Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri. Katariinantori Lappeenranta saimaa@sll.fi p

Transkriptio

1 Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri Valitus Katariinantori Lappeenranta saimaa@sll.fi p Kouvolan hallinto-oikeus Kauppalankatu 43 C KOUVOLA Asia Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin valitus koskien Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kaakkois-Suomen tekemää luonnonsuojelulain 72 a :n mukaista päätöstä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan sijainnin ja sallitun metsänkäsittelyn määrittämisestä. Metsäkeskus Kaakkois-Suomi on toimittanut Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselle metsälain 14 b :n mukaisesti metsänkäyttöilmoituksen, joka kohdistuu liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaan. Ko tila, Nuijamaa RN:o 2:11, sijaitsee Hartikkalan kylässä, Lappeenrannassa ja sen omistaa Lappeenrannan kaupunki Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri pitää Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen tekemää liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa koskevia metsänkäsittelyn rajauksia riittämättömänä liitto-oravan elinpiirin turvaamiseksi ja esittää niitä laajennettavaksi niin, että alueella ei sallita metsänkäyttöilmoituksessa esiintuotuja avohakkuita kohteilla ja Vaadimme myös, että asia otetaan uudelleen käsittelyyn tutkien ja ottamalla huomioon kaupungin aiemmin tilaamat liito-oravaselvitykset sekä Lappeenrannan kaupungin metsänhoitotoimet liito-oravan elinpiirin alueella Hartikkalassa. Perustelut ELY-keskuksen päätöksessä todetaan, että kuvioilta 97.1 ja 97.2 ei löytynyt liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi määritettäviä kolo- ja risupesiä. Tarkastuksen tuloksena kuitenkin rajattiin alueen poikki kapeat väylät, joiden katsottiin turvaavan liito-oravan liikkumisen alueella. kts. liite 1 Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin Juha Juuti ja Maija-Liisa Laitinen kävivät tarkastamassa aluetta sinä aikana vuodesta, jolloin liito-oravan jätösten havaitsemiseen on parhaat 1

2 mahdollisuudet ja löysivät tuoreita jätöksiä useiden puiden juurelta. Jätösten sijainnista on kartta liite 2 ja kuvia tarkastuskäynniltä liitteessä 3. Löytyneet jätökset kertovat vastaansanomattomasti liito-oravan liikkuneen ja lepäilleen tällä alueella viimeksi kuluneen talven aikana. ELY-keskuksen päätöksessä todetaan, että maastokäynnillä etsittiin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja edellä mainitun metsänkäyttöilmoituksen kuvioilta 97.1 ja Kuvioilta ei löytynyt liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Tämän maastokäynnin perusteella ELY-keskus ei määritä kuvioille 97.1 ja 97.2 liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. 1. Alue on ollut pitkään liito-oravan pesimä-, ruokailu- ja levähdysaluetta Alueelta on vuosien varrella tehty useita (Vuorinen 2004, Saarinen ym. 2005, Saarinen & Jantunen 2008, Pöyry Environment 2009, Jantunen & Saarinen 2013) liito-oravaselvityksiä, jotka kaikki ovat kiistattomasti osoittaneet alueen olevan liito-oravan pesimis-, ruokailu- ja levähdysaluetta. Myös luonnonsuojelupiirin tekemä tarkistuskäynti osoitti alueen edelleen olevan liito-oravan ruokailu- ja levähdysaluetta. Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin kaupungille tekemistä liito-oravakartoituksista on ohessa liitteet 4, 5 ja 6. Liito-orava on luokiteltu Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Liito-oravan luokitus ei perustunut kannan kokoon, vaan kannan lähes 30 % taantumiseen. EU:n luontodirektiivin mukaan se kuuluu lajeihin (Liite IV a), joiden suojelutaso tulee säilyä suotuisana (Anon. 1992). Suomen luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 :n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tärkein syy liito-oravan vähenemiseen on sopivien varttuneiden kuusisekametsien hakkuut ja sitä kautta sopivan metsän pinta-alan pieneneminen. Piittaamatta liito-oravaselvityksistä ja tehdyistä rajauksista aluetta on pirstottu avohakkuin ja siten vähitellen heikennetty ja tuhottu keskeisiä alueita liito-oravan elinpiiriltä. Metsänkäsittelyt Kettukallion ympäristössä ja Savelantien varressa ovat olleet voimallisia. Direktiivisäädöksiä on rikottu aiemminkin vuoden 2005 selvitysten jälkeen tuhoamalla useita liitooravan ruokailu- ja lepäilypuita, vaikka ne ovat olleet viranomaisten tiedossa. Edellä mainituilla metsänkäsittelytoimilla on heikennetty merkittävästi liito-oravan selviytymismahdollisuuksia alueella. Liito-oravien lisääntymis- ja lepäämisalueiden hävittäminen on ympäristörikos. Nyt Lappeenrannan kaupungin metsätalouspäällikkö Risto Laukas on esittänyt Hartikkala-Pajarilan -alueelle avohakkuita, joiden perusteluna on vanhan kuusikon ikääntyminen. EU:n luontodirektiivin edellyttämä suojelutaso ei säily suotuisana pienialaisessa, aiemmin voimallisesti käsitellyssä kaupungin lähimetsässä, mikäli aluetta edelleen pirstotaan avohakkuilla. 2

