaaliperhonen Naurisperhonen Auroraperhonen Suokeltaperhonen Ruostenopsasiipi Kangasperhonen Pikkukultasiipi Loistokultasiipi 3 3 Paatsamasinisiipi

10 Laji Virnasinisiipi Kangassinisiipi Juolukkasinisiipi Niittysinisiipi 2 1 Hopeasinisiipi Hohtosinisiipi Suruvaippa Amiraali Ohdakeperhonen Liuskaperhonen Orvokkihopeatäplä Ketohopeatäplä 2 1 1? Helmihopeatäplä Angervohopeatäplä 2 2 Niittyhopeatäplä Hietaheinäperhonen 2 2 Tesmaperhonen Keltaniittyperhonen Tummapapurikko Kerran tavattuja: Pihlajaperhonen Kalliosinisiipi Kysymysmerkin peräänsä saaneita: pikkuapollo, etelänkeltaperhonen, jalavanopsasiipi, ketosinisiipi, pursuhopeatäplä, metsänokiperhonen 10

11 Luonnonmaan päiväperhosia 2009 Mansikkakirjosiipi Lauhahiipijä Piippopaksupää Pihlajaperhonen Kaaliperhonen Naurisperhonen Auroraperhonen Kangasperhonen Pikkukultasiipi Loistokultasiipi Paatsamasinisiipi Virnasinisiipi Kangassinisiipi Juolukkasinisiipi Niittysinisiipi Hopeasinisiipi Hohtosinisiipi Suruvaippa Amiraali Ohdakeperhonen Liuskaperhonen Orvokkihopeatäplä Helmihopeatäplä Pursuhopeatäplä Metsänokiperhonen Tesmaperhonen Keltaniittyperhonen Vuonna 2008 kuvattuja perhosia, joita ei tavattu 2009: Suokeltaperhonen Ketokultasiipi Ketosinisiipi Rinnehopeatäplä Angervohopeatäplä Hietaheinäperhonen Idänniittyperhonen Tummapapurikko Listan Luonnonmaan perhosista koonnut: Markku Immonen Amiraali harjaneilikalla 11

12 Listojen kertomaa Naantalin listalla mainittujen perhosten lisäksi minulla on jokunen yksittäinen tai epävarmaksi jäänyt lajihavainto. Pihlajaperhosen ja kalliosinisiiven olen tavannut vain kerran näiden vuosien aikana. Kysymysmerkin peräänsä saaneet perhoset ovat jääneet epävarmoiksi havainnoiksi pikaisten tapaamisien ja perhosten vikkelyyden takia. Lajeja kannattaa siis pitää silmällä. Naantalin lista perustuu yhden henkilön lenkkipolkujen varsilta tekemiin havaintoihin. Alue on ulottunut Naantalin keskustasta Kirkkopuiston kautta Väinölänniemelle sekä Kuparivuorelta Kailon saarelle. Lajimäärä kertoo, että tässä on liikuttu monenlaisessa maastossa. On ollut kangasmetsiä, kallioketoja, niitynpalasia, pikkusoita, sekä rantaruovikkoa. Piha- ja puistoistutukset ovat olleet syyspuolen parhaita perhosbaareja. Kuten lukija voi huomata, en ole tavoittanut kaikkia seudulla liikkuvia lajeja. Rehevien niittyjen ja metsien sekä isojen soiden perhoset puuttuvat Naantalin listalta. Sain valokuvausta harrastavalta Markku Immoselta luettelon Luonnonmaalta lähinnä Viialan alueelta tehdyistä perhoshavainnoista. Tältä listalta löytyy Naantalissa kirjaamattomia lajeja kuten mansikkakirjosiipi, rinnehopeatäplä ja idänniittyperhonen. Vuoden 2009 listalta voi havaita, että Viialassa lenteli rehevien niittyjen ja metsien perhosia enemmän kuin Naantalin kuivilla rinteillä. Piippopaksupää, pihlajaperhonen, loistokultasiipi, niittysinisiipi, hohtosinisiipi, pursuhopeatäplä, metsänokiperhonen, tesmaperhonen ja keltaniittyperhonen olivat tällaisia lajeja. Naantalissa voitiin 2009 ylpeillä ruostenopsasiivellä ja hietaheinäperhosilla sekä Väskin angervohopeatäplillä. Jotkut perhoset lentävät kahtena, joskus jopa kolmena polvena kesässä. Siitä siis lanttu- ja naurisperhosten, sitruunaperhosten, pikkukultasiipien ja neito- sekä nokkosperhosten suuret lukumäärät. Kaikki eivät suinkaan ole lennossa samaan aikaan. Lenkkipolkujen varsilta kerätyt perhoslistat eivät ehkä kerro kaikista alueen perhosista, mutta jotakin ne todistavat. Niistä voi lukea perhosten suhteellisen yleisyyden. Niissä näkyy myös vuosittainen vaihtelu. Ken tekee muistiinpanoja Allakan reunaan, voi verrata perhosmääriä kesäkausien poutapäiviin ja muihin sääoloihin. kanervalla 12

