VIL L I. Queer kirkko

Transkriptio

1 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 / 2016 Queer kirkko VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 /

2 VIL L I 2/2016 SISÄLTÖ Päätoimittaja Eero Jokela eero.jokela@ptk.fi Toimitussihteeri Jaakko Kaartinen Villi / Jaakko Kaartinen Sammatintie 6-8 b 20, Helsinki jjkaartinen@gmail.com Jaakko Kaartinen Pervo pääkirjoitus aluksi Toimitus Eija Kallinen eija.kallinen@nuortenkeskus.fi Johanna Hirsto johanna.hirsto@evl.fi Sirpa Syrjä sirpa.syrja@evl.fi Julkaisijat Kirkon Kasvatus ja perheasiat, KKP Nuorten Keskus ry, NK PTK poikien ja tyttöjen keskus Kustantaja Kirkon kasvatus ja perheasiat Painopaikka Kirjapaino Kari Ky, Jyväskylä puh Ilmoitusmyynti Markku Autio, , markku.autio@ptk.fi Tilaukset / Osoitteenmuutokset Lehti toimitetaan seurakuntien varhaisnuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta. Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa sähköpostitse ptk@ptk.fi tai puhelimitse ISSN Nuoret vaistoavat sen, onko työntekijä tarpeeksi turvallinen, jotta häneltä voisi kysyä tai puhua omaan seksuaaliseen tai sukupuoliseen identiteettiin liittyvistä kysymyksistä tai että onko itse edes tervetullut olemaan paikalla ja muiden joukossa. Liisa Tuovinen seksuaalisen ja sukuluolisen moninaisuuden kohtaamisesta Ss Että saisi olla kuka on 4 HLBTIQA pieni sanasto 9 Kolumni: Tuttu ja tuntematon 10 Moninaisuus punnitsee työntekijän aikuisuutta 12 Jumalalla ei ole sukupuolta 15 Piplia: Kummajainen 16 Sukupuoli ja seksuaalisuus korostuvat riparilla / Sarjakuva 18 PTK, NK ja SLK ovat yhdistymässä Nuorten Kirkko ry:ksi 20 Nuorten Kirkko ry näkyjä tulevaisuudesta Tämän lehden kannesta löytyvät sanat queer kirkko. Lukijan assosiaatiot niiden äärellä lienevät monet. Niin oli lehden tekijöidenkin julkaisun sisältöjä hahmotettaessa. Sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden maailma on moninainen. Etenkin kun sen yhdistää kirkkoon, teologiaan ja nuorisotyöhön. Ja maustaa tämän sopan totuttua kyseenalaistavalla queer-termillä. Perusteema on toki meille tuttu. Palaammehan tämän lehden palstoilla seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden sisältöihin säännöllisesti. Miksi näin? Ensinnäkin siksi, että se on aina keskeinen nuoren kasvun ja näin myös nuorisotyön kysymys. Ja toiseksi siksi, että nuorisotyön ammattilaisten on jaksettava puhua näistä asioista: Pitää puhua sen takia, että olisi sitten käytössä sanoja ja käsitteitä, ja että niitä pystyisi opetuksessa ja nuorten kanssa keskustelussa käyttämään, kuten aina niin viisas Liisa Tuovinen asian yksinkertaistaa. Tämän lehden tekstit ovat siis toivottavasti harjoitukseksi ja tueksi. Mutta sitä ovat myös nuoret itse. Arvelen, että me nuorisotyötä tekevät tunnistamme hyvin Mio Kivelän analyysin: Nuorisotyössä näkee nopeasti, miten moninaisuuden kohtaaminen on vaikeampaa aikuisille kuin nuorille. Nuoret haastavat meitä jatkuvasti kasvamaan ja avartumaan moninaisuuden teemoissa. Tervetuloa siis vierailemaan queer kirkon käytäville, jonka uskontunnustus voisi olla vaikka tämä: Jos Jumalakaan ei mahdu ahtaisiin lokeroihin, miten ihmiset mahtuisivat? Eero Jokela toiminnanjohtaja PTK poikien ja tyttöjen keskus ry 22 Kirkkohallitus, kasvatus ja perheasiat (KKP) 24 Nuorten Keskus (NK) 26 2 VIL L I PTK poikien ja tyttöjen keskus ihmisille nuorisotyössä numero 2 / 2016 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 /

3 Että saisi olla kuka on Sateenkaarevan kirkon ovi on auki ja seinät leveällä, sanoo Mio Kivelä. Teksti ja kuvat: Jaakko Kaartinen 4 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 / 2016 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 /

4 Viime vuonna Seta ry palkitsi Mio Kivelän vuoden sateenkaarinuorena. Tunnustus tuli ansioituneesta työstä sateenkaarinuorten parissa, heidän oikeuksiensa ajamisesta, hyvinvoinnin edistämisestä sekä toimimisesta myönteisenä esimerkkinä omassa yhteisössään ja sen ulkopuolella. Samalla tuli noteeratuksi tavallaan kirkon nuorisotyökin. Mio oli transsukupuolinen seurakuntanuori, joka halusi kirkon työhön ja tekee sitä nyt nuorisotyötekijänä Kirkkonummen seurakunnassa. Kokemukset kirkosta ja seurakunnasta pitivät mukana, eivätkä heittäneet ulos. Olen se kuka olen Perheeni oli lapsuudessani varsin tapakristitty. Kerran pari vuodessa käytiin kirkossa, eikä sen kummempaa. Rippikoululeiri oli minulle merkittävä kokemus. Kävin Lähetysseuran riparin, ja siellä oli niin hyvä olla, että urasuunnitelmani muuttuivat. Tajusin siellä, että haluan kirkon nuorisotyöhön, Mio kertoo. Rippikoululeirillä identifioiduin seksuaalivähemmistöön, mutta sukupuolivähemmistöistä kuulin vasta riparin jälkeen. Mutta minulle ajatus seurakuntanuorena olemisesta ajatus kirkon työstä oli hyvin yksinkertainen juttu: uskon Jumalaan ja olen kuka olen. Senhän pitäisi riittää. Kun isoskoulutukseen ja toimintaan lähtenyt Mio tuli vuoden, puolentoista päästä kaapista ulos seksuaalisen suuntautumisensa kanssa, hän huomasi, että riparilla löytyneistä ystävistä osa katosi. Omassa seurakunnassa se oli aika paljon helpompaa. Minun ikäpolveeni kuuluneista aktiivisista nuorista suuri osa oli muita kuin perusheteroita. Vihdin seurakuntaan mahtui pääasiassa sellaisena kuin oli. Seurakuntanuori-aikana oli joitain vaikeampia kokemuksia, erityisen merkityksellisenä on jäänyt mieleen tämä yksi toisenlainen tapaus: Aivan tavallisessa nuortenillassa keskustelu oli lähtenyt ajautumaan homo- ja transfobiseksi, ja tilanne kävi lopulta liian raskaaksi. Itkin seurakuntatalon toisen kerroksen lattialla kaverilleni, että kuinka väärältä se tuntuu, että ihmiset joutuvat pelkäämään oman henkisen turvallisuutensa puolesta seurakunnan toiminnassa. Mutta siinä samalla myös päätin, että aion itse tehdä kaikkeni sen puolesta, että joskus jokainen voisi tosiaan olla kirkossa ja seurakunnassa mukana. Tehdään tilaa kaikille! Kun aloitin kirkonalan opinnot, niin jännitin, että voinko todella olla siellä; olisiko minulle siellä tilaa itsenäni. Onneksi pääasiassa pystyin olemaan avoin ja tuntemaan oloni turvalliseksi ja hyväksytyksi. Toisten mielipiteillä oli merkitystä, koska Mio halusi kuulla toisten sanat ja mielipiteet ja käydä keskustelua, vaikka ne satuttaisivatkin. Haluan voida ymmärtää ja kunnioittaa myös kanssani eri tavalla ajattelevia. Transsukupuolisuudestaan Mio kertoi 21-vuotiaana, kun aloitti sukupuolenkorjausprosessin. Samoihin aikoihin hän teki opinnäytetyötä, jonka aiheeksi valikoitui sukupuolivähemmistöjen kokemuksien ja odotusten kartoittaminen kirkossa. Mitä se tarkoittaa, että kirkossa olisi tilaa kaikille? Ihan nuorena minä ajattelin, että on siellä. Sitten koin, ettei olekaan. Sitten minä halusin, että tilaa olisi. Ja siitä alkoi sitten se, miten minä osaltani ja muiden kanssa teen työtä sen hahmottamiseksi ja toteuttamiseksi. Hyvin paljon jännitti, antaisiko kukaan kirkossa töitä sen verran monissa liemissä Mioa oli ehditty keittää, ettei sellaiseen voinut luottaa varmasti. Espoonlahteen kun hain, minut otettiin suoraan vastaan. Siellä pääsin myös tekemään sateenkaarityötä, jossa rakennetaan kirkkoa, jossa on tilaa jokaiselle. Kun sitten siirryin Kirkkonummen seurakuntaan, sovittiin, että sateenkaarityö jatkuu sielläkin. Sateenkaareva nuorisotyö ja yleisemmin