Espoon haitallisten vieras- kasvilajien kartoitus Markus Seppälä

Transkriptio

1 Espoon haitallisten vieras- kasvilajien kartoitus 2011 Markus Seppälä Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 3/2011

2 KUVAILULEHTI Julkaisija Tekijä(t) Julkaisun nimi Espoon ympäristökeskus Markus Seppälä Espoon haitallisten vieraskasvilajien kartoitus 2011 Julkaisun päivämäärä Tiivistelmä Espoon alueella tehtiin kesällä 2011 ( ) yliopisto-opintoihin liittyvänä harjoitteluna haitallisten kasvivieraslajien kartoitus. Kartoituksen suunnittelijana ja toteuttajana on toiminut LuK Markus Seppälä (Helsingin yliopisto), ja työn suorituspaikkana on ollut Espoon kaupungin ympäristökeskus. Kartoitettavien kasvilajien valinta perustuu soveltuvin osin Suomen kansallisen vieraslajistrategiaehdotuksen mukaiseen haitallisten kasvivieraslajien listaan. Listan lajeista kartoitukseen on valittu mukaan ne, joiden levinneisyyden laajuudesta Espoossa kartoituksen uskotaan pystyvän antamaan edes suuntaa-antavan käsityksen. Kartoituksessa on mukana seuraavat lajit: jättipalsami, rikkapalsami, kaukasianjättiputki, persianjättiputki, japanintatar, jättitatar, hörtsätatar, kurtturuusu sekä etelänruttojuuri ja japaninruttojuuri. Kartoituksen aineisto koostuu maastokartoituksessa löydetyistä ja espoolaisten lähettämistä havainnoista, jotka on kerätty yhteen. Maastokartoitus tehtiin liikkumalla alueilla, joilta kartoitettavia lajeja todennäköisimmin löytää, ja merkitsemällä ylös havainnon laji ja sijainti. Kaupunkilaiset lähettivät sähköpostitse, puhelimitse tai Espoon sähköisen palautepalvelun kautta ilmoituksen yhteensä 1126 eri haitallisen lajin esiintymästä. Yhteensä maastokartoituksen ja jätettyjen ilmoitusten perusteella Espoon alueelta löytyi 766 eri esiintymää. Eniten esiintymiä havaittiin jättipalsamilla (298 esiintymää) ja jättiputkilajeilla (299 esiintymää). Kaikkien kartoitettavien lajien esiintymistä selkeästi suurempi osa sijoittui Kehä III:n eteläpuolisiin kaupunginosiin. Hankkeesta ja sen tuloksista kertomisen lisäksi raportissa tarjotaan tiivis tietopaketti yleisesti haitallisista vieraslajeista sekä tarkempaa tietoa kartoitetuista lajeista, jotka kuuluvat haitallisuudeltaan ja levinneisyydeltään Suomen tärkeimpiin vieraskasvilajeihin. Raportissa annetaan myös toimenpidesuosituksia ja ohjeita vieraslajien torjumiseksi Espoossa. Avainsanat Sarja Sivuja 43 vieraslaji, kartoitus, espoo, jättiputki, jättipalsami, kurtturuusu, japanintatar, vieraskasvilaji, ruttojuuri Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 3/2011 ISBN Painopaikka Espoon kaupunki 1

3 PRESENTATIONSBLAD Utgivare Författare Esbo stads miljöcentral Markus Seppälä Utgivningsdatum Titel Kartläggning av skadliga invasiva arter i Esbo 2011 Sammandrag Sommaren 2011 ( ) kartlades skadliga invasiva arter i Esbo inom ramen för praktik för universitetsstudier. NaK Markus Seppälä (Helsingfors universitet) planerade och utförde kartläggningen på Esbo stads miljöcentral. Valet av växtarter för kartläggningen baserar sig i tillämpliga delar på listan över skadliga invasiva arter i enlighet med förslaget till nationell strategi för främmande arter i Finland. För undersökningen valdes sådana arter på den nationella listan vars spridning i Esbo kan kartläggas på ett ungefär. Kartläggningen inbegriper följande arter: jättebalsamin, blekbalsamin, kaukasisk jättefloka, jättebjörnfloka, parkslide, jätteslide, hybridslide, vresros, pestskråp och bitterskråp. Materialet för kartläggningen utgörs av terrängobservationer och observationer som Esbobor skickat in. Terrängkartläggningen gick till så att man rörde sig i områden där arterna med största sannolikhet hittas, och gjorde en anteckning om den observerade arten och läget. Esboborna bidrog via e-post, telefonsamtal och Esbos elektroniska responstjänst med sammanlagt 1125 observationer om förekomster av skadliga arter. På basis av terrängobservationerna och kommunbornas observationer påträffades totalt 766 förekomster i Esbo. Mest förekomster påträffades av jättebalsamin (298 förekomster) och arter av jättefloka (299 förekomster). Alla kartlagda arter förekom i betydligt större utsträckning i stadsdelarna söder om Ring III. Förutom att rapporten presenterar projektet och dess resultat erbjuder den också ett kompakt infopaket om skadliga invasiva arter i allmänhet samt närmare information om de kartlagda arterna, som hör till Finlands viktigaste främmande växtarter på grund av sin skadlighet och utbredning. Rapporten kommer också med åtgärdsförslag och instruktioner för hur man bekämpar invasiva arter i Esbo. Ämnesord Serie invasiv art, kartläggning, Esbo, jättebalsamin, jätteslide, vresros, bitterskråp, jättefloka Esbo miljöcentralens publikationsserie 3/2011 ISBN Sidor 43 Tryckeri Esbo stad 2

4 Sisällys 1. JOHDANTO Vieraslajeihin liittyvien termien määrittely Yleistä haitallisista vieraslajeista Vieraslajistrategia EU:ssa ja Suomessa Vieraslajityö Espoossa ja muissa kunnissa ESPOON HAITALLISTEN VIERASKASVILAJIEN KARTOITUSPROJEKTI KESÄLLÄ Kartoitusprojektissa käytetty menetelmä ja aineisto Tulokset ja jatkokartoitustarpeet Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset Toimenpidesuositukset vieraskasvilajien suhteen Suosituksia Espoon kaupungille Suosituksia kaupungin asukkaille ja taloyhtiöille Muut hankkeen vieraslajeihin liittyvät työtehtävät Kartoituksen saama mediahuomio LÄHTEET LIITTEET Kartoitettavien lajien esittely Espoon haitalliset vieraskasvilajit kartalla Espoon alueen yhdistyksille lähetetty tietopyyntökirje suomeksi ja ruotsiksi Luettelo Suomessa esiintyvistä haitallisista vieraskasvilajeista, putkilokasvit Luettelo Suomessa esiintyvistä tarkkailtavista tai paikallisesti haitallisista vieraskasvilajeista, putkilokasvit Kannen kuva: Jättipalsami ja kimalainen Kuvaaja: Markus Seppälä 3

