Liito-oravaselvitys 2014

Transkriptio

1 Espoon kaupunki Niittykumpu Liito-oravaselvitys 2014 Luontotieto Keiron Oy

2 Espoon kaupunki Niittykumpu, Liito-oravaselvitys 2014 Luontotieto Keiron Oy Teksti: Anu Luoto, Susanna Pimenoff Kuvat: Anu Luoto

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto Selvitysalueen sijainti ja esitiedot Liito-orava Liito-oravan ekologia Liito-oravan uhanalaisuus ja suojelu Kartoitusmenetelmä Käsitteet Kartoitus maastossa Kohteiden arvottamisen perusteet Tulokset Liito-oravan ydinalueet (n. 1,6 ha) Elinympäristörajaus (n. 1,5 ha ) Soveltuva metsä (n. 1,5 ha) Ruokailualueet (6,8 ha) Lähialueen havainnot Ekologiset yhteydet Johtopäätökset ja suositukset Lähteet Kansikuvassa liito-oravan papanoita nuoren haavan tyvellä kohteella 6. AL Liitekartta 1 Liito-oravahavainnot ja kohteiden soveltuvuus liito-oravalle. Ekologiset yhteydet selvitysalueen sisällä ja sen ulkopuolelle

4 1 Johdanto Espoo kaupunki tilasi Luontotieto Keiron Oy:ltä liito-oravaselvityksen Niittykummun alueelta. Alueelta on tehty luontoselvitys vuonna 2011 (Luontotieto Keiron Oy), joka ei sisältänyt liito-oravakartoitusta. Liito-oravasta on kuitenkin viime vuosina tehty Espoossa runsaasti havaintoja myös kaupunkimaisesta ympäristöstä. Lisäksi selvitysalueelta on löytynyt liito-oravan papanoita alkuvuonna Tämän selvityksen tarkoituksena on kartoittaa Niittykummun liito-orava tilanne asemakaavan vaatimalla tasolla. Liito-oravaselvityksen on Luontotieto Keironilta tehnyt FM Anu Luoto ja työtä on ohjannut FM Susanna Pimenoff. Espoon kaupunkisuunittelukeskuksesta työtä ovat ohjanneet ja kommentoineet maisema-arkkitehti Aino Aspiala ja arkkitehti Sampo Sikiö sekä ympäristökeskuksesta ympäristötarkastaja Tia Lähteenmäki. 2 Selvitysalueen sijainti ja esitiedot Niittykumpu sijaitsee Länsiväylän ja Kilonväylän (Kehä II) liittymässä. Alueen länsireunalla virtaa Gräsanoja. Idässä alue rajoittuu Haukilahdenkatuun ja Olarinluomaan. Merituulentie jakaa alueen eteläiseen ja pohjoiseen osaan. Selvitysalueen pinta-ala on noin 38 hehtaaria. Selvitysalueelta on olemassa luontoselvitys vuodelta 2011 (Luontotieto Keiron Oy). Aiempaan luontoselvitykseen ei sisältynyt liito-oravakartoitusta, koska työn aloitusajankohta oli turhan myöhäinen luotettavalle kartoitukselle ja kaupunkimainen ympäristö miellettiin liito-oravalle soveltumattomaksi. Tämän jälkeen Espoossa on kuitenkin tehty lukuisia havaintoja taajamarakenteen keskellä elävistä liito-oravista ja kaupunkioravien liikkeitä on seurattu myös radiolähetinpantojen avulla. Niittykummusta tehtiin helmikuussa papanahavaintoja toiseen liito-oravaprojektiin liittyen (Enviro, Espoon ympäristökeskus). Lisäksi havaintoja on myös lähialueelta Länsiväylän eteläpuolelta. 3 Liito-orava 3.1 Liito-oravan ekologia Liito-orava (Pteromys volans) on pieni yöllä liikkuva nisäkäs, joka esiintyy varttuneissa sekametsissä. Se suosii elinympäristönään kuusikoita, joissa kasvaa haapaa ja koivua. Liitoorava käyttää ravintonaan kesäisin lehtipuiden lehtiä, erityisesti haapaa. Talvisin se syö mm. lepän ja koivun norkkoja. Etelä-Espoon liito-oravien radiolähetinseurannassa liitooravien huomattiin ruokailevan lähes kaikilla mahdollisilla puulajeilla tavanomaisten lisäksi, mm. männyllä ja tammilla, joista ne söivät tammenterhoja (Yrjölä 2014a). Eteläisestä Espoosta on viime vuosina havaittu runsaasti liito-oravia. Ne esiintyvät taajamarakenteen pienissä metsiköissä ja liikkuvat teiden ja pihojen ylitse liitämällä. Ilmeisesti niiden elinympäristövaatimukset taajamassa ovat metsäisiä alueita väljemmät tai ne ovat aiemmin luultua sopeutuvaisempia. Molemmissa ympäristöissä liito-oravat esiintyvät elinympäristöissä, joissa on samankaltaisia piirteitä: sekametsä, jossa kasvaa haavan ja koivun lisäksi vähintään muutama kuusi. 2

