Luokanopettajaliiton lehti 3/2011. Yhteisöllisyys toisi työrauhaa ss. 8-9 Digitarina pystyy siihen, mihin pelkät faktat eivät riitä ss.

Transkriptio

1 Luokanopettajaliiton lehti 3/2011 Yhteisöllisyys toisi työrauhaa ss. 8-9 Digitarina pystyy siihen, mihin pelkät faktat eivät riitä ss /11

2 Päätoimittaja: Martti Hellström Isonjärventie 16 D, Espoo (09) /koti /käsipuhelin Toimitussihteeri: Inger Sundblad Sarekuja 23, Järvenpää (09) /koti, /käsipuhelin Toimittajat: Minna Hautojärvi, Kokkola, Matti Matikainen, Lappeenranta, Artikkelit/toimituksellinen aineisto: Teksti toivotaan tiedostona (pc tai mac)ilman pakkotavutuksia, ylimääräisiä välilyöntejä, rivinvaihtoja tai tabulaattoreita ts. ladottuna putkeen. Tiedoston mukaan liitettävä ehdottomasti käsikirjoitus, jossa näkyy otsikot, väliotsikot, lihavoinnit ym. Levykkeet ja valokuvat palautetaan vain erikseen pyydettäessä. Taitto: Sepi Puustinen/Kolmas Mies Ky, Kannen kuva: Antero Aaltonen Ilmoitusmyynti ja laskutus: LO-Tarvike Oy/Silja Hentilä, Akavatalo, Rautatieläisenkatu 6, Helsinki, puh. (09) , faksi (09) , gsm Ilmestymis-/varausaikataulu: N:o Ilmestyy Ilmoitus- Toimituksellinen aineisto aineisto 3/ / / / Painos/lukijamäärä: 6000 kpl/ opettajaa. Ilmoitushinnat: Koko 4-väri 2-väri musta-valko 2/1-sivu 1850,- 1463,- 1194,- 1/1-sivu 1093,- 891,- 673,- 1/2-sivu 790,- 589,- 488,- 1/3-sivu 572,- 437,- 320,- 1/4-sivu 488,- 353,- 252,- 1/8-sivu 420,- 286,- 202,- sisäkansi 1261,- 1076,- 891,- takakansi 1345,- 1160,- 1009,- Palstamm (minimi 30 mm) 3,-/pmmvuosi. Liitteet ja erikoistoteutukset erillisen tarjouksen mukaan. Ilmoitusmateriaalit digitaalisena: FreeHand, PageMaker, QarkXPress, Illustrator. Linjasiirto: ISDN: Leonardo pro (ohjelma+kortti) Linjasiirtoilmoituksista lähetettävä faksikopio. Internet: FirstClass, Painopaikka: Forssa Print, PL 38, Forssa Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Sisällys Pääkirjoitus: Klassiset kouluromaanit: Aino Kontula:: Herra rehtori Luokanopettajat ja logopedit yhteistyötä rakentamassa Yhteisöllisyys toisi työrauhaa Tarina pystyy siihen mihin pelkät faktat eivät riitä Timo Parvelan kosketus lapsuuteen ei kulu Puheenjohtajan palsta: Hyvää lukuvuoden alkua! Pekka Rokasta kasvatustieteen tohtori 15 Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö palkitsi Riitta Porttilan OAJ:n kesävaltuusto kokoontui Helsingissä Kevättalvisesta opettajanhuonessta kesäiseen toimistoon Kukako - kulttuuria kaikista kolkista Warma Walon vihjeet Galileo-satelliitti saa suomalaiskoululaisen nimen Malissa koulua käydään kotitöiden salliessa Suomalaisuutta vaalitaan Suomi-koulussa Reija Salovaara ja Tiina Honkonen: Rakenna hyvä luokkahenki Ryhmä tutuksi ryhmäytymisellä Askarteluvinkki: Raketit Kolumni: Viimeinen lukuvuosi Matematiikkadiplomit tarjoavat haasteita ja hauskaa toimintaa Kolumni: Benji-hyppy Vaikeneminen hopeaa, osa 47: Ei vaikeaa eikä vastenmielistä LUOKANOPETTAJA 3/11 2

3 Pääkirjoitus Opettajien ja rehtorien koko työ työajan ja palkanmaksun piiriin Olemme melkoisella todennäköisyydellä ajautumassa anomaliatilaan, tilaan, jossa vakaat yhteiskunnalliset kehityslinjat saattavat katketa, eikä eteenpäin ajassa oikein näe. Globaali talouskriisi joko taittuu tai syvenee. Kumpaankin on aihetta valmistautua myös edunvalvonnasta kiinnostuneissa järjestöissä. Jos talouskriisi syvenee, se koskettaa vääjäämättä myös peruskouluja. Vanhemmat meistä muistavat vielä 1990-luvun alun ja siihen astisen Suomen historian syvimmän hurjan laman. Jos niin kävisi taas, meidän olisi entistä tärkeämpää puolustaa suomalaista opettajuutta ja paremmin kuin edellisellä kerralla. Suomalainen - ainakin Cygnaeukseen ja Snellmaniin asti ulottuva opettajuus on ainutlaatuinen. Sen ydin on syvä eettinen, sivistävä, maailmaa ja lasta jalostava opetus, jossa lapsen persoona kasvaa. Tämä opettajuus on opettajan ammatin imuvoima. Valitettavasti opettajille on siirretty ja siirretään jatkuvasti toisarvoisia, professioon kuulumattomia työtehtäviä, joiden määrä alkaa syövyttää ammatin arvokkainta ydintä ja uuvuttaa, kyynistyttää maamme tulevaisuuden kannalta tärkeää arvotyöntekijäryhmää. Me opettajat haluamme opettaa. Suomalaisessa koulussa opetus on aina myös kasvatusta ja ohjausta. Se on lempeää taivuttamista kuriin, turvallisiin rajoihin, taitoon tehdä työtä ja myös totella. Se on professio, johon kuuluu autonomiaa, autenttisuutta ja autarkiaa- riippumattomuutta. Suomalaisen opettajan työtä suojellaan pitämällä kiinni sen eettisestä ytimestä. Se edellyttää myös opettajan työtehtävien puhdistamista sellaisesta, joka ei palvele ydintehtävää. Opettaja on autenttisesti opettaja. Opettajan tulee voida käyttää työaikansa siihen, mikä on tärkeää. Opettajan virkatehtävät on määriteltävä niin, että työllä on rajat. Ja meidän on pidettävä niistä rajoista kiinni. Suomalaiset alakoulun opettajat ovat kutsumusopettajia, kuten Rauno Haapaniemi kolumnissaan tässä lehdessä kirjoittaa. Mutta opettajan tehtävänä ei ole paikata vapaaehtoistyöllä opetuksen järjestäjän puutteita koulunpidossa. Edunvalvonnassa on talouden tiukentuessa entistä vankemmin taisteltava sen puolesta, että opettajan ja rehtorin työlle luodaan sellaiset työaika- ja palkkarakenteet, että kaikki heillä teetettävä työ mahtuu niihin. Myös kurjina aikoina. Jos taas käy hyvin ja talous maailmassa kääntyy nousuun, silpputehtävistä puhdistettu opettajuus kukoistaa entisestään. Martti Hellström 3 LUOKANOPETTAJA 3/11