5 Esipuhe Edessäsi on Espoon kaupungin ympäristökeskukselle kesä-syyskuussa 2011 tekemäni Espoon haitallisten kasvivieraslajien kartoitusprojektin loppuraportti. Projekti tehtiin biologian yliopistoopintoihini liittyvänä harjoittelujaksona, johon sain taloudellista tukea Helsingin yliopistolta. Yliopisto tukee vuosittain eri tiedekuntien opiskelijoita ns. harjoittelurahalla. Loppuraportin tarkoituksena on kertoa itse kartoituksesta ja sen tuloksista, mutta ennen kaikkea toimia myös pienenä tietopakettina Suomen tärkeimpiin kasvivieraslajeihin ja vieraslajiteemaan yleensä. Raportissa oleviin muutaman keskeisimmän lajin kuvauksiin on yhdistelty olemassa olevaa tietoa Suomesta ja muualta maailmasta. Raportin loppupuolella esitän muutamia kartoituksen tuloksiin perustuvia toimenpide-ehdotuksia. Tässä raportissa ei kuitenkaan käsitellä haitallisten lajien torjuntaa tai torjuntaan liittyviä tekniikoita. Kartoituksen päämääränä oli tuottaa hyvinkin rajallisilla resursseilla mahdollisimman tarkka kuva haitallisten kasvivieraslajien levinneisyydestä Espoon alueella. Lopputulos on kuitenkin vain suuntaa antava, sillä ajankäytöllisistä syistä esiintymiä pystyttiin kartoittamaan lähinnä teiden ja ulkoilureittien varsilta sekä pihoilta. Kartoituksessa kerätty tieto on joka tapauksessa olennaisen tärkeää suunniteltaessa tulevia vieraslajien torjunta- tai hallintatoimenpiteitä. Valmistunut kartoitusprojekti on laajuudeltaan suurin yksittäisessä kunnassa tehty selvitys haitallisista kasvivieraslajien levinneisyydestä. Selvitys on tietääkseni myös ensimmäinen, missä aineisto on kerätty yhdistelemällä maastosta itse kerätyt sijaintitiedot asukkaiden ilmoittamien havaintojen kanssa. Yksittäiset kunnat ovat aikaisemminkin pyytäneet asukkaita ilmoittamaan löytämiensä vieraslajien, lähinnä jättiputkien, jättipalsamin tai kurtturuusun esiintymiä kunnan ympäristöstä tai luonnonhoidosta vastaaville viranomaiselle. Näissä hankkeissa kunnat eivät kuitenkaan itse ole samaan aikaan aktiivisesti itse etsineet uusia esiintymiä. Varsinais-Suomen, Satakunnan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla (ELY-keskuksilla) on ollut jo vuosia jättiputkien ja jättipalsamien kartoitus- ja torjuntaprojekteja. Kartoitushanke herätti kesän aikana runsaasti kiinnostusta ja huomiota kaupunkilaisten lisäksi myös pääkaupunkiseudun tiedotusvälineissä, mikä voi olla osoitus myös suuremman yleisön heränneen haitallisiin vieraslajeihin liittyvien ongelmien laajuuteen. Kartoitusprojektin suunnittelu ja toteutus oli pääasiassa omaa työpanostani. Espoon ympäristökeskuksessa ohjaajinani toimivat johtava ympäristötarkastaja Kalevi Hiironniemi ja ympäristötarkastaja Tia Lähteenmäki. Toteutukseen liittyvissä teknisissä asioissa sain arvokasta tukea ja apua kaupungin ympäristökeskuksen muun henkilökunnan lisäksi myös katu- ja vihertuotanto -liikelaitoksen, teknisen keskuksen ja kaupungin viestintäyksikön henkilökunnalta. Tahdon kiittää Espoon ympäristökeskusta ja sen johtoa saamastani mahdollisuudesta tämän projektin toteuttamiseen. Tahdon myös kiittää teknisen keskuksen Jere Metsävuota saamastani kädestä pitäen -opastuksesta paikkatietoaineistojen kanssa, Mika Reinikaista raportin karttaliitteistä, kaupungin vihertyöpäälliköitä saamistani arvokkaista jättiputkisijainneista sekä vihertyöntekijöitä Seppo Anttalaista ja Colin Wintonia autokyydeistä tunnetuille jättiputkipaikoille. Kiitokset myös Luontoportti.com -palvelun ylläpitäjille luvasta käyttää sivuston lajikuvia kartoitusprojektin Internet-sivuilla. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin kaikille avuliaille espoolaisille, jotka lähettivät kiitettävän ahkerasti havaintojaan ja jotka mahdollistivat hankkeen onnistumisen. Espoossa Markus Seppälä, Luk. (biologia) Helsingin yliopisto 4

6 1. JOHDANTO 1.1. Vieraslajeihin liittyvien termien määrittely Keskustelu vieraslajeista on ollut Suomessa esimerkiksi muuhun Eurooppaan verrattuna vähäistä, joten niihin liittyvät termit eivät ole vielä ehtineet vakiintua ja sanojen määritelmät tarkentuvat koko ajan. Arkikielenkäytössä esimerkiksi tulokaslaji ja vieraslaji menevät helposti sekaisin niin tavallisten kansalaisten kuin alan ammattilaistenkin kielenkäytössä. Keväällä 2011 valmistuneessa Suomen kansallisessa vieraslajistrategiaehdotuksessa asiantuntijoiden yksi haaste olikin määritellä vieraslajeihin liittyvä termistöä vastaamaan kansainvälisessä keskusteluissa käytettäviä määritelmiä. Seuraavaksi esitellään strategiaehdotuksen mukaiset viralliset määritelmät. TULOKASLAJI Tulokaslajilla tarkoitetaan maahamme äskettäin (parin viime vuosisadan aikana) itse levittäytynyttä eliölajia. Osa tulokaslajeista on sellaisia, joiden levinneisyysalue on lähialueilta luontaisesti laajenemassa. Leviämistä saattavat edesauttaa lämpöoloiltaan suotuisat ajanjaksot ja sopivat tuulet. VIERASLAJI Vieraslajiksi kutsutaan sellaista luontoon levinnyttä lajia, joka ei alun perin ole kuulunut ekosysteemiin eikä olisi pystynyt sinne omin neuvoin leviämään. Vieraslaji on ylittänyt luontaiset leviämisesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston, ihmisen tietoisella tai tahattomalla myötävaikutuksella. HAITALLINEN VIERASLAJI Haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan Suomessa jo esiintyvää vieraslajia, joka aiheuttaa tietyllä alueella, tietyssä paikassa ja tiettynä aikana välittömästi tai välillisesti ekologista, taloudellista, terveydellistä tai sosiaalista kielteistä vaikutusta eli haittaa, ja tämä lajin aiheuttama haitta vaatii erityisiä toimenpiteitä. Toimenpiteet voivat esimerkiksi olla vaikutusten ennaltaehkäisemistä ja torjuntaa, varhaista havaitsemista ja hävittämistä, leviämisen estämistä ja jatkuvia pitkän aikavälin rajoittamistoimenpiteitä, tai sopeutumista vieraslajien aiheuttamaan haittaan. TARKKAILTAVA TAI PAIKALLISESTI HAITALLINEN VIERASLAJI Tarkkailtavalla tai paikallisesti haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on 1) Suomen rajojen ulkopuolella haitalliseksi todettu vieraslaji, jonka todennäköisyys saapua Suomeen on suuri, tai 2) Suomessa (paikallisesti) esiintyvä vieraslaji, joka olosuhteiden muuttuessa voi muuttua haitalliseksi. Varovaisuusperiaatetta noudatettaessa tarkkailtavia tai paikallisesti haitallisiksi on tässä strategiassa luokiteltu lajeja, joiden haitallisuus voi myöhemmin osoittautua vähäiseksi tai olemattomaksi. 5

7 VIERASLAJIEN AIHEUTTAMIEN HAITTOJEN MÄÄRITTELY Vieraslajien haitallisuus ilmenee joko ekologisena, taloudellisena, terveydellisenä tai sosiaalisena haittana ihmisille tai muille lajeille. Ekologisella haitalla tarkoitetaan esimerkiksi vieraslajin aiheuttamaa kilpailua, saalistusta, syrjäyttämistä (epäsuora tai suora), muutoksia keskeisissä tai tärkeissä luontotyypeissä, risteytymistä, tautien levitystä tms. haittaa, joka pääsääntöisesti kohdistuu alkuperäislajistoon tai elinympäristöön. Taloudellisella haitalla tarkoitetaan esimerkiksi vieraslajin aiheuttamaa tuotantotappiota (määrällistä tai laadullista), torjuntakustannuksia tai markkinoiden kautta aiheutuvia vaikutuksia (kysynnän, tarjonnan ja hinnan muutokset). Myös infrastruktuurille koituvat haitat ovat taloudellisia. Terveydellisellä haitalla tarkoitetaan esimerkiksi vieraslajin aiheuttamaa sairastuvuutta, kuolleisuutta tai kivun tuottamista. Vieraslaji voi myös levittää tauteja. Sosiaalisella haitalla tarkoitetaan vieraslajin aiheuttamia vaikutuksia esimerkiksi esteettisyyteen, virkistyskäyttöön, kulttuuriin, työllisyyteen tai konfliktinluontiin Yleistä haitallisista vieraslajeista Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia Vieraslajeja saapuu uusille elinalueille jatkuvasti, mutta suurin osa näistä lajeista ei kuitenkaan muodostu uudella alueellaan haitalliseksi. Suuri osa saapuneista vieraslajeista ei kykene ympäristötai muista tekijöistä johtuen muodostamaan uutta vakiintunutta ja lisääntymiskykyistä kantaa, vaan tuhoutuvat. Tuhoutumiseen voi olla syynä vieraslajille epäedulliset ilmasto-olot tai kilpailu samasta ravinnosta tai muista resursseista vahvempien kotoperäisten lajien kanssa. Osa lajeista sopeutuu uuteen ympäristöönsä hyvin ja kasvavat alkuperäisen lajiston kanssa aiheuttamatta kuitenkaan merkittäväksi katsottavaa haittaa luonnolle tai ihmisille. Joistakin vieraslajeista voi olla jopa etupäässä hyötyä ihmisille tai asuttamansa ekosysteemin muille lajeille. Vain pienestä osasta vieraslajeja aiheutuu merkittävää haittaa. Aikaisemmin puhuttiin usein ns. kymmenten säännöstä, missä n. 10 % saapuneista vieraslajeista selviytyy luonnossa ensimmäisen vuoden, edelleen 10 % näistä onnistuu muodostamaan vakiintuneen ja lisääntymiskykyisen kannan ja näistä 10 % muodostuu haitallisiksi. Alan kirjallisuudessa mainitaan nykyään haitalliseksi muodostuvien lajien osuuden osuvan 5-20 % välille, riippuen lajiryhmästä. Miksi jotkin vieraslajit menestyvät uusilla kasvualueillaan? Jotkin vieraslajeista ja haitallisista vieraslajeista ovat onnistuneet lisääntymään ja levittäytymään maailmalla niin tehokkaasti ja laajoille alueille, hyvinä esimerkkeinä tästä jättipalsami (Impatiens glandulifera) tai japanintatar (Fallopia japonica). Vieraslajien voittokulkua voidaan selittää monilla tekijöillä: vieraslajin omat ominaisuudet, kotoperäisten lajien ominaisuudet, elinympäristön laatu ja vieraslajien suosiminen ihmisten toimesta. 6