3 2. Kulkuyhteyksien säilyttäminen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen päätöksessä todetaan: tehdystä päätöksestä poiketen hakattaville kuvioille päätettiin jättää kulkuyhteydet, millä varmistetaan, että liitooravilla on esteetön mahdollisuus liikkua alueella ja sitä ympäröivissä metsissä. Kulkuyhteyden varmistavat alueet on rajattu liitekarttaan vihreällä rasteroinnilla ja rajaus on merkitty maastoon punakeltaisella kuitunauhalla. Näiltä alueilta puustoa ei saa kaataa eikä maanpintaa käsitellä. ELY-keskus katsoo, että tähän hakkuuseen idässä rajoittuva kaupungin omistama noin viiden hehtaarin metsäalue ja maastoon jätettäväksi määrättävillä kulkuyhteyksillä turvataan liitooravan elinmahdollisuudet alueella sekä liito-oravan mahdollisuus liikkua muihin alueen metsiin. Tässä Hartikkalan tapauksessa asiantuntijat ovat selkeästi sitä mieltä, että alueen metsän pirstoutuneisuus on jo nyt niin suurta, että aiotut hakkuut katkaisisivat tärkeät yhteydet muille liitooravalle tärkeille alueille. Liito-oravalle on elintärkeää, että kulkuyhteydet eri reviireiden välillä säilyvät. On epätodennäköistä, että nyt rajatut kulkuyhteydet säilyisivät tulevaisuudessa. Jo aiemmin hakattujen aukkojen reunoilta on kaatunut voimakkaissa tuulissa runsaasti puita. Uudessa suunnitelmassa rajatut kapeat kulkuvyöhykkeet tulevat olemaan erittäin alttiita myrskytuulille ja on todennäköistä, että lähitulevaisuudessa kulkuyhteydet katkeavat ja alueen liito-oravat jäävät eristyksiin muista reviireistä, mikä johtaisi lisääntymisen estymiseen ja lajin häviämiseen alueelta. Kulkuväylien tuhoutuminen johtaisi laissa mainitun hakkuun jälkeisen myrskylausekkeen toteutumiseen ja näin ollen lain rikkomiseen. Luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan Rajausalueen ulkopuolisen ympäristön voi olettaa vaikuttavan huomattavasti pienialaisen lisääntymis- ja levähdyspaikan käyttökelpoisuuteen liito-oravalle. Hartikkalan alue on pieni, laajemmat metsäyhteydet puuttuvat. Se vaatii erityisesti varovaisuusperiaatteen käyttöä. Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa jonkin sellaisen toimenpiteen tekemistä, joka olennaisesti vaikeuttaa liito-oravan elämisen ja suojautumisen mahdollisuuksia kyseessä olevalla paikalla. Tällaista heikentämistä voi olla esimerkiksi, että uudistushakkuussa kulkuyhteydet ruokailupuihin katkaistaan. Vastaavanlainen tilanne voi syntyä, jos on todennäköistä, että hakkuun jälkeen myrsky kaataisi lisääntymis- ja levähdyspaikan puut, tai jos alueen kaikki liito-oravan ruokailupuut kaadetaan. (MMM Dnro 3713/430/2003, YM Dnro YM4/501/2003, Ohje Metsäkeskuksille ja alueellisille ympäristökeskuksille: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä) 3. Lisääntymispaikan arviointi Liito-oravan lisääntymispaikka on se alue, jolla naaras pystyy viettämään talven ja saamaan poikasia keväällä. Käsitteenä lisääntymispaikka eroaa merkittävästi käsitteistä pesäpuu tai 3

