Oulujoen valjastaminen ja voimalaitokset

Transkriptio

1 Oulujoen valjastaminen ja voimalaitokset 1800 luvun lopulla Suomessa alkanut teollistuminen eteni 1920 ja 1930 luvuilla huippuvauhtia. Teollisen tuotannon kasvu edellytti sähköä, mutta sitä tarvittiin lisäksi niin kotitalouksien sähköistämisessä kuin yhteiskunnallisten toimintojen pyörittämisessä. Sähkön tuotantoa varten rakennettiin sekä vesi että höyryvoimaloita. Vesivoimalaitosten rakentaminen oli yksi tärkeimmistä keinoista sähköntuotannon lisäämiseksi niin kauan kuin rakentamattomia koskia oli jäljellä. ( voimalaitosrakentaminen.) Jo 1900 luvun alussa valtio ryhtyi tutkimaan vesistön voiman käyttöä sähkön tuotantoon, mutta vasta jatkosodan jälkeen sotakorvaukset ja Enson menetys antoivat lopullisen sysäyksen Oulujoen rakentamiselle. Jälleenrakennuskauden suuria tehtäviä oli maan sähköenergiajärjestelmän toteuttaminen. (Oulujoen varren voimalaitosalueille tehdään korjausohjeisto.) Vesivoimalaitosten rakentaminen keskittyi aluksi Etelä Suomeen, mutta Oulujoen kosket, erityisesti korkeaputouksinen Pyhäkoski, kiinnostivat jo vuosina sekä paikallisia teollisuuspiirejä että valtakunnallisia sähkövoimatoimikuntia, jotka miettivät tuolloin rautateiden sähköistämistä. Vuonna 1917 perustettiin valtion koskitoimikunta, joka ryhtyi tutkimaan Oulujoen vesivoimavaroja ja hankkimaan Pyhäkosken alueen koskiosuuksia luvun lopulla koskitoimikunta totesi kuitenkin Oulujoen valjastamisen kannattamattomaksi ja lisäksi käytännössä mahdottomaksi, sillä vuoden 1902 vesioikeuslaki ei sallinut lohi ja siikapitoisen jokiväylän sulkemista. Oulun kaupunki oli aloittanut jo vuonna 1914 Merikosken voimalaitoshankkeen valmistelun kunnallisena rakennushankkeena. Rakennussuunnitelma valmistui viisi vuotta myöhemmin, mutta tuolloin hankkeen kalleus ja kannattavuusongelmat estivät sen toteutumisen. Merikosken voimalaitoksen rakennustyöt aloitettiin talvisodan jälkeen kesällä Työt olivat käynnissä osittain myös jatkosodan aikana, mutta ne etenivät niin hitaasti, että Merikosken ensimmäinen generaattori voitiin käynnistää vasta toukokuussa Muun Oulujoen rakentaminen kulki omaa tahtiaan. Vuonna 1934 vesioikeuslakiin tehtiin muutos, joka salli kosken vesivoiman käyttöönoton sulkemalla koko valtaväylä, jos siinä ei ollut suurempaa liikennettä. Tosin laissa määrättiin myös, että isommissa lohi ja siikapitoisissa joissa sai kiinteän padon rakentaa valtaväylän poikki ainoastaan niissä osissa jokea, joihin lohi ja siika eivät tavallisesti nousseet. Vuonna 1935 tehtiin valtion koskitoimikunnalle kaksikin aloitetta Oulujoen rakentamiseksi:

2 puunjalostusteollisuuden johtohahmo vuorineuvos Gösta Serlachius sekä maaherra E. Y. Pehkonen ehdottivat molemmat toimia Oulujoen koskien valjastamiseksi. Koskitoimikunta aloittikin välittömästi tutkimukset ja tuli siihen tulokseen, että Oulujoen saamiseksi sähköntuotantoon oli sen keskeiseen koskijaksoon ryhdyttävä rakentamaan vesivoimalaitoksia. Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1939, saatiin lait rukattua lopullisesti palvelemaan Oulujoen valjastamista. Uuden vesilain mukaan uoman sulkeminen lohi ja siikapitoisissakin joissa oli sallittua, jos kalastukselle koituva haitta oli vähäisempi kuin saatava voimaetu. Keväällä 1941 perustettiin Oulujoki Osakeyhtiö rakentamaan Oulujoen vesivoimaa ja hallitsemaan sen tuottamaa sähköä. Osakeyhtiö ryhtyi heti valmistelemaan Pyhäkosken rakentamista, sillä siitä oli saatavissa vallitsevaan sähköpulaan suurin apu luvulla sähköntarve oli tukala tosiasia, sillä jatkosodan rauhassa Suomi menetti kolmanneksen silloisesta vesivoimastaan ja maan sähköntarve kasvoi jatkuvasti. (Oulujoen voimalaitosrakentaminen, Kirjastovirma.) Kajaanin ja Oulun välisen voimalaitosten ketjun muodostavat Koivukosken ja Ämmäkosken voimalaitokset Kajaanissa, Jylhämän ja Nuojuan Vaalassa. Utajärvellä on Utasen, Muhoksella Pällin, Pyhäkosken ja Montan voimalaitokset sekä Oulussa Merikosken voimalaitos. Useiden voimalaitosten lähistölle rakennettiin myös asuntoalueet työntekijöitä varten. Oulujoen voimalaitokset ovat pääasiassa Aarne Ervin suunnittelemia. Varsinaisten voimalaitosrakennusten, patojen ja voimansiirtolaitteiden lisäksi hän suunnitteli konttoreita, koskemattomiin metsiin nousevia asuntoalueita ja palvelurakennuksia. Voimalaitosten ja asuinalueiden arkkitehtuuri jatkaa funktionalismin periaatteita hieman klassisoivassa hengessä. Ensimmäisenä valmistui Jylhämän voimalaitos 1950, jonka lähelle Ervi suunnitteli myös huoltorakennuksia, puurakenteisia tyyppitaloja ja julkisia rakennuksia kuten kaupan, lämpökeskuksen ja seuratalon. Voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä perustettiin Uutelan alueelle ulkomuseoalue, jonka runkona on Uutelan tilakokonaisuus. Alueelle on siirretty lisäksi rakennuksia eri puolilta Kainuuta. Museon pihapiirissä on Aarne Ervin suunnittelema yhtiön vierasmaja ja kerhotalo. (Oulujoen varren voimalaitosalueille tehdään korjausohjeisto.) Jylhämän voimalaitoksen rakennustyöt pantiin alulle jo kesäkuussa 1946 tuolloin Utajärven kuntaan kuuluneeseen Niskakoskeen, sillä sen rakentamisen avulla oli mahdollista toteuttaa Oulujärven säännöstely. Jylhämän rakennustöiden aloittaminen oli melkoista korpirakentamista, sillä alueella ei ollut kunnon teitä saati rakennuksia. Kiireisesti saatiin pystyyn pysyvät puurakenteiset asuintalot, työmaaruokala, korjaamo, työmiesten tilapäiset asuntoparakit sekä tiet ja vesihuolto. Jylhämän alueelle oli varattu asuntoparakkeja liki hengelle, mutta siinä

3 vaiheessa, kun työntekijämäärä kasvoi nopeasti yli hengen, jouduttiin miehiä majoittamaan lähimetsikköön kymmeniin pahvitelttoihin. Jylhämän rakentamiseen tarvittiin siis runsaasti työntekijöitä, eikä miesten valinnassa oltu kovin tarkkoja. Sen vuoksi Jylhämään keräytyi ympäri Suomea hyvinkin vaihtelevaa työvoimaa hyvien tienestien perässä, ja heidän joukossaan oli myös virkavallan kanssa lähempää tuttavuutta tehneitä miehiä. Lääninpoliisitkin tiesivät, että Jylhämä oli paikka, josta etsintäkuulutetun saattoi suurella varmuudella löytää. Jylhämän rakentaminen edellytti valtaisia maansiirtotöitä, joita joudutettiin käyttämällä runsaasti niin miestyövoimaa kuin koneitakin. Enimmillään rakennustyömaalla olikin 12 kaivinkonetta, kymmeniä puskutraktoreita, parisataa kuorma autoa ja noin miestä. Jylhämän rakennusaika