Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt

Transkriptio

1 1 A. Parpala & H. Seppälä (toim.) Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTON JULKAISUJA 5:2003

2 2 ISBN ISSN Kansi: Edita, Suvi Lepistö Taitto: Pikseri Julkaisupalvelut Kustantaja: Edita Publishing Oy Edita Prima Oy Helsinki 2003

3 3 Esipuhe Korkeakoulujen arviointineuvoston (KKA) ehdotus opetusministeriölle yliopistokoulutuksen laatuyksiköiksi on valmistunut. KKA esitti kaikkiaan 20 laatuyksikköä, joista yksi on yliopistoverkosto. Laatuyksikköhakemuksia tuli kaikista Suomen yliopistoista, mikä osaltaan ilmentää sitä, että opetuksen kehittäminen koetaan tärkeäksi, ja että siihen suhtaudutaan vakavasti koko korkeakoululaitoksessa. KKA:n toteuttama laatuyksikköarviointi oli järjestyksessä jo kolmas. Opetusministeriö jakaa sen perusteella yliopistoille tuloksellisuusrahaa vuosiksi Yliopistolaitoksen laajeneminen koko Euroopassa varsinkin 1990-luvulla alkoi kattaa yhä suuremman osan ikäluokista, ja se toi esiin myös havainnon, että yliopistot eivät sittenkään olleet kiinnittäneet riittävää huomiota opetukseen ja koulutukseen. Yliopistojen koulutuksessa oli edetty vanhan perinteen pohjalla, vaikka korkeakoululaitoksen koko toimintaympäristö oli muuttunut. Opetuksen ja koulutuksen kehittämiseen liittyviä paineita alkoi tulla myös työmarkkinoiden suunnalta, ja kysymys olikin, mitä tietoja ja taitoja tutkintoihin todella sisältyi ja miten ajanmukaisia nuo tiedot todella olivat. Myös tutkintoaikojen venymisestä huolestuttiin jopa kansantaloudelliselta kannalta. Itse asiassa koko yhteiskunta alkoi uudella tavalla kiinnostua yliopistojen koulutusfunktiosta ja sen toimivuudesta. Eri maissa on asiaan tartuttu joko kehittävien porkkanoiden tai keppien muodossa. Näyttää siltä, että suomalainen (osin taloudellinen) kannustusjärjestelmä on varsin toimiva, ainakin jos sitä tarkastelee viimeisen kymmenen vuoden kehityksen valossa. Koulutuksen arviointi ja siitä palkitseminen tasapainottaa yliopistojen kokonaistehtävää; tutkimus ja sen laatuhan ovat olleet perinteisesti jatkuvan kriittisen arvioinnin kohteena, ja siihen on myös yliopistoissa totuttu. Laatuyksikkövalinnan tuloksissa kiinnittyy mielestäni erityinen huomio siihen, että menestys on seurannut parhaiten pitkäjänteistä työtä ja selkeää strategista otetta koko yliopiston piirissä. Satunnaisilla kokeiluilla ei näytä olevan pysyvää tai edes lyhytaikaista menestystä. Myös monet aikaisemmin palkitut laitokset tai yksiköt ovat edelleen jatkaneet hyvää kehitystyötään. Paras palkinto on aina tietenkin valmistuneiden opiskelijoiden menestys ja ajanmukainen tietotaito. Laatuyksikköarvioinnista on muodostunut varsin raskas prosessi sekä yliopistojen että arvioitsijoiden kannalta, ja siksi arviointineuvostossa tullaan pohtimaan koko prosessin kehittämistä, ja sen mahdollista keventämistä tulevaisuudessa. Meneillään oleva Bolognan prosessi, ja sen mukana muovautumassa oleva uusi tutkintorakenne tuo myös koulutuksen laadun arviointiin aivan uusia haasteita. Niitä ei voida jättää huomiotta, kun tulevaisuudessa päätetään arviointikriteereistä ja haetaan koulutuksen laatuyksiköitä. Kuopiossa 14. helmikuuta 2003 Ossi V. Lindqvist puheenjohtaja Korkeakoulujen arviointineuvosto

4 4

5 5 Sisällys I LAATUYKSIKÖIDEN ARVIOINTIPROSESSI 7 1 Laatuyksikkötoiminnan taustat ja tavoitteet 7 2 Arviointimenetelmän kehittäminen 7 3 Hakuohjeet ja arviointiperusteet 9 4 Yliopistojen laatuyksikköehdotukset ja koulutusalakohtaiset ryhmät 12 5 Asiantuntija-arviointi 15 6 Kokemuksia arviointiprosessista 18 II ARVIOINTINEUVOSTON ESITYS 21 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos 22 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos 39 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos 55 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta 75 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus 92 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos 108 Kuopion yliopisto: Lääketieteellinen tiedekunta, lääkärin peruskoulutus 120 Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu: Tuotantotalouden osasto 140 Oulun yliopisto: Biologian laitos 157 Oulun yliopisto: Hammaslääketieteen laitos 175 Oulun yliopisto: Prosessi- ja ympäristötekniikan osasto 192 Sibelius-Akatemia: Kansanmusiikin osasto 211 Svenska Handelshögskolan: Huvudämnet företagsledning och organisation 229 Taideteollinen korkeakoulu: Medialaboratorio 246 Tampereen yliopisto: Historiatieteen laitos 265 Teatterikorkeakoulu: Valo- ja äänisuunnittelun laitos 279 Teknillinen korkeakoulu: Tietojenkäsittelyn perusopetus 296 Turun yliopisto: Oikeustieteellinen tiedekunta 313 Vaasan yliopisto: Johtamisen laitos 330 Yliopistoverkosto Psykonet (koordinoi Turun yliopisto) 348

6 6

7 7 I LAATUYKSIKÖIDEN ARVIOINTIPROSESSI 1 Laatuyksikkötoiminnan taustat ja tavoitteet Opetusministeriö pyysi kirjeellään Korkeakoulujen arviointineuvostoa esittämään yliopistojen ehdotusten perusteella enintään 20 korkealaatuisen perus- ja/tai jatkokoulutuksen yksikköä vuosiksi Arviointineuvoston esitys tuli antaa opetusministeriölle mennessä. Opetusministeriö käyttää arviointineuvoston esitystä yhtenä perusteena jakaessaan vuosien yliopistobudjettiin sisällytettävää tuloksellisuusrahaa. Yliopistot saavat itsenäisesti päättää määrärahan jakamisesta ja kohdentamisesta. Laatuyksikköarviointi oli kolmas, jonka Korkeakoulujen arviointineuvosto toteutti. Ensimmäisen kerran arviointineuvosto teki koulutuksen laatuyksikköesityksen vuonna 1998, jolloin valittiin 18 korkealaatuisen koulutuksen yksikköä vuosiksi Seuraavan kerran Korkeakoulujen arviointineuvosto valmisteli opetusministeriölle laatuyksikköesityksen vuonna 1999, jolloin valittiin korkealaatuisen koulutuksen yksiköt vuosiksi Vuosina opetusministeriö jakoi laatuyksikkövalinnan perusteella lisärahoitusta yliopiston koon mukaan 0,5 3,0 Mmk kutakin laatuyksikköä kohden. Ennen Korkeakoulujen arviointineuvostoa yliopistokoulutuksen laatu-/ huippuyksiköiden valintaesityksen laati vuosiksi 1994, 1995, 1996 ja opetusministeriön asiantuntijaelimenä toiminut Korkeakouluneuvosto. Huippuyksikkövalintojen alussa vuonna 1994 valitut yksiköt saivat opetuksen ja tutkimuksen huippuyksikköstatuksen. Vuodesta 1995 valinta eriytettiin niin, että opetusta arvioi Korkeakouluneuvosto ja tutkimusta Suomen Akatemia. Koulutuksen laatuyksikkötoiminnan tavoitteena on parantaa koulutuksen laatua ja relevanssia korostaa koulutuksen laadun merkitystä tutkimuksen huippuyksiköiden rinnalla tukea koulutuksen jatkuvaa kehittämistä myös taloudellisin kannustimin. 2 Arviointimenetelmän kehittäminen Korkeakoulujen arviointineuvosto asetti suunnitteluryhmän valmistelemaan yliopistokoulutuksen laatuyksiköiden valintaa vuosiksi Suunnitteluryhmän tehtävänä oli valmistella ehdotus laatuyksikköjen valintaprosessista, aikataulusta ja arviointiperusteista. Ryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin Korkeakoulujen arviointineuvoston jäsen, koulutuspoliittinen sihteeri Terhi Nokkala Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ry:stä ja jäseniksi professori Päivi Atjonen Joen-

8 8 suun yliopistosta, apulaisopettaja Kati Hakkarainen Tampereen yliopistosta, professori Matti Huttunen Sibelius-Akatemiasta, johtaja Tuija Nikko Helsingin kauppakorkeakoulusta ja yksikön johtaja Pasi Sahlberg Helsingin yliopistosta. Suunnitteluryhmän työskentelyyn osallistuivat lisäksi arviointineuvoston sihteeristön edustajina suunnittelija Anna-Maija Liuhanen ja projektisuunnittelija Hannele Seppälä. Ryhmän sihteerinä toimi projektisuunnittelija Sirpa Moitus. Suunnitteluryhmä käytti laatuyksikköjen valintaprosessin kehittämistyössä tukenaan edellisen laatuyksikkövalinnan vaikutusten seurantatutkimuksesta saatua tietoa (Knubb-Manninen, G. & Nuutinen, A Laatuyksikköjärjestelmä opetuksen ja oppimisen välineenä, Muistio Korkeakoulujen arviointineuvostolle). Koulutuksen tutkimuslaitoksen ja Korkeakoulujen arviointineuvoston rahoittaman tutkimuksen pääkysymykset olivat miten edellisten valintakierrosten mukainen opetuksen laatuyksikkövalintajärjestelmä toimii? miten arvioinnissa käytetyt valinnan menettelytavat toimivat? miten arvioinnissa käytettyjä kriteereitä tulisi kehittää? Tutkimuksessa selvitettiin vuosiksi ja valittujen laatuyksiköiden osalta hakuprosessin toteutusta yliopistoissa, hakuprosessin vaikutuksia yksikön kehittämistoimintaan sekä laatuyksikköstatuksen vaikutuksia opetukseen ja yksikön toimintaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa sitä, kuinka kirjallinen hakemus vastaa laitoksen käytänteitä, ja millaista tietoa vierailulla voidaan saada. Tutkimustulokset viittasivat siihen, että yksikön kirjallisesta hakemuksesta välittyy riittävästi tietoa ja käytäntöä vastaava kuva yksikön pedagogisesta kulttuurista. Lisäksi tarkasteltiin yksiköiden käsityksiä laadukkaasta opetuksesta. Tutkimusaineisto koostui opinto-oppaista ja muista oheismateriaaleista, opetustoiminnan piirteitä kartoittavasta kyselystä sekä laatuyksiköihin tehtyjen vierailujen aikana toteutetuista haastatteluista ja havainnoinnista. Suunnitteluryhmä käytti tutkimustuloksia hyväkseen arviointimenetelmän suunnittelussa. Arviointineuvosto päätti suunnitteluryhmän ehdotuksen mukaisesti säilyttää kolmivaiheisen arviointimenettelyn, joka oli käytössä jo edellisellä valintakierroksella. Arviointimenettelyn sisältämät vaiheet olivat 1. arviointineuvosto pyytää yliopistoilta laatuyksikköehdotukset 2. ehdotukset arvioidaan alakohtaisissa asiantuntijaryhmissä 3. arviointineuvosto päättää asiantuntijaryhmien valmistelutyön pohjalta esityksestään laatuyksiköiksi. Tutkimustulosten pohjalta arviointiprosessiin päätettiin tehdä kolme päämuutosta, jotka olivat yliopistokoulutuksen kehittämisnäkökulman korostaminen arviointiperusteissa, verkostohankkeet-ryhmän mukaan ottaminen ja pedagogisten asiantuntijoiden lisääminen. Arviointiperusteita täsmennettiin ja tiivistettiin siten, että ne paremmin kohdentuisivat laadukkaan koulutuksen osa-alueisiin. Laatuyksikkövalinnan perusteissa ja ohjeissa haluttiin tuoda esille erityisesti yliopistokoulutuksen kehittämisen näkökulmaa. Edellisellä valintakierroksella erillisenä ollut koulutuksen kehit-

9 9 tämistä koskeva arvioinnin osa-alue laajennettiin koskemaan sekä koulutuksen suunnittelun, toteutuksen että arvioinnin kehittämistä. Lisäksi arviointiperusteissa haluttiin korostaa edellistä valintakierrosta enemmän konkreettisia osoituksia innovatiivisuudesta, kehittämisen jatkuvuudesta ja laajuudesta sekä henkilöstön ja opiskelijoiden sitoutumisesta. Ehdotusten koulutusalakohtaista ryhmäjakoa muutettiin edellisen laatuyksikkökierroksen kokemusten ja yliopistojen toiveiden pohjalta siten, että verkostohankkeille perustettiin oma ryhmä. Edellisen kierroksella oli käytössä menetelmä, jossa verkostohanketta koordinoiva yliopisto joutui tekemään ehdotuksen yliopiston omassa kiintiössä. Jotta yliopistojen ei tarvitsisi luopua verkostohankkeen esittämisestä, tällä kierroksella verkostoille perustettiin oma ryhmänsä, johon yliopistot saivat tehdä ehdotuksia ilman ylärajaa. Muilta osin ryhmäjako säilytettiin edellisen valintakierroksen kaltaisena. Lisäksi Korkeakoulujen arviointineuvosto varasi itselleen mahdollisuuden ryhmitellä ehdotukset hakemusmäärältään ja sisältöalaltaan vertailukelpoisiin ryhmiin arvioinnin luotettavuuden varmistamiseksi. Korkeakoulujen pedagogisen toiminnan arvioinnin painottamiseksi arviointineuvosto päätti, että laatuyksikköehdotusten käsittelyyn kutsutaan neljä pedagogista asiantuntijaa, jotka osallistuivat laatuyksikköehdotusten käsittelyyn koulutusalakohtaisissa ryhmissä pareittain. Edellisellä valintakierroksella laatuyksikköehdotusten arviointiin osallistui vain kaksi pedagogista asiantuntijaa. 3 Hakuohjeet ja arviointiperusteet Korkeakoulujen arviointineuvosto pyysi päivätyllä kirjeellään yliopistoja tekemään ehdotuksensa korkealaatuisen koulutuksen yksiköiksi yhteistyössä opiskelijoiden tai heidän järjestöjensä kanssa. Ehdotukset tuli toimittaa arviointineuvostolle mennessä. Kirjeessä arviointineuvosto totesi, että korkealaatuisen perus- ja/tai jatkokoulutuksen yksiköiden valinnan tavoitteena on tukea laadukasta yliopistokoulutusta ja sen kehittämistä. Tarkoituksena oli, että laatuyksiköksi hakeminen jo sinällään lisää keskustelua koulutuksen laadusta ja auttaa hakijoita omien vahvuuksiensa ja muutostarpeidensa jäsentämisessä perustehtäviensä näkökulmasta. Hakijoilla oli mahdollisuus omien vahvuuksiensa mukaisesti painottaa ehdotuksissaan arviointineuvoston ilmoittamia koulutuksen laadun arviointiperusteita, jotka olivat seuraavat: 1 Koulutuksen tehtävä, tavoitteet ja sisällöt keskeiset tavoitteet ja niiden laadintaprosessi ydinsisällöt ja osaamisalueet tehtävän, tavoitteiden ja sisältöjen keskinäinen kytkeytyminen opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutus työelämän tarpeiden huomioonottaminen tavoitteiden ja sisältöjen kehittäminen

10 10 2 Koulutuksen toteutus oppimis-, opiskelu- ja opetusympäristöjen kokonaisuus (menetelmät, välineet, materiaalit, tieto- ja viestintätekniikka) ja niiden kytkeytyminen koulutuksen tavoitteisiin ja sisältöihin opintojen ohjaus, tukeminen ja seuranta opintojen eri vaiheissa henkilökohtaiset opintosuunnitelmat ja vaihtoehtoiset suoritustavat henkilökunnan tieteellinen ja pedagoginen osaaminen kotimainen, kansainvälinen ja tieteidenvälinen yhteistyö toteutuksen kehittäminen 3 Koulutuksen arviointi opetuksen ja oppimisen arviointikäytännöt ja arviointitiedon hyödyntäminen opiskelijoiden valmistumisen, työllistymisen, täydennyskoulutustarpeen ja muun koulutuksen vaikuttavuuden seuranta aiemmat tunnustukset ja palkinnot arvioinnin kehittäminen Arviointineuvosto korosti kirjeessään, että ehdotuksesta tulee ilmetä konkreettisia osoituksia innovatiivisuudesta, kehittämisen jatkuvuudesta ja laajuudesta sekä henkilöstön ja opiskelijoiden sitoutumisesta. Lisäksi ehdotuksessa tuli kuvata, miten se on laadittu ja miten arvioinnissa on otettu huomioon sekä henkilöstön että opiskelijoiden sekä mahdollisten sidosryhmien näkemykset. Lopuksi arviointineuvosto korosti, että ensisijaisena ratkaisuna ei tule käyttää liitteeksi lisättyjä lausuntoja. Yliopistot saivat tehdä yhden ehdotuksen ja sen lisäksi yhden ehdotuksen jokaista yliopiston kirjoilla ollutta alkavaa 5000 perus- ja jatkotutkintoa suorittavaa opiskelijaa kohden. Laskentaperusteena käytettiin KOTA-tietokantaa. Ehdotusten enimmäismäärä oli myös ilmoitettu yliopistoille lähetetyssä kirjeessä. Ehdotus saattoi koskea tiedekuntaa, osastoa, laitosta, koulutusohjelmaa, tutkijakoulua tai verkostohanketta, mutta ei kuitenkaan koko yliopistoa. Yliopiston ei tarvinnut asettaa ehdotuksia tärkeysjärjestykseen, mutta ehdotuksiin tuli merkitä, mitä koulutusalaa ne ensisijaisesti edustavat. Yliopistoverkostot arvioitiin aiemmasta poiketen omana ryhmänään. Verkostoa koordinoivaa yliopistoa pyydettiin tekemään ehdotuksia, jotka eivät sisälly ko. yliopiston omaan ehdotuskiintiöön. Verkosto määriteltiin siten, että sillä tarkoitetaan yhteistyöorganisaatiota, 1) jonka rahoitus yliopistojen rahoitusmallissa perustuu valtakunnalliseen tehtävään ja 2) josta on yliopistojen keskinäinen kirjallinen sopimus ja 3) jolla on valtakunnallista perus- ja/tai jatkokoulutustoimintaa 4) ja joka on mukana virtuaaliyliopiston toiminnassa. Arviointineuvoston lähettämässä kirjeessä mainittiin, että verkostojen mahdollinen tuloksellisuusraha osoitetaan verkoston jäsenyliopistoille. Verkoston koulutuksen laadun arviointiperusteet olivat samat kuin muiden korkealaatuisen koulutuksen yksiköiden, mutta tämän lisäksi verkostojen tuli ehdotuksissaan kuvata tehtäväänsä, tavoitteitaan, verkoston jäseniä ja muita osapuolia sekä verkoston toiminta- ja rahoitustapoja.

11 11 Taulukko 1. Yliopistojen laatuyksikköehdotusten enimmäismäärä Yliopisto Opiskelijoita Ehdotusten yhteensä enimmäismäärä Helsingin yliopisto Jyväskylän yliopisto Oulun yliopisto Joensuun yliopisto Kuopion yliopisto Turun yliopisto Tampereen yliopisto Åbo Akademi Vaasan yliopisto Lapin yliopisto Teknillinen korkeakoulu Tampereen teknillinen korkeakoulu Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu Helsingin kauppakorkeakoulu Svenska Handelshögskolan Turun kauppakorkeakoulu Taideteollinen korkeakoulu Sibelius-Akatemia Teatterikorkeakoulu Kuvataideakatemia Yhteensä Aiemmin nimetyt opetuksen huippuyksiköt tai koulutuksen laatuyksiköt saivat osallistua valintaan lukuun ottamatta niitä yksikköjä, jotka olivat olleet laatuyksikköinä yhtäjaksoisesti kaksi kertaa peräkkäin (ts. kausina ja ). Aiemmin nimetyn laatuyksikön hakiessa uudelleen tuli ehdotuksessa erityisesti kuvata, miten koulutusta on kehitetty edelliseen ehdotukseen verrattuna. Korkeakoulujen arviointineuvosto antoi kirjeessään myös ohjeet ehdotuksen pituudesta. Yksittäisen ehdotuksen laajuus sai olla enintään kymmenen sivua liitteet mukaan luettuna. Ehdotuksen tuli olla muodoltaan A4-kokoa, ja kirjasinkoon tuli olla Times 12 pt tai vastaava sekä rivivälin 1 tai 1,5. Kansiin kirjoitettuja tietoja ei huomioitu ehdotuksia käsiteltäessä. Lisäksi korostettiin sitä, että kymmenen sivua ylittävät tekstit poistetaan. Maksimissaan kymmensivuiseen ehdotukseen tuli myös oheistaa liitteenä olleen lomakkeen mukaisia tilasto- ja taustatietoja. Tilasto- ja taustatiedot pyydettiin kuvaamaan lomakkeeseen siltä osin kuin se koulutuksen luonteen ja saatavilla olevien tilastojen mukaan on mahdollista. Arviointineuvosto ilmoitti, että laatuyksiköiden valinnassa painotetaan koulutuksen laatua, ja määrällisiä tietoja käytetään lähinnä kokonaiskuvan saamiseksi ehdotuksen laatijan antaman koulutuksen laajuudesta.

12 12 4 Yliopistojen laatuyksikköehdotukset ja koulutusalakohtaiset ryhmät Kaikki yliopistojen ehdotukset korkealaatuisen koulutuksen yksiköiksi saapuivat Korkeakoulujen arviointineuvostoon määräaikaan mennessä. Kaikki yliopistot myös osallistuivat laatuyksikkövalintaan. Arviointineuvosto arvioi yhteensä 64 yliopistojen ehdotusta, joista verkostohankkeita oli yhteensä kahdeksan kappaletta. Yliopistojen ehdotukset korkealaatuisen koulutuksen yksiköiksi (64) Helsingin yliopisto Joensuun yliopisto Jyväskylän yliopisto Kuopion yliopisto Lapin yliopisto Oulun yliopisto Tampereen yliopisto Turun yliopisto Vaasan yliopisto Åbo Akademi Kansantaloustieteen valtakunnallinen jatkokoulutusohjelma (KAVA) Käytännöllisen filosofian laitos Rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitos Slavistiikan ja baltologian laitos Suomen kielen laitos Teologinen tiedekunta Tietojenkäsittelytieteen laitos Yleisen valtio-opin laitos Historian laitos Kemian laitos Metsätieteellinen tiedekunta Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus Fysiikan laitos Liikuntakasvatuksen laitos Tietojenkäsittelytieteen laitoksen projektiopinnot Farmaseuttinen tiedekunta Kemian laitoksen koulutus biotieteilijöille Lääketieteen koulutusohjelma Oikeustieteellinen tiedekunta Biologian laitos Hammaslääketieteen laitos Prosessi- ja ympäristötekniikan osasto Historiatieteen laitos Kielikeskus Terveystieteen laitos Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kansainvälinen opetus Historian opetus Hoitotieteen laitos Maantieteen laitos Oikeustieteellinen tiedekunta Johtamisen laitos Julkisjohtamisen laitos Humanistiska fakulteten Pedagogiska fakulteten Forskarskolan vid Turku Centre for Computer Science (TUCS GS)

13 13 Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu Tampereen teknillinen korkeakoulu Teknillinen korkeakoulu Helsingin kauppakorkeakoulu Svenska Handelshögskolan Turun kauppakorkeakoulu Kuvataideakatemia Sibelius-Akatemia Taideteollinen korkeakoulu Teatterikorkeakoulu Verkostohankkeet (suluissa koordinoiva yliopisto) Sähkötekniikan osasto Tuotantotalouden osasto Arkkitehtuurin osasto Sähkömagnetiikan laitos Tuotantotalouden koulutusohjelma Ympäristö- ja energiatekniikan koulutusohjelma Kemian tekniikan osasto Koneensuunnittelun laboratorio Sähkötekniikan opintosuunta Tietojenkäsittelyn perusopetus CEMS-koulutusohjelma Information Technology Program -koulutusohjelma Huvudämnet företagsledning och organisation Integroitu Liiketoimintaosaamisen Oppimisverkko (ILO) Logistiikan koulutusohjelma Kuvataiteen peruskoulutus Kansanmusiikin osasto Pianomusiikin osasto Medialaboratorio Teollisen muotoilun osasto Valo- ja äänisuunnittelun laitos Aleksanteri-Instituutti (Helsingin yliopisto) Kieliteknologian opetuksen verkosto (KIT-verkosto) (Helsingin yliopisto) Matkailualan verkostoyliopisto (MAVY) (Joensuun yliopisto) SOSNET valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto (Lapin yliopisto) Torus tieteiden ja teknologian historian valtakunnallinen verkosto (Oulun yliopisto) Tulevaisuudentutkimuksen VerkostoAkatemia (TVA) (Turun kauppakorkeakoulu) Viestintätieteiden yliopistoverkosto (Tampereen yliopisto) Yliopistoverkosto Psykonet (Turun yliopisto) Seuraavat 6 ehdokasta olivat yliopistokoulutuksen laatuyksiköitä vuosina : 1. Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos 2. Joensuun yliopisto: Kemian laitos 3. Tampereen yliopisto: Historiatieteen laitos 4. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu: Tuotantotalouden osasto 5. Teknillinen korkeakoulu: Koneensuunnittelun laboratorio 6. Teknillinen korkeakoulu: Tietojenkäsittelyn perusopetus

14 14 Ehdokkaille oli ilmoitettu, että Korkeakoulujen arviointineuvosto jakaa ehdotukset kahdeksaan alakohtaiseen ryhmään. Samalla oli ilmoitettu, että arviointineuvosto pidättää itsellään mahdollisuuden luokitella ehdotuksia hakemusmäärältään ja sisältöalaltaan vertailukelpoisiin ryhmiin. Ehdotusten jakamista koulutusalakohtaisiin ryhmiin hankaloitti ehdotusten suuri määrä. Mikäli olisi noudatettu aiempien laatuyksikkövalintojen ryhmäjakoa, olisi joissakin ryhmissä arvioitavien ehdotusten määrä tehnyt ryhmän työmäärästä kohtuuttoman. Arviointineuvosto päättikin jakaa ryhmän kauppatieteellinen, yhteiskuntatieteellinen ja oikeustieteellinen koulutus kahteen eri ryhmään, jotka olivat ryhmä 2. oikeustieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen koulutus ja ryhmä 3. kauppatieteellinen koulutus. Myös ryhmä luonnontieteellinen ja teknillistieteellinen koulutus jouduttiin jakamaan kahdeksi eri ryhmäksi, ryhmä 5. luonnontieteellinen koulutus ja ryhmä 6. teknillistieteellinen koulutus. Ryhmien jakaminen vähensi käsiteltävien ehdotusten määrää yksittäisissä ryhmissä. Lisäksi joidenkin yksittäisten ehdotusten kohdalla keskusteltiin siitä, mihin ryhmään ne sijoitetaan. Tuotantotalouden yksiköiden ehdotukset käsiteltiin kauppatieteellisen koulutuksen ryhmässä, koska opinnot sisältävät sekä tekniikkaa että taloutta. Kauppatieteellisen koulutuksen ryhmässä käsiteltiin myös Vaasan yliopiston julkisjohtamisen laitos, joka johtamisen sisällöiltään oli vertailtavissa ryhmän 3. muihin yksiköihin. Tampereen yliopiston kielikeskus olisi edellisen kierroksen mukaisesti käsitelty ryhmässä 8. mahdolliset muut, mutta koska ryhmään 8. ei tullut muita ehdotuksia, sijoitettiin kielikeskus ryhmään 1. (Teologinen, humanistinen, kasvatustieteellinen ja psykologian koulutus). Sijoituksesta neuvoteltiin myös kielikeskuksen kanssa, ja päädyttiin ratkaisuun, että ryhmään otetaan yksi asiantuntijajäsen, joka on erityisesti perehtynyt kielikeskuksiin tai vastaaviin organisaatioihin. Biotieteellisen ja maatalous-metsätieteellisen koulutuksen ryhmään saapui vain yksi ehdotus, joka oli Joensuun yliopiston metsätieteellinen tiedekunta. Tämän ehdotuksen käsittely siirrettiin luonnontieteellisen koulutuksen ryhmään, jolloin ryhmästä 5. tuli luonnontieteellinen ja maatalous-metsätieteellinen koulutus. Arviointineuvosto pohti lisäksi Jyväskylän liikuntakasvatuksen laitoksen sijoittumista koulutusalakohtaisiin ryhmiin. Liikuntakasvatuksen laitoksen omasta pyynnöstä ehdotus käsiteltiin ryhmässä 4. Lopullinen yliopistojen ehdotusten koulutusalakohtainen ryhmäjako muodostui seuraavasti:

15 15 Taulukko 2. Ehdotusten jakautuminen alakohtaisiin ryhmiin Ryhmän Koulutusalat Yliopistojen ehdonro tusten määrä 1. teologinen, humanistinen, kasvatustieteellinen, psykologian koulutus oikeustieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen koulutus 6 3. kauppatieteellinen koulutus 9 4. terveydenhuollon, lääketieteellinen, hammaslääketieteellinen, eläinlääketieteellinen, farmasian, liikuntatieteellinen koulutus 6 5. luonnontieteellinen ja maatalous-metsätieteellinen koulutus 9 6. teknillistieteellinen koulutus 8 7. taideteollinen, musiikkialan, teatteri-, ja tanssialan, kuvataidealan koulutus (sis. arkkitehtuuri) 7 8. verkostohankkeet 8 Yhteensä 64 5 Asiantuntija-arviointi Edellisen valintakierroksen tapaan arvioinnissa käytettiin kahdenlaisia asiantuntijoita: yliopistojen ehdottamia asiantuntijoita ja yliopistojen ulkopuolisia pedagogisia arvioitsijoita. Korkeakoulujen arviointineuvosto pyysi yliopistoja ja Suomen ylioppilaskuntien liitto ry:tä nimeämään asiantuntija- ja opiskelijaehdokkaita koulutusalakohtaisiin ryhmiin. Asiantuntijoiden valinnassa kiinnitettiin erityistä huomiota opetuksen käytännön harjoittamiseen ja opetuksen kehittämiseen liittyvään asiantuntemukseen. Arviointineuvosto kokosi asiantuntijat ryhmiin seuraavanlaisesti: jokaisessa ryhmässä oli laajasti tulkiten edustettuna jokainen koulutusala, joka esiintyi kyseisen ryhmän yliopistojen laatuyksikköehdotuksessa jokaisessa ryhmässä oli asiantuntija siitä yliopistosta, joka oli tehnyt ryhmään ehdotuksen, mutta tämä henkilö ei saanut olla siitä yksiköstä, joka oli tehnyt ryhmään ehdotuksen ryhmässä oli yksi sellainen edustaja, jonka yliopisto ei ollut tehnyt ryhmään ehdotusta jokaisessa ryhmässä oli kaksi pedagogista asiantuntijaa ja yksi Suomen ylioppilaskuntien liitto ry:n nimeämä opiskelijajäsen. Arviointineuvosto pyysi yliopistoja nimeämään ehdokkaita myös ehdokkaiden virallisen ilmoittamisajan jälkeen, jotta ehdolla olleet koulutusalat saatiin mahdollisimman hyvin edustettua. Mikäli kokouksen ajankohta ei sopinut suunnitellulle asiantuntijalle, pyydettiin asianomaista yliopistoa nimeämään pikaisesti toinen ehdokas. Yliopistojen ja Suomen ylioppilaskuntien liitto ry:n nimeämiä asiantuntijoita osallistui arviointiryhmiin yhteensä 61, ja heille maksettiin kokouspalkkio sekä korvattiin matkakulut.

16 16 Lisäksi arviointiin osallistui neljä pedagogista asiantuntijaa. Nämä neljä pedagogista asiantuntijaa vuorottelivat arviointiryhmissä niin, että jokaiseen ryhmään osallistui kaksi pedagogista asiantuntijaa. Arviointineuvosto kutsui pedagogisiksi asiantuntijoiksi kehityspäällikkö Erkki Laurilan Haaga Instituutin ammattikorkeakoulusta, johtaja Ulla Mutkan Jyväskylän ammattikorkeakoulun Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta, koulutuspäällikkö Risto Patrikaisen Mentorit Oy:stä, Osaamiskeskuksen päällikkö Anne Vähäpassin Yleisradiosta. Korkeakoulujen arviointineuvosto kiittää seuraavia arviointiin osallistuneita asiantuntijoita: Yliopistokoulutuksen laatuyksiköiden arviointiin osallistuneet asiantuntijat (65) Professori Ilkka Arminen, Tampereen yliopisto, sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos Yliopistonlehtori Johan Bärlund, Helsingin yliopisto, yksityisoikeuden laitos Dekanus, professor Ingvar Dahlbacka, Åbo Akademi, Institutionen för kyrkohistoria och praktisk teologi Professor Katie Eriksson, Åbo Akademi, Vårdvetenskapliga Institutionen, arviointikokouksessa hänen tilallaan oli Lektor Anne Kasén, Åbo Akademi, Vårdvetenskapliga Institutionen Varadekaani, professori Seppo Hentilä, Helsingin yliopisto, yhteiskuntahistorian laitos, poliittinen historia Opiskelija Aleksi Henttonen, Helsingin yliopisto, poliittinen historia Assistentti Paula Henttonen, Kuopion yliopisto, soveltavan biotekniikan instituutti Opiskelija Tiina Hokkanen, Sibelius-Akatemia, musiikkikasvatus Yliopistonlehtori Markus Holopainen, Helsingin yliopisto, metsävarojen käytön laitos Opintoasiainpäällikkö Arja Hovila, Vaasan yliopisto, Keskushallinto, opinto- ja tutkintoasiat Ylikirjastonhoitaja Mirja Iivonen, Tampereen yliopisto, Tampereen yliopiston kirjasto, informaatiotutkimus Opiskelija Saija Jokela, Helsingin yliopisto, eläinlääketiede Opiskelija Aleksi Kallinen, Tampereen teknillinen korkeakoulu, sähkötekniikka Johtaja, professori Pekka Kess, Oulun yliopisto, tuotantotalouden yksikkö Vararehtori, professori Markku Kivikoski, Tampereen teknillinen korkeakoulu, elektroniikan laitos Professori Osmo Kivinen, Turun yliopisto, koulutussosiologian tutkimuskeskus Professori Markku Koulu, Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, farmakologia ja kliininen farmakologia Laitoksen johtaja, professori Henrik Kunttu, Jyväskylän yliopisto, kemian laitos professori Kalevi Kyläheiko, Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu, kauppatieteiden osasto, kansantaloustiede Professori Pirjo Laaksonen, Vaasan yliopisto, markkinoinnin laitos Professori Eerik Lagerspetz, Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Kehityspäällikkö Erkki Laurila, Haaga Instituutin ammattikorkeakoulu Vararehtori, professori Yrjänä Levanto, Taideteollinen korkeakoulu, taideosasto, taidehistoria Osaston johtaja, professori Ralf Lindberg, Tampereen teknillinen korkeakoulu, rakennustekniikan osasto Opiskelija Ari Lukkarinen, Helsingin yliopisto, kirkkohistoria Johtaja, professori Jaakko Luukkonen, Oulun yliopisto, koulutus- ja tutkimuspalvelut, kasvatustiede Lektor Tom Lönnroth, Åbo Akademi, Institutionen för fysik Professori Heli Marjanen, Turun kauppakorkeakoulu, markkinoinnin laitos, talousmaantiede Opetuksen kehittämispäällikkö Matti Meriläinen, Joensuun yliopisto, hallintovirasto, aikuiskasvatustiede Opiskelija Miika Mielityinen, Oulun yliopisto, fysikaalisten tieteiden laitos Yliassistentti Toivo Muilu, Oulun yliopisto, maantieteen laitos Johtaja Ulla Mutka, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu Professori Matti Myrsky, Joensuun yliopisto, oikeustieteiden laitos, vero-oikeus

17 17 Dekaani, professori Antero Niemikorpi, Vaasan yliopisto, nykysuomen ja kääntämisen laitos Professori Seppo Nikkari, Tampereen yliopisto, lääketieteen laitos, lääketieteellinen biokemia Johtaja Tuija Nikko, Helsingin kauppakorkeakoulu, kielten ja viestinnän laitos Opiskelija Leena Noronen, Svenska Handelshögskolan, kansantaloustiede Laitoksen johtaja, professori Jyrki Nummenmaa, Tampereen yliopisto, Tietojenkäsittelytieteiden laitos Professori Kari E. Nurmi, Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, aikuiskoulutus Professori Erkki Paatero, Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu, kemiantekniikan osasto Professori Simo Paavilainen, Teknillinen korkeakoulu, arkkitehtiosasto Professori Pentti Paavolainen, Teatterikorkeakoulu, ohjaajatyön ja dramaturgian laitos, teatterin/taiteen tutkimus Professori Jussi Parkkinen, Joensuun yliopisto, tietojenkäsittelytieteen laitos Koulutuspäällikkö Risto Patrikainen, Mentorit Oy Professori Markku Peltonen, Helsingin yliopisto, historian laitos Laboratorion johtaja, professori Matti Pentti, Tampereen teknillinen korkeakoulu, rakennustekniikan osasto Tutkimusjohtaja Erkki Pesonen, Kuopion yliopisto, tietojenkäsittelytieteen ja sovelletun matematiikan laitos Professori Kalevi Pihlaja, Turun yliopisto, kemian laitos Professori Marja-Leena Piitulainen, Tampereen yliopisto, kieli- ja käännöstieteen laitos, saksan kieli ja kulttuuri Vararehtori, professori Matti Pursula, Teknillinen korkeakoulu, rakennus- ja ympäristötekniikan osasto, liikennetekniikka Dekaani, professori Riitta Pyykkö, Turun yliopisto, humanistinen tiedekunta, venäjän kieli ja kulttuuri Professori Seppo Pöntinen, Turun yliopisto, sosiologian laitos Yliassistentti Arja Rautio, Oulun yliopisto, farmakologian ja toksikologian laitos Professor Gunnar Rosenqvist, Svenska Handelshögskolan, Institutionen för finansiell ekonomi och ekonomisk statistik Lehtori Reijo Saari, Oulun yliopisto, konetekniikan osasto Professori Hannu Saha, Tampereen yliopisto, musiikintutkimus laitos Professori Hannu Seristö, Helsingin kauppakorkeakoulu, markkinoinnin laitos, kansainvälinen liiketoiminta Opiskelija Martti Setälä, Turun yliopisto, klassisten ja romaanisten kielten laitos Opintoasiainpäällikkö Sauli Sohlo, Oulun yliopisto, taloustieteiden tiedekunta Professori Timo Toivonen, Turun kauppakorkeakoulu, markkinoinnin laitos, taloussosiologia Professori Markku Tykkyläinen, Joensuun yliopisto, maantieteen laitos, yhteiskuntamaantiede Laitoksen johtaja, professori Markku Vieru, Lapin yliopisto, taloustieteiden ja matkailun laitos, liiketaloustiede Oppimiskeskuksen johtaja Ulla Voutilainen, Kuopion yliopisto, oppimiskeskus, hoitotiede, yliopistopedagogiikka Professori Pauli Vuolle, Jyväskylän yliopisto, liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta, liikuntasosiologia Osaamiskeskuksen päällikkö Anne Vähäpassi, Yleisradio Asiantuntijaryhmät kokoontuivat marraskuun alkupuolella noin puolen päivän mittaiseen kokoukseen. Kokouksen teknisenä puheenjohtajana toimi Korkeakoulujen arviointineuvoston puheenjohtaja professori Ossi V. Lindqvist ja teknisenä sihteerinä suunnittelija Anna Parpala. Arviointineuvoston edustajilla ei ollut äänivaltaa kokouksissa. Arviointiryhmien tehtävänä oli arvioida ryhmänsä käsiteltävänä olleet yliopistojen kirjalliset laatuyksikköehdotukset. Ehdotusten lisäksi asiantuntijoille toimitettiin noin kaksi viikkoa ennen kokousta yliopistoille lähetetty ohjekirje, joka sisälsi myös koulutuksen laadun arviointiperusteet (ks. luku 3). Lisäksi asiantunti-

18 18 jat saivat edellisen laatuyksikkövalinnan raportin Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt Asiantuntijoita pyydettiin tuomaan kokoukseen vapaamuotoinen kirjallinen arvio kunkin ehdotuksen vahvuuksista ja heikkouksista. Kokousten kulku noudatti pitkälti samaa kaavaa kuin edellisellä kerralla. Jokaisesta ehdotuksesta käytiin keskustelu, jossa ehdotusta tarkasteltiin arviointiperusteista lähtien. Jokaisen ehdotuksen kohdalla keskustelun aloitti pedagoginen asiantuntija, jonka puheenvuoroa toinen pedagoginen asiantuntija tarvittaessa kommentoi. Tämän jälkeen puheenvuoron käytti alaa lähinnä oleva edustaja, jonka jälkeen puheenvuoron käytti kyseisen yliopiston edustaja. Yliopiston edustajan jälkeen puheenjohtaja pyysi opiskelijoiden edustajaa käyttämään puheenvuoron, minkä jälkeen loput puheenvuorot käytettiin vapaassa järjestyksessä, niin että kaikilla oli mahdollisuus antaa myös suullista arviota kirjallisen arvioinnin lisäksi. Usein oman yliopiston edustaja käytti vielä lopuksi lyhyen puheenvuoron, jossa hänellä oli mahdollisuus korjata edellisiin puheenvuoroihin liittyneitä väärinkäsityksiä. Kirjallista arviointia oli mahdollista muuttaa käydyn keskustelun perusteella ennen kuin se jätettiin kokouksen sihteerille. Arviointikeskustelun jälkeen kukin asiantuntija arvioi ehdotuksia laadullisilla pisteillä. Ryhmän pyynnöstä laadulliset pisteet saatettiin antaa, kun kaikki keskustelut oli käyty, mutta useimmiten pisteytys tehtiin heti yksittäisen ehdotuksen käsittelyn jälkeen. Laadulliset pisteet olivat 5= erinomainen, 4= hyvä, 3= keskinkertainen, 2= alle keskitason, 1= puutteellinen. Pisteiden antamisen yhteydessä puheenjohtaja korosti, että kaikki ehdotukset ovat hyviä, koska ovat läpäisseet yliopiston oman karsinnan. Toisaalta puheenjohtaja korosti koko skaalan käyttöä, jos erot antoivat siihen aihetta. Samaa laatupistemäärää sai käyttää useamman kerran. Tasapistetilanteessa ei järjestetty jatkopisteytystä. Pisteytys tapahtui avoimena, mutta sitä, mitä pisteitä kukin asiantuntija antoi ei kirjattu ylös. Kaikki asiantuntijat, myös oman yliopiston edustajat, saivat antaa laatuarvionsa. Asiantuntijaryhmässä käytyjen keskustelujen ja asiantuntijoiden kirjallisten lausuntojen pohjalta arviointineuvoston suunnittelijat Anna Parpala ja Hannele Seppälä kokosivat kutakin ehdotusta koskevan arviointi- ja kehittämispalautteen. 6 Kokemuksia arviointiprosessista Arviointineuvoston puolesta asiantuntijakokousten puheenjohtajana toimineen professori Ossi V. Lindqvistin ja sihteerinä toimineen suunnittelija Anna Parpalan kokemuksia laatuyksikköprosessista: Kokemuksia uudistuksista, joita tehtiin edellisen kierroksen jälkeen: a) Tällä kierroksella mukaan tullut verkostohankkeet-ryhmä sai asiantuntijoilta kiitosta, sillä sen nähtiin lisäävän verkostotoiminnan arvostusta. Samalla kuitenkin todettiin, että verkostojen arviointi on hankalaa, mikä johtuu osittain siitä, että ne ovat toiminnassaan hyvin eri vaiheissa. Osa niistä on vasta aloittanut toimintansa, kun taas toiset ovat jo vakiintuneita. Edelleen verkostoryhmän osalta tulisi pohtia, mitä erityisiä perusteita arvioinnissa tulisi käyttää. Arviointiryhmä toi esille kysymyksiä muun muassa siitä, miten tieto- ja

19 19 viestintätekniikan käyttöä tulisi verkostoehdotuksissa tarkastella. Tärkeänä kysymyksenä pidettiin myös sitä, mitkä ovat verkostomaisen toiminnan edut, eli mitä lisäarvoa verkosto tuo perinteiseen yliopistotoimintaan verrattuna. b) Asiantuntijoiden kutsumista erityisesti verkostohanke-ryhmän kohdalla hankaloittivat jääviyskysymykset. Jatkossa tuleekin pohtia, miten asiantuntijoiden jäävittömyys taataan, kun yhä useampi yliopistoasiantuntijoista kuuluu johonkin verkostoon. c) Pedagogisten asiantuntijoiden lisääminen kahdella korosti arvioinnin pedagogista näkökulmaa. Joissakin ryhmissä heräsikin keskustelua siitä, kuinka paljon arvioinneissa painotetaan pedagogiikkaa ja kuinka paljon substanssin hallintaa. Keskustelussa todettiin, että opetuksen sisältöjen hallinta on välttämätön, mutta ei riittävä ehto laadukkaalle opetukselle. Lisäksi tarvitaan pedagogista osaamista eli kykyä soveltaa opetus- ja oppimisteoreettista tietoa sisältöjen kannalta tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. Arviointineuvosto halusikin erityisesti painottaa korkeakoulujen pedagogista toimintaa kutsumalla käsittelyyn yhteensä neljä pedagogista asiantuntijaa aiemman kahden sijaan. Kussakin arviointiryhmässä oli mukana kaksi pedagogista asiantuntijaa. d) Pedagogisten asiantuntijoiden arviot eri yksiköistä tukivat hyvin toisiaan. Pedagogisten asiantuntijoiden arviot olivat myös hyvin samansuuntaisia kuin muiden asiantuntijoiden arviot. Kokemuksia prosessista yleisesti a) Opiskelijajäsenet olivat jälleen kerran valmistautuneet arviointiin hyvin, ja he tarkastelivat ehdolla olleita yksiköitä esimerkillisen objektiivisesti. b) Yliopistoilla oli tällä kierroksella lähes kolme viikkoa enemmän aikaa ehdotusten tekemiseen, mutta arviointikokoukset järjestettiin vain viikkoa myöhemmin kuin edellisellä kierroksella. Osa asiantuntijoista huomauttikin, että he olisivat mielellään käyttäneet ehdotusten arvioimiseen enemmän aikaa, mutta nyt aikataulu oli siihen suhteellisen tiukka. Kiireestä huolimatta lähes kaikki asiantuntijat olivat tehneet perusteellista arviointianalyysiä. c) Ehdotuksia tuli tällä kierroksella enemmän kuin aiemmin. Positiivista oli, että kaikista yliopistoista tuli ehdotuksia. Lisäksi verkostoryhmä lisäsi ehdotusten kokonaismäärää. Ehdotusten määrän kasvulla oli myös negatiivisia vaikutuksia. Se teki arvioinnista raskaamman, mikä näkyi asiantuntijoiden työmäärässä. Ehdotusten runsauden vuoksi arviointineuvosto joutui pilkkomaan aiemmin käytettyjä koulutusalakohtaisia ryhmiä. d) Jokaisen yksikön arvioinnin apuna oli tälläkin kierroksella tilastoliite. Useissa asiantuntijaryhmissä toivottiin kuitenkin vielä tarkempia ja selkeämpiä tilastoja. Tilastot olivat välillä vaikeasti tulkittavissa ja keskenään vertailtavissa. Niiden sisällöissä oli myös epätarkkuuksia. e) Asiantuntijakokousten valmistelua hankaloitti se, että yliopistojen ehdottamien asiantuntijoiden määrä oli pienempi kuin aiemmin. Arviointineuvoston kirjeessä tuleekin jatkossa erityisesti korostaa, että asiantuntijoita pyydetään jokaiselta yksittäiseltä koulutusalalta, jolla yliopistolla on koulutusta, eikä use-

20 20 an alan muodostamasta koulutusalaryhmästä. Asiantuntijoille tulee jatkossa myös hyvissä ajoin ilmoittaa ajankohdat, jolloin kokoukset tullaan pitämään. Kokousajankohta tulisi varmistaa asiantuntijalle samalla, kun hän asettuu ehdolle. f) Yliopistojen ehdotukset noudattivat hyvin kymmenen sivun ylärajaa. Joissakin tapauksissa marginaalin muutoksilla oli saatu lisää kirjoitustilaa, mutta samalla se teki ehdotusten lukemisesta raskaampaa. g) Tuloksista heijastui se, että menestyneillä yksiköillä oli selkeitä, konkreettisia näyttöjä koulutuksen strategisesta suunnitelmallisuudesta ja tavoitteiden huomioimisesta koulutuksessa. Useissa palkituissa yksiköissä oli myös erityisesti huomioitu yhteisöllisyys, työelämäyhteydet sekä tutkimuksen ja opetuksen aktiivinen vuorovaikutus. Havaintoja prosessista: pedagoginen asiantuntija Risto Patrikainen Pedagogiset asiantuntijat arvioivat ehdotuksia sekä yleispedagogisesta, opetus- ja oppimisteoreettisesta näkökulmasta että tieteenalakohtaisesti. 1. Pedagogisilla asiantuntijoilla oli mahdollisuus yleispedagogiseen tarkasteluun, sillä jokainen heistä paneutui syvällisesti yli 30 ehdotukseen. Näistä 30 ehdotuksesta annettiin asiantuntijalausunto, ja lisäksi kaikilla pedagogisilla asiantuntijoilla oli mahdollisuus tutustua kaikkiin 64 ehdotukseen. Opetuksesta ja sen organisoinnista pystyikin tämän prosessin jälkeen havaitsemaan laadullisesti erilaisia pedagogisia ilmiöitä ja arvioimaan niiden tasoa. 2. Tieteenalakohtainen tarkastelu kahdeksan ryhmän sisällä antoi mahdollisuuden vertailla ehdotuksia kontekstuaalisesti, jolloin voitiin ottaa huomioon myös tieteenalojen opetuksen erilaisuus. Esimerkiksi taideala opetuksen kohteena poikkeaa monella tavalla muiden korkeakoulujen tieteenaloista. Ehdotusten jakamista tieteenalakohtaisiin ryhmiin voidaan siis perustella tieteenalan erityispiirteillä. Toisaalta laaja-alainen näkökulma eri tieteenalojen ehdotuksiin antoi mahdollisuuden irrottautua tieteenalakohtaisesta tarkastelusta, jolloin ehdotuksia pystyi arvioimaan laajasta pedagogisesta näkökulmasta. Etukäteen määritellyissä laadun arvioinnin kriteereissä oli tarvittavaa tulkinnallista väljyyttä, jolloin ne muotoutuivat arviointiprosessin kuluessa sekä vertais- että pedagogisten asiantuntijoiden keskinäisen pohdinnan tuloksena. Arviointi olikin luonteeltaan lähempänä suhteellista kuin absoluuttista arviointia, ja tähän myös perustui ehdotusten saattaminen keskinäiseen järjestykseen.

