MIESTEN TERVEYSKÄYTTÄYTYMISEN MITTAAMINEN - Mittarin kehittäminen ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon

Transkriptio

1 MIESTEN TERVEYSKÄYTTÄYTYMISEN MITTAAMINEN - Mittarin kehittäminen ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon Sarimaarit Antila ja Merja Leppänen Opinnäytetyö, syksy 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Antila, Sarimaarit & Leppänen, Merja. Miesten terveyskäyttäytymisen mittaaminen- Mittarin kehittäminen ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon. Syksy s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Hoitotyön koulutustusohjelma, Terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyö on osa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen ja Helsingin sydänpiirin käynnistämää Kundit kondikseen- kampanjaa, jossa kaikki 40-vuotiaat helsinkiläismiehet kutsutaan vuoden aikana terveystapaamiseen. Osa miehistä ei tullut näihin kutsuttuihin terveystapaamisiin. Opinnäytetyön tarkoitukset olivat 1) kehittää mittaria miesten terveyskäyttäytymisen mittaamiseen ja vastata kysymykseen 2) miksi kaikki miehet eivät tulleet kutsuttuihin terveystapaamisiin. Mittariksi kehitettiin 53 kysymystä sisältävä kyselylomake. Mittarin eri osiot ovat jakaantuneet elämänhallintaan, terveyskäyttäytymiseen ja terveyskokemuksiin sekä terveyspalveluiden käyttöön. Kahdella kyselylomakkeen kysymyksellä kysyttiin suoraan, miksi miehet eivät tulleet terveystapaamisiin. Mittaria pilotoitiin niin, että kahdeksan helsinkiläismiestä vastasi kyselyyn joko sähköpostitse tai puhelinhaastatteluna. Kyselyyn vastanneet miehet kokivat hallitsevansa elämäänsä ja heidän voimavaransa olivat riittävät. Miehet kokivat terveytensä ja oman terveyskäyttäytymisensä hyväksi vaikka osalla oli huomattavaa ylipainoa tai huonoja terveystottumuksia. Miehet käyttivät niin yksityisiä kunnallisia - kuin työterveyshuollonpalveluita. Miehet eivät tulleet kutsuttuihin terveystapaamisiin, koska he olivat käyneet työterveyshuollossa terveystarkastuksissa. Asiasanat: elämänhallinta, mittarin kehittäminen. terveyskokemukset, terveyskäyttäytyminen,

3 ABSTRACT Antila, Sarimaarit and Leppänen, Merja. Measuring Men s Health Behaviour : Development of a Measuring Instrument for Preventive Public Health. 40 p., 4 Appendices. Language: Finnish. Helsinki, Autumn Diaconia University of Applied Sciences. Helsinki, Degree Programme in Nursing, Option in Public Health Care. Degree: Public Health Nurse. This thesis is a part of the Guys to Condition-campaign launched by Helsinki Health Centre and Helsinki Heart Circle in 2005: all 40- year- old men living in Helsinki are summoned during one year to a free- of- charge health discussion. Some of the men have not turned up to these health discussions. The purpose of the study was to create an instrument for measuring health behaviour of men and to find a solution for why some of the men did not come to the invited meetings. A form was created with 53 questions on life and health behaviour, experience of health and the use of health services. Two questions addressed directly why the men had not come to their health meeting. Eight men from Helsinki completed the questionnaire by or gave their answers on the phone. The subjects felt that they managed their life sufficiently and that their resources were sufficient. They found their health and health behaviour to be good despite of some of them having a noticeable overweight or some bad habits. The subjects used private, social and occupational health services. The men who had not come to the invited meetings had visited occupational health care. Keywords: health behaviour, health experiences, measuring instrument

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO Seulontojen tarkoitus Metabolinen oireyhtymä, MBO ELÄMÄNHALLINTA Miesten terveyskäyttäytyminen ja terveyskokemukset Yhteenveto tutkimustaustasta KVANTITATIIVISEN MITTARIN KEHITTÄMISPROSESSI MITTARIN RAKENTAMINEN JA PILOTOINTI Aineiston keruu Aineiston analysointi Mittarin luotettavuus TULOKSET Miesten terveyspalveluiden käyttö Miesten terveyskäyttäytyminen Miesten elämänhallinta Miesten terveyskokemukset Syyt miksi miehet eivät tulleet kutsuttuihin terveystapaamisiin MITTARIN ARVIOINTI Oma arvio kyselylomakkeesta POHDINTA Opinnäytetyön prosessi Tutkimustulosten vertailu aikaisempiin tutkimuksiin Tutkimuksen eettisyys Opinnäytetyön jatkotutkimushaasteet...37 LÄHTEET...38

5 LIITTEET Liite 1 Kyselylomake Liite 2 Uusi kyselylomake Liite 3 Kyselylomakkeen saatekirje

6 1 JOHDANTO Ihmisillä on erilaisia terveyskokemuksia, joiden mukaan ihminen käyttäytyy elämässään hoitaen itseään joko hyvin tai huonosti (Aukee 2003, 207). Naiset hoitavat itseään paremmin kuin miehet. Jopa miesten sosiaaliluokalla näyttää olevan merkitystä sille miten miehet tuntevat hallitsevansa elämäänsä tai miten he kokevat itsensä terveeksi tai sairaaksi. (Pietilä 1994, ) Helsinkiläismiesten keskimääräinen elinikä on tällä hetkellä 74,2 vuotta, kun se koko maassa on noin 75,5 vuotta. Helsingin kaupungin terveyskeskus ja Helsingin sydänpiiri ovat käynnistäneet tilanteen korjaamiseksi Kundit kondikseen - kampanjan, joka kohdistuu työikäisiin 40 vuotta täyttäviin helsinkiläismiehiin. Kundit kondikseen -kampanja kuuluu osaksi Metabolinen oireyhtymä -ohjelmaa. Helsingin terveysasemat ovat kutsuneet kirjeitse vuonna 2006 kaikki 40 vuotta täyttävät helsinkiläismiehet terveystapaamisiin omille terveysasemilleen. Vuonna 2006 kutsuttiin 4245 miestä ja näistä tuli 34 % ja poisjääneitä oli 66 %. (Kokkonen ) Kundit kondikseen -hankkeen tavoitteena on sukupuolten välisten terveyserojen kaventaminen. Miesten elinajanodote on 6,9 vuotta lyhyempi kuin naisilla. Korkeaasteen koulutuksen saaneet miehet elävät terveenä 10,9 vuotta pidempään kuin enintään perusasteen koulutuksen saaneet. Helsinkiläismiesten keskimääräinen elinikä on tällä hetkellä 74,2 vuotta, kun se koko maassa on noin 75,5 vuotta (Helakorpi, Patja, Prättälä, & Uutela. 2005, 8-21.) Miehen terveydentila voi alkaa heiketä jo alle 40-vuotiaana (Korhonen & Niemelä1999, 12 15). Keski-ikää lähestyvät miehet käyttävät terveyspalveluja vähemmän kuin muut ikäryhmät. 40-vuotiaiden miesten terveyden riskitekijöiden pienentämisestä on merkittävää hyötyä sairauksien ehkäisyssä. Täysi teho ehkäisevästä terveydenhoidosta saadaan, kun se kattaa koko ihmisen elinkaaren. Professori Pekka Puskan vuonna