4 Klassiset kouluromaanit Aino Kontula: Herra rehtori (2009) Tämä on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Aino Kontula herätti keskustelua jo aiemmalla kirjallaan Rexi on homo ja opettajat hullui!, vaikka keskustelu siitä taisi mennä hieman sivuraiteille. Yläkoulun ongelmille uhrataan huomiota harvoin ja silloinkin puututaan yleensä negatiivisiin seikkoihin. Sopisi kuitenkin miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että yläkouluun ei kukaan haluaisi opettajaksi ja hakijoiden puuttuessa jouduttaisiin palkkaamaan keitä tahansa. Kaikki olemme varmaan sitä mieltä, että murrosikä on vaativa ikävaihe. Sen tietävät kaikki vanhemmat ja opettajat, joilla on siitä kokemuksia. Olen joskus väittänyt hieman provokatorisesti, että alakoulun ja lukion opettajilla ei juuri ole ongelmia verrattaessa yläkoulun opettajien arkipäivään. Se herättää tietenkin kiivasta keskustelua ja syyttelyä muiden opettajaryhmien ongelmien aliarvioimisesta. Totta onkin, että kaikki ongelmat ovat ongelmia eikä niitä voi verrata elämyksellisesti. Sivusta katsottuna toiset ongelmat vaan ovat ongelmallisempia kuin toiset. Tarkoitus on luonnollisesti kiinnittää huomiota murrosikäisten kasvatukseen ja opetukseen. Se on aivan erilainen maailma kuin nuorempien tai vanhempien oppilaiden maailma. Mieleeni on jäänyt prof. Jouko Karin ja hänen kollegojensa tutkimukset eri-ikäisten oppilaiden arvoista. Suuri aineisto osoitti kiistattomasti, että seitsemännen ja kahdeksannen luokan vaiheilla tapahtuu melkoinen pudotus arvoihin suhtautumisessa. Arvostukset kääntyvät lähes kaikkeen negatiivisiksi, kunnes ne aloittavat paluun kahdeksannen luokan keskivaiheilla. Pudotuksen aikana vaaditaan vanhemmilta malttia ja opettajilta lisäksi korkeata ammattitaitoa. Aino Kontulan kirja on toki muutakin kuin yläkoulua. Alku on hieman hämmentävä, kun ei oikein tiedä, miten tekstiin tulisi suhtautua. Kirjailija kertoo nimittäin vasta kirjan lopussa, että se perustuu hänen opettajakollegansa Antti Tuomisen kanssa käytyihin keskusteluihin. Näistä kirjailija sitten on kirjoittanut oman kudelmansa todellisuudesta ja väittää, että faktan ja fiktion raja on häilyvä. No, tällainen näyttää olevan yhä enemmän muodissa. Teos on kuitenkin niin vahvasti esitetty elämänkerta tästä rehtorista, että se kääntyy paljolti fiktiosta faktaksi. Tätä tukevat tietysti koulunuudistuksesta kertovat kirjat ja onpa niiden joukossa myös uskontokirja, jonka tekijänä Tuominen on ollut mukana. Verkosta löytyy jopa värikuva Tuomisesta ja hänen vaimostaan Sirkasta, joka kommentoi kirjassa miehensä toilauksia kyynisesti, joten uskotaan myös kirjan tapahtumiin. Rehtori Tuominen on aika erikoinen persoona, vaikka juttu perustuukin hänen omiin muistelmiinsa. Kirjassa esiintyy aitoja henkilöitä, tosin myös eräs opettaja Myyrä, jonka tulkitsen kaikkien vastustajakollegoiden yhdistetyksi hahmoksi. Alussa on pappeja ja saarnaajia, sitten kouluaikaisia opettajia ja Rauman seminaarin lehtoreita. Kontulan tyyli on kyyninen, sarkastinen ja pisteliäs, mutta nämä henkilöt saavat kyllä myönteisen tulkinnan. Rehtori Laurilehdostakin tulee niin todentuntuinen kuvaus, että oikein naurattaa. Voiko enää kiltimpää ja ymmärtäväisempää rehtoria ollakaan. Tosin kun hän väitteli tohtoriksi jäätyään eläkkeelle, hän uskalsi häiriköidä ja venytti alkuluentonsa 45 minuutin mittaiseksi, vaikka 20 minuuttia oli rajana. Rehtorina Tuominen kuitenkin antaa opettajakollegoidensa monesti kuulla kunniansa eikä syyttä. Kirjassa on paljon yksityiskohtia ja siinä kuvataan rehtori Tuomisen elämää opettajan ja rehtorin näkökulmasta aika värikkäästi. En tiedä, mitä kollegat hänestä sanovat, mutta oppilaiden puolella hän tässä kirjassa on ajatuksissaan ja teoissaan. Kirjan tyyli on aika lailla samanlaista kuin Kontulan Rexi-kirjassa, mutta tässä ei sentään kiroilla yhtä paljon. Ehkä se johtuu siitä, että tarkastellaan kollegojen, virkamiesten ja poliitikkojen toimia, kieli on sen mukaista. Kirjaa on mielenkiintoista verrata entisiin sankariopettajien tarinoihin, niiden, jotka lähtivät korpeen taistelemaan tietämättömyyttä vastaan ja nostivat paikkakuntansa sivistysharrastukset kukoistukseen. Monet heistä olivat myös poliitikkoja ja niin myös tämä Tuominen, jopa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Supliikkimiehiä ja oppinut puhetaitonsa mm. Kakolassa saarnaajana. Sankaritarina tämäkin kertomus on, mutta sisältö on muuttunut aivan toisenlaiseksi. Kirja on täynnä koulunpitoon ja pedagogiikkaan liittyviä sattumuksia, vakaviakin, joten kouluromaani se on olennaisesti. Paljon on pisteliäitä esimerkkejä, jotka saavat hymyilemään mutta on myös syvällisiä pedagogisia yksityiskohtia. Olen usein ihmetellyt, miten joitakin rikkomuksia kutsutaan aikuisten maailman termeillä, joista koululaisella ei ole harmainta tietämystä. Onko järkevää kutsua nimenväärennöstä petokseksi ja rangaista sen vaatimalla tavalla? Tai kun Tuomisen koulukaveri jää kiinni perunakortin leiman raaputtamisesta. Se on valtiopetos! Neljä tuntia karsseria. Huhheijaa. Eikö pikemminkin oppitunnin aihe? Tuominen ja Kontula ovat pitkäaikaisia kollegoja samassa koulussa. Tuominen on hauska, etevä, itserakas ja itseriittoinen, Aino Kontula kertoo Tuomisen toilailut iskevästi. Kirjasta voi pitää tai sitten ei. Suosittelen kuitenkin. P. Johannes KUVA: Ajatus-kirjat/Gummerus LUOKANOPETTAJA 3/11 4

5 SUOMI TOISENA KIELENÄ -OPETUKSEN KEHITTÄMISPÄIVÄT , Helsinki, Scandic Continental Kohderyhmä Suomi toisena kielenä -opettajat sekä muut maahanmuuttajien opettajat eri kouluasteilla. Tavoite Antaa tietoa ajankohtaisista asioista suomi toisena kielenä -opetuksesta eri kouluasteilla, toisen kielen omaksumisen ja tutkimuksen kysymyksistä, suomi toisena kielenä -didaktiikasta ja opetusmenetelmistä sekä esitellä uusia oppimateriaaleja. Antaa valmiuksia hyödyntää alan tutkimustietoa opetuksessa. Antaa valmiuksia pohtia kielitaitokäsityksiä sekä opettajien välisen yhteistyön merkitystä. Osallistumismaksu 325 euroa sisältäen koulutuksen materiaaleineen sekä lounaat ja kahvit. Ilmoittautuminen mennessä Tiedustelut Koulutussuunnittelija Susanne Salin, puh LISÄTIETOJA: Leirikouluun Tunturi-Syötteelle merelliseen Hailuotoon Nuorisokeskus Syöte on yksi Suomen kymmenestä OPM:n hyväksymästä nuorisokeskuksesta.yhteistyössä leirikoulupedagogiemme kanssa voitte räätälöidä monipuolisesta ohjelmistostamme juuri teille sopivan leirikouluohjelman. Järjestämme leirikouluja myös merellisessä Luotokeskuksessa, Hailuodon Marjaniemessä sijaitsevassa sivutoimipisteessämme. Tutustu Nuorisokeskus Syötteeseen tarkemmin: ja Hailuodon sivutoimipisteeseemme: puh. (08) fax (08) Joulun Merkkituote, haluatko ansaita sillä R A H A A? Maailman kuuluisin ILMAVEIVI sekä Kaarina Toivasen JOULUPOSTIMERKIT tekevät näistä korteista ja adventtikalentereista joulun hittituotteita! TILAA ESITE nova@novatampere.fi P U H LUOKANOPETTAJA 3/11