13 Perhosten elämänkaari Muna, toukka, kotelo, aikuinen. Perhosen kehitys kestää useimmiten vuoden ympäri. Ne voivat aikuisten lentoajoista johtuen talvehtia munina, pieninä tai suurina toukkina, koteloina tai aikuisina. Asian voisi sanoa toisinpäin, että talvehtimisaste määrää, mihin aikaan kesästä aikuiset lentävät. Listalla on vain muutamia aikuistalvehtijoita. Sellaisia ovat syyskesällä ja syksyllä sekä uudestaan keväällä lentävät sitruunaperhoset, nokkosperhoset, liuskaperhoset, neitoperhoset, amiraalit, ohdakeperhoset ja suruvaipat. Näistäkin vain sitruuna-, nokkos-, liuska- ja neitoperhoset sekä suruvaipat pystyvät talvehtimaan Suomen oloissa. Kahtena - kolmena sukupolvena kesässä lentävien perhosten elinkaari jää vuotta lyhyemmäksi. Kahtena polvena lentäviä ovat normaalikesinä ainakin kaaliperhonen, naurisperhonen, lanttuperhonen, pikkukultasiipi, helmihopeatäplä, keltaniittyperhonen sekä jotkut sinisiivet. Hellekesinä voi pikkukultasiivillä ja tutuilla nokkosperhosilla olla lyhytaikainen kesäpolvi siinä välissä. Jos syksy jatkuu pitkään lämpimänä, lentelee pihoilla ja puistoissa kolmannen polven lanttu- ja naurisperhosia. Tämän alueen perhosista vain metsänokiperhonen on niin pitkäikäinen että sen kehitys kestää kaksi vuotta. Ensin se talvehtii munana, ja toisen kerran toukkana. Muten ovat kaksivuotisen tai pitemmän kierron omaavat perhoset paria keskisuomalaista lukuunottamatta Lapin asukkeja, ja sellaisia löytyy monista perhossuvuista. Nokkosperhosen toukat. 13

14 Kymmenen perhoskesää Lauhahiipijä Ritariperhonen tervakkoniityllä. Perhosia luonnossa Paksupäät ovat pieniä ketoperhosia, joilla on hauska tapa pitää kukilla istuessaan siipiä vinosti eri tasossa. Pikkuinen kirkkaan oranssinruskea lauhahiipijä on ollut tavallinen tuttavuus keskikesän paahteessa. Ketojen kuivuminen ja lumeton talvi 2008 näytti olleen liikaa lauhahiipijöille, kesällä 2008 en löytänyt niitä hakemallakaan tutuilta paikoiltaan. Vähän isompi piippopaksupää on saman värinen, mutta koirailla on tummat juovat ja naarailla vaaleaa kuviointia etusiivissään. Kesäkuun lopulla lentävät oranssit pikkuperhoset ovat piippopaksupäitä ja heinäkuun puolivälissä lentävät lauhahiipijöitä. Apollon tai ritariperhosen kohtaaminen Naantalissa olisi onnekas sattuma. Itselläni on yksi varmistamattomaksi jäänyt havainto pikkuapollosta. Vanhastaan tämä tummin täplin koristeltu valkea perhonen oli tuttu Salon seudun jokinotkoista. Näin kerran juhannusaikaan kuivan vaahteranlehden leijuvan mustan katon yllä Naantalin vanhankaupungin katuvarrella. Väri oli keltainen, ja lehtisuonet erottuivat valoa vasten. Hetken liideltyään lehti alkoi räpytellä siipiään. Se lisäsi vauhtia ja katosi lauta-aidan taakse. Mikään muu ei voinut olla niin suuri kuin ritariperhonen. 14

