LAPIN LIITTO. Lapin ampumarataselvitys 2014

Transkriptio

1 LAPIN LIITTO Lapin ampumarataselvitys 2014 ROVANIEMI 2014

2 1

3 2 Sisällys Tiivistelmä Selvityksen tausta ja tavoitteet Ammunnan harrastajat Ampumaurheilijat Metsästäjät Vapaaehtoinen maanpuolustus Viranomaistoiminta Ampumaratatyypit Ampumaratojen luokittelu Uusi ampumaratalaki Ampumaradat ja maakuntakaavoitus Radan perustaminen ja ympäristölupa Ampumaratojen ympäristövaikutukset Melu Maaperän ja pohjaveden pilaantuminen Turvallisuus Ampumaradan suunnittelussa huomioitavia asioita Seudullisten ja maakunnallisten ampumaratojen kriteerit Lapin ampumaratojen nykytilanne ja kehittämissuunnitelmat Seudulliset ja maakunnalliset ampumaradat Seudullisesti ja maakunnallisesti merkittävien ampumaratojen kuvaukset Lähteet Liitteet... 38

4 3 Tiivistelmä Tässä selvityksessä on kartoitettu Lapin siviilikäytössä olevien ulkoampumaratojen nykytilanne ja arvioitu niiden kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia sekä pyritty löytämään seudullisesti ja maakunnallisesti merkittävät ampumaradat. Puolustusvoimien ampumaratojen osalta selvityksessä on huomioitu ne radat, joilla on ainakin jonkin verran siviilikäyttöä. Tavoitteena on, että selvitys antaa valmiudet ampumaratojen huomioonottamiseen maakuntakaavassa. Lisäksi selvitys antaa ratoja koskevaa tietoa käytettäväksi kuntakaavoitukseen ja muuhun suunnittelutyöhön. Selvityksen perustiedot on kerätty ampumaseuroille, metsästysseuroille ja riistanhoitoyhdistyksille keväällä 2014 osoitetulla kyselyllä. Lisäksi yhteistyötä on tehty kuntien, ELY-keskuksen, ampumaharrastusfoorumin ja puolustusvoimien kanssa. Ampumaratojen pääkäyttäjiä ovat ampumaurheilijat, metsästäjät, reserviläiset, viranomaiset ja puolustusvoimat. Tarvetta on monenlaisille radoille, sillä eri käyttäjäryhmät tarvitsevat erilaisia ratoja ja ampumalajeja on useita. Esimerkiksi pienet hajasijoitetut ampumaradat saattavat palvella metsästäjien tarpeita paremmin kuin suuret ampumaurheilukeskukset. Keskeistä on turvata hyvät olosuhteet eri käyttäjäryhmille eri puolilla maakuntaa. Viime vuosina ampumaratojen ympäristövaikutuksiin, kuten meluun ja pohjaveden pilaantumiseen, on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Käytettävissä olevan aineiston mukaan Lapissa on 86 siviilikäytössä olevaa ampumarataa. Jokaisessa kunnassa Kemiä lukuun ottamatta sijaitsee ainakin yksi toiminnassa oleva rata. Näistä osa on lopettanut toimintansa tai radan käyttö on hyvin vähäistä. Kuitenkin myös suuria, eri käyttäjäryhmiä palvelevia ampumaurheilukeskuksia on useita. Suurin osa radoista on pieniä, yhden tai kahden ampumalajin ratoja, jotka palvelevat paikallisen metsästys- tai ampumaseuran tarpeita. Näillä radoilla ei usein ole merkittäviä kehittämismahdollisuuksia, mutta niiden merkitys on suuri metsästys- ja ampumaharrastuskulttuurin kannalta. Selvityksen perusteella Lapissa on 28 seudulliseksi tai maakunnalliseksi määriteltävää ampumarataa. Osa näistä radoista on pieniä, mutta niillä on seudullista merkitystä etenkin metsästystoiminnan kannalta. Seudullisten ja maakunnallisten ratojen verkostosta on pyritty tekemään mahdollisimman kattava, joten jokaisesta kunnasta on osoitettu vähintään yksi seudullinen rata. Tällä varmistetaan se, ettei etäisyys lähimmälle ampumaradalle kasva liian suureksi mistään maakunnan osasta. Joidenkin ratojen kohdalla lisätutkimukset ratojen vaikutuksista pohjaveteen ja melun leviämisestä ovat tarpeen ennen maakuntakaavaan merkitsemistä. Osalla seudullisista radoista on ympäristölupaprosessi parhaillaan käynnissä. Kokonaan uusia rata-alueita on suunnitteilla kaksi. Selvityksen on laatinut Lapin liiton toimeksiannosta suunnittelija Jaakko Raunio. Selvityksen tekoon ovat osallistuneet Lapin liitosta maakuntainsinööri Juha Piisilä ja suunnittelujohtaja Riitta Lönnström.

5 4 1. Selvityksen tausta ja tavoitteet Tässä selvityksessä on inventoitu Lapin ampumaratojen nykytilanne ja arvioitu niiden kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia sekä pyritty löytämään seudullisesti ja maakunnallisesti merkittävät ampumaradat. Tavoitteena on, että selvitys antaa valmiudet ampumaratojen huomioonottamiseen maakuntakaavassa. Lisäksi selvitys antaa ratoja koskevaa tietoa käytettäväksi muuhun kaavoitustyöhön. Aluevarausten osoittaminen radoille on tärkeää, jotta harrastaminen voi tapahtua turvallisissa ja valvotuissa olosuhteissa. Jos ampumaratoja ei ole riittävästi, heikkenevät ampumisen harrastusmahdollisuudet ja toiminta saattaa siirtyä valvomattomiin olosuhteisiin. Tällöin eri lajien harrastajamäärät saattavat hiipua ja epävirallisten ampumapaikkojen lisääntyessä myös vaaratilanteet ja ympäristöhaitat lisääntyvät. Selvityksen perustiedot on kerätty ampumaseuroille, metsästysseuroille ja riistanhoitoyhdistyksille keväällä 2014 osoitetulla kyselyllä. Vastauksia saatiin 39. Kyselyä täydennettiin vielä puhelimitse. Myös kunnille lähetettiin kysely, jossa tiedusteltiin kuntien näkökulmia omien alueidensa ampumaratatilanteeseen. Lapin 21:stä kunnasta 13 vastasi kyselyyn. Selvityksen teossa on tehty yhteistyötä myös Lapin ELY-keskuksen ja puolustusvoimien kanssa. Lisäksi tietoja on kerätty eri tietokannoista ja aiemmasta kyselystä, jonka toteutti ampumaharrastusfoorumi. Selvityksessä on hyödynnetty myös paikkatietoanalyysia ja maastokäyntejä. Selvityksen pääpaino on ulkoampumaradoissa. Jousiampumaradat käsitellään selvityksessä ainoastaan niiden ratojen osalta jotka sijaitsevat muiden ampumalajien ratojen yhteydessä. Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen ampumaratojen osalta tarkastelun kohteena ovat ne radat, joilla on myös siviilikäyttöä. Tukena selvityksen tekemisessä on käytetty aiempia ampumaratakartoituksia, joita on tehty muun muassa Etelä-Karjalan, Kainuun ja Päijät-Hämeen maakunnissa. 2. Ammunnan harrastajat Ammunta on hyvin suosittu harrastus. Ampumaratoja käyttävät ampumaurheilijat, metsästäjät, varusmiehet, reserviläiset, ammatissaan ampumataitoa tarvitsevat sekä muut ammunnan harrastajat. Ampumaratoja tarvitaan, jotta ammuntaa harrastavilla on mahdollisuus ampua ja kehittää taitojaan valvotuissa, turvallisissa ja tarkoituksenmukaisissa olosuhteissa. Aseen hallussapitolupa on Suomessa arviolta noin henkilöllä ja lupia arvioidaan olevan yhteensä noin kaksi miljoonaa. Metsästyskortteja lunastettiin vuonna 2013 yhteensä kappaletta. Tämä on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. Riistakeskuksen arvion mukaan metsästäjien määrä onkin lievässä kasvussa ja lajin suosion uskotaan pysyvän vakaana, vaikka suurten ikäluokkien poistuminen saattaa hieman laskea harrastajamääriä. Metsästystä harrastavat kaikenikäiset, sillä nuorimmat metsästäjät ovat alle 10-vuotiaita ja vanhimmat yli 90-vuotiaita. Metsästys on aiempaa enemmän myös naisten harrastus. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että metsästyskortin lunastaneiden naisten määrä kasvoi vuonna 2013 edellisvuoteen verrattuna 3,5 %. Ampumaurheilijoita Suomessa on ampumaurheiluliiton mukaan arviolta Määrä on hieman laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta välissä on ollut myös nousujohteinen kausi. Seuraavassa käydään tarkemmin läpi ampumaratojen eri käyttäjäryhmiä sekä arvioidaan niitä Lapin näkökulmasta.

