Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 902/2006 vp Television digitaalisen signaalin edelleenvälittäminen Eduskunnan puhemiehelle Vastauksessaan aiempaan kysymykseeni (KK 750/2006 vp) digitaalisten tv-kanavien ohjelmien uudelleenlähettämisestä liikenne- ja viestintäministeri kirjoitti muun muassa näin: "Liikenne- ja viestintäministeriön saaman tiedon mukaan yleisradiolähetysten edelleen lähettämiseen tarvitaan tekijänoikeuslain 48 :n mukaan lähettäjäyrityksen lupa. Myös lähetyksen muiden oikeudenhaltijoiden lupa on tarpeen.viestintämarkkinalain 134 :n tarkoittamien siirtovelvoitteen alaisten lähetysten edelleen lähettäminen kaapelitelevisioverkossa tai yhteisantennijärjestelmässä on kuitenkin tekijänoikeuslain 25 i :n mukaan sallittua ilman lähettäjäyrityksen lupaa sillä edellytyksellä, että lähetystä ei muuteta ja että se lähetetään samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa. Digitaalisen lähetyksen muuttaminen analogiseksi muuttaisi lähetyksen sisältöä eikä edelleen lähettäminen ole siksi sallittua ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Myös viestintämarkkinalain 134 :ssä edellytetään, että siirtovelvoitteen piiriin kuuluvat palvelut on tarjottava käyttäjälle muuttamattomana." Vastauksessa ei oteta huomioon muun muassa sitä, että jo tällä hetkellä saatavana on laitteita, joilla taloyhtiöiden ja laitosten antenniverkkoon voidaan välittää samanaikaisesti sekä alkuperäinen digitaalinen signaali että siitä muodostettu analoginen signaali, jolla julkisen palvelun tv-lähetys saadaan nähtäväksi myös nykyisillä analogisilla tv-vastaanottimilla. Tällöin asiakkaan saatavissa on julkisen palvelun hengen mukaisesti sekä mahdollisia lisäominaisuuksia sisältävä digitaalinen signaali että vanhoja käyttäjiä palveleva analoginen signaali. Koska myös nykyisissä analogisissa antenniverkoissa ja signaaliketjuissa tv-signaali väistämättä muuttuu esimerkiksi sen signaali-/kohinasuhde heikentyy ja siihen kytkeytyy häiriöitä ei tiukan tulkinnan mukaan mikään jakelu ole sallittua ilman lähettäjäyrityksen ja oikeudenhaltijoiden lupaa. Viestintämarkkinalain 134 :ssä todetaan lisäksi antenniverkon haltijasta, että "teleyrityksen ei tarvitse siirtovelvollisuuden täyttämiseksi tehdä verkon välityskykyä lisääviä, olennaisia taloudellisia investointeja vaativia parannuksia". Ministerin vastauksessa todetaan edelleen, että "digitaalisten lähetysten edelleen lähettäminen analogiseksi muutettuna asettaisi lähetyksen analogisena vastaanottavat henkilöt eriarvoiseen asemaan ilman, että he voisivat itse valita, minkä sisältöisen julkisen palvelun he saavat. Lähetykset edelleen lähettävä ulkopuolinen taho tekisi tämän valinnan heidän puolestaan. Tämä estäisi myös Yleisradio Oy:tä tarjoamasta kaikille yhtäläisin ehdoin Yleisradio Oy:stä annetun lain mukaista julkaisen palvelun ohjelmistoa." Mikäli liikenne- ja viestintäministiön tulkinnan mukaan laki kieltää välittämästä antenniverkossa samanaikaisesti alkuperäistä digitaalista lähetystä ja siitä muodostettua analogista signaalia, tämä asettaa vanhan analogisen television omistajat eriarvoiseen asemaan: he eivät saa lainkaan julkisen palvelun sisältöä. Mitä tulee ministerin vastauksessa mainittuihin palveluihin, jotka jäisivät pois muunnettaes- Versio 2.0

2 sa digitaalista lähetystä analogiseksi yhteissovittimella (tekstitysvaihtoehdot, superteksti-tv, sähköinen ohjelmaopas ja interaktiiviset palvelut), on huomioitava, että valtioneuvoston ja eri ministeriöiden mitenkään puuttumatta asiaan suuri osa tällä hetkellä myynnissä olevista digibokseista ja digitaalisista televisioista ei pysty vastaanottamaan superteksti-tv:tä. Suuri osa nykyisin myynnissä olevista digibokseista ja digitaalisista televisioista ei pysty myöskään käyttämään interaktiivisia palveluita. Lisäksi Digita Oy:n ylläpitämän listan mukaan näiden palveluiden tarjonta on lähes olematonta. Toisin sanoen saatavissa olevat digi-tv-laitteet ovat samaan aikaan tekniikaltaan vahentuneita ja käytettävyydeltään kehittymättömiä. Liian varhainen ja pakollinen siirtyminen digitaaliseen tekniikkaan johtaa siihen, että suuri osa käyttäjistä joutuu hankkimaan jopa kolmen eri digi-tv-sukupolven