15 Toinen Naantalissa näkemäni ritari oli syyspuolen vaeltelija, joka viipyi hetken Kirkkopuiston kukkapenkissä tankkaamassa energiaa matkaansa varten. Minulla on sellainen tuntuma, että ritariperhoset olivat Kaakonkulmilla yleisimpiä kuin täällä Lounaannurkilla. Kaakossa näin niitä joka kesä pihasyreeneillä sekä pikkutervakkoa kukkivan kalliovuoren huipulla. Yksi selitys ritariperhosten harvinaisuuteen näissä maisemissa voi olla toukkaravinnon vähäisyys. Suoputki mainitaan tärkeimmäksi ravintokasviksi. Muita tarkoitukseen sopivia putkikasveja täällä kyllä olisi tarjolla. Kaaliperhonen Naurisperhonen salvialla Kaaliperhosten suureen ryhmään kuuluvat kaali-, nauris-, ja lanttuperhosten lisäksi myös auroraperhoset, keltaperhoset, sitruunaperhoset ja pihlajaperhoset. Samaan sukuun luetut kaali-, nauris-, ja lanttuperhoset ovat niitä voikukkaniittyjen ja elokuun tienvarsien valkosiipiä, joita on lennossa mahdoton erottaa toisistaan. Toki kaaliperhonen on huomattavan suuri, lanttuperhonen melko pieni ja naurisperhonen kooltaan siltä väliltä, mutta kokoero on liukuva. Toisen lajin iso naaras voi olla toisen lajin koiraan kokoinen. Kukalla istuvat perhoset erottaa toisistaan siipitäplien koon perusteella. Tämäkin voi olla hankalaa, kun saman lajin koiraat ja naaraat eroavat toisistaan enemmän kuin eri lajien edustajat. Perhoset pitävät kukilla istuessaan siivet pystyssä. Täplät näkee paremmin vasta, kun ne avaavat siipensä lentoon lähteäkseen. Vaeltelijoina keväällä saapuvat kaali- ja naurisperhoset synnyttävät täällä uuden syyskesällä lentävän polven, naurisperhoset hellekesinä vielä kolmannenkin sukupolven. Yleensä ne ovat olleet vähälukuisempia kuin kotimaiset lanttuperhoset. Näiden perhosten nimet viittaavat ristikukkaiskasveihin toukkaravintona. Voihan käydä näinkin. Kylvin kerran naurismaan lasten iloksi. Nauriita ei paljonkaan saatu, mutta lehdet olivat täynnä toukkia.seuraava sato oli loppukesällä pihalla tanssivat valkeat perhoset. Kerran seurailin, kuinka kukkapenkin illakoiden lehdet vetivät lanttuperhosnaarasta kovasti puoleensa. 15

16 Auroraperhonen on pienen lanttuperhosen kokoinen. Valkoisten perhosten joukossa lentelevä naaras jää helposti huomaamatta, mutta koiraasta ei voi erehtyä. Sen etusiipien kärjet vilkkuvat lennossa kirkkaan oransseina. Kukilla istuvien perhosten takasiipien alapinnoilla näkyy harmaanvihreää kirjailua yhtenä tuntomerkkinä. Auroraperhoset lentävät alkukesän voikukkaniityillä yhtenä sukupolvena. Pihlajaperhonen on kaaliperhosen kokoluokkaa oleva täysvalkea perhonen, jonka mustat siipisuonet erottuvat selvinä tuntomerkkeinä. Kotipuolessani Kaakonkulmilla laji oli jokseenkin yleinen. Muistan, kuinka ne pitivät torikokouksia kosteassa tienotkelmassa siivet pystyyn nostettuina. Naantalissa olen tunnistanut näiden vuosien mittaan vain yhden pihlajaperhosen. Keltaperhoset ovat myös olleet harviaisia Naantalin polkujen varrella. Yhtenä kesänä näin poikien jahtaavan komeaa keltaperhosta Kailon tenniskentän takana. Laji jäi sillä kertaa arvattavaksi. Seuraavana kesänä näin ison vaaleankellertävän perhosnaaraan munimispuuhissa Lappalaistenmäen pikkusuon reunalla. Siellä se kierteli juolukkavarvustoa ja katosi aina välillä varvikon sekaan. Siipien yläpintojen tummat reunukset ja alapintojen täplät todistivat sen suokeltaperhoseksi. Toinen perhoshavainto kokkopaikan suolta oli erikoisempi. Ensin tuli mieleen, että ovatpas hellekesän sitruunaperhoset omituisen punertavia ja omituiseen aikaan lennossa. Repaleisten takasiipien pinnoilla erottuivat valkeat siipitäplät. Muuta en ehtinyt nähdä, ennenkuin perhonen nousi siivilleen ja häipyi tiehensä koko vuorelta. Lentäessään se näytti punertavan keltaiselta. Olin tavannut vaeltelijana saapuneen etelänkeltaperhosen, mutta millä sen todistaisi? on metsänreunojen asukki, joka mainiona lentäjänä ehtii myös kotipihojen kukkaistutuksille. Aikuisina talvehtivat sitruunaperhoset lentävät loppukesällä ja uudelleen jo varhain keväällä. Kirkkaankeltainen koiras on kaikille tuttu, mutta vaaleankeltaisen naaraan voi lennossa sekoittaa kaaliperhoseen. Kukalla istuvan perhosen siivenreunojen tyylikäs leikkaus ja pienet siipitäplät todistavat naaraankin sitruunaperhoseksi. Sitruunaperhosten elämäntyylistä sen verran, piikkiohdakkeella että koiraan reviiri on laaja. Saman yksilön voi tavata lenkkipolun varrella useampaankin kertaan. Sen olen huomannut, että sitruunaperhoset ottavat aurinkoa siivet pystyssä kylki kohti valoa. Kerran satuin näkemään, kuinka sitruunaperhosnaaras asetteli muniaan paatsaman silmuihin. Mikäli siis haluatte kirkkaankeltaisia perhosia kevään iloksi, suosikaa paatsamia metsän aluskasveina. 16