6 Ampumaurheilijat Ammuntaa harrastavien tarkkaa määrää on vaikea määritellä, sillä sama henkilö voi kuulua moneen ampumaseuraan yhtä aikaa. Suomen ampumaurheiluliittoon kuuluu Lapin alueella 19 seuraa, joissa jäseniä on yhteensä noin Lapin ampumaurheiluseurojen lajivalikoima on hyvin kattava. Ampumaurheilijat käyttävät ampumaratoja harjoitteluun ja niillä pidetään myös eritasoisia kilpailuja Metsästäjät Lapin alueella on 20 riistanhoitoyhdistystä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Lapissa vuonna 2012 riistanhoitomaksun maksoi lappilaista, joista metsästi. Suomen Metsästäjäliiton Lapin piirin jäseninä on 129 metsästysseuraa, joissa metsästäjiä on yhteensä yli Vaikka metsästäjien määrä onkin hieman vähentynyt viime vuosina, on harrastajia edelleen paljon. Lapissa käy myös merkittävä määrä vierailevia metsästäjiä. Viime vuosina metsästäjien ikäjakauma on nuorentunut. Metsästäjät ovat aktiivisia ampumaratojen käyttäjiä. Hirvieläinten ja karhun metsästykseen osallistuvien tulee suorittaa metsästyslakiin perustuva ampumakoe joka kolmas vuosi. Lisäksi metsästäjät käyvät ampumaradoilla kohdistamassa aseitaan. Metsästysseurat järjestävät myös kilpailuja, joista suuri osa on seuran jäsenten välisiä pienimuotoisia kilpailuja. Kuva 1. Metsästäjät ovat ahkeria ampumaratojen käyttäjiä. Kuva Kittilän riistanhoitoyhdistyksen Palovaaran ampumaradalta.

7 Vapaaehtoinen maanpuolustus Vapaaehtoisella maanpuolustuksella tarkoitetaan erityyppistä Suomen maanpuolustusta tukevaa kansalaistoimintaa. Keskeinen osa vapaaehtoista maanpuolustusta on reservinupseeri- ja reserviläistoiminta. Lapin reserviläispiiriin kuuluu 20 jäsenyhdistystä. Näissä jäseniä on yhteensä vajaat Lapin reserviupseeripiirillä on 21 jäsenkerhoa, joissa on yhteensä noin 1000 jäsentä. Tärkein ja suosituin toiminnanmuoto on ampumaharrastus. Reserviläisten ampumatoimintaan käytetään puolustusvoimien, metsästysseurojen, riistanhoitoyhdistysten ja yksityisen yritysten ylläpitämiä ampumaratoja. Joillakin reserviläisyhdistyksillä on myös omia ampumaratoja Viranomaistoiminta Myös viranomaiset tarvitsevat ampumaratoja. Ratoja käyttävät esimerkiksi poliisit sekä tullin, rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien henkilökunta. Myös joissakin muissa ammateissa tarvitaan ampumataitoa. Poliisien osalta tarve pohjautuu lainsäädäntöön, joka velvoittaa harjoitteluun ja ampumakokeen suorittamiseen kahdesti vuodessa. Puolustusvoimien tehtäviin kuuluu yleiseen asevelvollisuuteen perustuva sotilaskoulutuksen antaminen. Ampumakoulutuksen antaminen on yksi puolustusvoimien keskeisimpiä tehtäviä. Puolustusvoimat käyttävät harjoituksissaan ampumaratojen lisäksi ampuma- ja harjoitusalueita. Sotilaskoulutuksessa tarvitaan myös lähiharjoitusalueita. Vastaavia toimintoja on myös rajavartiolaitoksella. Lapissa varuskuntia sijaitsee Rovaniemellä, jossa toimivat Lapin ilmatorjuntarykmentti ja Lapin lennosto, sekä Sodankylässä, jossa sijaitsee Jääkäriprikaati. Lisäksi Ivalossa toimii rajajääkärikomppania. Vuonna 2015 Lapin Ilmatorjuntarykmentti Rovaniemellä lakkaa joukko-osastona ja on tulevaisuudessa joukkoyksikkönä osa Jääkäriprikaatia. Yksikön toiminnot säilyvät kuitenkin Rovaniemellä. Puolustusvoimilla ja rajavartiolaitoksella on Lapissa monta ampumarataa. 3. Ampumaratatyypit Ampumaratoja on hyvin monenlaisia. Ratojen pituus, leveys, muoto ja tarvittavat rakenteet riippuvat siitä, mille ampumalajeille ne on suunnattu. Usein samalla radalla on myös mahdollista ampua montaa eri lajia. Yleisellä tasolla ampumaharrastus on mahdollista jakaa urheiluammuntaan, metsästysammuntaan ja reserviläisten ampumaharrastukseen. Urheiluammunnassa käytetään aseina kiväärejä, haulikkoja ja pistooleja. Kilpailtavia lajeja on useita. Urheiluammuntaa harrastetaan kivääri-, pistooli-, haulikko-, riistamaali-, kasa-ammunta-, mustaruuti-, practical-, siluetti ja sporting-radoilla. Myös ampumahiihtoon kuuluva pienoiskivääriammunta on urheiluammuntaa. Ampumaetäisyys vaihtelee urheiluammunnassa yleensä m välillä, mutta pisimmillään etäisyys voi olla jopa 600m. Joissakin lajeissa, kuten practical-ammunnassa, käytetään useampaa kuin yhtä asetta. Urheiluammunta edellyttääkin monia erilaisia ratoja. Pistooleilla ja kivääreillä ammutaan usein eri tavoin joko paikallaan oleviin tai liikkuviin maaleihin. Luodit kasaantuvat maalitaulujen taakse penkkaan tai luotiloukkuihin. Kiväärilajit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 10 metriltä ammuttavat ilmakiväärin lajit, 50 metriltä ammuttavat

8 7 pienoiskiväärilajit ja 300 metriltä ammuttavat kiväärilajit. Myös pistoolilajeja on lukuisia. Pistoolilajit ammutaan 10, 25 tai 50 metriltä. Haulikkoaseilla ammutaan ilmaan singottavia tai maata pitkin pomppivia savikiekkoja. Haulikkoradat vaativat kaikista radoista eniten pinta-alaa, sillä haulit leviävät laajalle alueelle, joka voi olla suuruudeltaan jopa 10 hehtaaria. Haulikkolajeja on monia. Skeet-ammunnassa rata on puoliympyrän muotoinen. Kiekot heitetään korkeasta tornista noin kolmen metrin korkeudelta vinosti kohti matalaa tornia ja vastaavasti matalasta tornista noin metrin korkeudelta kohti korkeaa tornia. Traplajeissa taas ammutaan ampujan edestä poispäin lentäviä kiekkoja. Traplajeja ovat trap, kaksoistrap, automaattitrap, kansallinen trap sekä metsästysammunnassa metsästystrap. Kuva 2. Trap-rata Pellon Tuomovaaran ampumaradalla. Riistamaaliammunnassa ammutaan kiväärimallisella aseella liikkuvaan maaliin. Kasa-ammunnassa taas yritetään määrätyiltä matkoilta ampuen saada laukaukset osumaan mahdollisimman lähelle toisiaan. Mustaruutiammunnassa ammutaan vaihtelevilta matkoilta suustaladattavilla aseilla. Practical-ammunnassa radat ovat tehtävän mukaan vaihtelevia. Siluettiammunnassa taas ammutaan metallisiin eläinkuvioisiin maalitauluihin neljältä eri etäisyydeltä. Sporting-ammunnassa taas ammunta suoritetaan maastoon rakennetulla radalla, jossa on useita ampuma-asemia. Näiden asemien paikat vaihtelevat radasta ja paikasta riippuen. Compak Sporting -ammunta taas muistuttaa sporting-ammuntaa, mutta siinä ampujat eivät kulje asemalta toiselle vaan ampumapaikat ovat toistensa vieressä. Ampumahiihdossa aseena on pienoiskivääri ja ampumamatka 50 metriä. Ampumapaikkojen lukumäärä vaihtelee radoittain.

