veturimies Eläkeuudistuksen keitossa on pannu ollut kuumana

Transkriptio

1 veturimies Eläkeuudistuksen keitossa on pannu ollut kuumana

2 sisältö VML sai kutsun Moskovaan ja Pietariin vastavierailulle. Istuimme illallisilla Venäjän toiseksi suurimman ammattijärjestön Rosprofzhelin puheenjohtajan kanssa. Kuvassa keskellä oleva Nikolai Nikiforov johtaa yli 1,6 miljoonaista rautatieläisten ammattiliittoa. Sivut Ajankohtaista 3 Pääkirjoitus 4 Työurat Puheenjohtajan palsta 5 Vastavierailu Venäjälle 8 Pohjolan veturimiehet 10 Höyryn voimalla Kansalaisjuhlaan Jatkosodan päättymisestä 70 vuotta 14 Pääluottamusmies Tuhannen taalan kysymyksiä 16 Työsuojeluvaltuutettu Turvallisuus vs. tehokkuus 18 Sr3-mitä projektille kuuluu? 21 Pieniä suuria uutisia 22 Ruotsin junaliikenne takaisin valtion kainaloon 24 Jäämeren rautatie Rautatieyhteys Suomesta Jäämerelle? 2 Veturimies 3/ Kytkentä kuohuttaa kenttää myös muualla kuin lehden sivuilla. Työsuojeluvaltuutettu kertoo omalla palstallaan asiasta enemmän, sivut Vapaa-aika 40 Kouvola lentopallomestari 43 Rantaonginta 43 Biitsiturnaus 44 Kurssitapaamisia 46 Ristikko 48 Lomamökkikysely 60 Lapin lomahakemus Kentän kuulumisia 20 Kääriäinen: Kusti polkee 30 Muuriaisniemi Ketterästi vituralleen 32 Kekäläinen: Uralibluesia Pieksämäellä 34 Lappeenrannan osasto Noranta: Rock eläkeläiskuskien harrastuksena 38 Nurminen: Dieselmuistoja Seuraava veturimies ilmestyy joulukuun 12. päivä. Aineisto 4/2014 lehteen on oltava toimittajalla

3 pääkirjoitus veturimies 104. vuosikerta Tilaushinta 20 euroa/vuosi Julkaisija Veturimiesten liitto John Stenbergin ranta 6, Helsinki (09) Fax (09) Toimitusneuvosto Risto Elonen, Maria Mälkki ja Markku Vauhkonen Päätoimittaja Maria Mälkki (09) Toimittaja Markku Vauhkonen Kotiosoite: Kesäkatu 6, Pieksämäki Ulkoasu Markku Vauhkonen Ilmoitushinnat 2014: 1/1 sivua 250 euroa 1/2 sivua 170 euroa pienemmät ilmoitukset, lisäväri ja 4-väri sopimuksen mukaan. Osoitteenmuutokset sposti puh (09) Jäsenrekisteri (09) Kirjapaino Brand ID Oy, Pori ISSN Kansikuvan tiedot: Juhlajunan veturi Hv 3 Heikki nro 995 keittelee höyryä Kajaanin asemalla. Kuva Markku Vauhkonen Helsingissä, 8 syyskuuta 2014 Ilman kilpailua ykköskastissa Suomi pärjää hyvin eurooppalaisessa rautatiemaailmassa. VR kestää mainiosti vertailua muihin eurooppalaisiin rautatiemaihin. Tämä käy ilmi kesäkuussa julkaistusta lähes satasivuisesta lukupaketista: Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Komission viimeisin kertomus pitää sisällään vertailutietoja rautatiemarkkinoiden kehityksen seurannasta, tiedot ovat pääosin vuosilta Komissio antaa selvityksen kahden vuoden välein, nyt julkaistu selvitys on neljäs laatuaan. Mielenkiintoista tässä selvityksessä on se, että Suomi pärjää hyvin vertailtaessa melkein mitä tahansa, vaikkapa liikenteen täsmällisyyttä, junaliikenteen kustannuksia, matkustajatyytyväisyyttä tai annettujen direktiivien täytäntöönpanoa muiden eurooppalaisten maiden kanssa. Suomen rautatiet ovat säilyttäneet hyvin osuutensa henkilöliikenteessä muihin liikennemuotoihin nähden ja osuus on edelleen kasvamassa. Huiminta tämä kehitys on ulkomaan liikenteen osalta, jonka selittää hyvin toimiva suurnopeusliikenne Helsingin ja Pietarin välillä. Näistä tuloksista voi hyvin päätellä, että nykyinen suomalainen rautatiekulttuuri näyttää olevan jo Euroopan huippua, vaikka kilpailu ei Suomessa olekaan suoraan vaikuttanut päivittäiseen toimintaan. VR:n omat toimet kilpailuun varautumisessa ovat rassanneet mm. henkilöstöä monessa kohden, mutta muutokset ovat vaikuttaneet myös myönteisesti verrattaessa rautateiden toimintaa muihin maihin. Komission raportti ei yrityksistä huolimatta oikein pysty osoittamaan markkinoiden avaamisen tuomia hyötyjä ainakaan Suomen kannalta. Toisaalla tässä lehdessä on artikkeli Ruotsin rautateiden tilasta ja poliittisista pyrkimyksistä palauttaa rautatieliikenne kansalliseen hallintaan. Rautatietä käyttävä yleisö ja teollisuus ovat tyytymättömiä kilpailun tuomiin epäkohtiin. Ruotsissa yksityisten liikennelaitosten sopimuskausi päättyy tämän vuoden lopussa. Nähtäväksi jää, onko halu palata kansalliseen rautatiehen todellista, onko se enää edes mahdollista? Markku Vauhkonen toimittaja Veturimies 3/2014 3

4 Risto Elonen AJANKOHTAISTA Puheenjohtajan palsta Työurat Työmarkkinoiden suuri kysymys on jo pidemmän aikaa ollut, millä keinoin voidaan siirtää ihmisten keskimääräistä eläkkeelle siirtymistä myöhäisemmäksi. Tähän on etsitty erilaisia vaihtoehtoja. Työnantajataho näkee asian ratkeavan yksinkertaisesti korottamalla vanhuuseläkkeen alaikärajaa. Tämä ajatusmalli on hieman toki muuttunut jo pitkään jatkuneiden neuvottelujen aikana, mutta ei se kuitenkaan mihinkään kokonaan ole hävinnyt. Työllisyys- ja kasvusopimuksessa sovittiin, että työmarkkinakeskusjärjestöt neuvottelevat ratkaisun eläkeuudistukseksi syksyyn 2014 mennessä. Työeläkeuudistuksen ja siihen liittyvän maksutasoratkaisun tavoitteena on edistää työllisyyttä, tukea julkisen talouden kestävyysvajeen ratkaisemista, parantaa työeläkejärjestelmän rahoituksellista kestävyyttä pitkällä aikavälillä sekä varmistaa riittävä eläketurva ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että ratkaisulla pitäisi olla positiivinen vaikutus työllisyyteen sekä työvoiman tarjontaan tulevaisuudessa, ratkaisulla tulee turvata eläkejärjestelmän rahoitus tulevina vuosina, ratkaisun pitäisi osaltaan auttaa valtiota pääsemään irti lisävelkaantumisestaan lähivuosina ja ratkaisun tulee turvata myös nuoremmalle väestölle sen tasoinen eläke, jolla myös tulee toimeen. Asiakokonaisuudet ovat todella suuria ja on helppo ymmärtää miksi neuvottelut ovat vieneet jo nyt paljon aikaa. On tehty useita selvityksiä suomalaiseen eläkejärjestelmään liittyen. Niitä on tarvittu ratkaisun perusteeksi. On voitu selvästi osoittaa, että järjestelmä ei ole minkäänlaisessa kriisissä ja tarve työeläkemaksujen korottamiseen tulevaisuudessa on kuitenkin verraten maltillinen. Maksujen korotuksista sovittiin osittain työllisyys- ja kasvusopimuksessa vuosien osalta. Tämä oli mielestäni erittäin merkityksellinen ja tärkeä osa sopimusta. On ymmärrettävää, että nyt neuvoteltava kokonaisuus on laaja ja sen vaikutukset ovat niin merkittäviä kansantalouden kannalta, että poliitikkojen on ollut vaikeaa olla sekaantumatta asiaan. Asian kannalta on kuitenkin parempi, että neuvottelujen ollessa käynnissä, ulkopuoliset eivät niitä tarpeettomasti hämmennä. Varsinkin kun nopeita ratkaisuja vaativalla joukkueella on jo reilun kolmen vuoden ajan ollut meneillään sote- ja kuntauudistus, jotka näyttäytyvät kumpikin kansalaisen silmissä aika oudossa valossa. Aluksi oli pyrkimyksenä nostaa keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää myöhäisemmäksi ja näin on myös tapahtunut. On vain valitettavaa, että yleinen taloudellinen tilanne ei tue työllisyyttä, jolla on aivan keskeinen merkitys ihmisten eläkkeelle siirtymiseen. Työelämän laadulla on erittäin suuri vaikutus työssä jaksamiseen. Nykytrendi vaan on usein hyvin päinvastainen ja entisistä hyvistäkin työpaikoista on tullut huonompia. Tämän tyyppisestä työelämän laatuun keskeisesti vaikuttavasta tekijästä käy esimerkkinä nykyinen veturinkuljettajien työvuorosuunnittelumalli, joka ei tue työssä jaksamista tai lisää työtyytyväisyyttä. On itsestään selvää, että työelämän tulee tulevaisuudessa huomioida merkittävästi enemmän eri-ikäisen ryhmien tarpeet työuran aikana. Vastustus ja haluttomuus suostua minkäänlaisiin työaikajärjestelyihin eläkeratkaisun yhteydessä, on työnantajapuolella erittäin kovaa. Tosiasia vaan on, että ilman niitä monista ammateista on erittäin vaikeaa, ellei lähes mahdotonta selvitä edes nykyisin voimassa olevalle vanhuuseläkkeen alaikärajalle. Eläkeratkaisun syntymistä on merkittävästi vaikeuttanut valtion taholta asetettu vaade sopia samalla vuoden 2025 jälkeen voimaan tuleva järjestelmästä, joka huomioisi ihmisten odotettavissa olevan elinajanodotteen kasvamisen nostamalla automaattisesti vanhuuseläkkeen alaikärajaa kunkin ikäluokan osalta. Ratkaisun tulee mielestäni huomioida myös ammatillinen työkyvyttömyys työuran loppupuolella. Jonkinlainen turva on oltava niitä henkilöitä varten, jotka eivät ammateissaan yksinkertaisesti pysty jatkamaan vanhuuseläkkeelle asti. 4 Veturimies 3/2014

