Oma lehti on hieno asia

Transkriptio

1 SAATESANAT Oma lehti on hieno asia ja tärkeä osa suomalaista kulttuuria maassaan, kirjoitti Suomi-Seuran julkaiseman Suomen Sillan päätoimittaja Leena Isbom pääkirjoituksessaan vuosi sitten. Samaan tulokseen ovat tulleet monet teistä, hyvät lukijamme. Ilahduttavan usein kuulen, että Rengas on tärkeä yhteys suomalaisuuteen nimenomaan silloin, kun muut suomalaiset ovat kaukana. Luen sen aina kannesta kanteen, rohkaisi minua yksi lukija muutama viikko sitten. Maailma muuttuu, ja ulkosuomalaisten elämä on muuttunut viime vuosikymmeninä rajusti. Myös tiedotuksen on muututtava. Kaiken muutoksen keskellä on ulkosuomalaislehdillä arvokas tehtävä ulkosuomalaisen historian ja kulttuurin välittäjinä ja taltioijina, toteaa Leena Isbom. Renkaasta emme luovu, vakuuttivat yksimielisesti myös helmikuisen ideariihen osanottajat. Kuusi eri elämäntilanteissa olevaa ja työtämme eri tahoilta tuntevaa henkilöä kokoontui hahmottelemaan SKTK:n tiedotustoiminnan tulevaisuuden linjoja. Mukana oli niin alan ammattilaisia kuin harrastajiakin, ja ajatuksia löytyi paljon heti ja myöhemmin toteutettavaksi. Vinkkejä juuri nyt ajankohtaisesta löydät seuraavalta aukeamalta mikäli et halua lukea lehteä heti kannesta kanteen. Auch wenn die Welt und mit ihr die Kommunikationswege und mittel sich in den letzten Jahrzehnten sehr verändert haben; eine Zeitschrift hat was und Rengas ihren Platz als einen wesentlichen Vermittler der Information in unseren Gemeinden. Eine solche Zeitschrift trägt auch dazu bei, dass die Kultur und das Leben einer Gemeinschaft dokumentiert und so für die folgenden Generationen erhalten werden. So stellte die Chefredakteurin von Suomen Silta (Suomi-Seura) Leena Isbom in ihrem Editorial vor einem Jahr fest. Und genau das empfinde ich beim Stöbern in unserem Archiv immer wieder: welch ein Reichtum! Trotzdem suchen wir natürlich auch neue Wege, um unsere Arbeit bekannt zu machen. Was es im Moment und in dieser Ausgabe Neues gibt, finden Sie auf den nächsten zwei Seiten in kleinen Häppchen angerichtet. Guten Appetit! Ritva Prinz Renkaan toimittaja/ Rengas-Redakteurin Ideariihen osanottajat vasemmalta: Paula Toukonen, Esa Irri, Anna Kauppi, Anssi Elenius, Sofia Salo. Kuva: Ritva Prinz Kuva: Paula Toukonen

2 Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe Lapset kysyvät Jumalasta Suosittu Anssi-papin palsta alkaa lukijoiden pyynnöstä uudelleen (s. 4). Tällä kertaa Lena (4 v.) kysyy: Miten se Jumala, Jeesuksen isä, oikein toi Jeesuksen taivaaseen? Toimitus ottaa mielellään edelleen vastaan pienten ja vähän suurempienkin lasten kysymyksiä! 4 Der neue Vorstand ist gewählt Er besteht aus sieben Damen und einem Herrn. Sie leben in verschiedenen Teilen Deutschlands, haben unterschiedliche Biografien und Lebenssituationen - und einen Wunsch: Nach Kräften die finnische kirchliche Arbeit in Deutschland weiterzubringen. Mehr über die Jahreshauptversammlung in Augsburg und den neuen Vorstand finden Sie ab Seite 6. 6 Naiset pohtivat murrosta 40 naista 50+ kokoontui Kasseliin helmikuisena viikonloppuna. Miltä elämä toisessa murrosiässä tuntuu, mitä reppuun tähän mennessä oli kertynyt ja mitä aarteita viikonloppu auttoi löytämään, kertoo Kirsti Nockmann sivuilla Wie fühlt sich ein Zwischenzustand an? Was ist, wenn die eigene Muttersprache plötzlich steif und farblos anmutet? Wenn die Kommunikation zwischen Mutter und Tochter eine illusionäre Kommunikation zu bleiben droht? Die Ausstellung von Katja Eklöf-Wietzke im Finnland-Zentrum trug autobiografische Züge und Hellevi Rebmann hat sie für uns besucht (S. 20). Die nächste Vernissage im Finnland-Zentrum ist am 6.5. (mehr dazu auf S. 29). 29 Die Holzstücke fliegen wieder in Nürnberg 3. offene Deutsche Mölkky-Meisterschaft Mölkky begeistert immer mehr Freunde. Deshalb laden die DFG Nürnberg e.v. und Nürnbergin Pölkkyveikot (NPV) wieder alle Mölkkyenthusiasten ein, sich am 19. und 20. Juni 2010 zu messen und den diesjährigen Deutschen Meister zu küren. Neben dem Wettkampfgeschehen sollen Spaß und Geselligkeit nicht zu kurz kommen. Weitere Informationen auf Seite

3 Ajankohtaista nyt /Aktuelles 44 Kaksikielisyyspäivä Tag der Zweisprachigkeit Kaksikielisyys on suuri rikkaus - ja arjessa välillä aika rankkaa. Kaksikielisyyttä on tilaisuus miettiä yhdessä logopedi Heli Hornin kanssa Kölnissä. Die finnische Gemeinde Köln lädt alle Interessierten ein zum Tag der Zweisprachigkeit am Lisätietoja/weitere Informationen S Aavistuksia Mitä kuoleman jälkeen? on Hannoverissa Sanna Kiviluodon johdolla tilaisuus pohtia iankaikkisuutta. Mitä Raamattu sanoo tuonpuoleisesta? Millaisia mielikuvia meillä on? Lopullista totuutta emme varmaan löydä, sillä kuten Paavali kirjoittaa: Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Lisätietoja s. 51. Kirjoituskilpailu Nyt lyijykyniä teroittamaan! Avaamme kirjoituskilpailun seuraavista aiheista Pieleen meni kömmähdyksiä ja kommelluksia kulttuurien kohdatessa ja Kokemus vanhurskauttaa vanhempien neuvoja nuoremmille Pituus enintään 3000 merkkiä (välilyönnit mukaan lukien). Parhaat jutut julkaistaan syksyn Rengas-lehdissä. Geschichtenwettbewerb Themen: Dicht daneben ist auch vorbei wenn sich zwei Kulturen begegnen und Aus Erfahrung wird man gerecht Ratschläge an die junge Generation Länge maximal 3000 Zeichen (inkl. Leerzeichen). Die besten Geschichten veröffentlichen wir in Rengas im Herbst. Lähetä tekstisi joko sähköpostilla tai postitse toimitukseen mennessä: Senden Sie Ihren Beitrag bis per oder Post an die Redaktion: rengas@zfka.de Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.v. Renkaan toimitus/rengas-redaktion Herrenhäuser Str. 12, Hannover