6 Luokanopettajat ja logopedit yhteistyötä rakentamassa Voiko yhteistyötä harjoitella jo opiskeluvaiheessa? TEKSTI JA KUVA: Vesa-Matti Sarenius Koulu moniammatillisena työpaikkana Moniammatillisuudesta puhutaan paljon, mutta on asia erikseen, kuinka se toteutuu käytännössä. Tällaisia ovat esimerkiksi eri alojen terapeutit. Lapsesta voivat huolehtia koulussa luokanopettajan lisäksi esimerkiksi erityisopettaja, koulupsykologi, kuraattori, puheterapeutti ja lukuisat muut terapeutit. Koulun sisällä toimivien ammattiryhmien lisäksi toimijoita tarvitaan myös koulun ulkopuolelta. Toimivatko he yhdessä lapsen hyväksi vai kenties erikseen? Kaaviokuvassa vasemmalla puolella oleva malli kuvaa tilannetta monen lapsen kohdalta. Lapsen kanssa työskennellään usein kahdenkeskisesti, eivätkä erilaiset lasta tukevat ja kuntouttavat toimenpiteet ole integroituneet. Jos lapsen asioita käsitellään moniammatillisessa tiimissä, se tapahtuu erillisessä palaverissa eri toimijoiden kesken. Usein näihin palavereihin eivät osallistu lapsi eivätkä hänen vanhempansa. Toisessa kuvassa puolestaan lapsen kanssa työskentelevät tahot toimivat yhteistyössä verkostossa, johon myös vanhemmat on sitoutettu mukaan. Verkostomallissa eri alojen asiantuntijat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja tässä vuorovaikutuksessa mukana ovat myös lapsi ja vanhemmat. Verkostomalli on ideaalitilanne, jonka muodostumiselle voi olla esteenä, että eri alojen toimijat lähtökohtaisesti tutkivat ja kuntouttavat lasta erikseen ja yhteistyö muiden tahojen kanssa saattaa jäädä vähäiseksi. Moniammatillisuusprojektin aktiiviset opiskelijajäsenet. Kaaviokuva: Moniammatillisuuden eri toimintamallit koulussa LUOKANOPETTAJA 3/11 6

7 Moniammatillisuutta yliopistokoulutuksessa Moniammatillisuuden lähtökohdista Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan logopedian oppiaineen ja kasvatustieteiden tiedekunnan luokanopettajakoulutuksen välille suunniteltiin yhteistyöhanke, joka pilotoitiin lukuvuonna Tavoitteena oli jo opiskeluvaiheessa perehtyä moniammatilliseen työskentelyyn ja pohtia, olisiko tällainen opintokokonaisuus syytä sisällyttää luokanopettajien ja puheterapeuttien koulutusohjelmaan. Yhtenä motiivina oli myös kiinnittää huomiota siihen, että kouluikäiset lapset eivät usein enää saa kuntoutusta, esimerkiksi puheterapiaa, koska resurssit on sidottu alle kouluikäisten lasten kuntouttamiseen. Tosiasiassa ongelmat eivät lopu kouluunmenovaiheessa vaan saattavat näkyä esimerkiksi käytöshäiriöinä. Pilotin tarkoituksena oli myös herättää tulevien luokanopettajien tietoisuutta lasten kommunikaation ongelmista ja niihin liittyvistä kuntoutustarpeista. Lisäksi puheterapeuttiopiskelijat pääsivät tutustumaan kouluikäisen lapsen kommunikointiin luokkatilanteessa ja pedagogisessa toiminnassa. Pilottiprojektin ryhmässä oli kaksi luokanopettajaopiskelijaa sekä kaksi logopedian opiskelijasta. Ohjaajina toimivat Anneli Yliherva logopedian oppiaineesta sekä Vesa-Matti Sarenius ja Marko Kielinen luokanopettajakoulutuksen puolelta. Opiskelijat tarttuivat mielenkiintoiseen tilaisuuteen kehittää moniammatillisen yhteistyön opintokokonaisuutta tiedekuntien välillä. Pilottiprojekti käytännössä Projektia lähdettiin toteuttamaan siten, että luokanopettajaopiskelijat toimivat pareina logopedian opiskelijoiden kanssa. Vierailujen tarkoituksena oli havainnoida arjen tilanteita erilaisissa työympäristöissä ja keskustella omista havainnoista. Keskusteluja käytiin sekä pareittain että ryhmässä. Havainnoinneista tehtiin kirjalliset raportit Oulun yliopiston wiki-alustalle. Lisäksi projektia suunniteltiin ja koottiin yhteisissä tapaamisissa ohjaajien kanssa. Projektin toteutus oli opiskelijalähtöistä, ja opiskelijat saivat itse ehdottaa tulevia vierailukohteita kiinnostuksensa mukaan. Vierailukohteet valikoituivat lopulta ohjaajien kontaktien kautta. Opiskelijat tutustuivat toistensa ammattiryhmien työnkuvaan ja suorittivat opintoja toistensa koulutusohjelmista. Toiveena oli, että moniammatillinen yhteistyö olisi tulevaisuudessa helpompaa jo työuran alkuvaiheessa. Vierailukohteissa tutustuttiin perusopetukseen, päivähoitoon, erityisopetukseen ja erikoissairaanhoitoon. Yksi opiskelijoista aloitti pilotin rohkaisemana aiheesta myös opinnäytetyön, joka ohjataan Lapin ja Oulun yliopistojen välisenä yhteistyönä. Pro gradu -tutkielman työnimi on Sinun työ + minun työ = meidän työ, ja siinä tutkitaan ja kehitetään moniammatillisen tiimin yhteistyötä. Kohti moniammatillisuutta kokemuksia projektista Opiskelijat pitivät projektia antoisana. Eri kohteisiin tehdyt vierailut auttoivat opiskelijoita tarkastelemaan asioita myös toisen ammattiryhmän näkökulmasta. Koulutuksissa tarkastellaan asioita usein vain oman oppiaineen kannalta. Esimerkiksi luokanopettajaopiskelijat kiinnittivät huomiota pedagogisiin valintoihin ryhmätilanteissa, kun logopedian opiskelijat puolestaan havainnoivat vuorovaikutusta ja yksittäisiä oppilaita. Havainnoista keskusteleminen ryhmässä auttoi opiskelijoita ja ohjaajiakin ymmärtämään konkreettisella tasolla, kuinka eri näkemykset täydentävät toisiaan. Pilotin myötä opiskelijat ovat oppineet ymmärtämään toisiaan ja ovat myös löytäneet yhteisen kielen, jolla käsitellä lasten asioita. Opiskelijat kommentoivat, että kynnys ottaa yhteyttä työelämässä toiseen ammattiryhmään on madaltunut ja he kokivat yhteistyön tärkeäksi. Myös vierailukohteissa koettiin, että moni- ammatillisuus on voimavara. Yhteistyö ei tarkoita toisen reviirille tunkeutumista: tavoitteet ovat samansuuntaiset vaikka niitä katsotaan eri näkökulmista. Moniammatillinen yhteistyö parantaa lapsen mahdollisuutta saada kokonaisvaltaista, yksilön huomioivaa opetusta ja kuntoutusta, jolloin moniammatillisuus on myös laadun tae. Koulutus tulevaisuudessa Pilotissa havaittiin, että myös tavallisessa peruskoulussa olisi tarvetta puheterapeutin palveluille jopa siinä määrin, että puheterapeutti voisi kuulua koulun henkilökuntaan kokopäiväisesti. Käytännön työssä on saatu hyviä tuloksia puheterapeutin, luokanopettajan ja erityisopettajan yhteistyöstä. Yhteistyö tuottaa konkreettisia tuloksia, kun nämä ammattiryhmät työskentelevät yhdessä toistensa osaamista täydentäen lasten hyvinvoinnin eteen. Pilottina aloitettu hanke on tarkoitus vakiinnuttaa osaksi koulutusohjelmia, aluksi valinnaisina opintoina. Tavoitteena on suunnitella opintokokonaisuus, jossa moniammatillisuutta katsotaan laajasti ja käytännön toimijoiden, erityisesti puheterapeuttien, erityisopettajien ja luokanopettajien, työn kautta. Tämän pilottihankkeen kokemusten myötä yhdeksi tulevaisuuden tavoitteeksi voi asettaa lapsen - oppilaan hyvinvoinnin tukemisen moniammatillisen yhteistyön voimin. Eeva Loponen, logopedian opiskelija, Oulun yliopisto Hanna Myllylä,luokanopettajaopiskelija, Oulun yliopisto Jenni Piippola, logopedian opiskelija, Oulun yliopisto Vesa-Matti Sarenius, yliopisto-opettaja, Oulun yliopisto Mari Tokkonen-Shnoro,luokanopettajaopiskelija, Oulun yliopisto Anneli Yliherva, dosentti, yliopistonlehtori, Oulun yliopisto 7 LUOKANOPETTAJA 3/11