sijoittui vuosille , ja voimalaitoksen kolme generaattoria kytkettiin valtakunnan verkkoon vuosina Samanaikaisesti toteutettiin pääosa Oulujärven säännöstelytöistä. (Oulujoen voimalaitosrakentaminen, Kirjastovirma.) Vuosina rakennettiin Suomen suurimpaan koskeen Pyhäkosken voimalaitos ja lähelle korkeatasoinen, niin ikään Ervin suunnittelema Leppiniemen asuntoalue ( ) (Oulujoen varren voimalaitosalueille tehdään korjausohjeisto). Aluksi suunnitelmissa oli rakentaa Pyhäkoskeen suurvoimalaitos, ns. Suur Pyhä, josta toteutuessaan olisi tullut maan suurin voimalaitos 200 megawatin tehollaan. Tämän suurvoimalan yläkanava olisi alkanut Sotkajärveltä, ja alakanava olisi Muhosjoki linjaa seuraten päättynyt Muhoksen kirkon kohdalle Muhoslampeen. Hankkeen suurisuuntaisuus ja kalleus kuitenkin arveluttivat, ja niin päädyttiin jakamaan Pyhäkosken koskijakson putous käytettäväksi kolmessa eri voimalaitoksessa. Helmikuussa 1941 ensimmäiset työryhmät saapuivat Muhoksen Leppiniemeen. Työt alkoivat heti ripeästi uuden yhdyskunnan perustamisella. Leppiniemi oli tuolloin asumatonta aluetta, joten paikalle tarvittiin asuntoja, kouluja sekä vesi ja sähköhuoltoa. Lisäksi pystytettiin rakennustyömaata palvelevat laitokset, kuten höyryvoima asema, korjaamo sekä sahalaitos. Vuoden 1941 kesäkuussa alkoi jatkosota, joka hidasti voimalaitoksen rakennustöitä. Suuri osa koneista ja työntekijöistä jouduttiin luovuttamaan puolustusvoimien käyttöön, mutta työt jatkuivat kuitenkin hitaasti naisten ja iäkkäämmän työvoiman turvin. Työvoimapulaa yritettiin helpottaa jatkosodan aikana perustamalla voimalaitostyömaalle Oulun lääninvankilan alainen vankisiirtola, jonka 80 vankia työskentelivät Pyhäkosken voimalaitoksen rakennustöissä. Työmaalle tuotiin lisäksi sotavankeja, joiden joukossa oli myös rakennusalan miehiä. Varsinaisesti Pyhäkosken voimalaitos rakennettiin vuosina Työvoimaa oli noiden

4 vuosien välillä keskimäärin henkeä, enimmillään jopa Luonnollisesti kaikki kykenevät muhoslaiset olivat hakeutuneet voimalaitostöihin, mutta myös lisätyövoimaa tarvittiin, joten muuttoliike paikkakunnalle vilkastui niin, että kunta sai vuosina muuttovoittona uutta asukasta. Pyhäkosken valmistumista hidastivat paitsi työvoiman, koneiden ja rakennustarpeiden puute, myös ulkomailta tilattujen generaattoreiden toimitusvaikeudet. Pyhäkosken voimalaitoksen ensimmäinen koneisto käynnistettiin vuonna 1949 ja vasta vuonna 1954 kolmas ja viimeinen. Pyhäkosken sähköntuotannon alkaminen herätti huomiota koko maassa. Voimalaitoksen vihkiäisjuhla pidettiin , ja Muhoksen nimismiehen kerrotaan sanoneen, että tuona iltana ei 30 kilometrin säteellä Leppiniemestä ollut yhtään raitista miestä. Oulujoki Oy:n voimalaitosten ja voimalaitosyhdyskuntien pääsuunnittelijaksi valittu arkkitehti Aarne Ervi suunnitteli Pyhäkosken vesivoimalaitoksen työntekijöitä varten Leppiniemen asuinalueen. Alueella on muun muassa rivi ja kerrostaloja, paritaloja ja omakotitaloja sekä aikoinaan yhtiötä palvelleita rakennuksia kuten aluekonttori ja vierasmaja. Alueen puistomainen miljöö ja rakennukset on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaina. Aarne Ervin suunnittelemia ovat