TERRITORIUM WIRMOËNSE Gregorius Halleniuksen Mynämäen kihlakunnan kuvaus. Suomennos, johdanto ja selitykset Toivo Viljamaa

Transkriptio

1 KIRJA ON ILMESTYNYT OHESSA ESITE TERRITORIUM WIRMOËNSE Gregorius Halleniuksen Mynämäen kihlakunnan kuvaus Suomennos, johdanto ja selitykset Toivo Viljamaa MAAHENKI OY SAAREN KARTANON JULKAISUJA 2 Toivo Viljamaa ISBN ISSN Paino Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2012

2 Est autem territorium Wirmoënse sub latitudinis LXI & longitudinis XXXVIII gradu, loco a natura amoenissimo saluberrimoque, imo si viciniam omnem illius, muneraque naturae respexerimus, commodissimo quoque situm. Boream & ortum versus, terra continenti cingitur undique. Mynämäen kihlakunta sijaitsee 61 astetta pohjoista leveyttä ja 38 astetta itäistä pituutta luonnonkauniilla ja terveellisellä paikalla. Jos otamme huomioon myös seudun luonnolliset rajat ja kaikki luonnon annit, sen sijainti on ihanteellinen. Latinankielinen alkuteos Hallenius, Gregorius A., Exercitium academicum, Wirmoënsis in Finlandia territorii memorabilia continens. Pars prior sub moderamine Algothi A. Scarin. Aboae 1738 [osa I] Hallenius, Gregorius A., Dissertatio gradualis Wirmoënsis in Finlandia territorii memorabilia continens. Pars posterior sub moderamine Henrici Hassel. Aboae 1741 [osa II]

3 SISÄLLYS JOHDANTO Gregorius A. Hallenius Talollisen pojasta Turun opiskelijaksi Omistukset ja onnittelut Paikallishistoria Halleniuksen käyttämät lähteet Mynämäen kihlakunnan kuvaus: sisältö Loppuviitteet TERRITORIUM WIRMOËNSE Mynämäen kihlakunnan kuvaus I LUKU Esipuhe 1 2 Nimet ja käsitteet 3 4 Mynämäen kihlakunnan perustaminen ja sijainti II LUKU Mynämäki 1 5 Mynämäen sijainti, luonto, kalastus ja maanviljelys 6 14 Pyhän Laurin kirkko Mietoisten kappelikirkko Hietamäki ja Karjala. Saaren ja Lehtisten kartanot 21 Venäläisvalta Muinaismuistomerkit, vuoret ja lähteet Kauppa, merenkulku, käsityöt, tehtaat ja työpajat Kuuluisuudet: aateliset ja sotapäälliköt, papit ja oppineet Kirkon palvelijat. Loppuyhteenveto III LUKU. Lemu, Merimasku, Rymättylä, Korppoo ja Nauvo 1 4 Lemu. Pyhän Olavin kirkko. Askainen. Louhisaari 5 8 Merimasku. Rymättylä. Korppoo. Nauvo 9 10 Saariston asutus ja elinkeinot. Kalastus Koko kihlakunta. Tavat. Tuomarit. Loppulause. SELITYKSET ASIAKIRJAT JA MYNÄMÄEN VARHAISHISTORIA JOHANNES ULVICHIUKSEN RUNOT MIETOISTEN KAPPELIKIRKOSSA HAKEMISTOT Halleniuksen käyttämä lähdekirjallisuus Henkilöt Asiahakemisto Lähteet ja kirjallisuus Kuvalähteet

