NUORTEN ASUNNOTTOMUUDEN VÄHENTÄMISTÄ VALMISTELEVAN TYÖRYHMÄN TOIMENPIDE-ESITYKSET

Transkriptio

1 NUORTEN ASUNNOTTOMUUDEN VÄHENTÄMISTÄ VALMISTELEVAN TYÖRYHMÄN TOIMENPIDE-ESITYKSET Ympäristöministeriö

2 1. Johdanto Erityisesti pääkaupunkiseudulla lisääntymässä oleva nuorten asunnottomuus ja laajemminkin sama ilmiö on inhimillisesti, sosiaalisesta ja taloudellisesti kestämätön. Suomi on sitoutunut turvaamaan yleismaailmallisia ihmis- ja perusoikeuksia, joita asunnottomuus räikeästi rikkoo. Asunnottomuutta ei voida kuitenkaan ratkaista kertarysäyksellä, vaan sen hoitaminen vaatii pitkäjänteistä yhteiskuntapolitiikkaa, jossa vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset asetetaan etusijalle ja osoitetaan käytettävissä olevat resurssit heidän tilanteensa parantamiseen. Hyvä esimerkki tästä on asunto ensin -periaate, jossa uuden toimintamallin avulla voidaan ratkaista paitsi asunnottomuutta myös kannustaa ihmisiä ja palveluja tukemaan muutosta esimerkiksi päihteiden käytön vähentämisessä. Asunto ensin -malli on myös taloudellisesti järkevä investointi vähentäessään kalliimpien palveluja tarvetta ja laitosvaltaista asumista. Työryhmä on lyhyessä ajassa yrittänyt työstää ratkaisuja, joilla voitaisiin mahdollisimman nopeasti saada aikaan helpotusta nuorten asunnottomuuteen. Ehdotamme lisäystä edullisten vuokra-asuntojen rakentamiseen erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta olemme tietoisia, että se vaatii oman aikansa ja asunnoista on kilpailemassa muitakin erittäin kiireellisessä asunnon tarpeessa olevia. Tämän vuoksi ehdotamme, että työ- ja elinkeinoministeriön johdolla tämän vuoden aikana useissa kaupungeissa käynnistettäviin matalan kynnyksen Ohjaamo-palvelupisteisiin sisällytettäisiin myös asunnottomille tai asunnottomuuden uhkaamille nuorille asumisen neuvontaa, apua asunnon ja asumisen tukien hakuun sekä lähitukea itsenäiseen asumiseen tähtäävän asumispolun rakentamisessa. Esitämme myös nopeita toimia olemassa olevan vuokra-asuntokannan hyödyntämisessä. Ehdottamassamme pilottihankkeessa julkinen sektori yhdessä yleishyödyllisten toimijoiden kanssa voisi kannustaa yksityisiä ja institutionaalisia vuokranantajia vuokraamaan tarvitseville nuorille asuntojaan kohtuullisilla ehdoilla ja saisivat vastineeksi pitkäaikaisen vuokrasopimuksen, huolettoman ylläpidon ja asunnon kunnon turvaamisen. Tällaisia tuloksellisia malleja on viime vuosina syntynyt useissa maissa kuten Belgiassa, Iso- Britanniassa, Irlannissa, Hollannissa ja Kanadassa. Osa ehdotuksistamme vaatii lisäselvityksiä ja poliittisia päätöksiä muun muassa seuraavalta hallitukselta. Ehkä laajakantoisin ehdotus on asumisen liittäminen osaksi nuorisotakuuta. Emme ole ehdottamassa kenellekään subjektiivista oikeutta asuntoon, koska se olisi epärealistista varsinkin kireiden asuntomarkkinoiden alueilla. Ehdotuksemme lähtee siitä, että takuun piiriin tulevan nuoren asuntotilanne selvitetään aivan kuten nuoren tilanne työn ja opiskelun suhteen otetaan puheeksi. Tavoitteena on, että asunnottoman tai asunnottomuuden uhkaaman nuoren tapauksessa tietyn määräajan esimerkiksi kolmen kuukauden kuluessa kyetään ohjaamaan nuori asumispolulle, joka vahvistaa hänen kykyään omatoimisiin ratkaisuihin ja viime kädessä itsenäiseen asumiseen. Ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osasto asetti kulttuuri- ja asuntoministeri Pia 1

3 Viitasen aloitteesta ryhmän valmistelemaan nuorten asunnottomuuden vähentämiseen kohdistuvia toimenpiteitä toimikaudeksi. Työryhmän tehtävänä oli: - laatia esitys nuorten yhteiskuntatakuun muuttamisesta siten, että takuu koskisi asunnottomaksi joutunutta tai asunnottomuuden uhkaamaa nuorta sekä arvioida toimenpiteen vaikutus vuokra-asuntojen tarpeeseen ja saatavuuteen - laatia esitys nk. omatyöntekijän nimeämiseksi asunnottomalle nuorelle tai nuorelle, joka uhkaa jäädä asunnottomaksi. Esityksen laadinnassa oli hyödynnettävä uuden sosiaalihuoltolain sisältämät mahdollisuudet omatyöntekijän nimeämiseksi - tehdä esityksiä nuorten asunnottomuuden ennalta ehkäisemiseksi tehostamalla asumis- ja toimeentulotuen käyttöä takuu- ja ennakkovuokrien maksamisessa sekä yhtenäistämällä kuntien ja vuokratalo-omistajien menettelytavat vuokravelkojen käsittelyssä - tehdä ehdotus toimenpiteistä nuorten kriisiasuntojen ja matalan kynnyksen neuvontaja tukipisteiden lisäämiseksi sekä etsivän työn tehostamiseksi - tehdä muita tarpeelliseksi katsomiaan esityksiä nuorten asunnottomuuden vähentämiseksi Työryhmän oli esitettävä myös arvio toimenpiteiden julkistaloudellisista vaikutuksista. Työryhmän puheenjohtajana toimi erityisasiantuntija Peter Fredriksson ympäristöministeriöstä ja varapuheenjohtajana neuvotteleva virkamies Elina Palola sosiaalija terveysministeriöstä. Ryhmän jäseninä olivat erityisasiantuntija Tuula Tiainen ympäristöministeriöstä, erityisasiantuntija Tapani Kojonsaari työ- ja elinkeinoministeriöstä, nuorisopolitiikan vastuualueen johtaja Georg Henrik Wrede opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja asuntoasioiden asiantuntija Laura Hassi Suomen Kuntaliitosta sekä Palolan varajäsenenä erityistutkija Keino Tanner sosiaali- ja terveysministeriöstä. Työryhmän sihteerinä toimi projektipäällikkö Hanna Dhalmann Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta. Työryhmä kokoontui yhteensä kuusi kertaa. Työryhmä kutsui alan toimijoita ja asiantuntijoita kokouksiin ja piti kuulemistilaisuuden, johon osallistui 27 henkilöä (liite 2.). Työryhmän työ kytkeytyy läheisesti Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen tähtäävään PAAVO- ohjelmakokonaisuuteen ( ), jonka aikana on saavutettua merkittäviä askeleita asunnottomuuden hoidossa. Uuden ohjelmakauden ( AUNE ) valmistelu on aloitettu, ja sen tavoitteena on liittää asumissosiaalinen työ ja asunto ensin - periaate entistä vahvemmin osaksi syrjäytymisen torjuntaa. Ohjelmakaudella halutaan panostaa erityisesti asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn, asumisedellytysten parantamiseen sekä asunnottomuuden uusiutumisen torjuntaan. 2