myös Montan, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitos ja asuinalueet. (Oulujoen voimalaitosrakentaminen, Kirjastovirma.) Nuojuan voimalaitos rakennettiin Nuojuankoskeen ja työntekijöille rakennettiin Nokkalan asuntoalue Nuojuankankaalle Voimalaitos, asuntoalueen asemakaava ja rakennusten arkkitehtuuri ovat Aarne Ervin käsialaa. (Oulujoen varren voimalaitosalueille tehdään korjausohjeisto.) Rakennustöiden aloittaminen ei ollut kovin hankalaa, sillä neljän kilometrin päässä Jylhämässä oli jo korjaamot ja muut huoltolaitteet. Varsinainen voimalaitosrakentaminen aloitettiin syksyllä Koneistojen ja laitteistojen asentaminen aloitettiin vuonna 1954, ja niistä kolmas ja viimeinen asennettiin tammikuussa Tehoonsa nähden Nuojuan voimalaitos on Oulujoen voimalaitoksista rakennuskustannuksiltaan edullisin. ( rakentaminen.) Pällin voimalaitoksen alustavat rakennustyöt pantiin alulle vuonna 1949 työttömyystöinä, sillä tuolloin Pyhäkoskelta oli jo vapautunut suuri osa tarvittavasta työvoimasta. Työmaa hoidettiin Pyhäkoskelta käsin, eikä varsinaista työmaayhdyskuntaa tarvinnut näin ollen rakentaa. Alueelle rakennettiin kuitenkin tulevan käyttöhenkilökunnan pysyvät asunnot, konttori, huoltotiloja, tilapäisiä majoitustiloja sekä työmaaruokala. Voimalaitoksen varsinaiset rakennustyöt aloitettiin vuonna Rakentaminen sujui varsin

5 hyvässä tahdissa, sillä työväki oli valtaosin jo Pyhäkoskella oppinsa saaneita, kouliintuneita miehiä. Myös koneiston asennustyöt sujuivat viivytyksittä, ja koneistotoimitukset saapuivat ajallaan; voimalaitoksen ensimmäinen koneisto kytkettiin voimansiirtoverkkoon heinäkuussa 1953, toinen koneisto kytkettiin saman vuoden joulukuussa ja kolmas ja viimeinen elokuussa ( laitosrakentaminen.) Aarne Ervi suunnitteli myös Pällin voimalaitoksen ja asuntoalueen, joka koostuu kahdesta kytkettyjen puutalojen ryhmästä (Oulujoen varren voimalaitosalueille tehdään korjausohjeisto). Montan voimalaitoksen rakennustyömaan valmistelevat työt alkoivat vuonna Jo aiemmin tehtyjen kallioperätutkimusten ja timanttikairausten perusteella tiedettiin, että Montassa varsinaisen peruskallion päällä oli kymmenien metrien paksuudelta sedimenttisyntyistä savikiveä, jonka ominaisuuksia ei tunnettu. Voimalaitoksen perustuksia ei näin ollen voitu kaivaa peruskallioon saakka, vaan rakenteet oli perustettava savikivelle. Aluksi rakennettiin työttömyystöinä alueelle johtavat maantiet ja rautatie. Työmaalta oli matkaa Leppiniemeen vain nelisen kilometriä, joten työmaan huolto voitiin hoitaa suurimmaksi osaksi sieltä käsin. Montan alueelle nousi kuitenkin tilapäisiä asuin ja huoltoparakkeja sekä lisäksi tietysti pysyvän henkilökunnan asuinrakennukset. Montan maaperä aiheutti paljon ylimääräistä työtä ja rakentamisessa vaadittiin huolellisuutta, mutta rakennusaika ei kuitenkaan venynyt mahdottomiin. Voimalaitoksen koneistot kytkettiin verkkoon vuosina Oulujoen voimalaitosten rakentamisen lupaehdot olivat edellyttäneet rakentamisesta koituneiden kalavahinkojen korvaamista, joten vuonna 1952 Oulujoki Oy esitti valtiolle, että Monttaan perustettaisiin kalanviljelylaitos. Montan keskuskalanviljelylaitoksen rakennustyöt