5 Liito-oravan keskimääräinen elinpiirin koko on naarailla noin 8 hehtaaria ja koirailla 60 hehtaaria (Hanski ym. 2001). Elinpiiri on se alue, jolla eläinyksilö elää vuosikierron tai elämänsä ajan. Tutkimuksissa on havaittu että koiraan elinpiirillä saattaa asua useita naaraita. Liito-orava liikkuu puustoisilla alueilla. Se ylittää harvoin puuttomia alueita, joten moottoritiet, pellot, leveät vesistöt ym. aukeat alueet muodostavat sille leviämisesteen. Aukean ylittämiseen liito-orava voi käyttää puurivejä, kuten puukujanteita, sekä puron tai ojanvarren puustoa. Käytettyjen kulkureittien puiden etäisyys toisistaan on korkeintaan 70 metriä, yleensä alle 40 metriä. Yli 50 metrin aukko on tulkittu leviämisesteeksi vaikutusarvioinneissa. Tarkemman arvion esteestä saadaan laskemalla liitoluku, jossa huomioidaan lähtöja tulopuun korkeusero. Metsämaisemassa liito-oravan on todettu myös käyttävän varttunutta taimikkoa tai kookkaita pensaita liikkumiseen (Hanski ym. 2001). Liito-orava suosii pesänään koloa, mutta se voi asettua myös tavallisen oravan rakentamaan risupesään tai pönttöön. Kolot sijaitsevat usein suurissa haavoissa, mutta voivat myös olla muissa lehtipuissa, joihin tikat ovat kovertaneet koloja. Risupesä sijaitsee useimmiten suuressa kuusessa. Yhdellä yksilöllä on todettu olevan useita pesäpuita (Hanski ym. 2001). Liito-oravan poikaset lähtevät synnyin paikastaan elokuussa etsimään omaa elinpiiriä. Asumattoman metsän etsinnässään poikanen saattaa kulkea jopa 10 kilometriä lähtöpaikasta. Löydettyään soveltuvan elinpiirin, yksilö asuu siinä loppuelämänsä eli se on paikkauskollinen. Siksi liito-oravan koko elinpiirin metsänhakkuu tarkoittaa yksilön hävittämistä, se ei lähde kaatuvasta metsästä muualle. 3.2 Liito-oravan uhanalaisuus ja suojelu Liito-orava on uhanalainen, vaarantunut (VU) laji (Rassi ym. 2010). Kaikki erilliset tutkimukset vuodesta 1949 lähtien osoittavat liito-oravakannan vähenemisen, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Tärkein syy vähenemiseen on sopivien varttuneiden kuusisekametsien hakkuut ja sitä kautta sopivan metsän pinta-alan pieneneminen. Liito-oravakannan kokoa rajoittava tekijä näyttääkin olevan tarjolla olevan, lisääntymiseen sopivan metsän pinta-ala. Millään tutkimusalueella, josta on saatavilla vertailukelpoista aineistoa, ei ole havaittu kannan kehityksen tasaantuneen tai lähteneen nousuun. Mitä todennäköisimmin kanta pienenee vielä lähivuosikymmeninä ja kannan minimi saavutetaan vasta tulevaisuudessa (Hanski 2006). Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain mukaan kielletty. Kielto on luonnonsuojelulain 49 :n mukainen. Kyseisellä lainpykälällä on toimeenpantu EU:n luontodirektiivin IV-liitteen lajien suojelu. 3