21 21 II ARVIOINTINEUVOSTON ESITYS Korkeakoulujen arviointineuvosto päätti kokouksessaan yksimielisesti esittää, että opetusministeriö nimeäisi 20 korkealaatuisen perus- ja/tai jatkokoulutuksen yksikköä vuosiksi Päätösesitys valmisteltiin asiantuntijaryhmissä ja arviointineuvoston omassa työvaliokunnassa. Kukin asiantuntijaryhmä arvioi ehdotuksia suhteessa käsiteltävän koulutusalakohtaisen ryhmän muihin ehdotuksiin. Lopullisen esityksen muodostamiseksi eri arviointiryhmien arviot koottiin yhteen, ja niitä tarkasteltiin suhteessa toisiinsa. Esityksen valmistelivat pedagogiset asiantuntijat, jotka olivat osallistuneet lähes jokaiseen arviointiryhmään, arviointineuvoston sihteeristö ja arviointineuvoston oma työvaliokunta. Korkeakoulujen arviointineuvoston esitys laatuyksiköiksi vuosiksi Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos Kuopion yliopisto: Lääketieteen koulutusohjelma Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu: Tuotantotalouden osasto Oulun yliopisto: Biologian laitos Oulun yliopisto: Hammaslääketieteen laitos Oulun yliopisto: Prosessi- ja ympäristötekniikan osasto Sibelius-Akatemia: Kansanmusiikin osasto Svenska Handelshögskolan: Huvudämnet företagsledning och organisation Taideteollinen korkeakoulu: Medialaboratorio Tampereen yliopisto: Historiatieteen laitos Teatterikorkeakoulu: Valo- ja äänisuunnittelun laitos Teknillinen korkeakoulu: Tietojenkäsittelyn perusopetus Turun yliopisto: Oikeustieteellinen tiedekunta Vaasan yliopisto: Johtamisen laitos Yliopistoverkosto Psykonet (koordinoi Turun yliopisto) Seuraavaksi raportissa esitetään kunkin laatuyksikön ehdotus ja arviointi- ja kehittämispalaute arviointineuvoston päätöksen perusteluksi. Arviointi- ja kehittämispalautteissa on tarkasteltu laatuyksiköiden koulutusta luvussa 3. esitettyjen arviointiperusteiden valossa. Muut laatuyksikköehdokkaat ovat saaneet postitse palautteen koulutuksensa kehittämisen tueksi. Laatuyksiköiden ehdotukset arviointipalautteineen esitetään raportissa yliopistojen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

22 22 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos Ehdotus korkealaatuisen perus- ja jatkokoulutuksen valtakunnalliseksi yksiköksi Helsingin yliopiston slavistiikan ja baltologian laitoksella voi opiskella pää- ja sivuaineena kolmea oppiainetta: Venäjän kieltä ja kirjallisuutta (vieraan kielen linja ja äidinkielen linja), slaavilaisia kieliä ja kulttuureita (puolan, ts` ekin, bulgarian ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuurien linja) ja balttilaisia kieliä ja kulttuureita (latvian ja liettuan kielten ja kulttuurin linja). Oppiaineiden tiedetausta on samankaltainen. Myös koulutuksen yleiset tavoitteet ovat yhteneväiset: opiskelijoille pyritään antamaan monipuoliset valmiudet toimia erilaisissa tehtävissä, joissa tarvitaan kyseisten kielten ja kulttuurialueiden tuntemusta. Käytännössä oppiaineet ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Venäjän kieli ja kirjallisuus lukeutuu tiedekunnan suuriin kieliaineisiin ja rinnastuu opiskelija- ja opettajamäärältään saksan ja ranskan kieleen. Venäjän kieltä ja kirjallisuutta opiskelevilta vaaditaan kohtuullinen kielitaito jo sisäänpääsyvaiheessa. Slaavilaiset ja balttilaiset kielet ja kulttuurit kuuluvat puolestaan tiedekunnan pieniin oppiaineisiin, joissa pääaineopiskelijoita on vähän ja joissa kielen opetus aloitetaan alkeistasolta. Tietyn erityisleiman laitoksen toimintaan tuo se, että sen opettajilla on yhdeksän eri äidinkieltä. Kun vielä opiskelijakunta on tavallista kansainvälisempää, syntyy kielten ja kulttuurien kirjo, joka on sekä laitoksen rikkaus että myös haaste yhteisten tavoitteiden muodostamiselle ja toteuttamiselle. Laitoksellamme on viime vuosina kehitetty menestyksellisesti sekä perusettä jatko-opintoja. Sen vuoksi rohkenemme tehdä niitä molempia koskevan esityksen. Koska perus- ja jatko-opinnoilla ja niihin liittyvällä tutkimustoiminnalla on laitoksellamme monia yhtymäkohtia, käsittelemme niitä yhtenä kokonaisuutena. Laitos osallistui vuosina Suomen yliopistojen slavistiikan laitosten arviointiin, jossa kohteena oli sekä tutkimus että koulutus. Sitä koskeva venäjänkielinen itsearviointiraportti on osoitteessa samoanaliz/samoanaliz.html. Arvioinnin suoritti kansainvälisistä asiantuntijoista koostunut paneeli. Arviointi oli ensimmäinen, josta vastasivat Korkeakoulujen arviointineuvosto ja Suomen Akatemia yhdessä. Sitä koskeva kansainvälisen arviointipaneelin raportti on julkaistu arviointineuvoston julkaisusarjan osissa 18/ 2000 (englanniksi) ja 4/2001 (venäjäksi). Paneeli antaa varsin myönteisen kuvan laitoksen toiminnasta. Erityistä kiitosta saa opetuksen ja tutkimuksen kiinteä yhteys.

23 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos 23 Helsingin yliopiston koulutuksen ja tutkintojen arviointi toteutettiin vuosina Laitoksemme otti siihen aktiivisesti osaa. Kieliaineita koskeva kansainvälisen arviointipaneelin raportti on osoitteessa Vaikka arvioinnissa keskityttiin lähinnä tiedekuntatason tarkasteluun, raportissa on useita positiivisia mainintoja laitoksemme toiminnasta. Paneeli kiinnittää huomiota muun muassa siihen, että opetusohjelmille on asetettu selkeä tavoitteet. Kummankin arvioinnin yhteydessä on kerätty systemaattista palautetta opiskelijoilta. Itse arviointiraporttien laadintaan opiskelijat ovat osallistuneet edustajiensa kautta. Tämä on ollut mahdollista, koska johtoryhmän opiskelijajäsenet ovat aktiivisia niin omassa piirissään kuin johtoryhmässäkin. Tämän esityksen laadinnassa on käytetty edellisten arviointien yhteydessä saatua opiskelijapalautetta, jota on täydennetty edellä kuvatulla opiskelijoiden panoksella itse raportin laadintaan. Koulutuksen tehtävä, tavoitteet ja sisällöt Yleisesti ajatellaan, että opetuksen tavoitteiden määrittely tulevien työtehtävien kautta on humanistisilla aloilla mahdollista vain opettajien osalta. Kun ryhdyimme uudistamaan oppiaineidemme tutkintovaatimuksia nelisen vuotta sitten, emme halunneet tyytyä tähän, vaan päätimme yrittää ottaa tulevien työtehtävien vaatimat valmiudet huomioon yleisemminkin. Prosessi organisoitiin siten, että alustava valmistelutyö tehtiin pienryhmissä, joihin osallistuivat kaikki opettajat sekä johtoryhmän opiskelijajäsen tai heidän valitsemansa muu opiskelija. Ensimmäisenä tehtävänä oli määritellä opiskelijoiden tulevat ammatti- ja tehtäväkuvat. Sekä valmistuneiden sijoittumisesta saatu satunnainen tieto että aikaisemmin tehty selvitys paljastivat, että laitoksen opiskelijat toimivat valmistuttuaan hyvin erilaisissa tehtävissä. Kuvan pirstaleisuudesta huolimatta tiettyjä laajempia tehtäväkenttiä on silti löydettävissä. Kun suunnitellaan yliopistollista opetusta, ei voida kuitenkaan tyytyä menneisyyden kartoittamiseen, vaan nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa on yritettävä hahmotella tilannetta, jossa olemme viiden, kymmenen vuoden tai vielä pidemmän aikavälin päästä. Venäjän kielen ja kirjallisuuden osalta jatkossakin % valmistuneista toimii erilaisissa opetustehtävissä. Peruskoulun ja lukion ohella venäjää opetetaan muissa keskiasteen oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa, yliopistojen kielikeskuksissa, kansalaisopistoissa sekä yksityisissä kielikouluissa. Laitoksen kaikkien oppiaineiden kohdalla on selvästi lisääntymässä erilaisten yleisten kyseisten kieli- ja kulttuurialueiden asiantuntijoiden tarve. Osa heistä toimii enemmän tai vähemmän pysyvissä tehtävissä ministeriöissä, maakuntaliitoissa ja kuntahallinnossa. Nopeasti kasvava tarve on konsulteista erikestoisissa projekteissa, joiden rahoitus tulee yleensä kansainvälisistä lähteistä (Tacis, Maailmanpankki ym.). Asiantuntijoita tarvitaan paitsi suomalaisissa toimielimissä myös kansainvälisissä järjestöissä, esimerkiksi YK:n ja ETYJ:n hankkeissa Balkanilla.

24 24 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos Yleisasiantuntijoiden ohella merkittävä ryhmä ovat erilaiset kulttuurialan asiantuntijat, jotka toimivat kulttuurihallinnossa, kustannusalalla, kirjastoissa, museoissa ja matkailualalla. Oman ryhmänsä muodostavat tiedottamiseen liittyvät tehtävät, joita on sekä tiedotusvälineissä että eri organisaatioissa. Ei voida olettaa, että tämän sektorin merkitys ainakaan vähenisi tulevaisuudessa. Valmistuneet toimivat myös erilaisissa kaupallisissa tehtävissä. Tätä ei ole yleensä pidetty varsinaisena opetuksen tavoitteena, koska suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on muita näihin tavoitteisiin tähtääviä toimijoita. Tästä huolimatta osa valmistuneista siirtyy myös liike-elämän palvelukseen. Tehtävät vaihtelevat yrityksen koon ja luonteen mukaan. Määrällisesti melko pieni osa valmistuneista jatkaa tutkijana. Koska jatkokoulutus on yliopiston keskeisiä tehtäviä, tämän ryhmän painoarvo on kokoansa suurempi. On huomattava, että tohtorin tutkinnon suorittaneita on alettu arvostaa ja tulevaisuudessa arvostetaan entistä enemmän korkeatasoisina asiantuntijoina myös yliopiston ulkopuolella sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Seuraavana vaiheena suunnittelussa oli tavoitteiden muuttaminen konkreettisiksi valmiuksiksi. Vaikka edellä kuvatut työtehtävät poikkeavat suuresti toisistaan, niiden perusteella voidaan määritellä kyseisten kielten ja kulttuurien spesialistin perusvalmiudet. Kun työnantajilta kysytään, millaisia ominaisuuksia he arvostavat rekrytoidessaan uusia työntekijöitä, he korostavat yleensä niin sanottujen geneeristen valmiuksien merkitystä (jonkinlaista akateemista yleisfiksuutta ). Voidaan olettaa, että tällaisten valmiuksien merkitys kasvaa tulevaisuudessa. On ennakoitavissa, että niitä käytetään työntekijöiden valintatilanteissa entistä enemmän myös julkisella sektorilla, kun sielläkin painottuvat työn laatu- ja tehokkuusvaatimukset. Kyky hallita ja kehittää itseään (kyky priorisoida ja asettaa tavoitteita, kyky käyttää aikaansa tehokkaasti, kyky ja halu oppia uutta, kyky sopeutua uusiin tilanteisiin, kyky ilmaista itseään selkeästi, kyky arvioida omaa toimintaa yms.) Kyky toimia ryhmässä (vastuun ottamisen, joustamisen, kritiikin kestämisen, toisten kuuntelemisen ja tukemisen kyky) Kyky käsitellä tietoa (kyky analysoida erilaisia tekstejä, tulkita ja referoida niitä, kyky käyttää kriittisesti lähteitä, kyky erottaa oleellinen, kyky käsitellä laajoja kokonaisuuksia, kyky ja uskallus tehdä johtopäätöksiä ja nähdä niiden seuraukset ym.) Yleisvalmiuksien vaatimukset ovat melko samanlaisia erilaisissa työtehtävissä. Laitokseltamme valmistuvat erottuvat muista erityisesti sisällöllisten valmiuksien puolesta. Niitä ovat: Kielitaito. Kaikissa edellä mainituissa tehtävissä edellytetään monipuolista ja korkeatasoista suullista ja kirjallista kyseisen maan kielen taitoa. Asiantuntijan oletetaan selviytyvän erilaisista kielenkäyttötilanteista (kirje, esitelmä,

25 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos 25 satunnainen tulkkaus yms.), myös erilaisia tyylilajeja tulee hallita ainakin passiivisesti (arkityyli, helppo murre, 1800-luvun kieli). Kommunikaatiotaitoihin liittyy nykyään myös kyky käyttää kyseistä kieltä tietokoneympäristössä. Tieto kielestä. Varsinainen kieliteoreettinen asiantuntemus ei sisälly kaikkiin tehtäväkuviin. Sen sijaan on tunnettava kielen rakenteen pääpiirteet sekä osattava kommentoida sen erityispiirteitä. Lisäksi on osattava nähdä ja analysoida kielen muutosprosesseja. Kielen historiaa on tunnettava sen verran, että osaa selittää nykykielen ilmiöitä sen avulla. Yleiskuva slaavilaisista ja balttilaisista kielistä on tarpeellinen. Tieto kirjallisuudesta ja kulttuurista. Kirjallisuudella on erityisesti Venäjällä keskeisempi merkitys kuin monessa muussa yhteiskunnassa. Sen vuoksi jokaisen tulee tuntea Venäjän kirjallisuuden pääsuuntaukset, tärkeimmät kirjailijat sekä keskeiset kaunokirjalliset teokset. Myös perustiedot muista taiteenlajeista (musiikki, kuvataide, elokuva) ovat välttämättömiä. Samalla tavalla myös muiden slaavilaisten ja balttilaisten kielialueiden asiantuntijoiden on tunnettava kohdemaiden kaunokirjallisuutta ja muuta kulttuuria. Tieto yhteiskunnasta. Kielen ja kirjallisuuden asiantuntijan edellytetään tuntevan hyvin myös maan historiaa, yhteiskuntaa, politiikkaa ja nykyoloja. Tämänkaltainen tietämys korostuu erilaisissa asiantuntijatehtävissä, mutta se kuuluu myös opettajan ja tutkijan välttämättömään tietopakettiin. Kolmantena vaiheena oli ammattikuvien ja niihin liittyvien valmiuksien siirtäminen osaksi tutkintovaatimuksia ja opinto-ohjelmaa. Yleisvalmiuksia on vaikea varsinaisesti opettaa eikä niitä ole mielekästä kirjata erilliseksi kohdaksi tutkintovaatimuksia. Osa niistä voi olla synnynnäisiä, mutta niitä voidaan myös kehittää käyttämällä tätä tarkoitusta palvelevia opetusmetodeja. Sisällöllisten valmiuksien tarkempi analyysi johti merkittäviin muutoksiin tutkintovaatimuksissa ja opetusohjelmassa. Tulevien ammattikuvien vaatimat valmiudet ja opiskelijoilta ja valmistuneilta saatu palaute saivat painottamaan entistä enemmän käytännön kielitaitoa ja erilaista maantuntemuksellista ainesta. Opiskelijoiden kielitaidon taso on ollut tähänkin asti kansainvälisesti ottaen hyvin korkea. Kielitaidossa ei ole kuitenkaan saavutettu kaikkien opiskelijoiden kohdalla sellaista tasoa, jota he itse ja heidän työnantajansa odottavat. Kielitaidon tason varmistamiseksi venäjän kielen uusissa tutkintovaatimuksissa opintojen alkuun on sijoitettu 15 opintoviikon kielitaitopaketti. Sen yhteydessä opiskelijoiden erilainen lähtötaso otetaan huomioon heikoimmille tarjottavan tukiopetuksen avulla. Muissa slaavilaisissa kielissä ja balttilaisissa kielissä, joissa lähdetään nollatasolta, ensimmäinen lukuvuosi on omistettu lähes kokonaan kielitaitopohjan luomiselle. Niiden kohdalla tutkinnon sisältöjen uudelleen pohdinta johti myös aineiden nimien muutokseen. Näin perinteiset nimet slaavilainen ja balttilainen filologia jäivät historiaan, ja tilalle tulivat aineiden nykyistä profiilia vastaavat nimet. Kun tutkintovaatimuksia tarkasteltiin kriittisesti opiskelijan tavoitteiden kannalta, luontevana johtopäätöksenä oli erillisen äidinkielen linjan luominen venäjän kielessä. Laitoksella opiskelee enenevässä määrin sellaisia opiskelijoita, joil-

26 26 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos la venäjä on äidinkielenä. Tiedekunta hyväksyi vuonna 1999 uudet äidinkielen linjan tutkintovaatimukset. Kesästä 2000 lähtien äidinkieliset on otettu sisään eri kiintiössä erillisen pääsykokeen perusteella. Vaikka äidinkielisten venäjän opiskelijoiden määrä kasvaa kaikkialla maailmassa, erillinen äidinkielen filologiaopiskelijoiden linja on Venäjän ulkopuolella laitoksemme lisäksi tiettävästi vain yhdessä yliopistossa Yhdysvalloissa (UCLA). Humanistisen koulutuksen luonteen vuoksi tutkinnon sivuaineilla on tärkeä merkitys työnsaannin kannalta. Kaiken kaikkiaan laitoksemme pääaineopiskelijoiden sivuaineiden kirjo on hyvin laaja. Olemmekin kannustaneet opiskelijoita etsimään rohkeasti epätavallisiakin aineyhdistelmiä, koska tulevaisuudessa tarvitaan erilaisen profiilin omaavia asiantuntijoita. Laitoksemme on ollut aktiivisesti luomassa järjestelyä, jossa humanistisen tiedekunnan kieliaineiden opiskelijat voivat suorittaa 20 opintoviikon sivuainekokonaisuuden Helsingin kauppakorkeakoulussa. Paketti sisältää kolme osaa: liiketaloustieteen perusjakso (5 ov), liiketalouden ja kansainvälisen yritysviestinnän täydennysjakso (7 ov) ja kielittäin eriytyvät yritysviestinnän opinnot (8 ov). Opiskelijoidemme antama palaute keväällä 2002 päättyneestä ensimmäisestä kurssista osoitti, että tällaiselle sivuainepaketille on selvästi tarvetta. Laitoksemme on humanistisen tiedekunnan pilottilaitoksia opiskelijoiden työharjoittelutoiminnassa. Meillä on jo pitkään ollut kiinteät suhteet tärkeimpiin työnantajiin. Ainakin kolme opiskelijaamme on saanut myös pysyvän työpaikan entisestä harjoittelupaikastaan. Tavoitteenamme on, että yhä useampi työnantaja maksaa ainakin osan työharjoittelujakson kuluista itse. Näin voisimme tarjota lisää opiskelijoiden kovasti kaipaamia harjoittelupaikkoja. Kysymystä koulutuksen yhteydestä tieteelliseen tutkimukseen on hyvä lähteä tarkastelemaan jatko-opinnoista, joissa laitos on ollut viime vuosina poikkeuksellisen tuloksekas. Tohtorintutkintojen määrässä Venäjän kieli ja kirjallisuus lienee tehokkain kieliaine Suomessa. Tärkeän viitekehyksen jatkokoulutukselle ovat luoneet laitoksella toimineet tutkimusprojektit. Niistä laajin on ollut Joensuun yliopiston kanssa yhteistyössä toteutettu Modernismi ja postmodernismi venäläisessä kirjallisuudessa ja kulttuurissa ( ), joka on saanut rahoitusta mm. Suomen Akatemialta, Helsingin yliopistolta ja Kansainvälisen henkilövaihdon keskukselta (CIMO). Sen puitteissa on tähän mennessä syntynyt 10 väitöskirjaa (joista 8 HY:ssa). Vuoden 2002 syyslukukaudella on tulossa laitoksellemme kolme väitöstä lisää. Projektin lähtökohtana ovat olleet sen vetäjien omat tutkimukset ja kansainväliset yhteydet, mutta ennen muuta perusopetuksesta virikkeensä saaneet opiskelijoiden työt ja tutkielmat. Suomalaisen slavistiikan kansainvälinen arviointipaneeli totesi lausunnossaan, että projekti on tehnyt laitoksesta tärkeän 1900-luvun venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimuksen keskuksen ( major centre ). Kyseisen projektin pohjalta ja toisaalta täysin uusista lähtökohdista on syntynyt suppeampi projekti Kertomus ja historia: vuosisadan vaihteet venäläisessä kirjallisuudessa ja kulttuurissa. Se on saanut rahoituksen vuosiksi Projektin ensimmäinen kansainvälinen työseminaari pidettiin elokuussa Myös projektien ulkopuolella laitoksella tehdään monenlaista korkeatasoista ja kansain-

27 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos 27 välisesti kiitosta saanutta kirjallisuudentutkimusta. Tällä hetkellä on vaikea nimetä mistään päin maailmaa Venäjän ulkopuolelta laitosta, jossa venäläisen kirjallisuuden jatkokoulutus olisi laadullisesti ja määrällisesti samalla tasolla kuin laitoksellamme. Kielentutkimuksen puolella opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus valita pro gradu -tutkielman aihe niin, että se liittyy kontrastiivisen funktionaalisen lauseopin projektiin, jota myös on rahoittanut Suomen Akatemia. Tällaisia opinnäytteitä on tehty jo kuusi. Tällä hetkellä projektissa työskentelee päätoimisesti kolme jatko-opiskelijaa, yksi heistä on Tarton yliopistosta. Suora linkki kielitaidon opetukseen syntyy myös monista venäjän kielen lehtoreiden tekemistä tutkimuksista, joissa aiheena on erilaisten venäjän ja suomen rakenteellisten piirteiden vertailu. Laitoksella on ollut tapana, että professorit ja lehtorit pitävät mahdollisuuksien mukaan myös suoraan omaan tutkimusalaansa liittyviä syventävien opintojen kursseja. Laitoksen menestyksellisestä jatkokoulutustoiminnasta on todistuksena se, että kolmen viime vuoden aikana yhteensä 6 laitoksen jatko-opiskelijaa on harjoittanut jatko-opintoja kolmen eri tutkijakoulun (Langnet, Venäjän tutkimuksen tutkijakoulu, valtakunnallinen kirjallisuudentutkimuksen tutkijakoulu) rahoittamana. Tutkimuksen ja opetuksen integraatio toteutuu myös sitä kautta, että jatkokoulutettavat antavat opetusta. Yksittäisten esiintymisten lisäksi lukuvuonna toteutettiin kokonainen venäläisen kirjallisuuden kurssi siten, että sen puitteissa esiintyi yhteensä 7 jatko-opiskelijaa. Kurssi oli tärkeä jatko-opiskelijoille itselleen. Samalla se oli innostava kokemus opiskelijoille, jotka näkivät hiljattain valmistuneet opiskelijat kateederin toisella puolella. Koulutuksen toteutus Jos laitoksen toteuttamaa koulutusta halutaan kuvata joillakin yleisillä luonnehdinnoilla, niin sellaisia ovat monimuotoisuus ja integrointi. Monimuotoisuuden vaatimus syntyy siitä tunnetusta tosiasiasta, että opettajat, opiskelijat ja opetettavat asiat ovat erilaisia. Olemme lähteneet siitä, että opettajan omat mieltymykset ja taipumukset saavat ja niiden tuleekin näkyä opetusmuotojen valinnassa. Myös opiskelijoiden kannalta on tärkeää, että opetus- ja tenttimismuodot vaihtelevat, koska he edustavat erilaisia oppijatyyppejä. Kieliaineissa taitokomponentilla on suurempi osuus kuin monissa muissa yliopistollisissa oppiaineissa, mistä seuraa tarvetta hyvin erilaisille opetusmetodeille. Laitoksella on jo pitkään käytetty erilaisia usein kokeileviakin työskentelymuotoja. Useilla kursseilla on toteutettu yhdessä oppimisen periaatetta. Opettaja ei varsinaisesti luennoi itse mitään, vaan valitsee mielenkiintoisia aiheeseen liittyviä artikkeleita, joita opiskelijat esittelivät vuorotellen tunnilla. Lisäksi opiskelijat tekevät pareittain lopputyön, joka on minitutkimus heidän valitsemastaan aiheesta. Kurssin opiskelijakeskeisyys herättää yleensä opiskelijoissa innostusta. Työskentelytapa opettaa heille monia hyödyllisiä taitoja, kuten tiedon etsiminen, arviointi ja hyödyntäminen, työskentely ryhmissä ja asian esittäminen muille.

28 28 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos Venäläisen kirjallisuuden syventävissä opinnoissa on kokeiltu professorin ja lehtorin yhdessä vetämiä kursseja. Ne ovat perustuneet paitsi vetäjien vuorovaikutukseen myös opiskelijoiden omiin alustuksiin ja esitelmiin. Tällaiset dialogiin perustuvat kurssit ovat opettajille hyvin vaativia. Opiskelijapalautteen mukaan kahden opettajan yhdessä vetämät kurssit ovat olleet poikkeuksellisen inspiroiva ja mieleenpainuva kokemus. Kun uusia tutkintovaatimuksia laadittiin, opintojaksot pyrittiin mitoittamaan niin, että yhden opintoviikon suorittamiseen menee alkuperäisen idean mukaan keskimäärin 40 tunnin työ. Tästä oli seurauksena, että pakollisiin tai edes vaihtoehtoisiin opintoihin ei enää mahdu riittävästi erillisiä kursseja eri kielitieteellisistä teorioista. Jotta opiskelijat eivät jäisi kokonaan ilman tietoa niistä, keväällä 2002 järjestettiin kuuden opettajan yhteisvoimin pitämä kurssi, jonka aikana esiteltiin lyhyesti tärkeimmät suuntaukset. Myös uutta teknologiaa on hyödynnetty opetuksessa. Mittavin panostus tällä sektorilla on ollut venäläisen kulttuurin virtuaaliyliopistoverkkokurssi Venäläinen mosaiikki. Kurssin suunnitteli ja laati kaksi laitoksen opettajaa ja kaksi jatko-opiskelijaa vuoden 2001 aikana, opetuskäytössä se oli jo keväällä Teknisenä pohjana käytettiin Aleksanteri-instituutissa laadittua platformia. Kurssi koostuu sekä suomen- että venäjänkielisistä verkkoteksteistä ja linkeistä. Sitä laajennetaan ja kehitetään edelleen. Ensimmäiset osiot on juuri käännetty englanniksi. Kurssia on jo kyselty useaan maahan. Kokonaisuudessaan perinteistä luentomuotoista opetusta on enää varsin vähän, mutta siitä ei ole kokonaan luovuttu. Opiskelijoilta saadussa palautteessa hyvien luentojen antoisuutta on toistuvasti korostettu. Myöskin tenttimistavoissa noudatetaan monimuotoisuuden periaatetta. Vaikka erilaisten ryhmätyömuotojen, esseetenttien ja luentopäiväkirjojen käyttö on hitaasti mutta varmasti lisääntynyt, emme ole täysin luopuneet mahdollisuudesta tenttiä opintojaksoja tiedekuntatenteissä. Esimerkiksi kieliopin hallinnan toteamisessa niin sanotut vaihtoehtoiset tenttimiskäytännöt ovat osoittautuneet epätarkoituksenmukaisiksi ja siksi olemme palanneet niiden osalta perinteiseen tenttikäytäntöön. Vanhanaikaiselta saattaa tuntua myös tapa, jolla varmistetaan se, että kaikki opiskelijat ovat omaksuneet venäjän kielen johdantokurssin keskeiset käsitteet venäjäksi ja suomeksi. Kirjallisessa kuulustelussa he joutuvat hallitsemaan ne vähintään 90-prosenttisesti. Opiskelija saa uusia tentin käytännössä kuinka usein tahansa. Korkealle nostettu vaatimusrima on perusteltua, koska opiskelijan on vaikea jatkaa opintoja ilman keskeisten käsitteiden tuntemista; tämän opiskelijat itsekin hyvin ymmärtävät. Jotta tämäntapaista kynnysajattelua voidaan noudattaa, vaadittavat ydinsisällöt täytyy määritellä riittävän suppeiksi. Opetuksen integroinnin tärkein osatekijä on se, että opettajat tietävät riittävästi toistensa opetuksesta ja ovat valmiit koordinoimaan opetuksensa sisältöä. Kuten tunnettua, tämä ei ole yliopisto-opetuksen vahvimpia puolia. Siksi olemme yrittäneet vaikuttaa asiaan järjestämällä asian ympärillä yhteisiä tilaisuuksia. Kun pidimme kolmisen vuotta sitten ensimmäistä kertaa seminaarin, jossa jokainen opettaja esitteli omaa opetustaan, opettajat kokivat monia häm-

29 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos 29 mästyksen kokemuksia: kuinka vähän loppujen lopuksi tiedämme naapurihuoneessa olevan kollegan opetuksesta. Emme voi vieläkään väittää, että kaikki olisi tältä osin kunnossa. Opetuksen integrointi on saanut myös strukturoidumpia muotoja. Esimerkiksi venäjän kielessä ja kirjallisuudessa yhdistettiin pari vuotta sitten syventävien opintojen seminaari, metodikurssi ja kirjallinen tuottaminen yhdeksi kuuden opintoviikon kurssiksi. Seminaarissa aloitetaan myös gradun laatiminen. Uudistuksesta on hyviä kokemuksia. Laitos päätti kolme vuotta sitten, että jokaisen opiskelijan on hallittava atk:n perusvalmiudet (internet, sähköposti, kohdekielinen tekstinkäsittely) viimeistään ensimmäisen opiskeluvuoden lopulla. Samalla päätimme, että tätä varten ei järjestetä erillistä kurssia. Tavoite tuntui silloin utopistiselta. Tällä hetkellä tavoite on jo saavutettu Venäjän kielen ja kirjallisuuden osalta. Se on toteutettu integroimalla atk-taitojen omaksuminen ensimmäisen vuoden pakollisiin kursseihin. Muissa oppiaineissa atk-taitojen varmistus tapahtuu proseminaarivaiheessa. Jos yleisissä atk-valmiuksissa on puutteita, opiskelija voi hankkia ne tiedekunnan järjestämiltä kursseilta. Integrointia tapahtuu myös venäjä vieraana kielenä ja venäjä äidinkielenä -linjojen välillä. Vaikka suurin osa niiden opetuksesta on erillistä, olemme havainneet, että niiden yhdistäminen proseminaarissa, seminaarissa ja eräillä muilla kursseilla luo erinomaiset puitteet hedelmälliselle vuorovaikutukselle. Opiskelijamäärät ovat yleensä sellaiset, että opiskelijat voivat tehdä sekä suomen että venäjän kielen hallintaa vaativia ryhmätöitä kolmen ryhmissä, joissa on yksi opiskelija äidinkielen linjalta ja kaksi vieraan kielen linjalta. Laitos on tehnyt määrätietoista työtä integroidakseen opiskelijoiden kohdemaassa tapahtuvan kieliharjoittelun osaksi muuta opiskelua. Aikaisemmin se suoritettiin vaihtelevin tavoin ja siitä sai vain kaksi opintoviikkoa. Nyt venäjän opiskelijat suorittavat Venäjällä yhden lukukauden aikana 13 opintoviikkoa aineopintoja meidän tutkintovaatimustemme mukaisesti. Opiskelu suunniteltiin laitoksemme johdolla muiden suomalaisten venäjän kielen laitosten kanssa. Se toteutetaan kahdessa venäläisessä yliopistossa, joiden kanssa on tehty erillinen sopimus opetuksen tuottamisesta. Slaavilaisten kielten ja kulttuurien opiskelijoiden kieliharjoittelu on myös organisoitu uudestaan. Laitoksen edustajat kävivät neuvottelemassa kohdemaiden yliopistoissa. Sen tuloksena sovittiin menettelytavoista, joiden ansiosta suomalainen opiskelija voi kieliharjoittelun aikana hyödyntää paikallista opetustarjontaa täysimääräisesti. Balttilaisissa kielissä ja kulttuureissa opiskelu kohdemaassa toteutetaan vaihtostipendien avulla. Näin kaikki laitoksen opiskelijat voivat suorittaa kieliharjoittelun opiskelemalla kohdemaassa vähintään lukukauden. Samalla itse käsite kieliharjoittelu ei enää vastaa todellisuutta, vaan on parempi puhua opiskelusta kohdemaassa. Järjestelystä on se hyöty, että opiskelijoilla eivät pelkästään kartu kielitaito ja kulttuurintuntemus, vaan heidän opintonsa etenevät hyvää vauhtia myös opintoviikkojen muodossa. Monet uudet opetusmuodot tähtäävät opiskelijoiden oman aktiivisuuden lisäämiseen. Tavoitteena on muun muassa:

30 30 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos oppia tekemään työtä tietyn päämäärän saavuttamiseksi (päävastuu opiskelusta ja oppimisesta on viime kädessä opiskelijalla itsellään) kehittää kykyä ajatella, kyseenalaistaa ja ihmetellä (tämä yliopisto-opintojen perustavoite toteutuu yleensä huonosti kielten opiskelussa, koska vieraan kielen omaksumisessa oppimisen kohteen oikeellisuutta ei voida kyseenalaistaa) oppia työskentelemään muiden kanssa (humanistisessa koulutuksessa on perinteisesti korostettu yksilön merkitystä ja individualistista työntekoa, kuitenkin nykyaikaisessa yhteiskunnassa lähes kaikki toiminta tapahtuu yhteistyönä) hyödyntää ryhmädynamiikkaa (kun opiskelija kokee olevansa osa suurempaa ryhmää, hänen on vaikeampi jättää opintonsa kesken ulkopuolisten syiden vuoksi) Erikseen voidaan mainita kahdesta kokeilusta, joissa opiskelijoiden omalla työllä on ollut poikkeuksellinen rooli. Keväällä 2002 järjestettiin venäjän vieraan kielen linjan perusopintojen kuullun ymmärtämiskurssi ja aineopintojen kielioppikurssi siten, että opettajina tai kuten me nimitimme heitä: kurssiassistentteina toimi kaksi pitemmälle ehtinyttä äidinkielen linjan opiskelijaa. He olivat luonnollisesti kyseisiä kursseja aikaisemmin pitäneiden opettajien tiiviissä ohjauksessa. Opiskelijat saivat ainutlaatuisen opettajakokemuksen lisäksi sovitun määrän opintoviikkoja, jotka korvasivat vaihtoehtoisia opintoja. Opiskelijapalaute oli kauttaaltaan myönteistä. Ohjaavat opettajat totesivat raporteissaan, että menettelyä tulee jatkaa, mutta samalla he korostivat, että sen käyttäminen on perusteltua vain, jos opiskelijalla on todella kykyä ja aikaa paneutua tällaiseen vaativaan tehtävään. Opiskelijoiden oma aktiivisuus sai myös hieman epätavallisia muotoja, kun atk-taitojen harjoittelu johti siihen, että he keräsivät, käänsivät ja toimittivat opettajien johdolla venäläisten vitsien kokoelman. Laitos julkaisi sen kirjana Venäläinen ruletti. Siitä on otettu jo kolmas painos. Laitos on panostanut viime vuosina opiskelun ohjauksen kehittämiseen. Opiskelun keskeyttämisen ja pitkittymisen syitä on vaikea konkreettisesti jäljittää, vaikuttavathan niihin myös monet opintososiaaliset ja yliopiston ulkopuolisetkin tekijät. Voidaan kuitenkin olettaa, että toteutettu opettajatuutorointi sekä tutkintovaatimusten uudistaminen ja opetuksen uusi strukturointi ovat olleet vaikuttamassa siihen, että tiedekunnan määrittelemän ensimmäisen opintovuoden 20 opintoviikon suorituskynnyksen alle ei ole on jäänyt kuin pari opiskelijaa ja heidänkin kohdallaan on ollut yleensä kyse jostakin selkeästä ulkopuolisesta syystä (esimerkiksi perheenlisäys tai asevelvollisuuden suorittaminen). Ohjaustoimien tehostaminen ja ryhmädynamiikan uudenlainen hyödyntäminen seminaari-vaiheessa näkyy myös valmistuvien määrässä. Vuosina 2000 ja 2001 laitokselta on valmistunut 68 % enemmän opiskelijoita kuin 1990-luvulla keskimäärin vuosittain. Alkuvuosi 2002 osoittaa, että kyse ei ole väliaikaisesta heiluriliikkeestä, vaan pysyvästä uudesta tasosta. Vaikka valmistuneiden määrät ovat laitoksen oppiaineissa hyvin erilaiset, voimakas kasvava trendi koskee niitä kaikkia.

31 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos 31 Kun on kyse suhteellisen pienistä oppiaineista ja yliopisto-opetuksen asettamista erityisvaatimuksista, laitoksen opettajilla on tavallista suurempi vastuu myös oppimateriaalin tuottamisesta. Niissä kielissä, joissa opetus lähtee alkeista, laitoksen opettajat ovat laatineet viime vuosina oppimateriaalia ts` ekkiin, liettuaan ja puolaan. Teoreettisista yliopistollisista oppimateriaaleista on syytä mainita Venäjän kulttuurihistoria ja Johdatus venäjän kieleen ja sen tutkimukseen. Kummassakin tapauksessa kirjallisen materiaalin olemassaolo on tehnyt mahdolliseksi kyseisten kurssien uudenlaiset suoritustavat. Laitoksen opettajien pedagogisia valmiuksia kehitetään ja pidetään yllä kolmella tavalla: 1) laitoksen piirissä pyritään vaihtamaan kokemuksia eri opetusmuotojen käytöstä, 2) opettajat osallistuvat yliopiston järjestämiin koulutustilaisuuksiin, 3) laitokselle kutsutaan aika ajoin kouluttajia, jotka pitävät opettajien toivomista aiheista alustuksia. Viimeksi mainittuja tilaisuuksia on pidetty viime aikoina kerran vuodessa. Opettajien korkeasta pätevyystasosta kertoo se, että kun tiedekunta siirsi lehtoreita uuteen yliopistonlehtorikategoriaan, ensimmäisten seitsemän joukossa oli kolme laitoksemme lehtoria. Laitoksen kotimainen yhteistyö on tiivistä ja monipuolista. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat Renvall-instituutti ja Aleksanteri-instituutti. Yhteistyö merkitsee toisaalta sitä, että opiskelijamme voivat ottaa erikoistumisopintoihinsa kursseja mainittujen instituuttien järjestämästä opetuksesta, ja toisaalta sitä, että laitoksemme opettajat tarjoavat opetustaan kyseisten järjestelmien kautta myös muiden laitosten ja yliopistojen opiskelijoille. Koska laitoksen opettajien sisältöasiantuntijuus on pakostakin rajallinen etenkin pienissä oppiaineissa, olemme viime vuosina pyytäneet tarvittaessa gradujen sivuohjaajiksi toisten laitosten tutkijoita ja opettajia, parissa tapauksessa tässä roolissa on ollut myös ulkomainen kollega. Tällä tavalla olemme voineet nostaa opiskelijoille annettavan ohjauksen tasoa. Tarkoituksenamme on jatkaa tätä käytäntöä entistä systemaattisemmin. Laitos on yksi Helsingin yliopiston kansainvälisimpiä laitoksia. Perustutkintoa suorittaa laitoksella pääaineena viitisenkymmentä ulkomaalaista perustutkinto-opiskelijaa ja kymmenkunta jatkotutkinto-opiskelijaa. Erasmus- ja muiden kansainvälisten vaihtojen kautta tulevia opiskelijoita on vuosittain neljästä kuuteen. Laitoksella vierailee lukuvuoden aikana keskimäärin ulkomaista tutkijaa. Vuodesta 1987 laitos on järjestänyt yhteisiä seminaareja Tarton yliopiston maailmankuulun venäläisen kirjallisuuden ja semiotiikan laitoksen kanssa. Niistä on vähitellen kasvanut laajoja kansainvälisiä symposioita. Seuraava, järjestyksessä yhdeksäs pidetään ensi vuonna Helsingissä. Erityisesti jatkokoulutus on luonteeltaan täysin kansainvälistä. Laitoksellamme on ollut viimeisten viiden vuoden aikana tai on tulossa tänä lukuvuonna jatko-opiskelijoita Venäjän ja Viron ohella Yhdysvalloista, Saksasta, Englannista, Unkarista, Bulgariasta, Latviasta ja Kazakstanista. Laitoksen vetovoimasta kertoo se, että tunnettu brittiläis-kanadalainen tutkija John Dingley on tullut viettämään sapattivuottaan laitoksellemme lukuvuodeksi

32 32 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos Koulutuksen arviointi Opetuksen ja kurssien arvioinneissa olemme päätyneet sellaiseen ratkaisuun, että emme järjestä standardimuotoista palautteen keruuta systemaattisesti jokaisen kurssin jälkeen. Käytimme sellaista menettelyä 1990-luvun alkupuolella ja kokemuksemme mukaan toistuvat kyselyt turruttavat opiskelijoiden aktiivisuuden antaa sellaista palautetta, jota voidaan käyttää hyödyksi opetusta kehitettäessä. Sen sijaan kartoitamme opiskelijoiden mielipiteitä muulla tavoin. Kirjallista palautetta kerätään ainakin jokaisen uuden kurssin yhteydessä. Tällöin käytetään lomakkeita, joissa pyydetään numeerisen arvioinnin sijasta sanallisia kommentteja kurssin sisällöstä ja opetuksen muodoista. Laitoksen opiskelijoiden ja henkilökunnan välit ovat myös siinä määrin luontevat, että opiskelijapalautetta suodattuu jatkuvasti eri muodossa sekä oppituntien aikana että niiden ulkopuolella. Meillä on myös sellainen käytäntö, että opintokokonaisuuksien suoritusmerkinnät siirretään rekisteriin vasta, kun opiskelija on käynyt professorin vastaanotolla. Tämä antaa otolliset puitteet paitsi palautteen antamiseen, myös henkilökohtaiseen opintoneuvontaan. Laitos on järjestänyt aika ajoin erillisiä kyselyitä valmistuneille. Vuonna 1996 tällainen kysely suunnattiin vuosina Venäjän kieli ja kirjallisuus pääaineena maisterin tutkinnon suorittaneille. Heiltä tiedusteltiin erityisesti sitä, missä määrin saatu koulutus vastaa sisällöltään niitä työtehtäviä, joissa he toimivat. Vastaajat kiittivät saamansa opetuksen tasoa, mutta samalla toivoivat, että tiettyjä osaamisen alueita, erityisesti kielitaitoa, tulisi painottaa enemmän. Kyselyn tuloksia käytettiin hyväksi uusia tutkintovaatimuksia suunniteltaessa. Olemme viime vuosina kutsuneet opiskelijoille järjestettyyn mikä minusta isona -tilaisuuksiin laitokselta valmistuneita. Tällaiset tilaisuudet ovat saaneet suuren suosion ja niitä on päätetty pitää joka vuosi. Jo vuonna 1993 tehtiin seikkaperäinen seurantatutkimus kaikista vuonna 1987 sisään tulleista opiskelijoista. Tulos oli hämmentävä: opintojen viivästymiseen ja keskeyttämiseen ei löydy mitään yhteneviä syitä, vaan ne ovat hyvin yksilöllisiä. Tämän vuoksi tilannetta ei voida korjata millään yksittäisellä toimenpiteellä, vaan systemaattisella työllä, jonka seurauksena vieraantuminen oppiaineen opinnoista käy epätodennäköisemmäksi. Tässä auttaa korkeatasoinen, innostava ja haasteellinen opetus, entistä päämäärätietoisempi ja systemaattisempi opinto-ohjaus sekä opiskelijoiden ryhmädynamiikan tuoma positiivinen paine. Järjestämme myös toukokuussa päättäjäiskahvit laitokselta lukuvuoden aikana valmistuneille. Tämä on miellyttävä foorumi vaihtaa ajatuksia opintojen kulusta. Samalla opettajat saavat konkreettisen kuvan siitä, millaisissa tehtävissä laitokselta valmistuneet toimivat. Näin saadun palautteen ja tiedekunnan keräämien virallisten tilastojen mukaan opiskelijat työllistyvät hyvin. Työpaikat ovat kuitenkin aluksi yleensä väliaikaisia ja joskus myös freelance-luonteisia. Vaikka Venäjän kielen ja kirjallisuuden asiantuntijoiden tarve on ollut viime vuosikymmeninä herkkä suhdannevaihteluille, niin ei voida olettaa, että he kävisivät pitkällä tähtäyksellä tarpeettomiksi ellei sitten Suomea siirretä johonkin muuhun maailmankolkkaan.