7 käynnistämä Pohjois-Karjala-projekti osoitti, että tehokkaalla terveysvalistuksella ja aktiivisella ennaltaehkäisevällä terveydenhoidolla pystytään muuttamaan kokonaisen sukupolven elintapoja ratkaisevasti terveempään suuntaan (Puska 2003). Olimme työharjoittelussa avosairaanhoidonjaksolla saaneet tutustua Kundit kondikseen -hankkeeseen ja 40-vuotiaiden miesten terveystapaamisiin terveysasemalla. Kiinnostuimme tuolloin miesten asenteista terveyskäyttäytymistä, terveystottumuksia ja terveyskokemuksia kohtaan. Miesten elämänhallintaa, terveyskäyttäytymistä ja terveyskokemuksia on tutkittu jonkin verran. Mittaria näistä aiheista ei kuitenkaan löydy, joten opinnäytetyö tuo uutta tietoa mittarin kehittämiseen. Mittari toimii samalla seulana. 1.1 Seulontojen tarkoitus Erilaisten seulontojen tarkoituksena on säästää terveydenhuollon ja näin myös yhteiskunnan rahoja. Seulontojen hyötyvaikutukset näkyvät usein kuitenkin vasta pitkällä aikavälillä. Ihmiselle yksilönä ja yhteiskunnalle on tyypillistä se, että mitä myöhemmin hyöty ja - kustannusvaikutukset tulevat, sitä vähemmän arvoa niille annetaan. Seulottavien käyttäytyminen ennen seulontaa ja sen jälkeen vaikuttaa siihen minkälaisia tavoitteita saavutetaan. Erilaisissa seulonnoissa on usein ongelmana se, että ne joilla on suurin riski sairastua, jäävät pois seulonnoista. Erilaisiin seulontoihin osallistuminen saattaa myös aiheuttaa osallistujalle itselleen kustannuksia, joita tämä ei ole valmis maksamaan tai niihin ei ole rahaa. (Sintonen 2000; 116: ) Kundit kondikseen -kampanjaa on pohjustettu Helsingin koillisella terveyskeskusalueella jo vuonna 2000 järjestetyllä kokeilulla. josta saatiin hyviä tuloksia. Riskitekijöiden seulonnan avulla miesten sydänsairauksien riskipisteet laskivat jo puolen vuoden jälkeen keskimäärin 25 prosentilla. Kundit kondikseen kampanja koski

8 8 vuonna miestä, joista 1454 osallistui terveystarkastuksiin. 471 heistä osoittautui korkeariskisiksi. Kundit kondikseen terveystapaamisissa kiinnitetään erityistä huomiota laboratoriokokeissa saatujen tietojen ja haastattelujen pohjalta miesten riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja kakkostyypin diabetekseen. Terveystapaamisissa halukkaille tarjotaan tietoa terveellisistä ruokailutottumuksista, alkoholinkäytön ja tupakoinnin riskeistä ja liikunnan merkityksestä. (Kokkonen, ) 1.2 Metabolinen oireyhtymä Sydän- ja verisuonitautien erilaisista vaaratekijöistä muodostuu metabolinen oireyhtymä. Metabolisen oireyhtymän ilmenemismuotoina ovat keskivartalolihavuus sekä erilaiset häiriöt sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa. Oireistoon liittyy usein myös kohonnut verenpaine. Ylipainon taustalla on liiallinen energian saanti johtuen liiallisesta syömisestä yhdistettynä riittämättömään liikuntaan. Sokeri- ja rasvaaineenvaihdunnan herkkään häiriintymiseen vaikuttavat myös perintötekijät. Metabolinen oireyhtymä saattaa kehittyä vuosien tai vuosikymmenien ajan henkilön sitä tietämättä. Se paljastuu vasta aikuistyypin diabeteksen puhkeamisena, sydänveritulppana tai aivohalvauksena. (Iivanainen, Jauhiainen & Pikkarainen. 2005, 296.) Metabolinen oireyhtymä ei aiheuta oireita, mutta se heikentää elämänlaatua ja elinennustetta jos henkilö ei muuta elintapojaan. Metabolisen oireyhtymän ennusteeseen vaikuttavat useat eri sairaudet samanaikaisesti. Riski sepelvaltimotautiin, sydän- ja aivoinfarktiin kohoaa, samoin verenpainetaudin ja raajojen verisuonien valtimokovettumataudin riski. Myös mahdollisuus sairastua Alzheimerin tautiin kohoaa. (Mustajoki, 2006, ) Metabolisen oireyhtymän ongelman taustalla on insuliiniresistenssi, mikä tarkoittaa elimistön vähentynyttä herkkyyttä insuliinille. Insuliini on hormoni, joka on elimistön tärkein veren sokeripitoisuuden alentaja. Insuliiniresistenssissä insuliinin teho ei ole

9 9 riittävä, jolloin verensokeri on pysyvästi koholla ja elimistö pyrkii korjaamaan tilannetta tuottamalla lisää insuliinia, joka johtaa aikaa myöten heikentyneeseen sokerin sietoon ja aikuistyypin diabetekseen. (Iivanainen, Jauhiainen & Pikkarainen 2005, 297). Metabolisessa oireyhtymässä esiintyy myös rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Veren kolesteroli arvot voivat olla koholla, jolloin kolesteroli on huonoa LDLkolesterolia, joka kuljettaa kolesterolia verisuonten seinämiin tukkien verisuonia. Vastaavasti hyvänlaatuisen kolesterolin, HDL, määrä on pienempi, alle 1mmol/l tai osuus kokonaiskolesterolista alle 20%. HDL puolestaan kuljettaa kolesterolia pois verisuonista. Rasva-aineenvaihdunnan häiriössä myös veren triglyseridirasvojen määrä on lisääntynyt ollen yli 2 mmol/l. (Käypä hoito-suositus. Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä ) Näslind-Ylispangar, Sihvonen, Vanhanen ja Kekki (2005) ovat tehneet tutkimuksen, joka kuvasi itsearvioinnin ja kliinisten mittausten avulla metabolisen oireyhtymän riskitekijöitä 40-vuotiaiden miesten keskuudessa. Kliiniset mittaukset osoittivat, että yli 40%:lla miehistä oli diastolinen verenpaine yli suositusten, eli yli 90mmHg ja painoindeksi (BMI) korkea. Painoindeksillä(Body Mass Index) tarkoitetaan painon suhdetta pituuden neliöön. Normaali painoindeksi vuotiailla on 18,9 24,9. Huomattavasti ylipainoisilla, niillä joiden painoindeksi on yli 30, on korkea sairastumisriski. Vastanneista 28% ilmoitti painonsa nousseen viimeisen vuoden aikana. Tutkimuksessa toinen selvästi elämäntapoihin kuuluvista riskitekijöistä oli tupakointi. Tutkimukseen osallistuneista miehistä yli puolet tupakoi. Tutkimuksen mukaan metabolinen oireyhtymä on 40-vuotiailla miehillä lisääntynyt Suomessa joka viidennen miehen ongelmaksi. Riskit ja seuraukset ilmenevät voimakkaimmin vasta vuotiailla miehillä.

10 10 2 ELÄMÄNHALLINTA Elämänhallinta voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen on hallittavuus, jolla tarkoitetaan omaan elämänkulkuun vaikuttamista työssä ja opiskelussa sekä kykyä itsensä hoitamiseen Toinen on ennustettavuus, jolla tarkoitetaan uskoa omaan tulevaisuuteen. Kolmas on tyytyväisyys elämään ja ihmissuhteisiin. Ne, joilla on hyvä elämänhallinta, kokevat elämänsä turvalliseksi ja kokevat voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä ja sen suuntaan. Ympäröivä maailma koetaan mielekkääksi ja järjestäytyneeksi sekä käytössä olevat voimavarat riittäviksi. (Pietilä, 1994, 20,42.) Ryynänen (2005) on väitöskirjassaan tutkinut ihmissuhteiden, asumisen, työttömyyden, elämäntapojen ja koulutustason yhteyttä terveyteen. Sairaus heikentää sekä hyvinvoinnin resurssia eli terveyttä ja elämänlaatua sekä elämänhallinnantunnetta ainakin tilapäisesti. Tiedonkeruumenetelmänä oli tässä tutkimuksessa käytetty strukturoitua haastattelua ja informoitua kyselyä. Tutkimusaineisto oli analysoitu kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin erilaisten aineistojen takia. Raitasalon (1995) mukaan elämänhallintaan kuuluu valmius toimia uusissa ja oudoissa tilanteissa sekä kykyä kohdata vaikeita tilanteita, ehkäistä niihin liittyviä ahdistavia kokemuksia ja ratkoa erilaisia ongelmatilanteita. Sisäiseen hallintaan liittyy esimerkiksi kyky sopeutua odottamattomiin, turvattomuutta aiheuttaviin tilanteisiin. Ulkoinen hallinta tarkoittaa Raitasalon mukaan ihmisen kykyä itse vaikuttaa elämäänsä niin, etteivät ulkoiset tekijät horjuta hänen henkistä tasapainoaan. Turvattomuus ja avuttomuus ovat elämänhallinnan vastakohtia. Elämänhallinnalla ja terveydellä on hyvin paljon yhtymäkohtia. Vahvalla elämänhallinnalla kyetään luomaan terveyttä ylläpitäviä asenteita ja samalla saadaan perusta ihmisen tavalle hoitaa itseään. Toisaalta taas sairastuessa elämänhallinta vähenee ja ihminen kokee itsensä turvattomaksi. Yleensä ylemmissä sosiaaliluokissa miehet tuntevat hallitsevansa elämäänsä paremmin ja