8 Yhteisöllisyys toisi työrauhaa Joko olisi aika palauttaa yhteisöllisyys? TEKSTI: Ilkka Partanen Kasvatustieteiden tohtori, opetusneuvos Kalevi Kaipio on jo vuosikymmeniä liputtanut yhteisöllisyyden puolesta. Hänen mukaansa yhteisökasvatus ja sen liittäminen esimerkiksi opettajakoulutuksen yhteyteen olisi helppo ja yksinkertainen ratkaisu moneen koulua kiusaavaan ongelmaan. Hän on pitkään seurannut ajoittain hyvinkin läheltä myös kouluopetusta ja sen kehittymistä siihen, mitä se tänään on. Mahtoiko tässä käydä niin, ettei kaikki mennytkään ihan putkeen? Vaikka oppimistulokset Suomessa ovat huippuluokkaa ei kouluissa selvästikään voida hyvin. Se ilmenee käytännössä häiriköintinä ja yhä suurempi osa opetusajasta kuluu kurin ja järjestyksen pitämiseen. Vaikuttaa siltä, että jossain on menty metsään. Onko koululaitoksesta tullut opetusteknokratia, joka vetäytyy kasvatusvastuustaan? Kukaan tuskin kiistää sitä, että päävastuu lasten kasvatuksesta kuuluu vanhemmille, mutta entä sitten kun heistä ei ole siihen, tai homma menee muuten pieleen. - Olen joskus kärjistänyt, että pahimmillaan kasvatusvastuusta vetäytyvä LUOKANOPETTAJA 3/11 8

9 koulu kasvattaa erittäin hyvin lukevia, laskevia ja luonnontieteitä osaavia kouluampujia, heittää Kalevi Kaipio. Suomalainen koulu ja opettajakoulutus eivät pysty vastaamaan koulun kasvatustavoitteisiin. Vähän taustaa Minä olen minä, ja kaikki mikä yrittää estää tämän on väärin. Minun ei tarvitse välittää kenestäkään muusta kuin itsestäni. Siinä hiukan mantraa, jota opettajan saavat yhä useammin kuulla oppilaiden suusta. Kun ihmisoikeuksien kehityksen myötä yksilön oikeuksia alettiin aikoinaan penätä, oltiin oikealla asialla. Vuosikymmenten saatossa on kuitenkin ammuttu yli. Tänään voidaankin jo puhua hyvällä syyllä yhä useampien ihmisten kohdalla yltiöyksilöllisyydestä. Tätä kehitystä on vahvistanut psykologian kehitys, jossa ihmistä, hänen kehitystään ja persoonallisuuttaan alettiin yhä laajemmin ja syvällisemmin ymmärtää yksilölliseltä pohjalta. Lisäksi omasta itsestä tullaan tietoisiksi yhä nuorempana. Jo alle kouluikäinen saattaa suureen ääneen penätä oikeuksiensa perään. Alakouluiässä niistä ollaan jo niin hyvin perillä, ettei kenelläkään ole niihin sanomista. - Tämä ja ihmisoikeuksien yleinen kehitys on johtanut siihen, että ihmiset ovat alkaneet kokea olevansa ainutlaatuisia yksilöitä, jonka olemiseen ja tekemisiin ei kenelläkään ole mitään sanottavaa. Ei tarvitse välittää kenestäkään muusta kuin itsestä, muistuttaa Kalevi Kaipio. Suomessakaan ei ole enää pitkään aikaan ollut yhteisiä arvo- ja normiperinteitä, jotka aikoinaan loivat vankan yhteisöllisyyden tunteen. Nyt kun ei enää tarvitse välittää muista, vanhoille tomuttuneille arvoille ja normeille voi viitata kintaalla, oikean ja väärän raja on hämärtynyt, ei enää kuuluta selkeästi mihinkään joukkoon. Kun koulukaan ei enää tarjoa selkeästi minkäänlaista vertaisryhmää, johon voisi liittyä lähdetään usein mukaan sellaisiin ryhmiin, jotka täyttävät yksilön tarpeet ja niitä tänä päivänä riittää. Köyhtynyt tunne-elämä Yhteisten arvojen ja normien vähittäinen katoaminen on johtanut siihen, että on menetetty eräitä tunne-elämän kehittymisen kannalta tärkeitä piirteitä. Ei tunneta enää syyllisyyttä vääristä ja moraalittomista teoista entiseen tapaan. Myös vastuullisuus ja keskinäinen solidaarisuus ovat kadonneet. Tämä on aika kova hinta yksilöllisyyden ylikorostamisesta. Kaipio ei ole kovin innostunut tällä hetkellä vallitsevasta psykokulttuurin ylivallasta. Se nähdään tänä päivänä ainoana arvoperustaisena tapana toimia ja juuri se on johtanut suurelta osalta yhteisöllisyyden väistymiseen. - Psykokulttuuri on kaapannut ainoana oikeana tapana luvan hoitaa yksilön ongelmia. Kuitenkin on niin, että yhteisöllisyyden puutetta ja siitä johtuvia ongelmia ei pystytä korjaamaan, vaikka jokaiselle ongelmaiselle hankittaisiin oma yksilöterapeutti, Kaipio painottaa. Yksilöllisyyden korostamisessa itsekkyys on noussut yli kaiken muun. Ihminen kokee, että hänellä on enemmän oikeuksia kuin velvollisuuksia. Tässä pelissä hyvän kotikasvatuksen saaneet nuoret pärjäävät hyvin ja heikommat eväät saaneet tipahtavat marginaaliin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Jos koulu vielä kieltäytyy perinteisestä kasvatuksellisesta vastuustaan ja toimii pelkkänä opetusteknokratiana, ovat nämä pahnanpohjimmaiset todella heikoilla ja tuleva lasku on suuri. Tällä tavoin koulu itse asiassa kasvattaa eriarvoisuuteen. Hyvät pärjäävät. Heikot eivät, koska heikkous on heidän oma syynsä ja sillä siisti. Jokainen saa olla oman onnensa seppä ja pärjätä niillä eväillä, jotka hän on sattunut saamaan. Kaikki syövät omat eväänsä. Kaverille ei jätetä. Jos kaveri ei pärjää se on hänen yksilöllinen ongelmansa. Yhteisö ei häntä auta. Elävää yhteyttä Kalevi Kaipio on hyvin huolestunut koulun nykytilasta, opettajien jaksamisesta ja oppilaiden pahoinvoinnista. Hänen mukaansa opettajat yrittävät tietenkin tehdä parhaansa niillä tiedoilla, mitä heille on opettajakoutuksessa annettu. - Valitettavasti opettajien nykyisessä koulutuksessa ei käsitellä sellaisia asioita, että he saisivat valmiuksia yhteisöllisyyteen, pahoittelee Kaipio. Hänen mielestään levottomista oppilaista kärsivillä kouluilla olisi nyt herkullinen paikka saada homma toimimaan yhteisöllisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että luodaan yhdessä opettajien, oppilaiden, koulun muun henkilökunnan ja vanhempien kanssa yhteiset pelisäännöt, meidän säännöt. Kun koulussa on yhdessä sovittu arvo- ja normiperusta ja siitä sitoudutaan pitämään yhdessä kiinni, alkaa tapahtua. Syntyy meidän koulu, josta voidaan olla ylpeitä ja jossa tehdään töitä yhdessä. Suomessakin tällaisia kouluja on, mutta ne ovat poikkeuksia. Tällaisissa kouluissa ei juurikaan esiinny järjestyshäiriöitä, ja oppimistulokset ovat pääsääntöisesti hyviä. Kalevi Kaipion mukaan yhteisöllisyyden mukaan ottaminen opettajien koulutukseen on ollut esillä useampaan otteeseen, ja välillä siitä on oltu jopa innostuneita. Parin viime vuosikymmenen aikana asia on kuitenkin tehokkaasti haudattu. Hän jää uteliaana odottamaan, mennäänkö edelleen eteenpäin vanhoilla eväillä, vai halutaanko kenties tarkistaa kurssia. Jo 1980-luvulla peruskoulun isäksi tituleerattu Kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho vaati peruskoulun kehittämistä 1990-luvun kuluessa yhteisökasvatuskouluksi. Hän ei valitettavasti päässyt toteuttamaan visiotaan, ja koulun yhteisöllinen kehittyminen taantui. Yhteisöllisyysvaatimuksissaan Aho oli aikaansa edellä. Nyt aika näyttäisi olevan kypsä yhteisökasvatuskoulun kehittämiselle. On mahdotonta ajatella, että koulukasvatuksen ongelmia voitaisiin pitkässä juoksussa ratkaista millään muulla keinoilla kuin yhteisöllisyyden kehittämisellä kouluihin. Suomalainen yhteisökasvatuskoulu olisi taatusti vähintäänkin yhtä merkittävä vientituote kuin nykyinen opetusteknokraattinen koulu. Sillä näet kasvatettaisiin hyvien oppimistulosten lisäksi hyviä, heikko-osaisistakin huolehtivia, vastuullista demokratiaa osaavia ja edistäviä ihmisiä. - Jos olemassa oleviin isoihin ongelmiin ja haasteisiin on olemassa valmiiksi testattu, tutkittu, toimiva ja halpa käytännön ratkaisu, tuntuu jotenkin nurinkuriselta, jos siitä ei olla edes vähän kiinnostuneita myös sillä tasolla, jossa asioista päätetään, Kalevi Kaipio muistuttaa. 9 LUOKANOPETTAJA 3/11