33 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos 33 Euroopan unionin piirissä Suomelle on luontevasti langennut Venäjän tuntijan rooli. Tämä näkyy muun muassa siinä, että laitoksen asiantuntemukselle on laajaa kysyntää erilaisissa opetus- ja koulutustehtävissä kansallisissa ja kansainvälisissä EU:n rahoittamissa projekteissa. EU:n laajentuminen nostaa puolestaan muut slaavilaiset maat sekä Baltian uudella tavalla kiinnostuksen kohteeksi. Laitoksella on paraikaa käynnissä kolmivuotinen rehtorin rahoittama projekti, jonka tavoitteena on kehittää uudenlaisia välineitä oppimistulosten arviointiin useinhan opetuksen arvioinnissa keskitytään vain itse prosessiin eikä sen tuloksiin. Projektissa on kolme osaa. Yhdestä niistä selvitetään laitoksemme venäjän opiskelijoiden kielitaidon tasoa valtakunnallisen YKI-testin avulla. Tämä vaihe on jo suoritettu. Toisessa osassa laaditaan karttuvan tiedon analysointiin tarkoitettu ns. progress-testi. Sen alustavaa versiota on testattu sekä opettajilla että opiskelijoilla. Kolmantena osana on psykologinen testi, jossa selvitetään mahdollisuutta saada tietoa siitä, heijastavatko vieraskielisten ärsykkeiden synnyttämät muutokset aivokäyrissä opiskelijan kielitaidon tasoa. Lukuvuonna tehtiin pilottitestit HYKS:n BioMag-laboratoriossa. Varsinaiset testit tehdään alkavana lukuvuonna. Laitos sai vuonna 2001 Helsingin yliopiston laadukkaan toiminnan kannustuspalkinnon. Valinnan perusteena on kolme kriteeriä: yhteisöllisyys, kehityssuuntautuneisuus ja tulevaisuusvastuu. Kehityssuuntautuneisuutta määritellään valintakriteereissä muun muassa seuraavaan tapaan: Keskeisiä piirteitä ovat yksikön uusiutumiskyky ja luovuus, samoin joustavuus ja innovatiivisuus (oppiva organisaatio). Toimiva itsearviointijärjestelmä, pitkäjänteinen opetuksen ja tutkintojen kehittäminen ja tutkimusedellytyksistä huolehtiminen luovat pohjan laadukkaalle toiminnalle. Helsingin yliopiston vuonna 1999 järjestämässä tutkimuksen arvioinnissa laitoksemme sai arvion 6/7, mikä oli selvästi yli tiedekunnan ja yliopiston keskiarvon. Itse arviointilausunto on luettavissa osoitteessa researcheval. Laitoksemme on viime vuosina toiminut määrätietoisesti opetuksen kehittämiseksi. Tästä on jo nähtävissä konkreettisia tuloksia. Meillä ei ole kuitenkaan sellaista harhakuvaa, että toimintamme olisi kaikilta osin riittävän tehokasta. Seuraavaan on kirjattu joitakin kehittämiskohteita ja uhkia. Koko laitos kuten kansainvälinen koulutuksen arviointipaneeli totesi, tiedekunnan kieli-, kirjallisuus- ja kulttuuriaineiden yhteistyössä on vielä paljon parannettavaa opiskelijoiden toivomuksesta laitoksemme kotisivulle sijoitetaan palautelaatikko, jonne opiskelijat voivat kirjoittaa kommenttejaan laitoksen opetuksesta ja muusta toiminnasta vaikka laitoksemme kotisivusto on tyylikäs ja toimiva, sitä voisi käyttää nykyistä paljon tehokkaampaan tiedonjakamiseen myös yliopiston ulkopuolelle (sekä kotimaahan että ulkomaille) laitokselta valmistuneihin tulisi pitää säännöllisempää yhteyttä, jotta heitä voitaisiin käyttää avuksi esimerkiksi työharjoittelupaikkojen järjestämisessä

34 34 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos Venäjän kieli ja kirjallisuus äidinkielen linjan kehittäminen on edelleen kesken; sen tavoitteiden ja oppisisältöjen määrittelyssä voitaisiin tehdä yhteistyötä UCLA:n kanssa sivuaineopiskelijoiden asema tulisi selvittää ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin jatkossa opiskelijoiden rekrytointipohja saattaa kaventua, tämän vuoksi tarvitaan laitoksen markkinointia lukioihin päin kilpailu koulutusmarkkinoilla kiristyy, erilaiset näennäiskoulutuksen saaneet Venäjä-asiantuntijat voivat vaikeuttaa valmistuneiden työnsaantia ellei työnantajille pystytä selkeyttämään laitoksemme opiskelijoiden laajaa tieto- ja taitopohjaa Slaavilaiset kielet ja kulttuurit, balttilaiset kielet ja kulttuurit opiskelijoille tulisi tarjota entistä monipuolisempia opintojaksoja, joissa käsitellään kohdemaiden kirjallisuutta, kulttuuria ja muita maantuntemuksellisia aineksia; koska resurssit ovat vähäisiä, tämä on mahdollista vain tiivistämällä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa tutkintovaatimuksia tulee kehittää siihen suuntaan, että opiskelija voi selkeämmin valmistua yhden kielialueen asiantuntijaksi; tämä merkitsee kielikohtaisten linjojen muuttamista erillisten oppiaineiden suuntaan syventävissä opinnoissa tulisi tarjota enemmän vaihtoehtoisuutta opintojen sisällöissä oppiaineiden tulisi tehdä toimintaansa tunnetummaksi niin yliopisto-opiskelijoiden parissa kuin lukioissakin

35 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos 35 Ehdotus korkealaatuisen perus- ja/tai jatkokoulutuksen yksiköksi ehdotusta täydentävät tilasto- ja taustatiedot Yliopisto Laitos/yksikkö Helsingin yliopisto Slavistiikan ja baltologian laitos Lisätietoja antaa: Nimi ja asema Arto Mustajoki, esimies Puhelinnumero Sähköpostiosoite Yliopiston ehdotus koskee (ympyröikää oikea vaihtoehto) 1 tiedekuntaa 5 tutkijakoulua 2 osastoa 6 verkostohanketta 3 laitosta 7 muuta, mitä? 4 koulutusohjelmaa Korkeakoulujen arviointineuvosto pyytää antamaan laatuyksikköehdotusta koskevat tilasto- ja taustatiedot soveltuvilta osin tällä lomakkeella. Laatuyksiköiden valinnassa painotetaan koulutuksen laatua. Määrällisiä tietoja käytetään asiantuntijaryhmissä lähinnä kokonaiskuvan saamiseksi ehdotuksen tekijän antaman koulutuksen laajuudesta. Mikäli osa pyydetyistä tiedoista puuttuu, perustelkaa, miksi niitä ei voida antaa. 1. Yksikön opiskelijarakenne Perustutkinto-opiskelijat Aloituspaikat Ensisijaiset hakijat Hyväksytyt uudet opiskelijat Kirjoittautuneet uudet opiskelijat Kirjoilla olevat opiskelijat yhteensä Suoritetut ylemmät perustutkinnot Ylemmän kk-tutkinnon keskimääräinen suoritusaika vuosina 12,4 10,6 8,5 Ylemmän kk-tutkinnon keskimääräinen laajuus opintoviikkoina Yksikön perustutkinto-opiskelijoiden suorittamat opintoviikot Jatko-opiskelijat Kirjoilla olevat opiskelijat yhteensä Suoritetut lisensiaatin tutkinnot Suoritetut tohtorin tutkinnot Sivuaineopiskelijat (muualta kuin omasta yksiköstä) Opiskelijat yhteensä (arvio) Yksikön sivuaineopiskelijoiden suorittamat opintoviikot

36 36 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos Erilliskoulutus (esim. opettajan pedagogiset opinnot) Opiskelijat yhteensä Yksikössä erilliskoulutuksessa suoritetut opintoviikot yhteensä Muu yksikön antama koulutus Yksikössä suoritetut muut opintoviikot yhteensä n. 30 n. 30 n. 30 Kuvaus koulutuksesta 2. Opetus-, tutkimus- ja muu henkilökuntarakenne Renvall-instituutin Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen opiskelijat suorittavat opintojaksoja myös Venäjän kielessä ja kirjallisuudessa. Ov-määrä on keskimäärin 30 ov /vuosi Opetus- ja tutkimushenkilökunta, henkilötyövuodet yhteensä 28,9 27,8 24,6 Professorit (nimet pyydetään alla) Lehtorit 12 11,7 12,6 Päätoimiset tuntiopettajat Sivutoimiset tuntiopettajat 0,5 0,7 1,2 Yliassistentit/apulaisopettajat 1 1 0,6 Assistentit Tutkijat 5,8 5,5 1,5 Muun henkilökunnan määrä 1,6 1,7 1,7 Professorien nimet ja tehtäväalat vuonna 2001 (jatketaan tarvittaessa kääntöpuol.) Arto Mustajoki, Venäjän kieli, esimies Jouko Lindstedt, Slaavilaiset kielet ja kulttuurit Pekka Pesonen, Venäläinen kirjallisuus 3. Yksikön rahoitus Toimintamenomäärärahat, 1000 mk Ulkopuolinen rahoitus, 1000 mk Tutkijakoulutoiminta Toiminta tutkijakoulun Kielentutkimuksen tutkijakoulu LANGNET (p) 1999-; koordinaattorina (k) tai Kirjallisuudentutkimuksen valtakunnallinen tutkijakoulu (p) 1999-; partnerina (p) eri vuosina Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen tutkijakoulu (p) Ylemmän kk-tutkinnon suorittaneiden työhön sijoittuminen valmistumisvuoden mukaan Valmistumisvuosi Työllistymisprosentti tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan kalenterivuoden lopussa 70 % 75% 75 % sijoittumistietojen lähde Tilastokeskuksen sijoittumistilastot 1997 ja 1998: HY:n hum. tiedekunnan selvitykset 1998 ja 1999 valmistuneiden työllistymisestä arviointi tiedon luotettavuudesta, Arvio tietojen luotettavuudesta 90 % esim. sijoittumisselvitysten vastaus-%

37 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos 37 Arviointipalaute Koulutuksen tehtävä, tavoitteet ja sisällöt Helsingin yliopiston slavistiikan ja baltologian laitoksella voi opiskella pää- ja sivuaineena kolmea oppiainetta: Venäjän kieltä ja kirjallisuutta, slaavilaisia kieliä ja kulttuureita sekä balttilaisia kieliä ja kulttuureita. Laitoksella annettavan koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille monipuoliset valmiudet toimia erilaisissa tehtävissä, joissa tarvitaan kyseisten kielten ja kulttuurialueiden tuntemusta. Oppimistavoitteiden määrittelyyn pyrkivä työskentely on ollut varsin laajaa. Tavoitteena olevat tiedot ja taidot on määritelty ehdotuksessa ansiokkaasti. Koulutuksen tehtävät, tavoitteet ja sisällöt on kuvattu kolmivaiheisena prosessina ammatti- ja tehtäväkuvien, valmiuksien ja viimein koulutustehtävän kautta. Opetusta on kehitetty kolmen vaiheen kautta: geneeristen taitojen eli yleisvalmiuksien määrittely, sisällöllisten valmiuksien kuvaus ja edellisten siirtäminen osaksi tutkintovaatimuksia ja opinto-ohjelmaa. Sisällöllisten valmiuksien analyysi on johtanut merkittäviin muutoksiin tutkintovaatimuksissa ja opetusohjelmassa, muun muassa käytännön kielitaidon ja erilaisen maantuntemuksellisten opetussisältöjen painottamiseen. Työelämän tarpeet on otettu hyvin huomioon koulutuksen toteutuksessa. Laitoksen huoli opiskelijoidensa työllistymisestä on tuottanut mallin, jossa humanistisen tiedekunnan kieliaineiden opiskelijat voivat suorittaa 20 opintoviikon sivuainekokonaisuuden Helsingin kauppakorkeakoulussa. Opiskelijat ovat kokeneet tällaisen sivuainepaketin tarpeelliseksi. Laitos on humanistisen tiedekunnan pilottilaitoksia opiskelijoiden työharjoittelutoiminnassa. Tutkimuksen ja opetuksen välistä yhteyttä vahvistavat monien venäjän kielen lehtoreiden tekemät tutkimukset, joissa aiheena on erilaisten venäjän ja suomen rakenteellisten piirteiden vertailu. Laitoksella on ollut tapana, että professorit ja lehtorit pitävät mahdollisuuksien mukaan myös suoraan omaan tutkimusalaansa liittyviä syventävien opintojen kursseja. Tutkimuksen ja opetuksen integraatio toteutuu myös sitä kautta, että jatkokoulutettavat osallistuvat opetuksen toteuttamiseen. Laitos on erityisen ansioitunut jatkotutkintojen järjestämisessä laitoksen oman arvion mukaan Venäjän kieli ja kirjallisuus on tohtorintutkintojen määrässä tehokkain kieliaine Suomessa. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö tutkimuksen saralla on tiivistä. Koulutuksen toteutus Koulutuksen toteuttamisessa hyödynnetään laitoksen monialaisuudesta johtuvaa monimuotoisuutta ja integrointia. Yhdessä oppiminen, opiskelijalähtöisyys ja uuden teknologian hyödyntäminen nousevat keskeisiksi. Opetuksessa on kokeiltu myös dialogiopetusta, opettajien yhteishankkeita ja opetuksen integrointia laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Mittavin panostus uuden teknologian alalla on ollut venäläisen kulttuurin virtuaaliyliopistoverkkokurssi Venäläinen mosaiikki, joka suunniteltiin ja toteutettiin henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteistyönä. Tenttimistavoissa noudatetaan monimuotoisuuden periaatetta. Vaikka erilaisten ryhmätyömuotojen, esseetenttien ja luentopäiväkirjojen käyttö on lisääntynyt, ei laitos ole kuitenkaan täysin luopunut mahdollisuudesta tenttiä opintojaksoja. Laitos perustelee erilaisten opetusmenetelmien tarvetta opiskelijalähtöisesti on tärkeää, että opetus- ja arviointimenetelmät vaihtelevat, koska opiskelijat edustavat erilaisia opiskelijatyyppejä. Erilaisten opetus- ja arviointimenetelmien tarvetta verrattuna muihin oppiaineisiin lisää myös se, että kieliaineissa taitokomponentilla on suurempi osuus kuin monissa muissa yliopistollisissa oppiaineissa. Pienten kielten laitoksella opettajien on myös valmistettava itse oppimateriaalinsa tällainen on käytäntö slavistiikan ja baltologian

38 38 Helsingin yliopisto: Slavistiikan ja baltologian laitos laitoksellakin. Laitoksen opettajien pedagogisia valmiuksia kehitetään ja pidetään yllä kolmella tavalla: laitoksen piirissä pyritään vaihtamaan kokemuksia eri opetusmuotojen käytöstä, opettajat osallistuvat yliopiston järjestämiin koulutustilaisuuksiin sekä laitokselle kutsutaan aika ajoin kouluttajia, jotka pitävät opettajien toivomista aiheista alustuksia. Koulutuksen arviointi Laitoksella on luovuttu standardoidun palautteen keruusta, koska opiskelijat ovat turtuneet sellaiseen menettelyyn. Uusien kurssien yhteydessä kerätään kuitenkin myös kirjallista palautetta, kommentteja kurssin sisällöstä ja opetuksen muodoista. Koska laitos on pieni, palautetta on mahdollista antaa myös epämuodollisesti. Laitos kerää palautetta opiskelijoilta lähettämällä kyselyitä valmistuneille, tekemällä seurantatutkimuksia sekä järjestämällä keskustelutilaisuuksia valmistuville opiskelijoille. Opiskelijat voivat saada suoraa palautetta myös vanhan, kielten opiskelussa yleisesti käytetyn käytännön mukaan, jossa opintokokonaisuuksien suoritusmerkinnät siirretään rekisteriin vasta, kun opiskelija on käynyt professorin vastaanotolla. Laitos on osaltaan mukana myös Helsingin yliopiston hankkeessa, joka tähtää opiskelijoiden oppimistulosten arvioinnin kehittämiseen. Yleisarvio Slavistiikan ja baltologian laitoksella on tietoisesti ja pitkäjänteisesti kehitetty koulutusta. Monia hyviä keinoja koulutuksen kehittämiseksi on löydetty ja oppimisprosesseja on onnistuttu muokkaamaan erilaisten kokeilujen kautta ilmeisen hyvään suuntaan. Uudenlainen tapa hahmottaa yliopistollista opiskelua näkyy tutkintovaatimusten uudistamistyössä, joka on tuottanut laadullista ja määrällistä tuotosta. Opetussuunnitelmamuutoksilla on voitu palvella eri kielitaustoista tulevia opiskelijoita tehokkaammin. Laitoksen kansainvälinen tutkimusyhteistyö on tiivistä. Oppiaineiden luonteen vuoksi olisi hyvä, että laitoksella olisi säännönmukainen tapa integroida kansainvälisen yhteistyön tuomaa hyötyä opetukseen. Opetuksen ja kansainvälisen yhteistyön kytkemisessä voisi hyödyntää tieto- ja viestintätekniikan tuomia mahdollisuuksia (esimerkiksi ryhmäkeskustelut verkossa ja videoneuvottelut).

39 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos 39 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos Ehdotus korkealaatuisen perus- ja jatkokoulutuksen valtakunnalliseksi yksiköksi Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksella on erityisvastuu omasta alastaan sen valtakunnallisesti ja kansainvälisesti suurimpana yliopistollisena opetus- ja tutkimusyksikkönä. Laitoksen tehtävänä on tuottaa kansainvälisen lingvistiikan ja suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin suomen kieltä koskevaa uutta tutkimustietoa, antaa tutkimukseen pohjautuvaa perusopetusta ja kouluttaa uusia tutkijoita. Erityisen haastavia muutoksia laitoksen toimintaympäristössä ovat viime vuosina olleet Suomen kansainvälistymiskehitys, viestintäympäristön muuttuminen sekä kasvava tarve valmistuvista äidinkielen ja kirjallisuuden opettajista suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Laitokseen kuuluu kaksi oppiainetta: suomen kieli sekä muualla kuin Suomessa koulusivistyksensä hankkineille opiskelijoille tarkoitettu Suomen kieli ja kulttuuri. Lisäksi laitos vastaa koko yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden suomen kielen opetuksesta ja humanistisen tiedekunnan suomenkielisten opiskelijoiden kirjallisen viestinnän opetuksesta, osallistuu avoimen korkeakoulun opetukseen ja opettajien täydennyskoulutukseen. Laitos on valittu valtakunnallisten korkealaatuisen koulutuksen yksikköjen joukkoon vuosiksi Arviointipalautteessaan Korkeakoulujen arviointineuvosto kuvailee laitosta seuraavasti: Koulutuksen vahvuuksia ovat sen yleinen vaikuttavuus, monipuolisuus ja valinnaisuus, kehittymiskyky, opintojen rytmitys, kansainväliset mahdollisuudet ja kannustavuus. Luonnehdinta sopii edelleenkin kuvaamaan koulutusta suomen kielen laitoksessa. Tämä esitys keskittyy esittelemään nykytilannetta ja luonnehtimaan valinnan jälkeen tehtyä kehittämistyötä. Olennaista pohja-aineistoa on laitoksen lukuvuonna tekemä itsearviointi, jota varten koottiin sekä keskusteluissa että kyselylomakkeilla opettajakunnan ja opiskelijoiden näkemyksiä. Muuta dokumentoitua aineistoa ovat Helsingin yliopistossa 1999 toteutettu tutkimuksen arviointi ja lukuvuonna toteutettu koulutuksen arviointi sekä valtakunnalliset aineenopettajakoulutusta koskevat raportit. Laitos on tehnyt omassa piirissään näihin arviointeihin liittyviä perusselvityksiä, joista on ollut hyötyä oman toiminnan suunnittelussa. Tämä esitys on tehty henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteistyönä.

40 40 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos 1 Koulutuksen tehtävä, tavoitteet ja sisällöt Keskeiset tavoitteet ja niiden laadintaprosessi Laitoksen päämääränä on sekä opetuksen että tutkimuksen korkea taso ja monipuolisuus. Peruskoulutuksessa tavoitteena on kouluttaa osaavia ja monipuolisia kielen ammattilaisia, joilla on valmistuessaan oman alansa perustaidot ja -tiedot ja valmiudet toimia erilaisissa työtehtävissä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksessa ja jatkokoulutuksessa tähdätään kansainvälisyteen ja innovaatioihin. Erityisasemassa on aineenopettajakoulutus, sillä huomattava osa valmistuneista sijoittuu joko äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi tai suomi toisena kielenä -opettajaksi. Laitos on reagoinut uhkaavaan aineenopettajapulaan kasvattamalla vajaassa kymmenessä vuodessa sisäänottonsa 45:stä 80 opiskelijaan (näistä 10 Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoita) ja korotuttamalla opettajankoulutuksen kiintiön 25:stä 45:een (10 paikkaa varattu suomi toisena kielenä - opetukseen erikoistuville). Lisäksi vuonna 2001 on käynnistetty aineenopettajakoulutuksen kehittämishanke. Paitsi opettajiksi laitokselta valmistuvia suomen kielen ammattilaisia sijoittuu mm. kielenhuoltotehtäviin, yhteisöjen ja yritysten tiedottajiksi, toimittajiksi, kustantajien palvelukseen, kääntäjiksi ja tulkeiksi. Tavoitteita muokataan monivaiheisessa prosessissa: niistä keskustellaan koko henkilökunnan viikoittaisissa kokouksissa, henkilökunnan omissa sekä henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteisissä suunnittelupäivissä sekä johtoryhmässä. Virikkeitä uudistuksille on saatu myös koulutusta koskevista valtakunnallisista ja Helsingin yliopiston sisäisistä selvityksistä ja arvioinneista. Ydinsisällöt ja osaamisalueet Opinnoissaan opiskelija saa monipuolisen näkemyksen kielestä, sen merkityksestä ihmiselle ja sen asemasta kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Perusta luodaan kaikille yhteisissä perusopinnoissa ja kaikille yhteisissä aine- ja syventävien opintojen jaksoissa ( ov). Erikoistuminen tapahtuu opiskelijan omien tavoitteiden mukaan. Näitä erikoistumisopintoja suomen kielen pääaineopiskelijan tutkinnossa on aineopinnoista puolet (10 ov) ja syventävistä opinnoista valtaosa (18 ov) sekä pro gradu -tutkielma (20 ov). Myös yliopiston kansainvälisille opiskelijoille suunnatuissa Suomen kielen ja kulttuurin opinnoissa perusopinnot ovat kaikille yhteiset, ja tämän jälkeen opinnoissa yhdistyvät kaikille yhteiset ja valinnaiset osuudet. Suomen kielen ja kulttuurin opintojen sisällöille on leimallista monialaisuus: aineopinnoista lähtien opiskelijoita kannustetaan sisällyttämään tutkintoon ja sen osakokonaisuuksiin myös muiden aineiden opintoja. Opetustarjonnassa on sovitettu yhteen yhteiskunnan koulutustarve, opiskelijoiden tarpeet ja toiveet sekä henkilökunnan erityisosaaminen: aineopinnoissa ja syventävissä opinnoissa tarjolla olevia valinnaisia puoliarvosanoja muokataan jatkuvasti. Koulutuksen painopiste on kielen käyttöön liittyvissä ilmiöissä. Uudessa koulutuskokeilussa, äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan koulutusohjelmassa, erityistä huomiota on kiinnitetty opetustyössä tarvittavien taitojen ja tietojen hankkimiseen.

41 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos 41 Tehtävien, tavoitteiden ja sisältöjen keskinäiset kytkökset Suomen kielen opinnot koostuvat kaikille yhteisistä viiden ov:n moduuleista sekä valinnaisista puoliarvosanoista, jotka ovat laajennettavissa kokonaisiksi 20 ov:n arvosanoiksi. Pro gradu (20 ov) rakentuu jonkin valitun puoliarvosanan ja usein myös siitä tehdyn praktikumtyön varaan. Seuraavan kerran valinnaisten puoliarvosanojen valikoima ja sisällöt arvioidaan opiskelijoiden ja opettajien yhteisessä opintojen kehittämisseminaarissa syksyllä 2002; näin huolehditaan, että tarjolla olevat puoliarvosanat ja niiden sisällöt vastaavat koulutuksen ajankohtaisiin haasteisiin. Valittavana olevat puoliarvosanat: Kielen kehitys ja vaihtelu Kielellinen vuorovaikutus Kielioppi, sanasto ja semantiikka Kognitiivinen kielentutkimus Kielikonsultointi (kirjoittaminen ja kielenhuolto) Nimistöntutkimus Suomi toisena ja vieraana kielenä Tekstintutkimus: teksti, kulttuuri ja yhteiskunta Kielellinen viestintä (monitieteinen arvosana) Opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutus Kansainvälinen tutkimuksen arviointipaneeli luonnehti vuonna 1999 laitoksella tehtävää tutkimusta seuraavasti: the Department of Finnish at the University of Helsinki can hardly be beaten by any other mother-tongue department in Europe in the quality of its reseach output. Arviointipaneeli korostaa myös pro gradu -töiden korkeaa laatua ja toteaa: Considering the resources available we find the balance between teaching, research training, and research admirable. Opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutus näkyy niin opiskelussa, kurssitarjonnassa kuin opetuksessakin. Laitoksen gradupiirit ja praktikumit ovat temaattisia tutkimusseminaareja, ja opiskelijoita kytketään mukaan mm. Suomen Akatemian rahoittamiin tutkimushankkeisiin, joiden piirissä toimii kaikentasoisia tutkijoita perustutkinto-opiskelijoista professoreihin asti. Monet praktikumtyöt viimeistellään julkaistaviksi artikkeleiksi: vuodesta 1997 lähtien laitos on julkaissut Kielen opissa -sarjaa, johon kuuluu laitoksen opiskelijoiden kirjoittamia ja yhteistyössä opettajien kanssa toimittamia temaattisia artikkelikokoelmia. Näin opiskelijat harjaantuvat paitsi tutkimukseen myös toimitustyöhön, julkaisutoimintaan ja tiimityöskentelyyn. Sarjassa on tähän mennessä julkaistu seitsemän artikkelikokoelmaa. Laitoksen opettajilla on mahdollisuus erikoistua, ja eri tutkimusalojen asiantuntemus kootaan yhteen mm. monen opettajan yhdessä vetämillä kursseilla. Yhteistyökurssit ovat antoisia sekä opettajien että opiskelijoiden kannalta; kurssien tarjoamat näkökulmat monipuolistuvat, ja myös opettajilla on mahdollisuus oppia toinen toisiltaan.

42 42 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos Työelämän tarpeiden huomioon ottaminen Opiskelijoiden mukaan työelämän tarpeet on kurssitarjonnassa huomioitu poikkeuksellisen hyvin. Aine- ja syventävien opintojen vaiheessa opiskelija voi valita esimerkiksi tiedotekurssin, suomentamisen tai kirjoittamisen kurssin, tekstien arviointikurssin tai aikakauslehtijournalismin kurssin. Kurssien pitäjät ovat alansa asiantuntijoita. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi aikovat opiskelijat ovat toivoneet enemmän kursseja, joilla tarkastellaan kieltä pedagogisesta näkökulmasta, ja tähän toiveeseen vastaa lukuvuoden kursseista mm. Eväitä äidinkielen opetukseen -kurssi, jonka suunnittelussa opiskelijoilla on ollut alusta lähtien merkittävä rooli. Suomen kielen ja kulttuurin opetustarjonnassa on lisätty opetusta kääntämisen ja suomesta tulkkaamisen alalta. Työelämän tarpeisiin ei vastata ainoastaan opiskeltavien sisältöjen vaan myös monipuolisten opiskelumuotojen kautta. Käytössä olevat opiskelumuodot kehittävät oman alan osaamisen ohessa akateemiselta kansalaiselta vaadittavia yleistaitoja, jotka työelämässä jo rekrytointitilanteista lähtien ovat usein varsin keskeisellä sijalla. Erityissijalla on viestintätaitojen kehittäminen, ja tavoitteena ovat monipuoliset viestintätaidot äidinkielessä, hyvä kielitaito myös muissa kielissä ja ajantasaiset tieto- ja viestintätekniset valmiudet. Tavoitteiden ja sisältöjen kehittäminen Uusi haaste koulutuksen suunnittelulle on ollut äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan koulutusohjelma, suomen kielen, kirjallisuusaineiden ja opettajankoulutuslaitoksen sekä humanistisen tiedekunnan yhteisesti suunnittelema ja toteuttama koulutuskokeilu, jonka tarkoituksena on valmistaa lisää opettajia helpottamaan lähivuosina uhkaavaa opettajapulaa ja samalla uudistaa aineenopettajakoulutuksen rakennetta ja sisältöä. Koulutusohjelmassa uudet opiskelijat aloittavat jo ensimmäisenä opiskeluvuonna sekä suomen kielen, kirjallisuuden että kasvatustieteen opinnot, ja koulutuksen toteuttamiseen osallistuvat yksiköt toimivat tiiviissä yhteistyössä keskenään. Lisäpanostuksena laitos on palkannut yliopistonlehtorin, jolla on erityisvastuu suomen kielen opinnoista koulutusohjelmassa. Näin saadaan uusia kokemuksia myös omaopettajasysteemin toimivuudesta. Tavoitteena on, että koulutuskokeilusta saatavat kokemukset ohjaavat aineenopettajakoulutuksen uudistamista kokonaisuudessaan ja onnistuneet ratkaisut voidaan siirtää osaksi aineenopettajakoulutuksen arkea. 2 Koulutuksen toteutus Opiskeluympäristöt ja niiden kytkeytyminen koulutuksen tavoitteisiin ja sisältöihin Laitos on nostanut tekemällä oppimisen, vuorovaikutuksellisuuden ja yhteistoiminnallisen oppimisen keskeiseen asemaan koulutuksessa. Opintojen kaikissa vaiheissa on tarjolla runsaasti pienryhmäopetusta. Toistaiseksi on pystytty palk-

43 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos 43 kaamaan tuntiopettajia, jotta ryhmät olisivat sopivan kokoisia ja opiskelijat pääsisivät haluamilleen kursseille. Erilaisia kursseja järjestetään runsaasti, ja kurssitarjotin vaihtelee vuosittain; tutkimusalojen keskeisiä kursseja järjestetään toki jokaisena lukuvuonna, mutta niiden lisäksi tarjolla on jatkuvasti aiheeltaan vaihtuvia erityisalojen kursseja, jotka lisäävät paitsi opetustarjonnan monipuolisuutta myös ajankohtaisuutta. Painopisteen siirto suorasta kontaktiopetuksesta yksilölliseen opiskelun ohjaukseen ja pienryhmätyöskentelyyn näkyy etenkin praktikumiryhmien ja gradupiirien työskentelyssä: opinnoissa on yhä enemmän pikemmin taitojen ja työelämässä tarpeellisten valmiuksien kuin pelkän tiedon omaksumista. Vertaisopetusta hyödynnetään etenkin kurssiassistenttitoiminnassa ja lukupiireissä. Opinnoissaan jo pidemmälle ehtineet kurssiassistentit syventävät opetuskeskusteluja tuomalla keskusteluun uusia näkökulmia, ja ulkomaalaisille suomen kielen opiskelijoille tarkoitetuilla kursseilla kurssiassistentit mm. järjestävät keskusteluharjoituksia, avustavat harjoitusten laatimisessa ja antavat yksilöllistä ohjausta. Etenkin suomi toisena kielenä -opettajiksi aikovien koulutuksessa kurssiassistenttitoiminnan kehittäminen on ollut tärkeä uudistus: opiskelijoille on avautunut mahdollisuus hankkia opetuskokemusta ja päästä seuraamaan kokeneiden opettajien toimintaa, ja vastaavasti opettajat ovat saaneet tilaisuuden kehittää opetusta yhteistyössä tulevan opettajapolven kanssa. Myös lukupiiritoimintaa on lisätty. Lukupiireissä opiskelijat tutustuvat kielitieteelliseen kirjallisuuteen ja keskustelevat keskenään lukemastaan; esimerkiksi tenttiin lukeminen on näin paljon antoisampaa. Monilla lukupiireillä on ohjaajana joku laitoksen opettaja tai jatko-opiskelija. Suomen kielen ja kulttuurin opinnoissa työskentely pienryhmissä palvelee kielitaidon kehittymistä ja tarjoaa opiskelijoille toistuvasti arkipäivän kokemuksia monikulttuurisessa yhteisössä toimimisesta. Siten opiskelu tarjoaa avaimia oman ja vieraan kulttuurin ymmärtämiseen, oman kulttuurisen identiteetin hahmottamiseen ja kulttuuristen itsestäänselvyyksien purkamiseen. Sama tapahtuu myös laitoksen molempien oppiaineiden yhteisillä kursseilla, mikä on yksi syy siihen, että oppiaineiden välistä yhteistyötä on pyritty tiivistämään. Tämän yhteistyön laajentaminen on yksi niistä haasteista, jonka etenkin opiskelijat ovat laitokselle asettaneet. Akateemisen kansalaisen yleistaitojen hankkiminen tapahtuu ennen muuta käytössä olevien opiskelumuotojen kautta. Parhaillaan laitos kehittää sellaisia opetusmuotoja, jotka tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden oppiaineen sisältöjen opiskeluun ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöön liittyvien valmiuksien hankkimiseen rinnakkain. Tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien oppimisympäristöjen luominen halutaan toteuttaa niin, että verkon välityksellä tapahtuva opiskelu kytkeytyy osaksi yhteisöllistä oppimista. Olennaista tässä prosessissa on löytää ohjatun ja itsenäisen opiskelun välinen tasapaino ja vahvistaa vertaisopetusta opiskelijoiden välillä. Harjoittelu on liitetty tutkintovaatimuksiin valinnaiseksi osuudeksi syventäviin opintoihin. Ratkaisu korostaa osaltaan käytännössä oppimisen ja työelämässä tarpeellisten taitojen merkitystä. Mahdollisuutta suorittaa osa opinnoista työ-

44 44 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos harjoitteluna on opiskelijoille korostettu, koska erilaisiin työtehtäviin hakeutumisessa työkokemuksen merkitys on noussut yhä ratkaisevammaksi. Laitos on osallistunut humanistisen tiedekunnan pilottihankkeeseen, jossa harjoittelun kehittämiseen ryhdyttiin yhteisvoimin, ja tämän jälkeen laitos on toiminut yhteistyössä tiedekunnan työllistymis- ja tietoteollisuushankkeen kanssa. Laitoksen harjoitteluvastaavana toimii amanuenssi, joka on osallistunut em. hankkeen järjestämään ohjauskoulutukseen ja jolla on monipuolinen kokemus erilaisista yhteistyöhankkeista sekä opiskelijoiden että yliopiston ulkopuolisten tahojen kanssa. Koska suomen kieli kuuluu ns. kansallisiin tieteisiin, merkittävä osa oppimateriaalista on tehtävä omin voimin. Laitoksessa käytettävät oppimateriaalit ovat tarkoituksenmukaisia, monipuolisia ja ajantasaisia, ja myös opiskelijat osallistuvat niiden tuottamiseen. Suomen kielen laitoksella on kolme omaa julkaisusarjaa, ja niitä kaikkia käytetään myös opetusmateriaalina. Kieli-sarjan eri osissa julkaistaan artikkeleita suomen kielen tutkimuksen eri aloilta, ja sen tytärsarja Kakkoskieli käsittää suomi toisena ja vieraana kielenä -alan tutkimusta. Näiden rinnalla julkaistaan Kielen opissa -sarjaa, jossa julkaistaan opiskelijoiden kirjoittamia artikkeleita. Laitoksen opettajien panos suomen kielen oppikirjasarjojen ja muiden suomen kielen opetusmateriaalien tekijöinä on erittäin merkittävä; oppimateriaaleja käytetään suomen kielen opetukseen sekä Suomessa että ulkomailla, yliopistoissa ja niiden ulkopuolella. Yhteistyössä Amsterdamin yliopiston kanssa on saatettu valmiiksi suomen kielen alkeis- ja jatkokurssitasoiseen opiskeluun soveltuva opetuspaketti, johon tekstikirjan lisäksi kuuluu opetusvideo, ja parhaillaan laitoksessa laaditaan vaihto-opiskelijoille suunnattua Suomen kielen ja kulttuurin alkeiskurssia Internetiin. Tämä hanke on osa Euroopan Komission rahoittamaa viiden eurooppalaisen yliopiston yhteistä Welcome-projektia ( Kussakin projektiin osallistuvassa yliopistossa laaditaan vastaava paikallisen kielen ja kulttuurin kurssi maahan saapuvien yliopisto-opiskelijoiden tarpeisiin. Lisäksi laitoksessa on laadittu verkkoon Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden kirjoitustaidon kehittämiseen tarkoitettua opiskelumateriaalia ja suomi 1-tason kertaavaa opiskelumateriaalia sekä runsaasti oheismateriaalia suomen kielen taustan ja alueellisen ja sosiaalisen variaation -kursseille. Useilla kursseilla tietoverkko on otettu osaksi oppimisympäristöä WebCT-ryhmätyöohjelman avulla. Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden käytössä on lisäksi tietokonepohjainen ääntämisohjelma, jota on kehitetty yhteistyössä Tukholman yliopiston kanssa. Suomen kielen kirjasto sijaitse laitoksen välittömässä yhteydessä. Se on kiinteä osa laitosta ja tukee ratkaisevasti opetusta, opiskelua ja tutkimusta. Laitoksen oman kirjaston ansiosta tarvittavaa kirjallisuutta on yleensä hyvin saatavilla. Kirjaston volyymi on n nidettä, ja lisäksi satakunta koti- ja ulkomaista lehteä ja kausijulkaisua. Hankinnoissa otetaan huomioon opiskelijoiden ehdotukset ja toiveet. Kirjastossa on mahdollista käyttää verkkopalveluja ja cd-rom-muotoisia oppimateriaaleja. Laitoksessa sijaitsee myös Muoto-opin arkisto, jossa opiskelijat ja tutkijat voivat työskennellä. Arkistossa ovat käytettävissä kansainvälisestikin ainutlaatuiset murteiden kieliopin kokoelmat sekä laitoksen suomen kielen

45 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos 45 painamattomat opinnäytteet yli sadan vuoden ajalta. Vuonna 2001 on käynnistetty Suomen Akatemian tuella Muoto-opin arkiston digitalisointiprojekti. Opintojen ohjaus, tukeminen ja seuranta Laitoksen tarjoama koulutus jättää runsaasti tilaa opiskelijan omille valinnoille ja vaatii sen vuoksi tehokasta ja jatkuvaa opintojen ohjausta. Kansainväliset suomen kielen opiskelijat tarvitsevat ohjausta siksikin, että monille heistä suomalainen opiskelukulttuuri ja täkäläinen tapa rakentaa tutkinto ovat varsin vieraita. Pääasia opinto-ohjauksessa on toki silloinkin oppiaineen opintojen ohjaaminen, mutta se on liitettävä kontekstiinsa; etenkin opintojen alkuvaiheessa mielekäs ohjaaminen edellyttää usein suomalaiseen yliopisto-opiskeluun perehdyttämistä laajemminkin. Opiskelijoiden kanssa tehtävään henkilökohtaiseen opintojen suunnitteluun käytetään paljon henkilökuntaresursseja, sillä realistinen opintosuunnitelma, johon opiskelija on sitoutunut ja jota tarkennetaan matkan varrella, edistää valmistumista ratkaisevasti. Vastuu opiskelijoiden ohjauksesta on sekä hallinto- että opetushenkilöstöllä. Paljosta ohjauksesta vastaava laitoksen amanuenssi on osallistunut valtakunnalliseen tuutorointikoulutukseen (5 ov) ja toimii tukihenkilönä laitoksen opiskelijatuutoreille, joilla on ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ohjaamisessa keskeinen rooli. Opiskelijatuutoreiden rinnalla ovat jo kymmenen vuoden ajan toimineet opettajatuutorit, joiden puoleen etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijat voivat kääntyä. Ensimmäisen opiskeluvuoden lopulla, jolloin kaikille yhteiset perusopinnot ovat takana ja opiskelijan on otettava alkuvaihetta suurempi vastuu opintojensa suunnittelusta, opiskelija käy opintosuunnitelmansa läpi yhdessä professorin kanssa. Laitos julkaisee vuosittain molempien oppiaineiden opiskelijoille omat opinto-oppaat, jotka täydentävät tiedekunnan yleisiä oppaita. Kaikki näihin oppaisiin sisältyvä tieto ja lisäksi paljon kulloinkin ajankohtaista asiaa löytyy vuonna 2001 perusteellisesti uudistetuilta laitoksen kotisivuilta ( Lisäksi ajankohtaisista asioista tiedottamiseen käytetään oppiaineiden ja kurssien omia sähköpostilistoja. Laitos on tehostanut opinnoissaan viivästyneiden seurantaa, ja on järjestänyt kahtena vuonna postseminaarin, johon on kutsuttu gradunteon keskeyttäneitä opiskelijoita. Sekä praktikum- että pro gradu -vaiheessa henkilökohtaista ohjausta tutkielman tekemiseen on tarjolla runsaasti. Työn varsinaisen ohjaajan lisäksi ohjausta voi saada etenkin assistenteilta ja laitoksen piirissä toimivien tutkimushankkeiden jäseniltä. Koska gradupiirien osallistujat ovat jo tutustuneet yhteiseen erikoisalaan, myös vertaispalautteella on tärkeä rooli osana ohjausta. Opinnäytetöiden aineistojen keruuseen ja hallintaan liittyvissä asioissa opiskelijoiden tukena on lisäksi tutkija, jonka toimenkuvaan tehtävä olennaisesti kuuluu. Etenkin uudessa koulutuskokeilussa, äidinkielen ja kirjallisuuden koulutusohjelmassa, vertaisryhmän merkitys opintoihin sitouttamisessa on koetettu mielekkäällä tavalla käyttää hyväksi. Ainakin alkuvaiheen kokemukset viittaavat siihen, että tässä on myös onnistuttu.

46 46 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat ja vaihtoehtoiset suoritustavat Valinnanvapaus opinnoissa on suuri, joten kaikilla opiskelijoilla on henkilökohtainen opintosuunnitelma. Opintosuunnitelmasta keskustellaan ensimmäisen vuoden lopulla professorin kanssa, ja sen jälkeen kunkin puoliarvosanan vastuuhenkilön kanssa siinä vaiheessa, kun puoliarvosanan opintoja ollaan aloittamassa. Opintokokonaisuuksien ja kurssien suoritusjärjestystä koskevia rajoituksia on vähän. Miltei kaikilla kursseilla on kirjatenttivaihtoehto. Kurssin tai opintojakson loppusuorituksena tentistä on tullut poikkeus, ja tavallisia suoritusmuotoja ovat luentopäiväkirjat, harjoitustyöt, portfoliot, esseet ja tutkielmat. Suoritustapa on useimmiten vastuuhenkilön kanssa neuvoteltavissa. Soveltuvat lähiaineiden kurssit ja ulkomailla suoritetut opinnot sijoitetaan joustavasti osaksi valinnaisia puoliarvosanoja. Kannustaakseen opiskelijoita osallistumaan erilaisiin tieteellisiin tapahtumiin laitos on ottanut käyttöön ns. luentopassin, johon opiskelija voi kerätä osallistumisia esimerkiksi väitöstilaisuuksista ja tieteellisistä kokouksista. Henkilökunnan tieteellinen ja pedagoginen osaaminen Laitoksen opettajakunnasta tohtoreita on toistakymmentä. Opettajien tieteellinen osaaminen on laaja-alaista ja kytkeytyy opetusaiheisiin. Laitos on orientoitunut Helsingin yliopiston uuteen virkarakenteeseen lisäämällä osallistumista henkilöstökoulutukseen. Hallintotehtäviä on keskitetty ja perustettu määräaikainen suunnittelijan virka, jotta opetushenkilöstö voisi paremmin keskittyä omaan erityisosaamiseensa. Pedagogiselle osaamiselle annetaan laitoksessa arvoa, mikä myös näkyy kurssien tasossa: opiskelijoiden mukaan opettajat ovat innostuneita ja innostavia ja hallitsevat kielitieteen eri osa-alueet laaja-alaisesti. Myös uusia virkoja täytettäessä on viranhakijoiden pedagoginen osaaminen ollut keskeinen kriteeri. Useat opettajat ovat osallistuneet korkeakoulupedagogiseen koulutukseen, ja osalla heistä on myös aineenopettajan pätevyys. Lukuvuonna laitoksen opettajista viisi osallistui Opetusteknologiakeskuksen järjestämään 5 ov:n Opetus ja opiskelu virtuaaliyliopistossa, OPE.- FI II -koulutukseen. Kuluvana lukuvuonna laitos järjestää vastaavaa koulutusta yhteistyössä Opetusteknologiakeskuksen ja humanistisen tiedekunnan tukihenkilön kanssa. Lähes koko henkilökunta osallistuu tähän laajamittaiseen koulutukseen, joka on voitu toteuttaa laitoksen vuosina saaman lisärahoituksen turvin. Koulutus on osa laitoksen verkko-opetuksen kehittämishanketta, jolla vahvistetaan opettajien tieto- ja viestintätekniikan käyttöön liittyvää osaamista ja virtuaaliyliopisto-opetuksessa tarpeellisia pedagogisia suunnittelu-, toteutus- ja arviointitaitoja.

47 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos 47 Kotimainen, kansainvälinen ja tieteidenvälinen yhteistyö Laitos on viime vuosina toiminut tiiviissä yhteistyössä naapurilaitostensa kanssa etenkin äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan koulutusohjelman puitteissa. Yhteistyössä kotimaisen kirjallisuuden oppiaineen kanssa laitos on jo tätä ennen toteuttanut useita kursseja, joiden teemat ovat risteilleet kielen- ja kirjallisuudentutkimuksen välimaastossa ja niiden yhtymäkohdissa. Myös kieliaineiden kanssa on toteutettu yhteisiä kursseja: keväällä 2002 ohjelmaan kuului yhteistyössä pohjoismaisten kielten laitoksen kanssa järjestetty kurssi, jolla tarkasteltiin kieltä sosiaalisena ilmiönä, ja keväällä 2003 vastaavaa yhteistyötä harjoitetaan englannin laitoksen kanssa, kun tarkastelun kohteena ovat tekstilajit. Osa laitoksen kursseista toteutetaan muiden yliopistojen ja yliopiston ulkopuolisten tahojen kanssa. Eri aloilla toimivia suomen kielen ammattilaisia osallistuu opetukseen: suomentamisen opetuksesta vastaa ammattikääntäjä, journalistista kirjoittamista ohjaa ammattitoimittaja, ja koulumaailmassa toimivat opettajat tuovat esiin koulutyön näkökulman kursseilla, jotka on suunnattu erityisesti opettamisesta kiinnostuneille opiskelijoille. Jatko-opintojen kannalta keskeinen kotimaisten yliopistojen yhteistyöfoorumi on Langnet, jonka ohjaajapoolissa on mukana useita laitoksen opettajia. Merkittävä yhteistyökumppani suomen kielen laitokselle on Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Laitoksella on tutkimuskeskuksen kanssa yhteisiä tutkimushankkeita, ja tutkimuskeskus tarjoaa laitoksen opiskelijoille vuosittain harjoittelupaikkoja. Uusin yhteistyön muoto on tutkimuskeskuksen ja suomen kielen laitoksen yhteisesti rahoittama viisivuotinen nimistöntutkimuksen professuuri. Laitos on aktiivisesti mukana opiskelija- ja opettajavaihdossa. Sokrates-vaihtoon laitos osallistuu erityisesti Euroopan pienten kielten opettamiseen liittyvissä hankkeissa ja pohjoismaiseen opiskelija- ja opettajavaihtoon Finnplus-verkoston kautta. Vaihtosopimusten nojalla laitos lähettää vuosittain omaa opiskelijaansa ulkomaisiin korkeakouluihin ja ottaa vielä runsaammin vastaan saapuvia vaihto-opiskelijoita ja CIMO:n ulkomaisia stipendiaatteja. Opettajavaihtoa harjoitetaan Tarton, Tallinnan, Petroskoin, Pietarin ja Riian, Pohjoismaissa Tukholman, Oslon, Tromssan, Kööpenhaminan ja Århusin ja muualla Euroopassa mm. Amsterdamin, Ateenan, Napolin ja Yorkin yliopistojen kanssa. Harjoitteluyhteistyötä laitos tekee useiden työnantajien kanssa. Tärkeitä kontakteja työelämään tarjoavat myös Ylioppilastutkintolautakunta sekä Ulkomaisten yliopistojen Suomen kielen ja kulttuurin opintojen neuvottelukunta (UKAN). Kymmenen laitoksen opettajaa on YTL:n sensoreina, ja laitoksen professoreista yksi toimii YTL:n äidinkielen jaoksen puheenjohtajana ja toinen puheenjohtajana UKAN:issa. UKAN:in työssä on mukana myös muita laitoksen opettajia, ja lisäksi osa heistä on itse toiminut ulkomaisissa korkeakouluissa vierailevina lehtoreina tai professoreina. Näiden kanavien kautta tulevat kokemukset vaikuttavat olennaisesti siihen, mihin suuntaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien ja suomi toisena ja vieraana kielenä -opettajien koulutusta kehitetään. Lisäksi yhteyksiä työelämään on luotu tilaustyönä tehtyjen pro gradu -töiden ja alumniopiskelijoiden kautta. Viimeksi keväällä 2002 toteutettiin tilaisuus, johon oli kutsuttu laitoksen entisiä opiskelijoita puhumaan nykyisistä työtehtävistään ja niissä tarvittavista taidoista.

48 48 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos Toteutuksen kehittäminen Koulutuksen uudistustyötä on leimannut pyrkimys yksilötyöskentelystä yhteistyöhön ja yhteisvastuuseen; olennaista on opettajien keskinäinen ja opiskelijoiden ja opettajien välinen yhteistyö, keskustelu ja kokemusten vaihtaminen. Yhteisen tiedon ansiosta onnistuneet kokeilut voidaan vakiinnuttaa toimiviksi käytännöiksi ja samojen ongelmakohtien toistamiselta vältytään. Opetuksen suunnittelussa opettajien keskinäistä yhteistyötä on pyritty lisäämään, jotta voidaan kiinnittää riittävästi huomiota esimerkiksi siihen, miten eri kurssit ja erilaiset opiskelumuodot mahdollisimman hyvin täydentävät toisiaan. Jatkokoulutuksen erityispiirteet Suomen kielen laitos on ollut alusta saakka aktiivisesti mukana valtakunnallisessa kieliaineiden tutkijakoulussa Langnetissa. Laitos järjestää lisäksi vuosittain omin opettajavoimin valtakunnallisen fennistiikan jatkokoulutusseminaarin Suitiassa. Seminaariin on osallistunut jatko-opiskelijoita paitsi maan muista korkeakouluista myös Pohjoismaista ja Virosta. Laitoksen sisäinen jatkokoulutus perustuu säännölliseen tutkijaseminaariin ja henkilökohtaiseen ohjaukseen; ohjauksesta vastaa pääohjaajan lisäksi kolmihenkinen väitöskirjakomitea, johon opiskelija voi kutsua laitoksen rahoituksella myös ulkopuolisia ohjaajia. Samalla on panostettu jatko-opiskelun kansainvälistämiseen. Laitoksella on jatkuvasti ulkomaalaisia jatko-opiskelijoita, jatkokoulutuksessa on käytetty joko itse tai yhdessä Suomen kielitieteellisen yhdistyksen tai tohtorikoulujen kautta hankittuja ulkomaisia opettajia, ja laitos on mukana NorFA:n rahoittamissa pohjoismaisissa tutkijankoulutusverkostoissa. Lisäksi laitos on pyrkinyt järjestelmällisesti edistämään jatko-opiskelijoidensa opiskelua ulkomailla ja osallistumista kansainvälisiin kongresseihin; monet sen omista jatko-opiskelijoista ovat harjoittaneet opintoja ja muutamat myös väitelleet ulkomaisissa yliopistoissa. Laitos järjestää päätoimisille jatko-opiskelijoille virikkeellisen työympäristön, asianmukaiset työvälineet ja tarpeelliset työtilat sekä tutkimuksen tukitoiminnot. Jatko-opintojen tutkintovaatimukset ovat joustavat; niissä on otettu huomioon monet kouluttautumisen ja tieteellisessä yhteisössä toimimisen muodot. Jatkoopiskelijat osallistuvat tutkimushankkeisiin, joissa on mukana eri vaiheissa olevia opiskelijoita ja tutkijoita, ja antavat opetusta etenkin omalta erikoisalaltaan. He tarjoavat myös oman lisäpanoksensa gradujen ohjaukseen; useissa pro gradu- ja väitöskirjatöissä on käytetty yhteistä tutkimusaineistoa. Koulutustarve on ennakoitu: ikäpolven vaihdoksen myötä tällä vuosikymmenellä tarvitaan kymmeniä tohtorikoulutuksen saaneita tutkijoita ja opettajia ennen muuta yliopistoissa sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Tuloksellisen jatkokoulutuksen ansiosta laitos on saanut uusia lahjakkaita opettajia ja tutkijoita, ja potentiaalista työvoimaa on tarjolla myös tulevaisuudessa. Lukuvuonna on tiedossa puolenkymmentä väitöstilaisuutta.