4 Helatorstai ennen helluntaita Kristus astui ylös taivaaseen kuva: S.Jastrzebski Miten se Jumala, Jeesuksen isä, oikein toi Jeesuksen taivaaseen? Hei, Lena! Lena 4 v.? Kun Jeesus oli kuollut ristillä, hänet otettiin alas ja haudattiin kallioon hakattuun kivihautaan. Jeesuksesta sanotaan, että hän kuollessaan astui alas tuonelaan. Tuonelaksi kutsutaan sitä tilaa, jossa kuolleet ovat. Mutta Jumala, taivaallinen Isä, halusi, että Jeesus olisi enemmän kuin vain hyvä opettaja. Siksi Isä oli päättänyt, ettei kuolemalla ole lopullista valtaa Jeesukseen. Koska Jeesus oli Isän Jumalan todellinen Poika, ei hän jäänyt kuoleman uneen muiden kuolleiden tavoin, vaan heräsi kuolleista ja nousi ylös tuonelasta. Jeesus nousi kuolleista pääsiäisenä eli kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen. Ylösnousemuksessa Jeesukselle tapahtui jotain ainutlaatuista: hän ei palannut takaisin entiseen elämäänsä ihmisenä, koska Isä-Jumala oli luonut Jeesukselle uuden, kirkastetun ruumiin. Tässä loistavassa ylösnousemusruumiissa Jeesus näyttäytyi ylösnousseena Vapahtajana monille ihmisille. He luulivat ensin näkevänsä aaveen, mutta Jeesus pyysi heitä koskettamaan itseään ja söi heidän kanssaan. Ylösnousseen kohtaaminen oli niin ihmeellistä, että kaikki vakuuttuivat siitä, että ristillä kuollut ihminen Jeesus todella oli heidän kanssaan ja että hän ei enää koskaan voisi uudestaan kuolla, vaan elää nyt ikuisesti. Ylösnoussut Jeesus kertoi, että hän menee kohta Isänsä luo, jotta hänen seuraajansa voisivat saada Pyhän Hengen puolustajaksi ja auttajaksi. Sitten Jeesus kohotti kätensä ja siunasi oppilaansa. Siunatessaan hän erkani heistä ja hänet otettiin taivaaseen (Lk. 24:50 53). Toisessa kirjoituksessa kerrotaan, että pilvi vei hänet heidän näkyvistään (Ap. t. 1:9). Pyhissä kirjoituksissa siis todetaan, että Jeesus vain hävisi näkyvistä. Vaikka emme tiedä, miten Isä toi Poikansa luokseen, meille kerrotaan, mihin Jeesus meni. Hän astui ylös taivaisiin, sinne, missä Isä-Jumalan voi aina nähdä. Jeesuksesta tuli korotettu Herra, josta sanotaan, että hän istuu Isän oikealla puolella. Taivaaseen astuminen ei siis tapahdu tikapuita pitkin eikä ole pilveltä toiselle hyppäämistä. Vaikka sanomme Jumalaa taivaalliseksi Isäksi, ei Jumala asu pelkästään jossain ihmisten yläpuolella. Jumala on nimittäin läsnä kaikkialla samanaikaisesti. Siksi kristityt ajattelevat, että Jumala on kolmiyhteinen. Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät asu vain taivaalla, vaan ovat samalla myös maan päällä ja maan alla, siis kaikkialla läsnä. Hienoa on minusta se, että Jeesus vain hävisi näkyvistä ja oli heti Isä-Jumalan luona. Juuri siksi Isä ja Poika ovat lähellä jokaista ihmistä. Me muut ihmiset voimme kuoltuamme seurata Jeesusta samalla tavoin ylösnousseina sinne, missä saamme katsella Isä-Jumalaa kasvoista kasvoihin. Tähän päämäärään meitä auttaa Pyhä Henki, jota juhlitaan helluntaina. Anssi Pastori Anssi Elenius vastaa tällä palstalla lasten kysymyksiin Jumalasta, Jeesuksesta ja kirkosta. Mitä sinä haluaisit tietää? Voit lähettää kysymyksesi osoitteella: Rengas@zfka.de Willst du Pfarrer Anssi auch etwas über Gott und Jesus fragen? Sende deine Frage an Rengas@zfka.de

5 kuukauden Sana Pääsiäisaika on täynnä odotusta ja jälleennäkemisen riemua. Pääsiäispäivän aamuna Jeesuksen haudalle vielä suruissaan rientäneet naiset palaavat opetuslasten luo iloisen hämmentyneinä kertoen löytäneensä tyhjän haudan. Odotuksen mieliala valtaa läsnäolijat voisiko Jeesuksen puhe kuolleista nousemisesta pitää paikkansa? Ajatus ei jätä rauhaan. Kaksi opetuslasta keskustelee tapahtuneesta kulkiessaan kohti Emmausta. Kolmas matkamies liittyy heidän seuraansa ja tiedustelee syytä miesten murheeseen. He kertovat opettajansa Jeesus Nasaretilaisen teloituksesta ristiinnaulitsemalla, hautaamisesta sekä pääsiäisaamun tapahtumista. Muukalainen kertoo, mitä kirjoitukset asiasta sanovat. Illalla matkamiesten yhdessä aterioidessa muukalainen murtaa leivän ja opetuslapset huomaavat: Tämähän on Jeesus! Hän on sittenkin noussut kuolleista! Miksi emme huomanneet sitä aiemmin? Opetuslapset seisovat vuorella ja katsovat ylöspäin. Jeesus oli näyttäytynyt Jerusalemissa opetuslasten keskellä. Epävarmuuden ja odotuksen mieliala oli vaihtunut iloksi ja jälleennäkemisen Odottaminen ja jälleennäkemisen riemu Kuva: Max Faller: Kristuksen taivaaseenastuminen -pronssireliefi. Dankeskirche, München. riemuksi. Nyt Jeesus oli siunannut heidät ja hänet oli otettu ylös taivaaseen. Opetuslapset eivät enää nähneet Jeesusta. Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Jeesus tulee takaisin. Mekin katsomme apostolien ja koko kristikunnan kanssa kohti taivasta toivomme ja odotamme. Odotamme Jeesuksen paluuta kirkkaudessa. Odotamme kuolleitten ylösnousemusta, riemullista jälleennäkemistä kaikkien rakkaittemme kanssa. Odotamme tulevan maailman elämää iankaikkisuudessa Jumalan luona. Odotamme ja riemuitsemme tulevasta jo nyt. Riemuitsen nyt jo valtakunnassasi, saan voiton kruunun kerran taivaassasi. Saan kiittää siitä, että astuit vaivaan, aukaisit taivaan. (Virsi 71:9) Miika Rosendahl (teksti ja kuva)