sukupuolisensitiivinen työ seurakunnassa antaa tilaa nimenomaan kaikille. Vapaus ja tila, jota sillä rakennetaan, ei ole vain HLBTQIA-porukoille. Kyse on sellaisen tilan luomisesta ja turvaamisesta, missä saa olla just sellainen kuin on. Silloin saa olla juuri sellainen nainen, mies, muunsukupuolinen, sukupuoleton tai määrittelemätön kuin on. Aikuisilla on nuoria hankalampaa Nuorisotyössä näkee nopeasti, miten moninaisuuden kohtaaminen on vaikeampaa aikuisille kuin nuorille. Mio on kertonut transsukupuolisuudesta suoraan esimerkiksi kouluissa, jos asia on tullut puheeksi. Jotkut aikuiset ovat kyselleet, että et kai alakouluikäisille tällaisista asioista kerro. Mutta lapsen kanssa keskustelu on hyvin helppoa. He kysyvät pari kysymystä ja siinä se. Asiattomat kommentit ja ilkeydet tulevat aikuisilta. Kukaan nuori ei koskaan ole esittänyt minulle sellaisia. Nuorilla on nykyään tietoa saatavillaan. Aikuisiin verrattuna lapsilla ja nuorilla on puolellaan sekin, että heitä on vähemmän aikaa kuormitettu yhteiskunnan normistolla ja koodilla. Suhtautuminen ihmisten moninaisuuteen voi siksi olla avoimempaa. Ja joka tapauksessa kysymykset omasta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ovat läsnä lapsuudessa. Mio on ollut iloinen siitä, että sateenkaarevassa toiminnassa on esimerkiksi Pride-viikolla ollut 12-vuotiaita. Ja transtukipisteellä myös alakouluikäisiä käy pohtimassa omaa sukupuoltaan. Ennen nuoret ovat joutuneet survomaan itseään normiin vuosien ajan, joskus jopa aikuisiksi saakka, ennen kuin ovat saaneet asioista tietoa tai voineet hyväksyä oman itsensä itsenään. Puhuminen on kultaa Vihdissä työntekijät eivät yleisesti ottaen puhuneet mitään Mion seksuaalisesta suuntautumisesta, eikä kukaan tiennyt hänen transihmisyydestään. Näitä asioita koskevan hiljaisuuden keskellä nuoret keskenämme mietimme usein, mitä työntekijät ajattelevat. Ei ollut rohkeutta kysyä suoraan, mutta tiesimme, että jokainen kohtasi meidät aina lämpimästi. yksittäiset työntekijät, joiden kanssa silloin juttelin, osoittivat minulle tukea, Mio kertoo. Kun nyt myöhemmin olen päässyt keskustelemaan heidän kanssaan tästä asiasta, minulta on pyydelty anteeksi sellaisesta, mitä he ehkä tietämättään ovat tehneet väärin. Olen voinut huoletta antaa heille isoja synninpäästöjä. Ja se että he ovat tätä asiaa miettineet, on minulle se tärkeä asia. Avoimeen puhumiseen Mio työntekijöitä ylipäätään kuitenkin kannustaa. Samaa toivoivat hänen opinnäytetyötään varten haastattelemat ihmiset. Kirkolta toivotaan rakkaudellista kohtaamista, jossa on mukana tieto ja ymmärrys sukupuolen moninaisuudesta. Kyse ei ole vain siitä, miten transnuoria tai sukupuoltaan kyseleviä nuoria kohdataan, vaan niistä asenteiden ja tiedollisten mallien rakentamisesta nuorisotyön piirissä, jotka koskevat jokaista. Pari vuotta sitten tehdyn Sateenkaarinuorten hyvinvointi -tutkimuksen mukaan yli 40 prosenttia nuorista ajattelee, että uskonnolliset yhteisöt suhtautuvat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin negatiivisesti. Vain alle yksi prosentti ajatteli, että suhtautuminen on positiivinen. Tästä luvusta käsin meidän kirkon työntekijöinä pitää lähteä liikkeelle, Mio toteaa. Sukupuolisensitiivisessä nuorisotyössä tehdään erilaisin tavoin tilaa kysymyksille siitä, kuka minä olen, mitä minulta odotetaan ja mitä minä haluan. Mitkä määreet kuvaavat minua? Mitä yhteiskunnan odotukset ovat ja mitä ne merkitsevät? Näitä kysymyksiä voivat kaikki pohtia yhdessä, riippumatta siitä, kokeeko olevansa vähemmistöä vai ei. On hyvin paljon monenlaisia muitakin asioita, joissa voi huomata joutuneensa pakottautumaan annettuun muotiin. Turvaa nuoren kasvulle Tieto sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä on vuosikymmenissä kasvanut valtavasti ja asenteet ovat muuttuneet. Vuoden 2008 Pridekulkueeseen osallistui kaksi ja puolituhatta ihmistä, ja sitä pidettiin juhlimisen arvoisena. Viime kesänä kulkueessa oli henkeä. Useat asiat ovat toteutuneet, joita en uskonut 16-vuotiaana näkeväni koko elinaikanani. Kun some täyttyi sateenkaarista Tahdon-kampanjan aikana, moni on saanut kokea olevansa ihan tavallinen, yksi monista. Kirkossa muutoksen molemmat puolet näkyvät kirpaisevat vielä enemmän kuin muualla, koska uskon kanssa ollaan niin merkityksellisten asioiden äärellä. Painiskellaan avioliittolain muutoksen tuomien vaikeuksien kanssa ja esitetään yhä tuhoisiakin näkökulmia sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä ilmiöistä. Mio miettii, että aikuiset ehkä kykenevät seuraamaan kirkonkin keskustelua mediakriittisesti ja osaavat laittaa hyökkäävät kommentit yleisen keskustelun keskellä oikeisiin mittasuhteisiin. Mutta olen monesti huolissani siitä, millaisena nuo keskustelut näyttäytyvät vähemmistöön kuuluville nuorille. Nuori näkee ja kuulee, että niin moni ihminen ajattelee itsestä tuolla tavalla ja tuomitsee minut noin. Eikä niihin uutisiin ja kampanjoihin voi suhtautua vain uutisina. Ei niissä käsitellä jotain ilmiötä, josta väitetään asioita, vaan niissä käsitellään ihmisiä. Puhutaan oikeista ihmisistä, ei ilmiöistä: minusta. Nuorisotyön pitää rakentaa turvaa nuoren kasvulle. Ja jos sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen ei koske nuorta itseään, se voi koskea hänen ystäväänsä, kaveriaan, vanhempaansa, sukulaistaan. Kirkon nuorisotyössä työntekijällä on avainpaikka kertoa avoimesti, että jokaisella on seurakunnassa tilaa, ja huolehtia siitä, että se toteutuu. Queerkirkko olisi sellainen: ei vähemmistön oma soppi, vaan avara ja ovet auki. 6 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 / 2016 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 /

5 Homo Bi Transsukupuolinen HLBTIQA Aseksuaalinen Queer Lesbo Queer on näkökulma, joka kyseenalaistaa yhteiskunnan sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä normeja. Queer on myös identiteetti, jonka kuvaamiseksi perinteiset sukupuolta tai suuntautumista määrittelevät sanat ovat liian rajoittavia. Myös heteroksi itsensä kokeva henkilö voi olla queer. Bi on henkilö, jolla on kyky tuntea emotionaalista, eroottista ja seksuaalista vetoa sekä miehiä että naisia kohtaan tai hän ei koe kohteen sukupuolta merkityksellisenä asiana. Biseksuaalisuus on yksi seksuaalinen suuntautuminen. Cis-ihminen on mies tai nainen, joka ei koe itseään transihmiseksi, intersukupuoliseksi tai muunsukupuoliseksi ja ilmaisee sukupuoltaan pääosin omalle synnynnäiselle sukupuolelleen ominaisesti. Hetero-oletuksen mukaan ihmiset jakautuvat kahteen sukupuoleen, jotka haluavat toisiaan tietyllä tavalla. Hetero-oletus on kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ajattelumalli, jota ihmiset toteuttavat myös tiedostamatta sen vaikutusta kanssaihmisiin. Heteronormatiivisuus on ajattelutapa, jossa heterous nähdään kaikkia muita suuntautumisia toivotumpana, luonnollisempana ja parempana. Heteronormiin kuuluu usein myös ajatus kahden eri sukupuolta olevan aikuisen perustamasta ydinperheestä. Homofobia on vihaa, pelkoa, inhoa tai vastenmielisyyttä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia kohtaan. Homofobinen käyttäytyminen voi ilmetä syrjintänä tai jopa viharikoksena. Intersukupuolinen Intersukupuolisuus on synnynnäinen tila, jossa ihmisen sukupuolta määrittelevät fyysiset tekijät tai ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti miestyypilliset tai naistyypilliset. Näitä ovat esimerkiksi epätyypilliset ulkoiset tai sisäiset sukuelimet. Intersukupuolisuus on yleiskäsite moneen eri tilaan. Kuten muutkin lapset, kasvava intersukupuolinen lapsi ymmärtää useimmiten itse, mihin sukupuoleen kokee kuuluvansa. Kaappi on metafora avoimuuskysymyksille. Henkilö on kaapissa, kun hän ei ole tuonut esille seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identtiään tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää identiteettiään. Ulostulo tarkoittaa identiteetistä kertomista tai sen esilletuomista. Ulostulot ovat eri sosiaalisissa yhteyksissä tapahtuvia, toistuvia prosesseja: esimerkiksi sairaalassa, kauppareissulla tai uuden asiakkaan kohdatessaan voi joutua tilanteeseen, jossa pitää ratkaista, kertooko identiteetistään. Muunsukupuolisuus tarkoittaa ihmistä, jonka sukupuoli on omanlaisensa yhdistelmä mieheyttä ja naiseutta. Muunsukupuolinen ihminen voi kokea itsensä sukupuolettomaksi tai monisukupuoliseksi eli hän elää mieheyden ja naiseuden rajalla, välillä tai ulkopuolella. Panseksuaaleiksi itseään kutsuvat ihmiset, jotka eivät halua määritellä seksuaalista suuntautumistaan koskemaan vain joitain sukupuolia, tai eivät ylipäätään koe sukupuolta olennaiseksi seksuaalisen tai emotionaalisen kiinnostuksensa määrittäjäksi. Pride on maailmanlaajuinen liike ja ajattelutapa, jossa korostuu jokaisen oikeus omaan seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun. Pridet ovat yleensä värikkäitä ihmisoikeustapahtumia. Helsinki Pride on Suomen suurin hlbtiq-ihmisten tapahtuma. Sateenkaareva on termi, jolla voi määritellä kaikkia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä asioita, Sateenkaariperheeksi kutsuvat itseään monet sellaiset lapsiperheet, lasta odottavat tai perheenlisäystä suunnittelevat perheet, joissa ainakin yksi vanhempi kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Sateenkaariperheissä voi olla enemmän kuin kaksi vanhempaa. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat homot, lesbot ja bit. Seksuaalinen suuntautuminen kertoo siitä, keneen tuntee vetovoimaa emotionaalisesti ja eroottisesti. Sukupuolen moninaisuus -ilmaisulla viitataan siihen, että sukupuoli on ilmiö, joka ei ole palautettavissa kahteen, toisilleen vastakkaiseen ja toisistaan erotettavaan sukupuoleen, vaan sukupuolen ilmenemismuodot ovat moninaisemmat. Sukupuolen moninaisuus voi olla myös yksilön ominaisuus. Tällöin kyse on siitä, että ihminen kokee oman sukupuolensa mies/nais-jaottelusta poikkeavasti. Transihminen on yleiskäsite, jolla usein kuvataan kaikkia, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu joskus tai aina eroaa odotuksista sille sukupuolelle, johon heidät syntymähetkellä määriteltiin. Transihmisiin kuuluvat transvestiitit, transgenderit ja transsukupuoliset. Transsukupuolisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Transsukupuolisen sukupuoli-identiteetti voi olla mies, nainen tai transsukupuolinen. Transmies on mies, joka on syntymässä määritelty tytöksi. Transnainen on nainen, joka on syntymässä määritelty pojaksi. Sukupuolen korjauksen läpikäyneistä miehistä ja naisista voi käyttää sanaa transtaustainen.transsukupuolinen voi korjauttaa kehoaan vastaamaan kokemaansa sukupuolta, usein hormonien avulla ja kirurgisesti. Transsukupuoliselle on tärkeää, että hänet kohdataan siinä sukupuolessa, jota hän kokee olevansa, minkä vuoksi sukupuolen korjauksen sosiaaliset ja juridiset puolet ovat myös tärkeitä. Juridinen sukupuolen korjaus tarkoittaa nimen ja sukupuolen muuttamista väestörekisterissä. Lähde: SETA Tuttu ja tuntematon Kolumni ERÄS ÄITI KERTOI TAANNOIN keskustelustaan poikansa Jaakon kanssa. Heillä oli ollut kylässä sateenkaariperheen lapsi, jossa pojalla oli kaksi äitiä. Jaakon kysyttyä pojan vanhemmista käsitti hän, että äidin naisystävä oli joku äidin ystävä tai sukulainen. Tästä tiedosta vakuuttuneena Jaakko oli kertonut tämän äidilleen ilman sen kummempaa ihmettelyä. Äiti ymmärsi tilanteen ja kertoi Jaakolle, että tuo toinen nainen asui perheessä ja kuului perheeseen siinä missä pojan äitikin. Ketä tämä tilanne hämmensi eniten? Miten olisi pitänyt sanoittaa lapselle, että sateenkaarierhe on yhtä vakavasti otettava kuin mikä tahansa muukin perhe. Pohdimme äidin kanssa, että lapselle tällaiset kuviot eivät välttämättä edes aiheuta sen kummempaa ihmetystä. Usein meille aikuisille se on huomattavasti monimutkaisempaa. SENSITIIVINEN KOHTAAMINEN VAATII työntekijöiltä sekä tietoa ja taitoa. Ennen kaikkea se on asenne, joka on hyväntahtoisuuden puolella ja sallii myös kömpelyyden. Queer on käsitteenä meille tuttu, mutta jokin sen sisällössä on meille kovin tuntematonta. Sisäämme on rakennettu halu tietää ja saada lokeroida. Kysyin kerran erään ihmisen sukupuolta kolmannelta osapuolelta, koska se ei käynyt ilmi hänen nimestään. Jäin ilman vastausta, sillä kyseinen henkilö ei halunnut määritellä omaa sukupuoltaan. Pysyin vain vaivoin koossa. Tänä päivänä moni nuori haluaa tehdä samoin; olla sukupuolta ja seksuaalisuutta normittavien termien ulkopuolella, koska ne tuntuvat liian ahtaalta. On olemassa paikka, turvalinnake, josta tarkastella olemassa olevaa ja ympäröivää maailmaa, sen asenteita ja ilmapiiriä. Joskus se paikka voi muodostua myös vankilaksi, joka ikään kuin torppaa mahdollisuuden aistia ja hengittää. Silloin on aikuisen paikka olla läsnä avustamassa ulospääsyssä. Sensitiivisyyttä on tehdä se nuoren omaa aikataulua kunnioittaen. KAIKKIEN EI TARVITSE OLLA QUEER silloinhan veisimme marginaalin oikeuden olla sitä. Alun perin homojen haukkumasanasta on tullut kohderyhmän voimavara. Saa olla keskeneräinen, outo ja kummallinenkin, mutta silti voi voida hyvin. Queerkirkko tukee omiaan antamalla luvan olla erinomanlainen, kuten Anttilan mainos väkevästi todistaa. Voimme helpottaa sitä jättämällä turhan normittamisen vähemmälle ja keskittyä yksilön tarpeiden esiin nostamiseen. Eilen kauppakeskuksen toisen vessan ovissa luki Naiset, Inva ja Lapset. Toisessa luki Miehet. Hensku Kettusaari 8 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 / 2016 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 /