49 3 Koulutuksen arviointi Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos 49 Opetuksen ja oppimisen arviointikäytännöt Kaikki laitoksen kehittämistilaisuudet ovat myös arviointitilanteita; koulutuskokonaisuuden, opetustyön ja sen tulosten arviointi on olennainen osa koulutuksen kehittämistä. Laitos on toteuttanut edellisen koulutusta koskevan arviointikyselyn keväällä 2001, jolloin kyselyyn osallistui niin perus- ja jatko-opiskelijoita kuin henkilökuntaakin. Opintorekisterin avulla seurataan jatkuvasti kurssikohtaisesti opiskelijoiden ja opintosuoritusten määrää. Lisäksi jokaisen kurssin osallistujat täyttävät kurssikyselyn ja vastausten pohjalta laaditaan vuosittain arviointiraportti laitoksen kursseista. Palautetta täydentävät opiskelijoiden haastattelut, ja saadut kokemukset, kritiikki ja kiitokset otetaan huomioon kulloinkin tulevan lukuvuoden opetusta suunniteltaessa. Opiskelijoille opintojen kehittämiseen osallistuminen on mielekästä, koska rakentaviin ehdotuksiin reagoidaan yleensä ripeästi ei vasta vuosien jälkeen. Oppimisen arviointikäytännöt valitaan asetettujen tavoitteiden perusteella, ja etenkin projekteissa oppiminen ohjaa siihen, että arviointi tapahtuu prosessina pitkin matkaa ja opiskelijat voivat itse osallistua oppimisensa arviointiin. Suomen kielen ja kulttuurin opinnoissa lähes kaikkien kurssien lopuksi järjestetään palautetunti. Käytäntö on toiminut ilmeisen hyvin, sillä opiskelijat ovat toivoneet palautetunnin tulevan tavaksi koko laitoksella. Työllistymisen ja täydennyskoulutustarpeen seuranta Koska laitokselta valmistuneet lähes poikkeuksetta sijoittuvat koulutustaan vastaaviin tehtäviin ja alan ammattilaisista on ollut työmarkkinoilla kysyntää yli tarjonnan, laitos on nostanut sisäänottoa. Laitos on myös ollut aktiivisesti mukana täydennyskoulutuksen järjestämisessä. Yhteistyö Helsingin yliopiston avoimen yliopiston täydennyskoulutusyksikköjen kanssa sekä kontaktit koulumaailmaan ovat tärkeitä täydennyskoulutustarpeen seurannassa. Laitos on osallistunut suomi toisena kielenä -opettajien täydennyskoulutukseen alusta alkaen, ja lukuvuonna laitos järjestää yhdessä Vantaan täydennyskoulutuslaitoksen kanssa perustutkinto-opiskelijoille ja täydennyskoulutettaville yhteisen koulutusjakson. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille laitos on järjestänyt useita täydennyskoulutusviikonloppuja, ja lukuvuonna käynnistyy Helsingin yliopiston Tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenian ja Helsingin kaupungin välillä säännöllinen täydennyskoulutusyhteistyö. Yhteistyö aloitetaan äidinkielen ja kirjallisuuden sekä finskan (modersmålsinriktad finska) opettajien täydennyskoulutuksella, jossa laitoksen opettajat ja jatko-opiskelijat toimivat kouluttajina. Lukuvuonna opettajien täydennyskoulutusta toteutetaan myös Helsingin yliopiston avoimen yliopiston Kouvolan yksikön kanssa.

50 50 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos Aiemmat tunnustukset ja palkinnot Suomen Akatemian arvioinnin (1996) ja Der Spiegel -lehden teettämän arvioinnin (1998) perinne on jatkunut: Laitos on valittu vuosiksi valtakunnalliseksi korkealaatuisen koulutuksen yksiköksi, Helsingin yliopiston kansainvälisessä tutkimuksen arvioinnissa vuonna 1999 laitos sai korkeimmat mahdolliset pisteet ja vastaavassa tutkintojen ja koulutuksen arvioinnissa vuonna 2002 myönteisen palautteen. Viimeisimmässä arvioinnissa laitoskohtaista palautetta annettiin kaiken kaikkiaan vain vähän, mutta tavoitteiden, koulutuksen käytänteiden ja oppimisen arvioinnin välistä johdonmukaisuutta suomen kielen laitoksessa kiitettiin erikseen. Vuonna 1999 Suomen kielen laitoksen ulkomaalaisopetus sai Helsingin yliopiston laadukkaan toiminnan kannustuspalkinnon, ja vuonna 2002 laitos palkittiin Helsingin yliopiston parhaista englanninkielisistä www-sivuista. Arvioinnin kehittäminen Laitos on kehittänyt toimivan arviointirutiinin, jota jatkuvasti hiotaan ja jonka avulla saatua palautetta kollektiivisesti seurataan. Tähän rutiiniin kuuluvat olennaisena osana kurssipalautteet, palutekeskustelut ja henkilökunnan omat sekä opiskelijoiden kanssa yhteiset suunnitteluseminaarit. Kohdalle osuviin arviointihankkeisiin laitos on osallistunut aktiivisesti ja käyttänyt toimintojensa hiomisessa hyväksi sekä itse arviointiprosessissa saatuja kokemuksia että arviointiraporteissa esitettyjä ajatuksia. Koulutuksen tavoitteet, toteutus ja arviointi määritellään aina suhteessa toisiinsa; näin varmistetaan, että koulutuksen painopistealueiden muuttuessakin koulutuskokonaisuus säilyttää linjakkuutensa. Helsingissä 2002 Pentti Leino Laitoksen esimies Esityksen laatimiseen ovat lisäksi osallistuneet opiskelijat Sanna Ahjoniemi, Noora Hirn, Terhi-Mari Honkanen, Katja Litola, Saija Merke, Katariina Saharinen ja Tatjana Stepanova sekä lehtori Seija Aalto, professori Jyrki Kalliokoski, tutkija Jaakko Leino, suunnittelija Taija Nieminen ja amanuenssi Eira Penttinen.

51 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos 51 Ehdotus korkealaatuisen perus- ja/tai jatkokoulutuksen yksiköksi ehdotusta täydentävät tilasto- ja taustatiedot Yliopisto Laitos/yksikkö Helsingin yliopisto Suomen kielen laitos Lisätietoja antaa: Nimi ja asema Eira Penttinen, amanuenssi Puhelinnumero Sähköpostiosoite Yliopiston ehdotus koskee (ympyröikää oikea vaihtoehto) 1 tiedekuntaa 5 tutkijakoulua 2 osastoa 6 verkostohanketta 3 laitosta 7 muuta, mitä? 4 koulutusohjelmaa Korkeakoulujen arviointineuvosto pyytää antamaan laatuyksikköehdotusta koskevat tilasto- ja taustatiedot soveltuvilta osin tällä lomakkeella. Laatuyksiköiden valinnassa painotetaan koulutuksen laatua. Määrällisiä tietoja käytetään asiantuntijaryhmissä lähinnä kokonaiskuvan saamiseksi ehdotuksen tekijän antaman koulutuksen laajuudesta. Mikäli osa pyydetyistä tiedoista puuttuu, perustelkaa, miksi niitä ei voida antaa. 1. Yksikön opiskelijarakenne Perustutkinto-opiskelijat Aloituspaikat Ssu+Skk Ensisijaiset hakijat Ssu+Skk Hyväksytyt uudet opiskelijat Ssu+Skk Kirjoittautuneet uudet opiskelijat Kirjoilla olevat opiskelijat yhteensä Suoritetut ylemmät perustutkinnot Ylemmän kk-tutkinnon keskimääräinen suoritusaika vuosina Ylemmän kk-tutkinnon keskimääräinen laajuus opintoviikk. ei tietoa ei tietoa 173 Hum. tdk:n opiskelijoiden laitoksella suorittamat opintoviikot , ,5 Jatko-opiskelijat Kirjoilla olevat opiskelijat yhteensä Suoritetut lisensiaatin tutkinnot Suoritetut tohtorin tutkinnot Sivuaineopiskelijat (muualta kuin omasta yksiköstä) Opiskelijat yhteensä Yksikön sivuaineopiskelijoiden* suorittamat opintoviikot * Muiden kuin hum. tdk:n opiskelijoiden suorittamat ov:t

52 52 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos Erilliskoulutus (esim. opettajan pedagogiset opinnot) Opiskelijat yhteensä Yksikössä erilliskoulutuksessa suoritetut opintoviikot yhteensä Muu yksikön antama koulutus Yksikössä suoritetut muut opintoviikot yhteensä Kuvaus koulutuksesta 2. Opetus-, tutkimus- ja muu henkilökuntarakenne Opetus- ja tutkimushenkilökunta, henkilötyövuodet yhteensä 33,5 33,9 36,9 Professorit (nimet pyydetään alla) 4,3 5,4 6 Lehtorit ,8 Päätoimiset tuntiopettajat 2,7 3 3 Sivutoimiset tuntiopettajat 0,5 0,7 1 Yliassistentit/apulaisopettajat 1,6 1 0,6 Assistentit 5,8 7,1 6 Tutkijat 11,5 5,4 8,5 Muun henkilökunnan määrä 7,8 7,8 7,9 Professorien nimet ja Auli Hakulinen, akatemiaprofessori tehtäväalat vuonna 2001 Markku Haakana, kielellinen vuorovaikutus (jatketaan tarvitt. kääntöpuolelle) Jyrki Kalliokoski, suomi toisena ja vieraana kielenä Matti Larjavaara, suomen kielen käyttö Laila Lehikoinen, kielikonsultointi Tapani Lehtinen, suomen kielen kehitys ja vaihtelu Pentti Leino, kognitiivinen kielentutkimus 3. Yksikön rahoitus Toimintamenomäärärahat, 1000 mk , Ulkopuolinen rahoitus, 1000 mk Tutkijakoulutoiminta Toiminta tutkijakoulun Langnet (p) koordinaattorina (k) tai partnerina (p) eri vuosina 5. Ylemmän kk-tutkinnon suorittaneiden työhön sijoittuminen valmistumisvuoden mukaan Valmistumisvuosi Työllistymisprosentti tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan kalenterivuoden lopussa 96,2 96,2 ei ole tietoa sijoittumistietojen lähde Tilastokeskus 2001 arviointi tiedon luotettavuudesta, esim. sijoittumisselvitysten vastaus-%

53 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos 53 Arviointipalaute Koulutuksen tehtävä, tavoitteet ja sisällöt Helsingin yliopiston suomen kielen laitos on alansa suurin yliopistollinen opetus- ja tutkimusyksikkö Suomessa. Laitoksen tehtävänä on tuottaa kansainvälisen lingvistiikan ja suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin suomen kieltä koskevaa uutta tutkimustietoa, antaa tutkimukseen pohjautuvaa perusopetusta ja kouluttaa uusia tutkijoita. Peruskoulutuksessa tavoitteena on kouluttaa osaavia ja monipuolisia kielen ammattilaisia, joilla on valmistuessaan oman alansa perustaidot ja -tiedot ja valmiudet toimia erilaisissa työtehtävissä suomalaisessa yhteiskunnassa. Laitos pyrkii vastaamaan toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin, kuten Suomen kansainvälistymiskehitykseen, viestintäympäristön muuttumiseen sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien kasvavaan koulutustarpeeseen. Laitoksen oppiaineet ovat suomen kieli ja muualla kuin Suomessa koulusivistyksensä hankkineille opiskelijoille tarkoitettu Suomen kieli ja kulttuuri. Lisäksi laitos vastaa koko yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden suomen kielen opetuksesta ja humanistisen tiedekunnan suomenkielisten opiskelijoiden kirjallisen viestinnän opetuksesta, osallistuu avoimen korkeakoulun opetukseen ja opettajien täydennyskoulutukseen. Laitos on valittu valtakunnalliseksi korkealaatuisen koulutuksen yksiköksi vuosiksi Valinnan perusteena olivat seuraavat koulutuksen vahvuudet: koulutuksen yleinen vaikuttavuus, monipuolisuus ja valinnaisuus, kehittymiskyky, opintojen rytmitys, kansainväliset mahdollisuudet sekä kannustavuus. Laitos on saavuttanut toiminnassaan vakiintuneet hyvät käytännöt, joiden lisäksi on suunnitteilla useita uusia kehittämishankkeita. Laitoksen tavoitteena on sovittaa yhteen yhteiskunnan koulutustarve, opiskelijoiden tarpeet sekä henkilökunnan erityisosaaminen. Esimerkkinä työelämälähtöisestä koulutuskokeilusta on äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan koulutusohjelma, jonka tarkoituksena on valmistaa lisää opettajia helpottamaan lähivuosina uhkaavaa opettajapulaa ja samalla uudistaa aineenopettajakoulutuksen rakennetta ja sisältöä. Koulutuskokeilu toteutetaan yhteistyössä suomen kielen, kirjallisuusaineiden ja opettajankoulutuslaitoksen sekä humanistisen tiedekunnan kanssa. Laitos on myös palkannut yliopistonlehtorin, jolla on erityisvastuu suomen kielen opinnoista koulutusohjelmassa. Koulutuksen työelämävastaavuuteen pyritään myös sillä, että opinnoissa halutaan painottaa enemmän taitojen ja työelämässä tarpeellisten valmiuksien kuin pelkän tiedon omaksumista. Myös opiskelijoiden työelämäharjoittelua on kehitetty. Opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutus näkyy opetusmenetelmissä ja kurssitarjonnassa. Esimerkkeinä ovat laitoksen temaattiset tutkimusseminaarit ja tutkimushankkeet, joihin osallistuvat kaikentasoiset tutkijat perustutkinto-opiskelijoista professoreihin asti. Eri tutkimusalojen asiantuntemus kootaan yhteen muun muassa monen opettajan yhdessä vetämillä kursseilla, jolloin kurssien tarjoamat näkökulmat monipuolistuvat ja myös opettajilla on mahdollisuus oppia toinen toisiltaan. Suomen kielen laitos tukee opiskelijoiden jatkokoulutusta olemalla aktiivisesti mukana valtakunnallisessa kieliaineiden tutkijakoulussa Langnetissa sekä tukemalla muun muassa jatko-opiskelun kansainvälistymistä. Laitoksella harjoitetaan runsasta ja monipuolista kotimaista tiedeyhteistyötä.

54 54 Helsingin yliopisto: Suomen kielen laitos Koulutuksen toteutus Laitos on nostanut tekemällä oppimisen, vuorovaikutuksellisuuden ja yhteistoiminnallisen oppimisen keskeiseen asemaan koulutuksessa. Opintojen kaikissa vaiheissa on tarjolla runsaasti pienryhmäopetusta. Laitoksella on käynnissä verkko-opetuksen kehittämishanke, jolla vahvistetaan opettajien tieto- ja viestintätekniikan käyttöön liittyvää osaamista ja virtuaaliyliopisto-opetuksessa tarpeellisia pedagogisia suunnittelu-, toteutus- ja arviointitaitoja. Parhaillaan laitos kehittää opetusmuotoja, jotka tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden oppiaineen sisältöjen opiskeluun ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöön liittyvien valmiuksien hankkimiseen rinnakkain. Tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien oppimisympäristöjen tavoite on lisätä myös yhteisöllistä oppimista. Useilla kursseilla tietoverkko on otettu osaksi oppimisympäristöä WebCT-ryhmätyöohjelman avulla. Internetin käyttö opetuksessa on myös runsasta. Esimerkkejä tästä ovat laitoksella parhaillaan työn alla oleva vaihto-opiskelijoille suunnattu Suomen kielen ja kulttuurin alkeiskurssi Internetiin sekä eri kursseihin liittyvien opiskelumateriaalien tallentaminen verkkoon. Opintojen ohjaukseen liittyvä hyvä käytäntö on opiskelijoiden valmistumista edistävien henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laatiminen, joihin laitos käyttää paljon henkilöresursseja. Koulutuksen arviointi Koulutuksen arviointikäytänteisiin kuuluvat olennaisena osana kurssipalautteet, palautekeskustelut ja henkilökunnan omat sekä opiskelijoiden kanssa yhteiset suunnitteluseminaarit. Laitoksen arviointikäytänteet ovat toimivia ja vakiintuneita, joskin melko tavanomaisia. Yleisarvio Suomen kielen laitos on tasokkaaseen opetukseen panostava yksikkö. Se kantaa vastuuta yhteiskunnallisesta tehtävästään, seuraa ajassa ja ympäristössä tapahtuvia muutoksia ja pyrkii omalta osaltaan myös ennakoimaan niitä. Edellisen laatuyksikkökauden jälkeen laitos on panostanut opetussuunnitelmauudistukseen, jossa äidinkieli ja kirjallisuus yhdistettiin saman oppiainenimikkeen alle. Opettajien pedagogista täydennyskoulutusta on lisätty merkittävästi, ja verkko-opintoja on kehitetty laitoksen perustehtävää tukevin, opiskelijoita hyödyttävin tavoin. Laitoksen yhteinen yliopistopedagoginen näkemys voisi kuitenkin olla vahvempi ja näkyvämpi. Edellisellä hakukierroksella mainitun organisaation kehittämissuunnitelman toteutumisesta ja äidinkielen koulutukseen keskittyvän professorin nimittämisestä ei ehdotuksessa ollut mainintaa.

55 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos 55 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos Ehdotus korkealaatuisen perus- ja jatkokoulutuksen valtakunnalliseksi yksiköksi Yleisen valtio-opin laitoksen pitkäaikaisena tavoitteena on ollut yhdistää koulutuksessaan jatkuvasti kehittyvä laatu, kansainvälistyvän työelämän vaatimukset ja keskimääräistä korkeampi tuottavuus. Koulutuksen laadun kehittäminen nojaa analyysiin valtio-opin tutkimuskohteena olevien yhteiskunnallisten ilmiöiden historiallisesta muutoksesta. Tiedeperusteisen opiskelun myötä syntyvien yleisvalmiuksien ajankohtaistamiseen ja käytännöllistämiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Opetus perustuu opiskelijakeskeiseen monimuoto-opetukseen sekä ohjattuun yksilöllisten opintopolkujen muodostamiseen. Koulutuksen laadun arviointi ja kehittäminen on integroitu osaksi koulutuksen tuottavuuden ja taloudellisuuden seurantamallia, joka on luotu opettajien kokonaistyöaikaan siirtymisen myötä. Monipuolisen arviointitiedon hyödyntämisen kautta laitos pyrkii kohti jatkuvasti kehittyvää, oppivaa organisaatiota. Yliopiston tutkintojen ja koulutuksen kansainväliseen arviointiin liittyneessä itsearvioinnissaan (2001) laitos paikansi yhdessä opiskelijoiden kanssa uusia kehittämiskohteita mutta myös menestyi arvioinnissa erinomaisesti: a very successful teaching department, a broad commitment to teaching. Yliopisto on esittänyt laitosta koulutuksen laatuyksiköksi kolmesti (1996, 1999 ja 2002), mutta valtakunnallinen asema on jäänyt toistaiseksi saamatta. 1 Koulutuksen tavoitteet Koulutuksen yleistavoitteena on valtio-oppia koskevaan tieteelliseen ajatteluun kuuluvien tietojen, taitojen ja arvojen oppiminen. Tämä kolmijako näkyy myös koulutuksen ydinsisältöjen ja osaamisalueiden muotoilussa. Koulutus toteutetaan niin, että opiskelu edistää yleisten työelämävalmiuksien muodostumista osana opiskelijan kasvuprosessia. Koulutus on järjestetty siten, että oppiminen toteutuu opintojen edetessä yhä opiskelijakeskeisempien opintosuorituskäytäntöjen kautta. Tiedollisena tavoitteena on luoda edellytykset syvälliselle oman alan hallinnalle. Tavoitteena on vankka valtio-opillinen yleissivistys, johon sisältyy olennaisena osana erilaisiin poliittisiin kulttuureihin tutustuminen. Ns. intersektio-opetuksen asema on ydinsisällössä keskeinen (ks. alla). Sisällön suunnittelussa nojataan valmistuneiden työkokemusten seurantaan (ks. alla). Melko laajoilla valinnaisilla opinnoilla turvataan mahdollisuus opintojen täsmentämiseen omakohtaisen kiinnostuksen mukaan. Taidollisena tavoitteena on tieteellisen tutkimustaidon perusvalmiuksien oppiminen. Olennaista on kyky abstraktiin ajatteluun, asiayhteyksien hahmottami-

56 56 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos nen, tieteellisen ajattelun logiikan ja menetelmien omaksuminen sekä näihin perustuva kyky arvioida tieteellisen tiedon ja muun tiedonmuodostuksen pätevyyttä. Kun tämä toteutuu suhteessa oman alan tietämyksen ja asiantuntijuuden kehittymiseen, syntyy myös työelämässä arvokas analysointikyky ja valmius jatkuvaan uuden oppimiseen. Opetuksen kehittämisessä käytetyt selvitykset ovat osoittaneet, että valtio-opista valmistuneet opiskelijat arvostavat ennen kaikkea opiskelun aikana omaksumaansa kykyä analysoida tietoa. Tutkimustaitoa kehitetään siten, että opiskelukäytännöt edistävät oppimistaidon sekä sitä vahvistavien erilaisten välineellisten taitojen (ATK-taito, kielitaito, viestintätaidot) karttumista. Arvoja koskevana tavoitteena on korostaa eettisten valintojen merkitystä sekä tutkimustiedon muodostamisessa että kansainvälistyvissä monikulttuurisissa ammattikäytännöissä. Tieteelliselle ajattelulle tyypillinen uuden tiedon arvostaminen ja vanhojen totuuksien epäily pyritään sitomaan läpäisyperiaatteella osaksi opettamista ja opiskelua. Tämä toteutuu tieteellisessä opetuksessa, jossa korostetaan opiskelijoiden yhteistyötaitoja sekä kykyä luovuuteen, kriittisyyteen, vastuullisuuteen ja muutosvalmiuteen. Valmiuksia tehokkaaseen toimintaan kansainvälistyvässä maailmassa kehittävät oppisisältöjen ohella myös opetuksessa käytettävät menetelmät. Pääperiaatteena on luoda opetustilanteiden sijasta oppimistilanteita, joissa oppiminen perustuu opiskelijoiden aktiiviseen osallistumiseen, tutkimalla oppimiseen ja oman osaamisen arvioimiseen. Itsenäisen työskentelyn ohella etenkin pääaineopetuksessa käytetään runsaasti pienryhmätyöskentelyä, johon yhdistetään esiintymisvalmiuksien kehittäminen. Ulkomaalaisille suunnattu ja poikkeuksellisen laaja englanninkielinen opetus on pääosin yhdistetty suomalaisten opiskelijoiden opetukseen, mikä lisää oppimisympäristön kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta. Opetukseen kuuluu myös tutustuminen vierailujen, harjoitustöiden laadinnan ja työharjoittelun kautta siihen kansalliseen ja kansainväliseen toimijaverkostoon, joka on valtio-opin tutkimuskohteena. Tällä tavalla tutuksi tulevat niin polttavat yhteiskunnalliset ongelmat globaalilla ja paikallisella tasolla kuin myös mahdolliset tulevat työnantajat. Koulutuksen laadun kehittämisessä sovelletaan seuraavia periaatteita, jotka kattavat oppisisällöt, opetusmenetelmät ja opiskelun käytännöllisen järjestämisen: Monitieteisyys: hyödynnytetään laitoksen monialaisuutta integroimalla hallinnon ja organisaatioiden, kansainvälisen politiikan ja yleisen valtio-opin opetusta. Generalistipätevyyden ajankohtaistaminen: tiedeperusteisella koulutuksella luodaan tietoja, taitoja ja asenteita koskevia yleisvalmiuksia; samalla rakennetaan oppisisältöjä, jotka edistävät yleisvalmiuksien tehokasta hyväksikäyttöä ammattikäytännössä (ks. erilliset opintokokonaisuudet). Kansainvälisyyden edistäminen: vieraskielinen opetus, opiskelija- ja opettajavaihto, oppisisällöt. Yksilölliset opintopolut tarjoamalla vaihtoehtoisia opinto-ohjelmia. Riittävän laajojen opintokokonaisuuksien muodostaminen: oppimisen syvällisyys.

57 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos 57 Monimuoto-opetuksen vahvistaminen. Opetuksen, opiskelun ja tutkimuksen integrointi: tutkielmavaiheen opintojen yhdistäminen laaja-alaisiin laitoksen tutkimusprojekteihin; tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat. Systemaattinen opetuksen ja oppimisen arviointi ja seuranta, myös osana kokonaistyöaikajärjestelmän toteutusta. Laitoksen koulutuksen vahvuudet voidaan kiteyttää kolmeen: (1) pitkäjänteinen työ opetuksen ja oppimisen edellytysten kehittämiseksi, (2) opetuksen ja opiskelun monipuolisuus, ajankohtaisuus ja kansainvälisyys, (3) opetuksen ja opiskelun laadun arvioinnissa ja kehittämisessä on onnistuttu luomaan toimivia ratkaisuja samalla kun koulutuksen tuottavuus on kasvanut. 2 Koulutuksen toteutus Korkea tuottavuus. Valtio-oppia opiskelee vuosittain runsaat 600 pääaineopiskelijaa ja erilliset opintokokonaisuudet mukaan lukien yli 1500 sivuaineopiskelijaa. Maisterin tutkintoja on valmistunut 1996 lähtien vuodessa (ruotsinkielisiä 5 9, ulkomaisia 4 6). Vuosina määrä oli runsaat neljäkymmentä. Henkilötyövuosiksi laskettuun opetushenkilökuntaan suhteutettuna valmistuvien maisterien määrä on yhteiskuntatieteellisen koulutusalan sisällä keskimääräistä selvästi korkeampi ja valtiotieteellisen tiedekunnan sisällä suurimpia: tutkintoa opettajaa kohden vuosina (tiedekunnan keskiarvo ). Laitoksen tuottamien opintoviikkojen määrä on noussut huomattavasti aikavälillä (7200:sta 11900:aan), mikä on opettajaa kohden laskettuna suurin tiedekunnassa (808 ov/opettaja, 2001). Opiskelijoiden työhönsijoittumista laitos on seurannut omin tutkimuksin (1993, ; ks. alla) sekä tiedekunnan (2001), yliopiston rekrytointipalvelun (1999 ja 2001) ja tilastokeskuksen tietojen perusteella. Työhönsijoittuminen on ollut myös lama-aikana hyvä. Korkeakouluopiskelijoiden harjoittelujärjestelmän kautta laitos saa vuosittain rahoitusta noin 35 harjoittelupaikkaan, mikä kattaa vain osan tarpeesta. Poikkeuksetta opiskelijat ovat saaneet erittäin hyviä ja myös työllistymistä edistäviä harjoittelupaikkoja etenkin julkisissa organisaatioissa ja hyvin usein Suomen ulkomailla sijaitsevissa lähetystöissä. 2.1 Monimuotoista opetusta ja monitieteisyyttä Intersektio-opetus. Vuosina toteutettiin erillisrahoituksen avulla hanke, jossa yhdistettiin laitoksen eri opetuslinjoilla annettua ja osin eri teoriaperustoista lähtevää hallinnon ja organisaatioiden, kansainvälisen politiikan ja yleisen valtio-opin opetusta yhden opetustapahtuman sisään kuitenkaan häivyttämättä oppimista edistävää teoriaperustan itsenäisyyttä. Nykyisin kaikissa tarkoitukseen sopivissa opetussisällöissä risteytetään (intersektio) nämä linjat yhdistämällä poliittinen, hallinnollinen, kansallinen ja kansainvälinen näkökulma. Näiden esiintymistä tarkastellaan kulloisenkin opetussisällön edellyttämällä tavalla

58 58 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos neljällä eri tasolla: ryhmätasolla, organisaatiotasolla, aluetasolla ja valtiotasolla. Perusteluna on politiikan ja hallinnon yleinen historiallinen muutos, jossa nämä näkökulmat ja tasot ovat entistä tiiviimmässä keskinäisyhteydessä. Intersektio-opetusta annetaan systemaattisimmin johdatuksessa valtio-oppiin (johdantokurssi sekä johdatus Suomen poliittiseen järjestelmään ja Euroopan unioniin), vallan tutkimus -opintokokonaisuudessa sekä syventäviin opintoihin sisältyvässä vaihtuvasisältöisessä opintokokonaisuudessa, jonka aiheena on globalisaatio. Intersektio-opetuksen idea toteutuu toisessa muodossa proseminaareissa ja pro gradu -seminaareissa, joiden opetusryhmiin voivat osallistua kaikkien kolmen linjan opiskelijat ilman linjakohtaisia rajoituksia. Intersektio-opetusta tukemaan on koottu governance-tutkimuksen valikoitu tutkimustietokanta, joka on sijoitettu tutkimustiivistelmineen laitoksen kotisivuille laadittuun intersektioportaaliin. Intersektio-opetus on osa laitoksen strategista opetusprofiilin kehittämistä, jonka taustana ovat laitoksen vahvuudet ja valtio-opin koulutuksen suuntautuminen muissa yliopistoissa. Laitoksen tutkimuksellinen monialaisuus integroidaan näin osaksi opetusohjelmaa toteuttamalla perinteiset oppiainerajat ylittävän monitieteisen opetuksen periaatteita. Vaihtoehtoiset opinnot luvun lopulta lähtien käytössä on ollut ns. opiskelusopimusjärjestelmä, joka on mahdollistanut yksilöllisten opintopolkujen suunnittelun opettajan ja opiskelijan yhteistyönä. Alkuvaiheessa sopimus tehtiin kirjallisesti, mutta lisää vaihtoehtoisuutta tuoneen pääaineopintojen rakenneuudistuksen myötä sopimukset ovat olleet valtaosin suullisia. Valinnaisuutta luo ensinnäkin pääaineopintojen jakautuminen aineopintojen lopulla kolmeen linjaan: hallinto ja organisaatiot, kansainvälinen politiikka, yleinen valtio-oppi. Pakollisten linjakohtaisten opintojen lisäksi opiskelija voi vapaasti valita kolmen linjan yhteensä 28 opintojaksosta. Tutkielmaseminaariryhmiä on kuusi (yksi englanninkielinen) ja lisäksi yksi yhteinen tutkielma- ja jatkokoulutusseminaari (englanninkielinen). Tutkielmaseminaarit ovat aikaisemmin olleet linjakohtaisia, mutta syksystä 1998 lähtien opiskelija on voinut valita teemaperusteisten ryhmien välillä, sillä monet tutkielmat käsittelevät samaa aihepiiriä (esim. EU), eivätkä välttämättä kiinnity vain tietyn linjan teoriataustoihin. Opintoohjelman joustava rakenne mahdollistaa myös ulkomailla suoritettujen opintojen sisällyttämisen opintoihin. Samalla on kuitenkin käynnistetty vertaileva tutkimus kotimaisten ja ulkomaisten valtio-opin laitosten opetustarjonnasta, jotta laitoksen omat koulutustavoitteet toteutuvat mahdollisimman hyvin myös sisällytettäessä muualla suoritettuja opintoja pääaineopintoihin (VALVE-projekti; ks. alla). Valintamahdollisuuksien johdosta on vahvistettu keskivaiheen opinto-ohjausta ottamalla käyttöön henkilökohtainen maisteriopintosuunnitelma (ks. alla). Vaihtoehtoisten opintojen yhdistäminen kiinteytyvään ohjaukseen mahdollistaa opiskelijan kannalta kaikkein motivoivimman tavan edetä opinnoissa. Monimuoto-opetus. Syksystä 1994 lähtien on opinnot muodostettu laajemmiksi kokonaisuuksiksi, joita on myöhemmin laajennettu edelleen. Samalla on vähennetty opetuksen tenttivaltaisuutta ja lisätty pienryhmäopiskelua. Opiskeluun on sisältynyt esseiden, luentopäiväkirjojen, harjoitustöiden ja esitelmien kirjoitta-

59 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos 59 mista jo ensimmäisistä kursseista lähtien. Samalla kurssilla on käytetty monia opetusmenetelmiä: opettajan luennot, ulkopuolisten asiantuntijoiden luennot, parikeskustelut, AV-aineistot luennolla, harjoitustyöt (yksilöllisinä suorituksina, paritöinä ja ryhmätöinä), esitelmät, keskustelut (myös verkossa), nauhoitetut luennot verkossa, tiedonhakutehtävät, ekskursiot, opiskelijoiden vertaisarviot, itsearviot ym. Opettajien henkilökohtaisesti opiskelijalle antama palaute oppimisesta on liitetty osaksi avainkursseja. Monimuoto-opetus on merkinnyt opiskelijoiden oman panoksen aktivoitumista. Tällä on ollut selvästi havaittava merkitys opiskelumotivaatioon. Resurssisyistä monimuoto-opetusta annetaan eniten pääaineopiskelijoille mutta enenevästi myös osana kaikille tarkoitettua opetusta. Yhtenä opiskelijoiden toimintamuotona on ollut kurssituutorointi, johon ovat sisältyneet vanhempien opiskelijoiden vetämät valtio-opin johdantokurssin pääaineopiskelijoiden ekskursiot keskeisiin valtiollisiin instituutioihin ja alumnien työpaikoille. Vierailujen yhteydessä uudet opiskelijat ovat henkilökohtaisesti tavanneet keskeisiä valtiollisia päättäjiä (tasavallan presidentti, pääministeri, etujärjestöt, keskeiset mediat ym.). Laitos on näin saanut muodostettua hyviä yhteistyösuhteita tutkimuskohteisiinsa, mikä on näkynyt yhteistyönä tutkielmien ja harjoitustöiden teossa, opiskelijoiden työharjoittelussa, opiskelijoiden työhön sijoittumisessa, asiantuntijaluentoina sekä arviointitutkimuksen ulkopuolisena rahoituksena. Monimuoto-opetusta on annettu eri tavoin useissa opintojaksoissa (ks. liite 1). Erilliset opintokokonaisuudet. Laitoksen aloitteesta on perustettu kolme erillistä opintokokonaisuutta: kansainvälisten tehtävien opintokokonaisuus vuonna 1995, johtamisen sivuainekokonaisuus (JOS) vuonna 1999 ja EU-sivuainekokonaisuus vuonna Kansainvälisten tehtävien opintokokonaisuuteen (35 ov) on otettu opiskelijaa vuosittain erityisellä hakumenettelyllä, johon kuuluu myös hakijoiden haastattelu. Kokonaisuus tuottaa valmiuksia kansainvälistyvään työelämään. Hakemaan ovat oikeutettuja kaikki yliopiston perustutkinto-opiskelijat. Valinnoissa otetaan huomioon opintomenestyksen ohella opintojen etenemisnopeus. Kokonaisuuteen sisältyy kieliopintoja (8 10 ov). Laitos vastaa ohjelman sisällön suunnittelusta ja käytännön toteutuksesta. Työhönsijoittumisselvityksen (1997) mukaan kokonaisuuden suorittaneet ovat saaneet työmarkkinoilla hyvän vastaanoton, ja opiskelijat ovat saaneet hyviä harjoittelupaikkoja ennen työelämään sijoittumistaan. Johtamisen sivuainekokonaisuus (JOS) on tarkoitettu kaikille yliopiston opiskelijoille. Päävastuun opetuksen järjestämisestä kantaa kokonaisuudesta aloitteen tehnyt yleisen valtio-opin laitos (11 opintojaksoa). Sivuainekokonaisuus toteutetaan yhteistyössä sosiaalipsykologian, viestinnän ja yhteiskuntahistorian laitoksen kanssa (kullakin 1 jakso). Johtamisen opiskelun sisältyminen korkeakoulututkintoon lisää tutkintojen työmarkkina-arvoa, sillä suuri osa eri tiedekunnista valmistuvista joutuu työelämässään tekemisiin johtamisen kanssa. Opetus poikkeaa lähtökohdiltaan kauppakorkeakoulujen johtamisopetuksesta, sillä keskeisenä ideana on osoittaa erilaisten johtamismuotojen sijoittuminen ulottuvuuksille julki-

60 60 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos nen yksityinen ja kansallinen kansainvälinen ja tuoda esiin myös yhteiskuntakriittisiä näkökulmia managerialismiin. Sivuainekokonaisuus ajankohtaistaa ja käytännöllistää monen oppiaineen opiskelusta syntyvää generalistipätevyyttä tavalla, joka lisää oman pääaineen opintojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Johtamista on mahdollista opiskella laajan sivuaineen verran (vähintään 36 ov). Kysyntä on osoittautunut hyvin suureksi: opinnot on aloittanut noin 1000 opiskelijaa. EU-sivuainekokonaisuus soveltuu sivuaineeksi erityisesti valtiotieteellisessä ja oikeustieteellisessä tiedekunnassa, mutta opinto-oikeus on myös muilla. Tavoitteena on luoda opiskelijoille paremmat valmiudet toimia Euroopan unioniin liittyvissä työtehtävissä. Sivuainekokonaisuus perustettiin laitoksen aloitteesta paitsi ajankohtaistamaan ja käytännöllistämään opetusta (vrt. JOS) myös vahvistamaan opetuksen monitieteisyyttä. Laitos antaa opetusta ja koordinoi kokonaisuutta, jonka muut opetusta antavat tahot sijoittuvat kolmeen eri tiedekuntaan: valtiotieteellinen (kansantalous, sosiaalipolitiikka, sosiologia, yhteiskuntahistoria), humanistinen (Renvall-instituutti) ja oikeustieteellinen tiedekunta (eurooppaoikeus). Kokonaisuutta voi opiskella laajan sivuaineen verran (36 ov). Opinnot on aloittanut yli 100 opiskelijaa. EU-sivuainekokonaisuus syntyi jatkokehityksenä laitoksen vuonna 1996 käynnistämälle EU:n päätöksentekoa koskevalle tutkimus- ja opetusohjelmalle (Programme on European Policy-Making). Sen vakiintuminen on johtanut myös Eurooppa-tutkimuksen keskuksen perustamiseen vuonna Keskuksen toiminnassa yhdistetään tutkimus ja opetus sekä yliopiston ulkopuolisten asiantuntijayhteyksien rakentaminen. Laitoksen asiantuntemus tunnustettiin vuonna 1998, jolloin EU myönsi laitokselle (VTT Teija Tiilikainen) Jean Monnet rahoitusta EUopetuksen antamiseen kaikkiaan seitsemän seuraavan vuoden aikana (60 opetustuntia vuodessa). Lisäksi on järjestetty huippuasiantuntijavoimin lukuisia luentokursseja ja asiantuntijaseminaareja ajankohtaisista EU-teemoista, kuten Suomen puheenjohtajuuskaudesta, EU:n itälaajentumisesta ja hallitusten välisestä konferenssista. EU-tutkijat osallistuvat sekä perus- että jatko-opiskelijoiden ohjaukseen. Ohjelman myötä on syntynyt useita muotoja laitoksen koulutuksen luoman generalistipätevyyden ajankohtaistamiseksi ja käytännöllisen relevanssin osoittamiseksi. Verkko-opetus. Vaikka yksittäiset opettajat ovat käyttäneet tietoverkkoa opetuksessaan jo pitkään, systemaattinen verkko-opetuksen kehittäminen käynnistyi vuonna 1999 hankkeella, jonka tavoitteena oli löytää uusia toimintamalleja massaluentojen interaktiivisuuden lisäämiseksi. Verkkoon luotiin kurssiaineistojen lisäksi temaattisia foorumeja ohjattua keskustelua varten. Hankkeen tuloksia on myöhemmin käytetty muillakin kursseilla. Vuonna 2000 aloitettiin kahden verkko-oppikirjan suunnittelu- ja toteutustyö. Politiikka tieteenä verkko-oppikirja nojaa samannimisen oppikirjan uudistamiseen tvt:n keinoin. Oppikirjassa on kiinteä osa ja koulutustarpeiden mukaan muokkautuva muuttuva osa. Sen sisältö nojaa kurssiaineistoihin ja politiikan ja hallinnon tutkimuksen kannalta tärkeitä sisältöjä esittävien tiedontuottajien kotisivulinkkeihin, joihin kurssitehtävien tekeminen perustuu.

61 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos 61 Suomen poliittinen järjestelmä verkko-oppikirja sisältää helposti päivitettävää perustietoa instituutioista mutta myös itsenäisesti suoritettavia tehtäviä, audioaineistoja asiantuntijaluennoista ja linkkejä Suomen kansainvälisten suhteiden, politiikan ja hallinnon kannalta tärkeisiin tietoaineistoihin ja toimijoihin. Laajan kehitystyön tuloksena molemmat verkko-oppikirjat otetaan käyttöön syksyllä 2002 kiinteänä osana opintojakson Johdatus valtio-oppiin (8 ov) suorittamista. Työtä on ohjannut virtuaalisen valtio-opin ohjausryhmä (VIRVA). Euroopan unionia koskevan verkko-oppikirjan toteutus on suunnitteilla. 2.2 Laadukasta ohjausta Opettaja- ja opiskelijatuutorointi. Laitos käynnisti vuonna 1983 tiedekunnassa ja pitkälti koko yhteiskuntatieteellisellä koulutusalalla ensimmäisenä opettajatuutoroinnin, ensin assistenttien toimenkuvaa muuttamalla. Tällä hetkellä opinnot on organisoitu niin pienryhmävaltaisesti ja henkilökohtaisen ohjauksen varaan, että kaikilla opiskelijoilla on käytännössä keskusteluyhteys useampaan opintovaiheen mukaiseen opettajaan. Monen opettajan tukiverkko onkin tarpeen, koska osa opettajista on normaaliin akateemiseen uraan kuuluvalla virkavapaalla sen 5 6 vuoden aikana, jona yksittäinen opiskelija opiskelee. Opintojen alkuvaiheessa opettajatuutorointia on viime vuosina kehitetty tarjoamalla uusille opiskelijoille myös professorituutorointia. Nämä tapaamiset ovat keskittyneet laitokseen ja valtio-oppiin tutustumiseen. Keskeisenä tavoitteena on ollut madaltaa kynnystä tuoreiden opiskelijoiden ja tunnettujen professorien välillä. Samassa yhteydessä laaditaan myös alkuvaiheen henkilökohtaiset opintosuunnitelmat (1 ov). Syksystä 2002 lähtien syventäviin opintoihin siirtyvät pääaineopiskelijat laativat yhdessä ohjaavan professorin kanssa pakollisen henkilökohtaisen maisteriopintosuunnitelman, joka kattaa aikaan sidottuna kurssien suorittamisen, työharjoittelun, opiskelun ulkomailla ja pro gradu -tutkielman tekemisen. Nämä keskivaiheen henkilökohtaiset opintosuunnitelmat arkistoidaan ja päivitetään viimeistään tutkielmaseminaarin lopussa. Pitkäaikaiset kokemukset osoittavat, että toimiva opettajatuutorointi syntyy vain opetuksen yhteyteen, ei siitä irralliseen neuvontapalveluun (jota sitäkin annetaan osana lehtorin opetustehtäviä) tai kummitoimintaan. Laitos tukee opiskelijajärjestöjen ja tiedekunnan opiskelijatuutorointia omilla ohjeilla. Tätä täydentää laitoksen opiskelijatuutorointi, joka toteutuu kurssituutorointina (ks. monimuoto-opetus, yllä). Kurssisivusto. Syksyllä 2002 on laitoksen kotisivuilla otettu käyttöön kurssisivusto, jossa esitetään kaikkien keskeisten kurssien osalta seuraavat tiedot: oppimistavoitteet, työskentelytavat, keskeinen sisältö, opintosuoritukset ja niiden arvosteluperusteet, kurssin arviointitapa, tiivistelmä edellisen kurssin opiskelija-arvioinneista ja kurssille asetetut kehittämistavoitteet sekä linkki opettajan kotisivulle, johon kukin opettaja muodostaa laajuudeltaan ja sisällöltään sekä virtuaalisilta ominaisuuksiltaan vaihtelevan kurssin kotisivun. Uudistuksessa yhdistyy pyrkimys ratkaista useita mm. koulutuksen itsearvioinnissa esiin tulleita kehittämistarpeita: kurssikohtaiset oppimistavoitteet ja arvosteluperusteet eivät ole riittä-

62 62 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos vän selkeitä eivätkä riittävästi opiskelijoiden tiedossa; jatkuvasti kerättävän opiskelijapalautteen hyödyntäminen vahvistuu julkistamalla se; aiemmin kurssikohtaisesti vaihdelleille lukuisille kurssisivuille muodostuu yhteinen perusrakenne, jonka vaatiman sisällön tuottaminen tukee paremmin opetukselle ja oppimiselle vahvistettujen kehittämistavoitteiden saavuttamista. Pro gradu -tutkielmat. Tutkielmien ohjaus on rakennettu tiiviiksi osaksi syventävien opintojen suunnittelua ja tutkielmaseminaarien toteuttamistapaa. Substantiaalisesti riittävän koherenttien seminaarien luomiseksi seminaarit on ryhmitelty laajoihin teemakokonaisuuksiin. Tutkielmaseminaarit on eriytetty yleiseen osaan ja aihekohtaiseen osaan. Yleinen osa on kaikille yhteinen ja se keskittyy tutkimusasetelmiin ja -menetelmiin tavoitteena edelleen vahvistaa tutkielmien tieteellistä laatutasoa. Seminaarien jälkeen kaikki professorit antavat jokaiselle opiskelijalle henkilökohtaisesti sekä substanssi- että menetelmäohjausta. Pro gradu -tutkielmien tekijöille tarkoitettu, 1990 laadittu opas uusittiin 1996 (50 s. myös verkossa), jota käytetään muutenkin tieteellisen kirjoittamisen opiskelussa. Laitoksella on pyritty yhdistämään opetusta, opiskelua ja tutkimusta ottamalla opiskelijoita mukaan (soveltuviin) tutkimusprojekteihin luvun aikana useita kymmeniä pro gradu -tutkielmia on laadittu osana laitoksen monivuotisia tutkimusprojekteja (Eurooppalainen politiikka ja päätöksenteko, kansainvälisten konfliktien transformaatio, hallinnon arviointihankkeet ym.). Tällä tavalla on pyritty edistämään opiskelijoiden kouliintumista erityyppisiin tutkimustyön muotoihin ja osin myös tukemaan opintojen rahoitusta. Tutkielmien arvostelua on kehitetty yhdenmukaistamalla ja monipuolistamalla arviointia, jotta opiskelijan oikeusturva ei vaarannu ja jotta erityiset ansiot tulisivat arvostelussa selvästi esiin. Arvostelua on jäntevöitetty ottamalla käyttöön arvostelukriteerit täsmentävä lomake, joka täydentää sanallista arvostelulausuntoa. Arvostelua arvioidaan osana kaikille valmistuneille suunnattua gradukyselyä (ks. alla). Ohjaaja lukee pro gradu -käsikirjoituksen käytännössä aina ennen sen lopullista jättöä ja tapauksesta riippuen 1 3 kertaa ennen viimeistä käsikirjoitustakin. Alan tieteellinen seura (Valtiotieteellinen yhdistys) on nimennyt kaikkein useimmin (6/10) laitoksella tehdyn pro gradu -tutkielman vuoden parhaaksi graduksi. Tutkielmien tukiohjaus (TUTTU-hanke). Opetusministeriön Tuella ja Taidolla -hankkeeseen liittyvällä TUTTU-hankkeella ( ) pyritään luomaan uusia toimintamalleja tutkimuslähtöiselle tutkielmaohjaukselle ja selvittämään opintojen etenemiseen liittyviä ongelmakohtia. Hankkeeseen sisältyy mm. vuosittain kaikki valmistuneet kattava kysely gradututkielmien ohjauksesta ja arvostelusta, valmistuneiden työllistymistä selvittävät puhelinhaastattelut ja ulkomaisten tutkielmaohjauskäytäntöjen kartoitus. Lisäksi on perustettu virtuaalinen gradupiiri VIRPI ja luotu tukiohjausjärjestelmä graduvaiheen opiskelijoille. Hanketta toteuttaa erikseen palkattu tutkielmaohjauksen tukihenkilö (VTT Riikka Kuusisto). Alkusyksystä 2001 oli mahdollista ensimmäistä kertaa tarkastella pro gradu -tutkielmien ohjausta ja arvostelua koskevaan kyselyyn annettuja vastauksia.

63 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos 63 Ohjaajakohtaisesti esitettyjä tuloksia tutkittiin ohjaajien yhteistapaamisessa. Lähes kaikki valmistuneet keväästä 1999 lähtien kattavassa haastattelussa (noin 200 haastattelua 12/2002) on selvitetty opiskelua edistäneitä ja hidastaneita tekijöitä, oppimiskokemuksia, työllistymistä, nykyisen työn ja koulutuksen vastaavuutta ym. Väliaikatuloksista on julkaistu artikkeli Politiikka-lehdessä (1/2002): Valtio-oppineen valmiudet tuoreiden maistereiden näkemyksiä. VIRPI on kaikista laitoksen graduntekijöistä koostuva sähköpostilista, joka toimii vapaana keskustelufoorumina, tiedotusvälineenä ja välineenä graduntekoa koskevien kysymysten selvittämiseen. VIRPIn kautta voidaan myös järjestää lihatapaamisia (esim. kiinnostusta herättäneistä tutkimusmenetelmistä). Tukiohjausjärjestelmän ideana taas on hyödyntää laitoksen opettajien ja tutkijoiden monipuolista asiantuntemusta osana tutkielmaohjausta: löytää tutkielmien tekijöille juuri heidän aiheeseensa, menetelmäänsä tai teoriaansa paneutunut apuohjaaja, joka avustaa ohjauksesta päävastuun kantavia professoreita. Hankkeen kotisivulle on muodostettu jatkuvasti päivittyvät listat kaikista tekeillä olevista graduista, niiden pääohjaajista, sovituista tukiohjaajista sekä ohjaukseen käytettävistä opettajista ja tutkijoista asiantuntemusaloineen. Tukiohjauksen käytännöistä palkkiomaksuineen on laadittu ohjeet. Tavoitteena on luoda jokaiselle tutkielmantekijälle tukiverkko, joka muodostuu ohjaavista opettajista ja opiskelijoista. 2.3 Kansainvälisyys päämääränä Opiskelun kansainvälisyys. Kansainvälisiä ilmiöitä käsitteleviä uusia oppisisältöjä on tietoisesti lisätty. Hallinnon ja organisaatioiden linjan opinnot pitävät nyt sisällään opintojaksoja suomalaisesta ja eurooppalaisesta hallintokäytännöstä, kansainvälisestä johtamisesta, vertailevasta hallinnon tutkimuksesta, kansainvälisistä organisaatioista sekä kansallisesta ja kansainvälisestä arvioinnista; yleisen linjan opinnot opintojakson Euroopan poliittisista järjestelmistä ja päätöksenteosta Euroopan unionissa. Ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden sisäänotto on ollut pitkään tiedekunnan suurin, mutta sitä on edelleen kasvatettu (nykyään 16 19, muilla 1 10 vuodessa). Ulkomaisia tutkinto-opiskelijoita on kirjoilla runsaat 50 lukuvuosittain. Laitoksella on Sokrates/Erasmus-järjestelmässä 18 bilateraalista opiskelijavaihtosopimusta eri maiden yliopistojen kanssa (yhteensä 34 opiskelijapaikkaa). Nordplus-järjestelmässä laitos on yhteistyössä 11 valtio-opin laitoksen kanssa. Valtioopin opiskelijat opiskelevat ulkomailla myös monien muiden Helsingin yliopiston solmimien vaihtosopimusten turvin. Perustutkinto-opiskelijoista yhä suurempi osa suorittaa osan opinnoistaan vaihto-opiskelijoina ulkomailla: vuosina eli runsaat puolet kandidaattivaiheen opiskelijoista. Laitos on lisääntyvässä määrin vastaanottanut vaihto-opiskelijoita: : 6 8, : 13 20, : He opiskelevat laitoksella 3 9 kuukautta. Tämän lisäksi tulevat määräaikaiset ulkomaiset opiskelijat (visiting students), joiden määrä on kasvanut toiselle kymmenelle ( : 10 15). Jatko-opiskelijoista opiskelee ulkomailla vuosittain 4 6. Ulkomaisia jatko-opiskelijoita on noin 20.