10 Digitarina pystyy siihen, mihin pelkät fa TEKSTI ja KUVA: Satu Nurmela Tarinoilla on kautta aikojen jäsennetty maailmaa tavalla, mihin pelkkä tieto ei pysty. Kun asioita ei vielä voitu kirjoittaa ylös, ne muistettiin ja ymmärrettiin tarinoiden avulla. Maailma muuttuu, mutta tarinan voima pysyy yhä edelleen. Vain formaatti muuttuu, ja nykyään tarinoita voi tehdä myös digitaalisesti. 1-3 minuutin digitarina syntyy yhdistämällä kuvia, ääntä ja tehosteita. Opetuksen, oppimisen ja kasvun tueksi digitarinoita voi käyttää monin tavoin. Opiskelijalähtöinen sisällöntuotanto lisääntyy tulevaisuudessa Opiskelijat eivät halua olla vain sisällön kuluttajia vaan tuottaa sisältöjä myös itse. Alkuun pääseminen tuottaa hankaluuksia, mutta sen jälkeen omien tarinoiden tekoon yleensä uppoudutaan olipa kyse sitten aikuisesta, lapsesta tai erityisoppilaasta. Tarinoita voidaan tehdä opiskeltavista aiheista, omista elämäntarinoista, itsenäisesti tai ryhminä. Tarinoihin ei kaadeta kaikkea tietoa ja tapahtunutta, vaan käsikirjoitusvaiheessa opitaan erottamaan olennainen epäolennaisesta ja miettimään kokonaisuutta myös kuulijan näkökulmasta. Mediataidot kohenevat kuin varkain. Tämä ei ole mikään vähäpätöinen asia, sillä joidenkin ennusteiden mukaan vuoteen 2015 mennessä 90 % internetin sisällöstä esitetään vi-deoformaatissa. Tarinoiden kuuntelusta oppii Digitarinoiden avulla oppiminen ei tarkoita pelkästään omien tarinoiden työstämistä. Tarinoiden yhdessä katselu ja niistä keskustelu ovat mieleenpainuvia oppimiskokemuksia. Kuvat ja äänet aktivoivat muistia monipuolisemmin kuin pelkkä teksti tai puhe. Tarinoiden avulla voidaan tuoda keskusteluun monimutkaisia asioita. Henkilökohtaiset tarinat tarjoavat samaistumiskohteen, vaikka aiheena olisi globaaleja teemoja kuten köyhyys, epätasa-arvo ja ympäristöongelmat. Kidnet-projektissa jaetaan tarinoita opiskelijoiden kesken suljetussa sosiaalisessa verkostossa globaalisti. Tutkimuksessa selvitetään verkkoyhteisössä jaettujen digitarinoiden vaikutusta mm. ihmisten ja kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen ja tiedon konstruointiin ( space2cre8.com/). LUOKANOPETTAJA 3/11 10

11 ktat eivät riitä Digitaaliset tarinat oppimisaihioina Opiskelijoiden itse tekemät digitarinat kaikessa rosoisuudessaan toimivat myös oppimateriaalina. Hyvässä tarinassa ei kerrota aivan kaikkea vaan asioita ja niiden välisiä yhteyksiä jää myös kuulijan pääteltäväksi. Digitarina voi toimia oppimisaihion tapaan ja olla startti ongelmalähtöiselle tai tutkivalle oppimisprosessille. Opiskelijoiden tekemistä digitarinoista voi opettaja vuosien varrella kerätä kokonaisen patteriston eri tilanteisiin sopivia oppimisaihioita. Minkälainen oppimisprosessi käynnistyy esimerkiksi minuutin pituisen Juoksun aika -digitarinan avulla? Katso tarina osoitteessa lisaantyminen Tarinointi identiteetin tukena Oman tarinan voi tehdä kuinka pienestä hetkestä tai asiasta tahansa. Ei siis tarvitse huolestua; jokaisella on tarina kerrottavanaan. Omien kokemusten, muistojen ja haaveiden työstäminen jäsentää samalla tarinankertojan identiteettiä. Simon Strömberg tukee digitarinoiden avulla nuorten hyvinvointia Tukholman alueella. Speaking Youth - keskuksen työpajojen tavoitteena on tuoda esiin nuorten oma ääni. Ongelmalähiöiden nuoret, laitoksissa olevat nuoret ja maahanmuuttajat ovat kaikki Speaking Youth:in kohderyhmää. Yhteistyötä tehdään myös museoiden ja koulujen kanssa ja vuosittain erilaisiin projekteihin osallistuu noin nuorta. Omasta ja perheen tarinasta löytyy siltoja myös museoiden teemoihin kuten konflikteihin, sotiin ja globaaleihin kysymyksiin. Ei tekniikkavetoisesti Digitaalisten tarinoiden tekoon tarvitaan tekniikkaa, mutta se ei ole pääasia. Kaikki lähtee liikkeelle omasta tarinasta ja sen käsikirjoituksesta. Digitaaliseksi tarina muuttuu kun kuvat, ääni ja tehosteet yhdistetään. Digitarinan editointiin on tarjolla useita vaihtoehtoja ja valittavana on sekä ilmaisohjelmia että kaupallisia tuotteita. Aina digitarinan tekoon ei tarvita edes tietokonetta, vaan tarinan voi työstää myös tabletilla. Miten alkuun? Digitarinoiden teon oppii kokeilemalla työskentelyä ensin itse. Omat kokeilut on luontevaa aloittaa ohjatussa työpajassa eli esimerkiksi opettajien omassa tarinatyöpajassa. Työpajat sopivat osaksi erilaisia koulutuksia ja projekteja ja mm. kansainväliseen opiskelijoiden väliseen vuorovaikutukseen digitarina avaa uusia mahdollisuuksia. Etäällä oleva oppilas ja kulttuuri tulevat digitarinassa yllättävän lähelle. Digitaaliseen tarinankerrontaan voi perehtyä lisää Riitta Suomisen ja Satu Nurmelan kirjassa Verkko-opettaja (WSOYpro 2011), missä kuvataan digitaalisen tarinanteon vaiheita. Esimerkkejä digitarinoista on nähtävillä mm. Center for Digital Storytelling-sivustolla ja suomalaisia digitarinoista kiinnostuneita verkottaa KM Satu Nurmela on opettaja ja oppikirjailija. Hän järjestää digitaalisen tarinankerronnan työpajoja toiminimellä Satu ja tarina ( 11 LUOKANOPETTAJA 3/11