6 Asioista, joista et koskaan itse ole muualla ääneen puhunut, et voi opettaa tai keskustella, Liisa Tuovinen sanoo. Moninaisuus punnitsee työntekijän aikuisuutta Nuoret tarvitsevat nuorisotyössä aikuista, asiallista ja luontevaa suhtautumista sukupuolta ja seksuaalisuutta koskeviin asioihin, kuuntelua ja keskustelua sekä turvallista ilmapiiriä. Erityisesti ne nuoret, jotka kyselevät omaa suuntautumistaan. Sukupuolisen ja seksuaalisen moninaisuuden kohtaaminen ja siitä puhuminen voi olla nuorisotyössä haastavaa. Nuorten todellisuuksiin ja aprikointeihin suhtautuminen punnitsee työntekijän omia tiedollisia ja ammatillisia valmiuksia, toteaa rovasti, perhetyön kouluttaja Liisa Tuovinen. Selviäminen omasta hämmennyksestä ja tunteista edellyttää aikuiselta työntekijältä ennen kaikkea ääneen puhumista. Ei ole muuta tietä. Nuorisotyöntekijöiden pitäisi ihan yksinkertaisesti muodostaa keskenään ryhmiä, joissa puhuttaisiin aivan kaikesta mahdollisesta sukupuoleen ja seksiin liittyvästä tiedosta. Pitää puhua sen takia, että olisi sitten käytössä sanoja ja käsitteitä, ja että niitä pystyisi opetuksessa ja nuorten kanssa keskustellessa käyttämään. Nuorilla on saatavillaan paljon tietoa. Nuorisotyössä työntekijän pitäisi tietää ainakin yhtä paljon. Niiden nuorten kannalta, jotka kokevat kuuluvansa johonkin vähemmistöön, on erityisen tärkeää, ettei synny tilanteita, joissa heidän täytyisi opettaa aikuiselle työntekijälle perusasioita omasta itsestään. Ihmisten sukupuolinen ja seksuaalinen maisema on niin monenlainen! Heteroiden ja homojen välissä on laaja biseksuaalisuuden maasto. Seksuaali- sen virittyneisyyden taso vaihtelee välittömästi syttyvistä ihmisistä niihin, joita seksi ei oikeastaan kiinnosta lainkaan. Ja hyväksikäytöstä kärsineille seksuaalisuuteen ei liity ihania ja kauniita asioita, vaikka toiset niin itsestään ajattelisivat. Työntekijä on kasvokkain itsensäkin kanssa Puhumista tarvitaan, jotta ilmiöt tulisivat tutuiksi. Tietoa ei koskaan ole liikaa. Toisaalta sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat oman identiteetin kysymyksiä, ja kytkeytyvät siten työntekijän omaan persoonaan ja sen kasvuun. Sitäkin puhuminen ja kokemusten käsitteleminen auttavat eteenpäin. Aloitin itse nuorisotyön Johanneksen seurakunnassa toisena opiskeluvuotenani teologisessa tiedekunnassa. Siellä oli valtava määrä nuoria, joiden kanssa kesät vietettiin Kivisaaressa. Mitään puhetta seksistä ei ollut koskaan muutamia kahdenkeskisiä keskusteluja lukuun ottamatta, vaikka se todellisuus oli siellä tietenkin läsnä. Minulle ne olivat niin vaikeita aiheita silloin 23-vuotiaana, Tuovinen sanoo. Asioista, joista et koskaan itse ole muualla ääneen puhunut, et voi opettaa tai keskustella. Ikä ei ole niinkään ratkaiseva asia, vaan se, millainen elämänkokemus on ehtinyt karttua. Siinä on ihmisten välillä hyvin suuria eroja. Tiedonpuutteen ohella tunneilmaston havaitsee silmänräpäyksessä. Etenkin ahdistuneeseen hiljaisuuteen ihminen reagoi välittömästi. Myös nuoret vaistoavat sen, onko työntekijä tarpeeksi turvallinen, jotta häneltä voisi kysyä tai puhua omaan seksuaaliseen tai sukupuoliseen identiteettiin liittyvistä kysymyksistä tai että onko itse edes tervetullut olemaan paikalla ja muiden joukossa. Lapsilla ja nuorilla on sellaisia kokemuksia, etten voi kertoa sinulle, mitä minulle on tapahtunut tai millainen olen, koska sitten sinä et enää tykkää musta, Liisa Tuovinen sanoo. Jos kirkko haluaa suhtautua vastuullisesti tähän, järjestettäisiin seksuaali- ja sukupuolikysymyksiin liittyviä koulutusryhmiä, joita vetäisi terapeuttisen koulutuksen saanut henkilö. Niissä harjoiteltaisiin eläytymistä ja toimintaa erilaisissa tilanteissa, sitä, miltä se tuntuu ja miten siinä selviää. Vaikeiden seksuaalisuuteen liittyvien kokemusten kohtaaminen työssä edellyttäisi myös omaa työnohjausta. Avoimia kysymyksiä väittämien sijaan Seksuaalisuus ja sukupuolisuus ovat ihmisen minuuden ja eettisten valintojen ydinaluetta. Seksuaalisuus, samoin kuin uskonnollisuus, on ihmisen intiimeintä aluetta. Siksi sen kohtaaminen ja siihen liittyvien kysymysten ja kokemusten käsitteleminen voi olla aikuiselle siinä missä nuorellekin vaikeaa. Homo-, bi- ja lesbonuoret, transsukupuoliset ja tavalliset nuoret kysymyksineen omasta itsestään kuinka työntekijästä tulisi viisas ihminen pysähtymään heidän ja kysymystensä äärelle? Kai viisaammaksi tulee, kun karttuu enemmän ja enemmän kokemusta ihmissuhdeasioiden äärellä. Mutta miten vahvistaa kykyä ottaa vastaan toisen ihmisen todellisuutta? Ehkä työtavoilla voi auttaa siinä. Tuovinen kertoo yhdessä seurakunnassa rippileirillä toteutetusta oppitunnin virittämisestä, joka oli ollut poikkeuksellisen onnistunut. Nuoret oli järjestetty piiriin ja työntekijät olivat asettuneet sen keskelle. Sitten he ryhtyivät keskenään puhumaan siitä, miten olivat lapsena ja miten nuorena ymmärtäneet lisääntymiseen ja seksiin liittyvät asiat, mikä auttoi oman tiedon ja suhtautumisen rakentamisessa, mikä puolestaan ahdisti. Mitkä omat kokemukset olivat tiedollisesti ratkaisevia. Nuoret olivat kuunnelleet hiiskumattoman hiljaa. Tilanne oli äärettömän intensiivinen ja sitä seurasi erittäin hyvä yhteinen ja keskustelu ja oppitunti. Turvallisen ympäristön rakentaminen on viesti siitä, että täällä saa käsitellä kaikkia olemiseensa liittyvä asioita. Lisäksi keskusteluja pitäisi käydä kysymyksillä väittämien sijaan. Jos se vain mitenkään onnistuu, pitäisi tarjota mahdollisuus kirjoittaa omia kysymyksiä ja ajatuksia ääneen sanomisen sijaan. Se antaa tilaa etenkin pojille. Kuitenkin työntekijöiden pitäisi pystyä välittämään nuorille tunne siitä, että näistä seksuaalisuuteen, seksiin ja sukupuoleen liittyvistä asioista on mahdollista puhua jonkun kanssa. Tämän perusajatuksen tarjoaminen on mahdottoman tärkeää, vaikka se ei koskaan todellistuisikaan varsinaiseksi keskusteluksi. Jaakko Kaartinen 10 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 / 2016 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 /

7 Jumalalla ei ole sukupuolta Nina Järviö tutki gradussaan Suomen ja Ruotsin kirkkojen lausuntoja homoseksuaalisuudesta 1950-luvulta 2010-luvulle. Helsingin yliopistoon tekeillä olevassa väitöskirjassaan hän tarkastelee suomalaista LHBTI-politiikkaa 2010-luvulla. Jos Jeesuksella ei ollut biologista isää, ei Jeesuksella voinut ollut Y- kromosomia. Niinpä Jeesus saattoi olla intersukupuolinen. Näin argumentoi brittiteologi Susannah Cornwall vuonna Uskontotieteilijän ja sukupuolentutkijan Nina Järviön mielestä ajatusleikki on kiinnostava. Voidaanko edes leikkiä ajatuksella, Queer-teologiaan perehtynyt Nina Järviö toivoo, että kirkossa uskallettaisiin puhua sukupuolen moninaisuudesta. että Jeesus olisi ollut intersukupuolinen, vai onko se rienaamista? Järviö kysyy ja jatkaa: Miksi se olisi rienaamista? Miksi se, että Jeesuksen sanotaan olleen mies, ei ole ongelma, mutta se, että Jeesuksen sanotaan olleen jotain muuta, onkin ongelma? Muun muassa tällaisia kysymyksiä pohtivat queer-teologit. Pervoa teologiaa Queer- eli pervo-teologian juuret ovat sukupuolentutkimuksen queer-teoriassa. Teorian nimi viittaa haukkumasanaan, suomeksi hintti tai pervo, jolla yhdysvaltalaisia homoseksuaaleja pilkattiin 1900-luvun jälkipuoliskolla. Queer-teoria hylkää sukupuolen ja seksuaalisuuden tiukkarajaiset määritelmät. Teorian mukaan identiteetit eivät ole pysyviä, vaan niitä rakennetaan kulttuurissa toistojen kautta. Meillä on toki kehoja, materiaa ja biologiaa, sitä ei kukaan kiellä. Mutta se, miten tulkitsemme ja arvotamme sukupuolta, mikä on feminiinistä ja mikä maskuliinista, mikä hyvää ja mikä huonoa, on jatkuvassa muutoksessa, Järviö sanoo. Queer-teologit kyseenalaistavat identiteettien pysyvyyden lisäksi niiden merkityksen kristinuskolle: jos sukupuoli ja seksuaalisuus ovat rakennettuja, miksi niillä olisi pelastumisen kannalta mitään väliä? Katolisen kirkon piirissä syntyneen queer-teologian taustalla vaikuttaa jumalakuva, joka on outo, määrittämätön ja monitahoinen, yhtä aikaa maskuliininen ja feminiininen. Sukupuoli sekoittuu jo Jumalassa. Mitä silloin tarkoittaa, jos sanotaan, että ihminen on Jumalan kuva? Yksimielisyys on huono tavoite Queer-teologien mukaan sukupuolta ja seksuaalisuutta rakennetaan myös Raamatussa. Queer-näkökulmasta Raamattu kertoo siitä, miten sukupuoli ja seksuaalisuus on