Suomen Luontotieto Oy. Kauhajoen kaupungin osayleiskaavan laajennusosan luontoselvitys. Suomen Luontotieto Oy 45/2010 Jyrki Oja, Satu Oja

Transkriptio

1 Kauhajoen kaupungin osayleiskaavan laajennusosan luontoselvitys Isokuovi on Etelä-Pohjanmaan maakuntalintu ja se pesii Kauhajoen alueella usean parin voimin Suomen Luontotieto Oy 45/2010 Jyrki Oja, Satu Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Tulokset Pesimälinnustoselvitys Alueella pesivät Lintudirektiivin liitteen... I pesimälajit Alueella pesivät kansallisessa uhanalais-... luokituksessa (Rassi ym. 2001)... mainitut lintulajit Liito-orava selvitys Johdanto Käytetyt menetelmät Tulokset Viitasammakkoselvitys Johdanto Levinneisyys Elintavat Talvehtiminen Lajin uhanalaisuus Tulokset Lepakkoselvitys Johdanto ja käytetty menetelmä Tulokset Osayleiskaava-alueen merkitys ekologisena käytävänä Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Karttaliitteet

3 1. Johdanto Kauhajoen kaupunki tilasi kesällä 2009 Suomen Luontotieto Oy:ltä luontoarvojen perusselvityksen liittyen Kauhajoen kaupungin alueella tehtävään osayleiskaavaan. Tilattu työ on jatkoa vuonna 2008 tehdylle osayleiskaavatasoiselle luontoselvitykselle. Kesällä 2010 aluetta laajennettiin länsiosassa Nirvan-Kokontien länsipuolen metsäkuvioihin asti sekä itäpuolella Keevelinnevan alueelle. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen kaavoituksen tausta-aineistona. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta selvitettiin Luonnonsuojelulain 29 tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain 10 tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Alueelta etsittiin putkilokasvien lisäksi myös muuta uhanalaislajistoa kuten kääpäsieniä ja puiden runkojen ja kallioseinämien epifyyttilajistoa. Alueen pesimälinnustosta inventoitiin vain arvokkaimmat EU:n Lintudirektiivin liitteen I mukaiset lajit sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi 2001) mainitut lintulajit. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys tehtiin touko- elokuun välisenä aikana. Pesimälinnusto kartoitettiin touko-kesäkuussa tehdyillä viidellä maastokierroksella. Linnustoselvitys toteutettiin kahden käyntikerran kartoituslaskentamenetelmällä (Koskimies 1988), siten että koko alue kuljettiin kahdesti läpi. Kartoituslaskenta-aineistoon on lisätty muiden selvitysten yhteydessä tehtyjä havaintoja vähälukuisesta pesimälinnustosta. Alueelta tehtiin liito-oravaselvitys jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. Liito-oravaselvityksessä haettiin systemaattisesti liito-oravan jätöksiä suurempien kuusten ja lehtipuiden tyviltä. Liito-oravan jätöksiä etsittiin myös kaikkien muiden selvitysten yhteydessä. Kauhajoen alueelta on tehty tarkempi liito-oravaselvitys Äijälän-Pappilan alueelta (Suomen Luontotieto Oy 2009). Alueen lepakot inventoitiin detektorihavainnoinnilla, siten että havainnointia tehtiin noin 200 m. välein kaikilta sopivilta lepakoiden esiintymispaikoilta. Tämän lisäksi etsittiin lepakoiden mahdollisesti käyttämiä talvehtimispaikkoja, kuten kiviraunioita, hylättyjä maakellareita ja vanhoja kivirakennuksia. Muiden EU:n luontodirektiivien liitteen IV lajien esiintyminen selvitettiin lajikohtaisesti. Esim. mahdollisesti alueella esiintyvien viitasammakoiden (Rana arvalis) esiintyminen ja kutupaikat selvitettiin kutuaikaisella selvityksellä. Selvityksen maastotöistä vastasivat ja raportin kirjoittivat FM, biologi Jyrki Oja ja Satu Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (Tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Selvitystä varten käytiin läpi aluetta koskevat kirjallisuustiedot. Kauhajoen Lions Club ry on julkaissut Kauhajoen luonnonkirjan 1983, Kauhajoen metsien ja soiden kirjan 1999 sekä Kauhajoen vesien kirjan Koko kaupungin kattavaa luontoselvitystä ei alueelta ole laadittu. Alueelta on laadittu muutamia pienialaisia kaavoitukseen liittyviä selvityksiä, jotka olivat käytössämme. Suomen Luontotieto Oy on tehnyt vuonna 2008 Kauhajoen kaupungin alueelle osayleiskaavaselvityksen (raportti 66/2008), asemakaava-alueiden luontoselvitykset (raportit 57/2008 ja 37/2010). 3. Tutkimusalue Nyt tehty selvitys käsittää Kauhajoen kaupungin pohjoisosassa alueen pohjois-eteläsuunnassa Marttilan kylästä kuntarajalle asti ja itä-länsisuunnassa Maijannevalta Kalanlatvalle. Kaupungin länsiosassa alueeseen kuuluu pohjois-eteläsuunnassa Kokonkylästä Korpikylään sekä itälänsisuunnassa Nirvan-Kokontien ja Jokimaantien välinen alue. Kaupungin itäosassa alue käsittää Keevelinnevan alueen sekä Keevelintien ja Kotanevan välisen alueen. Nyt inventoidun 3

4 Suomen Luontotieto Oy kaava-alueen kokonaispinta-ala on noin 7200 ha. Kasvimaantieteellisesti alue sijaitsee boreaalisella vyöhykkeellä eli pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Boreaaliselle vyöhykkeelle ovat tyypillisiä havupuuvaltaiset metsät sekä suot. Vuodenaikojen vaihtelu ei muuta merkittävästi metsien ja soiden yleisilmettä, sillä kasvillisuus on pääosin ainavihantaisia. Boreaalisen vyöhykkeen eteläosissa metsät ovat tiheitä ja korkeita kun taas pohjoisosissa ne ovat harvoja ja matalia. Tämän vyöhykkeen metsätyypeissä on yleensä vain 1-2 hallitsevaa puulajia ja aluskasvillisuus koostuu pääosin sammaleista, jäkälistä ja varvuista. Aluskasvillisuuden vähäisyys johtuu maaperän happamuudesta sekä ilmaston viileydestä. Boreaalisen vyöhykkeen metsien pensaskerros koostuu lähinnä havupuiden taimista. Inventointialue on tyypillistä pohjanmaalaista maisemaa, jossa vuorottelevat pellot, maalaismiljööt ja metsäsaarekkeet. Suunnittelualue jakautuu kolmeen osaan; alueen länsiosa, itäosa sekä pohjoisosa. Inventointialueen pohjoisosa on keskiosiltaan asutuksen ja peltojen kirjavoimaa ja suuremmat metsäkuviot sijoittuvat kohteen reuna-alueille. Suunnittelualueen länsiosa on asutuksen ja peltojen kirjavoimaa ja kohdetta hallitsee Rojunnevan turvetuotantoalue sekä Parjakanneva. Suuria yhtenäisiä metsäkuvioita ei kohteella juurikaan ole, sillä alue rajautuu metsien reunamille. Inventointialueen eteläosassa Aittoomäen ja Hirvimäen alueiden metsäkuviot ovat yhtenäisempiä vaikkakin pääosin talouskäytössä. Alueen itäosaa hallitsee laaja Keevelinnevan ojitettu räme sekä Polvennevan suoalue. Itäosassa metsät ovat rikkonaisia taimikon sekä hakkuiden kirjavoimia. Tutkimusalue 4