6 4 Kartoitusmenetelmä 4.1 Käsitteet Tässä raportissa on käytettyjä seuraavia termejä: Elinpiiri = liito-oravayksilön elinpiiri on se (metsä)alue, jolla liito-orava liikkuu. Se sisältää eläimen eniten käyttämät ydinalueet, ruokailualueet, elinympäristöksi soveltuvan alueen sekä näiden väliset kulkuyhteydet Ydinalue = ydinalue on se elinpiirin osa, jossa sijaitsevat liito-oravalle elintärkeät metsän elementit eli asutut pesäpuut sekä niiden lähettyvillä sijaitsevat ruokailupuut. Ydinalue rajataan metsän soveltuvuuden ja tehtyjen papanahavaintojen perusteella. Ydinalueita on liito-oravan elinpiirillä useita. Ydinalueiden lukumäärästä ei voi päätellä liito-oravien lukumäärää. Ruokailualue = (metsä)alue, jossa esiintyy liito-oravan ravintona käyttämiä lehtipuita (haapaa ja leppää) ja joka sijaitsee liito-oravan elinpiirillä. Lisääntymis- ja levähdyspaikka (breeding site or resting place) = EU:n luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain 49 :n mukainen tiukasti suojeltu osa liito-oravan elinpiiristä, jossa sijaitsee pesäpuu ja sen suojapuusto. Voi olla ydinalueen synonyymi. Elinympäristörajaus = liito-oravan käyttämä ja sille soveltuvaksi arvioitu puusto, joka kuuluu liito-oravan elinpiiriin. Elinympäristörajaus on ydinaluetta suurempi alue. Muista liito-oravalle soveltuvista metsiköistä erillisen elinympäristörajauksen minimipinta-ala tulisi olla 4 hehtaaria, jotta naaras pystyy siinä talvehtimaan ja lisääntymään. Elinympäristöksi soveltuva alue = metsässä esiintyy liito-oravalle tärkeitä ominaisuuksia kuten kolopuita, ruokailupuita, suuria kuusia, mutta kartoitusajankohtana metsästä ei löydy liito-oravasta jätöksiä. Soveltuva metsä on asumaton, johon voi seuraavana vuonna tulla liito-orava. Kohde = tietty karttarajaus, voi tarkoittaa esiintymää, potentiaalista liito-oravan elinympäristöä tai selvityksissä muuta mukana ollutta aluetta. 4.2 Kartoitus maastossa Liito-oravan esiintyminen todetaan ulostepapanoiden perusteella. Maastossa etsitään papanoita liito-oravien suosimien suurten puiden, yleensä kuusten ja haapojen juurilta. Maastotyö tehdään papanoiden löytämisen kannalta parhaiten soveltuvaan aikaan keväällä. Papanoiden esiintymisestä ei aina voida päätellä, että jokainen metsäinen alue, josta löytyy liito-oravan yksittäisiä papanoita, olisi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Perusteena tähän on se, että liito-oravat, varsinkin koiraat, liikkuvat elinpiirinsä eri osissa laajalla alueella. Liito-orava käyttää elinpiirinsä osia vaihtelevasti eri vuodenaikoina ja vuosina. Maastokartoitukseen käytettiin kaksi maastopäivää: tarkastettiin selvitysalueen eteläosa ja käytiin kahdessa pihakohteessa yhdessä asukkaiden kanssa. Toinen maastokäynti tehtiin jolloin tarkastettiin alueen pohjoisosa sekä tarkasteltiin ekologisia yhteyksiä. Kartoitusajankohta oli erittäin hyvä, sillä vähälumisen talven jäljiltä maastossa ei ollut lunta ja papanat olivat puiden juurilla selvästi näkyvillä. Kartoitusta edeltävät päivät olivat myös poutaisia, joten sateet eivät olleet hävittäneet papanoita. Kartoitus tehtiin jalan. Maastotyön teki FM Anu Luoto. 4