4 pesäpaikka. Pesäpaikka on liito-oravan kulloinkin käyttämä pesäpuu, joka voi olla kolopuu tai puu jossa on risupesä. Ei voida kuitenkaan tarkastella vain yksittäistä puuta, vaan asiaan tulee tarkastella laajemmin, eli mitä tarkoitetaan liito-oravan lisääntymispaikalla ja miten se laissa tulkitaan. Tietyn yksittäisen pesäpuun säilyminen yksilöiden käytössä ei ole populaation säilymisen kannalta yhtä olennaista, kuin sitä ympäröivän laajemman elinpiirin säilyminen asuttuna tai lajille edelleen soveltuvana. Valtakunnallisen liito-oravakannan koon arviointiin ja seurantaan kehitetyssä kartoitusmenetelmässä käytettiin keskimääräiseen naaraan elinpiirin kokoon perustuvia, 300 x 300 m eli 9 ha kokoisia tutkimusruutuja (Hanski 2006). Tämäkään mittakaava ei vielä ole riittävän suuri koiraiden keskimäärin noin 60 ha suuruisten elinpiirien sisällyttämiseen. Lisääntymis- ja levähdyspaikan voitaisiin tulkita tarkoittavan väljemmin lajin esiintymispaikkaa (esim. Tolvanen 1998, Liito-oravatyöryhmä 2002). Maa- ja metsätalousministeriön kokoon kutsuma liito-oravatyöryhmä on todennut, että lisääntymispaikan tulee olla sellainen, että liitooravan lisääntyminen potentiaalisesti onnistuu tai ainakin se kokee paikan soveliaaksi lisääntymistoimien aloittamiselle (Liito-oravatyöryhmä 2002). Tämä edellyttäisi naaraan elinpiirin säilymistä kokonaisuutena tarkastellen elinkelpoisena, joskaan ei välttämättä muuttumattomana. Tämän tulkinnan mukaisen päätöksen ovat tehneet Hämeenlinnan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus Forssan Konikallion liito-oravametsän kohdalla todetessaan Hämeen ELYkeskuksen 0,8 ha suuruisen liito-oravarajauksen liian suppeaksi (HHO /0455/2, KHO T 2840). Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen seurauksena ELY keskus laajensi rajauksen 3,5 hehtaarin suuruiseksi (HAMELY/314/07.01/2010). Liito-oravayksilöllä on vuoden aikana käytössä useita pesäpaikkoja (Hanski ym. 2000b) EU-komission ympäristöasioiden pääosaston mukaan lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentämis- ja hävittämiskiellon tarkoituksena on suojella lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ekologista toiminnallisuutta (engl. ecological functionality). Kiellon tarkoitus on varmistaa, että lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät tuhoudu tai vaurioidu ihmistoiminnan seurauksena, vaan voivat tarjota edelleen kaiken mitä kyseessä oleva eläinlaji tarvitsee voidakseen levätä ja lisääntyä onnistuneesti (Environment Directorate-General 2007). Käytännössä ELY-keskukset voivat noudattaa ns. varovaisuusperiaatetta sen suhteen, millä perusteilla paikan todetaan olevan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Varovaisuusperiaatteen nojalla saatetaan tehdä rajaus myös tilapäisesti asumattomalle mutta lajille hyvin sopivalle paikalle (Suomen ympäristö 33/2012). Liito-oravalle sopivalta lisääntymispaikalta vaaditaan myös, että se on yhteydessä muihin sopiviin lisääntymispaikkoihin latvusyhteyksien kautta, jotta paikka voidaan asuttaa uudelleen sen tyhjennyttyä. Jotta liito-oravakanta pysyisi vakaana, metsäalueella täytyy olla myös tyhjiä sopivan metsän laikkuja nuorille omaa elinpiiriä etsiville liito-oraville. Väliaikaisesti tyhjenevien, sopivan metsän laikkujen hakkuu vähentää tarjolla olevan metsän määrää. 4