5 4. Tulokset Alueen länsiosa Lohko 1 Alueen pohjoisosaa hallitsevat viljelykäytössä olevat pellot. Alue on tyypillistä pohjanmaalaista peltomaisemaa sekä paikoin talojen pihapiirejä. Alueen poikki kulkee Kainastonjoki, joka tuo maisemallista ilmettä muuten tavanomaiseen maisemaan. Jokea reunustaa viljelykäytössä olevat pellot sekä laidunalueet. Laiduntamattomilla alueilla jokipenkat ovat hyvin reheviä ja typensuosijalajien dominoimaa. Jokipenkan putkilokasvilajiston valtalajiston muodostaa mm. nokkonen (Urtica dioica), mesiangervo (Filipendula ulmaria), pelto-ohdake (Cirsium arvense) sekä koiranputki (Anthriscus sylvestris). Joen rantojen ja avoveden vesikasvillisuus on niukkaa. Avovedessä esiintyy paikoin ulpukkaa (Nuphar lutea), järvikortetta (Equisetum limosum) sekä pikkulimaskaa (Lemna minor). Joen rannoilla on paikoin laajoja viiltosara (Carex acuta) kasvustoja. Lohko 2 Karjalankadun eteläpuolelle tien ja turvetuotantoalueen väliin jää pieni lehtipuuvaltainen metsäkuvio. Alueen länsireuna on lehtipuuvaltaista sekametsää, jonka puusto muodostuu rauduskoivusta (Betula pendula), hieskoivusta (Betula pubescens), tuhkapajusta (Salix cinerea) ja muutamasta haavasta (Populus tremula). Puusto on melko harvaa ja metsää on ojitettu. Pensaskerros koostuu lehtipuiden taimista. Aluskasvillisuuden valtalajistoon kuuluu metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), koiranputki, nokkonen, peltokorte (Equisetum arvense) sekä oravanmarja (Maianthemum bifolium). Alueella on muutamin paikoin laajoja riidenlieko (Lycopodium annotinum) kasvustoja ja ojien reunoilla esiintyy runsaasti mesiangervoa. Alueen keskiosa on ojitettua rämettä, jossa soinen luontotyyppi on jo muuttunut metsäiseksi luontotyypiksi. Paikoin kohteella on jo määritettävissä puolukkatyypin kuivaa kangasta. Kohteella esiintyy vielä entisen rämeen lajistoa kuten suopursua (Rhororendron tomentosum), isokarpaloa (Vaccinium oxycoccos), variksenmarjaa (Emperetum nigrum) ja hieman juolukkaa (Vaccinium uliginosum). Alueen puustoa on harvennettu, mutta metsäkuvion itäosassa on hieman tiheämpää nuorta lehtipuuvaltaista metsää. Osayleiskaava-alueen länsiosan lohkokartta 5

6 Lohko 3 Alueella on pienialainen, mäntyvaltainen sekametsälohko. Kohteella on runsaasti hakkuutähteitä. Kohde on tavanomaista talouskäytössä olevaa sekametsää eikä alueella ole merkittäviä luontoarvoja. Lohko 4 Turvetuotantoalueen eteläosaan sijoittuva metsittynyt räme. Puusto on paikoin melko tiheää ja turvetuotannon vaikutuksesta kohde on kuivumassa. Aluskasvillisuudessa esiintyy kuitenkin tyypillistä rämeiden lajistoa kuten hillaa (Rubus chamaemorus), suopursua, kanervaa (Calluna vulgaris), pikkukarpaloa (Vaccinium microcarpum), juolukkaa sekä variksenmarjaa. Muusta lajistosta mainittakoon riidenlieko sekä tupasvilla (Eriophorum vaginatum). Alueen itäosassa esiintyy paikoin melko runsaasti harmaaporonjäkälää (Cladonia rangiferina). Alueen itäosassa mäntyjen joukossa kasvaa myös raudus- ja hieskoivuja. Näillä kohdin aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu myös metsäalvejuurta. Alue on pohjoisosiltaan huomattavasti kuivempaa kuin eteläosiltaan. Alue rajautuu eteläosiltaan suureen peltoalueeseen. Lohko 5 Alue on paikoin ojitettua, kosteapohjaista suurvarpurämettä. Pelto-ojien yhtymäkohdasta kulkee pieni ladottu puusilta suoraan pienelle lampareelle. Kohde kerää pienistä suo-ojista vettä. Alueen valtapuusto koostuu pääosin männystä. Mäntyjen joukossa kasvaa hieman hieskoivua. Puusto on melko harvaa ja pensaskerros muodostuu lähinnä männyn taimista. Aluskasvillisuuden valtalajistoon kuuluu runsaana esiintyvä suopursu. Muusta lajistosta mainittakoon tupasvilla, kanerva ja kangasrahkasammal (Sphagnum capillifolium). Alueen eteläosassa aivan pellon reunassa sähkölinjan alla on ollut joskus mahdollinen lähde, mutta aluetta on raivattu pelloksi ja jäljelle on jäänyt pohjavesipurkauma. Raivion itäpuolella on pieni lehtipuuvaltainen alue, jossa puusto koostuu raudus- ja hieskoivusta, tuhkapajusta sekä muutamista männyistä. Aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu näillä kohdin metsälauha (Deschampsia flexuosa), metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea) sekä järviruoko (Phragmites australis). Lohkon 4 metsittynyttä rämettä 6

7 Suomen Luontotieto Oy Lohko 6 Jokimutkantien varrella, Hautalanloukolla sijaitsee tiheä kuusivaltainen metsäsaareke. Kuusten seassa esiintyy myös muutamia mäntyjä, kookkaita rauduskoivuja sekä yksittäisiä haapoja. Alueen itäosasta puuttuu pensaskerros lähes kokonaan. Aluskasvillisuuden lajisto on niukkaa ja valtalajistoon kuuluu mustikka, puolukka, metsäkastikka sekä metsäalvejuuri. Lähes koko maapohja on yhtenäisen sammalkasvuston peittämää. Alueen länsiosassa puusto on hieman tiheämpää, mutta aluskasvillisuuden lajisto on koko alueella samanlaista. Metsätyyppi alueella on mustikkatyypin tuoretta kangasta paikoin jopa korpimaista. Metsäsaareke rajautuu peltoon ja pellon eteläreunalla on toinen harvempi puustoinen metsäalue. Saarekkeen puusto on samanlaista kuin aikaisemmalla kohteella, mutta pensaskerros on tiheämpi ja muodostuu pääosin havupuiden taimista. Osa itäpuolen metsäalueesta on raivattu pelloksi. Lohko 7 Parjakanneva Parjakanneva on kokonaisuudessaan ojitettua rämettä, eikä ole enää luonnontilainen. Parjakannevan alue on ihmistoiminnan vuoksi kovin rikkonainen. Suon läpi kulkee pohjoiseen laskeva iso oja ja alueella on tehty harvennushakkuita sekä osa suosta on raivattu turvetuotantoalueeksi. Parjakannevan itäreuna on hyvin märkää ja osa suo-ojista purkaa vettä juuri itäreunalla. Suon eteläosassa on pienialainen, harvapuustoinen lehtipuuvaltainen metsikkö. Kohteen puusto koostuu nuorista raudus- ja hieskoivuista. Aluspuustossa kasvaa muutama nuori kuusi (Picea abies). Aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu mm. mesiangervo, nokkonen, metsäkastikka, metsäalvejuuri ja jokapaikansara (Carex nigra). Kosteimmilla kohdilla lajistoon kuuluu myös runsaana esiintyvä pullosara (Carex rostrata). Parjakanneva jatkuu eteläosiltaan Päntäneentien eteläpuolelle. Eteläosa on myös ojitettua rämettä ja alueella on laaja avohakkuu. Puuston valtalajisto koostuu männystä. Mäntyjen joukossa kasvaa muutamia hieskoivuja ja aivan Päntäneentien reunalla esiintyy puustossa myös jonkin verran kuusta. Aluskasvillisuus on tyypillistä soiden peruslajistoa ja valtalajisto koostuu suopursusta, kanervasta sekä juolukasta. Parjakannevan itäosaa 7