8 Vieraslajeilta puuttuvat usein uudella elinalueellaan pedot tai taudit lajia ravinnoksi käyttävät tai sen kasvua haittaavat pedot, laiduntajat tai taudinaiheuttajat, jotka vaikuttavat lajin esiintymiseen ja pärjäämiseen sen alkuperäisellä esiintymisalueella. Kasvit ja eläimet joutuvat tavallisesti käyttämään esimerkiksi ravinnosta saamiaan resursseja selviytyäkseen saalistukselta tai taudeilta, mutta vieraslajeilla nämä resurssit ovat vapautuneet muuhun käyttöön, kuten kokonsa kasvattamiseen ja tehokkaampaan lisääntymiseen. Esimerkiksi jättipalsamin ja jättiputkien jo alun perinkin tehokas lisääntymiskyky on vain korostunut uusissa vallatuissa elinympäristöissä, missä em. lajit ovat myös yleensä suurikokoisempia kuin alkuperäisellä esiintymisalueellaan. Vieraslajit ja kotoperäiset lajit voivat erota toisistaan myös elinkierron eri vaiheiden ajoittumisessa. Useat Suomessa esiintyvät haitalliset vieraskasvilajit aloittavat kasvunsa keväällä kotoperäisiä lajeja aikaisemmin, jolloin nopeakasvuisemmat ja suurikokoiset vieraslajit voivat varjostamalla haitata muiden lajien kasvua. Jotkin vieraskasvilajit pystyvät muuttamaan kasvupaikkaansa itselleen suotuisammaksi ja samalla kilpaileville lajeille epäsuotuisaksi. Hernekasveihin kuuluva komealupiini (Lupinus polyphyllus) pystyy sitomaan kasvualustaansa ilmasta typpeä, mikä rehevöittää maaperää ja tekee siitä samalla joillekin lajeille epäsuotuisan kasvupaikan. Japanintattarella on ns. allelopaattisia ominaisuuksia, eli laji erittää juuristonsa kautta maaperään biokemiallisia yhdisteitä jotka voivat haitata toisten lajien kasvua tai lisääntymistä. Vieraslajien leviämisvauhtiin vaikuttaa myös elinympäristön rakenne ja laatu. Erään suositun teorian mukaan lajistollisesti ja rakenteellisesti monimuotoinen ekosysteemi voi antaa vastustuskykyä vieraslajien leviämistä vastaan. Tällä hetkellä tutkijat tosin kiistelevät, vaikuttavatko tietyn ekosysteemin valloittamisalttiuteen enemmän ekosysteemin vai vieraslajin ominaisuudet. Yhdelle havainnolle on kuitenkin löydetty paljon tukevaa todistusaineistoa: Erityisesti ihmisten muokkaamien alueiden, kuten hakkuuaukeiden tai maansiirtoalueiden on havaittu olevan erityisen alttiita joutua vieraslajin valtaamaksi. Useat vieraslajit toimivat ns. pioneerilajeina, jotka pystyvät nopeasti hyödyntämään uudet syntyneet aukkopaikat ja vapautuneet resurssit. Ihmisen rooli vieraslajien leviämiselle ja menestykselle on kuitenkin se olennaisin. Ihminen tuo tiettyjä vieraslajeja, kuten maa- ja metsätalouden, kala-, riista- ja muita kaupallisesti hyödynnettäviä lajeja tarkoituksella maanosasta toiseen ja istuttaa niitä luontoon aktiivisesti. Haitallisia kasvilajeja istutetaan pihoihin ja puutarhoihin, mistä kasvi yleensä karkaa naapurin pihalle tai luontoon. Pihatöissä syntynyt kasvijäte kannetaan valitettavan usein luvattomasti läheisen metsän reunaan tai puron varteen, mistä vieraslajin on helppo lähteä kasvamaan ja leviämään eteenpäin. Siirrettäessä multaa tai muuta maa-ainesta paikasta toiseen, ja mukana kulkeutuu usein myös vieraslajien siemeniä tai varren- ja juurenpalasia. Verrattuna eteläisempiin maihin on Pohjoismaihin kotiutunut lyhyemmän kasvukauden ja ankarien talvikuukausien ansiosta tähän päivään mennessä vain suhteellisen harva vieraslaji. Ilmastonmuutoksesta seuraavan maapallon keskilämpötilan nousun ennustetaan kuitenkin lisäävän yhä uusien vieraslajien leviämistä ja vakiintumista myös Suomeen. Vieraslajien vastaisessa työssä on monia haasteita Haitallisten vieraslajien vastainen työ on Suomessa ja muissakin Euroopan maissa vielä vasta alkutekijöissään. Tästä syystä suurin haaste menestyksekkäälle vieraslajityölle lieneekin tiedon puute. Kuten aiemmin todettiin, vieraslaji on käsitteenä vasta vakiintumassa, eikä ole vielä löytänyt tietään suomalaisten arkipuheeseen. Suurin osa suomalaisista ei myöskään tunnista vieraslajeja luonnossa tai pihapiirissään ja eivät todennäköisesti tiedä miksi ne ovat haitallisia tai miksi niiden leviämistä tulisi estää. Tämä johtunee osittain siitä, että tällä hetkellä ei ole saatavilla korkealaatuista mutta kansantajuista haitallisista vieraslajeista kertovaa opasta tai vastaavaa kirjallisuutta. Haitallisten vieraslajien esiintymiä löytyy todennäköisesti koko Suomesta, pois lukien ehkä Lapin karuimmat tunturierämaat. Esiintymien tiheys on myös todennäköisesti suurempi 7

9 asutuskeskuksissa ja niiden läheisyydessä. Suomessa ei ole vielä tehty, joiden ELY-keskusten lisäksi, vieraslajien kartoituksia kuin ehkä yksittäisten luonnonsuojeluyhdistysten tai kuntien toimesta, joten vieraslajeista kerätty sijaintitieto on hajanaista tai tieto ei ole helposti saatavilla ja hyödynnettävissä Vieraslajistrategia EU:ssa ja Suomessa EU:n vieraslajistrategian valmistelu on loppusuoralla EU:n komissio ilmoitti keväällä 2010 EU:n epäonnistuneen tavoitteessaan pysäyttää vuoteen 2010 mennessä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden väheneminen yhteistyössä EU:n alueella ja muualla maailmassa. Komissio on tämän johdosta uusinut tavoitteensa käynnistänyt uuden, vuoteen 2020 tähtäävän biodiversiteettistrategian, jonka yhtenä kuudesta tavoitteesta on saada haitallisten vieraslajien leviäminen hallintaan ja estää uusien lajien leviäminen. EU on ilmoittanut tuovansa haitallisten vieraslajien torjuntaan liittyvän asiakirjan laajempaan käsittelyyn viimeistään vuoden 2012 aikana. Asiakirja käsittelee mahdollisesti vieraslajeihin liittyvän lainsäädännön päivitysehdotuksia ja vieraslajien vastaisen työn mahdollisia rahoitusmekanismeja. Suomen kansallinen vieraslajistrategiaehdotus valmistui keväällä 2011 Suomen vieraslajistrategian valmistelutyö kesti 2,5 vuotta ja työhön osallistui yhteensä yli 100 asiantuntijaa. Strategiassa on huomioitu Itämeren ja sisävesistöjen sekä maalla elävät kasvi- ja eläinvieraslajit, sekä maa- ja metsätalouden vieraslajit. Strategiaehdotus luovutettiin maaja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle, minkä jälkeen ehdotus oli lausuntokierroksella 1.6. saakka. Lopullinen strategia julkaistaan saatujen lausuntojen pohjalta vuoden 2011 loppuun mennessä. Muista EU-maista ainakin Ruotsi, Irlanti ja Englanti ovat jo saaneet oman vastaavan strategiansa valmiiksi, ja valmistelu on lisäksi monissa muissa maissa jo käynnistetty. Strategian pääpaino on maahamme jo vakiintuneiden vieraslajien torjumisessa ja niiden haitallisten vaikutusten minimoinnissa, sekä uusien haitallisten lajien leviämisen ennaltaehkäisyssä. Vieraslajistrategiaehdotuksen mukaan Suomesta on tunnistettu vajaa tuhat vieraslajia, joista 157 on määritelty haitallisiksi ja 128 paikallisesti haitallisiksi ja tarkkailtaviksi vieraslajeiksi. Erityisen haitallisiksi lajeiksi strategia nostaa jättiputket, kurtturuusun, rapuruton, espanjansiruetanan ja minkin. Näiden lajien kohdalla ehdotetaan välittömiä toimenpiteitä niiden poistamiseksi luonnosta tai ainakin leviämisen estämiseksi. Strategiaehdotus määrittelee tärkeimmiksi uusien vieraslajien kulkureiteiksi Suomeen globalisaation ja kaupan vapautumisen myötä lisääntyneet kansainväliset kuljetukset, kasvi- ja eläinlajeilla käytävän kaupan. Ilmastonmuutos ja muut ihmisten aiheuttamat elinympäristöjen muutokset lisäävät vieraslajien mahdollisuuksia saapua ja muodostaa luontoon pysyvä kanta. Vieraslajistrategian katsoo keskeisintä vieraslajien torjuntatyössä olevan vieraslajitiedon levittäminen kouluttamalla ja valistamalla kansalaisia, sekä torjuntatoimet yhteistyössä kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Vieraslajeihin liittyvä lainsäädäntöä tulisi myös päivittää, mikä mahdollistaisi tehokkaammat torjuntatoimenpiteet. 8

