MATKALLA MAISEMAAN. Perinnemaisemissa Pohjois-Pohjanmaalla v Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

Transkriptio

1 MATKALLA MAISEMAAN Perinnemaisemissa Pohjois-Pohjanmaalla v Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

2 Sisältö 1 Johdanto Perinnebiotooppien hoito Selvityksen toteutus Maastokäyntien perinnebiotoopit Muhos, Ketolanojan rinne ja puronvarsiniitty (1) Muhos, Ketolanojan vanha pelto (2) Muhos, Tossavaisenoja (3) Muhos, Poikajoen rinnelaitumet (4) Muhos, Tikanlantto (5) Raahe, Kuljunmäen katajaniitty (6) Raahe, Satamajärven niityt (7) Raahe (Pattijoki), Ingerttilän katajaniitty (8) Ii, Olhavan Keski-Sassi (9) Muut kohteet Talkookohteet Ylivieska, Vähäkankaan niitty/haka (10) Ii, Nybyn niityt ja kedot (11) Kiiminki, Haaraojan niitty (12) Pyhäjoki, Rajalahti (13) Vuoden 2008 talkoot Iin Nyby Kiimingin Haaraoja Ylivieskan Vähäkangas...24 Lähteet...26 Liitteet 2

3 1 Johdanto Suomen luonnonsuojeluliitto ja VR ovat tehneet yhteistyösopimuksen valtakunnallisesta Matkalla maisemaan hankkeesta. Hankkeen tavoitteena on vaalia maisemaa ja alueiden kulttuurihistoriaa sekä elvyttää luonnon monimuotoisuutta. VR:n tukema hanke on jatkoa luonnonsuojeluliiton 1990-luvulla toteutetulle ketoprojektille. Sen jälkeen luonnonhoitotyö on jatkunut Pohjois-Pohjanmaallakin keskeytyksettä, mutta VR:n tuki mahdollistaa työn laajentamisen. Luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupiireistä 10 käynnisti hankkeen alueellaan, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri niiden joukossa. Tuen avustuksella piiri selvitytti allekirjoittaneella alueensa perinnebiotooppien hoidon nykytilaa ja mahdollisuuksia valita piirille ja sen paikallisyhdistyksille uusia hoitokohteita. Kasvukauden loppupuolella talkoiltiin eri puolilla maakuntaa myös uudella kohteella Ylivieskan Vähäkankaalla Ylivieska-Iisalmi radan varressa. Sen ohella luonnonsuojelupiiri jatkoi kuluneenakin kesänä perinnebiotooppien ja lintuvesien hoitoa vakiokohteissaan Iin Olhavassa, Kiimingin Haaraojan niityllä ja Pyhäjoen Rajaniemessä. Raportissa on esitelty perinnemaisemakohteita, joihin selvitystyön kuluessa tarkemmin tutustuttiin. Työn suuntaamisessa hyvää apua saatiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen suunnittelijoilta Jorma Pessalta ja Susanna Anttilalta, suunnittelija Taimi Mahosenaholta ProAgriasta sekä useista alueen perinnebiotooppeja ja maisemia käsittelevistä julkaisuista. Maastokäynnit selvensivät kohteiden nykytilaa ja soveltuvuutta talkoin hoidettavaksi. Raportti on saatavissa Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiriltä, pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi, tai ladattavissa luonnonsuojelupiirin internet-sivuilta, Toivottavasti tämä tietopaketti on hyödyksi mahdollisimman monelle perinnebiotooppien hoidosta kiinnostuneelle! Oulussa Kaija Koski projektityöntekijä 3