ymmärretty tekstien syntyaikana, mutta ei mitään siitä, miten ne tulisi ymmärtää. Sen sijaan, että kysyttäisiin, mitä Raamattu sanoo homoseksuaalisuudesta, queer-teologit kysyvät, mitä merkitystä sillä on. Raamatun tekstit kuvastavat aikaansa, mutta tulkitsemme niitä meidän näkökulmastamme. Silloin saatamme lukea tekstiin asioita, joita siellä ei ole, Nina Järviö huomauttaa. Järviön mukaan queer-ajattelussa keskeistä onkin jatkuva uudelleentulkitseminen ja omien tulkintojen haastaminen. Queer-teologit pitävät kiinni kristinuskon keskeisimmistä opeista kuten Kristuksen pelastustyöstä, kolminaisuusopista ja lähimmäisenrakkaudesta, mutta kaikesta muusta, kuten sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksistä, voidaan keskustella ja olla rohkeasti myös eri mieltä. En usko, että kristityt yleensä tai edes Suomen evankelis-luterilainen kirkko tulee ikinä olemaan yksimielinen. Se pitää vain hyväksyä, Järviö sanoo. Ei pitäisi pelätä erimielisyyttä, vaan rohkaista esittämään kysymyksiä ja haastamaan tulkintoja. Sukupuolen moninaisuudesta ei puhuta Kirkko on osallistunut keskusteluun homoseksuaalisuudesta hanakasti 1960-luvulta lähtien, mutta sukupuolivähemmistöjä kuten trans- ja intersukupuolisia koskevista kysymyksistä se on pysytellyt enimmäkseen hiljaa. Hiljaisuus hämmästyttää Nina Järviötä. Sukupuolen moninaisuus haastaa kristinuskon vallitsevan ihmiskäsityksen samalla tavalla kuin homoseksuaalisuus. Missä ovat työryhmät ja piispojen lausunnot? Järviö kysyy. Hänen mielestään sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta voisi kirkossa keskustella myös nuorten kanssa. Järviön omalla riparilla 2000-luvun taitteessa oli salliva ilmapiiri, mutta sielläkään sukupuolesta ei puhuttu. Ajatus siitä, että olisi olemassa transnuoria tai että joku leirillä voisi olla intersukupuolinen, ei ollut millään tavalla läsnä. Leirillä oletettiin, että olet cis-sukupuolinen heteronuori, joka voi halutessaan mennä naimisiin tai hankkia lapsia. Niinhän se ei todellisuudessa ollut. Vaikka kysymykset ovat vakavia, niitä ei Järviön mielestä kannata lähestyä ryppyotsaisesti. Nuorten kanssa sukupuolen moninaisuutta voitaisiin pohtia esimerkiksi sen kautta, mikä oli neitseestä syntyneen Jeesuksen sukupuoli. Se tekee keskustelusta leikkimielistä, eikä se silloin kohdistu kehenkään henkilökohtaisesti. Hiljaa pysytteleminen ei muuta sitä, että sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on jo läsnä myös kirkossa, Järviö muistuttaa. Mutta uskaltavatko sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ikinä kertoa olevansa täällä jo? Tuija Pyhäranta Rippileirit Nuorisoleirit - LÄHELLÄ TAHKOA - - maalaisympäristö - GASTHAUS LASTULAHTI OY Nurmeksentie 856 Nilsiä info@gasthauslastulahti.com puh VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 / 2016 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 /

8 piplia Kummajainen Englanninkielinen sana queer tarkoittaa alun alkaen outoa, omituista tai kummallista. Myöhemmin käsite on vakiintunut tarkoittamaan henkilöitä, joiden sukupuolta tai seksuaalisuutta ei voida määritellä tai jotka eivät halua niitä määritellä. Käsitettä on käytetty erityisesti tutkittaessa sukupuolirooleja ja niihin liittyviä ennakko-odotuksia, ja tässä mielessä sitä on hyödynnetty myös raamatuntutkimuksessa. Antiikin maailmassa miehen perinteiseen rooliin yhdistettiin usein kunnia, voima ja rohkeus. Miehet huolehtivat pääsääntöisesti julkisista yhteiskunnallisista tehtävistä ja tarpeen tullen nousivat suojelemaan yhteisöä sitä uhkaavilta vaaroilta. Perinteisen miehisen roolimallin mukaisesti mieheltä odotettiin urhoollista sankaruutta ja uhrautumista toisten ja isänmaan puolesta. Useiden merkkihenkilöiden kerrottiin jopa kuolleessaan väkivaltaisesti osoittaneen rohkeutta ja kuolleen arvokkaasti maansa tai toisten ihmisten puolesta. Juutalaisessa perinteessä jalon tai kunniakkaan kuoleman ihanne näkyy esimerkiksi kuvauksissa ns. makkabilaiskapinasta. Vuonna 175 ekr. valtaan noussut, seleukidien hallitsijasukuun kuulunut Antiokhos IV Epifanes (n ekr.) otti merkittäviä askelia juutalaisen perinteen ja kreikkalaisen kulttuurin yhdistämisessä, mistä oli seurauksena laista tiukasti kiinni pitävien juutalaisten ryhmien nousu vastarintaan. Syntyneen kapinan kuvauksissa kerrotaan marttyyreista, jotka panivat henkensä alttiiksi pelastaakseen kansansa ja saadakseen ikuisen maineen (1. Makk. 6:44) ja kuolivat auliisti ja ylevin mielin pyhien ja korkeiden lakien puolesta (2. Makk. 6:28). Kunniakkaaseen kuolemaan liittyvät rohkeus ja lujuus toistuvat kertomuksissa kristillisistä marttyyreista jo alkaen ensimmäisen marttyyrin, Stefanoksen, kuoleman kuvauksesta (Ap. t. 7). Jalon kuoleman ihanne näkyy myös evankeliumien kuvauksissa Jeesuksen kuolemasta. Luukas lisää lähteenään käyttämään Markuksen kertomukseen kuvauksen, kuinka toinen Jeesuksen kanssa samaan aikaan ristiinnaulituista pahantekijöistä katuu. Jeesus lupaa, että katuva mies pääsee hänen kanssaan jo tänään paratiisiin. Tämän jälkeen Jeesus kuolee luottaen Jumalaan, mikä käy ilmi hänen viimeisistä sanoistaan: Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni (Luuk. 23:46). Johannes korostaa, että Jeesus tiesi kuolemansa hetkellä, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Täyttääkseen kaikessa kirjoitukset, hän pyytää vielä juotavaa, juo hänelle tarjo- tun hapanviinin, sanoo Se on täytetty, kallistaa päänsä ja antaa henkensä (Joh. 19:28 30). Luukkaan ja Johanneksen kuvaukset sopivat hyvin yhteen antiikin ajan kirjallisuudessa yleiseen jalon kuoleman ihanteeseen. Luukas ja Johannes tarjoavat lukijoilleen kuitenkin sievistelevän kuvan Jeesuksen kuolemasta. Evankeliumeista vanhin eli Markuksen evankeliumi ja Markuksen kuvausta seuraava Matteus kertovat Jeesuksen huutaneen ristillä viimeisinä sanoinaan Elohi, Elohi, lema sabaktani? Kyseessä on arameankielinen lainaus Daavidin nimissä kulkeneesta psalmista 22, joka kuvaa yksilön valitusta Jumalalle. Arameankielinen teksti selittää paikalla olevien väärinymmärrystä, kun nämä luulevat Jeesuksen huutavan avukseen Eliaa. Markus myös kääntää kreikankielisille lukijoilleen arameankielisten sanojen merkityksen: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Sanat kuvaavat toivottomuutta ja tunnetta Jumalan hylkäämisestä. Valituspsalmeille on tyypillistä, että koetuista vääryyksistä ja kärsimyksistä huolimatta rukoilijat eivät lakkaa uskomasta Jumalaan vaan kääntyvät epätoivossaan Jumalan puoleen ja suuntaavat valituksensa hänelle. Valituspsalmien perinnettä jatkava kuvaus Jeesuksen kuolemasta oli antiikin aikana hätkähdyttävä. Tätä osoittaa se, etteivät Luukas ja Johannes mainitse Jeesuksen rukoushuutoa lainkaan. Ristillä Jumalalle omaa kohtaloaan valittava Jeesus on kummajainen, joka rikkoo ihannekuvan miehisen miehen jalosta kuolemasta. Kuvaus ristillä Jumalalle valittavasta Jeesuksesta oli ongelmallinen monille varhaisille kristillisille teologeille, jotka tulkitsivat evankeliumeita kaksiluontoopin näkökulmasta: kuinka Jeesus, joka oli jumalallisen luontonsa puolesta itsekin Jumala, saattoi kokea olevansa Jumalan hylkäämä? Keskiajalta lähtien yleistyivät tulkinnat, joiden mukaan Jeesuksen huuto ristillä osoitti hänen jakavan täyden ihmisyyden ihmiskunnan kanssa. Martti Luther kehitti tätä tulkintaa eteenpäin: Kristus oli myös omissa silmissään aivan hylätyn, kirotun, syntisen, Jumalaa herjaavan ja kadotetun ihmisen kaltainen, kuitenkin ilman syntiä tai syyllisyyttä. Sillä kun sanotaan: Sinä olet hylännyt minut, ei se ole leikkiä eikä pilaa eikä teeskentelyä. Hän oli todellakin joka suhteessa hylätty niin kuin syntinen on hylätty tehtyään syntiä. Raimo Hakola 14 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 / 2016 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 /

