Rakennettu joki, lohi, taimen, vaellus, poikastuotanto, kalatie

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Rakennettu joki, lohi, taimen, vaellus, poikastuotanto, kalatie"

Transkriptio

1 Vaelluskalojen elvyttämismahdollisuudet Kemijoessa Kemijoki oli aikoinaan Pohjanlahden tuottoisin lohijoki. Isohaaran voimalaitoksen valmistuminen vuonna 1949 esti vaelluskalojen nousun jokeen. Nykyisin vaelluskalakantoja ylläpidetään jokisuulle tehtävin istutuksin. Jokisuu on terminaalikalastusaluetta ja jokialueella leimaa antavana piirteenä on istutettujen kalojen alasvaellus. Vuonna 1996 käynnistettiin Nousukas Kemijokeen projekti, jonka tavoitteeksi asetettiin joen luontaisten kalalajien poikastuotannon elvyttämisedellytysten kartoittaminen sekä rakennetun Kemijoen kalataloudellinen kehittäminen. Lisäksi projekti pyrki kehittämään Isohaaraan vuonna 1993 rakennetun kalatien toimintaa. Projektin aikana kalatien kautta nousseiden lohikalojen ja etenkin usean merivuoden lohien määrät ovat kasvaneet selvästi. Kalatien merkitys poikastuotannolle on kuitenkin vähäinen, mikä johtuu nykyisestä kalastus- ja istutuskäytännöstä sekä siitä, että Taivalkosken pato katkaisee nousuvaelluksen jo 20 kilometrin päässä. Kemijoessa on osuuksia, joiden käyttöä virkistyskalastuskohteina on mahdollista kehittää ja jo Taivalkosken patoaltaaseen laskee useita sivujokia, jotka ovat aikoinaan olleet meritaimenen lisääntymisjokia. Näistä kohdejoeksi valitussa Louejoessa tehdyt selvitykset osoittivat, että taimenen luontaisen poikastuotannon käynnistämiselle on hyvät edellytykset. Vesirakentamiselta suojeltu Ounasjoki voisi toimia myös lohen poikastuotantoalueena. Kemijoella, entisellä lohijoella, voi oikein hoidettuna olla hyvät edellytykset elvytettäväksi joeksi. Avainsanat Rakennettu joki, lohi, taimen, vaellus, poikastuotanto, kalatie

2 Utvecklingsmöjligheter av vandringsfiskarnas naturliga reproduktion i Kemi älv Kemi älv var en av Bottniska vikens bästa laxälvar tills byggandet av Isohaara kraftverket år Nuförtiden upprätthålls stammen av vandringfisk genom utplantering av fiskyngel i älvmynningen. Mynningen hör till det så kallade terminal fiskeområdet, där fisket är mycket intensivt. Karakteristiskt för de konstgjorda bassängerna i det nedre loppet är den intensiva vandringen nedströms av utplanterad fisk. År 1996 startades ett projekt, som strävade till att utveckla fiskvården och den naturliga reproduktion av vandringsfisk i den utbyggda älven. Projektet syftade också till att förbättra Isohaara fiskväg. En trappa byggdes år 1993 för att förbättra fiskens möjligheter att ta sig förbi kraftverket. Under projektets gång ökade antalet laxfiskar speciellt fullvuxna laxar i fiskevägen. Trots det är fiskevägen av ringa betydelse för den naturliga reproduktionen beroende på det nuvarande fiske- och planteringsförfarandet och bristen på fiskevägar vid de övre dammarna. I älven finns det fortfarande delar som kan utvecklas för fritidsfiskets behov. Dessutom finns det sedan tidigare flera reproduktionsälvar för havsöring. Av dem har Louejoki utvärderats och det visade sig finnas goda förutsättningar för naturlig reproduktion av öring. Ounasjoki, som är skyddad mot utbyggnad, kunde också fungera som reproduktionsområde för laxfisk. Detta förutsätter dock byggande av fiskevägar vid de övriga dammarna i Kemi älvs nedre lopp. Nyckelord Utbyggda älvar, lax, öring, migration, reproduktion, fiskvägar

3 Methods for reviving the migratory fish stocks of the River Kemijoki The River Kemijoki was the best salmon producing river of the Gulf of Bothnia till the constructing of the Isohaara hydropower plant, which blocked the ascent of migratory fish in Nowadays, migratory fish stocks are maintained by stockings at the river mouth. The so called terminal fishing at the river mouth is very effective. The basins at the lower reach of the river are characterised by downstream migration of stocked fish. In 1996, a project was started that aimed to start the fisheries development and the revival of natural production of the native fish species of the regulated River Kemijoki. The project also aimed to improve the operation of the Isohaara fishway, constructed in During the project, the number of salmonids and especially that of large multisea-winter salmon ascending through the fishway increased remarkably. The importance of the fishway for the natural production is, however, of minor importance so far because of the fishing and stocking practise of the river and the lack of fishways at the dams upstream from Isohaara. In the River Kemijoki, there are still areas that can be developed for recreational fishery, and already from the next basin there is access to several old sea trout rivers. Of these, the River Louejoki, which was selected as target area, showed that the preconditions for starting the natural trout production are good. The River Ounasjoki, which is protected from water constructing, could act also as a salmon production area. These acts, however, require fishway constructing at the other dams of the lower course of the river. Key words: Regulated rivers, salmon, trout, migration, production, fishways

4 Esipuhe Kemijoen kalakantoja hoidetaan pääasiassa vesituomioistuimen määräämin velvoiteistutuksin. Erityisesti Ala-Kemijoella tulokset ovat olleet huonoja, koska istukkaita vaeltaa runsaasti alavirtaan, aina merialueelle saakka. Yhtenä syynä vaelluksiin on se, että patoaltaat ovat useimmille kalalajeille poikkeuksellisia elinympäristöjä. Kemijoen Isohaaraan valmistui vuonna 1993 kalatie ja samalla käynnistyi kolmivuotinen kalatietutkimus. Tutkimustulosten rohkaisemana seuraavaksi tavoitteeksi asetettiin vaelluskalakantojen elvyttäminen Ala-Kemijoella ja sen sivuvesistöissä. Erityisen tärkeänä nähtiin taimenen luonnollisen lisääntymisen ja poikastuotannon käynnistäminen. Vuonna 1996 käynnistettiin kolmivuotinen projekti, joka sai tavoitteensa mukaisen nimen: Nousukas Kemijokeen. Projektin rahoituksen runkona on kalatalouden EU-rakenneohjelman mukainen rahoitus (KOR), jossa kansallinen rahoitusosuus on 50 % ja EU-rahoitusosuus 50 %. Suurin kansallinen rahoittaja on ollut Lapin TE-keskuksen kalatalousyksikkö. Rahoituksessa ovat olleet mukana myös Kemin kaupunki ja Keminmaan kunta, Oulun yliopisto, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sekä Ala-Kemijoen kalastusalue. Projektia ovat tukeneet Nousukas Kemijokeen -keräyksen myötä useat alueen kunnat, maalaiskunnat ja kaupungit, yritykset ja yhteisöt sekä lukuisat jokivarren asukkaat. Projektin vastuullisena toteuttajana on toiminut Kemi-Tornio alueen Kehittämiskeskus. Käytännön työstä ovat vastanneet projektin vetäjä, kalastusmestari Jukka Viitala sekä tutkija Anne Laine Oulun yliopistosta. Projektin ohjausryhmään ovat kuuluneet Olli Tuunainen (Lapin TE-keskuksen kalatalousyksikkö), Olli Helanterä (Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskus), Jussi Hooli (Oulun yliopisto), Raimo Venäläinen ja Esko Heinonen (Keminmaan kunta), Eero Yliniemi (Ala-Kemijoen kalastusalue), Juha Ylimaunu ja Tapani Onkalo (Kemin kaupunki) sekä Erkki Jokikokko (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos). Työvaliokunnassa ovat toimineet Esko Heinonen, Jussi Hooli sekä Juha Ylimaunu. Projektin yhteistyötahoja ovat olleet Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Taimeninstituutti, Simon kalatalouskoulu, Ala-Kemijoen ja Ounasjoen kalastusalueet kalastuskuntineen, Keminmaan kunta sekä Lapin TE-keskus. Yhteistyötä on tehty myös Suomen Akatemian rahoittaman tutkimusprojektin Rakennettujen jokien ympäristöhaittojen vähentäminen kanssa. Tässä loppuraportissa esitetään projektin kolmen toimintavuoden tulokset sekä suuntaviivoja Kemijoen kalaston hoidon ja kalastuksen jatkokehittämiselle. Samalla tekijät haluvat esittää parhaat kiitoksensa kaikille projektia tukeneille.

5 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 1 2. VAELLUSKALAT RAKENNETUSSA JOESSA Leimautuminen ja smolttivaellus Miten kala tunnistaa kotipaikkansa Smolttien vaellus alavirtaan Kutuvaellus Vaelluskalojen ylisiirto Kutuvaelluksen mahdollistaminen kalateiden avulla Kutu virtaavassa vedessä KEMIJOEN VAELLUSKALAT JA KALASTUS Kemijoen velvoiteistutukset Kalastus Saalis terminaalialueen jokiosuudella Taimenenkalastuksen ongelmat Terminaalikalastuksen käytännön vaikutukset Kalastuksenvalvonta Kalastusrajoitukset Valvonnan käytännön ongelmat SIVUJOKIEN POIKASTUOTANNON ELVYTTÄMINEN Mädin hautoutumiseen vaikuttavat tekijät Mädin kuoriutumisprosentti Kutusoraikkojen rakentaminen Luontaisten tuotantoalueiden hyödyntäminen Taimenenpoikasten kasvu ja tiheydet Louejoessa ISOHAARAN KALATIEN SEURANTA JA TOIMINNAN TEHOSTAMINEN Kalatien toimintaan vaikuttavat ympäristötekijät Voimalaitoksen juoksutukset Kalastus kalatien vaikutusalueella Ylä- ja alaveden korkeus sekä kalatien virtaama Kalatien rakenne Kalatiessä tehdyt muutostyöt Virtaaman suurentaminen ja pystyrakojen avartaminen Kalojen ohjaaminen sisäänkäynteihin Kalatien sisäänkäynnin muuttaminen Nahkiaisen nousun mahdollistaminen Kalojen nousu kalatiessä vuosina Seurannan toteutus 31

6 5.4.2 Lohikalojen nousu kalatiessä Ympäristöolosuhteiden vaikutus kalojen nousuun Kalatiessä tehtyjen muutosten vaikutus kalojen nousuun KALOJEN LASKUVAELLUKSET KEMIJOESSA Istutettujen taimenten laskeutuminen Havainnot kalojen laskeutumisesta Isohaarassa PATOALTAIDEN ALASTUS Kalastustiedustelu Kalapaikkaoppaat Kalastuskilpailu TULEVAISUUDEN VISIOITA Kemijoen kalastuksen ja kalastonhoidon kehittäminen Taimentuotannon kehittäminen Isohaaran kalatien muutostyöt ja toiminnan kehittäminen Kalastusmatkailun elvytyshankkeet YHTEENVETO. 50 KIRJALLISUUS 52 LIITTEET 1. Havainnot Isohaaran voimalaitoksen turbiinien läpi laskeutuneista merkityistä kaloista vuosina Imuruoppainlaitteiston periaatepiirros 3. Nousukas Kemijokeen -keräyksen tuotto 4. Projektin suorittamat kalaistutukset 5. Suunnitelma Isohaaran kalatien eteläisen sisäänkäynnin muuttamiseksi 6. Kemijoen Isohaaran kalatiestä otettujen kalatautinäytteiden tutkimukset

7 1. TAUSTA Suurin osa Itämeren alkuperäisistä lohi- ja taimenkannoista on menetetty. Menetettyjen lohikantojen vaelluspoikastuotannon korvaamiseksi ja lohisaaliiden turvaamiseksi Suomessa on aloitettu laaja lohen laitosviljely ja vaelluspoikasten istutukset jokisuihin. Kalanviljely ja tehokas kalastus ovat yhdessä vähentämässä sekä koko lajin että yksittäisten kantojen perinnöllistä muuntelua, mikä näkyy elinkyvyn alenemisena ja heikentyneenä sopeutumisena uusiin oloihin (Koljonen 1984). Kalakantojen ominaispiirteiden säilyminen turvataan parhaiten antamalla kalojen lisääntyä riittävässä määrin niiden alkuperäisessä elinympäristössä. Kemijoki oli aikoinaan Itämeren tuottoisimpia lohijokia. Isohaaran padon ja vesivoimalaitoksen valmistuminen vuonna 1949 esti vaelluskalojen nousun kutualueilleen. Nykyään Kemijoki ja sen suurimmat sivujoet Ounasjokea lukuunottamatta ovat täysin porrastettuja vesivoiman tuotantoon, ja joen mereisiä vaelluskalakantoja ylläpidetään jokisuulle tehtävin istutuksin. Voimalaitoksen laajennustöiden yhteydessä vuonna 1993 Isohaaraan valmistui kalatie. Sen rahoittamisesta vastasivat Keminmaan kunta ja valtio. Kalatiellä on merkitystä yläpuolisen kalastuksen kannalta. Sen sijaan merkitys poikastuotannolle on tällä hetkellä vähäinen, koska 20 km ylävirtaan sijaitseva Taivalkosken pato estää kalatien yläpuolelle päässeiden kalojen vaellukset niiden entisille poikastuotantoalueille. Vuonna 1996 käynnistyneen Nousukas Kemijokeen -projektin päätavoitteena on ollut käynnistää jokialueen alkuperäisten kalalajien luontaisen poikastuotannon elvyttäminen sekä rakennetun Kemijoen kehittäminen vastaamaan paremmin niin vaelluskalojen kuin tämän päivän kalastajien tarpeita. Tärkeänä lähtökohtana on ollut luonnon omien poikastuotantoalueiden mahdollisimman tehokas hyödyntäminen. Allasmaiseksi padotussa Kemijoen alaosassa sekä Ounasjoessa on edelleen osuuksia, joiden käyttöä virkistyskalastuskohteina on mahdollista kehittää, ja jo Tervolan patoaltaaseen laskee useita sivujokia, jotka ovat aiemmin olleet meritaimenen lisääntymisjokia. Ounasjoella lohen poikastuotantokapasiteetin on arvioitu olevan karkeasti vaelluspoikasta vuodessa, kun esimerkiksi rakentamattomassa Simojoessa vastaava arvio on poikasta vuodessa. Nousukas Kemijokeen projekti on lisäksi pyrkinyt parantamaan Isohaaran kalatien toimintaedellytyksiä. Nykyisin jokisuun terminaalikalastus rajoittaa voimakkaasti kalatiehen hakeutuvien kalojen määrää ja kahden vastakkaisilla rannoilla sijaitsevan koneaseman yhtäaikainen käyttäminen hajoittaa kalaparvia padon alapuolella. Suurten, useamman kuin yhden merivuoden ikäisten lohien hakeutuminen kalatiehen oli kalatien ensimmäisinä toimintavuosina vähäistä, ja erityisesti niiden nousuedellytyksiä on pyritty parantamaan kalatiessä tehdyillä muutoksilla. 1

8 2. VAELLUSKALAT RAKENNETUSSA JOESSA Kun luontaisesti lisääntyvät ja vaeltavat kalakannat halutaan palauttaa rakennettuun jokeen, ei kalojen kulun turvaaminen yksin riitä. Usein joudutaan kunnostamaan vaellusesteiden yläpuolisella jokiosuudella sijaitsevia lisääntymisalueita ja tekemään niille mäti- tai poikasistutuksia sekä huolehtimaan kalastuksen järjestämisestä siten, että riittävä määrä emokaloja pääsee kutualueille. Elvytyspyrkimyksissä on otettava huomioon, että jokeen palaavien kalojen määrään vaikuttaa ratkaisevasti niin merialueen kuin jokisuun kalastus. Hankkeiden taustalla on oltava riittävä tieto kalojen elinkierrosta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. 2.1 Leimautuminen ja smolttivaellus Miten kala tunnistaa kotipaikkansa Useimmille vaelluskalalajeille on tunnusomaista kotijokiuskollisuus eli leimautuminen syntymäjokeen. On oletettu, että samansukuisten kalojen erittämillä populaatiolle tyypillisillä aineilla on tärkeä osuus kotijoen tuoksussa (Nordeng 1971, 1977, Solomon 1973). Lohikalojen onkin todettu erittävän kemiallisia aineita, jotka viestittävät sukulaisuudesta ja houkuttelevat poikasten lisäksi myös kutuvaellukselta kotipaikalleen palaavia aikuisia (Selset & Döving 1980, Groot ym. 1986, Quinn & Tolson, 1986). Leimautuminen tapahtuu nykytietämyksen mukaan lyhyen ajanjakson aikana siinä vaiheessa, kun poikaset alkavat lähteä laskuvaellukselle, ei niinkään varsinaisen jokipoikasvaiheen aikana (Donaldson & Allen 1957, Peck 1970, Smith 1985, Mills 1989, Quinn 1993). Leimautuessaan kalat oppivat kotipaikkansa tuoksun ja pystyvät myöhemmin hajuaistinsa avulla tunnistamaan alueen tarkasti (Groves ym. 1968, Cooper ym. 1976, Smith 1985, Dodson 1988). On olemassa runsaasti todisteita aikuisten lohien palaamisesta juuri niille jokiosuuksille ja niille alueille, joilta ne ovat lähteneet vaellukselle (Saunders 1967, Harden Jones 1968, Nordeng 1977, Power ja McCleave 1980, Smith 1985, Heggberget ym. 1986, 1988). Leimautumismekanismi toimii luonnossa syntyneiden poikasten lisäksi myös istutetuilla kaloilla. Kalanviljelylaitoksista peräisin olevien lohien on havaittu palaavan aikuisina niille jokijaksoille, minne ne on istutettu ennen syönnösvaellukselle lähtemistä (Heggberget ym. 1991, Hvidsten ym. 1993). Esimerkiksi Donaldsonin ja Allenin (1957) tutkimuksessa kookkaat hopealohet nousivat istutuspaikoilleen kalatien kautta, jonka virtaama oli vain 350 l/s, mikä osoittaa näiden kalojen voimakasta viettiä palata istutuspaikalleen. Kotijoki ei siis ole kalan syntymä- tai kasvatusjoki, vaan se joki, jokihaara tai jokiosuus, mistä vaelluspoikaset parveuduttuaan lähtevät syönnösvaellukselle kohti merta. 2