9 8 Kuva 3. Ampumahiihtorata Pellon Ritavalkeassa. Metsästäjille tärkeimpiä ratatyyppejä ovat hirviradat, haulikkoradat ja pienoiskivääriradat. Myös metsästysammunnassa kilpaillaan lukuisissa eri lajeissa. Kilpalajeja ovat metsästysluodikko, metsästyshirvi, metsästyshaulikko, metsästystrap, ilmahirvi, ilmaluodikko, hirvenhiihto ja juoksu, pohjoismainen metsästysammunta ja eurooppalainen metsästysammunta. Metsästysluodikkoammunnassa ammutaan paikallaan olevaan metsonkuvaan sekä seisten että makuulta. Metsästyshirviammunnassa taas ammutaan sekä liikkuvaan että paikallaan olevaan hirvenkuvaan. Metsästyshaulikkoammunta suoritetaan skeet-radalla. Kiekot lentävät radan poikki vaihtelevilla etäisyyksillä ampujasta. Metsästystrapissa kiekot lähtevät poispäin ampujasta. Ilmaluodikossa ammutaan paikallaan oleviin metsonkuviin ja ilmahirvessä liikkuvaan hirvikuvioon. Hirvenhiihdossa ja -juoksussa on ammunnan lisäksi hiihto- tai juoksuosuus. Metsästysammuntojen kansainvälisiä lajeja ovat pohjoismainen metsästysammunta ja eurooppalainen metsästysammunta. Pohjoismaisiin metsästysammuntoihin kuuluu neljä osalajia, joissa ammutaan sekä haulikolla että luodikolla. Kyseessä on siis eräänlainen moniottelu. Haulikkolajeista toinen on metsästystrap. Toinen haulikkolaji taas suoritetaan joko metsästyspolkutai compak sporting -ammuntana. Luodikkoammunnat ovat liikkuva hirvi ja seisova metsäkauris. Myös eurooppalainen metsästysammunta on moniottelu, johon kuuluu sekä haulikko- että Luodikkoammunta. Haulikkoammunnassa on kaksi lajia, trap ja compak. Luodikkokilpailussa ammutaan neljään eläinkuvioon. Myös riistapolkuammunnassa järjestetään kilpailuja. Lajissa liikutaan maastossa kulkevaa reittiä pitkin ja suoritetaan metsästystilanteita imitoivia tehtäviä.

10 9 Metsästysammunnassa käytettävät ampumaetäisyydet ovat tyypillisesti m. Ilmahirvi- ja ilmaluodikkoammunnoissa ampumaetäisyys on 10 metriä. Tiettyjen eläinlajien ampumista varten tulee suorittaa metsästyslain mukainen ampumakoe. Karhukoe tulee suorittaa karhunmetsästystä varten. Hirvi- ja peurakoe taas suoritetaan hirven, metsäpeuran, valkohäntäpeuran, kuusipeuran, japaninpeuran ja saksanhirven metsästystä varten. Lisäksi metsäkauriin metsästystä varten tulee suorittaa metsäkauriskoe. Kokeet suoritetaan ampumalla 75 metrin etäisyydeltä paikallaan olevaan eläinmaalikuvioon. Aseet täytyy kohdistaa ajoittain jotta osumatarkkuus säilyy hyvänä. Myös tähän tarkoitukseen tarvitaan ampumaratoja. Aseen kohdistamiseen soveltuu parhaiten metrin mittainen rata aseesta riippuen. Kohdistamiseen sopiva rata voi olla yksipaikkainen. Monien pienten ampumaratojen keskeisin tarkoitus onkin tarjota mahdollisuus aseen kohdistamiseen. Reserviläiset, viranomaiset, rajavartiolaitos ja puolustusvoimat käyttävät ensisijaisesti edellä mainittuja ratoja. Lisäksi puolustusvoimat käyttävät 500 metrin pituista tai pidempää kiväärirataa, sinkorataa ja taisteluammunta-alueita. 4. Ampumaratojen luokittelu Suomen ampumaurheiluliitto on luokitellut ampumaurheilukeskukset neljään luokkaan niiden käyttötarkoituksen perusteella. Tämä luokitus on määräaikainen ja sitä on mahdollista myös muuttaa seurojen hakemusten perusteella. Luokituksesta päättää ampumaurheiluliiton hallitus. Kansainväliset ampumakeskukset (I) ovat korkean varustelutason ampumarata-alueita. Näillä rata-alueilla voidaan järjestää vaativan tason kansainvälisiä kilpailuja, EM- ja MM-tason kilpailuja sekä alan huippuvalmennustapahtumia. Valtakunnallinen ampumakeskus (II) mahdollistaa kansainvälisten vaativan tason kilpailujen sekä kansallisten valmennustapahtumien järjestämisen. Keskus palvelee alueellisesti koko maata. Alueellisessa ampumakeskuksessa (III) voidaan järjestää eri ampumalajeja sisältäviä vaativia kansallisia kilpailuja tai rajoitettuja kansainvälisiä kilpailuja. Taso on riittävä alueellisten kilpailujen ja valmennustapahtumien järjestämiseen. Paikallinen ampumakeskus (IV) palvelee enimmäkseen paikallista urheiluammunnan harjoittelua ja pienimittakaavaista kilpailutoimintaa. Tässä selvityksessä noudatetaan pääpiirteittäin tätä luokittelua, mutta käytetään myös näiden neljän luokan lisäksi viidettä luokkaa satunnaisesti käytetty rata, jolla tarkoitetaan harvakseltaan käytettyä ampumarataa. Tällaisella radalla saatetaan käydä esimerkiksi vain muutaman kerran vuodessa kohdistamassa aseita. Arvioitua rataluokkaa on tiedusteltu kutakin rataa ylläpitävältä seuralta. Kaikkien ampumaratojen osalta arviota ei ole saatu, mutta näidenkin ratojen kohdalla on pyritty esittämään arvio rataluokasta. Joiden ratojen osalta arviota ei ole esitetty puutteellisten tietojen vuoksi. Lisäksi selvityksessä käytetään maakunnallista merkitystä kuvattaessa käsitteitä seudullinen ja maakunnallinen ampumakeskus. Näillä käsitteillä kuvataan ampumaradan maakunnallista