4 2. Asunnottomat ja asunnottomuuden uhkaamat nuoret keitä he ovat? Asunnottomuuden koskettamat nuoret voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään, jotka on hyvä tunnistaa toimenpiteitä suunniteltaessa: 1. Nuoret, joiden asunnottomuus(uhka) liittyy ensisijaisesti vaikeuteen löytää soveltuvaa asuntoa kiristyneiltä vuokramarkkinoilta johtuen muun muassa korkeista vuokrista, pienistä tuloista, maksuhäiriömerkinnöistä tai syrjinnästä. Näiden nuorten auttamiseen riittää vuokraasunnon tarjoaminen ja tarvittaessa kevyt tuki ja neuvonta asumiseen liittyvissä kysymyksissä tai esimerkiksi apu vuokravakuuden maksamisessa. 2. Nuoret, joiden asunnottomuus(uhka) liittyy laajempaan syrjäytymiskehitykseen, jonka taustalla voi olla lapsuudenkodin ongelmia, elämänhallinnan vaikeutta sekä talous-, päihde- ja mielenterveysongelmia. Näiden nuorten kohdalla pelkkä asunnon tarjoaminen ei riitä, vaan he tarvitsevat asumisen onnistumiseksi räätälöityä tukea niin asumisessa kuin muillakin elämän alueilla. Vaikka edellä kuvattu kaksijako on yleisesti tunnistettu, on huomioitava, että nuoren tarpeiden tunnistaminen vaatii tarkempaa perehtymistä nuoren tilanteeseen. Nuorten polut eivät myöskään ole suoraviivaisia, vaan nuori saattaa liikkua eri kategorioiden välillä. Täsmällisiä tilastoja asunnottomien nuorten määrästä ei ole saatavilla. Asunnottomaksi määritellään ulkona, erilaisissa tilapäissuojissa ja yömajoissa olevat sekä laitoksissa asunnon puutteen vuoksi asuvat. Lisäksi asunnottomiksi luetaan tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asustavat ja kiertelevät. Asunnottomuustilastoihin ei sisällytetä nuoria, jotka asuvat vanhempiensa luona. Lähinnä kuntien erilaisiin asiakkuustietoihin perustuvan ARAn asuntomarkkinakyselyn mukaan Suomessa oli vuoden 2014 lopulla noin 1600 asunnotonta alle 25-vuotiasta nuorta. Heistä reilu 400 oli pitkäaikaisasunnottomia. Pitkäaikaisasunnottomalla tarkoitetaan henkilöä, joka on ollut asunnottomana yhtäjaksoisesti vuoden tai toistuvasti kolmen vuoden aikana, ja jonka tilanteen taustalla on sosiaalisia, taloudellisia tai terveyteen liittyviä syitä. Asunnottomista nuorista 63 prosenttia on pääkaupunkiseudun kolmessa suurimmassa kunnassa ja 44 prosenttia Helsingissä. Työryhmän ehdotukset koskevat myös asunnottomuuden uhan alla olevia nuoria, kuten aikaisemmasta asunnostaan irtisanottuja, häätöuhan alaisia, kavereiden luona asuvia, vuokravelallisia tai liian kalliissa asunnossa asuvia. Arvioiden mukaan tällä tavoin määriteltynä erittäin kiireellisessä asunnon tarpeessa olevia asunnottomia ja asunnottomuuden uhkaamia vuotiaita on pelkästään pääkaupunkiseudulla useita tuhansia (ks. lisätietoja liite 1.). 3

5 3. Työryhmän ehdotukset neljä keinoa nuorisoasunnottomuuden vähentämiseen 3.1. Monipuolisilla ratkaisuilla lisää asuntoja nuorten tarpeisiin Nuorisoasunnottomuuden merkittävin syy on nuorten tarpeita vastaavan asuntotarjonnan riittämättömyys. Suurin pula sopivista asunnoista on pääkaupunkiseudulla ja muilla kasvuseuduilla, joita nuorisoasunnottomuuden ongelma eniten koskettaa. Pääkaupunkiseudulla asunnottomien nuorten kannalta keskeinen asuntotarjonta koostuu valtion tukemasta vuokra-asuntokannasta. Tämän kannan riittämättömyydestä kertoo esimerkiksi se, että Helsingin kaupunki vastaanotti vuotiailta vuonna 2014 yli asuntohakemusta, joista erittäin kiireellisiksi luokiteltiin lähes 80 prosenttia. Hakijoista vain 4,5 % sai asunnon. Ehdotus 1. Asuntotarjonnan lisääminen ja monipuolistaminen Nuorten asuntotilanteen parantamiseen tarvitaan kasvavilla seuduilla sekä uusien asuntojen rakentamista että asuntojen hankintaa ja välivuokrausta olemassa olevasta asuntokannasta. Pääpaino on valtion tukemassa vuokra-asuntojen ja nuorisoasuntojen rakentamisessa, mutta lisäksi hyödynnetään yksityistä ja vapaarahoitteista vuokra-asuntojen tarjontaa (ks. ehdotus 2). Nuorisoasuntojen edullinen vuokrataso on perustunut pitkälti kuntien luovuttamiin tontteihin sekä ARAn myöntämiin avustuksiin, joiden avulla on kyetty turvaamaan pankkilainoituksesta riippumatta tuotantokustannusten kattamiseen tarvittava omarahoitusosuus. Määrällisenä tavoitteena tulee olla lähivuosina noin edullisen vuokra-asunnon lisäys ensisijaisesti pääkaupunkiseudulle. Nuorten asumista koskevista tavoitteista sovitaan yksityiskohtaisemmin valtion ja kaupunkien kanssa ja tavoitteet kirjataan sekä seuraaviin asunnottomuuden vähentämistä koskeviin aiesopimuksiin että maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskeviin MAL sopimuksiin. Nuorisoasuntoja rakennuttavien yhteisöjen mahdollisuus rahoittaa ja ylläpitää edullisten vuokra-asuntojen tuotantoa tulee turvata siten, ettei nykyistä nuorisoasuntojen rakentamiseen osoitettua ARAn investointiavustuksen tasoa (10 %) supisteta. Suositaan monimuotoisia ja hajautettuja ratkaisuja sekä tuetaan näitä tavoitteita vastaavia rakennus- ja kokeiluhankkeita, kuten esimerkiksi toimistorakennusten muuttamista edullisiksi asuinkohteiksi sekä kimppa- ja yhteisöasumisen kehittämistä. Tarvitaan myös kokeiluja, joissa nuoret voivat itse osallistua esimerkiksi nuorisoasuntojen korjaamiseen omaa taitotasoaan vastaavasti ja osana koulutusta tai työllistämistoimia 4.

6 Vastuutahot: YM, ARA, TEM, kunnat, yleishyödylliset yhteisöt Toimeenpano: AUNE -ohjelma, MAL-sopimukset, pilotti Kustannusarvio: 7.2 M /v neljän vuoden ajan (valtion investointiavustus ja korkotuki) Ehdotus 2. Yleishyödyllinen asunnon välivuokraus Uudistuotannon lisäksi myös olemassa oleva sekä julkinen että yksityinen asuntokanta pitää saada tehokkaampaan käyttöön. Tässä hyödynnetään kansainvälisiä esimerkkejä ja kokemuksia asuntojen välivuokrausmallin käytöstä vaikeasti asutettavien ryhmien kohdalla. Yleishyödyllisestä asuntojen välivuokrauksesta ja sen riskeistä laaditaan selvitys, jonka pohjalta käynnistetään yhteistyössä halukkaiden vuokra-asuntokantaa omistavien yhteisöjen kanssa pilottivaihe, jossa testataan mallin toimivuus ja taloudellinen kannattavuus. Hankkeessa etsitään keinoja, joilla yksityiset tai institutionaaliset vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen omistajat olisivat valmiita vuokraamaan asuntojaan asunnottomille nuorille ja heidän muodostamilleen yhteisöille. Mallissa etsitään molemminpuolisten hyötyjen kohtaamista, jossa nuoren intressissä on turvallinen ja kohtuuvuokrainen asuminen ja vuokranantajan intressissä vuokranmaksun varmuus ja huoneiston kunnon säilyminen pitkäaikaisessakin vuokrasuhteessa. YM ja ARA osoittavat rahoitusta selvitys- ja pilottivaiheen kustannuksiin. Selvitetään mahdollisuudet myöntää yksityiselle vuokranantajalle tai välivuokrausta harjoittavalle yleishyödylliselle yhteisölle pääomatuloja koskeva verovähennys mikäli asunto vuokrataan asunnottomalle nuorelle olennaisesti markkinavuokraa alemmalla hinnalla. Vastuutahot: YM, ARA, VM, TEM Toimeenpano: selvitysvaihe 4/2015, pilotti 9/2015 5/2016 Kustannusarvio:

7 Ehdotus 3. Asunnonsaannin helpottaminen Korkeat vuokrat ja vuokratakuut sekä nuorten yleistyvät maksuhäiriömerkinnät ja vuokravelat vaikeuttavat merkittävästi nuorten asunnon saantia. Asumistuessa hyväksyttävien asumismenojen enimmäismääriä nostetaan erityisesti yksinasuvilla, jotta voidaan vähentää tarvetta korvata asumismenoja toimeentulotuella ja parantaa edellytyksiä ottaa vastaan työtä. ARA-vuokra-asuntojen asukasvalintaa koskevia ARAn valtakunnallisia ohjeita tarkennetaan siten, että vuokravelat eivät estä asunnon saantia mikäli hakija toimittaa luotettavan tahon kanssa tehdyn tositteellisen maksusuunnitelman vuokra-asuntoja luovuttavalle taholle. Käynnistetään selvitys muun muassa vakuutusyhtiöiden ja vuokra-asuntojen omistajayhtiöiden kanssa luottotietonsa menettäneiden nuorten kotivakuutuksen saannin mahdollistamiseksi. Selvitetään olisiko tarkoituksenmukaista, että nuorisolain mukainen ilmoitusvelvollisuus laajennetaan koskemaan myös häädön saanutta tai häätöuhan alaista alle 25 -vuotiasta nuorta. Vastuutahot: STM, YM, OKM, ARA, vuokratalo- ja vakuutusyhtiöt Toimeenpano: Asumistuki, asukasvalintaopas, selvitys, nuorisolaki Kustannusarvio: Asumistuen korotus 6.0 M /v 3.2. Asunnottoman tai asunnottomuuden uhkaaman nuoren asumisen järjestäminen Nuoren tukeminen asumisen järjestämisessä voi tarkoittaa esimerkiksi apua asunnon ja asumisen tukien hakemisessa, akuutin majoituksen tai tuetun asumisen järjestämistä, vuokravelan maksusuunnitelmaa, asumisohjaajan palveluja sekä toimeentuloon ja talouteen liittyvää neuvontaa. Asumisen polut sekä asunnon lisäksi mahdollisesti tarvittavan tuen taso vaihtelevat nuorten erilaiset tilanteet ja taustat huomioiden. Yleisesti on havaittu, että nuoret eivät akuutissakaan asunnottomuustilanteessa hakeudu yleisiin asunnottomien palveluihin, vaan pyrkivät löytämään väliaikaista suojaa muulta. 6

8 Ehdotus 4. Asumiseen liittyvää ohjausta ja tukea matalankynnyksen periaatteella Asunnottoman tai asunnottomuuden uhkaaman nuoren tilanteeseen ja tarpeisiin voidaan moniammatillisessa palvelupisteessä rakentaa kokonaisvaltainen polku, jossa nuori saa oikea-aikaista ja omaan tilanteeseensa sopivaa tukea. Uuden sosiaalihuoltolain (voimaan ) mukaan erityistä tukea tarvitsevalla nuorelle nimetään omatyöntekijä, joka on kokonaisvastuussa nuoren palvelukokonaisuudesta ja tilanteen seurannasta. Asumisneuvonta on todettu toimivaksi ja kustannustehokkaaksi tavaksi puuttua hyvissä ajoin asumisen ongelmiin, tukea arjessa selviytymistä, ehkäistä naapurustolle aiheutuvia häiriöitä ja tätä kautta ehkäistä asunnottomuutta. Kansallisena tavoitteena tulee olla, että kaikissa suurimmissa kaupungeissa ja maakuntakeskuksissa on nuorille tarjolla asumiseen liittyvää yleistä neuvontaa ja asumisen ohjausta osana Ohjaamoja (ks. liite 1.) tai muita matalan kynnyksen palveluja. Palvelujen tulee olla tarjolla ilman ajanvarausta ja riippumatta palvelujärjestelmän asiakkuuksista. Nuorille tulee myös tarjota tarvittaessa yksilöllistä tukea ja ohjausta, jossa osana palvelukokonaisuutta selvitetään nuoren asuntotilanne, taloudellinen tilanne ja erityistarpeet asumiseen liittyen. Vapautuvien nuorten vankien asumispolkujen tehostamiseksi vahvistetaan yhteistyötä yhdyskuntaseuraamustoimistojen kanssa. Yhteistyö Ohjaamojen ja etsivän nuorisotyön välillä on myös tärkeää apua tarvitsevien nuorten tavoittamiseksi. Asumisneuvonnan tukemista jatketaan ja ARA ottaa vuoden 2016 asumisneuvontaavustuksen jaossa painopisteeksi nuorten asumisneuvontaan kohdistuvat hankkeet. Mahdollisen asumisen koordinaattorin palkkaamista, joka sijoittuisi Ohjaamoihin ensisijaisesti pääkaupunkiseudulle, voitaisiin alkuvaiheessa projektimuotoisesti avustaa OKM:n nuorisotoimialan nuorisotakuun varoista. Selvitetään, onko tarpeen perustaa akuutissa tilanteessa oleville nuorille pääkaupunkiseudun yhteinen palvelu- ja turvakeskus, eräänlainen yökoti, joka mahdollistaisi turvallisen yöpymisen sekä nuorten asunnottomien tavoittamisen ja eteenpäin ohjauksen. 7

9 Ehdotus 5. Nuoren polku turvattuun asumiseen Osana palvelukokonaisuutta etsitään sopiva ratkaisu nuoren asunnottoman tai asunnottomuusuhan alla olevan asumistilanteeseen. Ratkaisumallit voidaan jakaa karkeasti kolmeen: Itsenäinen asuminen on tarkoitettu nuorelle, joka on ainoastaan kohtuuhintaisen asunnon tarpeessa tai jolle itsenäinen asunto on jatkopolku väliaikaismajoituksesta tai tuetusta asumisesta. Itsenäisestikin asuvilla on oltava tarvittaessa mahdollisuus saada joustavasti kevyttä tukea ja neuvontaa asumisen onnistumisen takaamiseksi ja ongelmien kasautumisen estämiseksi. Kevyesti tuettu asuminen on tarkoitettu nuorelle, joka tarvitsee tukea asumisen onnistumiseksi ja sen jatkumiseksi. Tuettuun asumiseen voidaan siirtyä suoraan tai väliaikaisesta asumisratkaisusta. Tuki voi vaihdella arkisten asumisasioiden opastuksesta elämänhallintaan taitojen opastamiseen. Tässä vaiheessa olisi tärkeää mahdollistaa riittävä kotikäyntien ja muun lähiohjauksen määrä asumisen onnistumisen seuraamiseksi. Intensiivinen tuki tarvitaan pitkäaikaisesti asunnottomana olleelle tai muuten akuutissa asunnon tarpeessa olevalle nuorelle. Akuutissa tilanteessa tarvitaan usein väliaikainen asumisratkaisu ja sitä koskeva määräaikainen majoitus- tai vuokrasopimus, jonka aikana nuoren asumistilanteeseen etsitään kestävämpi ratkaisu. Pitkäaikaisasunnottomuuden hoidossa tarvitaan usein vahva kuntouttava tuki asumisen onnistumiseksi. Vastuutahot: YM, ARA, STM, OKM, kunnat Toimeenpano: ARAn asumisneuvonta-avustus 2016, Ohjaamot, Aune -ohjelma Kustannusarvio: Koordinaattorit (OKM, nuorisotakuun varat), tuki asumisen onnistumiseen 7.3 M /v 3.3. Asuminen osaksi nuorisotakuuta Nuorisotakuutyöryhmän loppuraportissa ( ) jatkosuositukset luokitellaan seuraavasti: 1) nuorisotakuun toteutuksen tulee olla pitkäjänteistä, 2) painopiste ennaltaehkäisevään työhön, 3) resurssien riittävyys, 4) nuorisotakuu kuuluu kaikille nuorille, 5) koulutusjärjestelmän kehittäminen ja 6) nuorilla on oltava mahdollisuus päästä kiinni työelämään. Nuorten asunnottomuuden torjunta nostetaan esille osana nuorisotakuu kuuluu kaikille nuorille -jatkosuositusta. Asunnon turvaaminen onkin perusedellytys nuoren kiinnittymiselle koulutukseen, työelämään ja yhteiskuntaan. Takuun ulottamisessa asumisen alueelle ei ole kyse subjektiivisen oikeuden osoittamisesta asuntoon, vaan pyrkimyksestä nuorten asumisen ongelmien ja asunnottomuuden määrätietoiseen torjumiseen. 8