11 11 tuntevat itsensä terveemmiksi kuin alemmissa sosiaaliluokissa. (Pietilä.1994, ) Korhosen ja Niemelän (1999) tutkimuksessa nousi esille se, että yleinen terveydentila on miehillä huonompi kuin naisilla, ja terveydentilan heikentyminen tulee esille jo alle 40-vuotiailla vaikuttaen miesten elämänhallintaan. Miehet kokevat sairastuessaan itsesyytöksiä, elämänkulun syyllistämistä, epätoivoa, sekä vetäytyvät yksinäisyyteen useammin kuin naiset. Miehiltä myös puuttuu ratkaisukeinoja elämän vaikeissa tilanteissa. 2.1 Miesten terveyskäyttäytyminen ja terveyskokemukset Terveyskäyttäytyminen terminä otettiin käyttöön 1960-luvun loppupuolella. Sairauksia ennaltaehkäisevä tietoinen käyttäytyminen haluttiin erottaa sairauskäyttäytymisestä eli tilanteesta, jossa yksilö pyrkii selviytymään sairautensa kanssa ja sairaan roolissa. Terveyskäyttäytyminen terminä on sittemmin laajentunut sairauksia ehkäisevästä käyttäytymisestä ja terveyden edistämisestä toiminnaksi, joka vaikuttaa yksilön terveydentilaan. Terveyskäyttäytymisellä tarkoitetaan nykyisin sellaista käyttäytymistä, jolla on vaikutusta terveyteen joko sitä edistäen tai heikentäen. (Luoto, Viisainen & Kulmala 2003, ) Häggman-Laitila (1999) on väitöskirjatutkimuksessaan löytänyt kolme terveyskokemuksen perustyyliä. Ensimmäinen ryhmä koki terveytensä kokonaisvaltaisesti ja sisältäpäin määrittyvänä, hoitivat itseään ja hallitsivat elämäänsä. He kokivat, että pystyivät vaikuttamaan terveyteensä ja omaan tulevaisuuteensa. Osa tähän ryhmään kuuluvista koki myös, että pystyi omalla elämänhallinnallaan torjumaan sairastumista. Toinen ryhmä taas koki terveyden ulkoapäin määrittyvänä. He pitivät terveysneuvontaa ja terveyspalveluja toisaalta erittäin tärkeinä ja tukea antavina, mutta toisaalta erittäin voimakkaasti elämää rajoittavina ja jopa ahdistavina. Elämänhallinta oli heillä pilkkoutunut pieniin

12 12 itsenäisiin osa-alueisiin kuten työhön, asumiseen, ihmissuhteisiin ja terveydenhoitoon. Kutakin elämänaluetta saattoi hallita toisistaan riippumattomien keinojen avulla. Kolmantena ryhmänä olivat ihmiset, joille terveys oli jäsentymätöntä ja omatoiminen terveydenhoito merkityksetöntä. He eivät suunnitelleet tulevaisuuttaan ja olivat joko kykenemättömiä tai haluttomia ottamaan omaa elämäänsä hallintaansa. Perttilän tutkimuksessa (1998), tuli esille, että suurin osa miehistä uskoo pystyvänsä vaikuttamaan omilla elämäntavoillaan omaan terveyteensä. Terveyttä vahvisti miesten mielestä elintavat, sosiaaliset suhteet, elämänasenne, työhön liittyvät asiat sekä virikkeet ja harrastukset. Perttilän tutkimuksen kohteena oli Koskinen Oy:llä työskentelevät miehet. Näslind-Ylispangar ym. (2005) tutkimuksen mukaan miehet ovat haluttomia myöntämään heikkoutensa ja näin ollen myös haluttomia ottamaan vastaan terveyteen liittyviä ohjeistuksia. Tämän johdosta he eivät oireiden ilmaantuessa mielellään ota yhteyttä terveydenhoitoalan asiantuntijoihin. Miehet usein aistivat terveytensä olevan hyvän huolimatta mittaustulosten antamista tuloksista. Mielipiteet omasta terveydentilasta ovat kuitenkin usein riippuvaisia yksilön sosiaalisesta asemasta, koulutustasosta, fyysisestä aktiivisuudesta ja psyykkisestä stressistä työpaikalla. Tutkimus osoitti, että työssä käyvien miesten arvio omasta terveydestä oli parempi kuin työttömien, joiden vastausprosentti oli myös alhainen. Naimisissa olevat miehet kokivat terveytensä paremmaksi kuin naimattomat miehet. Kansanterveyslaitos seuraa vuosittain työikäisten terveyskäyttäytymistä. Vuonna 2006 lähetettiin satunnaisotannalla väestörekisteristä 5000:lle vakituisesti Suomessa asuvalle työikäiselle henkilöille kysely heidän terveyskäyttäytymisestään. Tutkimuksessa työikäiseksi luettiin vuotiaat. Kyselyn palautti 3255 henkilöä. Yleinen vastausprosentti oli 65 ja miesten vastausprosentti oli 58. Tämän tutkimuksen mukaan vuonna 2006 työikäisistä

13 13 miehistä tupakoi päivittäin 24% ja heistä 76% oli huolissaan tupakoinnin vaikutuksesta omaan terveyteen. Rasvatontamaitoa tai ykkösmaitoa joi 43% vastanneista miehistä, kun se vuonna 2005 oli ollut 40%. 29% vastanneista miehistä käytti päivittäin kasviksia, ja vain 4% miehistä ilmoitti käyttävänsä voita leivän päällä. Raittiiden osuus oli vähentynyt vuodesta 1982, jolloin 15% vastanneista miehistä ei ollut käyttänyt alkoholia viimeksi kuluneen vuoden aikana. Vuonna 2006 luku oli enää 11%. Liikuntaa 2-3 kertaa viikossa vähintään puolen tunnin ajan oli harrastanut 63% vastanneista miehistä. Ylipainoa (BMI yli 25) oli 55%:lla vastanneista miehistä. (Helakorpi &ym. 2006, 11,14-21.) Miehet käyttävät terveyspalveluja vähemmän kuin naiset. Kelan jo 1960-luvulta lähtien säännöllisesti tekemistä väestökyselyistä ilmenee, että vaikka molempien sukupuolten lääkärissäkäynnit ovat tasaisesti lisääntyneet niin miehet käyttävät edelleen vähemmän terveyspalveluja kuin naiset. Yksityis- ja työterveyslääkärikäyntien määrässä ei sukupuolieroja ole, vaan erot muodostuvat lähinnä terveyskeskus- ja sairaalan poliklinikkakäynneistä. (Gissler, 2003, 277.) Koskinen (1997) on tehnyt taustaselvityksen Suomen akatemialle väestöryhmien välisistä terveys- ja hyvinvointierotutkimuksista. Näistä eri tutkimuksista nousee esille se, että sukupuolella, ikäryhmällä, asuinalueella, sosiaaliryhmällä ja siviilisäädyllä on merkitystä henkilön hyvinvoinnille. Työllisyys, koulutus ja tulot vaikuttavat hyvinvointiin. Yksi keskeisimpiä tutkimustuloksia on miesten suurempi kuolleisuus naisiin verrattuna. Kontulan (1995) mukaan miehet arvostavat työtään ja lähtevät naisia useammin sairaana töihin. Työikäiset miehet arvioivat tutkimuksissa mielenterveytensä naisia paremmaksi ja käyttävät naisia harvemmin lääkärin määräämiä lääkkeitä. Miehille on tärkeää elää omaehtoisesti ja he haluavat tehdä elämäntapaansa ohjaavia arvovalintoja muista kuin terveydellisistä lähtökohdista käsin. Elämässä menestyminen, riskit, halu kokea itsensä vapaaksi, sitkeä uurastus, kilpailussa voittaminen ja kivun kieltäminen ovat esimerkkejä arvoista, jotka usein ohittavat terveyden. Monet miehet asettavat elämän laadun elämän pituuden edelle. Miehet kokevat kuitenkin fyysisestä kunnosta huolehtimisen