5 Teksti ja kuvat Markku Vauhkonen Vastavierailu Venäjän rautateille Veturimiesten liitto kutsuu neljän vuoden välein vaalikokoukseensa myös ulkomaalaisia veljesjärjestöjen edustajia. Nyt olimme saaneet vastakutsun Venäjälle, Lokakuun Rautateiden ja koko RZD:n, Venäjän rautateiden henkilöstöjärjestö Rosprofzhelin vieraaksi. Lokakuun Rautateiden ammattijärjestön puheenjohtaja Vladimir Belozerov on usein ollut VML:n vaalikokouksissa vieraana. Myöskin Alexandr Chubarev, joka vastaa nopean liikenteen junista on ollut vieraanamme. Nyt kuitenkin kutsu kävi toisin päin. Illallinen Matkaan lähti toukokuussa Risto Elonen, Jorma Viitanen, Asko Huilla ja Markku Vauhkonen. Vierailun ehkäpä tärkein anti oli illallinen Rosprofzhelin puheenjohtaja Nikolai Nikiforovin kanssa. Keskustelu illan aikana siirtyili monessa asiassa alkaen Suomen veturimiesten työoloista aina Venäjän rautateiden pyrkimykseen siirtyä yksinajoon. Venäjällä kehitys kulkee monelta osin samaan suuntaan kuin mihin Suomessa rautateillä olemme jo siirtyneet, näin kysymyksiä sateli ja vastauksia annettiin. Vaikka oli kaunis sunnuntai-ilta, oli puheenjohtaja Nikiforov varannut koko illan meille. Ulospäin vaatimattomankin oloinen herrasmies on hyvin arvovaltainen, kun neuvotellaan Venäjän rautateiden asioista. Myös nähtävyyksiä. Moskovassa kun olimme, kuului vierailuun tietysti myös kaupunkiin tutustuminen. Kreml ja Punainen Tori katseltiin tarkkaan aina Kremlin asehuonetta myöten. Moskovan näkee hyvin myös jokiristeilyltä. Kun mukana on vielä suomea puhuva opas, saa matkasta paljon mukaansa. Näytti muuten matkustajia kuljettavia jokilaivoja olevan valtaisa määrä. Joku heitti, että niitähän on enemmän kuin Helsingin lähiliikenteessä junia! Rautatieläisten talo Suomessakin on useilla paikkakunnilla ollut Rautatieläisten talo, mutta Moskovassa puitteet vastaavassa paikassa olivat huimat. Vasta kunnostettu suuri rakennus kolmen rautatieaseman välittömässä läheisyydessä hämmästytti monipuolisuudellaan ja loistollaan. Illastimme Gruusialaisessa ravintolassa. Pöydän takana keskellä Rosprofzhelin puheenjohtaja Nikolai Nikiforov, hänestä oikealle Lokakuun Rautateiden Vladimir Belozerov ja Alexandr Chubarev. Rouvashenkilö oli tulkki ja hänen vierellään isäntien edustaja. Veturimiesten liitosta puheenjohtaja Risto Elonen mustassa paidassaan, hänestä vasempaan VML:n hallituksen jäsenet Jorma Viitanen ja Asko Huilla. >

6 AJANKOHTAISTA Kuva yllä: Moskovan Leningradin aseman päällikkö esitteli meille suurta ja siistiä asemahalliaan. Kuva vas: Asemilla oli jonkin verran vartijoita, turvatoimistakin johtuen norkoilijoita ei näkynyt. Kuva alla vas: Sapsanin ohjaamon takaseinän sai läpinäkyväksi, jolloin neuvottelutilista pystyi tähyilemään myös suoraan eteenpäin kuljettajan näkökenttään. Kuva alla: Sapsania ajavan veturinkuljettajan asu on tyylikäs. Tällä puvulla ei mennä väliä kytkemään. Talo on täydessä käytössä ja mm teatteriesityksiä on lähes joka ilta täysille katsomoille, 700 henkeä. Musiikkimatineat, esitelmätilaisuudet yms. talon muissa tiloissa ovat myös jatkuvia. Rautatieasemat Taloon tutustumisen jälkeen siirryimme yhdelle Moskovan useista rautatieasemista. Leningradin asema on säilyttänyt nimensä, vaikka määränpään nimi onkin jo muuttunut. Rautatieasemilla huomion arvoista oli se, että sisään tullessa on turvatarkastus läpivalaisulaitteineen. Asemat ovat erittäin siistit ja vartioita liikuskeli jonkin verran. Laitapuolen kulkijoita ei maleksimassa näkynyt. Tästä voisi ottaa Suomessa mallia ilman turvatarkastuksia kuitenkin. No, ei siellä niin kovatasoista tarkastusta ollut kuin lentokentillä, mutta asemilla liikkuvien silmällä pito on tiukentunut. Pietariin ja kotiin Pietari oli matkamme toisena kohteena ja siellä isännöi Vik- Venäjän rautatiet eli RZD on koko Venäjän federaation rautatieliikenteestä vastaava konserni. Se perustettiin vuonna 2003 korvaamaan Venäjän rautatieministeriön liikennetoiminta. Konsernille siirtyi Venäjän rautatieministeriöltä 987 yritystä ministeriön yrityksestä. Yhtiön omistaa Venäjän federaatio. Venäjän rautateihin kuuluu yhteensä 16 alueellista rautatieyhtiötä. Rosprofzhel on Venäjän Rautatieläisten ja Liikenteen Rakentamisen ammattijärjestö. Liitto on yksi vanhimmista ja suurimmista ammattiyhdistyksistä Venäjällä. Yli vuosisadan ajan liiton päätehtävänä on ollut turvata ay-oikeuksia ja sosiaaliturvaa. Liittoon kuuluu yli jäsentä kaikista rautateiden ammattialoista. Veturinkuljettajien lisäksi liittoon kuuluvat liikenneinsinöörit, metrotyöntekijät tai vaikkapa siivoojat ja sillanrakentajat. Oikeastaan kaikki, joilla on Venäjän rautateihin jonkinlainen työsuhde. Liittoa johtaa Nikolai Nikiforov. Lähde Wikipedia 6 Veturimies 3/2014