10 Ehdotus 6. Nuorisotakuun kehittäminen Nuoren ohjaaminen asumisen polulle edellyttää asumistilanteen selvittämistä puheeksiottoa. Parhaisiin tuloksiin nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä päästään integroitujen palvelukokonaisuuksien avulla. Nuoren asunnottoman kannalta lisäarvona on se, että toimenpiteet tehdään määrätyn enimmäisajan puitteissa. Nuorisotakuuta kehitetään siten, että nuoren tullessa takuuseen kuuluvien palvelujen piiriin hänen asuntotilanteensa selvitetään ja asunnoton nuori ohjataan matalankynnyksen palveluihin ja turvattuun asumiseen johtavalle polulle. Vastuutaho: TEM, STM, OKM, YM, kunnat Toimeenpano: Nuorisotakuu Kustannusarvio: Vaikuttavuuden arvioinnin parantaminen Ehdotus 7. Sähköinen palvelu vaikuttavuuden arviointiin Asunnottomien nuorten asumispolkujen rakentaminen ja niiden vaikuttavuuden mittaaminen pyritään ottamaan pysyväksi osaksi matalan kynnyksen palveluja. Asumispolkujen vaikuttavuuden parantamiseksi kehitetään internet-selaimella käytettävä sähköinen palvelu tukemaan asiakastyötä, johtamista ja voimavarojen kohdentamista asunnottomuutta ehkäisevissä ja vähentävissä palveluissa. Palvelun tulee tukea dialogisen, motivoivan ja kokonaisvaltaisen asiakastyön työotteen kehittymistä ja tehdä reaaliaikainen palveluiden toimivuuden ja taloudellisten vaikutusten osoittaminen mahdolliseksi. Palveluun tallentuva tieto on nopeasti ja pienellä työpanoksella yhdistettävissä muihin vaikuttavuuden osoittamisessa tarvittaviin tietolähteisiin, kuten palveluiden ja euromääräisten tukien kustannustietoihin ja -tilastoihin. Sähköinen palvelu kehitetään ja pilotoidaan ensimmäisessä vaiheessa nuorille suunnatussa Ohjaamo -palvelussa Espoossa ja/tai Vantaalla sekä asunnottomuusuhan alla olevien lapsiperheiden tukityötä tekevässä Espoon Vastuutahot; YM, ARA, kaupungit, kolmas sektori Järjestöjen Yhteisö EJY ry:n Voimanpesä -projektissa. YM ja ARA tukevat palvelun Toimeenpano: kehitystyötä. Kustannusarvio: Vastuutaho: YM, ARA, kaupungit, kolmas sektori Toimeenpano: Pilotti Kustannusarvio:

11 4. Toimenpiteiden julkistaloudelliset vaikutukset Kahden tuhannen asunnottoman ja häädön uhkaaman nuoren pysyvän ja turvallisen asumisen järjestäminen maksaisi valtiolle ja kunnille yhteensä noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä muodostuu vuokra-asuntojen rakentamiseen sisältyvästä ARAn investointiavustuksesta ja lainojen korkotuesta, KELAn maksamasta asumistuesta omavastuuosuuden vähentämisen jälkeen sekä kunnan palvelutuottajalle maksamasta korvauksesta koskien nuorelle järjestettyä tukea asumisen onnistumiseen (kotikäynnit, edunvalvonta, kuntoutus, jne.). Tällä investoinnilla saavutetaan kuitenkin nuorta kohden noin euron säästö vuodessa verrattuna siihen, ettei nuorten asunnottomuuteen vakavammin puututa, vaan annetaan sen ajautua tilanteeseen, jossa tarvitaan yhä kalliimpia palveluita kuten sairaalahoitoa, päihdekatkaisua, mielenterveyspalveluita ja häätöjen jälkiselvittelyä. Viidensadan nuoren asunnottomuuden välttäminen tuottaa yhteiskunnalle 7,5 miljoonan euron vuosittaisen säästön. Investointi asunnottomuuden hoitamiseen maksaa siis itsensä takaisin noin kahdessa ja puolessa vuodessa. 10

12 Liite 1. PERUSTELUMUISTIO 1. Asunnottomat ja asunnottomuuden uhkaamat nuoret Suomalaiselle yhteiskunnalle on ominaista, että nuoret itsenäistyvät verrattain varhain; vain noin neljännes vuotiaista asuu vanhempiensa luona (Suomen virallinen tilasto, Perheet 2010: 6). Nuori joutuu asunnottomuusriskiin, jos tämä siirtyminen itsenäiseen asumiseen tapahtuu äkisti tai ilman, että nuori on saavuttanut itsenäisyyden vaatimia taitoja. Asunnottomuuteen johtavat tekijät ovat nuorten kohdalla hyvin samanlaisia kuin muillakin väestöryhmillä, kuten äkilliset elämänkriisit, ero parisuhteesta tai vuokrasuhteen päättyminen omasta tai itsestä johtumattomasta syystä. Myöhäisnuoruuteen liittyy kuitenkin myös asunnottomuusriskiä lisäävää elämän vakiintumattomuutta, muuttojen seuratessa muutoksia työ-, ja opiskelutilanteessa sekä parisuhteissa. Erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa asumiskustannukset ovat korkeat ja vuokramarkkinat kilpaillut asunnosta luopuminen tai sen menettäminen syystä tai toisesta muodostaa tutkimusten mukaan (esim. Kostiainen & Laakso 2015) asunnottomuusriskin. Asunnottomuus tai sen uhka koskettaakin yhä useammin sellaisia nuoria, jotka eivät muuten ole syrjäytymisvaarassa ja joiden kyky itsenäiseen elämään on hyvä. Puhutaankin elämän- ja asumistilanteen muutoksissa koetusta asunnonsaannin vaikeudesta, kitkaasunnottomuudesta. Esimerkiksi Helsingissä vailla vakituista asuntoa -kirjautuneina olleista nuorista noin puolella asunnottomuuden voidaan katsoa olleen kitka-asunnottomuutta, joka on ratkennut sopivan asunnon löydyttyä sukulaisten ja ystävien luona vietetyn jakson jälkeen (em.). Tähän ryhmään kuuluvien nuorten asunnonsaantivaikeuksien taustalla voivat olla esimerkiksi maahanmuuttajatausta, pienet tulot tai vanhempien tuen puute. Toinen tyypillinen asunnottomien nuorten ryhmä ovat syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, joilla asunnottomuus on usein jatkumoa jo vanhempien luona asuttaessa alkaneista ongelmista. Tutkimuksissa on voitu tunnistaa tiettyjä riskitekijöitä, jotka ennakoivat asunnottomuutta jo varhaisella iällä, ja jotka toistuvat samanlaisina eri maissa asunto- ja sosiaalipoliittisista eroista huolimatta. Näitä tekijöitä ovat muun muassa mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö, lintsaus, huono koulumenestys, käytöshäiriöt, äidin alhainen koulutustaso ja ongelmalliset kotiolot (Fröjd et al 2015; Josefsson 2007). Esimerkiksi Fröjdin ja kumppaneiden (2012) tekemässä tutkimuksessa todettiin, että nuoren aikuisen asunnottomuutta ennakoivat jo peruskoulun yhdeksännellä luokalla monet heikkoa psykososiaalista selviytymistä kuvaavat seikat, jotka vaatisivat aikaista puuttumista ja ennaltaehkäiseviä toimia. Osalla asunnottomista nuorista on taustalla lastensuojeluasiakkuus ja huostaanotto, jonka jälkihuoltona järjestetty tukiasuminen on epäonnistunut. Lehtosen ja Salosen tutkimuksessa (2008) tunnistettiin kaksi asunnottomia nuoria yhdistävää tekijää. Ensimmäinen on puutteelliseksi jäänyt koulutus. Koulutuksen puuttuessa työllistyminen on vaikeaa, mikä kaventaa mahdollisuuksia asuntomarkkinoilla. Taloudellinen niukkuus yhdistettynä talouden hallintaongelmiin johtaa helposti myös velkaantumiseen ja luottotietojen menetykseen. Toinen yhteinen tekijä ovat erilaiset lapsuudenkodin ongelmat, joiden vuoksi paluu lapsuudenkotiin ei ole asunnottomaksi jouduttaessa mahdollista. Asunnottomaksi joutuneet nuoret pääsevätkin yleisemmin takaisin vakaaseen asumiseen läheistensä avulla, kun taas asunnottomien palveluihin joutuvat turvautumaan yleensä ne nuoret, joilla tätä tukiverkkoa ei ole (Kostiainen & Laakso 2015). 11