valmistuivatkin samanaikaisesti voimalaitoksen rakentamisen kanssa, ja syksyllä 1955 laitokselle otettiin ensimmäiset kalanpoikaset kasvatettaviksi. Vuonna 1946 oli laadittu Oulujoen porrastussuunnitelma, jonka mukaan Muhoksen Pyhäkosken ja Utajärven Niskakosken välinen noin 16 metrin putouskorkeus jaettaisiin kahden suunnitellun voimalaitoksen, Utakosken ja Sotkakosken kesken. Suunnitelman taloudellisuutta jouduttiin kuitenkin tarkistamaan Oulujoen rakentamisen edistyessä, ja lopulta tultiin siihen tulokseen, että olisi järkevämpää kaivaa Utajärven läpi kanava Sotkajärveen asti, jolloin Nuojuanlammen ja Sotkajärven välinen putous voitaisiin käyttää hyväksi yhdessä voimalaitoksessa. Utaseksi nimetyn voimalaitoksen rakennustyöt aloitettiin vuoden 1952 lopulla väliaikaisten asuinparakkien ja huoltorakennusten rakentamisella. Työmaan keskuspaikka Jylhämä oli 25

6 kilometrin päässä, joten Utaselle oli rakennettava kunnollinen huoltokeskus. Vuonna 1953 alkoivat varsinaiset rakennustyöt, ja seuraavan vuoden keväänä aloitettiin voimalaitostyömaan suurin urakka eli 12 kilometrin mittaisen alakanavan rakentaminen. Ensimmäinen työvaihe oli työpatojen rakentaminen, jotta saataisiin alueita kuiville irtomaan poistamista varten. Sen jälkeen päästiin käsiksi itse kallionlouhintaan, jota oli edessä yli neljän miljoonan kuutiometrin verran. Räjäytyskentät olivat laajoja, useiden tuhansien kuutiometrien suuruisia. Näin voimakkaiden räjäytysten ollessa kyseessä ei kenttiä voitu peittää ympäristön suojaamiseksi, vaan ympäristöstä oli siirrettävä pois kaikki vahingoittuva materiaali. Utajärven kirkonkylää lähestyttäessä tulivat myös asukkaat loukkaantumisvaaraan, joten heille maksettiin paukkurahaa, eli toisin sanoen he suostuivat lähtemään suojaan, kun räjäytyksestä ilmoitettiin. Rakennusten ikkunat suojattiin laudoituksilla, mutta räjäytyksissä lentävät kivet saattoivat rikkoa kattoja, maaperän tärähdykset aiheuttaa muurien halkeamisia jne. Louhinnasta aiheutunut ryske ja jyrinä oli niin tiettävästi niin valtavaa, ettei edes sodan aikana ollut Utajärvellä koettu vastaavaa. Samanaikaisesti alakanavan rakennustöiden kanssa rakennettiin ripeällä tahdilla patoa ja koneasemaa. Utasen voimalaitos kytkettiin verkkoon marraskuussa Loppuvuodesta kanavassa tehtiin vielä lopputöitä, kuten poistettiin työpatojen jäännöksiä yms. Ympäristön siivous ja maisemanhoitotöitä tehtiin vielä vuosikymmenien ajan. Utasen voimalaitoksen rakentamisen sivussa oli liki huomaamatta syntynyt alakanavaan pieni Ala Utoksen voimalaitos, joka vaati vain vähän rakentamistöitä ja lienee siksi jäänyt mittavan kanavahankkeen varjoon. Utajärveen pohjoisen suunnasta laskevan Utosjoen tuomat vesimassat oli tarkoitus purkaa Utajärvestä alakanavaan sivupenkereen läpi rakennetun ylisyöksyaukon kautta. Kun Utajärven vedenpinta on 5 6 metriä ylempänä, päätettiin putous käyttää hyväksi ja ylisyöksyaukon tilalle rakennettiin segmentillä suljettava tulva aukko, koneasemarakennus sekä uittokouru Utosjoen uiton johtamiseksi alakanavaan. Syksyllä 1957 Ala Utoksen energiantuotanto alkoi. Ennen Utasen voimalaitoksen rakentamista Oulujoki Osakeyhtiö oli ollut Oulujokivarren alueella