PARASTA SUOMELLE. TEKin koulutuspoliittinen ohjelma YKSILÖN VASTUU OMASTA KEHITTYMISESTÄÄN TYÖELÄMÄN JA YLIOPISTON YHTEISTYÖN TIIVISTÄMINEN

Transkriptio

1 YKSILÖN VASTUU OMASTA KEHITTYMISESTÄÄN TYÖELÄMÄN JA YLIOPISTON YHTEISTYÖN TIIVISTÄMINEN HUIPPULAADUKAS OPISKELU JA TUTKIMUS OPPIMISEN ILO JA HALU YLIOPISTOJEN RESURSSIEN PARANTAMINEN PARASTA SUOMELLE TEKin koulutuspoliittinen ohjelma

2 Tiivistelmä MAAILMAN PARHAAT TEKNIIKAN AKATEEMISET RAKENTAVAT SUOMEEN KESTÄVÄÄ HYVINVOINTIA Suomi on menestynyt panostamalla osaamiseen, uusien teknologioiden kehittämiseen ja niihin perustuvaan vientiin. Globalisoituvassa maailmassa kaikki muutkin valtiot yrittävät nostaa osaamistasoaan ja kilpailla osaamisellaan. Jotta menestymme myös tulevaisuudessa, meidän on nostettava osaamistasoamme, lisättävä yhteistyötä ja panostettava osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Kun maailmanlaajuisesti arvostetut tekniikan akateemiset ovat tyytyväisiä työuriinsa, työelämään ja yhteiskuntaan, he tuottavat yhteiskunnan tarvitsemaa osaamista, tutkimusta ja innovaatioita. Seuraavilla toimenpiteillä varmistamme osaajiemme ja kilpailukykymme säilymisen. TEKNIIKAN YLIOPISTOJEN RESURSSIT NOSTETAAN EU:N KÄRKISIJOILLE Kansainvälisesti korkeatasoisissa ulkomaisissa yliopistoissa resursseista selvästi yli puolet, joissakin jopa 80 prosenttia, tulee suoraan valtiolta. Myös Suomessa tekniikan yliopistojen julkista rahoitusta on lisättävä. Jotta tekniikan yliopistojen resurssit ovat tulevaisuudessa EU-maiden parhaiden tekniikan yliopistojen tasolla, yliopistojen rahoituspohjaa on lisäksi laajennettava. Keinoja siihen ovat maksullisten koulutuspalveluiden kehittäminen, yritysyhteistyö ja kansainvälinen tutkimusrahoitus. OPPIMISEN ILO JA HALU SYNTYY KOULUISSA Jokaisella koulutusasteella oppijoilla on oltava oikeus parhaaseen mahdolliseen opetukseen. Perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa on vahvistettava matemaattis-luonnontieteellisten aineiden osaamista. Opetuksen tulee olla innostavaa ja yhteydessä arkeen. Suomen kouluihin ja tietoverkkoihin on kehitettävä maailman edistyksellisimmät oppimisympäristöt. Tieto- ja viestintäteknologian ymmärrys on avaintaito, jota tarvitaan myös työkaluna muiden oppiaineiden opetuksessa. JOKAINEN OTTAA VASTUUTA OMASTA KEHITTYMISESTÄÄN Osaaminen on paras työttömyysturva, ja omaa osaamista on kehitettävä läpi koko työuran. Pohja itsensä kehittämiselle ja oppimishalulle syntyy jo nuoruudessa. Tavoitteena on, että tekniikan akateemisilla on mahdollisuus kehittää jatkuvasti osaamistaan työtehtävissään. Työnantajien on otettava taloudellista vastuuta työvoimansa osaamisen kehittämisestä. Lisäksi odotamme, että tekniikan akateemiset käyttävät suomalaisesta työvoimasta eniten omaa aikaa ja rahaa osaamisen kehittämiseen. Tulevaisuudessa jokainen tekniikan ammattilainen suorittaa säännöllisesti erikoistumiskoulutuksen tai sitä vastaavan laajan opintokokonaisuuden. Myös henkilökohtaiset koulutustilit ovat jokaisen käytössä. Tilien rahoitus jakautuu yksilön, työnantajan ja yhteiskunnan välillä. TYÖELÄMÄN JA YLIOPISTOJEN YHTEISTYÖTÄ TIIVISTETÄÄN Opiskelun ja työn yhdistäminen tulee nähdä mahdollisuutena. Tekniikan alalla työelämä alkaa ennen valmistumista, ja työssä käynnillä on merkittävä vaikutus osaamiseen, opiskelumotivaatioon sekä valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen. Tavoitteena on, että työelämässä opittua asiaa ei tarvitse opiskella uudelleen yliopistossa, vaan se hyväksytään osaksi opintoja. Tohtorikoulutus tulee toteuttaa kiinteässä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa, mikä tuottaa korkeaa osaamista ja menestystuotteita. TEKNIIKAN ALAN OPISKELUN JA TUTKIMUKSEN ON OLTAVA HUIPPULAADUKASTA Tulevaisuuden yliopistoissa on käytössä monipuolisesti innostavia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä. Ne tukevat yhteisöllistä oppimista ja kansainvälisyyttä, edistävät syväoppimista ja kannustavat omaehtoiseen opiskeluun. Tekniikan opinnot kehittävät jokaisen opiskelijan itsetuntemusta ja vastuuta elinympäristöstämme. Jatkossa jokaisella tekniikan yliopistoissa päätoimisesti opetustehtäviä hoitavalla on osaamista yliopistopedagogiikassa. Tutkijoita motivoivat uramallit ja nykyaikainen tutkimusympäristö edistävät sitä, että tekniikan alalla tehdään jatkossakin kansainvälisesti korkealaatuista tutkimusta. 2 3

3 Sisällys Maailman parhaat tekniikan akateemiset rakentavat Suomeen kestävää hyvinvointia 2 Jokainen ottaa vastuuta omasta kehittymisestään 2 Työelämän ja yliopistojen yhteistyötä tiivistetään 2 Tekniikan alan opiskelun ja tutkimuksen on oltava huippulaadukasta 2 Tekniikan yliopistojen resurssit nostetaan EU:n kärkisijoille 3 Oppimisen ilo ja halu syntyy kouluissa 3 Suomalaiset ovat tekniikan ja ammatillisen osaamisen kärkikansa 7 Koulutusjärjestelmä on enemmän kuin osiensa summa 8 Maailman osaavin kansa Oppimisympäristöt 8 Opettajilla suuri vastuu 9 Osaamistarpeet ennakoitava 9 Parannetaan maailman parasta peruskoulua 10 Kaikki mukaan ja lahjakkuudet huomioon 10 Murretaan oppiaineiden rajat 10 Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opetus 11 Oppilaanohjaus 11 Aika ennen korkeakoulua osaamisen syventämistä ja tulevaisuuden valintoja 12 Lukio valmistaa korkeakouluopintoihin 12 Kaikille nuorille toisen asteen tutkinto 13 Oppilaanohjaus lukioissa 13 Maailmanennätyksiä ja Suomen ennätyksiä laaja korkeakoulujärjestelmä tarjoaa vaihtoehtoja 14 Yhdessä erilaiset suomalainen korkeakoulujärjestelmä 14 Korkeakoulutuksen rahoitus 14 Korkeakoulutuksen maksullisuus 16 Koulutusvienti tulevaisuuden alaksi 16 Monenlaisia tutkintoja 17 Opiskelun edellytykset 17 Tekniikan yliopistot 19 Sidosryhmäyhteistyö tekniikan yliopistokoulutuksen kehittämisessä 19 Tekniikan alan yliopistojen profiloituminen ja rakenteellinen kehittäminen 19 Hakeutuminen tekniikan alalle 20 Tekniikan yliopistotutkinnot 20 Opetuksen kehittäminen 21 Verkkoympäristöstä lisäarvoa opetukseen 22 Yliopistot ja yritykset yhteistyöstä kumppanuuteen 22 Laadunarviointi tekniikan yliopistoissa 23 Kansainväliset tekniikan yliopistot 23 Tekniikan tutkimus ja tohtorikoulutus 25 Tohtorikoulutus 25 Tenure track ja opetus 26 Tutkimuksen infrastruktuuri 27 Osaamisen kehittäminen ja täydennyskoulutus 28 Osaaminen on yksilön paras vakuutus 28 Työnantajille vastuuta ja koulutusvaltuutettu tueksi 28 Koulutusta tarjoavien on tehtävä laajaa yhteistyötä 29 Tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunta vaatii osaamisen jatkuvaa kehittämistä 29 Sidosryhmäyhteistyö tekniikan akateemisten täydennyskoulutuksen kehittämisessä 29 Koulutustilit käyttöön 29 Erikoistumiskoulutukset toteutettava

4 Johdanto SUOMALAISET OVAT TEKNIIKAN JA AMMATILLISEN OSAAMISEN KÄRKIKANSA Tämä ohjelma on jatkoa TEKin strategialle ja sen visiolle vuoteen 2020: Maailmanlaajuisesti arvostetut tekniikan akateemiset ovat tyytyväisiä työuriinsa, työelämään ja kestävän hyvinvoinnin yhteiskuntaan. Koulutuspolitiikalla vastataan erityisesti siihen, että: suomalaiset ovat tekniikan ja ammatillisen osaamisen kärkikansa. Tavoitetila on, että: tekniikan ala on vetovoimainen nuorten keskuudessa. Maailmanlaajuisesti arvostettu suomalainen tekniikan korkeakoulutus tuottaa yhteiskunnan tarvitsemaa osaamista, tutkimusta ja innovaatioita ihmisten ja ympäristön hyväksi. Tekniikan akateemiset ovat elinikäisiä osaajia. Tavoitetilan toteuttamiseksi: TEK vaikuttaa korkeaa teknologista osaamista tuottavan koulutusjärjestelmän kehittämiseen esiopetuksesta täydennyskoulutukseen. TEKillä on ainutlaatuista asiantuntemusta ja parhaat verkostot tekniikan korkeakoulutuksen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen edistäen tekniikan akateemisten työmarkkina-arvoa, työhyvinvointia ja kestävää hyvinvointiyhteiskuntaa. TEK on tunnustettu toimija ja kiinnostava kumppani koulutusjärjestelmän ja työvoiman osaamisen kehittämisessä erityisesti korkean teknologisen osaamisen näkökulmasta. TAVOITTEIKSI STRATEGIASSA ON ASETETTU: C1 Tekniikan yliopistojen resurssit ovat EU-maiden parhaiden tekniikan yliopistojen tasolla. C2 Tekniikan alan opinnot aloittavien osaaminen vastaa vaatimuksia. C3 C4 Tekniikan yliopistoista vastavalmistuneet työllistyvät hyvin vaativuudeltaan koulutusta vastaaviin tehtäviin. Työvoiman osaamisen kehittämiseen vaikuttavat järjestelmät ja asenteet kehittyvät edistäen tekniikan akateemisten osaamista. 7