8 Lohko 8 Korpikyläntien länsiosa Alueella on tasaikäistä ja tasakokoista melko tiheää sekametsää. Aluetta on ojitettu ja soinen luontotyyppi on muuttumassa metsäiseksi luontotyypiksi. Soisesta luontotyypistä on jäljellä aluskasvillisuudessa esiintyvät suopursu ja juolukka. Aluetta on hoidettu talousmetsänä ja alueelle rakennetaan pientaloja. Alueella olevat ojat ovat samalleen peittämiä ja kausikosteita. Lohko 9 Aittoomäki Koko Aittoomäen alue on taimikoiden ja hakkuiden kirjavoimaa. Alueella on muutamia varttuneita metsäkuvioita. Aittoomäen pohjoisosassa Päntäneentien itäpuolella nuori sekametsälohko. Puusto koostuu männyistä, sekä hies-ja rauduskoivuista. Paikoin puustossa esiintyy jonkin verran kuusta. Alue on paikoin hyvin kivikkoista. Päntäneentieltä lähtevän metsäautotien varrella on harventamatonta kuusivaltaista metsää. Maapohja näillä kohdin on melko kosteaa ja alueella kulkee useita metsäojia. Aittoomäen länsireunassa Mäkelän talon eteläpuolella on pienialainen varttuneempaa kuusta kasvava alue. Kuusikko on melko tiheää ja varjostuksen vuoksi aluskasvillisuus on hyvin niukkaa. Aittoomäen keskiosa on paikoin melko kosteaa. Alueella on laaja avohakkuu sekä hakkuun ympärillä taimivaiheen ohittanutta nuorta mäntyvaltaista ja hyvin tiheäkasvuista metsää. Metsätyyppi vaihtelee puolukkatyypin kuivasta kankaasta kosteampien kohtien mustikkatyypin tuoreeseen kankaaseen. Aluskasvillisuus on tavanomaista ja paikoin puuttuu lähes kokonaan. Aittoomäen keskiosan poikki kulkevan metsäautotien eteläpuolella on myös laaja hakkualue sekä taimivaiheen metsää. Aivan alueen eteläosassa on vankkaa hakkuukypsää kuusikkoa, joka rajautuu taimettuneeseen hakkuuaukeaan. Aittoomäen alueella on pohjavesipurkaumia, joihin on tehty kaivo. Aivan alueen pohjoisreunalla on ollut lähde ja kohteelle on rakennettu avokaivo. Eikä kohde ole enää luonnontilainen eikä kohteella esiinny lähdelajistoa. Lohko 10 Hirvimäki Alueella on tasaikäistä ja tasakokoista mänty-kuusivaltaista metsää. Havupuiden joukossa kasvaa raudus- ja hieskoivua. Alueen pohjoisosa on paikoin lehtipuuvaltaisempaa ja alueella Hakkuuaukeaa Aittoomäen keskiosassa 8

9 esiintyy runsaasti rauduskoivua. Metsätyyppi vaihtelee mustikkatyypin tuoreesta kankaasta rinnealueiden puolukkatyypin kuivaaseen kankaaseen. Aluskasvillisuuden lajisto on tavanomaista ja valtalajisto muodostuu puolukasta (Vaccinium vitis-idaea), mustikasta (Vaccinium myrtillus), metsälauhasta, metsäkastikasta, kevätpiiposta (Luzula pilosa) sekä kanervasta. Aluetta on harvennettu ja paikoin on tehty laajoja hakkuita. Alueen keskiosassa puusto on melko nuorta eikä sitä ole juurikaan harvennettu. Näillä kohdin metsä on paikoin lähes läpitunkematonta. Alueen itäosassa puusto on hieman varttuneempaa kuin muualla ja paikoin hyvin tiheäkasvuista. Alueella on pohjavesipurkaumia ja alueella risteilee runsaasti metsäautoteitä. Aluetta on myös ojitettu. Lohko 11 Kyrönkorventien kummallakin puolella asutuksen jälkeen on varttunutta sekametsää. Sekametsälohko rajautuu lännessä taimettuneeseen hakkuaukeaan, jossa aluskasvillisuuden lajisto koostuu hakkuun jälkeisestä pioneerivaiheen lajistosta. Kyrönkorventien pohjoispuolella on metsittynyttä rämettä ja tien eteläpuolella hieman varttuneempaa havupuuvaltaista sekametsää. Puuston valtalajisto koostuu männyistä, kuusista sekä muutamista rauduskoivuista. Alueen itäreunalla Palomäentien kummallakin puolella asutuksen väliin jää vankkaa harventamatonta kuusikkoa. Metsätyyppi kohteella on mustikkatyypin tuoretta kangasta ja aluskasvillisuuden lajisto koostuu havumetsien peruslajistosta. Aluskasvillisuudessa esiintyy paikoin runsaasti metsäalvejuurta. Lohko 12 Tien ja hakkuuaukean väliin jää varttunutta kuusta kasvava alue. Puusto kohteella on lähes puhdasta kuusikkoa. Kuusten joukossa kasvaa muutamia yksittäisiä rauduskoivuja. Kohteen aluspuutso muodostuu nuorista kuusista, pihlajista (Sorbus aucuparia), rauduskoivuista sekä hieskoivuista. Pihapiirin puolelta kuusikkoa on harvennettu ja aluspuustoa poistettu. Lohko 13 Asutuksen väliin jää varttunutta kuusivaltaista sekametsää. Alueen aluskasvillisuus on tavanomaista eikä vaateliaampaa lajistoa alueella esiinny. Kohde rajautuu talojen pihapiireihin. Lohko 14 Nirvan-Kokontieltä lähdettäessä metsäautotien pohjoispuolella kasvaa nuorta sekametsää, joka muuttuu metsittyneeksi rämeeksi. Tien eteläpuolella on näillä kohdin mäntytaimikkoa ja viljelykäytössä olevaa peltoa. Tien noustessa mäen laelle tien pohjoispuolella on metsittynyttä entistä peltoa, joka muuttuu mäen laella mäntytaimikoksi tien kummallakin puolen. Alueen metsät ovat talouskäytössä eikä kohteella ole merkittäviä luontoarvoja. Metsäriidenliekoa esiintyy Parjakannevan eteläosassa 9

10 Lohko 15 Alueella on tien molemmin puolin pienialainen varttunutta kuusta kasvava alue. metsätyyppi kohteella on mustikkatyypin tuoretta kangasta. Aluskasvillisuuden valtalajistoon kuuluu mustikka, puolukka, oravanmarja, metsätähti (Trientalis europaea) sekä metsälauha. Muusta lajistosta mainittakoon käenkaali (Oxalis acetosella). Lohko 16 Koko Surunkallion alue on eri-ikäisten hakkuiden ja taimikoiden kirjavoimaa aluetta. Koko alue on hoidettua talousmetsää. Alueen poikki kulkee tie sekä alueella risteilee metsäautoteitä. Surunkallion alue on keskiosiltaan melko kivikkoista ja kallion itäosassa on pieni jyrkänne aivan hakkuuaukea laidalla. Alueen eteläosa on rakennettua golf-kentän ympäristöä. Golf-kentän ja Vanhatien väliin jää Peräkallion alue. Alueella on tehty harvennushakkuita ja pienialaisia avohakkuita. Kohdetta hoidetaan talousmetsänä eikä alueella ole merkittäviä luontoarvoja. Aivan kaava-alueen rajalla, osittain jo ulkopuolella, on 1998 valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva Näsiänmäen lehto. Alueella on lehtokorpea. Kohdetta on ojitettu ja alue on paikoin kuusettunut. Alue sijoittuu Rydinkallion koillispuolelle lähelle pellon reunaa. Alueen koordinaatti on KKJ : Päntäneenjoki Alueen itäosassa kulkee aivan Jokimaantien vierellä Päntäneenjoki. Joki laskee pohjoisosassa Kainastonjokeen. Päntäneenjokea reunustaa viljelykäytössä olevat peltoalueet sekä pihapiirit. Joen varren valtapuustoon kuuluu harmaaleppää, rauduskoivua, hieskoivua, tervaleppää sekä haapaa. Lehtipuiden joukossa esiintyy paikoin muutamia kuusia sekä mäntyä. Pensaskerroksen lajistoon kuuluu kiilto-ja tuhkapajua. Päntäneenjoki kuuluu luonnonmukaisen suunnittelun ja rakentamisen koekohteeksi. Jokipenkkoja on loivennettu ja paikoin pensoitettu. Jokiuomaa on kaivettu ja perattu poistamalla sortumista aiheutuneita tukoksia. Alueelle on myös tehty Jokimaan lavan läheisyyteen erillinen kosteikko, jonka reunoille on kasattu Päntäneenjoesta kaivettua maa-ainesta. Päntäneenjoki on maisemallisesti näyttävä. Uoman yläosassa elää mm. purotaimenta. Päntäneenjoen jokiuomaa 10