laitteet. Ministerin vastauksessa ei myöskään oteta kantaa esimerkiksi oppilaitoksissa syntyneisiin tarpeisiin välittää julkisen palvelun digitaalinen televisiosignaali samansisältöisenä, mutta vastaanottajien tarpeiden mukaiseksi muutetussa muodossa suljetuissa tietoverkoissa, jotka vastaavat luonteeltaan antenniverkkoja. Asiaan liittyviä seikkoja ovat nostaneet esille mm. Turun TOP-keskuksen johtaja Turkka Sinervo (Turun Sanomat ) ja professori Esa Kerttula (Helsingin Sanomat ). On huomionarvoista, että näissäkin tapauksissa varsinainen digi-tv-signaali on edelleen käyttäjien saatavissa, vaikkakaan ei samalla välineellä. Marraskuun 15. päivän 2006 radiouutisten mukaan myös Yleisradio on ilmaissut halunsa digitaalisen television ohjelmien analogisen jakelun pelisääntöjen selvittämiseen, joten tarve vähintään lainsäädännön tulkinnan selventämiseen on edelleen olemassa. Asialla on myös suuri taloudellinen merkitys. Esimerkiksi sairaanhoitopiirien kustannukset digitaalitelevisioiden hankinnasta on arvioitu yhteensä noin 18 miljoonaksi euroksi. Ilman lisärahoitusta tämä merkitsee vastaavia leikkauksia sairaaloiden varsinaiseen toimintaan potilaiden hoitamiseksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mikäli television digitaalisen signaalin edelleenvälittämistä muussa muodossa ei pidetä mahdollisena, niin miten hallitus aikoo turvata kansalaisten julkisiin palveluihin kuuluvan oikeuden vastaanottaa tv-lähetyksiä jälkeen niille henkilöille ja yhteisöille, joilla ei ole mahdollisuutta valita tai hankkia digitaalista televisiovastaanotinta, miten hallitus oikoo selkeyttää lainsäädäntöä, joka säätelee televisiosignaalien edelleenvälittämistä suljetuissa antenni- ja tietoverkoissa ja aikooko hallitus turvata sairaanhoitopiirien ja vastaavien lisärahoituksen niin, että ne eivät joudu rahoittamaan digitaalisten televisiovastaanottimien hankintaa supistamalla varsinaista toimintaansa? Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 2006 Raija Vahasalo /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 902/2006 vp Raija Vahasalo /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raija Vahasalon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 902/2006 vp: Mikäli television digitaalisen signaalin edelleenvälittämistä muussa muodossa ei pidetä mahdollisena, niin miten hallitus aikoo turvata kansalaisten julkisiin palveluihin kuuluvan oikeuden vastaanottaa tv-lähetyksiä jälkeen niille henkilöille ja yhteisöille, joilla ei ole mahdollisuutta valita tai hankkia digitaalista televisiovastaanotinta, miten hallitus aikoo selkeyttää lainsäädäntöä, joka säätelee televisiosignaalien edelleenvälittämistä suljetuissa antenni- ja tietoverkoissa ja aikooko hallitus turvata sairaanhoitopiirien ja vastaavien lisärahoituksen niin, että ne eivät joudu rahoittamaan digitaalisten televisiovastaanottimien hankintaa supistamalla varsinaista toimintaansa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Valtionneuvoston periaatepäätös kokonaan digitaaliseen televisiotoimintaan siirtymisestä perustuu parlamentaarisen työryhmän yksimieliseen päätökseen ja siitä saatuihin lausuntoihin. Työryhmän esityksessä pidettiin kokonaan digitaaliseen televisiotoimintaan siirtymisen edellytyksenä sitä, että digitaaliseen vastaanottoon tarvittavia laitteita on saatavilla, ne ovat helppokäyttöisiä ja kohtuuhintaisia. Lähetysverkon tulee olla koko maan kattavasti rakennettu ja digitaalisen television tulee tarjota kuluttajia hyödyntävää sisältöä. Nämä edellytykset ovat jo pitkälti toteutuneet. Perustuslaissa säädetty oikeus vastaanottaa tietoa ei tarkoita sitä, että sen tulisi tapahtua kustannuksitta. Analogisten lähetysten lopettamista koskevassa lausunnossaan (Dnro 13/50/02) oikeuskansleri toteaa, että on otettava huomioon kustannusten suuruus, mikä saattaa käytännössä vaikuttaa oikeuden toteutumiseen, jos kustannukset kohoavat taloudellisesti raskaiksi. Esimerkkeinä sananvapauden käytön aiheuttamista kustannuksista voitaneen pitää televisiomaksua, josta säädetään valtion televisio- ja radiorahastosta annetussa laissa (745/1998), sekä lehtien tilausmaksuja. Myös televisiovastaanottimen, antennilaitteiston tai kaapelitelevisioliittymän hankinta on aina ollut kansalaisten itsensä kustannettava menoerä eikä tätä ole nähty esteeksi sananvapauden toteutumiselle. Televisiovastaanottimen keskihinta ja televisioverkkoon liittymisen kustannukset ovat huomattavan suuret verrattuna digitaalisten televisiolähetysten vastaanottoon tarvittavan digisovittimen hankintahintaan. Markkinoilla on tällä hetkellä saatavilla digisovittimia 50 euron hintaan. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan toimeentulotukea myönnettäessä voidaan ottaa huomioon henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiskesi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi harkitut menot. Digisovittimen hankintamenon korvaaminen toimeentulotuesta voisi tulla kyseeseen poikkeuksellisesti jossain erityistilanteissa. Viestintämarkkinalain (393/2003) 134 :ssä on säännös verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoavan teleyrityksen velvollisuudesta siirtää verkossaan ilman korvausta laissa erik- 3

4 Ministerin vastaus seen määriteltyjä ohjelmistoja. Säännös koskee tällä hetkellä ainoastaan kaapelitelevisioverkkoja. Kyseinen säännös on voimassa 31 päivään joulukuuta Ministeriö on käynnistänyt alustavat kyseisen pykälän uudelleen tarkasteluun liittyvät toimet. Yleisradio Oy on sairaaloiden digisiirtymän ratkaisemiseksi toivonut, että liikenne- ja viestintäministeriö yhteistyössä Kuntaliiton ja keskeisten televisiotoimijoiden kanssa selvittäisi, kuinka digitaalisen television lähetysten vastaanotto sairaaloissa olisi tarkoituksenmukaisinta järjestää ottaen huomioon Yleisradio Oy:stä annetussa laissa yhtiölle asetetut velvoitteet. Yleisradio Oy on pitänyt tärkeänä, että erilliskysymyksen rajaus sairaaloihin on selkeä ja että kaikille suomalaisille voidaan taata yleisradio-ohjelmisto yhtäläisin ehdoin siten, että ei synny lainsäädännöllistä ristiriitaa Yleisradio Oy:stä annetussa laissa (1380/1993) yhtiölle asetetun julkisen palvelun velvoitteen kanssa. Kuntaliiton ilmoituksen mukaan sairaalakohtaiset arviot digiaikaan siirtymisen kustannuksista vaihtelevat muutamasta tuhannesta eurosta satoihin tuhansiin euroihin riippuen siitä, miten sairaalat suunnittelevat siirtyvänsä digiaikaan. Kuntaliitto ei ole esittänyt, että kunnille maksettavia valtionosuuksia digitalisoinnin johdosta lisättäisiin. Ministeriö on aloittanut jo toimijoiden kanssa keskustelut ns. sairaalakysymyksen ratkaisemiseksi. Yleisradio Oy toimii eduskunnan valvonnassa ja vastuulla. Ministeriö korostaa, että Yleisradio Oy:n osalta kysymyksessä on yhtiölle säädetyn julkisen palvelun velvoitteen laajuutta ja sisältöä koskeva kysymys, josta päätökset tekee Yleisradio Oy:n hallintoneuvosto. Liikenne- ja viestintäministeriö seuraa tiiviisti tilanteen kehittymistä ja pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun syntymiseen. Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2006 Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen 4

5 Ministerns svar KK 902/2006 vp Raija Vahasalo /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 902/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Raija Vahasalo /saml: Om det inte anses vara möjligt att vidaresända den digitala televisionssignalen i någon annan form, hur ämnar regeringen trygga den medborgerliga rätten, som omfattas av den allmännyttiga verksamheten, för de personer och organisationer som inte har möjlighet att välja eller skaffa en digital televisionsmottagare, att ta emot tv-sändningar efter , hur ämnar regeringen skapa klarhet i den lagstiftning som reglerar vidaresändningen av televisionssignaler i antenn- och datanät som stängts, och har regeringen för avsikt att trygga en tilläggsfinansiering för sjukhusdistrikten och motsvarande organ så att de inte blir tvungna att finansiera anskaffningen av digitala televisionsmottagare genom att reducera sin egentliga verksamhet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Statsrådets principbeslut om övergång till enbart digital televisionsverksamhet baserar sig på ett enhälligt förslag av en parlamentarisk arbetsgrupp och på utlåtanden om det. I arbetsgruppens förslag ansåg man att förutsättningen för en övergång till enbart digital televisionsverksamhet