5 KOULUTUSJÄRJESTELMÄ ON ENEMMÄN KUIN OSIENSA SUMMA Suomalaista koulutusjärjestelmää pidetään yhtenä maailman parhaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö parannettavaa olisi. Koulutusjärjestelmää ei voida arvioida vain yhtä sen tasoa katsomalla. Järjestelmä on kokonaisuus, jossa yhdelle asteelle tehdyt muutokset kertautuvat muilla asteilla. Myös ympärillä tapahtuvat muutokset vaikuttavat siihen, miten koulutusjärjestelmä toimii ja minkälaisia tuloksia sen avulla saadaan. Koulutus ei ole vain keino tuottaa osaavaa työvoimaa ja talouskasvua. Tavoitteena on yhteiskunnan kehittäminen paremmaksi ja kansalaisten sivistäminen. Koulutus antaa välineitä kehittää itseään ja osallistua koko yhteiskunnan kehittämiseen. Globalisoituvassa maailmassa kaikki valtiot yrittävät nostaa osaamistasoaan ja haluavat kilpailla osaamisella. Suomalaisen koulutusjärjestelmän lähtökohtana tulee olla, että korkealaatuinen koulutus luo pohjan yhteiskunnan inhimilliselle ja kestävälle kasvulle. Tämä mahdollistaa hyvinvointimme kehittämisen. MAAILMAN OSAAVIN KANSA 2020 Suomalainen innovaatioympäristö halutaan nostaa maailman parhaaksi ja Suomen kansa maailman osaavimmaksi vuoteen 2020 mennessä. Tämä asettaa haasteita perusopetuksen, korkeakoulutuksen ja aikuiskoulutuksen kehittämiselle. On tärkeää jakaa osaamista ja yhteisön oppimiskykyä nykyistä enemmän, jotta yksilöt voivat entistä paremmin hyödyntää ja kehittää osaamistaan. Koulutuksen tavoitteiden saavuttamiseksi lasten ja nuorten oppimisen ilo ja oppimishalun herättäminen on tärkeää. Suomessa on vuonna 2020 maailman paras oppimisympäristö esiopetuksesta täydennyskoulutukseen. Kansalaiset sitoutuvat oman osaamisensa kehittämiseen. Suomesta sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen kärkimaan. Esimerkiksi energiaratkaisut, jätehuolto, liikenneinfrastruktuuri ja terveysteknologian ratkaisut vaikuttavat oman hyvinvointimme laatuun ja tarjoavat samalla ratkaisuja globaaleihin kysymyksiin. OECD:n 1 mukaan Suomi käyttää koulutukseen vuosittain Yhdysvaltain dollaria opiskelijaa kohden kaikilla koulutusasteilla. Tällä investoinnilla olemme OECD-maiden keskiarvon yläpuolella, mutta jäämme selkeästi jälkeen muista Pohjoismaista (pl. Islanti), jotka käyttävät kaikki yli dollaria ja Norja jopa dollaria. Suomi investoi koulutukseen vähintään yhtä paljon kuin muut Pohjoismaat. OPPIMISYMPÄRISTÖT Oppimisympäristöt muuttuvat niin verkko-opetuksen kuin pelillisten opetusohjelmistojen kehittämistyön myötä. Jo nyt on mahdollista opiskella verkossa maailman huippuyliopistojen kursseja erilaisten MOOC-ratkaisujen (Massive Open Online Course) kautta. Näitä MOOCeja tarjoavat monet yliopistoverkostot, joissa on mukana maailman johtavia tutkimusyliopistoja. Kurssien sisältö on usein sama kuin kyseisten yliopistojen muu opetus. Teknologian kehittyessä myös MOOCien sosiaaliset ominaisuudet paranevat, mikä tuo haasteita perinteiselle lähiopetukselle. Verkko-opetus ja sen integroiminen perinteiseen opetukseen sekä tietoverkon kasvavat sosiaaliset verkostot t voivat muuttaa perinteistä yliopistokäsitystä. On mietittävä uudelleen, mikä on se yliopistoyhteisö, joka jakaa osaamistaan yhdessä ja luo sosiaalisen verkoston kampuksella. Suomalaiset yliopistot ovat mukana merkittävimmissä kansainvälisissä MOOCverkostoissa. Näin yliopistot pystyvät tarjoamaan rajatuilla aihealueilla maailman parasta tutkimukseen pohjautuvaa opetusta. Verkostojen avulla yliopistot saavat myös käyttöönsä maailman parasta opetusta. Yliopistoyhteisön rooli vahvistuu ja opetuksen yhteys tutkimukseen tiivistyy, kun yliopistot kehittävät perinteistä opetustaan. Tiedeyhteisö avautuu entistä enemmän myös perusopiskelijoille, jolloin koko yliopistoyhteisö luo uutta osaamista. OPETTAJILLA SUURI VASTUU Pätevien ja kunnianhimoisten opettajien rooli on merkittävä kaikilla koulutusasteilla. Oppijoilla on oltava oikeus parhaaseen mahdolliseen opetukseen joka asteella. Osaamisen lisäksi oleellisia ovat ne asenteet, joita opettaja välittää. Opettajakoulutuksessa hankitut työkalut antavat opettajille keinoja tuottaa oppimisen iloa, jota tarvitaan hyvien oppimistulosten saavuttamiseen. Opettajien kouluttaminen vähintään maisteritasolle on suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus. Tämä mahdollistaa opettajien laajan autonomian opetustyössä. Opettajakoulutusta on kehitetty siten, että tietoja viestintäteknologian tulo opetussuunnitelmiin otetaan huomioon. Tekniikan korkeakoulut tarjoavat opettajille täydennyskoulutusta tieto- ja viestintäteknologian osaamisen kehittämiseksi. Yliopisto-opetuksen pedagogiikkaa ja opetuksen johtamista kehitettäessä otetaan huomioon muilta koulutusasteilta saadut hyvät kokemukset. OSAAMISTARPEET ENNAKOITAVA Perinteisesti ennakointi jaetaan määrälliseen ja laadulliseen. Näistä määrälliseen ennakointiin kiinnitetään enemmän huomiota, vaikka laadullinen ennakointi vaikuttaa enemmän lopputulokseen. Kun koulutuksen järjestäjien ja alan muiden toimijoiden yhteistyö laadullisessa ennakoinnissa on luontevaa ja jokapäiväistä, koulutusta voidaan muokataan vastaamaan paremmin tulevaisuuden osaamistarpeita. Korkeakouluilla on päävastuu omien koulutusalojensa ennakoinnista. Tarvittavan tiedon keräämisessä ja tulkinnassa on apuna laaja verkosto työelämän toimijoita. Korkea teknologinen osaaminen ja sen poikkitieteellinen hyödyntäminen on luonut 1 Education at a Glance 2012 (OECD indicators) 8 9

6 varten jokaisessa koulussa on opettajia, joilla on tieto- ja viestintäteknologian erityisosaamista. ovat opiskelutaidot, työelämä ja jatkokoulutus. Tärkeää on, että opinto-ohjaaja tuntee monipuolisesti työelämää ja eri ammattialoja. PARANNETAAN MAAILMAN PARASTA PERUSKOULUA Suomalainen peruskoulu on PISA-tutkimusten valossa todettu yhdeksi maailman parhaista Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kehitettävää olisi. Viimeisimmät tutkimustulokset 2 osoittavat esimerkiksi, että peruskoulun päättävien matematiikan taidot ovat heikentyneet kaikilla osa-alueilla. Peruskoulu on suomalaisten osaamisen kivijalka. Peruskoulumme ja sitä edeltävän esiopetuksen puutteet kertautuvat seuraavilla koulutusasteilla. Emme voi jäädä juhlimaan vanhoja menestyksiä, vaan on peruskoulua on uudistettava rohkeasti vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. TEKin näkökulmasta olennaista perusopetuksen ja lukiokoulutuksen kehittämisessä on huolehtia siitä, että tekniikan yliopisto-opinnot aloittavilla on opinnoissa tarvittavat tiedot ja taidot. TEK toimii laajassa sidosryhmäyhteistyössä matemaattis-luonnontieteellisten aineiden osaamisen vahvistamiseksi. Opetusta kehitetään yksilöllisemmäksi. Kaikille lapsille asetetaan omia henkilökohtaisia osaamistavoitteita yhdessä huoltajien kanssa. Tavoitteissa otetaan huomioon, että taidot kehittyvät eri tahtia ja lahjakkuuksia löytyy eri aloilta. Alusta lähtien kiinnitetään erityistä huomiota lasten opiskeluteknisten valmiuksien vahvistamiseen. Niistä hyötyvät niin edistyneet kuin tukea tarvitsevat oppilaat. Tukiopetukseen ja muuhun eriytettyyn opetukseen varataan riittävästi resursseja, jotta jokainen lapsi saavuttaa tavoitellut valmiudet sekä nopeasti edistyneille voidaan tarjota riittävästi haasteita. Opettajille tarjotaan pedagogista koulutusta ja työkaluja sekä riittävät resurssit, jotta he pystyvät eriyttämään opetusta kaikenlaisille oppijoille. Muutosten toteuttamiseksi ja toiminnan vakiinnuttamiseksi vahvistetaan opettajien osaamisen jakamista. MATEMAATTIS-LUONNONTIETEELLISTEN AINEIDEN OPETUS Matemaattis-luonnontieteelliset aineet ovat osa yleissivistystä. Suomessa matematiikan osaaminen on heikentynyt hälyttävästi. On merkkejä, että oppilaiden motivaatio matemaattisiin aineisiin ei ole aina paras mahdollinen 4. Kiinnostusta voitaisiin lisätä tekemällä oppilaille konkreettisemmin näkyväksi, miten matemaattis-luonnontieteelliset taidot näkyvät arjessamme. Tieto- ja viestintäteknologian hallitseminen on yksi nyky-yhteiskunnan perustaidoista. Tätä ei ole Suomessa vielä täysin sisäistetty. Esimerkiksi Virossa on päätetty, että jatkossa jokaiselle lapselle opetetaan muun muassa ohjelmointia. Matemaattis-luonnontieteellisiä aineita opetetaan ilmiöpohjaisesti ja kokeellisesti, niin että matematiikka ja luonnontieteen ilmiöt sidotaan jokapäiväiseen elämään. Tätä tuetaan opettajien täydennyskoulutuksella. Tieto- ja viestintäteknologian osaaminen on avaintaito, joka vahvistaa oppilaan ymmärrystä sekä kykyä käyttää ja soveltaa tietoteknisiä sovelluksia. Samalla se toimii työkaluna muiden oppiaineiden opetuksessa. Ohjelmoinnin perustaidot sisällytetään osaamistavoitteisiin. Kaikki opinto-ohjaajat ovat perillä tekniikan ammateista ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden tärkeydestä jatko-opintojen kannalta. KAIKKI MUKAAN JA LAHJAKKUUDET HUOMIOON Suomalaisen peruskoulun erityisenä vahvuutena on pidetty sitä, että heikoimmin pärjäävät ovat menestyneet paremmin kuin missään muussa maassa. Uusimpien PISA-tulosten 3 mukaan tämä etumatka on kuitenkin pienentynyt. Tukemalla kaikkien niin heikoimpien, parhaimpien kuin muidenkin osaamisen kehittymistä voimme varmistaa sen, että jatkossakin suomalainen peruskoulu on maailman paras. Tasa-arvon tavoitteesta pidetään kiinni. Jokaisella peruskoulun päättävällä on valmiudet jatkaa opintojaan. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikilla nuorilla on tieto- ja viestintätekniikan perustaidot. MURRETAAN OPPIAINEIDEN RAJAT Keskustelussa peruskoulun uudistamisesta oppiaineiden tuntimäärät saavat usein suhteettoman suuren huomion; Kiistellään siitä, mikä oppiaine on kaikkein tärkein. Peruskoulun todelliseen kehittämiseen voimme päästä vain murtamalla ennakkoluulottomasti oppiaineiden rajoja. Työelämässä ongelmia ei ratkaista vain yhden oppiaineen tiedoilla. Tämän pitää näkyä myös peruskoulussa. Se auttaa tulevaisuuden osaajiamme ymmärtämään, että monipuolista osaamista tarvitaan. Aineenopettajat toimivat monipuolisesti yhteistyössä keskenään. Oppiaineiden rajat ylittävä opetus ei ole ylimääräinen lisä, vaan sitä sovelletaan kaikkien oppiaineiden ydinalueilla. Ongelmanratkaisukykyä kehitetään hyödyntäen tietotekniikan mahdollisuuksia. Ongelmien paloittelua pienempiin ja helpommin ratkaistaviin osiin voidaan harjoitella esimerkiksi opettamalla ohjelmointia. Koulun ja lähiympäristön yritysten yhteistyöllä arjen todellisuus tuodaan mukaan opetukseen, jolloin opittavan asian merkitys on helpompi oivaltaa ja mieltää opittavat ilmiöt osaksi isompaa kokonaisuutta. Tämä lisää lasten motivaatiota ymmärtää ja oppia lisää. OPPILAANOHJAUS Oppilaanohjaus perusopetuksessa toteutetaan yleensä kolmen viimeisen vuoden aikana (7.-9. luokilla) ja tätä opetusta antaa opinto-ohjaaja, joka on oppilaanohjaukseen erikoistunut opettaja. Aiheita oppilaanohjauksessa 2 Hyödyllinen pakkolasku Matematiikan oppimistulokset peruskoulun päättövaiheessa 2012 ( 3 PISA 2009 ( Kaikissa oppiaineissa käytetään hyödyksi tietoja viestintäteknologian mahdollisuudet. Tätä 4 Hyödyllinen pakkolasku Matematiikan oppimistulokset peruskoulun päättövaiheessa

