Hankesuunnitelma InnoTietoa! - hanke

Transkriptio

1 Hankesuunnitelma InnoTietoa! - hanke

2 1. Hankkeen tiedot ja hakija InnoTietoa!-hankkeen tehtävä on hankkia ja muokata nautakarjatalouden rehuviljelyyn, eläinten ruokintaan, hoitoon, hyvinvointiin sekä naudanlihantuotannon ympäristövaikutuksiin sisältyvää uusinta ja alueellisista tuotanto-olosuhteista tarkasteltuna relevanttia kansainvälistä ja kansallista tutkimustietoa ja siirtää se elinkeinoelämän sekä alan, koulutuksen ja neuvonnan käyttöön Hankkeen vastuullisena toteuttajana toimii MTT:n Kotieläintuotannon tutkimusyksikön Ruukin toimipiste. Hankkeen vastuullisena johtajana toimii vanhempi tutkija Erkki Joki-Tokola. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) on maa- ja metsätalousministeriön alainen yksikkö, jonka tehtävänä on suomalaisen elintarviketuotannon kehittäminen. MTT Ruukin toimipisteessä Siikajoella tutkimuskohteina ovat nautakarjan rehuviljely-, korjuu- ja säilöntätutkimus sekä kasvavien eläinten ruokinta-, hyvinvointi- ja käyttäytymistutkimus. Tutkimustulokset pyritään ilmoittamaan biologisten vasteiden (esim. rehusato, eläinten kasvu, tuotannon ympäristövaikutukset) lisäksi myös tuotantotalouden tunnuslukuina (tuotantokustannus, kannattavuus). MTT:lla on maataloustuotannon kehittämis- ja tutkimustyössä tarvittavat fasiliteetit, empiirisessä koe- ja tutkimustyössä tarvittava laitekanta sekä vuosien myötä kertynyt kokemus ja koko organisaation monialainen osaaminen. Tiedonhankintaa varten MTT:n työntekijöillä on käytettävissään keskeiset maa- ja elintarviketalouden kansalliset ja kansainväliset tietokannat ja alan julkaisut. MTT tehtävänä on edistää tutkimuksen keinoin kuluttajien hyvinvointia, maa- ja elintarviketalouden kilpailukykyä, tuotanto- ja elinympäristön laatua, maaseudun elinvoimaisuutta sekä kaupungin ja maaseudun vuorovaikutusta. Työ luo samalla pohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle ja sen myötä alueellisesti tasapainoiselle kehitykselle. 2. Hankkeen taustaa Naudanlihantuotannolla on koko maatalouden toimialan sisällä suhteellisen hyvä kilpailukyky. Maidontuotannosta ja kasvinviljelystä päätuotantosuuntanaan luopuvia tiloja siirtyy edelleen emolehmien kasvattajiksi. Naudanlihantuotantoon käytettävissä olevan eläinaineksen niukkuuden lisääntyessä ja maitorotuisten nautojen lihantuotanto-ominaisuuksien heikentyessä lisäksi osa jo naudanlihantuotantoa harjoittavista tuottajista näyttäisi suuntaavan investointeja liharotuisen eläinaineksen tuottamiseen ja kasvatukseen. Nautasektorin kasvavana haasteena on vastata mahdollisimman kattavasti kotimaisen naudanlihan kulutuskysynnän määrään. Kotimaisen kysynnän säilyminen on samalla myös naudanlihan alkutuotannon ja sitä jalostavan teollisuuden jatkumisen keskeisin edellytys. Kysynnän säilymiseen vaikuttaa puolestaan keskeisimmin naudanlihan kuluttajahinta ja sen ohella tuotteeseen ja tuotantoon liittyvät mielikuvat. 2

3 Naudanlihantuotannolla on kiistämättä muun elintarvikkeiden alkutuotannon tavoin negatiivisia ympäristövaikutuksia, joista merkittävin on ympäristön ravinnekuormitus. Nautakarjatilan ravinnepäästöistä suuri osa on peräisin karjanlannasta, joka sisältää pääosan (75-85 %) eläimelle syötettyjen rehujen sisältämistä ravinteista. Karjanlannan ravinteet muodostavat samalla perustan nautakarjan rehukasvien lannoitukselle, mutta lannan kasveille käyttökelpoisimmassa muodossa olevat ravinteet voivat myös helpoimmin hävitä lannasta joko haihtumalla (ammoniakki (NH 3 ), typpikaasu (N 2 ), typpioksidi (NO x ), dityppioksiduuli (N 2 O), hiilidioksidi (CO 2 ) ja metaani (CH 4 ) tai huuhtoutumalla (nitraatti (NO 3 ), liukoinen fosfori). Ravinnehävikit aiheuttavat ympäristön rehevöitymistä, happamoitumista, yläilmakehän otsonin tuhoutumista ja kasvihuoneilmiön voimistumista. Viime vuosien aikana paljon esillä olleessa keskustelussa on toistuvasti kyseenalaistettu koko naudanlihantuotannon eettinen oikeutus. Sen on todettu tuotannon elinkaarianalyysin, tuotannosta aiheutuvan hiilijalanjäljen ja vesijalanjäljen perusteella käyttävän useisiin muihin tuotantoketjuihin verrattuna suhteettoman runsaasti yhä rajallisemmaksi käyviä luonnonvaroja. Tuotannon kehittämisessä tarvitaan oman tilan tulosten ohella tietoa myös vastaavan tilajoukon tuloksista. Tilojen välillä on merkittäviä kannattavuuseroja. Se kertoo siitä, että keinoja tilakohtaisen kannattavuuden kehittämiseen on löydettävissä. Hyvin menestyvän tilan tunnusmerkki on aktiivinen muiden maatilayritysten parhaiden käytäntöjen selvittäminen. Yleisemmällä tasolla kyse on jatkuvasta tiedon hankinnasta ja sen soveltamisesta. Tiedonhankinnassa ei tyydytä kotimaisiin lähteisiin, vaan lisääntyvässä määrin sitä hankintaan myös kansainvälisistä lähteistä. Tuotannon tulee olla kestävää. Kestävyyttä voidaan mitata monillakin eri mittareilla, mutta merkittävin niistä lienee taloudellinen kestävyys. Tuotannon kannattavuustarkastelussa riittää lyhyellä aikavälillä riittää, että saavutetut myyntitulot riittävät kattamaan tuotannon muuttuvat kustannukset. Muuttuvien kustannusten suurin yksittäinen osa on rehukustannus, jonka määrään viljelijä voi ammattitaitonsa avulla vaikuttaa ratkaisevastikin. Muita kustannusjahdissa tarkasteltavia kohteita ovat ruokintakustannukset, eläinaines sekä eläinten terveys ja hyvinvointi. Tuotannon kannattavuuden kehittäminen on luonteeltaan pysyvä haaste. Naudanlihantuotannon kannattavuus ja ympäristökysymykset vaativat Pohjois-Pohjanmaan alueellisessa maaseutuohjelmassa todetulla tavoin kehittämistoimia. HANKKEEN LIITYNTÄ ALUEKEHITYSOHJELMIIN Tämä hanke tukee Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa ja erityisesti sen toiminta-linjaa 1, jonka päätavoitteena on kehittää maatalouden tuottavuutta ja kilpailukykyä, mm. toimenpide 124: Yhteistyö maatalouden ja elintarvikealan sekä metsätalouden uusien tuotteiden, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseksi. 3