13 Täsmällisiä tilastoja asunnottomien nuorten määrästä ei ole saatavilla. Lähinnä kuntien erilaisiin asiakkuustietoihin perustuvan ARAn asuntomarkkinakyselyn mukaan Suomessa oli vuoden 2014 loppupuolella noin 1600 asunnotonta alle 25-vuotiasta nuorta. Luku on ollut muutaman huippuvuoden jälkeen laskussa ja palaamassa takaisin 2000-luvun alun tasolle (kuva 1.) Kuva 1. Asunnottomuus eri kohderyhmissä (Asunnottomat 2014). Yksi tapa arvioida nuorisoasunnottomuuden laajuutta on väestötietojärjestelmän vailla vakinaista asuntoa oleviksi kirjautuneiden määrän kautta. Vailla vakinaista asuntoa olevien ryhmä kuvaa asunnottomuutta laajassa merkityksessään, joka kattaa osittain myös epävarman asumisen. Se on rekisterikäsite, joka perustuu henkilöiden omaan ilmoitukseen, eikä henkilöiden todellista asumistilannetta voida tarkistaa. Oletettavasti suurin ryhmä vailla vakituista asuntoa olevista koostuu sukulaisten ja tuttavien luona asuvista asunnottomista. Tällaisen piiloasunnottomuuden on arvioitu koskettavan erityisesti nuoria. (Kostiainen & Laakso 2012.) VVA-kirjautuneet sisältää henkilöitä, joiden kirjaus ei johdu asunnonpuutteesta (esim. ulkomailla oleilevat), ja toisaalta osa asunnottomista jää kirjauksen ulkopuolelle (ks. Kostiainen & Laakso 2015). Vuoden 2010 lopulla vailla vakituista asuntoa olevaksi oli Helsingissä kirjautunut noin vuotiasta nuorta (Kostiainen & Laakso 2012). Tutkimusten (Kostiainen & Laakso 2015) perusteella voidaan päätellä, että heistä noin reilulla 1500 kirjautuminen johtuu vakinaisen asunnon puutteen tai asunnon löytämisen vaikeudesta. Työryhmän ehdotukset koskevat myös asunnottomuuden uhan alla olevia nuoria, kuten aikaisemmasta asunnostaan irtisanottuja, häätöuhan alaisia, kavereiden luona asuvia, vuokravelallisia tai liian kalliissa asunnossa asuvia. Arvioiden mukaan tällä tavoin määriteltynä erittäin kiireellisessä asunnon tarpeessa olevia asunnottomia ja asunnottomuuden uhkaamia vuotiaita on pelkästään pääkaupunkiseudulla useita tuhansia. 12

14 2. Nuorten tarpeita vastaava asuntotarjonta Erot kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnassa ovat kaupunkien välillä suuria. Maakuntakeskuksissa vuokra-asuntotarjonta on usein riittävää, mutta asunnottomuuden hoidossa tarvitaan tukiresurssien ja asumisen onnistumiseen kohdistettavien toimien vahvistamista. Pula edullisista vuokra-asunnoista koskettaa Suomessa lähinnä pääkaupunkiseutua ja muutamia muita suurimpia kasvukeskuksia, kuten Tamperetta. Pääkaupunkiseutua on syytä käsitellä asunnottomuuskysymyksissä omana, muista kaupunkiseuduista eroavana kokonaisuutena, jossa huomioidaan myös seutuun ympäryskunnista, muualta Suomesta ja ulkomailta kohdistuva muuttoliike. Väestön kasvun ja asuntotarjonnan kohtaamattomuus on johtanut pääkaupunkiseudulla hintatason nousuun ja kovenevaan kilpailuun vuokra-asunnoista. Asunnon löytäminen on kiristyneessä tilanteessa erityisen haasteellista nuorille, maahanmuuttajille, työttömille ja maksuhäiriömerkinnän saaneille (Kostiainen & Laakso 2015). Yksinasuvien asumismahdollisuuksia heikentää myös perheasuntojen suhteellisen suuri osuus ARA-kannasta. Valtion tukemalla vuokra-asuntokannalla on etenkin kasvuseuduilla suuri merkitys asunnottomien nuorten asuttamisessa. Merkittävä osuus tästä kannasta on kuntayhtiöiden omistuksessa, ja muita keskeisiä omistajatahoja ovat yleishyödylliset yhteisöt, kuten VVO, Y- säätiö, Alkuasunnot, Nuorisosäätiö, Setlementtiasunnot, Helsingin diakonissalaitos ja Sininauha-Asunnot. Koko Suomessa nuoriso-asuntoyhtiöiden omistuksessa olevia asuntoja on yhteensä noin Lisäksi opiskelija-asuntoja on noin Nuorille tarkoitettua tuettua asumista ja tukiasuntoja on muun muassa Nuorisosäätiöllä, Nuorisoasuntoliitolla, Nuorten Ystävät ry:llä, Silta-valmennuksella sekä eri setlementeillä. Valtion tukeman kannan riittämättömyydestä etenkin pääkaupunkiseudulla kertoo, että vuoden 2014 lopussa ARA-vuokra-asuntoa jonotti seudun kolmessa suurimmassa kunnassa noin kotitaloutta, joista 42 prosenttia luokiteltiin erittäin kiireellisessä asunnontarpeessa oleviksi. Kaikista hakijoista, samoin kuin ARA-vuokra-asunnon saaneista, noin 30 % oli alle 25-vuotiaita. Pelkästään Helsingissä nuoret ( vuotiaat) jättivät kaupungille yli asuntohakemusta vuonna Näistä lähes 80 % luokiteltiin erittäin kiireellisiksi ja vain 4,5, % johti asunnon saamiseen. 3. Toimenpide-ehdotusten perustelut 3.1. Monipuolisilla ratkaisuilla lisää asuntoja nuorten tarpeisiin (ehdotukset 1-3) Riittävän suuri asuntotuotannon kokonaismäärä edesauttaisi merkittävästi asuntomarkkinoilla heikoimmassa asemassa olevien tilanteen helpottamista. Kaiken kaikkiaan asuntotuotannon nopea lisäys ei kuitenkaan ole kovin realistinen tavoite. Tämän vuoksi myös olemassa oleva sekä julkinen että yksityinen asuntokanta pitää saada tehokkaampaan käyttöön. Esimerkiksi Kostiaisen ja Laakson tutkimuksen (2015) perusteella yksityiset vuokramarkkinat ovat keskeinen sijoittumismuoto vailla vakinaista asuntoa olleille nuorille, mutta hintataso, vuokratakuut ja luottotietohäiriöt asettavat usein esteitä asunnon saamiselle. 13