7 KAIKILLE NUORILLE TOISEN ASTEEN TUTKINTO pääsymahdollisuuksiin eri korkeakouluihin ja sitä myötä ammatteihin. AIKA ENNEN KORKEAKOULUA OSAAMISEN SYVENTÄMISTÄ JA TULEVAISUUDEN VALINTOJA Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä yhdeksänvuotista peruskoulua seuraa toisen asteen koulutus, joka täysimittaisena on kolmivuotinen. Peruskoulun päättävistä noin prosenttia aloittaa toisella asteella tutkintoon johtavan koulutuksen. Toisen asteen koulutus jakautuu ammatilliseen ja yleissivistävään koulutukseen eli lukioon. Opiskelija voi halutessaan sisällyttää tutkintoonsa opintoja molemmista koulutusmuodoista. Ne myös antavat samanlaisen kelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Toisen asteen yhteistyötä tehdään siten, että se lähtee molempien koulutusmuotojen yhteisistä tarpeista. Nuori voi suorittaa joustavasti henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa mukaisia opintoja sekä ammatilliselta että yleissivistävältä linjalta. LUKIO VALMISTAA KORKEAKOULUOPINTOIHIN Lukiokoulutuksen oleellinen tehtävä on luoda vankka yleissivistys ja valmiudet korkeakouluopintoihin. Matematiikan ja luonnontieteellisten ilmiöiden tuntemus on oleellinen osa yleissivistystä. Vuonna 2013 pitkän matematiikan suoritti ylioppilaskirjoituksissa oppilasta 6. Samaan aikaan tavoitteellinen aloituspaikkatarve nuorten ikäluokasta luonnontieteellisellä sekä tekniikan ja liikenteen alalla korkeakouluissa oli Matematiikan osaajia ei siten riitä edes näiden kahden pitkää matematiikkaa edellyttävän alan tarpeisiin. Monesti pitkää matematiikkaa ei valita, koska sitä pidetään liian vaikeana tai epäillään, ettei siinä pärjätä. Näin nuori voi sulkea itseltään pois kiinnostavia jatko-opintopaikkoja. Onkin tärkeää, että kaikki lukiolaiset voisivat ennakkoluulottomasti osallistua pitkän matematiikan opetukseen heti opintojen alussa. Lukion alussa on kaikille yhteinen matemaattisluonnontieteellisten aineiden johdantokurssi. Kurssilla kehitetään ongelmanratkaisutaitoja. Tämän lisäksi tavoitteena on lisätä näiden aineiden suosiota kertomalla niiden yhteydestä työelämään ja eri ammatteihin. Kaikkien opiskelijoiden matematiikan soveltamisen osaamista mitataan ylioppilaskirjoituksissa. Ylioppilaskirjoitukset voi suorittaa siten, että ne mittaavat soveltuvuutta tekniikan alalle. Nyky-yhteiskunnassa ei pärjää pelkällä peruskoulututkinnolla, joten jokaisen nuoren on suoritettava vähintään toisen asteen tutkinto. On kuitenkin paljon nuoria, joilla ei ole edellytyksiä opiskella nykymuotoisessa lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa. Tämän vuoksi on kehitetty erilaisia malleja, joiden avulla kaikki voivat opiskella itselleen ammatin. Toisen asteen tutkinnon suorittamiseen tulisi olla kaikkien oikeus. Pieni mutta merkitsevä osa nuorista ei pysty tekemään tarpeeksi vastuullisia ratkaisuja. 3-7 prosenttia nuorista ei siirry toisen asteen koulutukseen 8. Tilastojen mukaan vuotiaista 16,5 prosenttia jää perusasteen tutkinnon varaan ja heistä vain muutama prosentti suorittaa myöhemmin vähintään toisen asteen tutkinnon. Perusasteen varaan jäävien miesten keskimääräinen työura on kuusi vuotta ja naisten kymmenen vuotta lyhyempi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneiden 9. Jokainen nuori suorittaa toisen asteen tutkinnon. Tarjolla on laaja joukko työvaltaisia koulutusmuotoja, joista nuori voi räätälöidä oman koulutuskokonaisuutensa. OPPILAANOHJAUS LUKIOISSA Tekniikan korkeakoulutuksen kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni kykenevä opiskelee lukiossa laajasti ja motivoituneena matemaattis-luonnontieteellisiä aineita. Lukiota aloittavilla voi olla vääriä käsityksiä siitä, mille kaikille aloille esimerkiksi pitkän matematiikan osaamista tarvitaan, kun sinne hakeudutaan. Tämä saattaa johtaa vääriin opintovalintoihin. Aloituksen jälkeen oppilaanohjauksessa tärkeää on antaa oikea kuva siitä, mitä eri korkeakoulualojen opetus on ja mihin ammatteihin niistä valmistutaan. Monesti ratkaisevan sysäyksen hieman tavallisuudesta poikkeavalle alalle voi antaa opinto-ohjaaja tai joku muu opettaja. Myös lukioiden työelämäyhteyttä on vahvistettava, jotta lukiolaiset pääsevät tutustumaan niihin työtehtäviin, joissa he saattavat toimia tulevaisuudessa. Lukion alussa kaikille opiskelijoille selvitetään, miten erilaiset oppiainevalinnat vaikuttavat TEK kumppaneineen työskentelee yhdessä lukioiden opinto-ohjaajien kanssa, jotta oppilaat näkevät tekniikan alan mahdollisuudet ja mielenkiintoiset työtehtävät. Lukiokoulutukseen sisällytetään työelämäjaksoja, joilla tutustutaan ammatteihin, joihin korkeakouluista valmistutaan. 5 Ehdotus valtioneuvoston strategiaksi koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi (OKM: 2012:28) ( Julkaisut/2012/liitteet/tr28.pdf?lang=fi) 6 Ylioppilastutkintolautakunta 7 Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen 2025 ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle 2016 (OKM: 2011:16) 8 Ehdotus valtioneuvoston strategiasta koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi 9 Tilastokeskus 12 13

8 MAAILMANENNÄTYKSIÄ JA SUOMEN ENNÄTYKSIÄ LAAJA KORKEAKOULUJÄRJESTELMÄ TARJOAA VAIHTOEHTOJA Suomen korkeakoulujärjestelmä kattaa ylintä opetusta ja tutkimusta tekevät yliopistot sekä ammatillisesti suuntautunutta korkeakoulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut. Yliopistoja on maassamme 15 ja ammattikorkeakouluja YHDESSÄ ERILAISET SUOMALAINEN KORKEAKOULUJÄRJESTELMÄ Suomalainen korkeakoulujärjestelmä pohjautuu duaalimalliin, jossa yliopistot tekevät tutkimusta ja tarjoavat alansa ylintä koulutusta ja ammattikorkeakoulut tarjoavat korkeakoulutusta sekä siihen liittyvää työelämää kehittävää TKI-toimintaa. Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen myötä yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat paikoitellen lisänneet yhteistyötä. Sitä on tehty esimerkiksi sijoittumalla yhteiselle kampukselle ja tarjoamalla tukipalveluja yhdessä. Korkeakoulujärjestelmää kehitetään kokonaisuutena ottaen huomioon kummankin sektorin erityispiirteet. Lainsäädäntö mahdollistaa korkeakoulukonsortioiden toteuttamisen, jossa yliopisto ja ammattikorkeakoulu toimivat saman hallinnon alla ilman päällekkäistä byrokratiaa. KORKEAKOULUTUKSEN RAHOITUS Suomessa käytetään korkeakoulutukseen ja niissä tehtävään tutkimukseen vuosittain USD opiskelijaa kohden 11, millä jäämme selkeästi jälkeen pohjoismaisista kumppaneistamme sekä esimerkiksi Hollannista ja Sveitsistä. Jos haluamme nostaa rahoituksen EU:n kärkimaan Ruotsin tasolle, meidän on lisättävä rahoitusta noin 20 prosenttia ja Sveitsin tapauksessa jopa 30 prosenttia. Suomi käyttää korkeakoulutukseen julkista rahaa 2,2 prosenttia bruttokansantuotteesta.. EU-maista tätä enemmän käyttää vain Tanska, jossa osuus on 2,4 prosenttia BKT:sta. Tekniikan yliopistokoulutusta antavien yksiköiden rahoitus vaihtelee merkittävästi eri maissa. Tutkimuksen mukaan vuosina Tanskan DTU:n rahoitus oli USD / FTE 12 opiskelijaa kohden ja Ruotsin KTH:n rahoitus USD. Paras suomalainen yliopisto oli Åbo Akademi, jonka rahoitus oli ja heikoin Vaasan yliopiston tekniikan koulutus, jonka rahoitus oli Suurimmista yksiköistä Aalto-yliopiston vastaava summa oli ja TTY:n Myös henkilöstöresursseissa suomalaiset tekniikan yliopistot ovat EU-tasoa jäljessä Abo Akademia lukuun ottamatta, jossa on 2,3 FTE opiskelijaa / akateeminen henkilöstö. Muilta osin kärjessä Euroopassa ovat DTU 3,3:n ja ETH 3,4:n suhteilla, ja näitä seuraa Aalto-yliopisto 4,0 suhteella. Tekniikan yliopistojen rahoitus opiskelijaa kohden on EU-maiden parhaiden tekniikan yliopistojen tasolla. Tekniikan yliopistojen henkilöstöresurssit opiskelijaa kohden ovat EU-maiden parhaiden tekniikan ylipistojen tasolla. Suomi sijoittaa julkista rahaa korkeakoulutukseen eniten EU-maista. Julkisen rahoituksen jakamisessa on uskallettava priorisoida. Aalto-yliopistoa perustettaessa näin uskallettiin tehdä ja sille suunnattiin huomattava lisärahoitus. Tämä hanke oli aivan oikea, ja näitä rohkeita ratkaisuja on jatkettava. Maailmanluokan tutkimusyliopiston rakentaminen on hidasta ja se vaatii huomattavat julkiset investoinnit. Aalto-yliopiston lisärahoitusta on jatkettu vuoteen 2020, jonka jälkeen se siirtyy asteittain kaikkien yliopistojen kesken kilpailtavaksi rahaksi. Korkeakoulujamme rahoitetaan niin laadullisten kuin määrällisten mittareiden perusteella. Laadullisilla mittareilla arvioidaan opiskeluprosessin tehokkuutta ja tutkimuksen laatua. Lähiaikoina on tarkoitus ottaa käyttöön myös opiskelijapalautteeseen pohjautuva mittari. Näillä laadullisilla mittareilla jaetaan 24 prosenttia koko perusrahoituksesta. Rahoitusjärjestelmää on uudistettu OKM:n ja yliopistojen yhteisellä valmistelulla. Rahoituksesta jaetaan nykyistä merkittävämpi osa laadun ja vaikuttavuuden perusteella. työllistyminen sekä tutkimuksen tulosten hyödyntäminen. Myös osa-aikaopiskelu otetaan huomioon. Työmarkkinajärjestöt ovat kiinteästi mukana kehittämässä yliopistojen rahoitusjärjestelmää. Julkisen budjettirahoituksen lisäksi yliopistot saavat muista julkisista ja yksityisistä lähteistä kilpailtua rahoitusta erityisesti tutkimukseen. Kilpailtu rahoitus täydentää julkista rahoitusta, sillä perustutkimuksen ja perustutkintokoulutuksen pitää toimia vakaalla ja ennakoivalla rahoituksella. Kansainvälisissä tutkimuksissa 14 on havaittu, että tieteellisesti menestyvissä yliopistoissa budjettirahoituksen osuus on vähintään 60 %. Osaamistarpeet kasvavat jatkuvasti, mikä aiheuttaa paineita korkeakoulutuksen rahoitukselle. Samalla Suomen ikärakenteen muutos aiheuttaa sen, ettei julkista koulutusrahoitusta ole helppo kasvattaa. Tutkimuksen tasoa on nostettava ja korkeakoulujen kumppaniverkostoa vahvistettava, jotta suomalaiset yliopistot saisivat nykyistä huomattavasti enemmän kilpailtua kansainvälistä tutkimusrahoitusta. 10 OKM:n hallinnonalalla on 24 ammattikorkeakoulua ja 14 yliopistoa. Tämän lisäksi sisäasianministeriön, puolustusministeriön ja Ahvenanmaan maakunnan hallinnonalalla on kullakin yksi korkeakoulua. 11 OECD: Education at a Glance FTE = Laskennalliset kokopäivä opiskelijat (Full Time Equivalent) 13 Kansainvälinen vertailututkimus tekniikan yliopistokoulutuksesta (Timo Ala-Vähälä) Laadullisia mittareita nykyisten lisäksi ovat työelämän palaute, täydennyskoulutuksen laajuus ja laatu, valmistuneiden laadullinen 14 The Royal Swedish Academy of Sciences: Fostering breakthrough research: a comparative study ( samhallet/forskningspolitik/2012/akademirapport_breakthrough_ research_ pdf) 14 15