7 Kaupunkimaiselta alueelta tarkastettiin kaikki suuremmat kuuset sekä haavat, sekä lisäksi muita sopivia lehtipuita. Myös yksityisillä piha-alueilla käytiin, mikäli niillä oli soveliasta puustoa. Maastossa kerättiin tietoa puuston laadusta liito-oravan kannalta: haapojen määrä, kolojen määrä, ravintopuiden määrä, puuston kelpoisuus liito-oravan liikkumiseen, eristyneisyys eli puustoiset yhteydet. Ydinalueen rajauksessa huomioitiin myös Esa Lammin helmikuussa tekemät papanalöydökset. Maastokarttana käytettiin Espoon kaupungin kantakarttaa mittakaavassa 1:3500. Kohteiden rajaamisessa käytettiin apuna GPS-paikanninta, jolta siirrettiin lokitiedot paikkatietoohjelmaan. 4.3 Kohteiden arvottamisen perusteet Kohteet arvotettiin tehtyjen havaintojen ja ulkoisten piirteiden perusteella neljään luokkaan: 1) Ydinalue. Alue, jolta löydettiin liito-oravan ulostepapanoita ja joka puuston ja muiden ominaisuuksien puolesta soveltuu eläimen tärkeäksi elinympäristöksi 2) Elinympäristörajaus. Liito-oravalle soveltuva puusto, jolta löytyi papanoita ja jota eläin käyttää elinpiirinsä osana. 3) Soveltuva alue. Alue rajattiin soveltuvaksi, mikäli kohteelta ei löydetty liito-oravan papanoita, mutta se puustonsa ja muiden ominaisuuksien perustella olisi liito-oravalle soveltuva. 4) Ruokailualue. Ruokailualueiksi rajattiin kohteet, joilla kasvoi runsaasti lehtipuita, joita liito-orava voi käyttää ruokailuun. Ruokailualue soveltuu myös kulkuyhteydeksi. Kuva 1 Liito-orava oli viihtynyt Niittykatu 4 takapihalla - lähes kaikilla kuvassa näkyvillä kuusilla oli papanoita. 5

8 5 Tulokset 5.1 Liito-oravan ydinalueet (n. 1,6 ha) Selvitysalueen liito-oravan papanoita löytyi eniten Niittykatu 4 ja Niittykatu 6 välisen kapean puustokaistaleen kuusilta, kohde 9 (kartta 1). Samaan rajaukseen on otettu Niittykadun länsipuolelta pieni kaistale kuusiaidannetta omakotitalon tontin reunalta. Papanoita oli lähes jokaisella nurmikon reunassa kasvavan kuusen juurella. Kuuset olivat järeitä ja tiheäoksaisia. Kuusien lisäksi kohteella kasvaa koivua sekä nuorehkoa haapaa ja leppää. Kolopuita tai risupesiä ei havaittu, mutta erityisesti risupesät jäävät helposti huomaamatta. Onko mahdollista että liito-orava pitäisi pesäpaikkanaan jotakin viereisen kerrostalon kattorakenteen koloa? Kohde 8 on lehtipuuvaltainen metsikkö, joka on syntynyt vanhan kauppapuutarhan maalle. Kohteella kasvaa erittäin runsaasti haapaa ja jonkun verran koivua. Sieltä on tehty papanalöydöksiä helmikuussa 2014 (Esa Lammi, Enviro). Kartoituskäynnillä löydettiin vain kaksi papanaa yhden suuren haavan tyveltä Kappelitien varresta. Kohde 8 on monilta osin liito-oravalle hyvin sopiva, joskin suojaavat kuuset puuttuvat. Vaikka haapametsikössä on vanhempiakin haapoja, ei niissä havaittu koloja. Lehtipuut tarjoavat sopivaa ravintoa, joten alue on tärkeä ruokailualue. Kuva 2 Järeää kuusikkoa kasvaa kohteella 10 pohjoiseen laskevalla rinteellä. 6