11 Alueen itäosa Lohko 17 Pukinmäki Alueella on varttunutta sekametsää, jossa valtapuusto muodostuu kookkaista kuusista, haavoista sekä rauduskoivuista. Aluspuustoon kuuluu rauduskoivua sekä nuoria kuusia. Pensaskerroksessa esiintyy runsaasti kuusen taimia. Metsätyyppi kohteella on mustikkatyypin tuoretta kangasta. Aluskasvillisuuden lajisto on melko niukkaa kookkaiden kuusien varjostuksen vuoksi. Putkilokasvilajistoon kuuluu mustikka, puolukka, käenkaali, oravanmarja, kevätpiippo sekä metsälauha. Muusta lajistosta mainittakoon paikoin runsaana esiintyvä riidenlieko. Alueella kulkee metsäojia ja luonnontilaisen kaltainen puro. Alueen pohjoispuolella on pohjavesipurkauma. Kohteen puusto koostuu hieskoivuista ja pensaskerroksessa esiintyy nuoria kuusia. Maapohja on lähes yhtenäisen kuljurahkasammal (Sphagnum cuspidatum) kasvuston peittämää. Lähdelajistoa ei kohteella kuitenkaan esiinny. Aluetta hallitsevan maankaatopaikan reunoilla esiintyy melko runsaasti sarjatalvikkia (Chimaphila umbellata). Muuten alue on heinittynyttä ja valtalajisto koostuu metsälauhasta, maitohorsmasta, nurmilauhasta sekä metsäkastikasta. Itäosan lohkokartta Lohko 18 Loukasrämäkkä Koko Loukasrämäkkä on ojitettua rämettä. Kohde on kuivumassa ja soinen metsätyyppi on muuttunut jo lähes kokonaan metsäiseksi luontotyypiksi. Aluskasvillisuuden lajistossa esiintyvä suopursu muistuttaa enää alueella olleesta rämeestä. Loukasrämäkän ympärillä vuorottelevat eri-ikäiset hakkuut ja taimivaiheen metsät. Osa ympäröivistä metsitä on jo taimivaiheen ohittaneita ja pääosin mäntyä kasvavaa kangasmetsää. Joissakin kohdin mäntyjen seassa esiintyy hies-rauduskoivua ja jonkin verran kuusta. Metsätyyppi alueella vaihtelee jäkälätyypin karusta kankaasta puolukkatyypin kuivaan kankaaseen. Aivan Loukasrämäkän Pukinmäen alueen luonnontilaisen kaltainen puro 11

12 laella on pienialainen hieman varttuneempaa kuusta kasvava alue. Kuusten joukossa kasvaa muutamia hieman varttuneempia mäntyjä. Metsätyyppi kohteella on mustikkatyypin tuoretta kangasta ja aluskasvillisuuden lajisto on tyypillistä tuoreen kankaan lajistoa. Lohko 19 Keevelinkangas Aivan lakialueella metsäautotien itäpuolella on taimivaiheen ohittanutta nuorta mäntyvaltaista sekametsää. Kohdetta on harvennettu ja alueella on runsaasti hakkuutähteitä. Pensaskerroksessa esiintyy jonkin verran katajaa sekä nuoria kuusia. Sekametsä muuttuu pohjoiseen mentäessä tien molemmin puolin mäntytaimikoksi. Tien itäpuolella taimikko rajautuu hakkuuaukeaan. Maapohja alueella on kuivaa ja kohde on metsätyypiltään pääosin kanervatyypin kuivaa kangasta. Kohteelle on jätetty muutamia mäntyjä siemenpuiksi sekä alueella on muuta pystyyn kuivunut mäntykelo. Muuten lahopuuta ei alueella ole kuin hakkuutähteiden muodossa. Näillä kohdin metsätyyppi on variksenmarja-puolukkatyypin kuivahkoa kangasta. Hakkuun jälkeen metsä muuttuu tien molemmin puolin hieman varttuneemmaksi kuusivaltaiseksi sekametsäksi. Aluskasvillisuuden lajisto kohteella on tavanomaista eikä vaateliaampaa lajistoa alueella esiinny. Lohko 20 Metsäautotien länsipuolella Fyrrykallion ympärillä alue on melko kivikkoista. Puustoon kuuluu nuoria mäntyjä, kuusia sekä muutamia rauduskoivuja. Pensaskerros alueella on harvaa ja koostuu katajista sekä puiden taimista. Fyrrykallion alue kuuluu pohjavesialueeseen ja kohteella kaivoja. Metsätyyppi kohteella on lähinnä kanervatyypin kuivaa kangasta ja kosteammilla paikoilla mutikkatyypin tuoretta kangasta. Metsätyyppi vaihettuu pohjoiseen mentäessä puolukkatyypin kuivahkoksi kankaaksi. Tien länsipuolella olevat kalliot ovat puustoisia ja jäkäläkasvustojen peittämiä. Kallioketoja ei alueella esiinny. Metsäautotien itäpuolella on pieni lampare, jossa on todennäköisesti pohjavettä. Alueella ei havaittu sammakkoja eikä sammakon kutua. Kohteella ei myöskään esiintynyt lähdelajistoa. Alueen pohjoisosa on metsäautotien kummallakin puolen mäntytaimikkoa aina Keevelintielle asti. Loukasrämäkän lakiosan taimivaiheen metsää 12

13 Lohko 21 Metsäautotien ja Keevelintien risteyskohdassa tien pohjoispuolella on varttunutta haapaa, harmaaleppää ja kuusta kasvava alue. Kohteelle on läjitetty hakkuutähteitä. Itäänpäin mentäessä Keevelintien kummallakin puolen on nuorta sekametsää. Itäänpäin mentäessä puusto muuttuu tiheämmäksi ja kuusivaltaiseksi sekametsäksi. Aluskasvillisuus on varjostuksen vuoksi hyvin niukkaa ja puuttuu paikoin jopa kokonaan. Keevelintien pohjoispuolella maapohja on kosteampaa, mutta kohdetta on kaivettu ja alue on kuivumassa. Alue rajautuu hakkuaukeaan ja jatkuu mäntytaimikkona kaava-alueen rajalle asti. Lohko 22 Kirkkokallio Kirkkokallion ympäristö on rinteeseen sijoittuvaa kivikkoista metsämaastoa. Puusto on pääosin nuorta ja pääosin mäntyvaltaista sekametsää. Mäntyjen joukossa kasvaa kuusta sekä raudus- ja hieskoivua. Puusto on harvaa ja paikoin alueella on suoritettu avohakkuita. Kirkkokallion pohjoispuolella metsä on hieman tiheämpää nuorta taimikkoa. Kohde on kallioista ja kivikkoista metsämaastoa. Alueen kalliot ovat puustoisia ja niitä peittää lähes yhtenäinen sammal-ja jäkäläkasvusto. Kallioketoja ei alueella esiinny. Kirkkokallion eteläpuolelle on tehty tie ja kohteelta on poistettu puita. Kirrkokallion ympäristö on taimikoiden ja hakkuiden kirjavoimaa, eikä kohteella ole merkittäviä luontoarvoja. Lohko 23 Sahakyläntien ja Sotkanluoman väliin jää Perkiönrämäkän ojitettu rämealue. Puusto kohteella on nuorta taimivaiheen ohittanutta mäntyvaltaista metsää. Alueen keskiosassa on avohakkuualue. Sotkanluoman jokivarsi on paikoin hyvin edustava. Sotkanluoma on luonnontilainen luoma ja se täyttää Metsälain 10 :n mukaisen vaatimuksen erityisen tärkeästä elinympäristöstä. Luoman reunuspuusto on melko kookasta. Puustoon kuuluu haapaa, harmaaleppää ja kuusia. Aluskasvillisuus kohteella on heinävaltaista. Kohde sopii hyvin liito-oravan elinympäristöksi, mutta inventoinnin yhteydessä lajista ei tehty mitään havaintoja. Sotkanluoman ympäristö on paikoin hyvin märkää ja näillä kohdin maapohjassa esiintyy runsaasti kuljurahkasammalta. Yleiskuva Kirkkokallion pohjoisosasta 13

