Kasvatus ja modernisaatio

Transkriptio

1 Kasvatus ja modernisaatio Modernisaatio Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen prosessi Alkoi Euroopassa viimeistään 1700-luvulla Siirtymä feodaaliyhteiskunnasta porvarilliseen yhteiskuntaan Feodaalisen järjestelmän mureneminen Yhteiskunnallisen liikkuvuuden lisääntyminen Teknologinen ja tieteellinen kehitys Vaihtotaloudesta rahatalouteen Maallistuminen Kansallisvaltioiden ja niille ominaisten instituutioiden synty koulutusjärjestelmät Eurooppalaisen maailmankuvan muutos Mahdollisuus elämismaailman refleksiiviseen uusintamiseen 5 6

2 Pedagoginen modernisaatio Pedagogisten käytänteiden irtautuminen välittömässä kanssakäymisessä tapahtuvasta sosialisaatiosta Pedagogisen suoja-alueen synty (K. Mollenhauer) Jarrutettu todellisuus Pedagoginen suodatin Lapsuus oma erityinen vaiheensa lapsuuden ja aikuisuuden erottaminen toisistaan 7 8 Pedagogisen praksiksen eriytyminen muista praksiksista (D. Benner) ->vapautuminen puhtaasta sosialisaatiofunktiosta Pedagogisen käytännön tuleminen tietoiseksi Mistä moderni pedagoginen ajattelu alkaa? Enemmän tai vähemmän systemaattiseen käsitteelliseen muotoon puettu pedagoginen ajattelu Teoreettinen refleksio Alkujaan teologian ja filosofian aluetta Heijasteli aikansa kulttuurista ja yhteiskunnallista tilaa 9 10 Yksiselitteistä ajankohtaa modernin pedagogisen ajattelun synnylle tuskin voidaan määritellä. Vaihtoehtoja on ainakin kolme: Johann Amos Comeniuksen teokset Didactica magna ja Orbis sensualium pictus Jean -Jaques Rousseaun teos "Émile - eli kasvatuksesta saksalaiseen idealismiin ja valistukseen kiinnittyvä "valistuspedagogiikka", jonka juuret löytyvät esim. Kantin ja Fichten filosofiasta

3 Johann Amos Comenius (Komensky) Jean-Jaques Rousseau Comenius teologi, jopa kristillinen mystikko Rousseau ajattelija, kirjailija, kulttuuri- ja yhteiskuntakriitikko yleisintellektuelli Ranskalaisen valistuksen avainhahmoja Kokonaiskuvan saaminen Comeniuksen ajattelusta edellyttäisi perehtymistä hänen teologiseen ajatteluunsa ja siitä kumpuavaan filosofiaan (pansofia) Rousseau erittäin ristiriitainen, moniulotteinen ja särmikäs ajattelija -herätti aikanaan paljon huomiota ja kohua jättänyt jälkipolville ristiriitaisen ja jännitteisen perinnön Ei yhtä selkeää, ainutta ja oikeaa tulkintaa Erilaisia tulkintaperinteitä Kasvatustieteessä ja kasvatusfilosofiassa korostettu Rousseaun romanttista lapsikeskeisyyttä vapaan kasvatuksen, antiautoritäärisen kasvatuksen esikuva Tämä näkökulma korostuu erityisesti angloamerikkalaisessa ja pohjoismaisesssa tulkintaperinteessä Keskieurooppalainen tutkimusperinne puolestaan nostanut esiin huomattavasti jännitteisemmän ja ristiriitaisen kuvan Rousseausta Rousseau mielletään modernin elämänmuodon ja modernin ihmiskuvan tulkkina Moderni subjekti olennainen (Spaeman 2008, 17). Keskeistä vapaus ja sen mahdollistuminen modernissa/ porvarillisessa yhteiskunnassa Taustalla modernin ihmisen antagonistinen olemus modernin ihmisen itseymmärrykseen kuuluu olennaisesti tietoisuus oman olemassaolon jännitteisyydestä Moderni ihminen tiedostaa olevansa yhtäältä vapaa ja itseään määrittävä olento toisaalta riippuvainen ja sidoksissa toisiin ihmisiin määrittyen heidän kauttaan ajatus vieraantumisesta Kumpi kasvatus- ja sivistysteoreettisen ajattelun ymmärtämisen kannalta tärkeämpi ajattelija? Molemmat sanovat jotakin olennaista pedagogiikasta ja laajemmin kasvatuksen ja ihmisyyden välisestä suhteesta 17 18