9 Sukupuoli ja seksuaalisuus korostuvat riparilla Tuore väitöstutkimus paljastaa, että rippikoululla ja isostoiminnalla on huomattava merkitys seksuaalisuuden ja sukupuolen rakentumiselle. Rippikoululeiri onnistuu korostamaan ja liudentamaan sukupuolirajoja. Usein seksuaalisen suuntautuneisuuden sekä sukupuolen moninaisuus jäävät kuitenkin huomioimatta. Ei rippikoulun tilanne kokonaisuutena huono ole, mutta kehitettävää siitä löytyy. On esimerkiksi hyvä, että leirihäiden suosio on reippaasti vähentynyt, sillä se on sukupuolittunut ja seksualisoitunut roolileikkikokonaisuus. Sitä on katsottava kriittisesti, apulaisjohtaja Jarmo Kokkonen kirkkohallituksesta toteaa. Leikit vahvistavat sukupuolikäsityksiä Kokkosen väitöstutkimus hyväksyttiin helmikuussa Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Sukupuoli ja yhteisöllisyys rippikoulun rituaaleissa pureutuu yhteisöllisyyden ja sukupuolen rakentumisen vastavuoroisuuteen. Kokkonen osallistui kahden rippikouluyhteisön elämään ja havaitsi, miten riparilla sukupuoli ja seksuaalisuus nousevat kaikkein pyhimmiksi ja tärkeimmiksi asioiksi. Teemat otetaan muista erilleen ja sijoitetaan viimeisiin iltoihin ilman, että käytäntöä osataan perustella. Kuinkahan moni työntekijä lopulta on sitä mieltä, että juuri nämä ovat todella kaikkein tärkeimpiä rippikoulussa läpikäytäviä teemoja? Monet rituaaleina toistettavat leikit ovat Kokkosen mukaan seksualisoituneet ja sukupuolittuneet. Hän ottaa esimerkin aavikkoleikistä. Siinä ollaan aavikolla ja tyttö vähentää vaatteitaan viltin alla maaten. Lopulta hän heittää pois myös alusvaatteensa. Kun viltti lopulta vedetään tytön päältä pois, tällä onkin yllään toiset vaatteet. Kyse on siis niin kutsutusta vedätysleikistä. Mitä rippikoulun tavoitteita leikki palvelee? Tytön keho asetetaan katseen alaiseksi, ja leikissä se on myös aina naisen tai tytön keho, Kokkonen hämmästelee. Leikki onkin esimerkki siitä, miten riparin rituaalit vahvistavat tiettyjä sukupuolirooleja - usein vielä työntekijöiden sitä tiedostamatta. Aavikkoleikissä oletusarvona on, että poikien ja miesten halu tytön tai naisen ruumiiseen on voimakkaampi kuin päinvastoin. Siksi myös leikin huijauksen nähdään onnistuvan paremmin, kun sen kohteena ovat pojat tai miehet. Muitakin esi- merkkejä sukupuolten perinteisten asemien vahvistamisesta löytyy. Leirin erityisyys myös liudentaa rajoja Leirillä käytetty kieli on usein sukupuolittunutta. Etenkin miespuoliset ohjaajat viljelevät armeijahuumoria, ja myös Raamatun kieli on patriarkaalista. Lauluista ja hartausteksteistä välittyy viesti, että Jumala on mieshahmo, Kokkonen luettelee. Kokkosen mukaan monet riparileikit ovat pysyneet samoina vuosikymmeniä. Leikkien uusintamisen vastuu ei kuitenkaan ole isosilla, sillä he käytännössä toistavat leikkejä, joita on leikitty heidän omilla leireillään. Leirityöntekijät sen sijaan voisivat miettiä sisältöä. En toki sano, että leikit täytyisi kieltää tai että pitäisi olla ryppyotsainen, mutta niiden sisältöä pitää miettiä. Osa työntekijöistäkin on sitä mieltä, että välillä niissä liikutaan hyvän maun rajoilla. Hyvillä leikeillä toisaalta myös puretaan stereotypioita ja vahvistetaan nuoren itsetuntoa. Sukupuolirajoja korostavien rituaalien vastapainoksi ripari tarjoaa mahdollisuuksia rajojen liudentamiseenkin. Tämä johtuu leirin ominaispiirteistä, joilla se eroaa esimerkiksi kouluyhteisöstä. Ripari tarjoaa turvallisen yhteisön sekä isosten ja aikuisten kokonaisvaltaisen läsnäolon. Aikuiset pääsevät leirillä lähemmäksi nuoria ja nuoretkin kommentoivat, ettei leirillä ole niin väliä, onko seurassa poikia tai tyttöjä. Leirillä on erilaista Elämää nuorisotyössä Etenkin miespuoliset ohjaajat viljelevät armeijahuumoria, ja myös Raamatun kieli on patriarkaalista. kuin koulumaailmassa, missä roolit ovat vahvempia, Kokkonen muistuttaa. Riparin rento yhteisöllisyys ja vuorovaikutus mahdollistavat väljää ja karnevalistista sukupuolen esittämistä. Kokkonen havaitsikin, että riparilla tytöt meikkaavat vähemmän ja pukeutuvat huolettomammin kuin koulussa. Pojilla taas meikkaaminen ja ristiinpukeutuminen näyttäytyvät aivan yleisenä toimintana. Ripari kaipaa sukupuolisensitiivisyyttä Kokkosen mukaan tutkituista rippikouluista jäi puuttumaan puhe sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteesta hengellisyyteen. Näin siitä huolimatta, että työntekijät näkivät hengellisyyden rippikoulun erityisenä antina. Sukupuolen käsittely tapahtuu tyypillisesti seksuaalisuuden kautta, eikä inter- tai transsukupuolisuutta mainittu lainkaan. Kokkosen mukaan ripari kaipaakin sukupuolisensitiivisyyttä sekä herkkyyttä toiminnan moraaliselle ulottuvuudelle. Kannattaa miettiä, mihin eri jutuilla pyritään. Nyt laulut ja hartausmateriaalit sukupuolittuvat korostaen miesten näkyvyyttä ja naisten näkymättömyyttä. Voisiko tulevaisuuden rippikoulu käsitellä seksuaalisen monimuotoisuuden ohella myös sukupuolen moninaisuutta? Kaikki eivät ole maskuliinisia poikia tai herkkiä, feminiinisiä tyttöjä. Ohjaajan ei tarvitse olla erityisasiantuntija. Riittää hyvin, kun aikuinen on kiinnostunut nuorista ja valmis keskustelemaan. Kokkosen mukaan asioista tulisi keskustella jo etukäteen, eikä vasta sitten, kun tilanne jo päällä. Edellytykset muutokseen ovat jo olemassa. Nuoret kokevat, että kirkon työntekijät suhtautuvat heihin hyvin, kun heidän kanssaan keskustellaan. He kokevat, että heitä kuullaan. Tarvitaan vain ammatillista otetta. Kun nuoret ovat osallisia ja saavat itse toimia ja kysyä, myös stereotyyppinen toimintakulttuuri purkautuu, hän muistuttaa. Teksti: Tomi Kangasniemi 16 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 / 2016 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 /