64 64 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos Ruotsinkielisen valtio-opin professorin ja tuntiopettajien antaman ruotsinkielisen opetuksen (kuusi kurssia vuodessa) ohella opetusta annetaan enenevästi englanniksi. Lukuvuonna englanninkielisiä kursseja oli 15, mutta nykyään kurssien määrä on vakiintunut kurssiin, mikä on selvästi enemmän kuin yhteiskuntatieteellisellä alalla yleensä. Viralliset opettajavaihtosopimukset mahdollistavat nykyisellään jopa 11 lähtevän ja tulevan opettajan vaihdon, mutta toteutuma on ollut toistaiseksi pienempi. Jatkokoulutusohjelma on englanninkielinen. Lähes kaikki englanninkieliset opetusryhmät ovat suomalaisten ja ulkomaisten opiskelijoiden sekaryhmiä. Tämä tuo yhdessä opettajavaihdon kanssa runsaasti monikulttuurisia vaikutteita opiskeluun. Syksystä 1999 lähtien valtio-opissa on annettu opetusta myös saksaksi. Opinnäytetöiden henkilökohtaista ohjausta on mahdollista saada ruotsin, englannin ja saksan lisäksi myös ranskan kielellä. Pro gradu -tutkielmista on vuosittain % englanninkielisiä, väitöskirjoista enemmistö. Ruotsinkielisten gradujen osuus on noin 10 %. Ruotsinkielisillä jatko-opiskelijoilla on säännölliset tutkijatapaamiset yhdessä Åbo Akademin, Österbottens högskolan (Vaasa) ja Mithögskolanin (Ruotsi) kanssa. Jatko-opiskelijat osallistuvat neljän tutkijakoulun opetukseen kotimaassa ja ulkomailla. Laitos osallistui Korkeakoulujen arviointineuvoston toteuttamaan englanninkielisen opetuksen arviointiin syksyllä Sen yhteydessä laitos laati laajan ja suhteellisen itsekriittisen englanninkielisen itsearviointiraportin, josta saatiin myös arviointitiimiltä myönteistä palautetta. Arvioinnin myötä laitoksen englanninkielinen opetus osoittautui täysimittaisuudessaan harvinaiseksi suomalaisessa yliopistolaitoksessa. Arvioinnin tuloksia on käytetty hyväksi englanninkielisen opetuksen laadun kehittämisessä. Osallistuminen eurooppalaisen valtio-opin ja hallinnon tutkimuksen yhteistyöverkostojen toimintaan. Laitos on vuodesta 1997 ollut jäsenenä Euroopan unionin tukemassa valtio-opin temaattisessa verkostossa (nyttemmin European Political Science Network, epsnet) ja vuodesta 2001 lähtien vastaavassa hallinnon tutkimuksen verkostossa (nyttemmin European Public Administration Network, EPAN). Verkostot on perustettu kehittämään politiikan ja hallinnon tutkimuksen opetusta Euroopassa ottaen huomioon eri maiden kokemukset. Eps- Netissä on jäseninä 52 eurooppalaista valtio-opin laitosta ja yhdistystä sekä noin 130 henkilöjäsentä, EPANissa 99 laitosta. Laitoksella on edustaja epsnetin johtokunnassa (lehtori Erkki Berndtson) ja julkisen hallinnon koulutuksen eurooppalaista akkreditointia varten perustetun järjestön (European Association for Public Administration Accreditation, EAPAA) komiteassa (professori Markku Temmes). Verkostojen toiminta tapahtuu suurelta osin yksittäisten konkreettisten projektien ja kesäkoulujen muodossa sekä tiedonvaihtona kotisivujen ja sähköpostilehtien avulla. Lehtori Berndtson on koordinoinut espnetin piirissä useita työryhmiä: Teaching Political Science in Europe After the Bologna Declaration (2000), Mobility of Teachers and Students (2001) ja Curricula Development and European Co-operation Schemes (2002). Hän on myös toiminut epsnetille säännöt laatineen työryhmän ja johtokunnan vaalien järjestämisestä vastanneen työryhmän jäsenenä. Yliassistentti Riikka Kuu-

65 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos 65 sisto on aktiivisesti osallistunut verkoston jatkokoulutuksen ongelmia käsittelevään projektiin. Osallistuminen eurooppalaisten verkostojen toimintaan tarjoaa monia vaihtoehtoja kehittää laitoksen koulutustoimintaa (benchmarking-oppiminen, opiskelijavaihdon suoritusten siirrettävyys ym.). VALVE-hanke. Laitos on käynnistänyt opetusministeriön rahoituksella projektin Valtio-opin tutkintorakenteiden suomalainen ja eurooppalainen vertailu (VAL- VE). Tarkoituksena on verrata tutkintorakenteita, opetussisältöjä ja -menetelmiä, koulutuksen tavoitteita ja arviointimenetelmiä, ohjauskäytäntöjä, tutkimuksen ja opetuksen yhteennivomista sekä valmistuneiden työmarkkinoita hankkeessa mukana olevissa yliopistoissa: Suomen valtio-opin laitokset, Fondation Nationale des Sciences Politiques, Paris (Ranska), Freie Universität, Berlin (Saksa), Katholieke Universiteit Nijmegen (Alankomaat), Stockholms Universitet (Ruotsi), Tartu Ülikool (Viro), Universita degli Studi di Genova (Italia), University of Salford (Englanti) ja Uniwersytet Jagiellonsky, Krakova (Puola). 3 Koulutuksen laadun arviointi Laadun kehittämisen organisointi. Perinteisten laitos- ja opettajakokousten ohella laitoksen opetuksen ja opiskelun kehittämistyön organisoinnissa ovat keskeisellä sijalla olleet laitoksen 1 2-päiväiset kehittämisseminaarit (kahdesti vuodessa), joihin osallistuu opettajakunnan ja opiskelijoiden lisäksi myös opintoasioista vastaavia virkamiehiä ja opetuksen ja oppimisen innovaatioiden kehittäjiä. Vuonna 1997 järjestettyä seminaaria varten virka- ja tuntiopettajat laativat yhtenäiseen rakenteeseen perustuvan kuvauksen jokaisesta opettamastaan kurssista (tavoite, työskentelymuodot, kytkentä opintojaksoon, kurssipalautteen hankinta, kokemukset ja kehittämisvisio). Laajaa aineistoa käytettiin tuolloin ja myöhemminkin pohjana opetuksen laadun arvioinnille ja kehittämiselle sekä seuraavien tutkintovaatimusten uudistamiselle. Sama menettely toistettiin keväällä 2001 koulutuksen itsearviointiseminaarissa, jonka tuloksia käytettiin hyväksi edelleen syksyn 2001 kehittämisseminaarissa. Vuoden 1997 seminaarissa kerättiin strategiatyön pohjaksi anonyymi SWOT-aineisto opetuksen (ja erikseen myös tutkimuksen) vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhista, missä opettajien ja opiskelijoiden vastaukset ryhmiteltiin erikseen. Osa laitoksen opettajien ja opiskelijoiden vuorovaikutuksen kehittämistä ovat olleet opiskelijoiden järjestämät, kuukausittaiset laitoskahvit, joilla opettajat ja opiskelijat käyvät laitoksen tiloissa ajankohtaisia keskusteluja. Laitoskahvien yhteydessä on tullut esiin useita oivalluksia opetuksen ja oppimisen laadun kehittämiseksi. Samalla opettajakunta on myös saanut palautetta omasta työstään, ja laitoksen yhteisöllisyyskin on lisääntynyt. Tällaisten vakiintuneiden vuorovaikutustilanteiden lisäksi tulevat varsinaiset kehittämisprojektit, jotka perustuvat opettajien ja opiskelijoiden yhteistyöhön. Valtio-opin opiskelijoiden senioriyhdistyksen kanssa on järjestetty vuodesta 2000 lähtien opiskelijoille alumniseminaareja. Kokonaistyöaikauudistuksen käyttöönottoon on laitoksella yhdistetty alkuvaiheessa tavallista tarkempi opetustyöajan suunnittelu ja opetuksen tulosten kurs-

66 66 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos sikohtainen seuranta. Tavoitteena on kehittää opetuksen tuottavuus- ja laatutietoisuutta tekemällä erilaisten opetusmenetelmien sekä opetuksen järjestämistapojen työaika- ja tulosvaikutukset entistä läpinäkyvämmiksi. Excel-lomakkeistoon nojaavan järjestelmän avulla jokainen opettajan virassa toimiva saa tietää oman opetuksensa tuottamat opintoviikot opintojaksokohtaisesti (vähennettynä muiden virkaopettajien ja tuntiopettajien opintoviikoilla). Kun seurantatiedot ovat kaikkien opettajien käytettävissä, on kaikkien myös mahdollista seurata opetuksen kuormitusta ja tehdä esityksiä opetuksen uusiksi järjestämistavoiksi. Kun erilaisten opetusmuotojen työaikavaikutukset ovat tiedossa, voidaan opetuksen laatutavoitteet ottaa entistä paremmin perustein huomioon opetuksen suunnittelussa. Tuntiopetuksen suunnittelun yhteydessä lasketaan kurssikohtaiset opintosuoritteiden yksikkökustannukset (opintosuoritus, ), jotta opetuksen kustannuksia ja laatua voidaan paremmin suunnitella suhteessa toisiinsa. Korkeammat kustannukset ovat perusteluja, mikäli kurssin opetuksen ja oppimisen laatuvaatimukset sitä edellyttävät. Laatutietoisuutta on pyritty jatkuvasti parantamaan pitämällä käynnissä useampaa kehittämisprojektia yhtäaikaisesti. Laatua on tarkasteltu koulutustavoitteiden ja ydinsisältöjen suhteen tiedollisten, taidollisten ja arvoihin liittyvien näkökulmien avulla (ks. yllä), mutta kehitystyön haasteet ovat tältä osin edelleen suuret. Laitoksella tehty työ opetuksen kehittämiseksi on saanut myös tunnustusta. Yliopisto on kahdesti aiemmin (vuosina 1996 ja 1999) esittänyt laitosta koulutuksen valtakunnalliseksi laatuyksiköksi. Viimeisenkin ehdotuksen jälkeen kehittämistyötä on jatkettu aktiivisesti (mm. intersektio-opetus käyttöön, TUT- TU-projekti loppusuoralla, JOS- ja EU-sivuainekokonaisuudet aloittaneet, kaksi verkko-oppikirjaa, kurssisivusto käytössä, VALVE-projekti, alumnitoiminta). Opiskelijat ovat ehdottaneet useita laitoksen opettajia tiedekunnan vuoden opettajaksi. Laitoksen lehtorin aktiivinen panostus etenkin alkuvaiheen opetuksen kehittäjänä noteerattiin vuonna 1998 tällä palkinnolla. Opiskelijoiden ainejärjestö VOO on myös aikaisemmin antanut hänelle tunnustuspalkinnon opetuksen hyväksi tehdystä työstä. Laitoksen esimies on valittu vuonna 2001 varadekaaniksi vastuualueena opintoasiat. Jatkuvaa toiminnan kehittämistä kuvaa myös se, että laitos on menestynyt erittäin hyvin tiedekunnan sisällä kilpailtaessa opetuksen kehittämiseen tarkoitetuista varoista. Opiskelijapalaute. Opiskelijapalautetta opetuksesta on kerätty systemaattisesti vuodesta 1994 lähtien. Pääasiallisina palautekanavina on käytetty yhteiskeskustelua kurssin lopuksi sekä anonyymiä palautelomaketta kursseista (nykyään myös sähköisenä kotisivuilla) ja kirjallisuuskuulusteluista. Lomakepalautteen keruussa toimivimmaksi on kuitenkin havaittu kurssikohtaisesti räätälöity lomake, jonka avulla voidaan paremmin arvioida opettajan toiminnan ohella myös oppimiskokemuksia ja oppimistavoitteiden saavuttamista. Yhä enemmän on annettu painoa myös opiskelijoiden itsearvioinnille ja vertaisarvioinnille. Eräillä kursseilla opiskelijat tekevät kirjallisen arvion oman työnsä antoisuudesta ja ongelmakohdista, toisilla kursseilla taas useamman kirjallisen vertaisarvion toisen opiskelijan työn hyvistä ja huonoista puolista. Vertaisarvioiden käytöllä on etunsa oppimis-

67 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos 67 menetelmänä, sillä siinä sovelletaan kurssilla opiskeltavia asiasisältöjä, ja samalla opettaja saa käsityksen siitä, mitä opitaan. Kokemuksen perusteella onnistuneen vertaisarvioinnin edellytyksenä on, että arviointiprosessi ohjeistetaan oikealla tavalla. Graduohjauksesta kerätään gradukyselyn yhteydessä palautetta. Opettajat hyödyntävät palautetietoa sitä mukaa kuin sitä kerätään. Osa opettajista myös julkistaa opiskelijapalautteen tiivistelmän ja kurssin kehittämistavoitteet ilmoitustaululla ja kotisivuillaan, mutta käytäntö vaatii vielä kehittämistä, jotta koottua arviointitietoa voidaan hyödyntää paremmin (ks. edellä kurssisivusto). Joka toinen vuosi opettajien saama palautetieto yhdistetään ja käsitellään laitoksen kehittämisseminaarissa, jossa käsitellään tutkintovaatimusten ja opetusohjelman uudistamista pienryhmissä yhdessä opiskelijoiden kanssa. Lukuvuodesta lähtien myös tuntiopettajat velvoitettiin keräämään opiskelijapalautetta opetuksestaan. Syksystä 2001 lähtien tuntiopettajien palkkiomaksun ehtona on laitokselle raportoitu, opiskelijapalautteeseen perustuva kurssiarviointi, joka on erikseen ohjeistettu. Laitos on käyttänyt tietoaineistoa hyväksi tuntiopetuksen kehittämisessä. Opetustarjouksilta on edellytetty riittävän pitkälle vietyä kirjallista suunnitelmaa kurssin oppimistavoitteista, sisällöstä ja toteutustavasta sekä yhteensopivuutta opetuksen laadun kehittämistavoitteiden kanssa. Läheskään kaikkia tuntiopetustarjouksia ei ole hyväksytty. Eri kurssitarjousten laatua arvioidaan vuosittain opettajien ja opiskelijoiden kokouksissa, joissa opiskelijoiden aiemmat kokemukset eri opettajien kursseista ovat olleet hyödyllisiä. 4 Koulutuksen tulevaisuudennäkymät Kansallisen ja kansainvälisen, poliittisen ja hallinnollisen sekä julkisen ja yksityisen totunnaisten rajojen hämärtyminen luo vahvaa kysyntää korkeasti koulutetusta työvoimasta, joka kykenee uudistumaan ja toimimaan innovatiivisesti muuttuneissakin olosuhteissa. Laitos on vastannut tähän haasteeseen kehittämällä koulutusta, jossa perinteisten sektorirajojen ylittäminen toteutuu sekä oppisisällöissä että opetusmenetelmissä. Tähänastiset kokemukset osoittavat, että strateginen valinta on ollut oikea. Muutos on lisännyt kaikkien osapuolten työtä etenkin avainkursseihin liittyvän henkilökohtaisen palautteen myötä, mutta samalla myös opetus- ja opiskelumotivaatio sekä siihen liittyvä itsekunnioitus on kasvanut. Laitos on kehittänyt antamaansa koulutusta käytössä olleiden resurssien rajoissa keskittymällä ennen muuta peruskoulutukseen. Peruskoulutuksen kehittämishankkeet (verkko-opetus, intersektio-opetus, tutkielmien tukiohjaus) sekä kolme sivuainekokonaisuutta (kansainväliset tehtävät, johtaminen, EU) ja Eurooppa-tutkimuksen keskus luovat pohjaa peruskoulutuksen edelleen kehittämiselle. Se voi onnistua vain monipuolisen ja jatkuvan seuranta- ja arviointitiedon keruulla ja hyödyntämisellä. Tätä edellyttävän monipuolisen kurssisivuston jatkuva päivitystarve luonee oheisprosesseineen yhden tehokkaan instrumentin, jonka avulla laitos voi oppia yhä paremmaksi opetuksen ja oppimisen kehittämistyön asiantuntijaksi. Lisäksi noin 200 vastavalmistuneen haastatteluaineistoa hyödynnetään oppisisältöjen tulevassa ydinainesanalyysissa. Osa opettajista on osallistu-

68 68 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos nut pedagogiseen ja opetusteknologiseen koulutukseen, mutta koulutuksen kattavuutta vahvistetaan sopimalla yhdessä tiedekunnan kanssa käytännöt, joilla koulutukseen osallistuminen on kaikilla laitoksilla säännönmukaista ja osa uralla tärkeitä opetusansioita. Bologna-prosessin eteneminen on ennakoitu tutkintovaatimusten uudistamisessa (kandidaattitasolla vahvistettu menetelmäopetusta, tutkielma pakollinen), mutta perusrakenteita tarkastellaan seuraavaksi etenkin mitoituksen näkökulmasta. Vaikka jo aloitettu kehittämistyö jatkuu, strateginen painopiste on siirtymässä laitoksen koulutuksen itsearvioinnin yhteydessä linjoitetulla tavalla (1) uuden teknologian yhä laadukkaampaan käyttöön koulutuksessa (virtuaalisten oppimisympäristöjen kehittäminen, EU-verkko-oppikirja, oppimisen arviointi ym.), (2) koulutusyhteistyön syventämiseen ulkomaisten ja kotimaisten yliopistojen kanssa (VALVE-projekti, ks. yllä) sekä (3) jatkokoulutukseen, jonka kehittämiselle laadukas peruskoulutus ja tutkijakouluyhteistyö luo hyvän pohjan. *** Esitys koulutuksen laatuyksiköksi on laadittu laitoksen opettajien ja opiskelijoiden yhteistyönä elokuussa Esitys on laadittu työryhmässä, johon kuului neljä opettajaa ja neljä opiskelijaa. Esitystä on käsitelty laitoskokouksessa. Esitys perustuu suurelta osin lukuvuonna tehtyyn koulutuksen itsearviointiin, joka toteutettiin yhdessä opiskelijoiden kanssa eri työmuodoin: valmistelutyöryhmä, laitoskokoukset, laitoksen kehittämisseminaari ryhmätyöskentelyineen. Opiskelijat ovat lisäksi kirjoittaneet esityksentekovaiheessa oman, hyvin myönteisen lausuntonsa, joka sisältyy yliopiston valmisteluaineistoon mutta jota ohjeet eivät suosittele liitettäväksi mukaan. Laitoksen koulutustoimintaan voi tutustua laitoksen kotisivuilla: Turo Virtanen Professori Laitoksen esimies Liite 1: Esimerkkejä monimuoto-opetuksesta Johdatus valtio-oppiin, kaksi kurssia rinnakkain, eteneminen koordinoitua: (1) Valtio-opin johdantokurssi (noin 200 opiskelijaa): kolmen eri opettajan luennot, harjoitustehtävä (jokaiselle opiskelijalle erilainen, halukkaille palaute ryhmässä), yhdistetty luento- ja kirjallisuustentti, kirjallisuuden lukemisen tukiseminaarit (2 kpl), ekskursiot pääaineopiskelijoille, opetusmonisteet käytössä, osa monisteista opettajan www-sivuilla; aiemmin verkko-opetuskokeiluja, syksyllä 2002 verkko-oppikirja. (2) Suomen poliittinen järjestelmä ja EU: (pääaineopiskelijoille) neljä pienryhmää, jotka käyvät ryhmätyönä ja harjoituksin

69 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos 69 läpi keskeisiä poliittisen järjestelmän osatekijöitä tukeutumalla verkko-oppikirjaan, asiantuntijaluentosarja byrokratiasta palvelevaan hallintoon (luentoihin perustuva oppimispäiväkirja), englanninkielinen kurssi Suomen kansainvälisistä suhteista (luentokuulustelu; osin vaihto-opiskelijoille). Euroopan poliittiset järjestelmät: kaikille yhteinen luentosarja, jossa kaksi kirjallista harjoitustyötä; pääaineopiskelijoille pienryhmäseminaari (3 kpl), jossa kaksi kirjallista työtä; sivuaineopiskelijoille täydentävä luentosarja; lisäksi korvaavana englanninkielinen kurssi (kaksi yksilöllistä harjoitustyötä sekä yksi ryhmätyö; osin vaihto-opiskelijoille); myös suulliset esitykset arvostellaan. Kvantitatiiviset menetelmät: opettajan yleisluennot, 5 6 harjoitusryhmää ja yksi englanninkielinen pienryhmä; harjoitusryhmän opettajan luennot, opiskelijoiden alustukset menetelmien osa-alueista, opponointi, tutkimusesimerkkejä joiden perusteella kotitehtäviä, yhdistetty luento- ja kirjallisuustentti, atkharjoitukset (SPSS-ohjelma), harjoitustyö itse kerätystä aineistosta, laitoksen tutkimusprojektiaineistoista tai Eurobarometri-aineistosta, henkilökohtainen palaute opiskelijalle. Talouden ja politiikan vuorovaikutus: opettajan luennot ja kurssiaineisto suoritetaan kuulustelussa, kurssilla laaditaan essee ja ryhmätyö, ohjeet ja aineistot verkossa (myös linkit tiedontuottajiin). Visuaalinen politiikka: luento AV-aineistoineen ja oheislukemistoineen; kuulustelu, jonka kysymykset kotona valmisteltavia sovellustehtäviä; luentojen kuluessa kaksi pienryhmissä tehtävää kotitehtävää; itsenäinen harjoitustyö, josta henkilökohtainen palaute; verkossa lisäaineistoja. Hallinnon tutkimus: opettajan luennot, aluksi kysely opiskelijoiden hallintoa koskevista käsityksistä (tulokset käsitellään yhteiskeskustelussa), luentokeskustelut, luentomateriaalia jaetaan, luentojen opetussisältöä soveltava paperi omasta työkokemuksesta, parityönä tehty arviointityöharjoitus opettajan toimittamasta aineistosta sekä siihen liittyvä kirjallinen itsearviointi parityön onnistumisesta, essee ja alustus keskeisestä hallinnon tutkijasta, opponointi, vertaisarviot muiden esseistä; myös alustus, opponointi ja keskusteluaktiivisuus arvostellaan omalla painokertoimellaan. Kvalitatiiviset menetelmät -haastattelu: toimii tutkimusprojektina; kurssin vetäjä johtajana ja ryhmän jäsenet tekevät itsenäisiä, tutkimusmenetelmäkirjallisuuteen perustuvia osatehtäviä hankkeen eri vaiheista, lopuksi tutkimussuunnitelma ja harjoitustyö itse kerätystä haastatteluaineistosta (aito toimijajoukko, esim. puoluesihteerit); jokaisesta harjoitustyöstä henkilökohtainen palauteistunto; osa tehtävistä tehdään työpareina; toisinaan kurssiin liittyy lisäkurssi laadullisen aineiston tietokoneavusteisesta käsittelystä ATLAS-ohjelmalla. Hallinnon teoria: lukemisseminaari, jossa luetaan tarkasti yksi tieteellinen teos ja tieteellisiä artikkeleita (opiskelijamäärän mukaan); kukin opiskelija alustaa jonkin teoksen osan, muut tekevät samasta osasta kirjallisen työn; kohteena olevaa tutkimusta sovelletaan alustuksissa ja seminaarikeskustelus-

70 70 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos sa ajankohtaisiin ilmiöihin; yhtenä tavoitteena omaksua alan suomalainen vs. englantilainen tieteellinen terminologia yhteiskeskustelussa. Tutkielmaseminaarin yleinen osa: opettajan luennot yhteiset kaikille linjoille, luentomateriaali, luentoihin perustuva tutkimusasetelmapaperi josta henkilökohtainen palaute; opiskelijoiden kirjalliset vertaisarviot (3 kpl) muiden opiskelijoiden tutkimusasetelmapapereista (jaetaan arvioiduille); opiskelijoiden tekemät kirjalliset tutkimusanalyysit kahdesta tieteellisestä tutkimuksesta, joiden tutkimusasetelma täsmennetään ja arvioidaan; tutkimusanalyysiryhmissä (3 kpl) käydään yhdessä läpi kaikki analysoidut tutkimukset ja opiskelijoiden niistä tekemät analyysit; kaikista kolmesta tehtävästä kirjalliset ohjeet; kaikki osat arvostellaan erikseen. Kurssi liittyy kiinteästi muiden opettajien vetämiin tutkielmaseminaarin aihekohtaisiin osiin (6 ryhmää), joissa opettajat antavat substanssiohjausta ja opiskelijat viimeistelevät lopullisen tutkimusasetelman pienryhmissä ja henkilökohtaisessa ohjauksessa. Saman aihepiirin tutkielmien yhteydessä annetaan tutkielmaseminaarin jälkeen myös ryhmäohjausta.

71 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos 71 Ehdotus korkealaatuisen perus- ja/tai jatkokoulutuksen yksiköksi ehdotusta täydentävät tilasto- ja taustatiedot Yliopisto Laitos/yksikkö Helsingin yliopisto Yleisen valtio-opin laitos Lisätietoja antaa: Nimi ja asema Turo Virtanen, professori Puhelinnumero Sähköpostiosoite Yliopiston ehdotus koskee (ympyröikää oikea vaihtoehto) 1 tiedekuntaa 5 tutkijakoulua 2 osastoa 6 verkostohanketta 3 laitosta 7 muuta, mitä? 4 koulutusohjelmaa Korkeakoulujen arviointineuvosto pyytää antamaan laatuyksikköehdotusta koskevat tilasto- ja taustatiedot soveltuvilta osin tällä lomakkeella. Laatuyksiköiden valinnassa painotetaan koulutuksen laatua. Määrällisiä tietoja käytetään asiantuntijaryhmissä lähinnä kokonaiskuvan saamiseksi ehdotuksen tekijän antaman koulutuksen laajuudesta. Täsmällisiä lukuja sivuaineopiskelijoiden määrästä tai suoritettujen opintoviikkojen jakaantumisesta opiskelijan statuksen mukaan ei ole saata- vissa yliopiston tilastoista. Työhönsijoittumisesta ei myöskään ole tietoja pyydetyllä tarkkuudella. Tilastokeskuksen sekä tiedekunnan omien selvitysten mukaan VTM-tutkinnon suorittaneista n. 4 % on työttämänä. Mikäli osa pyydetyistä tiedoista puuttuu, perustelkaa, miksi niitä ei voida antaa. 1. Yksikön opiskelijarakenne Perustutkinto-opiskelijat Aloituspaikat Ensisijaiset hakijat Hyväksytyt uudet opiskelijat Kirjoittautuneet uudet opiskelijat Kirjoilla olevat opiskelijat yhteensä Suoritetut ylemmät perustutkinnot Ylemmän kk-tutkinnon keskimääräinen suoritusaika vuosina 5,4 5,1 6,1 Ylemmän kk-tutkinnon keskimääräinen laajuus opintoviikkoina Yksikön perustutkinto-opiskelijoiden suorittamat opintoviikot n n n Jatko-opiskelijat Kirjoilla olevat opiskelijat yhteensä Suoritetut lisensiaatin tutkinnot Suoritetut tohtorin tutkinnot Sivuaineopiskelijat (muualta kuin omasta yksiköstä) Opiskelijat yhteensä n n n Yksikön sivuaineopiskelijoiden suorittamat opintoviikot n n n. 6000

72 72 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos Erilliskoulutus (esim. opettajan pedagogiset opinnot) Opiskelijat yhteensä Yksikössä erilliskoulutuksessa suoritetut opintoviikot yhteensä Muu yksikön antama koulutus Yksikössä suoritetut muut opintoviikot yhteensä Kuvaus koulutuksesta 2. Opetus-, tutkimus- ja muu henkilökuntarakenne Opetus- ja tutkimushenkilökunta, henkilötyövuodet yhteensä 29,2 29,6 32,1 Professorit (nimet pyydetään alla) 6,4 6,7 5,6 Lehtorit Päätoimiset tuntiopettajat Sivutoimiset tuntiopettajat (henkilötyövuosina) 1 1,8 2 Yliassistentit/apulaisopettajat 1 2,3 4,2 Assistentit 3,6 2,8 1,3 Tutkijat 16, ,3 Muun henkilökunnan määrä (hallintohenkilökunta yms.) 3,5 4,4 3,4 KOKO HENKILÖSTÖ, htv 32, ,5 Professorien nimet ja tehtäväalat vuonna 2001 (jatketaan tarvitt. kääntöpuolelle) Burkhard Auffermann, kansainvälinen politiikka Anne Eskelinen, kansainvälinen politiikka Tuomo Martikainen, yleinen valtio-oppi Kyösti Pekonen, yleinen valtio-oppi Jan Sundberg, allmän statslära Markku Temmes, hallinnon tutkimus - tutkimusjohtaja; professorin arvonimi Turo Virtanen, hallinnon tutkimus 3. Yksikön rahoitus Toimintamenomäärärahat, 1000 mk* Ulkopuolinen rahoitus, 1000 mk* * kalenterivuonna myönnetty rahoitus ilman maksullista palv.toimintaa, jonka tulot noin 1 milj. mk vuodessa 4. Tutkijakoulutoiminta Toiminta tutkijakoulun Toiminta tutkijakoulun Valtio-opin ja kansainvälisen politiikan tutkijakoulu koordinaattorina (k) tai (VAKAVA) - p; Valtakunnallinen hallintotieteellisen koulutusalan tutkijakoulu partnerina (p) eri vuosina (VALHAL) - p; Venäjän ja Itä-Euroopan tutkijakoulu - p; Aasian tutkijakoulu - yksi jatko-opiskelija mutta ei edustusta johtoryhmässä 5. Ylemmän kk-tutkinnon suorittaneiden työhön sijoittuminen valmistumisvuoden mukaan Valmistumisvuosi Työllistymisprosentti tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan kalenterivuoden lopussa ks. lomakkeen alku sijoittumistietojen lähde % palkkatöissä valmistumishetkellä, muut: opiskelu, vanhempainloma, yritystoim., työnhakija arviointi tiedon luotettavuudesta, Oma haast.tutkimus , kattavuus % esim. sijoittumisselvitysten vastaus-% % sijoittuu yksityiselle tai kolmannelle sektorille, loput julkiselle; nimiketietoja kotisivulla

73 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos 73 Arviointipalaute Koulutuksen tehtävä, tavoitteet ja toteutus Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitos määrittelee koulutuksensa yleistavoitteen jäntevästi ja selkeästi. Laitoksen yleistavoitteena on valtio-oppia koskevaan tieteelliseen ajatteluun kuuluvien tietojen, taitojen ja arvojen oppiminen. Koulutuksen tehtävät, tavoitteet ja sisällöt kytkeytyvät toisiinsa, josta hyvänä esimerkkinä on intersektio-opetus. Intersektio-opetuksessa yhdistyvät poliittinen, hallinnollinen ja kansainvälinen näkökulma kaikissa tarkoitukseen sopivissa oppiaineissa. Laitos ilmoittaa pitkäaikaisina tavoitteinaan muun muassa opetuksen jatkuvasti kehittyvän laadun sekä kansainvälistyvän työelämän vaatimusten huomioonottamisen. Laitos onkin ottanut erinomaisesti huomioon opiskelijan aktiivisen roolin oppijana, mikä on hyvä lähtökohta opetuksen laadun kehittämiseen. Opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutusta lisätään laitoksella ottamalla tutkielmaopiskelijoita mukaan laitoksen tutkimusprojekteihin. Työelämän tarpeisiin laitos vastaa lähinnä perinteisellä tavalla ja jääkin epäselväksi, miten työelämän ja laitoksen yhteydet toimivat. Koulutuksen kehittämisessä laitos on muotoillut työtä ohjaavat periaatteet, jotka kattavat sisällöt, menetelmät ja opetuksen käytännöllisen järjestämisen. Kehittämisote vaikuttaa varsin systemaattiselta ja pitkäjänteiseltä. Koulutuksen toteutus Monitieteisyyttä hyödyntämään on kehitetty intersektio-opetus, ja sen asema on laitoksen koulutuksessa merkittävä. Tosin intersektio-opetuksen laajuus laitoksen opetuksessa jää osittain epäselväksi. Laitos tarjoaa opiskelijoilleen myös vaihtoehtoisia opintoja ja erillisiä opintokokonaisuuksia. Toiminnassa on kehitetty monimuoto- ja verkko-opetusta. Opetuksen monimuotoisuutta kuvaa se, että yhdellä kurssilla voi olla käytössä hyvinkin erilaisia opetusmenetelmiä kuten esseitä, luentopäiväkirjoja, harjoitustöitä ja parikeskusteluja. Erityisen ansiokasta on se, että laitoksella on periaatteet oppisisältöjen, opetusmenetelmien ja opiskelun käytännön järjestämiseen, joita myös käytetään opintojen kokonaisvaltaisessa suunnittelussa. Oppisisällöistä on rakennettu laajempia opintokokonaisuuksia ja tenttivaltaisuutta on vähennetty. Samalla on lisätty pienryhmäopiskelua. Opetusmenetelmien monimuotoisuutta on kehitetty lähinnä pääaineopiskelijoiden näkökulmasta. Laitos voisi kiinnittää enemmän huomiota myös sivuaineopiskelijoiden opetukseen. Positiivista on, että massaopetustakin on kehitetty vuorovaikutteisempaan suuntaan verkkoympäristöjä hyödyntämällä. Opintojen ohjaus on organisoitu niin, että se toimii sekä pienryhmissä, henkilökohtaisesti että verkossa, jossa opiskelija voi työnsä tueksi osallistua virtuaaliseen gradupiiriin. Opiskelijoilla on opiskelijatuutoreita ja opintojen alussa myös professorituutoreita opintojensa tukena. Opintojen keskivaiheessa opiskelija tekee henkilökohtaisen opintosuunnitelman professorin kanssa valmistumisen edistämiseksi. Ohjausjärjestelmä laitoksella on kattava ja eri opintovaiheet huomioon ottava. Opetuksen laadun kehittäminen on systemaattista ja johdonmukaista. Laitos huomioi opetuksen kehittämisen monin eri tavoin muun muassa seuraamalla opettajien työajankäyttöä. Myös opiskelijat on otettu mukaan laitoksen toiminnan kehittämiseen. Ehdotuksesta jäävät kuitenkin puuttumaan maininnat opettajien pedagogisesta koulutuksesta, ja siitä, missä määrin ja miten opettajat ovat kehittäneet omaa pedagogista osaamistaan. Laitos on toisaalta pyrkinyt tiedekunnan kanssa vahvistamaan opettajien säännönmukaista osallistumista koulutukseen.

74 74 Helsingin yliopisto: Yleisen valtio-opin laitos Kansainvälisyyttä laitos on tuonut toimintaansa osallistumalla eurooppalaisen valtioopin ja hallinnon tutkimuksen yhteistyöverkostoon. Ulkomaista ja kotimaista opetusta vertaillaan Valtio-opin tutkintorakenteiden suomalainen ja eurooppalainen vertailu -projektissa (VALVE), joka helpottaa muun muassa ulkomaisten opintojen sisällyttämistä kotimaiseen tutkintoon. Koulutuksen arviointi Laitoksella kerätään systemaattisesti opiskelijapalautetta sekä yhteiskeskustelujen että palautelomakkeiden avulla. Palautelomake on räätälöity kurssikohtaisiksi. Toiminnassa on myös painotettu sekä vertaisarviointia että itsearviointia, jotka ovat samalla toimineet oppimismenetelminä. Jotkut opettajat ovat julkistaneet opiskelijapalautetta laitoksen ilmoitustaululla tai opettajan kotisivuilla, mikä osoittaa tervettä läpinäkyvyyden kehittämistä. Myös opiskelijoiden oppimisen arvostelukriteerit kirjataan opiskelijoille selkeästi, mikä tukee ja auttaa oppimista. Systemaattinen arviointi ja seuranta näkyvät myös opetussisältöjen ajankohtaisuudessa ja opetusratkaisuissa. Laitoksen laadun arviointi onkin esimerkillistä. Yleisarvio Laitoksella on tehty paljon kehittämistyötä ja sillä on selkeä käsitys tulevaisuuden haasteista ja tavoista vastata näihin haasteisiin. Uusia opetusmenetelmiä on otettu käyttöön ja niiden toimivuutta tarkastellaan systemaattisen arvioinnin avulla. Opetusmenetelmiä käytetään kursseilla monimuotoisesti, ja opetuksen tukena hyödynnetään verkkoa. Henkilökohtaisiin opintosuunnitelmiin ja niiden seurantaan on kehitetty systemaattinen järjestelmä. Laitos on laadun kehittämisessä johdonmukainen, ja se on ottanut huomioon laadun kehittymisen kannalta tärkeät toimijat, kuten opettajat ja opiskelijat. Opettajien työaikaa seurataan ja opiskelijat ovat mukana toiminnassa, myös laatuyksikköehdotuksen laatimisessa. On selvää, että laitos on sitoutunut vahvasti opetuksen kehittämiseen, vaikka opettajien pedagoginen osaaminen ja pätevyys jäävät hieman epäselviksi.

75 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta 75 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta Ehdotus korkealaatuisen perus- ja jatkokoulutuksen valtakunnalliseksi yksiköksi Koulutuksen tehtävä, tavoitteet ja sisältö 1.1 Perusopetuksen laadun kohottaminen Johdanto. Metsätieteellinen opetus Joensuun yliopistossa käynnistyi vuonna Alkuajan tavoite uudistaa yliopistollista metsäopetusta vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan haasteisiin on edelleen opetuksen kehittämisen johtava periaate. Opetuksen vakiinnuttamista seurasi pyrkimys tieteenalojen monipuolistamiseen luvulla keskeinen huomio kiinnitettiin jatkokoulutuksen kehittämiseen. Vuosikymmenen lopulla huomio kohdistui jälleen peruskoulutukseen. Tiedekunnan järjestämät opiskelijakeskustelut herättelivät opettajakuntaa miettimään veivätkö tutkimus ja jatkokoulutus sekä alueelliseen kehittämisvastuuseen liittyvä metsäosaamisen kehittäminen liikaa huomiota peruskoulutuksesta. Laatuprosessi. Tiedekunta käynnisti syksyllä 1998 omana aloitteenaan perustutkintokoulutuksen laadun parantamisen prosessin. Sen ensimmäisessä vaiheessa pyrittiin saamaan laadullista parannusta perusopetuksen toimintatapoihin ja opetuksen koordinaatioon. Nykytilanteen analyysi perustui opiskelijoilta Laatujärjestelmät -kurssilla ja neljännen vuoden opiskelijoilta kerättyyn aineistoon. Lisäksi hyödynnettiin opiskelijakeskustelujen palautetta eri vuosilta. Henkilökunnan osalta haastateltiin henkilökohtaisesti 22 tiedekunnan opetus- ja hallintohenkilöä. Tulokset raportoitiin yksityiskohtaisesti 1. Laatujärjestelmähankkeen toinen, sisällöllinen vaihe kohdistui uuden opetussuunnitelman laadintaan. Työ aloitettiin vuonna 2001 ja saatiin päätökseen toukokuussa Uudesta opetussuunnitelmasta on keskusteltu pääaineittain opiskelijoiden kanssa ja opiskelijoilta on saatu myös kirjallisia ehdotuksia. Opiskelijajärjestön hallitukselle ja tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsenille järjestettiin erikseen laaja neuvottelu uudistuksesta. 1 Pitkänen, A, Sikanen, L. Saastamoinen, O Opetuksen laatujärjestelmä -työryhmän loppuraportti. Joensuun yliopiston metsätieteellinen tiedekunta. Moniste. 27 s.

76 76 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta Opintosuunnitelman laadinnassa Metsäalan korkeakoulutuksen määrällinen ja laadullinen ennakointi -hankkeeseen osallistuminen tarjosi hyödyllistä vertailupohjaa 2 ja Helsingin yliopiston Metsäalan neuvottelukunta keskustelufoorumin. Joensuun yliopiston perustutkintokoulutusta koskeva raportti 3 tutustutti muiden tiedekuntien kokemuksiin. Opetuksen laadun parantamisen rakenteelliset elementit, tavoitteet ja keskeiset välineet on jo toteutettu. Niitä ovat mm. uusi opintosuunnitelma tavoitteineen ja sisältöineen, opintojen ohjauksen kehittäminen, ensimmäisen vuoden opiskelun systemaattinen arviointi, uusi Opettajan opas ja uusittu Forstin opas. Ehdotuksen laadinta. Ehdotuksen sisällöstä vastaa tiedekunnan dekaani. Se on laadittu yhteistyössä tiedekunnan hallinnon ja opetushenkilöstön kanssa. Raportin luonnos on ollut opetushenkilöstön ja tiedekuntaneuvoston jäsenten kommentoitavana. Joensuun Metsäylioppilaat ry:tä on pyydetty luonnoksesta palautetta, joka on esitetty tiivistetysti luvussa Peruskoulutuksen tehtävä ja tavoitteet Tehtävä. Peruskoulutuksen tehtävä on laatuprosessin aikana täsmennetty seuraavaksi: Tiedekunnan tavoitteena on kouluttaa tutkimuksen perustalta ammatillisesti korkeatasoisia, vastuullisia ja yhteistyökykyisiä asiantuntijoita Suomen ja maailman metsä- ja ympäristöalalle. Tavoitteet. Uudessa opintosuunnitelmassa ( ) koulutustavoite kuvataan opiskelijalle seuraavasti: Metsätieteellinen yliopisto-opetus on ammatillista ja tieteellistä. Koulutus pyrkii antamaan metsien kestävän käytön edellyttämän laaja-alaisen (monitieteisen) ja kokonaisuuksien hallintaan tähtäävän ammatillisen pätevyyden sekä pääaineessa perustieteisiin pohjautuvan syvällisen asiantuntemuksen, valmiudet ongelmien tieteelliseen ratkaisemiseen ja kelpoisuuden tieteelliseen jatkokoulutukseen Ydinsisällöt ja osaamisalueet Perusajatukset. Tavoitteista johdetut opetussuunnitelman uusimisen perusajatukset olivat 1) määrittää metsällisen osaamisen ydinsisältö, 2) tarjota tilaa pääaineittain erikoistavalle opetukselle ja 3) riittävä määrä menetelmällisiä valmiuksia, 4) mahdollistaa muiden tiedekuntien oppiaineiden ja -jaksojen sisällyttäminen tutkintoon, 5) parantaa oppiaineiden yhteistyötä sekä 6) huolehtia opetuk- 2 Turunen, K Metsäalan korkeakoulutuksen määrällinen ja laadullinen ennakointi. Loppuraportti. ESR, Opetusministeriö ja Metsänhoitajaliitto ry. Moniste. 3 Sikanen, L Perustutkintokoulutuksen ja tutkintorakenteiden kehittäminen Joensuun yliopistossa. Selvitysmiesraportti. Moniste. Joensuun yliopisto 4 Metsätieteellinen tiedekunta Opinto-opas Joensuu. 117 s.

77 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta 77 sen tieteellisyydestä ja vaatimustasosta. Tavoitteena oli myös ennakoiva sopeutuminen kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen (3+2-malliin). Ydinsisältö. Kaikille pakollinen (kandidaatin tutkintoon sisältyvä) ammatillis-tieteellinen ydinsisältö on mietitty uudestaan. Pääaineittaisista peruskursseista palattiin tieteenalakohtaisiin kursseihin. Oppisisältöjen muutoksessa otettiin huomioon uudet haasteet kuten biodiversiteetti. Pakolliset metsäopinnot kulminoituvat todellisille metsätiloille laajana ja ohjattuna harjoitustyönä tehtävän metsäsuunnitelman laatimiseen. Vapaa sivuaine. Vapaan sivuaineen valinnan ohjausta on lisätty opinto-oppaassa. Vapaan sivuaineen tuoma joustava tutkintorakenne on katsottu välttämättömäksi, koska työmarkkinat ovat pirstaleiset ja merkittävä osa valmistuvista sijoittuu muihin kuin metsäalan perinteisiin tehtäviin. Työmarkkinoiden arvostama tutkinnon laaja-alaisuus on säilytetty, mutta samalla verkostomaisia opintomahdollisuuksia on laajennettu. Tutkinnon osaamisalueet. Oppiaineiden ryhmittely kolmeen pääaineeseen osoittaa tutkinnon rakenteelliset osaamisalueet, joissa asiantuntijuus kehittyy. Metsäympäristön hoidon ja suojelun pääaine pitää sisällään metsänhoitotieteen, metsäekologian, metsämaatieteen, metsänsuojelun ja tuotosekologian (metsäbiomassa) sekä ympäristönsuojelun. Pääaineen vahvoja osaamisalueita ovat metsäekosysteemien ja niiden hoidon tutkimus, metsän- ja luonnonhoidon käytäntö, metsämaan hoito, metsäeläintiede sekä metsäenergia. Metsäsuunnittelun- ja ekonomian pääaineeseen kuuluvat metsänarvioimistiede, metsäekonomia ja metsäsuunnittelu. Pääaineen vahvuuksia ovat metsävaratietojen hankinta ja ylläpito, paikkatietojärjestelmät, metsän kehityksen mallittaminen, monitavoitteinen metsäsuunnittelu sekä metsien monikäytön ekonomia ja metsäpolitiikka. Metsä- ja puuteknologiassa oppiaineet ovat metsäteknologia, puuteknologia ja puutalous. Osaamisalueet ovat puunhankinnan suunnittelu ja ohjaus sekä puunkorjuun ja metsänhoidon teknologia, puun raaka-aineominaisuudet ja niiden hyödyntäminen metsäteollisuusprosesseissa sekä puuteollisuuden tuotantotalous. Osaamisalueita voidaan rakentaa myös eri pääaineiden opintoja yhdistellen. Esim. metsien monikäyttöön suuntautuva valitsee kursseja metsäympäristön hoidon ja suojelun sekä metsäsuunnittelun ja -ekonomian pääaineista. Metsäenergiakysymyksiin voi erikoistua yhdistämällä metsän tuotosekologian opintojaksoja sekä metsä- ja puuteknologian kursseja. Pääaineiden osaamista tuetaan perustieteiden kursseilla (fysiikka metsä- ja puuteknologiassa, tilasto- ja taloustieteet metsäsuunnittelussa ja -ekonomiassa sekä biologian ja kemian kurssit metsäympäristön hoidossa ja suojelussa). Sivuaineilla vahvistetaan erikoisosaamista ja asiantuntijuuden kehittymistä.