6 JOHTOKUNTA SKTK:n uusi johtokunta Der neue Vorstand des ZfkA Suomalaisen kirkollisen työn keskus ry:n vuosikokouksessa Augsburgissa valittiin erovuorossa olleet johtokunnan jäsenet Iina Fischer ja Sofia Salo uudelle kaksivuotiskaudelle. Toiseksi puheenjohtajaksi valittiin Karl-Friedrich von Knorre. Uutena jäsenenä johtokuntaan valittiin Minna Schotten ja varajäsenenä Anna- Liisa Diestelhorst. Johtokunnassa jatkavat entisissä tehtävissään 1. puheenjohtaja Eva Otremba, Aino-Marjatta Metz (varsinainen jäsen) ja Milja von Fragstein (varajäsen). Der neue Vorstand des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit e.v. besteht aus (Fotos auf der nächsten Seite von links nach rechts): Eva Otremba, Finn. Gem. München (1. Vorsitzende), Karl-Friedrich von Knorre, Finn. Gem. Frankfurt (2. Vorsitzender), Iina Fischer, Finn. Gem. Köln, Aino-Marjatta Metz, Finn. Gem. München, Sofia Salo, Finn. Gem. Münster, Minna Schotten, Finn. Gem. Düsseldorf, Anna-Liisa Diestelhorst, Finn. Gem. im Ruhrgebiet (Ersatzmitglied) und Milja von Fragstein, Finn. Gem. Lübeck, (Ersatzmitglied). Iloa, voimia ja Jumalan siunausta uudelle johtokunnalle! Anna-Liisa Diestelhorst Olen asunut Saksassa vakituisesti vuodesta 1974 lähtien ja Dortmundissa myös jo 30 vuotta. Ruhrin alueen seurakunnan toimintaan tulin mukaan alun perin legendaaristen syysseminaarien ansiosta, missä tutustuin tähän aktiiviseen ja vireään joukkoon. Olen tällä hetkellä kirkkoraadin varapuheenjohtaja. Tässä toimessa minulle on tärkeää äidinkielinen vaikuttaminen ja yhteenkuuluvaisuudentunne. Mutta saksalaisen kotiseurakunnankin elämä on minulle tuttua, joten otan siellä osaa erilaisiin tilaisuuksiin. Toivon, että seurakunnat tarjoavat tulevaisuudessa entistä enemmän tukeansa vanheneville jäsenilleen yrittäen hienotunteisesti pitää huolta myös niistä, jotka ovat aina pysytelleet taka-alalla. Johtokunnan varajäsenenä toivon voivani auttaa erilaisten ratkaisujen teossa kokeneiden jäsenten joukossa. Anna-Liisa Diestelhorst lebt seit 1974 in Deutschland, lernte die finnische Gemeinde im Ruhrgebiet durch die Herbstseminare kennen und ist die stellvertretende Vorsitzende der Gemeinde. Ihr sind Gemeinschaft und die Muttersprache sehr wichtig. Sie hofft, dazu beitragen zu können, dass die Gemeinden besonders für die älter werdenden Gemeindeglieder und für die, die eher abseits stehen, da sind

7 JOHTOKUNTA Minna Schotten Tulin syksyllä 2001 Düsseldorfiin muutamaksi vuodeksi töihin. Nyt reilut kahdeksan vuotta myöhemmin olen täällä edelleen ja hyvin viihdyn! Tällä hetkellä kaksi pientä lasta pitävät huolen siitä, että arki pysyy kiireisenä. Heidän kauttaan olen myös kohtalaisen äskettäin aktivoitunut mukaan kirkon toimintaan: toimin tiedottajana Düsseldorfin seurakunnassa. Omasta elämäntilanteestani johtuen etenkin nuorten lapsiperheiden sekä myös vain lyhyeksikin aikaa maahan tulevien perheiden aktivoiminen mukaan seurakuntaelämään kiinnostavat. Myös taloushallinto kuuluu mielenkiintoni kohteisiin, koska olen pyöritellyt lukuja ammatikseni. Mieli avoimena ja jalat maassa lähden mukaan johtokuntatyöskentelyyn! Minna Schotten lebt seit 2001 in Düsseldorf, ist Mutter von zwei kleinen Kindern und Rengas-Redakteurin der finnischen Gemeinde Düsseldorf. Sie hat beruflich im Bereich der Finanzen gearbeitet und interessiert sich daher für die Zahlen. Ferner möchte sie junge Familien und auch solche, die nur für eine kurze Zeit nach Deutschland kommen, in das Gemeindeleben integrieren. Sydämellinen kiitos SKTK:n monivuotiselle varapuheenjohtajalle Margareta Pyykkönen-Bloemerille ja varajäsenenä toimineelle Mikael Merenmiehelle panoksestanne suomalaisen kirkollisen työn eteenpäin viemiseksi! Herzlichen Dank an die ausscheidenden Vorstandsmitglieder Margareta Pyykkönen-Bloemer und Mikael Merenmies!

8 VUOSIKOKOUS Kohtaamisia ja yhteistä pohdintaa SKTK:n vuosikokousviikonloppu Augsburgissa kokosi yli 60 osanottajaa Iloisen odottava tunnelma vallitsi Augsburgin diakonissalaitoksen kokoushotellin valoisissa ja kutsuvissa tiloissa, kun suomalaisten seurakuntien edustajat saapuivat yhteen eri puolilta Saksaa. Pitkästä matkasta tai työviikon rasituksesta huolimatta viikonlopun osanottajat kävivät heti perjantai-iltana kuumeista kisaa suomalaisten laulujen tuntemuksesta Nürnbergin seurakunnan puheenjohtajan Marjukka Cassaron ja Münchenin seurakunnan tiedottajan Leena Nikulan johdolla. Aika poika Jussi ja pikku-eero SKTK:n varapuheenjohtaja Margareta Pyykkönen-Bloemer kertoi lauantaiaamuna aluekeskuksiin liittyvän pohdinnan ajankohtaisesta tilanteesta. Suunnitellun uuden mallin mukaan seurakunnat, joilla jo on tai jotka ovat päättäneet hankkia omat toimitilat (Berliini, Frankfurt, Köln ja mahdollisesti jokin Etelä-Saksan seurakunnista) muodostavat aluekeskukset, joiden piiriin pieniä seurakuntia voi kuulua toimintaryhminä tai kappeliseurakuntina. Margareta Pyykkönen-Bloemer painotti, että koko ajan jokainen seurakunta päättää itse omasta työstään ja tulevaisuudestaan. Uuden mallin tarkoituksena on tukea kaikenkokoisia seurakuntia niille sopivalla tavalla. Vaikka seurakunnat ovat monimuotoisia kuin seitsemän veljestä, ovat ne silti kaikki yhtä arvokkaita. Silloinkin, kun seurakuntayhdistys lopettaa toimintansa, tavoittavat jumalanpalvelukset, Rengas-lehti ja suomenkielinen sielunhoito kuitenkin luonnollisesti edelleen myös näillä alueilla asuvat suomalaiset. Kirkkoneuvos Risto Junttila kertoi Suomen kirkossa tapahtuneesta vastaavasta kehityksestä, jonka seurauksena seurakuntien lukumäärä on viimeisten 10 vuoden aikana seurakuntaliitosten kautta vähentynyt noin kolmanneksella. Vuosikokous loi edellytykset uudelle toimintamallille hyväksymällä talousarvioesitykseen sisältyvän toimintatuen aluekeskuksille ja mahdollisuuden palkata niihin Minijob-työntekijä. Tässä yhteydessä muistutettiin, että muillakin seurakunnilla on mahdollisuus anoa avustusta projekteihinsa. Myös kanttorien palkkioiden siirtyminen SKTK:n korvattavaksi tuo taloudellista helpotusta toiminnan suunnitteluun monissa seurakunnissa. Rhein-Neckarin seurakunnan jäsenyys päättyi Vuosikokousta edeltäneessä yleiskeskustelussa oli kaikilla paikalla olijoilla mahdollisuus keskustella myös kehityksestä Rhein-Neckarin seurakunnan suhteen. Vuosikokouksen esityslistan hyväksymisen yhteydessä tehtiin ehdotus kohdan Rhein-Neckarin suomalaisen seurakunnan jäsenyyden peruuttaminen SKTK:ssa poistami- Puheenjohtaja Eva Otremba kiitti SKTK:n johtokunnan puolesta toiminnanjohtaja Mauri Lunnamoa