9 5.2 Elinympäristörajaus (n. 1,5 ha ) Kohde 10 on selvitysalueen ainoa kuusimetsä. Pohjoiseen viettävässä rinteessä kasvaa varttunutta kuusikkoa, jossa myös yksittäisiä järeitä puita. Sekapuuna on koivua, haapaa ja harmaaleppää. Kohteelta on yksi papanahavainto länsilaidalta (Esa Lammi). Tämän selvityksen maastokäynnillä papanoita ei etsinnöistä huolimatta löytynyt. Metsikkö olisi erittäin sopiva liito-oravalle, mutta jostain syystä eläin ei ennen kartoitusajankohtaa ole jättänyt itsestään merkkejä sinne. Kohde 11 on omakotitalojen piha-alueella Niittykadun varressa. Niittykadun varressa rajauksen alueella on useita suuria kuusia, joita kasvaa myös piha-alueilla. Piha-alueilla on myös lehtipuustoa, lähinnä varttuneita koivuja, mutta myös yksittäisiä haapoja. Papanoita löytyi rajaukselta kahdelta kuuselta. Lisäksi Esa Lammi on löytänyt papanoita yhdeltä puulta. Kohde on katsottu osaksi liito-oravan elinpiiriä, mutta ei osaksi ydinaluetta. Kohde 13 on puistoaluetta toimistorakennuksen eteläpuolella. Puusto muodostuu muutamasta suuresta kuusesta sekä koivuista. Yhden kuusen tyveltä löytyi kartoituksessa muutama papana. Kohde on tulkittu osaksi liito-oravan elinpiiriä ja se voi toimia ekologisena yhteytenä länteen. 5.3 Soveltuva metsä (n. 1,5 ha) Merituulentien eteläpuolella sijaitseva kohde 3 sijoittuu kahden matalan kerrostalon pihapiiriin pienelle kumpareelle. Pihapuina kasvaa järeitä kuusia, jotka ovat vastaavia kuin kohteen 9 esiintymällä. Kuusten lisäksi nurmialueella on vanhoja koivuja. Varsinaisen pihaalueen reunoilla on nuorempaa lehtipuuta; koivua, haapaa ja leppiä. Kohde on liito-oravalle soveltuva. Selvitysalueen lounaiskulmassa on lehtipuuvaltainen pieni metsikkö, kohde 14, jonka reunoilla on myös järeitä kuusia. Metsikössä kasvaa useita suuria haapoja. Liito-oravan papanoita ei kuitenkaan täältäkään löytynyt. Kohde on hyvin liito-oravalle soveltuva. 5.4 Ruokailualueet (6,8 ha) Kohde 1 sijaitsee alueen pohjoisosassa Gräsanojan varressa. Kohteen puusto on varttunutta lehtipuuta, suurelta osin koivua mutta myös haapaa ja leppää esiintyy. Kohteen eteläosassa on haapaa kasvava metsikkö, jota on harvennettu. Kuusia kohteella on vain muutamia. Soveltuu liito-oravan ruokailualueeksi sekä kulkuyhteydeksi, eli joenvarsipuusto on toimiva ekologinen yhteys pohjoiseen. Tulevaisuudessa se voi olla liito-oravalle soveltuvaa, kun haapoihin muodostuu koloja. Gräsanojan varsi jatkuu kohteella 2. Puusto on leppävoittoista, myös koivua ja joitakin haapoja esiintyy. Kuusia on niukasti. Soveltuu ruokailualueeksi ja liikkumiseen, eli joenvarsipuusto on toimiva ekologinen yhteys. Kohde 4 on hoidettua puistoaluetta, jossa kasvaa harvakseltaan varttuneita koivuja, muutamia haapoja sekä pihlajaa. Soveltuu kulkuyhteydeksi sekä ruokailuun. Kohde 5 on pieni koivumetsikkö tien ja kerrostalon välissä. Soveltuu ruokailuun. Mahdollinen yhteys kulkee kadun varren puustoa pitkin. Kohde 6 on harvapuustoinen metsikkö, jossa kasvaa muutama kuusi lehtipuiden keskellä. Lehtipuut ovat pääosin koivuja, mutta myös haapaa esiintyy. Haavat eivät ole vielä kovin 7