9 2.1.2 Smolttien vaellus alavirtaan Lohenpoikasten vaellus kohti merta alkaa jokiveden lämpötilan ollessa o C. Taimenen poikaset lähtevät sen sijaan vaellukselle jo kevättulvan alkaessa (Paksuniemi ym. 1995). Vaelluspoikaspopulaatiot voivat kärsiä laskuvaelluksen aikana huomattaviakin tappioita. Niitä aiheuttavat rakentamattomissa joissa petokalat sekä kaloja syövät linnut ja kalastus. Koska smoltit kulkeutuvat alavirtaan pääsääntöisesti veden virtauksen mukana, järvissä ja hitaasti virtaavilla jokiosuuksilla vaellus hidastuu, mikä altistaa smoltteja saalistukselle (Raymond 1979, Hansen ym. 1984, Mills 1989, Jonsson 1991). Vesivoimatuotantoa varten rakennetussa joessa alavirtaan vaeltavat kalat joutuvat laskeutumaan ohijuoksutusluukkujen tai voimalaitoskoneistojen kautta, mikä lisää kuolevuutta luonnontilaiseen jokeen verrattuna. Kalojen vauriot ja kuolevuus niiden kulkeutuessa voimalaitoskoneistojen läpi aiheutuvat normaalisti pääasiassa kalojen ja juoksupyörän siipien välisistä törmäyksistä (Monten 1985). Kuolevuus on pienintä, kun voimalaitosta käytetään sen optimialueella (Monten 1985, Clay 1995). Törmäysten lisäksi vesiteissä tapahtuvista paineen, vedennopeuden ja -suunnan vaihteluista johtuva stressi vaurioittaa kaloja ja aiheuttaa niiden kuolevuutta. Stressi haittaa kuitenkin suuresti vain nuorimpia ja pienimpiä (6-7 cm) kaloja. Skotlannissa smolttien annetaan laskeutua Kaplanturbiinien läpi jopa 30 m putouksissa, koska kuolevuus näissä oloissa on todettu pieneksi (Netboy 1968). Isohaarassa lukuisten kirjolohien, taimenten ja 2-3 kg lohien on havaittu kulkeutuneen vahingoittumatta turpiinien läpi. Suurin turpiinin kautta laskeutunut lohi on ollut kokoluokkaa kg (ks. luku 6.2 ja liite 1). Patoaltaiden hauki- ja madekannat ovat yleensä vahvat, ja kun veden virtausnopeudet ja näin ollen myös kalojen vaellusnopeudet pienenevät, smoltteihin kohdistuva saalistus voi olla merkittävää. Smolttien alasvaellusajankohtaan vaikuttaa istutusveden lämpötilan lisäksi myös kasvatusveden lämpötilan kehitys ja lämpösumma. Silti istutetut kalat lähtevät vaeltamaan alavirtaan yleensä välittömästi vapautuksen jälkeen (Hansen ym. 1984, Hansen & Jonsson 1985). Tämän vuoksi vaelluskokoisten kalojen istutukset on tärkeää ajoittaa niin, että istukkaiden alasvaellus ajoittuu luontaiseen alasvaellukseen. Alasvaeltavat luonnon- ja istutuksista peräisin olevat kalat voivat toimia istukkaiden suojaparvina ja parantaa niiden säilyvyyttä (Hansen & Jonsson 1985, Gunnerød ym. 1988, Hvidsten & Johnsen 1993). 2.2 Kutuvaellus Harden Jonesin (1968) esittämän teorian mukaan lohikalat oppivat nousureitin joessa laskeutuessaan sitä alas vaelluspoikasena. Näin kalat, jotka eivät ole laskeutuneet jokea alavirtaan, todennäköisesti epäröivät jokeen nousemisessa. Jonssonin ym. (1990) tutkimuksessa havaittiin luonnonkudusta peräisin olevien kalojen nousevan kutuvaelluksellaan aikaisemmin jokeen kuin jokisuulle istutettujen kalojen, vaikka molempien ryhmien yksilöt saapuivat merivaellukseltaan rannikolle samoihin aikoihin. Viljellyt kalat myös liikkuivat joessa edestakaisin ylä- ja alavirtaan selvästi enemmän kuin luonnonlohet (Jonsson ym. 1990), mikä osoittaa sitä, että kalat eivät olleet yhtä päämäärähakuisia kuin 3

10 luonnonkudusta peräisin olevat lohet. Tärkeimmäksi syyksi esitettiin sitä, että mereen istutetuilta kaloilta puuttuvat poikas- ja smolttivaiheen kokemukset virtaavasta vedestä. Myös mereen istutetut lohet palaavat vaellukseltaan istutuspaikoilleen (Sutterlin ym. 1982, Heggberget ym. 1991, Gunnerød ym. 1988). Istutuspaikoiltaan kalat jatkavat käytännössä lähimpään jokeen, mutta jokien virtaamalla on hakeutumiseen vaikutusta (Heggberget ym. 1993). Luontaisesta lisääntymisestä peräisin olevista lohen vaelluspoikasista huomattavasti suurempi osa palaa merkintätulosten perusteella syönnösvaellukselta takaisin kotijokeen kuin jokisuuhun istutetuista poikasista (Jonsson ym. 1991). Mikäli jokisuun lisäksi istutuspaikkoja on ollut joen eri osissa, parhaat tulokset on saatu ylemmille jokiosuuksille tehdyillä istutuksilla (Gunnerød ym. 1988). Vaelluskalojen kulkumahdollisuuksien palauttaminen rakennettuun jokeen edellyttää rakenteita, laitteita tai menetelmiä, joiden avulla kalojen kulku patojen ohi voidaan varmistaa (Hooli ym. 1998). Kalojen nousua varten on yleensä rakennettava kalatiet. Kalat voidaan myös kuljettaa vaellusesteiden yläpuolelle. Kalojen laskuvaelluksia varten tarvitaan rakenteita, jotka ohjaavat kalat laskeutumaan esimerkiksi kalateiden tai erillisten laskeutuville kaloille rakennettujen laitteistojen kautta silloin, kun kuolevuus voimalaitoskoneistojen läpimenossa arvioidaan kohtuuttoman suureksi. Leimautumisen merkitys etenkin lohensukuisten kalojen kutuvaelluksessa on niin ilmeinen, että sekä kalateiden että ylisiirron avulla parhaat tulokset saavutetaan silloin, kun kalat ovat leimautuneet vaellusesteiden yläpuolisille jokiosuuksille Vaelluskalojen ylisiirto Kemijoella aloitettiin lohien ylisiirto ensimmäisen voimalaitoksen, Isohaaran, valmistumisen jälkeen vuonna 1950, ja sitä jatkettiin kymmenen vuoden ajan. Kutupaikoilleen nousemassa olleiden lohien siirtäminen padon yli ei pystynyt takaamaan luontaista lisääntymiskiertoa (Vilkuna 1975). Heikkojen tulosten pääasiallinen syy oli se, että ylisiirretyt lohet hajaantuivat viettinsä mukaisesti erittäin laajan vesistöalueen eri osiin. Tällöin siirrettyjen kalojen määrät eivät riittäneet takaamaan tarpeeksi emokaloja yksittäisille kutualueille, minkä seurauksena poikastuotanto romahti eikä smoltteja enää riittänyt merivaellukselle. Lohien ylisiirtoa on kokeiltu Isohaarassa myöhemminkin. Kesällä 1992 siirrettiin Isohaaran altaaseen 103 lohta (2-18 kg) padon alapuolelta. Kalastustiedustelun perusteella siirretyistä lohista saatiin saaliiksi patoaltaalta enintään puolenkymmentä. Kymijoella siirrettiin vuonna 1991 aikuisia meritaimenia ja vaellussiikoja Ahvenkosken voimalaitoksen yläpuolelle. Kalat laskeutuivat siirron jälkeen alavirtaan. Nousuvietin puuttuminen saattoi osaltaan johtua siitä, että poikasistutukset tehdään Ahvenkosken voimalaitoksen alapuolelle, jolloin poikaset eivät leimaudu padon yläpuoliseen jokialueeseen (Koskenala ym. 1992). Vuonna 1992 siirrettiin Ahvenkosken yläpuolelle vastaavasti ultraäänilähettimin merkittyjä aikuisia lohia, taimenia ja siikoja. Suurin osa kummallekin ylävirran tutkimusalueille siirretyistä kaloista laskeutui seurannan kuluessa alavirtaan (Päivärinta ym. 1992). Myös Iijoella joen alaosan suurten voimalaitosten rakentamisen aikana vuosina tehdyt ylisiirrot epäonnistuivat (Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto 1984). 4

11 Leimautumisen merkitys ylisiirrossa on tärkeä. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan Fraserjoessa nousuesteenä olevan vesiputouksen yläpuolisille lisääntymisalueille kuljetetut punalohet palasivat takaisin kutematta (Andrew ja Geen 1960). Myös Drammenjoessa Norjassa ylävirtaan kuljetetut lohet palasivat pyyntipaikoilleen (Heggberget ym. 1988). Cramer (1981) on kuitenkin havainnut, että mitä kauemmaksi ylävirtaan kalat kuljetetaan, sitä todennäköisimmin ne siellä pysyvät Kutuvaelluksen mahdollistaminen kalateiden avulla Kalojen nouseminen tai laskeutuminen padon ohi voidaan turvata kalatien avulla. Vaellusesteiden yhteyteen rakennettavilla kalateillä on ylisiirtoon verrattuna se etu, että ne valikoivat nousemaan motivoituneita kaloja (Hooli ym. 1998). Nousukäyttäytyminen ei myöskään häiriinny, koska kaloja ei säilytetä tai käsitellä. Useidenkaan kalateiden kautta uiminen ei ole kalalle ongelma. Voi kuitenkin olla eduksi, jos mahdollisimman samantyyppisinä toistuvat kalatiet sijoitetaan eri padoille mahdollisimman samankaltaisesti (Hooli ym. 1998). Skotlannissa on seurattu vuosina kalojen nousua Beauly-joen kahdessa peräkkäisessä sulkuperiaatteella toimivassa Borland-kalatiessä. Niiden välisellä kahden kilometrin pituisella jokiosuudella oli jonkin verran kutupaikkoja. Vuosina ylemmästä kalatiestä nousi keskimäärin 90 % alemman kalatien kautta nousseista lohista (Herva 1994). Tarkkailujakson aikana alemman kalatien kautta nousi enimmillään Atlantin lohta, joista nousi seuraavankin padon yläpuolelle. Länsi-Norjassa 43 km pituisessa Lærdalselva-joessa on vajaan kymmenen kilometrin matkalla neljä allastyyppistä kalatietä, joiden kautta nousee sekä lohta että taimenta. Vuosina ylimmän kalatien kautta nousi puolet alimman kalatien kautta nousseista kaloista (Saltveit 1993). Kutupaikkoja oli runsaasti kalateiden välisillä jokiosuuksilla. Joen yläjuoksulle istutetaan vuosittain runsaasti lohen ja taimenen poikasia. Istutusten vaikutus kalateiden kautta nousseiden kalojen määriin ja poikastiheyksiin joessa on ilmeinen. 2.3 Kutu virtaavassa vedessä Lohet kutevat pohjilla, joilla on kutukuoppien kaivamiseen soveltuvaa puhdasta soraikkoa tai kivikkoa. Tällaisia alueita on runsaimmin koskissa tai suvantojen yläpuolisissa voimakkaasti virtaavissa jokiosuuksissa. Kutupaikat sijaitsevatkin yleensä joen yläjuoksulla tai sivujoissa (Mills 1989) joten jopa voimakkaasti rakennetussa joessa voi olla jäljellä poikastuotantoalueita. Kutusoraikko voi koostua hyvin monen kokoisista kivistä. Liian pieni raekoko ei kuitenkaan takaa riittävää veden virtausta ja hapensaantia soran sisässä kehittyvälle mädille, koska mädin päällä voi olla jopa 30 cm kerros soraa ja kiviä (Mills 1989). Taimen kutee samantyyppisillä pohjilla kuin lohikin, mutta käytännössä vielä 5

12 ylempänä jokihaaroissa ja latvavesissä. Olsson ja Persson (1986) ovat kokeellisesti todenneet taimenen mädin hautoutumisen kannalta parhaaksi raekooksi mm. Varhaisten kokemusten tiedetään vaikuttavan joen ja meren välillä vaeltavien lohikalojen paluuvaelluksen onnistumiseen (Hasler & Scholz 1983, Hansen & Jonsson 1994, Jonsson ym. 1994). Aikaisempi kokemus joesta elinympäristönä on tärkeä paitsi kutualueiden paikantamisessa myös kudun onnistumisessa (Jonsson ym. 1990). Fleming ym. (1997) tekivät Norjan Imsa-joessa tutkimuksen samaa kantaa olevilla lohilla, joista osa istutettiin pienpoikasina jokeen ja osa kasvatettiin laitoksessa ja istutettiin smoltteina mereen. Mereen istutetuilla kudun onnistumisprosentti oli vain puolet joessa kasvaneiden lohien vastaavasta. Mereen istutetut myös vahingoittuivat selvästi enemmän kutua edeltävissä kamppailuissa. Poikasina jokeen istutetut kalat kykenevät hyödyntämään luonnollisessa ympäristössä oppimiaan sosiaalisia taitoja myöhemmin ja näin välttämään pitkittyneet ja turhat taistelut kutuaikana (Fleming ym. 1997). Jokeen istutettujen poikasten parempaa kudun onnistumista selitettiin myös sillä, että näistä kaloista osa on voinut osallistua jo poikasvaiheessa kutuun. Mereen istutettujen kalojen poikasista suurempi osa nousi sorasta ennenaikaisesti, mikä viittaa istutuskalojen tekemien kutukuoppien heikompaan laatuun. 6

13 3. KEMIJOEN VAELLUSKALAT JA KALASTUS Kemijoki on yksi Suomen suurimpia jokia (kuva 1). Sen vesistöalue on km 2 ja keskivirtaama jokisuulla 556 m 3 /s. Rakentamattomasta Kemijoesta on lähtenyt arviolta lohismolttia merivaellukselle vuosittain kutevien kalojen määrän ollessa keskimäärin kappaletta. Joesta saatu pitkän aikavälin keskimääräinen vuosisaalis oli kpl tai kg lohta. Lohet aloittivat nousunsa jokeen touko-kesäkuun vaihteessa ja ensimmäiset lohet tavattiin joen latvaosissa juhannuksen tienoilla (Jääskeläinen 1913). Lohi on noussut kaikkien suurten haarojen, Ounasjoki, Kitinen, Luiro ja Kemihaara, yläosiin asti. Meritaimen on noussut samoihin haaroihin, mutta useimmiten vielä ylemmäksi jokien lähteille. Taimen on aloittanut nousunsa samaan aikaan kuin lohi, mutta jatkanut nousuaan vielä syys- lokakuussa. Siikaa Kemijokeen on noussut pitkin kesää siten, että syksyllä nousevan siian osuus on ollut puolet. Syyssiika ei ole noussut Taivalkosken yläpuolelle. Joen alaosan nahkiaissaaliit ovat olleet erittäin runsaat aina Taivalkoskelle saakka (Jääskeläinen 1913). Kuva 1. Kemijoen vesistöalue ja joen porrastus voimalaitoksineen (Laine ym. 1995) 7