4 Näistä kahdesta ehkä kuitenkin Rousseau on merkittävämpi Rousseaun vaikutushistoria erittäin vahva -filosofia: sosiaalifilosofia, poliittinen filosofia, filosofinen antropologia ja kasvatusfilosofia vaikuttanut mitä erilaisimpiin filosofisiin ismeihin, jotka ovat usein vieläpä keskenään ristiriitaisia Rousseaun ajattelun on katsottu antaneen vaikutteita mm: vallankumouksellisiin näkemyksiin JA restauraatioon Liberalistiseen käsitykseen oikeusvaltiosta JA Populistiseen diktatuuriin Antiautoritääriseen pedagogiikkaan JA totalitarismiin Kiista siitä, mikä on oikea Rousseau vaikuttaa ratkaisemattomalta Rousseau on yhtä aikaa modernismin ja antimodernismin isähahmo (Spaemann 2008, 17) Comenius jäänyt vähemmälle huomioille -historiallinen kuriositeetti, joka löytyy useimmiten mainintana kasvatuksen ja pedagogisen ajattelun historiaa koskevissa esityksissä Jäänyt pienen piirin mielenkiinnon kohteeksi Esim. Klaus Schaller julkaissut useita tutkimuksia Comeniuksen ajattelusta JOHAN AMOS COMENIUS (JAN AMOS KOMENSKÝ) SUURI OPETUSOPPI (DIDACTICA MAGNA) Comeniuksen pedagoginen pääteos barokkididaktiikkaa 23 24

5 Jan Amos Komenský, paremmin tunnettu nimellä Johan Amos Comenius, syntyi Määrissä (nykyistä Tshekinmaata) myllärin poikana. Hän ja hänen perheensä kuuluivat protestanttiseen lahkoon nimeltä Böömin ja Määrin Veljeskunnan ykseys. Veljeskunnan, jonka aktiivinen kannattaja ja myöhemmin johtaja hän oli koko elämänsä ajan, opissa korostettiin mm. yhteisöllisyyttä, kohtuullisuutta ja hyveellisyyttä. Comenius opiskeli Herbornin ja Heidelbergin yliopistoissa ja sai vaikutteita mm Ratkelta, Vivesiltä ja Baconilta Comeniuksen oma elämä oli täynnä vastoinkäymisiä, jotka johtuivat 30-vuotisesta sodasta, katolisten hallitsijoiden vainosta ja ehkä myös hänen itselleen asettamista korkeista päämääristä Hänen tunnetuimpia kasvatusopillisia teoksiaan ovat Didactica Magna (myös suomeksi käännetty) ja Orbis Pictus Sensualium. Comenius kuoli 1670 Amsterdamissa Hän joutui lähtemään maanpakoon 1628 ja sen jälkeen hän eli ja työskenteli mm Puolassa, Ruotsissa, Unkarissa, Englannissa ja Hollannissa. Comenius toimi pappina, piispana, opettajana ja koulun johtajana sekä kirjoitti elämänsä aikana 154 kirjaa, jotka käsittelivät kasvatusta ja teologiaa Hänen tunnetuimpia kasvatusopillisia teoksiaan ovat Didactica Magna (myös suomeksi käännetty) ja Orbis Pictus Sensualium. Comenius kuoli 1670 Amsterdamissa 29 30