4 Hanke luo edellytyksiä naudanlihantuotannon jatkuvuuden vahvistamiseksi ja uusien innovaatioiden syntymiselle. Pohjois-Pohjanmaan maaseudun kehittämissuunnitelmassa on maatalouden tavoitteiksi kirjattu maakunnan maatalouden vahvuuksien vahvistaminen ja maatalouden kannattavuuden sekä kilpailukyvyn lisääminen. Lisäksi maatalouden toimijoiden tietämystä uusimmista innovaatioista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista oman maakuntamme olosuhteissa lisätään. 3. Hankkeen tavoitteet Kehittää ja ylläpitää naudanlihantuotannon tietopankkia, johon kerätään uusinta saatavilla olevaa kotimaista ja kansainvälistä tietoa naudanlihantuottajien ja muiden alan toimijoiden käyttöön. Tietopankin materiaalit käsittelevät kotieläintuotantoa sekä nurmen ja rehuviljantuotantoa. Jatkossa suurempaa huomiota saavat kotieläintilan ympäristöasiat peltoviljelyn, karjanlannan ja ympäristön hoidon kautta. Hanke välittää tuottajille ja neuvontasektorille koti- ja ulkomaisessa tutkimus- ja kehittämistyössä syntyvää uutta tietoa ja osaamista sekä jalostaa tiedon helposti käytettävään muotoon. Hanke järjestää Pohjois-Pohjanmaalla alueellisia aiheseminaareja, joissa jaetaan tietoa ensisijaisesti emolehmä- ja naudantuotannosta sekä rehuntuotannosta ja kotieläintuotannon ympäristövaikutuksista. Tavoitteena on, että naudanlihantuottajat sekä alan koulutus, neuvonta ja muut relevantit alan intressiryhmät saavat oman toimintansa suunnittelua, kehittämistä ja toteutusta varten käyttöönsä kootusti ja jäsennellysti nautasektorin uusinta tutkimustietoa. 4. Hankealue ja kohderyhmät Hankealueena on Pohjois-Pohjanmaan maakunta. Hankkeen kohderyhmiä ja suoria edunsaajia ovat kaikki hankealueen kotieläin- ja kasvinviljelytilat. Sähköisten palvelujen kautta on mahdollista tavoittaa kaikki suomalaiset viljelijät. Toisena kohderyhmänä ovat koulutus, neuvonta ja tuotannon eri sidosryhmät ja yritykset. 4

5 5. Hankkeen sisältö ja toteutus 1. Lisäarvo naapurista Suomi on maailman pohjoisin maa, jolla on mittavaa omaa elintarvikkeiden alkutuotantoa. Sijainnistamme johtuen joudumme väistämättä luomaan omia toimintamalleja sekä kotieläintalouteen että rehuviljelyyn. Parhaimmin muualta suoraan käyttöön otettaviksi soveltuvat ratkaisut löytyvät Pohjoismaista ja hiukan varioiden myös Pohjois-Amerikasta. Siksi hankkeessa tiivistetään yhteistyötä erityisesti Ruotsiin. Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) Uumajan ja Uppsalan toimipaikkojen tutkimus- ja kehitystyö sisältää useita teemoja, jotka ovat ajankohtaisia myös Keski- ja Pohjois-Suomen nautasektorilla. Erityisesti Uumajassa toimitaan maantieteellisesti ja ilmastollisesti lähellä meidän tuotanto-olosuhteitamme. MTT:llä on jo yhteyksiä olemassa Ruotsin maatalousyliopiston suuntaan, sillä mm. MTT:n entinen professori Pekka Huhtanen toimii nykyään SLU:n palveluksessa. Pekka Huhtasen tutkimusryhmän kanssa tehtävän yhteistyön kautta on mahdollista saada hankealueen naudanlihantuottajien käyttöön kansainvälistä kärkeä edustava tietämys märehtijöiden ravitsemusfysiologiasta ja ruokinnasta. SLU:sta saatavaa tietotaitoa tullaan hankkeessa hyödyntämään mm. kasvavien nautojen ruokinnan tarkentamista koskevassa selvitystyössä. Hankkeessa tehdään asiantuntijavierailuja MTT:n ja SLU:n välillä. SLU:n Uppsalan toimipaikassa tehdään tutkimusta emolehmätuotannosta ja yhteistyötä mm. Kuninkaallisen Stenhammarin tilan kanssa. Uumajassa kiinnostavia aiheita ovat erityisesti rehukasvitutkimukset. MTT:n tutkijoita on jo aiemmin vieraillut Uumajassa tutustumassa tutkimustoimintaan. Nyt toteutettavassa hankkeessa tätä yhteistyötä on tarkoitus tiivistää. 2. Naudanlihantuotannon tietopalvelun kehittäminen Aiemassa hankkeessa luotu nautasektorin sähköisen tiedon kaikille avoin tietopankki on saanut hyvin myönteisen vastaanoton ( sekä MTT:n sisällä että alan eri intressiryhmien kommenteissa. Tämän hankkeen aikana lisätään ja monipuolistetaan sähköisten viestinten käyttöä, mikä tarkoittaa sitä, että tiedonvälityksessä käytetään kirjoitetun sanan lisäksi enemmän kuva- ja äänitallenteita sekä haastatteluja. Koska aika on rajallista ja kulkeminen yhä kalliimpaa, tavoitteena on siirtää myös eri seminaaritapahtumia joko tallenteina tai reaaliaikaisena verkkoympäristöön. Uusien ratkaisujen käyttökokeilujen yhteydessä testataan niiden tarkoituksenmukaisuutta, käyttömukavuutta ja toimivuutta. Tiedonsiirron menetelmätapojen kehittämistarpeita pohjustetaan tekemällä jo meneillään olevan hankkeen yhteydessä asiakaskysely, jossa heitä pyydetään nimeämään tavat, joilla he saavat tai toivoisivat jatkossa saavansa toimintansa kehittämiseen tarvittavaa ammattitietoa. 5

