Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 332/2002 vp Joensuun keskussairaalan henkilöstöpoliittiset linjaukset Eduskunnan puhemiehelle Sanomalehti Karjalaisessa tiistaina 9 päivänä huhtikuuta 2002 olleessa henkilöstöryhmien yhteisessä kirjoituksessa todetaan: "Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin ylihoitajat ja henkilöstöpäällikkö ovat antaneet ymmärtää, ettei koulutason hoitohenkilökunta enää jatkossa kelpaa työntekijöiksi ja vanhamuotoinen opistotasoinenkin koulutus on kyseenalaistettu. Jopa vuosia sijaisena toimineet mielenterveys-, perus- ja lastenhoitajat sekä lääkintävahtimestarit aiotaan syrjäyttää tulevissa valinnoissa, vaikka uusi työlainsäädäntö vakinaistamisesta on heidänkin puolellaan. Myös talossa jopa toistakymmentä vuotta sijaisena olleita sairaanhoitajia ei haluta vakinaistaa, koska heillä ei ole tutkintoa ammattikorkeakoulusta ja he ovat liian "vanhoja" onko työnantaja ymmärtänyt työlainsäädännön pykälät ikärasismista oikein? Näitä suunnitelmiaan työnantaja perustelee taloudellisuudella. Mistään säästöistä ei kuitenkaan ole näyttöä syntynyt, vaikka henkilöstörakennetta on muutettu yksiportaiseen suuntaan jo useiden vuosien ajan ja koulutason hoitohenkilökuntaa on jäljellä alle puolet entisestä. Valtioneuvosto on hyväksynyt hoitoalalle sairaanhoitajista ja lähihoitajista muodostuvan kaksiportaisen koulutusrakenteen. Tämän on näyttävä terveydenhuollon työpaikoilla vastaavasti kaksiportaisena henkilöstörakenteena. Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden työpaikkojen on säilyttävä myös erikoissairaanhoidossa. Jos ylihoitajien visio vain nuorista amk-sairaanhoitajista työntekijöinä tulevaisuudessa toteutuu, niin onko järkevää hoitaa kaikki perustehtävätkin suuremmilla palkkakustannuksilla? Missä on taloudellisuus, kun korkeammin koulutetut sairaanhoitajat työskentelevät suuren osan ajastaan perushoidossa, järjestelevät komeroita ja sijaavat vuoteita, vaikka saman työn voi tehdä ammattikoulutettu pätevä henkilö pienemmillä työnantajakustannuksilla? Miksi ylihoitajat uskovat, että koulu- ja opistotason ammattikoulutus ja vahva työkokemus on kadonnut terveydenhuoltoalan koulutuksen siirryttyä ammattikorkeakouluun? Ammattijärjestöjen mielestä kysymys on pikemminkin toimenkuvista ja tehtäväjärjestelyistä. Toimipaikkakoulutuksella nykyisestä henkilöstörakenteesta saataisiin todella toimiva. Samalla henkilökunta kokisi työtään arvostettavan ja se lisäisi työmotivaatiota muutoinkin raskaalla alalla." Kirjoituksen olivat laatineet KTV 212, SU- PER 517 ja TEHY 602. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen, onko vastaavia henkilöstöpoliittisia pätevyyslinjauksia mahdollisesti menossa muuallakin Suomessa, näkeekö hallitus hyväksyttävinä ja ammatti- ja koulutuspoliittisesti järkevinä Versio 2.0

2 Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin johdon suunnittelemat uudet henkilöstölinjaukset, joilla romutetaan hyviksi ja edullisiksi todetut henkilöstörakenteet ja mitä hallitus aikoo tehdä, että esimerkkitapauksessa ja mahdollisissa muissa vastaavissa tapauksissa ei alempiasteisen koulutuksen ja työssä pätevöityneiden henkilöiden oikeuksia millään tavoin tulla polkemaan? Helsingissä 10 päivänä huhtikuuta 2002 Esa Lahtela /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 332/2002 vp Esa Lahtela /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 332/2002 vp: Onko hallitus tietoinen, onko vastaavia henkilöstöpoliittisia pätevyyslinjauksia mahdollisesti menossa muuallakin Suomessa, näkeekö hallitus hyväksyttävinä ja ammatti- ja koulutuspoliittisesti järkevinä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin johdon suunnittelemat uudet henkilöstölinjaukset, joilla romutetaan hyviksi ja edullisiksi todetut henkilöstörakenteet ja mitä hallitus aikoo tehdä, että esimerkkitapauksessa ja mahdollisissa muissa vastaavissa tapauksissa ei alempiasteisen koulutuksen ja työssä pätevöityneiden henkilöiden oikeuksia millään tavoin tulla polkemaan? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain mukaan kuntien tehtävänä on huolehtia terveydenja sairaanhoidon järjestämisestä. Kunnallinen palvelujärjestelmä pitää huolta myös toimintayksiköiden tarkoituksenmukaisesta henkilöstörakenteesta. Terveydenhuoltojärjestelmän toimivuutta, potilasturvallisuutta ja terveyspalvelujen laatua on osaltaan turvattu terveydenhuollon ammattien sääntelyllä, mikä tarkoittaa ammattitoiminnan edellyttämän koulutuksen, muun riittävän ammatillisen pätevyyden ja ammattitoiminnan edellyttämien muiden valmiuksien varmistamista. Kunnallisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa oli vuonna 2000 noin työntekijää, mikä on 2 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2000 kunnat vakinaistivat noin määräaikaisena tai sijaisena toiminutta sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää ja palkkasivat noin henkilöä suoraan vakinaisiksi työntekijöiksi. Kunnat ovat alkaneet varautua lähivuosien eläkepoistuman korvaamiseen ja palvelutarpeen kasvuun muun muassa vakinaistamalla lähihoitajien määräaikaisia työsuhteita ja lisäämällä lähihoitajatutkinnon toisen asteen koulutusta edellyttävien virkojen ja toimien kelpoisuusvaatimuksiin. Vuonna 1990 sosiaalipalveluissa sairaanhoitajan ja perushoitajien ammateissa toimivista 57 %:lla oli perushoitajan tai vastaava koulutus ja 18 %:lla sairaanhoitajakoulutus. Vastaavasti vuonna 2000 sosiaalipalveluissa sairaanhoitajan ja perushoitajan/lähihoitajan ammateissa toimivista 77 %:lla oli perus- tai lähihoitajakoulutus ja 10 %:lla sairaanhoitajakoulutus. Samaan aikaan kouluttamattoman työvoiman osuus sosiaalipalveluissa laski 25 %:sta 13 %:iin. Terveyspalveluissa muutokset olivat toisenlaisia. Perus- ja lähihoitajakoulutuksen saaneiden osuus on laskenut ja sairaanhoitajakoulutuksen saaneiden osuus on noussut. Vuonna 1990 terveydenhuollossa sairaanhoitajan ja perushoitajan ammateissa toimivista 45 %:lla oli perushoitajan tai vastaava koulutus ja 47 %:lla sairaanhoitajakoulutus. Vastaavasti vuonna 2000 perusterveydenhuollossa sairaanhoitajan ja perushoitajan/lähihoitajan ammateissa toimivista 36 %:lla oli perus- tai lähihoitajakoulutus ja 63 %:lla sairaanhoitajakoulutus. Vuonna 1992 toteutettua sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa on arvioitu useaan otteeseen. 3

4 Ministerin vastaus Arvioiden pohjalta lähihoitajakoulutuksen tavoitteet on tehty entistä sitovammiksi ja sen sisältöä on kehitetty vastaamaan aikaisempaa paremmin terveydenhuollon työelämän tarpeita. Vuonna 1999 lähihoitajakoulutus muutettiin kolmivuotiseksi osana toisen asteen koulutuksen uudistusta. Sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelma sekä ensihoidon koulutusohjelma on suunnattu myös erikoissairaanhoidon tarpeisiin. Lähihoitajaopiskelijoiden mahdollisuudet suorittaa koulutukseen sisältyvä vähintään 29 opintoviikon laajuinen työssä oppiminen erikoissairaanhoidon yksiköissä ovat parantuneet erityisesti viime vuoden aikana. Lähihoitajaopiskelijoita on kaikissa keskussairaaloissa, ja he suorittavat erikoissairaanhoidon työssä oppimisen jakson opintojen loppuvaiheessa. Tämä parantaa heidän valmiuksiaan toimia valmistuttuaan erikoissairaanhoidossa ja lisää työnantajan kokemuksia lähihoitajien toimimisesta erikoissairaanhoidon tehtävissä. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen ennakointitoimikunnan mietinnössä 2001:7 todetaan, että ikääntyneen väestön kasvavat palvelutarpeet korostavat hoivan ja huolenpidon tehtäviä ja toisen asteen koulutuksen merkitystä. Toimikunta ehdotti, että lähihoitajakoulutuksen vuotuiset aloituspaikat nostetaan :een, mikä on enemmän kuin vuosien aloituspaikkojen keskiarvo. Sairaanhoitajien, terveydenhoitajien, kätilöiden ja ensihoitajien vuotuisia aloituspaikkoja ehdotettiin nostettavaksi yhteensä :aan, mikä on noin enemmän kuin vuosien aloituspaikkojen keskiarvo. Väestön ikärakenteen myötä työvoiman suuri eläkepoistuma ja ikääntyneen väestön palvelutarpeen kasvu tulevat jatkumaan seuraavat vuotta. Myös terveydenhuollossa tarvitaan lähivuosina nykyistä enemmän lähihoitajakoulutuksen saanutta työvoimaa. Tämä liittyy erityisesti ikääntyneiden avoterveydenhuollon, kotihoidon sekä erikoissairaanhoidon tarpeisiin. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa tiiviisti terveyspalvelujärjestelmän henkilöstörakenteen kehittymistä. Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 2002 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 4