9 VUOSIKOKOUS seksi. Vastaehdotuksesta suoritettiin suljettu lippuäänestys, jonka tulos oli: Kyllä-ääniä (pohjaesitys on voimassa) 287 ääntä ja Ei-ääniä (pykälä poistetaan esityslistasta) 58 ääntä. Vuosikokouksen esityslistan ao. kohdassa SKTK ry:n johtokunta ehdotti Rhein-Neckarin suomalaisen seurakunnan jäsenyyden peruuttamista SKTK ry:stä, koska vuosikokouksen 2009 yhteisen päätöslauselman mukaisesta mediaatiosta huolimatta edellytyksiä yhteistyölle ei ole saavutettu. Asiasta ei käytetty puheenvuoroja ja esitys hyväksyttiin. Apua heikommille Naapuriapu-yhdyshenkilö Marja-Leena Müller kertoi naapuriavun tavoittavan apua tarvitsevia 20 ja 82 vuoden väliltä. Suurimmat tarpeet ovat tuki henkisissä ja hengellisissä ongelmissa sekä tervehdyskäynnit sairaalassa tai kotona. Odotettavissa on, että tässä suhteessa tarve lähivuosina vielä kasvaa. Tilinpäätöstä esitellessään SKTK:n toinen puheenjohtaja Margareta Pyykkönen-Bloemer totesi, että vaikka Renkaalle kohdistetut lahjoitukset valitettavasti ovat huomattavasti pienentyneet, on seurakuntien lähetyskannatus noussut ilahduttavasti. Muuttunutta tilannetta kannatuskohteidemme suhteen Namibiassa valotti pastori Anssi Elenius kertoen, että Namibian AIDS-työ ei kuulu enää Kirkon Ulkomaanavun työkohteiden piiriin. KUA:n ehdottama uusi kohde tulee päätettäväksi vuosikokoukseen 2011 ja materiaalipaketti muista mahdollisista kohteista tullaan lähettämään kirkkoraatien lähetysvastaaville ja puheenjohtajille. Nkurenkurun koulua Namibiassa tuetaan Suomen Lähetysseuran kautta edelleen. Vuoden 2010 toiseksi tukikohteeksi seurakunnille suositeltiin Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoa. Lapsi katolla vilkkuu - papit etsivät oikeaa laulua. Johtokunnan jäsen Sofia Salo juonsi yleiskeskustelun

10 VUOSIKOKOUS Kirkkolaivan matka jatkuu Lauantai-iltana koko väki hiljentyi messuun Pyhän Ristin (Heilig-Kreuz) kirkossa, jonka uudelleen pystytystä esivanhempamme ovat olleet rahoittamassa. Ruotsin kuningatar Kristiina määräsi nimittäin vuonna 1650 tarkoitukseen valtakunnanlaajuisen kolehdin. Lauantai päättyi latinalaisamerikkalaisen ja suomalaisen musiikin lumoon Päivi ja Svetozar Anatchkovin sekä Miika Rosendahlin tulkitsemana. Sunnuntaiaamuna Saksan evankelisen kirkon kansainvälisenä vierailevana tutkijana Wittenbergissä toimiva TT Juhani Holma kertoi Luther 2017 vuosikymmenestä ja sen teemavuosista. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 450 vuotta Augsburgin historiaan läheisesti liittyvän Philipp Melanchthonin kuolemasta. Juhani Holma on luvannut kertoa tämän Saksan opettajan elämästä tarkemmin seuraavassa Renkaan numerossa. Vuosikokouksen puheenjohtajana toiminut kirkkoneuvos Risto Junttila lähetti osanottajat takaisin seurakuntiin kiittäen lämpimästi Saksassa asuvia ulkosuomalaisia näiden työstä kirkon ulkosuomalaistyön hyväksi. Hän totesi, että kirkollisessa työssä olemme samassa veneessä niin Suomessa kuin Saksassakin ja toivotti kaikille lopuksi runsasta Jumalan siunausta. Kirkkolaivan matka jatkuu, ja seuraavan kerran Saksan suomalaisten seurakuntien soutajat kokoontuvat vuosikokoukseen Hannoverissa. Groß und Klein sind gleich wichtig Herzliches Lachen und freudige Umarmungen prägten die Atmosphäre, als sich die Vertreterinnen und Vertreter der finnischen Gemeinden in Deutschland in den freundlichen Räumen des Hotel am alten Park in Augsburg sammelten. Die Freude über das Wiedersehen war besonders groß bei zwei Klassenkameradinnen, die sich nach 50 Jahren wiedertrafen! Die stellvertretende Vorsitzende des ZfkA, Margareta Pyykkönen-Bloemer, erläuterte am Samstagmorgen den Hintergrund und den vorgesehenen Rahmen für die Gründung der sog. regionalen Zentren in den Orten, wo die finnischen Gemeinden Räume unterhalten oder unterhalten werden (Berlin, Frankfurt, Köln und evtl. eine Gemeinde in Süddeutschland). Mit diesem Modell soll den kleinen Gemeinden die Möglichkeit geboten werden, die Arbeit weiterzuführen, aber wenn der Wunsch besteht auf Vereinsstrukturen Vuosikokous loi edellytykset aluekeskusten toiminnalle. Die Musik von Päivi und Svetozar Anatchkovi sowie Miika Rosendahl beeindruckte

11 VUOSIKOKOUS zu verzichten. Eine solche Entscheidung haben bereits die Gemeinden Kassel, Nordost und Freiburg getroffen. Die Jahreshauptversammlung schuf mit ihren Entscheidungen die erforderliche Grundlage für das neue Konzept. Margareta Pyykkönen- Bloemer betonte, dass jede Gemeinde selbst über ihre Zukunft entscheidet und dass niemand Schuld daran ist, wenn die Gemeinde nicht mehr genügend Mitarbeitende hat. Dies hängt vielmehr mit der demographischen Entwicklung zusammen. Der Präsident des finnischen Kirchenamtes, Oberkirchenrat Risto Junttila berichtete von ähnlichen Entwicklungen in Finnland, wo durch Gemeindefusionen die Anzahl der Gemeinden sich in den letzten 10 Jahren um ein Drittel verringert hat. Die Mitgliedschaft der finnischen Gemeinde Rhein-Neckar beendet Vor der Jahreshauptversammlung gab es für alle Anwesenden die Gelegenheit, über die Situation der finnischen Gemeinde Rhein-Neckar zu diskutieren. Bei der Feststellung der Tagesordnung in der Jahreshauptversammlung wurde der Vorschlag gemacht, den Tagesordnungspunkt Ausschluss der finnischen Gemeinde Rhein-Neckar aus dem ZfkA von der Tagesordnung zu streichen. Über den Gegenantrag wurde in einer geheimen Wahl abgestimmt. Ergebnis: Ja-Stimmen (die Tagesordnung bleibt bestehen) 287 und Nein- Stimmen (der Punkt wird von der Tagesordnung gestrichen) 58. Bei dem entsprechenden Tagesordnungspunkt beantragte der Vorstand des ZfkA e.v. den Ausschluss der finnischen Gemeinde Rhein- Neckar aus dem ZfkA e.v., weil, trotz der Mediation gemäß der gemeinsamen Erklärung der Jahreshauptversammlung 2009, die Voraussetzungen für eine Zusammenarbeit nicht erreicht werden konnten. Es gab keine Redebeiträge und der Antrag wurde angenommen. Gute Kontakte und viele Aktivitäten In der Jahreshauptversammlung wurde die finnische Kirche neben Oberkirchenrat Risto Junttila durch die Referentin für kirchliche Arbeit unter den Finnen im Ausland, Susanna Merikanto-Timonen vertreten. Grußworte sprachen Pfarrer Martti Lehtinen von der finnischsprachigen Arbeit der schwedischen Kirche und Ritva Lehmann von der finnischen Seemannskirche in Hamburg. Die DFG Augsburg hatte einen schriftlichen Gruß geschickt. Bei der Vorstellung des Jahresberichtes stellte die Vorsitzende des ZfkA e.v., Eva Otremba fest, dass im Jahr 2009 zahlreiche Aktivitäten stattfinden konnten. Besonders erfreut zeigte sie sich darüber, dass bei den Regionaltagen im Herbst alle Gemeinden vertreten waren. Die nächste Jahreshauptversammlung wird in Hannover stattfinden. Ritva Prinz Teksti lyhennetty, lisää tietoa ja kuvia: Wir veröffentlichen den Text gekürzt, den vollständigen Bericht finden Sie unter (Kuvat/Fotos: Anssi Elenius, Miika Rosendahl, Ritva Prinz) Oberkirchenrat Risto Junttila führte den Vorsitz in der Jahreshauptversammlung