6 Tietopankkiin kootaan aihealueittain naudanlihantuotannon tutkimus- ja kehittämistieto. Aihealueina mukana ovat myös tuotantoon liittyvä rehunviljely sekä tuotannon ympäristövaikutukset. Tieto muokataan viljelijälle helposti luettavaan muotoon, ja kirjoitetaan ajankohtaisia artikkeleita, joita tarjotaan myös ammattilehtiin. Lisäksi videoidaan osia luennoista sekä asiantuntijahaastatteluja yksittäisistä tuotannon ongelmakohdista. Levitetään hyviä tapoja ja toimintamalleja, esim. toiminnallisesti onnistuneiden rakennusten malleja. Käännetään ulkomaisia seminaariesityksiä ja luentoja sekä suomen että tarvittaessa myös ruotsin kielelle. Tietopankin kautta järjestetään tuottajille mahdollisuus esittää kysymyksiä niin, että tutkijoita on paikalla reaaliajassa ( chatti -tyyppinen alusta, sovittu ajankohta, esimerkiksi päivä varataan tiettyyn aihealueeseen). Kyselytunneista tiedottaminen järjestetään esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuuden ja muiden vastaavien kanavien kautta. Nykyisen Tietopankin kehittämiselle on selkeä tilaus, koska palaute tuotteesta on ollut hyvää ja viljelijöiden ja neuvojien lisäksi myös oppilaitokset ovat käyttäneet tietopankkia. 3. Kirjallisuusselvitykset Kirjallisuusselvitysten avulla hankitaan paikalliset tuotanto-olosuhteet huomioiden relevanttia uutta kansallista ja kansainvälistä tutkimustietoa kohdennettuihin tuotannon kehittämistarpeisiin. Tutkimustietoa muokataan mahdollisen luettavaan muotoon ja julkaistaan sekä sähköisesti että rajallisessa määrin myös painetussa asussa. Kaikki suunnitellut kirjallisuusselvitykset kytkeytyvät naudanlihantuotannon kustannusten vähentämiseen. Keinona on panosten hyväksikäytön tehostaminen eläinjalostuksen, rehujen viljelytekniikan tai eläinten ruokinnan edelleen kehittämisen kautta. Uusimman tutkimustiedon päivitys antaa hyvät valmiudet suunnitella uudet T&K hankkeet niin, että ne voivat kustannustehokkaasti kohdentua paikkamaan nykytietämyksen merkittävimpiä katvealueita. Hankkeessa toteutettavat kirjallisuusselvitykset: 1) Naudanlihan laatuun ja ruhon kaupalliseen arvoon vaikuttavat tekijät (7 htkk) 2) Kasvavien nautojen ruokinnan tarkentaminen kirjallisuusaineistojen pohjalta (9 htkk) 3) Juotolta vieroitusstrategioiden vaikutus vasikoiden kasvuun ja terveyteen (4 htkk) 4) Genomipohjainen arvostelu ja epigenetiikka - kvanttihyppyjä eläinjalostuksessa? (6 htkk) 5) Typpi-, fosfori- ja kaliumlannoituksen satofunktiot nurmiviljelyssä (6 htkk) 6) Nautakarjatalouden ympäristövaikutukset (8 htkk) 7) Syyskasvilajien rehuntuottokyky ja soveltuvuus karjatilan viljelykiertoon (4 htkk) Osioille on arvioitu tarvittava kokonaistyöaika, jota voidaan tarvittaessa muokata osioiden välillä. Jokaiselle kirjallisuusselvitykselle on myös tässä vaiheessa nimetty vastuuhenkilö MTT:n työntekijöistä. Kommentointia suorittavat tutkijakollegat ja projektihenkilöt. 6

7 Osio 1. Naudanlihan laatuun ja ruhon kaupalliseen arvoon vaikuttavat tekijät Lihan laatu voidaan jakaa aistinvaraiseen, kemialliseen, fysikaaliseen, ravitsemukselliseen, teknologiseen, hygieeniseen ja eettiseen laatuun. Aistinvarainen laatu muodostuu pääasiassa lihan ulkonäöstä, hajusta, mausta, suutuntumasta ja rakenteesta. Myös mielikuvat vaikuttavat kuluttajan kokemukseen lihasta. Suutuntuma on keskeinen syöntilaadun osatekijä. Siihen vaikuttaa lihan mureus, mutta myös mehukkuus. Lihan laatua voidaan tutkia objektiivisesti erilaisten kemiallisten ja fysikaalisten analyysien avulla joko subjektiivisten arviointien yhteydessä tai itsenäisesti. Lihan syöntilaadun tutkimisessa käytetään paljon ihmisten subjektiivista arviointia. Lihan laatuun vaikuttavat huomattavasti eläimen ikä ja paino teurastettaessa, sukupuoli sekä lihan käsittely teurastuksen ja ruoanvalmistuksen yhteydessä (jäähdytys, raakakypsytys). Myös naudan rotu voi vaikuttaa lihan laatuun. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi myös esimerkiksi ruokinta ja kasvatusolosuhteet vaikuttavat omalta osaltaan naudanlihan laatuun ja nämä vaikutukset olisi syytä tiedostaa. Toistaiseksi naudanlihan laatuominaisuuksia ei Suomessa oteta huomioida tuottajahinnassa eikä juuri tukku- ja vähittäiskaupassakaan. On todennäköistä, että Suomessakin joudutaan tulevaisuudessa vakavasti miettimään tätä vaihtoehtoa Esimerkiksi USA:ssa lihan marmoroituminen vaikuttaa lihantuottajalle lihasta maksettavaan hintaan. Myös monissa muissa maissa, joissa naudanlihantuotanto perustuu liharotuiseen eläinainekseen, on käytössä lihan laatuun perustuvia hinnoitteluratkaisuja. Lihan laatuun liittyvien tutkimusten toteuttaminen on pääsääntöisesti hyvin kallista. Tämä on yksi syy siihen, että Suomessa on tehty vain muutamia tutkimuksia, joissa on selvitetty naudanlihan laatuun vaikuttavia tekijöitä. Sen sijaan monissa ulkomaisissa (mm. Irlanti, Ranska, Pohjois-Amerikka) tutkimuksissa lihanlaatuanalyysit liitetään tavallisesti osaksi tutkimuskokonaisuutta. Tässä osiossa välitetään kirjallisuusselvityksen pohjalta tietoa naudanlihan laatuun sekä naudan ruhon leikkuusaantoon ja arvopalojen osuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tulosten perusteella tiedotetaan keinoista naudanlihan parantamiseksi sekä tilatasolla että ennen kaikkea valtakunnan tasolla. Naudanlihan nykyiset hyvät ominaisuudet on säilytettävä, syöntilaatua on mahdollisuuksien mukaan parannettava ja laatuvirheiden syntyminen on estettävä. Osion vaatima panostus: työaikaa 7 htkk Osio 2. Kasvavien nautojen ruokinnan tarkentaminen kirjallisuusaineistojen pohjalta Nykyistä tarkempi tuotannontekijöiden hyödyntäminen edellyttää, että biologiset tuotosvasteet erilaisille ruokinnoille ja rehuyhdistelmille pystytään ennustamaan riittävän luotettavasti kasvavan naudan ruokinnassa. Tällä hetkellä siihen ei ole vielä riittävän luotettavia välineitä käytettävissä, vaan laskelmat perustuvat usein ruokintanormien perusteella ennustettuihin tuotosvasteisiin. Saadut tuotosvasteet riippuvat kuitenkin eläimen kasvuvaiheen ja ruokintatason lisäksi siitä, miten ruokintaa on muutettu. Esimerkiksi nurmirehun sulavuuden tai käymislaadun 7