14 14 tärkeänä. 2.2 Yhteenveto tutkimustaustasta Erilaisten seulontojen tarkoituksena on säästää terveydenhuollon ja näin ollen myös yhteiskunnan varoja. (Sintonen, 2000; 116: ) Kundit kondikseenkampanjan terveystapaamisiin osallistui vuonna miestä. 471 oli heistä korkeariskisiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja kakkostyypin diabetekseen. (Kokkonen, ) Sydän- ja verisuonitautien erilaisista vaaratekijöistä muodostuu metabolinen oireyhtymä. Metabolisen oireyhtymän ilmenemismuotoina ovat keskivartalolihavuus ja erilaiset häiriöt sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa sekä kohonnut verenpaine. Näslind-Ylispangarin & ym. (2005) mukaan metabolinen oireyhtymä on joka viidennen 40-vuotiaan miehen ongelma. Sairaus heikentää terveyttä ja elämänlaatua sekä elämänhallinnan tunnetta tilapäisesti ja ihminen kokee itsensä turvattomaksi. (Ryynänen, 2005 & Pietilä, 1994,23.) Korhosen ja Niemelän (1999) mukaan miehet kokevat sairastuessaan itsesyytöksiä ja miehiltä puuttuu ratkaisukeinoja elämän vaikeissa tilanteissa. Hyvän elämänhallinnan omaavat kokevat elämänsä turvalliseksi ja kykenevät vaikuttamaan omaan elämänkulkuunsa. He ovat tyytyväisiä elämäänsä ja ihmissuhteisiin. Ympäröivä maailma koetaan mielekkääksi ja omat voimavarat riittäviksi. (Pietilä. 1994, 20, 42.) Raitasalon (1995) mukaan elämänhallintaan kuuluu valmius toimia uusissa ja oudoissa tilanteissa ja ratkoa erilaisia ongelmatilanteita. Elämänhallinnalla ja terveydellä on hyvin paljon yhtymäkohtia. Vahvalla elämänhallinnalla kyetään luomaan terveyttä ylläpitäviä asenteita. Yleensä ylemmissä sosiaaliluokissa miehet tuntevat hallitsevansa elämäänsä ja tuntevat itsensä terveemmiksi kuin alemmissa sosiaaliluokissa. (Pietilä. 1994, ) Häggman- Laitilan (1999) mukaan ihmiset, jotka kokivat terveytensä kokonaisvaltaisesti ja sisältäpäin määrittyvänä, hoitivat itseään ja hallitsivat elämäänsä. Osa ihmisistä

15 15 taas koki terveyden ulkoapäin määrittyvänä ja he pitivät terveysneuvontaa ja terveyspalveluja erittäin tärkeinä, mutta myös elämää rajoittaviksi. Osa ihmistä ei kykene itsenäisesti hoitamaan omaa terveyttää, eikä ottamaan omaa elämää hallintaansa. Miehet uskovat voivansa vaikuttaa omilla elämäntavoillaan omaan terveyteensä. Nämä elintavat kattavat sosiaaliset suhteet, elämänasenteen, työhön liittyvät asiat, sekä virikkeet ja harrastukset. (Perttilä 1998). Työssäkäyvien ja naimisissa olevien miesten arvio omasta terveydestä oli parempi kuin työttömien tai naimattomien. (Näslind-Ylispangar & ym. 2005). Koskisen (1997) mukaan myös sukupuolella, ikäryhmällä ja asuinalueella on merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Yleinen terveydentila on miehillä naisia huonompi ja terveydentilan heikentyminen tulee esille jo alle 40-vuotiailla vaikuttaen miesten elämänhallintaan. (Korhonen ja Niemelä 1999). Näslindh-Ylispangarin & ym. mukaan miehet ovat haluttomia ottamaan vastaan terveyteen liittyvää ohjeistusta. Miehet kokivat terveytensä hyväksi huolimatta mittaustulosten antamista tuloksista. Gisslerin (2003) mukaan miehet käyttävät vähemmän terveyspalveuja kuin naiset. Kansanterveyslaitos seuraa vuosittain työikäisten terveyskäyttäytymistä. Kyselyssä kysytään mm. tupakointia, alkoholin käyttöä, liikuntatottumuksia, ja kasvisten syöntiä. (Helakorpi& ym ) Mittari on rakennettu opinnäytetyössä olevan teorian pohjalta. Mittari käsittää 53 erilaista kysymystä, joissa on kysytty miesten elämänhallinnasta, terveyskokemuksista, terveyskäyttäytymisestä, terveyspalveluiden käyttämisestä, heidän sairauksiaan liittyen metaboliseen oireyhtymään sekä pituutta ja painoa. Tässä opinnäytetyössä mittari toimi seulana. Tarkoituksena oli myös saada selville miesten poisjäänti kutsutuista terveystapaamista. Tätä on kysytty kahdella kysymyksellä (1 ja 5) suoraan.

16 16 3 KVANTITATIIVISEN MITTARIN KEHITTÄMISPROSESSI Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tietojen kerääminen keskittyy joihinkin tärkeiksi miellettyihin asioihin. Kvantitatiivinen aineisto on aina osaprojektio tutkimuksen kohteesta melko abstraktilla tasolla kuvattuna. Tämänkaltaisen tutkimuksen perusedellytyksenä on niiden merkitysjärjestelmien riittävä ymmärtäminen, joita tutkimuksen kohde käyttää ympäristöstä. Kohteena olevan ilmiön on oltava tutkijan hallussa, etteivät asiayhteydet joutuisi hakoteille. Tuloksia saadaan usein hyvin kvantitatiivisin menetelmin, mutta niiden ymmärtäminen ja oikea tulkinta vaatii tutkimuskohteen tuntemista laajemmalti kuin vain käytetyn aineiston tarjoaman kuvauksen puitteissa. (Alkula, Pönttinen & Ylöstalo 1995, ) Tutkimuksessa voidaan käyttää erilaisia käsitteitä ja mittareita, jotka määrittävät itse ilmiön mahdollisimman mielekkäästi ja arkiajattelua tarkemmin sekä antavat tutkittavasta asiasta mahdollisimman todenmukaisen kuvan. Yhteiskunnassa on rakenteita ja prosesseja, joista ei suoraan voi havaita mitään, mutta joiden kuvaaminen edellyttää kvantitatiivista analyysiä. On ilmiöitä, joiden hahmottaminen arkikielellä on mahdollista, mutta joiden yleisyyttä ja jakautumista on vaikea selittää ilman hyviä näytteitä käyttävää kvantitatiivista tutkimusta. Tutkimusongelman kannalta kvantitatiivinen mittaus pystyy antamaan tutkittavasta ilmiöstä relevanttia tietoa. Kvantitatiivisessa analyysissä voidaan käyttää tilastollisia menetelmiä, jotka mahdollistavat sattuman ja systemaattisen vaihtelun erottamisen johtopäätösten tueksi. Käyttämällä määrällistä tutkimustapaa saadaan asioista tarkkaa tietoa ja voidaan tutkia niiden laajuutta sekä muuttujien välisiä riippuvuuksia. Kvantitatiivinen tutkimus antaa mahdollisuuden vertailla eri ilmiöitä monenlaisissa tilanteissa tai yhteisöissä, sekä seurata niiden kehittymistä ajallisesti. Kvantitatiivisella tutkimuksella taas voidaan kuvata ilmiön rakennetta eli sitä, millaisista aineksista ja osista se koostuu sekä sitä, onko siinä erilaisia riippuvuussuhteina ilmenevää systematiikka. Sillä voidaan kuvata myös sitä, minkälaisia yhteyksiä osien välillä on sekä muutoksia, joita tutkittavassa ilmiössä tapahtuu. (Alkula ym. 1995, 21.)