6 DIDAKTIIKKA ON OPETTAMISEN TAITO. OPETTAMINEN ON VAIKUTTAMISTA NIIN, ETTÄ TOINEN TIETÄÄ SEN MINKÄ TOINEKIN DIDAKTIIKAN TAVOITE ON PERUSTEELLINEN OPETTAMINEN, JOKA TAPAHTUU VARMASTI, NOPEASTI JA MIELLYTTÄVÄSTI. OPETTAMISEN MENTELMIÄ OVAT ESIMERKIT, SÄÄNNÖT JA HARJOITUKSET MENETELMIÄ ON KÄYTETTÄVÄ NIIN, ETTÄ OPPILAIDEN EDISTYMINEN ON VARMAA, NOPEAA JA MIELLYTTÄVÄÄ. VARMAA EDISTYMINEN ON MIKÄLI MENETELMIÄ KÄYTETÄÄN OIKEASSA JÄRJESTYKSESSÄ NOPEAA EDISTYMINEN ON MIKÄLI OPETUKSESSA OHJEET OVAT VÄHÄISIÄ, ESIMERKIT RUNSAITA JA KÄYTÄNNÖNLÄHEISIÄ. OPETUS ON MIELLYTTÄVÄÄ, MIKÄLI KAIKKI ESITETÄÄN HAVAINNOLLISESTI, VETOAVASTI JA INNOSTUNEESTI ILMAN PITKÄVETEISYYTTÄ JA VASTAHAKOISUUTTA Comenius kehitti kokonaisvaltaisen filosofisen maailmankatsomuksen, jota hän nimitti pansofiaksi. Tämän näkemyksen mukaan kaikki asiat maailmassa liittyvät toisiinsa muodostaen harmonisen kokonaisuuden ja kun ihmiset oivaltavat ja oppivat tämän kokonaisuuden, myös ihmiskunta muodostaa harmonisen, rauhassa elävän ja kukoistavan ykseyden Elinikäisen ja kaikille kuuluvan kasvatuksen tuli olla tämän käytännöllis-poliittisen pansofisen ohjelman keskeisin toteuttamisväline: kasvatuksen tuli tuottaa ihmisestä todellinen Jumalan kuva. imago Dei imitatio Dei Johan Amos Comeniuksen pedagogisissa kehittelyissä esiintyivät periaatteessa kaikki ne yleiset pedagogiset argumentit, joiden varassa pedagogisesta toiminnasta on modernissa puhuttu. Moderni pedagoginen ajattelu - eri muodoissaan - on pohjimmiltaan comeniaanista

7 Tässä yhtedessä on kuitenkin syytä huomauttaa siitä, ettei Comeniuksen asemaa, ole tietenkään syytä tulkita "heroistisesti", ikään kuin Comenius olisi "perustanut" modernin pedagogisen ajattelutradition. Pikemminkin Comeniuksen pedagogiset näkemykset olivat ensimmäisiä yrityksiä artikuloida eurooppalaisen modernin porvarillisen elämänmuodon syntyyn liittyviä ongelmia - ja ennen kaikkea yritys artikuloida niitä ongelmia pedagogisen refleksion alueella Comeniuksen muotoilemat pedagogiset perusajatukset ovat ymmärrettävissä modernin elämänmuodon kannalta merkityksellisinä tapoina jäsentää käsitteellisesti aikuisen ja kasvavan sukupolven välistä suhdetta. Lähtökohtana Comeniuksella oli näkemys kasvatuskesta tulevaisuuden ennakointina. Kasvatus oli Comeniukselle ennen muuta uudistuksen väline. Kasvatuksen tavoite ei ollut vallitseva historiallinen konsteksti ja kasvavan sukopolven sosiaalistaminen vallitseviin olosuhteisiin, vaan nykyisyyttä parempi tila Comeniukselle ajatus toivottavan paremman tulevaisuuden ennakoinnista oli luonnolliseti teologisesti motivoitu. Perisynnin seurauksena ihminen on menettänyt "taivaallisen paratiisin onnen" ja elää "turmeltuneessa, sekasortoisessa maailmassa." Suuren opetusoppinsa johdantoluvussa Comenius johdattelee lukijan onnistuneesti tähän modernin pedagogisen ajattelun emansipaatiotarinaan: Nuorison huolellinen kasvatus tarjoaa Comeniksen mukaan kuitenkin mahdollisuuden siihen, että nuoriso ja siten koko ihmiskunta voi vapautua turmeluksesta ja sekasorrosta. Viime kädessä ihmisen valmistamista iänkaikkista elämää varten

8 Suunnitelmallinen kasvatus on itseasiassa - näin siis Comenius - välttämättömyys paremman yhteiskunnan luomiselle. Parempi yhteiskunta on kuitenkin viimekädessä välitavoite, sillä ihmisen lopullinen päämäärä on Comeniuksen mukaan "tämän elämän tuolla puolen". suunnitelmallisena toivottavan tulevaisuuden ennakointina on viime kädessä ihmisen valmistamista iänkaikkista elämää varten. Keskeistä ajatus väärän ja turmeltuneen yhteiskunnallisen kontekstin kasvatuksellisesta ylittämisestä Kasvatus teologisten tai historianfilosofisten ambitioiden toteuttajana. näkemys kasvatuksesta vaikuttamisena - ja mahdollisimman tehokkaana vaikuttamisena. Juuri tässä on comeniaanisen "barokkididaktiikan" ydin. Suuren opetusopin tavoitteena oli esittää mahdollisimman tehokas opetusmetodi, joka mahdollistaa kaiken opettamisen kaikille, ja vieläpä mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti. Teknologisen kasvatuskonseption juuret löytyvät siis jo Comeniukselta. Kasvatus on kasvavan kohdistuvaa ulkoista vaikuttamista Olenniaista kuitenkin on se, että vaikka Comenius katsoi ihmisestä tulevan ihmisen vasta kasvattavan vaikuttamisen kautta, piti hänen Suuri opetusoppinsa tämän modernin kasvatusteoreettisen näkemyksen lisäksi sisällään myös sivistysteoreettisen ajatuksen: sielu aktiviteettina ihmisen kehitys- tai sivistysprosessissa on kysymys siitä, että ihminen kykenee oman aktiivisen toimintansa avulla kehittymään ihmiseksi. Comeniuksella tuon aktiviteetin ydin on sielu, jonka "tiedonjano", "synnynnäinen kyky hankkia tietoa asioista", "työskentelykyky" (so. kyky toimia) 47 48