7 tor Belozerov. Moskovan ja Pietarin välin kuljimme Sapsan junalla. Sapsan, suomeksi muuttohaukka, on Siemensin valmistama suurnopeusjuna. Junat ovat liikennöineet Moskova-Pietari väliä vuodesta 2009 alkaen. 650 kilometrin matkaan kuluu alle 4 tuntia. Helsinki-Pietari välillä vuonna 2010 aloittanut Allegro on edelleen vaikuttanut siihen, että suurnopeusyhteydet lyhentävät paljon Helsinki - Moskova väliä kulkevien matka-aikaa. Matkasimme ohjaamon takaisessa neuvottelutilassa, josta näki myös eteenpäin ohjaamon läpi. Ohjaamon takaseinä oli sähköisesti ohjattavissa läpinäkyväksi, kuulemma nappi on myös kuljettajan hallussa. Kaikkea se saksalainen keksii. Saavuimme aikataulun mukaisesti perille Pietariin, nopeutta näytti olevan noin 250 km/h. Juna ei ole kallistuvarunkoinen. Pietarista jatkoimme edelleen Suomen puolelle Allegrolla. Pietarin Suomen asemalla teimme jälleen havainnon, jossa VR:ltä karisi pisteitä. Venäläisten rautatieläisten työasut ovat erittäin siistit ja asiallisen näköiset, mutta kun suomalainen konduktööri ilmestyi Suomen aseman käytäville Pietarissa, melkein nolostuimme. Harmaa hiirulainen roikkuvassa työasussaan ei antanut kovin vaikuttavaa kuvaa suurnopeusliikenteen junan henkilökunnasta. Näin se vaan on. Venäjä on suuri rautatiemaa, etäisyydet ovat valtavat ja myös panostukset liikenteeseen ja sen sujuvuuteen ovat suuret. Venäjä tarvitsee toimivia rautateitä ja se niitä myös kehittää. Moskovassa Rautatieläisten talolla on mainiot näyttämötilat. Katsomoon mahtuu 700 henkeä. Alemmassa kuvassa seurueemme on isäntien kanssa valloittanut aitiopaikat. Kuva oikealla: Yksi Moskovan yhdeksästä päärautatieasemasta. Jaroslavin asemalta pääsee juniin, joiden määränpää vaikkapa Arkangel. Kuva alhaalla vas: Hieman nähtävyyksistä: Moskovan Kreml on Venäjän vallan keskus, mutta siellä on myös paljon nähtävyyksiä, joihin turistit pääsevät tutustumaan. Kremlin kirkkojen kierros kestää useita tunteja. Kuva alh oik: Tsaarin kanuuna on maailman suurin haupitsi, kaliperi 890 mm. Sitä ei ole koskaan laukaistu, onpahan komea pronssinen, 38 tonnia painava tykki. Veturimies 3/2014 7

8 Teksti ja kuvat Markku Vauhkonen AJANKOHTAISTA Pohjolan veturimiehet Pohjoismaiset veturimiehet kokoontuvat vuosittain ja tällä kertaa oli meidän vuoromme järjestää tapaaminen. Tapaamisen yhteydessä pidetään aina kokous. Nykyisin yhä enemmän ja enemmän vaikutusvaltaa saanut tapaaminen kokoontuu NTF:n veturinkuljettajaryhmänä. NTF on pohjoismainen kuljetusalan työntekijöiden etujärjestö, ETF on vastaava Euroopan tasolla ja ITF kansainvälisesti. Veturinkuljettajaryhmän kokouksesta on hyvät yhteydet suoraan NTF:n päättäviin elimiin, sillä nytkin mukana ollut Norjan veturimiesten aikaisempi puheenjohtaja Øystein Aslaksen on NTF:n kansainvälinen sihteeri ja vastaa rautatiealasta. Kokousasioita Kokouksen asialistalla oli ETF:n yhteistyösopimus rajat ylittävälle rautatieliikenteelle. Tällä sopimuksella pyritään tasaamaan työtä ja luomaan työehdot samanlaisiksi, jotta rajat ylittävässä liikenteessä ei jonkin valtion rautatien työehdoilla poljettaisi naapurimaiden kuljettajien asemaa ja oikeuksia. Rajat ylittävä liikenne on ollut asialistalla jo vuosikaudet ja siinä on pystytty edistymään ja poistamaan aikaisempia ongelmia. Sopimusrunko sai hyväksynnän ja se allekirjoitetaan myöhemmin syksyn aikana. Nyt mukana olleista maista ruotsalaiset ajavat Norjaan ja Tanskaan, tanskalaiset ajavat Saksaan ja Ruotsiin ja norjalaiset näihin molempiin maihin. Pohjoismaisen ajo- ja lepoaikaseurannasta kuulimme maakohtaiset raportit. Tanskassa työtunteja ei ole seurattu mutta yksi operaattori on antanut vanhat tiedot käyttöön. Aikoja ei ole pystytty seuraamaan ja etenkin pienet yhtiöt ovat ongelmallisia. Ruotsissa on saman tapainen mahdollisuus sopia työvuorojen sisällöstä kuin Suomessakin. Suurin tarve sopia on tavaraliikenteessä ja siellä on tehty rikkomuksia luottamusmiehen tietämättä. Asiaa selvitetään ja vahingonkorvauksia ollaan vaatimassa jopa 2 miljoonaa. Ruotsissa on yllätytty siitä, kuinka paljon piilossa asioita tehdään. Ruotsissa on iso ongelmana se, ettei kaikki ole SEKO:ssa vaan myös kilpailevassa järjestössä, jolloin tietoja ei saada. Kaksi järjestöä vaikeuttaa kovasti tämän ongelman hoitamista. Norjan puolella rahtiliikenteessä on kolme aluetta selvityksen alla. Norjassa toimii TrainDrivers- alihankkija, joka käyttää ruotsalaisia kuljettajia. Suurin osa poikkeuksista kohdistuu Narvikin radalle. Työpäivät paljastuneet jopa Kuvassa oikealta Ruotsin SEKO:n Per-Ola Fallman ja Christer Alnebratt. Norjan Veturimiesten liitosta NLF:stä olivat Jan-Even Nystad, puheenjohtaja Rolf Jorgensen ja NTF:n sihteeri Øystein Aslaksen. aivan kohtuuttomiksi. Alihankkijalla ovat listat kunnossa mutta käytännössä mennään sitten aivan hulvattomasti. Tässä riittää SEKO:n kanssa tekemistä. Hector Rail on toinen tapaus, jossa koko ajan muutetaan työvuorolistoja ja työajat ovat sopimusten vastaisia. Operaattorin kanssa on käyty keskustelua, mutta vain virheet on korjattu. Asiaa on vaikea valvoa. Kolmas on T.E.S. Logistik GmbH. Ei raportoituja rikkeitä mutta epäilyt ovat heränneet: operaattorilla ei ole dokumentteja, mutta kuitenkin ajetaan rajan yli. Nyt yhtiö on lähtemässä Norjasta. Työ- ja lepoaikojen seurannassa on kaksi ongelmaa: suunnitelmat ovat kunnossa, mutta kun tapahtuu nopea muutos, tai kun tehdään yksittäisen kuljettajan kanssa sopimus työvuoron muutoksesta, eivät ajo- ja lepoajat toteudukaan laillisesti. Pitäisi olla ajoajan seurantaan laitteisto, jolla yksittäisen työntekijän toteutuma pystyttäisiin rekisteröimään. Sähköiset ajopiirturit ovat mahdollisia mutta vaikea hoitaa. Suomessa toteutuvia työvuoroja seurataan myös GPS -järjestelmällä ja tämä on käytössä myös Norjassa. Norjalaiset voivat olla myös eri yhtiöissä työssä, jolloin ongelmia tulee pienistä yhtiöistä, joilla ei sitten olekaan GPS -järjestelmiä. NTF:n veturinkuljettajatyöryhmän kokouksen puheenjohtajana oli Tanskan veturimiesten liiton DJF:n puheenjohtaja Henrik Horup edessä ja sihteerinä Preben Steenholdt Pedersen. 8 Veturimies 3/2014