78 78 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta 1.3 Tehtävän, tavoitteiden ja sisällön keskinäinen kytkeytyminen Perustieteiden ja metsätieteiden kytkeytyminen. Biologisilla, teknisillä ja taloudellisilla metsätieteillä on erilaiset perustiedetaustat. Koulutuksessa kytketään yhteen soveltavien metsätieteiden ja muiden tiedekuntien tarjoamien perustieteiden tuntemus. Opetussuunnitelmassa perustietieteet sijoittuvat eri vuosille. Tällä vahvistetaan opiskelijan ammatillista motivaatiota alusta alkaen samalla kun metsätieteiden ja perustieteiden vuorovaikutus jatkuu pitempään. Harjoitukset ja kenttäopetusjaksot. Ammatillista ja teoreettista osaamista kehitetään opintojaksoihin kuuluvissa laboratorio- ja atk-luokkaharjoituksissa sekä lukuisilla kenttäkursseilla. Monipuoliset ympäristöopinnot. Opetussuunnitelmassa on entistä enemmän ympäristönhoidon ja monikäytön opintoja, joista voi koota myös syventävät opinnot. Tiedekunta koordinoi koko yliopiston monitieteisten ympäristönsuojelun opintojen toteuttamista kaikkia tiedekuntia edustavan johtoryhmän kanssa. Ympäristönsuojelun opinnot (perus- ja aineopinnot) ovat tarkoitetut sivuaineiksi kaikkien tiedekuntien opiskelijoille. Ympäristönsuojelun tai metsien ympäristönhoidon ja monikäytön on myös sivuaineeksi ottanut yhä useampi metsätieteen opiskelija. Kansainvälisyystavoite opetuksessa: Metsäala on kansainvälinen. Metsänhoitajista 7 % työskentelee ulkomailla. Tiedekunnalla on keskeinen asema eurooppalaisessa metsäopetusyhteistyössä (ks. 2.5). Tiedekunta tuottaa vuosittain 5 6 erityisesti kansainvälisiin kysymyksiin perehdyttävää metsällistä kurssia omille opiskelijoille sekä 15 englanninkielistä kurssia, joille ulkomaisten opiskelijoiden ohella osallistuvat myös omat opiskelijat. Jälkimmäiset kurssit ovat osa Environmental Science and Forestry non-degree-ohjelmaa, jonka tiedekunta on yhdessä biologian laitoksen kanssa järjestänyt jo 11 vuoden ajan. Se on yliopiston laajin ja suosituin ulkomaisille opiskelijoille suunnattu ohjelma. Kansainvälisessä yhteistyöverkostossa toteutetaan englanninkielistä ohjelmaa M.Sc. Degree Programme in European Forestry, jonka tutkinnot tiedekunta myöntää. Ohjelmassa on Venäjän metsätalouden opintokokonaisuus (10 ov), jossa luennoivat venäläiset opettajat. Lukuvuoden opettaneesta Fulbright-professorista tuli tiedekunnan dosentti. Tiedekunnan kaikilla vakinaisilla professoreilla on pitkäaikaiseen ulkomaiseen työskentelyyn (6:lla > 2 vuotta) tai laajaan kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön perustuva kokemus. Kestävyyden ulottuvuudet. Kestävyys on paitsi opintojen tavoite myös metsätieteiden ammatillis-eettinen perusta. Se on läsnä lähes kaikissa opinnoissa. Perinteisen taloudellisen kestävyyden ohella ekologinen kestävyys korostuu biologisissa metsätieteissä sekä ympäristöopinnoissa. Metsätaloudelle entistä tärkeämpää sosiaalista kestävyyttä opetetaan sekä erityiskursseilla (mm. Social forestry ) että Integroidun metsäsuunnittelun (osallistava suunnittelu) ja Metsäpolitiikan luennoilla ja harjoituksissa: jälkimmäisessä opiskelijat esimerkiksi arvioivat ryhmätyönä metsän merkityksiä 12 hyvinvoinnin osatekijälle ja oppivat paneelikes-

79 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta 79 kustelutyyppisessä argumentaatioharjoituksessa tarkastelemaan metsäongelmia eri osapuolten näkökulmasta. Yksityiskohtaisina esimerkkeinä mainittakoon vielä, että valintakoekirjan Finnish forests sisältönä on mm. artikkelit metsästä Suomen kirjallisuudessa ja metsäestetiikasta. Johannesburgin kestävän kehityksen maailmankokoukseen on prof. Reijo E. Heinosen (JoY, teologia) ja UM.n kanssa tehty aloite globaalin metsäetiikan kansainvälisen verkoston perustamista. 1.4 Opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutus Tutkimustoiminnan laajuus ja taso. Tiedekunta harjoittaa aktiivisesti tutkimusta. Ulkopuolisen rahoituksen osuus vuosina oli 46 % ja sen turvin on työskennellyt vuosittain noin 70 tutkijaa ja jatko-opiskelijaa. Kilpaillun ulkopuolisen tutkimusrahoituksen huomattava osuus kertoo myös laadusta. Suomen Akatemian valitsema Metsäekologian ja metsänhoidon huippututkimusyksikkö toimii tiedekunnassa jo toista kautta. Monipuolinen tutkimus mahdollistaa kiinteän yhteyden opetuksen ja tutkimuksen välillä: se toteutuu kurssien sisällöissä sekä seminaarien ja tutkielmien ohjauksessa. Laaja tutkimustoiminta mahdollistaa myös pro gradu -tutkielmien tekemiseen lyhytaikaista (2 3 kk) rahoitusta, joka osaltaan sitouttaa ohjausta. Kiinteä yhteys Metsäntutkimuslaitokseen ja yhteisiä professorin virkoja. Puolet tiedekunnasta sijaitsee samassa rakennuksessa Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimuskeskuksen kanssa. Opetuksen ja tutkimuksen fyysinen yhteys oli metsäopetuksen perustajan A. K. Cajanderin perusajatus. Se toteutuu Joensuussa hyvin. Metlan metsänviljelyteknologian professuurista tiedekunnan osuus on 20 %, mitä vastaan professori antaa opetusta ja ohjausta. Vastaava yhteistyö on Joensuun tutkimuskeskukseen perustetun kansainvälisen metsätalouden professuurissa. Puutalouden professuuri on puolestaan jaettu tiedekunnan ja Joensuun tiedepuiston puu- ja metsäosaamiskeskuksen (tutkimusjohtajuus) kanssa. 1.5 Työelämän tarpeiden huomioonottaminen. Muuttuva työelämä ja erityisesti metsänhoitajien vaikeutuneet työmarkkinat ovat olleet keskeisiä haasteita opetuksen kehittämisessä. Työelämän tarpeita on käsitelty tuoreessa Metsäalan korkeakoulutuksen määrällinen ja laadullinen ennakointi -hankkeen loppuraportissa 5 (s ). Siihen peilaten tulevaisuuden osaamistarpeita on tiedekunnassa pystytty ennakoimaan varsin hyvin. Raportin mukaan niitä ovat globalisaatio, ympäristöasiat ja informaatioteknologia (suluissa kursivoituna tiedekunnan vaste : vahva kansainvälisyys, ympäristönsuojelun opetus, tietojenkäsittely ja tietojärjestelmät), puun jatkojalostamisen lisääntyminen (panostus puuteknologian opetukseen), koneellistumisen lisääntyminen metsänhoitotöissä (metsänviljelyteknologian yhteisprofessuuri). energia- ja 5 Turunen, K Metsäalan korkeakoulutuksen määrällinen ja laadullinen ennakointi. Loppuraportti. ESR/Opetusministeriö /Metsänhoitajaliitto ry.

80 80 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta ilmastokysymykset (metsäenergia tiedekunnan erityisala, metsien ilmastokysymyksissä huippututkimusta), vahvaa substanssiosaamista ja yleisesti työelämässä vaadittavaa osaamista (opettajien asiantuntemus, selkeä pääainejako, perustieteiden integrointi) asenteiden ja näkökulmien huomioon ottamiseen liittyvää osaamista (metsäalaa koskevien näkökulmien laajentaminen keskeinen tavoite), yksilöllisiä opintovalintoja (vapaa sivuaine, poikkipääaineinen opiskelu, erikoistavat verkostot), taloudellis-, teknis-, ekologinen ydinosaaminen metsällisen osaamisen terävöittämistä ja uusia opintojen sisältöjä (ydinosaaminen määritelty, uusia sisältöjä mm. Venäjän metsätalous, metsä- ja ympäristöoikeus oikeustieteiden laitoksen järjestäminä, erikoistavat verkostot). Työmarkkinat. Samaisen raportin 6 mukaan metsäalan korkeakoulutettujen työpaikat metsäklusterin ydintoiminnoissa eli metsätaloudessa ja metsäteollisuudessa tulevat vähenemään vuoteen 2010 mennessä. Nykyistä enemmän työpaikkoja arveltiin olevan tarjolla mm. metsäalan erilaisissa tehtävissä ulkomailla, tietotekniikan soveltamisessa ja käytössä metsäalalla, tutkimus- ja kehitystoiminnassa yleensäkin, puuenergia-alalla, luontomatkailussa ja luonnonsuojelussa sekä konsultoinnissa. Edellä ovat kursivoituna ne tehtäväalat, joihin tiedekunnan opetussuunnitelmissa (myös aikaisemmissa) ja strategisissa valinnoissa on pyritty vastaamaan. 1.6 Tavoitteiden ja sisältöjen kehittäminen Koska tavoitteet ja opetussisällöt on juuri uusittu tai ajanmukaistettu, välitöntä kehittämistarvetta ei juuri nyt koeta olevan. Paikkatietojärjestelmien opetusta on tarkoitus vahvistaa. 2 Koulutuksen toteutus 2.1 Oppimis-, opiskelu- ja opetusympäristön kokonaisuus Vakinaiset resurssit ja kokonaisvahvuus. Vakinaisen henkilökunnan määrä on 29 henkilöä: 10 kokoaikaista ja 3 jaettua (50 %, 20 %, 20 %) professoria, 9 yliassistenttia tai assistenttia sekä 8 muuta henkilöä. Tutkimusprojekteissa ulkopuolisen rahoituksen turvin työskentelee noin 70 tutkijaa ja jatko-opiskelijaa. Palkattu henkilökunta on noin 100. Perustutkinto-opiskelijoita on 260. Ei laitosjakoa. Tiedekunnan organisaatiorakenne on matala. Laitosjako ei ole rajoittamassa oppiaineiden yhteistyötä. Oppiaineet ovat organisoituneet opetusta varten pääaineiksi, jotka mm. järjestävät opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden kanssa opetusta koskevia kokouksia. Laboratoriot. Metsämaatieteessä on opetuslaboratorio, metsäekologiassa, metsä- ja puuteknologiassa ja metsätalouden suunnittelussa yhteiset opetus- ja tutkimuslaboratoriot. Metsäekologian erikoislaboratoriot on varustettu yhdessä met- 6 Turunen 2002, mt.

81 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta 81 säntutkimuslaitoksen kanssa. Puuteknologiakeskus Puugia Joensuun tiedepuistossa tarjoaa puuteknologian opetukselle simulaatiotehtaan mittakaavaa edustavan opetusympäristön. Tietokoneet ja viestintä. Kahdessa atk-luokassa on yhteensä 25 työasemaa. Työasemia on uusittu mm. vaativia GIS-sovelluksia varten. Yksi luentosali on varustettu etäopetusyhteyden mahdollistavalla laitteistolla, jota on käytetty kansainvälisessä opetuksessa ja videoneuvotteluissa. Arboretum ja puistot. Yliopiston kasvitieteellinen puutarha ja sen sekä Joensuun kaupungin perustama puulajipuisto ovat tiedekunnan välittömässä läheisyydessä. Pohjois-Karjalan biosfäärialue, Kolin kansallispuisto sekä muut kansallispuistot palvelevat myös opetusta. Kenttäkurssit. Ensimmäisen opiskeluvuoden päätteeksi opiskelijat suorittavat 8 viikon mittaisen metsätieteen perusopintojen kenttäkurssin yliopiston tutkimusasemalla Mekrijärvellä. Siitä on muodostunut laadukas kenttäopetuskokonaisuus, johon kaikki pääaineet osallistuvat. Metsäsuunnittelun kenttäkurssi on 3 viikon laajuinen. Metsäsuunnitelma syntetisoi kandidaatin tasolla oppiaineiden tietämystä, kehittää kokonaisuuksien hallintaa sekä erilaisten tavoitteiden yhteensovittamista. Suunnitelma laaditaan käytännössä toteutettavaksi, mikä motivoi ja vastuuttaa. Ryhmätyö kehittää yhteistyövalmiuksia ja opiskelijoiden omien vahvuuksien hyväksikäyttöä. Oppiaineittain on lisäksi lyhyempiä kenttäkursseja ja ekskursioita. Monitavoitteisen metsäsuunnittelun ohjelmisto Monsu tarjoaa perinteisen metsäsuunnittelun ohella sovellutusmahdollisuuksia mm. eliöiden elinympäristöjen, maiseman ja virkistysympäristön visualisointiin. Valintakokeissa on kiinnitetty huomiota mm. loogiseen päättelykykyyn ja englanninkielisen aineiston omaksumiseen. Tiedekunta on osallistunut yliopistojen opiskelijavalintojen arviointiprojektiin vuonna Opintojen ohjaus, tukeminen ja seuranta Opintoneuvontaa on tehostettu. Uuteen opinto-oppaaseen on lisätty huomattavasti yleistä opintojen ohjausta sekä pääaine- ja oppiainekohtaista informaatiota mm. pääaineen antamista pätevyyksistä, erikoistumismahdollisuuksista, sivuaineista sekä työmarkkinoista. Pro- ja laudaturseminaarit on uudistettu gradua paremmin tukeviksi. Forstin opas on uusittu ja siihen on lisätty mm. opiskelun eettisiä periaatteita. Tiedekuntaan on perustettu osa-aikainen opintosihteeri ja ma. opintoneuvoja. Opiskelijoita palvelee osaava ja palvelualtis toimistohenkilökunta. Tuutortoiminta. Opiskelunsa aloittavat tutustuvat tiedekunnan toimintaan tuutorryhmissä. Tuutoreina toimii 5 vanhempaa opiskelijaa tuutorvastaavan ohjauksessa. Tiedekunta osallistuu KuY:n, JoY:n, OY:n ja LTKK:n hankkeeseen Yliopisto-opetuksen kehittäminen opettajien koulutuksen ja opiskelijoiden ohjausjärjestelmän avulla ( ).

82 82 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta 2.3 Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat ja vaihtoehtoiset suoritustavat HOPS. Kolme kutakin pääainetta edustavaa opettajatuutoria yhdessä opintosihteerin ja opintoneuvojan kanssa ohjaavat vuoden opiskelijoita opintojen tavoitteelliseen suunnitteluun ja HOPSien laadintaan uuden opintosuunnitelman mukaisesti. Tenttiakvaario on internet-pohjainen videovalvottu tenttijärjestelmä. Opiskelijat vastaavat järjestelmän arpomiin kysymyksiin. Opettaja saa vastaukset verkon kautta. Etuna on opiskelijan ajankäytön tehostuminen, tenttikirjallisuuden parempi riittävyys sekä tenttivastausten korjaamisen helpottuminen. Opiskelijapalaute on ollut myönteinen. Kurssimateriaalin laadinta oppimistehtävänä on toteutettu metsäteknologian opetuksessa ja julkaistu 7. Metsäympäristön hoidossa ja suojelussa on otettu käyttöön uusi tiimityö (3 ov), jossa opetusmuotona on tiimityöskentely ja tavoitteena mm. työelämän asiantuntijayhteyksien luominen. Virtuaaliyliopisto. Tiedekunta koordinoi EU:n opetuksen virtuaalistamishankkeessa (AFANET) metsäalan eurooppalaista virtuaalitiedekuntaa kehittävää kuuden yliopiston konsortiota (VIEFOR) Virtuaaliopetuksen kehittämistä tukevassa ESR/MOVE-hankkeessa harjoitetaan yhteistyötä mm. oppimateriaalin tuotannossa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun kanssa. 2.4 Henkilökunnan tieteellinen ja pedagoginen osaaminen Tieteellinen. Opettajakunnan tieteellinen osaaminen ja aktiivisuus on korkealla tasolla, mitä mainittu ulkopuolisen kilpaillun rahoituksen osuus osaltaan osoittaa. Professoreista kolme työskentelee tutkimuksen huippuyksikössä. Vv referoituja julkaisuja oli 3,1 ja tutkimusjulkaisuja 7,8 opettajaa kohti (huom! kaikkien tutkijoiden julkaisut / vakinainen henkilöstö). Pedagoginen. Opetuskäytäntöjen kehittämiseksi laadittiin vuonna 2000 ryhmätyönä Opettajan opas 8. Siinä esitellään mm. uusia opetus- ja oppimiskäsityksiä sekä motivoivaa oppimista ja ohjaamista. Tiedekunta järjesti v esiintymistaidon kurssin opetushenkilökunnalle. V perusopintojen kenttäkurssilla, jonka opetusjaksoihin valtaosa opettajista osallistuu, kaikilla jaksoilla opiskelijat arvioivat opetuksen ja henkilökunnan hyväksi tai erittäin hyväksi. Poikkeuksellisen laaja oppikirjatuotanto. Tiedekunnan opettajat ovat kirjoittaneet 25 painettua oppikirjaa valtaosan uudemmista metsäalan oppikirjoista. Niistä 23 on julkaistu tiedekunnan Silva Carelica -sarjassa, joka on helposti ja kohtuuhintaisesti opiskelijoiden saatavilla. 7 Operaatioanalyysin menetelmät ja puunhankinnan sovellutukset. Metsätieteellinen tiedekunta. Tiedonantoja Metsätieteellinen tiedekunta Opettajan opas. Joensuu. 45 s.

83 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta Kotimainen, kansainvälinen ja tieteidenvälinen yhteistyö Kotimainen tieteidenvälinen ja verkostoyhteistyö. Vapaalla sivuaineella opiskelijoita kannustetaan ottamaan arvosanoja muista tiedekunnista. Joensuun yliopistossa opiskelleet ovat suorittaneet helsinkiläisiä enemmän kursseja oman tiedekunnan ulkopuolelta 9. Geoinformatiikan approbatur (15 ov) on uusi opintokokonaisuus, jonka tuottavat yhdessä maantiede, metsätieteet, tietojenkäsittelytiede ja tilastotiede. Tiedekunta oli aloitteellinen Matkailualan verkostoyliopiston käynnistämisessä Joensuun yliopiston osalta ja on mukana myös uudessa Monitieteiset maaseutuopinnot Rural studies opetusverkostossa, jonka opetuksen järjestämiseen osallistuu 7 yliopistoa. Helsingin yliopiston metsälaitosten kanssa yhteistyöverkostot toimivat mm. tutkijakouluissa. Yhteistyötä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa on esitetty luvussa 1.4. Laaja kansainvälinen metsäopetusyhteistyö. Tiedekunnan koordinoima 40 yliopistollisen metsäopetusyksikön Silva Network on tuottanut mm. kaksi merkittävää julkaisua: ensimmäinen käsitteli metsäopetuksen nykytilaa ja uudistumishaasteita Euroopassa 10 ja toinen Forestry in Changing Societies in Europe on yhteiseurooppalaisen opetusmodulin opetus- ja oppimisaineisto 11. Teosten toimittamisessa tiedekunnan panos oli keskeinen. ASEFOREP on EU:n ja ASEM-maiden tiedekunnan SILVA-verkoston puitteissa koordinoima opettaja- ja opiskelijavaihto-ohjelma. EU:n ja Kanadan vaihtoprojekti on lisännyt tiedekunnan opiskelijoiden mahdollisuuksia opiskella Pohjois-Amerikassa. Projektissa tiedekunta toteutti etäopetuskurssin yhdessä EFI.n ja University of British Columbian kanssa. (ks. 1.3). Eurooppalaisen metsäalan maisteriohjelman (1.3) toteuttamiseen osallistuu viisi yliopistoa. Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) metsätiedekunnan kanssa on toteutettu yhteinen metsäteknologian kurssi v Euroopan Metsäinstituutin (EFI) henkilökuntaa on hyödynnetty opetuksessa ja opinnäytteiden ohjauksessa. Instituutin ulkomaisista tutkijoista kolme on väitellyt tiedekunnassa. Venäjään suuntautuva yhteistyö on laajaa ja monipuolista. Mm. Tacis-hankkeina on koordinoitu Petroskoin yliopiston metsäinsinööritiedekunnan opetuksen uudenaikaistamista sekä kehitetty Pietarin Metsäakatemian talouden täydennyskoulutusta. Tiedekunta on ollut keskeisesti kehittämässä Pohjoisen ulottuvuuden metsäsektoria koskevaa yhteistyötä Turunen 2002, mt. 10 Schmidt, P., Huss, J., Lewark, S., Pettenella, D. & Saastamoinen, O. (Eds.) New Requirements for University Education in Forestry. Proceedings of a workshop held in Wageningen. The Netherlands, 30 July 2 August Demeter Series 1: Pelkonen, P., Pitkänen, A., Schmidt, P., Oesten, G., Piussi, P. and Rojas, E. (Eds.) Forestry in Changing Societies in Europe. Parts I+II. SILVA Network University Press Joensuu pp. 12 Forest Sector Programme for the Northern Dimension. Framework Document. Forest Sector Task Force/Working Group on Economic Cooperation/Barents Euro-Arctic Council. University of Joensuu, Faculty of Forestry 2001.

84 84 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta Kansainvälinen opiskelijavaihto on kasvanut huomattavasti. Lähteneitä oli opiskelijaa/vuosi (47 kk/v) ja opiskelijaa/vuosi (129 kk/v). Saapuneita oli opiskelijaa/vuosi (115 kk/v ) ja opiskelijaa/vuosi (250 kk/v). 2.6 Metsätieteellinen jatkokoulutus Systemaattinen kehittäminen. Tiedekunta on 1990-luvulla systemaattisesti kehittänyt jatkokoulutusta a) pitämällä jatkokoulutusmahdollisuuksia esillä ja rohkaisemalla opintojen loppuvaiheessa olevia osallistumaan jatkokoulutuskursseihin, b) ohjaajia sitouttamalla sekä hyödyntämällä ohjauksessa tiedekunnan dosentteja, c) henkilökohtaisilla jatko-opintosuunnitelmilla, d) aktiivisuudella tutkijakouluissa, e) professorien ulkopuolisen tutkimusrahoituksen hankinnalla, f) etsimällä rahoituskanavia myös ulkomaisten jatko-opiskelijoiden opiskeluun sekä h) tukemalla käytännön työelämässä toimivien jatkokoulutusta tutkimusaiheiden valinnalla, pitkäjänteisen ohjauksella ja opintojen joustavalla järjestämisellä. Jatkotutkintovaatimukset. Vaatimukset uusittiin vuosina , jolloin opintojen ohjeellista laajuutta nostettiin opintoviikkoon ja opintojen vaihtoehtoisia suoritustapoja täsmennettiin. Metsätieteiden tutkijakoulu. Tiedekunnassa on koordinoitu vuodesta 1995 lähtien OPM:n rahoittamaa Metsäekologian tutkijakoulua, joka menestyksellisen toimintansa perusteella laajeni v ja nimettiin Metsätieteiden tutkijakouluksi. Sen johtajana on prof. Seppo Kellomäki. Mukana on tiedekunnan lisäksi kolme metsälaitosta (HY) sekä biologisia laitoksia (JoY, OY, KuY). Tutkijakoululla on 23 tutkijakoulutuspaikkaa, joista 7 metsätieteellisessä tiedekunnassa. Tutkijoiden edistymistä seurataan mm. vuosittaisissa seminaareissa, joissa koulutuksen ohella jatkokoulutettavat raportoivat työnsä edistymistä. Metsätieteiden tutkijakouluun on nykyisin monitieteinen ja kaikki metsätieteet kattava. Tiedekunta on ollut myös mukana Wood Science and Engineering sekä Metsät paikkatietojärjestelmissä -tutkijakouluissa. Afrikkalaisia jatko-opiskelijoita on koulutettu EU:n Inco-DC-hankkeessa. Jatkokoulutustavoitteet saavutettu. Vv vuotuinen tohtorintutkintotavoite oli 6 ja toteuma 8 tutkintoa. Vv vuotuinen tavoite on puolestaan 10 tutkintoa. Vuoden 2001 toteuma oli 11 tutkintoa ja arvio vuodelle 2002 on myös 11. Vv tiedekunnan suhteellinen osuus metsätieteellisistä väitöksistä oli suurempi kuin osuus opiskelijoista. Jatkokoulutuksen taso. Suurin osa valmistuneista väitöskirjoista on nippuväitöskirjoja, joiden artikkelit on julkaistu referoiduissa sarjoissa. Helsingin yliopistossa ja Metsäntutkimuslaitoksessa täytetystä 7 viimeisestä metsäprofessorin virasta viiteen on valittu Joensuussa valmistunut tohtori (kahdella muulla valitulla muu kuin metsätieteellinen koulutus).

85 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta Toteutuksen kehittäminen Kehittäminen kohdistuu uusien opintojaksojen sisäiseen parantamiseen ja uuden opetussuunnitelman toteuttamisen arviointiin. Kansainvälisenä tavoitteena on Silva Network in laajentaminen yleiseurooppalaiseksi sekä soveltuvin verkostoratkaisuin myös muihin maanosiin. 3 Koulutuksen arviointi 3.1 Opetuksen ja oppimisen arviointikäytännöt Systemaattinen ensimmäisen vuoden arviointijärjestelmä. Tiedekunta on erityisesti keskittynyt ensimmäisen vuoden opintojen arvioinnin kehittämiseen. Ensimmäisen vuoden opiskelijat vastaavat lukuvuoden lopussa Forstin trendikyselyyn, jossa arvioidaan 24 opetukseen liittyvää osiota opintojen ohjauksesta eri kurssien opetuksen onnistumiseen ja tiedekunnan ilmapiiriin. Kysely on toteutettu neljänä vuonna ( ). Opetuksen keskimääräinen koettu taso on suhteellisen hyvä ja noussut vuoden 1999 lähtötilanteesta (4,0) seuraavina vuosina 2000 (4,2), 2001 (4,3) ja 2002 (4,2). Koetun tason ja osion tärkeydestä muodostettu tyytyväisyysindeksi parani vuosina 2000 ja 2001 mutta palautui v vuoden 1999 tasolle. Se heijastanee uuden opintosuunnitelman valmistelun ja eräiden kokeneiden opettajien Metlaan siirtymisen aiheuttamaa muutostilannetta. Ilmapiiri tiedekunnan sisällä oli neljän vuoden aikana parantunut 13. Tuloksista nousee myös esille vuoden 2001 ohjauksen tehotoimien vaikuttavuus ja uuteen opinto-oppaaseen lisätyn ohjausosuuden tarpeellisuus. Opintoviikkojen kurssikohtaisen kertymän seurannalla vuosina on voitu tarkastella eri kurssien vetovoimaisuutta ja taloudellisuutta. Vertailua. Tarkasteltaessa 1990-luvulla valmistuneiden metsänhoitajien antamia arvosanoja opetukselle. Näyttää siltä, että joensuulaiset ovat kautta linjan hieman tyytyväisempiä saamaansa opetukseen, ja helsinkiläisten kohdalla taidon tärkeyden ja saadun opetuksen välillä on jonkin verran suuremmat kapeikot. Joensuun kohdalla yliopiston saama arvosana oli hieman parempi odotuksia oman pääaineen syvällisessä osaamisessa ja pääaineen ulkopuolisessa metsällisessä osaamisessa sekä erityisen hyvä atk-ohjelmistojen käyttötaidon osalta Opiskeluilmapiiri on Joensuun metsätieteissä perinteisesti ollut hyvä, esim. Kuittinen, M. & Kekäle, J Metsätieteen opetus opiskelija- ja opettajjakyselyiden perusteella. Moniste. JOPKE. Joensuun yliopisto. 14 Turunen, K Metsäalan korkeakoulutuksen määrällinen ja laadullinen ennakointi. Loppuraportti. ESR/Opetusministeriö /Metsänhoitajaliitto ry.

86 86 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta Arvioinnin hyödyntäminen. Vuosittainen trendikysely antaa mahdollisuuden seurata tärkeän ensimmäisen vuoden tilannetta ja reagoida ongelmakohtiin jo opiskelun alkuvaiheessa. Kurssikohtainen ov-kertymä antaa tiedekunnalle välineen pohtia opetuksen sisällön tai opetusmenetelmien tarkoituksenmukaisuutta. Välinettä käytettiin laatuprosessin aikana. Oppimisen arviointi. Opettajan oppaaseen on kuvattu hyvän tentin ominaisuuksia ja vaihtoehtoisia tenttikäytäntöjä. Harjoitustöiden ja esseiden osuus on kasvussa. 3.2 Valmistuminen, työllisyys ja muu vaikuttavuus Tutkintotavoitteet on saavutettu. Keskimääräinen tutkintotavoite vuosina oli 39 tutkintoa/ vuosi ja niitä suoritettiin 41 kpl/vuosi. Työllisyys. Metsänhoitajien työllisyystilanne on vaikeahko. Helsingin yliopistosta valmistuneilla on ollut vakaampi työtilanne kuin Joensuusta valmistuneilla 15. Helsinkiläiset metsäopiskelijat pitivät ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan saantiin tärkeimpinä opiskeluaikana tai pro gradu -työtä tehdessä solmittuja työnantajasuhteita, joensuulaiset puolestaan arvioivat työnsaantiin vaikuttaneen tutkinnon ja sen rakenteen sekä laajan yleisosaamisen. Pääkaupunkiseutu muodostaa myös metsäalalla suurimman työpaikkakeskittymän. Tiedekunta on kehittänyt Joensuuhun monipuolista metsäosaamisryhmittymää, jotta myös opiskelijoiden välitön kontaktipinta työelämään laajenisi. Työelämään suoraan liittyvien pro gradu -tutkielmien määrä on kasvussa. Valtakunnallinen rekrytointi. Rekrytointi on tasaisesti valtakunnallinen (lääneittäin v. 2002): Etelä-Suomi 31 %, Itä-Suomi 27 %, Länsi-Suomi 23 % ja Pohjois-Suomi 19 %. Hakijamäärä suhteessa valintakiintiöön on vuosina ollut hieman korkeampi kuin Helsingissä. Tohtoreiden sijoittuminen. Joensuussa valmistuneista metsäalan tohtoreista valtaosa (40 %) on sijoittunut Itä-Suomeen. Jatkokoulutus palvelee myös työllistymistavoitetta: tohtorit työllistyvät hyvin ja tekevät tilaa metsänhoitajien ahtaille työmarkkinoille. 3.3 Tunnustukset ja palkinnot Tiedekunnan edustaja prof. Paavo Pelkonen on jo toistamiseen (vv ) valittu 40 eurooppalaisen yliopistollisen metsäopetusyksikön Silva Networkin presidentiksi. Metsäekologian ja metsänhoidon huippuyksikkö valittiin toiselle kaudelle vv ainoana metsätieteiden alalla toimivana huippuyksikkönä. Metsätieteiden tutkijakoulu on ainoa monitieteinen tutkijakoulu metsäalalla. Joen- 15 Turunen, K mt.

87 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta 87 suun tiedepuiston Puu- ja metsäosaamiskeskus on ainoa osaamiskeskus metsätalouden alalla. Joensuun Metsäylioppilaat ry:n toteuttama Lasten metsäpäivä palkittiin Suomen Metsäyhdistyksen valtakunnallisena vuoden metsätekona v Arvioinnin kehittäminen Kehitetty tiedekunnan arviointikäytäntö on palvellut kohtuullisen hyvin opetuksen ongelmakohtien paikallistamista ja korjaamista. Opettajien omatoimisesti keräämien kurssipalautteiden systemaattisuutta ja hyödyntämistä on tilaa laajentaa. 3.5 Opiskelijoiden palaute Joensuun Metsäylioppilaat ry:n palautteessa tuli seuraavat kriittiset huomautukset: Keskustelut opetussuunnitelmasta vaihtelivat pääaineiden välillä paljon, uuden opintosuunnitelman tehtävien ja tavoitteiden toteuttamisvaiheen työ vielä tehtävä, yhteistyötä Puugian, amk:n ja EFI:n kanssa jo perusopinnoissa, tenttiakvaario vaatii aktivoitumista opettajilta ja opiskelijoilta, henkilökunnan vaihtuminen ongelma. 16 Myönteistä palautetta tuli seuraavasti: Metsätieteellisellä halu kehittää ja kehittyä, tehtävät ja tavoitteet ottavat opiskelijalähtöisen näkökulman, Metlan läheisyys suuri etu, lukuisat metsäopetusta tukevat organisaatiot sijoittuneet Joensuuhun, kansainvälinen toiminta vilkasta ja mahdollisuudet hyvät, opiskelijahenki hyvä ja tiivis, ainejärjestön ja tiedekunnan vilpitön ja avoin yhteistyö, opiskelijoiden ja henkilökunnan välit yleisesti ottaen hyvät, suosio hakeutujien joukossa. 4 Tavoitteena vetovoimainen kansainvälinen yksikkö Tiedekunnan tavoitteena on tulla yhdeksi yliopistollisen metsäopetuksen eturivin yksiköksi maailmassa ja samalla kansainvälisesti entistä vetovoimaisemmaksi maisteri- ja tohtoritutkintojen kouluttajaksi. Tavoite on saavutettavissa mikäli henkilökunnan sitoutuneisuus ja kehittämistahto pystytään ylläpitämään nykyisellä tasolla. 16 Kuten luvussa 3.1 todettiin, laajenevaan Metlan Joensuun tutkimuskeskukseen vakinaisiin ja palkkaukseltaan kilpailukykyisiin (professorin, erikoisutkijan ja vanhemman tutkijan) virkoihin siirtyi tiedekunnasta useita hyvän opetuskokemuksen jo saavuttaneita tohtoreita (yliassistentteja ja lehtoreita) lukuvuonna Dosentteina ja tuntiopettajina he edelleen voivat olla opetuksellinen voimavara].

88 88 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta Ehdotus korkealaatuisen perus- ja/tai jatkokoulutuksen yksiköksi ehdotusta täydentävät tilasto- ja taustatiedot Yliopisto Laitos/yksikkö Joensuun yliopisto Metsätieteellinen tiedekunta Lisätietoja antaa: Nimi ja asema Maisa Kettunen, hallintopäällikkö Puhelinnumero Sähköpostiosoite Yliopiston ehdotus koskee (ympyröikää oikea vaihtoehto) 1 tiedekuntaa 5 tutkijakoulua 2 osastoa 6 verkostohanketta 3 laitosta 7 muuta, mitä? 4 koulutusohjelmaa Korkeakoulujen arviointineuvosto pyytää antamaan laatuyksikköehdotusta koskevat tilasto- ja taustatiedot soveltuvilta osin tällä lomakkeella. Laatuyksiköiden valinnassa painotetaan koulutuksen laatua. Määrällisiä tietoja käytetään asiantuntijaryhmissä lähinnä kokonaiskuvan saamiseksi ehdotuksen tekijän antaman koulutuksen laajuudesta. Mikäli osa pyydetyistä tiedoista puuttuu, perustelkaa, miksi niitä ei voida antaa. 1. Yksikön opiskelijarakenne Perustutkinto-opiskelijat Aloituspaikat Ensisijaiset hakijat Hyväksytyt uudet opiskelijat Kirjoittautuneet uudet opiskelijat Kirjoilla olevat opiskelijat yhteensä Suoritetut ylemmät perustutkinnot Ylemmän kk-tutkinnon keskimääräinen suoritusaika vuosina Ylemmän kk-tutkinnon keskimääräinen laajuus opintoviikkoina Yksikön perustutkinto-opiskelijoiden suorittamat opintoviikot Jatko-opiskelijat Kirjoilla olevat opiskelijat yhteensä Suoritetut lisensiaatin tutkinnot Suoritetut tohtorin tutkinnot Sivuaineopiskelijat (muualta kuin omasta yksiköstä) Opiskelijat yhteensä Yksikön sivuaineopiskelijoiden suorittamat opintoviikot ,5 753,5

89 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta 89 Erilliskoulutus (esim. opettajan pedagogiset opinnot) Opiskelijat yhteensä Yksikössä erilliskoulutuksessa suoritetut opintoviikot yhteensä Muu yksikön antama koulutus Yksikössä suoritetut muut opintoviikot yhteensä Kuvaus koulutuksesta 2. Opetus-, tutkimus- ja muu henkilökuntarakenne Sivuaineopiskelijoiden suorittamat ympäristönsuojelun ympäristönsuojeluopinnot ovat mukana heidän suorittamissaan opintoviikkomäärissä (edell. sivu) Opetus- ja tutkimushenkilökunta, henkilötyövuodet yhteensä Professorit (nimet pyydetään alla) Lehtorit Päätoimiset tuntiopettajat Sivutoimiset tuntiopettajat Yliassistentit/apulaisopettajat Assistentit Tutkijat Muun henkilökunnan määrä Professorien nimet ja Metsänhoitotiede: Metsätalouden suunnittelu: tehtäväalat vuonna 2001 Kellomäki Seppo, vv. Pukkala Timo (jatketaan tarvitt. kääntöpuolelle) Finér Leena vs. Metsämaatiede: Metsäteknologia: Mannerkoski Hannu Harstela Pertti vv. Metsäekologia: Uusitalo Jori vs. Kouki Jari Energiapuu- ja turvetuotanto, Puuteknologia: erit.tuotosoppi: Kärenlampi Petri Pelkonen Paavo Puutalous: Metsänsuojelu: Kärkkäinen Matti Niemelä Pekka Metsänarvioimistiede: Metsäekonomia: Päivinen Risto vv. Saastamoinen Olli Maltamo Matti vs. 3. Yksikön rahoitus Toimintamenomäärärahat, 1000 mk* Ulkopuolinen rahoitus, 1000 mk* * kalenterivuonna myönnetty rahoitus ilman maksullista palv.toimintaa, jonka tulot noin 1 milj. mk vuodessa 4. Tutkijakoulutoiminta Toiminta tutkijakoulun Metsätieteiden tutkijakoulu (k); Metsäekonomia ja markkinointi koordinaattorina (k) tai (p); Wood Science and Engineering (p); Metsät paikkatietopartnerina (p) eri vuosina järjestelmissä (p) 5. Ylemmän kk-tutkinnon suorittaneiden työhön sijoittuminen valmistumisvuoden mukaan Valmistumisvuosi Työllistymisprosentti tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan kalenterivuoden lopussa sijoittumistietojen lähde KOTA arviointi tiedon luotettavuudesta, esim. sijoittumisselvitysten vastaus-%

90 90 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta Arviointipalaute Koulutuksen tehtävä, tavoitteet ja sisällöt Joensuun yliopiston metsätieteellinen tiedekunta on ehdotuksessaan maininnut tavoitteekseen kouluttaa tutkimuksen perustalta ammatillisesti korkeatasoisia, vastuullisia ja yhteistyökykyisiä asiantuntijoita Suomen ja maailman metsä- ja ympäristöalalle. Ehdotuksessa on selkeästi esitetty koulutuksen tavoitteet ja positiivista on, että myös tavoitteiden laadintaprosessi on kuvattu. Peruskoulutuksen kehittäminen kuvataankin laatuprosessina, jonka taustalla ovat havaitut ongelmat ja opiskelijoiden arviot koulutuksesta. Tiedekunnan koulutus on varsin poikkitieteellistä, ja se tekee yhteistyötä eri tiedekuntien kanssa. Tiedekunta korostaakin ehdotuksessaan, että poikkitieteellisyys on tärkeää, sillä metsäalan koulutuksen saanut henkilö ei välttämättä sijoitu klassiselle metsäalan työpaikalle. Koulutuksen toteutus Tiedekunta organisoi koulutuksen toteutuksen tiedekuntatasolla, jolloin laitosten väliset rajat eivät haittaa joustavaa opintokokonaisuuden suunnittelua. Tiedekunnassa voikin joustavasti yhdistellä eri pääaineiden opintoja. Koulutuksen toteutuksen yhteyttä koulutuksen tavoitteisiin ja sisältöihin olisi voinut ehdotuksessa vielä selventää. Metsäalanopinnoissa on luonteva mahdollisuus käyttää monipuolisia opiskelumenetelmiä. Tiedekunnan opetus- ja tutkimuslaboratoriot ovat laitosten yhteisessä käytössä. Puugia Joensuun tiedepuistossa tarjoaa opetusympäristön, joka edustaa simulaatiotehtaan mittakaavaa. Opetuksessa hyödynnetään sekä kenttäkursseja että etäopetusyhteyksiä. Opetuksessa on otettu käyttöön tenttiakvaario, joka on internet-pohjainen videovalvottu tenttijärjestelmä. Tietokoneavusteisen opetuksen kehittäminen on johtanut jopa opetusteknologia-alan yrityksen perustamiseen. Ehdotuksessa olisi voitu pohtia sitä, miten nämä erilaiset opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt kytkeytyvät opittaviin asioihin ja koulutuksen tavoitteisiin. Laaja kurssimateriaalien laadinta ja oppikirjatuotanto kuvastavat opetushenkilöstön kyvykkyyttä ja innostusta opettamiseen. Pedagoginen koulutus on ehdotuksen perusteella jäänyt vähäiseksi, mutta osallistuminen yliopistojen väliseen ohjauksen kehittämishankkeeseen osoittaa pedagogisen kiinnostuksen olemassaolon. Tiedekunta tekee laajaa ja monipuolista yhteistyötä eri instanssien kanssa. Tiedekunnan yhteydessä ja sen koulutuksen ja toiminnan tukena toimii kasvitieteellinen puutarha, puulajipuisto, biosfäärialue ja Kolin kansallispuisto. Tiedekunnan yhteistyö on laajaa sekä alueellisesti että kansainvälisesti. Esimerkiksi opiskelijavaihto on vilkasta, ja huomattavaa on, että Suomeen saapuvia opiskelijoita on enemmän kuin ulkomaille Suomesta lähteviä. Koulutuksen arviointi Ensimmäisen vuoden opiskelijat osallistuvat trendikyselyyn, joka on omaperäinen palautemuoto. Trendikyselyä hyödynnetään opetussuunnitelman laatimisessa. Opetuksen arviointi perustuu muuten paljolti opettajakohtaisiin kyselyihin ja arviointiin, joka tapahtuu kurssien jälkeen. Oppimisen prosessiarvioinnista ei ehdotuksessa ole mainintaa. Koulutuksen arvioinnin systemaattisuutta tiedekunta voisi vielä kehittää.

91 Joensuun yliopisto: Metsätieteellinen tiedekunta 91 Yleisarvio Joensuun yliopiston metsätieteellinen tiedekunta on tehnyt suunnitelmallista opetuksen kehittämistyötä 1990-luvun lopulta lähtien, ja saavutetut tulokset ovat selvästi näkyvissä toiminnassa. Yleisvaikutelmaksi ehdotuksesta jääkin, että tiedekunta on varsin tyytyväinen saavuttamiinsa tavoitteisiin ja tekemiinsä toimenpiteisiin. Tiedekunnalla on selkeä tavoite kohota kansainvälisesti vetovoimaiseksi metsäopetuksen keskukseksi. Tiedekunta onkin menestynyt tieteellisesti sekä tutkimuksellisesti. Tiedekunta on myös kehittänyt innokkaasti opetusta. Vuonna 1998 käynnistynyt, erilaisiin analyyseihin perustunut koulutuksen kehittäminen on selvästi tuottanut tulosta. Tiedekunnalla on käytössään monipuolisia opetusmenetelmiä kenttäkursseista etäopetusyhteyksiin. Koulutus on myös hyvin poikkitieteellistä, ja tiedekunta tekee niin kansallista kuin kansainvälistä yhteistyötä. Tiedekunnassa on selvä innostus koulutuksen kehittämiseen, ja sillä on paljon hyviä käytänteitä koulutuksen tueksi.

92 92 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus Ehdotus korkealaatuisen perus- ja jatkokoulutuksen valtakunnalliseksi yksiköksi Opettajankoulutuksen kehittäminen aikuispedagogisiin haasteisiin vastaamalla Tärkeintä maailmassa ei ole se, missä olemme, vaan mihin suuntaan olemme menossa. Satamaan päästäksemme meidän on joskus purjehdittava tuulen mukana ja joskus sitä vastaan mutta purjehdittava meidän on, ei ajelehdittava eikä seisottava ankkurissa. Oliver Wendell Holmes Työryhmä: professori Juhani Aaltola erikoistutkija Eila Aarnos yliopistonopettaja Leena Isosomppi kurssinjohtaja Marjaana Leivo Tiivistelmä Chydenius-Instituutin luokanopettajien aikuiskoulutus on ainoa valtakunnallinen opettajankoulutusyksikkö, jossa koko koulutus on suunnattu aikuisopiskelijoille: alanvaihtajille ja opetus- ja kasvatusalalla uudelleen orientoituville. Koulutuksemme on aikuisille räätälöityä muuntokoulutusta, jossa elinikäisen oppimisen periaatteiden mukaisesti otetaan huomioon sekä opiskelijan yksilölliset että muuttuvan yhteiskunnan tarpeet. Opiskelijan aikaisemmat opinnot ja työkokemus ovat yhteisössämme kulttuurista pääomaa, jota opetuksessa ja ohjauksessa arvostetaan ja hyödynnetään. Tässä kontekstissa on koulutuksen kehittämisen ytimenä tiivis dialogi opiskelijoiden ja kouluttajien kesken. Aikuispedagogisiin haasteisiin pohjautuvaan kehittämistyöhömme liittyy olennaisena osana kriittinen, toimintatutkimuksellinen ote. Arvioimme ja kehitämme koulutuksen sisältöjä ja menetelmiä jatkuvana prosessina. Uskomme kehittämistyömme kiinnostavan myös laajemmin aikuiskoulutuksen kenttää ja koko yliopistoyhteisöä, jonka on otettava huomioon työelämän muutokset sekä hyödynnettävä aiempaa paremmin opiskelijoiden aikaisempia opintoja ja heidän kokemustaustaansa.

93 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus Vaihtoehtoista opettajankoulutusta rakentamassa 93 Chydenius-Instituutin opettajankoulutus Kokkolassa on maamme ainoa vakinainen luokanopettajien aikuiskoulutusta tarjoava yksikkö. Opiskelijat tulevat laajalta alueelta, nykyisin lisääntyvässä määrin Länsi- ja Etelä-Suomesta. Koulutus käynnistyi poikkeuskoulutuksena 1988, jolloin sen ensisijaisena tehtävänä oli lievittää valtakunnallista opettajapulaa. Tämän rinnalle nousi keskeiseksi haasteeksi myös opettajankoulutuksen opetussuunnitelman ja aikuispedagogiikan kehittäminen. Koulutuksen vakinaistaminen vuonna 1994 oli Jyväskylän yliopistolta merkittävä tunnustus Chydenius-Instituutissa tehdylle kehittämistyölle. Toteutamme ja kehitämme laaja-alaista opettajankoulutusta joustavissa oppimisympäristöissä. Koulutuksemme on aikuisille suunnattua muuntokoulutusta, jossa elinikäisen oppimisen periaatteiden mukaisesti otetaan huomioon sekä opiskelijan yksilölliset että muuttuvan yhteiskunnan tarpeet. Koulutus on suunnattu erityisesti avoimen yliopiston väylää hyödyntäville, alaa vaihtaville sekä opetusja kasvatusalalla uudelleen suuntautuville aikuisille. Opiskelijoilla on jo koulutukseen tulleessaan tutkintoon soveltuvia opintoja opintoviikkoa ja työkokemusta opettajana vähintään 4 kuukautta. Opiskelijoiden keski-ikä on vuotta, opiskelijoiden ikäero on usein jopa 20 vuotta ja heillä on erilaisia ammattitaustoja. Opiskelijat valmistuvat kasvatustieteen maistereiksi (160 ov) noin kahdessa vuodessa, valmistumisprosentti on 95. Tietojemme mukaan kaikki valmistuneet opettajat ovat sijoittuneet työelämään opetus- ja kasvatusalalle. Pienessä ja joustavassa yksikössä voidaan uudistuksia tehdä nopeasti. Päätoimisesta henkilökunnasta (12, joista opettajia 9) on kehittynyt vuosien mittaan innovatiivinen ja sitoutunut opetuksen kehittämisyhteisö. Koulutuksen järjestämisessä meillä on tukena laaja yhteistyöverkosto, mm. Jyväskylän ja Oulun yliopistojen opettajankouluttajia sekä kunnallisten kenttäkoulujen opettajia. Jotta myös tuntiopettajilla on mahdollisuus sitoutua koulutuksen tavoitteisiin ja pedagogisiin periaatteisiin, järjestämme säännöllisesti yhteisiä koulutustilaisuuksia ja tapaamisia. Harjoittelunohjaajana toimiville opettajille on tarjottu vuosittain ohjaajakoulutusta, ja parhaillaan kehitämme ohjaajien yhteistä verkkoympäristöä tiedotus- ja koulutuskanavaksi. Chydenius-Instituutin opettajankouluttajat ovat osallistuneet aktiivisesti opettajankoulutuksen täydennyskoulutuksiin sekä opiskelijoina että asiantuntijoina. Olemme järjestäneet opetusministeriön tuella useita valtakunnallisia opettajankouluttajien pitkäkestoisia täydennyskoulutusohjelmia: monimuoto-opetus opettajankoulutuksessa-ohjelmia, opettajankouluttajien PD-ohjelmia, opetusharjoittelun ohjaajakoulutusta, opettajankoulutuksen seminaareja sekä opetettavien aineiden monialaisia opintoja. Asiantuntijaverkostoa ja yhteyksiä eri opettajankoulutuslaitoksiin on kehitetty tietoisesti. Pedagogisen jakamisen ajatusta tukevat myös opettajankouluttajien lukuisat korkeakoulupedagogiset julkaisut, joissa myös opiskelijoiden kokemukset heidän oppimisympäristöstään ja sen kehittämisestä ovat laajasti tarkastelun kohteina (ks. Liite 1).

94 94 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus Big ideas Pedagogiset haasteet ja kehittämisen periaatteet Opetussuunnitelmaa on kehitetty reilun kymmenen vuoden ajan ennakkoluulottomasti teorian, käytännön kokemusten sekä kouluttaja- ja opiskelijapalautteen pohjalta. Opetussuunnitelman ja opetuksen käytäntöjen pedagogiset haasteet liittyvät aikuisopiskelijoiden lähtökohtiin sekä yhteiskunnan ja opettajuuden muutoksiin. Opetuksen kehittämisessä pyrimme vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten autamme opiskelijoita hyödyntämään erilaisia työ- ja elämänkokemuksia sekä kehittämään kriittistä ja rakentavaa ammatillista yhteisöllisyyttä? 2. Miten tarjoamme erilaisille opiskelijoille mahdollisuuden laajentaa ja syventää ammatillista osaamistaan omista lähtökohdistaan käsin? 3. Miten edistämme koulutuksen ja työelämän yhteyttä sekä aikuiselle mielekästä, aidoissa oppimisympäristöissä tapahtuvaa oppimista ja opiskelua? Näihin kysymyksiin liittyen painotamme opetuksen kehittämisessä neljää keskeistä näkökulmaa, joihin myöhemmin esitettävät pedagogiset ratkaisut perustuvat. Opettajuuden tarkastelu suhteessa yhteiskuntaan Opettajan työn perustaksi ei riitä pelkästään opetustekninen taitaminen, vaan opettajan on kyettävä kantamaan vastuuta paitsi oppilaistaan ja luokastaan, myös kouluyhteisön, oman ammattinsa ja yhteiskunnan kehittämisestä. Heterogeenisessä opiskelijajoukossamme on luontaisia valmiuksia koulun yhteiskunnalliseen avautumiseen, koska opiskelijat edustavat yhteiskunnan eri sektoreita. Opettajankoulutuksessa jatkamme yhdessä yhteiskunnan muutosten ja jännitteiden tarkkailua. Tällöin opettajan ammatillisina valmiuksina korostuvat mm. kriittinen ajattelu, yhteistyön ja tutkivan oppimisen valmiudet, koulun toiminnan tarkastelu suhteessa yhteiskuntaan sekä sitoutuminen eettiseen vastuun kantamiseen opetuksessa ja kasvatuksessa. Pedagogisten ratkaisujen kautta avaamme konkreettisella tasolla ovia maailmaan; yhteiskuntaan, laaja-alaiseen opettajuuteen ja työyhteisöön. Aikuisopiskelijan elämänkokemus rikkautena ja haasteena Erilaisesta taustasta ja kokemuksesta virinnyt pohdinta on syventänyt teorian ja käytännön yhteyttä. 1 Opiskelijan aikaisemmat opinnot ja työkokemus ovat mielestämme kulttuurista pääomaa, jota opetuksessa ja ohjauksessa tulee arvostaa ja hyödyntää. Samassa opiskelijaryhmässä työskentelee eri-ikäisiä, erilaisia ammattitaustoja ja työkokemusta omaavia opiskelijoita. Aikaisemman tiedon näkyväksi tekeminen ja tätä kautta asiantuntijuuden yhteinen kehittäminen perustuu yhdessä toimimiseen ja keskusteluun. Kokemuksemme on, että aikuisopiskelijoiden 1 Lainaukset opiskelijapalautteesta.