17 Kangasperhonen Nopsasiivet ovat pienehköjä perhosia, joiden takasiivissä on kannukset. Pikkuinen kangasperhonen on päältäpäin ruskehtava ja alapinnaltaan kirkkaanvihreä. Kasville istahtaessaan se nostaa siiivet pystyyn ja katoaa vihreänä lehtenä muiden lehtien joukkoon. Perhosia näkee mustikan kukkimisaikaan Kuparivuoren lenkkipolkujen varsilla. Toukkien ravintokasveina ovat mustikat ja juolukat. Ei siis ihme, että kangasperhonen kuuluu maan yleisimpiin päiväperhosiin. Toinen täällä esiintyvä laji on isokokoisempi ruostenopsasiipi. Niitä voi sattumoisin nähdä liikkeellä elo-syyskuussa. Ruostenopsasiipien siivet ovat yläpinnoiltaan ruskeat, mutta koirailla on etusiivissään himmeät ja naarailla kirkkaan oranssinpunaiset laikut. Valkein poikkiraidoin koristetut alapinnat ovat oranssinkeltaiset. Metsänreunassa lentäessään perhoset vilkkuvat ruskeilta ja oransseilta. Ruostenopsasiivet ovat tuomien seuralaisia, joten niiden esiintymistä Kuparivuorella tai Kailossa ei tarvitse ihmetellä. Sitten epävarma havainto. Näin pienen ruskean perhosen Kuparivuorella. Se piti siivet levällään ja viipyi hetken aikaa valkoapilan mykeröllä. Lentoon lähtiessään se kohotti siipiään, ja ehdin nähdä valkeat poikkiraidat siipien alapinnoilla. Jäi vähän epäilevä olo. Taisin kohdata jalavanopsasiiven. Turussa sellaisia ainakin esiintyy. Miksei siis Naantalissakin? Kultasiivet ovat helposti tunnistettavia pieniä perhosia. Asiaa auttaa sekin, että Naantalissa on niitä ollut vain kahta lajia. Loistokultasiipi koiras on kirkkaan punaoranssi. Naaras on himmeämmän värinen ja yläpinnaltaan tummatäpläinen. Takasiipien alapinnoilla erottuvat valkeiden täplien muodostamat poikkijuovat. Sen verran kun olen niitä Naantalissa nähnyt, ne ovat viihtyneet Rakkaudenpolun alkupään rikkaruohokasvustolla. Olen joskus aiemminkin huomannut niiden rakastavan kukkivia vuohenputkia. Pienempi ja täplikkäämpi pikkukultasiipi lentelee kedoilla ja kallioilla. Sen etusiivet ovat punaoranssit, ja päältäpäin ruskeissa takasiivissä on samanvärinen reunusnauha. Kun perhonen istuu kukalla siivet pystyssä, näyttävät takasiivet harmailta. Molemmat sukupuolet ovat yhtä täplikkäitä, mutta naaraat ovat koiraita kookkaampia. Jos perhosta ei muuten huomaa, niin ainakin silloin, kun se lähtee lentoon melkein jaloista polun varrelta. Pikkukultasiivet ovat hyvin terhakoita ja reviirihenkisiä. Ne lennähtävät ilmaan ja taistelevat keskenään parhaista paikoista kukkakedolla. Olen nähnyt pienen 17

18 Kymmenen perhoskesää perhosen hätyyttävän jopa itseään paksumpaa kimalaista pois kukalta. Uhri ei kyllä ollut moksiskaan tästä häiriöstä. Pikkukultasiipi voi olla Naantalin yleisin päiväperhonen. Se lentää kahtena tai kolmena polvena kesässä. Listoillakin se on yksi yleisimmistä, mutta listoihin on pantava sellainen varaus, etten suinkaan ole jaksanut kiipeillä kaikilla Naantalin kallioilla. Pikkukultasiipi Sinisiipiä on kahta kokoluokkaa - isoja ja pieniä. Oikeastaan pitäisi sanoa pieniä ja vielä pienempiä. Lajien tunnistaminen lennossa on mahdotonta. Kukalla istuva sinisiipi pitää siivet pystyssä, ja silloin voi päästä kiikaroimaan siipien alapintojen kuvioita. Perhonen täytyy nähdä oikealta suunnalta valoon nähden. Muuten siivet näyttävät vain hopeanharmailta. Tunnistamista mutkistaa sekin, että useimpien lajien koiraat ovat sinisiipisiä, mutta naaraiden siivet ovat yläpinnoiltaan enemmän tai vähemmän ruskeita. Jotakin voi päätellä myös perhosten lentoajoista. Pienet vaaleansiniset paatsamasinisiivet lentelevät metsäpolkujen varsilla mustikoiden kukkimisaikaan. Toisen polven yksilöitä voi tavata lämpiminä syyskesinä. Olen nähnyt paatsamasinisiipiä Kuparivuorella sekä Kailossa. Tämä onkin Naantalin yleisin sinisiipi. Paatsamasinisiipi 18