12 Ilolla kouluun - Hyvinvoiva lapsi esi- ja alkuopetuksessa , Helsinki, Opetushallitus Kohderyhmä Esi- ja alkuopetuksen opettajat, lastentarhanopettajat, luokanopettajat, erityislastentarhanopettajat, erityisopettajat, rehtorit ja päiväkotien johtajat, esi- ja alkuopetuksen oppilashuollosta vastaavat, kuntien esiopetuksen ja perusopetuksen johto ja virkamiehet sekä luottamushenkilöt. Tavoite Pohtia lasten hyvinvointia esi- ja alkuopetuksessa, saada ajankohtaista tietoa sekä saada virikkeitä esi- ja alkuopetuksen kehittämiseen. Tukea esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien toimeenpanon toteuttamista uudistuneiden perusteiden mukaisesti. Tukea varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen jatkumoa. Sisältö Esi- ja perusopetuksen tulevaisuus mitä valmiuksia lapsi tarvitsee? Koulun aloitus kehitysvaiheena. Oppilashuolto esi- ja alkuopetuksessa. Tietosuoja ja salassapito esi- ja alkuopetuksessa. Uusia työvälineitä arkeen. Leirikoulu Vasatokassa Pohjoinen luonto Saamelaiskulttuurit ja poronhoito Lemmenjoen kullankaivuu Inarijärven vesistöt ja Jäämeri Vasatokka puh: vasatokka@inari.fi Tuemme nuorten kasvua ja kehitystä Vasatokka on Opetus- ja kulttuuriministeriön tukema nuorisokeskus Kurssin johto Opetusneuvos Hely Parkkinen ja opetusneuvos Kristiina Laitinen, Opetushallitus. Osallistumismaksu Kurssin hinta on 210 euroa. Hinta sisältää ohjelman materiaaleineen sekä lounaan ja kahvit. Muista mahdollisista kustannuksista osallistujat vastaavat itse. Lasku lähetetään tilaisuuden jälkeen osallistujan ilmoittamaan laskutusosoitteeseen. Ilmoittautuminen mennessä assistentti Sari Lappalainen sari.lappalainen@oph.fi puhelin , telefax Tiedustelut Koulutussuunnittelija Kati Korhonen puhelin , telefax kati.korhonen@oph.fi LUOKANOPETTAJA 3/11 12

13 Timo Parvelan kosketus lapsuuteen ei kulu TEKSTI: Riitta Cederqvist Viisikymmentä kirjaa lapsille ja kirjojen tekemistä neljästä viiteen tuntia päivässä kuulostaa melkoiselta urakalta. Salaisuuutta moiseen jaksamiseen ja sinnikkyyteen ihmetteli viitisenkymmentä lastenkirjallisuudesta kiinnostunutta kurssilaista Päijät-Hämeen kesäyliopiston järjestämällä kurssilla. Timo Parvelan vastaus kuului: - Kirjoitan itselleni. Luokanopettajaksi Jyväskylästä 1980-luvulla valmistunut Timo Parvela on tätä nykyä kokopäiväinen kirjailija ja kahden murrosikäisen lapsen isä. Hän suhtautuu työhönsä vakavasti ja totesikin, että jokaista lausetta on harkittu pitkään. Parasta on silloin, kun saa oivalluksen. Hän uskoo, että ilo siitä välittyy myös lukijalle. Joskus teksti etenee lennokkaasti, joskus taas nytkähdyksittäin. Tavoitteena on kirjoittaa kaksi liuskaa joka päivä. Teksti on tiivistä, koska kirjoittajana hän ei ole runsas, vaan omien sanojensa mukaan ekonominen. Omista kirjallisista esikuvistaan Timo Parvela mainitsee Nalle Puh -kirjat. Häntä viehätti kirjan luoma oma maailma ja sanonnan tiiviys. Tällaisen maailman Parvela on luonut kirjasarjaansa Maukasta ja Väykästä. Idean hän sai omista koirista. Eläimiä kirjailija pitääkin siinä suhteessa hyvinä päähenkilöinä, että kirjan problematiikka voi olla myös aikuisten elämää. Niinpä Maukka ja Väykkä -kirjojen teemoja ovatkin muun muassa ahneus, häviäminen, kiitos ja anteeksi antaminen. Timo Parvela kertookin kohdanneensa vanhan parin, joka iloisena tuli pyytämään nimikirjoitusta Maukka ja Väykkä -kirjaan, jota lukevat yhdessä. Kirjaa on siis luettu myös parisuhdeoppaana. Maukan hahmoon Timo Parvela kertoo vaikuttaneen lapsuuden lukukokemuksen. Hän piti Astrid Lindgrenin Katti Kassista epäreiluna ja inhosi tuota hahmoa sydämensä pohjasta. Tällainen sietämätön hahmo Maukka on. Ilmeisesti Timo Parvela on osannut tarttua johonkin hyvin inhimilliseen, koska kirjastohoitajien kertoman mukaan kirja on suosittu myös aikuisten kirjana. Pian saamme myös Pikku kakkoselle tuotetussa sarjassa seurata Maukan ja Väykän edesottamuksia. Siinä heitä esittävät ihmishahmot. Timo Parvelan ja Jari Sinkkosen opaskirja ekaluokkalaisten vanhemmille on juuri ilmrstynyt. Kirjaa tehtäessä on haastateltu ykkösluokkalaisten vanhempia ja käsitelty koulunaloituksen ongelmia ja ydinkohtia. Jo aiemmin hän kirjoitti vanhemmuudesta omaan, ymmärtävään oivaltavaan tyyliinsä. Hänellä on taito kuvata aikuista, opettajaa ja vanhempia inhimillisen humoristisesti. Oman vajavaisuutensa aikuisena myöntävä taitaakin tuntua nykynuoresta ja lapsesta uskottavimmalta ja luotettavimmalta esikuvalta. Luokanopettajan kokemustaan Parvela on hyödyntänyt Ella-kirjoissa. Niitä lukevat yhtä hyvin tytöt kuin pojat. Kirjailija kertoi arvostavansa viimeisiä kirjojaan eniten. Kirjoittamisen mallina hän piti aikoinaan Ollin pakinoita. Häntä ihastutti niissä se tapa, jolla yksinkertaisesta asiasta tuli monimutkainen. Kaikuja tästä saamme lukea Ella-kirjoissa. Niiden lämmin suhtautuminen lapseen ja aikuisen ja lapsen välisen ristiriidan käsittely on viehättänyt paitsi lapsia myös aikuisia. Poikakirjaperinnettä Timo Parvela on rikastuttanut 1-2 luokkalaislle suunnatulla kirjallaan Taro ja tietysti esikoiskirjallaan Puhuva Koira. Sammon Vartijat -trilogian avulla on moni poika vai vihkaan päässyt Kalevalan tyyppiseen myyttiseen maailmaan. Ystävyyden ja elämän suurten asioiden lempeää käsittelyä sisältävät kirjat Keinulauta, Karuselli ja Onnenpyörä luovat Virpi Talvitien kuvittamina tunteen, että onnea ja ystävää kannattaa etsiä ja että joskus toisen onnen kautta voimme vasta tuntea aitoa elämäniloa. Parasta on silloin, kun saa oivalluksen - ilo siitä välittyy myös lukijalle. 13 LUOKANOPETTAJA 3/11