95 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus 95 lähtökohdat ovat myös haaste opetuksen kehittämiselle. Aikaisemmin opittu voi olla este uuden oppimiselle. Aikaisempien kokemusten hyödyntäminen edellyttää näin pedagogiikalta ja vuorovaikutukselta turvallisuutta ja reflektiivisyyden tukemista. Monimuotoiset opiskelutavat ovat parasta koulutuksessa! Vaihtoehtoisuus antaa vapautta ja vastuuta, varsinkin vastuunottoa omasta oppimisesta. Opiskelijamme ovat kriittisiä; heillä on näkemys siitä, mitä he odottavat koulutukselta ja millaisia oppimistarpeita heillä on. Aikuisen elämäntilanteeseen liittyen opinnoilta odotetaan tehokkuutta ja mielekkyyttä. Opintojen alussa jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen opintosuunnitelma. Valinnaisuuden mahdollistavat ratkaisut lisäävät opiskelun edetessä opintojen yksilöllisyyttä ja mielekkyyttä sekä tätä kautta opiskelijan sitoutumista opintoihin. Pidämme tärkeänä, että opiskelijalla on mahdollisuus oppia oma-aloitteisesti ja osallistua opiskelunsa päämäärien ja tavoitteiden asetteluun. Oppimistehtävät ja opetusharjoittelut koulutuksen keskeisinä toteutusmuotoina tarjoavat laaja-alaisesti valinnaisia toteutusmahdollisuuksia. Verkko-opetuksen kautta avautuu uusia mahdollisuuksia opetuksen yksilöllistämiseen. Opettajakeskeisistä monologeista tasavertaisiin dialogeihin Koulutuksen järjestämistä koskevista asioista on saanut keskustella ja ehdottaa. Omat näkemykset on saatu ilmaista vapaasti. Opiskelijoiden mielipiteitä on kunnioitettu ja arvostettu huumoriakaan ei ole unohdettu. Aikuisopiskelijat ja opettajat muodostavat pedagogisen yhteisön, jossa keskustelulla ja yhteistoiminnalla erilaisissa ryhmissä on keskeinen asema. Dialogissa pohditaan, argumentoidaan, luodaan näkemystä ja sitoudutaan yhteisöllisesti tiettyihin periaatteisiin ja tavoitteisiin opettajuuteen kasvamisessa. Monipuolinen dialogi erilaisten oppijoiden kesken avaa runsaasti mahdollisuuksia ammatilliseen ja samalla yksilölliseen kasvuun, jossa myös koulutuksen opettajat ovat osallisina. Toimintakulttuuri, jossa aikuinen opiskelija osallistuu pedagogiseen yhteisöön tasavertaisena kollegana, valmentaa opetustyön yhteisöllisyyteen. Opiskelijoiden osallistumista koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen tuetaan mm. organisatorisin keinoin. Opiskelijat ovat mukana yksikön kaikissa keskeisissä työryhmissä ja heidän antama palaute hyödynnetään opetuksen kehittämisessä. Opiskelijoille, jotka tekevät yhteistyötä opinnoissaan, kehittyy kyky ottaa vastuuta ja huolehtia toisista ihmisistä huolimatta heidän ennakkoasenteistaan toisiaan kohtaan. Yhteistyö- ja ohjaustaidot työelämässä edellyttävät empaattista kykyä asettua toisen asemaan sekä hyvää ihmistuntemusta. Opiskelija oppii yhteistyössä toimiessaan katsomaan asioita muustakin kuin omasta näkökulmastaan. Teorian, kokemuksien ja käytännön dynaaminen suhde Opettajan työssä onnistuminen ja edistyminen edellyttävät työn kokemuksellisten, älyllisten ja moraalisten ulottuvuuksien tiedostamista ja kykyä kytkeä ne yhteen käytännön opetus- ja kasvatustilanteissa. Suurella osalla opiskelijoista on

96 96 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus kokemusperäistä tietoa kasvatuksen ilmiöistä ja ongelmista sekä tarve ratkoa aitoja, työhön liittyviä ongelmia. Oppiminen on sidoksissa siihen toimintaan, kontekstiin ja kulttuuriin, jossa tietoa omaksutaan ja sovelletaan. Aikuinen opiskelija odottaa, että opiskelluilla asioilla on merkitystä, ne liittyvät käytännön työhön ja auttavat konkreettisesti selviytymään opettajan työssä. Pedagogiset ympäristöt valitaan ja suunnitellaan tiedon tulevaa käyttöä silmällä pitäen. Lähiopetustilanteissa sovelletaan kokemuksellisen oppimisen ja ongelmaperusteisen oppimisen ideoita sekä case-työskentelyä. Pedagogiset ratkaisut opetuksen ja ohjauksen hyvät käytänteet Koulutuksessa on kehitelty erilaisia pedagogisia ratkaisuja yli kymmenen vuoden ajan. Tärkeimmiksi ja haasteellisimmiksi kehittämisen kohteiksi opiskelijapalautteen ja oman arviointimme tuloksena ovat nousseet pienryhmät, opetusharjoittelu ja oppimistehtävät. Seuraavassa kuviossa esitetään näiden kolmen keskeisen pedagogisen ratkaisun kehityskulut. Kuvio 1. Aikuispedagogiikan kehittämisprosesseja luokanopettajien aikuiskoulutuksessa 2 1 Asikainen 1995; 2 Penttinen 2002; 3 Aarnos 2002; 4 Kiviniemi 1995; 5 Isosomppi 2000; 6 Aarnos ym

97 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus 97 1 Pienryhmä yhteisöllisen opettajuuden kasvualustana vaativaa, raskasta, hauskaa ja kehittävää! Kokemukset ryhmässä auttavat minua kasvamaan ammatilliseen yhteistyöhön. Pienryhmät ovat sekä opiskelumuoto että opiskelun kohde. Mahdollisimman heterogeenisessa kolmen hengen ryhmässä on eri alojen edustajia (esim. nuorisoohjaaja, varhaiskasvattaja, sosiaalityöntekijä), jotka oppivat toisia kuuntelemalla ja yhdessä keskustelemalla. Tällainen työskentely kehittää erityisesti moniammatillista ryhmätyöskentelyä. Ryhmä toimii lähes koko opiskelun ajan, tekee oppimistehtäviä, suunnittelee, toteuttaa ja arvioi opetusta. Yhteistyöhön kasvanut ryhmä jatkaa yhteydenpitoa usein koulutuksen jälkeenkin eräänlaisena omaehtoisena työnohjausryhmänä. Ryhmätyöskentely vaatii heti alusta lähtien kuitenkin tukea ja rohkaisua ihan konkreettista apuakin. Pienryhmien haasteet liittyvät näkemyksiemme mukaan ryhmän toiminnassa yksilöitten vuorovaikutusongelmiin, erilaisiin elämäntilanteisiin sekä sovittamattomiin näkemysristiriitoihin, joihin mihinkään ei ymmärretä hakea apua. Opiskelijoita ei jätetä keskenään selviytymään ryhmätyöskentelyn karikoista, vaan heti opintojen alussa järjestetään erillinen ryhmätyöskentelyä tukeva Samassa veneessä opintojakso, joka sisältää mm. ryhmädynamiikan, vuorovaikutuskanavien, ryhmässä toimimisen ja fenomenologisen psykologian sovellusten opiskelua. Puolivälissä opiskelua toteutetaan pysäkkityöskentely, jossa ryhmä ohjatusti arvioi omaa toimintaansa ja sopii jatkotavoitteista. Opintojen edetessä pienryhmiä tuetaan ohjauksellisesti mm. opetusharjoittelujen yhteydessä. Pienryhmäohjauksen keskeisimmät haasteet liittyvät ensisijassa koulutuksen tiiviiseen aikatauluun. Ohjaajilla ja opiskelijoilla pitäisi olla kiireetöntä aikaa pysähtyä käsittelemään pienryhmän toimintaan liittyviä kysymyksiä. Opetusharjoittelun ohjaajien on myös aikaisempaa paremmin tiedostettava, että harjoittelun ohjaus on myös pienryhmän ohjausta. 2 Polkuja kohti opetusharjoittelun valinnaisuutta ja autenttisuutta Olemme kehittäneet aikuiskoulutukseen soveltuvia uusia harjoitteluratkaisuja. Opiskelijalle on mahdollisuus harjoitella erilaisissa harjoitteluympäristöissä. Pidämme tärkeänä, että valmistuvilla opettajilla on varsinaisen oppitunnin pidon ja aineenhallinnan ohella myös muita ammatillisia valmiuksia, jotka auttavat toimimaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa ja kohtamaan koulun arjessa esiintyviä ongelmatilanteita. Opiskelija saa jo koulutuksen aikana kokemuksia opettajan työtodellisuudesta ja työyhteisössä toimimisesta. Omassa työssä tehtävän harjoittelun ja sen ohjauksen kehittämisessä on kyse opettajien työelämään siirtymisen tukemisesta l. induktiokoulutuksesta. Harjoittelujärjestelmä mahdollistaa sen, että opiskelija voi omien oppimistarpeidensa pohjalta tehdä useita yksilöllisiä valintoja harjoitteluympäristön ja harjoittelun sisällön suhteen. Kasvatustieteen aine- ja syventäviin opintoihin sisältyy yhteensä 17 opintoviikkoa opetusharjoittelua, josta yli puoleen opintoviikkomäärään on sisällytetty valinnaisuutta.

98 98 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus Tutustumisharjoittelu ennakkoluulojen tilalle tietoa ja kokemuksia Opettajan tulee olla kiinnostunut muistakin kouluasteista kuin omastaan. Mahdollisuus tutustua itselle uuteen ja outoon ja siihen pitää kannustaa. Yhteistyö eri kouluasteiden välillä edellyttää myös luokanopettajalta laajaa kouluelämän tuntemusta. Harjoittelu pelkästään perusopetuksen luokilla antaa kapean kuvan yhtenäisen perusopetuksen mahdollisuuksista. Jo 90-luvun puolivälissä perinteisen normaalikouluharjoittelun rinnalle kehitettiin harjoittelu, jossa opiskelija tutustuu sellaiseen kouluympäristöön, josta hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta (ensisijaisesti peruskoulun vuosiluokkien opetukseen tai esiopetukseen itse valitsemassaan harjoittelupaikassa). Opiskelija määrittelee harjoittelun yksilölliset tavoitteet, valitsee harjoitteluympäristön ja hankkii tietoja ja kokemuksia tavoitteidensa suuntaisesti. Opiskelijoiden mukaan harjoittelun päätteeksi järjestettävässä seminaarissa muiden kokemuksien kuuleminen, kokemusten jakaminen ja keskustelu avarsivat ja monipuolistivat opittua. Ilman harjoittelua ei tulisi koskaan mentyä. Sai rohkeutta kohdata eri-ikäisiä oppilaita. Antoi ajatuksia siitä, miten yhteistyötä eri kouluasteiden välillä voisi kehittää. Erityiskasvatuksen harjoittelu tuulettava kokemus Asenteen tasolla opin paljon. Erityiskasvatusharjoittelun tulee ehdottomasti kuulua opettajan opintoihin. Palaute kentälle siirtyneiltä opiskelijoilta vahvisti näkemystä siitä, että koulutuksessa olisi oltava mahdollisuus aikaisempaa enemmän syventää asiantuntemusta oppilaiden erityisongelmien ja syrjäytymisen tunnistamisessa sekä niihin liittyvien toimintavaihtoehtojen tiedostamisessa. Erityiskasvatuksen harjoittelussa sovelletaan ongelmalähtöisen oppimisen periaatteita. Ongelmat, joita käsitellään liittyvät tosielämään, opettajan työhön. Etukäteistyöskentelyllä (esim. ajankohtaisen keskustelun seuraaminen mediassa ja yhteinen keskustelu) herätetään kiinnostus ja tarve tietää enemmän. Harjoittelun toteutustavat opiskelija valitsee sen mukaan, minkälaisia ongelmia hän lähtee ratkaisemaan. Harjoittelun päätteeksi järjestettävässä seminaarissa korostuu yhteistoiminnallinen oppiminen, hankittujen kokemusten jakaminen ja ongelmatilanteiden pohtiminen. Seminaarin toteutus on opiskelijoiden mielestä ollut onnistunut. Yhteyksiä työelämään, erityiskasvatuksen kenttään, on ylläpidetty myös niin, että seminaaria on ollut ohjaamassa kentällä toimiva erityisopettaja. Valitsemaansa erityiskasvatuksen teemaa opiskelija syventää perehtymällä aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, josta hän laatii pohtivan ja arvioivan esseen. Koska tavoitteet ja toteutumistavan sain itse laatia, koin oppivani juuri sitä, mitä halusinkin. Olen nyt opettajana valmiimpi kohtaamaan erilaisia oppilaita. Harjoittelun myötä tulin tietoiseksi siitä, kuinka tärkeää integraation merkitys on oppilaalle. Opettajan työssä harjoittelu reflektoiva paluu työelämään Omaluokkaharjoittelu on enemmän sitä työntekoa oikeata sellaista. Oman opettajuuteni kasvun kannalta tärkeintä oli se, että harjoittelun sai tehdä luonnollisessa ympäristössä. Tiiviisti ohjattujen ja toisen opettajan luokassa toteutettujen harjoittelujen rinnalle kehitettiin erään opiskelijan idean innoittamana ainutlaatui-

99 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus 99 nen harjoittelumuoto, jossa opiskelija syventää osaamistaan työskentelemällä päätoimisesti luokanopettajana vähintään yhden lukukauden ajan. Opiskelijan ei tarvinnut enää leikkiä opettajaa, vaan hän sai olla se, joka tuntee oppilaat parhaiten ja on vastuussa kaikesta, mitä luokassa tapahtuu. Työssä oppimisen tukena opiskelijalla on koulutuksen ohjaajat sekä paikalliset koulutetut tuutorit. Omassa luokassa tapahtuva syventävä opetusharjoittelu on etäharjoittelu, jossa hyödynnetään verkkoympäristöä sekä ohjauksellisesti että yhteistoiminnallisesti opiskelijaryhmän työskentelyn välineenä. Opiskelijat pohtivat ja analysoivat verkossa keskustellen yhdessä ohjaajiensa ja toisten opiskelijoiden kanssa opettajan työssä kohtaamiaan kasvatuksellisia sekä opetus- ja oppimisteoreettisia ongelmia caseoppimisen periaatteiden mukaisesti. Omalla kohdallani painottui sellainen henkinen tuki, että ko. yhteisössä oli nimetty opettaja, jonka puoleen voi joka asiassa kääntyä ja joka oli siltana muihin työntekijöihin. Teemme työtä samalla luokka-asteella, jolloin yhteistyön tekeminen on luonnollisesti tarpeen. Keskustelut vertaisten kanssa verkkoympäristössä ovat olleet hyödyllisiä, koska niissä on saanut jakaa kokemuksiaan. 3 Oppimistehtävät oppimisen syventäjinä ja avartajina Mielekkäimpiä ovat oppimistehtävät, joissa on valinnaisia tehtäviä ja syvällistä pohdintaa. Oppimistehtävillä on opetussuunnitelmassa keskeinen rooli. Suurin osa opiskelijan omatoimisesta työstä tapahtuu oppimistehtävien kautta. Laitoksen opettajien osallistuminen monimuoto-opetuksen kehittämistyöhön jo 80- luvun lopulta lähtien on antanut pedagogisia virikkeitä oppimistehtävien analyysiin ja kehittämiseen. Oppimistehtävien kiperimpiä haasteita olivat aluksi liian teoreettiset tehtävät, väärät mitoitukset ja palautteen puute. Itsenäisen työn, yhdessä tekemisen ja palautteen muodostamien oppimissyklien vahvistaminen vaatii pitkäkestoista analyysiä ja kehittämistyötä. Hyvä oppimistehtävä on haasteellinen, käytännönläheinen ja relevantti. Opiskelijoiden käsityksiä oppimista edistävästä ja estävästä tehtävästä on seurattu vuosittain. Oppimistehtävää työstettäessä keskeistä on, että niissä on mahdollisuus sovittaa tehtävän sisältöä omaan kokemustaustaan ja intressialueisiin. Liian teoreettiseksi tulkitut tehtävät ja tehtävät, joiden katsotaan edellyttävän lähinnä referointia, eivät edistä oppimista. Oppimistehtävien kehittämisessä on kiinnitetty huomiota neljään ulottuvuuteen: teorian ja käytännön yhteyden parantaminen, itsenäisen työn, yhdessä tekemisen ja palautteen muodostamien oppimissyklien vahvistaminen, vaihtoehtojen/valinnaisuuden lisääminen sekä mielekkään oppimistehtävän kriteerien hahmottaminen. Oppimistehtäviä on tarkasteltu yhteisöllisesti ja esimerkiksi opettajien pedagogisissa riihissä oppimistehtävien laatu on ollut keskeinen teema. Edellä kuvattujen periaatteiden pohjalta on jo kehitetty runsaasti oppimistehtäviä kontekstuaalisen oppimisen hengessä. Tehtävien kautta kasvatuksen ilmiöitä tarkastellaan ja analysoidaan aidoissa ympäristöissä ongelmalähtöisesti, ja tehtäviin sisällytetään ene-

100 100 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus nevässä määrin valinnaisuutta sekä sisällöllisesti että toteutustavan suhteen. Opiskelijat ovat arvostaneet sitä, että oppimistehtävistä on saanut monipuolista palautetta, joka on palvellut oppimista. Lähdekirjallisuuden, tapauskertomusten ja omien kokemustemme luoma laaja oppimistehtävä antoi monipuolisuudessaan kattavan kokonaisuuden pohdinnan alle. Kehittämishaasteenamme on edelleen yhä mielekkäämpien tehtävien tekeminen, palautteiden kehittäminen sekä ehkä kaikkein keskeisimpänä oppimistehtävien muodostamien kokonaisuuksien ja tietoteoreettisten polkujen hahmottaminen opettajaksi kasvamisen eheyttämiseksi. Uusimpia haasteitamme ovat verkkokurssien tehtävät, joista ensimmäisiä arvioita on jo saatukin. Kuviossa esitettyjen pedagogisten ratkaisujen lisäksi kuvaamme seuraavassa syventävien opintojen pedagogista seminaaria ja verkko-opetusta, jotka toteuttavat dialogisen ja yhteistoiminnallisen opetuksen sekä valinnaisuuden periaatteita. 4 Pedagoginen seminaari kasvatusalan asiantuntijat keskustelevat kasvatuksesta Asioiden kyseenalaistaminen avartaa ja aina on mahdollisuus ajatella toisella tavalla. Enpä olisi uskonut, että näin upeita keskusteluja syntyy, kun pedagogisesta seminaareista alkujaan meille kerrottiin. Kasvatustieteen opinnot sisältävät perinteisesti opetusharjoittelun lisäksi runsaasti kirjallisuuteen perehtymistä ja tältä pohjalta laadittavia kirjallisia tehtäviä. Tämä kirja- ja tekstikeskeisyys on herättänyt kritiikkiä. Tähän kritiikkiin ja haasteeseen olemme kehittäneet pedagogisen seminaarin. Se toteutetaan viimeisenä syventävien opintojen opintojaksona aivan koulutuksen loppuvaiheessa. Siinä pyritään tukemaan juuri asiantuntijuutta ja kollegiaalisuutta koulutuksen ja työelämän välisen sillan vahvistamiseksi. Opiskelijat haastetaan aiheiden valinnassa koulutuksen ja oman asiantuntijuutensa arviointiin. Opiskelijat laativat 3 4 hengen ryhmissä alustuksen etukäteen sovitusta teemasta, joka liittyy kasvatukseen ja koulutyöhön. Kukin ryhmä johtaa vuorollaan keskustelua, jossa korostetaan tieteellisen tiedon merkitystä käytännön toiminnan jäsentämisessä ja kehittämisessä. Alustusvuorossa oleva ryhmä vastaa neljän tunnin ohjelmasta ja saa näin myös vankkaa kokemusta ja rohkeutta esimerkiksi keskustelevan vanhempainillan järjestämiseen. 5 Askelia verkko-opiskelun kehittämisessä Opelix-verkkoympäristö on ollut hyödyllinen. Mielestäni se on toiminut hyvin. Opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteistä verkkoympäristöä on hyödynnetty koulutuksen koordinoinnissa ja opetuksessa aktiivisesti jo useita vuosia. Oppisisältöihin on sidottu tarkoituksenmukaisia oppimistehtäviä ja ohjauskäytänteitä. Opettajat ovat kehittäneet omaa osaamistaan mm. osallistumalla Jyväskylän yliopiston TieVie-koulutuksiin, koulutusteknologian opintoihin ja valtakunnallisiin seminaareihin. Lukuvuonna koulutuksen opettajat vastasivat osana Jyväskylän yliopiston virtuaaliyliopistohanketta kolmen erillisen verkkokurssin suunnittelusta ja pilotoinnista. Keväällä 2002 käynnistimme myös Ohjausta oppimassa -hankkeen. Tämän hankkeen kautta tuemme opetusharjoittelun ohjausta ja tiivistämme vuorovaikutusta kenttäkoulujen opettajien kanssa. Verkko-ope-

101 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus 101 tuksen ja videoneuvotteluopetuksen kautta on lisätty opintojen valinnaisuutta ja joustavuutta. Chydenius-Instituutin omassa verkostoyliopistohankkeessa on sisällöntuotantoa kehitetty moniammatillisissa tiimeissä. Instituutissa tuotetun Sosiaalipsykologiaa opettajille (2 ov) -verkkokurssin vahvuuksista totesi Jyväskylän yliopiston virtuaaliyliopiston suunnittelija mm. näin: Verkkokurssilla oli motivoivat sisällöt, huolellisesti teknisesti rakennettu kokonaisuus (audiovisuaalinen miellyttävyys ja rakenteen toimivuus), hyvä kurssimateriaali ja monipuolinen toiminnallisuus. Opetuksen ja oppimisen arviointi ja koordinointi Opettajat kestävät kritiikkiä suurin osa ottaa sen myös huomioon. Opettajat ovat uudistushaluisia, he uskaltavat yksinkertaistaa & kärjistää asioita, murtaa perinteitä ja kritisoida nykykäytäntöjä koulussa. Luokanopettajien aikuiskoulutuksessa arvioinnin päätehtävänä on opiskelijan ammatillisen kasvun tukeminen sekä tiedon ja ideoiden tuottaminen opetuksen kehittämiseen. Olemme pyrkineet arvioinnissa monipuolisuuteen ja vastavuoroisuuteen. Jokainen opettaja kerää (esim. kirjallisesti, seminaareissa tai verkon kautta) palautetta omasta opetuksestaan. Arviointipalautetta käsitellään opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat arvioivat omaa oppimistaan esim. oppimistehtävien yhteydessä tai arvioimalla eri sisältöjen merkitystä opettajaksi kasvussa. Opiskelijat ovat toteuttaneet myös vertaisarviointia eri opintojaksojen yhteydessä. Järjestämme säännöllisesti opiskelijoiden ja opettajien yhteisiä keskustelutilaisuuksia, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen opiskelua koskevan kriittisenkin keskustelun, palautteen ja koulutuksen kehittämisen. Tapaamiset tukevat osaltaan koulutuksen avoimen yhteisöllisyyden periaatetta. Opiskelijapalautteen pohjalta on kehitetty useita opettajankoulutuksen sisältöjä ja pedagogisia käytäntöjä, mm. pienryhmäohjaus, erityiskasvatuksen sisällöt ja monet harjoitteluratkaisut. Arvioinnissa tullaan kehittämään mm. opiskelijoiden työhön sijoittumisen ja koulutuksen vaikuttavuuden seurantaa. Mistä lisää kehittämisen haasteita eteenpäin elävän mieli! Pedagogiset riihet yhteisöllistä opetuksen kehittämistä ja uusien haasteiden puimista Viime vuosina olemme kehitelleet pedagogista riihtä, jossa opettajat esittelevät opetuksen kehittämisen ideoitaan ja kokemuksiaan sekä tuovat terveisiä eri koulutustilaisuuksista. Riihi on myös paikka, jossa yhteisesti haetaan ratkaisuja pedagogisiin ongelmiin, käsitellään opiskelijapalautetta ja ideoidaan yhteisen toimintatutkimuksemme aiheita. Opettajat kokevat tällaisen työskentelytavan erittäin mielekkäänä. Kehittämishaasteenamme on saada tuntiopettajia ja vierailijoita mukaan riiheemme. Aiomme lähivuosina rakentaa verkkoon vastaavankaltaisen riihen, johon mm. tuntiopettajien olisi helpompi osallistua. Pedagoginen riihi on

102 102 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus nimensä mukaisesti opiskelijakritiikin ja tutkimustyön ohella paras työkalumme uusien haasteiden havaitsemiseen ja yhteiseen puimiseen. Kultaisista jyvistä kehittyy uusia aikuispedagogisia oivalluksia. Kollegiaalinen ja kollektiivinen kirjoitusprosessi Tätä hakemusta on ollut työstämässä kannessa esitelty ryhmä, joka edustaa noin puolta päätoimisista opettajista. Hanke perustuu opettajakunnan yhteiseen kehittämistyöhön. Kirjoitusprosessi on ollut kollegiaalista keskustelua ja yhteiskirjoitusta parhaimmillaan. Prosessin aikana hankkeesta on keskusteltu myös koko henkilökunnan ja opiskelijoiden kanssa. Opiskelijoilta on kerätty palautetta, jota on hyödynnetty hankkeessa. Molemmilta ryhmiltä saatu kannustus on ollut vaikuttavaa. Liite 1: Opetuksen kehittämistä koskevia julkaisuja Aaltola, J Monologista dialogiin. Keskustelun ja dialogin näkökulma opettamiseen ja oppimiseen. Teoksessa J. Aaltola. & E. Aarnos (toim.) Teorian, käytännön ja ihmisten yhteys Opetusmuotojen kehittäminen luokanopettajien aikuiskoulutuksessa. Chydenius-Instituutin tutkimuksia 9, Aaltola, J. & Asikainen, E Opettajankoulutuksen teoreettiset ja pedagogiset perusteet siltana koulutuksen tulevaisuuteen. Teoksessa Maakunta ja visio. Jyväskylän yliopisto. Chydenius-Instituutti Aaltola, J. & Aarnos. E. ( toim.)1998. Teorian, käytännön ja ihmisten yhteys Opetusmuotojen kehittäminen luokanopettajien aikuiskoulutuksessa. Jyväskylän yliopisto. Chydenius-Instituutin tutkimuksia 9. Asikainen, E. (nyk. Aarnos) Pienryhmät dynaaminen voimavara ja haaste korkeakouluopiskelussa. Teoksessa J. Aaltola ja M. Suortamo (toim.) Yliopistoopetus korkeakoulupedagogiikan haasteita. Helsinki: WSOY, Aarnos, E Tutkielmaseminaaria yhteistoiminnallisesti. Seminaari mielekkääksi osaksi graduprosessia ja opettajaksi opiskelua. Teoksessa J. Aaltola & E. Aarnos (toim.) Teorian, käytännön ja ihmisten yhteys Opetusmuotojen kehittäminen luokanopettajien aikuiskoulutuksessa. Jyväskylän yliopisto. Chydenius-Instituutin tutkimuksia 9, Aarnos, E Pienryhmät opettajan ammatillisen kehittymisen forumina. Tarveteoreettinen ja kollegiaalinen näkökulma. Tutkimushanke. Aarnos, E. & Isosomppi, L. & Kiviniemi, K Oppimistehtävät oppimisen avartajina. Teoksessa Aaltola, Juhani ja Aarnos,Eila (toim.) Teorian, käytännön ja ihmisten yhteys Opetusmuotojen kehittäminen luokanopettajien aikuiskoulutuksessa. Jyväskylän yliopisto. Chydenius-Instituutin tutkimuksia 9, Aarnos, E. & Suortamo, M. (toim.) Opettajankoulutuksen kehittämishankkeita. Jyväskylän yliopisto. Chydenius-Instituutin katsauksia ja selosteita 2. Hakala, J Opinnäyte ja sen ohjaaminen. Johdatus tutkimusprosessin hallintaan. Helsinki: Gaudeamus.

103 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus 103 Hakala, J Millaisia ongelmia opinnäytetyön tekijä tiellään kohtaa? Teoksessa H. Aittola & J. Hakala (toim.) Laatua opinnäytteen ohjaukseen. Näkökulmia tutkielmaopintoihin. Jyväskylän yliopisto. Chydenius-Instituutin tutkimuksia 2, Hakala, J. & Leivo, M. & Suortamo, M Harjoittelun asema opettajaksi kasvussa. Teoksessa H. Kynäslahti, A. Lauriala & M. Suortamo (toim.) Kokeileva POKO. Luokanopettajien poikkeuskoulutus opettajankoulutuksen kehittäjänä. Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia 147, Isosomppi, L Pitkäkestoinen työharjoittelu luokanopettajien koulutusohjelmassa. Koulutuskokeilun dokumentointi ja arviointi. Jyväskylän yliopisto. Chydenius-Instituutin tutkimuksia 1. Kiviniemi, K Tavallista opetustyötähän tässä tehdään. Työn ohessa toteutettua opetusharjoittelua koskeva toimintatutkimus. Jyväskylän yliopisto. Chydenius-Instituutin tutkimuksia 1. Kiviniemi, K Opettajuuden oppimisesta harjoittelun harhautuksiin. Aikuisopiskelijoiden kokemuksia opetusharjoittelusta ja sen ohjauksesta luokanopettajakoulutuksessa. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 132. Kiviniemi, K Opetusharjoittelu työelämään valmentajana. Teoksessa Aaltola, J. & Aarnos, E. (toim.) Teorian, käytännön ja ihmisten yhteys Opetusmuotojen kehittäminen luokanopettajien aikuiskoulutuksessa. Jyväskylän yliopisto. Chydenius-Instituutin tutkimuksia 9, Penttinen, H Oppiminen on muiden kanssa toimintaa. Toimintatutkimus luokanopettajien aikuiskoulutuksen opetusharjoittelun ohjauksesta. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Chydenius-Instituutti.

104 104 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus Ehdotus korkealaatuisen perus- ja/tai jatkokoulutuksen yksiköksi ehdotusta täydentävät tilasto- ja taustatiedot Yliopisto Laitos/yksikkö Jyväskylän yliopisto Chydenius-Instituutti/luokanopettajien aikuiskoulutus Lisätietoja antaa: Nimi ja asema Marjaana Leivo, kurssinjohtaja Puhelinnumero (06) tai Sähköpostiosoite Yliopiston ehdotus koskee (ympyröikää oikea vaihtoehto) 1 tiedekuntaa 5 tutkijakoulua 2 osastoa 6 verkostohanketta 3 laitosta 7 muuta, mitä? 4 koulutusohjelmaa Korkeakoulujen arviointineuvosto pyytää antamaan laatuyksikköehdotusta koskevat tilasto- ja taustatiedot soveltuvilta osin tällä lomakkeella. Laatuyksiköiden valinnassa painotetaan koulutuksen laatua. Määrällisiä tietoja käytetään asiantuntijaryhmissä lähinnä kokonaiskuvan saamiseksi ehdotuksen tekijän antaman koulutuksen laajuudesta. Mikäli osa pyydetyistä tiedoista puuttuu, perustelkaa, miksi niitä ei voida antaa. 1. Yksikön opiskelijarakenne Perustutkinto-opiskelijat Aloituspaikat * 50 Ensisijaiset hakijat * 230 Hyväksytyt uudet opiskelijat * 51 Kirjoittautuneet uudet opiskelijat * 51 Kirjoilla olevat opiskelijat yhteensä Suoritetut ylemmät perustutkinnot Ylemmän kk-tutkinnon keskimääräinen suoritusaika vuosina Ylemmän kk-tutkinnon keskimääräinen laajuus opintoviikk. 160** 160** 160** Yksikön perustutkinto-opiskelijoiden suorittamat opintoviikot Jatko-opiskelijat Kirjoilla olevat opiskelijat yhteensä Suoritetut lisensiaatin tutkinnot 3 1 Suoritetut tohtorin tutkinnot Sivuaineopiskelijat (muualta kuin omasta yksiköstä) Opiskelijat yhteensä Yksikön sivuaineopiskelijoiden suorittamat opintoviikot * 10 opiskelijan erillisryhmä vanhamuotoista luokanopettajatutkintoa maisterintutkinnoksi täydentäville ** KM-tutkinnon laajuus 160 ov, josta opiskelijoilla on koulutukseen tullessaan suoritettuna ov

105 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus 105 Erilliskoulutus (esim. opettajan pedagogiset opinnot) Opiskelijat yhteensä Yksikössä erilliskoulutuksessa suoritetut opintoviikot yhteensä Muu yksikön antama koulutus Yksikössä suoritetut muut opintoviikot yhteensä Kuvaus koulutuksesta 2. Opetus-, tutkimus- ja muu henkilökuntarakenne Opetus- ja tutkimushenkilökunta, henkilötyövuodet yhteensä Professorit (nimet pyydetään alla) Lehtorit Päätoimiset tuntiopettajat Sivutoimiset tuntiopettajat * * * Yliassistentit/apulaisopettajat Assistentit Tutkijat Muun henkilökunnan määrä * sivutoimista tuntiopetusta n h/v, josta opetusharjoittelun ohjausta n. 700 h Professorien nimet ja tehtäväalat vuonna 2001 (jatketaan tarvitt. kääntöpuolelle) Juhani Aaltola, kasvatusfilosofia 3. Yksikön rahoitus Toimintamenomäärärahat, 1000 mk Ulkopuolinen rahoitus, 1000 mk Tutkijakoulutoiminta Toiminta tutkijakoulun koordinaattorina (k) tai partnerina (p) eri vuosina 5. Ylemmän kk-tutkinnon suorittaneiden työhön sijoittuminen valmistumisvuoden mukaan Valmistumisvuosi Työllistymisprosentti tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan kalenterivuoden lopussa sijoittumistietojen lähde arviointi tiedon luotettavuudesta, esim. sijoittumisselvitysten vastaus-%

106 106 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus Arviointipalaute Koulutuksen tehtävä, tavoitteet ja sisällöt Chydenius-Instituutin luokanopettajien aikuiskoulutus on valtakunnallinen opettajankoulutusyksikkö, jossa koko koulutus on suunnattu aikuisopiskelijoille: alanvaihtajille ja opetus- ja kasvatusalalla uudelleen orientoituville. Instituutin tavoitteena on antaa aikuisille räätälöityä muuntokoulutusta, jossa elinikäisen oppimisen periaatteiden mukaisesti otetaan huomioon sekä opiskelijan yksilölliset että muuttuvan yhteiskunnan tarpeet. Opiskelijoiden aiempaa koulutusta ja työkokemusta hyödynnetään ja arvostetaan opetuksessa ja ohjauksessa. Opiskelijoiden osallistumista koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen tuetaan mm. organisatorisin keinoin. Opiskelijat ovat mukana yksikön kaikissa keskeisissä työryhmissä ja heidän antamansa palaute hyödynnetään opetuksen kehittämisessä. Koulutuksen tavoitteet ovat työelämälähtöisesti selkeästi johdetut. Ammatillisuus, opiskelijalähtöisyys sekä teorian, kokemusten ja käytännön yhdistäminen näkyy opetuksen kehittämisen painopisteissä. Yksi keskeinen koulutuksen sisältöön ja toimintatapaan liittyvä tavoite on opiskelijoiden yhteistyötaitojen kehittäminen. Tämä edistää myös opettajankoulutuksessa tärkeän kaksoissidoksen saavuttamista: yhteistoiminnallisuuteen ohjaamisesta hyödytään opinnoissa ja samalla saadaan malli, kuinka itse toimia opiskelutilanteissa. Opiskelijoiden erilaisten lähtökohtien ja runsaan valinnaisuuden vuoksi on tärkeää, että opiskelijat laativat henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat. Tämä tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden osallistua opiskelunsa päämäärien ja tavoitteiden asetteluun sekä oppia oma-aloitteisesti. Henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat myös edistävät opiskelijoiden sitoutumista opintoihin. Opettajien työn tukemiseksi on perustettu pedagoginen riihi, jossa opettajat esittelevät opetuksen kehittämisen ideoitaan ja kokemuksiaan sekä tuovat terveisiä eri koulutustilaisuuksista. Pedagoginen riihi toimii hyvänä foorumina pedagogisten ongelmien ratkaisemiseksi ja opiskelijapalautteen käsittelemiseksi. Koulutuksen ja tutkimuksen välinen yhteys jää ehdotuksessa epäselväksi. Instituutilla on julkaisutoimintaa, mutta tutkimuksen yhdistämistä opetukseen voisi ilmeisesti vielä kehittää. Myös laajempi yhteistyö kansallisella ja kansainvälisellä tasolla jää ehdotuksessa selvittämättä. Koulutuksen toteutus Opettajankoulutuksessa on erityisen tärkeää, että kouluttava yksikkö toimii mielekkäiden, innovatiivisten opetusmenetelmien käyttäjänä, koska sillä tavoin on ainakin teoriassa mahdollista uudistaa opetuskäytäntöjä ns. lumipalloefektin tavoin. Koulutukseen sisältyvää harjoittelua on laajennettu koskemaan muutakin kuin luokanopettajan tehtäviä, mikä on opetuksen niveltämisen oppimisessa hyvä, mutta erittäin vähän käytetty tapa. Normaaliharjoittelun rinnalle on kehitetty harjoittelu, jossa opiskelija tutustuu sellaiseen kouluympäristöön, josta hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta. Opetusharjoittelun autenttisuutta puolestaan lisää harjoittelumuoto, jossa opiskelija syventää osaamistaan työskentelemällä päätoimisesti luokanopettajana vähintään yhden lukukauden ajan. Harjoittelua tuetaan verkkotyöskentelyllä case-oppimisen periaatteiden mukaisesti. Oppimistehtävien kehittämiseen on kiinnitetty paljon huomiota. Oppimistehtäviä on tarkasteltu yhteisöllisesti ja niitä on kehitetty kontekstuaalisen oppimisen hengessä. Tehtävien kautta kasvatuksen

107 Jyväskylän yliopisto: Chydenius-instituutti, luokanopettajien aikuiskoulutus 107 ilmiöitä tarkastellaan ja analysoidaan aidoissa ympäristöissä ongelmalähtöisesti, ja tehtäviin sisällytetään enenevässä määrin valinnaisuutta sekä sisällöllisesti että toteutustavan suhteen. Opettajat ovat osallistuneet aktiivisesti verkkopedagogisten taitojen kehittämiseen erilaisissa hankkeissa. Esimerkkeinä ovat Jyväskylän yliopiston TieVie-koulutukset, koulutusteknologian opinnot ja valtakunnalliset seminaarit sekä keväällä 2002 käynnistetty Ohjausta oppimassa -hanke, jonka kautta tuetaan opetusharjoittelun ohjausta ja tiivistetään vuorovaikutusta kenttäkoulujen opettajien kanssa. Koulutuksen arviointi Instituutissa vallitsee avoin ja aktiivinen vuoropuhelu eri osapuolten kesken opetuksen arvioimiseksi ja jatkuvaksi kehittämiseksi. Arvioinnin päätehtävänä on opiskelijan ammatillisen kasvun tukeminen sekä tiedon ja ideoiden tuottaminen opetuksen kehittämiseen. Arvioinnista pyritään saamaan monipuolista ja vastavuoroista. Opiskelijat arvioivat omaa oppimistaan oppimistehtävien yhteydessä. Opiskelijoille ja opettajille järjestetään säännöllisesti yhteisiä keskustelutilaisuuksia, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen opiskelua koskevan kriittisenkin keskustelun, palautteen ja koulutuksen kehittämisen. Opiskelijapalautteen pohjalta on kehitetty koulutuksen sisältöjä ja pedagogisia käytäntöjä, josta esimerkkinä on pienryhmäohjauksen kehittäminen. Yleisarvio Chydenius-Instituutti on pitkäjänteisellä työllä ja ennakkoluulottomuudella kehittynyt laadukkaaksi opettajankoulutusyksiköksi Suomessa. Aikuisopiskelijoiden elämäntilanteen ja kokemustaustan huomioon ottaminen, opiskelijoiden toiveiden kuuntelu ja työelämälähtöinen koulutustapa ovat yksikön perusopetuksen vahvuuksia. Chydenius-Instituutin luokanopettajien aikuiskoulutus on ennakkoluulotonta ja uusia käytäntöjä ja innovaatioita avaavaa. Kriittinen, toimintatutkimuksellinen ote näkyy laatuyksikköehdotuksessa. Oppimisen ilmiöiden avaaminen ja problematisointi on ansiokasta. Ehdotuksesta ei ilmene, millaisia haittoja tai puutteita yksikössä toteutetulle koulutukselle toimiminen erillislaitoksena aiheuttaa. Laajemman yliopistollisen yhteisön puute ja keskittyminen vain yhden alan opintoihin voi johtaa myös näkökulmien kapeutumiseen. Tämän uhan tiedostaminen voi Chydenius-Instituutin kaltaisessa dynaamisessa yksikössä koitua uusien avausten mahdollistajaksi.

108 108 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos Ehdotus korkealaatuisen perus- ja jatkokoulutuksen valtakunnalliseksi yksiköksi Tiivistelmä Jyväskylän yliopiston (JY) fysiikan laitoksella (JYFL) on vuosien ajan seurattu tiiviisti opiskelijoiden opintojen etenemistä ja kartoitettu opiskelun ongelmakohtia ja vastavalmistuneiden sijoittumista. Opetuksen kehittämisen keskeisiksi painopistealueiksi on valittu opiskelijoiden integrointi tiiviimmin osaksi työyhteisöä kursseilla ja tehostetun opintojen ohjauksen kautta sekä interaktiivisuuden lisääminen opetustilanteissa. Osana pitkää kehitystyötä on uudenlaisena ratkaisuna luotu vasta aloittaneiden opiskelijoiden kaksiviikkoinen opintojakso Johdatus moderniin fysiikkaan, tuttavallisemmalta nimeltään Lentävä lähtö, jonka toteutukseen osallistuu vuosittain noin 30 henkilökunnan jäsentä. Uuden kurssin vaikutus on ollut hyvin myönteinen ja samansuuntaista kehitystyötä on jatkettu muillakin JYFL:n opetusohjelmaan kuuluvilla opintojaksoilla. Perinteiseen, luentojen kuunteluun ja kotona tapahtuvan laskemiseen perustuvaan fysiikan opiskeluun verrattuna tässä korostuu tiimityöskentely ja laitoksen rooli opiskelun tukena siten, että kasvu fysiikan asiantuntijaksi tapahtuu osana tiettyä yhteisöä. Laitoksen luentokurssit on tuotu lähemmäs opiskelijoita lisäämällä pienryhmätyöskentelyä, kokeellisia demonstraatioita ja fysiikan tutkimukseen sekä teollisiin ja muihin käytännön sovelluksiin liittyviä esimerkkejä. 1 Taustaa: tarpeet ja mahdollisuudet Seuraavassa kuvaillaan ensin fysiikan erityispiirteitä oppiaineena niin opiskelun kuin ammatillisen orientaationkin näkökulmasta. Näihin havaintoihin perustuva laaja-alainen opetuksenkehitysprojektimme esitellään yksityiskohtaisesti luvussa Fysiikan opiskelun erityispiirteitä Yksi fysiikan opinnoissa korostuva seikka on, että uusi opittava fysiikka rakentuu vanhan päälle. Milloin tahansa suoritettavissa olevat kirjatentit eivät ole useimmille opiskelijoille paras tapa suorittaa opintojaksoja. Kurssien yhteyteen järjestetyt laskuharjoitustilaisuudet ja ohjaukset sekä sisällöstä keskusteleminen toisten opiskelijoiden ja opettajien kanssa ovat tehokkain tapa oppia asiat niin hyvin, että niiden päälle voidaan jatkossa rakentaa uutta, syvällisempää fysiikan ymmärtämistä. Fysiikan opintojen rakenteesta seuraa myös, että opinnoissa kelkasta ti-

109 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos 109 pahtaminen synnyttää helposti merkittäviä viiveitä opintojen loppuun saattamisessa, koska useimmat kurssit ohjauksineen ovat tarjolla vain kerran vuodessa. Fysiikan opintoihin kuuluu paljon omalla ajalla tehtäviä laskuharjoituksia. Lähes kaikki fysiikkaa opiskelemaan tulevat olivat lukiossa hyviä matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa, mutta yliopistotason fysiikka osoittautuu tästä huolimatta usein vaikeaksi ja työlääksi. Opiskelijoiden totuttaminen alusta alkaen hyviksi havaittuihin työtapoihin ja pienryhmätyöskentelyyn onkin asia, johon JYFL:n opetuksenkehitystyössä (kts luku 2 alla) panostamme nyt aiempaa oleellisesti enemmän. Fysiikan opintojen alkuvaiheessa monista tuntuu siltä, että riittävän pohjan luominen modernien ja kiinnostavien, usein eksoottisten fysiikan ilmiöiden kimppuun pääsemiseksi kestää loputtoman kauan. Käytännössä fysiikkaa joutuu opiskelemaan hyvin intensiivisesti ainakin kaksi vuotta ennen kuin on edellytyksiä käsitellä nykypäivän kiinnostavimpia ja fyysikoiden käytännön työtä lähellä olevia ongelmia. Perusfysiikan opetus on perinteisesti lähtenyt liikkeelle fysiikan tietorakenteesta, ja usein on unohtunut se miten tärkeää opiskelumotivaationkin kannalta on saattaa opiskelijat kosketuksiin ajankohtaisten, monitieteisten sovellusten ja tutkimusongelmien kanssa ja näyttää kuinka kiinnostavaa fyysikon työ voi olla. Asiantuntijuus ei kasva pelkästään kumuloituvan tiedon kautta. Kiinnittämällä tähän aiempaa enemmän huomiota olemme voineet jo opintojen varhaisessa vaiheessa alkaa rakentaa fyysikon perinteisesti varsin hitaasti löytyvää ammatti-identiteettiä. 1.2 Opiskelusta JY:n fysiikan laitoksella JYFL:ssa on perustutkinto-opiskelijoita 500, ja laitoksen vuotuinen maisterituotanto on 40 ja tohtorituotanto 10. Jatko-opiskelijoita on runsaat 50 ja henkilökuntaa heidät mukaan lukien noin 150. Varsinaisissa opetusviroissa toimii virkavapaudet huomioiden noin 25 henkilöä. Laitoksella on jo pitkään pyritty siihen, että koko henkilökunta, mukaanlukien jatko-opiskelijat, tutkijat sekä laboratorioinsinöörit, osallistuu opetustyöhön. Vuonna 2001 opintonsa aloitti 85 uutta opiskelijaa. Laitoksen opetusalat ovat fysiikka, teoreettinen fysiikka, soveltava fysiikka, nanoelektroniikka, teollisuusfysiikka ja fysiikan aineenopettajien koulutus. Valmistumisajan mediaani on noin 5 1/2 vuotta ja se on ollut laskussa viime vuosina. Opiskelijoiden keskeyttämisprosentti on eksakteissa luonnontieteissä perinteisesti ollut korkea. Yksinkertaisen suoraan papereilla sisäänpääsyn vuoksi noin neljäsosa opiskelupaikan vastaanottavista tulee opiskelemaan fysiikkaa vain vuodeksi valmistautuakseen muiden opetusalojen pääsykokeisiin. Tämän lisäksi noin neljäsosan opinnot ovat hiipuneet arkisemmista syistä. Saman alan koko maan tilanteeseen verraten JYFL on saavuttanut perustutkintotavoitteensa erittäin hyvin. Monet näistä keskeytyksistä ovat kuitenkin olleet tarpeettomia, sillä fyysikoiden työllisyystilanne on erinomainen ja toisaalta opiskelijoiden yleiset valmiudet fyysikon tutkinnon loppuun suorittamiseen ovat olleet hyvät. Opiskelijoiden tietoisuutta siitä, että fysiikan opiskelu työläydestään huolimatta kannattaa, onkin JYFL:ssa onnistuttu lisäämään.