19 Muita sinisiipiä olen tavannut yksittäin tai kaksittain ketoniityiltä. Tavallisin on ollut pieni kangassinisiipi, mutta sitä on vaikea erottaa samaan aikaan lentävästä ketosinisiivestä. Mutta voihan käydä näinkin. Kiikaroin kerran sinisiipiä Kailon rantamaisemassa. Pikkuinen perhopoika sai tarpeekseen jahtaamisesta, ja päätti kääntää tilanteen edukseen. Se alkoi jahdata minua, ja istahti lopulta kiikarin päälle. Siitä se oli helppo tunnistaa kangassinisiiveksi. Juolukkasinisiipi on muita tummempi väriltään. Seurasin kerran, kuinka pieni sinisiipinaaras lenteli Lappalaistenmäen suolla juolukkapuskasta toiseen ja katosi välillä varpujen sekaan munimaan. Niittysinisiipi on yhtä pieni kooltaan, mutta vaaleampi väriltään. Sen siipien alapinnalla ei ole keltaisia reunatäpliä, joten sen erottaa muista keskikesällä lentävistä pienistä sinisiivistä, kunhan saa sen kiikarin tähtäimeen. Hopeasinisiipi niittynätkelmällä Hohto- hopea ja virnasinisiivet kuuluvat niihin isompiin sinisiipiin. Olen joskus tavannut harvinaisen virnasinisiiven hiirenvirnaa kukkivalta niityltä. Mutta kuka sitä nyt yksinään kantaa ylläpitää. Hohtosinisiivet ja hopeasinisiivet lentelevät ketoniityillä keskikesällä. Toisen polven yksilöitä voi tavata syyspuolella. Nämäkin perhoset rakastavat hernekasveja omana sekä toukkaravintona. Mitä listoihini tulee, olen tavannut hohtosinisiipiä joskus Kuparivuorelta ja hopeasinisiipiä kolmena kesänä Kailon jätesavimaalta, missä kasvaa komeita niittynätkelmätuppaita niiden iloksi. Listan ulkopuolelta mainittakoon, että näin kerran juhannusaikaan kalliosinisiiven Kirkonmäen kallioreunustalla. Siipien alapinnat olivat vaaleapohjaisia ja erikoisen täplikkäitä. Se nyt oli tuollainen yhden päivän tuttavuus, joka jatkoi pian matkaansa, ellei sitten jäänyt västäräkin saaliiksi. 19

20 Sääoloilla on ollut tuhoisa vaikutus myös ketojen sinisiipiin. Kuivat kaudet ovat kulottaneet ketokasveja, ja lumeton talvi 2008 oli osasyynä sinisiipien katoamiseen Kuparivuoren kedoilta. Kolea alkukesä 2009 taisi myös olla haitaksi pienille sinisiiville. Paatsamasinisiipi on metsälajina pärjännyt niittyjen perhosia paremmin. Suruvaippa Komeat täpläperhoset eivät esittelyjä kaipaa. Nehän ovat kaikkien rakastamia pihojen, niittyjen ja metsänreunojen asukkeja. Suruvaippa on tämän seudun suurin täpläperhonen. Aikuistalvehtijana se lentää syyspuolella ja uudestaan keväällä. Suruvaipat rakastavat kukkivia raitoja, ja kokoontuvat joukolla imemään koivun mahlaa. Perhoset ovat riippuvaisia näistä puista myös siksi, että niiden toukat syövät puiden lehtiä. Olen yleensä tavannut näitä tummanruskeita ja keltareunaisia perhosia syksyin - keväin, mutta lumettoman talven 2008 jälkeen nekin ovat olleet vähissä. En malta olla kertomatta, että olen joskus nähnyt vielä suuremman ja värikkäämmän täpläperhosen. Haapaperhonen on kaakkoisen Suomen laji, mutta voi sattumoisin vaeltaa länsirannikolle saakka. Kaakonkulmalla näin haapaperhosia joka kesä, ja paikka oli taattu. Ne viihtyivät navetan takana imemässä lantalasta valunutta virtsaa. Makunsa kullakin. Isoin silmätäplin koristautuneet neitoperhoset ovat viime vuosikymmeninä oppineet talvehtimaan Suomessa. Kotipihan asukkeina ne menevät kellareihin ja ulkorakennuksiin talvenviettoon. Neitoperhosetkin lentävät siis loppukesällä ja uudestaan keväällä. Toukkaravintona ovat nokkoset. Runsaana esiintynyt perhoskanta taantui , mikä näkyy Naantalissa tehdyistä havainnoistakin. Koleat alkukesät olivat tuhoisia perhostoukille. Kesän 2009 elokuussa niitä oli taas paljon liikkeellä. Osa lienee tullut perhosten muuttoaallon mukana. 20