8 parantumisesta saadun lisäenergian tuotosvasteen ennustaminen on hankalaa yksittäisten ruokintakokeiden tai ruokintanormien perusteella. Kasvavien nautojen ruokinnan tarkentamisessa on mahdollista hyödyntää jo olemassa olevia koeaineistoja keräämällä ja yhdistämällä ne yhdeksi laajaksi aineistoksi. Aineiston tulisi sisältää sekä kotimaisia että ulkomaisia lihanautojen kasvatuskokeita. Tämän aineiston pohjalta on (nykyisin käytössä olevilla tilastomenetelmillä) laskettavissa ja mallinnettavissa sellaisten osatekijöiden vaikutusta, joita ei yksittäisillä kokeilla saada esille. Esimerkiksi säilörehun säilönnällisen laadun (maitohappopitoisuus, ammoniakkipitoisuus) vaikutukset tuotantotuloksiin voitaisiin tarkastella tämän aineiston perusteella. Tämän aineiston pohjalta syntyy paljon uutta tietoa, jota voidaan siirtää sähköisen tiedonvälityksen, neuvonnan ja viljelijäkoulutusten kautta lihanautatiloille. Osio tuottaa raportit mm. seuraavista aiheista: a) Säilörehun sulavuuden vaikutus lihanautojen tuotantoon b) Säilörehun haihtuvien rasvahappojen ja maitohappopitoisuuden vaikutus tuotantoon c) Säilörehun ammoniakkipitoisuuden vaikutus tuotantoon d) Väkirehuannoksen määrän ja valkuaislisän vaikutus erilaisilla säilörehuilla SLU:n professori Pekka Huhtasen tutkimusryhmän asiantuntemus: Kasvavien nautojen ruokinnan tarkentamisessa on mahdollista hyödyntää jo olemassa olevia koeaineistoja keräämällä ja yhdistämällä ne yhdeksi laajaksi aineistoksi, jonka pohjalta mallinnetaan erilaisten ruokintojen ja rehujen vaikutusta eläintuotokseen. Tämä työ tehdään yhdessä SLU:n tutkimusprofessori Pekka Huhtasen kanssa. Professori Huhtasen asiantuntemuksen hyödyntäminen on perusteltua, koska hänellä on pitkä kokemus märehtijöiden ravitsemusfysiologian ja ruokinnan alalta ja hän on kansainvälisesti arvostettu ja tunnustettu asiantuntija alallaan. Pekka Huhtanen on ennen SLU:n professorin tehtäväänsä tehnyt pitkän uran MTT:n tutkimusprofessorina ja hoitanut sen lisäksi professuuria mm. Cornellin yliopistossa Yhdysvalloissa. Lisäksi professori Huhtanen on tutkimusryhmänsä kanssa toteuttanut lypsylehmien ruokintaa käsittelevän laajan data-aineiston keruutyön. Vastaavantyyppistä työtä tehdään InnoTietoa! -hankkeessa lihanaudoilla, joten asiantuntemus myös osion käytännön toteutukseen on saatavissa professori Huhtasen kautta. Huhtasen työpanos käytetään hakkeessa ilman kilpailutusta, koska vastaavan tyyppistä osaamista meidän näihin tarpeisiin ei helposti ole tarjolla muualla. Professori Huhtasen kautta saataviin asiantuntijapalveluihin varataan hankkeen budjettiin rahoitusta euroa kolmelle hankevuodelle ( ). Vuoden 2011 työ pitää sisällään InnoTietoa hankkeen henkilöiden (Arto Huuskonen, Erkki Joki-Tokola) opastamisen ja perehdyttämisen osiossa tarvittavaan tiedon keruuseen sekä muun tarvittavan konsultoinnin aineiston kokoamiseen liittyen. Vuodelle 2012 suunniteltu asiantuntijapalvelu pitää sisällään opastuksen tarvittavien tilastollisten menetelmien käyttöön ja kootun data- 8