14 Kemijoen pääuoma ja suurimmat sivujoet voimatalousrakentamiselta rauhoitettua Ounasjokea lukuunottamatta ovat tällä hetkellä käytännössä täysin porrastettuja voimatalouden tarpeisiin (kuva 1). Alajuoksulla on viisi voimalaitosta, Isohaara, Taivalkoski, Ossauskoski, Petäjäskoski ja Valajaskoski, joiden yhteenlaskettu putouskorkeus on 74 metriä. Isohaaran alapuolelle laskee yksi entinen meritaimenjoki, Akkunusjoki. Isohaaran patoaltaaseen ei laske sivujokia, mutta sen yläpuoliselle noin kolmenkymmenen kilometrin mittaiselle Tervolan patoaltaalle laskee useita sivujokia, joista on aikoinaan ollut omat taimenkannat. Näistä sivujoista merkittävimmät ovat Runkausjoki, Vaajoki ja Louejoki. Ounasjoki, jonka pituus on 298 km ja vesistöalue km 2, on aikoinaan tuottanut noin neljäsosan Kemijoesta merelle lähteneistä smolteista, lohismolttia vuodessa. Lohen poikastuotantoon soveltuvien koskien pinta-ala on ollut noin hehtaaria (Vesihallitus 1984) ja Ounasjoessa on edelleenkin % koko Kemijoen vesistöalueen potentiaalisista kutu- ja poikastuotantoalueista. Joessa on tehty runsaasti uitonjälkeisiä kunnostuksia ja niitä on edelleen suunnitteilla. 3.1 Kemijoen velvoiteistutukset Kemijoen käytännön kalanhoidosta on vuodesta 1987 alkaen vastannut Kemijoki Oy:n ja Iijoen Voima Oy:n perustama Voimalohi Oy. Velvoiteistutusten hoidossa istutukset jaetaan vesioikeuden päätöksen mukaan kahteen osaan: joki- ja merialueen istutuksiin. Kemijoen pääuomaan istutetaan velvoiteistutuksena vuosittain sisävesiin soveltuvaa lohikalaa, lähinnä järvitaimenta (yli 20 cm), 2,1 miljoonaa kesänvanhaa sisävesisiian poikasta (nämä istutukset on muutettu sovelletun velvoitteenhoidon nimissä taimenistutuksiksi) ja harjuksen poikasta. Istutukset tehdään pääasiassa Kemi- ja Ounasjokien pääuomiin. Osa istutetuista kaloista ajautuu luonnollisen vietin ohjaamana alapuolisiin patoaltaisiin tai merivaellukselle. Kemijokisuulle istutetaan vuosittain velvoiteistutuksina lohen vaelluspoikasta (yli 14 cm), meritaimenen vaelluspoikasta (yli 18 cm) ja 3,1 miljoonaa kesänvanhaa vaellussiian poikasta Kemijoen mereisen kalakannan säilyttämiseksi. Kalat istutetaan Kaakamoniemen tai Keminmaan kalanviljelylaitoksen edustalle. Kalanviljelylaitos sijaitsee noin 0,5 km ja Kaakamoniemi 3 km Isohaaran voimalaitoksesta alavirtaan. Lohilla tehdyt Carlin-merkinnät ovat osoittaneet, että vain 0,4-0,7 % velvoitelohista harhautuu istutusjoesta muihin lähellä sijaitseviin jokiin (M. Juola, suullinen tiedonanto). Kalatien kautta Isohaaran patoaltaalle nousevat lohet ovat nykyisen istutuskäytännön vuoksi jokisuuhun leimautuneita yksilöitä, joiden nousuhalukkuus ei ole verrattavissa jokialueelle leimautuneeseen kalaan. Isohaaran yläpuoliseen patoaltaaseen nousseet kalat eivät myöskään ole tehokkaasti siellä kalastettavissa, koska osa palaa istutusalueilleen jokisuulle (Jokikokko ja Viitala 1995). 8

15 3.2 Kalastus Luonnontuotannosta sekä istutuksista peräisin olevien lohien kalastusta merialueella säädellään kansainvälisesti maakohtaisin kiintiöin. Kiintiöt on määritelty lohikappaleina pääosin eri maiden suorittamien istutusten pohjalta. Kansallisesti lohenkalastusta säädellään ajallisin rajoituksin. Rajoitusten tavoitteena on turvata riittävä luonnonlohien pääsy kutujokiin. Rakennettujen jokien velvoiteistutuksista peräisin olevien lohien kalastusalueiksi jokisuihin on perustettu terminaalikalastusalueet, missä pyyntirajoitukset eivät ole voimassa. Terminaalikalastuksella pyritään mahdollisimman tehokkaaseen istutettujen lohien kalastukseen. Suomessa kalastus luokitellaan kolmeen ryhmään: ammattikalastus, kotitarvekalastus ja virkistyskalastus. Kalastajaryhmistä ainoastaan ammattikalastajien saalista seurataan maa- ja metsätalousministeriön päätösten ja Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain nojalla, mikä velvoittaa ammattikalastajat saalisilmoituksiin. Kalastusasetuksen mukaisesti kalastusta pidetään ammattimaisena, kun saalis tai osa siitä myydään ansiotarkoituksessa. Kaikkien ammattikalastajien on kuuluttava ammattikalastajarekisteriin. Kotitarvekalastuksena pidetään kalastusta, kun saalis käytetään kalastajan taloudessa ja sillä on toimeentulon kannalta merkitystä. Virkistyskalastuksena pidetään kalastusta, kun saalis käytetään kalastajan taloudessa eikä sillä ole toimeentulon kannalta merkitystä. Ammattikalastajien kalansaalis oli vuonna 1997 yhteensä 118 miljoonaa kg. Saaliista lohta oli 1,1 milj. kg ja sen tuottaja-arvo oli 13,7 milj. markkaa. Perämeren lohisaalis oli kg eli kpl. Lohisaaliista kg kalastettiin lohirysillä (198 kpl) ja kiloa siikarysillä (419 kpl) Saalis terminaalialueen jokiosuudella Kemijokisuussa osa terminaalikalastusalueesta sijoittuu Isohaaran padon alapuoliselle kolmen kilometrin jokiosuudelle. Jokiosuuksien kalansaaliita ei lueta kiintiöihin eivätkä kalastajat ole kalastuksen luonteen vuoksi velvollisia ilmoittamaan saaliitaan. Vuosina 1996 ja -97 Kemijokisuun terminalialueella kalastettiin kg lohta vuosittain kotitarve- ja virkistyskalastuksena. Saaliista 90 % saatiin verkoilla ja loput vetouistelulla. Kaikkiaan Isohaaran voimalaitoksen alapuolisen jokiosuuden lupapyynnin, tutkimus- ja emokalapyynnin sekä siian mädinhankintapyynnin yhteenlasketut saaliit olivat kg vuonna 1996 ja kg vuonna Lähes puolet kokonaissaaliista oli siikaa (Zitting- Huttula 1998). Voimalohi Oy:n vuosina tekemien Carlin-merkintöjen mukaan Kemijokisuun velvoiteistutuksista peräisin olevista lohista pääsee voimakkaan meri- ja terminaalikalastuksen vuoksi keskimäärin alle 0,5 % takaisin Kemijoen jokiosuudelle. 9

16 3.2.2 Taimenenkalastuksen ongelmat Vuonna 1997 merialueen ammattikalastajien kokonaistaimensaalis oli kg, josta kg kalastettiin Perämerellä. Perämerellä kalastetusta taimenesta 1000 kg kalastettiin lohirysillä, 9000 kg siikarysillä ja 7000 kg mm verkoilla (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 1998). Kemijokisuun taimenen velvoiteistukkaista 53 % kalastetaan alle 40 cm mittaisena. Saalista saadaan vuosien korjaamattoman palautteen mukaan keskimäärin 56 kg tuhatta istukasta kohti. Perämeren käyttö- ja hoitosuunnitelmassa (Tuikkala 1997) todetaan, että taimenen istutuksia voidaan pitää perusteltuina, mikäli saalista saadaan kg tuhatta istukasta kohti. Saaliiksi saaduista taimenista suuri osa kalastetaan keväällä istutusten jälkeen sekä syksyllä siian kalastuksen yhteydessä. Kalastuksesta % tapahtuu verkoilla. Kemijokisuussa vuosina Carlin-merkittyjen istutuskalojen merkkipalautuksista 75,3 % on tullut Perämeren alueelta (tästä 25 % Kemijokisuusta), 21,1 % Selkämereltä ja 3,6 % Itämeren pääaltaalta sekä Suomenlahdelta. Palautukset ovat alueista riippumatta tulleet rannikon läheisyydestä eri jokien suualueilta. Merkkipalautuksia ei saatu Kemijoen kolmen kilometrin mittaiselta jokiosuudelta. Perämeren meritaimenprojektin osana selvitettiin kalastustiedustelulla vapaa-ajankalastajien meritaimensaalista vuonna 1993 Hailuodosta pohjoiseen olevalla merialueella (Jokikokko ym. 1996). Kysely lähetettiin 2300 henkilölle, joista 1600 vastasi kyselyyn. Kyselyyn vastanneiden taimensaaliiksi laskettiin yhteensä kg. Kalastanutta henkilöä kohden taimenia saatiin 12,3 kg. Puolet taimenista saatiin mm verkolla ja yhteensä 68 % eri silmäkoon verkoilla. Taimenten keskipaino oli 1,13 kg. Alle 0,5 kg taimenia oli lukumääräisesti saaliista 45 % ja yli 2,5 kg taimenia 8 %. Tulosten perusteella arvioitiin, että meritaimenistukkaiden arvo on yhtä suuri kuin saalis. Erilaisesta kalastuksesta johtuen eteläisellä Perämerellä istutusten kannattavuus oli selvästi parempi kuin pohjoisella, missä voimakkaan verkkokalastuksen vuoksi alamittaisia taimenia joutuu saaliiksi puolta enemmän kuin etelämpänä. Tornionjoki ja sen luonnontilaiset lohi- ja taimenkannat ovat jo vuosia olleet erityisen seurannan kohteena. Huoli rakentamattomien jokien luontaisten kalakantojen perimän säilymisestä on yksi keskeisimmistä merialueen kalastuksen säätelyn syistä. Tornionjoen vesistöalueella on vuosina meritaimenistutusten yhteydessä merkitty Carlinmerkeillä yhteensä vuotiasta taimenta. Merkkipalautuksia saatiin yhteensä 1003 kpl eli 5 % merkittyjen istukkaiden määrästä (Nylander ja Romakkaniemi 1995). Palautuksista puolet tuli 100 km säteellä Tornionjokisuusta, 41 % istutusvuoden aikana, 41 % seuraavana vuonna, 14 % kolmantena merivuotena ja loput merivuoden aikana. Merkkipalatuksista 25 % saatiin Tornionjoesta, 17 % Tornion, Kemin ja Simon edustalta, 6 % Perämeren pohjukasta Kalixjokisuun ja Tornionjokisuun väliseltä alueelta Ruotsin puolelta, 51 % muualta Perämeren tai Selkämeren alueelta ja 1 % muista Perämereen laskevista joista. Merkintätulosten mukaan meritaimenet joutuivat pyynnin kohteeksi hyvin nuorina. Kaikista merkkipalautuksista 40 % saatiin istutusvuonna ja yli puolet taimenista pyydettiin alle 500 g painoisina. 10

17 3.2.3 Terminaalikalastuksen käytännön vaikutukset Rakennetun Kemijoen terminaalikalastusta on tehostettu merialueella sen käynnistymisestä (1994) lähtien suoritetussa laskennassa todettiin alueella olevan pyynnissä kaikkiaan 50 rysää (kuva 2). Laskenta suoritettiin lentokoneesta ja veneestä eikä eri rysätyyppejä eritelty. Kemijokisuun kolmen kilometrin jokialueen verkkokalastusta on seurattu vuosittain veneestä tehdyllä laskennalla. Laskennassa on päädytty arvioon, että vuosittain jokiosuudella kalastetaan verkolla / vrk. Kuva 2. Kemijoen edustan rysät kesällä 1998 Perämereen pohjukkaan laskevilla rakennetuilla joilla, esimerkiksi Oulu-, Ii-, ja Kemijoessa, kalastuksen painopiste on asetettu merivaellukselta palaavien lohien ja siikojen kalastukseen. 11

18 Vapaissa joissa, esimerkiksi Kiiminki-, Simo-, Kalix- ja Tornionjoessa, vaelluskalojen riittävä luontainen lisääntyminen pyritään turvaamaan rajoittamalla pyyntiä joessa ja jokisuussa. Kemijokeen nousi aikoinaan kesäsiikaa, joka aloitti jokeen nousun heinäkuun alkupäivinä, sekä syys-lokakuussa jokisuihin nousevaa syyssiikaa. Nykyisen siikavelvoitteen hoidossa käytetään pääasiassa syksyllä jokeen nousevaa siikaa. Joen kalastuskäytäntö on osoittanut, että tehostetun kalastuksen keskittyessä terminaalikalastusalueella syönnösvaellukselta palaaviin velvoitekaloihin joutuvat myös Perämereen istutetut sekä luonnontuotannosta peräisin olevat taimenet voimakkaan kalastuksen kohteeksi lähinnä niiden luontaisten vaellusten vuoksi. Jokisuille leimautettujen lohien ja siikojen paluu istutusalueille aiheuttaa tilanteen, jossa tietyltä alueelta kalastetaan lyhyellä aikavälillä kymmeniä tuhansia kiloja kalaa osan kalastuksesta toteutuessa niin sanotun kotitarvekalastuksen nimissä. Paikallisten kalastajien ja kauppiaiden mukaan jokisuun hyvät kalansaaliit ovat tehneet alueesta tunnetun ja edullisen kalanostopaikan. Kalojen myynti alennushintaan vaikuttaa ajallisesti ja alueellisesti lohen ja siian hinnankehitykseen ja sitä kautta myös ammattikalastajan ja kauppiaan katteeseen ja työn määrään. 3.3 Kalastuksenvalvonta Perämeren kalastusta säätelevät Rajajokikomissio, Suomen hallitus, kalastusalueet ja kalastuskunnat. Käytännössä ammattimaisen kalastuksen sekä yleisvesialueella tapahtuvan verkkokalastuksen valvonnasta vastuun kantavat poliisi, merivartiolaitos sekä Lapin TEkeskuksen kalatalousosasto. Valvontavastuu kotitarve- ja virkistyskalastuksesta kylärajojen sisäpuolella kuuluu kalastualueelle ja -kunnille sekä yksittäisille vesialueen omistajille. Kemijokisuussa kalastuksen valvontavastuu on Kemin kirkonkylän kalastuskunnalla. Kesällä 1998 ammattikalastusta sekä yleisvesialueen verkkokalastusta valvottiin Perämerellä poliisin, Lapin TE-keskuksen kalatalousyksikön ja merivartioston yhteistyönä. Poliisit toteuttivat valvonnan nykyisten niukkojen resurssien mukaisesti vesiliikenteen valvonnan yhteydessä juhannuksena. Lapin TE-keskuksen kalatalousyksikkö ja Merivartiosto tekivät yksittäisiä valvontakäyntejä Perämerellä kesäkuun loppupuoliskolla. Kalastuskunnat ja kalastusoikeuden haltijat valvoivat kotitarvekalastuksena toteutettua verkkokalastusta kylärajan sisäpuolella ja Kemijokisuussa yksittäisillä valvontakäynneillä Kalastusrajoitukset Perämerellä perinteistä lohen rannikkokalastusta on rajoitettu Tornion- ja Simojoen luonnonlohikantojen turvaamiseksi siten, että vuonna 1998 lohenkalastuksen sai aloittaa leveysasteen 65 30' pohjoispuolella 30.6., Tornionjokisuun merialueella 6.7. ja Simojokisuun merialueella Rannikkokalastusrajoitukset eivät kuitenkaan koske suurten rakennettujen jokien, Oulu-, Ii- ja Kemijoen, terminaalikalastusalueita. Näillä alueilla kalastus voidaan aloittaa heti jäiden lähdettyä. 12

19 Kalastusalueen päätöksenä verkkopyydysten pienin sallittu silmäkoko on 90 mm (solmuväli 45 mm) Perämeren kalastusalueella Simosta Tornioon. Määräys on ollut voimassa viisi vuotta välisenä aikana vuosina ja se jatkuu Määräyksellään kalastusalue pyrkii suojelemaan keskenkasvuisia meritaimenistukkaita verkkokalastukselta. Perämereen on istutettu 10 vuoden aikana 3-4 milj. taimenen poikasta istutusten arvon ollessa noin 20 milj. markkaa. Taimensaaliit eivät kuitenkaan ole lisääntyneet siinä suhteessa kuin istutusten perusteella voisi odottaa Valvonnan käytännön ongelmat Kemijokisuun terminaalikalastusalueen ammattikalastuksen suurimpana valvontaongelmana koetaan tilanne, jossa kalastajat voivat kokea pyydyksiä sekä terminaalialueen ulkopuolella että terminaalialueella. Kyseisen käytännön vuoksi kalastuksenvalvojan on mahdotonta jälkikäteen todeta saaliiksi saatujen kalojen, mahdollisesti rauhoitettujen lohien, pyyntipaikka. Kirkonkylän kalastuskunta on rajoittanut verkkokalastusta kalatien vaikutusalueella uuden ja vanhan sillan välisellä vesialueella yhteen verkkoon kalastajaa kohti. Yksittäinen kalastaja voi kuitenkin halutessaan käyttää pyynnissä samanaikaisesti useampia verkkoja. Rajoituksen seuranta on vaikeaa, koska verkkojen koku voidaan hoitaa käymällä maissa eri verkkojen kokukertojen välissä. 13