9 mahdollistaa ihmisen kehittymisen yhä enemmän Jumalan kuvan kaltaiseksi. Orbis pictus Maailma kuvina Sielu on ihmisyyden ydin tai siemen, joka oikealla kasvatuksella tässä ajassa täydellistyy ja kehittyy kohti iäisyyttä Aktiivinen sielu tarkkailee maailmaa ja omaksuu sen havaintojen kautta Jean-Jaques Rousseau Syntyi Genevessä kuoli Varsin värikäs biografia Toimi mm. kotiopettajana Pariisissa 53 Lyonissa Sävelsi ja kehitteli jopa oman nuottikirjoituksen Kirjoitti näytelmiä vähitellen alkoi osallistua julkiseen keskusteluun ja esiintyä kirjoittajan/filosofin ominaisuudessa 54

10 Pääteokset Yhteiskuntasopimuksesta (Contrat social) Emile eli kasvatuksesta Puolan perustuslain tarkastelua Ensimmäinen ja toinen diskurssi Lisäksi autobiografia ja kirjeenvaihto Kokonaiskuva saaminen Rousseaun ajattelusta toki edellyttäisi koko hänen tuotantoonsa perhehtymistä Erityisesti hänen kasvatusfilosofista pääteostaan Émile ei tulisi ilmeisestikään lukea irrallaan koko muusta tuotannosta Emile eli kasvatuksesta Fiktiivinen kirjallinen teos Lähtökohtana kasvattajan (Rousseau itse) ja kasvatettavan välinen suhde ja sen tarkastelu pedagoginen rousseaunismi pedagoginen provinssi (myöh. saksalainen romantiikka) Idealisaatio kasvatussuhteesta tai pedagogisesta praksiksesta Tulisiko onnistuneen kasvatussuhteen rakentua kasvattajan ja kasvatettavan dyadin varaan vai onko institutionaalinen kasvatus myös mielekästä ja perusteltua Rousseaun tuotanossa ristiriita yksityisen ja julkisen valtiollisen kasvatuksen välillä Émilea lukiessa pääpaino on näyttää olevan yksittäisen ihmisen kasvatuksessa kun taas esimerkiksi kirjoituksessaan Puolan perustuslaista (1771) Rousseau korostaa valtiollisen ja julkisen kasvatuksen roolia yhteiskunnassa Privaatti kasvatus julkinen kasvatus eräs esimerkki Rousseaun ajattelun jännitteisyydestä Émilessä kasvattaja-kasvatettava suhteen tarkastelussa kysymys pohjimmiltaan metodinen ja esitystavallinen Yksinkertaistava kuvaus pedagogisesta suhteesta mahdollistaa pedagogiseen toimintaan liittyvien ongelmien kuvaamisen 59 60