10 = Nuori Kirkko ry. Nuorten Keskus on valtakunnallinen, kristillisen nuorisotyön palvelujärjestö. Seurakuntien Lapsityön Keskuksen, Poikien ja tyttöjen keskuksen ja Nuorten Keskuksen hallitukset ja johtokunnat esittävät yksimielisesti, että toimijat yhdistyisivät vuoden 2017 alusta yhdeksi järjestöksi, Nuori Kirkko ry:ksi. Uuden järjestön syntymisestä päättävät kunkin järjestön sääntöjen mukaiset jäsenkokoukset huhti- ja toukokuussa. Poikien ja tyttöjen keskuksen ylimääräinen liittokokous pidetään 18.4., Seurakuntien Lapsityön Keskuksen vuosikokous istuu 16.5., ja Nuorten Keskuksen vuosikokous kokoontuu Tampereella Mikäli vuosikokoukset hyväksyvät fuusion, lopullinen päätös tehdään vuoden lopulla järjestettävissä ylimääräisissä jäsenkokouksissa. Yhdistymisestä syntyy voimaa työhön Nuori Kirkko ry on seurakuntien omistama järjestö ja toimii Kirkon Ulkomaanavun, Kirkkopalveluiden ja Merimieskirkon lailla läheisessä yhteistyössä kirkkohallituksen, hiippakuntien ja seurakuntayhtymien kanssa. NK, PTK ja SLK ovat Lähetysseuran jäsenjärjestöjä, ja niin tulee olemaan myös syntyvä Nuori Kirkko ry. PTK poikien ja tyttöjen keskus on seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestö, jonka erityisenä kohderyhmänä on 7 14-vuotiaat tytöt ja pojat sekä heidän ohjaajansa. Yhdentymisen lähtökohtana on ollut arvio siitä, mikä on viisain toimintamalli seurakuntien lapsi-, varhaisnuoriso- ja nuorisotyön tukemisessa ja kehittämisessä. Järjestöjen yhdistymisen uskotaan vahvistavan lapsen ja nuoren äänen ja tarpeiden kuulemista seurakuntien toiminnassa. Järjestöjen yhdentyminen turvaa myös jatkossa nykyisten järjestöjen palvelu- ja kehittämistyön sekä taloudellisen toimintakyvyn. Lisäksi järjestön vaikuttamistyö saa lisää painoarvoa eri verkostoissa. Jäsenyydet päivitetään Nuoreen kirkkoon Uuden Nuori Kirkko -järjestön jäsenenä voivat olla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat, seurakuntayhtymät sekä yhdistyksen tarkoitusta edistävät oikeustoimikelpoiset yhteisöt ja säätiöt. Yhdistyksen jäsenenä olevat henkilöjäsenet säilyttävät jäsenyytensä, mutta uusia henkilöjäseniä ei oteta. Uuden järjestön jäsenpohja perustuu Seurakuntien Lapsityön Keskuksen jäseniin. Seurakunnat ja muut yhteisöt, jotka ovat Seurakuntien Lapsityön Keskuksen jäseninä, siirtyvät automaattisesti uuden järjestön jäseniksi. Seurakuntien Lapsityön Keskus (SLK) on kirkollinen lapsi- ja perhetyön palvelu-, asiantuntija- ja yhteistyöjärjestö. Seurakuntien Lapsityön Keskus, Nuorten Keskus ja Poikien ja tyttöjen keskus yhdistymässä Niiden seurakuntien ja yhteisöjen (esim. PTK:n piirijärjestöt), jotka ovat tällä hetkellä Poikien ja tyttöjen keskuksen tai Nuorten Keskuksen, mutta eivät Seurakuntien Lapsityön Keskuksen jäseniä, tulee liittyä jäseneksi uuteen järjestöön. Jäsenmaksuissa tullaan noudattamaan seurakuntien väkilukuun perustuvaa maksua. Sen suuruudesta päättää jäsenseurakuntien ja -yhteisöjen valitsema Nuori Kirkko ry:n hallinto. Jos seurakunta on nyt kaikkien kolmen järjestön jäsen, tulee jäsenmaksu pienenemään. Jos seurakunta on nyt vain yhden järjestön jäsen, nousee jäsenmaksu, mutta samalla seurakunta pääsee osalliseksi entistä laaja-alaisemman seurakunnallisen lapsi- ja nuorisojärjestön palveluista. Parhaat käytännöt otetaan käyttöön Järjestöjen erilaiset toimintatavat ja -strategiat ovat syntyneet osin kohderyhmien erilaisuudesta. Toiveena koko yhdistymisprosessissa on, että syntyvässä järjestössä yhdistyisivät kolmen järjestön parhaat toimintakulttuurit ja että sitä kautta löytyisi myös täysin uudenlaisia tapoja työskennellä yhdessä. Järjestöjen nykyiset johtajat hoitavat yhdistymisprosessin ja uuden järjestön käynnistämisen yhdessä sovitun työnjaon mukaisesti. Yhteistyö on sujunut hyvin ja yhdistyminen voidaan toteuttaa mahdollisimman tasapuolisesti, kaikkien järjestöjen näkökohdat huomioiden. Käytössä on kaikkien osaaminen, eikä mikään osa-alue tai toiminto jää hoitamatta yhdistymisen aikana. Kaksi vuotta kestänyt neuvotteluprosessi, jonka seurauksena järjestöjen hallinnot ovat esittäneet järjestöjen yhdistymistä, on ollut avoin ja tasapuolinen. Tämän on mahdollistanut se, että kaikkien järjestöjen toiminta on vireää ja talous tasapainossa. Kolmen järjestön erilaisen osaamisen yhteen tuominen on ollut innostava prosessi. Kaikkien kolmen järjestön nykyiset työntekijät siirtyvät uuteen järjestöön niin sanotusti vanhoina työntekijöinä. Tavoitteena myös pidemmällä aikavälillä on, että resursseja yhdistämällä voimme varmistaa henkilöresurssien säilymisen vähintäänkin nykyisellään. Uusia tiloja ja alueellista työtä PALVELUT JA KEHITTÄMINEN (mm. koulutukset, leirit ja tapahtumat, hankkeet, lapsi- ja nuorisodiakonia ja aluetoiminta) Varhaiskasvatuksen osaamisalue Kouluikäisten parissa tehtävän työn osaamisalue Nuorten parissa tehtävän työn osaamisalue NUORI KIRKKO ry Järjestön kokous, valtuusto, hallitus, työvaliokunta ja mahdolliset neuvottelukunnat VAIKUTTAMINEN JA VIESTINTÄ Viestintä Markkinointi Vaikuttaminen Julkaisut Lehdet Verkkonuorisotyö (mm. Lastenkirkko.fi, jiipeenetti.fi) Uuden järjestön kautta palvelut on helpompi löytää yhden osoitteen kautta. Mitkään palvelut eivät yhdistymisen myötä häviä tai lopu. Uuden järjestön tilat ovat vielä ratkaisematta, eikä tarkkaa osoitetta Nuori Kirkko ry:lle ole vielä tiedossa. Toiveena on, että Helsingissä työskentelevät järjestön työntekijät pääsisivät mahdollisimman pian järjestön synnyttyä yhteisiin tiloihin. Partaharjun toimintakeskuksen sekä Retkeily- ja kurssikeskus Tievatuvan toiminta jatkuu entisellään. Fuusion myötä keskuksien toiminnasta vastaava järjestö on vahvempi toimija, jolla on isommat resurssit fasiliteettien ja palvelujen kehittämiseen. Myös PTK:n nykyinen piiritoiminta säilyy uudessa järjestössä. Piirit ovat seurakuntien varhaisnuorisotyöntekijöiden perustamia PTK:n alueellisia jäsenjärjestöjä, joista seurakuntien työntekijät vastaavat yhdessä PTK:n alueella toimivien kouluttajien kanssa. Piirit palvelevat varhaisnuorisotyön erityistarpeita oman hiippakuntansa alueella. Tämä piiritoiminta on tärkeä ja keskeinen toimintamalli sekä seurakuntien varhaisnuorisotyölle että PTK:lle. Sitä se tulee olemaan myös suunnitellulle uudelle järjestölle. HALLINTO JA TALOUS Hallinto ja talous Toimisto RETKEILY- JA KURSSIKESKUS TIEVATUPA PARTAHARJUN TOIMINTA- KESKUS u Patentti- ja rekisterihallituksen esitarkastamassa Nuori Kirkko ry:n sääntöehdotuksessa määritellään uuden yhdistyksen tarkoitus seuraavasti: Uuden yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on tukea lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista kasvua ja osallisuutta, kehittää ja palvella evankelisluterilaisissa seurakunnissa toteutuvaa lapsi-, varhaisnuoriso- ja nuorisotyötä, järjestää tavoitteiden mukaista toimintaa sekä vaikuttaa lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyvän elämän edellytyksiin kirkossa ja yhteiskunnassa. u Uuden yhdistyksen ensimmäinen jäsenkokous valitsee uuden valtuuston ja hallituksen. Yhdistyksen valtuustossa on puheenjohtaja ja 21 jäsentä sekä 6 varajäsentä. Aluksi Nuori Kirkko ry:n valtuusto muodostetaan siten, että uuden yhdistyksen ensimmäinen jäsenkokous valitsee valtuustoon 7 kunkin yhdistyksen ehdottamaa jäsentä ja 2 varajäsentä sekä puheenjohtajan. Uuden yhdistyksen hallituksessa on 9 jäsentä ja puheenjohtaja. Ensimmäinen hallitus muodostetaan siten, että uuden yhdistyksen ensimmäinen jäsenkokous valitsee hallitukseen 3 kunkin yhdistyksen ehdottamaa jäsentä ja puheenjohtajan. Partaharjusäätiö Lasten Keskus Kirjapaja Oy 18 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 / 2016 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 /