14 Lohko 24 Sotkanluoman eteläpuolella Savonrämäkän ja Keevelintien väliin jää eri-ikäisten hakkuiden ja taimikoiden kirjavoimaa metsää. Alueella risteilee metsäautouria. Savonrämäkän rämealue on ojitettu ja kohde on kuivumassa. Alueen länsireunalla aivan asutuksen tuntumassa on pohjavesipurkaumia, joista toisesta laskee oja pohjoisen suuntaan. Alueen keskiosassa on avohakkuu. Alueen länsiosassa on hieman varttuneempaa havupuuvaltaista sekametsää. Lohko 25 Keevelinneva Koko alue on metsätalouskäytössä. Koko Keevelinneva on ojitettua rämettä ja metsämaastoa. Alueella metsät vaihtelee taimikoista hieman varttuneempaan ja pääosin mäntyvaltaiseen sekametsään. Keevelinnevan alueen pohjoisosassa kulkee Keevelinluoma, joka laskee pohjoisessa Sotkanluomaan. Keevelinluoma täyttää Metsälain 10 mukaisen vaatimuksen erityisen tärkeästä elinympäristöstä. Keevelinnevan itäosassa havupuiden joukossa on hieman runsaammin raudus-ja hieskoivua. Alueen itäreunalla oleva Suolakankaan alue on kivikkoista ja hieman kallioista rinteeseen sijoittuvaa sekametsää. Alueella on soranottoa ja Suolakankaan itäreunalla olevat lampareet ovat kaivettuja. Alueella on tehty harvennushakkuita ja kohteen puusto on melko nuorta. Aluskasvillisuuden lajisto on tavanomaista eikä vaateliaampaa lajistoa alueella esiinny. Lohko 26 Polvenneva Polvenneva on noin 1,5 km pitkä koillis-luoteissuuntaan sijoittuva neva Suolakankaan alueen eteläpuolella. Polvenneva rajautuu metsämaastoon ja ojitettuihin rämeisiin. Polvennevan ympärille on kaivettu oja. Polvenneva on kasvillisuudeltaan pääosin lyhytkortista saranevaa ja reuna-alueilla rämeen ja nevan yhdistelmätyyppiä. Näillä kohdin nevalla kasvaa jonkin verran mäntyä. Polvenneva on paikoin hyvin märkä ja vaikeakulkuinen. Nevan putkilokasvilajistoon kuuluu mm. isokarpalo (Vaccinium oxycoccos), kanerva, vaivaiskoivu (Betula nana), variksenmarja, tupasvilla (Eriophorum vaginatum), tupasluikka (Trichophorum cespitosum ssp. cespitosum), harmaasara (Carex canescens), jouhisara (Carex lasiocarpa) sekä juolukka. Nevalla on jonkin verran rimpijuotteita. Nevan ympärillä olevan ojan reunoilla esiintyy runsaasti tähtisaraa (Carex echinata) sekä korpikastikkaa (Calamagrostis purpurea). Polvennevaa kiertävän ojaverkoston seurauksena alueen luonnontilaisuus on heikentymässä. Lohko 27 Polvenmäki Nummikankaantieltä tultaessa, koko alue metsäautotien kummallakin puolella aina Polvenmäelle asti on taimikoiden ja eriasteisten hakkuiden kirjavoimaa metsää. Alueen metsät ovat pääosin melko nuoria lukuun ottamatta Polvenmäen eteläosassa olevaa hieman varttuneempaa kuusikkoa. Paikoin alueella on avohakkuualueita. Metsäautotien itäpuolella maasto on paikoin kallioista ja kivikkoista. Kallioiden välissä on joitakin kosteampia notkelmia. metsätyyppi vaihtelee kosteiden notkelmien mustikkatyypin tuoreesta kankaasta variksenmarjapuolukkatyypin kuivahkoon kankaaseen. Polvenmäen rinteet ovat ojittamattomia. Polvenmäen ja Polvennevan väliin jää ojitettua rämettä ja talousmetsää. Metsäautotien länsipuolella olevat metsät ovat ojitettuja eikä luonnontilaisia metsiä alueella esiinny. Metsäautotien päässä oleva suoalue on ojituksen vuoksi kuivumassa. Suon itäosassa on hieman kosteampaa lyhytkorsinevaa, mutta länsiosa on vaihettunut rämeeksi. Laajana ojaverkoston seurauksena kohteen luonnontilaisuus on heikentynyt eikä aluetta voi pitää enää luonnontilaisena. Lohko 28 Pahanojanmaa Kohteella on rinteiseen maastoon sijoittuvaa hakkuiden kirjavoimaa metsää. Alueen metsät ovat talouskäytössä. Kaikki metsät ovat nuoria ja kohteella on eri-ikäisiä taimikoita. Alueella on pieni viljelykäytöstä poistettu pelto. Kohteelle on rakennettu metsäautoteitä. Puusto on paikoin lehtipuuvaltaisempaa kuin lohkolla 27. Alueella on runsaasti metsäojia. Aluskasvillisuuden lajisto on tavanomaista ja paikoin näkyy hakkuiden jälkeinen pioneerivaikutus. Alueella ei esiinny vaateliaampaa lajistoa. 14

15 Lohko 29 Alue sijoittuu Tokerontien ja Sahankyläntien väliin. Alueen eteläosan poikki kulkee Ikkelänjoki. Ikkelänjoen jokivarsilla kasvaa melko varttunutta, paikoin haapavaltaista sekametsää. Joki on maisemallisesti hyvin näyttävä. Ikkelänjoki on suurimmaksi osaksi luonnontilainen ja se lähes koko matkan metsäisessä maastossa ennen kuin se laskee Kyrönjokeen. Alueen metsät ovat pääasiassa talouskäytössä. Avohakkuualueilla kasvaa nuorta mäntytaimikkoa. Kotanevan alue on kokonaan ojitettua. Vennanmäen alue lohkon pohjoisosassa on hakkuiden ja taimikoiden kirjavoimaa metsää. Osa puustosta on taimivaiheen ohittanutta, mutta vanhan metsän kuvioita ei alueella esiinny. Metsät ovat harvennettuja ja pensaskerrosta ei ole paikoin lainkaan. Vennanmäen alueella on pohjavesipumppaamo. Alueella risteilee polkuja sekä metsäautouria. Lohko 30 Tokerontien pohjoispuolelle sijoittuva alue. Kohteella on taimivaiheen ohittanutta mäntyvaltaista havumetsää sekä hakkuuaukeita. Kohde on pääosin metsätalouskäytössä. Ihmistoiminnasta johtuen alueen luontoarvot ovat vähäiset. Lohko 31 Keevelintien ja Sahankyläntien väliin jää ojitettu metsäalue. Alueen pohjoisosassa on ojitettua rämettä. Alueella on tehty avohakkuita sekä harvennushakkuita. Hakkuualueet on istutettu pääosin männylle. Mäntyjen seassa kasvaa myös hieskoivua sekä kuusia. Puusto on melko nuorta ja jo taimivaiheen ohittanutta. Aluskasvillisuuden lajisto on tavanomaista ja valtalajiston muodostaa suopursu, kanerva, mustikka, puolukka sekä metsälauha. Pohjoisosan poikki kulkee Sotkanluoman luoma. Näillä kohdin Sotkanluoma kulkee kokonaan metsämaastossa. Alueelle on kaivettu altaita vähentämään metsien ojituksista johtuvan lietteen kulkeutumista Sotkanluomaan. Alueen eteläosan halki kulkeva Keevelinluoma laskee Sotkanuomaan. Luomat yhtyvät alueen keskiosassa. Luomaan on istutettu mm. purotaimenia. Alueella kulkevat Sotkanluoma ja Keevelinluoma ovat merkittävimpiä Ikkelänjoen sivuhaaroista. Molemmat luomat kuuluvat Metsäkeskusken vesiensuojelun luonnonhoitohankkeen piiriin. Sotkanluoma kuuluu myös Kyrönjoen valuma-alueen merkittävimpiin luontokohteisiin. Lohkon länsiosassa on kallioisempaa. Alueen kalliot ovat puustoisia sekä pääosin jäkälä-ja sammalkasvuston peittämiä. Kallioketoja ei alueella esiinny. Alueella on suoritettu hakkuita. Vaikka alue ei olekaan enää luonnontilainen, on kohteella tehtävä tarkempi luontoselvitys alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Polvenneva 15