14 Puheenjohtajan palsta Hyvää lukuvuoden alkua! Uusi lukuvuosi on jälleen käynnissä. Osa luokanopettajista on aloittanut työuransa juuri, ja osalle työ on tuttua ja turvallista. Opetushenkilöstön täydennyskoulutusohjelmassa, OSAAVAssa, toimii ns. mentorikoulutus, joka kohdistuu juuri sellaisiin tilanteisiin, joissa kokeneempi opettaja opastaa käytännön pedagogisissa asioissa uraansa aloittavaa nuorempaa kollegaansa. Tilanteet hyödyntävät toivottavasti molempia osapuolia ja motivoivat positiiviseen yhteistoimintaan. Maa sai kuin saikin ennen juhannusta uuden hallituksen. Sen koulutuspoliittinen ohjelma ohjaa säästöihin periaatteessa muilla koulutuksen sektoreilla paitsi perusopetuksessa, johon halutaan edelleen satsata. Ryhmäkokoja pyritään edelleen pienentämään, ehkä jopa säädöksin, jos suosituksia ei muuten noudateta. Kerhotoimintaan ollaan valmiita edelleen panostamaan. Oppilaskunnat halutaan myöskin kaikkiin kouluihin. Perusopetuksen yleiset tavoitteet ja uusi tuntijako otettaneen käyttöön vuonna 2016, kun niihin perustuva opetussuunnitelmakin on saatu valmiiksi. Eli tuntijaon suhteen otetaan pieni aikalisä. Se, aloitetaanko tuntijaon valmistelu alusta, selvinnee lähiaikoina. Alkukesästä OAJ järjesti keskustelutilaisuuden, jossa pohdittiin yhtenäisen peruskoulun kysymyksiä. Mukana olivat Luokanopettajaliiton, Aineopettajaliiton sekä Suomen yhtenäiskouluverkoston edustajat. Kaikki osapuolet totesivat, että yhtenäisten peruskoulujen ongelmana ovat monet epäkohdat palvelussuhteen ehdoissa. Palkkaus, luokanvalvojakysymykset, demonstraatiokorvaukset ym:t seikat tulee saada mahdollisimman nopeasti yhtenäisiksi kaikkien opettajien kohdalla. Näin tulee olla myös muussa perusopetuksessa samalla tutkintotasolla, samaa opetussuunnitelmaa noudatettaessa. Suomeksi tämä tarkoittaa luokanopettajien ja aineenopettajien kaikinpuolista samapalkkaisuutta ja muita palvelussuhteen ehtoja. Ehkä tähän aletaan olla valmiita pikku hiljaa kaikkien osapuolten taholta. OSAAVA-hankkeen, opetustoimen henkilöstön täydennyskoulutusohjelman, tekstiin on kirjattu, että aluehallintoviranomaiset voivat hyödyntää alueillaan myös pedagogisten järjestöjen tarjoamaa täydennyskoulutusta. Tämä olisi parhaimmillaan sellaista täsmäkoulutusta, jonka tarjottimelta jokainen luokanopettaja voisi valita juuri sitä eri oppiaineiden koulutusta, mitä itse haluaisi. Näin päästäisiin pois monista mammuttikoulutuksista, joiden jälkeen moni kouluttautunut palaa töihin ärtyneenä ja turhautuneena koulutuksen antiin nähden. Syksyn 2011 aikana kartoitetaan luokanopettajien koulutushalukkuuden suuntia ja koulutustarjontaa ainakin joidenkin aluehallintovirastojen toimialueilla. Toivotan kaikille luokan- ja erityisopettajille, koulunjohtajille ja rehtoreille hyvää lukuvuotta. Tehkäämme yhteistyössä Luokanopettajaliittoa tunnetuksi ja hankkikaamme jokainen vähintään yksi uusjäsen vahvistamaan Liiton toimintaedellytyksiä. Matti Sippola puheenjohtaja Luokanopettajaliitto ry LUOKANOPETTAJA 3/11 14

15 Luokanopettajalehti onnittelee Pekka Rokasta kasvatustieteen tohtori TEKSTI: Martti Hellström KUVAT: Reijo Syrjäläinen Pekka Rokan (vas.) väitöstilaisuuden kustoksena toimi professori Eija Syrjäläinen (kesk.) ja vastaväittäjänä dosentti Esko Korkeakoski. Luokanopettajan päiväkirjan työryhmän aktiivinen jäsen, Keravan Kurkelan koulun rehtori Pekka Rokka väitteli toukokuussa Hämeenlinnan OKL:lla tohtoriksi. Pekka tutki vuosien 1985, 1994 ja 2004 opetussuunnitelmien perusteita poliittisena puheena, ts. millaisia ajatuksia Suomesta ja mm. kansalaisena olemisesta ne sisälsivät. Perusteissa yhteiskunta määritellään useasta ei näkökulmasta, mutta sitä yhdistää suomalaisuuden vaaliminen. Yhteiskunta ja siten myös koulu ottavat toisin vaikutteita monikulttuurisuudesta ja paikallisyhteisöstä. Opetussuunnitelmien perusteiden mukaan oppilaalla tulisi olla laajat ja monipuoliset taidolliset valmiudet olla yhteisönsä ja koko yhteiskunnan aktiivinen ja poliittinen vaikuttaja. Oppilaasta kasvaa tasa-arvoon ja demokratiaan uskova lainkuuliainen kansalainen, joka osallistuu yhteiskunnan muuttamiseen rakentavasti. Opetussuunnitelmien perusteissa uskotaan edustukselliseen demokratiaan. Perusteissa oppilaat toisaalta sidotaan oman asuinalueensa työvoimareserviksi. Talouden pelastajaksi nousee yrittäjyyden vaaliminen ja säästämisen ihannointi väistyy. Suora kansalaisvaikuttaminen jää käsittelemättä. Keskeisiksi politisoituneiksi teemoiksi väitöstutkimuksessa nousivat yksilökeskeisyys, kuluttajakansalaisuus, yrittäjyys, eheyttäminen ja integraatio, kansainvälisyys, tulevaisuus ja tulevaisuuden kohtaaminen, tasa-arvopainotus, tietotekniikka ja teknologia, median vaikuttavuus, nuorisokulttuuri, huoli ympäristöstä ja luonnosta, terveellinen elämäntapa, turvallisuustietoisuus sekä koulutuksen arviointi, kehittäminen ja tuloksellisuus. Väitöstilaisuus oli tyylikäs. Sivistyneenä älykkäitä, tieteellistä ajattelua ja tutkimuksentekoa avaavia kysymyksiä esittäneenä vastaväittäjänä oli dosentti Esko Korkeakoski. Hän jos kuka tuntee Suomessa opetussuunnitelmat. Kustoksena oli sympaattinen professori Eija Syrjäläinen, joka oli myös työn toinen ohjaaja. 15 LUOKANOPETTAJA 3/11