17 17 Mittarin kehittäminen alkaa sillä, että käydään läpi aikaisempi teoriatieto kyseessä olevasta asiasta. Yksinkertaisimmillaan mittarin rakentaminen lähtee siitä, että on olemassa kysymys tai toimeksianto, johon halutaan vastaus. Teoriasta ei aina tule suoraa vastinetta, johon voidaan vastata. Tällöin pitää kyseisille termeille antaa mitattavissa oleva määritelmä. Kvantitatiivisella mittarilla ei saada selville koko totuutta, vain kysytty asia. Yksittäiset kysymykset yhdessä muodostavat mittarin ja toimivat mittarin osioina. Yksittäinen osio ei sinällään ole tärkeä, vaan osioiden kokonaisuus, joka muodostaa mittarin. Osa osioista voi olla käänteisiä, jolloin samaa asiaa mitataan sekä positiivisesti että negatiivisesti. (Metsämuuronen 2000, ) Arviointiperusteiden kehittäminen on sama kuin kriteeriperusteisen mittaamisen kriteeriviitteiden määrittäminen. Kun yksilön suoritusta verrataan hyvin määriteltyihin tavoitteisiin tai pätevyyteen, eikä toisiin henkilöihin, on kyseessä kriteerimittaaminen. Terveysvalinnoilla mitataan yksilön tyypillistä käyttäytymistä eli sitä, mitä ihmiset tavallisesti tekevät tai jättävät tekemättä. Oman arvion tai tunteen liittyminen omaan käyttäytymiseen on mitattavissa ja tällöin vastaajat yritetään saada kuvaamaan tapaa, jolla he tavallisesti kokevat käyttäytymisensä tai itsensä. (Oikarinen, K. 2006, 118.)

18 18 4 MITTARIN RAKENTAMINEN JA PILOTOINTI Mittarin rakentaminen lähtee siitä, että on olemassa kysymys tai toimeksianto, johon halutaan vastaus. Kvantitatiivisella mittarilla ei saada selville koko totuutta, vain kysytty asia. Yksittäiset kysymykset yhdessä muodostavat mittarin ja toimivat mittarin osioina. Mittarin kehittämisessä käytettäviä kysymyksiä ovat: mitä ja miksi mitataan, miten ja millä mitataan, missä ja milloin mitataan sekä miten mittaustulokset raportoidaan ja analysoidaan. (Oikarinen. 2006, 140.) Kyselylomake on rakennettu opinnäytetyössä olevan teorian pohjalta. Kyselylomake on mittari. Mittarin avulla voidaan selvittää miesten kokema terveyskäyttäytyminen ja terveyskokemukset, terveyspalveluiden käyttö ja elämänhallinta sekä riskiä sairastua metaboliseen oireyhtymään. Mittari toimii seulana. Kysymykset ovat ryhmitelty aihealuettain. Kyselylomakkeen avulla kysyttiin suoraan miksi miehet eivät tulleet kutsuttuihin terveystapaamisiin. Kysymys yksi on Sinut oli kutsuttu muiden 40-vuotiaiden helsinkiläisten miesten mukana terveystapaamiseen, haluaisimme saada tietoja miksi et saapunut kutsuttuun terveystapaamiseen? Vastausvaihtoedot ovat a) olen käynyt tarkastuksessa työterveyshuollossa b) aika ei sopinut c) en koe tarvitsevani terveystarkastusta d) koen itseni terveeksi e) unohdin f) en halunnut tulla g) kävin tarkastuksessa yksityislääkärillä h) joki muu syy, mikä? Kysymykseen yksi osa vastausvaihtoehdoista tuli suoraan teoriasta. Näslind- Ylispangar ym. (2005) tutkimuksen mukaan miehet ovat haluttomia myöntämään heikkoutensa ja näin ollen ovat myös haluttomia ottamaan vastaan terveyteen liittyviä ohjeistuksia. Miehet usein aistivat terveytensä olevan hyvän huolimatta mittaustulosten antamista tuloksista. Gisslerin (2003) mukaan miehet käyttävät terveyspalveluja vähemmän kuin naiset. Yksityis- ja työterveyslääkärikäyntien määrässä ei sukupuolieroja ole, vaan erot muodostuvat lähinnä terveyskeskus- ja

19 19 sairaalan poliklinikkakäynneistä. Kysymys viisi on avoin kysymys Mikä olisi sinut saanut tulemaan tarkastukseen? Kerro omin sanoin. Tällä kysymyksellä oli tarkoitus saada miehet kertomaan mikä heidät saisi tulemaan kutsuttuihin terveystapaamisiin. Vastausten pohjalta voidaan kehittää terveystapaamisten järjestämistä joustavammaksi ja miehille sopivammaksi. Kysymykset kaksi, kolme ja neljä käsittelevät terveyskeskusten ajanvarausta. Kysymysten kuusi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän tavoitteena oli saada selville miesten tietämystä Kundit kondikseen- kampanjasta ja metabolisesta oireyhtymästä. Kysymysten seitsemän ja yhdeksän perässä on linkki sydänliiton sivustoille, joista on mahdollisuus saada lisätietoja Kundit kondikseenkampanjasta ja metabolisesta oireyhtymästä. Nämä kysymykset liitettiin mukaan Helsingin sydänpiirin työntekijöiden toiveesta. Kysymyksissä selvitetään miesten terveyspalveluiden käyttöä. Vastauksista saadaan selville, kuinka usein miehet käyttävät terveyspalveluita, milloin he olivat viimeksi käyttäneet terveyspalveluita ja mitä, yksiyistä, kunnallista vai työterveyshuollon palveluita. Miehet käyttävät terveyspalveluja vähemmän kuin naiset. Kelan jo 1960-luvulta lähtien säännöllisesti tehdyistä väestökyselyistä ilmenee, että vaikka molempien sukupuolten lääkärissä käynnit ovat tasaisesti kasvaneet niin miehet edelleen käyttävät vähemmän terveyspalveluja. Yksityis- ja työterveyslääkärikäyntien määrässä ei sukupuolieroja ole, vaan erot muodostuvat lähinnä terveyskeskus- ja sairaalan poliklinikkakäynneistä. (Gissler, 2003, 277.) Kysymykset käsittelevät terveyttä ja terveyskäyttäytymistä. Kysymysten vastauksia voidaan käyttää suunniteltaessa miehille terveysneuvontaa ja vastaukset antavat tietoa miesten terveyskäyttäytymisestä.