9 Suomessa tehtiin huhtikuussa selvitys kolmella paikalla, niin suunnitelluista kuin toteutuneista työvuoroista. Otos oli 75 työvuoroa, kaikki sopimusten mukaisia, mutta työvuoroja sovitaan muuksi luottamusmiehen kanssa. Sovitaan ajoaikoja tai työvuoron pituus uusiksi, ylitykset olivat suuria. Nämä sopimukset kohdistuivat lähinnä pohjoisen yksiraiteisille osuuksille, joissa junatiheys ei ole suuri. Tiiviimpi junatiheys antaa mahdollisuuden tehdä TES-sopimuksen mukaisia vuoroja. Pääluottamusmies saa kaikki ylipitkät vuorot arvioitavikseen. VML:n hallituksellekin asia on tullut yllätyksenä, ilmeisesti nuorempi sukupolvi on valmiimpi sopimaan työvuoroja yli TES:n. Tästä on nyt käytävä liiton sisäinen keskustelu. Kun suuri varikko sopii liikkaa asioita, naapurivarikko on työtön Asiaa jatketaan seuraavassa kokouksessa. Maakohtaiset raportit Pohjoismaisten veturimiesten toiminnasta kuulimme maittain raportit, joissa käytiin läpi niin sopimustilanne, palkankorotukset, työllisyys, ansiotason kehitys ja muita maittain esiintyneitä erityisasioita. Esimerkiksi Ruotsissa oli alkukesällä ollut 16 vuorokauden lakko, jonka taustalla oli junia liikennöivän Veolia-yhtiön ja ammattiliiton kiista. Veolia irtisanoi 250 työntekijää, jotka yhtiö halusi palkata takaisin huonommilla työehdoilla. Lakko voitettiin. Tanskassa suurimman rautatieäyhtiön DSB:n toimitusjohtaja oli juuri ilmoittanut eroavansa tehtävästään. Uutinen otettiin työntekijäpuolella ilolla vastaan. Eronnut toimitusjohtaja oli ajanut yhtiön toiminnan alas kahden vuoden aikana. Työntekijöiden työmotivaatio ja luottamus talon johtoon olivat romahtaneet nollaan. Norjassa hallitus on vaihtunut, joten myös liikenneministeri on vaihtunut ja rautatieuudistus on meneillään. Norjassa yksi ongelma on työvoiman vuokraaminen, josta seuraa paikallisia sopimuksia. Norjalaisten palkat sen sijaan ovat nousseet kaikilla yli kolme prosenttia. Työaikamääräysten liberalisointi, työajan pidentäminen ja sääntelyn löysääminen oli kuitenkin viedä norjalaiset lakkoon asti. Kilpailu tielikenteen kanssa on kovaa, radat ovat heikossa kunnossa ja tavaraliikennettä menee rekoille. Henkilöliikenne sen sijaan kasvaa. Vielä panssareita Kokoontumisen aikana tutustutaan myös järjestävän maan johonkin nähtävyyteen, tänä vuonna vietiin vierailijat Parolaan Panssarimuseoon. Sodan päättymisestä on tänä vuonna kulunut 70 vuotta, joten kohde oli siksikin valittu. Vastaavia museoita ei taida muissa pohjoismaissa oikein olla. Panssarimuseo on sotahistoriallinen erikoismuseo, jonka päätehtävä on kerätä, tallentaa, entisöidä, tutkia ja esitellä suomalaisten panssari- ja panssarintorjuntajoukkojen historiaa. Kuva yllä: Panssarimuseon tutustumiskierroksella opastus hoitui norjaksi. Takana on panssarujuna. Vas: Per-Ola Fallman SEKO, tulkki Hans Virtanen, Øystein Aslaksen NLF, Risto Elonen, Rolf Jorgensen NLF, Preben Pedersen DJF ja oppaamme museolta. Kuva vas: Hallitiloissa olivat käyttökuntoiset panssarit. Etenkin Øystein Aslaksenia panssarit kiinnostivat, koska hän oli ollut sotilasuralla ennen veturimieheksi tuloaan. Museoiduista panssareista saimme varsin kattavan selostuksen. Ainutlaatuista panssarimuseossa on se, että siellä on niin sotaan osallistuneita ja varsin huonoon kuntoon ammuttuja yksilöitä, kuin täysin toimintakuntoisiakin vaunuja, joita käytetään mm. elokuvien ilmausten yhteydessä luomaan aitoa tunnelmaa. Etualalla Christer Alnebratt SEKO, Rolf Jorgensen ja Øystein Aslaksen NLF ovat kuulemassa oppaan selostusta. Veturimies 3/2014 9

10 Kuvat ja teksti Markku Vauhkonen Höyryn voimalla kansalaisjuhlaan Siitä sai vain aavistuksen, millaista tunnelma on ollut yli 70 vuotta sitten Lieksan ja Ylä-Savon väliä kulkeneissa lomajunissa. Nyt lomajunat ovat taakse jäänyttä elämää, kuten laulussakin: Eldankajärven jää, on taakse jäänyttä elämää. Veturimiesten liitto oli mukana järjestelyissä, kun puuhattiin juhlajunaa Jatkosodan päättymisen 70 vuotisjuhlallisuuksiin. Juhlajuna kulki reittiä Kiuruvesi - Iisalmi - Kajaani - Kontiomäki - Nurmes ja Lieksa. Varsinainen Kansalaisjuhla oli 5.9. Lieksassa. Heikki 995 veti yhteensä kahdeksaa vanhaa vaunua. Juna taisi olla Hv 3:lle hieman suuri, mutta hyvin Heikki hommansa hoiti. Veturi 995 ja vaunukalusto kuuluvat Höyryraide Oy/Steamrail Finlandille. Yhtiön toimintaa johtaa Tapani Laaksomies. Hankaluuksilta ei vältytty ja alun ongelmat heijastuivat itse juhlajunan kulkuunkin. Ongelmat antoivat myös aavistuksen siitä, millaista lomajunissa on mahtanut olla, kun yön pimeydessä on matkaa tehty vain arvio perille pääsystä. Laakeri pahulainen paloi Juna tuotiin edellisenä päivänä Nurmeksesta Kiuruvedelle, josta oli tarkoitus startata 4.9. kello Harmaita hiuksia niin junan omistajalle kuin koko juhlatapahtuman järjestelymoottorille, Tenho Tikkaselle aiheutti veturin laakerin rikkoutuminen. Pahin skenaario olisi ollut koko junamatkan peruuntuminen tai sitten juna olisi vedetty dieselillä. Illalla Heikki nilkutti Iisalmeen ja pu- Kymmenen kilon paine. Se ei vielä aivan riittäisi, mutta lähtöä odotellessa tilanne on hallinnassa. Matkan varrella pari kertaa juhlajunamme pysähtyi höyryn puutteeseen: suuri juna ja märät halot vain lisäsivät sota-ajan tuntua.