11 10 merkittävyyttä. Arviota rataluokasta on käytetty apuna radan seudullista merkittävyyttä määritellessä. Ampumaharrastuksen kehittämishankkeessa määriteltiin ampumarataverkoston tavoitetila vuodelle Kehittämisen tavoitteena on aikaansaada koko valtakunnan alueelle kattava ampumarataverkosto. Verkosto muodostuisi maakunnallisista ampumakeskuksista ja niihin verkostoituneista paikallisista ampumaradoista. Ne olisivat pääosin kunnallisia liikuntapaikkoja ja kiinteä osa muuta vapaa-ajantoimintaa. Tavoitteena on, että 90 % harrastajista pääsee lähimmälle radalle kotoaan noin puolessa tunnissa, joka mielellään tulisi olla saavutettavissa myös julkisella liikenteellä. Ampumarataverkostoon kuuluvat maakunnalliset ampumakeskukset mahdollistavat sekä kapasiteettinsa että ratalaitteidensa osalta sekä alueellisten että valtakunnallisten mestaruuskilpailujen järjestämisen eri jäsenjärjestöjen kilpailulajeissa. Suomessa tulisi olla myös yksi tai kaksi elektronisin taululaittein varustettua kansainvälistä ampumakeskusta, joissa on mahdollista järjestää useamman ISSF:n ampumalajin maailmanmestaruuskilpailut ilman kisakohtaista lisärakentamista. 5. Uusi ampumaratalaki Ampuma-aseisiin ja ampumaratoihin liittyvää lainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle kevätistuntokaudella Esityksessä ampumaratojen perustamista ja ylläpitoa koskeva lainsäädäntö esitetään uudistettavaksi kokonaan. Armollinen asetus ampumaratojen laittamisesta ja kunnossapidosta korvattaisiin ampumaratalailla. Korvattavaksi suunniteltu aiempi sääntely on vuodelta Tämä asetus on hyvin suppea ja monelta osin vanhentunut. Jatkossa ampumaradat luokiteltaisiin vähäisiin ampumaratoihin, ampumaratoihin ja ampumaurheilukeskuksiin. Uuden lain myötä ampumaradan perustaminen ja ylläpitäminen olisivat luvanvaraisia toimintoja jos kyseessä on tavallinen ampumarata tai ampumaurheilukeskus. Niin sanotuiksi vähäisiksi ampumaradoiksi määriteltyjen ratojen osalta riittäisi pelkkä ilmoitus. Poliisihallitus toimisi jatkossa lupaviranomaisena ampumarata-asioissa. Vähäiseksi ampumaradaksi luokiteltaisiin jatkossa paikka tai tila, jossa on tarkoitettu ammuttavan maksimissaan laukausta vuodessa. Tällaisia ratoja olisivat tyypillisesti metsästysseurojen ampumakokeita, harjoittelua ja aseen kohdistamista varten pitämät ampumaradat. Ampumaradaksi määriteltäisiin rata, jossa ammutaan yli laukausta vuodessa. Ampumaurheilukeskuksiksi taas katsottaisiin sellaiset radat, joilla saataisiin ampua yli laukausta vuodesta ja joissa on mahdollisuus ampua useita eri lajeja. Uuden lain myötä ei tultaisi muuttamaan kiinteistönomistajalle kuuluvaa oikeutta ampua omistamallaan kiinteistöllä. Jatkossa ampumaradan perustamisen edellytyksenä olisi, että rataa perustava ampumaseura tai muu yhteisö olisi toimintansa tarkoituksen perusteella sopiva radan ylläpitämiseen. Luvanhakija voisi olla myös yksityishenkilö. Tällöin henkilön tulisi olla henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva ampumaradan ylläpitämiseen. Jokaisella ampumaradalla pitäisi olla radalla tapahtuvaa toimintaa ja radan turvallisuutta valvova ratavastaava. Ampumaradalla tulisi uudistuksen myötä olla myös järjestyssääntö, jolla varmistetaan rata-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä oleskelevien henkilöiden turvallisuus.

12 11 Ampumaratalupa voitaisiin myös peruuttaa, jos rata ei olisi turvallinen sen käyttäjille tai rata aiheuttaisi vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Lupa voitaisiin peruuttaa myös jos luvanhaltija ei olisi enää sopiva radanpitäjäksi tai ei noudattaisi lupaehtoja. Myös vähäisen ampumaradan toiminta voitaisiin kieltää. 6. Ampumaradat ja maakuntakaavoitus Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) ohjaa maakuntakaavatyötä. Lain yleisenä tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että ne luovat edellytykset hyvälle elinympäristölle ja edistävät ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. MRL:n tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävänä olevissa asioissa. Maakuntakaava sisältää yleispiirteisen suunnitelman alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Kaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet. Lisäksi kaavassa osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Ampumaratojen osalta maakuntakaavassa esitetään vain maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävät ampumaradat kaavan yleispiirteisen luonteen vuoksi. Ehdotetussa uudessa ampumaratalaissa maakunnan liitoille ehdotetaan velvoitetta laatia ja pitää ajan tasalla kehittämissuunnitelmaa, jossa tuotaisiin esiin arvio maakunnallisten ampumaurheilukeskusten ja muiden ampumaratojen riittävästä määrästä ja sijoitustarpeesta. Tämän katsottaisiin edistävän turvallista ampumaharrastusta, sillä harrastajille ei syntyisi pakottavaa tarvetta harrastaa ammuntaa hiekkakuopilla tai muualla maastossa jos riittävä ampumarataverkosto on turvattu. Kehittämissuunnitelman tulisi perustua maakunnalliseen harrastajamäärään ja siihen miten harrastajat ovat jakautuneet eri puolille maakuntaa. Ehdotuksessa esitetään, että harrastajien tarpeiden huomioimiseksi suunnitelman laadinnassa tulisi myös kuulla tärkeimpiä metsästys- ja ampumaurheiluorganisaatioita. Metsästysorganisaatioita voisivat olla esimerkiksi riistanhoitoyhdistykset ja Suomen Metsästäjäliitto ry:n piiriorganisaatiot. Ampumaurheiluorganisaatioista taas kuultaisiin Suomen Ampumaurheiluliitto ry:n ja Reserviläisurheiluliitto ry:n alueella toimivia jäsenyhdistyksiä. Suunnitelma toimisi selvitysaineistona alueiden käytön suunnittelussa, kuten maakuntakaavan valmistelussa. 7. Radan perustaminen ja ympäristölupa Ympäristösuojeluasetuksen mukaan ulkona sijaitseva ampumarata tarvitsee aina ympäristöluvan. Tämä lupa haetaan sen kunnan ympäristöviranomaiselta, jonka alueelle rata on tarkoitus sijoittaa. Olemassa olevien ampumaratojen kohdalla ympäristöluvan tarve arvioidaan erikseen selvitysten perusteella. Esimerkiksi Lapissa on paljon toiminnassa olevia ampumaratoja joilla ei ole ympäristölupaa, sillä niitä ei ole vaadittu. Mikäli ympäristöviranomainen vaatii, on jokaisen ampumaratatoimintaa harjoittavan yhdistyksen toimitettava ympäristölupahakemus käsiteltäväksi. ELY-keskus ratkaisee toiminnan ympäristöluvan, mikäli kyse on puolustusvoimien käyttöön tarkoitetusta ammuntaan käytettävästä alueesta tai radan vaikutukset ulottuvat useamman kuin yhden kunnan alueelle.