10 1.4. Vieraslajityö Espoossa ja muissa kunnissa Espoon kaupungilla ei ole tällä hetkellä omaa vieraslajistrategiaa. Jättiputkien haitallisuus on ollut kaupungin tiedossa jo pitkään, ja muiden maastotöiden yhteydessä löytyneitä tai asukkaiden ilmoittamia jättiputkiesiintymiä onkin torjuttu kitkemällä tai myrkyttämällä kaupungin hallinnoimilla alueilla jo ainakin 10 vuoden ajan. Yksityismailta löytyneiden jättiputkien hävittämisessä on autettu antamalla maanomistajalle torjuntaohjeita. Espoo on myös epäsuorasti yrittänyt estää haitallisten vieraslajien leviämistä kieltämällä puutarhajätteiden viemisen omasta pihasta kaupungin metsä-, puisto-, viher-, katu- ja vesialueille (Espoon kaupungin ympäristönsuojelumääräykset 14 ). Haitallisia vieraslajeja sisältävän kasvijätteen vieminen luontoon on myös luonnonsuojelulain 43 vastainen teko. Espoo suosittelee asukkaitaan käsittelemään syntyvän puutarhajätteen omalla pihalla esimerkiksi hakettamalla ja kompostoimalla. Helsingin kaupungin ympäristökeskus on laatimassa vuoden 2011 mennessä haitallisiin vieraslajeihin liittyvän asiakirjan, joka määrittelee Helsingin virallisen kannan vieraslajeihin ja käsittelee kaupungin tulevan vieraslajien vastaisen työn linjauksia. Helsingin kaupungin rakennusvirasto on tehnyt tärkeää taustatutkimustyötä laatimalla erityisesti Helsingin kannalta haitallisista vieraslajeista ns. lajikortteja, jotka perehdyttävät kunkin lajin ekologiaan ja opastavat lajin tehokkaaseen torjuntaan. Helsinki on myös ottanut vuonna 2010 käyttöön kaupunkikasvioppaan, joka määrittelee mitä kasvilajeja kaupungin vihersuunnittelussa ja -rakentamisessa käytetään. Oppaassa määritellään myös haitallisia vieraslajeja, joita kaupunki ei tule käyttämään tulevaisuudessa. Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluyksikkö käynnisti keväällä 2011 Jättiputket kuriin Kirkkonummella -hankkeen, jonka tavoitteena on etsiä uusia ja torjua kunnan alueella tällä hetkellä tiedossa olevia jättiputkiesiintymiä. Hanketta ollaan jatkamassa myös tulevina vuosina. Lohjan kaupunki on myös aloittanut vieraslajien torjuntatyön pyytämällä asukkailta tietoa jättiputkien ja jättipalsamin esiintymistä, ja torjumalla jättiputkia kaupungin yleisiltä alueilta, kuten ulkoilualueiden ja päiväkotien lähettyviltä. 9

11 2. ESPOON HAITALLISTEN VIERASKASVILAJIEN KARTOITUSPROJEKTI KESÄLLÄ Kartoitusprojektissa käytetty menetelmä ja aineisto Kartoitushankkeen käytettävissä olleiden aika- (vajaa 4 kk), henkilö- (1 kartoittaja/työntekijä) ja taloudellisten resurssien ( nollabudjetti ) rajallisuuden vuoksi kartoituksessa käytettävät menetelmät ja työvaiheet suunniteltiin mahdollisimman kevyiksi toteuttaa. Samasta syystä myös kartoitettava alue kohdennettiin koskemaan ainoastaan Espoon pihoja, puistoja sekä teiden ja ulkoilureittien varsien ympäristöä. Kurtturuusun kohdalla kartoitus keskittyi ainoastaan selkeästi istutuksista tai puutarhoista karanneisiin esiintymiin, jotka sijaitsivat Espoon merenranta-alueilla. Kartoituksesta tehtiin kaksiosainen: maastokartoitusosuudessa kartoittaja kulkee Espoon eri kaupunginosissa merkaten samalla kartalle löytämiään vieraskasvilajien esiintymiä, sekä ilmoitusten vastaanotto-osuus, missä kartoittaja käsittelee kaupunkilaisten lähettämiä havaintoja ja vastailee vieraslajeista esitettyihin kysymyksiin. Kesäkuussa, ennen kartoituksen käynnistämistä, käytettiin aikaa erilaisiin valmisteleviin toimenpiteisiin: vieraslajien kannalta olennaisten kaupungin työntekijöiden yhteystietojen keräämiseen, kartoitettavien lajien valintaan, projektin tiedotuksen suunnitteluun ja jo olemassa olevien vieraslajien havaintotietojen hakemiseen luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämästä havaintotietokanta Hatikasta. Maastossa kartoituksen työvälineinä toimivat polkupyörä, kaupungin julkiset liikennevälineet, Espoon opaskartta vuodelta 2010, kynä sekä lehtiö. Löydettyjen esiintymien sijainti merkittiin kynällä pisteinä opaskartalle sekä sanallisesti kuvailtuna lehtiöön. Tarkempia tietoja esiintymästä, kuten esiintymän tarkempaa rajausta kartalle tai pinta-alaa, ei kartoitettu ajankäytöllisistä syistä. Pelkän sijaintitiedon merkitseminen teki kartoituksen etenemisestä nopeampaa, mikä mahdollisti suuremman kartoitetun pinta-alan. Kartoituspäivien jälkeen maastohavainnot merkittiin työhuoneen seinällä olevaan samanlaiseen karttaan nuppineuloilla ja pienillä paperilapuilla, mihin merkittiin löydetyn lajin kohdalla käytetty lyhennetty koodisana (esim. jäpa =jättipalsami, jäpu = jättiputki jne). Sanalliset kuvailut tallennettiin excel-muodossa tietokoneelle. Kartoituksen toisessa osuudessa espoolaisia pyydettiin kesän aikana lähettämään havaintojaan haitallisten vieraslajien esiintymistä. Tietoa hankkeesta ja siihen liittyvästä tietopyynnöstä levitettiin monen eri kanavan kautta kaupunkilaisille, kuten kaupungin Internet- ja facebook-sivuilla, eri paikallislehdissä sekä suoraan sähköpostitse (viesti liitteenä raportin lopussa) kaupungissa toimiville asukasyhdistyksille ja muille luonto- ja kansalaisjärjestöille. Espoolaisia pyydettiin aluksi ilmoittamaan havainnoistaan mieluiten sähköpostitse suoraan kartoittajalle hanketta varten perustettuun osoitteeseen. Viestissä pyydettiin ilmoittamaan lajin lisäksi esiintymän mahdollisimman tarkka sijainti käyttäen apuna mm. teiden nimiä tai muita helposti ymmärrettäviä maamerkkejä. Joistakin lajeista pyydettiin ilmoittamaan kaikki mahdolliset esiintymät riippumatta siitä, kasvavatko ne yksityisen tai kaupungin maalla. Kurtturuususta toivottiin ilmoituksia ainoastaan saarista ja rannoilta tai niiden lähettyviltä löydetyistä kasvustoista. Ilmoituksia vieraslajeista saapui silloin tällöin jo pitkin kesäkuuta, ja päivittäiset ilmoitusmäärät kasvoivat tasaisesti heinäkuun puoliväliin saakka Helsingin Sanomissa julkaistiin pikkuuutinen kartoituksesta otsikolla Espoo pyytää tietoja vieraslajikasvustoista. Tämä pieni uutinen sai kuitenkin aikaan oikean ilmoitusten tulvan, ja suurin osa kaikista ilmoituksista tehtiinkin lehtijuttua seuraavien muutaman viikon aikana. Elokuun puoleenväliin mennessä ilmoitusten tahti alkoi hiipua, ja syyskuun aikana saapui enää vain muutamia viikoittain. 10