5 4. Aiemmin tehtyjen hakkuiden aiheuttaman elinpiirin heikkenemisen huomioiminen päätöksessä Jotta alueen liito-oravien elinolosuhteet voitaisiin turvata, on aiemmin hakattujen alueiden puiden ehdittävä kasvaa riittävän korkeiksi (20m), jotta latvusyhteydet säilyisivät ja liito-orava selviytyisi alueella pitemmällä aikajänteellä. Tämä merkitsee sitä, että nyt suunniteltujen hakkuukuvioiden hakkuilta tulisi pidättäytyä parikymmentä vuotta, jotta nuori puusto voisi varttua riittävästi turvaamaan liito-oravan selviytymisen. YHTEENVETONA Kaakkois-Suomen ELY-keskus on soveltanut liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittämistä koskevia ohjeita tavalla, joka ei riitä turvaamaan lajin selviytymistä alueella ja Lappeenrannan kaupunki on asiantuntijoiden tekemistä lukuisista selvityksistä piittaamatta toistuvasti pirstonut liito-oravan pesimis-, ruokailu- ja levähdysaluetta avohakkuin. Tällainen toiminta ei takaa lajille suotuisaa suojelutasoa, vaan johtaa vääjäämättömästi elinpiirien heikentymiseen ja häviämiseen ja liito-oravan jatkuvaan taantumiseen. Vaatimukset Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri vaatii, että 1) Hartikkalan tilan metsänkäyttöilmoituksessa esitetyille leimikoille ja suunniteltuja avohakkuita ei mahdollisteta, vaan metsänhoitotoimenpiteet suunnitellaan uudelleen liito-oravan elinpiirin turvaavalla tavalla ottaen asianmukaisesti huomioon tehdyt liito-oravaselvitykset päätöksenteon perusteina. 2) Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen asiasta tekemä päätös kumotaan ja asia valmistellaan uudelleen liito-oravareviirien rajaamiseksi lajin suotuisan suojelutason mahdollistaen ja hyväksikäyttäen tehtyjä selvityksiä vuodesta 2005 alkaen. Lisäksi katsomme, että Lappeenrannan kaupungin teknisen toimen valvonnassa tehdyt aiemmat hakkuut eivät ole sopusoinnussa EU:n luontodirektiivin IV liitteen sisällön kanssa liito-oravan suotuisan suojelutason toteuttamisesta. Vaadimme että kaupungin toimet sen tilaamien liitooravaselvitysten ja niiden jälkeisten metsänkäyttötoimien osalta selvitetään. 5

6 Lappeenrannassa Juha Juuti Eva Kokkola Etelä-karjalan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin taloudenhoitaja Lähteet: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkarajausten vaikuttavuus lajin suojelukeinona, Suomen ympäristö 33/2012 Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen kannan koon arviointi -raportti, Ilpo K. Hanski Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Ohje Liitteet: 1 Ely keskuksen päätös KASELY/395/07.01/2012 ja valitusosoitus 2 Pajarila-Hartikkala alueen liito-oravan esiintymisen tarkistuskäynti Liito-oravan esiintymisen tarkastuskäynnin kuvakooste Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti, liito-oravaselvitys Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti, liito-oravaselvitys Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti, liito-oravaselvitys