13 12 Ympäristölupahakemuksen yhteydessä selvitetään ympäristöhaitat joita toiminnasta mahdollisesti aiheutuu. Yleisimpiä haittoja ovat melu sekä pohjaveden ja maaperän pilaantuminen. Selvitysten perusteella toiminnalle voidaan asettaa ehtoja ja määrätä tiettyjä toimenpiteitä toteutettaviksi. Joissakin tapauksissa lupaa ei voida myöntää ollenkaan tai lupaehdoista tehdään aiempaa tiukemmat. Luvanmyöntäjä voi myös asettaa radan ylläpitäjille ympäristövaikutusten seurantaan liittyviä velvoitteita. Mikäli ampumaratatoiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain vaatimukset sekä noudattaa luonnonsuojelulain säädöksiä, voidaan toiminnalle myöntää ympäristölupa. Toiminnasta ei saa lupamääräykset ja sijoituspaikka huomioon ottaen aiheutua yksinään tai muiden toimintojen kanssa: - terveyshaittaa - merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa - ympäristönsuojelulain pilaamiskieltojen vastaista seurausta - erityisten luonnonolosuhteiden huononemista tai vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta muun tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella - naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta Ympäristölupapäätöksistä on tarvittaessa mahdollista valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen ja edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. 8. Ampumaratojen ympäristövaikutukset Valtaosa maamme ampumaradoista on perustettu ennen nykyisten ympäristönsuojelulakien voimaantuloa. Ympäristövaikutuksia ei useinkaan ole otettu riittävästi huomioon. Ratoja on rakennettu paikkoihin, joihin niitä ei enää nykytietämyksellä sijoitettaisi. Monet radat sijaitsevat esimerkiksi pohjavesialueella tai turhan lähellä luonnonsuojelualueita. Asutus on myös vuosien mittaan levinnyt monin paikoin liian lähelle ratoja. Vaikutuksista ainoastaan meluun on kiinnitetty jonkin verran huomiota. Ampumaratatoiminnasta voidaan katsoa aiheutuvan kolmenlaisia ympäristövaikutuksia: 1. ampumasuorituksesta aiheutuvat 2. ammunnan harrastamiseen liittyvien toimintojen aiheuttamat sekä 3. ampumaradan rakentamiseen ja ylläpitoon liittyvät vaikutukset Ampumaratatoiminnasta aiheutuu sekä suoria että välillisiä vaikutuksia ympäristöön. Välillisiä vaikutuksia ovat esimerkiksi liikennepäästöt ja ampumaradan ylläpidosta syntyvät vaikutukset. Seuraavassa käydään läpi keskeisimpiä ammunnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia Melu Ampumaratamelu syntyy suurelta osin laukausäänestä, joka koostuu aseen suusta purkautuvan räjähdyskaasun aikaansaaman paineaallon synnyttämästä äänestä ja luodin lentoäänestä sekä luodin osumisesta maaliin. Laukausääni ja luodin lentoääni vaikuttavat merkittävästi ympäristömelun tasoon. Laukausääni koetaan usein hyvin epämiellyttäväksi. Syynä tähän on äänen fysikaalisten ominaisuuksien lisäksi ampumiseen liitettävät mielikuvat.

14 13 Ampumaratojen aktiivisin toimintakausi kestää usein loppukeväästä syksyyn. Lisäksi ratojen käyttö painottuu arki-iltoihin ja viikonloppuihin. Tästä syystä melua kantautuu ihmisten koteihin ja lomaasuntoihin niihin aikoihin kun ihmiset ovat viettämässä vapaa-aikaansa. Myös tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että ampumaradoilta kuuluva melu koetaan häiritsevänä. Ampumaratojen melualueet ovat erisuuruisia. Melun leviämiseen vaikuttavat muun muassa maaston muodot, puusto sekä erilaiset esteet ja rakenteet. Myös sääoloilla on merkitystä. Etenkin tuulen vaikutus on huomattava. Melun voimakkuus riippuu lisäksi käytössä olevista aseista: pienoiskivääri ja -pistooli eivät aiheuta yhtä suuria meluongelmia kuin isokaliiberiset pistoolit, kiväärit ja haulikko. Myös ampumasuunta vaikuttaa melualueen muotoon oleellisesti. Ampumaradan aiheuttamaa meluhaittaa on mahdollista vähentää oikeanlaisella suunnittelulla. Uutta rataa perustettaessa radan sijoittelulla voidaan vähentää meluongelmia oleellisesti esimerkiksi rakentamalla rata maastonmuodoiltaan suojaisaan paikkaan. Olemassa olevien ratojen meluntorjuntaa voidaan parantaa esimerkiksi erilaisten katoksien, meluvallien, puuston ja aitojen avulla (kuva 4). Lisäksi radan käyttöaikaa ja -määrää voidaan rajoittaa. Ongelmana melusuojien rakentamisessa on usein se, että kustannukset voivat nousta suuriksi. Kuva 4. Tausta- ja sivuvallien sekä erilaisten rakenteiden lisäksi tiheällä puustolla voidaan vähentää ampumaratojen meluhaittoja. Kuva Rovaniemen Toramon ampumaradalta. Ampumaratojen aiheuttamista melutasoista on säädetty ohjearvot. Nämä korkeimpien melutasojen ohjearvot on säädetty valtioneuvoston päätöksessä (53/1997). Päätöstä sovelletaan ampumaratojen aiheuttamien meluhaittojen ehkäisemiseksi, ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Ympäristönsuojelulain

15 14 voimaantulon myötä ohjearvojen käyttö on laajentunut myös ampumaratojen lupamenettelyyn. Päätöksen mukaan ohjeena on, että melutaso (LAImax) ei saa ylittää ohjearvoja, jotka ovat: Asumiseen käytettävät alueet 65dB Oppilaitoksia palvelevat alueet 65dB Virkistysalueet taajamissa tai taajamien välittömässä läheisyydessä 60dB Hoitolaitoksia palvelevat alueet 60dB Loma-asumiseen käytettävät alueet 60dB Luonnonsuojelualueet 60dB Laajimmillaan 60 db ohjearvoon verrattava melun leviämisalue voi olla jopa yli kolme kilometriä ampumapaikasta. Ampumaradan toiminnan luonne, kuten käyttöajat, ampumalajit ja laukaisumäärät tulee ottaa huomioon ohjearvoja sovellettaessa. Melun aiheuttajan tulee olla selvillä toimintansa aiheuttamasta melusta ja myös kunnan tulee seurata melutilannetta alueellaan Maaperän ja pohjaveden pilaantuminen Luotien ja haulien sisältämät haitalliset aineet kuormittavat maaperää ja saattavat olla suurina määrinä monella tapaa haitallisia. Luodit koostuvat lyijyä sisältävästä ytimestä sekä vaipasta, jossa on kuparia ja sinkkiä. Lyijyn seosaineena käytetään antimonia. Luodeissa käytettiin aiemmin myös nikkeliä. Haulit koostuvat suurimmilta osin lyijystä, mutta niissä on myös vähäisiä määriä antimonia ja arseenia. Haulien ja luotien mukana maastoon päätyvä lyijy on ampumaratojen pahimpia ympäristöhaittoja. Se aiheuttaa jo hyvin pieninä pitoisuuksina haitallisia vaikutuksia eliöihin ja kasveihin. Lyijy kertyy ravintoketjuihin ja on haitallista myös ihmisille. Myös muista haulien ja luotien sisältämistä aineista saattaa aiheutua haittoja ympäristölle. Aineiden haitalliset vaikutukset eliöille riippuvat maaperäolosuhteista, niille altistuvista eliölajeista, aineiden biosaatavuudesta, altistuksen määrästä ja altistumistavasta. Lyijyn käyttöä on rajoitettu metsästyksessä, sillä Suomessa sen käyttö on kielletty vesilintujen haulikkoammunnassa. Lyijyn on todettu aiheuttavan haittavaikutuksia linnuille. Joissakin maissa on suunniteltu lyijyn käytön kieltämistä myös ampumaurheilussa. Lyijyä on yritetty korvata erilaisilla metalleilla kuten kuparilla, sinkillä, teräksellä, tinalla ja volframilla. Ominaisuuksia ei ole kuitenkaan saatu vastaamaan lyijyammusten ominaisuuksia. Tällä hetkellä lyijylle ei ole vakavasti harkittavaa ja ympäristön kannalta turvallisempaa vaihtoehtoa. Lisäksi nykyiset aseet on suunniteltu ja kehitetty lyijyluoteja varten, joten jos lyijy korvataan jollakin muulla materiaalilla, se johtaa samalla aseiden uusimistarpeeseen. Myös haulikkoammunnassa käytettävät savikiekot sisältävät ympäristövaikutuksia aiheuttavia aineita. Kiekot koostuvaan enimmäkseen kalsiitista ja kivihiilitervasta, joka sisältää polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH). Tavallisimmin käytettävissä kiekoissa noin 0,2 % massasta on PAHyhdisteitä. Ekokiekoissa PAH-yhdisteiden osuus on huomattavasti alhaisempi. Lisäksi kiekoissa käytetyissä maaleissa on vähäisiä määriä PAH-yhdisteitä. PAH-yhdisteitä on lukuisia erilaisia, ja niiden ominaisuudet ja ympäristövaikutukset vaihtelevat. Kivääri- ja pistooliradoilla valtaosa luotijätteestä kertyy taustavalliin. Taustavalliin kertyvien luotien määrää voidaan vähentää luotiloukuilla, joilla luodit kerätään talteen. Aseen laukaisussa irtoaa myös hienojakoista pölyä joka kertyy ampumapaikkojen läheisyyteen. Haulikkoradoilla tilanne on toisenlainen: haulijätteet saattavat levitä jopa kymmenen hehtaarin alueelle jos haulien lentorataa ei ole rajoitettu rakenteiden avulla. Suurimmillaan kuormitus on tämän leviämisalueen