11 On syytä muistaa, että Émilen lähtökohtana oli ennen muuta kritiikki Émile ei ole teos, jossa pyritään kuvaamaan olemassa olevia kasvatuskäytäntöjä ja löytämään niistä kasvatuksen periaatteita Sen tarkoituksena on olla vallitsevan kasvatuskäytännön negaatio Tarjoaa kontrafaktuaalisen mallin Rousseau ei tavoita oikean kasvatustavan määrittelyä, kuten monet kasvatusopit hänen jälkeensä, analysoimalla oman aikansa vallitsevissa kasvatuskäytännöissa olevia mahdollisuuksia, vaan asettamalla periaatteessa kyseenalaiseksi oman aikansa kasvatusmetodit (Benner, 1991, 32) Rousseau kyseenlaistaa tietoisesti vallitsevat käytännöt avaa mahdollisuuden sille, että kasvatus voidaan nähdä kokonaan uusin silmin tavoitteena määritellä kasvatustapahtuman kriteerit kokonaan uudelleen porvarillisen valistusyhteiskunnan olosuhteisiin sopiviksi Lähtökohtana havainto siitä, että modernissa porvarillisessa yhteiskunnassa vanha käsitys ihmisestä ja tämän asemasta yhteiskunnassa ei enää ole pätevä. homme citoyen Moderni ihminen ei voi olla kumpikaan näistä Rousseaun käsitystä ihmisestä leimasi se, että hän katsoi ihmisen olevan yhtäältä luonnollisten ominaisuuksiensa ja toisaalta yhteiskunnallisten vaatimusten muokkaama olento. Toisin sanoen se, mitä ihminen kulloinkin tosiasiallisesti on tulosta ihmisen luonnosta että yhteiskunnallisista odotuksista, joita ihmiselle asetetaan. On esitetty, että Rousseaun ajattelu kokonaisuudessaan on ymmärrettävissä heijastuksena modernin ihmisen tavasta tulkita itseään suhteessa yhteiskuntaan ja suhteessa ihmisyyteen itseensä. Moderni ihminen on nimitäinen tietoinen siitä, että yhtäältä häntä määrittävät yhteiskunnalliset odotukset, jotka ovat seurausta siitä, että ihminen on aina ihminen muiden ihmisten joukossa JA 65 66

12 toisaalta häntä määrittävät hän omat inhimilliselle luonnolle ominaiset tarpeensa ja jatkuva halu tyydyttää nuo tarpeet. Rousseaun näkökulmasta ihmiselle oli ominaista yhteiskunnallisten odotusten ja ihmisen luonnollisten tarpeiden ja taipumusten välinen jännite tai ristiriita. Hänen ajatteluunsa sisältyi vahva kulttuuri- ja yhteiskuntakriittinen ote Hän nimittäin kritisoi aikansa yhteiskuntaa siitä, että ihmisen luonnolliset taipumukset ja tarpeet jäävät yhteiskunnallisten odotusten jalkoihin Homme naturel edustaa luonnollista ihmistä, jaloa villiä, joka elää oletetussa luonnontilassa Citoyen merkitsee kansalaista, joka on alistettu yhteiskunnan säännöille Homme naturel ei ole mahdollinen, koska elämme aina jo jossain kulttuurissa Citoyen kansalainen ei ole mahdollinen, koska modernissa yhteiskunnassa ihmiseltä ei voi vaatia täydellistä samaistumista yhteiskuntaan ja sen odotuksiin Yleistahto (volonte generalé) vs yksityistahto modernin ihmisen käsitteessä eivät saumattomasti yhdisty kansalainen ja alamainen Rousseaun ajattelua leimasi dualismi luonnollisen ja yhteiskunnallisen ihmisen välillä. Tämä dualismi on ymmärrettävissä niin, että se viittaa modernin ihmisen ristiriitaiseen maailmassaolemisen tapaan. Siihen, että, ihminen on yhtäältä luonnollisten ominaisuuksiensa varassa määrittyvä ihminen ja toisaalta yhteiskunnan jäsen, yhtenä muiden joukossa

13 olemme yhtä aikaa ihmisiä että kansalaisia Mutta miten tämä on mahdollista? pyrkimys liittää toisiinsa luonnollinen ihminen ja kansalainen Rousseau esittää kolme tapaa olla ihminen (Spaemann 2008, 129). 1) lähes animaalis-naturalistinen hominidi, 2) kansalainen, joka identifioituu jäännöksettä kollektiivisiin vaatimuksiin 3) Porvari bourgeois Viimeksi mainittu ylittää jollakin tavalla kahden ensiksimainitun ihmisen käsitteen ristiriidan. Tällä ristiriidalla ei ole sellaista ratkaisua, joka itsessään voisi perustua ihmisen lajityypillisiin ominaisuuksiin tai ihmisen luontoon. Dietrich Benner (1991, 22)on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Rousseau pyri ratkaisemaan tätä ristiriitaa antropologisgeneettisesti Bourgeois moderni yksilö ei kehity luonnostaan Ratkaisu ongelmaan on toiminnanteoreettinen ja siinä mielessä käytännöllinen Ihmisten on omalla toiminnallaan ja ajattelullaan löydettävä ratkaisu tähän ristiriitaan Rousseaun tarjoama ratkaisu on pedagoginen pedagoginen toiminta mahdollistaa modernin porvarillisen ihmisen kehittymisen Emilen lähtökohta ja sen ydinkysymys 77 78