4 TERRITORIUM WIRMOËNSE Gregorius Halleniuksen Mynämäen kihlakunnan kuvaus Sisällön tiivistelmä Gregorius Halleniuksen Mynämäen kihlakunnan kuvaus Johdanto, suomennos ja selitykset Johdannossa esitellään ensiksi Gregorius Hallenius ja selvitetään niitä isonvihan jälkeisiä olosuhteita, joista mynämäkeläisen talonpojan poika lähti Turun opiskelijaksi ja päätyi kotiseutunsa muinaisuuden tutkijaksi. Toinen teema on paikallishistoriallisen tutkimuksen toteuttaminen. Halleniuksen ohjaajan Algot Scarinin harjoittamat metodit alkuperäisdokumenttien etsiminen ja muistomerkkien sekä rakennusten inventointityö tekivät paikallishistorioista tieteellisiä ja itse asiassa malleja myöhemmille muinaismuistojen keruukertomuksille. Scarinin ja Halleniuksen työn ansiosta meille on säilynyt useita dokumentteja, jotka olisivat muuten jääneet unhoon. Tärkeimmät näistä ovat katoliseen aikaan ajoittuva Mynämäen pappilan omaisuuden inventaariasiakirja, joka antaa oikein tulkittuna uutta tietoa Mynämäen seurakunnan ja kirkon historiasta, ja toiseksi Johannes Ulvichiuksen Mietoisten kirkon ja Henrin Flemingin kunniaksi kirjoittamat latinankieliset runot. Halleniuksen teos muistuttaa lajissaan ja laajuudessaan Daniel Jusleniuksen teosta Vanha ja uusi Turku (Aboa vetus et nova, 1701). Nimensä mukaisesti se on Mynämäen kihlakunnan (Virmo härad, territorium Wirmoënse) alueen ja kirkko- ja hallintopitäjien historiallis-taloudellinen paikalliskuvaus. Kuvauksen sisältönä on alueen maantiede ja luonto, historia erityisesti rakennus- ja kirkkohistoria väestö ja elinkeinot ja kulttuuri sekä merkkihenkilöt Kuvattu alue käsittää Mynämäen (Virmo), Lemun, Merimaskun, Korppoon ja Nauvon pitäjät. Keskeisiä kuvauksen kohteita ovat kirkot ja kartanot: Mynämäen pääkirkko, Mietoisten, Hietamäen ja Karjalan kappelikirkot, Saaren ja Lehtisten kartanot, Lemun Olavin kirkko, Askaisten kappeli ja Louhisaaren (Villnäs) kartanolinna, Merimasku, Rymättylä, Korppoo ja Nauvon kirkot. Rakennushistoriassa Hallenius painottaa Flemingien työtä: hän kuvaa yksityiskohtaisen tarkasti Mynämäen pääkirkkoa ja Mietoisten kappelia sekä Askaisten kappelikirkkoa ja Louhisaaren linnaa. Toinen rakennus-

5 historian kuvauksen painotus on alueen muinainen, jopa kuninkaallinen suuruus, mikä tulee vahvasti esiin mm. Saaren kartanon ja Louhisaaren linnan historian kuvauksissa. Kirkkohistoriassa Hallenius painottaa katolisen menneisyyden ja protestanttisen nykyisyyden kontrastia, mutta arvostaa kaiken katolisen esineistön säilyttämistä Suomen muinaisuuden muistomerkkeinä. Halleniuksen kuvaus perustuu paitsi kirjallisuuteen ja suulliseen perimätietoon myös omin silmin tehtyihin havaintoihin ja kirkkojen esineistön inventointiin. Siksi hän onkin lähes ainoa lähde selvitettäessä alueen kirkkojen rakennushistoriaa keskiajalta 1700-luvulle. Halleniuksen työn arvoa kuvaa esimerkiksi se, että hän on kopioinut teokseensa Johannes Ulvichiuksen 44-säkeisen latinankielisen ylistysrunon, joka julkaistiin Mietoisten kappelikirkon valmistumisen kunniaksi v. 1645/1647. Runo ja runoilijakin olisivat ilman Halleniusta jääneet lähes tuntemattomiksi. Väestön kuvauksessa Hallenius kertoo asutuksen syntyhistoriasta, uskonnollisten menojen muutoksista pakanuudesta paavinvaltaan ja protestanttisuuteen sekä väestön muutoksista ja kokemuksista sotien (mm. ruotsalaisten maahanmuutto, venäläisvalta, tanskalaisvalta) ja katovuosien aikana. Kuvaukset sisältävät runsaasti kansanperinteessä joko muistissa tai runoissa säilynyttä varhaistietoa, mm. osia Henrikin surmarunosta ja esim. kirkkojen rakentamisesta, piispoista, papeista ja kristinuskon opetuksesta. Hallenius kuvaa perusteellisesti Mynämäen seudun asukkaiden elinkeinoja, maanviljelystä, karjanhoitoa, kalastusta ja kauppaa, käsitöitä ja teollisuutta. Vastaavia kuvauksia teki Mynämäestä Antti Lizelius suomen kielellä ja esim. Erik Lencqvist ruotsin kielellä Taivassalon alueesta. Halleniuksen laajoissa kuvauksissa on erittäin paljon kansatieteellistä aineistoa ja tapakulttuuria koskevaa tietoa, joka ilman hänen historiateostaan saattaisi unohtua ja jäädä menneisyyden tutkijoitten tavoittamattomaksi. Suomennokseen liittyy kulttuurihistoriallinen kommentaari. Seuraavassa esimerkkejä laajemmista kommenteista: Katoliselta ajalta oleva Mynämäen pappilan inventaariasiakirja (erillinen artikkeli), Johannes Ulvichiuksen runot (erillinen artikkeli), P. Laurentiuksen legenda, Henrik Flemingin hautamonumentti, Tavasti-sukuisten piispojen hautamuistomerkit ja antikviteettikollegion piirtäjän Elias Brennerin niistä tekemät piirroskopiot, Algot Scarinin sanomalehtiluennot ja Saaren kartanon kuninkaallinen alkuperä, paikannimien etymologiat, Hietamäen raunioitunut kappeli, Lehtisten kartanon historia, juutteihin liittyvät tarinat, killankedot, kansanrunous historian lähteenä, Nousiaisten Moision vanha kirkonpaikka, Nuijasota ja Kaarle kuninkaan ja Sigismundin välienselvittely, Rymättylän nimen etymologia, Nauvon vanhat kirkonkellot.