9 Muun kuin julkisen rahoituksen kasvaessa myös julkinen rahoitus on kasvanut siten, että se on vähintään noin 60 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Korkeakoulut voivat tarjota myös maksullista tutkintoon johtavaa täydennyskoulutusta. Korkeakoulut ovat verkostoituneet parhaiden ulkomaalaisten korkeakoulujen kanssa ja tekevät näiden kanssa laajoja kansainvälisesti rahoitettuja tutkimushankkeita. Yksityishenkilöt saavat verovähennyksen korkeakouluille tekemistään lahjoituksista. KORKEAKOULUTUKSEN MAKSULLISUUS Suomessa korkeakoulututkintoon johtava koulutus on lain mukaan maksutonta, minkä lisäksi on säädetty joidenkin erikoistumisopintojen maksuttomuudesta. Muusta korkeakouluissa annetusta opetuksesta voidaan sen sijaan periä maksuja, mutta tätäkin saatetaan säädellä koulutustyypin mukaan. Maksuttoman koulutuksen tavoitteena on ollut tarjota kaikille mahdollisuus kehittää itseään varallisuudesta riippumatta. On koettu, että yhteiskunnan kannattaa kustantaa koulutus ja hyöty voidaan periä myöhemmin progressiivisella verotuksella. Korkeakoulut voivat siis nykyisin tarjota maksullisia koulutuspalveluita. Tätä rajoittaa merkittäväksi se, ettei tällainen koulutus saa olla tutkintoon johtavaa. Poikkeuksen tähän tekee tilauskoulutuksena tarjottava koulutus EU/ETA-alueen ulkopuolisille kansalaisille sekä samalle joukolle suunnattu maksullisuuskokeilu. Korkeakoulut voivat tarjota myös korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta maksullisena esimerkiksi täydennys- tai tilauskoulutuksessa ilman kansallisuusrajoitteita. KOULUTUSVIENTI TULEVAISUUDEN ALAKSI Suomella on vahva koulutusjärjestelmä, jonka vientimahdollisuudet on havaittu vasta aivan viime vuosina. Korkeakoulujen vientimahdollisuuksia selvitti OKM:n työryhmä, joka julkaisi toimenpideohjelmansa vuonna Suomalaiset korkeakoulut tekevät laajaa yhteistyötä kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla tarjoamalla laadukasta koulutusta Suomessa, etäkampuksilla ja kohdemaissa tilauskoulutuksena niin ryhmille kuin yksilöille. Vuonna 2020 koulutusviennistä on tullut kannattavaa ja myös siihen tehdyt investoinnit ovat osoittautuneet kannattaviksi. Eri korkeakoulut ovat löytäneet itselleen toimivat mallit osallistua tai olla osallistumatta koulutusvientiin. Lainsäädäntöä on muutettu siten, ettei se rajoita minkään korkeakoulun toimintamahdollisuuksia. Merkittävän liiketoiminta-alan muodostavat korkeakoulujen ja yritysten yhteisvoimin toteuttamat oppimisympäristöt, pelihankkeet ja muut innovaatiot. Pienenä maana Suomen vahvuus on, että eri toimijat verkostoituvat nykyistä vahvemmin. Suomalaiset yritykset ovat menestyneitä kansainvälisiä toimijoita globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Niiden tuotteet on kehitetty hyödyntäen Suomen osaamista pedagogisten ratkaisujen kehittämisessä. MONENLAISIA TUTKINTOJA Duaalimallin molemmissa osissa tarjotaan maisteritasolle asti koulutusta siten, että yliopistoissa perustutkintona on toisen syklin tutkinto, kun taas ammattikorkeakouluissa perustutkintona on ensimmäisen syklin tutkinto. Tutkintojen sisällöt eroavat toisistaan siten, että ammattikorkeakoulututkinnot valmistavat pääsääntöisesti suoremmin ammattiin. Tekniikan alalla on teoriapainotteinen kolmivuotinen ensimmäisen syklin tutkinto (tekniikan kandidaatti), joka toimii pääosin välitutkintona diplomi-insinöörin tutkintoon. Tämän lisäksi on työelämään painottuva ensimmäisen syklin tutkinto, jossa tavoitteena ei ole jatkaa opintoja, vaan valmistutaan ammattikorkeakouluinsinööriksi. Tämän tutkinnon suorittaminen kestää neljä vuotta. Insinöörit voivat jatkaa opintojaan diplomiinsinööriksi maisteriohjelmissa. AMK-tutkintoon on mahdollista sisällyttää osio, jonka suorittaneilta ei maisteriohjelmissa vaadita täydentäviä opintoja. Diplomi-insinöörin tutkinto on kaksivuotinen tekniikan maisterin tutkinto, joka valmistaa vaativiin asiantuntijatehtäviin. Tutkinnon perusteella hakeudutaan pääosin työmarkkinoille, mutta se mahdollistaa myös hakeutumisen akateemisiin jatko-opintoihin. Tekniikan alalla on myös ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ne tarjoavat toisen syklin tutkinnon niille insinöörintutkinnon suorittaneille, joilla ei ole tarvetta teoreettisemmalle diplomi-insinööritutkinnolle. OPISKELUN EDELLYTYKSET Opiskelu korkeakouluissa vaatii muutakin kuin hyvää opetusta ja aloituspaikan vastaanottamisen. Opiskelijoiden tukemiseksi on kehitetty muun muassa kattava opintotukijärjestelmä toimeentulon tukemiseksi, rakennettu kattava opiskelija-asuntoverkosto ja luotu erilaisia opinto- ja uraohjausjärjestelmiä korkeakouluihin. Opintotuen tarkoitus on taata, että varallisuudesta huolimatta on mahdollista opiskella täysipäiväisesti. Opintotuki jakaantuu kolmeen osaan: opintorahaan, opintotuen asumislisään ja opintolainaan. Näiden lisäksi opiskelija voi jonkin verran työskennellä toimeentulonsa kattamiseksi menettämättä opintotukeaan. Opintotuen ehtona on myös opintojen eteneminen ja sitä saa vain rajoitetun ajan. Opintotuki mahdollistaa tutkinnon suorittamisen siten, että opiskelija voi keskittyä vain opintoihin. Opintolainan takaisinmaksuun on tehty elementtejä, jotka huomioivat valmistumisen jälkeisen työllistymisen ja ansiotason. Opintojen ja työnteon yhdistäminen on joustavaa myös opintotuen kannalta. Työtulojen kasvaessa riittävästi opintoraha ja opintotuen asumislisä leikkautuvat portaattomasti siten, että työnteko kannattaa aina. Opintotuen tulorajat nousevat ansiotason nousun myötä. Moni opiskelija työskentelee opintojensa ohessa, erityisesti maisterivaiheessa. Tämän seurauksena esimerkiksi tekniikan alan opiskelijoilla on valmistuessaan kaksi vuotta alan työkokemusta 15. Tämä aiheuttaa ongelmia opintotuen määrittelyssä, tilastoinnissa ja yliopistojen rahoitusjärjestelmässä, kun oletetaan, että kaikki opiskelevat täysipäiväisesti. Opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua osa-aikaopiskelijaksi. Osa-aikaopiskelu suunnitellaan erityisesti maisterivaiheeseen sopivaksi. Tällöin opiskelijan tuet ja opintojen etenemisen seuranta sopeutetaan siihen, ettei hän opiskele täysipäiväisesti. Tämä vaikuttaa 15 TEK: Vastavalmistuneiden kysely (2013) myös korkeakoulujen rahoitusjärjestelmiin. Osa-aikaopiskelu mahdollistaa myös osatyökykyisten opiskelijoiden mahdollisuuden suorittaa tutkinto ja vahvistaa heidän työkykyään. Samalla se estää työkyvyttömyyttä ja pidentää työuria. Opintojen aikainen ohjaus on usein pirstaleista, eikä kellään yliopistoyhteisössä ole siitä selkeätä kokonaisvastuuta. Tukea on tarjolla paljonkin, mutta sitä ei osata hakea tai hyödyntää. Tavoitteena tulisi olla erityisesti ohjauspalvelujen omistajuuden ja opintojen ohjauksen kokonaisuuden selventäminen. Opiskelijalle ideaalisinta olisi yhden luukun periaate. Opintojen ohjaus sekä ura- ja rekrytointipalvelut ovat merkittävä osa korkeakoulujen tarjoamia tukipalveluita opiskelijoille. Nämä palvelut tulisi integroida luonnolliseksi osaksi opiskelua. Myös tutorointiin pitäisi panostaa, sillä se auttaa opiskelijaa kiinnittymään yliopistoyhteisöön erityisesti opintojen alkuvaiheessa. Tämän on todettu parantavan opintomenestystä 16. Tutorointi tulisi nähdä osana opettajan normaalia työtä ja se tulisi organisoida ja resursoida siten. Opiskelijat kokevat vastavalmistuneiden kyselyn mukaan opiskelukaverit tärkeimmäksi opintojen aikaiseksi ohjauskanavaksi heti professoreiden jälkeen. Opiskelijatutoreiden ryhmäyttävä vaikutus on merkittävää opintoihin kiinnittymisessä. Opiskelijatutorit ovat tärkeitä myös kansainvälisten opiskelijoiden integroimisessa Suomeen. Opintojen ohjauksen tavoite on opiskeluvalmiuksien kehittämisen lisäksi ottaa huomioon se, miten opiskelija työllistyy tutkinnon suorittamisen jälkeen ja kuinka hän haluaa kehittää uraansa. Opintojen aikaiset ohjaus- ja tukipalvelut, sisältäen uraohjauksen, on organisoitu siten, että ne ovat kootusti opiskelijoiden saatavilla. Jokaisella opiskelijalla on opiskelijatutor. Opiskelijatutoreiden koulutus ja toiminta resursoidaan riittävästi. Jokaisella opiskelijalla on tutoropettaja. Opettajatutorointi nähdään osana opettajan työtä ja organisoidaan ja resursoidaan 16 Honkanen, S., Tekniikan ylioppilaiden valmistumiseen johtavien opintopolkujen mallintaminen perusteena lukiossa ja opiskelun alkuvaiheessa saavutettu opintomenestys. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Prosessija ympäristötekniikan osasto 16 17