16 Alueen pohjoisosa Marttilankylä-Kurikan kuntaraja Alue rajautuu pohjoisosiltaan Kauhajoen ja Kurikan kuntarajaan, itäosiltaan Laitasaaren selkään, eteläosiltaan Äijönkylänn ja Marttilankylän asuinalueisiin ja länsiosiltaan nevojen ja rämeiden kirjavoimaan metsäalueeseen. Pohjoisosan poikki kulkee pohjoisen suuntaan laskeva Kyrönjoki. Joki kulkee alueella etelä-pohjoissuunnassa. Joki hallitsee maisemallisesti suunnittelualueen pohjoisosaa. Kyrönjoki kulkee suunnittelualueella lähes koko matkan aivan Kurikantien tuntumassa. Lohko 32 Hirvineva Santaharjuntietä ympäröivä maasto on hiekkapohjaista mäntykangasta. Valtapuusto koostuu männyistä ja paikoin joukossa esiintyy raudus- ja hieskoivua. Santaharjuntien länsipuolella on hakattu laaja lehtipuuvaltainen alue. Kohteelle on jätetty muutamia rauduskoivuja siemenpuiksi. Tien itäpuolelle on kaivettu lampareita ja kohteella on yleinen virkistysalue. Santaharjuntien pohjoisosassa tien länsipuolelle jää melko vankkapuustoinen kuusta kasvava metsälohko. Näillä kohdin tien itäpuolella on pensoittunut hakkuuaukea. Hakkuuaukean jälkeen kohteella on lampare. Lampareen ympärillä havaittiin sammakoita, mutta ne olivat aivan tavallisia sammakoita. Lohko 33 Pyymäki Seinäjoentieltä tultaessa Kalanlatvantielle, tien eteläpuolella on taimivaiheen ohittanutta, tasakasvuista mäntytaimikkoa. Näillä kohdin tien pohjoispuolella on nuorta sekametsää, joka itään päin mentäessä rajautuu pensoittuneeseen hakkuuaukeaan. Alue jatkuu lähes samanlaisena pohjoisen suuntaan aina Riipinluomantielle asti. Riipinluomantien varrella puusto on hieman varttuneempaa ja kohdetta on harvennettu. Alueella kulkee runsaasti metsäojia. Kalanlatvantien eteläpuolella on myös avohakkualue, johon on jätetty muutamia kookkaita mäntyjä siemenpuiksi. Hakkuaukealle on istutettu havupuun taimia. Hakkuuaukean jälkeen on harvennettu kuusta, mäntyä ja rauduskoivua kasvava sekametsälohko joka rajautuu metsäautotiehen pohjoisosassa. Kalanlatvantien pohjoispuolella on hakkuun jälkeen asuinkiinteistö pihapiireinen, jonka jälkeen Pyymäen suuntaan mentäessä metsä muuttuu varttuneeksi mäntytaimikoksi. Mäntyjen joukossa kasvaa jonkin verran hies-ja rauduskoivua. Kohde jatkuu samanlaisena pellolle asti. Pohjoisosan lohkokartta 16

17 Lohko 34 Seinäjoentien itäpuolelle jää nuorta sekametsää sekä taimikon kirjavoimaa talousmetsää. Alueella on talojen pihapiirejä ja kohteen poikki kulkee pihatie. Puusto kohteella on mänty-kuusivaltaista havumetsää. Havupuiden joukossa esiintyy paikoin pihlajaa, haapaa, sekä rauduskoivua. Aluekasvillisuuden lajisto on tavanomaista metsien peruslajistoa, eikä vaateliaampaa lajistoa kohteella esiinny. Lohko 35 Laitasaarenkallio Seinäjoentieltä lähdettäessä Laitasaarentielle on tien pohjoispuolella taimivaiheen ohittanutta hieman varttuneempaa mäntyvaltaista havumetsää. Metsätyyppi kohteella on puolukkatyypin kuivahkoa kangasta. Laitasaarenkallion maastossa risteilee polkuja sekä metsäautoteitä. Alueella oleva osittain valaistu kuntorata on Kauhajoen suosittu lähiulkoilureitti. Maasto on paikoin hyvin kivikkoista. Aivan alueen eteläreunalla on hiihtomaja. Alueella on tehty avohakkuita sekä harvennushakkuita. Metsät ovat pääosin nuorta sekametsää. Paikoin esiintyy jonkin verran hieman varttuneempia haapoja sekä kuusia. Alueen eteläosa on lehtipuuvaltaisempaa ja Laitasaarenkallion pohjoispuolella puusto muuttuu hieman varttuneemmaksi ja havupuuvaltaiseksi. Hiihtomajan läheisyydessä aina Laitasaarentien reunalla on pieni pohjavesipurkauma. Kohteella on saattanut olla lähde. Alueella ei kuitenkaan havaittu lähdelajistoa ja kohde on saattanut kärsiä kun alueelle on rakennettu tie. Laitasaarenkallio on lähes kauttaaltaan puustoinen, eikä avokalliota kohteella juuri esiinny. Kallio on suurimmaksi osaksi sammal- ja jäkäläkasvuston peittämää, eikä avokalliota juurikaan esiinny. Alueella ei ole myöskään kallioketoja. Kallioketojen lajistosta mainittakoon niukkana esiintyvä ahosuolaheinä (Rumex acetosella) sekä lampaannata (Festuca ovina). Lohko 36 Erityiskohde Seinäjoentieltä metsäautotielle tultaessa, tien molemmin puolin on taimivaiheen ohittanutta harvennettua männikköä. Männikön jälkeen on tien molemmin puolin varttunutta, vankkaa kuusikkoa. Kohde on lähes korpimainen. Maapohja on yhtenäisen sammalkasvuston peittämää ja aluskasvillisuuden putkilokasvilajisto on varjostuksen vuoksi hyvin niukkaa. Kohde on hyvin näyttävä. Kuusikko rajautuu pohjoisosassa metsäautotielle ja eteläosassa taimikkoon. Alueen pesimälinnustoon kuuluu vanhan metsän lajeja kuten mm. tiltaltti. hömötiainen sekä puukiipijä. Lohkon 36 varttunutta kuusikkoa 17

18 Suomen Luontotieto Oy Lohko 37 Toivakantien kummallakin puolella on tasakokoista ja tasaikäistä harvennettua nuorta puistomaista mäntymetsää. Mäntyjen seassa kasvaa yksittäisiä rauduskoivuja sekä muutamia kuusia. Alue on ojitettua entistä rämettä. Alueen länsireunassa on hakkuaukea. Metsä jatkuu pohjoisosassa samanlaisena mäntytaimikkona aina kunnan rajalle asti. Toivakantien eteläosassa on maisemallisesti näyttävä kataja. Lohko 38 Hirsimäki Seinäjoentien länsipuolinen alue on puustoinen metsäsaareke. Valtapuusto kohteella koostuu männystä ja kuusesta. Havupuiden joukossa esiintyy myös jonkin verran hies-ja rauduskoivua. Alueen poikki kulkee metsäautoura ja kohdetta on harvennettu. Harvennuksen vuoksi pensaskerros on melko niukkaa. Niukkaan pensaskerroksen lajistoon kuuluu mm. katajia, kiilto- ja tuhkapajua sekä kuusentaimia. Alueen keskiosa on melko kosteaa ja kohteella on pienialainen soistuma. Soistuman lajistoon kuuluu jouhivihvilää, juolukkaa, mustikkaa, variksenmarjaa sekä jokapaikansaraa (Carex nigra). Metsätyyppi on lähes kokonaan puolukkatyypin kuivaa kangasta, joka vaihettuu kosteammalla kohdalla puolukka-mustikkatyypin tuoreeksi kankaaksi. Aluskasvillisuuden valtalajisto on tavanomaista ja koostuu mustikasta, puolukasta, kevätpiiposta, metsälauhasta sekä kangasmaitikasta (Melampyrum pratense). Aivan alueen eteläosissa esiintyy hietakastikkaa (Calamagrostis epigejos). Alueen pohjoisosa on puhdasta mäntytaimikkoa. Alueella on paikoin runsaasti hakkuutähteitä. Seinäjoentien itäpuolella on varttuneempaa mänty-kuusivaltaista havumetsää. Aluskasvillisuus kohteella on tavanomaista ja varjostuksen vuoksi melko niukkaa. Alueen kaakkoisosassa on ojitettua rämettä, jossa soinen luontotyyppi on muuttumassa metsäiseksi luontotyypiksi. Suolajistosta aluskasvillisuudessa esiintyy ainoastaan suopursua. Puusto alueella on melko harvaa ja mäntyvaltaista. Mäntyjen seassa esiintyy yksittäisiä hieskoivuja sekä jonkin verran kuusta. Metsittyneen rämeen jälkeen metsäautotien eteläpuolella on pensoittunut hakkuuaukea. Aluskasvillisuuden lajistossa näkyy hakkuiden jälkeinen pioneerivaikutus ja valtalajistoon kuuluu mm. maitohorsma. mesiangervo, metsälauha ja metsäkastikka. Metsäautotien pohjoispuolella on varttuneempaa ja paikoin harvennushakattua kuusivaltaista sekametsää. Metsätyyppi on pääosin puolukka-mustikkatyypin tuoretta kangasta. Aluskasvillisuus on tavanomaista havumetsien peruslajistoa eikä vaateliaampaa lajistoa kohteella esiinny. Alueen pohjoisosan männikköä 18