12 Elokuun alussa otettiin käyttöön myös mahdollisuus ilmoittaa havainnoista suoraan kaupungin sähköisen palautejärjestelmän kautta, mikä mahdollisti tarkan sijaintitiedon ilmoittamisen suoraan karttapohjalle Internet-selaimen kautta käytettävän helpon käyttöliittymän avulla. Sähköinen palautejärjestelmä antoi myös kartoittajalle mahdollisuuden helposti kysyä ilmoittajalta lisätietoja ja tarkentamaan mahdollisia epäselvyyksiä ilmoituksessa annetuissa tiedoissa. Kartoitushankkeen toteutukseen liittyviä tärkeitä virstanpylväitä: Kartoitushankkeen sivut julkaistiin Sivut sisältävät lyhyesti tietoa vieraslajeista sekä ohjeita kartoitettavien lajien tunnistamiseen ja ilmoituksen tekemiseen. linkki: Kaksikielinen tietopyyntökirje Espoossa toimiville kansalaisjärjestöille lähetettiin sivujen valmistuttua (viestin jakeluun kuuluivat luonnonsuojelujärjestöt, asukasyhdistykset, marttayhdistykset, partiolippukunnat, veneseurat ja Espoon puutarha- ja siirtolapuutarhayhdistys) Helsingin Sanomien juttu kartoitushankkeesta ilmestyi Sähköinen palautepalvelumahdollisuus avautui 2.8.: linkki: Vieraslajiesiintymien siirtäminen Espoon paikkatietoaineistoihin Hankkeen aikana löytyneiden ja ilmoitettujen vieraslajiesiintymien tietojen syöttäminen kaupungin paikkatietojärjestelmään aloitettiin elokuun loppupuolella, ja valmistui syyskuun puoliväliin mennessä. Tiedon syöttämisessä käytettiin ohjelmistoyhtiö Teklan TeklaGIS -ohjelmistoa, joka on tarkoitettu kaupunkien ja kuntien paikka- ja perusrekisteritietojen hallintaan. Ohjelman avulla siirrettiin kaupungin viheralueomaisuuden hallintajärjestelmään, mikä sisältää tiedot mm. kaupungin katu- ja viheralueiden kasvillisuuden tilasta ja hoidosta, ja mikä toimii työkaluna viheralueiden hoidon käytännön työohjeiden suunnittelussa. Kartoituksessa löydetyt esiintymät päätettiin siirtää kaupungin paikkatietoaineistoihin, koska se mahdollistaa kootun tiedon helpon saatavuuden ja toimii arvokkaana työkaluna seuraavien kartoitusprojektien mahdollisten torjuntatoimenpiteiden suunnittelussa. Kartoituksen tulokset toimivat näin pohjana myös tulevien uusien esiintymien viemiselle suoraan paikkatietoaineistoon. Ennen kaikkea tieto haluttiin saada niiden kaupungin työntekijöiden käyttöön, jotka tekevät käytännön päätökset milloin, miten ja mitä vieraslajeja Espoossa torjutaan. Tästä syystä esiintymät ovat myös nähtävillä kaupungin selainpohjaisessa WebMap -paikkatietopalvelussa. Tietojen syöttöä varten Xcity-ohjelmaan piti määrittää kartoituksen kannalta olennaisia uusia koodisanoja eli ominaisuuksia, jotka liittyvät kuhunkin vieraslajiesiintymään. Ohjelmaan rakennettiin valmiiksi myös työkalu, missä kaupungin työntekijä voi kirjata ylös ja seurata kunkin esiintymän kohdalla siihen liittyvien muutosten tai torjuntatoimenpiteiden koko historiaa. Seuraavat ominaisuudet kirjattiin jokaisen esiintymän kohdalla: Laji Esiintymän kunto Uusi esiintymä (kun esiintymä on löydetty saman kesän aikana). Vanha esiintymä (edellisenä kesänä tai sitä edeltävinä vuosina kirjattu esiintymä). Poistunut esiintymä (torjunta- tai muiden tapahtumien jälkeen hävinneeksi katsottu esiintymä, mitä ei kuitenkaan poisteta rekisteristä mahdollisen uusimisen varalta) 11

13 Olotila Vahvistamaton (ilmoitetut esiintymät ja esiintymät, jossa lajin oikeasta määrityksestä ja/tai esiintymän sijainnista ei ole varmuutta) Tarkistettu ja vahvistettu (maastokartoituksen aikana löydetyt ja määritetyt esiintymät). Kasvupaikka Kasvijätekasa, siirretty maa-aines, istutus, piha-alue, oja, tien varsi, radan varsi, metsäpolku, metsän reuna, viljelypalsta, siirtolapuutarha, puisto, pelto, joutomaa, niitty, metsä, järvi, ranta, luoto, saari, meri. Kasvupaikan määrittely tehtiin ortokartan eli ilmakuvien perusteella. Karttarajaus ja Pinta-ala Esiintymät rajattiin ohjelman taustalla käytetyn ortokartan avulla karttapohjalle. Tämän jälkeen ohjelma antoi rajatun alueen pinta-alan, mikä merkittiin ylös. HUOM! Tehdyt karttarajaukset eivät edusta kuin poikkeustapauksissa kunkin esiintymän todellisia rajoja maastossa. Karttarajaus on ns. minimietsintäalue, jolta tulevien kartoittajien, tarkistajien tai torjuntatyöntekijöiden tulisi etsiä ko. lajin yksilöitä. Rajauksen kokoon eli etsittävään pinta-alaan vaikuttivat ilmoituksen tietojen tarkkuuden lisäksi myös ilmakuvien perusteella tehdyt arviot lajien todennäköisistä kasvupaikoista. Karttarajaukset ovat muutettavissa, joten tarkistuskäynnin jälkeen rajaus tulisikin muuttaa vastaamaan kasvuston maastossa vahvistettua tosiasiallista rajausta Lisätiedot Sanallinen kuvaus esiintymän tarkemmasta sijainnista, esiintymän mahdollinen leviämissuunta, vinkkejä lähistön muiden mahdollisten esiintymien löytämiseen yms. olennaisia lisätietoja. Kartoituksessa huomioidut haitalliset vieraskasvilajit Kartoituksen alkaessa kartoituksen päämääränä oli kunnianhimoisesti kartoittaa kaikkien kansallisessa vieraslajistrategiaehdotuksessa haitallisiksi määriteltyjen, maalla elävien vieraskasvilajien (26 kpl) sijainti. Ajankäytöllisistä syistä kartoitettavien lajien listaa jouduttiin pian karsimaan sellaisiin lajeihin, joiden levinneisyydestä oli tämän hankkeen puitteissa parhaimmat mahdollisuudet antaa edes jonkinlainen yleiskuva. Kartoitukseen valittiin seuraavat lajit (lajien esittelyt löydät liitteestä 1): Japanintatar (Fallopia japonica) Jättitatar (Fallopia sachalinensis) Hörtsätatar (Fallopia x bohemica), kahden edellisen lajin risteymä Persianjättiputki (Heracleum persicum) Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) Jättipalsami (Impatiens glandulifera) Rikkapalsami (Impatiens parviflora) Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) Kurtturuusu (Rosa rugosa) 12