15 Iso-Britanniassa ja Irlannissa on viime vuosina syntynyt yhteiskunnallisia vuokra-asuntojen va litykseen erikoistuneita yrityksia (local tai social lettings agencies), jotka hankkivat asunnottomille asuntoja yksityisilta vuokra-asuntomarkkinoilta. Na ma yritykset tarjoavat yksityisille vuokranantajille apua kaikissa vuokrasuhteeseen liittyvissa ongelmissa ja takaavat vuokranmaksun. Ta lla tavoin on saatu parannetuksi yksin ela vien, runsaasti tukea tarvitsevien asunnottomien asemaa yksityisilla vuokra-asuntomarkkinoilla. Suomessakin on näyttöä siitä, että yksityiseltä vuokrasektorilta on saatavissa asuntoja vaikeasti asutettaville ryhmille. Esimerkiksi vuonna % Helsingin kaupungin asumisneuvojien asiakkaista sijoittui yksityisen vuokranantajan omistamaan asuntoon. Yksityiset vuokranantajat ovat kokeneet asumiseen liittyvän neuvonnan luovan heille turvallisempaa asuntojen vuokraustoimintaa tilanteissa, joissa asunnoton hakee asuntoa. Asumiseen liittyvällä neuvonnalla tuleekin olla tärkeä rooli myös yleishyödyllistä asunnon välivuokrausmallia (ehdotus 2.) pilotoitaessa. Työntekijän tulee olla tavoitettavissa pienissäkin ongelmissa, jolloin hän ottaa yhteyttä asiakkaaseen ja selvittää tilanteen. Vuokranantajalle voidaan myös tarjota palvelua vuokranmaksun seurantaan. Asuntotarjonnan lisäämiseksi ja monipuolistamiseksi on pyrittävä etsimään ja kokeilemaan uudenlaisia ratkaisuja. Tyhjien toimisto- ja muiden tilojen muuttamista asumiskäyttöön tulisi kehittää ja tukea. Esimerkiksi Helsingissä oli vuonna 2013 tyhjää toimistotilaa 9,8 prosenttia tilakannasta, kun markkinoiden toimivuuden kannalta normaali vajaakäyttöaste olisi 5 6 prosenttia. Vajaakäytön uskotaan myös kasvavan lähivuosina (Toimitilamarkkinat ). Uusien asumisratkaisujen pohdinnassa tulee kuitenkin aina huomioida elinkaarikestävyys, sosiaalinen kestävyys sekä asumisen perusvaatimusten täyttyminen. Myös kimppa- ja yhteisöasuminen on nähty yhtenä ratkaisuna nuorten asuntopulaan sekä keinona tukea itsenäisen elämän aloittamista (Helamaa & Pylvänen 2012). Yhteis- ja kimppaasuminen voi olla myös yksi vastaus vallitsevaan tilanteeseen, jossa (ARA-asuntokannan) huoneistokoko ei enää asuntokuntien pienentymisen seurauksena kaikilta osin vastaa kysyntää. Uusia ratkaisuja perinteiseen soluasumismalliin kuitenkin tarvitaan, sillä nuorten asumistoiveita koskevassa kyselyssä ainoastaan alle 30 prosenttia vastaajista piti soluasumista ennestään tuntemattomien kanssa itselleen sopivana. Suurin osa kuitenkin näki kimppa-asumisen hyvänä keinona asumiskustannusten pienentämiseen ja hieman yli puolet vastaajista koki kimppakämpässä kavereiden kanssa asumisen hyvänä vaihtoehtona itselleen (Kilpeläinen et al. 2015). Asuntotarjonnan lisäämisen ohella tulee poistaa asunnon saamisen esteitä sekä parantaa asukkaiden kykyä asua ja säilyttää asunto. Asumisneuvonta on todettu yhdeksi toimivaksi ja kustannustehokkaaksi tavaksi puuttua hyvissä ajoin asumisen ongelmiin, tukea asukkaan arjessa selviytymistä, ehkäistä naapurustolle aiheutuvia häiriöitä ja tätä kautta ehkäistä asunnottomuutta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin asumisneuvontaraportin (2013) mukaan Helsingissä peruttiin asumisneuvontatyöllä vuonna 2012 peräti 107 oikeuteen edennyttä häätöä. Kaupungin laskelmien mukaan säästöt vuoden aikana yhden asumisneuvojan työpanoksesta olivat kansantaloudelle noin ja julkistaloudelle noin Nuorten maksuhäiriömerkinnät ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina. Takuu-Säätiön mukaan noin 23 prosentilla vuotiaista oli maksuhäiriömerkintä vuonna Maksuhäiriömerkinnät (erityisesti jos ne aiheutuvat maksamattomista vuokrista) 14

16 vaikeuttavat huomattavasti vuokra-asunnon saamista. Tällä hetkellä ARAn asukasvalintaopas linjaa, että jos asukasvalinnan perusteet (asunnontarve, tulot ja varallisuus) täyttyvät, ei luottotiedoissa olevien maksuhäiriöiden tule olla esteenä asunnon osoittamiselle ainakaan silloin, jos ne ovat vähäisiä tai hakijan maksuhäiriöhistorian perusteella voidaan arvioida, etteivät maksujen laiminlyönnit ole toistuvia. Kuitenkin jos hakijalla on vuokrarästejä sille vuokranantajalle, jolta hän hakee uutta asuntoa, ei oppaan mukaan ole kohtuullista edellyttää, että hänen kanssaan olisi uudelleen tehtävä vuokrasopimus. Jos tällaisen hakijan asuntotilannetta ei saada muuten hoidetuksi, ohjeistetaan oppaassa seuraavaan menettelyyn: sosiaaliviranomaisten kanssa on neuvoteltava jälleenvuokrasopimuksen tekemisestä asunnosta tai kunnan maksusitoumuksen antamisesta. Hakija voisi myös hakea ennalta ehkäisevää toimeentulotukea vuokrarästien maksamiseen. Jos kyseessä on vuokrarästi edelliselle vuokranantajalle, hakija voisi myös tehdä sopimuksen tämän kanssa rästien maksamisesta. Joissakin tapauksissa saattaa olla perusteltua, että hakijan kanssa tehdään määräaikainen vuokrasopimus. Käytännöt kentällä ovat tällä hetkellä ARAn asukasvalinnoista vastaavan ylitarkastajan mukaan maksuhäiriö- ja vuokravelkatapauksissa vaihtelevia, mikä asettaa eri paikkakunnilla asuvat eriarvoiseen asemaan asunnon haussa. Osa kunnista on myös ilmaissut haluttomuutensa esimerkiksi jälleenvuokrasopimuksiin. Moni vuokranantaja edellyttää vuokralaiselta myös kotivakuutuksen hankkimista, ja kotivakuutuksen puuttuminen voi olla vuokra-asunnon saannin este. Tällä hetkellä vakuutusyhtiöllä on kuitenkin vakuutussopimuslain 6 perusteella oikeus kieltäytyä kotivakuutuksen myöntämisestä hakijalle Asunnottoman tai asunnottomuuden uhkaaman nuoren asumisen järjestäminen (toimenpide-ehdotukset 4-5) Nuorten parissa työskentelevien viranomaisten mukaan nuorille on tälläkin hetkellä tarjolla erilaisia asumisen palveluja ja asumiseen liittyvää neuvontaa, mutta eri toiminnot ovat monissa kaupungeissa hajallaan ja osa niistä vaatii esimerkiksi sosiaalitoimen asiakkuutta. Yleistä neuvontaa ja ohjausta asumisasioissa tulisikin tarjota nuorille osana matalan kynnyksen palvelupisteitä, jotka olisivat kaikille avoimia, leimaamattomia sekä helposti lähestyttäviä, ja joihin nuori voisi hakeutua ilman lähetettä tai ajanvarausta. Tällaisten yhden luukun palvelukonseptien on todettu olevan usein myös kustannustehokkaita (Aaltonen et al. 2015). Kevään 2015 aikana 13 paikkakunnalla ollaan ESR-rahoituksella käynnistämässä Ohjaamo - toimintaa, joka laajenee vuoden loppuun mennessä arviolta kahdenkymmenenviiden Ohjaamon verkostoksi. Ohjaamomallia kehitetään osana nuorisotakuun kokonaisuutta. Ohjaamo on nuorten alle 30-vuotiaiden matalan kynnyksen palvelupiste, jonka toimintamalli rakentuu monialaisesti tietoa, neuvontaa, ohjausta ja tukea tarjoavasta Ohjaamosta, eri hallinnonalojen peruspalveluista sekä laajasta yhteistyöverkostosta. Ohjaamon avoin toimintamalli kannustaa nuoria ottamaan yhteyttä oman tilanteensa selvittelemiseksi myös ilman lähettävää yhteistyötahoa. 15