12 VUOSIKOKOUS Gespräche bringen weiter Vom fand die Jahreshauptversammlung des ZfkA in Augsburg statt. Und auch dieses Jahr war der Jugendrat am Samstag und Sonntag mit einer stolzen Quote von 3 Personen vertreten. Der Tag begann mit einer Andacht, wonach die Diskussionsrunde folgte, in der auch schon heftig diskutiert wurde. Nachdem Meinungen und Anliegen ausgetauscht wurden, konnte nun auch Kaffee eingenommen werden und somit die Hauptversammlung beginnen. Hierbei hatte der Jugendrat die würdevolle Aufgabe, die Stimmen auszuzählen. Die kulinarische Versorgung war absolut hervorragend und sehr ausgiebig, sodass niemand die Chance hatte, an Hunger zu denken. Obwohl der Jugendrat kein Stimmrecht hat und vom auf der Jahreshauptversammlung vorgestellten Haushaltplan und von den getroffenen Entscheidungen meist nicht direkt betroffen war, war es trotzdem sehr interessant, dabei zu sein und den Großen zuzugucken. Davon konnten wir viel für unsere eigenen Sitzungen mitnehmen. In den Pausen hatte man die Möglichkeit, mit verschiedenen Mitgliedern zu sprechen und Meinungen auszutauschen, was uns auch teils auf neue Ideen gebracht hat. Außerdem konnten wir auch direkt mit dem Vorstand des ZfkA über unsere Pläne und die zukünftige Zusammenarbeit sprechen. Nach dem offiziellen Teil der Hauptversammlung gab es (zur Abwechslung) ein leckeres Essen, wonach ein Gottesdienst in einer eindrucksvollen Kirche abgehalten wurde. Danach folgte ein schönes Abendprogramm, bei dem man auch interessante Gespräche führen konnte. Am Sonntag hatte man noch die Möglichkeit, die Stadt Augsburg in Form einer Stadtbesichtigung näher kennenzulernen. Die Führung startete in einer sehr beeindruckenden jüdischen Synagoge. Danach ging es durch die Altstadt ins Rathaus. Zu guter Letzt gab es noch ein hervorragendes Mittagessen, wonach sich die Leute wieder auf den Heimweg machten. Für uns war es ein sehr interessantes Wochenende, denn wie oft kommt man schon als Jugendlicher zu einer solchen Veranstaltung. Das Wochenende hat uns im Hinblick auf unsere Arbeit weitergeholfen und wir werden versuchen, nächstes Jahr auch wieder dabei zu sein, wenn es heißt: Vuosikokous goes North - Die Jahreshauptversammlung des ZfkA in Hannover! Johanna Meinel und Max Friedrich Max Friedrich gewann interessante Einblicke bei der JHV. Die fröhlichen Stimmzähler Johanna Meinel und Felix Tölle

13 Auf umbetetem Grund Die Diakonissen in Augsburg dienen und beten seit über 150 Jahren Jeden Tag um 12 Uhr läutet die Glocke auf dem Gelände der Diakonissenanstalt Augsburg. Alle, von der Schwesternschülerin bis zum Rektor, wissen: Die Schwestern beten. Das Diakonissenmutterhaus in Augsburg wurde 1855 gegründet, in der Umbruchszeit der Industrialisierung. Die Textilverarbeitenden Betriebe der Stadt boten Arbeit für alle, die arbeiten konnten. Und die es nicht konnten - Kranke, Kinder und Alte - drohten unterzugehen. Kompetente Hilfe war nötig. So wurden junge, wache Frauen auf Einsätze in pflegerischen und sozialen Arbeitsfeldern vorbereitet. Sie erhielten eine Perspektive für ihr Leben, konnten ihr geistiges, aber im Rahmen einer Herzensbildung auch geistliches Potential entfalten. Heute sind alle 69 Schwestern, die im Augsburger Mutterhaus leben, im Feierabend (Ruhestand). Viele von ihnen haben trotzdem ihre je eigenen Aufgaben. Frau Pfarrerin Christiane Ludwig leitet die Gemeinschaft als Oberin seit Sie ist allerdings nicht Mitglied der Schwesternschaft, ist verheiratet, hat normale Arbeitszeiten und wohnt außerhalb. Die Leitungsverantwortung nimmt sie gemeinsam mit dem aus fünf Schwestern bestehenden Schwesternrat wahr. Das Gesamtwerk wird vom Rektor Heinrich Götz geleitet. Einen Ableger hat das Mutterhaus in der Ushirika wa neema ( Gemeinschaft der Gnade ) am Fuße des Kilimanjaro in Tanzania. Zwei Schwestern aus Augsburg haben dort 1979 ein neues Mutterhaus gegründet. 84 einheimische Schwestern kümmern sich u.a. um AIDS-Waisen. Wie ihre europäischen Schwestern vor über 150 Jahren stehen sie jetzt in einer Gesellschaft im Umbruch, die sie mitprägen wollen, beschreibt Frau Oberin Ludwig die Situation in der Ushirika wa neema. VUOSIKOKOUS Zum diako in Augsburg gehören noch viele weitere Arbeitsgebiete: Die Stadtklinik, die als Belegkrankenhaus geführt wird, sowie das Senioren- und Pflegeheim Pauline-Fischer-Haus. Die Berufsfachschulen für Altenpflege und Altenpflegehilfe und für Krankenpflege sowie die Fachakademie für Sozialpädagogik bilden junge Menschen aus. Und dann ist da noch das Tagungszentrum, Hotel am alten Park, in dem wir zu Gast waren. Alle Mitarbeiterinnen und Mitarbeiter des diako haben die Möglichkeit, sich im Rahmen eines Diakonats, einer 15 Tage dauernden Ausbildung, geistlichen Themen zu widmen und auch später miteinander über Gott und die Welt, über den Glauben und ihr Leben, über Beruf und Berufung auszutauschen. Ob sie sich nun aktiv an den geistlichen Angeboten beteiligen oder nicht, auf jeden Fall wissen alle Mitarbeitenden um den besonderen Hintergrund ihres Arbeitsgebers. Eine ältere Schwester zeigte auf den das Gelände umgebenden Zaun, erzählt Oberin Christiane Ludwig, und sagte, der Zaun zeige, wo der umbetete Raum ist. Es ist 12 Uhr. Die Glocke läutet. Die Schwestern beten in der Stille. Auch wir haben es gespürt. Ritva Prinz Das Foto zeigt Frau Oberin Ludwig und Herrn Rektor Götz mit Schwestern, die 50 Jahre und mehr Diakonissen im Augsburger Mutterhaus sind. (Foto: diako)