20 4. SIVUJOKIEN POIKASTUOTANNON ELVYTTÄMINEN Useissa yhteyksissä on arvioitu, että eri vesistöissä jopa % taimenen poikastuotannosta on peräisin pienistä latva- ja sivuvesistä. Näillä vesistönosilla onkin huomattava kalataloudellinen merkitys, jota ei vielä kaikilta osin ole otettu huomioon eri vesistöjen poikastuotantoa arvioitaessa. Kemijoen rakentaminen vähensi poikastuotantoalueita pääuomassa sivujokien poikastuotantoalueiden pysyessä ennallaan. Kemijoessa patoaltaiden ja Ounasjoen istutuksia toteutetaan vesioikeuden päätöksen mukaan. Sen seurauksena patoaltaille ja Ounasjoen pääuomaan istutetut kalat eivät osaa hakeutua luonnollisille kutualueille, missä predaation riski on pienin (petokala hävikki). Näin ollen ne eivät myöskään ole tukemassa luonnon oman poikastuotannon elpymistä tai paikallisten taimenkantojen syntymistä. Ala-Kemijoessa ja sen sivuvesistöissä sekä Ounasjoessa sivuvesistöineen on edelleen mahdollisuuksia vaelluskalakantojen elvyttämiseen. Näitä voitaisiin hyödyntää erityisesti taimenen luonnollisen lisääntymisen ja poikastuotannon käynnistämisessä. Nousukas Kemijokeen -projekti teki kesällä 1996 maastokäyntejä Tervolan patoaltaaseen laskeville joille yhdessä Simon kalatalouskoulun kanssa. Tarkoituksena oli saada yleiskuva patoaltaan sivujoista sekä niiden valuma-alueista. Maastokäyntien sekä kalastuskuntien edustajien kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta projektin työkohteeksi valittiin Louejoki. Louejoki saa alkunsa noin 35 km jokisuusta olevasta Louejärvestä. Sen valuma-alueen pintaala on 317 km 2 ja järvisyys 1,6 %. Louejokeen ja Louejärveen laskevia jokia ovat Käräkkäjoki, Kuusijoki, Katiskojoki, Heinijoki, Löytöoja ja Sulaoja (kuva 3). Valumaalueella on tehty runsaasti metsäojituksia ja 1970-luvuilla. Ojitusten vaikutus joen veden laatuun on nykyisin vähentynyt. Louejoessa ja joissakin sen sivujoissa suoritettiin puun irtouittoa Metsähallituksen sekä Kemijoen Uittoyhdistyksen toimesta luvuilla. Joen uittosääntö kumottiin vuonna 1988 ja uittorakenteet purettiin. Joen latvaosissa on suoritettu Lapin maanviljelyinsinööripiirin toimesta asutustoimintaan liittyviä kuivatustöitä, minkä seurauksena Visankönkään yläosa perattiin. Kuva 3. Louejoen vesistöalue 14

21 Syksyllä 1996 aloitettiin sähkökalastuksin selvitykset Louejoen ja sen latvajokien soveltumisesta meritaimenen tuotantoalueeksi. Kivisimppu, made ja mutu olivat Loue-, Kuusi-, ja Katiskojoella yleisimmät kalat. Saaliiksi saatiin myös yksittäinen hauki ja kymmenpiikki, pikkunahkiaisia, luontaisesti lisääntyvää harjusta sekä joitakin Louejokeen tehdyistä istutuksista peräisin olevia taimenia, mutta ei luonnossa syntyneitä taimenen poikasia (Viitala ja Laine 1996). Sähkökalastusten lisäksi Louejoella tehtiin pohjaeläinselvityksiä ja aloitettiin haudontakoe taimenen mädillä syksyllä Tulosten perusteella pohjaeläintiheydet ovat suurimmat Louejoen yläosalla ja pienimmät Ristijärven luonnonravintolammikon poistokanavan purkupaikan alapuolella (Viitala ja Laine 1996). Louejoen potentiaaliseksi poikastuotantoalueeksi on laskettu 1: topografikartoista 1,5 ha. Louejokeen ja Louejärveen laskevien jokien yhteiseksi poikastuotannoksi arvioidaan taimensmolttia vuodessa. Arvio perustuu Tuunaisen ja Kitin (1973) selvitykseen taimenen vaelluspoikastuotannosta Paatsjoen vesistön eräillä koskialueilla. Selvityksessä puroiksi luokiteltujen vesien vuotuiseksi vaelluspoikastuotannoksi arvioitiin kpl / ha. Ounasjoen ja sen sivujokien potentiaalinen poikastuotantoalue on arvioitu olevan 1107 ha. Tuotantoalueesta 907 ha sijaitsee Ounasjoessa alueella Kaukonen Rovaniemi. Sivujokien potentiaaliseksi poikastuotantoalueeksi on arvioitu 200 ha (Toivonen 1974). Tuotantoalueista noin 500 ha on arvioitu soveltuvan erityisesti lohelle. Taimenelle soveltuvina tuotantoalueina pidetään Ounasjoen latvaosuuksia sekä sivujokia, joissa potentiaalista poikastuotantoaluetta on arvioitu olevan yli 600 ha. Näiden vuotuiseksi poikastuotannoksi on arvioitu lohismolttia ja taimensmolttia. Kemijokisuuhun laskeva Akkunusjoki valittiin kalastuskuntien toivomuksesta yhdeksi kohteeksi kesällä -98. Joki palveli projektiamme käytännön kokemusten hankkimisessa maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormittaman liettyneen vesistön ennaltamistoimenpiteiden kehittämisessä. Hankkeella pyritään myös hankkimaan tietoa turvetuotannon vaikutuksista mädin kehittymiseen sekä poikasten viihtymisestä ko. alueilla. Tietoa Akkunusjoen nykytilasta sekä poikas- ja mäti-istutusten onnistumisesta kerätään yhteistyössä Lapin ympäristökeskuksen, Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitoksen (Lautiosaaren kalanviljelylaitos), Ala-Kemijoen kalastusalueen ja kalastuskuntien sekä Keminmaan kunnan kanssa. 4.1 Mädin hautoutumiseen vaikuttavat tekijät Taimenella, kuten muillakin lohikaloilla, on korkeat vaatimukset kutupaikkojen suhteen. Parhaat lisääntymisalueet sijaitsevat puhtailla pohjilla optimaalisen raekoon ollessa mm (Olsson ja Persson 1986). Loppusyksyllä kutukuoppiin laskettu mäti hautoutuu talven ajan soran ja kivien seassa, jossa virtaava vesi tuo sille happea. Keväällä kuoriutuvat poikaset pysyttelevät suojaavan soran ja kivien seassa niin kauan, että niiden ruskuaispussissa oleva vararavinto loppuu. Pohjille kerääntyvä kiintoaine voi estää veden virtausta pohjamateriaalin 15

22 seassa ja aiheuttaa joko kuolevuuden kasvua tai poikasten liian aikaista nousua (Stuart 1953, Mills 1989, Olsson & Näslund 1985, Olsson & Persson 1986) Mädin kuoriutumisprosentti Livojoella 1990-luvun alussa tehdyissä taimenen mädin sumputuskokeissa silmäpistevaiheisen mädin keskimääräinen säilyvyys oli koskittain %, ja toukokuussa kuoriutumisvaiheessa mädistä oli elossa 2 10 % (Yrjänä 1991). Kiiminkijoella tutkittiin 1990-luvun alussa turvetuotannon vaikutuksia taimenen mädin hautoutumiseen, ja siellä säilyvyydet syyskuusta toukokuuhun olivat eri koskissa alle 10 % (Laine ym. 1996). Louejoessa talvikaudella taimenen mädillä tehdyssä haudontakokeessa kuoriutumisprosentti oli paikasta riippuen % (Viitala ja Laine 1998). Tulos oli erittäin hyvä ottaen huomioon sen, että koealueiden pohjan kiviaines oli liian karkea. Tämä osoittaa sitä, että olosuhteet Louejoessa ovat taimenen mädinkehitystä varten hyvät Kutusoraikkojen rakentaminen Louejoessa oli vähän taimenen kutualueiksi soveltuvia soraikkoja. Jotta luontainen poikastuotanto olisi mahdollista elvyttää, tehtiin jokialueelle kutusoraikkoja vuosina kaikkiaan 18 kohteessa (kuva 4). Soraistukset toteutettiin yhteistyössä Simon kalatalouskoulun sekä Rovaniemen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa kalastuskuntien ja Metsähallituksen suostumuksella.. Kutusoraistukset toteutettiin seuraavien periaatteiden mukaisesti: - kunnostus ei vaadi vesioikeuden lupaa - hanke toteutetaan osin talkootyönä käsin - kutusoraikot rakennetaan joen nykyisiä virta-alueita hyödyntäen - soraikot rakennetaan luonnon kiviaineksesta, jonka raekoko on mm - kutusoraikon paksuus on cm - kutualueen vesisyvyys on cm myös talven alivirtaamakaudella - alueella vallitseva virtausnopeus on 0,4-0,9 m/s Kutualueelle sijoitettiin isoja kiviä, jotka mahdollistavat useiden kutureviirien muodostumisen, saavat aikaan hyvät virtausolosuhteet ja helpottavat mätiä suojaavan jääkannen muodostumista. Kutusoraa levitettiin koskien niskoille noin 70 m 3 eli kg. Sorakoista viisi kasattiin koneellisesti ja loput käsityönä. 16

23 1. Katiskojoki 2. Katiskojoki 3. Sulaoja 4. Louejokisilta 5. Louejoki / Ukonköngäs 6. Louejoki / Siltala 7. Louejoki / Visanköngäs 8. Heinijoki / silta 9. Louejoki / silta 10. Louejoki / Vaarankoski 11. Louejoki / Vaarankoski 12. Louejoki / Karikoski 13. Louejoki / Mukkakoski 14. Louejoki / Saarikoski 15. Louejoki / Kolmikoski ylin 16. Louejoki / Kolmikoski kesk 17. Louejoki / Palokoski 18. Louejoki / Vanha silta Kuva 4. Louejokeen rakennetut kutusoraikot Käsityönä toteutetuissa soraistushankkeissa käytettävä kiviaines tuodaan usein lähialueen maanottoalueilta. Kuorma-autolla keskeiselle paikalle tuotu kiviaines kuljetetaan moottorikelkoilla, peräkärryllä tai ämpäreissä kantaen soraistettavien koskien niska-alueille. Tämä työvaihe on soraistuksen työläin. Poikastuotantoalueiden käsin tehdyissä kunnostuksissa joesta poistetut kivet taas pyritään palauttamaan jokeen paikalla olevan talkooporukan voimin. 17

24 Käsityönä tehtävät soraistukset ja poikastuotantoalueiden kunnostukset ovat joskus ainoa vaihtoehto latvapurojen kunnostuksissa, koska kunnostukseen soveltuvaa laitteistoa ei ole kehitetty. Yleensä suurin työ ja kustannukset koituvat kiviaineksen hankinnasta ja sen kuljetuksesta sopiville virta-alueille. Useissa vesistöissä uittoperkausten ja ojitusten seurauksena tapahtuneiden virtausolosuhteiden muutosten vuoksi kutusoraikoksi soveltuva kiviaines on huuhtoutunut koskien niskoilta alapuolisille virta-alueille ja suvantoihin. Suvantojen liettyminen ja mataloituminen ovat myös heikentäneet kalojen talvehtimisolosuhteita. Nousukas Kemijokeen -projekti on ideoinut eri yhteistyötahojen kanssa Farmi trag 3500 asennettavaa suihkupumppuperiaatteella toimivaa imuruoppauslaitteistoa. Laitteiston toimintaperiaatteena on hankkia kutusoraksi soveltuvaa kiviainesta imuruoppaamalla koskien alapuolisia alueita, ja sitä voidaan käyttää myös talvehtimissyvänteiden kunnostuksissa. Laitteisto soveltuu pienten jokien kunnostuksiin, missä se toimii kunnostus- ja talkooporukoiden työjuhtana (liite 2). 4.2 Luontaisten tuotantoalueiden hyödyntäminen Yksi Nousukas Kemijokeen -projektin sekä sen vuonna 1997 käynnistämän keräyksen keskeisimpiä tavoitteita on ollut Kemi- ja Ounasjoen poikastuotannon käynnistäminen sekä niiden luontaisten poikastuotantoalueiden mahdollisimman tehokas hyödyntäminen. Kaikki keräyksellä saadut varat (liite 3) on käytetty Kemi- ja Ounasjoelle suoritettaviin lohen ja taimenen mäti- ja poikasistutuksiin. Istutuksilla on pyritty elvyttämään alueen vaelluskalojen poikastuotantoa sekä selvittämään vaelluskalakantojen elvyttämismahdollisuuksia. Vuosina istutettiin lohen ja taimenen mätiä Louejokeen ja Louejärveen laskeviin jokiin sekä Kemi- ja Ounasjokeen sivuvesineen (Kapsa-, Vene ja Lainionjoki sekä Lohioja). Louejoessa istutukset tehtiin kunnostettuihin kutusorakkoihin ja Louejärveen laskevissa joissa sopiville pohjille. Ounas- ja Kemijoessa istutukset tehtiin Marraskosken ja Tikkasenkarin luonnonsoraikoille. Ounasjokeen laskevissa joissa istutuksista osa tehtiin luonnonsoraikoille ja osa kunnostetuille soraikoille. Mäti-istutusten lisäksi tehtiin vuosina lohi- ja taimenpoikasistutuksia, joilla pyrittiin tuottamaan Kemijoen ja Louejoen tietyille virta-alueille sekä Louejoen latvavesistöihin leimautuneita kaloja (Liite 4). Kalat merkittiin rasvaeväleikkauksin, jotta saataisiin myöhemmin tietoa istutuspaikan vaikutuksesta kalojen käyttäytymiseen. Taustalla oli myös se, että tuloksia voitaisiin hyödyntää Kemijoen patoaltailla ja eri jokiosuuksilla tapahtuvan virkistyskalastuksen ja kalastusmatkailun kehittämisessä. Louejokeen ja Louejärveen laskevien jokien istutukset toteutettiin ns. suorina istutuksina 1-2 kohtaan kussakin joessa (Viitala ja Laine 1998). Osa kaloista karkasi vuonna 1997 Louejokeen laskevan Löytö/Paljakkaojan varrella sijaitsevasta talvisäilytysaltaasta ja jäi merkitsemättä. Patoaltaisiin kalat istutettiin vuonna 1997 leimautushäkin kautta. Kesäkuussa Isohaaran patoaltaaseen istutettiin yhteensä 2000 smolttiutuvaa merilohta ja Tervolan patoaltaaseen 3200 smolttiutuvaa meritaimenta (liite 4). 18

25 4.3. Taimenenpoikasten kasvu ja tiheydet Louejoen vesistössä Lohikalojen paikkauskollisuuteen virtaavassa vedessä vaikuttavat poikasvaiheen aikana pääasiassa lämpötila, virtausnopeus, saatavilla oleva ravinto, suojapaikat ja kannan tiheys (Elliott 1984,1986,1987). Louejokeen ja -järveen laskevissa joissa kerättiin tietoa yksivuotiaiden taimenten istutusten jälkeisestä käyttäytymisestä sekä arvioitiin poikastuotantoalueiden soveltumista taimenen tuotantoalueiksi nykyisissä olosuhteissa. Aineisto kerättiin sähkökalastuksin vuosina 1997 ja 1998 yhteistyössä Simon kalatalouskoulun kanssa (Viitala ja Laine 1998). Risti/Käräkkäjoen sähkökalastus tehtiin syksyllä 1997 istutuspaikalla. Kuusi- ja Katiskojoessa sekä Löytö/Paljakkaojassa sähkökalastuksia tehtiin 3-4 eri kohteessa. Vuoden 1998 sähkökalastuksia haittasivat sateisesta kesästä johtuneet suuret virtaamat. Tämän vuoksi kalojen tiheyksiä ei arvioitu lainkaan. Sen sijaan kalojen kasvusta saatiin aineistoa. Tyhjennyksessä tapahtuva lajittelu tulisi ottaa huomioon eri jokien poikasten kasvua verrattaessa, koska luonnonravintolammikkoa tyhjennettäessä pyydystetään istutettaviksi ensimmäisinä pienimmät ja heikkokuntoisimmat poikaset suurimpien jäädessä yleensä viimeiseksi. Taimenten lisäkasvu oli vuoden 1997 mittaustulosten mukaan istutusjoista paras Risti/Käräkkäjoessa. Siellä vuoden vanhan istukkaan pituuslisäys oli toisen kasvukauden aikana keskimäärin 3,9 cm ja painolisäys 19,1 g taimentiheyden ollessa 4,8 kpl/100 m 2. Tutkittujen alueiden heikoin lisäkasvu oli pienessä Löytö/Paljakkaojassa. Siellä pituuslisäys oli keskimäärin 2,2 cm ja painolisäys 6,4 g. Löytöojan taimentiheydet olivat suuret. Tämä johtui siitä, että osa talvivarastoaltaan kaloista oli karannut ennen merkintää poistokanavan kautta Löytöojaan. Poistokanavan alapuolella tiheys oli 58 kpl/100 m 2 ja välittömästi varastoaltaan yläpuolisella puro-osuudella 97 kpl/100 m 2. Vielä 2,5 km tämän koekalastusalueen yläpuolella taimentiheys oli 33 kpl/100 m 2. Osa alavirtaan lähteneistä kaloista oli jatkanut Louejärven kautta yli 10 km matkan Katiskojokeen. Siellä tavattiin merkittyjen kalojen lisäksi kaloja, joiden rasvaevää ei oltu poistettu. Nämä olivat peräisin varastoaltaasta, koska luontaista lisääntymistä joessa ei ole todettu. Kuusijoessa taimentiheys oli suurin istutuspaikan yläpuolella sijaitsevalla koekalastusalalla, 25,8 kpl/100 m 2. Istutuspaikan alapuolisten koekalastusalojen taimentiheydet olivat selvästi pienemmät, 1,7-2,5 kpl/100 m 2. Tämä osoittaa sitä, että taimenet olivat vaeltaneet Kuusijoen istutuspaikalta lähinnä ylävirtaan. Myös Katiskojoessa suurin taimentiheys, 27,3 kpl/100 m 2, oli välittömästi alemman istutuspaikan yläpuolella. Näiden tulosten mukaan taimenet pysyivät istutuspaikoillaan hyvin ja vaelsivat pääsääntöisesti ylävirtaan. Istutettujen taimenten kuntokertoimet olivat välillä 0,87 (Löytö/Paljakkaoja) - 0,99 (Risti/Käräkkäjoki). Syksyn 1997 sähkökalastustulokset mahdollistivat 4,5 km pitkän Löytöojan maksimaalisen poikastuotannon arvioimisen. Arviossa puron kapeat latvaosuudet jätettiin huomiotta, jolloin 19