17 Ohjaamot muodostavat matalan kynnyksen palvelukokonaisuuden, jonka osana nuoren asumiseen liittyvää ohjaamista voidaan luontevasti pilotoida. Asumisen liittämisestä osaksi vastaavanlaisia palvelupisteitä on jo olemassa esimerkkejä esimerkiksi Oulusta (Byströmin talo). Liitettäessä uusia elementtejä Ohjaamo-konseptiin on huomioitava, että toimiakseen tällaiset moniammatilliset matalan kynnyksen toimipisteet edellyttävät riittäviä työntekijäresursseja sekä työntekijöiden jatkuvaa koulutusta, ei vain yhdellä, vaan monella palvelusektorilla (ks. esim. Aaltonen et al. 2015). Selvitysten mukaan (esim. Aaltonen et al. 2015) yhden luukun -palvelumalli ei kuitenkaan näyttäydy täysin ongelmattomana varsinkaan nuorten näkökulmasta. Tärkeämpänä korostuu, että yksi ja sama henkilö olisi vastuussa nuoren palvelukokonaisuudesta. Yhden luukun ja erityisesti yhden henkilön palvelut saattaisivat madaltaa henkistä asiointikynnystä, edesauttaa luottamuksen syntymistä asiakassuhteessa ja helpottaa asiakastietojen yhteiskäyttöä sekä tiedon siirtämistä. Yhteyshenkilö-/rinnallakulkijamallin sisällyttäminen nuoria koskevaan työhön matalan kynnyksen palvelupisteiden oheen onkin tärkeää. Linkitys Ohjaamon ja sosiaalihuoltolaissa velvoitetun omatyöntekijämallin välillä muotoutuu Ohjaamo -toiminnan käynnistyessä ja edetessä sekä uuden sosiaalihuoltolain astuessa voimaan tältä osin Tietoa hyvistä käytännöistä on syytä jakaa kaupunkien välillä. Yhteistyö etsivän nuorisotyön kanssa on myös tärkeää apua tarvitsevien nuorten tavoittamiseksi Asuminen osaksi nuorisotakuuta (toimenpide-ehdotus 6) Nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen inhimilliset ja kansantaloudelliset perusteet ovat painavia. Sosiaali-, terveys-, koulutus- ja työllisyyspalveluja koskeva tutkimustieto osoittaa, että parhaisiin tuloksiin nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä päästää integroitujen palvelukokonaisuuksien avulla. Satunnaisesti tarjottavat yksittäiset palvelut johtavat harvoin irti syrjäytymiskierteestä. (Tuusa et al. 2014: 11.) Nuorisotakuuta 1 koskevissa selvityksissä ja raporteissa (mts., Nuorisotakuu työryhmän 2015) on todettu, että nykyinen nuorisotakuun malli on liian koulutus- ja työpainotteinen, ja muun muassa nuorten asumisasioiden koetaan jääneen huomioitta. Asumisen näkökulman sisällyttäminen osaksi nuorisotakuuta ja muita syrjäytymistä ehkäiseviä toimenpiteitä tukee näiden toimien onnistumista, sillä turvattua asumista voidaan pitää perusedellytyksenä nuoren kokonaisvaltaiselle yhteiskuntaan kiinnittymiselle (ns. Asunto ensin -periaate). Toisaalta nuoren integrointi koulutukseen ja työelämään toimii tehokkaasti asunnottomuutta ennaltaehkäisevänä tekijänä. Tutkimusten mukaan opintojen keskeytyminen on tavallinen taustatekijä asunnottomilla nuorilla aikuisilla (Josefsson 2007, Pakarinen 2011). Kouluttamattomuus kasvattaa riskiä työttömyydelle, pienituloisuudelle sekä velkaantumiselle ja vaikeuttaa täten nuoren mahdollisuuksia asuntomarkkinoilla. Kun nuorisotakuu ulotetaan asumisen alueelle, on syytä välttää katteettomien lupausten antamista puhumattakaan siitä, että kyse olisi subjektiivisen oikeuden osoittamisesta 1 Nuorten työllisyyden edistämiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävä nuorisotakuu on yksi pääministeri Kataisen hallituksen ohjelman kärkihankkeista. Nuorisotakuu tarkoittaa, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Nuorisotakuu tuli täysimääräisesti voimaan vuoden 2013 alusta. 16

18 asuntoon. Tämän vuoksi työryhmä esittää, että ei lähdetä liikkeelle asunnon tarjoamisesta, vaan nuoren asuntotilanteen selvittämisestä. Nuoren asunnottoman kannalta lisäarvona on se, että tämä tehdään määrätyn enimmäisajan puitteissa. 4. Toimenpide-ehdotuksiin liittyvä lainsäädäntö Perustuslaki Perustuslain 19 :n 1 momentti oikeudesta välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon sisältää sitä koskevan hallituksen esityksen (HE 309/1993 vp) mukaan myös mahdollisuuden sellaiseen asumiseen, joka on edellytyksenä henkilön terveyden ja elinkyvyn säilymiselle. Julkisen vallan tehtävä on perustuslain 19 :n 4 momentin nojalla edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Säännös ei kuitenkaan turvaa tätä oikeutta subjektiivisena oikeutena. Oikeutta asuntoon kaikille kuuluvana yksilöllisenä oikeutena ei ole turvattu Suomessa myöskään tavallisen lain tasoisin säännöksin. Kuitenkin vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/87), lastensuojelulain (1302/2014) ja sosiaalihuoltolain (1301/2014) säännöksillä oikeus asumiseen on säädetty eräissä erityistilanteissa yksilön subjektiiviseksi oikeudeksi. Asukasvalinta ARA-vuokra-asuntoihin Vuokratalon omistajan on valittava asukkaat valtion tuella rakennettuihin vuokra-asuntoihin aravarajoituslain 4a -4 c :ien, vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain (ns. uusi korkotukilaki) 11 a -11 c :ien sekä asukkaiden valinnasta arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti. Säännösten mukaan asukasvalinnassa etusijalle on asetettava asunnottomat ja muut kiireellisimmässä asunnon tarpeessa olevat, vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijaruokakunnat. Tästä etusijajärjestyksestä voidaan poiketa yksittäistapauksessa, jos se on perusteltua hakijaruokakunnan erityisolosuhteet, paikkakunnan vuokra-asuntotilanne taikka vuokratalon tai asuinalueen asukasrakenne huomioon ottaen. ARAn arava- ja korkotukivuokra-asuntojen asukasvalintaoppaan mukaan asunnontarpeen kiireellisyyttä arvioitaessa on syytä ottaa huomioon kunnan erityistilanne ja erilaisessa asunnontarpeessa olevien henkilöiden lukumäärä sekä se, kenellä hakijoista on heikoimmat edellytykset muun asunnon saantiin. Opas antaa kiireellisyyden arvioinnin avuksi seuraavan luokittelun, jota se suosittelee käytettävän joustavasti: 1) Kaikkein kiireellisimmässä asunnontarpeessa on esimerkiksi hakija, joka on asunnoton tai vastaavassa tilanteessa oleva. Asunnottomaksi katsotaan henkilö, joka - asuu ulkona - asuu asunnoksi kelpaamattomissa tiloissa - asuu yömajassa tai vastaavassa tilapäisluonteisessa majoituksessa - asuu laitoksessa asunnon puutteen vuoksi tai jonka laitoksesta pääsyn esteenä on asunnon puuttuminen tai - asuinolosuhteiltaan on rinnastettavissa edellä mainittuihin olosuhteisiin Lisäksi erittäin kiireellisessä asunnontarpeessa voidaan katsoa olevan mm. hakijan, 17