19 Lohko 39 Lepistönkorpi Alueen pohjoisosassa on hakkuualue, joka ulottuu jo osittain kaava-alueen ulkopuolelle. Hakkuu ulottuu Laturi-Harjantielle asti. Hakkuiden väleissä on tasaikäistä ja tasakokoista taimivaiheen ohittanutta männikköä. Lepistönkorven alue on ojitettua rämettä. Aluspuustoon kuuluu paikoin nuoria kuusia. pensaskerroksen lajistoon kuuluu myös katajaa. Pensaskerros on paikoin melko tiheää ja harventamatonta. Alueella on niukasti lehtipuuta. Aluskasvillisuudessa esiintyy jonkin verran suopursua. Muuten kohde on muuttunut jo metsäiseksi luontotyypiksi. Hieman etelämpänä Laturi-Harjantien kummallakin puolella puusto muuttuu varttuneemmaksi ja joukossa on kookkaita kuusia. Lohko 40 Lepistönkorven eteläosaan sijoittuva alue, jossa tien itäpuolella on kuusi-mäntyvaltaista havumetsää. Metsätyyppi on kohteella puolukka-mustikkatyypin tuoretta kangasta. Alueelle on kaivettu metsäojia ja maapohja kohteella on kuivumassa. Tien länsipuolella on taimettunut hakkuuaukea. Kohde jatkuu samanlaisena talolta lähtevälle voimalinjalle asti. Talon ympärillä on jo puustottunut hakkuuaukea. Hakkuuaukean jälkeen alueella on harvennettua kuusikkoa aina teiden risteykseen asti. Metsäteiden risteyksessä on taimettunut hakkuuaukea. Lohko 41 Maijanneva Koko alue on ojitettua rämettä. Räme on osittain jo kuivunut. Maijannevan eteläosassa on hakkuuaukea. Hakkuuaukean jälkeen alueen pohjoispuolella on hieman varttuneempi sekametsälohko. Alue on talouskäytössä olevaa metsää ja ojitettua suoaluetta eikä kohteella ole merkittäviä luontoarvoja. Metsäautotien itäpuolella on Lepokivenmäen alue. Alueen eteläosassa on taimettunut hakkuuaukea ja kaivettu lampare. Lampare on hyvin karu ja hiekkapohjainen eikä lampareen ympärillä havaittu sammakkoeläimiä. Lepokivenmäen pohjoisosassa on laaja hakkuuaukea. Kohde on kokonaan talouskäytössä. Alueen eteläosassa Palontien ja Kohluntien väliin jää hakkuuaukea. Yleiskuva alueen pohjoisosasta Laturi-Harjantieltä 19

20 Lohko 42 Alueen eteläosassa on hieman jo taimivaiheen ohittanutta männikköä. Aluetta on osittain harvennettu. Alueen itäpuolella on aivan peltojen ja asutuksen tuntumassa hieman varttuneempia sekametsälaikkuja. Aivan alueen pohjoisosassa kasvaa muutamia kookkaampia haapoja. Mitään merkkejä liito-oravan esiintymisestä alueella ei kuitenkaan tehty. Koko alue on talouskäytössä ja kohteella on tehty hakkuita. Alueella ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kyrönjoki Kyrönjoki on Etelä-Pohjanmaan suurin joki. Suurin osa Kyrönjoen valuma-alueesta on peltoa, toiseksi suurimman osan muodostavat metsät ja loppu on suota. Kyrönjoen viljelylakeudet ovat yksi Suomen kansallismaisemista. Nyt inventoidun alueen eteläosassa Ikkelänjoki yhtyy Kyrönjokeen. Ikkelänjoen haara on erityisen arvokas luonnontilaisena purotaimenvesistönä. Kyrönjoen valuma-alueella on runsaasti arvokkaita luontokohteita. Näihin kuuluu mm. Sotkanluoma Kauhajoen itäpuolella. Muut alueet eivät kuulu nyt inventoitaviin alueisiin. Joki kulkee nyt inventoidun pohjoisosan poikki aivan Kurikantien varrella. Jokea reunustaa viljelymaat sekä asutuksien pihapiirit. Kyrönjoki on hyvin ravinteikasta ja ajoittain hapanta johtuen jokeen rajautuvista laajoista peltoalueista sekä soilta tulevasta humuksesta. Kyrönjoki kuuluu Suomen kansallismaisemaan 20

21 5. Pesimälinnustoselvitys Koko kaava-alueelta ei tehty kaikkia lajeja koskevaa pesimälinnustoselvitystä alueen huomattavan laajuuden vuoksi mutta mahdollinen vaateliaampi tai uhanalainen pesimälajisto selvitettiin kahden käyntikerran kartoituslaskentamenetelmällä (Koskimies 1988). Laskenta-aamuja kertyi yhteensä 8 ja ne tehtiin kahden laskijan voimin. Selvityksessä etsittiin systemaattisesti EU:n Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajeja ja kansallisessa uhanalaisselvityksessä (Rassi ym. 2002) mainittuja pesimälajeja koko kaava-alueelta. Koska inventoinnin tarkoituksena oli selvittää mahdollisen uhanalaisen tai vähälukuisen linnuston esiintyminen ei peruslinnustoa huomioitu laskennoissa. Tästä syystä myös linnuston tiheyttä ei laskettu. Alueella ei havaittu pysyvän pesän rakentavien petolintujen kuten kanahaukan pesiä. Alueella on kuitenkin vähintään kaksi asuttua kanahaukan reviiriä, joista toinen sijaitsee pohjoisosassa Laitasaarenkallion alueella ja toinen itäosassa Polvenmäen alueella. Tuulihaukka havaittiin saalistavana alueen pohjoisosassa Maijannnevan hakkuuaukealla. Lajista tehtiin havaintoja myös alueen länsiosassa olevilla peltoaukeilla. Alueella havaittiin kahdesti saalistava koiraskanahaukka pesimäaikaan. Inventointialueen länsiosassa Parjakannevalla havaittiin saalistava huuhkaja, mutta pesimähavaintoa lajista ei tehty. Parjakanneva kuuluu kuitenkin huuhkajan laajaan reviiriin. Tuulihaukka havaittiin saalistavana alueen pohjoisosassa Maijannevan hakkuuaukealla. Koko inventointialueella on pöllöille sopivia pesäkoloja sekä ripustettuja pönttöjä pesäpaikoiksi. Hyvinä myyrävuosina alueella pesii varmasti helmipöllö, varpuspöllö ja sarvipöllö. Kauhajoen ympärillä olevilla suurilla peltoaukeilla tavattiin myös saalistavat suopöllö ja sinisuohaukka, jotka todennäköisesti pesivät inventointialueen ulkopuolella. Nyt inventoiduilla alueilla on jonkin verran hieman varttuneempia metsäkuvioita ja niissä esiintyy vanhan metsän pesimälajeja kuten hömötiainen ja puukiipijä. Molemmat pesivät Kauhajoen ympäristössä usean parin voimin. Tikoista alueella havaittiin käpytikka, palokärki sekä Sotkanluoman varrella pikkutikka. Inventoiduilla alueilla on suuria viljelykäytössä olevia peltoja ja niiden pesimälinnusto on tyypillistä Pohjanmaan peltojen lajistoa. Usealla pellolla pesimälajistoon kuuluu kiuru. Myös kuoveja havaittiin viidellä eri peltoalueella sekä Polvennevan suoalueella. Peltopyitä havaittiin Kauhajoen länsipuolella Jokimaassa sekä pohjoisosassa Marttilan kylän peltoaukealla. Ruisrääkkä kuultiin Kauhajoen länsiosassa Kantokylässä sekä alueen itäosassa Sahankyläntien varrella aivan inventointialueen rajalla. Lintudirektiivin liitteen I lajien sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2001) mainittujen lajien reviirit on esitetty liitekartassa Alueen kanalintukanta on melko runsas 21