11 Mieskuoro Kiurun Laulu oli jokaisella asemalla yhtenä pääesiintyjänä luomassa sota-ajan lauluillaan tunnelmaa. Olemme viisi tuntia aikataulusta jäljessä, mutta myös Kontiomäellä tilaisuus pidettiin ennenkuin juna kääntyi kohti Nurmesta. Vaunut olivat vanhat ja nostalgiset, ne keinuivat hiljalleen, jousitus tuntui pehmeältä. Vain tupakan savu puuttui, muuten olisi voinut luulla olevansa pikkupoikana junassa menossa serkkujen luo Kuopioon. Eipä tunnelmaa haitannut junan myöhässäkulku. Myös Lieksan asemalla laskettiin 70 ilmapalloa lasten käsistä vapaaksi. Mukanaan pallot veivät rauhanviestit maailmalle. Viestin löytäjää pyydetään palauttamaan se takaisin, näin juhlan järjestäjät saavat tietoa, kuinka kauas viestit kulkeutuvat. Tässä pallot kohoavat kohti itää. helimet kävivät yhtä kuumina kuin rikki mennyt laakerikin. Illan ja yön aikana haalittiin kokoon ammattitaitoa niin valamisen kuin sorvaamisenkin osalta. Valkometallia saatiin laakerin valamiseksi ja kovan puurtamisen jälkeen Heikki liikkui aamulla jälleen reippaasti. Kun yksi kohta alkaa krenata, se heijastuu eteenpäin. Iisalmesta oli alun perin tarkoitus ottaa Heikkiin halot, mutta laakerikorjauksen vuoksi halotus siirtyi Kiuruvedelle, josta valitettavasti saatiin vasta ensi vuodelle tarkoitettuja puita veturin kitaan syötettäväksi. Junassa kiersi huhu ja varma tieto, että halot on märkiä. Kiuruvedeltä juna saapui Iisalmeen komeasti hönkäillen ja näin päästiin pitämään Iisalmen asemalla suunniteltu juhlatapahtuma. Näitä tapahtumia pidettiin matkan varrella kaikilla asemilla, vaikka juna olikin loppumatkasta jo reilusti myöhässä. Vielä yöllä lähes 5 tuntia myöhässä Nurmekseen saapunutta junaa oli yleisö vastassa. Juhlien yksi kohokohta oli kun paikalliset koululaiset päästivät ilmaan 70 ilmapalloa, joissa oli mukana rauhanviesti. Muuta liikennettä Juhlajuna joutui väistymään VR:n vakioliikenteen tieltä. Olimme jo liikkeellä Iisalmesta pohjoiseen, opastin vihreänä, salamavalot välähtelivät, tv kuvasi, ihmiset vilkuttivat ja matka alkoi vain kolme tuntia aikataulusta jäljessä. Vajaa sata metriä päästiin, kun juna pysähtyi. Monta asiaa kävi heti mielessä mutta nopeasti selvisi, että VR ajaakin edelle ja juhlajuna pääsee reilun tunnin odottelun jälkeen matkaan. Kun sitten lopulta Iisalmen ratapihalta pääsimme liikkeelle, meidän olisi pitänyt olla jo Vuokatissa. Kun junamatkan haistaa ja maistaa Siitä olikin kulunut rutkasti aikaa, kun olin höyryvetoisessa junassa ollut. Itse kuulun siihen veturimieskaartiin, joka sai vielä höyryveturin lämmittäjäpätevyyden ja teki jopa töitä niillä. Aikaa on siitä kuitenkin 40 vuotta. Eikä sen jälkeen ole sattunut höyrymatkoja. Matkustimme samanlaisissa vaunuissa kuin mitä sodan aikaan oli käytössä. Ahtaat ulko-ovet, kiinteät penkit, ei kylläkään puiset vaan pehmustetut, tavarahyllyt naruverkoista, matkustajia joka paikka täynnä, hilpeä tunnelma, puheen sorina, haitarin soitto, viuluakin joukossa, sota-ajan lauluja, ulkoa kuuluva veturin puuskutus, höyryn tuoksu, koivuhalkojen kitkerähkö savu, rauhallinen kulku, siinäpä niitä tunnelmapaloja matkaa kuvaamaan. Vauhti oli rauhallista, puolukat näyttivät kypsyvän ja tatteja oli kertynyt metsän puolelle melkoisesti. Ei ollut muovijunan kiihkeää kohinaa ohi vilistävänä maisemana. Ihmiset vilkuttivat iloisina radan varrella ja kamerat kävivät, tätä höyryllä kulkevaa ihmettä oli saavuttu katselemaan lähes jokaiselle ylikäytävälle ja pitkin radan varsiakin. Juna täynnä juhlijoita Meitä oli yli 350 henkeä matkassa. Reitin varrella väki vaihtui hieman, kun jotkut kulkivat vain osan matkaa. Nurmeksessa oli yöpyminen, josta sitten aamulla 5.9. lähdettiin Lieksaan varsinaiseen kansalaisjuhlaan. Kyllä sitä kannattaa juhlia, että on 70 vuotta sitten saatu aselepo ja rauha aikaan, totesi kanssamatkustaja. Junassa matkusti myös lähes 30 taisteluihin osallistunutta sotaveteraania, vanhin 98 vuotias. Juna kulki samaa reittiä kuin sodan aikana kulkeneet lomajunat. Junassa matkustivat silloin Ylä-Savon, Kainuun ja Pohjoiskarjalan kunnista kootun Raappanan 14. divisioonan miehet. Rukajärven tie lienee monelle tuttu nimi ainakin elokuvasta. Silloiset junan käyttäjät olivat juuri niitä, jotka taistelivat Rukajärven linjalla, syvällä Karjalassa. Aselepo alkoi 70 vuotta sitten Kenraali Ermei Kanninen muisteli juhlapuheessaan rauhan alun ensihetkiä, kun > Veturimies 3/

12 aamuyöllä 4.50 puhelin herätti Itä-Karjalan Klyyssinvaarassa. Nuori 21 vuotias luutnantti Kanninen sai puhelun pataljoonan komentajalta majuri Seitamolta, että aselepo astuu voimaan Suomen osalta kello seitsemän. Kiireellä piti saada tieto eteenpäin hajallaan oleville joukoille: pysytään aloillaan, mutta hyökkäykset torjutaan. Hermot olivat koetuksella, sillä venäläisille oli ilmoitettu aselevon alkavan vasta seuraavana aamuna. Venäläiset ampuivat vielä 50 kranaattia suomalaispataljoonan asemiin. Kun aselepo sitten vihdoin 5.9. kello 8 aamulla alkoi, se päätti yli kolme vuotta kestäneen jatkosodan. Aselevon jälkeen nuori luutnantti joutui katsomaan entistä vihollista silmästä silmään, kun Kannisen ja Seitamon tehtävänä oli neuvotella venäläisten kanssa, miten rauhaa kohti edetään. Venäläiset olivat kohdelleet vastaavassa asemassa olleita vastapuolen neuvottelijoita varsin tylysti Itä-Europan valtioissa, heitä oli jopa ammuttu. Neuvottelut alkoivat, suomalaiset korpisoturit olivat likaisissa kesäpuseroissaan ja kumisaappaissaan, vastapuoli saapui paikalle Jeepillä hienoissa mantteleissa, koppalakit päässä ja katselivat suomalaisia ihmeissään. Alkuun suomalaiset pantiin lujille ja heitä syytettiin monista myös siviileihin kohdistuneista rikoksista. Suomalaiset torjuivat kaikki syytökset. Venäläiset olivat edellisenä iltana keskustelleet näistä tulevista syytöksistään puhelimitse, jota linjaa suomalaiset vielä kuuntelivat. Näin neuvotteluihin ja syytöksiin osattiin hyvin varautua. Viimeinen neuvottelutapaaminen oli välirauhan solmimisen jälkeen Lieksan raja-asemalla. Tämä on jäänyt erityisesti Kannisen mieleen: Venäläinen majuri veti raja-aseman pihahiekkaan kepillä rajaviivan ja piti kauniin puheen. Hän totesi, että tästä lähin elämme rauhassa kummatkin omalla puolellamme rajaa. Olihan se hieno tulos. 70 vuotta on nyt eletty rauhassa, silloin ei vielä todellista luottamusta kuitenkaan ollut. kertoi kenraali Ermei Kanninen Lieksan kirkossa pitämässään juhlapuheessa. Kansalaisjuhla Kansalaisjuhla oli vaikuttava tilaisuus. Lieksan kirkko oli ääriään myöten täynnä. Komeat puitteet lisäsivät juhlan tuntua. Juhlaan kuului myös seminaariosuus, jossa kolme luentoa toivat esiin 70 vuotta sitten tapahtuneita. Petroskoin valtion yliopiston professori Juri Kilin esitelmöi aiheesta Repolan suunta jatkosodassa. Hänen esitelmänsä yksi johtopäätös oli; venäläisillä oli sodan alussa miesvahvuus pienempi kuin suomalasilla joukoilla. Juha Vuorinen kertoi kuinka Rautatiet selvisivät sodanajan huoltotehtävissä. Talvisota venytti rautatielaitoksemme toimintakyvyn äärirajoilleen. Maaliskuu- Kenraali Ermei Kanninen oli korkea-arvoisin juhliin osallistuneista sotaveteraaneista. Tässä hän keskustelee puheenjohtaja Risto Elosen kanssa rautateiden kovasta panoksesta sota-ajan huollossa. Lieksan tavaramakasiiniin oli järjestetty valokuvanäyttely Rautatiet sodan huoltotehtävissä 12 Veturimies 3/2014