9 aineiston käsittelyyn liittyen. Vuodelle 2013 suunniteltu asiantuntijapalvelu painottuu aineiston pohjalta tuotettujen tulosten ja mallien tulkintaan ja käytäntöön soveltamiseen. Asiantuntijapalvelujen lisäksi osion toteuttamisesta syntyy matkakustannuksia: InnoTietoa! hankkeen henkilöiden (Arto Huuskonen, Erkki Joki-Tokola) ulkomaanmatkat Ruotsiin Uumajaan sekä professori Huhtasen matkakustannukset Suomeen. Alustavasti on suunniteltu yksi tapaaminen / vuosi vuosille Ensimmäinen tapaaminen toteutetaan kesäkuussa 2011, jolloin professori Huhtanen tulee Siikajoelle ja tapaa Arto Huuskosen ja Erkki Joki- Tokolan kanssa. Tällöin aloitetaan osion käytännön toteuttaminen professori Huhtasen opastuksella. Professori Pekka Huhtasen työpäivän hinta on noin 900. Työaikaa käytetään vuonna päivää ja vuosina 2012 ja päivää. Osion vaatima panostus: työaikaa 9 htkk + ostopalvelut SLU:lle hankeaikana. Osio 3. Juotolta vieroitusstrategioiden vaikutus vasikoiden kasvuun ja terveyteen. Vasikoiden alkuruokintaan soveltuvien rehujen valikoima on rajattu, koska vasikka voi ensimmäisten elinviikkojensa aikana hyödyntää ainoastaan juoman mukana saamiaan ravintoaineita. Vasikka kykeneekin 8-10 ensimmäisen elinviikkonsa aikana hyödyntämään perinnöllisen kasvupotentiaalinsa parhaiten maidolla tai juottorehulla. Yksi vasikoiden alkukasvatuksen merkittävimmistä harmaista alueista on juotolta vieroitusvaiheen toteuttaminen. Monissa yhteyksissä on havaittu, että juotolta vieroitusvaihe muodostuu vasikoille ongelmakohdaksi. Vieroituksen käytännön toteuttaminen koetaan usein ongelmalliseksi, ja sen toteutukseen on kokeiltu erilaisia ratkaisumalleja. Kirjallisuuden mukaan vasikoiden juomaa juomamäärää voidaan pienentää ja kuivien rehujen syöntimäärää suurentaa laskemalla juoman lämpötilaa, kohottamalla juoman happamuutta, vieroittamalla vasikat viimeistään 50 vuorokauden iässä, pienentämällä asteittain vasikoille tarjottua juomamäärää tai lyhentämällä asteittain vasikoiden juottoaikaa 1-3 viikon aikana ennen vieroitusta. Varhaisen vieroituksen etuna on, että vasikan ruokinnassa voidaan siirtyä aiemmin hinnaltaan juottorehuja halvempien rehujen käyttöön. Juottoruokinnassa vierottaminen voi vähentää myös vasikoiden sairastumisalttiutta. Viime vuosina on ulkomailla tehty paljon uusia tutkimuksia vasikoiden vieroitusmenetelmistä. Suurin osa tästä aineistosta on luultavasti melko suoraan sovellettavissa Suomenkin olosuhteisiin, koska pikkuvasikoiden rehut ja ruokinta eivät kovinkaan paljon vaihtele eri maiden välillä. Tässä osiossa välitetään kirjallisuusselvityksen pohjalta tietoa erilaisten juotolta vieroitusstrategioiden vaikutuksista pikkuvasikoiden tuotantoon ja terveyteen. Tulosten perusteella tiedotetaan erilaisten vieroitusstrategioiden sopivuudesta erityyppisiin juottotapoihin (automaattijuotto, vapaa hapanjuotto jne.). 9

10 Osion vaatima panostus: työaikaa 4 htkk Osio 4. Genomipohjainen arvostelu ja epigenetiikka - kvanttihyppyjä eläinjalostuksessa? Eläimen perimä välittyy sekä yksilöstä toiseen että solusta toiseen DNA:n (deoksiribonukleiinihappo) kautta. DNA muodostuu nukleotideistä, jotka puolestaan muodostuvat fosforihaposta, sokerista ja emäksestä. Nukleotidit ovat järjestyneet jaksoiksi, joissa kussakin on kolme nukleotidiä. Jokainen jakso kehittää jonkun tunnetuista 20 aminohaposta, jotka sitten erilaisin yhdistelmin synnyttävät yksilökehitystä ohjaavat proteiinit. DNA pakkautuu kromosomeiksi, joissa on kymmeniä tuhansia perintötekijöitä, joita nimitetään geeneiksi. Kromosomien sisältämästä DNA:sta valtaosa on juuri geenejä. Yksi geeni kykeni tuottamaan monia eri proteiineja (pleiotropia) ja toimimaan yhteisvaikutuksessa muiden geenien kanssa (polygenia). Yksilöiden lisääntyessä perintöaines (=DNA) siirtyy vain sukusolujen kautta ja uuden yksilön perimästä on puolet peräisin molemmilta vanhemmilta. Kotieläinten jalostuksen tavoitteena on poimia eläinaineksesta parhaan geenikombinaation omaavat yksilöt. Suotuisien geenien valintaa on tehty epäsuorasti yksittäisen eläimen ja sen sukulaisten tulosten perusteella. Viime vuosina geenien tunnistamiseen tarkoitetut analyysityökalut ovat kehittyneet räjähdysmäisesti ja monet yksittäiset sairausgeenit voidaan löytää geenitestien avulla. Todellinen läpimurto oli kuitenkin SNP-merkkityypitys (Single Nucleotide Polymorphism), jonka avulla naudan genomista saadaan yhdellä ja jo kaikille kaupallisesti tarjolla olevalla testillä tietoon jopa geenipaikkaa. Geenipaikkojen löytyminen ei kuitenkaan kerro ainakaan toistaiseksi eläimen jalostusarvoa, koska eläimen yksittäisiin ominaisuuksiin voi vaikuttaa satoja, jollei tuhansia eri geenejä. Saatua tietoa voidaan kuitenkin käyttää arvokkaana laskenta-aineistona ja se mahdollistaa jalostusarvon laskemisen eläimelle heti syntymän jälkeen, mikä nopeuttaa erittäin paljon jalostuksen etenemistä. Lisäksi eläinjalostuksesta syntyvät kustannukset ovat aiempaan verrattuna käytännössä olemattomat. Yksilön perimä (=genotyyppi) vaikuttaa ratkaisevasti yksilön ilmiasuun (=fenotyyppi), jollaisena yksilön perityt ominaisuudet ympäristön muokkaamina lopulta sen elinympäristössä näyttäytyvät ja ovat täten tuotantoeläinten tapauksessa ihmiskunnan hyödynnettävissä. Luonnossa valinta kohdistuu fenotyyppiin, jolloin sukua jatkamaan valikoituvat ympäristössään parhaiten selviytyvät yksilöt. Koska ympäristöön sopeutuminen ei johda eläimen DNA-rakenteen emäsjärjestyksen muuttumiseen, opitut ominaisuudet eivät Darwinilaisen perinnöllisyyskäsityksen mukaan periydy jälkeläisille. Kasvava joukko perinnöllisyystieteen asiantuntijoita omaa kuitenkin käsityksen, että yksilön oppimaa tietoa voi siirtyä DNA:n mukana sukupolvelta toiselle muullakin kuin DNA:n emäsjärjestykseen sitoutuneella tavoin. Tämä epigeneettinen näkemys Darwinilaista perinnöllisyysteoriaa nakertava oppi on ollut haasteellisessa asemassa senkin takia, että teoriaa ei ole puuttuvien diagnostiikkatyökalujen takia voitu todentaa. Solubiologian nopea menetelmäkehitys on viime aikoina johtanut teoriaa tukeviin näyttöihin. Puuttumatta laajemmin saavutettuihin tuloksiin niiden joukosta voidaan poimia kotieläintuotannon kannalta mielenkiintoinen näkemys, että (eläin)yksilön saaman ruokinnan merkitys on epigenetiikassa suuri. Tutkimuksellista näyttöä on mm. siitä, että lihanaudoilla emon aliruokinta tiineyden aikana voi heikentää syntymättömän vasikan terveyttä sekä lihantuotanto- 10