26 arvioitavan osuuden pituus oli 3,4 km. Puron keskileveydeksi arvioitiin metri. Tämän osuuden laskettiin kasvattaneen kesän 1997 aikana yhteensä kaksikesäistä taimenenpoikasta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalanviljelyosaston hinnaston mukaan kyseisen kokoluokan meritaimenen poikasen hinta on 3,23 mk/kpl. Vuoden 1998 sähkökalastusten tavoitteena oli selvittää syksyn 1997 mäti-istutusten onnistumista. Runsaista sateista johtuvat voimakkaat virtaukset haittasivat kalastuksia, minkä vuoksi ainoastaan Louejoen latvaosia kalastettiin. Jokiosuuksilta ei tavattu mäti-istutuksista peräisin olevia 0-vuotiaita taimenen poikasia. Huonon kalastettavuuden lisäksi yhtenä syynä saattoi olla se, että haudonnassa käytetyistä neljästä koesoraikosta kaksi oli huuhtoutunut alavirtaan. Katiskojoella tavattiin seuraavat taimenen ikäluokat: 0+ (keskipituus 5,8 cm), 1+ (12,4 cm / 15.4 g) ja 2+ (17,4 cm / 33g). Kuusijoella tavattiin 1+ ja 2+ ikäluokkien taimenia. Taimenet olivat peräisiin vuosien 1997 ja 1998 poikasistutuksista sekä syksyn 1997 mätiistutuksista. Vuosien 1997 ja 1998 sähkökalastuksissa havaittiin taimenten hakeutuvan jokien latvavesiin. Vaellukset saattoivat olla yli 10 km mittaisia, ja runsasvetisenä kesänä (1998) ne ulottuivat ylemmäksi kuin kuivana kesänä (1997). Vuonna 1997 eri jokien sähkökalastuksissa saatujen 1+ taimenten keskipituus oli 13,8 cm kookkaimpien taimenten pituuden ollessa yli 16 cm. Luonnontilaisessa Tornionjoessa 0+ taimenet ovat olleet keskimäärin yli 5 cm, yksivuotiaat 11 cm, kaksivuotiaat 16 cm ja kolmivuotiaat yli 20 cm, mitä mittaa pidetään Tornionjoessa merivaellukselle lähtevän smoltin pituutena (Nylander ja Romakkaniemi 1995). Näihin tietoihin perustuen voidaankin olettaa, että huomattava osa keväällä 1997 istutetuista taimenista lähti kolmannella kasvukaudellaan kesän 1998 aikana merivaellukselle. Maa- ja metsätalouden rehevöittävä vaikutus on suurin Louejoen alimmilla osuuksilla. Mädinhaudontakokeen tulosta ja taimenen kasvua Louejoessa sekä siihen laskevissa joissa voidaan pitää hyvänä. Louejoen veden laatua ei voida myöskään pitää esteenä joen oman poikastuotannon käynnistymiselle. Taimenen luonnolliseen käyttäytymiseen joessa vietetyn poikasajan jälkeen kuuluu, että osa taimenista jää jokeen ja osa vaeltaa alavirtaan kasvualueille. Kasvualueenaan taimen voi käyttää patoaltaita, järviä tai merta (ks. luku 6). Tervolan patoaltaalle istutettujen velvoitetaimenten merkkipalautuksista 92 % on saatu merialueelta ja 1 % Isohaaran patoaltaalta (Zitting-Huttula ym. 1997). Alamittaisiin taimeniin kohdistunutta kalastusta ja taimenten alasvaellusta voidaan pitää tällä hetkellä keskeisinä ongelmina elvytettäessä taimenen luonnontuotantoa Kemi/Ounasjoessa. 20

27 5. KALATIEN SEURANTA JA TOIMINNAN TEHOSTAMINEN 5.1 Kalatien toimintaan vaikuttavat ympäristötekijät Kalateiden toiminnan kannalta on oleellista, että rakenteelliset ratkaisut ja virtausolosuhteet soveltuvat niille kalalajeille, joiden halutaan käyttävän kalateitä, ja että kalatiet on sijoitettu oikein. Tämä ei kuitenkaan ole tae kalateiden tulokselliselle toiminnalle, mikäli kalatien yläpuolelle leimautuneet vaelluskalat puuttuvat. Vaelluskalojen määriin voidaan rakennetussa joessa vaikuttaa istutusten ja merikalastuksen säätelyn lisäksi sillä, että kaloille taataan esteetön pääsy jokeen ja edelleen kalatiehen (Hooli ym. 1998). Isohaaran pato sijaitsee 3,5 kilometriä Kemijokisuusta. Joen leveys padon alapuolella on lähes 200 metriä. Voimalaitoksen vanha koneasema on rakennettu vuonna 1949 joen pohjoisrannalle ja uusi koneasema vuonna 1993 etelärannalle (kuva 5). Isohaaran kalatie on rakennettu uuden koneaseman yhteyteen. Voimalaitoksen neljästä koneistosta kaksi on vanhalla (rakennusvirtaama 2 x 240 m 3 /s) ja kaksi uudella koneasemalla (rakennusvirtaama 2 x 250 m 3 /s). Tulvaluukut sijaitsevat koneasemien välissä. Voimalaitoksen ja tulvaluukkujen suurin mahdollinen juoksutus on m 3 /s, tästä uuden koneaseman ja sen yhteydessä olevan tulvaluukun osuus on m 3 /s (Hahtimaa, suullinen tiedonanto). Tulva-aikoja lukuunottamatta joen koko virtaama johdetaan voimalaitoksen kautta. Isohaaran kalatien perusongelmana on, että jokeen nousevat vaelluskalat ovat peräisin pääasiassa jokisuulle ja sen edustan merialueelle tehdyistä istutuksista. Myös nämä kalat ovat virtahakuisia ja pyrkivät nousemaan ylemmäksi jokeen, mutta nousun tehokkuus ei ole verrattavissa joesta smoltteina lähteneisiin kaloihin. Isohaarassa kalojen hakeutumista kalatiehen haittaa lisäksi voimakas kalastus. Voimalaitoksen vuorokausisäätö tehostaa kalastuksen vaikutusta, koska samat kalat joutuvat uimaan nousureitin varrella olevien kiinteiden pyydysten ohi päivittäin juoksutusten vaihteluiden vuoksi. Isohaaran padon alapuolella kalaparvia hajottaa myös kahden koneaseman yhtäaikainen käyttö. Kuva 5. Isohaaran voimalaitosalue ja kalatien sijainti (Laineen ym mukaan) 21

28 5.1.1 Voimalaitoksen juoksutukset Kalat uivat Isohaaran kalatien lähestymisalueelle pääasiassa uuden koneaseman kautta tulevan virtaaman houkuttamana. Vastakkaisella rannalla sijaitsevan vanhan koneaseman ollessa toiminnassa osa jokeen nousseista kaloista kerääntyy sen alapuolelle. Siellä jatkuvasti käynnissä olevan aputurpiinin kautta tuleva virtaama (5 m 3 /s) pidättää koneaseman alapuolelle nousseita kaloja tehokkaasti myös silloin, kun muut koneistot ovat kiinni. Uudella koneasemalla vastaavanlaista aputurpiinia ei ole, eikä kalatien kautta tuleva virtaama riitä pidättämään kaloja yhtä tehokkaasti. Tämän vuoksi valtaosa kaloista poistuu uuden koneaseman alapuolelta, kun koneistot suljetaan. Kaloja nousee kalatiehen jonkin verran kuitenkin myös silloin, kun uusi koneasema on kokonaan suljettuna (Laine ym. 1995). Aputurpiinin käytöstä ollaan luopumassa (ks. luku 8.3). Keväällä tulvajuoksutukset pakottavat kalaparvet nousemaan rannan tuntumassa, jolloin sinne keskittynyt voimakas verkkokalastus (ks. luku 5.1.2) vähentää rajusti padolle asti pääsevien kalojen määrää. Tulvajuoksutusten päätyttyä ja veden lämpötilan kasvaessa lohet pystyvät nousemaan joen keskiosissakin, jolloin niiden mahdollisuudet välttää verkkopyynti ovat paremmat. Tulvajuoksutukset ohjataan vanhan koneaseman yhteyteen rakennettujen tulvaluukkujen kautta, jotka sijaitsevat Isohaaran padolla (kuva 5). Mikäli tulvajuoksutusten aikana osa vedestä juoksutettaisiin uuden koneaseman tulvaluukun kautta, suuntaisi se virtausta enemmän joen keskiosiin. Näin kalatien lähestymisalueelle muodostuisi koste, joka parantaisi kalatien toimintaedellytyksiä nykyiseen käytäntöön verrattuna Kalastus kalatien vaikutusalueella Terminaalikalastus Kemijokisuu on terminaalikalastusaluetta, jonne nousevat vaelluskalat pyritään pyydystämään mahdollisimman tehokkaasti (ks. luku 3.2). Kuitenkin myös terminaalikalastusalueella valtaväylä ja sen jatkeena oleva kalaväylä on pidettävä vapaana. Merialueen tehokkaiden rauhoitusten vuoksi Pohjanlahteen ja Perämerelle pääsi vuosina runsaasti lohta, ja terminaalialueen kalastajat panostivat kalastukseen voimakkaasti. Merialueen rajan ja moottoritien sillan välisellä 3 km pituisella vesialueella oli pyynnissä kesä-lokakuun ajan arviolta verkkoa/vrk vuonna 1996, verkkoa/vrk vuonna 1997 ja verkkoa/vrk vuonna Moottoritien sillan yläpuolella (moottoritien silta m kalatien suusta alavirtaan) vastaava pyydysmäärä oli verkkoa/vrk. Näistä valtaosa oli kalatien puoleisen rannan tuntumassa. Lapin TE-keskuksen kalatalousyksikön arvion mukaan Kemijoen merialueen terminaalikalastusalueella kalastettiin kg merilohta vuonna Vuonna 1997 saalis oli samaa luokkaa, mutta vuonna 1998 enää puolet tästä. Isohaaran alapuolisen jokiosuuden vuotuinen lohisaalis oli arviolta kg vuosina 1996 ja Vuonna 1998 jokeen nousseiden kalojen määrä putosi arviolta puoleen edellisen vuoden kalamäärästä. Ruotsin puolelta Perämeren pohjukkaan laskevan Kalixjoen Jokkfalletin kalatiessä nousseiden lohien 22

29 määrät vahvistavat Kemijokisuun arvioita; vuonna 1995 kalatien nousseiden lohien määrä oli kutakuinkin samaa luokkaa kuin edellisinä vuosina, 1 280, vuonna 1996 lohien määrä oli jo 3 780, vuonna 1997 peräti ja vuonna 1998 enää Isohaaran kalatien lähestymisalueelle keskittyneen verkkopyynnin vaikutus on ratkaiseva etenkin alkukesän tulvajuoksutusten aikaan. Tällöin veden lämpötila on hyvin alhainen ja virtaus joen keskiosissa voimakas. Tämän takia kalat hakeutuvat ylävirtaan rannan tuntumassa. Juuri tulvajuoksutusten aikana verkkopyynti estää kalojen nousua hyvin tehokkaasti. Kun tulvajuoksutukset lopetetaan ja veden lämpötila alkaa nousta, alkavat kalat vaeltaa myös joen keskiosissa, jolloin ne kykenevät paremmin välttämään verkot ja pääsevät kalatien lähestymisalueelle. Näytekalapyynti Tautitarkkailua ja velvoitehoitoa varten tehtävä näytekalapyynti on keskitetty Isohaaran vanhan koneaseman alapuolelle. Kesällä 1996 pyynti toteutettiin viikottaisena koenuottauksena. Kesällä 1997 ja 1998 näytekaloja pyydystettiin yhteensä 14 vuorokauden aikana (taulukko 1). Taulukko 1. Vanhan koneaseman alapuolelta tehdyn näytekalapyynnin tulokset vuosina lohikalojen osalta. Saaliit on esitetty sekä lukumäärinä että kiloina Merilohi 605 (3144 kg) 207 (1687 kg) 243 (1426 kg) Taimen 10 ( 18 kg) 24 ( 46 kg) 16 ( 35 kg) Kirjolohi 10 ( 7 kg) 16 ( 12 kg) Näytekalapyynnin saaliskaloja käytettiin seurantavuosina EELA:n tautitarkkailuun ja M74 oireyhtymän tutkimiseen sekä Voimalohi Oy:n velvoitetarkkailuun ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen rutiinitarpeisiin. Poikkeusluvalla tapahtuvalla näytekalapyynti vähentää kalatien kautta nousevien kalojen määriä, mikäli nousevia kaloja ohjataan vanhalle koneasemalle virtausten avulla. Vanhan koneaseman alapuolelta tapahtuvan näytekalapyynnin lisäksi toimitetaan Kemijokisuun siian mädinhankintapyynnin saaliista vuosittain 60 siikaa EELA:n tutkittavaksi virus- ja BKD-tautien varalta. 23

30 Nahkiaisten ylisiirtopyynti Nahkiaiskantojen ylläpitämiseksi voimayhtiöt on velvoitettu siirtämään Lapin TE-keskuksen kalatalousyksikön myöntämällä poikkeusluvalla Isohaaran patoaltaalle vuosittain nahkiaista. Ylisiirron toteuttavat Keminmaan nahkiaisenpyytäjät. Pyyntikustannusten peittämiseksi pyytäjät saavat myydä osan saaliistaan. Kemijoen vuotuinen nahkiaissaalis on keskimäärin kappaletta. Huonona pyyntivuotena 1998 saadusta nahkiaisen saaliista myytiin pyyntikustannusten peittämiseksi kappaletta. Ylisiirrettävien nahkiaisten määrät pidetään tasapainossa kolmen vuoden jaksoina. Seurantavuosina ylisiirtopyynti toteutettiin , ja vanhan koneaseman alapuolelta. Juoksutukset pyrittiin keskittämään etenkin nahkiaisen liikkumisen aikaan (klo 22-04) vanhalle koneasemalle, koska saaliin turvaamisessa voimalaitoksen juoksutuksilla on ratkaiseva merkitys. Tämä vaikuttaa myös kalatien kautta nousevien kalojen määriin, koska yölliset juoksutukset ohjaavat nousevia kaloja vanhalle voimalaitokselle, missä aputurbiinin virtaus pidättää kaloja virtausten muutosten jälkeenkin. Vuonna 1998 loppukesä ja syksy olivat sateisia, ja sen seurauksena vanhan koneaseman koneistot olivat käytössä ympäri vuorokauden. Siian mädinhankintapyynti Vaellussiian nousu Kemijokisuulle painottuu syksyyn. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toteuttaa siian mädinhankintapyynnin lokakuussa Maa- ja metsätalousministeriöltä saadulla poikkeusluvalla. Mädinhankintapyynnin aikana Kemijokisuun merialueella sekä jokiosuudella on valtaväylä mukaan lukien pyynnissä useita satoja verkkoja. Kemijoen jokiosuudella (merialueen raja - Isohaara välisellä vesialueella) syksyiseen siianpyyntiin osallistuu kalastajaa, joista siian mädin keräykseen osallistuu aktiivisesti henkilöä. Vuoden 1996 pyynnillä hankittiin 513 litraa vaellussiian mätiä. Vuonna 1997 kerättiin 831 litraa siian mätiä, mikä vastaa kutukypsää emosiikaa. Kokonaissiikasaalis mädin keräyksessä oli kuitenkin arviolta kappaletta (Viitala ja Laine 1998). Vuoden 1998 siianmädin keräystä hankaloittivat voimakkaat juoksutukset sekä kovat myrskytuulet. Mädin keräys aloitettiin hieman normaalia myöhemmin, Aktiivikalastajat keräsivät yhteensä 560 litraa mätiä. Mädistä osa käytettiin Kemijoen siikavelvoitteen hoitoon ja osa myytiin Pohjanmaan kalastusseurojen liitolle sekä Oulun kaupungille hintaan 48 mk / litra. Jokisuussa vuosittain suoritettavalla siian kalastuksella ei ole suoranaista merkitystä kalatiehen nousevien kalojen määriin, koska pyynti keskittyy myöhäissyksyyn. Istutuksilla saatuun hyötyyn pyynnillä on sen sijaan suuri merkitys. Perämerellä taimenet vaeltavat syksyllä ja keväällä rannikon läheisyydessä eri jokien suualueille. Kalatieseurannassa ja Carlinmerkintöjen perusteella taimenten on havaittu hakeutuvan Kemijokisuulle syksyisin veden lämpötilan laskiessa kymmenen asteen alapuolelle. Vuonna 1996 ensimmäiset havainnot syksyllä nousevista taimenista tehtiin jolloin siiankalastus ei vielä ollut käynnissä. Havaintoihin perustuen voidaan väittää, että jokeen nousseista taimenista suuri osa 24