13 Komea rautahepo Lieksan tuloraiteella. Heikki, Hv3 nro 995 on valmistunut Tampereen Lokomon tehtaalta 1941 ja ehti olla myös sotatoimissa aikanaan. hun 1940 mennessä ratojen ja liikkuvan kaluston vauriot hidastivat kuljetuksia ja osittain jopa estivät kokonaan rautateiden käytön. Keskeisinä ongelmakohtina olivat mm. ankara kalustopula, asemien välisten viestiyhteyksien katkeaminen ja ilmahälytysten hidastama liikenne. Täysiä junia odotti pääsyä rintaman suuntaan, josta puolestaan oli hyvin vaikeaa saada tyhjää kalustoa takaisin kuormattavaksi. Välirauhan voidaankin sanoa tulleen rautateidemme kannalta lähes viimeisellä hetkellä. Jatkosodan alkaessa rautatiet eivät olleet vielä läheskään toipuneet talvisodan aiheuttamista rasituksista ja menetyksistä. Kolmanneksi kuulimme rajakapteeni, sotahistorioitsija Tauno Oksasen selvityksen Jatkosodan taisteluista sodan lopulla. Hänen esityksestään tuli selväksi se, että rauha tuli viime tipassa, Seminaariosuuden jälkeen alkoi pääjuhla, jonka avajaispuheen ja sotaveteraanien tervehdyksen esitti kenraaliluutnantti Ermei Kanninen. Sotiemme veteraanit ja lotat olivat kunniapaikoilla eturivissä. Rivinsä harvenevat, päänsä ovat jo harmaat. Vanhin juhliin osallistuneista veteraaneista oli Tauno Tikkanen, 98 vuotta. Juhlapuheen piti Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma. Puhemies korosti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan jatkuvuutta ja kehotti välttämään äkkikäänteitä Heinäluoman mukaan sotavuosien ankarat uhraukset toimivat tänä päivänäkin maamme arvostuksen ja itsenäisyyden suojana. - Sota ei ole juhlan aihe, mutta sodan päättyminen ja rauha ovat aina muistamisen ja juhlan aihe, puhemies Eero Heinäluoma sanoi puheessaan. Vielä järjestäjistä Juhlien ja koko tapahtuman taustalla on Rukajärven suunnan historiayhdistys. Me onnistuimme siinä, että saatoimme välittää Kansanjuhlan rauhanviestiä juhlajunan pysähtyessä eri paikkakunnilla tuhansille ihmisille. Uskomme, että suuret ihmisjoukot Kiuruveden ja Lieksan välillä olivat selvillä siitä, että jotain ainutlaatuista ja unohtumatonta oli tapahtumassa. Tieto aselevosta oli kantautunut kaikkiin koteihin. Olen jossain yhteydessä lausunut, että Rautatieammattilaiset hoitivat tämänkin asian mallikkaasti, jotta koko Kansanjuhla saattoi toteutua suunnitellun mukaisena kokonaisuutena. Aikataulu muuttui luoden aitoa sodanaikaista tunnelmaa toteaa juhlatoimikunnan puheenjohtaja Tenho Tikkanen Jatkosodassa kaatui suomalaista sotilasta ja siviiliä. Kaikkiaan sodissa kaatui satatuhatta ja haavoittui kaksisataatuhatta suomalaista. Sodat jättivät jälkeensä sotaleskeä ja sotaorpoa. Uhrit olivat raskaat, mutta ne eivät olleet turhat. Suomen itsenäisyys ja pohjoismainen kansanvaltainen yhteiskuntajärjestys säilyivät. Taistelumme koko arvo voidaan ymmärtää paremmin tänään kuin heti sodan jälkeen, Heinäluoma sanoi. Tänään muistelemme kiitollisuudella sotien veteraaneja ja sotainvalideja, jotka olivat valmiina laittamaan alttiiksi oman terveytensä ja oman henkensä. Marski käyskenteli myös mukana, niin junassa kuin Lieksan asemalla juhlapuhujana. Sota-ajan asepuvut ja lottapuku ovat aitoja. Seppelpartio vei juhlavasti Narvan Marssin tahdissa muistoseppeleen Kansalaisjuhlasta Lieksan sankarihautausmaalle. Lippu on Rukajärven lippu. Juhla oli kaiken kaikkiaan arvokas, vaikuttava ja hyvin järjestetty, onnistunut kokonaisuus. Veturimies 3/

14 Pääluottamusmies Tero Palomäki AJANKOHTAISTA Tuhannen taalan kysymyksiä Suunnitteluyksikkö tekee työvuorotutkimuksen, jossa kerätään veturinkuljettajien näkemykset hyvistä työvuoroista ja vuorotauluista. Kysely on varsin kattava ja sen pohjalta voidaan arvioida paremmin työvuorosuunnitelmien mielekkyyttä ja voidaan kehittää mielekkyysmittari tehokkuusmittarin rinnalle. Meillä on ihan selkeästi tarvetta tällaiselle. Nyt keskustelut ajautuvat liian helposti juupas - eipäs tasolle. Tutkimuksen toteuttaa ja analysoi ulkopuolinen tutkimusyritys. Vastaukset käsitellään luottamuksella ja tulokset esitetään yhteenvetona. Jos saadaan tarpeeksi vastauksia, niin voidaan saada myös kattavat paikkakuntakohtaiset mieltymykset tietoon. Niissäkin on eroja. Toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä ja enokin voi olla enemmän mieleen. Näistä varmasti se gluu kuitenkin löytyy. Sitä enemmän tällä on painoarvoa, mitä suurempi vastausprosentti on. Siksi toivoisin sen lähentelevän Pohjois-Korean päämiehen Kim Jong-unin virallisia kannatuslukuja. Jos sen yli tai alle paljon jäädään, niin alkaa epäilyttää. Työvuoroista puhutaan työpaikoilla kuitenkin niin paljon, että vastaamiseen tarvittava aika varmasti löytyy. Tämä ei ole mikään perinteinen vakioveikkauslomake ja tässä joutuu ehkä vähän enemmän ajattelemaan ja se myös annattaa tehdä ajatuksella. Mikäli tämä ei mitään parannusta tuo ja jäädään tämänkin jälkeen tuleen makaamaan, niin voidaan ainakin todistaa Marksilainen kurjistumisteoria oikeaksi: vuorot huononevat joka suunnittelukierroksella. Lisää kysymyksiä Konsernissa tehdään taas laaja henkilöstötutkimus. Siinä pääsee vastamaan 44 kysymykseen. Tämäkin on kysely, johon kannattaa vastata. Paljon kuulee juttuja, ettei näistä olisi mitään hyötyä. Minä olen siitä aivan toista mieltä, kyllä näillä on merkitystä. Ne ovat ohjanneet toimintaa ja miten se näkyy työpaikoilla, selviää aina seuraavasta kyselystä. VR Nyt -lehdestäkin on lukijakysely menossa. Jos et kuulunut valittuihin, jotka saivat suoran linkin sähköpostiin, niin verstaalta pääsee myös täyttämään. Nämä kaikki kyselyt tehdään netissä ja kaikilla taitaa olla laitteet millä ne voi tehdä. Minä tein työvuorokyselyn työpuhelimella ja kyllä se silläkin onnistui ihan hyvin, vaikka näillä nakkisormilla moni asia pienellä kosketusnäyttöpuhelimella on haastavaa. Lähiliikenteen organisaatiomuutos Lähiliikenneyksikkö on aloittanut toimintansa ja hallinnollinen muutos tapahtui kesäkuussa. Kesä oli vielä sekakäyttöä, jonka hoiti junaliikennöinnin käytönsuunnittelu mutta nyt syksyn aikana tämä todellinen eriytyminen tapahtuu. Lähiliikenneyksikkö muutti syyskuun alussa pääkonttorin länsisiiven kolmanteen kerrokseen. Riihimäellä ja Ilmalassa ollaan toistaiseksi nykyisissä tiloissa. Veturinkuljettajille on valittu lähiliikenteeseen omat luottamusmiehet Helsinkiin ja Riihimäelle. Työsuojelun organisaatio on vielä kesken, koska koko konsernin työsuojelun yhteistoimintasopimus on neuvottelun alla ja pitäisi tulla vuodenvaihteessa voimaan. Tämä lähiliikenteen muuttaminen vaikuttaa Helsingissä myös kaukoliikenteeseen. Nykyiset taukotilat vuokrataan ulkopuolelle. Ja linjatöiden tauot siirtyvät pari ovea pohjoisen suuntaan nykyisiin konduktöörien taukotiloihin. Sitä käyttävät myös kaukoliikenteen konduktöörit. Näihin tiloihin tulee junaliikenteen resurssiohjauksen toimisto ja ilmoittautumishuone. Tällä hetkellä veturinkuljettajilla ei ole työn aloituksia Helsingissä, mutta sekin saattaa muuttua. Lähiliikenteen kilpailutus HSL tiedotti kesäkuussa, että lipunmyynti lähijunissa loppuu vuoden 2016 alussa. Junahenkilökunta lähijunissa säilyy nykyisellään 2017 vuoden loppuun ja toimii asiakaspalveluun ja matkustajaturvallisuuteen liittyvissä tehtävissä. Se, onko junahenkilökuntaa kilpailutetussa sopimuksessa, taitaa varmuudella selvitä vasta kun kilpailuasiakirjat julkistetaan mutta ilmeisesti jotain henkilökuntaa kuljettajan lisäksi olisi jäämässä. Mitä tehtäviä tekemään ja kuinka paljon, se jää nähtäväksi. HSL tiedotti myös päättävänsä lähiliikenteen tarjouskilpailusta vuoden 2015 alussa ja sen pitäisi ratketa vuoden 2016 loppuun mennessä. HSL hakee kilpailutuksella lähijunaliikenteen tuotannon tehostumista, joka ilmeisesti tarkoittaa 8 10 miljoonan euron kustannussäästöjä. Liikenne on tarkoitus kilpailuttaa yhtenä sopimuskokonaisuutena, joka sisältää liikennöinnin ja junakalustoyhtiön Sm5 -junien kunnossapidon. Sopimuskauden pituus on suunniteltu noin vuotiseksi vuoden 2018 alusta ja siinä varaudutaan Pisara-liikenteen alkamiseen. Tästä on paketoitu sellainen paketti, joka varmasti kiinnostaa ympäri Eurooppaa. HSL suunnittelema hankintamenettely alkaa ensivuonna ilmoittautumis- ja esikarsintavaiheella, jonka jälkeen käydään varsinainen tarjouskilpailu vaatimukset täyttävien tarjoajien kesken. Kisaan osallistumisen ehtona on, että on 14 Veturimies 3/2014