14 Lajit valittiin mm. niiden tunnettuuden, haitallisuuden, koon, kukinta-ajan ajoittumisen ja tunnistamisen helppouden perusteella. Etukäteen tutuista tai helposti opittavista lajeista on helpompi pyytää kaupunkilaisilta havaintotietoja, mikä todennäköisesti myös alentaa kynnystä ilmoittaa havaintoja eteenpäin kartoittajalle. Yllä olevista lajeista hörtsätatarta ei ajankäytöllisistä syistä kartoitettu aktiivisesti, sillä japanin- ja jättitattaren risteymänä sen ulkonäkö on vanhempiensa ominaisuuksien välimuoto. Hörtsätatarta kuitenkin todennäköisesti löytyy kartoituksen aikana löydetyistä ja ilmoitetuista tataresiintymistä mahdollisten tulevien tarkistusten yhteydessä. Seuraavia haitallisia lajeja ei kartoitettu hankkeen yhteydessä: Isotuomipihlaja (Amelachier spicata) Pajuasteri (Aster x salignus) Hukkakaura (Avena fatua) Karhunköynnökset (Calystegia sepium) Kanadanvesirutto (Elodea canadensis), sisävesissä Amerikanhorsma (Epilobium adenocaulon) Vaalea-amerikanhorsma (Epilobium ciliatum) Paimenmatara (Galium album) ja piennarmatara (Galium pomeranicum) Isosorsimo (Glyceria maxima) Armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi) Lännenpalsami (Impatiens capensis) (Komea)lupiini (Lupinus polyphyllus) Rikkanenätti (Rorippa sylvestris) Terttuselja (Sambucus racemosa) Kanadanpiisku (Solidago canadensis) Korkeapiisku (Solidago altissima) Isopiisku (Solidago gigantea) Jättiputkilajeista armenianjättiputki on vaikutuksiltaan vähintään yhtä haitallinen kuin muutkin jättiputkilajit, mutta koska lajia on löydetty Suomesta tähän mennessä ainoastaan Pohjois- Karjalasta, oli uusien esiintymien löytyminen Espoosta hyvin epätodennäköistä. Lännenpalsami on Suomessa vielä erittäin harvinainen löytö, Etelä-Suomesta esiintymiä on löydetty tiettävästi Lohjanjärven rantojen lisäksi tiettävästi vain Helsingistä. Komealupiini, rikkanenätti, paimen- ja piennarmatara, amerikanhorsma ja vaalea-amerikanhorsma sekä karhunköynnökset ovat hyvin yleisiä joka paikan rikkakasvilajeja. Tästä syystä lajien levinneisyyttä ei ollut järkevää yrittää kartoittaa tämän kartoituksen resurssien puitteissa. Komealupiini on Suomessa erittäin laajalle levinnyt ja levitetty haitallinen vieraslaji, joka valloittaa tehokkaasti tienpientareita ja niittyjä muodostaen lopulta puhtaita kasvustoja. Hukkakaura on Suomessa hyvin pitkään tunnettu maatalousympäristön vieraslaji, joka alentaa viljasadon laatua. Hukkakauran leviämistä seurataan maanviljelijöiden ja viranomaisten toimesta jo erittäin tiiviisti, joten sen sisällyttäminen tähän kartoitukseen ei ollut tarpeellista. Kanadanpiisku, korkeapiisku ja isopiisku ovat Pohjois-Amerikasta peräisin koristekasveja, ja kotoisen kultapiiskumme (Solidago virgaurea) sukulaisia. Pajuasteri on syysasterin (Aster novi-belgii) ja säiläasterin (Aster lanceolatus) risteymä ja aiemmin suosittu koristekasvi, mitä voi löytää karanneina mm. jokivarsien niityiltä ja joutomailta. Amerikkalaiset piiskulajit kasvavat vähintään metrin pituisiksi, joten kokonsa ja ennen kaikkea kirkkaan keltaisten kukintojensa avulla ne on helppo löytää ja tunnistaa pihoista tai pihoilta karanneina. Pajuasteri on pienikokoisempi ( cm), 13

15 mutta on helpohko havaita jo matkan päästä päivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare) muistuttavien kukintojen avulla. Muita yhtäläisyyksiä päivänkakkaralla ja pajuasterin välillä ei tosin ole. Haitallisten piiskulajien ja pajuasterin kukintavaihe alkoi näkyvästi kuitenkin kartoituksen kannalta epäedulliseen aikaan, vasta pitkälle elokuun puolella. Tässä vaiheessa suurin osa kartoituksen työajasta käytettiin kaupunkilaisten havaintojen käsittelyyn ja ilmoituksiin vastaamiseen. Isosorsimo on rantojen ja ojien suurikokoinen ja suuria kasvustoja muodostava heinäkasvi. Kanadanvesirutto on vedessä kasvava uposkasvi, joka suuriksi massoiksi kasvaessaan voi mm. häiritä vesistöjen virkistyskäyttöä tai tukkia putkistoja. Koska kartoitus kohdennettiin pääasiassa teiden varsille, jätettiin nämä vesistöihin liittyvät lajit pois kartoitettavista lajeista. Isotuomipihlaja ja terttuselja ovat puistojen ja pihojen koristepuita, jotka suurina kasvustoina kilpailevat tehokkaasti kasvupaikoista kotoperäisten lajiemme kanssa. Lajit leviävät mm. siementen avulla, joita linnut levittävät syötyään lajien marjoja. Kummatkin lajit esiintyvät karanneina tienvarsien ja metsänreunojen lisäksi syvemmällä metsissä. Koska kartoitus päätettiin kohdentaa teiden ja ulkoilureittien varsille, ei sen puitteissa olisi ollut mahdollista tuottaa edes suuntaa-antavaa kuvaa lajien levinneisyydestä Espoon alueella Tulokset ja jatkokartoitustarpeet Kartoituksen aikana Espoon alueelta ilmoitettiin yhteensä 1126 eri haitallisen vieraskasvilajin esiintymästä, joista useasta saapui kaksi tai useampikin ilmoitus. Maastokartoituksen ja ilmoitusten perusteella kaupungin paikkatietoaineistoihin siirrettiin sijaintitiedot yhteensä 765 eri esiintymästä. Selvästi yleisimmät ilmoitetut lajit olivat jättiputket (299 esiintymää) ja jättipalsami (298 esiintymää). Seuraavaksi yleisimmät olivat tatarlajit (japanin- tai jättitatar ja tunnistamattomat Fallopia-lajit, yhteensä 93 esiintymää) ja kurtturuusu (48 esiintymää.) Jättiputkiesiintymistä vain 4 kpl varmistettiin maastokartoituksessa persianjättiputkeksi, ja todennäköisesti vielä varmistamattomista esiintymistä selkeästi suurempi osa tulee osoittautumaan kaukasianjättiputkiksi. Suuri jättipalsamin löydetyistä tai ilmoitetuista esiintymistä sijaitsi puron, ojan tai muun virtaavan veden varrella, ja saman virran esiintymät rajattiinkin aina omiksi esiintymikseen. Esiintymiä seurattaessa tullaan todennäköisesti ainakin osa tällaisista esiintymistä yhdistämään samaksi esiintymäksi. Jättipalsamia ja jättiputkia löytyi käytännössä kaikista Espoon kaupunginosista, mutta tulosten perusteella oli kuitenkin havaittavissa esiintymien jonkinasteisia keskittymiä tietyillä alueilla. Jättipalsamin maalla kasvavien (muut kuin virtavesien varrella olevat esiintymät) esiintymien keskittymiä löytyi Soukasta, Iivisniemestä ja Matinkylästä. Virtavesistä jättipalsami on käytännössä valloittanut Finnoonojan, Monikonpuron, Mankkaanpuron ja Gräsanojan. Jättiputkiesiintymiä löytyi runsaimmin Jupperista, Laaksolahdesta, Lintuvaarasta, Tapiolasta, Niittykummusta, Olarinluomasta, Latokaskesta ja Nöykkiöstä. 14

16 Esiintymiä löytyi tai ilmoitettiin lajeittain seuraavasti: Jättiputkiesiintymiä 299 kpl, joista varmistettuja persianjättiputkia 4 kpl. Osa esiintymistä ollut jo aikaisemmin kaupungin vihertyöpäälliköiden tiedossa, ja niitä on torjuttu jo vuosien ajan aktiivisesti. Jättipalsamiesiintymiä yhteensä 298 kpl Japanintataresiintymiä 51 kpl Kurtturuusun esiintymiä (rannoilta tai lähettyviltä) 48 kpl Jättitataresiintymiä 21 kpl Tatarlajien esiintymiä (japanintatar tai jättitatar) 21 kpl Ruttojuurilajien (etelänruttojuuri tai japaninruttojuuri) 20 kpl Rikkapalsamiesiintymiä löytyi tai ilmoitettiin 8 kpl. Haitallisten lajien esiintymien tavallisimmat kasvupaikat kasvupaikkoihin (mukana myös joitain paikkatietoaineistoihin vietyjä vieraslajiesiintymiä, joita ei sisällytetty mukaan kartoitukseen (mm. raunioyrttilajit, Spiraea- ja Sorbaria-sukujen angervolajit ja karhunköynnökset). Kasvijätekasa 20 kpl Piha-alue 243 kpl Oja (puro, joki, muu uoma) 106 kpl Tien varsi 197 kpl Radan varsi 1 kpl Metsäpolku 7 kpl Metsän reuna 43 kpl Viljelypalsta tai ympäristö 4 kpl Puisto 57 kpl Pelto 2 kpl Joutomaa 29kpl Niitty 7 kpl Metsä 9 kpl Ranta 41 kpl Saari 19 kpl Kunkin kartoitetun lajin kolme yleisintä kasvupaikkaa: jättipalsami: oja (85 esiintymää), tien varret (67 esiintymää), piha-alue (59 esiintymää) jättiputket: piha-alue (128 esiintymää), tien varret (84 esiintymää) sekä joutomaa, puisto ja metsän reuna (kussakin 17 esiintymää) Tatarlajit (japanin-, jätti- ja hörtsätatar sekä tunnistamattomat tatarlajit): Piha-alue (44 esiintymää), tien varret (36 esiintymää), kasvijätekasa (4 esiintymää) Kurtturuusu: Ranta (mantereella) (30 esiintymää), saari (10 esiintymää), joutomaa (2 esiintymää) Ruttojuurilajit: oja (6 esiintymää), piha-alue (5 esiintymää), tien varsi (4 esiintymää) Rikkapalsami: joutomaa (2 esiintymää), piha-alue (2 esiintymää), tien varsi (2 esiintymää) 15