14 Teoksensa Emile alussa Roussean korostaa jokaisen ihmisen tarvitsevan kasvatusta Ihminen syntyy voimattomana ja heikkona Kasvatuksen tehtävänä on varustaa ihminen sellaisilla ominaisuuksilla, joita tämä ei ole syntymässään saanut. Synnymme heikkoina ja tarvitsemme voimaa. Meillä ei ole mitään ja tarvitsemme apua; me emme tiedä mitään ja tarvitsemme järkeä. Mikä meiltä syntymässä puuttuu ja mitä me aikuisina tarvitsemme, sen meille antaa kasvatus (Émile, ensimmmäinen kirja, 10) Rousseau esittää kolme kasvattajan tyyppiä tai kasvatuksen periaatetta. Rousseau kirjoittaa: Luonto tai ihmiset tai asiat kasvattavat meitä. Luonto kehittää kykyjämme ja voimiamme. Ihmiset opettavat meille näiden kykyjen ja voimien käyttöä. Asiat kasvattavan kuitenkin meitä saamiemme kokemusten ja havaintojen kautta. (Emt.) Ihmistä kasvattavat luonto, toiset ihmiset ja asiat Ihmisen kykyjen sisäinen kehitys on luonnon kasvatuksen tulos Ihmiset kasvattavat puolestaan meitä käyttämään näitä kykyjä Asiat kasvattavat meitä puolestaan saamaan omia kokemuksia maailmasta Näiden kaikkien kolmen kasvattava tekijän tulisi olla tasapainossa ja harmoniassa. Kaikki ovat yhtä tärkeitä. Jokainen meistä on näiden kolmen oppimestarin muokkaama Henkilö, jolla ei ole ristiriitaa näiden kolmen kasvattavan tekijän kesken on hyvin kasvatettu Rousseaun mukaan luonnon kasvatus on periaatteessa täysin riippumaton ihmisistä, esineiden tuottamaan kasvatukseen voimme vaikuttaa osittain Kaikesta huolimatta ideaalitapauksessa näiden kasvatuksen muotojen tulisi olla tasapainossa. Rousseaun pedagoginen skepsis Ei puhdasta kasvatusoptimismia 83 84

15 Vaikka kasvatus ymmärretään käytännöllisenä taitona, niin näyttää täysi saavutus olevan mahdotonta, koska luonnon, asioiden ja ihmisten välttämätön yhteisvaikutus ei riipu meistä. Mitä voidaan suurella huolellisuudella saavuttaa, on enemmän tai vähemmän lähestyä tavoitetta. Sen täydellinen saavuttaminen on onnenkantamoinen. Rousseau on kuitenkin skeptinen sen suhteen, onko tasapaino näiden kasvatuksellisten periaatteiden välillä koskaan täydellisesti saavutettavissa. Miten Rousseauta pitäisi tulkita? Dietrich Benner (1991)on esittänyt mielenkiintoisen tulkinnan näiden kolmen kasvattajan välisestä suhteesta. Hänen mukaansa mukaa merkillepantavaa on, että nämä kaikki kolme kasvatuksen periaatetta viittaavat vastavuoroisesti toisiinsa. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Luonnon kasvatus merkitsee kasvatettavan kulloistenkin psyko-somaattisten fyysisten, psyykkisten ja biologisten ominaisuuksien luonnonmukaista kehittymistä ja sitä, että kasvatettava voi kulloisenkin kehityksensä ja luonnollisten ominaisuuksiensa mukaisesti itse vaikuttaa omaan oppimisprosessiinsa. Se viittaa kuitenkin aina jo kahteen muuhun kasvatuksen periaatteeseen Ihminen kasvattajana merkitse sitä, että ihmisten välinen interaktio mahdollistaa luonnollisen kehityksen; luonnollisten ominaisuuksien kehittyminen viittaa myös aina asioihin kasvattavana tekijänä; luonnollinen inhimillisten kykyjen kehittyminen on mahdollista, vain mikäli kasvatettava voi käyttää kehittyviä kykyjään suhteessa asioihin. Asiat voivat kasvattaa vain mikäli, luonto kasvattajana mahdollistaa sellaiset kyvyt, joita ihminen voi käyttää suhteessa asioihin tai esineisiin. Asiat kasvattajana edellyttävät myös ihmistä kasvattajana: inhimillinen interaktio mahdollistaa tilanteet, joissa kasvatettava voi itse kokea asiat ja esineet oman toimintansa kohteina