14 Elämä ulkomailla innostaa bloggaamaan Blogeissa kerrotaan kuulumisia kotijoukoille ja vaihdetaan ajatuksia muiden ulkosuomalaisten kanssa. Weblog eli blogi on kenen tahansa ihmisen internetissä julkaisema päiväkirja. Myös ulkosuomalaiset ovat ahkeria bloggaajia. Helppokäyttöiset blogipalvelimet tekevät ohjelmointitaidot turhiksi. Ulkosuomalaisten blogeja on kahdenlaisia: vaihto-opiskelijat, au-pairit ja muut väliaikaisesti ulkomailla oleskelevat kirjoittavat elämyksistään ja kommelluksistaan vieraassa maassa. Blogia kirjoitetaan usein ensi sijassa Suomeen jääneille ystäville ja perheelle. Pysyvästi ulkomailla asuvat suomalaiset käsittelevät blogeissaan elämän koko kirjoa, jossa ulkosuomalaisuus on enemmän tai vähemmän mukana. Bloggailu voi alkaa kokeiluna ja jatkua lukijoilta, usein toisilta ulkosuomalaisilta, saadun palautteen rohkaisemana. Blogimaailmassa syntyykin uudenlaisia sosiaalisia verkostoja. Samat lukijat seuraavat hyviä blogeja vuosien ajan ja kommentoivat niitä säännöllisesti. Blogilista kerää eri palveluiden samanaiheisia blogeja yhteen. Ulkosuomalaisten blogeista on oma listansa. Lista ei ole täydellinen, sillä kirjoittajien täytyy itse ilmoittaa bloginsa listalle. Vuodatus on suurin suomalainen blogipalvelin. Blogeja voi selata kategorioittain valitsemalla Selaa blogeja. Ulkosuomalaisille on oma kategoriansa yläotsikon Koti, asuminen alla. Google-konsernin suosittua blogipalvelinta voi käyttää myös suomeksi. Valitettavasti blogeja ei pääse selaamaan kategorioittain rekisteröitymättä. Miten blogeja pääsee lukemaan? Blogeja voi lukea ja kommentoida ilmaiseksi ja yleensä rekisteröitymättä. Kiinnostavia blogeja voi etsiä internetin hakukoneilla antamalla hakusanoiksi blogi ja etsitty aihe. Toinen vaihtoehto on selata suosituimpien blogipalvelimien blogilistoja. Das Leben im Ausland inspiriert zum Bloggen Viele Auslandsfinnen schreiben Blogs, eine Art Tagebuch im Internet. Durch leicht zu bedienende Blog-Server muss man dafür nicht programmieren können. Austauschstudenten und andere kurzzeitig im Ausland Weilende schreiben über ihre neuen Erfahrungen hauptsächlich für Freunde und Familie in Finnland. Langjährige Auslandsfinnen schreiben eher über alle Themen des Lebens und knüpfen Kontakte zu anderen Bloggern, oft zu anderen Auslandsfinnen. Blogs zu lesen und zu kommentieren kostet nichts und ist meist ohne Registrierung möglich. Interessante Blogs findet man zum Beispiel auf den Seiten der Blog-Server wie Hier sind die Blogs nach Kategorien aufgelistet. Anu Dohna, Stuttgart

15 Ihanat naiset Saksanmaalla Saksassa asuu yli suomalaista, heistä valtaosa on naisia. Tässä haastattelusarjassa tutustumme Saksassa asuviin eri-ikäisiin suomalaisnaisiin ja heidän ajatuksiinsa suomalaisuudesta ja saksalaisuudesta. Jos tunnet naisen, joka on ihana, tavallinen, mielenkiintoinen tai muuten vain haastattelun arvoinen, ja jonka ajatuksia haluaisit muidenkin lukevan niin annathan toimitukselle vinkin. Kuka olet? Olen Essimari Kairisto, asun Dollernissa (Altes Land). Työskentelen Sasol Germany GmbH:n kaupallisena toimitusjohtajana Hampurissa. Harrastuksiani ovat vieraat maat ja kulttuurit, lukeminen sekä punttisalilla käynti. Milloin tulit ensimmäisen kerran Saksaan? Tulin lokakuussa 1985 eli jo viime vuosisadalla! Miten tulit lähteneeksi Saksaan? Miksi juuri tänne? Kauppaopiston jälkeen tahdoin kehittää kielitaitojani ennen opiskelemaan lähtöä. Lähetin hakemuksia Englantiin, Ruotsiin ja Saksaan, ja sain au-pair-paikan vuodeksi suomalais-saksalaisesta perheestä Bielefeldissä. Mitkä olivat ensivaikutelmasi Saksasta tänne muuttaessasi? Nuorta tyttöä Rymättylästä hämmästytti eri maalaisten ihmisten kirjo. Kerro jokin alkuaikojen kommellus? Essimari Kairisto on asunut Saksan lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa. Niitähän oli monenlaisia! Söin ensimmäisellä aamiaisella juustosiivun vahakuorineen isäntäperheeni hilpeydeksi. Millainen oli Suomi, josta lähdit? Vauras maa, jossa monilla meni todella lujaa ennen 90-luvun alun lamakautta. Saksassa oloni herätti hämmästystäkin; miksi olet ulkomailla, kun meillä Suomessa on asiat niin hyvin. Mitä sinuun on näinä vuosina saksalaisuudesta tarttunut? Rohkeus sanoa mielipiteeni vaikka isommassakin ryhmässä. Miten suomalaisuus näkyy sinussa? Suomalaisten astioiden määrästä keittiön kaapissa! Suomalaisesta huumorintajusta. Nimeä jokin suomalainen lempilaulusi? Miksi juuri tämä laulu? Juice Leskisen Viidestoista yö. Tämä kuten monet muutkin Juicen sanoitukset kiehtovat. Mikä on mielestäsi parasta Suomessa? Kaunis luonto, luonnon rauha, suomalainen muotoilu ja suomalaiset! Mikä on mielestäsi parasta Saksassa? Mahdollisuuksien monipuolisuus. Jos et asuisi täällä, niin missä asuisit? Palaisin joko takaisin Yhdysvaltoihin tai Suomeen. Millainen merkitys suomalaisella seurakunnalla on sinulle? Paikallisen seurakunnan toiminta on apuna oman suomalaisen identiteetin ja verkoston ylläpidossa. Rengas-lehden uudelleen tilaaminen oli ensimmäisiä tehtäviäni palattuani 2001 Houstonista Saksaan. Haastattelu: Paula Toukonen Kuva: Christoph Schroll Fotodesign