11 tai uudistuseläinominaisuuksia. Osa näistä ominaisuuksista voi toki johtua solutason muutoksista, mutta osa voi olla peräisin geenien erilaisesta toiminnasta. Ajatusmallina on, että aliruokinnalla oleva sikiö on reagoinut ravinnonpuutteeseen niin, että eläimen geeneistä ovat aktivoituneet ravintoaineiden käyttöä sikiön elintärkeimpien toimintojen jatkumiseen ohjaavat geenit. Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että tiineyden aikaisen (ali)ruokinnan vaikutukset voivat olla periytyviä. Tuolloin sikiökehityksen aikana käynnistynyt aliruokinta voi vaikuttaa lihanaudan yksilökehitykseen niin, että teurasruhon laatu jää heikoksi ja lehmävasikoiden hedelmällisyys ei kohoa tavanomaiselle tasolle. Ruokinnan ja epigeneettisten vaikutusten ilmeneminen eivät liity ainoastaan sikiökauden kokemuksiin. Epigeneettisten vaikutusten haitallinen merkitys on ilmeisin kasvatustiloilla, joiden naudanlihantuotannossaan käyttämän liharodun tai rotuyhdistelmän geneettinen potentiaali ei voi toteutua tuotantoympäristön asettamien rajoitteiden takia. Yleensä tuolloin kasvatuksessa on aikuiskooltaan suuri rotu, jonka tuotantopotentiaalin vajaa hyväksikäyttö kostautuu niin, että eläimen kasvatukseen käytettävien rehujen ravintoaineista kuluu suhteettoman suuri osuus elintoimintojen ylläpitoon. Tässä osiossa käydään läpi genomipohjaista valintaa menetelmänä ja sen merkitystä lihanautojen elinjalostuksessa. Epigenetiikka on herättänyt viime vuosina paljon keskustelua. Näkemystä on perusteltua selvittää ja tuoda esille laajempaan tietoisuuteen. Osion vaatima panostus: työaikaa 6 htkk Osio 5. Typpi-, fosfori- ja kaliumlannoituksen satofunktiot nurmiviljelyssä Suomessa on tehty melko kattava määrä nurmen typpi- ja kaliumlannoituskokeita, sekä kohtalaisesti fosforilannoituskokeita. Tuloksista ei ole olemassa hyvää yhteenvetoa, joka kertoisi edellä mainituilla ravinteilla ja niiden eri käyttömäärillä nurmiviljelyssä saavutettavissa olevan sadonlisän, eli satofunktion. Näin siitä huolimatta, että satofunktioiden tarve on sekä nurmiviljelyn tuotantokustannusten että nurmiviljelyn haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi keskeinen. Satofunktioiden. avulla voidaan tarkastella lannoituksen kannattavuutta panosten ja tuotteiden hintasuhteiden muuttuessa ja arvioida karjanlannan ravinteiden arvoa. Lisäksi satofunktiota voisi hyödyntää kehitteillä olevissa tilamalleissa. Ravinteiden satofunktiot ovat oleellisia myös lannoituksen ympäristöhaittojen minimoinnissa. Aiempien nurmen satofunktioiden dokumentointi on pinnallista (esim. Lehtonen 2001) tai ne kattavat vain yksittäisen koesarjan (Hiivola ym 1974 ) tai funktiot on julkaistu vain graafisessa muodossa, jolloin niiden käyttö on hankalaa (esim. Virkajärvi & Saarijärvi 2010). Ehdotetussa työssä satofunktiot luodaan kattavan aineiston ja luotettavan tilastollisen testauksen pohjalta. Typen osalta funktiot laaditaan erikseen kivennäismaille ja orgaanisille maille. Varsinkin Pohjois-Pohjanmaan kannalta jälkimmäisen satofunktion merkitys on suuri, koska nurmiviljelystä suuri osuus tapahtuu multa- ja turv la. On melko todennäköistä, että niiden viljelyssä saavutettaisiin nykyinen satotaso merkittävästi pienemmällä typpilannoitteiden 11