31 kalastetaan siianpyynnin aikana (kuva 6) ja saaliissa on runsaasti Tornionjoen taimenia (kuva 7). Osa taimenista voi olla peräisin myös Kemijoen patoaltaista (ks. luku 6). Kuva 6. Kemijokisuulle v ja istutettujen meritaimenten pääpyyntikuukaudet (Kemijoen merialueen velvoitehoidon tarkkailutulokset Voimalohi Oy) Kuva 7. Tornionjoen vaikutusalueelle istutetuista meritaimenista saadut merkkipalautukset pyydyksittäin Perämeren pohjoisosasta vuosina Kuvaan on rajattu suomalaisruotsalaisen rajajokikomission säätelyalue (Nylander ja Romakkaniemi 1995) 25

32 5.1.3 Ylä- ja alaveden korkeus sekä kalatien virtaama Isohaaran kalatien toimintaan vaikuttaa terminaalikalastuksen ja voimalaitoksen käytön lisäksi myös ylä- ja alavedenkorkeus. Ylävedenkorkeus vaikuttaa suoraan kalatien virtaamaan ja alavedenkorkeus nousuolosuhteisiin kalatien suulla. 5.2 Kalatien rakenne Isohaaran kalatie sijaitsee uuden koneaseman yhteydessä. Kalatien kokonaispituus on 230 metriä ja nousukorkeus 12,5 metriä. Kalatie on mitoitettu siten, että Isohaaran altaan vedenkorkeuden ollessa tasossa NN+11,80 m kalatien virtaama on 0,56 m 3 /s (Laine ym. 1995). Kalatien omistaja, Keminmaan kunta, joutuu maksamaan voimayhtiölle kalatien kautta virtaavasta vedestä tulva-aikoja lukuunottamatta. Isohaaran patoaltaalle ei ole määrätty alinta vedenkorkeutta, mutta voimalaitoksen optimaalinen käyttö edellyttää mahdollisimman suurta putouskorkeutta ja siten myös mahdollisimman suurta yläveden korkeutta. Kalatiessä on käytetty kahta erilaista kalatietyyppiä, pystyrakokalatietä ja Denil-kalatietä (Laine ym. 1995). Kalatien alaosa on pääosin pystyrako- ja yläosa tulvauoman ylityksen jälkeen pääosin Denil-tyyppinen (kuva 8). Pystyrako-osuuksilla 1,8 metriä leveitä altaita erottavat toisistaan väliseinät, joiden 0,3 m leveät nousuaukot ovat avoinna pohjasta pintaan asti (kuva 9). Denil-kalatieosuus muodostuu metrin levyisistä kouruista, joiden seinissä ja pohjalla olevat lamellit hidastavat veden virtausta, sekä virtauskourujen alapuolisista vaimennusaltaista (kuva 10). Kuva 8. Isohaara kalatien tasopiirustus (Laineen ym mukaan) 26

33 Kuva 9. Kalatien pystyrako-osuutta Kuva 10. Kalatien Denil-osuutta Isohaaran kalatiessä on kaksi sisäänkäyntiä, joiden käyttöä vuorotellaan automatiikan avulla. Eteläistä sisäänkäyntiä seuraa 55 m pituinen pystyrakokalatienä toteutettu tunneliosuus. Pohjoinen sisäänkäynti on toteutettu Denil-kalatienä, joka jatkuu pystyrakokalatienä. Eri sisäänkäynneistä tulevat kalatieosuudet yhtyvät jakoporttialtaassa, josta vesi johdetaan 27

Ehdotus kalastuksen säätelystä Kemi-Ounasjoelle vaelluskalojen elämänkierron turvaamiseksi

Ehdotus kalastuksen säätelystä Kemi-Ounasjoelle vaelluskalojen elämänkierron turvaamiseksi Ehdotus kalastuksen säätelystä Kemi-Ounasjoelle vaelluskalojen elämänkierron turvaamiseksi Kemi-Ounasjoen kalastusjärjestelyt -hanke Lapin ELY-keskus 9.9.2014 l 9.9.2014 / JK Sisällysluettelo 1. Yleiset

Lisätiedot

Perämeren vaellussiika- Pohjanlahden yhteinen resurssi. ProSiika Tornio 4.12.2013 Erkki Jokikokko RKTL

Perämeren vaellussiika- Pohjanlahden yhteinen resurssi. ProSiika Tornio 4.12.2013 Erkki Jokikokko RKTL Perämeren vaellussiika- Pohjanlahden yhteinen resurssi ProSiika Tornio 4.12.2013 Erkki Jokikokko RKTL Siian merkitys Suomessa Siian tarjonta Suomessa 2010: 3 329 tn Tärkeä kala ammatti- ja vapaa-ajan kalastajille,

Lisätiedot

Itämeren lohikantojen tila

Itämeren lohikantojen tila Itämeren lohikantojen tila Lohi- ja vesiparlamentti, Tornio 11.11.2014 Tapani Pakarinen ja Atso Romakkaniemi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kuvat: Ville Vähä Itämeren tilastoitu lohisaalis noin

Lisätiedot

Asia: Kuulemisasiakirja Itämeren lohen hoitosuunnitelman kehittämisen tueksi

Asia: Kuulemisasiakirja Itämeren lohen hoitosuunnitelman kehittämisen tueksi From: Ilkka Pirinen [mailto:ilkka.pirinen@gmail.com] Sent: Friday, May 01, 2009 10:22 AM To: MARE BALTIC SALMON CONSULTATION Cc: reijo.harkman@mail.suomi.net; 'Petter Nissen'; 'Ilkka Mäkelä' Subject: Contribution

Lisätiedot

ASKEL OUNASJOELLE 2 HANKKEEN SEKÄ PALUUHANKKEEN LOHIEN YLISIIRRON KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS

ASKEL OUNASJOELLE 2 HANKKEEN SEKÄ PALUUHANKKEEN LOHIEN YLISIIRRON KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS ASKEL OUNASJOELLE 2 HANKKEEN SEKÄ PALUUHANKKEEN LOHIEN YLISIIRRON KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS YLISIIRTOPYYNNIN KÄYNNISTÄMINEN Hankkeen arvioidut kustannukset 131 400 e / 2v Pyynti toteutettiin kahdella pyyntipaikalla

Lisätiedot

Pohjanlahden lohikantojen tila

Pohjanlahden lohikantojen tila Pohjanlahden lohikantojen tila Rovaniemi 18.5.2005 Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Itämeren lohijoet Suomessa: - ennen 20-30 - nyt 2 (+) Pohjanlahdella jäljellä 13 kutujokea 50:stä

Lisätiedot

Lohikalakantojen palauttaminen suuriin rakennettuihin jokiin. Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Lohikalakantojen palauttaminen suuriin rakennettuihin jokiin. Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Lohikalakantojen palauttaminen suuriin rakennettuihin jokiin Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kiitokset Anne Laine Aki Mäki-Petäys Timo P. Karjalainen Esa Laajala Arto Hirvonen Timo

Lisätiedot

Lohen- ja meritaimenen palautus Kemijoen vesistöön. Kemijoen alaosan kalatieratkaisut

Lohen- ja meritaimenen palautus Kemijoen vesistöön. Kemijoen alaosan kalatieratkaisut Lohen- ja meritaimenen palautus Kemijoen vesistöön Kemijoen alaosan kalatieratkaisut Lap ELY Jarmo Huhtala 6.5.2014 1 Esitelmän pääasiallinen sisältö Mikä on kalatie, miksi kalateitä tarvitaan Kalatiesuunnitteluprosessi

Lisätiedot

Simojoen lohitutkimukset vuosina 2001-2003

Simojoen lohitutkimukset vuosina 2001-2003 KALA- JA RIISTARAPORTTEJA nro 313 Erkki Jokikokko Simojoen lohitutkimukset vuosina 21-23 Helsinki 24 Julkaisija Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos KUVAILULEHTI Julkaisuaika Huhtikuu 24 Tekijä(t) Erkki

Lisätiedot

Jokitalkkari 2012-2016 -hanke

Jokitalkkari 2012-2016 -hanke Jokitalkkari 2012-2016 -hanke Sipoonjoki, Mustijoki-Mäntsälänjoki, Porvoonjoki, Ilolanjoki, Koskenkylänjoki, Loviisanjoki & Taasianjoki Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaari Lahti 16.8.2013 Sampo Vainio

Lisätiedot

Lohi palaa Ylä-Kemijokeen!? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Lohi palaa Ylä-Kemijokeen!? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Lohi palaa Ylä-Kemijokeen!? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos G. Van Ryckevorsel Esityksen sisältö Kansallinen kalatiestrategia 2012 Lohen elinkierto Ylä-Kemijoen lohen mahdolliset

Lisätiedot

SIMOJOEN LOHIKANNAN KEHITYS. Vesiparlamentti, Tornio 4.11.2015 Erkki Jokikokko, LUKE

SIMOJOEN LOHIKANNAN KEHITYS. Vesiparlamentti, Tornio 4.11.2015 Erkki Jokikokko, LUKE SIMOJOEN LOHIKANNAN KEHITYS Vesiparlamentti, Tornio 4.11.215 Erkki Jokikokko, LUKE Tornionjoen ja Simojoen eroavuuksia Tornionjoki Simojoki Virtaama m 3 37 4 1 x Nousulohimäärä kpl 1 3 3 x Jokisaalis kg/

Lisätiedot

Kiiminkijoen lohi ja meritaimen Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin

Kiiminkijoen lohi ja meritaimen Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin Kiiminkijoen lohi ja meritaimen Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin Atso Romakkaniemi Tutkija, Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos Itämeri on erillinen allas, johon laskee paljon jokia murtovesi,

Lisätiedot

Kansallinen kalatiestrategia Valtioneuvoston periaatepäätös 8.3.2012. Risto Vesa Kalatalouden Keskusliitto

Kansallinen kalatiestrategia Valtioneuvoston periaatepäätös 8.3.2012. Risto Vesa Kalatalouden Keskusliitto Kansallinen kalatiestrategia Valtioneuvoston periaatepäätös 8.3.2012 Risto Vesa Kalatalouden Keskusliitto Kalatiestrategian taustaa ( Vanhasen II) hallitusohjelmaan sisältynyt asia Hanketta valmisteli

Lisätiedot

PALUU VAELLUSKALOJEN YLISIIRTOHANKE

PALUU VAELLUSKALOJEN YLISIIRTOHANKE PALUU VAELLUSKALOJEN YLISIIRTOHANKE 2014-2015 Lohijokitiimi ry Kunnantie 3 94400 KEMINMAA Toiminnanohjaaja Jukka Viitala 0400/880358 jukka.viitala@hotmail.fi Kemi/Ounasjoen vaelluskalojen palauttamiseen

Lisätiedot

RIISTA- JA KALATALOUDEN TUTKIMUSLAITOKSEN RAKENNETTUJEN JOKIEN TUTKIMUSOHJELMA ( )

RIISTA- JA KALATALOUDEN TUTKIMUSLAITOKSEN RAKENNETTUJEN JOKIEN TUTKIMUSOHJELMA ( ) RIISTA- JA KALATALOUDEN TUTKIMUSLAITOKSEN RAKENNETTUJEN JOKIEN TUTKIMUSOHJELMA (2011-2016) www.rktl.fi/kala/rakennetut_joet/ Vaelluskalojen palauttamista tukevia tutkimuksia Monitavoitteista: biologian,

Lisätiedot

Sähkökoekalastukset vuonna 2014. Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki

Sähkökoekalastukset vuonna 2014. Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki Sähkökoekalastukset vuonna 2014 Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki Kokemäenjoki Sähkökoekalastukset tehtiin elo-, syyskuun aikana Arantilankoskella kalastettiin lisäksi

Lisätiedot

Luonnonmukaiset kalatiet ja uudet lisääntymisalueet

Luonnonmukaiset kalatiet ja uudet lisääntymisalueet Luonnonmukaiset kalatiet ja uudet lisääntymisalueet Jukka Jormola Maisema-arkkitehti Suomen ympäristökeskus SYKE Maailman vesipäivä seminaari Vesi ja kestävä kehitys 19.3.2015 Säätytalo Näkökulmia Vaelluskalapolitiikan

Lisätiedot

Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014. 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen

Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014. 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014 Teksti: Jussi Aaltonen Kuvat: Tero Forsman (ellei toisin mainita) Pyhäjärvi-instituutti

Lisätiedot

RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET VAHINGOT JA KALATALOUSVELVOITTEET

RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET VAHINGOT JA KALATALOUSVELVOITTEET RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET VAHINGOT JA KALATALOUSVELVOITTEET Kuvat: Simo Yli-Lonttinen VAELLUSKALAFOORUMI OULU 11.2.2014 Aki Mäki-Petäys RKTL Esityksen sisältö RKTL:N TYÖRAPORTTI KALATALOUSVAHINGOISTA-

Lisätiedot

1. Etsi näyttelystä viisi kesäkalastustapaa ja tutustu niihin. Nimeä ne. VINKKI: näyttelyn tietokoneohjelma ja vitriinit

1. Etsi näyttelystä viisi kesäkalastustapaa ja tutustu niihin. Nimeä ne. VINKKI: näyttelyn tietokoneohjelma ja vitriinit OPPILAAN MATERIAALIN VIITTEELLISET RATKAISUT Näyttelyn sijainti Arktikumissa: Pyydä ja pidä -näyttely Arktikum alakerta (portaat alas) 1. Etsi näyttelystä viisi kesäkalastustapaa ja tutustu niihin. Nimeä

Lisätiedot

Kokemäenjoen & Harjunpäänjoen sähkökoekalastukset 2011

Kokemäenjoen & Harjunpäänjoen sähkökoekalastukset 2011 Kokemäenjoen & Harjunpäänjoen sähkökoekalastukset 2011 Sähkökoekalastukset suoritettiin elosyyskuun aikana Sähkökoekalastettujen alueiden (8 koealaa) yhteenlaskettu pintaala oli 1664,5 m 2 Koealojen keskikoko

Lisätiedot

RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET ONGELMAT JA NIIDEN KOMPENSOINTI

RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET ONGELMAT JA NIIDEN KOMPENSOINTI RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET ONGELMAT JA NIIDEN KOMPENSOINTI Maare Marttila, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Vesistökunnostusten neuvottelupäivä 2014, SYKE 30.10.2014 KOMPENSOINTI:

Lisätiedot

KALAN KULKU POHJOIS- SUOMEN RAKENNETUISSA JOISSA: TEKNISET RATKAISUT

KALAN KULKU POHJOIS- SUOMEN RAKENNETUISSA JOISSA: TEKNISET RATKAISUT Vaelluskalat palaavat Iijokeen Oulujoen kalateiden suunnittelu ja tukitoimenpiteet KALAN KULKU POHJOIS- SUOMEN RAKENNETUISSA JOISSA: TEKNISET RATKAISUT Anne Laine Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus RKTL

Lisätiedot

Mitä kuuluu Itämeren lohelle? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Mitä kuuluu Itämeren lohelle? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Mitä kuuluu Itämeren lohelle? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Vaelluskalaseminaari 22.9.2011 Itämeren nykyiset lohijoet Itämeren alue: - 30 luonnonlohijokea + 10-20 muuta jokea joissa

Lisätiedot

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 13.8.2010 Timo Hartikainen

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 13.8.2010 Timo Hartikainen Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke Smolttipyyntiraportti 13.8.2010 Timo Hartikainen SISÄLLYSLUETTELO: Sisältö 1. Johdanto... 2 2. Kerätty aineisto... 3 3. Smolttipyynti Lieksanjoella 21.5. 13.6

Lisätiedot

Pielisen ja Höytiäisen järvilohi- ja taimenmerkintöjen tulokset v. 2008-2010 istukaseristä

Pielisen ja Höytiäisen järvilohi- ja taimenmerkintöjen tulokset v. 2008-2010 istukaseristä ISTUTETAANKO TURHAAN? Pielisen ja Höytiäisen järvilohi- ja taimenmerkintöjen tulokset v. 2008-2010 istukaseristä Jorma Piironen RKTL Joensuu Lohikalaistutuksilla tavoitellaan kalastettavaa kalakantaa.