är att de anordningar som behövs för digital mottagning är tillgängliga, lätta att använda och att de kan köpas till ett överkomligt pris. Sändningsnätet skall vara byggt så att det täcker hela landet och den digitala televisionen skall sända sådant innehåll som är till nytta för konsumenterna. Dessa förutsättningar är redan till stor del uppfyllda. Rätten enligt grundlagen att ta emot information innebär inte att detta skall ske kostnadsfritt. Justitiekanslern konstaterar i sitt utlåtande om upphörande av de analoga sändningarna (Dnr 13/50/02) att kostnadernas storlek skall tas i beaktande; detta kan i praktiken inverka på rätten om kostnaderna stiger så att de blir ekonomiskt betungande. Som exempel på kostnader som utövandet av yttrandefriheten medför kan anses vara televisionsavgiften, om vilken bestämmelser ingår i lagen om statens televisions- och radiofond (745/1998), samt avgifterna för tidningsprenumerationer. Även anskaffningen av televisionsapparater, antennanläggningar eller kabeltelevisionsanslutningar har alltid varit en utgiftspost som medborgarna själva bekostat, och detta har inte ansetts vara ett hinder för yttrandefriheten. Genomsnittspriset för televisionsapparater och kostnaderna för anslutning till televisionsnätet är anmärkningsvärt stora jämfört med priset för anskaffning av en digitalbox som behövs för att ta emot digitala televisionssändningar. På marknaden kan man för närvarande få tag på digitalboxar till ett pris på 50 euro. Enligt social- och hälsovårdsministeriet kan, då utkomststöd beviljas, beaktas utgifter som på grund av en persons eller familjs särskilda behov eller förhållanden ansetts nödvändiga för tryggande av försörjningen eller främjande av förmågan att klara sig på egen hand. Undantagsvis kan det i någon specialsituation komma i fråga att utgifterna för 5

6 Ministerns svar anskaffningen av en digitalbox ersätts av utkomststödet. Kommunikationsmarknadslagens (393/2003) 134 innehåller en bestämmelse om skyldigheten för teleföretag som tillhandahåller nättjänster i kabeltelevisionsnät att i nätet utan ersättning distribuera programutbud som definieras särskilt i lagen. För närvarande gäller bestämmelsen endast kabeltelevisionsnät. Bestämmelsen är i kraft t.o.m. den 31 december Ministeriet har inlett preliminära åtgärder som hänför sig till en ny granskning av paragrafen i fråga. Rundradion Ab har i syfte att få till stånd en lösning när det gäller övergången till digital television på sjukhusen framställt en önskan om att kommunikationsministeriet i samarbete med Kommunförbundet och centrala televisionsaktörer skall utreda hur mottagningen av digitala televisionssändningar på sjukhusen är ändamålsenligt att ordna med beaktande av bolagets skyldigheter enligt lagen om Rundradion Ab. Rundradion Ab har ansett att det är viktigt att denna separata fråga på ett tydligt sätt avgränsas till att gälla sjukhusen och att alla finländare kan garanteras ett rundradioprogramutbud på lika villkor så, att det inte uppstår någon legislativ konflikt med den skyldighet beträffande allmännyttig verksamhet som bolaget har ålagts i lagen om Rundradion Ab (1380/1993). Enligt ett meddelande från Kommunförbundet varierar de olika sjukhusens uppskattningar om kostnaderna för digitaliseringen från några tusen euro till hundra tusentals euro beroende på hur sjukhusen planerar övergången till digital television. Kommunförbundet har inte föreslagit att de statsandelar som kommunerna betalas skall ökas till följd av digitaliseringen. I syfte att lösa den s.k. sjukhusfrågan har ministeriet har redan inlett diskussioner med aktörerna i fråga. Rundradion Ab är underställd riksdagens övervakning och ansvar. Ministeriet betonar att det för Rundradion Ab:s vidkommande är frågan om omfattningen av och innehållet i den skyldighet beträffande allmännyttig verksamhet som bolaget har ålagts, och att beslut om detta fattas av Rundradion Ab:s förvaltningsråd. Kommunikationsministeriet följer intensivt hur situationen utvecklas och försöker för egen del medverka till att en lösning som tillfredsställer alla parter hittas. Helsingfors den 8 december 2006 Kommunikationsminister Susanna Huovinen 6