17 Jatkokartoitustarpeet Kuten aikaisemmin todettiin, tämän kartoitushankkeen tulokset antavat parhaimmillaankin vain pintapuolisen kuvan haitallisten vieraslajien levinneisyydestä ja laajuudesta Espoossa. Jos kartoittajia olisi ollut käytössä enemmän, olisi se vähintäänkin tuplannut maastossa kartoitetun pinta-alan ja antanut mahdollisuuden ottaa tarkasteluun useampia lajeja. Tästä syystä Espoossa kannattaa hankkeen loppumisen jälkeenkin rohkaista kaupunkilaisia lähettämään ja ottaa vastaan vielä löytymättömien esiintymien sijainteja. Kaupungin kannattaa myös harkita uuden kartoitusprojektin tekemistä seuraavana vuonna, missä tämän hankkeen esiintymien tietoja tarkistettaisiin ja etsittäisiin aktiivisesti ainakin jättiputkien, jättipalsamin ja kurtturuusun uusia esiintymiä. Jättiputket pärjäävät ja lisääntyvät monenlaisissa kasvupaikoissa, kun taas esimerkiksi jättipalsami tai kurtturuusu on tyypillisempi juuri tietynlaisessa elinympäristössä (virtavedet ja rantahietikot). Tämä tieto voi ohjata sellaisia vieraslajien kartoitushankkeita, missä päämääränä on saada tietyn lajin levinneisyydestä hyvä kuva mahdollisimman kustannustehokkaasti. Seuraavaksi esittelen lyhyesti muutaman selkeän yhteen elinympäristötyyppiin keskittyvän kartoitushankeidean. Virtavesien kartoitus (kartoitettavana lajina jättipalsami, mutta myös rikkapalsami, jättiputket ja ruttojuuret) Kartoitus keskittyisi pääasiallisesti jättipalsamin esiintymien paikallistamiseen käymällä läpi kaikki kartoitettavan kunnan tai muun alueen jokien, purojen ja niihin johtavien pienempien uomien ympäristöt. Varsinkin jättipalsami leviää aggressiivisesti juuri virtavesiä pitkin, mutta myös muut otsikossa mainitut lajit viihtyvät samassa ympäristössä. Koska jättipalsami päätyy virtaveden läheisyyteen yleensä maansiirtojen tai luvattomien kasvijätekasojen kautta, pystyisi veden lähettyviltä tehtyjen havaintojen perusteella muodostamaan myös alustavaa kuvaa läheisten asuinalueiden kartoitustarpeista. Virtavedet ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta hyvin tärkeitä elinympäristöjä, ja aggressiivisesti leviävät vieraslajit hävittävät niiden luonnonmukaista lajistoa. Merenrantojen tai rantaviivan kartoitus (kartoitettavana lajina kurtturuusu, mutta myös jättipalsami ja jättiputket) Kartoitus keskittyisi kurtturuusun esiintymien kartoittamiseen niistä elinympäristöistä, joissa laji aiheuttaa suurinta haittaa. Espoon edustan saarien ja suurempien luotojen kartoitus (Kartoitettavan lajina kurtturuusu, mutta myös palsamit, jättiputket, tatarlajit) Kartoituksen päätarkoituksena olisi löytää saarilta ja suuremmilta luodoilta kurtturuusujen kasvustot torjuntaa varten. Saarilta voi tämän kartoitushankkeen saamien tietojen mukaan odottaa löytävänsä myös uusia jättiputkien, jätti- ja rikkapalsamin sekä tatarlajien uusia esiintymiä. 16

18 2.3. Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset Tulosten perusteella Espoon selkeästi yleisimmät haitalliset kasvivieraslajit näyttäisivät olevan jättipalsami ja jättiputkilajit, ja niiden jälkeen tatarlajit ja kurtturuusu. On myös mahdollista ja ehkä myös todennäköisempää, että jättipalsami ja jättiputket ovat yksinkertaisesti paljon muita vieraslajeja kuuluisampia tai vaihtoehtoisesti muita lajeja tunnetaan huonommin. On myös mahdollista, että jotkut kaupunkilaiset eivät mielellään ilmoita omalla pihallaan olevia itse istuttamiaan vieraslajeja. Jättipalsami, jättiputket ja kurtturuusu ovat kenties Suomen tällä hetkellä tunnetuimpia haitallisia vieraslajeja, ja ne mainitaan yleensä jokaisessa vieraslajeista tai niiden torjunnasta kertovissa lehtijutuissa ja artikkeleista. Lajit ovat myös yleensä kasvupaikallaan selkeästi muita lajeja suurikokoisempia tai muuten näyttävämpiä lajeja, joten niiden voidaan olettaa jäävän helpommin myös niiden ulkoilijoiden muistiin, jotka eivät välttämättä tunne tai ole kiinnostuneita eri kasvilajeista ja niiden määrittelystä. Jättipalsamin esiintymistä suuri osa sijoittuu esimerkiksi saman puron varrelle, ja kuten aikaisemmin totesimme, alajuoksun suunnalla ilmestyneet jättipalsamiesiintymät ovat lähes poikkeuksetta peräisin ylävirran kasvuston virran kuljettamista siemenistä. Joitain tällaisia kasvustoja päädytään todennäköisesti myöhemmin yhdistämään tarkistuskäyntien perusteella. Kasvupaikoista suurin osa, 516 kpl (sisältäen kasvijätekasat, piha-alueet, tien varret ja puistot), ovat tyypiltään ihmisen vahvasti muokkaamia ja muuttamia alueita. Kuten jo johdannossa totesimme, pärjäävät vieraslajit parhaiten juuri tällaisissa, jatkuvasti häirityissä ympäristöissä. Selkeästi suurempi osuus ilmoituksista ja esiintymistä sijoittui Kehä III:n eteläpuolisiin kaupunginosiin. Tätä eroa voidaan yrittää selittää mm. seuraavilla seikoilla: Kehä III:n eteläpuolisessa Espoossa asuu enemmän ihmisiä kuin pohjoispuolella ja paljon tiheämmin rakennetussa ympäristössä. Samalla myös Kehä III:n eteläpuolinen tie- ja ulkoilureittiverkosto on pohjoispuolta paljon laajempi. Näistä seikoista voidaan johtaa tiettyjä olettamuksia Espoon haitallisten vieraslajien esiintymistiheydestä: Mitä isompi asukasmäärä ja suurempi asumistiheys, sitä todennäköisempää on että asukkaat a) ovat kuulleet käynnissä olevasta kartoituksesta ja siihen liittyvästä tietopyynnöstä, b) tarkkailevat ulkoillessaan ympäristöään vieraslajien varalta c) tunnistavat vieraslajin ja d) tekevät lopulta ilmoituksen löytämästään esiintymästä. Kehä III:n eteläpuolella on todennäköisesti myös enemmän pihoja, puutarhoja, istutuksia puistoja ja muita ihmisen muokkaamia ympäristöjä, joista vieraslajien esiintymät ovat saaneet alkunsa ja levittäytyneet. Samasta syystä voidaan ehkä myös olettaa maa-ainesten siirtojen olevan alueella yleisempiä. Kehä III:n pohjoispuolella on todellisuudessakin todennäköisesti eteläpuolta vähemmän vieraslajien esiintymiä Mahdolliset virhelähteet paikkatietojärjestelmään syötetyissä tiedoissa On hyvin todennäköistä, että paikkatietoaineistoihin viedyissä sijainti- ja muissa tiedoissa tullaan havaitsemaan myöhemmin joitain virheitä. Ilmoitetuista esiintymistä todennäköisesti osassa ilmoittaja on määrittänyt lajin väärin tai antanut väärän tai liian epäselvän sijainnin, ja näissä tapauksissa myös käytettävissä olevien tietojen pohjalta tehdyt karttarajaus voivat olla osittain tai kokonaan virheellisiä. Tämän vuoksi kunkin esiintymän kohdalle kirjattiin onko tieto vahvistamaton vai tarkistettu ja vahvistettu. Vahvistamattoman esiintymän tila vaihdetaan tarkistetuksi ja vahvistetuksi vasta pätevän kasvi- tai luontokartoittajan käytyä paikan päällä vahvistamassa laji- ja sijaintitiedot oikeiksi. 17