21 Mustat amiraalit punaisin poikkijuovin ja valkein kirjailuin koristeltuine siivenkärkineen ovat tuttuja näkyjä puistojen ja pihojen kukkapenkeissä. Nämä perhoset ovat vahvoja lentäjiä ja muuttolintuja, jotka tulevat meille sopivien tuulten mukana Keski-Euroopan suunnalta. Kevätpuolella tulleet amiraalit pystyvät lisääntymään täällä, ja uudet värikkäät yksilöt lentävät syyskesällä. Sanotaan niiden myös tekevän paluumuuttoa etelään syksyisin. Naantalissa niitä on näkynyt jokunen yksilö vuosittain. Elokuun 2009 perhosinvaasio toi niitä enemmänkin naantalilaisten silmäniloksi. Amiraali zinnialla Ohdakeperhonen on amiraalin kokoinen ja tapainen mutta pohjaväriltään punertavan kellertävä. Etusiipien kärjet ovat mustat ja valkotäpläiset. Etelän perhosia tule muuttajina alkukesällä. Toukat kasvavat nokkosilla tai ohdakkeilla, ja uudet perhoset ovat lennossa syyskesällä. Joinakin kesinä niitä on näkynyt useitakin, mutta toisina kesinä ei yhtään ole kohdalle sattunut. Kesä 2009 oli niille erityisen suotuisa. Ensimmäiset muuttajat tulivat jo toukokuun lopussa ja kesäkuussa. Uusi muuttoaalto tuli sitten elokuun alussa tapasin Kailon pietaryrttikasvustossa pari täällä syntynyttä perhosta. Ne olivat selvästi värikkäämpiä kuin reissussa rähjääntyneet muuttajat. Matkaa nekin jatkoivat, koska niitä ei enää parin päivän päästä näkynyt tällä paikalla. Kevään ensimmäistä nokkosperhosta ei tarvitse erikseen esitellä, mutta niidenkin esiintymisessä on ollut vaihtelua. Yleensä niitä lentelee joka pihalla, mutta 2003 sattui lamakausi. Naantalissakin oli nähtävissä, että perhosia kyllä oli keväällä, mutta 21

22 Kymmenen perhoskesää Ohdakeperhonen samettiruusulla kanervalla samettiruusulla loppukesällä niitä ei näkynyt yhtäkään. Seuraavana vuonna oli myös huono perhoskesä, mutta siitä alkaen ne ovat taas yleistyneet. Arvelin kadon syyksi liian varhaista lentoonlähtöä ja koleaa lisääntymiskautta. Talviunta nukkuvia perhosia näkee talojen vinteillä ja ulkorakennuksissa. Mainittakoon vielä, että nokkosperhosilla voi hellekesinä olla lyhytikäinen kesäpolvi. Liuskaperhonen (herukkaperhonen) on nokkosperhosen kokoinen. Paikalleen istahtaneesta perhosesta näkee, että liuskareunaiset siivet ovat yläpinnoiltaan oranssinruskeat ja tummatäpläiset. Takasiipien ruskeankirjavilla alapinnoilla ovat tuntomerkkeinä pienet valkeat c-kuviot. Olen tavannut näitä puutarhojen perhosia yksin - kaksin kappalein melkein vuosittain. Voisi niitä enemmänkin olla, jos pääsisi tutkimaan pihamaita tarkemmin. 22

23 Täpläperhoset ottavat aurinkoa siivet levällään. Torkkuvia perhosia pääsee kuvaamaan läheltä, kunhan varoo varjostamasta aurinkoa. Siipien alapintojen tummat värit toimivat suojavärityksenä. Kukilla istuvat perhoset nostelevat siipiään, ja uskovat tulevansa näkymättömiksi siivet pystyssä. Täpläperhoset ovat myös hyvin reviirihenkisiä. Saman perhosen voi löytää monena päivänä samalta kukkakasvustolta. Oman lajin koiraiden sekä eri lajeihin kuuluvien perhosten välillä käydään kovaa taistelua paikasta auringosta. Nämä mittelöt ovat takaa-ajoja ja näyttäviä paritansseja, kun perhoset nousevat toisiaan kierrellen korkealle ilmaan. Helmihopeatäplä Keskikesän kedoilla ja niityillä lentelee oranssinruskeita perhosia. Näillämain ne ovat osoittautuneet hopeatäpliksi. Siivet levällään aurinkoa ottaessaan ne ovat kaikki samanlaisen tummanruskean kirjomia. Lajeja voi yrittää tunnistaa lentoajan, koon ja takasiipien alapintojen kuvioiden perusteella. Helmihopeatäplä taitaa olla yleisin laji täällä Naantalissa. Perhosia voi tavata jo keväällä ja alkukesällä Kuparivuoren poluilta tai Kailon rannoilta. Toisen sukupolven edustajia on liikkeellä heinä- elokuun helteillä. Koko maata ajatellen helmihopeatäplä on harvinaisuus. Sitä esiintyy vain etelärannikolla. Pienehköt perhoset erottuvat muista hopeatäplistä, koska ne ovat yläpinnoiltaan täplikkäitä ja takasiipien alapinnoilla on suuret hopeiset helmitäplät. Olen tavannut Kailon rantaruovikon reunassa ja sekä Kuparivuoren niityillä joitakin isoihin hopeatäpliin kuuluvia orvokki- ja ketohopeatäpliä. Äkkipäin nähtynä niitä on vaikea erottaa rinnehopeatäplistä tai toisistaan. Tuntomerkkeinä mainitaan, että orvokkihopeatäplän takasiipi on alapinnaltaan vihreän sävyinen, ja siinä erottuvat selvät hopeatäplät. Naantalissa tapaamani ketohopeatäplät ovat olleet sellaista muotoa, että takasiipien täplistä on puuttunut hopeaväri. Orvokkihopeatäplät ovat ottaneet siivet levällään aurinkoa Kuparivuoren kallioilla tai Kailon rantapolulla. Joskus olen nähnyt sellaisen apilaniityllä. Ketohopeatäplän olen tavannut ohdakkeen kukinnoilta. 23