10 siten. Tutoropettaja toimii ryhmänsä kanssa näiden koko näiden opiskelujajan, mutta pääpaino tutoroinnissa on ensimmäisellä opiskeluvuodella. Jokaisella opiskelijalla on opiskelun tukena mentori työelämästä. Mentori neuvoo opiskelun suunnittelussa ja opiskelijan kasvussa oman alansa ammattilaiseksi. Mentorointijakso on vähintään yhden lukuvuoden mittainen ja keskittyy maisterivaiheeseen. Mentorointijärjestelmä on rakennettu ja sitä tuetaan työelämän ja korkeakoulujen yhteistyöllä. Yliopistoyhteisössä edistetään myönteisen ja kannustavan opiskeluympäristön ja kulttuurin syntymistä. Yliopistoissa tuetaan opiskelijoiden ja henkilökunnan avointa ja välitöntä vuorovaikutusta. Opiskelijat ovat olennainen osa yliopistoyhteisöä. TEKNIIKAN YLIOPISTOT Tekniikan yliopistokoulutusta tarjoaa Suomessa seitsemän yliopistoa. Niissä kaikissa voi suorittaa tekniikan kandidaatin, diplomi-insinöörin sekä tekniikan lisensiaatin ja tohtorin tutkinnon. Yliopistot toimivat läheisessä yhteistyöstä ja esimerkiksi uudet opiskelijat valitaan yhteisvalintajärjestelmällä. SIDOSRYHMÄYHTEISTYÖ TEKNIIKAN YLIOPISTOKOULUTUKSEN KEHITTÄMISESSÄ TEK edistää tiivistä sidosryhmäyhteistyötä tekniikan korkeakoulutuksen keskeisten sidosryhmien kanssa. Yhteistyöllä on pitkät perinteet ja 2000-luvulla se on entisestään tiivistynyt. Vuosina toteutetun tekniikan alan kansallisen yhteistyöryhmän tuloksena syntyi alan kansallinen strategia ja toimenpideohjelmat korkeakoulujen profiloitumiseen, opetuksen kehittämiseen sekä kestävän kehityksen haasteisiin vastaamiseen. TEK edistää toiminnallaan tekniikan yhteistyöryhmässä määritellyn toiminta-ajatuksen toteutumista: Kansainvälisesti arvostettu suomalainen tekniikan korkeakoulutus tuottaa kehittyvän ja kilpailukykyisen yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarvitsemaa osaamista, tutkimusta ja innovaatioita ihmisten ja ympäristön hyväksi. TEK toimii yhdessä tekniikan korkeakoulutuksen keskeisten sidosryhmien kanssa, mikä mahdollistaa järjestelmätason kehittämisen ja mahdollisimman vaikuttavat toimet alan koulutuksen ja tutkimuksen laadun jatkuvaan kehittymiseen. Toiminnan pääpaino on tekniikan yliopistokoulutuksen kehittämisessä, mutta alan korkeakoulutuksen kokonaisvaltaisessa kehittämisessä ovat mukana myös ammattikorkeakoulutuksen toimijat. Koko koulutusjärjestelmän kehittämisessä ovat mukana myös muiden koulutusalojen keskeiset toimijat. TEK kokoaa alan koulutuksen keskeisiä sidosryhmiä tekniikan yliopistokoulutuksen kehittämiseen liittyvään tapahtumaan pääsääntöisesti joka toinen vuosi. Vuonna 2012 kaksipäiväinen työpaja järjestettiin yhteistyössä Teknologiateollisuus ry:n kanssa teemana tekniikan yliopistojen strategiatyö. TEK kokoaa tekniikan yliopistokoulutuksen keskeiset tahot säännöllisesti sidosryhmätapahtumaan. Vuodesta 2011 alkaen tekniikan yliopistoilla on ollut käytössään TEKin ylläpitämä yhteinen palautejärjestelmä vastavalmistuneille diplomi-insinööreille ja arkkitehdeille. Palautetta hyödynnetään alan koulutuksen kehittämisessä. Vastavalmistuneiden kysely on keskeinen työkalu tekniikan yliopisto-opetuksen kehittämissä. Yhteistyössä ovat mukana kaikki tekniikan yliopistokoulutusta tarjoavat yksiköt. Kyselyn tulosten hyödyntämistä edistävät vuosittain järjestettävä yliopistojen yhteinen tulostyöpaja sekä yliopistoittain järjestettävät työpajat. TEK on mukana tuottamassa palautetietoa työelämän alkuvaiheessa olevilta tekniikan akateemisilta. TEKNIIKAN ALAN YLIOPISTOJEN PROFILOITUMINEN JA RAKENTEELLINEN KEHITTÄMINEN Tekniikan alalla on käynnissä rakenteellisen kehittämisen prosessi. Tavoitteena on koordinoida kansallisesti opetuksen- ja tutkimuksen suuntaamista siten, ettei päällekkäistä työtä tehdä. Tekniikan alan on näytettävä mallia siitä, miten kansallisesti voidaan sopia resurssien tehokkaasta käytöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki yliopistot saavat lisää vahvuusalueilleen, kun samalla luopuvat jostain. Tekniikan yliopistokoulutusta tehdään sellaisissa yksiköissä, että ne vetävät opiskelijoita puoleensa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin

11 Rakenteellista kehittämistä on tehty tekniikan alalla yhdessä sovittujen kriteerien pohjalta. Kriteerejä ovat muun muassa työllistyminen, yliopiston merkitys kansallisesti, tutkinto-ohjelmien aloituspaikkamäärät, tutkinto-ohjelmien vetovoima, koulutuksen kustannustehokkuus ja laatu, tutkimuksen laatu sekä yliopiston verkostoituminen kansallisesti ja kansainvälisesti. Kaikissa yksiköissä opiskelijalla on mahdollisuus opiskella laaja-alaisesti ja suorittaa sellainen tutkinto, jolla on hyvät työllistymismahdollisuudet. Tekniikan koulutusta tarjoavat yksiköt toimivat läheisessä yhteistyössä, kehittävät koulutusta yhdessä ja jakavat resursseja. Kansallisella yhteistyöllä varmistetaan myös se, että täydennyskoulutusmahdollisuudet ovat hyvät myös niillä alueilla, joilla ei ole diplomi-insinööri koulutusta. Tekniikan yliopistoissa tutkimusta tekevät ryhmät ovat oman alansa kansainvälistä kärkeä ja ovat riittävän isoja osallistuakseen kansainvälisiin tutkimusprojekteihin. HAKEUTUMINEN TEKNIIKAN ALALLE Tekniikan alalla on käytössä yhteisvalintajärjestelmä, jossa ovat mukana kaikki tekniikan yliopistokoulutuksen yksiköt. Suurin osa pääsykokeista pohjautuu matematiikan, fysiikan tai kemian lukio-opintojen oppimääriin. Tämän lisäksi merkittävä osa opiskelijoista otetaan suoraan ylioppilaskokeen tulosten perusteella. Tekniikan alalla on käytössä yhteisvalintajärjestelmä, jonka avulla 70 prosenttia uusista opiskelijoista otetaan opiskelemaan ylioppilaskokeen tulosten pohjalta. Paperivalinnassa ovat käytössä minimiosaamisvaatimukset. Pääsykokeista on luovuttu ja niiden tilalle on kehitetty verkkokursseja, joita itsenäisesti suorittaen on mahdollista todistaa osaamisensa ja saada opiskeluoikeus. Verkkokurssit mittaavat alalla laajasti tarvittavaa osaamispohjaa. Tekniikan alan kandidaatinopintoihin valituilla on oikeus suorittaa diplomi-insinöörintutkinto ilman erillistä valintaa. -tutkintoa. Tästä syystä kasvaa tarve kehittää pääsykokeille vaihtoehtoisia valintatapoja alan ja yliopiston vaihtajille. Samalla myös Bolognan prosessin mukainen tavoite on lisätä opiskelijoiden liikkuvuutta kandidaattivaiheen jälkeen. Tekniikan alalle on luotu yhtenäiset perusteet ja kriteerit sille, miten kandidaatintutkinnon suorittamisen jälkeen voi hakea toiselle tekniikan alalle tai toiseen yliopistoon. Yliopistot ovat kehittäneet joustavia tapoja opiskeluoikeuden siirtoon yliopiston sisällä ja välillä siten, että opiskelija pystyy joustavasti siirtymään saman alan sisällä tai lähialalle. Valinnat suoritetaan joustavasti ilman ennalta määrättyjä hakuaikoja siten, että opiskelun voi aloittaa myös kesken lukuvuoden. TEKNIIKAN YLIOPISTOTUTKINNOT Tekniikan kandidaatintutkinto tuli käyttöön vuoden 2005 tutkintorakenneuudistuksessa. Tutkinto itsessään hakee vielä muotoaan ja kuten muutkin yliopistolliset kandidaatintutkinnot sen työelämärelevanssi on jäänyt kunnolla määrittelemättä. Tätä on arvosteltu myös kansainvälisissä arvioinneissa 17. Tekniikan kandidaatintutkinto on laaja-alainen tekniikan tutkinto, joka antaa valmiudet maisterintutkinnon suorittamiseen. Kandidaatintutkinnossa on myös työelämässä tarvittavia perustaitoja. Kaikki tekniikan opinnot aloittavat ja alalle työllistyvät suorittavat vähintään tekniikan kandidaatin tutkinnon. Yliopistoissa tekniikan alan läpäisyaste on vähintään 80 prosenttia. Suurin osa opiskelijoista opiskelee diplomiinsinöörintutkinnon suoraan tekniikan kandidaatintutkinnon jälkeen. Opiskelijalla on mahdollisuus kandidaatintutkinnon suorittamisen jälkeen siirtyä työelämään ja hänellä on viisi vuotta oikeus palata suorittamaan diplomi-insinöörin tutkintoa. Kaikilla tekniikan kandidaatin tutkinnon suorittaneilla on myös viiden vuoden poissaolon jälkeen mahdollisuus hakeutua erillishaulla uudestaan suorittamaan diplomi-insinöörin tutkintoa. Diplomi-insinöörintutkinto on arvostettu tutkinto työelämässä. Tutkinnossa on monenlaisia profiileja ja 80 % valmistuneista työllistyy yksityisen tai julkisen sektorin asiantuntija- tai esimiestehtäviin. Erityisesti opintojen loppuvaiheessa moni opiskelija opiskelee käytännössä työn ohessa. Tämä mahdollistaa hyvien työelämäyhteyksien luonnin ja nopeuttaa pääsyä koulutusta vastaaviin työtehtäviin valmistumisen jälkeen. Diplomi-insinöörintutkinto antaa monipuoliset valmiudet teknillis-tieteellisiin asiantuntijatehtäviin. Opintojen aikainen työnteko integroidaan osaksi tutkintoa. Työelämässä hankittu osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan osaksi tutkintoa siten, että merkittävä osa opinnoista voidaan korvata työelämässä opitulla, kun osaamistavoitteet on saavutettu. Diplomi-insinööritutkinnon voi suorittaa mielekkäästi työn ohessa. Opintojen rakenne on suunniteltu yhdessä yliopiston ja opiskelijan kanssa. Opiskelijat sitoutuvat opiskelemaan suunnitelman mukaan ja yliopisto sitoutuu järjestämään opinnot siten, että niiden suorittaminen työelämän ohella on mielekästä. Akateemisesta urasta kiinnostuneille on mahdollisuus jo maisterivaiheessa suunnata opintojaan siten, että ne suuntaavat tohtoriopintoihin heti valmistumisen jälkeen. Diplomi-insinöörin tutkintoon kuuluu 30 opintopisteen akateeminen lopputyö eli diplomityö. 76 prosenttia diplomitöistä tehdään yliopiston ulkopuolella työsuhteessa tai muin järjestelyin 18. Diplomityö on merkittävä osa oman työuran suunnan määrittelyssä ja professioon kasvussa. Diplomi-insinöörintutkinto ja erityisesti diplomityö antavat perusvalmiudet akateemisen tutkimuksen tekoon. Diplomityö edistää vastavalmistuneen työllistymistä sekä elinkeinoelämän ja yliopiston vuorovaikutusta. Diplomityöstä maksetaan palkkaa. Tekniikan kehittyessä ja siirtyessä yhä moninaisemmille aloille on tullut tarve uudenlaiselle osaamiselle, jossa tarvitaan tekniikan osaamisen rinnalla syvällistä jonkun muun alan osaamista. Tällaisen tutkinnon suorittamisessa voi laajuuden suhteen tulla ongelmia, jos pidetään kiinni niistä syvällisistä matemaattis-luonnontieteellisistä perusvaatimuksista, joita diplomi-insinööriltä odotetaan. Tekniikan alalla on monitieteellisiä teknistieteellisiä maisteriohjelmia, joihin voi hakeutua myös muun alan kuin tekniikan kandidaatin tutkinnolla. OPETUKSEN KEHITTÄMINEN Tekniikan yliopisto-opetusta kehitetään hyvin vaihtelevasti eri yliopistoissa ja niiden sisällä. Tehostamisvaatimusten kasvaessa opetuksen kehittäminen on nostettu yhdeksi keinoksi tehostaa opintoprosesseja. Opetuksen kehittämisen motiivin pitää kuitenkin lähteä yliopiston perustehtävästä ja sen laadun parantamisesta, ei vain halusta tehostaa opintoprosesseja. Opetuksen kehittämisessä huomiota tulee kiinnittää erityisesti opetusmenetelmiin, oppimisympäristöihin ja työkokemuksen kautta hankitun osaamisen hyödyntämiseen osana tutkintoa. Yliopistoissa on käytössä monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä, jotka tukevat yhteisöllistä oppimista, edistävät syväoppimista pintaoppimisen sijaan sekä kannustavat omaehtoiseen opiskeluun. Oppimista mitataan perinteisten tenttien lisäksi myös muilla arviointimenetelmillä. Esimerkkeinä suulliset ja ryhmätentit, ryhmätyöt ja portfoliot. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että päävalinnat varataan niille, joille ei ole korkeakoulupaikkaa tai 17 Ulrich Teichler: Evaluation of the Bologna Process Implementation in Finland, Part II The Implementation of the Bologna Reforms in Finland from an International Perspective. KKA 6: Tekniikan koulutusta kehittämässä raportti tekniikan alan vastavalmistuneiden palautteesta ja työseminaarin keskusteluista (toim. Pirre Hyötynen),