12 käyttömäärällä. Fosforin osalta jako tehtäisiin viljavuusluokan perustella ja kaliumin osalta maan kaliumtilan perustella (reservikalium). Osion vaatima panostus, työaikaa 6 htkk. Osio 6. Nautakarjatalouden ympäristövaikutukset Maidon- ja naudanlihantuotannossa tilalta poistuviin lopputuotteisiin sitoutuu % ruokinnassa käytettyjen rehujen sisältämistä pääravinteista (typpi, fosfori ja kalium). Ruokinnan tarkentamisella voidaan ravintoaineiden hyväksikäyttöastetta parantaa, mutta ravinteiden hyväksikäyttöasteen tilatasolla ratkaisee em. määräsuhteen takia karjanlannan ravinteiden kohtalo. Karjanlannan ravinteet tulee maatalouden ympäristöohjelman mukaisesti levittää kasvukauden aikana kasvilajikohtaisesti annettujen ravinnetarvenormien sallimina levitysmäärinä pellon viljavuustila huomioiden. Viljelykasvien laskennallisen ravinnetarpeen ja varastossa olevan karjanlannan sisältämän kasveille käyttökelpoisen ravinteiden määrän erotus voidaan täydentää väkilannoitteilla. Lannan kasveille käyttökelpoisten ravinteiden lannoitusvaikutus rinnastetaan vastaaviin väkilannoitteiden ravinteisiin. Tilanne on tältä osin kahdella tavoin haastava. Ensinnäkin karjanlannan ravinteet tulevat väkilannoitteita hitaammin kasvien käyttöön ja toiseksi niiden hukkaantuminen on em. syystä ja muista tekijöistä johtuen paljon ilmeisempää. Siksi karjanlannan käytössä tulisi löytää menetelmiä, joiden avulla lannan ravinteet saadaan varsin kattavasti tuottavaan käyttöön. Vaihtoehtona on ravinteiden hukkaantuminen, mikä vähentää tavoitellun sadon määrää ja johtaa lisääntyvään ympäristökuormitukseen. Karjatilan peltoviljelyn kannattavuuden kehittämisessä karjanlannan ravinteiden hyötykäytön kehittäminen on keskeisimpiä toimia. Sen yhteydessä on tarpeen tuntea lannan sisältämien ravinteiden käyttäytyminen eläinsuojassa, lantavarastossa ja peltomaassa, ravinnehävikeille altistavat tekijät lannan levityksen yhdessä ja kasvukauden aikana sekä lannan ravinteiden hyväksikäyttöä edistävät viljelytekniset ja teknologiset ratkaisut. Tässä hankeosiossa päivitetään edellä mainittuja asiakohtia uusimman kansallisen ja kansainvälisen tutkimustiedon avulla. Toinen näkökulma naudanlihantuotannon ympäristövaikutuksiin on paljon yhteiskunnallisessa keskustelussa mukana ollut tuotannon ekologisen ja eettisen oikeutuksen kyseenalaistaminen. Naudanlihatuotanto kuluttaa vaihtoehtoisiin kotieläintuotannon tuotantosuuntiin verrattuna runsaasti yhä rajallisemmaksi käyviä luonnonvaroja. Harjoitetussa kritiikissä on vaadittu, että luonnonvarat tulee elintarviketuotannossa käyttää naudanlihantuotantoa ekotehokkaammalla tavalla. Toisessa osiossa tehdään synteesiä naudanlihantuotannon ekologisesta oikeutuksesta. Jotta ympäristövaikutusten vertailu olisi oikeudenmukaista, eri elintarvikkeiden ja tuotantomuotojen välisiä eroja luonnonvarojen kulutuksessa ja ympäristökuormituksessa tulee arvioida nimenomaan tuotetun elintarvikkeen ravintoainesisältöä kohti eikä tuotettua elintarvikemäärää kohden. 12

13 Osion vaatima työpanos 8 htk Osio 7. Syyskasvilajien rehuntuottokyky ja soveltuvuus karjatilan viljelykiertoon Käynnissä oleva ilmastonmuutos pidentää käytössämme olevaa kasvukautta sekä keväästä että syksystä ja leudontaa talvikautta, minkä takia rehukasvien viljelyä tulee sopeuttaa odotettavissa oleviin muutoksiin. Yksi vaihtoehto on syksyllä kylvettävien rehukasvien hyödyntäminen. Syysviljojen käyttöä rehukasvina on vaikeuttanut niiden heikko talvenkestävyys. Viime vuosina kotimainen kasvinjalostus on kuitenkin onnistunut tuottamaan paremmin talvenkestäviä lajikkeita. Syksyllä kylvettävien rehukasvit tarjoavat sopeutumista em. muutokseen ja mielenkiintoisia viljelyteknisiä etuja, sillä niiden kylvö syksyllä mahdollistaa karjanlannan käytön niin, että syyslevityksen ravinteet voivat sitoutua kasvien kasvuun. Syyskylvö vähentää kevään työhuippua. Niitä voidaan käyttää myös laidunkauden pidentämiseen. Laiduntaminen voidaan aloittaa keväällä aiemmin ja sitä voidaan jatkaa syksyllä pidempään. Syyskasvien viljelyyn näyttää liittyvän siis paljon mielenkiintoisia etuja. Syyskasvien viljelystä on saatavissa Pohjois-Pohjanmaata vastaavista olosuhteista tutkimustietoa mm. Pohjois-Ruotsista ja Kanadasta. Tässä kirjallisuusosiossa kerätään tietoa muualla saaduista kokemuksista. Syysvehnästä on Pohjois-Pohjanmaalla jonkin verran käytännön kokemuksia, mutta esimerkiksi ruisvehnä, syysohra, syyshärkäpapu ja syysöljykasvit voisivat olla potentiaalisia sadontuottajia, sillä ne pystyvät hyödyntämään tehokkaasti koko kasvukauden. Osion vaatima panostus: työaikaa 4 htkk 4. Järjestää vuosittain useampia naudanlihantuotannon aiheseminaareja. InnoTietoa!-hanke verkottuu naudanlihantuotannon kehittämisen ja koulutuksen kanssa. Tiedonvälitystä kehitetään elinkeinon tarpeiden mukaan. Hankealueella järjestetään seminaareja, joissa tutkimus ja kehitys, koulutus, neuvonta ja tuottaja kohtaavat ja voivat keskustella ajankohtaisista asioista ja teemoista. Hanke palvelee myös alueen muita koulutus- ja kehittämishankkeita tiedonvälityksessä. Seminaareihin hankitaan puhujiksi huippuasiantuntijoita niin Suomesta, kuin ulkomailtakin, jotta viimeisin olemassa oleva tieto saadaan välitettyä elinkeinolle. Myös kirjallisuusselvitysten kautta saatua tietoa jaetaan seminaarien kautta. Seminaarien tavoittavuutta kehitetään videoimalla seminaariluentoja ja tallentamalla ne Tietopankkiin kaikkien saataville. Tarvittaessa järjestetään seminaareista myös videoyhteydet eri maakuntiin jotta viljelijät voivat kokoontua seuraamaan seminaareja alueittain. Yhteistyöverkostona olisivat luonnonvara-alan oppilaitokset, erityisesti ammattikorkeakoulut. Tällöin voidaan tarjota sama koulutus koko alueella yhtä aikaa ja toiminnalla lisätään oppilaitosten työelämäyhteyttä ja monipuolistetaan oppilaitosten tiedonsaantia. 13