19 - joka on viranomaisen päätöksellä ilman omaa syytään velvoitettu muuttamaan asunnostaan - joka jää asunnottomaksi asunnon purkamisen vuoksi tai - jonka asunto on erittäin ahdas - joka on muuttamassa paikkakunnalle, josta on saanut työpaikan. 2) Kiireellisessä asunnontarpeessa olevana voidaan pitää mm. hakijaruokakuntaa - joka on irtisanottu nykyisestä asunnostaan - jonka asunnon järjestäminen vapauttaa sosiaalihuollon tukiasuntopaikan - joka on tuomittu avioeroon tai tuomioistuimen päätöksellä määrätty lopettamaan yhteiselämä ja erilleen muuttamisen esteenä on asunnon puuttuminen tai - joka on perheetön ja vailla itsenäistä asuntoa Sosiaalihuoltolaki Uuden sosiaalihuoltolain 2 yleisperusteluissa aikuissosiaalityö määritellään aikuisikäisille suunnatuksi, suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi sosiaalityöksi muun muassa työllistymisen tukemiseen, asumisen tai toimeentulon järjestämiseen. Aikuissosiaalityöhön sisältyy myös nuorten kanssa tehtävää työtä. Lakiesityksen perusteluissa kuvataan, miten aikuissosiaalityötä on viime vuosina tehty enenevässä määrin myös asumisen ja työllistämisen tukemisessa. Sosiaalihuoltolain mukaan kunnallisten viranomaisten on yhteistyössä seurattava ja edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä (Sosiaalihuoltolaki 9 ). Sosiaalipalveluja on järjestettävä muun muassa asumiseen liittyvään tuen tarpeeseen (11 ). Asumisen järjestämiseen liittyvällä tuen tarpeella tarkoitetaan tilanteita, joissa henkilöltä puuttuu asunto tai hän on vaarassa menettää sen taikka hän ei pysty asumaan asunnossaan tai hänen asuinoloissaan on merkittäviä puutteita. Tukea tarvitaan, koska henkilö ei kykene itse tai asumisen järjestämiseen ensisijassa velvollisten asuntoviranomaisten tuella järjestämään itselleen kohtuullisia asuinoloja tai korjaamaan asuinoloissaan olevia puutteita (11 2 mom). Pykälän mukaan tuettu asuminen on tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat tukea itsenäiseen asumiseen tai itsenäiseen asumiseen siirtymisessä. Tuettua asumista käytetään nykyisin tukimuotona muun muassa lastensuojelun jälkihuollossa olevilla nuorilla. Tarkoitus on, että tuetussa asumisessa asumista tukevat palvelut muodostavat palvelukokonaisuuden, joka muodostetaan yksilöllisesti asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Ehdotetun pykälän mukaan tuettua asumista voidaan järjestää siten, että asunto on hankittu itsenäisesti tavanomaisesta asuntokannasta ja sinne tuodaan asiakkaan tarvitsema tuki ja palvelut tai hän saa ne muualta tai siten, että asunto ja palvelut ovat kiinteä kokonaisuus. Uudessa sosiaalihuoltolaissa (76 a ), on myös pyritty selkeyttämään jälkihuollossa olevan nuoren asumiseen liittyvä säännöstä korvaamalla lastensuojelulakiin liittyvää pykälä (35 2 mom) siten, että siitä kävisi selvemmin ilmi nuoren subjektiivinen oikeus mainittuihin tukitoimenpiteisiin, mikäli hänen kuntoutumisensa tai kunnon ylläpitäminen sitä 2 Tässä viitataan uuteen sosiaalihuoltolakiin (1301/2014), joka astui voimaan suurilta osin sekä sen perusteluihin hallituksen esityksessä eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ( &f=word),

20 edellyttäisivät. Sosiaalihuoltolain pykälän mukaan kunnan on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto, kun riittämätön toimeentulo, puutteelliset asumisolot tai asunnon puuttuminen ovat olennaisena esteenä jälkihuollon piirissä olevan lapsen tai nuoren kuntoutumiselle. Lastensuojelun asiakkaana olleelle nuorelle voidaan järjestää jälkihuoltoa, vaikka häntä ei olisi aiemmin sijoitettu kodin ulkopuolelle tai sijoitus olisi kestänyt alle puoli vuotta. Sosiaalihuoltolaissa säädetään myös omatyöntekijästä (42 ). Pykälän mukaan sosiaalihuollon asiakkaalle on nimettävä asiakkuuden ajaksi omatyöntekijä, jolla tulisi olla asiakkaan palvelukokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen sosiaalihuollon ammatillisista kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa tarkoitettu kelpoisuus. Lain perustelujen mukaan omatyöntekijän tulisi hoitaa tehtävänsä asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Joillekin asiakkaille omatyöntekijän tärkein tehtävä voisi olla se, että asiakas tietäisi kehen voi olla yhteydessä, jos jotakin sattuu tai asiakas tarvitsee tietoa omista palveluista. Omatyöntekijän tulisi tukea asiakasta tämän omien ja asiakassuunnitelmassa asetettujen tuen tarpeisiin vaikuttavien tavoitteiden saavuttamisessa sekä omien voimavarojen vahvistamisessa ja käyttämisessä. Omatyöntekijä voisi myös seurata, kuinka palveluilla ja tukitoimilla vaikutetaan ja vastataan asiakkaan tuen tarpeisiin. Omatyöntekijä voisi myös neuvoa ja ohjata asiakasta palvelujen ja tukitoimien hakemiseen liittyvissä asioissa. Sosiaalihuoltolaissa säädetään lisäksi sosiaalisesta kuntoutuksesta (17 ), jolla tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittumista työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään näiden keskeyttämistä. Lakiesityksen perustelujen mukaan nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan täten nuorisotakuun toteuttamista. Perusteluihin on kirjattu, että lakiin sisältyvä nuorisopalvelutakuu koostuu omatyöntekijän työstä, palvelutarpeen arvioinnista sekä nuorille kohdennetusta sosiaalisesta kuntoutuksesta. Tavoitteena on yhden luukun kautta toteutuva palvelu, jonka kautta nuori saa tarvitsemansa moniammatillisen tuen kunnes sosiaalipalvelujen tarvetta ei enää ole. Lähtökohtana on mahdollisimman tehokas lyhytaikainen tuki kuitenkin niin, että turvataan pidempiaikaiset palvelut niitä tarvitseville. Sosiaalisen kuntoutuksen toimintamallina on eri sektoreiden osaamisen hyödyntäminen toimivan asiantuntijaverkoston yhteistoiminnalla, ja toiminta toteutetaan tarpeen mukaisesti yhteistyössä nuorisotoimen, terveystoimen, opetustoimen, työ- ja elinkeinohallinnon sekä järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Yksittäisten projektien sijaan tuki muodostaa jatkumon, jossa tuki räätälöidään nuoren tarpeiden mukaisesti. Sosiaalihuoltolaissa säädetään myös monialaisesta yhteistyöstä (41 ). Pykälän mukaan palvelutarpeen arvioimiseksi, päätösten tekemiseksi ja sosiaalihuollon toteuttamiseksi toimenpiteestä vastaavan sosiaalihuollon viranomaisen on huolehdittava siitä, että käytettävissä on henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävästi asiantuntemusta ja osaamista. Jos henkilön tarpeiden arviointi ja niihin vastaaminen edellyttävät sosiaalitoimen tai muiden viranomaisten palveluja tai tukitoimia, on näiden tahojen osallistuttava toimenpiteestä vastaavan työntekijän pyynnöstä henkilön palvelutarpeen arvioinnin tekemiseen ja asiakassuunnitelman laatimiseen. 19