16 15 keskiosissa. Savikiekot ja niiden palaset jäävät noin kahden hehtaarin alueelle ampumapaikan etupuolelle. Hauli- ja luotijätteet alkavat ajan myötä rapautua hapen ja veden vaikutuksesta. Samalla niistä alkaa vapautua haitallisia aineita. Ympäristön olosuhteista riippuu, kuinka nopeasti haitallisten aineiden kulkeutuminen esimerkiksi pohjaveteen on mahdollista. Lyijy on metallina stabiili ja säilyy muuttumattomana pitkiäkin aikoja, mutta ajan myötä ja tietyissä olosuhteissa osa lyijystä liukenee ja siirtyy alaspäin. Lyijyn kulkeutumiseen maaperässä vaikuttavat lukuisat tekijät: merkitystä on maan rakeisuudella, happamuudella, sadannalla, vedenläpäisykyvyllä, mineraalikoostumuksella sekä orgaanisen aineksen ja saveksen määrällä. Tärkeillä pohjavesialueilla on erityisen oleellista estää lyijyn pääsy pohjaveteen. On mahdollista, että sadevesien mukana kulkeutuessaan haitta-aineet vaarantavat myös esimerkiksi pintavesien laadun. Maaperän korkeat haitta-ainepitoisuudet saattavat myös vaikeuttaa alueen tulevaa maankäyttöä ampumaratatoiminnan päättymisen jälkeen. Kasveihin ja maaperäeliöihin kohdistuvat ekologiset haittavaikutukset ovat useimmiten paikallisia. Laajemmatkin vaikutukset ovat mahdollisia, jos haitta-aineita pääsee kulkeutumaan esimerkiksi vesistöihin. Haitta-aineiden päätyminen pohjaveteen on todennäköisempää alueilla joissa maaperä on hyvin vettä läpäisevää, kuten soraa tai hiekkaa. Esimerkiksi savi- ja moreenialueilla aineet eivät päädy niin helposti pohjaveteen. Toisaalta soraisilla tai hiekkaisilla alueilla hauli- ja luotijätteet ovat useimmiten kuivemmassa ympäristössä. Tällöin liukoisten yhdisteiden muodostuminen on hitaampaa kuin alueilla, joilla jätteet ovat pitkäaikaisesti veden kyllästämässä ympäristössä. Vesi virtaa helpommin maan pinnalla alueilla joissa maaperä on huonosti vettä läpäisevää. Tällaisissa olosuhteissa haitta-aineet kulkeutuvat helpommin pintavesiin. Ongelmallisia ampumaratatoiminnan kannalta ovat myös suoalueet ja alueet, joilla pohjavesi on lähellä maanpintaa. Tällöin haulit ja luodit saattavat päästä suoraan kosketukseen veden kanssa. Maaperän happamuus vaikuttaa merkittävästi lyijyn liukenemiseen. Neutraaleissa ympäristöissä lyijyn liukeneminen on vähäistä. Esimerkiksi hiekka-alueiden maaperä on neutraali. Lyijy liukenee sitä nopeammin, mitä matalampi ph on. Esimerkiksi suoalueilla lyijyn liukoisuus moninkertaistuu. Kuparin käyttäytyminen on samansuuntaista kuin lyijyn, mutta lyijyn seosaineena käytettävän antimonin liukoisuuden on todettu lisääntyvän ph:n noustessa liian korkeaksi Turvallisuus Ampumarata-alueen turvallisuuden täytyy olla kunnossa radan ulkopuolella ja sisäpuolella. Rataalueen tulee olla merkitty selvästi siten, ettei alueelle ole mahdollista eksyä vahingossa. Tämä voidaan varmistaa esimerkiksi varoituskylttien, puomien ja aitojen avulla. Radan ympärillä tulee olla myös suoja-alue. Radalla käytettävät aseet vaikuttavat siihen, kuinka suuri suoja-alueen tulee olla. Tällä hetkellä Suomessa ei ole käytössä virallisia ohjeita suoja-alueista. Erilaisilla turvarakenteilla voidaan pienentää suoja-alueita. Sijoittamalla rakenteita rata-alueen ulkoreunoihin pyritään estämään radalta ulos ampuminen. Ulos ampuminen on mahdollista estää myös yläkulissin avulla (kuva 5). Tällainen ratkaisu on kuitenkin usein kallis toteuttaa. Rakenteita voidaan sijoittaa myös eri suorituspaikkojen väliin ampumaradan sisäpuolella olevien turvallisuuden parantamiseksi. Erilaisia suojavalleja, suojaseiniä ja näyttösuojia käytetään useimmiten kivääri-, pistooli- ja riistamaalilajeissa, kun taas haulikkolajeissa turvarakenteina

17 16 käytetään yleensä tausta- ja sivuvalleja. Syynä tähän on se, että haulikkolajit tarvitsevat muita lajeja huomattavasti suuremman maa-alueen. Tausta- ja sivuvallit toimivat samalla myös meluesteinä. Kuva 5. Yläkulisseilla voidaan estää luotien lentäminen pois rata-alueelta. Kuva Rovaniemen Pahkamaan ampumaradalta. Jokaiselle ampumaradalle tulee laatia järjestyssäännöt, joissa määrätään radan käytöstä ja erilaisista käytön rajoituksista. Ampuma-aseiden oikeanlaisesta käsittelystä määrätään erikseen eri ampumalajien kilpailusäännössä. Tällä hetkellä valmisteltavana olevassa uudessa ampumaratalaissa edellytettäisiin, että jokaisella ampumaradalla tulisi olla lupaviranomaisen vahvistama järjestyssääntö. Ampumaradalla ja sen välittömässä läheisyydessä oleskelevien ihmisten sekä muu rataan liittyvä turvallisuus tulisi varmistettua suurimmilta osin järjestyssäännön avulla. Järjestyssääntö tulisi sisältämään määräyksiä muun muassa radan turvarakenteista, varomääräyksistä, rataa koskevien tietojen esilläpidosta sekä tarvittaessa sallituista ampuma-aseista ja ampumamatkoista. 9. Ampumaradan suunnittelussa huomioitavia asioita Uuden ampumarata-alueen sijoituspaikan valinnassa, suunnittelussa ja rakentamisessa tulee ottaa huomioon riittävän pitkä aikaväli. Etenkin radan paikka tulee valita tarkasti. Monia ratoja on jouduttu sulkemaan asutuksen tai muiden toimintojen levitessä liian lähelle ampumarataa. Tällaisilta virheiltä tulisi välttyä tulevaisuudessa. Toisaalta radan ei tulisi olla myöskään liian kaukana sen käyttäjistä. Usein hyvä paikka ampumaradalle on alue, jonka lähellä on muitakin melua aiheuttavia toimintoja. Myös mahdolliset laajentumistarpeet ja radan sulkemisen jälkeinen jatkokäyttö olisi hyvä ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Suunnitelmaa laadittaessa on lisäksi