5 Ministerns svar KK 332/2002 vp Esa Lahtela /sd Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 332/2002 rd: Känner regeringen till om några motsvarande personalpolitiska linjedragningar i fråga om kompetens möjligen är aktuella också annanstans i Finland, anser regeringen att det är acceptabelt och yrkes- och utbildningspolitiskt ändamålsenligt att förverkliga de nya linjedragningar beträffande personalen som ledningen för Norra Karelens sjukvårdsdistrikt har planerat och som kommer att avveckla personalstrukturer som visat sig vara goda och fördelaktiga och vad ämnar regeringen göra för att man inte i exempelfallet och i eventuella andra motsvarande fall på något sätt kommer att trampa på de personers rättigheter som har genomgått en utbildning på lägre nivå och skaffat sin kompetens i arbetet? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt folkhälsolagen och lagen om specialiserad sjukvård är det kommunernas uppgift att ordna hälso- och sjukvård. Det kommunala servicesystemet skall också se till att verksamhetsenheterna har en ändamålsenlig personalstruktur. Genom regleringen av hälso- och sjukvårdsyrkena har man kunnat garantera ett fungerande hälsooch sjukvårdssystem, patientsäkerheten och hälso- och sjukvårdstjänsternas kvalitet, vilket innebär garanterande av den utbildning som yrkesutövningen förutsätter, annan tillräcklig yrkeskompetens och övriga färdigheter som yrkesutövningen förutsätter. Inom den kommunala social- och hälsovården var ca personer anställda år 2000, vilket är 2 % mer än året förut. År 2000 permanentade kommunerna ca tjänster inom social- och hälsovården för personer som varit anställda på viss tid eller som ställföreträdare och anställde ca personer direkt i ordinarie tjänster. Kommunerna har börjat bereda sig för att ersätta pensionsavgången och för det ökade behovet av service under de närmaste åren bl.a. genom att omvandla primärskötarnas visstidsanställningar till ordinarie tjänster och foga närvårdarexamen till behörighetskraven för de tjänster och anställningar som förutsätter en utbildning på andra stadiet. Av dem som arbetade som sjukskötare eller primärskötare inom socialservicen år 1990 hade 57 % primärskötarutbildning eller motsvarande utbildning och 18 % sjukskötarutbildning. År 2000 hade 77 % primärskötar- eller närvårdarutbildning och 10 % sjukskötarutbildning. Samtidigt minskade andelen av icke utbildad arbetskraft inom socialservicen från 25 % till 13 %. Inom hälsovårdsservicen har andelen av dem som har primärskötar- eller närvårdarutbildning minskat och andelen av dem som har sjukskötarutbildning ökat. Av dem som arbetade som sjukeller primärskötare inom hälso- och sjukvården år 1990 hade 45 % primärskötarutbildning eller motsvarande utbildning och 47 % sjukskötarutbildning. År 2000 hade 36 % av dem som arbetade som sjukskötare eller primärskötare/närvårdare inom hälso- och sjukvården primärskötar- eller närvårdarutbildning och 63 % sjukskötarutbildning. 5

6 Ministerns svar Den grundexamen inom social- och hälsovård som infördes 1992 har utvärderats flera gånger. Med utvärderingarna som grund har närvårdarutbildningens innehåll utvecklats till att bättre motsvara arbetslivets behov inom hälso- och sjukvården. Som en del av andra stadiets utbildningsreform ändrades närvårdarutbildningen år 1999 så att den blev treårig. Utbildningsprogrammet för sjukvård och omsorg samt utbildningsprogrammet för akutvård har även inriktats på behoven inom den specialiserade sjukvården. Närvårdarstuderandenas möjligheter att inom den specialiserade sjukvårdens enheter utföra den arbetspraktik på 29 studieveckor som ingår i utbildningen har förbättrats i synnerhet under det senaste året. Detta förbättrar närvårdarnas färdigheter att arbeta inom den specialiserade sjukvården efter slutförda studier och ökar arbetsgivarens erfarenheter av hur närvårdare sköter uppgifter inom den specialiserade sjukvården. Den kommission för beräkning av social- och hälsovårdens arbetskraftsbehov som social- och hälsovårdsministeriet tillsatt konstaterade i sitt betänkande 2001:7 att den åldrande befolkningens ökade servicebehov betonar uppgifter inom vården och omsorgen samt vikten av utbildning på andra stadiet. Kommissionen föreslog att antalet intagningsplatser till närvårdarutbildningen höjs till per år, vilket är flera än medeltalet av intagningsplatserna åren Antalet intagningsplatser till utbildningen av sjukskötare, hälsovårdare, barnmorskor och primärskötare föreslogs bli höjt till sammanlagt , vilket är ca flera än medeltalet av intagningsplatserna åren På grund av befolkningens åldersstruktur kommer ännu en stor mängd arbetskraft att pensioneras och den äldre befolkningens servicebehov att öka ytterligare under de kommande åren. Även inom hälso- och sjukvården kommer det att behövas mer arbetskraft med närvårdarutbildning under de närmaste åren. Detta hänför sig speciellt till de äldres behov av öppen hälsovård, hemvård samt specialiserad sjukvård. Social- och hälsovårdsministeriet följer noggrant personalstrukturens utveckling inom hälsovårdsservicesystemet. Helsingfors den 30 april 2002 Omsorgsminister Eva Biaudet 6