Lisätiedot

Lohikannan palauttaminen Ounasjoelle - skenaario eri vaiheissa toteutettavien hoitotoimenpiteiden vaikuttavuudesta

Lohikannan palauttaminen Ounasjoelle - skenaario eri vaiheissa toteutettavien hoitotoimenpiteiden vaikuttavuudesta Lohikannan palauttaminen Ounasjoelle - skenaario eri vaiheissa toteutettavien hoitotoimenpiteiden vaikuttavuudesta Tässä selvityksessä tarkasteltiin Ounasjoen lohikannan mahdollisia kehittymisnäkymiä 5

Lisätiedot

c) Kalateiden tulee olla toiminnassa vuosittain välisen ajan.

c) Kalateiden tulee olla toiminnassa vuosittain välisen ajan. 1 (5) 17.3.2017 Esitys kalatalousvelvoitteiksi Kalatalousviranomainen katsoo, että Kemijoen Isohaaran, Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken, Valajaskosken, Vanttauskosken, Pirttikosken ja Seitakorvan

Lisätiedot

LUONNONVARAISET JÄRVITAIMENKANNAT

LUONNONVARAISET JÄRVITAIMENKANNAT LUONNONVARAISET JÄRVITAIMENKANNAT Ari Huusko Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Aiheina tänään: Luonnonvaraiset järvitaimenkannat Suomessa Taimenen elämänkierto ja ominaisuudet Kuusamon Oulankajoki

Lisätiedot

Nousukalamäärät Kymijoen Koivukosken säännöstelypadon kalatiessä syksyllä 2011 VAKI -kalalaskurin perusteella

Nousukalamäärät Kymijoen Koivukosken säännöstelypadon kalatiessä syksyllä 2011 VAKI -kalalaskurin perusteella Kala- ja vesimonisteita nro 68 Ari Haikonen ja Petri Karppinen Nousukalamäärät Kymijoen Koivukosken säännöstelypadon kalatiessä syksyllä 211 VAKI -kalalaskurin perusteella KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala-

Lisätiedot

SELVIÄVÄTKÖ LOHEN POIKASET MERELLE JA OSATAANKO KALATIET SIJOITTAA OIKEIN?

SELVIÄVÄTKÖ LOHEN POIKASET MERELLE JA OSATAANKO KALATIET SIJOITTAA OIKEIN? SELVIÄVÄTKÖ LOHEN POIKASET MERELLE JA OSATAANKO KALATIET SIJOITTAA OIKEIN? HAASTEITA RAKENNETTUJEN JOKIEN TUTKIMUKSELLE VAELLUSKALASEMINAARI 22.9.2011 Keminmaa Aki Mäki-Petäys RKTL RAKENNETTUJEN JOKIEN

Lisätiedot

100-v juhlaseminaari, UKK-instituutti Tampere 2.4.2014. Kalatalousneuvoja Ismo Kolari Pirkanmaan Kalatalouskeskus

100-v juhlaseminaari, UKK-instituutti Tampere 2.4.2014. Kalatalousneuvoja Ismo Kolari Pirkanmaan Kalatalouskeskus 100-v juhlaseminaari, UKK-instituutti Tampere 2.4.2014 Kalatalousneuvoja Ismo Kolari Pirkanmaan Kalatalouskeskus Evon kalanviljelylaitos Lammi 1892 Myllypuron kalanviljelylaitos Ylöjärvi 1916 toiminta

Lisätiedot

KALOJEN KIINNIOTTO JA YLISIIRTO

KALOJEN KIINNIOTTO JA YLISIIRTO KALOJEN KIINNIOTTO JA YLISIIRTO Vaelluskalafoorumi 14.-15.6.2016 Aki Mäki-Petäys Kuva: Aki Mäki-Petäys Keskustelun alustusta Ylisiirrot Suomessa Onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä Kalojen pyynti ja

Lisätiedot

KEMIJOEN KALATALOUDEN JA MONINAISKÄYTÖN KEHITTÄMINEN KEMI- JA OUNASJOEN VAELLUSKALOJEN YLISIIRTOHANKE PALUU 2014-2015 LOPPURAPORTTI

KEMIJOEN KALATALOUDEN JA MONINAISKÄYTÖN KEHITTÄMINEN KEMI- JA OUNASJOEN VAELLUSKALOJEN YLISIIRTOHANKE PALUU 2014-2015 LOPPURAPORTTI KEMIJOEN KALATALOUDEN JA MONINAISKÄYTÖN KEHITTÄMINEN LUONNOS KEMI- JA OUNASJOEN VAELLUSKALOJEN YLISIIRTOHANKE PALUU 2014-2015 LOPPURAPORTTI Lohijokitiimi ry / Jukka Viitala 25.10.2015 Ala-Kemijoen, Keski-Kemijoen

Lisätiedot

2. Virhon mielipide Voikosken kalatien rakennussuunnitelmasta

2. Virhon mielipide Voikosken kalatien rakennussuunnitelmasta Virtavesien hoitoyhdistys ry c/o Esa Lehtinen Kirjastopolku 5 B 13 08500 Lohja www.virtavesi.com VIRTAVESIEN HOITOYHDISTYKSEN MIELIPIDE, 15.1.2015: Asia: Voikosken vesivoimalaitoksen uuden voimalaitosyksikön

Lisätiedot

Alueellisen kalatalousviranomaisen puheenvuoro

Alueellisen kalatalousviranomaisen puheenvuoro Alueellisen kalatalousviranomaisen puheenvuoro Pentti Pasanen Kalatalouspäällikkö Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kansallinen Itämeren lohistrategia Avoin kuulemistilaisuus Pello 3.5.2013

Lisätiedot

67 Tornionjoen Muonionjoen vesistöalue

67 Tornionjoen Muonionjoen vesistöalue Oy Vesirakentaja Voimaa vedestä 2007 165(196) 67 Tornionjoen Muonionjoen vesistöalue Vesistöalueen pinta-ala 40 131 km 2 Suomen puolella 14 280 km 2 Järvisyys 4,6 % Suojelu (koskiensuojelulaki 35/1987)

Lisätiedot

Kari Stenholm. Virtavesien hoitoyhdistys ry

Kari Stenholm. Virtavesien hoitoyhdistys ry Kari Stenholm Virtavesien hoitoyhdistys ry Vantaanjoen vesistö -Vantaanjoen 100 km pitkä pääuoma lähtee Hausjärveltä ja laskee mereen Helsingissä -Vantaanjoen vesistön yhteenlaskettu uomapituus on yli

Lisätiedot

Kokemäenjoen siikatutkimukset

Kokemäenjoen siikatutkimukset Kokemäenjoen siikatutkimukset Lari Veneranta, Luonnonvarakeskus 12.4.2016 Kokemäenjoen siian historia Alkujaan merkittävä vaellussiikajoki, Harjavallan pato käyttöön 1939 Vaellussiikakanta taantui ja katosi

Lisätiedot

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalousryhmän hallinnoima EU:n osarahoitteinen hanke (50 %). Hankkeen kustannusarvio on noin 600 000 euroa.

Lisätiedot

Järvitaimen seurantaan suunnitelmallisesti miksi, miten ja kuka

Järvitaimen seurantaan suunnitelmallisesti miksi, miten ja kuka Järvitaimen seurantaan suunnitelmallisesti miksi, miten ja kuka Tapio Keskinen,Luonnonvarakeskus Mari Nykänen, Pohjois-Savon ELY Jämsä 18.11. 2015 Taustaa MN ja TK laatineet esityksen seurantaohjelmaksi

Lisätiedot

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 24.8.2009 Timo Hartikainen

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 24.8.2009 Timo Hartikainen Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke Smolttipyyntiraportti 24.8.2009 Timo Hartikainen SISÄLLYSLUETTELO: Sisältö 1. Johdanto... 2 2. Kerätty aineisto... 2 3. Smolttipyynti Lieksanjoella 25.5.-28.6

Lisätiedot

POHJOLAN VAELLUSKALA- JA KALATIESYMPOSIO

POHJOLAN VAELLUSKALA- JA KALATIESYMPOSIO Askel Ounasjoelle hankkeet POHJOLAN VAELLUSKALA- JA KALATIESYMPOSIO 8.- 9.10.2013 LAPIN ELY-KESKUS Askel Ounasjoelle II ja III hanke Jukka Viitala ISOHAARAN IMPULSSIKALATIEN KÄYTTÖKOKEMUKSET JA KEHITTÄMINEN

Lisätiedot

Suomenlahden taimen-ja lohitutkimuksista

Suomenlahden taimen-ja lohitutkimuksista Suomenlahden taimen-ja lohitutkimuksista Kymijoki Vantaanjoki Mustajoki Ari Saura, Luke Juhani Ahon kalastusperinneseura Helsinki, 26.11.2015 Suomen ammattikalastuksen saalis Suomenlahdella 2 1.12.2015

Lisätiedot

Pärjääkö Kokemäenjoen ankerias? Jouni Tulonen, Evon riistan- ja kalantutkimus

Pärjääkö Kokemäenjoen ankerias? Jouni Tulonen, Evon riistan- ja kalantutkimus Pärjääkö Kokemäenjoen ankerias? Jouni Tulonen, Evon riistan- ja kalantutkimus Kokemäenjoen kalakantojen hoito-ohjelman seurantaryhmä 15.3.2012 Nakkila Kuuluu alkuperäiseen lajistoomme Koko maa on luontaista

Lisätiedot

Lapin suuret tekojärvet kalastuksen, hoidon ja tutkimuksen kohteena

Lapin suuret tekojärvet kalastuksen, hoidon ja tutkimuksen kohteena Lapin suuret tekojärvet kalastuksen, hoidon ja tutkimuksen kohteena Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Inarin kalantutkimus ja vesiviljely Ahti Mutenia Lokan ja Porttipahdan ominaisuuksia Rakennettu

Lisätiedot

Kokemäenjoen (ja vähän Raumankin) siikamerkinnät

Kokemäenjoen (ja vähän Raumankin) siikamerkinnät Kokemäenjoen (ja vähän Raumankin) siikamerkinnät Hannu Harjunpää & Ari Leskelä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 15.3. 2012 Nakkila Värimerkintä Kehitetty USA:ssa 1959, Suomessa ensimmäiset kokeilut

Lisätiedot

Kemijoen kalanhoitovelvoitteen vaihtoehdot

Kemijoen kalanhoitovelvoitteen vaihtoehdot Kemijoen kalanhoitovelvoitteen vaihtoehdot Pohjolan vaelluskala- ja kalatiesymposio 8.-9.10.2013 Rovaniemi Kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 1 Maa- ja metsätalousministeriön

Lisätiedot

Kalastusalueen vedet

Kalastusalueen vedet Kalakannat, kalastus ja kalastuksen säätely Paatsjoen vesistössä 17231 Km 2, josta vettä 2148 Km 2 eli 12,5% Kalastusalueen vedet Kalastusalueen vesipinta-ala on 2148 km 2, josta valtio omistaa 92 %, vesiähallinnoi

Lisätiedot

ICES:in suositukset lohen silakan, kilohailin ja turskan kalastuskiintiöiksi vuodelle 2016

ICES:in suositukset lohen silakan, kilohailin ja turskan kalastuskiintiöiksi vuodelle 2016 ICES:in suositukset lohen silakan, kilohailin ja turskan kalastuskiintiöiksi vuodelle 2016 12.6.2015 YmV, Eduskunta Jari Raitaniemi Sisältö Itämeren lohikantojen nykytila ja kehitysnäkymät ICES:in lohikiintiösuosituksen

Lisätiedot

Voimalaitosrakentamisesta kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja uudet arviot velvoitehoidon tarpeesta

Voimalaitosrakentamisesta kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja uudet arviot velvoitehoidon tarpeesta Voimalaitosrakentamisesta kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja uudet arviot velvoitehoidon tarpeesta Maare Marttila, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Lapin kalatalouspäivät, Rovaniemi 13. 14.11.2014

Lisätiedot

Lohikalojen tilanne merialueella

Lohikalojen tilanne merialueella Lohikalojen tilanne merialueella Erkki Ikonen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Lohikalojen elinkierto rakennetuissa joissa Seminaari 25.8.29, Oulu Lohen merivaellus Vaelluspoikaset mereen touko-

Lisätiedot

Ylisiirrettyjen lohien radiotelemetriatutkimus. Ounasjoella v. 2010-2011

Ylisiirrettyjen lohien radiotelemetriatutkimus. Ounasjoella v. 2010-2011 Ylisiirrettyjen lohien radiotelemetriatutkimus Kemi- Ounasjoella v. 2010-2011 Tekijät: Mikko Jaukkuri, Panu Orell, Timo Kanniainen, Markku Vierelä, Riina Huusko, Aki Mäki-Petäys, Olli van der Meer ja Erkki

Lisätiedot

Yhteistyöllä vaelluskalakantoja elvyttämään

Yhteistyöllä vaelluskalakantoja elvyttämään Yhteistyöllä vaelluskalakantoja elvyttämään Vaelluskalojen ylisiirtoseminaari 21.4.2016 25.4.2016 1 Laajaa yhteistyötä kala-asioissa Lapin ja Pohjois-Savon ELY-keskukset Maa- ja metsätalousministeriö Vaikutusalueiden

Lisätiedot

Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia Itämeren alueelle 2020. Tapio Hakaste, maa- ja metsätalousministeriö

Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia Itämeren alueelle 2020. Tapio Hakaste, maa- ja metsätalousministeriö Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia Itämeren alueelle 2020 Tapio Hakaste, maa- ja metsätalousministeriö Valmistelusta Eduskunta: asetettava työryhmä, jonka tehtävänä on löytää yhteisymmärrys kansallisesta

Lisätiedot

Vaelluskalat ja vaelluskalajoet Suomessa

Vaelluskalat ja vaelluskalajoet Suomessa Vaelluskalat ja vaelluskalajoet Suomessa EKOenergian ja Luonnonsuojeluliiton Kalatieseminaari 6.10.2017 Matti Ovaska, WWF Suomi Gilbert van Ryckevorsel / WWF Canada Mitä ovat vaelluskalat? Kalastuslaki

Lisätiedot

Merikalastuksen näkökulma siian kalastukseen ja kantojen hoitoon Perämerellä

Merikalastuksen näkökulma siian kalastukseen ja kantojen hoitoon Perämerellä Merikalastuksen näkökulma siian kalastukseen ja kantojen hoitoon Perämerellä Jyrki Oikarinen Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry ProSiika Symposium Tornio 17.4.2012 PKL ry Kalatalouden neuvontajärjestö,

Lisätiedot

Perämeren hylkeiden ravintotutkimus

Perämeren hylkeiden ravintotutkimus Perämeren hylkeiden ravintotutkimus Hylkeet syövät lohen ja meritaimenen vaelluspoikasia 12.11.2013 Istutustutkimusohjelman loppuseminaari Esa Lehtonen RKTL Hylkeiden ravintotutkimus Perämerellä Hyljekantojen

Lisätiedot

NÄSIJÄRVEN KALASTUSALUEEN SAALISKIRJANPITO VUOSINA 2006-2008

NÄSIJÄRVEN KALASTUSALUEEN SAALISKIRJANPITO VUOSINA 2006-2008 NÄSIJÄRVEN KALASTUSALUEEN SAALISKIRJANPITO VUOSINA 26-28 Markku Nieminen 29 SISÄLLYSLUETTELO 1.1 Menetelmät 2 1.2 Tulosten tulkintaa vaikeuttavat tekijät 2 1.3 Kalastus 2-5 2. Yksikkösaaliit 6 2.1 Siika

Lisätiedot

YLISIIRTOJEN TUTKIMUKSELLISET HAASTEET

YLISIIRTOJEN TUTKIMUKSELLISET HAASTEET YLISIIRTOJEN TUTKIMUKSELLISET HAASTEET Maare Marttila Sisältö 1. Ylisiirtotutkimuksia Suomessa Tutkimuskysymyksiä Tutkimuskohteet ja menetelmät Tuloksia 2. Tapaus Klarälven 3. Yhteenveto 2 21.4.2016 1.

Lisätiedot

Vaelluskalojen kestävä kalastus

Vaelluskalojen kestävä kalastus Vaelluskalojen kestävä kalastus 30.11.2016 Petter Nissén, Kalastuslakipäivät 1.-2.12.2016 1 30.11.2016 2 Kalastajan toimintaa ohjaavat Kalastuslaki ja asetus Erilliset asetukset EU säädökset Rajajokien

Lisätiedot

KYMIJOEN JA SEN EDUSTAN MERIALUEEN KALATALOUDELLISEN TARKKAILUN KALASTUSTIEDUSTELU VUONNA 2012

KYMIJOEN JA SEN EDUSTAN MERIALUEEN KALATALOUDELLISEN TARKKAILUN KALASTUSTIEDUSTELU VUONNA 2012 KYMIJOEN JA SEN EDUSTAN MERIALUEEN KALATALOUDELLISEN TARKKAILUN KALASTUSTIEDUSTELU VUONNA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 234/2013 Markku Kuisma ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tämä julkaisu

Lisätiedot

Kansallinen Itämeren lohistrategia

Kansallinen Itämeren lohistrategia Kansallinen Itämeren lohistrategia kuulemistilaisuus 3.5.2013 Pellossa Esitys: Lapin Vapaa-ajankalastajat / Jorma Kaaretkoski Meillä syöty lohi on lähes aina Norjassa kasvatettua kassilohta kassilohi onkin

Lisätiedot

Tornionjoen lohikuolemat 2014-15: kuinka selvittää ja torjua samankaltaista tulevina vuosina? Perttu Koski, Tornio 4.11.2015

Tornionjoen lohikuolemat 2014-15: kuinka selvittää ja torjua samankaltaista tulevina vuosina? Perttu Koski, Tornio 4.11.2015 Tornionjoen lohikuolemat 2014-15: kuinka selvittää ja torjua samankaltaista tulevina vuosina? Perttu Koski, Tornio 4.11.2015 Vuosina 2014-2015 on Tornionjoella kuollut epänormaalin paljon merilohiemoja

Lisätiedot

KOKEMÄENJEON VESISTÖALUEEN VIRTAVESIEN JA TAIMENKANTOJEN HOITOTEIMENPITEITÄ VUONNA 2015 TAUSTAA VUONNA 2015 TOTEUTETTUJA TOIMENPITEET 23.10.