18 17 tärkeää huomioida miten radat, paikoitusalueet ja huoltotilat on edullisinta sijoittaa alueelle. Myös eri suorituspaikkojen väliin jäävät alueet vaativat suunnittelua. Rataa suunniteltaessa tulee ottaa huomioon myös liikuntavammaiset. Radan esteettömyyden kannalta tärkeää on suunnitella muun muassa kulkuväylät, wc-tilat ja opasteet hyvin. Ampumaradalle varattavan alueen koko ja se, miten radat tullaan sijoittamaan alueelle, vaatii aina tapauskohtaista harkintaa. Muun muassa alueen maasto ja maaperä vaikuttavat siihen, miten radat ja rakenteet on järkevintä sijoittaa alueelle. Maasto ja korkeuserot ovatkin keskeisimpiä tekijöitä joita tulee ottaa huomioon uutta rataa perustettaessa. Kumpareista ja peitteistä maastoa voidaan hyödyntää tuulensuojana ja melunvaimentajana. Kumpareita voidaan myös hyödyntää luonnollisina suojavalleina, mikä saattaa myös vähentää rakentamiskustannuksia. Vastaavasti ratoja ei taas tulisi sijoittaa mäkien lakialueille tai harjanteisiin, sillä niistä melu kantautuu kauas ja nämä alueet ovat usein tuulisia. Suuri osa Suomen ampumaradoista sijaitsee vanhoissa soranottokuopissa, sillä ne on aiemmin nähty ihanteellisina paikkoina ampumaradoille suojaisuutensa vuoksi. Ongelmana näissä paikoissa on kuitenkin se, että sorakuopat sijaitsevat usein pohjavesialueella ja niissä on poistettu pohjavettä suojaavaa maakerrosta. Uusia ratoja ei tulisi muutenkaan sijoittaa pohjavesialueelle. Myös sumuiset paikat ovat huonoja ampumaradoille. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi suoalueet ja vesistöjen rannat. Niissä on usein myös pehmeä ja routiva maapohja, mikä saattaa helposti aiheuttaa vaurioita ratalaitteisiin. Paras ampumasuunta on yleensä pohjoinen tai pohjoinen-koillinen, sillä se mahdollistaa pisimmän valoisan ampuma-ajan ja haitallisia varjomuodostumia syntyy maalialueelle vähän. Muut ilmansuunnat vähentävät käyttöaikaa jossain määrin käyttöaikaa ja häiritsevät ampumasuorituksia aamulla tai illalla, koska taulut ovat varjossa tai vasten auringonvaloa. 10. Seudullisten ja maakunnallisten ampumaratojen kriteerit Tämä selvitys muodostaa perustan ampumaratojen aluevaraustarpeiden arvioinneille. Lähtökohtana on, että kaikki puolustusvoimien käytössä olevat ampumaradat merkitään maakuntakaavaan. Sen sijaan siviilikäytössä olevista radoista merkitään ainoastaan ne, joilla on seudullista tai maakunnallista merkitystä. Seudullisten ja maakunnallisten ampumaratojen määrittelyssä on käytetty lukuisia kriteerejä. Keskeistä on mahdollisuus radan kehittämiseen ja kapasiteetin lisäämiseen. Tärkeänä valintakriteerinä on pidetty myös radan kävijämääriä ja eri ampumalajien harrastusmahdollisuuksia. Lähtökohtaisesti seudullisesti tai maakunnallisesti tärkeällä radalla tulee voida ampua ainakin haulikolla ja kiväärillä. Jos jossakin kunnassa haulikko- ja kivääriammuntapaikat sijaitsevat eri radoilla, voidaan kumpikin rata huomioida maakuntakaavassa. Ampumaradan rakenteet, huoltorakennukset ja muut olosuhdetekijät on myös huomioitu valinnassa. Lisäksi merkitystä on radalla tapahtuvalla ampumakoe- ja kilpailutoiminnalla. On kuitenkin huomioitava, että seudullisesti tai maakunnallisesti tärkeiden ratojen yksiselitteisten kriteerien asettaminen on vaikeaa, sillä erilaiset käyttäjäryhmät hyötyvät erilaisista radoista. Esimerkiksi pienet hajasijoitetut hirviradat palvelevat metsästäjien tarpeita usein paremmin kuin suuret

19 18 ampumaurheilukeskukset, jotka taas ovat ampumaurheilijoiden näkökulmasta tärkeitä. Maakuntakaavoituksen näkökulmasta isommat ampumakeskukset ovat kuitenkin ensisijaisia, sillä niissä on usein paremmat kehittämismahdollisuudet ja niiden merkitys ei rajoitu vain yhden kunnan alueelle. Myös tiukentuneet ympäristövaatimukset ja väestön aiempaa voimakkaampi keskittyminen asutuskeskuksiin puoltaa nykyistä harvempaa mutta laadukkaampaa rataverkostoa. On kuitenkin myös tärkeää turvata riittävän kattava pienempien ratojen verkosto. Ampumahiihtoratojen osalta seudullisesti tai maakunnallisesti tärkeiksi radoiksi merkitään ne radat, joilla on parhaat olosuhteet ja kehittämismahdollisuudet. Myös radalla järjestettävällä kilpailutoiminnalla ja radan sijainnilla on merkitystä. On tärkeää, että myös ampumahiihtotoiminnalle taataan hyvät olosuhteet eri puolille maakuntaa. Seudullisesti tärkeiden ampumaratojen verkon tulee olla riittävän kattava. Tästä syystä seudullisesti tärkeiksi radoiksi on määritelty myös sellaisia ratoja, jotka ovat tällä hetkellä luonteeltaan paikallisia. Eri puolilla maakuntaa tulee sijaita ainakin yksi seudullisesti tärkeä rata, eikä etäisyys radalle saa mistään maakunnan osasta muodostua kohtuuttomaksi. Toisaalta joissakin tapauksissa seudullista merkitystä omaava rata on mahdollista jättää huomioimatta maakuntakaavassa. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos lähialueilla sijaitsee toinen kriteerit paremmin täyttävä rata tai jos rata sijaitsee ongelmallisessa paikassa. Selvityksessä on otettu huomioon myös naapurimaakunnan, Pohjois-Pohjanmaan, puolella olevat radat siltä osin miten niiden vaikutukset yltävät Lapin alueelle. Maakuntakaavaan merkittävien ampumaratojen sijaintiin ei saa liittyä pahoja ongelmia. Lähtökohtaisesti seudullisesti tai maakunnallisesti tärkeän radan ei tulisi mielellään sijaita pohjavesialueella. Joissakin tapauksissa sijainti pohjavesialueella voidaan kuitenkin hyväksyä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos rata sijaitsee pohjavesialueen reunavyöhykkeellä tai jos ampumatoiminnasta ei tutkitusti ole haittaa pohjavedelle. Rata ei saa myöskään sijaita liian lähellä esimerkiksi asutusta tai loma-asutusta. Toisaalta etäisyyden asutuskeskittymiin on hyvä olla kohtuullinen ja radan tulee olla hyvin saavutettavissa. Joukkoliikennemahdollisuus on eduksi, mutta käytännössä sen toteuttaminen on harvaanasutuilla alueilla usein vaikeaa. On huomioitava, että kaikki radat eivät ole tässä tehtävän arvioinnin kannalta yhteismitallisesti verrattavissa, sillä kaikilla radoilla ei ole voimassa olevaa ympäristölupaa tai lupaan liittyviä melu-, maaperä- ja pohjavesiselvityksiä. Näiden ratojen osalta arviointi on jouduttu tekemään osittain puutteellisilla tiedoilla ja kehittämispotentiaali voidaan arvioida luotettavasti vasta lisäselvitysten jälkeen. 11. Lapin ampumaratojen nykytilanne ja kehittämissuunnitelmat Käytettävissä olevien aineistojen perusteella Lapissa sijaitsee yhteensä 86 siviilikäytössä olevaa ampumarataa. Osa näistä radoista on lopettanut toimintansa ja osaa käytetään hyvin vähän. Ratojen sijainti on esitetty kartassa 1. Ratoja sijaitsee eri puolilla Lappia, ja kaikissa kunnissa Kemiä lukuun ottamatta sijaitsee vähintään yksi toiminnassa oleva ampumarata. Yksittäisistä kunnista ratoja on eniten Rovaniemen alueella. Ratojen palveluvarustus, kävijämäärät ja kunto vaihtelevat huomattavasti. Kokonaisuutena Lapin ampumaratatilannetta voidaan pitää kohtalaisen hyvänä. Eri alueiden välillä on kuitenkin eroja. Valtaosa radoista on pieniä, yhden tai kahden ampumalajin ratoja, jotka palvelevat paikallisen metsästys- tai ampumaseuran tarpeita. Näillä radoilla ei usein ole merkittäviä