6 Pääosa Halleniuksen tutkielmaa on kriittisen lähdeaineiston keruun ja tutkimisen tulosta. Muinaismuistoyhdistyksen antaman tehtävän mukaisesti Halleniuksen tehtävänä oli menneisyydestä kertovien dokumenttien, esineiden, kuvien ja asiakirjojen kerääminen ja pelastaminen historiantutkijoitten käyttöön. Tämän tehtävän ansiokas suorittaminen tekee Halleniuksen Mynämäen historiasta edukseen poikkeavan muiden saman ajan historiikkien joukossa. Historiantutkijoitten teosten, mielipiteiden ja kiistojen esittelyn, Aatamista ja Homeroksesta alkavien tarinoitten kertomisen, ikivanhojen etymologioitten toistelun ja oppineilta otettujen pitkästyttävien siteerausten sijasta Halleniuksella ovat pääosassa lähihistorian arkistolähteet, kirkkojen ja muiden rakennusten inventointikertomukset, uudet asiakirjalöydöt, arkeologiset löydöt, aikalaisten kertomukset ja omakohtaiset havainnot. Tämä kaikki tekee historian eläväksi, joka kiinnostaa muitakin kuin oppineita tutkijankammioissaan. Juonikas Kaarle-herttua valtaa Turun linnan (III 2) Vanhan (Lemun) puukappelin paikalle on pystytetty muistoksi pieni rakennus, jossa on tietojeni mukaan haudattuna kivikannen alle eräs aatelinen mies nimeltään Hartvig. Kerrotaan, että hän oli mukana Sigismundin kannattajien joukossa puolustamassa Turun linnaa Kaarle IX:n piiritystä vastaan. Kaarle-kuningas oli noussut laivastonsa kanssa maihin Ruissalon saarelle ja antoi siellä peittää hevosen tervalla ja kaarnalla, tuikata sen sitten tuleen ja panna juoksemaan ympäri saarta. Linnaan kokoontuneet kävivät kovasti ihmettelemään tätä outoa näkyä hokien toinen toiselleen Catsos tuota muotto, cuin juoxe ymbärins luotto. Sillä välin, linnassa olevien huomaamatta, Kaarlen sotajoukko hyökkäsikin mantereen puolelle ja valtasi linnan. Kaikki linnassa piileskelleet, lukuun ottamatta mainittua Hartvigia ja muutamia harvoja, jotka pääsivät pakenemaan, tuomittiin kuolemaan. Samanlainen muistokappeli ja hautakivi, jonka alla kerrotaan olevan haudattuna ylhäinen neito, löytyvät myös Marttilan pitäjän Mäntsälän kylästä läheltä maantietä; myös siellä tiedetään olleen muinainen pyhäkkö.