19 2.4. Toimenpidesuositukset vieraskasvilajien suhteen Suosituksia Espoon kaupungille Asukkaiden valistaminen vieraslajeista ja niiden haitallisuudesta on kaiken avain. Kaupungin kannattaisi lanseerata vieraslajeja käsittelevä tiedotuskampanja, joka valistaisi Espoolaisia vieraslajien tunnistamiseen ja haittoihin sekä opastaisi, millä tavoin lajit leviävät ja miten leviämistä pystytään estämään. Vieraslajien torjunta osaksi kaupungin vakiintunutta viheralueiden hoitoa ja vieraslajikoordinaattorin palkkaaminen. Vieraslajien torjunnan tehostamiseksi olisi tietty osa viheralueiden hoitoon varatuista määrärahoista hyvä kohdistaa suoraan vieraslajien torjuntaan. Erillinen torjuntaa varten varattava määräraha olisi suotavinta osoittaa siten, ettei viheralueiden hoidon laadusta jouduta muilta osin tinkimään. Haitallisten vieraslajien hävitys- tai hallintatyö, jota kaupunki on tehnyt jo pitkään jättiputkien osalta, olisi tehokkaampaa jos sijaintitietojen hallinta tai torjuntatyön suunnittelu ja koordinointi olisi keskitetty yhdelle työntekijälle. Tällainen työntekijä voisi laatia valistusmateriaaleja, koordinoida jatkokartoituksia, ottaa vastaan kaupunkilaisten ilmoituksia ja antaa lajeihin liittyviä neuvoja, suunnitella torjuntatalkoita, kouluttaa torjuntatyöntekijöitä, toimia kaupungin yhdyslinkkinä vieraslajeja torjuvien asukas- ja kansalaisjärjestöjen kanssa ja olla mukana laatimassa kaupungin vieraslajistrategiaa tiiviissä yhteistyössä muiden metropolialueen kuntien kanssa. Jättiputkien hävittämiseen kannattaa panostaa jatkossa vieläkin enemmän. Kaupunkilaisia tulisi rohkaista lähettämään hankkeen jälkeenkin kaupungille tietoa uusista jättiputkiesiintymistä. Kesän 2011 kartoituksen aikana löydettyjen vahvistamattomien jättiputkiesiintymien tarkistaminen tulisi olla etusijalla muiden lajien esiintymiin nähden. Maastotyökaudella kaupungin vihertyöntekijöistä voisi kouluttaa muutamia työntekijöitä tekemään yksinomaan jättiputkien torjuntaa. Espoon kaupungin tulisi laatia strategia haitallisten vieraslajien kantojen hallitsemiseen. Vieraslajien hävittämisen tai kantojen leviämisen estämisen eteen tehtävä työ tarvitsee taustalleen yleisesti hyväksytyt periaatteet, tarvittavat taloudelliset ja henkilöresurssit sekä haluttuun päämäärään tähtäävän toimintasuunnitelman. Mahdollisimman kustannustehokkaan strategian ja toimintasuunnitelman laatiminen edellyttää lajikohtaisia mahdollisten torjuntatoimenpiteiden hyöty-kustannusanalyyseja mihin liittyy myös riskinarviointia. Espoon kannattaisi lisäksi suositella naapurikunnilleen yhteisen strategian laatimista, sillä vieraslajit leviävät myös kuntarajojen ylitse. 18

20 Vieraslajien leviämisen ehkäiseminen liittyen kaupungin luonnonhoitotöihin ja työssä käytettävien koneiden ja muiden apuvälineiden puhdistamiseen. Hankkeen aikana tehtyjen ilmoitusten perusteella useat Espoossa havaituista vieraslajien, erityisesti jättipalsamin ja jättiputkien, esiintymistä ovat saaneet alkunsa kaupungin alueella siirretyn maaaineksen tai luonnonhoitoon liittyvien hakkuutoimenpiteiden seurauksena. Kuten aiemmin totesimme, vieraslajit toimivat usein ns. pioneerilajeina valtaamalla jostain syystä vapautuneen kasvupaikan ja sen resurssit käyttöönsä. Vieraslajien ilmestyminen näin syntyneisiin aukkopaikkoihin voi kuitenkin selittyä myös toisella tavalla; käytettävä työkone tai työntekijät saattavat kuljettaa siemeniä tai kasvinosia paikasta toiseen tietämättään. Jos työkonetta ei puhdisteta kunnolla sen jälkeen, kun sitä on käytetty vieraslajeja kasvavalla työkohteella, voi sen renkaissa tai telaketjuissa kulkeutua myös seuraavaan työkohteeseen haitallisen vieraslajin siemeniä tai muita kasvinosia. Siemeniä voi kulkeutua myös työvaatteiden poimuissa tai työkenkien pohjissa. Tästä syystä haitallisia vieraslajeja sisältävällä työkohteella tulisi varmistua, ettei a) työkohteessa kasva haitallisia vieraslajeja tai b) huolehtia, että vieraslaji ei pysty leviämään työkoneiden, apuvälineiden tai työvaatetuksen mukana seuraaviin kohteisiin. Hanke-ehdotus: Espoon luontovuosi jättipalsamin torjuntaa kaupungin ja asukkaiden yhteistyönä Ilahduttavan monet kesän aikana ilmoituksia tehneet kaupunkilaiset tai asukasyhdistyksen jäsenet ilmoittivat viestissä olevansa huolissaan erityisesti jättipalsamin nopeasta leviämisestä. Suuri osa ilmoittajista mainitsi myös tulevansa mielellään torjuntatalkoisiin, mikäli kaupunki tai alueen asukasyhdistys sellaisia tulisi järjestämään. Espoon kaupungin luontovuonna 2012 olisi hieno mahdollisuus järjestää useammassakin kaupunginosassa kaupungin, paikallisten kansalaisjärjestöjen, asukasyhdistysten ja asukkaiden yhteistyönä sarja jättipalsamien torjuntatalkoita. Talkookohteina voisivat olla jättipalsamin valtaamat virtavesikohteet. Kaupunki tarjoaisi apua mahdollisimman tehokkaiden talkoiden suunnitteluun sekä hoitaisi syntyvän kasvijätteen poiskuljetuksen ja turvallisen loppukäsittelyn. Yhdistysten jäsenet ja asukkaat tarjoaisivat pääasiallisen torjuntatyöpanoksen. Kesä 2012 toimisi pitkäaikaisemman torjuntatyön käynnistäjänä. Paikalliset asukkaat ottaisivat torjuttavan alueen kummikohteekseen ja pitäisivät huolta tehokkaan torjunnan jatkuvuudesta. Kaupunki seuraisi projektialueita pääasiallisena haitallisten vieraslajien sijaintitiedon kerääjänä ja hallinnoijana. Hankkeen aikana talkootyöhön osallistuvat asukkaat ja muut paikalliset toimivat oppisivat vieraslajeista, niiden haitallisuudesta ja heidän tärkeästä roolistaan lajien leviämisen pysäyttämisessä. On myös oletettavaa, että myös luvattomien kasvijätekaatopaikkojen käyttö vähenisi vieraslajitietoisuuden lisääntyessä Suosituksia kaupungin asukkaille ja taloyhtiöille Ota selvää pihaasi tai puutarhaasi istuttamistasi kasvilajeista, älä istuta haitallisia vieraslajeja! Monia Suomen vieraslajistrategian haitallisiksi luokiteltuja lajeja voi kuka tahansa ostaa taimina tai siemeninä lähes mistä tahansa puutarhakaupasta tai viimeistään Internetin kautta ulkomailta. Kuten aikaisemmin totesimme, useat haitallisiksi osoittautuneet vieraslajit on tuotu Eurooppaan ja Suomeen juuri koristekasveiksi. Haitallisten vieraslajien istuttamista tai muuta käyttöä voit välttää esimerkiksi kysymällä taimikaupassa korvaavia kotimaisia tai muualta peräisin olevia, haitattomiksi tiedettyjä lajeja ja lajikkeita. 19