20 19 kehittämismahdollisuuksia, mutta niiden merkitys on suuri metsästys- ja ampumaharrastuskulttuurin kannalta. Pienempien ratojen toimintaedellytykset tulee turvata kuntakaavoituksen yhteydessä. Kuitenkin myös monipuolisia, useille eri käyttäjäryhmille ja lajeille olosuhteet tarjoavia ratoja on Lapissa useita. Tärkeimpiä näistä ovat Toramon ja Pahkamaan ampumaradat Rovaniemellä, Laivakankaan rata Torniossa, Jupon Erän ampumaurheilukeskus Ylitorniossa ja Jääkäriprikaatin ampumarata Sodankylässä. Näillä radoilla järjestetään monentasoisia kilpailuja. Eniten ratoja Lapin alueella on Rovaniemen, Kemi-Tornion ja Tornionjokilaakson alueella. Myös esimerkiksi Sodankylän alueen ratatilanne on hyvä. Ratoja on harvemmassa Itä-Lapin, Pohjois- Lapin ja maakunnan eteläosien alueella, joissa toisaalta myös asutus on keskimäärin harvaa. Näidenkin alueiden ratatilannetta voi pitää kohtuullisena. Tärkeää on kuitenkin turvata se, ettei matka lähimmälle ampumaradalle kasva harvaanasutuimmillakaan alueilla liian suureksi. Uusille rata-alueille on tarvetta Inarissa ja Kittilässä. Inarin Törmäsessä sijaitseva ampumarata on jäämässä asemakaava-alueen laajennuksen keskelle. Uusi mahdollinen paikka radalle on suljettu Vittakurun kaatopaikka Ivalon taajaman pohjoispuolella. Kittilän kunnan eteläosissa ei ole tällä hetkellä toimivaa ampumarataa. Tarvetta uudelle radalle olisi, mutta uuden radan paikkaa ei ole vielä päätetty. Uusi ehdotettu paikka on Molkojärven länsipuolella sijaitseva Molkoselkä. Myös Kemijärven ratatilanteeseen toivotaan parannusta. Tällä hetkellä kunnassa sijaitsee yksi seudullisesti merkittävä rata Peltojärvellä. Urheiluampujien toimesta on esitetty toive, että alueelle saataisiin uusi sisärata, jossa voisi ampua 22.kal aseilla 0-50m matkaa sekä isopistoolilla. Myös uutta ulkorataa samoille aseille toivotaan. Lisäksi tarvetta nähdään olevan myös ampumahiihtoradalle ja uusille 100m, 150 ja 300m radoille, joilla voisi harjoittaa esimerkiksi aseiden kohdistamista. Pienikaliiberisille aseille tarkoitettu rata voitaisiin sijoittaa lähelle kaupunkia ja enemmän melua aiheuttavat radat kauemmas muiden melua aiheuttavien toimintojen viereen. Lapissa sijaitsee myös monta ampumahiihtoon tarkoitettua rata-aluetta. Ampumahiihtoratoja on muun muassa Toramossa Rovaniemellä, Kommattivaarassa Sodankylässä, Oloksella Muoniossa, Ritavalkeassa Pellossa ja Luostolla Sodankylässä. Myös Jupon Erän ampumaradalle Ylitornioon on suunnitteilla ampumahiihtorata. Lapin ampumaradoista suuri osa sijaitsee pohjavesialueella. Näistä radoista osa on vilkkaassa käytössä olevia ratoja. Kaikilla pohjavesialueella sijaitsevilla radoilla tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei toiminnasta aiheudu haittaa pohjavedelle. Mahdolliset toimenpiteet arvioidaan ympäristölupamenettelyjen yhteydessä ja tietyillä radoilla pohjavesiselvitykset voivat olla tarpeen ennen merkitsemistä maakuntakaavaan. Jääkäriprikaatin ampumaradat Sodankylässä ja Pahkamaan ampumarata Rovaniemellä ovat maakunnallisesti merkittäviä ampumaratoja, jotka ovat siviilien lisäksi myös puolustusvoimien käytössä. Ivalon rajajääkärikomppanian ampumarata on ainoastaan rajavartiolaitoksen käytössä. Rajavartiolaitoksella on ampumaratoja lisäksi Inarin Raja-Joosepissa, Muonion Särkijärvellä sekä Sallan Kelloselässä ja Onkamossa.

21 1. Malinin ampumarata 45. Isoaavan ampumarata 2. Palokankaan ampumarata 46. Tokkapalon ampumarata 3. Hietakaulan ampumarata 47. Oulangan Erä- ja kalamiehet ry:n ampumarata 4. Alapaakkolan metsästysseuran ampumarata 48. Onkamon ampumarata 5. Laivakankaan ampumaurheilukeskus 49. Pahkakummun ampumarata 6. Kalliomaan ampumarata 50. Napakymppi 7. Reväsvaaran ampumarata 51. Pelkosenniemen Metsästysseuran haulikkorata 8. Åken montun ampumarata 52. Savukosken riistanhoitoyhdistyksen ampumarata 9. Kekon Erän ampumarata 53. Kemihaaran ampumarata 10. Jupon Erän ampumaurheilukeskus 54. Orresokan ampumarata 11. Lasikummun ampumarata 55. Vuojärven ampumarata 12. Törmävaaran ampumarata 56. Raudanjoen ampumarata 13. Tervolan Erämiesten ampumarata 57. Huotarinvaaran ampumarata 14. Varevaaran ampumarata 58. Jääkäriprikaatin ampumarata 15. Peuranpalon ampumarata 59. Tähtiampujat ry:n ampumarata 16. Honkasenkankaan ampumarata 60. Ruonivaaran ampumarata 17. Sompu-Pahtaojan Metsästysseuran ampumarata 61. Kommattivaaran ampumahiihtostadion 18. Isopalon ampumarata 62. Puolakkavaaran ampumarata 19. Sapilasvaaran ampumarata 63. Vuotson ampumarata 20. Heinisuon ampumarata 64. Kuolpunan ampumarata 21. Koikkurivaaran ampumarata 65. Kinisjärven ampumarata 22. Kettuharjun ampumarata 66. Molkojärven ampumarata 23. Ahvenvaaran haulikkorata 67. Palovaaran ampumarata 24. Pernun ampumarata 68. Kallon ampumarata 25. Pekkalan ampumarata 69. Ajangin ampumarata 26. Narkauksen ampumarata 70. Ritavalkean ampumahiihtorata 27. Petäjäisen ampumarata 71. Tuomovaaran ampumarata 28. Muurolan ampumarata 72. Naalaston Erä ry:n ampumarata 29. Merkkivaaran ampumarata 73. Pohjasenvaaran ampumarata 30. Jyrhämäjärven ampumarata 74. Kolarin Metsästäjät ry:n ampumarata 31. Toramon ampumarata 75. Kattilamaan ampumarata 32. Pahkamaan ampumarata 76. Särkijärven ampumarata 33. Songan ampumarata 77. Oloksen ampumahiihtorata 34. Tapion Erämiesten ampumarata 78. Keskisenvaaran ampumarata 35. Meltauksen ampumarata 79. Palojoensuun ampumarata 36. Tolosen ampumarata 80. Kaaresuvannon ampumarata 37. Perunkajärven ampumarata 81. Kiilopään ampumarata 38. Mustavaaran ampumarata 82. Törmäsen ampumarata 39. Misin ampumarata 83. Vittakurun ampumarata 40. Ketolan ampumarata 84. Lauluvaaran ampumarata 41. Keskipalon ampumarata 85. Nellimin ampumarata 42. Peltojärven ampumaurheilukeskus 86. Sevettijärven ampumarata 43. Javaruksen ampumarata 87. Mustankosken ampumarata 44. Jytkylän ampumarata 88. Osman ampumarata 20