110 110 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos JYFL:ssä korostuu laitoksen voimakas profiloituminen kansainväliseen tutkimukseen kuuluuhan suurin osa siitä Suomen Akatemian nimeämään huippuyksikköön. Opintojensa loppupuolella opiskelijat kiinnittyvät tutkimusryhmiin ja sitä kautta sitoutuvat opiskeluun erittäin hyvin. Tähän liittyvät mahdollisuudet niin oppimisen kuin edessä olevan tutkijanurankin suhteen eivät kuitenkaan ole näkyneet opintojensa alkuvaiheessa oleville fysiikan peruskursseja suorittaville opiskelijoille juuri muualla kuin esitteiden ja laitoksen käytävillä roikkuvien tutkimusta mainostavien postereiden kautta. Viimeaikainen opetuksenkehitystyömme tuo tähän oleellisen parannuksen, aikaistaen kiinnittymistä tiettyyn yhteisöön ja tukien oman osaamisen kehittämistä sen osana. 1.3 Valmistuneiden sijoittuminen Fysiikan laitokselta valmistuneet opiskelijat, niin maisterit kuin tohtoritkin, ovat menestyneet erittäin hyvin työmarkkinoilla. Vuosina valmistuneiden työllistymisestä tehdyn kattavan kyselyn (kts. viite alla) tulosten mukaan vain pari prosenttia fyysikoista oli työttöminä ja noin 90 % vastanneista ilmoitti työnsä vastaavan hyvin nimenomaan fyysikoille tyypillistä laaja-alaista koulutusta. Odotettavissa oleva fysiikan aineenopettajien tarve on viime vuosina merkinnyt lisäresurssien kohdentamista opettajakoulutukseen, minkä lisäksi alan työvoiman kysyntä on näkynyt laitoksella myös uusina yrityselämän tukemina maisteriohjelmina, kuten teollisuusfysiikan maisteriohjelma ja tänä vuonna käynnistyvä nanoelektroniikan maisteriohjelma. 2 Opetuksen ja opiskelun kehittäminen JYFL:ssa 2.2 Pitkä historia Systemaattisella opetuksen ja opiskelun kehitystyöllä on JYFL:ssa pitkät perinteet. Säännönmukaiset kurssikyselyt otettiin käyttöön (1991) yhteistyössä opiskelijoiden ainejärjestön kanssa ja tehtiin osaksi luennoitsijoiden opetusvelvollisuutta ensimmäisten laitosten joukossa JY:ssa. Niiden kautta saatua informaatiota on hyödynnetty paitsi tavanomaisessa opetuksen kehittämisessä myös opintojen kriittisissä vaiheissa olevien kurssien opettajavalinnoissa. Luentokurssit on viety alan kansainväliselle tasolle jo laitoksen historian alkuvaiheessa 70-luvulla. Halu pitää opetus korkealla tasolla ja sittemmin tapahtunut opiskelijamäärien voimakas kasvu kursseilla on lisännyt tarvetta panostaa entistäkin enemmän itse opetuksen laatuun. Tätä varten aloitettiin säännölliset koko laitoksen opetuksenkehitysseminaarit, joissa on opettajien ja opiskelijoiden voimin yhdessä etsitty esimerkiksi uusia keinoja interaktiivisuuden lisäämiseen. Opettajat ovat seminaarien myötä päässeet sisälle ja sitoutuneet opetuksen ja opiskelun kehittämiseen myös opiskelijoiden näkökulmasta. Jatkokoulutus siihen liittyvine jatko-opintokursseineen on laitoksella järjestetty säännönmukaisesti jo parin vuosikymmenen ajan. Monia säännölliseen opetusohjelmaan kuuluvia luentokursseja on järjestetty kesäisin, minkä lisäksi JYFL

111 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos 111 on ollut avainasemassa Jyväskylän kansainvälisen kesäkoulun järjestämisessä sen alusta (1991) alkaen. JYFL:n opiskelijoilla on aina ollut ainutlaatuisen hyvät mahdollisuudet päästä mukaan laitekehittelyyn ja mittauslaitteiden rakentamiseen talon omassa työpajassa, jossa edelleenkin rakennetaan suuri osa laitoksen kokeellisessa tutkimuksessa tarvittavista välineistä. Lisäksi opiskelijat ovat päässeet mukaan todellisiin mittauksiin esimerkiksi hiukkaskiihdyttimen ohjaajina jo perustutkintoa tehdessään ja viime vuosina yhä nuorempina. Myös fysiikan aineenopettajien koulutus nivoutuu yhteen muun opetuksen ja tutkimuksen kanssa, opinnäytetöiden kautta ja siksi että opettajakoulutuksen vastuuhenkilöt ovat kaikki aktiivisia fysiikan tutkijoita. 2.2 Lentävä lähtö Syyskuussa 2001 toteutettiin JYFL:ssa ensi kertaa uusien opiskelijoiden kaksiviikkoinen opintojakso Johdatus moderniin fysiikkaan eli Lentävä lähtö. Kurssilla pyritään tutustuttamaan opiskelijat fysiikan laitoksen tutkimusaloihin ja työskentelytapoihin sekä henkilökuntaan ja muihin opiskelijoihin. Opiskelijat jaetaan kurssin ajaksi pienryhmiin, joilla on pääsääntöisesti koko kurssin ajan yksi ja sama ohjaaja, joka vetää ryhmätyöskentelyjaksot kyseiselle pienryhmälle. Opetuksen ja ohjauksen lähtökohtina korostetaan sitä, että toisaalta kurssin opiskelijat ovat lukiosta vasta valmistuneita, toisaalta fyysikoiksi hakeutuessaan ilmeisesti haasteita pelkäämättömiä ja fysiikasta innostuneita. Tyypillinen kurssipäivä sisältää tunnin mittaisen päivän teeman esittelyn, 2 3 tuntia pienryhmätyöskentelyä 1 2 jaksossa ja iltapäiväluennon, jossa on esityksiä siitä millaista on käytännössä tehdä alan tutkimusta JYFL:ssa. Päivän teemaan liittyvä pienryhmäprojekti esitellään opiskelijoille aamun yhteisluennon lopussa. Kurssin päättää opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteinen buffet-illallinen. Lentävän lähdön pienryhmien ohjaamiseen osallistuu JYFL:n opettajia professoreista assistentteihin. Lisäksi laitoksen tutkimusryhmät tarjoavat henkilöresursseja, erityisesti jatko-opiskelijoita, pienryhmäohjaukseen. Kurssin jälkeinen palaute niin opiskelijoilta kuin opettajiltakin on syksyllä 2001 ja etenkin 2002 ollut erittäin myönteistä (ensimmäisen vuoden kokemusten hyödyntämisestä jäljempänä): Parin ensimmäisen päivän totuttelun jälkeen pienryhmiin oli syntynyt avoin työskentelyilmapiiri kokoontuivathan ryhmät ensimmäisellä viikolla kahdesti päivässä. Kurssin jälkeen opiskelijat tunsivat paitsi toisensa myös huomattavan osan opetushenkilökunnasta ja kynnys opettajien huoneisiin on pysyvästi madaltunut, myös siksi että laitoksen opettajat saivat kurssin aikana opiskelijoilta oppia heidän avoimuudestaan. Otteita Lentävän lähdön opiskelijapalautteesta syksyllä 2002: Opiskelijoita kohdellaan vieraanvaraisesti ja henkilökunta on iloista ja ystävällistä. Olen yllättynyt siitä, kuinka helpoksi siirtyminen yliopisto-opiskeluun on saatu tehtyä.

112 112 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos Enpä taidakaan vaihtaa pääainettani. Luennot alkoivat liian aikaisin, muuten ei moitteen sanaa. Ihmeellistä mutta totta: kaikki luennoitsijat olivat hyviä. Ulkomaalaiset esitelmöijät olivat plussaa. Kaikenlainen yhdessä tekeminen alkuviikkoina tosi hyvä juttu... Juuri näin! Kurssi antoi päämääriä. Myös uuteen kurssiin kuuluvan lopputentin tulokset ovat olleet rohkaisevia. Syksyllä 2001 vertasimme tentin tuloksia ilman vastaavaa kurssia opintonsa aloittaneilla toisen vuoden opiskelijoilla teetetyn samanlaisen kokeen kanssa. Todettiin, että aivan ilmeisesti fysiikan laitosta ja fyysikon työtä koskevan tiedon saaminen laitoksen www-sivujen ja muiden vastaavien lähteiden kautta normaalin opiskelun ohessa ei ole helppoa ilman tätä uutta kurssia. Sen avulla voimme alkaa rakentaa fysiikan varsinaisen tietorakenteen rinnalle kuvaa siitä millaisia mahdollisuuksia niin työelämässä kuin muutenkin asiantuntijuus fysiikassa avaa. 2.3 Muiden opintojaksojen kehittäminen Jo ennen intensiivikurssin kehittämistä toteutettiin fysiikan pakollisten kurssien sisältöuudistus. Esimerkiksi, vuosina kehitettiin opiskelijoiden toivomuksesta ja heidän kanssaan yhteistyössä (kurssikyselyt ja opetuksenkehitysseminaarit) kokonaan uusi 2. vuoden kurssi, jonka tarkoituksena on johdattaa opiskelijat aiempaa pehmeämmin ja sovellusläheisemmin kvanttifysiikan ideoihin ja menetelmiin. Kurssin kehittäminen jatkuu ja siihen ollaan edelleen lisäämässä, Lentävän lähdön antaman mallin mukaan, kytkentöjä fyysikon työhön käytännössä. Joitakin teoreettisempia oppisisältöjä on uuden kurssin myötä siirretty opintosuunnitelmassa lukukautta myöhemmäksi, minkä ansiosta opiskelijoilla on enemmän aikaa kypsyä nykyfysiikan ajattelutapaan; toisaalta fysiikan sovellusalojen pakollisten syventävien kurssien suorittamista on samalla voitu aikaistaa. Kokonaisuutena JYFL:n opintojen logiikka on nyt aiempaa ilmiö- ja sovelluslähtöisempi. Muillakin fysiikan kursseilla, erityisesti ensimmäisillä syventävillä materiaalifysiikan ja ydinfysiikan kursseilla, on annettu luennoitsijoille ja laskuharjoitusassistenteille aiempaa laajempi rooli. Työskentelyssä korostuu fysiikan ajattelutapa ja ongelmalähtöisyys, ja varsinaisen fysiikan opetuksen ohella luennoitsijat osallistuvat myös opintojen ja opiskelun ohjaukseen käytännössä. Ryhmätyöskentelyä suositaan. Opintojen etenemistä vuosien mittaan seuraamalla on havaittu, että ensimmäisillä kursseilla syntyvät tavat kommunikoida tai olla kommunikoimatta opettajien kanssa seuraavat opiskelijaa myöhemmille kursseille. Tämän vuoksi valitsemme nyt aiempaa tarkemmin kahden ensimmäisen vuoden kurssien luennoitsijat ja assistentit (etsien laitoksen monista hyvistä opettajista parhaat) sekä ohjeistamme heidät tähän laajennettuun opetustehtävään. Opettajien tiiviimpi sitoutuminen opetustyöhön on merkittävästi lisännyt opiskelijoiden aktiivisuutta kursseilla.

113 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos 113 Muitakin interaktiivisuuden lisäämiseen tähtääviä kehitystoimia on parhaillaan käynnissä: Opintoihin kuuluvaa fysiikan alan työharjoittelua on aikaistettu siten, että useammat ovat palkallisessa harjoittelussa jo toisen opiskeluvuoden jälkeen vuonna 2002 varsinaisina kesäharjoittelijoina oli laitoksella 33 ja laitoksen ulkopuolella 11 perustutkinto-opiskelijaamme. Kursseilla käyvät kertomassa työstään ei pelkästään sen tuloksista laitoksen tutkimusryhmien jatkoopiskelijat sekä vierailevat ulkomaiset tutkijat. Myös fysiikan aineenopettajan opintojen tai post graduate -auskultoinnin suorittaneiden osuuden kasvu laitoksen opetukseen osallistuvien joukossa monipuolistaa opetusta. Mahdollisuutta lisätä opiskelijoiden toivomaa, kokemusten vaihtoa edistävää seminaarimuotoista työskentelyä selvitetään edessä olevan tutkintorakenneuudistuksen yhteydessä. Kaikkien kurssien luento-opetusta kehitetään lisäämällä luentodemonstraatioita, jotka sitovat fysikaalisten ilmiöiden teoreettisen kuvailun konkreettisiin luonnontapahtumiin. Fysiikan aineopintoihin kuuluva kokeellinen työskentely liitettiin 90-luvun puolivälissä osaksi luentokurssien suoritusta, ja sen jälkeen sama on tehty peruskursseilla. Opettajien tehtävänä on nyt yhdistää laboratoriotyöt tiiviisti kurssien teoriaosien sisältöihin. Vastaavasti fysiikan matemaattisten perusteiden opetus on synkronoitu fysiikan peruskurssien sisältöjen kanssa siten, että tarvittavat menetelmät opitaan sitä mukaa kuin niitä tarvitaan. Laitoksella keskeisellä paikalla oleva luentosali muutettiin 1999 opiskelijatilaksi, jonka ovi on aina auki, jossa on käytettävänä kurssien kirjallisuutta ja jossa opiskelijat voivat esimerkiksi tehdä kurssien laskuharjoituksia yhdessä. Opiskelijat ovatkin ottaneet tilan omakseen ja käyttävät sitä nyt jatkuvasti yhdessä työskentelyyn myös sellaisilla opintojaksoilla, joilla kurssilaisia ei erikseen järjestetä pienryhmiksi. Kun opiskelijoilla on kiinteä yhteys laitoksen muihin opiskelijoihin ja henkilökuntaan, opiskelumotivaatio pysyy paremmin yllä ja keskeytykset vähenevät. Monimuotoisen vuorovaikutuksen lisäämisellä voimme tuottaa myös kansainvälistyvän ja monitieteistyvän fyysikon työympäristön edellyttämiä viestintätaitoja ja sosiaalisia valmiuksia. 2.4 Yhteistyö koulujen kanssa Fysiikan laitoksen opettajat ja nuoret opiskelijat vierailevat säännöllisesti ympäristökuntien lukioissa esittelemässä fysiikkaa tieteenä ja opiskeluvaihtoehtona. Lisäksi Jyväskylän lyseon lukiossa on toteutettu osana lukion opetusohjelmaa jo kahdesti kokonainen lukiokurssi Fysiikka nyt, jolla laitoksen professoreista lähes jokainen on käynyt kertomassa alan uusimmista mahdollisuuksista. Vierailuryhmiä kouluista käy viikottain. Kehitystyön ja laitoksen saaman positiivisen julkisuuden myötä JYFL:n maine opiskelupaikkana on kasvanut ja tänä syksynä aloittaneista noin sadasta uudesta opiskelijasta peräti 80 % kertoi olevansa kiinnostuneita suorittamaan maisterintutkinnon loppuun saakka nimenomaan JYFL:ssa. Myös sisäänottopisterajaa on voitu nostaa ja sitä nostetaan edelleen vuodelle 2003.

114 114 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos 2.5 Opintoneuvonnan ja opintojen seurannan tehostaminen JYFL:ssa on kehitetty opintojen ohjausta kurssien ohella myös varsinaisen opintoneuvonnan puolella. Osa tarpeettomista keskeyttämisistä pyritään estämään lisäämällä opiskelijoiden fyysikon ammattiin liittyvää tietoisuutta ja madaltamalla kynnyksiä tekemällä opintojen eri vaiheisiin siirtyminen mahdollisimman suoraviivaiseksi. Kirjallisia henkilökohtaisia opintosuunnitelmia tehdään yhä useammalle opiskelijalle. Uusimpana kehityskohteena on kolmannen vuoden opiskelijoiden ohjauksen organisointi tavoitteena edistää opinnäytetöiden valmistumista. JYFL:ssa toimii nyt kaksi varsinaista opintoneuvojaa ja laitokselle on kehitetty opiskelun www-sivut, joilta löytyy niin opintoneuvontaa kuin harjoittelupaikkoja (esim. gradupankki) ja valmistuneiden sijoittumistakin koskevaa tietoa. Seuraamme jatkuvasti eri vuosikurssien opiskelijoiden opintojen etenemistä. Esimerkiksi lähes valmiisiin opiskelijoihin, joiden tutkinnosta usein puuttuu lähinnä vain opinnäytetöitä, on kuhunkin erikseen otettu yhteyttä ja heille tarjotaan henkilökohtaista ohjausta, joka auttaa saattamaan tutkinnon loppuun ansiotyön ohessa. Toiminta on tuottanut vuosina noin 10 FM-tutkintoa, joka näkyy myös keskimääräisen suoritusajan kasvuna. Erityisen kiinnostuneina myös alkuvaiheen opintojaksojen kehitystyön vuoksi seurataan nyt nuorten opiskelijoiden opintoja: Syyskuussa 2002 toisen vuoden pakollisille kursseille on ilmoittautunut jo niiden alussa 60 fyysikkoa (ja lisäksi 10 muuta fysiikan uusista maisteriohjelmista), kun syksyllä 2001 ensimmäisen Lentävän lähdön suoritti 70 uutta opiskelijaa (99 opiskelijaa syksyllä 2002). Tästäkin näkökulmasta katsoen maisterintutkintoon nimenomaan JYFL:ssa tähtäävien osuus tänne hakeutuvista on nyt korkea. 3 Tulosten seuranta ja jatkuva kehitystyö Kehitystyö jatkuu ja edellä kuvailtuja, hyviksi havaittuja työskentelytapoja viedään muillekin opintojaksoille, integroiden opiskelijat tiiviimmin osaksi työyhteisöä sekä edistämällä edelleen interaktiivisuutta ja tiimityöskentelyä. Varsinaisen fysiikan tietorakenteen ohella luodaan alusta alkaen pohjaa alan asiantuntijuudelle ja sen soveltamiselle. Tässä ja opiskelijoiden yleisen opinnoissaan etenemisen edelleen kehittämisessä hyödynnetään jatkossakin opiskelijoiden kokemuksia useiden palautemekanismien kautta. 3.1 Opetuksen ja opiskelun päivät JYFL:ssa on vuosien ajan järjestetty kahdesti vuodessa henkilökunnalle ja opiskelijoille Opiskelun ja opetuksen aamupäivän nimellä tunnettu ideointi- ja palauteseminaari, johon koko opetushenkilökunta osallistuu. Vierailijoita seminaareihin on kutsuttu myös muualta Suomesta. Lisäksi opetuksenkehityshankettamme ja sen tuloksia on esitelty laitoksen ulkopuolella, kutsutussa esitelmässä Ruotsissakin.

115 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos 115 Uusien opiskelijoiden Lentävä lähtö -kurssiin liittyen järjestettiin kaksi kuukautta ensimmäisen kurssin päättymisen jälkeen Opetuksen aamupäivä -tapahtuman yhteydessä erillinen palautetilaisuus, johon kutsuttiin seuraavan vuoden kurssia ideoimaan henkilökunnan lisäksi opiskelijoita ja opiskelijajärjestöjen edustajia. Palautekeskustelun perusteella päätettiin esimerkiksi vähentää etukäteen annettujen tehtävien osuutta pienryhmätyöskentelyssä pitäen kuitenkin siihen käytetty kokonaisaika samana. Tämän ansioista kurssin toisella pitokerralla kuluvan vuoden syyskuussa työskentely suuntautui enemmän kunkin pienryhmän sisäisen dynamiikan ehdoilla. 3.2 Kehitystyön tulosten raportointi JYFL:ssa seurataan kyselyin opiskelijoiden tyytyväisyyttä kaikkiin kursseihin, uusien opiskelijoiden suunnitelmia sekä valmistuneiden sijoittumista työelämään ja heidän näkemyksiään saadun opetuksen ja tarpeiden vastaavuudesta. Äskettäiseen sijoittumiskyselyymme 1 vastasi peräti 92 % meiltä viiden vuoden aikana valmistuneista. Niin kurssikyselyiden kuin muidenkin selvitysten tulokset ovat henkilökunnan ja kaikkien opiskelijoiden ulottuvilla laitoksen kahvitiloissa ja aulassa. Opetuksenkehityshankkeestamme pidetään laitosportfoliota Fysiikan laitoksen www-sivuilla 2. 4 Työryhmä JYFL:n opetuksenkehitysprojekti kattaa laaja-alaisesti laitoksen opetusalat teoreettisesta fysiikasta teollisuusfysiikkaan ja aineenopettajakoulutukseen. Toiminnassa on mukana opetushenkilökuntaa ja opiskelijoita kaikista tutkimusryhmistä. Tämä hakemus on laadittu opetuksenkehityshankkeemme puitteissa järjestetyissä työryhmissä ja seminaareissa (kts. yllä) vuosien mittaan kerätyn ja dokumentoidun aineiston pohjalta. Kirjoitusprosessin aikana kesällä 2002 on pyydetty ja saatu palautetta ja ehdotuksia jatkokehitykseen JYFL:n opiskelijoilta ja henkilökunnan jäseniltä sekä JY:n muiden laitosten opetushenkilöstöltä. Projektin vastuuhenkilöt JYFL:ssa ovat: Juha Merikoski, dosentti Vesa Ruuskanen, professori, laitoksen varajohtaja Matti Manninen, professori Jyväskylässä Matti Leino professori Fysiikan laitoksen johtaja

116 116 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos Ehdotus korkealaatuisen perus- ja/tai jatkokoulutuksen yksiköksi ehdotusta täydentävät tilasto- ja taustatiedot Yliopisto Laitos/yksikkö Jyväskylän yliopisto Fysiikan laitos Lisätietoja antaa: Nimi ja asema Juha Merikoski Puhelinnumero Sähköpostiosoite Yliopiston ehdotus koskee (ympyröikää oikea vaihtoehto) 1 tiedekuntaa 5 tutkijakoulua 2 osastoa 6 verkostohanketta 3 laitosta 7 muuta, mitä? 4 koulutusohjelmaa Korkeakoulujen arviointineuvosto pyytää antamaan laatuyksikköehdotusta koskevat tilasto- ja taustatiedot soveltuvilta osin tällä lomakkeella. Laatuyksiköiden valinnassa painotetaan koulutuksen laatua. Määrällisiä tietoja käytetään asiantuntijaryhmissä lähinnä kokonaiskuvan saamiseksi ehdotuksen tekijän antaman koulutuksen laajuudesta. Mikäli osa pyydetyistä tiedoista puuttuu, perustelkaa, miksi niitä ei voida antaa. 1. Yksikön opiskelijarakenne Perustutkinto-opiskelijat Aloituspaikat Ensisijaiset hakijat Hyväksytyt uudet opiskelijat Kirjoittautuneet uudet opiskelijat Kirjoilla olevat opiskelijat yhteensä Suoritetut ylemmät perustutkinnot Ylemmän kk-tutkinnon keskimääräinen suoritusaika vuosina 5,8 6,0 6,5 Ylemmän kk-tutkinnon keskimääräinen laajuus opintoviikkoina Yksikön opiskelijoiden suorittamat fysiikan opintoviikot Jatko-opiskelijat Kirjoilla olevat opiskelijat yhteensä Suoritetut lisensiaatin tutkinnot Suoritetut tohtorin tutkinnot Sivuaineopiskelijat (muualta kuin omasta yksiköstä) Opiskelijat yhteensä Yksikön sivuaineopiskelijoiden suorittamat opintoviikot

117 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos 117 Erilliskoulutus (esim. opettajan pedagogiset opinnot) Opiskelijat yhteensä Yksikössä erilliskoulutuksessa suoritetut opintoviikot yhteensä Muu yksikön antama koulutus Yksikössä suoritetut muut opintoviikot yhteensä Kuvaus koulutuksesta 2. Opetus-, tutkimus- ja muu henkilökuntarakenne Opetus- ja tutkimushenkilökunta, henkilötyövuodet yhteensä Professorit (nimet pyydetään alla) Lehtorit Päätoimiset tuntiopettajat Sivutoimiset tuntiopettajat Yliassistentit/apulaisopettajat Assistentit Tutkijat Muun henkilökunnan määrä Professorien nimet ja tehtäväalat vuonna 2001 (jatketaan tarvitt. kääntöpuolelle) 3. Yksikön rahoitus Julin, Rauno, kokeellinen ydinfysiikka Kataja, Markku, virtausdynamiikka Leino,Matti, kokeellinen ydinfysiikka Liukkonen, Esko, kiihdytinteknologia Maalampi, Jukka, teoreettinen hiukkasfysiikka, opettajankoulutus Manninen, Matti, teoreettinen materiaalifysiikka Pekola, Jukka, nanoteknologia Ruuskanen, Vesa, suurenergiafysiikka Räisänen, Jyrki, kokeellinen materiaalifysiikka Suhonen, Jouni, teoreettinen ydinfysiikka Timonen, Jussi, paperinvalmistusteknologia Törmä, Päivi, kvanttifysiikka, nanoelektroniikka Äystö, Juha, kokeellinen ydinfysiikka Toimintamenomäärärahat, 1000 mk Ulkopuolinen rahoitus, 1000 mk Tutkijakoulutoiminta Toiminta tutkijakoulun koordinaattorina (k) tai partnerina (p) eri vuosina Hiukkas- ja ydinfysiikka (k); Materiaalifysiikka (p); Paper Science and Technology (p); Fysiikan, kemian ja matematiikan opettajien tutkijakoulu (p) 5. Ylemmän kk-tutkinnon suorittaneiden työhön sijoittuminen valmistumisvuoden mukaan Valmistumisvuosi Työllistymisprosentti tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan kalenterivuoden lopussa sijoittumistietojen lähde Selvitys : arviointi tiedon luotettavuudesta, esim. sijoittumisselvitysten vastaus-% 92 %

118 118 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos Arviointipalaute Koulutuksen tehtävä, tavoitteet ja sisällöt Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen tavoitteena on varsinaisen fysiikan tietorakenteen ohella luoda alusta alkaen pohjaa alan asiantuntijuudelle ja sen soveltamiselle. Tavoitteena opinnoissa on, että kasvu fysiikan asiantuntijuuteen tapahtuu osana tiettyä yhteisöä. Opetuksen sisältö on jäsennetty suhteessa fyysikon työhön, ja se on muokattu myös ensimmäisen vuoden opiskelijoille oivallettavaan muotoon. Ensimmäiselle opiskeluvuodelle on luotu uusi kurssi, jolla tuetaan opiskelijoiden kokonaisnäkemyksen muodostumista opinnoista ja selvitetään opintojen yhteyttä laitoksen tutkimukseen. Laitos on profiloitunut voimakkaasti huippututkimukseen, ja sen toiminta on poikkeuksellisen kansainvälistä. Tämä kansainvälisestikin korkeatasoinen tutkimus on kytketty opetukseen. Epäselväksi kuitenkin jää, onko ulkomaalaisia tutkijoita hyödynnetty opetuksessa. Laitos on myös aktiivisesti seurannut yhteiskunnan kehitystä, josta esimerkkinä muun muassa uudet fysiikan alat nanoteknologia ja teollisuusfysiikka. Koulutuksen toteutus Fysiikan laitos on muuttanut opetustaan opiskelijaläheisemmäksi. Se tukee opintojen alussa opiskelijan ammatillisen identiteetin rakentumista, ja opiskelijat otetaan alusta lähtien jäseniksi fysiikan tiedeyhteisöön. Yksinäisen opiskelun, kotona laskemisen ja luennoilla istumisen sijaan opetusmenetelmiä on laajennettu kokeellisiin demonstraatioihin, pienryhmätyöskentelyyn ja todellisten esimerkkien käyttöön. Opiskelua tuetaan ja ohjataan muun muassa opiskelun alkuun sijoittuvan Lentävä lähtö -kurssin avulla. Myös opiskelijoiden etenemistä seurataan, tosin ehdotuksessa ei ole tarkempaa selvitystä siitä, miten tätä seurantaa tehdään. Laitos on ohjauksen kehittämisellä onnistunut madaltamaan opintojen keskeyttämisprosenttia. Keskeyttäminen on kuitenkin vieläkin ongelma, ja pohdittavaksi jää, miten erilaisten ohjaustapojen lisääminen läpi opintojen saattaisi vaikuttaa keskeyttämisprosenttiin. Varsin konkreettinen osoitus laitoksen halusta edistää opiskelijoiden yhteistoimintamahdollisuuksia on kuvaus keskeisellä paikalla sijainneen luentosalin muuttamisesta opiskelijatilaksi. Ehdotuksessa ei kuitenkaan ollut mainintaa siitä, millä muilla tavoin kansainvälistyvän ja monitieteisen fyysikon vuorovaikutusvalmiuksia tuetaan. Säännölliseen opetusohjelmaan kuuluvia luentokursseja on järjestetty myös kesäisin, mutta ehdotuksesta ei käy ilmi, kuinka paljon ja millaisissa tilanteissa näitä kursseja järjestetään. Onko kyseessä vain poikkeusjärjestely? Henkilökohtaisten opintosuunnitelmien osuus jää myös ehdotuksessa epäselväksi. Niitä tehdään yhä useammalle opiskelijalle, mutta sen tarkempaa määrää ei mainita. Koulutuksen arviointi Koulutuksen arvioinnissa on hyödynnetty muun muassa säännöllisiä kurssikyselyitä, jotka on toteutettu yhdessä ainejärjestön kanssa. Arvioinnissa saatuja tuloksia on käytetty opettajavalinnoissa, jolla on ehdotuksen mukaan ollut vaikutusta opiskelijoiden toimintatapaan ja motivaatioon. Laitos on myös järjestänyt opetuksen kehittämisseminaareja, joissa on etsitty keinoja interaktiivisuuden lisäämiseksi. Kaksi kertaa vuodessa on järjestetty opetuksen ja opiskelun aamupäivä -niminen ideointi- ja palauteseminaari, johon koko opetushenkilöstö osallistuu.

119 Jyväskylän yliopisto: Fysiikan laitos 119 Yleisarvio Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen esitys on selkeäpiirteinen. Laitoksen opetuksen kehittäminen lähtee selvästi opiskelijoiden hyvinvoinnin näkökulmasta, ja ehdotus antaa vaikutelman, että laitos todella yrittää toiminnassaan toteuttaa opiskelijoiden toiveita. Ehdotuksessa korostetaan moneen kertaan fysiikan erikoisluonnetta, mutta tämän erikoisluonteen analysointi koulutuksen tavoitteiden ja toteutuksen kytkeytymisen näkökulmasta jää ehdotuksessa tekemättä. Laitos on kuvannut opiskelun kipupisteitä erittäin hyvin. Vallitsevien ongelmien poistamiseksi on tehty monia oikeansuuntaisia toimenpiteitä opettajavoimien valinnasta interaktiivisuuden lisäämiseen ja oppisisältöjen muokkaamiseen. Opetuksen kehittämislinjat ovat fysiikan opiskelussa varsin uusia ja opiskelukulttuuria uudistavia.

120 120 Kuopion yliopisto: Lääketieteellinen tiedekunta, lääkärin peruskoulutus Kuopion yliopisto: Lääketieteellinen tiedekunta, lääkärin peruskoulutus Ehdotus korkealaatuisen perus- ja jatkokoulutuksen valtakunnalliseksi yksiköksi Kuopion yliopiston lääkärikoulutus on osoittautunut useilla mittareilla tarkasteltuna erittäin tehokkaaksi ja tasokkaaksi. Kuopion yliopistolle ominainen kiinteä yhteistyö tiedekuntien ja laitosten välillä on mahdollistanut niukkojen resurssien tehokkaan hyödyntämisen. Yhteistyö ympäröivien sairaaloiden ja terveyskeskusten kanssa on ollut saumatonta, ja se on luonut kestävän perustan opiskelijoiden harjoittelulle. Kuopion yliopiston vahvuutena on kouluttaa perusterveydenhuoltoon suuntautuneita lääkäreitä. Tähän mennessä tiedekunnastamme on valmistunut 2072 lääketieteen lisensiaattia, joista tutkimuksen mukaan noin puolet sijoittuu Itä-Suomen alueelle. Kuopion lääketieteellinen tiedekunta on nykyisin suurin lääkäreitä kouluttava yksikkö Suomessa. Sisäänoton lisääntyminen viidessä vuodessa 75:stä 132:een opiskelijaan asettaa opetuksen kehittämiselle uusia haasteita. Kuopion lääkärikoulutuksen vahvuuksia opiskelijakyselyn mukaan ovat: hyvä ympäristö opiskella selkeät opintokokonaisuudet linjavalinnat loistavia toimiva ohjausjärjestelmä opiskelijaystävällinen ilmapiiri käytännönläheinen opetus innostavat opettajat monipuoliset tutkimusmahdollisuudet valinnaisuutta riittävästi hyvät mahdollisuudet antaa palautetta. 1 Koulutuksen tavoitteet, rakenne ja sisällöt Lääkärikoulutuksen tavoitteena on, että opiskelijalla valmistuttuaan on tiedolliset, taidolliset ja psykososiaaliset valmiudet työskennellä menestyksellisesti niin sairaalassa kuin perusterveydenhuollon tehtävissä ja lisäksi riittävät valmiudet tutkimustyön tekemiseen sekä kyky ja motivaatio elinikäiseen oppimiseen. Opetus perustuu uudistuvaan tietoon, ja sillä on vahva yhteys tieteelliseen tutkimukseen. Koulutuksen sisällöt on johdettu tavoitteista, ja niitä evaluoidaan ja kehitetään jatkuvasti.

121 Kuopion yliopisto: Lääketieteellinen tiedekunta, lääkärin peruskoulutus 121 Lääketieteen koulutusohjelman viimeisin laaja opintouudistus käynnistyi vuonna 1997; ensimmäiset uuden opetussuunnitelman mukaisesti opiskelevat lääkärit valmistuvat keväällä Uudistuksen pohjana oli kunkin oppiaineen ydinainesanalyysi sen selvittämiseksi, mitä jokaisen lääkäriksi valmistuvan tulee ehdottomasti hallita. Ydinaineksen ympärille rakentui yksilöllisten tarpeiden ja kiinnostuksen mukaisesti koottava valinnainen ohjelma. Ydinopintojen osuudeksi muodostui 190 opintoviikon kokonaisuus ja loput 50 opintoviikkoa sisältää valinnaisia osioita. Uudistuksen tavoitteena oli mm. parantaa opiskelijan vuorovaikutustaitoja ja kehittää ongelmanratkaisukykyä, vahvistaa solu- ja molekyylibiologista osaamista sekä lisätä prekliinisen ja kliinisen vaiheen integraatiota. Lisäksi haluttiin vahvistaa tieteellisen tutkimustyön edellytyksiä ja tiedonhaun valmiuksia. Opetussuunnitelman kehittämisen lähtökohtana oli opiskelijoiden antama palaute opintojaksoista, koulutuksen rakenteesta ja tutkinnon kuormittavuudesta. Opintouudistuksen taustat, tavoitteet, rakenne ja uudet innovaatiot on koottu raporttiin: Kuopion yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan lääketieteen koulutusohjelman opintouudistus 1997 (Harri Hyppölä, Kuopion yliopiston julkaisuja F. Yliopistotiedot 20., Kuopio 1998). Uutuutena tutkintoon sisällytettiin 15 opintoviikon laajuiset linjaopinnot. Opiskelija voi valita joko tutkijalinjan, kliinisen linjan tai englanninkielisen Public Health -linjan oman kiinnostuksensa mukaan. Tutkijalinja ( helpottaa tutkimustyön aloittamista jo opintojen alkuvaiheessa. Tutkijalinja sisältää tutkimuksen suunnittelua, metodiopintoja, tieteelliseen kirjallisuuteen perehtymistä, tiedonhankintaa ja työskentelyä laboratoriossa. Kliinisen linjan ( tavoitteena on syventää opiskelijan kliinisiä tietoja ja taitoja; harjoittelu tapahtuu KYS-piirin sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Kliiniseen linjaan sisältyy monipuolinen valikoima ongelmalähtöisiä teemaseminaareja ja koulutuspäiviä. Linja painottaa opiskelijoiden omaa aktiivisuutta sekä kliinisten erikoisalojen yhteistyötä. Public Health -linja ( tutustuttaa opiskelijat kansainvälisiin terveyskysymyksiin ja sisältää neljän viikon mittaisen työskentelyjakson ulkomaisessa vaihtokohteessa. Muita osioita, joiden valintaan ja aihepiiriin opiskelija voi itse vaikuttaa, ovat syventävät opinnot, käytännön harjoittelujaksot sekä muut valinnaiset opinnot. Opintouudistuksen yhteydessä ei puututtu hallinnollisiin rakenteisiin, vaan oppiainejako säilytettiin ennallaan. Koulutusohjelman ominaiset vahvuudet ja hyvät käytänteet ovat edelleen mukana opetussuunnitelmassa. Opiskelijoiden antamassa palautteessa erityistä kiitosta saavat selkeät tavoitteet ja hyvin suunniteltu opetusohjelma, jossa kaikki osa-alueet tukevat toisiaan. Lääketieteen koulutusohjelman opinto-oppaasta ( opas. htm) löytyvät opetussuunnitelman ja opintojaksojen yksityiskohtaiset sisällöt.

122 122 Kuopion yliopisto: Lääketieteellinen tiedekunta, lääkärin peruskoulutus 2 Koulutuksen toteutus Opiskelu- ja oppimisympäristöt Kuopion terveys- ja ympäristöpainotteinen yliopisto tarjoaa hyvät puitteet lääketieteen opiskeluun. Kampusalue on tiivis yhtenäinen kokonaisuus, jossa rakennukset sijaitsevat lähekkäin ja Kuopion yliopistollinen sairaala on aivan yliopiston vieressä. Samalla alueella sijaitsevat myös merkittävät tutkimus- ja teknologiakeskukset: A.I. Virtanen -Instituutti, Bioteknia, Microteknia, Kansanterveyden tutkimuslaitos ja vuoden 2003 alussa valmistuva Mediteknia, johon sijoittuvat kliininen tutkimuskeskus ja lääketutkimusyksikkö. Myös Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osasto ja Kuopion Aluetyöterveyslaitos sijaitsevat kampusalueella. Tutkimuslaitosten läheisyys helpottaa yhteistyötä ja opiskelijoiden sijoittumista tutkimusprojekteihin jo peruskoulutusvaiheessa, ensin tekemään syventäviä opintoja ja sitten jatkamaan tutkimustyötä vaikkapa väitöskirjaksi asti. Opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutus toteutuu käytännössä, kun tutkijat esittelevät opiskelijoille omaa erikoisalaansa ja tutkimustensa sovellutuksia potilastyöhön tai osallistuvat solu- ja molekyylibiologian, biokemian ja neurotieteiden opetukseen. Lääketieteellisen tiedekunnan tutkimuksen painopistealueet, kuten neurotieteet ja kroonisiin kansansairauksiin liittyvä tutkimus, esitellään opiskelijoille Tutkijakoulutus lääketieteessä -opintojaksolla jo ensimmäisenä lukukautena. Kansainvälisesti arvostettujen tutkijoiden vierailuluennot ja seminaariesitelmät ovat myös opiskelijan ulottuvilla. Kuopion yliopiston tutkimuksen kokonaisarviointi ( toteutettiin vuonna Lääketieteellisen tiedekunnan tutkimus arvioitiin monipuoliseksi ja korkeatasoiseksi. Monet erinomaiset projektit ovat saaneet kansainvälistä tunnustusta, ja muutamat niistä edustavat alansa kansainvälistä huippua. Kampuksella toimii tällä hetkellä kolme Suomen Akatemian nimeämää tutkimuksen huippuyksikköä. Lääketieteellinen tiedekunta on mukana viidessä tutkijakoulussa. Tiedekunnan, yliopistosairaalan ja maakunnan yhteistyön tuloksena perusopetuksen käytössä on modernit telelääketieteen välineet. Esimerkki uudenlaisesta opiskelun tukiyksiköstä on kampuksella sijaitseva oppimiskeskus. Se tarjoaa opiskelijoille modernin oppimisympäristön, jossa yli 200 tietokoneen lisäksi on käytettävissä ohjauspalvelut tiedonhakuun ja tilastolliseen tietojenkäsittelyyn sekä opintoneuvonnan palvelupiste. Lääketieteen alan opetusohjelmien tarjonta on runsasta ja opiskelija voi hyödyntää niitä helposti. Kaikista Kuopion opiskelijaasuntoyhtiön asunnoista on ilmainen verkkoyhteys yliopistolle. Oppimiskeskus toimii myös opetuksen kehittämisyksikkönä tarjoten pedagogista ja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön koulutusta sekä digitaalisen oppimateriaalin sisällöntuotannon tukipalveluja opettajille. Aktiivisesta verkkokurssien tuotannosta kertoo se, että Suomen virtuaaliyliopiston internet-portaalin kautta tarjottavista kursseista Kuopion yliopiston osuus on laajinta, 28,7 % koko tarjonnasta (www. virtuaaliyliopisto.fi/kurssitarjonta/). Lääketieteellisen tiedekunnan laitokset ja klinikat tarjoavat myös enenevässä määrin materiaalia ja kursseja verkkoon. Anatomian laitoksella toteutettu HistoWeb ja SoluWeb -hanke palkittiin keväällä 2002

123 Kuopion yliopisto: Lääketieteellinen tiedekunta, lääkärin peruskoulutus 123 opetusministeriön verkko-opetuksen kehittämisen laatupalkintokilpailussa kunniakirjalla. Palautteen mukaan 85 % opiskelijoista hyödynsi HistoWeb -verkkosivuja histologian opiskelussaan viime vuonna. Opetusmenetelmät ja oppiminen Kuopion lääkärikoulutus hyödyntää monipuolisesti eri opetusmenetelmiä perinteisistä luennoista ja ryhmäopetuksista verkkokursseihin. Opetus perustuu interaktiivisuuteen ja monitasoiseen integraatioon. Runsas kontaktiopetuksen määrä mahdollistaa käytännönläheisen opetuksen alusta lähtien. Opiskelijoiden palautteissa toistuvia kommentteja ovat: käytäntö ja teoria kohtaavat, kliininen painotus on hyvä, paljon harjoitustöitä. Kahden ensimmäisen vuoden opetus (prekliininen vaihe) sijoittuu pääosin yliopiston puolelle. Vahva yhteys yliopistosairaalaan muodostuu kuitenkin alusta pitäen, sillä monilla opintojaksoilla on ryhmäopetuksia sairaalan klinikoilla, esimerkkeinä anatomian ja radiologian, biokemian ja kliinisen kemian sekä fysiologian ja neurotieteiden yhteistyö. Vertikaalinen integraatio toteutuu myös erikoislääkärien pitämillä luennoilla, joissa keskitytään kliinisesti tärkeisiin asioihin erilaisten potilasesimerkkien avulla. Vainajadissektiokurssilla ryhmäopetuksessa on mukana eri alojen erikoislääkäreitä, kuten kirurgi, fysiatri ja neuropatologi. Opiskelijat pitävät tätä perinteistä anatomian opetusmuotoa tärkeänä. Opiskelijapalautteessa dissektiokurssi, jonka aikana ryhmässä työskentely ja tekemällä oppiminen korostuvat, on viime vuosina saanut prekliinisen vaiheen parhaat arviot. Vuorovaikutustaitojen harjoittelu käynnistyy heti opiskelujen alkaessa. Johdatus lääketieteeseen opintojakson aikana paneudutaan monipuolisesti lääkärin ammatinkuvaan, ja jakso aloittaa koko opiskeluajan kestävän lääkäriksi kasvamisen prosessin. Jaksoon sisältyy viestinnän ohjausta, joka tähtää ensimmäiseen potilashaastatteluun, ja joka luo samalla perustaa myöhemmälle potilastyölle niin avohoidossa kuin sairaaloissa. Potilas lääkäri-vuorovaikutustaitoja harjoitellaan pääsääntöisesti klinikkaopetukseen yhdistettynä. Opetuksen integraatio toteutuu myös monissa muissa yhteyksissä. Englanninkielen opintojakso Reading for Academic Purposes on ajoitettu ensimmäiseen syksyyn, jolloin harjoitellaan englanninkielisten oppikirjojen lukemista anatomian opintojen yhteydessä. Ruotsinkielen opinnot on siirretty kliiniseen vaiheeseen, jotta opiskelijoilla opintojen loppuvaiheessa olisi paremmat valmiudet työskennellä kaksikielisillä paikkakunnilla. Fysiikan opettaja on sairaalafyysikko. Fysiikan opetuksen painotus on lääkärin työn kannalta keskeisissä asioissa, kuten säteilyfysiikassa, magneettikuvauksessa, ultraäänikuvantamisessa ja laserin lääketieteellisessä käytössä. Fysiikan ja kemian laskuja tehdään WebCT-verkkoympäristössä. Tietotekniikan käyttöä harjoitellaan tekemällä Embryologian jaksolle Power Point -esityksiä elinjärjestelmien kehityksestä. Prekliinisen vaiheen kaikki opintojaksot tulee olla suoritettuna, kun siirrytään kliiniseen vaiheeseen ja aloitetaan potilastyöskentely sairaalassa. Klinikkaan siirtyvällä opiskelijalla on hyvät perustiedot ja taidot ihmisen rakenteesta ja toiminnasta sekä solu- ja molekyylitason tapahtumista elimistössä. Opiskelijoiden

124 124 Kuopion yliopisto: Lääketieteellinen tiedekunta, lääkärin peruskoulutus itsearvioinnin mukaan opiskelutaidot ovat kehittyneet ja motivaatio on korkealla. Opiskelutaidoista tärkeimpiä ovat itseohjautuvuus, reflektoiva oppiminen, informaation etsiminen eri lähteistä ja oman oppimisen arviointi. Kolmantena opiskeluvuotena kirurgian ja sisätautien opetus on integroitu yhdennetyksi elinkohtaiseksi opintojaksoksi, johon saumattomasti liittyvät niitä tukevat patologia ja muut diagnostiset opinnot. Tämä yhdistäminen tehtiin ennakkoluulottomasti jo silloin, kun lääketieteen opetus Kuopiossa aloitettiin. Käytännön taitoja opiskellaan tutkimalla 30 omaa potilasta sisätautien ja kirurgian eri osa-alueilta. Tällöin opitaan vuorovaikutustaitojen ohella myös ymmärtämään potilaita kokonaisvaltaisesti. Jo ensimmäisenä klinikkavuonna jokainen opiskelija osallistuu päivystystoimintaan, jonka opiskelijat kokevat hyvänä opetusmuotona. Lastenklinikalla on opetusta kehitetty määrätietoisesti viime vuosina. Opetus on pääosin polikliinista, jolloin kaikki klinikan erikoislääkärit osallistuvat oman alueensa opettamiseen. Polikliinisessa opetuksessa opiskelijat huolehtivat ohjattuina koko toimintaketjusta eli vastaanoton pitämisestä, tutkimus- ja hoitosuunnitelmien laatimisesta sekä sairauskertomuksista. Osastoilla tapahtuvaa omatoimista työskentelyä tuetaan oppimispäiväkirjoilla, joiden keskeinen sisältö on oman oppimisen ja suoriutumisen arviointi. Kaksi klinikan opettajaa on tehnyt potilasseminaareista yliopistopedagogisessa PD-koulutuksessa ohjatun lopputyön. Opiskelijat suorittavat käytännön jakson päätteeksi lopputentin, jossa kaikki kysymykset ovat joko kliinisiä ongelmia tai potilastapauksia. Lastenklinikan kliininen opetus perustuu ongelma ongelmanratkaisu-mallin soveltamiseen. Käytännön terveyskeskusopetukseen on koulutusohjelmassamme panostettu voimakkaasti. Tiedekunta on ensimmäisenä Suomessa tehnyt yhteistyösopimukset terveyskeskusopetuksen toteuttamiseksi ja lisäksi kouluttanut useita kymmeniä terveyskeskuslääkäreitä opetustehtäviin. Kuopion yliopiston, Kuopion kaupungin ja Kuopion yliopistollisen sairaalan välillä solmittu yhteistyösopimus, ns. Kuopio-sopimus, osaltaan vahvistaa yleislääketieteen perus- ja erikoislääkärikoulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan mahdollisuuksia. Tavoitteenamme on laajentaa Kuopio-sopimuksen periaatteita kaikkiin Kuopion yliopiston lääkärikoulutuksen opetusyksiköihin. Tässä asiassa näytämme perus- ja erikoislääkärikoulutuksen kehittämisen mallia yleislääketieteessä myös valtakunnallisesti. Yleislääketieteen opetus ( on hyvä esimerkki koko opiskeluajan jatkuvasta potilastyöskentelyn syventymisestä ja ammattitaidon kasvusta tietopohjan laajentuessa. Se alkaa Johdatus lääketieteeseen -jaksolla heti opiskelijan aloitettua opintonsa ja päättyy viimeisenä lukuvuotena tapahtuvaan tietojen ja taitojen arviointiin. Yleislääketieteen teoreettisen ja käytännön opiskelun sijoittuminen lääketieteen perusopintoihin käy ilmi seuraavasta kuviosta.

125 Kuopion yliopisto: Lääketieteellinen tiedekunta, lääkärin peruskoulutus 125 Kokemukselliseen oppimiseen ja reflektiivisyyteen pohjautuvan oppimisteorian soveltaminen käytännössä ja modernin informaatioteknologian hyödyntäminen potilastyössä ovat erityisesti yleislääketieteen opetusalan uusia vahvuuksia Kuopion yliopistossa. Peruskoulutuksen sisältö tukeutuu laaja-alaiseen yleislääketieteen tutkimukseen. Viime vuosien merkittävistä tutkimushankkeista on valmistunut kahdeksan väitöskirjaa, jotka liittyvät perusterveydenhuollon lääkärintyöhön. Ensimmäisenä Suomessa yleislääketieteen alalla Kuopion yliopistossa suoritettiin vuosina opetusalan ydinainesanalyysi ohjaamaan opiskelijoita lääkärintyön keskeisiin kysymyksiin. Sen pohjalta kehitettiin yhteistyössä Kuopion yliopiston opetusterveyskeskusten opettajalääkärien kanssa lääketieteen kandidaatin kliininen opintokirja. Opintokirja perustuu terveyskeskuslääkärin työn tarkkaan sisältöanalyysiin niin terveyskeskustyön kuin myös hoidon porrastuksen osalta. Kliininen opintokirja otettiin vakituiseen käyttöön syksyllä 2000, jolloin vuonna 1997 opintouudistuksen mukaisesti opintonsa aloittaneet opiskelijat tulivat ensimmäiselle opetusterveyskeskusjaksolle. Opintokirjalla on keskeinen asema korkealaatuisen opetuksen ja oppimisen varmistamisessa. Kliinisen opintokirjan tavoitteena on toimia opiskelijan lääkärintaitojen oppimisen mittarina ja tarjota opiskelijalle selkeät kliiniset tavoitteet lääkärikoulutukseen. Opintokirja toimii myös portfolion liitteenä hakeuduttaessa viransijaisuuksiin ja virkoihin. Opetusterveyskeskusten ja -sairaaloiden opettajalääkäreille opintokirja on käyttökelpoinen jatko- ja täydennyskoulutusrunko opetuksessa ja omassa kliinisessä työssä tarvittavien tietojen ja taitojen täydentämiseksi ja ylläpitämiseksi. Kuopion yliopistossa kehitetyn kliinisen opintokirjan pohjalta Nuorten Lääkärien yhdistys on tehnyt lokikirjan perusterveydenhuollon lisäkoulutukseen.