22 5.1 Alueella pesivät Lintudirektiivin liitteen I pesimälajit Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 pari Polvennevalla havaittiin laulujoutsenpari. Laji todennäköisesti pesii alueella, sillä havainto tehtiin kesäkuun alussa. Pesimäpaikka on Polvennevan länsireunalla. Pyy (Bonasa bonasia) 5-7 paria Inventointialueen pyyhavainnot tehtiin alueen itäosassa Pukinmäellä, Kirkkokalliolla, Keevelinnevalla sekä pohjoisosassa Laitasaarenkallion maastossa. Alueilla havaittiin poikue sekä aikuisia lintuja. Pyy on kuusivaltaisten metsien laji ja se suosii joki-ja puronvarsikorpia. Pyykanta on Kauhajoen ympäristössä edelleen kohtalainen, vaikka alueella on tehty runsaasti metsänkäsittelytoimenpiteitä. Kurki (Grus grus) 1-2 paria Kurki on monenlaisten soiden ja kosteikkojen tunnuslaji, jonka varmimmin tapaa suurilta rimpisiltä nevoilta. Polvennevalla pesii varmuudella ainakin 1 kurkipari. Alueella kokoontuu keväisin kuitenkin useita yksilöitä, jotka pesivät myös inventointialueen ulkopuolella. Teeri (Tetrao tetrix) n. 10 yksilöä Teeri on yleinen boreaalisen havumetsävyöhykkeen pesimälintu, joka viihtyy mielellään erilaisissa reunavyöhykkeissä. Laji pesii harvoin avosoilla, mutta rämeillä se saattaa pesiä. Inventoinnin yhteydessä teeriä havaittiin pohjoisosassa Maijannevan ja Lepistönkorven maastossa, alueen länsiosassa pellolla ja runsaslukuisena alueen itäosassa. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa teeri kuuluu silmälläpidettäviin (NT) lajeihin. Metso (Tetrao urogallus) n. 6-8 yksilöä Metso kärsii vanhojen metsien hakkuista sekä muista muutoksista. Laji on kärsinyt soidinpaikkojen hakkuista sekä suonlaitojen ojituksien aiheuttamasta mikroilmaston muutoksesta. Metso karttaa myös hakkuualueita, joissa alkukesällä tehdään maanmuokkausta. Alueen itäosassa Suolakankaan ja Keevelinnevan maastossa, Isomäen metsämaastossa, sekä Hirvimäen eteläosassa. Keevelinnevan maastossa havaituista yksilöistä jokin havainto saattaa koskea samaa lintua. Metso kuuluu kansallisessa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviin (NT) lajeihin Kurkipari 22

23 Kapustarinta (Pluvialis apricaria) 2 paria Kaikki kapustarintamme eivät suinkaan pesi tuntureilla, vaan niitä tavataan myös erityisesti Pohjanmaan ja Suomenselän soilla. Kapustarintarinta on pesimäaikaan hyvinkin näkyvä lintu, mutta sen pesää on hyvin vaikea löytää. Emo poistuu pesältä jo hyvissä ajoin kulkijan lähestyessä. Pesälle osuu vain sattumalta. Polvennevalla ja Keevelinnevan eteläosassa havaittiin kummassakin yksi varoitteleva kapustarintapari. Liro (Tringa glareola) 2-3 paria Liro pesii soilla lähes koko maassa. Sen pesä on tavallisesti suolla ruohomättään kätkössä olevalla painanteella. Pesimäaikana Polvennevalla havaittiin 2 liroparia ja kolmas pari havaittiin Keevelinnevan eteläosassa olevalla nevalla. Ruisrääkkä (Crex Crex) 2-3 yksilöä Ruisrääkkä, kesäyön narisija, on ollut viljelysmaiden tyypillisimpiä lintulajeja 1900-luvun alussa. Ruisrääkät hävisivät tasaisesti leikkuupuimureiden ja sadonkorjuun aikaistumisen myötä. Laji pesii pellolla tai niityllä. Reunoilta keskustaan päin suuntautuva niitto voi ajaa poikaset loukkuun, jolloin ne kuolevat leikkuupuimurin alle. Noin 80 % poikasista kuolee alle yksivuotiaana. Inventointialueen länsiosassa kuultiin todennäköisesti 2 eri laulajaa ja alueen itäosassa aivan inventointialueen rajalla Sahankyläntien varrella havaittiin 1 ääntelevä yksilö. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa pikkulepinkäinen kuuluu silmälläpidettäviin (NT) lajeihin. Huuhkaja (Bubo bubo) 1 yksilö Huuhkaja on hyvin kookas pöllö, jonka siipiväli on n. 1,5 m. Huuhkajan näkee harvoin, sillä se liikkuu vain yöllä. Päivisin huuhkaja istuu hyvin piiloutuneena tiheän kuusen kätköissä. Huuhkaja havaittiin saalistamassa alueen länsiosassa Parjakannevan eteläosassa. Huuhkaja tekee pesänsä maahan kalliojyrkänteelle tai hakkuuaukealle kiven tai kannon suojaan. Lajin pesintää ei varmistettu, mutta Parjakanneva kuuluu lajin laajaan reviiriin. Huuhkajapari ei pesi joka vuosi, mikäli talvi on kylmä ja jyrsijäkannat alhaalla. Kapustarinta pesii suunnittelualueella 2 parin voimin 23

24 Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) 3-5 paria Varpuspöllö on Euroopan pienin pöllö. Laji suosii vanhoja luonnontilaisia kuusikoita ja sekametsiä, joissa on vanhoja tikankoloja. Varpuspöllö havaittiin useasti inventoinnin yhteydessä. Ravinnokseen varpuspöllö käyttää myyriä, hiiriä ja pikkulintuja. Varpuspöllöjä havaittiin alueen eteläosassa Hirvimäen metsäalueella, alueen länsiosassa Jokimaan lavan läheisyydessä, alueen pohjoisosassa Lepistönkorvessa, sekä 2 yksilöä havaittiin itäosassa Sotkanluoman jokivarrella ja Pukinmäen alueella. Varpuspöllöllä on alueella pönttöjä sekä pesintään sopivia vanhoja tikankoloja. Helmipöllö (Aegolius funereus) 2 yksilöä Helmipöllö on räkättirastaan kokoinen pöllö, joka pesii vanhassa palokärjen kolossa tai pöntössä. Laji suosii kuusimetsiä. Helmipöllö on yleisin pöllölajimme ja kevättalvella sen kumea puputus ilmaisee pesäpuuhista. Helmipöllö on riippuvainen myyräkannoista. helmipöllö koiraat pysyvät koko elämänsä valloittamillaan reviireillään, mutta naaraat saattavat vaihtaa pesäpaikkaa satojenkin kilometrien päähän. Laji havaittiin alueen pohjoisosassa olevalla vanhan metsän kuviolla sekä eteläosassa Aittoomäen alueella. Palokärki (Dryocopus martius) 2 paria Nyt inventoiduilla alueilla on ainakin 2 palokärjen asuttua reviiriä. Palokärjen reviiri on tavallisesti neliökilometrien laajuinen, joten alueelle mahtuu useita pareja. Lajille on kolopuuksi sopivia riittävän paksurunkoisia puita, vaikkakin niukasti. Laji saattaa pesiä inventointialueen ulkopuolellakin, sillä emot liikkuvat pesimäaikaan kaukana pesäkololta. Lajin ruokailujälkiä havaittiin itäosassa alueen pohjoispuolella sekä laji havaittiin ääntelevänä alueella. Toinen ääntelevä lintu havaittiin alueen pohjoisosassa Maijannevan hakkuuaukealla. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) 1-2 paria Pikkulepinkäinen on avomaiden näkyvimpiä lintuja. Se istuu yleensä pienen puun tai pensaan latvassa, aidantolpalla tai sähkölangalla tähystämässä ampiaisia ja muita ohikiitäviä hyönteisiä. Pikkulepinkäinen viihtyy auringonpaahteisilla katajikoilla, hakkuilla sekä taimikoissa. Laji havaittiin itäosassa Keevelinkankaalla sekä Polvenmäelle johtavan tien varrella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa pikkulepinkäinen kuuluu silmälläpidettäviin (NT) lajeihin. Alueella pesivä varpupöllö on Euroopan pienin pöllö 24