toivottu tulokas, joka toi mukanaan työpaikkoja, elinkeinojen vireytymistä ja verotuloja. Voimalaitosten rakentaminen oli yleensä aloitettu väliaikaisten rakentamislupien pohjalta, eikä lupien saannissa aiemmin ollutkaan esiintynyt ongelmia. Välit kuntiin ja alueen väestöön olivat pysyneet sopuisina, sillä vaikka rakentaminen oli tuonut tullessaan myös negatiivisia vaikutuksia, oli muutos koettu silti kokonaisuudessaan jokseenkin positiivisena. Utasen voimalaitoksen tilanne

7 oli kuitenkin toinen. Voimalaitosrakentamisen mukanaan tuomat muutokset koettiin negatiivisiksi, ja valtavat mittasuhteet saanut alakanavan rakentaminen vaikeutti ihmisten elämää vuosien ajan. Tilannetta eivät luonnollisestikaan parantaneet rakentamisesta aiheutuneet muutokset kirkonkylän maisemassa. Aiemmin Oulujoen rakentaminen oli toteutunut kutakuinkin koskitoimikunnan vuonna 1939 julkaiseman Oulujoen vesivoima selostuksen linjauksia mukaillen. Utasen voimalaitoksen tapauksessa mukaan tuli aikaisempiin suunnitelmiin sisältymätön alakanavan rakentaminen, joten varsin lyhyen ajan sisällä jouduttiin käymään neuvotteluja monien yksityisten maanomistajien, seurakunnan ja kunnan kanssa. Neuvottelut ja kaupankäynnit eivät sujuneet aina sopuisasti ja tulehduttivat osaltaan asianosaisten välejä. Myös vesioikeudelliset katselmuskokoukset olivat toraisia. Yleinen mielipide Oulujoen valjastamisesta oli muuttunut pikkuhiljaa luvun lopun äärimmäisen tukalasta energiatilanteesta oli päästy yli niin, että Nuojuan voimalaitoksen valmistuessa 1950 luvun puolivälissä oli jälkeenjääneisyys energiantuotannossa saatu kurottua kiinni ja välitön sähköpula oli poistettu. Myös energia alan sisällä alkoi vesivoima arveluttaa, kun öljyn reaalihinta putosi jatkuvasti ja öljyvoiman rakentamisen katsottiin koituvan vesivoiman rakentamista edullisemmaksi. Sähköenergian tuotantoa alettiin pitää suuryhtiöiden liiketoimintana, ei enää niinkään kansallisena pelastajana. Ajallisesti Utasen rakentamisen kanssa sattui yhteen myös merkittävä alueliitos, kun Utajärven asukkaan kunnasta irrotettiin noin asukkaan Niskan kylän alue ja liitettiin vuoden 1954 alusta lähtien Säräisniemeen, josta muodostui näin Vaalan kunta. Aluesiirrossa Utajärvi menetti kaksi voimalaitostaan, Jylhämän ja Nuojuan, ja niin ikään niistä kertyvät verotulot. Paikkakunnalla alkoi liikkua huhuja, joiden mukaan Oulujoki Oy olisi ollut ajamassa alueliitoksen toteutumista. Vaikka väitteillä ei ollutkaan perää, lisäsivät ne väestön tuohtumusta yhtiötä kohtaan. Oulujoen rakentaminen oli Utasen voimalaitoksen jälkeen päättynyt, ja joen mahtavat kosket oli valjastettu jauhamaan sähköä. Rakentamisen päättäjäisjuhlaa vietettiin Pyhäkoskella. Juhlaan saapui runsaasti kutsuvieraita sekä Oulujoen alueelta että muualta maasta; myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli paikalla. (Oulujoen voimalaitosrakentaminen, Kirjastovirma.) Voimalaitosrakennuksia pidetään edelleenkin sekä toiminnallisesti että rakenteellisesti onnistuneina. Aarne Ervi suunnitteli useita voimalaitosalueita, ja oli rohkea suunnittelija, jolla oli myös kohtuullisen suuret valtuudet voimalaitosalueita ja rakennelmia suunniteltaessa.