15 Tässä ei ole kyseessä lähilikenteen kilpailun voittaja vaan kuvassa on Höyryraide Oy/Steamrail Finlandin juna P1936 lähdössä Kajaanin asemalta Kontiomäelle ja edelleen Lieksaan. Juna liittyi Jatkosodan päättymisen 70 -vuotis juhlallisuuksiin Kuva Markku Vauhkonen näyttöjä EU alueelta lähiliikenteen operoinnista. Tarjousten vertailussa käytetään hinnan lisäksi tarjotun laadun pisteytystä ja uudessa sopimuksessa on tuntuvat kannusteet, jotka perustuvat liikenteen toteutuneeseen luotettavuuteen ja laatuun. Tämä varmaan tarkoittaa sitä, että on jo nollataso jossa pyöritään kannattavuuden rajamailla. Nollataso ylittämällä tehdään tiliä ja alittamalla maksetaan sanktioita. Tilanne on siinä mielessä VR lähiliikenteelle mielenkiintoinen, että samaan aikaan pitää parantaa toiminnan tehokkuutta ja junaliikenteen sekä kaluston kunnossapidon laatua. Ne eivät taida tällä hetkellä kumpikaan olla riittävällä tasolla, joten pitäisi olla parempi ja halvempi. Minäkin muistan vielä sen ajan, kun hyvä ja halpa oli kaksi eri tuotetta. Ajat ovat muuttuneet. Huonoista vaihtoehdoista paras? Tässä HSL liikenteen kilpailutuksessa on karkeasti sanottuna VR:llä kolme vaihtoehtoa. Yksi vaihtoehto on, että mennään kilpailuun nykyisellään, jolloin oletettavasti liikenne hävitään alta ja annetaan sen mennä. Suunnitellaan liiketoiminta niin, että se menee, eikä edes yritetä mitään. Toinen vaihtoehto voisi olla, että lasketaan tarjous jonkun teoreettisen optimin mukaan. Odotetaan, että kilpailu on voitettu ja pidetään Yt -neuvottelut. Sitten lasketaan kuinka monta penkkiä jää. Tämä malli on sellainen, jota VR tuskin uskaltaa tehdä. Siinä on liian iso riski, ettei kaikki mene niin kuin on suunniteltu. Lisäksi on melko todennäköistä, että VR:n voittaessa herää epäilykset ristisubventiosta, jolloin joutuu kilpailuviranomaisille osoittamaan, että tarjous perustuu todelliseen kustannustasoon. Tämä teoreettinen laskentamalli on todennäköisesti se millä kilpailijat tulevat, koska heillä ei ole olemassa mitään toteutumadataa, jolla voisi analysoida mennyttä. Vertailutietoa heillä on todennäköisesti Euroopasta ja muistakin pohjoismaista, joten voidaan olettaa, että tarjous on hyvin valmisteltu. Rahaakin saattaa olla sen verran kassassa, ettei niin haittaa, jos se ei ihan millilleen osu. Mutta tuskin kukaan tulee mitään alle kulutason tarjousta tarkoituksella tekemään ja suomalaista joukkoliikennettä tukemaan. Kolmas vaihtoehto on, että VR tehostaa toimintaansa järkevästi ja yrittää tehdä kannattavan tarjouksen, jolla uskoo voittavansa kilpailun ja myös pystyy liikenteen kunniallisesti hoitamaan. Tämä on ainoa vastuullinen vaihtoehto näistä ja se taitaa olla myös VR:n valinta. Minun mielestäni tämä kolmas vaihtoehto on paras työntekijän kannalta. Minä en mitenkään tältä istumalla voi uskoa, että maailma olisi parempi jonkun Firma X:n palveluksessa, jonka nimi ei ole edes tiedossa. Tästä voi tietysti rakentaa ihan minkälaisen haavekuvan tai uhkakuvan kuin vain haluaa. Vain mielikuvitus on rajana. Ehkäpä kuitenkin on parempi pitää jalat maassa ja ajatukset realistisina. Meillä on yleissitova Työehtosopimus. Varmasti saamme aikaan vastaavanlaisen sopimuksen kuin bussiliikenteessä on, mikäli ajaudutaan sellaiseen tilanteeseen, jossa lähiliikennettä operoiva yritys vaihtuu. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö muutoksessa kannattaisi olla mukana. Minun mielestäni meidän kannattaa etsiä yhdessä työantajan kanssa järkeviä tehostamiskohteita. Minä en nyt puhu työehtosopimuksen heikentämisestä, joka on sama myös kilpailijalle vaan TES:n ulkopuolisista asioista. Se löydetäänkö niitä yhdessä, on sitten kysymys johon saadaan vastaus vasta sen jälkeen, kun on ensin todella yritetty. Veturimies 3/