10 suuria ja niissä tuskin on koloja. Tästä metsiköstä ei tehty havaintoja liito-oravasta vaikka se puuston osalta sopisikin ruokailualueeksi. Kohteella 7 kasvaa jonkin verran nuorehkoja haapoja. Pääosin puusto on koivuvaltaista, mutta myös harmaaleppää sekä pajuja esiintyy. Soveltuu ruokailuun sekä kulkuyhteydeksi. Kohde 12 on omakotitalon piha, jossa kasvaa varttuneita koivuja. Soveltuu ruokailualueeksi sekä liikkumiseen. Kohteella 15 on aiemmin sijainnut kasvihuoneita. Nyt alueella kasvaa harvakseltaan lehtipuustoa. Eteläreunalla on kuusiaidanne. Kookkaampia haapoja on niukasti. Soveltuu ruokailuun ja kuusiaita antaa suojaa. Kohde 16 on pääosin kuusta kasva rinne. Lehtipuuta, mm. haapoja, kasvaa enemmän tien reunalla. Kuuset ovat vielä pääosin nuoria. Metsikkö kehittyy tulevaisuudessa paremmin liito-oravalle soveltuvaksi, mikäli sen annetaan kasvaa. Se on kuitenkin nyt käyttökelpoinen liikkumiseen ja ruokailuun. 5.5 Lähialueen havainnot Länsiväylän pohjoispuolella sijaitsevat, Niittykummun selvitysaluetta lähinnä olevat liitooravahavainnot ovat reilun kilometrin päästä Suvikummussa. Nämä havainnot on tehty alkuvuodesta 2014 (Esa Lammi, Enviro). Pohjoisessa lähimmät tiedossa olevat havainnot ovat Lukukalliosta ja Lukupurolta (Anu Luoto 2013 ja 2012). Lännessä lähimmät havainnot ovat Piispankalliossa alle kilometrin etäisyydellä Niittykummusta. Yhteys länteen on kuitenkin huono Kilonväylän vuoksi. Selvitysaluetta lähimpänä liito-oravaa on kuitenkin havaittu Länsiväylän eteläpuolelta selvitysalueen kohdalta Telaniitystä, keväällä 2013 (Teemu Virtanen ja Paula Salomäki, Ympäristötutkimus Yrjölä). Telaniityn havaintoja on runsaasti, joten kyseessä lienee liito-oravan ydinalue. 5.6 Ekologiset yhteydet Niittykummun selvitysalueen keskiosa on rakennettua ympäristöä kerrostaloineen ja liikekeskuksineen. Muualla selvitysalueella on puistomaisia viheralueita, mutta myös pieniä metsäksi luokiteltavia alueita. Käytännössä liito-orava pystyy melko hyvin liikkumaan kaikilla kartalla 1 rajatuilla alueilla. Lisäksi liikkuminen on mahdollista käyttämällä pihapuita. Selvitysalueen sisällä kulkuyhteyksiin muodostuu pullonkaula Merituulentien ylityskohdassa (yhteys A, osoittaa yhteystarpeen). Gräsanojan varren sekä kohteen 3 puusto muodostavat todennäköisesti ainoan reitin pohjoiseen. Merituulentien ylityksen pituus on noin metriä. Liito on mahdollinen kohteelta 3 molemmin puolin jokea kohteelle 1. Takaisin etelään liito onnistunee myös kohteelle 2. Yhteyden toimivuuden takaamiseksi tulee puustoa säilyttää molemmin puolin Merituulentietä. Myös liikennealueelle istutetut puistopuut tulevat kasvaessaan helpottamaan tien ylitystä. Yhteyden toimivuuden arviointia on jatkosuunnittelussa tarpeen tarkentaa, kun hankkeesta on enemmän tietoa. Olarinluoma -tien ylityksen vaaditaan reilun 30 metrin liito (yhteys B). Liito-oravan on mahdollista päästä myös itään päin Haukilahdenkadun ylittävällä liidolla (yhteys C). Yhteys D kulkee kahden ruokailualueen välillä käyttäen puistopuiden muodostamaa puuriviä. Länteen päin ei ole selvitysalueen kohdalla toimivaa yhteyttä Kilonväylän yli. 8