8 Rakennukset olivat aikanaan hyvin moderneja, mutta niissä käytettiin myös paikallisia materiaaleja. Oulujoen voimalaitoksilla on ollut seudulle suuri taloudellinen ja kulttuurihistoriallinen merkitys. Alueiden muodostama kokonaisuus on arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi ja sen suojelua ja säilymistä pidetään erittäin tärkeänä. (Pohjois Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävän kohteet I, Pohjois Pohjanmaan seutukaavaliitto ) Ervin voimalaitosarkkitehtuurista kiinnostunut voi löytää Ympäristökeskuksen nettisivuilta kattavan Ervi Oulujoella sivuston ( jossa on paljon tietoa Aarne Ervin työstä Oulujoella, videoklippejä elokuvasta Pohjolan helmi (Kari Mankinen) sekä laaja kirjallisuuslista aiheeseen liittyen. Oulujoen voimalaitokset tuottivat sähköä vuonna 1957 yli kaksi miljardia kilowattituntia vuodessa, neljäsosan koko Suomen sähköntuotannosta. Oulujoen valjastamisen voidaankin katsoa olleen varsin keskeisessä asemassa Suomen selviämisessä sodanjälkeisestä sähköpulasta. Voimalaitosrakentaminen toi lisäksi tullessaan työllistävän vaikutuksen, ja jokivarren kuntien väkiluku kääntyi jyrkkään nousuun, kun avautuvat työmaat saivat aikaiseksi muuttoliikkeen lähes kaikkialta Suomesta. Työpaikkoja syntyi tuolloin paitsi rakennustyömaille, myös niiden vaikutuksesta kehittyneille palveluelinkeinojen ja liikenteen aloille. Mainittakoon kuitenkin, että rakennusaikana tuhansia työpaikkoja tarjonneiden voimalaitosten merkitys työllistäjänä hiipui vähitellen. Saavutetuista hyödyistä huolimatta paljon kuitenkin myös menetettiin iäksi. Voimalaitosrakentaminen muutti täysin Oulujokivarren turmeltumattoman luonnonmaiseman radikaaleinta muutos oli Utajärvellä ja sen yhteydessä hävitettiin liki kokonaan komeat kosket, joissa ikiaikainen Oulujoen lohi oli lisääntynyt ja kutenut. (Oulujoen voimalaitosrakentaminen, Kirjastovirma.) Oulujoen kosket taltutettiin sotien jälkeen sähkövoiman käyttöön. Jokeen rakennettiin kuusi voimalaitosta, jotka olivat Jylhämä, Nuojua, Utanen, Pälli, Pyhäkoski ja Montta. Työ oli valtava, eikä Suomessa ollut niin valtavia koneita kuin mitä olisi tarvittu. Niinpä Oulujoki Oy tuotatti Amerikasta Marionin. Se jouduttiin tuomaan osina ja koottiin Suomessa. Marion oli kunnioitusta herättävän suuri, ison kerrostalon koskuinen. Sen puomi oli 64 metriä pitkä ja puomin päässä oleva kauha painoi 16 tonnia. Siihen mahtui maata kerrallaan 8 kuutiota. Kun Marion oli Pappilansaaren luona kaivamassa, se upposi syvälle. Yli Utokselta ajettiin rekka autoilla tukkipuukuormia, jotta se saatiin ylös.

9 Marion oli yhtiön palveluksessa 20 vuotta. Kun se sitten siirrettiin Emäjoelle, tarvittiin 48 junavaunua kuljettamaan sen osat. Loppuun kuluneena kaivuri tuotiin Sotkalle Määtänsaaren kohdalle etelärannalle. Siellä se ruostui ja myöhemmin myytiin rautaromuksi Ruotsiin. (Juntunen, I. Utajärvi kotiseutuni. Utajärven kunnan arkisto.)