24 Viime kesänä (-09) ilmaantui Kuparivuoren helmihopeatäplien seuraan pari isoa hopeatäplää. Tarkkailijalle niistä oli iloa sekä harmia. Harmia sikäli, että onnistuin näkemään niitä vain siivet levällään, joten lajien tunnistus jäi epävarmaksi. Pienemmät helmihopeatäplät eivät sietäneet isompiaan samalla auringonottopaikalla, vaan hyökkäilivät niiden kimppuun. Siinä sitä noustiin pyörteenä ilmaan milloin parittain, milloin kolmittain. Isot hopeatäplät ovat nopeita lentäjiä. Löysin maininnan, että orvokkihopeatäplät osaavat liidellä, ja rinnehopeatäplät kosiskelevat toisiaan nousemalla ilmatanssiin. Olen itsekin nähnyt orvokkihopeatäplien liitelevän Kuparivuoren kallioilla. Pieniä hopeatäpliä on ollut vaihtelevasti liikkeellä. Maastossa niitä on hankala erottaa toisistaan. Niittyhopeatäplä on tummalla kirjattu oranssinruskea perhonen, jolla on erikoisen kirjavat takasiipien alapinnat. Lentoaika voi antaa vihjeitä lajista. Niittyhopeatäpliä näkee kesäkuun puolivälistä heinäkuun lopulle ja toisen sukupolven yksilöitä elokuun lopulla. Päältäpäin samannäköiset pursuhopeatäplät lentävät suomaisemissa kesäkuun alusta alkaen. Näistä minulla on vain pari varmistamatonta havaintoa Naantalista. Kerran näin Väskin mesiangervokasvustossa kaksi vilkkaasti lentelevää kirkkaan oranssinruskeaa angervohopeatäplää. Siellähän lentelivät, enkä lähelle päässyt. Kesällä -09 näin samanlaisia perhosia polun varrella kosiskelupuuhissa. Angervohopeatäplät lienevät vakiasukkaita Väskissä. Vähät havainnot johtuvat siitä, että olen käynyt saarella vain kerran kesässä. Lentoajaltaan angervohopeatäplät ovat heinäkuun perhosia. Aikuiset hopeatäplät vierailevat kukilla. Useimpien täällä lentelevien hopeatäplien toukat syövät orvokkien lehtiä. Soiden pursuhopeatäplien toukat voivat orvokkien lisäksi esiintyä juolukoilla tai suopursuilla. Angervohopeatäplät ovat nimenmukaisesti mesiangervoniiittyjen kasvatteja, mutta toukille kelpaavat myös vadelman ja lillukan lehdet. Keto-orvokit menestyivät kosteana kesänä -09 erikoisen hyvin, joten 2010 voi olla hyväkin hopeatäpläkesä tiedossa. Heinäperhoset päättävät listan. Maan yleisimpiin päiväperhosiin kuuluvat tesmaperhoset lentelevät apilaniityillä heinäkuun helteillä. Siipien yläpinnat ovat tummanruskeita ja alapinnat vaaleamman ruskeita, joten lentävät perhoset välkkyvät kahta ruskeaa sävyä. Siivissä on valkeat ripsireunukset. Pienet silmätäplät koristavat siipien yläpintoja ja erottuvat alapinnoilla selvinä kahden ja kolmen sarjoina. Perhostoukat syövät heinäkasveja, joten ravintoa riittää. Jostain syystä en tavannut yhtäkään tesmaperhosta Naantalin polunvarsilta -09. Aloin jo epäillä, että edelliskesänä nähdyt yksilöt olivat jääneet poikamiehiksi. Yksi syy perhoskatoon voi tosin olla sateinen kesäkuu. Kuulin että lähialueilla oli kyllä ollut tesmaperhosia niityillä. Tesmaperhonen ja sitruunaperhonen 24