12 Tuetaan opiskelijan itsetuntemusta oppijana ja hänen reflektointitaitojaan. Tekniikan korkeakoulutuksen osaamistavoitteisiin sisältyy valmiudet eettisten näkökohtien arviointiin. Opiskelijan työelämäjaksoille määritellään osaamistavoitteet, niiden toteutumista seurataan ja työkokemuksen kautta saatua osaamista hyödynnetään osana tutkintoa. TEK osallistuu aktiivisesti tekniikan korkeakoulutuksen kehittämiseen tiiviissä yhteistyössä opetuksen kehittäjien, opiskelijoiden ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa. Toisin kuin ammattikorkeakouluissa yliopistossa opetustehtävissä toimivilta ei vaadita minkäänlaista pedagogista osaamista tai koulutusta. Monessa yliopistossa on kuitenkin jo tarjolla yliopistopedagogiikan kokonaisuuksia. Professorien työtehtäviin opetusta ja tutkimusta kuuluu vaihtelevasti, sillä monesti heidän aikansa kuluu pitkälti hallintoon ja tutkimusrahoituksen hankintaan. Jokaisella tekniikan yliopistoissa päätoimisesti opetustehtäviä hoitavalla on vähintään 30 opintopisteen yliopistopedagogiikan opinnot. Mikäli näitä opintoja ei ole suoritettu tehtävään valittaessa yliopisto tarjoaa mahdollisuuden tämän vaatimuksen täyttämiseen. Professoreiden apuna on osaavaa henkilöstöä, joka mahdollistaa ajan käytön pääsääntöisesti opetus- ja tutkimustehtäviin. Suomen teollisen rakenteen murroksen myötä yhä suurempi osa diplomi-insinööreistä työskentelee pk-yrityksissä tai perustaa oman yrityksen. Tällöin tarvitaan uudenlaista osaamista, jota saadaan kehittämällä yrittäjyysvalmiuksia. Yleisesti yrittäjyysvalmiuksia tukeva opetus on integroitu osaksi muuta opetusta. Sen lisäksi tarjolla on erillisiä yrittäjyyteen keskittyviä kursseja. Yrittäjämäinen tapa toimia nähdään laajasti muunakin kuin oman yrityksen perustamisena. Opiskelijoilla on opintojensa puitteissa mahdollisuus harjoitella yrittäjämäistä toimintaa eri yhteyksissä. Yrittäjyyttä laajasti esittelevä peruskurssi on tarjolla kaikille opiskelijoille. Yrittäjyysvalmiuksien tukemisessa tehdään laajasti yhteistyötä eri toimijoiden, kuten yritysten, tutkimuslaitosten, opiskelijayhteisöjen ja muiden yrittäjyyden edistämisestä kiinnostuneiden tahojen kanssa. Yrittäjyys uravaihtoehtona on nykyistä houkuttelevampi vastavalmistuneille. VERKKOYMPÄRISTÖSTÄ LISÄARVOA OPETUKSEEN Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen yliopisto-opetuksessa on vielä lapsenkengissä. Uudet opiskelijat ovat tottuneet toimimaan verkkoympäristöissä, joten verkko-opiskelu on heille luonnollista. Verkko-opetusta kehitetään aktiivisesti ja opetussisältöjä on tarjolla kansainvälisesti. Luomalla kiinnostavia verkko-opetusjaksoja yliopistot nostavat omaa tunnettuuttaan. Hyödyntämällä muiden tuottamia verkkoaineistoja voi yliopisto hakea alan parasta osaamista sieltä, missä sitä on, eikä välttämättä alkaa tuottaa sitä itse. YLIOPISTOT JA YRITYKSET YHTEISTYÖSTÄ KUMPPANUUTEEN Yliopistot ja yritykset tekevät hyvin monipuolista yhteistyötä. Suuri osa tekniikan alalla tehtävistä opinnäytetöistä tehdään yritysten toimeksiannosta. Tutkimusyhteistyö on myös hyvin laajaa ja yritykset ovat merkittäviä tekniikan alan tutkimusten rahoittajia. Suomi on perinteisesti ollut suurten yhtiöiden maa ja niillä on myös parhaat resurssit t&k-toimintaan. Pienet yritykset eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntäneet yliopistoissa tehtävää tutkimusta. Tilanne on muuttumassa, erilaisia matalan kynnyksen rajapintoja on kehitetty ja yritystoiminta tekniikan yliopistoissa lisääntyy. Yliopistojen ja yritysten välisen yhteistyön tulisi olla nykyistä systemaattisempaa ja tavoitteellisempaa. Sidosryhmäyhteistyössä tulisi panostaa jatkuvaan uusien alojen, rajapintojen ja yhteistyömuotojen etsimiseen. Alumnien kautta yliopistot saavat tietoa siitä, miten työelämä kehittyy, joten heidät tulisi ottaa nykyistä enemmän mukaan koulutuksen ja yliopiston toiminnan kehittämiseen. Yliopistoilla on suunnitelmallinen strategia ja valittu määrä strategisia kumppaneita, joiden avulla parannetaan tutkimuksen ja koulutuksen vaikuttavuutta. Yliopistojen ja yritysten välinen yhteistyö on systemaattista ja tavoitteellista. Alumnitoiminta on aktiivista ja alumnit ovat nykyistä tiiviimmin mukana koulutuksen ja yliopiston toiminnan kehittämisessä, jotta koulutus vastaa nykyistä paremmin työelämän tarpeisiin. LAADUNARVIOINTI TEKNIIKAN YLIOPISTOISSA Bolognan prosessin myötä korkeakoulutuksen laatujärjestelmien merkitys on kasvanut merkittävästi. Kansallisesti käytännöksi on valittu laatujärjestelmien auditointi, joka poikkeaa kansainvälisesti yleisesti käytössä olevasta akkreditoinnista. Laadunarvioinnin ensisijainen tavoite on edistää jatkuvaa laadun parantamista. Tämä vaatii sitä, että laatujärjestelmä tunnistaa laadun sen hetkisen tason ja kehittymisen aikaisemmasta. Sen on tuotettava luotettavaa tietoa korkeakoulujen vahvuuksista ja heikkouksista läpinäkyviin kriteereihin perustuen sekä edistettävä korkeakoulujen kansainvälistymistä. EUR-ACE on eurooppalainen akkreditointileima, jota hallinnoivan ENAEE järjestön jäsen TEK on. EUR-ACE on kansainvälisesti tunnettu järjestelmä myös Euroopan ulkopuolella. Sen toimii koko tekniikan alan kattavana akkreditointijärjestelmänä, joka kohdistuu erityisesti oppimistuloksiin. Kaikkien korkeakoulujen laatujärjestelmät auditoidaan viiden vuoden välein. Tekniikan yliopistoissa on käytössä koulutusohjelmakohtaisia akkreditointeja. Suomalainen laadunarviointiorganisaatio toteuttaa EUR-ACE akkreditointeja tekniikan alalla. Korkeakoulujen tutkimuksen laatua arvioidaan säännöllisesti kansainvälisillä vertaisarvioinneilla. KANSAINVÄLISET TEKNIIKAN YLIOPISTOT Suomalaiset korkeakoulut ovat edelleen sangen kansallisia. Kansainvälisiä opiskelijoita korkeakouluopiskelijoista oli 3,1 prosenttia vuonna 2008, kun vastaava luku Ruotsissa oli 5,6 prosenttia ja EU19-maiden keskiarvo oli 5,9 prosenttia 19. Vuonna 2012 tekniikan alalla perustutkinto-opiskelijoista ulkomaalaisia oli noin 11 % 20. Sen sijaan maisteriopiskelijoista ulkomaalaisia oli noin 35 prosenttia. 19 OECD Education at Glance 2011, Table C Vipunen OKM asetti korkeakoulujen kansainvälistymästrategiassa tavoitteita niin opiskelija- kuin henkilöstöliikkuvuudelleen. Vuoden 2011 tulosten mukaan 21 nämä tavoitteet saavutetaan lähinnä henkilöstön liikkuvuuden osalta. Tutkimus- ja innovaationeuvoston innovaatiojärjestelmälinjauksissa on havaittu, että Suomi on kansainvälistymiseen ja kansainväliseen toimintaan liittyvissä indikaattoreissa merkittävimmin jäljessä EU-maiden keskiarvosta 22. Euroopan komissio 23 on nostanut eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen kansainvälistämisen keskeiseksi kilpailutekijäksi, kun lahjakkuuksista kilpaillaan globaaleilla markkinoilla. Kansainväliset korkeakoulut auttavat korkeakoulutettuja valmistautumaan globaaliin maailmaan ja toimintaympäristöön. Tekniikan alan ammattilaisille globaalit toimintaympäristöt ovat jo arkipäivää, joten myös korkeakoulujen tulee heijastaa tätä maailmaa. Tekniikan alalla kansainvälisiä yliopistoopiskelijoita lisätään erityisesti maisteri- ja tohtoriopinnoissa. Opetusjärjestelyt on toteutettu siten, että suomalaisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden yhteistyö toteutuu. Tavoite on, että jokainen perustutkintoa suorittava opiskelija suorittaa vähintään kolmen kuukauden mittaisen opiskelu- tai harjoittelujakson ulkomailla. Jakso on rakennettu luontevaksi osaksi tutkintoa. Elämäntilanteeseen liittyvin poikkeuksin ulkomaanjakso voidaan korvata laajalla kotikansainvälistymiskokemuksella. Tohtoritutkinnon suorittamiseen kuuluu jakso ulkomaisessa korkeakoulussa tai muussa tutkimusta harjoittavassa organisaatiossa, silloin kun tutkinto suoritetaan yliopistojen tohtorikouluissa. Korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstö tekee kansainvälistä yhteistyötä ja työskentelee säännöllisesti eri maiden korkeakouluissa ja tutkimusorganisaatioissa. 21 Lehikoisen esitys 22 Tutkimus- ja innovaationeuvosto Tutkimus-ja innovaatiopoliittinen linjaus Euroopan komission tiedonanto, Eurooppalainen korkea-asteen koulutus maailmassa COM(2013)