16 Eläkesäästöjen ositus Saksan ulkopuolella myönnetyn avioeron jälkeen Saksassa avioeroturismi paisuu yhä massiivisempiin mittoihin. Yhä useampi pari hakee ulkomailta nopeampaa ja halvempaa avioeroa. Saksalainen aviomies saattaa hakea avioeroa ulkomaalaisen aviovaimonsa kotimaassa eläkesäästöjen osituksen kiertääkseen. Monet eivät kuitenkaan tiedä, että myös Saksan ulkopuolella myönnetyn avioeron jälkeen avioliiton aikaisten eläkesäästöjen ositusta voidaan hakea saksalaisessa tuomioistuimessa. Eläkesäästöjen osituksen jälkikäteisen hakemuksen käsittelyn edellytykset: a) toinen aviopuolisoista on saksalainen tai oli avioliittoa solmittaessa; tai b) molemmat aviopuolisot ovat ulkomaalaisia ja avioerohakemus annettiin vastaajalle tiedoksi jälkeen (tapauksiin, joissa avioerohakemus annettiin tiedoksi ennen , sovelletaan muita sääntöjä: eläkesäästöjen ositus on kuitenkin myös tällöin mahdollista) ja ainakin toinen aviopuolisoista on ansainnut eläkettä Saksassa (huom.: myös kotiäidit jotka hoitavat lapsia ansaitsevat eläkettä!), sen maan oikeusjärjestys, jossa avioeroa haettiin, ei tunne eläkesäästöjen ositusmahdollisuutta (esim. Suomi, Espanja, Portugali) ja eläketasingon suorittamisen voidaan katsoa olevan kohtuullista. Eläkesäästöjen osituksen hakeminen ei ole maksutonta. Hakijan tulisi lisäksi antaa asia Saksassa toimivan asianajajan hoidettavaksi, varsinkin jos hän itse asuu ulkomailla. Eläkesäästöjen osituksessa on usein kyse kuusinumeroisista rahasummista, mistä johtuen vastapuolta edustaa lähes aina asianajaja, joka pyrkii kaikin tavoin sulkemaan hakijan oikeuden päämiehensä eläkesäästöihin pois. Jo hakemuksen tiedoksiantovaiheessa toimii tuomioistuin tiiviissä yhteistyössä hakijan asianajajan kanssa, koska asian käsittely päätetään, jos hakemuksen tiedoksianto ei ole mahdollista. Avioliiton aikaisten eläkesäästöjen ositus on mahdollista vain, jos aviopuolisot on tuomittu avioeroon. Asianajaja tarkistaakin ensimmäiseksi, onko ulkomaisen tuomioistuimen antama avioeropäätös sellaisenaan pätevä, vai pitääkö sille hakea Saksassa tunnustamista. Erityisesti EU-maissa (Tanskaa lukuunottamatta) lähtien annetut avioeropäätökset tunnustetaan sellaisinaan muissa EU-maissa ilman tunnustamista, virallista vahvistamista (apostille, laillistus) tahi käännöstä, edellyttäen että avioeropäätöksen antanut tuomioistuin on täyttänyt EU-normien mukaisen lomakkeen ja liittänyt sen avioeropäätökseen. Der Versorgungsausgleich nach einer Auslandsscheidung Nach einer Scheidung im Ausland kann von einem deutschen Familiengericht ein Versorgungsausgleich - Ausgleich der während der Ehezeit von den Eheleuten erworbenen Rentenanwartschaften - durchgeführt werden. Lesen Sie die vollständige deutsche Fassung im Internet unter Nana Lahti Rechtsanwältin, asianajaja, München Ilmoitus /Anzeige Artikkelin kirjoittaja on Nana Lahti, Rechtsanwältin, asianajaja ja kunniakonsuli Prof. Dr. R. Bergerin avustaja. Asianajotoimisto Nana Lahti palvelee yrityksiä ja yksityisiä. Rechtsanwältin Nana Lahti Ismaninger Str. 75, München-Bogenhausen puh. 089/ faksi 089/ nana.lahti@nanalahti.com

17 SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Kenestäkään ei tullut linja-auton rahastajaa Elämän toinen murrosikä - mitä minulla on edessä? Tämä aihe kutsui meitä Kasseliin Naisten seminaariin 50 + helmikuun viimeisenä viikonloppuna. Sinnehän sitten matkattiin elämän repussa ajatuksia oman elämän murrosvaiheesta. Meidän piti myös tuoda mukanamme jotain meille tärkeää. CVJM-talo otti meidät valoisana ja ystävällisenä vastaan. Tänne oli kiva jäädä! Noin 40 Suomen siskoa oli tullut lähes joka puolelta Saksaa. Elämän reppuun kertynyttä Iltapalan jälkeen, esittelykierroksella, kukin veti repustaan esille sitä, mikä oli hänen sydäntään lähellä. Esille tuli jos jonkinlaista: esineitä, ajatuksia ja runoja. Kerrottiin ja kuunneltiin. Suomesta mukaan tullut Elektra Eija Minkkinen kertoi ihan ensiksi, miksi oli ottanut Elektranimen itselleen. Nimen alkuperän Kreikan mytologian hahmon lisäksi sana merkitsee myös meripihkaa. Kun kahta hieroo vastakkain, niin niistä syntyy sähköistä vipinää. Eija-nimi tuntui hänestä itsestään liian keijumaiselta. Niinpä hän kertoikin paljon omasta värikkäästä elämästään Iloisia naisia koolla Kasselissa

18 SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA ja siitä, mitä vielä 50+ -nainen saa aikaan. Hän muun muassa suoritti parhaillaan suomen kielen gradua yksinhuoltajuuden ja monenmoisen viran ja työn rinnalla. Lauantaina teimme töitä ryhmissä ja mietimme, mitkä olivat lapsuutemme haaveet ja mitkä niistä olivat toteutuneet. Linja-auton rahastajaa ei kenestäkään ollut tullut. Mitä tuli, riippui usein siitä, mihin pääsi tai mikä osui eteen. Lähes kaikkien elämään oli tullut jossain vaiheessa se mustatukkainen saksalainen mies, joka muutti suunnitelmia. Työelämään oli suurin osa päässyt, mutta osa oli ollut ainakin osan elämästään akateemisesti koulutettu kotiäiti, kuten eräs meistä sen sattuvasti ilmaisi. Mietimme myös, miten olimme saaneet tietoa uskonnosta. Kodin uskonnollisuus, koulun aamurukoukset ja rippikoulu olivat meistä ne lähteet, jotka herkistivät omaatuntoa ja antoivat meille uskonnollisen pohjan elämälle. Uusin eväin eteenpäin Jumalanpalveluksen teema leipäsunnuntaina oli tarina viisi leipää ja kaksi kalaa. Elektra vei meidät saarnassaan Irlantiin, missä pyhä Brigida sai myös paljon aikaan. Hän kulki kevyin askelin läpi elämän. Ruokaa hän sai aina laitettua tarpeeksi kaikille ja kun piti saada tontti hänen toivomalleen luostarille (se sai olla vain hänen viittansa suuruinen), niin Jumalan avulla viitasta tuli niin suuri, että tontin koko riitti ja luostari saatiin rakennettua. Illalla katsoimme koskettavan elokuvan Postia pappi Jaakobille. Myös tässä elokuvassa henkilöt olivat elämänsä murrosvaiheessa. Tulevaisuutta ajatellen päätimme kaikki ainakin yrittää tehdä tai aloittaa jotain, mitä olimme toivoneet tai mistä olimme kauan haaveilleet. Kaiken kukkuraksi jouduimme kaikki hiljaisen hetken aikana etsimään väliseinän takaa aarretta. Jokainen yksitellen sai hiippailla sinne. Taisi yksi tai toinenkin olla vähän ymmällään, kun siellä ei ollut muuta kuin peili, johon katsoessa näkyi vain oma pöllähtänyt naama. Sitä ehkä jo ajatteli, että muut olivat ehtineet napata sen aarteen jo mukaansa. Helena sai meidät kuitenkin vakuuttumaan siitä, että aarteitahan me kaikki olemme. On vain yritettävä vaalia omaa itseään ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Lähtöpäivä päättyi myrskyisissä merkeissä Xynthia lähestyi! Matkasiunauksen jälkeen lähdimme vähän etuajassa ja pääsimme uusin eväin ja iloisin mielin aarteinemme turvallisesti perille. Meidän Hollannin rajalaisten puolesta Kirsti Nockmann Kuvat: Asta Flegler, Tarja Rötkin-Kraft ja Pirkko Schaefer Elämän aarteita Seminaarin vetäjät Elektra Eija Minkkinen ja Helena Eckhoff.