16 OAJ:n kesävaltuusto kokoontui Kala Helsingissä TEKSTI: Marko Jokinen ja Kaj Raiskio KUVA: Martti Hellström OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen keskittyi valtuuston avauspuheessaan työelämän haasteisiin ja oli erityisen huolissaan nuorisotyöttömyydestä. OAJ esittää lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävää laajaa toimenpideohjelmaa, jossa olisi mukana monta hallinnonalaa. Se pitää sisällään neljä tavoitetta. 1. varhaiskasvatuksen hallintoalan siirto 2. opetuspuolelle 2000 uutta opettajaa 3. koko koulutuskenttää koskeva opintojenohjauksen kehittämisohjelma ja 4. nuorisotyöttömyyteen puuttuminen. Näiden päätavoitteiden lisäksi pidetään huolta siitä, että toisen asteen koulutuksen puolella säilytetään duaalimalli. Ammatillisella ja varhaiskasvatuksen puolella on tarvetta laajentaa opettajien koulutusta, ja opettajanimike on saatava suojattua. Näitä tavoitteita meidän tulee rummuttaa myös paikallisesti. Kokouksessa käytiin läpi etupäässä normaalit kesäkokousasiat. Tällaisia ovat tilinpäätösasiat ja muut taloudenpitoon liittyvät asiat, toimintakertomukset ja -suunnitelmat. Talouden puolella suuri menoerä järjestölle lähiaikoina on varmaankin Akavatalon remontti. Siksi normaalisti lakkorahastoon siirretty ylijäämä varattiin nyt remonttiin. Sääntöuudistus Valtuustolle tuotiin myös kommentoitavaksi ja alustavasti tiedoksi järjestön sääntömuutostyön tämänhetkinen tilanne. Tavoitteena on, että järjestön uudet säännöt otetaan käyttöön vuoden 2012 alusta, ja sitä varten tulee tarkastella mm. jäsenyyskriteerejä, valtuuston ja hallituksen kokoa sekä äänestysalueita ja vaalipiirejä. Ehdotuksena oli, että vaalipiirit yleissivistävien opettajien osalta olisivat alueyhdistysten kokoisia ja valtuuston kooksi työryhmä esittää 100 valtuutettua. Sääntöuudistusta on valmistellut työryhmä, jota on vetänyt järjestövaliokunnan puheenjohtaja Kaarina Kulju. Uudistuksen työstäminen jatkuu valtuuston neuvottelupäivillä tänä syksynä. Alueasiamiehet Ensi vuoden alussa OAJ:ssä otetaan käyttöön alueasiamiesjärjestelmä. Uudistus korvaa palkkasihteerit ja kuntakouluttajat, joiden tehtävät päättyvät tämän vuoden lopussa. Alueasiamies toimii omalla alueyhdistysalueellaan, ja hänen tehtäviään ovat sopimusedunvalvonta, koulutuspolitiikka ja OAJ:n edustaminen. Toimenkuvassa voi olla alueellisia painotuksia. Koulutusosa Valtuuston kokouksen koulutusosassa johtava lakimies Erkki Mustonen esitteli määräaikaisiin virka- ja työsuhteisiin liittyviä asioita. Yleisimmät määräaikaisuuden perusteet opetusalalla ovat sijaisuuden hoitaminen ja kelpoisuuden puuttuminen. Työsopimuslain määräai- LUOKANOPETTAJA 3/11 16

17 stajatorpalla kapykälään tuli muutos tämän vuoden alussa. Tarkoituksena on tiukentaa toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttöä. Sopimustavoitteet OAJ:n hallitus on jo asettanut yleisiä sopimustavoitteita vuodelle 2012, esitteli neuvottelujohtaja Juha Jäske. OAJ tavoittelee ostovoiman turvaavia ja vähintään muita aloja vastaavia palkankorotuksia. Keskusteluissa oli mukana myös eri opettajaryhmien tarpeet saada korjauksia pitkäaikaisiin epäkohtiin. Tällaisia ovat mm. luokanvalvojakorvaukset ja luokanopettajien palkkataso. YSI:n piirissä tuntuu kuitenkin perusopetuksen opettajien yhtenäiset palkkausperusteet olevan edelleen erittäin kuuma peruna! Saimme kuulla, että kunta-alan sopimus ei ollut helpon prosessin tulos, mutta saatua sopimusta voidaan pitää siedettävänä. Olli Luukkainen kuvasi neuvotteluja savolaiseen tapaansa. Esimerkiksi viimeisiä kädenvääntöjä OVTES-puolen kalleusluokkien välin kaventamiseksi oli käyty kaksi minuuttia ennen varsinaisen sopimuksen allekirjoittamista. Matemaattisesti laskettuna vuoden 2011 sopimus takaa opettajille 2,4 % korotuksen, vaikka palkkoja korotettiin 1.5, yleiskorotuksella 1,2 % ja paikallisella 0,8% erällä, niin mukaan lasketaan kertaerä sekä palkkaperintö edelliseltä vuodelta. Samaan aikaan inflaatio on samalla tasolla, jolloin reaaliansiot eivät nouse, mutta eivät paljoa laskekaan. Yksityinen opetusala ja valtion oppilaitokset jatkavat neuvottelujaan korotusten täsmentämiseksi. Koulutuspolitiikkaa Koulutuspolitiikan puolelta saimme erittäin tyhjentävän esityksen Hilja Misukalta. Hän kertoi OAJ:n tavoitteista ja niiden toteutumisesta valtakunnan tasolla. Muun muassa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetulle rahalle olisi tulossa jatkoa, jos hallitusneuvotteluista tihkunut tieto pitää paikkansa. Aluehallintovirastoille on saatu vah- vuutta lomautusten valvontaan, kun lomauttavien työnantajien tulee lähettää 60 vuorokautta ennen lomautusta suunnitelmat opetuksen järjestämisestä lomautusten aikana. Ammatillisen koulutuksen puolella kelpoisuuksien alentamisessa koettu tappio on ylitetty ja nyt pyritään kouluttamaan ammatillisia rehtoreja sekä korostetaan pätevän opettajan merkitystä. Opettajan nimikesuojan aikaansaamiseksi tulisi tehdä valtakunnallinen rekisteri. Näin saisimme turvattua pätevien opettajien aseman yhteiskunnassamme. Tämä työ vaatii seuraavan hallituksen siunauksen toteutuakseen. Iltaohjelma Jälleen kerran iltaohjelma oli ansiokasta ja ruoka nautittavaa. Stand-up koomikko Martti Vannas piti koko salia hallussaan puolen tunnin ajan ja pääsipä framille myös Pirkkalan oma poika Jarkko Hovilainen, joka jätti taidoillaan koomikon toiseksi. Ay-asioiden selvittely ja verkostoituminen kestivät aamuvarhaiselle asti, kun Raiskion poikaa yritettiin taivutella Facebookin käyttöön. Aika näyttää saako yhdistyksemme oman sivun kyseisen palvelun puolelle ja minkä vuoksi. Loppujen lopuksi kesävaltuustosta jäi parhaiten mieleen seuraavat asiat. OAJ:n talous on kunnossa. Järjestömme teki voittoa 4,2 miljoonaa euroa vuonna 2010, mistä suurin kiitos koituu sijoitustoiminnalle. Rahat tullaan käyttämään Akava-talon noin kuuden miljoonan euron remonttiin. Tämän lisäksi puheenvuorot olivat laadukkaita, kuten Martti Hellströmin lennokas puhe opettajuudesta. Syksyllä pääsemmekin linjaamaan OAJ:n suuntaa vuosikymmeniksi eteenpäin sääntömuutosten muodossa. Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö palkitsi salolaisen luokanopettajan Riitta Porttilan TEKSTI ja KUVA: Marko Jokinen Keväästä 2005 lähtien on Teknologiateollisuus ry:n 100-vuotissäätiö palkinnut ansioituneita matemaattisten aineiden opettajia eri koulutusasteilta Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa luovutettiin palkinnot 22 opettajalle, joista kaksi alakoulusta, yhdeksän sekä yläkoulusta että lukiosta ja kaksi toisen asteen ammatillisesta oppilaitoksesta. Opettajien palkinnot ovat suuruudeltaan 5000 euroa. Säätiö haluaa kannustaa ammattitaitoisia opettajia jatkamaan ja kehittämään laadukasta työtään. Nuoren innostus matemaattisia aineita kohtaan on usein paljolti kiinni opettajasta, säätiön asiamies Mervi Sibakov perustelee. Palkintojuhlaan toi tervehdyksen opetus- ja kulttuuriministeriön johtaja Anita Lehikoinen sekä 100-vuosissäätiön hallituksen puheenjohtaja, vuorineuvos Jorma Eloranta. Palkituista alakoulun opettajista toinen on Salon kaupungin Karjaskylän koulun luokanopettaja Riitta Porttila. (kuvassa) Porttila on monipuolistanut matematiikan opetusta omissa opetusryhmissään. Hän on mm. liittänyt origamit geometrian opetukseen. 17 LUOKANOPETTAJA 3/11