20 20 Terveyskäyttäytymisellä tarkoitetaan nykyisellään sellaista käyttäytymistä, jolla on vaikutusta terveyteen joko sitä edistäen tai heikentäen. (Luoto, Viisainen, Kulmala. 2003, ) Kysymys 18 on väittämä Koen itseni terveeksi. Näslind- Ylispangarin & ym. (2006) mukaan miehet usein aistivat terveytensä olevan hyvän huolimatta mittaustulosten antamista tuloksista. Likertin asteikosta on otettu vastausvaihtoehdot, jotka ovat täysin eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, jokseenkin samaa mieltä ja täysin samaa mieltä. Yleensä Likertin asteikkoa käytettäessä on vastausvaihtoehtona myös, en samaa, enkä eri mieltä. Kyselylomakkeesta tämä vaihtoehto on tietoisesti jätetty pois. Tällä oli tarkoitus haastaa vastaaja vastaamaan kysymykseen. Kysymyksissä 19 ja 20 kysytään painoa ja pituutta. Näiden avulla voidaan laskea vastaajan pituus- paino-indeksi eli BMI. Normaali painoindeksi vuotiailla on Huomattavasti ylipainoiset, joiden painoindeksi on yli 30 on korkea sairastumisriski metaboliseen oireyhtymään. (Näslindh-Ylispangar & ym. 2006). Kansantervyslaitoksen mukaan vuonna 2006 ylipainoa (BMI yli 25) oli 55%:lla vastanneista miehistä. (Helakorpi &ym. 2006, 14.) Kysymyksissä käydään läpi tupakointia ja alkoholin käyttöä. Tupakointi lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. (Näslind- Ylispangar & ym. 2006). Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan vuonna 2006 työikäisistä miehistä tupakoi päivittäin 24% ja heistä 76% oli huolissaan tupakoinnin vaikutuksesta omaan terveyteen. Raittiiden osuus on vähentynyt vuodesta 1982, jolloin 15% vastanneista miehistä ei ollut käyttänyt alkoholia viimeksi kuluneen vuoden aikana. Vuonna 2006 luku oli enää 11%. (Helakorpi &ym. 2006, 11,14-21.) Kysymyksissä 26 ja 27 kysytään miesten kasvisten ja vihannesten käyttöä ja kuinka usein he harrastavat liikuntaa. Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan

21 21 vuonna % vastanneista miehistä käytti päivittäin kasviksia Liikuntaa 2-3 kertaa viikossa vähintään puolen tunnin ajan harrasti 63% vastanneista miehistä. (Helakorpi &ym. 2006, 11,14-21.) Kysymykset ovat väittämiä. Kysymys 28 on Omat terveystottumukseni ovat hyvät. Kysymys 29 on Olen huolissani omasta terveydestäni. Kysymys 30 on Minulla on huonoja terveystottumksia. Näissä vastausvaihtoehdot ovat otettu taas Likertin asteikolta jättäen tietoisesti pois en samaa, enkä eri mieltä. Näillä kysymyksillä saatiin selville miesten omat käsitykset heidän terveystottumuksistaan ja heidän kokema terveys. Samalla voitiin vertailla heidän terveystottumuksiaan. Kysymykset käsittelevät miesten sairauksia ja sitä kokevatko he itsensä sairaaksi. Sydän- ja verisuonitautien erilaisista vaaratekijöistä muodostuu metabolinen oireyhtymä. Metabolisen oireyhtymän ilmenemismuotoina ovat keskivartalolihavuus ja erilaiset häiriöt sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa sekä kohonnut verenpaine. (Mustajoki, 2006.;122: ) Kysymykset käsittelevät verenpainetta, diabetesta, kohonnutta kolesteroliarvoa ja ylipainoa. Näillä kysymyksillä oli myös tarkoitus saada selville miesten riskiä sairastua metaboliseen oireyhtymään. Kysymykset käsittelevät elämänhallintaa. Näillä kysymyksillä saatiin vastaus siihen minkälaisiksi miehet kokevat oman elämänhallintansa. Kysymykset ovat väittämiä. Elämänhallinnasta on monta eri osiota, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Tämän takia elämänhallintaa koskevat kysymykset on jaoteltu elämän hallittavuuteen, oman tulevaisuuden valoisuuteen, tyytyväisyys ihmissuhteissa, tyytyväisyys omaan elämään, kokemus elämän turvallisuudesta ja kokemus omista voimavaroista. Ne, joilla on hyvä elämänhallinta kokevat elämänsä turvalliseksi sekä voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä ja sen suuntaan. Ympäröivä maailma koetaan mielekkääksi ja järjestäytyneeksi sekä käytössä olevat voimavarat riittäviksi.

22 22 Elämänhallinnalla ja terveydellä on hyvin paljon yhtymäkohtia. Vahvalla elämänhallinnalla kyetään luomaan terveyttä ylläpitäviä asenteita ja samalla saadaan perusta ihmisen tavalle hoitaa itseään. Toisaalta taas sairastuessa elämänhallinta vähenee ja ihminen kokee itsensä turvattomaksi. (Pietilä, 1994, 20,42.) Kysymykset käsittelivät miesten terveyskokemuksia. Ne kaikki ovat väittämiä. Vastausvaihtoehdot ovat Likertin asteikosta. Kysymysten avulla voitiin selvittää miesten terveyskokemukset ja sekä mikä vahvistaa tai heikentää heidän terveyttään heidän mielestään. Kysymyksillä saadaan myös vastaukset minkälaiseksi miehet kokevat terveyspalvelut, terveysneuvonnan ja omatoimisen terveydenhoidon. Perttilän tutkimuksessa (1998), tuli esille, että suurin osa miehistä uskoo pystyvänsä vaikuttamaan omilla elämäntavoillaan omaan terveyteensä. Terveyttä vahvisti miesten mielestä elintavat, sosiaaliset suhteet, elämänasenne, työhön liittyvät asiat sekä virikkeet ja harrastukset. Häggman-Laitila (1999) on väitöskirjatutkimuksessaan löytänyt kolme terveyskokemuksen perustyyliä. Ensimmäinen ryhmä koki terveytensä kokonaisvaltaisesti ja sisältäpäin määrittyvänä, hoitivat itseään ja hallitsivat elämäänsä. Toinen ryhmä taas koki terveyden ulkoapäin määrittyvänä. He pitivät terveysneuvontaa ja terveyspalveluja toisaalta erittäin tärkeinä ja tukea antavina, mutta toisaalta erittäin voimakkaasti elämää rajoittaviksi ja jopa ahdistavina. Kolmantena ryhmänä olivat ihmiset, joille terveys oli jäsentymätöntä ja omatoiminen terveydenhoito merkityksetöntä. Taustakysymyksiä olivat kysymykset ikä, sukupuoli, koulutus ja tulotaso. Koskinen (1997) mukaan sukupuolella, ikäryhmällä, asuinalueella, sosiaaliryhmällä ja siviilisäädyllä on merkitystä henkilön hyvinvoinnille. Työllisyys, koulutus ja tulot vaikuttavat hyvinvointiin.

23 23 Mittarin laadinta oli yksi osa hoitotyön kehittämistä ja toinen osa oli pilotoida mittaria. Mittaria pilotoitiin pienellä testiryhmällä ja tulosten avulla mittaria kehitettiin loogisempaan muotoon. Tutkimusaineisto kerättiin vuoden 2007 lopussa terveyskeskuksen terveystarkastuksista poisjääneistä miehistä. 4.1 Tutkimustavoitteet Kvantitatiivisen tutkimuksen kysymykset ovat 1. Onko miehen terveyskäyttäytymisellä yhteyttä siihen, ettei mies ole tullut sovittuun terveystarkastukseen? (kysymykset 18-30) 2. Mitkä asenteelliset seikat ovat vaikuttaneet, ettei mies ole tullut terveystarkastukseen?(kysymykset 31-42) 3. Mitkä terveyskokemukset vaikuttavat siihen, ettei mies ole tullut terveystarkastukseen?(kysymykset 43-49) 4. Mitkä muut syyt vaikuttavat siihen, ettei mies ole tullut terveystarkastukseen?(kysymykset 1-17) Taustakysymyksiä ovat kysymykset Nämä taustakysymykset ovat ikä, sukupuoli, koulutus ja tulotaso 4.2 Aineiston keruu Mittaria pilotoitiin kahdeksalla helsinkiläisellä 40-vuotta täyttävällä miehellä, jotka eivät ole tulleet kutsuttuun terveystapaamiseen. Näytteen tarkoituksena oli testata kyselylomaketta, jota on mahdollista käyttää laajempaan tutkimukseen. Kyselyyn oli saatu lupa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Tutkimustoiminnan koordinaatioryhmältä siten, että tutkimusaineisto rajataan mieheen, joiden yhteystiedot saatiin tiettyjen terveysasemien ylihoitajalta.