19 SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Rukous vanhentumiselle Herra, tiedät paremmin kuin minä itse, että vuodet vierivät ja jonakin päivänä olen vanha. Päästä minut pahasta tavasta uskoa, että minun on sanottava jotakin jokaisesta asiasta, jokaisessa tilaisuudessa. Päästä minut hillittömästä halustani, jolla yritän panna järjestykseen jokaisen ihmisen asiat. Tee minut järkeväksi, mutta ei synkäksi, avuliaaksi, mutta ei jokaisen komentajaksi. Tiedän, että suurelle viisauteni varastolle on pahaksi, etten käytä sitä, mutta tiedäthän Herra, että minä haluan muutamia ystäviä ennen kuin elämäntieni päättyy. Päästä minut vapaaksi loputtomasta yksityiskohtien kertomisesta - anna minulle siivet, että pääsen asian ytimeen. Sulje huuleni, etten aina valittelisi vaivojani ja särkyjäni. Ne lisääntyvät kaiken aikaa ja intoni kertoa niistä tulee suuremmaksi sitä mukaan kuin vuodet vierivät. En uskalla pyytää niin paljon myötämielisyyttä, että voisin nauttia toisten kertomista tarinoista, mutta auta minua kuuntelemaan niitä karsivällisesti. En uskalla pyytää muistini parantumista, mutta pyydän kasvavaa nöyryyttä ja pienempää varmuutta, kun muistini on ristiriidassa toisten muistin kanssa. Opeta minulle se loistava läksy, että ehkä joskus olen väärässä. Pidä minut kohtuullisena kaikessa en halua olla pyhimys, sillä jotkut heistä ovat hyvin hankalia ja heidän parissaan on tukala elää mutta hapan vanha ihminen on pirun loistotekele. Anna minulle silmät, jotka näkevät hyvää odottamattomissa paikoissa, ja anna minun huomata kykyjä ihmisissä, joilla en uskoisi niitä olevan. Suo minulle epäitsekkyyttä, että voin myös sanoa sen heille. Amen. Gebet einer alten Äbtissin Herr, du weißt besser als ich, dass ich älter und - eines Tages - alt sein werde. Bewahre mich vor der schrecklichen Gewohnheit, zu jedem Thema und zu jedem Anlass etwas sagen zu müssen. Erlöse mich von der Lust, die Angelegenheiten anderer in Ordnung bringen zu wollen. Lass mich beschaulich - aber nicht verdrießlich werden; hilfsbereit aber nicht despotisch. Bei meinem gewaltigen Reichtum an Weisheit scheint es mir ewig schade, ihn nicht ganz anzuwenden, aber du weißt ja, Herr, dass ich mir schließlich ein paar Freunde erhalten möchte. Bewahre meinen Geist vor der Aufzählung endloser Einzelheiten. Lehre mich schweigen über meine Schmerzen und Leiden. Sie nehmen zu, und die Lust, sie zu beschreiben, wächst von Jahr zu Jahr. Erhalte mich so angenehm wie möglich; ich will keine Heilige sein - es lässt sich mit manchen von ihnen so schwer leben - aber ein grantiger Mensch ist das Krönungswerk des Teufels. Verleihe mir die Gabe, an unerwarteten Stellen Gutes und bei Menschen unvermutete Talente zu entdecken. Und lasse mir die Gnade zuteil werden, Herr, es ihnen auch zu sagen. Theresa von Avila Avilan Teresa

20 SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Välitila Katja Eklöf-Wietzke im Finnland-Zentrum in Berlin, Einen ungewohnten Anblick bot der Ausstellungsraum im Berliner Finnland-Zentrum schon: Ein frei im Raum aufgestelltes Objekt aus Birkengeäst, über mannshoch, enträtselte sich als eine Kinderschaukel; leicht und zerbrechlich. Zwei Monitore, einander gegenüberstehend an den Wandseiten, zeigten zwei gestikulierende, sprechende Mädchengestalten. Die Wände des Raumes waren von kraftvollen Siebdrucken besetzt. Die Vorsitzende des Finnland-Zentrums Maija Jalass eröffnete die Ausstellung von Katja Eklöf- Wietzke. Foto: Uwe Schulz Välitila hieß der Titel der Ausstellung der Künstlerin Katja Eklöf-Wietzke, 34, die in Rauma geboren wurde, in Kankaanpää Kunstgrafik studierte und seit 2000 in Berlin lebt und arbeitet. Im Jahre 2007 nahm sie das Studium der Bildhauerei an der Kunsthochschule Berlin Weißensee auf. Katja macht ortsspezifische Kunst. Sie benutzt verschiedene Orte als Schauplatz diverser installativer Eingriffe. Hier im Finnland-Zentrum waren die Arbeiten nicht nur formal (funktional) mit diesem Ort verbunden, sondern sie befassten sich auch inhaltlich (autobiographisch) mit diesem als einem Erinnerungsort. Der Begriff välitila ist vieldeutig, lässt sich umschreiben mit Ort, Platz, Zeitraum, Abstand zwischen oder Raum innerhalb oder er kann einen Zwischenzustand bezeichnen. In Berlin findet Katja Eklöf-Wietzke Arbeit in einer Grafikwerkstatt, lernt Ingo kennen, ihre Tochter Salma wird im Jahre 2002 geboren. Bald geht Katja mit Salma in das Finnland-Zentrum, wo es in muskari die Möglichkeit Finnisch zu sprechen gibt. Sie braucht Hilfe, denn ihre finnische Sprache mutete steif und farblos an. Auf diesen Zwischenzustand der sprachlichen Kommunikation von Mutter und Kind weist die Videoinstallation Välitila hin: in einer sich ständig wiederholenden rhythmischen Bewegung und Gegenüberstellung von Mutter und Tochter. Die Mutter spricht einen Kinderreim vor, Salma wiederholt den Text und die Gestik. Sie sehen sich aber nicht, sie hören sich nicht, sie können einander in den getrennten Monitoren nicht wahrnehmen. Es bleibt eine illusionäre Kommunikation. Der Echo-Effekt wirkt zwar wie ein Lerneffekt beim Kind, aber es ist ein Scheingespräch, denn die Beiden begegnen sich ja nicht. Katja und Salma beginnen dann später in der Suomi-koulu am Marheinekeplatz mit dem Sprachunterricht. Katja setzt sich immer mehr im Finnland-Zentrum ein. Seit 2007 ist sie auch Kirchengemeinderatsmitglied und beteiligt sich in vielerlei Weise in Gemeinde und Sprachschule. Die Birkenschaukel trägt den Titel Kasvu und bezieht sich auf den Prozess des Wachsens in diesem vergangenen Zeitraum. Die Schaukel zeigt, wie viele Zentimeter das Kind gewachsen ist. Auf der Schaukel prüft ein Kind seine eigenen Kräfte und Grenzen. Die Siebdruckreihe entstand in einer Zeit der Stille, in der man nur warten und loslassen kann. Diese Arbeiten sind eine konkrete Äußerung der Befindlichkeit der Künstlerin in einem Raum zwischen Leben und Tod. Auf hellem Bildgrund sind in spontaner Geste spannungsvolle, energische Farbkomplexe aus Schwarz, Grau und Gelb aufgetragen. Die Papierarbeiten tragen traurig-schöne Titel, mit dem Dunklen kontrastieren Helligkeit, Hoffnungsfülle. Es leuchtet. Hellevi Rebmann, Berlin