11 Nuori Kirkko ry. Näkyjä tulevaisuudesta Eero Jokela, Lasse Halme ja Eija Kallinen allekirjoittamassa yhdistymissopimusta. Kun inspiroidaan ja ruokitaan toisia ajatuksilla, syntyy uutta ja hedelmällistä. Kolmen järjestön johtajat lähestyvät Nuori Kirkko ry:n tulevaisuutta iloisin ajatuksin ja uusia avauksia odottaen. lähtökohta tulevaisuutta ajatellen on se, että meidän Tärkeä järjestöjemme taloudellinen tai toiminnallinen tilanne ei tällä hetkellä pakota fuusioon. Kaikkien tilanne on tasapainossa ja hyvä. Me rakennamme Nuori Kirkko ry:tä, koska haluamme vastata entistä paremmin seurakuntien todellisuuteen ja tarpeisiin. Olen tosi luottavainen siihen, että tästä tulee hyvää, sanoo Nuorten Keskuksen pääsihteeri Eija Kallinen. Uutta kehitetään, koska seurakuntien työn tarpeet muuttuvat ajassa. Työaloja ylittävä yhteistyö lisääntyy seurakuntatasollakin koko kasvatuksen kentässä. Sikälikin järjestöjen tekemän ikäkausityön tuominen yhden katon alle on mielekästä. Me olemme kulkeneet tähän saakka enemmän ja vähemmän omissa uomissamme. Mitä tarkoittaa, kun varhaisnuorisotyön osaajat nyt tulevat nuorisotyön rinnalle? Ja mitä annettavaa rippikoulutyön kehittämisen ammattilaisilla voi ollakaan varhaisnuorisotyölle? Erilaista ja uudenlaista osaamista alkaa siivilöityä esille eri työmuotojen erilaisista tavoista katsoa ja nähdä, Kallinen sanoo. Mitä kaikkea tämä voi tarkoittaa? Koska en ole profeetta, se on yllätys. Jos me olisimme tietävinämme vastauksen siihen, millaista toimintaa ja millaisia palveluja syntyy parin vuoden päästä, emme kysyisi näitä kysymyksiä avoimesti nyt. Haluamme miettiä tätä yhdessä keskenämme ja erityisesti seurakuntien kanssa. Seurakuntatalouden kiristyminen tulevaisuudessa merkitsee sitä, että seurakunnat voivat ostaa vähemmän koulutuksia ja palveluja, joita Nuorten Keskus, PTK - poikien ja tyttöjen keskus ja Seurakuntien Lapsityön Keskus tuottavat. Hallinnon ja sen kulujen pienentäminen fuusion myötä antaa kuitenkin liikkumavaraa varsinaisen työn sisältöjen kehittämiselle. Tarpeiden äärellä elävää työtä Uusia, tarpeesta syntyneitä ja seurakuntakentän kanssa vuorovaikutuksesta kehitettyjä palveluita ja sisältöjä tarvitaan, koska Nuori kirkko ry haluaa kohdata seurakuntien kentällä, lasten ja nuorten elämässä kaikkia erilaisia todellisuuksia. Tapasimme juuri Lähetysseuran väkeä ja kuulimme siitä, miten siellä on käytetty toiminnan suunnittelussa segmentointia ja räätälöity toimintaa sen pohjalta erilaisiin tarpeisiin. Se oli kiinnostavaa kuultavaa, ajatellen esimerkiksi rippikoulua, joka on jo nyt rakennettu hieman erilaisin tavoin eri puolilla maata, erilaisissa seurakunnallisissa todellisuuksissa. Maailma muuttuu, siksi järjestötkin. Fuusion myötä järjestöt käyvät läpi murroksen, joka mahdollistaa kaikenlaisen uuden tulemisen ja kohtaamisen. Vanhasta irti päästäminen pelottaa aina, koska se on aikaisemmassa vaiheessa osoittautunut hyväksi. Mutta nyt on erinomainen aika tarkastella, voisiko olla jotain sellaista, jonka aika on mennyt ja joka kannattaisi vaihtaa toiseen, Kallinen miettii. Olen kotoisin saarelta. Minulla on mielessäni kuva siitä kuinka olemme eläneet yhteiskunnassa ja kirkossa aikaa, jona on kuljettu jääteitä saarelta toiselle. Mutta nyt on kevät ja jäät sulavat. Maisema on muuttunut toisenlaiseksi mantereet ja saaret ovat yhä paikoillaan, reitit vain pitää hakea uudelleen. Tehokkuus näkyy toiminnan lisääntymisenä Uusi hallinto on paljon vartijana: on ratkaistava elävässä tilanteessa, millainen tulee olemaan strategia ja sen painotukset, mitkä työvälineitä ja mitkä työn suuntia. Mutta selvää on se, että nuoret, lapset ja nuorimmat lapset vanhempineen ovat koko toiminnan ydin. Lasten ottaminen mukaan toimintaa on koko kirkkoa elävöittävä voima. Kaikenikäisten lasten äänten kuunteleminen ja heidän osallisuutensa lisääminen on selkeä tavoite. Erityisen arvokasta on viedä nuorempiin ikäryhmiin muun muassa sitä, mitä osallisuuden rakentamisesta on opittu nuorten kanssa jo tehtävässä työssä, toteaa SLK:n pääsihteeri Lasse Halme. Usko ja toivo on siihen, että saamme fuusion kautta taattua toiminnallemme paremman tuloksen ja vaikutuksen. Seurakuntia palvellaan paremmin, Halme toteaa. Meidän tärkeimmät kumppanimme ovat seurakunnat. Yhden järjestön sisällä mahdollistuu kokonaisvaltaisempi suunnittelu ja ammattimaisempi toiminta, joka on vastaus nimenomaan seurakuntien tarpeisiin. Toki fuusio auttaa saavuttamaan tehokkuutta, joka ei näy supistumisena vaan päinvastoin lisääntyvänä toimintana. Halme näkee, että vuosi 2018 on jo uuden yhdistyksen toiminnan kannalta täysipainoinen. Jo nyt kolmen järjestön työn suunnittelua tehdään integroidusti. Ensisijaista tulevaisuutta ajatellen on, että työtä rakennetaan vuoropuhelussa seurakuntien kanssa. Ei niin, että meillä on kehittelemämme ohjelma, jota ajamme läpi kirkossa. Toki meillä pitää olla näkemys kirkon muutoksesta ja siihen liittyvistä haasteista näille kolmelle järjestölle on aina ollut ominaista etsiä uusia mahdollisuuksia. Seurakuntien työn ääni yhteiskunnassa Yksi tulevaisuuden toiveista on, että suhde yhteiskuntaan ja muuhun järjestökenttään vankkenisi entisestäänkin kasvatuksen ja nuorisotyön asiakysymysten piirissä. Toive on, että yksi yhteinen ja suurempi järjestö olisi yhä vahvempi lasten ja nuorten äänen käyttäjä ja saisi sen kuuluville Halme sanoo. Nuori Kirkko ry hengittää seurakuntien ja yhteiskunnallisten toimijoiden välissä. Monissa yhteiskunnallisten toimijoiden verkostoissa se edustaa seurakuntien ääntä. Vaikuttaminen on aivan keskeinen osa strategiassamme. Kolmen järjestömme yhteyden ja verkostot ovatkin jo nykyisellään hyvin kattavat. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin. Tarkoitus on antaa äänen kuulua yhteiskunnan lisäksi myös kirkon sisällä, ja pitää lapsi-, varhaisnuoriso- ja nuorisotyön puolta seurakunnissa. Yhteiskunnan puolella me olemme tuon seurakuntien työn edustaja. Se työ vastaa kooltaan koko kunnallista vapaata nuorisotyötä, joten kyse on valtavasta toimijasta. Yhteiskunnan ja järjestöpuolen toimijat ovatkin jo hyvin kiinnostuneita Nuori Kirkko ry:stä. Järjestön koko korreloi aika pitkälle sen vaikuttavuuteen, arvioi PTK:n toiminnanjohtaja Eero Jokela. Koko kasvun kaaren kumppanina Lapsi-, varhaisnuoriso- ja nuorisotyön järjestöjen yhdistyessä ikäkausiosaamisesta ei ole tarkoitus irroittautua, Eero Jokela sanoo. Päinvastoin se säilyy osana Nuori Kirkko ry:n vahvuutta. Mutta ikäkausilähtöisellä erityisosaamisella voitaisiin palvella eri puolilla koko kasvatuksen kenttää. Ristiintekemistä seurakunnissa hyödynnetäänkin, vaikkapa siinä, miten lastenohjaajat hoitavat koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa. Toisaalta tarvitaan se kokonaisnäky. Vaikkapa verkkonuorisotyön kehittämistä varten ei osaaminen voi olla kapea-alaista. Jokela muistuttaa, että järjestöjen fuusion perusta on käytännöllinen, ei ideologinen. Järjestönä Nuori Kirkko ry:llä on mahdollisuus esimerkiksi laajentaa lapsi- ja nuorisotyön hankkeiden rahoituspohjaa yhä suuntiin, joihin seurakunnilla itsellään ei olisi mahdollisuutta. Yhdelle seurakunnallisen kasvatus- ja nuorisotyön järjestölle on helpompi rakentaa ymmärrettävää brändiä kuin kolmelle erilliselle. Yhteen järjestöön on helpompi ottaa yhteyttä kuin koettaa selvitellä, mihin kolmesta toimijasta soittaa puhelunsa. Mutta kun me toimimme kolmen järjestön sijaan yhtenäisesti, me myös edustamme nimenomaan koko kasvun kaarta. Ehkä se sitten on se ideologinen uusi kulma. Se on yhteiskunnan puolella poikkeuksellista. Ikäkausitoiminnasta irrottautuvien seurakuntien suuntaan se puolestaan lisää uskottavuuttamme: kokonaisvaltainen näkemys siitä, miten lapsi kasvaa seurakunnassa koko perheen elämänkaaren ajan ja kuinka siinä rinnalla voidaan olla tukemassa silloin kun sitä tarvitaan. Jaakko Kaartinen 20 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 / 2016 VIL L I ihmisille nuorisotyössä numero 2 /