11 Liito-oravan on ehkä mahdollista ylittää Länsiväylä Kappelitien eteläpuolelta liitämällä moottoritien eteläpuolelta pohjoispuolelle, koska eteläpuoli on huomattavasti pohjoispuolta korkeammalla. Tätä pitäisi kuitenkin vielä selvittää tarkemmin esimerkiksi laskemalla liitolukuja. Toiseen suuntaan ylitys ei ainakaan liitämällä onnistu, suuren korkeuseron vuoksi. Kuva 3 Liito-oravan on mahdollista ylittää Merituulentie käyttämällä kohteen 3 ja 1 puustoa. 6 Johtopäätökset ja suositukset Liito-orava esiintyy Niittykummun selvitysalueen eteläosassa. Alueelta on rajattu papanahavaintojen perustella noin puolentoista hehtaarin kokoinen liito-oravan ydinalue kohteilta 8 ja 9. Liito-oravan käyttämää elinympäristöä on kohteilla 10, 11 ja 13, joilla kasvaa liito-oravalle soveltuvaa puustoa ja joista löytyi myös liito-oravan papanoita. Soveltuvina kohteina rajattiin kohteet 3 ja 14, joiden pinta-ala on n. 3 hehtaaria ja joihin liito-orava voi asettua lähitulevaisuudessa. Lisäksi rajattiin ruokailualueeksi ja liikkumiseen soveltuvia alueita yhteensä vajaat 7 hehtaaria. Suositukset Rajattu ydinalue, kohteet 8 ja 9, ovat lain suojelemia (LsL 49 ) ja ne tulee säilyttää liitooravalle käyttökelpoisina ja puustoisina alueina. Elinympäristörajaus, kohteet 10, 11 ja 13, on suositeltavaa säilyttää. Liito-oravan kannalta on tarpeen säilyttää riittävä määrä soveltuvaa puustoa ja näin ollen rajaus ei ole ehdoton. Soveltuvat alueet, kohteet 3 ja 14, on suositeltavaa säilyttää mahdollisuuksien mukaan. Nämä kohteet ovat puustoltaan liito-oravalle soveltuvia ja kohde 3 toimii myös tärkeänä kulkuyhteyden osana Merituulentien yli. Kohteen 14 järeät haavat sopivat ruokailupuiksi ja niissä todennäköisesti on myös koloja. Liito-orava saattaa käyttää näitä kohteita jo nyt, 9

12 mutta ei ole jättänyt niiden alueelle papanoita. Hanke voidaan todennäköisesti viedä eteenpäin varmemmin, mikäli suunnittelussa jollain tavoin huomioidaan liito-oravan mahdollinen löytyminen näiltä soveltuvilta kohteilta lähitulevaisuudessa. Mahdollisessa puuston käsittelyssä on suositeltavaa säilyttää riittävä määrä ravintopuita, ainakin haapaa ja koivua. Lisääntymis- ja levähdyspaikkaan sisältyvät myös riittävät kulkuyhteydet (MMM 2004), sillä yhteyksien katkaiseminen voidaan katsoa esiintymän hävittämiseksi. On suositeltavaa säilyttää toimivat ekologiset yhteydet liito-oravalle. Todennäköisesti tärkein yhteys kulkee Merituulentien ylitse (yhteys A). Sen laatu paranee puistopuiden kasvaessa korkeammiksi. Yhteyden toimivuutta on syytä tarkastella jatkosuunnittelussa. 7 Lähteet Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U.-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liitooravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen Ympäristö s liitettä. Hanski, I. K. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi, loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. 35 s. Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö 2004: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. MMM Dnro 3713/430/ s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Yrjölä Oy 2014 a: Liito-oravien radioseuranta Espoonlahden ja Matinkylän suuralueilla Julkaisematon tutkimusraportti , Ympäristötutkimus Yrjölä Oy, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, Uudenmaan ELY-keskus. 25 s., 9 liitettä. Yrjölä Oy 2014 b: Espoon Olarin liito-oravaselvitys 2014, Papanapuu-, elinympäristö- ja kulkuyhteysinventointi (kortteli 22304). Julkaisematon tutkimusraportti , Ympäristötutkimus Yrjölä Oy, YIT Rakennus Oy. 10

13