24 24 Otos on tutkimuksen perusjoukon osa, jolla voidaan saada kokonaiskuva koko perusjoukosta. Mitä pienempi otos on niin, sitä epäluotettavampi ja sattumanvaraisempi tulos on. (Vilkka 2007, ) Koska vastaajamäärä on tutkimuksessamme näin pieni, tulos ei ole yleistettävissä. Kyselylomake tulee esitestata aina ennen varsinaista aineiston keruuta. Testaajina voi olla asiantuntijoita, joilla tarkoitetaan ohjaajia tai kollegoita tai perusjoukkoon kuuluvia. (Vilkka, H. 2007, 78.) Kyselylomake esitestattiin osalla Helsingin sydänpiirin työntekijöistä ennen varsinaista pilotointia. Esitestauksen jälkeen jätimme kyselylomakkeesta pois tarpeettomat kysymykset esimerkiksi kysymyksen kuinka monta kertaa viikossa harrastat hyötyliikuntaa?. Kysymysten muotoiluun kiinnitettiin erityistä huomiota. Sanamuodot tuli olla mahdollisimman tarkkaan merkitystä ilmentäviä, koska erilaisten merkitysten tarkentamiseen ei ole välitöntä mahdollisuutta. Lomakkeen tuli toimia myös sähköpostissa lähetettynä, jolloin voi hyvin käyttää sekä strukturoitua että strukturoimatonta haastattelua. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kysely oli tarkoitus toteuttaa strukturoituna puhelinhaastatteluna. Strukturoitu haastattelu tapahtuu lomaketta apuna käyttäen ja kysymysten sekä väitteiden muoto ja esittämisjärjestys on etukäteen määritetty. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2000, 195.) Kyselyä harjoittelimme etukäteen toisiimme ja teimme kahdelle vapaaehtoiselle kyselyn puhelimitse. Tutkimushaastattelulla on aina jokin erityinen tarkoitus ja siihen liittyy myös erityiset osallistujaroolit. Tutkimushaastattelija on osapuolista tietämätön ja haastateltavalla on annettava tieto. Haastattelu aloitetaan tutkijan aloitteesta ja tutkija ohjaa haastattelun kulkua ja suuntaa haastattelua tiettyihin puheenaiheisiin. Haastattelijalla on tiedon intressi, minkä vuoksi hän tekee haastateltavalle kysymyksiä ja aloitteita. Tutkimuksen tavoite on se mikä ohjaa aina tutkimushaastattelua. (Ruusuvuori &

25 25 Tiittula 2005, & Denscombe ) Vaikka kysely oli tarkoitus toteuttaa puhelinhaastatteluna, muutama mies kysyi mahdollisuutta vastata kyselyyn sähköpostitse ja tähän me suostuimme. Viisi ei vastannut puheluihin ollenkaan. Kuusi halusi vastata kyselyyn sähköpostitse ja kaksi vastasi suoraan puhelin haastatteluun eli vastauksia saimme kahdeksan. Kyselylomakkeen mukana laitoimme myös esittelykirjeen, josta vastaajat saivat perusteellisen tiedon opinnäytetyöhömme liittyvästä tutkimuksesta. Puhelimitse kerroimme haastateltaville mihin kysely tulee ja miksi. Kyselyn varsinaisena tarkoituksena oli testata kyselylomaketta ja sen ymmärrettävyyttä. Pyysimme siis palautetta kysymyksistä ja sähköpostitse vastaajilta myös lomakkeen ulkoasusta. 4.3 Aineiston analysointi Syötimme SPSS-ohjelmaan kyselylmakkeelta saadut vastaukset yksitellen, noudattaen monipuolisten vastausvaihtoehtojen rakennetta. Näin varmistimme kyselylomakkeen antaman tarkan ja mahdollisimman yksityiskohtaisen ilmaisun vastaajan mielipiteestä. Kyselylomakkeellamme oli 53 kysymystä. SPSS-ohjelmaa käyttäessämme jouduimme kuitenkin osan kysymyksistä jakamaan, jolloin kysymyksiä tuli yhteensä 73. SPSS-ohjelmaa käyttäessämme molemmat opinnäytetyön tekijät olivat paikalla. Tällä halusimme välttää virheet. Syötettyämme vastaukset SPSS- ohjelmaan, tarkistimme kahteen kertaan, että olimme syöttäneet vastaukset oikein. Vastaajien määrä tutkimuksessa oli niin pieni ettei sitä voi analysoida korrelaatiokertoimella tai Khiin neliöllä. Mikäli näin tehtäisiin niin tuloksella ei ole

26 26 mitään merkitystä, koska se ei ole luotettava. Oman oppimisemme kannalta harjoittelimme kuitenkin myös korrelaatiokertoimia ja Khiin neliötä. Kyselylomakkeen vastaukset on käyty läpi ja ne on ryhmitelty elämänhallinnan, terveyskokemusten, terveyskäyttytymisen ja terveyspalveluiden käytön alle. Kysymykset yksi ja viisi, jotka koskivat miesten poisjääntiä terveystapaamista on koottu tuloksissa yhdeksi omaksi osioksi. Tähän osioon on myös laitettu terveysaseman ajanvaraukseen liittyvät vastaukset. 4.4 Mittarin luotettavuus Mittarin luotettavuus on suoraan verrannollinen tutkimuksen luotettavuuteen. Reliabiliteettia ja validiteettia käytetään mittarin luotettavuuden käsitteinä. Nämä tulokset eivät ole sattumanvaraisia. Silloin kun mittari mittaa juuri sitä, mitä sen tulisi mitata, on kyseessä mittarin validiteetti. Oikarinen (2006) määrittelee, että mittarin sisällön validiteetti on edellytys mittaamisen luotettavuudelle. Sisällön validiteetti ilmaisee, miten hyvin mittarin eri osiot edustavat mitattavaa tavoite- ja sisältöaluetta. Mittarin kykyä antaa tuloksia kutsutaan reliabiliteetiksi. Reliabiliteetissa tarkastellaan mittaukseen liittyviä asioita ja tarkkuutta tutkimuksen toteutuksessa. Arvioinnin kohteena ovat otoskoko, näyte perusjoukosta ja laatu, vastausprosentti, miten huolellisesti havaintoyksikköjen kaikkia muuttujia koskevat tiedot on syötetty ja millaisia mittausvirheitä tutkimukseen sisältyy esimerkiksi lomakkeen kysymykset ja vastausvaihtoehdot. (Metsämuuronen 2000, 21; Oikarinen. 2006, 143; Vilkka 2007, ) Mittarin luotettavuuden arvioinnin tärkeä alue on myös käsitevaliditeetti. Sillä yhdistetään mittari ja sen teoreettinen tausta selvittämällä sen käsitteelliset yhteydet. Tällaisessa käsitevaliditeetissa arvioidaan ja testataan mittarin käsitteen ja sen operationaalisen vastinparin suhteita toisiinsa. Operationaalinen määritelmä kytkee teorian maailman ja reaalimaailman toisiinsa eli se on teoreettisen määri-

27 27 telmän vastinpari reaalimaailmassa. (Oikarinen 2006, 143.) Opinnäytetyössä on luvussa mittarin rakentaminen ja pilotointi selvitetty mittaria ja sen teoreettinen tausta. Teoriasta on johdettu kysymykset mittariin eli kyselylomakkeeseen. Kyselyymme vastasi kahdeksan miestä. Tämä määrä perusjoukosta, joka käsittää tuhansia henkilöitä, ei ole otos vaan näyte perusjoukosta, joten haastatteluaineisto ei sisällöltään tuo luotettavaa tietoa miesten poisjäännin syistä.