16 Ihmiset kasvattajana eivät puolestaan ole riippumattomia luonnosta ja esineistä kasvattajina inhimillisen kasvattajan tekojen täytyy olla kasvatettavan kulloisenkin kehitys- ja kypsyysvaiheen mukaan. kasvattajan täytyy ottaa huomioon sellaisten asioiden ja esineiden olemassaolo, jotka mahdollistavat sellaisten kokemusten olemassaolon, joiden kautta kasvava kokee itse omien kykyjensä kehittymisen ja niiden rajat Bennerin mukaan kasvatus on tämän kolmen perusperiaatteen mukaisesti ymmärrettävissä konkreettisen itseä ja maailmaa koskevan kokemuksen mahdollistamisena. Rousseaulle itselleen kysymyksessä on luonnollinen kasvatus kasvatuksen tavoitteena luonto itse. Esineiden ja ihmisten kasvatus tulisi suhteuttaa luonnon kasvatukseen. Ongelma on siinä, että luonto kasvattajana (so. lapsen kykyjen ja voimien luonnollinen kehitys) on jotakin, johon kaksi muuta kasvatuksen muotoa tulisi suhteuttaa ja jonka mukaan niitä tulisi suunnata, mutta meillä on kaikkein vähiten tietoa juuri siitä mikä luonto on Luonto ymmärrettävissä parhaiten täydellistymisenä: perfectibilité Luonto mahdollistaa ihmisen kykyjen ja voimien kehittymisen ja täydellistymisen Kasvatuksen tulisi mahdollistaa luonnollinen täydellistyminen Rousseaun romaani Émile on yritys osoittaa se, millainen asioiden ja ihmisten kautta tapahtuva kasvattaminen ottaa huomioon luonnollisen kehityksen ja antaa sille mahdollisuuden toteutua 95 96

17 Ensisilmäyksellä Rousseauta olisi houkuttelevaa lukea seuraavasti: Kasvatuksen redusointi luonnolliseen sisäsyntyiseen kehitykseen tai kasvuun (esim. Jürgen Oelkers) kasvu Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole! Ihmisten ja asioiden kautta tapahtuva kasvatus viittaa siihen, että oikein järjestetty sosiaalinen suhde ja oikein järjestetyt kokemukset konkreettisessa maailmasuhteessa vasta mahdollistavat luonnollisen kehityksen Rousseau kuvaa luonnollista kasvatusta vaiheittainen etenevänä jatkumona, joka alkaa lapsen syntymästä ja päättyy aikuisikään. Koostuu peräkkäisistä ikäkausiin ja luonnolliseen kehitykseen sidotuista jaksoista tai elämänvaiheista. Teos rakentuu näiden vaiheiden ja niissä tapahtuvan kasvatustekojen kuvaamisen varaan imeväisikä lapsuus esipubertiteetti nuoruus alkava aikuisuus Olennaista näissä kaikissa vaiheissa on se, miten kasvavan tahdon ja kykyjen ts. tarpeiden ja niiden tyydytyksen välinen suhde kulloisessakin kehitysvaiheessa on muotoutunut kasvatuksen tehtävä on mahdollistaa tasapaino tahdon ja kykyjen välillä Imeväisikää leimaa tahdon ja kykyjen miltei täydellinen epätasapaino Määräävää on lapsen oma tarpeentyydytys Kasvatus voi oikeastaan olla vain ja ainoastaan huolenpitoa kasvavan tarpeentyydytyksestä. vain sellainen tarpeentyydytys on sallittua, joka vastaa kasvavan aitoja oikeita tarpeita vaarana keinotekoisten tarpeiden syntyminen