25 Tummapapurikko on suuri tummanruskea perhonen, jolla on isot keltareunaiset silmätäplät etusiivissään ja pienempiä täpliä takasiivissä. Takavuosina kohtasin näitä perhosia yksittäin Lappalaistenmäen uimarannalle vievien puurappusten vierustalta. Ne lentelivät pusikkoniityllä ja ottivat aurinkoa kallion kyljessä. Siivet pystyyn nostettuna ne maastoutuivat kallion väreihin. Oli kiva leikkiä piilosta, mutta sitten tulivat kuivat elokuut. Sen jälkeen perhoset ovat olleet kadoksissa Kuparivuoren niityiltä. Tummapapurikot lentävät juhannukselta alkaen. Samannäköiset mutta pienemmät metsäpapurikot lentävät rehevien metsäteiden varsilla kesäkuun alusta alkaen. Naantalissa ei niitä ole kohdalle sattunut. Hietaheinäperhonen Muista heinäperhosista on vähän havaintoja. Hellekauden -07 jälkeen tapasin Kuparivuorelta oranssinkeltaisin täplin koristautuneen ruskeankirjavan hietaheinäperhosen. Ensin katsoin, että tuossa on nokkosperhonen sarjakeltanon kukinnolla. Sitten se teki katoamistempun, lennähti alas kalliolle ja maastoutui rupijäkälien väreihin. Kun yhden tunnistaa, on helppo löytää toinen samanlainen. Uusimmat havainnot ovat elokuulta -09. Kullalta ja hopealta vilkkuvia keltaniittyperhosia on joskus näkynyt yksittäin Kuparivuoren ketoniityllä. Pienehkön perhosen etusiivissä on silmätäplät, ja takasiipien harmahtavilla alapinnoilla epämääräiset valkeat poikkijuovat tuntomerkkeinä. Ärhäkät pikkukultasiivet eivät ole sietäneet itseään isompia keltaniittyperhosia samalla kedolla, vaan ovat kyöränneet niitä pois kukilta. Metsänokiperhoset lentävät yleisimmin parittomina vuosina. Lennossa ne näyttävät mustilta. Siivet pystyssä istuvan perhosen tunnistaa, kun sillä on etusiivissään pieniä täpliä punaisella pohjalla ja takasiivissä valkeat!-kuviot. Tästä lajista minulla on vain yksi varmentamaton lentohavainto Naantalista. Rehevämpien metsien laidoilla sitä tapaisi useammin. Metsänokiperhoset lentävät vuorovuosina, koska ne talvehtivat kahteen kertaan, ensin munina ja sitten toukkina. 25

26 Näin suosit perhosia Perhosia on oikeastaan helppo kasvattaa. Ei tarvitse tehdä mitään. Pitää vain antaa keväisten raitojen kukkia metsänreunoissa ja paatsamien rehoittaa metsiköiden aluskasveina. Pitää antaa tienvarren leskenlehtien ja nurmikkojen voikukkien kukoistaa kaikessa rauhassa. Ihailin joskus Somerontien varrella kukkivia hernekasveja ja apiloita, jotka olivat iloinen näky ohiajaville autoilijoille. Nykyään tienvarret korvaavat luonnonniittyjä. Miksei siis annettaisi niiden kukkia ja niitettäisi ruohosto vasta syksyllä, kun viimeiset ahdekaunokit, siankärsämöt ja sarjakeltanot ovat alkaneet lakastua. Pujot voi sentään niittää ajoissa ennen kukintaa. Kotipihalla on helppo suosia perhosia. Osan pihanurmikosta voi jättää kukkakedoksi. Pihalle kannattaa myös istuttaa perhoskasveja. Olen huomannut, että keväällä kukkivat tuoksuorvokit vetävät perhosia kovasti puoleensa. Samaa voi sanoa syyspuolen päivänhatuista ja nauhuksista sekä muista mykerökukkaisista. Ja mitä haittaa, jos perhostoukat vähän järsivät puutarhan vierustalla kasvavan nokkospehkon tai villiintyneiden illakoiden lehtiä. Siinä kasvaa vain seuraava perhospolvi. Kaupungin puistojen kukkaistutukset ovat olleet hyviä perhosbaareja. Eikä niitä tarvitse kaukaa hakea. Torin ja Kirkkopuiston kesäkukilla lenteli elokussa -09 komeita neitoperhosia, amiraaleja ja ohdakeperhosia. Oli helppo huomata, että ne rakastivat etenkin sinisiä salvioita, keltaisia samettiruusuja, leveäkukintoisia harjaneilikoita ja isomykeröisiä zinnioita. Siispä kesäkukkia puistoihin ihmisten sekä perhosten iloksi. Ja niin lensi Loistikukkasiipi. Kirjoitin kerran pakinan perhosista. Loistokultasiipi oli painovirhepaholaisen takia muuttunut loistikukkasiiveksi. Mikäs sen hauskempi nimi olisi? P.Ä. harjaneilikalla Oppaita perhosten maailmaan: O. Marttila: Suomen päiväperhoset elinympäristössään. Auris ky 2005 O. Marttila, T. Haahtela, H. Aarnio, P. Ojalainen: Päiväperhos-opas. K.Y 1992 S. Parkkinen: Perhosten mailla. WSOY 2008 I. Trolle, B. Rubaek: Amiraali ja neitoperho. Suomen ja Pohjolan perhosia. WSOY

27 27

28 Pikkukultasiipi pietaryrtillä. Naantalin seudun luonnonsuojeluyhdistys 2010 Hopeasinisiivet lähikuvassa. 28