28 28 5 TULOKSET Miesten tulot olivat aina eurosta euroon saakka. Vastaajista viisi oli naimissa, kaksi avoliitossa ja yksi eronnut. Koulutuspohjana kahdella miehistä oli lukio, neljällä ammattikoulu ja kahdella ammattikorkeakoulu. 5.1 Miesten terveyspalveluiden käyttö Miehet käyttivät tasaisesti niin kunnallisia, yksityisiä kuin työterveyshuollon tarjoamia palveluita. Neljä miehistä oli käynyt kolmen kuukauden sisällä lääkärissä, kolme puolen vuoden sisällä ja yksi kuukauden sisällä. Terveydenhoitajan vastaanotolla oli käynyt kuukauden sisällä kolme miehistä, kuuden kuukauden sisällä kaksi miehistä, vuoden sisällä kaksi miehistä ja kahden vuoden sisällä yksi miehistä. 5.2 Miesten terveyskäyttäytyminen Kaikki miehet kokivat itsensä terveiksi. Kolme miehistä painoi kiloa, kolme kiloa, yksi kiloa ja yksi yli sata kiloa. Miesten pituudet olivat välillä Neljä miehistä tupakoi ja kaikki käyttivät alkoholia. Kerralla alkoholia käytti 5-6 annosta miehistä, 3-4 annosta käytti yksi mies ja 7-8 annosta käytti kaksi miehistä. Kasviksia käytti neljä miehistä päivittäin, kolme miehistä kolme kertaa viikossa ja yksi kerran viikossa. Väittämään omat terveystottumukseni ovat hyvät, viisi miehistä oli jokseenkin samaa mieltä, kaksi oli täysin samaa mieltä ja yksi jokseenkin eri mieltä. Väittämään minulla on huonoja terveystottumuksia, kolme miehistä oli jokseenkin samaa mieltä, neljä jokseenkin eri mieltä ja yksi täysin eri mieltä.

29 29 Viidellä miehistä oli kohonnut verenpaine, kolmella normaali. Yhdelläkään miehistä ei ollut diabetestä. Kahdella miehistä oli kohonneet kolesteroliarvot ja kuudella normaalit. Kuuden miehen paino oli normaali ja kahdella oli ylipainoa. 5.3 Miesten elämänhallinta Väittämään voin vaikuttaa elämääni, neljä miehista oli täysin samaa mieltä ja neljä miehistä jokseenkin samaa mieltä. Neljä miehistä oli täysin samaa mieltä ja neljä jokseenkin samaa mieltä siihen, että heidän tulevaisuutensa on valoisa. Miehistä kuusi oli täysin samaa mieltä ja kaksi melkein samaa mieltä väittämää olen tyytyväinen ihmissuhteisiini. Neljä miehistä oli täysin tyytyväisiä elämäänsä ja neljä jokseenkin samaa mieltä. Kuusi miehistä oli täysin samaa mieltä ja kaksi melkein samaa mieltä siihen, että heidän elämänsä on turvallista. Voimavaransa he kokivat riittäväksi. 5.4 Miesten terveyskokemukset Miesten mielestä heidän terveyteensä vaikuttaa niin he itse kuin perhe ja sosiaaliset suhteet. Miehiltä kysyttiin, mikä heidän terveyttään heikentää ja mikä sitä vahvistaa. Molempiin kysymyksiin saatiin lähes samat vastaukset eli miesten mielestä heidän terveyttä vahvistaa elintavat, elämänasenne ja harrastukset, kun taas miesten mielestä heidän terveyttä heikentää elintavat, elämänasenne ja työ. Terveysneuvonnan ja terveyspalvelut miehet kokivat tärkeiksi. Miehistä kolme oli täysin samaa mieltä ja viisi jokseenkin samaa mieltä, väittämään terveysneuvonta vaikuttaa elämäntapoihini. Väittämään omatoiminen terveydenhoito ei ole tärkeää niin seitsemän miehistä oli täysin eri mieltä ja yksi jokseenkin eri mieltä.

30 Syyt miksi miehet eivät tulleet kutsuttuihin terveystapaamisiin Seitsemän miehistä oli käynyt terveystarkastuksessa työterveyshuollossa ja yksi miehistä oli käynyt yksityislääkärillä. Miehet eivät kokeneet tarvitsevansa erikseen terveystapaamista, vaikka kaksi miehistä vastasi, että he olisivat tulleet kutsuttuun terveystapaamiseen, mikäli aikoja olisi ollut illalla. Yksi miehistä oli muuttanut pois Helsingistä, joten hän ei enää kuulunut Helsingin kunnallisten terveyspalveluiden piiriin. Kaikki miehet kokivat itsensä terveiksi. Vastaajista yksikään ei kokenut, että ajanvaraus terveysasemalla olisi ollut vaikeaa. He eivät esittäneet minkäänlaisia parannusehdotuksia terveysaseman ajanvarausjärjestelmään. Kysyimme miehiltä myös sopivinta aikaa käydä terveyskeskuksessa. Yksi vastaajista oli sitä mieltä, että paras aika olisi aamulla kello seitsemän ja kahdeksan välillä. Kahden mielestä sopivin aika on , kahden mielestä ja kolmen mielestä

31 31 6 MITTARIN ARVIOINTI Pyysimme miehiltä haastattelujen yhteydessä palautetta kyselylomakkeesta. Kaksi miehistä koki, että kyselylomakkeessa oli liian monta kysymystä. Kyselylomake koettiin kuitenkin helppolukuiseksi ja kysymysten asettelu johdatti selkeästi seuraavaan aihealueeseen. Kolme miehistä koki myös tärkeäksi, että tälläisia kyselyjä tehdään. 6.1 Oma arvio kyselylomakkeesta Osa vastaajista halusi vastata kyselylomakkeeseen sähköpostitse, mikä tuli meille yllätyksenä. Kyselyn ulkoasuun ei kiinnitetty huomiota, koska tarkoitus oli haastatella vastaajia puhelimitse. Kysely tehtiin kyselylomaakkeella, joka on liitteenä yksi. Kyselyn jälkeen korjasimme kyselyn ulkoasua. Uuden kyselyn ulkoasu on selkeämpi ja siistimpi vastata myös sähköpostitse. Kyselylomaketta purkaessamme huomasimme, että kysymyksestä 50, joka käsitteli miesten siviilisäätyä, olimme unohtaneet vastausvaihtoehdon leski. Olemme myös käyttäneet sanaa muutama vastausvaihtoedoissa esimerkiksi kysymyksissä 10, ja 24. Sana muutama on epämääräinen ja ihmisestä riippuen se voi tarkoittaa mitä tahansa. Spss-ohjelmaa käyttäessämme tulimme siihen johtopäätökseen, että kysymykset 1, 43, 44 ja 45 olisi kannattanut jakaa omiksi kysymyksikseen ja vastausvaihtoehdot väittäminä muotoihin täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä. Tämä olisi helpottanut kyselylomakkeen purkua ja siten yksinkertaistanut tulosten luettavuutta. Kun purimme kyselylomaketta niin jaoimme kysymykset 1, 43, 44 ja 45, mutta käytimme vastausvaihtoehtoina kyllä tai ei.