KOKEMÄENJEON VESISTÖALUEEN VIRTAVESIEN JA TAIMENKANTOJEN HOITOTEIMENPITEITÄ VUONNA 2015 TAUSTAA VUONNA 2015 TOTEUTETTUJA TOIMENPITEET 23.10. KOKEMÄENJEON VESISTÖALUEEN VIRTAVESIEN JA TAIMENKANTOJEN HOITOTEIMENPITEITÄ VUONNA 2015 TAUSTAA Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY) on tehnyt vuosikymmenten ajan tiivistä yhteistyötä

Lisätiedot

Kehittämisyhteistyötehtävä: Vesivoiman tuottamisen ja vaelluskalakantojen hoidon yhteensovittaminen. Alustajana J.Erkinaro

Kehittämisyhteistyötehtävä: Vesivoiman tuottamisen ja vaelluskalakantojen hoidon yhteensovittaminen. Alustajana J.Erkinaro Kehittämisyhteistyötehtävä: Vesivoiman tuottamisen ja vaelluskalakantojen hoidon yhteensovittaminen Alustajana J.Erkinaro VIIME VUOSIEN TUTKIMUSTEEMOJA RAKENNETTUJEN JOKIEN VAELLUSKALOJEN HOITO KUTU MÄDIN

Lisätiedot

Kolkunjoen taimenkannan geneettinen analyysi

Kolkunjoen taimenkannan geneettinen analyysi Kolkunjoen taimenkannan geneettinen analyysi Mika Oraluoma & Kimmo Sivonen Osuuskunta kala- ja vesistötutkimus Vesi-Visio Opettajantie 7-9 B15 40900 SÄYNÄTSALO Y 2381704-8 www.vesi-visio.net 8.12.2015

Lisätiedot

Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Pyydystä ja päästä -kalastus: Kalojen kokemuksia meiltä ja muualta

Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Pyydystä ja päästä -kalastus: Kalojen kokemuksia meiltä ja muualta Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Pyydystä ja päästä -kalastus: Kalojen kokemuksia meiltä ja muualta Pyydystä ja päästä kalastus (Catch & Release, C&R) Kalastusta, jossa on tarkoituksena

Lisätiedot

Kalataloudelliset velvoitetarkkailut kalakantojen tilan arvioinnissa

Kalataloudelliset velvoitetarkkailut kalakantojen tilan arvioinnissa Kalataloudelliset velvoitetarkkailut kalakantojen tilan arvioinnissa Esimerkkinä: Kulo- ja Rautavesi sekä Kokemäenjoki ja sen suualue 15.3.2012 Nakkila Heikki Holsti Tarkkailualue Pihlavanlahti ja Ahlaisten

Lisätiedot

Oulujoen vaelluskalahanke ja Montan ylisiirtolaite

Oulujoen vaelluskalahanke ja Montan ylisiirtolaite Oulujoen vaelluskalahanke ja Montan ylisiirtolaite VAELLUSKALOJEN YLISIIRTO SEMINAARI Keminmaa 21.04.2016 Ympäristöpäällikkö Marja Savolainen, Fortum Sisältö Kansallinen kalatiestrategia ja Oulujoen vaelluskalahanke

Lisätiedot

Valtioneuvoston asetus (ns. ANTTILA)

Valtioneuvoston asetus (ns. ANTTILA) Annettu Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2008 Valtioneuvoston asetus (ns. ANTTILA) lohenkalastuksen rajoituksista Pohjanlahdella ja Simojoessa Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa-

Lisätiedot

KOURAJOEN-PALOJOEN JA SEN SUU- RIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKALASTUKSILLA VUONNA 2012. Heikki Holsti 2012

KOURAJOEN-PALOJOEN JA SEN SUU- RIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKALASTUKSILLA VUONNA 2012. Heikki Holsti 2012 KOURAJOEN-PALOJOEN JA SEN SUU- RIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKALASTUKSILLA VUONNA 2012 Heikki Holsti 2012 Kirjenumero 1079/12 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. TUTKIMUSALUE... 1 3.

Lisätiedot

KARJAANJOEN VESISTÖN KALATALOUDEN HISTORIASTA

KARJAANJOEN VESISTÖN KALATALOUDEN HISTORIASTA KARJAANJOEN VESISTÖN KALATALOUDEN HISTORIASTA Esa Lehtinen Virtavesien hoitoyhdistys ry Esa Lehtinen Virtavesien hoitoyhdistys ry Esa Lehtinen Virtavesien hoitoyhdistys ry KALASTUKSEN VARHAISISTA VAIHEISTA

Lisätiedot

LOHISAALIIN KIINTIÖINTIIN PERUSTUVAN KALASTUKSENSÄÄTELYJÄRJESTELMÄN SELVITYS TORNIONJOELLA JA TENOJOELLA

LOHISAALIIN KIINTIÖINTIIN PERUSTUVAN KALASTUKSENSÄÄTELYJÄRJESTELMÄN SELVITYS TORNIONJOELLA JA TENOJOELLA LOHISAALIIN KIINTIÖINTIIN PERUSTUVAN KALASTUKSENSÄÄTELYJÄRJESTELMÄN SELVITYS TORNIONJOELLA JA TENOJOELLA Esiselvitys Pekka Keränen Lapin ELY-keskus Ohjausryhmä Maa- ja metsätalousministeriö Lapin liitto

Lisätiedot

Kari Kivelä, ikä 56v

Kari Kivelä, ikä 56v Kari Kivelä, ikä 56v Työura: Yrittäjä, oma insinööritoimisto 23 vuotta. Parikymmentä vuotta konsultoivaa työtä yritysten liiketoiminnan kehittämiseksi sekä kalastusmatkailuun liittyviä hankkeita. Kemijärvi

Lisätiedot

VAELLUSKALAT PALAAVAT IIJOKEEN VAELLUSKALOJEN PYYNTIMENETELMÄT JA -PAIKAT SEKÄ NIIDEN TESTAUS IIJOEN ALAOSASSA

VAELLUSKALAT PALAAVAT IIJOKEEN VAELLUSKALOJEN PYYNTIMENETELMÄT JA -PAIKAT SEKÄ NIIDEN TESTAUS IIJOEN ALAOSASSA VAELLUSKALAT PALAAVAT IIJOKEEN VAELLUSKALOJEN PYYNTIMENETELMÄT JA -PAIKAT SEKÄ NIIDEN TESTAUS IIJOEN ALAOSASSA Merikirjo Oy Risto Liedes Kalatalousasiantuntija 2009 2 SISÄLLYSLUETTELO 1 Tausta. 3 2 Vaelluskalojen

Lisätiedot

SELVITYS KIINTIÖÖN PERUSTUVASTA LOHEN KALASTUKSEN SÄÄTELYSTÄ TORNIONJOELLA. Pekka Keränen Lapin ELY-keskus

SELVITYS KIINTIÖÖN PERUSTUVASTA LOHEN KALASTUKSEN SÄÄTELYSTÄ TORNIONJOELLA. Pekka Keränen Lapin ELY-keskus SELVITYS KIINTIÖÖN PERUSTUVASTA LOHEN KALASTUKSEN SÄÄTELYSTÄ TORNIONJOELLA Pekka Keränen Lapin ELY-keskus Hankkeen ohjausryhmä Maa- ja metsätalousministeriö / jord- och skogsbruksministeriet Lapin liitto

Lisätiedot

Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia toimeenpano ja vaikutukset ammattikalastukselle. Kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho

Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia toimeenpano ja vaikutukset ammattikalastukselle. Kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia toimeenpano ja vaikutukset ammattikalastukselle Kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho ELY-keskus/ Kalatalouspalvelut 10.2.2015 1 Valtioneuvoston periaatepäätös 16.10.

Lisätiedot

Tornionjoen taimen rauhoitettuna kolme vuotta ovatko vaikutukset nähtävissä?

Tornionjoen taimen rauhoitettuna kolme vuotta ovatko vaikutukset nähtävissä? Tornionjoen taimen rauhoitettuna kolme vuotta ovatko vaikutukset nähtävissä? Atso Romakkaniemi tutkija Luonnonvarakeskus Kuva: Miska Haapsalo Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön (rajajokisopimus

Lisätiedot

Puulan kalastustiedustelu 2015

Puulan kalastustiedustelu 2015 26.2.2016 Puulan kalastustiedustelu 2015 Hyvä kalastaja! Puulan kalastusalue tekee Puulan viehekalastusta koskevan kalastustiedustelun. Kysely on lähetty kaikille niille Puulan vieheluvan ostaneille kalastajille,

Lisätiedot

Istutussuositus. Kuha

Istutussuositus. Kuha Istutussuositus Kuha Kuhan istutuksia suunniteltaessa on otettava huomioon järven koko, veden laatu ja erityisesti järven kuhakannan tila. Lisäksi kuhaistutusten tuloksellisuuden kannalta olisi eduksi,

Lisätiedot

OULUJOEN PÄÄUOMAN MONTAN PATOALTAAN YLÄOSAN

OULUJOEN PÄÄUOMAN MONTAN PATOALTAAN YLÄOSAN OULUJOEN PÄÄUOMAN MONTAN PATOALTAAN YLÄOSAN VIRKISTYSKALASTUKSELLISEN KÄYTÖN KEHITTÄMINEN ESISUUNNITELMA 3/2014 *Kehittämispäällikkö Kyösti Honkala *Suunnittelija, kalastusmestari Matti Hiltunen Tavoite

Lisätiedot

Petri Karppinen tutkija, biologi, FM, jatko-opiskelija

Petri Karppinen tutkija, biologi, FM, jatko-opiskelija Petri Karppinen tutkija, biologi, FM, jatko-opiskelija Telemetriatutkimuksia: Tenojoki, Utsjoki, Akujoki, Näätämöjoki, Simojoki, Tuulomajoki (Venäjä), Oulujoki, Iijoki, Vantaanjoki, Kymijoki, Porvoonjoki,

Lisätiedot

ANKERIAS (Anguilla anguilla)

ANKERIAS (Anguilla anguilla) ANKERIAS (Anguilla anguilla) Koiras alle 50 cm, naaras 50 100 cm Erittäin uhanalainen Ankerias on erikoinen, käärmemäinen petokala, jonka elämästä tiedetään vasta vähän. Uskotaan, että kaikki ankeriaat

Lisätiedot

Taimenkantojen tila ja istutusten tuloksellisuus Rautalammin reitillä. Pentti Valkeajärvi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Taimenkantojen tila ja istutusten tuloksellisuus Rautalammin reitillä. Pentti Valkeajärvi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Taimenkantojen tila ja istutusten tuloksellisuus Rautalammin reitillä Pentti Valkeajärvi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kuopio19.4.2011 Rautalammin reitti Keski-Suomen taimenkantojen hoitostrategiaa

Lisätiedot

Nousulohien käyttäytyminen voimalaitosten alakanavissa ja kalatiehen. tekijät: kirjallisuuskatsaus

Nousulohien käyttäytyminen voimalaitosten alakanavissa ja kalatiehen. tekijät: kirjallisuuskatsaus Nousulohien käyttäytyminen voimalaitosten alakanavissa ja kalatiehen hakeutumiseen vaikuttavat tekijät: Mikko Jaukkuri, Panu Orell, Olli van der Meer, Peter Rivinoja, Riina Huusko ja Aki Mäki- Petäys Riista-

Lisätiedot

Vantaanjoen yhteistarkkailun kalastoseuranta sekä vaelluskalatutkimukset vuonna 2015

Vantaanjoen yhteistarkkailun kalastoseuranta sekä vaelluskalatutkimukset vuonna 2015 Vantaanjoen yhteistarkkailun kalastoseuranta sekä vaelluskalatutkimukset vuonna 2015 Vantaanjoen virtavesikunnostukset ja jätevesiylivuotojen vähentäminen -seminaari 26.4.2016 Ari Haikonen Sauli Vatanen

Lisätiedot

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalousryhmän hallinnoima EU:n osarahoitteinen hanke (50 %). Hankkeen kustannusarvio on noin 600 000 euroa.

Lisätiedot

Lohen avomerikalastus on loppunut -nykyiset tiukat rajoitukset eivät palvele kenenkään etuja

Lohen avomerikalastus on loppunut -nykyiset tiukat rajoitukset eivät palvele kenenkään etuja Lohen avomerikalastus on loppunut -nykyiset tiukat rajoitukset eivät palvele kenenkään etuja Suomalainen ammattimainen lohenkalastus on romahtanut koko Pohjanlahdella ja loppunut Itämerellä käytännössä

Lisätiedot

Yli- Kemijoen vesistö ja vaelluskalat

Yli- Kemijoen vesistö ja vaelluskalat Yli- Kemijoen vesistö ja vaelluskalat Viljo Jääskeläinen 1913, Suomen Kalatalous Jarmo Huhtala Lap ELY 1 Kemijoen vesistö Kemijoki (valuma-alue 51 127 km2) oli ennen rakentamistaan Suomen ja koko Itämeren

Lisätiedot

Pienvesien kunnostus ja taimenhankkeet harrastuksena

Pienvesien kunnostus ja taimenhankkeet harrastuksena Pienvesien kunnostus ja taimenhankkeet harrastuksena Aki Janatuinen Virtavesien hoitoyhdistys ry - www.virtavesi.com 30.11.2009 Muurahaisen luontotupa, Kauhajoki Taimenpäivä 2009 Esityksen sisältö I. Mikä

Lisätiedot

Kari Stenholm Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry

Kari Stenholm Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry Kari Stenholm Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry Vanhankaupunginkoski Vanhankaupunginkoski on Vantaanjoen kalojen portti mereltä joelle ja joelta merelle. Vantaanjokeen nousevien emokalojen ja sieltä mereen

Lisätiedot

TILANNE KARJALAN TASAVALLAN ALUEELLA JÄRVILOHIKANTOJEN (SALMO SALAR MORPHA SEBAGO GIRARD) LUONTAISEN. SevNIIRH

TILANNE KARJALAN TASAVALLAN ALUEELLA JÄRVILOHIKANTOJEN (SALMO SALAR MORPHA SEBAGO GIRARD) LUONTAISEN. SevNIIRH TILANNE KARJALAN TASAVALLAN ALUEELLA JÄRVILOHIKANTOJEN (SALMO SALAR MORPHA SEBAGO GIRARD) LUONTAISEN LISÄÄNTYMISEN OSALTA SevNIIRH Suurin osa Euraasian mantereen järvilohikannoista on keskittynyt Karjalaan:

Lisätiedot

KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010

KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010 Raportti KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010 Kimmo Puosi ja Tapio Mäkelä SISÄLTÖ 1 Yleistä sähkökoekalastuksista 2 2 Menetelmät

Lisätiedot

Kuulemistilaisuus Pello

Kuulemistilaisuus Pello Kuulemistilaisuus Pello 3.5.2013 Meillä syöty lohi on lähes aina Norjassa kasvatettua ns. kassilohta. Kassilohi onkin auttanut Itämeren lohikantojen elpymistä. Maa- ja metsätalousministeriön asettaman

Lisätiedot

Kokemäenjoen vaellussiika Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin

Kokemäenjoen vaellussiika Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin Kokemäenjoen vaellussiika Ari Leskelä, RKTL 21.3.2013 Kokemäenjoen vaellussiika Erittäin nopeakasvuinen vaellussiikakanta emokalakanta RKTL:ssä, mädinhankintapyynti Harjavallassa Selkämeren alueella keskeinen

Lisätiedot

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ja OP-Rahastoyhtiö yhteistyössä pienvesikunnostuksissa 2013

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ja OP-Rahastoyhtiö yhteistyössä pienvesikunnostuksissa 2013 Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ja OP-Rahastoyhtiö yhteistyössä pienvesikunnostuksissa 2013 Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry aluesihteeri, Teemu Tuovinen 14.11.2013 Uhanalaiset

Lisätiedot

Rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja kalatalousvelvoitteet

Rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja kalatalousvelvoitteet Rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja kalatalousvelvoitteet Maare Marttila, Panu Orell, Jaakko Erkinaro, Atso Romakkaniemi, Ari Huusko, Erkki Jokikokko, Teppo Vehanen, Jorma Piironen,

Lisätiedot

Lohen vaelluspoikasten radiotelemetriaseuranta

Lohen vaelluspoikasten radiotelemetriaseuranta Lohen vaelluspoikasten radiotelemetriaseuranta Iijoella vuosina 2010 2011 Riina Huusko, Panu Orell, Olli van der Meer, Mikko Jaukkuri ja Aki Mäki- Petäys Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki

Lisätiedot