16 Toni Nokkala Päätoiminen työsuojeluvaltuutettu AJANKOHTAISTA Turvallisuus vs. tehokkuus Työmarkkinoiden rakennemuutos, meillä VR:n muutosohjelma, näkyy konkreettisesti kuljettajankin työssä. Itseäni askarruttaa, voiko tehostamistoimet olla vaikuttamatta turvallisuuteen. On paikallaan kysyä, mitä tarkoittaa VR:n turvallisuuskulttuuri tänään? Epäilemättä työnantaja tuntee turvallisuusvastuunsa. Ei myöskään tarvitse kyseenalaistaa, etteikö yhteinen tahtokin olisi turvallisen toiminnan varmistaminen. Viimeaikaiset toiminnalliset muutokset ovat kuitenkin osoittaneet haasteellisuutensa, eikä voida ainakaan liikaa kehua onnistumisilla. Siitä seurannut epävarmuus on jättänyt jäljet työntekijöiden mieliin. Muutokseen on aina vaikeampi suhtautua ilman pelkoa tai tunnetta, että taas heikennetään työn tekemisen edellytyksiä. Ei voida puhua ainoastaan muutosvastarinnasta, myös työnantajalla on peiliin katsomisen paikka! Välit kiinni Helsingin välienkytkennät tulivat kuljettajille työohjeisiin Näin taaksepäin katsottuna otettiin toimintamalli käyttöön aivan liian keskeneräisenä. Henkilökohtaisista edellytyksistä ei oltu huolehdittu, perehdytyksen jäädessä kokonaan. Suojavarusteet eivät olleet kunnossa, työohjeet olivat sekavat ja niissä oli virheitä. Nämä epäkohdat tunnistettiin ja niihin onneksi reagoitiin lopulta tarpeellisella vakavuudella. Työ oli alkujaan sen kaltaista, että ei olisi ollut ylireagointia vaatia työsuojeluvaltuutettuna keskeyttämään työ vaarallisena! Lainaus ei taidolla, vaan tuurilla, kuvaa parhaiten tilannetta. Tärkein korjaus liittyy työohjeisiin. Ensinnäkin niiden tulee olla ajan tasalla. Haasteen Helsingin välinkytkentätyössä aiheuttaa se, että samassa kytkentätilanteessa on parhaimmillaan 3 kuljettajaa. Todellinen ongelma syntyi siitä, kun ei kerrottu sitä, ettei 1500V kytkentä tai purku minulle kuulu. Nyt kaikille kerrotaan selvällä Suomen kielellä kenelle 1500V kytkentä kuuluu, eli myös se, ettei tehtävä minulle kuulu. Tämä poistaa riskiä aiheuttaneen epätietoisuuden. Vastuullisina ja tunnollisina työntekijöinä aloimme olettaa, että 1500V tehtävä kuuluu minulle, vaikkei sitä työohjeessa kerrotakaan. Jatkossa lisäteksti poistuu ja palataan vanhaan valtakunnallisesti yhdenmukaiseen ohjeeseen. Saamme kuitenkin lukuohjeen, jossa muistutetaan, että ohjeen sisältö ilman 1500V tehtävämerkintää tarkoittaa sen suunnitellun toiselle. Nyt mietit, miksei se hyväksi todettu aukikirjoitettu tehtävä voisi lukea ohjeissa? Työvuorosuunnittelu kun joutuu kirjoittamaan lisätekstit käsin, joka on ensinnäkin työlästä mutta ennen kaikkea virheherkkää. Valtakunnallisesti toinen merkittävä muutos on turvallisuusyksikön tarkennus LISO , jossa 1500V kaapelin kytkennän suorittava henkilön tulee aina itse varmistaa silmämääräisesti vaunuston jännitteettömyys. Ohjeen mukaisella toiminnalla poistetaan riskit, jossa toinen henkilö antoi 1500V kytkentäluvan kuljettajalle, jonka oli uskominen toisen sanaan jännitteettömyydestä. Vaaran aiheutti varsinkin puhelimella annettava kytkentälupa, jolloin voidaan vahingossa antaa lupa väärän junanrungon kytkentään. Näin myös on tapahtunut, mutta onneksi ilman henkilövahinkoja. Tämä ohje on merkittävä linjaus turvallisuuden parantamiseksi tehokkuuden kustannuksella. Lisää koulutusta Myös perehdytys ja osaamisen varmistaminen on aloitettu. Jos kuljettajat ovat kytkeneet 70- luvun alusta asti 1500V kaapelia veturin ja matkustajavaunun välissä, niin ei meistä kuitenkaan valtaosa ole kytkentätyötä suorittanut koko työuransa aikana. Näin ollen perehdytyksen tarvetta 16 Veturimies 3/2014 Kuva Markku Vauhkonen

17 on, mutta ei osattu itsekään arvioida sen tarpeellisuutta. Suojavarusteiden osalta tilanne on sovitun kaltainen, vaikka sen riittävyydestä ollaan montaa mieltä. Suojavaatteista keskustellaan edelleen, sillä matkustajavaunujen välinkytkentätehtävät ovat haasteellisempia tavaravaunujen kytkentään verrattuna johtuen ahtaammasta välistä ja useammista kytkennöistä. Olemme myös keskustelleet siitä, onko työ valokaarivaarallista, vai onko tehdyillä toimenpiteillä pystytty poistamaan valokaaririski? Yhdessä olemme arvioineet tehtyjen toimenpiteiden riittävän. Toimintamallin tulee varmistaa turvallinen toiminta. Veturisiivouksesta Uusi siivoussopimus on allekirjoitettu Veturisiivousten alihankkija on RTK-Palvelu Oy. Uudessa sopimuksessa siirrytään päivittäissiivouksissa suoritepohjaiseen hinnoitteluun. Laskutus tapahtuu toteutuneiden siivousmäärien mukaisesti. Sopimus sisältää laatujärjestelmän, jonka mukaisesti siivouksia tarkastetaan tietty määrä kaikista siivotuista ohjaamoista. Siivottavia ohjaamoja sekä niiden tarkastuksia on vähimmäismäärä kuukautta kohden. Kesän ajan järjestelmää on testattu ja kerätty havaintoja. Todettakoon toiminnan olevan vielä hiukan keskeneräinen, mutta arvokasta tietoa toiminnan kehittämiseksi on kuitenkin saatu. Myös osa työsuojeluvaltuutetuista on saanut laadun tarkastamiseen vaadittavan koulutuksen ja näin ollen pääsee mukaan niitä tekemään. Riittävä määrä reklamaatioita tarkoittaa sanktioita, mikäli laatu ei täytä sopimuksen sisältöä. Itse uskon tämän muutoksen parantavan veturisiivouksen tasoa. Myös paikkakuntakohtaisiin tarpeisiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Esimerkiksi Kokkolassa, jossa syväsatamassa pasutekuormaus aiheuttaa vetureiden huomattavaa likaantumista, järjestetään tiettyinä vuodenaikoina vetureiden siivoamiseen edellytykset päivittäin tehtäviksi. Veturisiivouksen osalta tilanne on parantunut palautteestamme johtuen parempaan suuntaan ja tarvittaessa Kokkolan esimerkistä otetaan mallia muuallakin. Muistetaan myös oma vastuumme vetureiden siisteydessä, sillä ei siivoaja käy jokaisen ajetun junan jälkeen ohjaamossa. Siksi olisikin ajateltava seuraavaa kuljettajaa ja vietävä tuomansa roskat aina mennessään. Eli jätetään ohjaamo siihen kuntoon, kuin haluisit sen itsellesikin jätettävän. Vaalit tulossa Työsuojeluvaalit lähestyvät jälleen. Uusi työsuojelun yhteistoimintasopimus on tuskin vielä lehden saapuessa allekirjoitettu. Neuvottelut järjestöjen kanssa on kuitenkin aloitettu ja vaikuttaa, että sopimus tulee säilymään voimassaolevan kaltaisena. Valtuutettujen toimikausi on Työpaikkaluettelo esitettiin muuten nykyisen kaltaisena, mutta lähiliikenneyksikön kuljettajat saavat oman työsuojeluvaltuutetun ja kaksi varavaltuutettua. Esityksessä Etelä-Suomen valtuutetuista yhden tehtävä on päätoiminen. Joten osastot voivat alkaa orientoitua vaaleihin loka - marraskuun vaihteessa. Osastoissa on syytä keskustella, miten voidaan varmistaa mahdollisimman kattavasti valtuutettujen alueellinen edustus. Tilanne vaatinee herrasmiessopimusten tekoa ehdokasasetteluun, jos halutaan säilyttää pienet paikat tsv-jakelussa, kuten satelliittipaikkojen kohdalla on nytkin. Toivottavaa olisi, että edelleen saisimme varahenkilöt toiselta paikkakunnalta kuin varsinainen. Vaikka asiaa vielä selvitetään lakimiesten toimesta, niin vaikuttaa, ettei laki anna mahdollisuutta sopia asiasta sopimuksessa. Rauhallisempia aikoja kohden? Kuten lehteä lukemalla huomataan, niin asiaa on riittänyt ja tulee riittämään. Työmme tulee edelleen olemaan tehostamisen alla, mutta on annettu ymmärtää, että isot tehostamistoimet on läpikäyty ja laatuasioihin annettaisiin lisää painoa. Se jää nähtäväksi, mutta oma toiveeni on tavata jälleen mahdollisimman tyytyväisiä ja positiivisesti työhönsä suhtautuvia työkavereita, kuten olen 22- vuotisen rautatiehistorian aikana tottunut näkemään. Siihen vaikuttaa ihmisen oma asennoituminen ja positiivinen suhtautuminen, mutta työhyvinvointia luodaan pienillä teoilla ja toimilla! Työnantaja on panostanut esimiestyöhön, mutta vieläkään ei mielestäni osata käyttää tarpeeksi pelisilmää. Pienistä asioista joudutaan edelleen liian usein riitelemään! Haluaisinkin tarjota ratkaisuksi viisautta, asiakas on aina oikeassa. Sanomassa voi olla paljon suurempi sisältä kun uskotaan! En tarjoa viisautta ensimmäistä kertaa, joten toivon talon johdon tällä kertaa lukevan lehteä ja miettivän sanomaa tosissaan! Veturimies 3/