13 Korkeakoulujen rekrytointi kattaa kansallisten kanavien lisäksi myös tehtävään keskeisesti liittyvät kansainväliset verkostot. Kansainvälisten opiskelijoiden tutkinto-ohjelmiin kuuluvat kattavat kotimaisten kielten opinnot, joiden pohjalta työllistyminen valmistumisen jälkeen helpottuu. Kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista vähintään 75 prosenttia työllistyy Suomeen. Kansainvälisten opiskelijoiden integroitumista suomalaiseen yliopistoon ja muuhun yhteiskuntaan tuetaan. Kieliopintojen oheen lisätään kulttuurierojen ja erilaisten toimintatapojen ymmärrystä Yliopistot ja ylioppilaskunnat tukevat kansainvälisten ja suomalaisten opiskelijoiden kohtaamista ja yhteistyötä. TEKNIIKAN TUTKIMUS JA TOHTORIKOULUTUS Suomen akatemian bibliometrisen selvityksen 24 mukaan tekniikan julkaisujen määrä on lisääntynyt 2000-luvulla, mutta kääntynyt laskuun aivan viime vuosina. Samaan aikaan Top 10-indeksi 25 on heikentynyt. Yhtenä päätelmänä voidaan pitää, että samaan aikaan kun maailmalla tieteen taso on noussut, ei Suomessa ole pystytty pysymään samassa tahdissa. Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian selvityksessä 26 Suomen tieteen ongelmakohdiksi nähtiin seuraavat: Yliopistojen perusvoimavarat ovat heikot ja ne ovat kasvavasti riippuvaisia ulkopuolisesta rahoituksesta. Lisääntynyt tuloksellisuuden vaatimus on mahdollisesti heikentänyt tutkijoiden riskinottohalua. Akateemiset urajärjestelmät ovat hierarkkisia ja osa uudistuksista on vahvistanut huippututkijoiden asemaa ja vähentänyt dynaamisuutta. Tiedepolitiikan kehitystä on johdettu teollisuuden ja julkisen sektorin tavoitteista käsin, jolloin tutkijoiden ja heidän edustajiensa näkemykset ovat jääneet taka-alalle. TOHTORIKOULUTUS Tohtorikoulutus on murroksessa suomalaisissa yliopistoissa. 90-luvulla pystytetyt Suomen akatemian erillisrahoitetut yliopistojen yhteiset tutkijakoulut ajetaan alas nykymuodoissaan ja päävastuu tohtorikouluista siirtyy yliopistoille. Tohtorikoulujen lisäksi tutkintoja suoritetaan myös muun työnantajan palveluksessa, esimerkiksi teollisuudessa. Tohtorikoulutuksen kehittämisen pahin pullonkaula on rahoituksen pirstaleisuus ja lyhytjänteisyys. Rahoitus tulisi taata neljäksi vuodeksi esimerkiksi siten, että kahden vuoden kohdalla olisi välitarkistus väitöstyön etenemisestä. Tekniikan yliopistoissa on tohtorikoulut, joissa tutkintoa suorittavilla on ohjattu suunnitelma siitä, miten tutkinto suoritetaan. Tutkijakoulutettavat ovat yliopistojen henkilöstöä ja oman tutkimustoimensa ohessa heillä on opetusvelvollisuutta. Tutkijakoulutettavien pedagogisen osaamisen kehittämistä kannustetaan ja tuetaan. Tekniikan tohtorikoulut ovat verkostoituneet keskenään ja edellyttävät tohtoriopiskelijoiden verkostoituvan kansallisesti ja kansainvälisesti. Tohtorikoulutuksen kehittämisen tueksi on tarjolla tutkimustietoa vastavalmistuneiden näkemyksistä koulutuksen kehittämistarpeista. Tietoa hyödynnetään aktiivisesti koulutuksen kehittämisessä. Tohtorikoulutuksen palkkataso on kilpailukykyinen diplomi-insinöörien palkan kanssa. Tämä huomioidaan myös yliopistojen rahoituksessa. Yrityksissä suoritetaan merkittävä määrä tohtorintutkintoja ja tutkimusprojektien avulla viimeisin tieto siirtyy yliopistoista luontevasti osaksi yritysten toimintaa. Korkean teknologian tutkimus synnyttää ja vahvistaa yritystoimintaa. Tohtorikoulutuksen läpäisyastetta kohotetaan merkittävästi. 24 Suomen Akatemia: Tieteen tila 2012: Bibliometriikka tieteenaloittain 25 top 10 -indeksi mittaa sitä, kuinka paljon enemmän tai vähemmän kuin maailmassa keskimäärin tieteenalan julkaisuista kuuluu niin sanottuihin huippujulkaisuihin eli maailman eniten viittauksia saaneeseen noin kymmeneen prosenttiin kaikista alan julkaisuista tiettynä ajanjaksona 26 The Royal Swedish Academy of Sciences: Fostering breakthrough research: a comparative study Tekniikan alalla tutkimuksen lähestymistapa on usein tuotekehitystyyppinen, ei niinkään hypoteesista lähtevä teoreettinen tutkimusasetelma. Toimiakseen tutkijana tohtorikoulutettavan on kuitenkin ymmärrettävä tieteenfilosofian ja metodologian peruskysymykset

14 Tekniikan alan tohtorintutkintoihin sisältyy riittävästi tieteenfilosofian ja metodologian opintoja. Tohtoriopintoihin kuuluu laadukas ohjaus. Ohjaussuunnitelmassa sovitaan muun muassa välitavoitteista, tapaamisista ja vastuista. Tohtoriopinnot perustuvat tavoitteelliselle opintosuunnitelmalle. Ohjauksen toteutumista ja opintojen etenemistä seurataan. Tutkimusryhmien koon tulisi olla sellainen, että siinä toimivat jatko-opiskelijat ja post doc-tutkijat saavat riittävää ohjausta vastuuprofessoreilta. Ideaalitilanne olisi se, että yhden professorin vastuulla olisi 2 post doc-tutkijaa ja 4 tohtorikoulutettavaa. Myös ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneilla pitäisi olla väylä yliopiston tarjoamiin tohtoriopintoihin. Muuten on vaara, että syntyy tarve päällekkäiseen tohtorikoulutusjärjestelmään. YAMK-tutkinnon suorittaneille tulee määritellä selkeät hyväksymiskriteerit sekä tarvittavat täydentävät opinnot. Erikoistumiskoulutuksena on tarjolla t&ktoiminnan kokonaisuus, joka antaa valmiudet toimia tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä. Tekniikan alalla merkittävä osa tohtoritutkinnoissa suoritetaan muuten kuin työsuhteessa yliopistoon tai johonkin julkiseen tutkimuslaitokseen. Meneillään oleva suuntaus, jossa tohtorintutkinto suoritetaan täysipäiväisesti yliopistolla työskennellen, on näissä tapauksissa ongelmallinen. Yliopiston ulkopuolelta käsin tehtävä jatko-opiskelu tulee kuitenkin nähdä myös arvokkaana. Parhaimmillaan se tuo tutkimukseen selkeää lisäarvoa, erilaisia käytännön mahdollisuuksia ja kontakteja, edistää osaamisen siirtoa sekä kehittää siirrettäviä taitoja. Tohtoriopintoja voi suorittaa sekä päätoimisesti (yliopistolla) että sivutoimisesti muun työn ohessa. Työn ohessa tehtävät tohtoriopinnot mahdollistetaan tarjoamalla virtuaaliopetusta, -luentoja ja -tapaamisia. Työn ohessa tohtorintutkintoa suorittavien verkostoitumista vertaisten ja tutkijayhteisöjen kanssa tuetaan. Tekniikan tohtoritutkinnon lisäksi on edelleen olemassa tekniikan lisensiaatin tutkinto. Vuonna 2011 lisensiaatin tutkinnon suoritti 43 henkeä ja tohtorintutkinnon 311 henkeä 27. Lisensiaatintutkinnolla on heikko kansainvälinen tunnettuus eikä sillä ole merkitystä yliopistojen rahoituksessa. Suomen koulutusjärjestelmää koskevassa kuvauksessa lisensiaatintutkinto rinnastetaan tohtorintutkintojen kanssa samalle tasolle UNESCOn kansainvälisessä koulutusluokituksessa (ISCED 1997) 28. Lisensiaatintutkinto on lakkautettu tutkintojärjestelmästä. Nykyiset lisensiaattitutkinnot rinnastetaan kelpoisuusvaatimuksissa ja kansainvälisissä yhteyksissä kolmannen syklin tutkintoihin. TENURE TRACK JA OPETUS Tutkijapolku niin yliopistojen työsuhteen kuin muunkin puolesta on selkeä tohtorintutkintoon asti. Sen sijaan post-doc vaihe on Suomessa vasta kehittymässä, kun yliopistot rakentavat omia urajärjestelmiään. Tohtorintutkinnon suorittaminen on vasta askel kansainvälisesti huippulaatuisen tutkimuksen tekemisessä. Yliopistojen urajärjestelmissä on tohtorintutkinnon jälkeen luonteva post docvaihe, jonka puitteissa voi syventää osaamista ja rakentaa omaa tutkijaidentiteettiä. Tohtorikouluissa tutkinnon suorittaneista suurin osa jatkaa työuraansa yliopistojen ulkopuolella. Vähemmistö tohtoreista jatkaa uraansa suoraan samassa yliopistossa, jossa on suorittanut tutkintonsa. Akateemiselle uralle suuntautuneet eivät lähtökohtaisesti toteuta koko työuraansa samassa yliopistossa, josta valmistuivat. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että tämän vuoksi parhaita tutkijoita sysätään ulkomaille tai yliopiston ulkopuolelle. Urajärjestelmiä rakennetaan kaikissa yliopistoissamme. Näiden tenure track -mallien avulla on tarkoitus tehdä näkyväksi, miten ura yliopistoissa etenee ja mitä uralla eteneminen vaatii. Kaikissa tekniikan yliopistoissa on urajärjestelmä, jonka perusteella kaikille osapuolille on selvää, millä ehdoin työura etenee ja työsuhde jatkuu. Etukäteen on myös mietitty ne mallit ja vaiheet, joissa urajärjestelmistä siirrytään yliopiston ulkopuolisiin tehtäviin Yliopistojen urajärjestelmissä huomioidaan opetussaavutukset ja opetuksella meritoituminen on todellisuutta. TUTKIMUKSEN INFRASTRUKTUURI Tekniikan alan tutkimuksissa merkittävää on tutkimuksen infrastruktuuri. Tähän infrastruktuuriin ei ole investoitu riittävästi, mikä heikentää tutkimusten tasoa. Tekniikan alalla on käynnissä tutkimusinfrastruktuurin modernisointihanke. Rahoitusta tähän hankkeeseen tulee niin valtiolta, yliopistoilta kuin yrityselämältä. Yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset jakavat avoimesti alakohtaista tietoa suunnitelmistaan tutkimusinfrastruktuurin kehittämiseen. Tutkimusinfrastruktuurien kehittämisessä on tehty painopistevalintoja huomioiden erityisesti Suomen kilpailukyvyn ja uusien työpaikkojen luomisen kannalta keskeiset tutkimusalueet. Suomella on laajassa toimijoiden yhteiskäytössä kansainvälisesti kilpailukykyiset tutkimusinfrastruktuurit, mikä mahdollistaa tehokkaasti opetuksen, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän uusiutumisen sekä uusien osaamisintensiivisten työpaikkojen luomisen. 27 Vipunen 28 Tilastokeskus:

15 Tuloksellisuusmittareihin on otettu niin yksilö- kuin laajemmallakin tasolla mukaan mittareita, jotka mittaavat yksilöiden oppimista ja osaamisen jakamista. TE-toimistojen ohjaus- ja neuvontapalvelut pystyvät kertomaan tekniikan akateemisille työelämän tarpeista ja täydennyskoulutustarjonnasta. OSAAMISEN KEHITTÄMINEN JA TÄYDENNYSKOULUTUS Työelämä muuttuu jatkuvasti ja nopeasti. Osaamisen kehittäminen ja päivittäminen on välttämätöntä Suomen kilpailukyvyn ja osaamisintensiivisten työpaikkojen säilymiseksi. Samaan aikaan aikuiskoulutuksen rahoituksen niukkenevat resurssit edellyttävät rakenteellisia uudistuksia aikuiskoulutuksen rahoitukseen. Vähintään puolet tekniikan akateemisten työtehtävistä muuttuu noin kolmen vuoden aikana 29. Paineet oman osaamisen kehittämiselle ovat siis kovat, ja noin 85 prosenttia kertoo kehittävänsä osaamistaan vapaa-ajallaan 30. Osaamisen kehittäminen ei tarkoita vain kurssien tai opintojaksojen suorittamista. Tärkeintä on työn ohessa oppiminen ja työssä kehittyminen. Työpaikoilla osaaminen lisääntyy, kun eri alojen ammattilaiset jakavat osaamistaan ja luovat uutta. Tukemalla yhteisöllistä oppimista luomme työyhteisöjä, joiden jäsenet voivat ja jaksavat paremmin ja tuottavat enemmän lisäarvoa. Osaamisen kehittämisessä ei ole häviäjiä. Jokaisella tekniikan ammattilaisella on vastuu ammattitaitonsa ylläpidosta. Yksilön oma vastuu ei kuitenkaan riitä, vaan osaamisen kehittäminen on oltava jokaisen työyhteisön missio. Tarvitsemme myös parempaa koulutustarjontaa, selkeämpiä koulutusmahdollisuuksia ja paremmin toimivat tukijärjestelmät. OSAAMINEN ON YKSILÖN PARAS VAKUUTUS Oman osaamisen kehittäminen on välttämätöntä. Paras turva oman työllisyyden, työhyvinvoinnin ja uramahdollisuuksien parantamiseksi on osaaminen ja sen jatkuva kehittäminen ja uudistaminen. Jokaisella tekniikan akateemisella on oma osaamisen kehittämissuunnitelma, jossa kuvataan sekä tarvittava muodollinen koulutus että ne epämuodolliset tavat, joilla osaaminen kehittyy. Suomalaisesta työvoimasta tekniikan akateemiset käyttävät eniten omaa aikaa ja rahaa osaamisensa kehittämiseen. Tekniikan akateemiset jakavat aktiivisesti osaamistaan työyhteisössä. TYÖNANTAJILLE VASTUUTA JA KOULUTUSVALTUUTETTU TUEKSI Yksilön itsensä lisäksi merkittävä vastuu osaamisen kehittämisessä on työnantajalla. Suomen menestys ja kilpailukyky pohjautuvat osaaviin yrityksiin sekä ammattitaitoiseen ja tehokkaaseen julkiseen sektoriin. Tämä voidaan saavuttaa vain osaavalla henkilöstöllä. Työnantajien on luotava henkilöstölle mahdollisuudet kehittää taitojaan. Jokainen työnantaja tekee yksilötasolle ulottuvan koulutussuunnitelman. Kaikki esimiehet osaavat johtaa osaamisen kehittämistä. Tekniikan akateemisille keskeisillä aloilla on työ- ja virkaehtosopimukset. Niissä on sovittu keinoista, jotka tukevat ammatillisen osaamisen kehittämistä. Osaamisen kehittäminen työn ohessa ja vapaaajalla on otettu huomioon ja sen tunnistavat sekä työntekijä- että työnantajanpuoli. Työpaikoilla on työntekijöiden valitsema koulutusvaltuutettu. Hän on työpaikan osaamisen kehittämisen luottamusmies. Hän kertoo työnantajalle henkilöstön näkökulman ja tarpeet ja osaa samalla tukea ja ohjata työntekijöitä heidän yksilöllisissä koulutustarpeissaan. KOULUTUSTA TARJOAVIEN ON TEHTÄVÄ LAAJAA YHTEISTYÖTÄ Täydennys- ja aikuiskoulutuksessa on hyvin laaja joukko erilaisia toimijoita. Osa heistä on julkisia, osa yksityisiä. Heidän pitäisi löytää se tarve, johon koulutustarjontaa olisi suunnattava. Koulutuksen tarjoajat toimivat laajassa yhteistyössä työnantajien, työntekijöiden ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa. Täydennyskoulutus on osa yliopistojen perustoimintaa. Perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen raja-aidat ovat hämärtyneet. Perusopinnot valmistavat tulevia ammattilaisia siihen, että heillä on valmiudet ja tahto jatkuvaan ammatillisen osaamisen kehittämiseen. TULEVAISUUDEN HYVINVOINTIYHTEISKUNTA VAATII OSAAMISEN JATKUVAA KEHITTÄMISTÄ Suomalaisten koulutustaso on noussut vauhdilla vuotiaista lähes joka toinen on suorittanut korkeakoulututkinnon 31. Työmarkkinoiden rakenteet muuttuvat ja osaamista on jatkuvasti päivitettävä Yliopistojen rahoitusmallissa täydennyskoulutuksella on 5 prosentin painoarvo. Aikuiskoulutuksen rahoitus- ja tukimuotoja on kehitetty niin, että osaamisen kehittäminen on mahdollista kaikille. SIDOSRYHMÄYHTEISTYÖ TEKNIIKAN AKATEEMISTEN TÄYDENNYSKOULUTUKSEN KEHITTÄMISESSÄ Tekniikan yliopistojen täydennyskouluttajat, Teknologiateollisuus ry ja TEK toteuttivat yhteistyössä oppimista ja aiemmin opittua hyödyntävien erikoistumiskoulutusten kehittämisprojektin vuosina Tekniikan akateemisten täydennyskoulutuksen kehittämisellä on toimivat rakenteet ja käytännöt. Mukana toiminnassa ovat TEK, työnantajat ja koulutuksen tarjoajat. KOULUTUSTILIT KÄYTTÖÖN Erityinen haaste osaamisen kehittämisessä on oikean koulutustarjonnan saatavuus. Julkiset rahoitusmallit eivät tue koulutuksen kysyntälähtöisyyttä. OKM:n selvityshenkilöt esittivät 32 ratkaisuksi henkilökohtaisia koulutustilejä, joilla yksilö voi kustantaa omaa koulutustaan ja siten luoda kysyntää tarvittavalle koulutukselle. Henkilökohtaiset koulutustilit ovat jokaisen täysi-ikäisen suomalaisen käytössä. Valtio tukee tilin kartuttamista verosubventioilla ja tarpeen mukaan kohdennetuilla erityispanostuksilla. Koulutustilien rahoitukseen osallistuvat työntekijät, työnantajat ja yhteiskunta. Käytössä on koulutusvakuutusmaksu, joka kerryttää koulutustilin saldoa. Koulutustilin varoja voi käyttää sekä julkisen että yksityisen koulutuksentarjoajan tuottamaan koulutukseen. Julkisten toimijoiden koulutusten laatu on varmistettu heidän omilla laatujärjestelmillään. Viranomainen varmistaa yksityisten toimijoiden palvelun laadun jonka perusteella heille myönnetään lupa järjestää koulutustileillä kustannettavaa koulutusta. 29 Osaamisen kehittämisen tutkimus Osaamisen tunnistaminen perusta ammatilliselle kehittymiselle Osaamisen kehittämisen tutkimus Tilastokeskus 32 Lehtinen & Mielityinen: Selvitys henkilökohtaisista koulutustileistä, Ehdotukset ja vaikuttavuuden arviointi. Loppuraportti. OKM 27:

16 ERIKOISTUMISKOULUTUKSET TOTEUTETTAVA Kesäkuussa 2013 korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksia pohtinut työryhmä jätti raporttinsa korkeakoulujen erikoistumisopintojen luomiseksi. Erikoistumiskoulutukset ovat vähintään 30 opintopisteen laajuisia korkeakoulujen tarjoamia osaamiskokonaisuuksia, joita voi suorittaa korkeakoulututkinnon jälkeen. Ne voivat joko syventää jonkin alan osaamista tai tuoda laajempia valmiuksia työelämään. Tekniikan alalla yliopistot ja työmarkkinajärjestöt ovat suunnitelleen yhdessä Professional Diploma (PD) -koulutusta, joka olisi erikoistumiskoulutusta. Tekniikan alalla on otettu käyttöön erikoistumiskoulutukset opintopisteen laajuisina. Yliopistojen erikoistumiskoulutukset on suunnattu maisterintutkinnon suorittaneille, mutta myös kandidaatin tutkinnolla on mahdollisuus osallistua koulutuksiin, mikäli osaamispohja riittää. Jokainen tekniikan ammattilainen suorittaa erikoistumiskoulutuksen tai sitä vastaavan laajan kokonaisuuden säännöllisesti. Erikoistumiskoulutukset suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä työnantajien kanssa. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) on oleellinen osa erikoistumiskoulutusta. Opintosuoritukset on integroitu mahdollisimman hyvin työelämään. Työttömille ja lomautetuille on rakennettu malleja, joiden perusteella he voivat osallistua erikoistumiskoulutuksiin. Tavoite on työllistyä koulutuksen jälkeen. Erikoistumiskoulutusten rahoittamiseen osallistuvat julkinen valta, yksilö ja työnantaja. Merkittävä osa yksilön rahoitusvastuuta ovat henkilökohtaiset koulutustilit. Julkaisija: Tekniikan akateemiset TEK Taitto: Helena Hagberg Kuvitus: Ilja Karsikas / Napa Illustrations Paino: Esa Print Oy, Lahti ISBN:

17 PARASTA SUOMELLE TEKin koulutuspoliittinen ohjelma Suomi on menestynyt panostamalla osaamiseen, uusien teknologioiden kehittämiseen ja niihin perustuvaan vientiin. Suomalaista koulutusjärjestelmää pidetään yhtenä maailman parhaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö parannettavaa olisi. Globalisoituvassa maailmassa kaikki muutkin valtiot yrittävät nostaa osaamistasoaan ja kilpailla osaamisellaan. Jotta menestymme myös tulevaisuudessa, meidän on nostettava osaamistasoa, lisättävä yhteistyötä ja panostettava osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Kun maailmanlaajuisesti arvostetut tekniikan akateemiset ovat tyytyväisiä työuriinsa, työelämään ja yhteiskuntaan, he tuottavat yhteiskunnan tarvitsemaa osaamista, tutkimusta ja innovaatioita. Koulutus on keino tuottaa osaavaa työvoimaa ja talouskasvua. Lisäksi yhtä tärkeänä tavoitteena on kansalaisten sivistäminen. Koulutus antaa välineitä kehittää itseään ja osallistua koko yhteiskunnan kehittämiseen. TEKin koulutuspoliittisen ohjelman toimenpiteillä varmistamme suomalaisen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn säilymisen.