14 Katse Vasikkaan - kampanjavuosi 2011 ETU (Eläinten Terveydenhuolto, lihanautojen työryhmä)järjestää yhteistyössä sidosryhmiensä kanssa Katse Vasikkaan - kampanjavuoden InnoNauta Tiedotus-hanke on tuottanut valtakunnallisen opetusmateriaalin aiheesta, jota käytetään koulutuksissa. Vasikkakuolleisuuden vähentäminen on koko alkutuotannon kannalta tärkeä asia. Naudanlihantuotannossa eletään alituotantotilanteessa, jolloin jokainen syntyvä vasikka olisi tärkeä tuotantoketjulle. Maassamme ollaan uudelleen virittämässä maito-lihaohjelmaa, jossa maitotiloilla käytettäisiin liharotusiemennyksiä naudanlihantuotantoa palvelemaan. Nämä vasikat olisi myös saatava terveenä tuottamaan lihaa. Myös emolehmätiloilla vasikkakuolleisuutta seurataan ja sillä on emotuotannossa erittäin suuri taloudellinen merkitys. InnoTietoa!-hanke järjestää hankealueella yhteistyössä sidosryhmien kanssa vasikkakuolleisuuden vähentämiseen tähtääviä tiedotusseminaareja vuoden 2011 aikana. Kampanjan tavoitteena on vähentää vasikkakuolleisuutta ja saada koulutuksiin koko maassa 1000 kuulijaa. 6. Hankkeen aikataulu Hanke toteutetaan ajalla Hankeorganisaatio Hanke työllistää yhden päätoimisen projektityöntekijän, jonka tehtävänä on ylläpitää sähköistä tiedotuspalvelua ja Tietopankkia, järjestää aiheseminaarit ja hoitaa hankehallinnointia. Kirjallisuusselvityksiä, artikkeleita ja raportteja tehdään koko hankkeen ajan ja näiden tekijöinä ovat MTT:n tutkijat ja hankkeisiin palkatut projektitutkijat osaamisalueensa mukaisesti. Mikäli johonkin aiheeseen ei ole substanssiosaamista hankkeen hallinnoijan toimesta, palvelu ostetaan hankkeen ulkopuolelta kilpailutuksen kautta. Hankkeen ohjausryhmän jäseniksi esitetään suostumuksensa antaneet henkilöt. InnoTietoa! hankkeen ohjausryhmänä toimii kuitenkin kokonaisuudessaan nykyinen InnoNauta hankkeiden ohjausryhmä, siihen saakka kun eri hankkeet ovat käynnissä. 14

15 Inno Tietoa! alkaen Erkki Joki-Tokola Eemeli Tuura Matti Järvi Sanna Suomela Maarit Ilola MTT Pohjois-Pohjanmaa, viljelijä OAMK ProAgria Oulu A-Tuottajat Oy /AtriaNauta InnoNauta Kehitys ja Koulutus hankkeiden ohjausryhmän jäsenet: Juha Marttila MTK / viljelijä Leinonen Anna-Riitta ProAgria KP Ylönen Vivili P-Savo, viljelijä Lehtiniemi Heikki Lappi, viljelijä Karjalainen Esa Kainuu, viljelijä Kortelainen Merja Pohjois-Karjala, viljelijä Peltokoski Kyösti Etelä-Pohjanmaa, viljelijä 15

16 Hankkeen budjetti 1. Rahoitus Hanke esitetään toteutettavaksi kokonaan Pohjois-Pohjanmaa ELY-keskukselta haettavalla Maaseutuohjelman rahoituksella. Kustannus YHTEENSÄ Palkat *Projektipäällikkö *Tutkijat *Toimistosihteerit Ostopalvelut ja palkkiot Vuokrat Kokouspalkkiot Matkakulut 0 *Kotimaa *Ulkomaat Muut kustannukset 0 *Tiedotus *Porttaali YHTEENSÄ Tiedottaminen ja raportointi Hankkeen tiedottamisesta vastaa hankkeen hallinnoija ja hankeorganisaatio. Tiedottamisessa noudatetaan Ohjelmakaudelle annettuja viestintä ohjeita niin sisäisen kuin ulkoisen viestinnän osalta. Hankkeesta välitetään tietoa alueen naudanlihantuottajille ja sidosryhmille tiedotteilla, lehtijutuilla ja esittelemällä hanketta eri tilaisuuksissa.. Koulutus, neuvonta ja alan teollisuus ovat keskeiset yhteistyökumppanit tiedottamisessa. Projektipäällikkö laatii tiedotussuunnitelman. Hankkeella on omat sivut MTT:n hankerekisterissä, Hanskassa sekä maakunnalliseen hankerekisteriin laitetaan hankkeen tiedot. kotisivut toimivat ensisijaisena tiedotuskanavana. Seminaareista tiedotetaan lehti-ilmoituksilla ja tiedottamiseen käytetään myös hankekumppaneiden ja muiden sidosryhmien tiedotuskanavia. 16

17 Hankkeessa syntyvät kirjallisuusselvitykset ja muu materiaali on Tietopankissa luettavissa ja aiheista pidetään seminaareja. Syntyvää materiaalia tarjotaan mahdollisuuksien mukaan alan ammattilehtiin. InnoNauta - hankkeet tiedottavat toiminnoistaan yhteistyössä. Hankkeesta raportoidaan rahoittajalle ohjeiden mukaisesti ja kaikki hankkeeseen liittyvät asiakirjat tallennetaan. Hankkeen mittarit Kotisivuille laitetaan kävijälaskuri. MTT:n viestinnästä hanke saa kotisivuilla kävijöistä raportit ja siitä kuinka he sivuja selaavat. Tehdään asiakaskysely Webropolilla Tietopankin käytöstä ja vaikuttavuudesta hankkeen loppupuolella. Tilaisuuksien lukumäärä: koko hankkeen aikana 20 kpl. Kirjallisuusselvityksiä: 7 kpl Tuotoksina syntyy artikkeleita, lehtijuttuja ja seminaariaineistoja. Tavoitteena on noin 500 henkilön osallistuminen aiheseminaareihin. 20 seminaaria x 25 hlö = 500 henkilöä koko hankeaikana. 17