18 Lapsuuden vaihe poikkeaa edellisestä Lapsi omaksuu kielen, joka mahdollistaa kommunikaation muiden kanssa Samalla lapsi oppii ilmaisemaan omat tarpeensa ja tahtonsa ymmärrettävällä tavalla Negatiivisen kasvatuksen vaihe Mahdollistaa sen, että kasvava oppii omien kokemustensa kautta ne asiat mitkä ovat hänelle välttämättömiä Negatiivinen kasvatus painottaa kokemusta ja aistien käyttöä teoreettinen opetus, teoreettiset selitykset ja perustelut eivät ole vielä ajankohtaisia Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, etteikö Emileä kasvatettaisi Oppimisprosessien esiintuominen elämänkäytännöllisen kanssakäymisen perustalta (Schäfer 2009, 251) lapsi oppii omien havaintojensa ja kokemustensa varassa kasvatus tapahtuu organisoimalla ja järjestelemällä kasvavan ympäristöä Negatiivisen kasvatuksen edellytys kuitenkin on, että ympäristö, josta kasvava saa kokemuksia on täysin järjestetty. Ympäristössä ei voi olla mitään sellaista, joka ei ole kasvattajan kontrolloitavissa (Schäfer 2009, 251) Lapsi luonnollisena subjektina suuntautuu aktiivisesti ja itsetoiminnallisesti ympäristöönsä, mutta viimekädessä hänelle ei ole käsillä mitään muita valinta- ja toimintamahdollisuuksia, kuin ne mitä kasvattaja on hänen ympäristöönsä järjestänyt. Rousseau toteaa kasvattajan auktoriteetin toteutuvan ympäristön kautta (Émile, toinen kirja, 74) kasvattaja on asioiden herra (mt. 75) Kasvattajan auktoriteetti on ikään kuin taustalla mutta silti läsnä Kasvatuksellisena maksiimina tekemättä jättäminen

19 Nuori opettaja, saarnaan teille vaikeinta taitoa, nimittäin ohjata kasvatusta ilman käskyjä ja toimeenpanna kaikki mitään tekemättä. Myönnän ettei tämä taito ole ikäisellenne helppo; se ei ole omansa antamaan lahjojenne loistaa heti alusta eikä hankkimaan teille suosiota kasvattinne isän tykönä; mutta se on ainoa onnistumisen ehto. (Toinen kirja 194). ( ) luulkoon hän (oppilas AK) aina olevansa se, joka määrää vaikka te asian varsinaisesti teette. Ei ole olemassa mitään täydellisempää alistumistilaa, kuin se joka säilyttää vapauden varjon; sillä tavoin kahlehditaan itse tahtokin. Eikö lapsi parka, joka ei tiedä mitään, joka ei osaa mitään, ei tunne mitään, ole mielivaltanne alainen? Ettekö siihen nähden hallitse kaikkea, mikä häntä ympäröi? Eikö teillä ole valta vaikuttaa siihen mielenne mukaan? Eivätkö sen työt, leikit, ilot, surut, kaikki lepää teidän käsissänne sen tietämättä. On totta, ettei sen tule tehdä muuta kuin, kuin mitä se tahtoo; mutta sen ei tule tahtoa muuta kuin mitä te tahdotte, että sen pitää tehdä; sen ei tule astua askeltakaan, ilman että te olette sen arvannut edeltä, sen ei tule avata suuntansa, ilman että te tiedätte mitä se aikoo sanoa. (Toinen kirja, 196) Valtava ristiriita tarpeiden ja niiden tyydytyksen välillä poistuu vähitellen Kasvatettava kykenee toimimaan itsenäisesti mutta ei alista muita oman tahtonsa alle Esipubertiteetin vaiheessa (12-15vuotta) negatiivinen kasvatus säilyttää edelleen merkityksensä Olennaiseksi asiaksi nousee hyödyllisyys Emilen on opiskeltava asioita, joista on hänelle hyötyä Ympäristön pedagoginen kontrolli keskittyy hyödyllisyyden periaatteen noudattamiseen Tiedollinen opetus alkaa Tieteellinen tieto opetuksen sisältönä Maantieto Astronomia Mekaniikka Geometria hyödyllisyyden maksiimi kasvatuksessa (D. Benner)

20 Opitaan sellaisia asioita, jotka auttavat aitojen luonnollisten tarpeiden tyydyttämisessä Työn merkitys Nuoruus merkitsee jälleen uutta vaihetta Emilen tulisi siirtyä sosiaaliseen elämään muiden ihmisten kanssa Rakkaus vastakkaiseen sukupuoleen Viimeinen varsinainen kasvatuksen vaihe 115 Kuinka pedagoginen toiminta varsinaisesti tapahtuu luonnollisen kasvatuksen periaatteita noudattaen? Ikäkausijako osoittaa sen, mikä kulloisessakin kehitysvaiheessa voidaan ymmärtää legitiimiksi kasvatukseksi (Schäfer 2009, 246) määrittelee pedagogisen tavoitteellisuuden ja välttämättömän kasvatuksellisen vaikuttamisen tehtävähorisontin luonnon ja luonnollisen kehityksen huomioiminen 118 Emile on täynnä mielenkiintoisia tapauskuvauksia siitä, mitä Rousseau ymmärsi suunnitelmallisella pedagogisella toiminnalla Pesagoginenen case 1: Särkynyt ikkuna Pedagoginen case 2: Montmorencintan metsä