4 2 Uhanalaiset lajit perinnebiotoopeilla Suomessa Vuonna 2008 valmistuneen Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin mukaan perinnebiotoopit ovat uhanalaisimpia elinympäristöjä Suomessa. Esimerkiksi kedot ja tuoreet pienruohoniityt on arvioitu äärimmäisen uhanalaisiksi luontotyypeiksi. Viimeisimmän, vuonna 2000 julkaistun, eliölajien uhanalaisuusarvioinnin mukaan maamme 1505 uhanalaisesta eliölajista 28 prosenttia eli 421 lajia elää ensisijaisesti perinnebiotoopeilla. Uhanalaisarvion mukaan juuri perinnebiotooppien lajisto on uhanalaistunut viime vuosina nopeimmin. Eniten uhanalaisia lajeja on selkärangattomissa eläimissä (320 kpl) ja putkilokasveissa (50 kpl). Perinnebiotooppien lajeista on lisäksi 73 luokiteltu hävinneeksi ja 241 lajia silmälläpidettäväksi. Merkittävin syy uhanalaisuuteen on perinnebiotooppien umpeen kasvaminen niiton ja laidunnuksen loputtua. Uhanalaisille lajeille tärkeimmät perinnebiotoopit ovat kuivat niityt ja kedot. Niillä elää 44 prosenttia perinnebiotooppien uhanalaisista lajeista. Erityisesti niillä elää hyönteisiä, kuten kovakuoriaisia, perhosia, pistiäisiä ja luteita sekä melko paljon putkilokasveja ja jonkin verran heltta- ja kupusieniä. Perinnebiotooppien uhanalaisista ensisijaisesti ruderaattialueilla (mm. tienvieret, ratapenkereet) eläviä lajeja on 22 prosenttia. Hakamailla, lehdesniityillä ja muilla puustoisilla perinnebiotoopeilla elää 14 prosenttia perinnebiootooppien uhanalaisista lajeista. Niillä elää samoja lajeja kuin niityillä, mutta lisäksi puissa viihtyy uhanalaisia jäkäliä. 3 Perinnebiotooppien hoito Useimmista muista luontotyypeistä poiketen perinnebiotoopit ovat syntyneet jopa vuosisatoja jatkuneen ihmisen työn tuloksena. Perinteiseen karjatalouteen kuuluneiden niitto- ja laidunkäytäntöjen muovaamille ympäristöille on kehittynyt niille ominainen lajisto, joka on useilla luontotyypeillä hyvin monimuotoinen. Säilyäkseen perinnebiotoopit tarvitsevat jatkuvaa säännöllistä hoitoa. Niittämisen ja laiduntamisen loputtua kookkaat heinät ja ruohot valtaavat alaa matalilta ja valoa suosivilta niittykasveilta. Niityt myös rehevöityvät muun muassa keinolannoitteiden ja ilman typpilaskeuman lisäämien ravinteiden vuoksi. Kasvupaikasta riippuen niittylajisto häviää vuosikymmenen tai muutaman vuosikymmenen kuluessa alueelta maiseman pusikoituessa ja metsittyessä. Uhanalaisten lajien hoidon turvaamiseksi voidaan tehdä monia toimenpiteitä. Hyviä keinoja lajiston monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi ovat esimer4

5 kiksi perinnebiotooppien hoito laiduntamalla ja niittämällä, monimuotoisuuskaistojen perustaminen pellon ja metsän väliin sekä puuston ja pensaston raivaus. Nämä toimet ovat vaikuttaneet suotuisasti erityisesti monien taantuneiden kasvi- ja perhoslajien määriin. Myös ympäristötuen perustoimenpitein perustetut pientareet ja suojakaistat ovat lisänneet lajiston monimuotoisuutta. Yksittäisistä ympäristötukimuodoista tehokkaimmaksi lajistollisen monimuotoisuuden säilyttämisessä on osoittautunut perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Matkalla maisemaan hankkeen hoitotoimenpiteet kohdistuvat uhanalaisten lajien säilymisen kannalta eniten ihmisen apua kaipaaviin perinebiotooppeihin. Jos hoidon seurauksena uhanalaisten lajien vähentymistä voidaan hidastaa tai estää on hankkeella ollut merkitystä niiden säilymisessä. Samalla kaunistetaan maisemaa. Pohjois-Pohjanmaalta luonnonhoitokohteiksi valikoituivat alueellisesti eniten hoidon tarpeessa olevien ketojen ja merenrantaniittyjen perinnebiotooppikohteet. 4 Selvityksen toteutus Selvitystyön avuksi perustettiin ohjausryhmä, jossa toimi Suomen luonnonsuojeluliiton aluepäällikkö Merja Ylönen ja niittytutkija Kalle Hellström. Työn tekijäksi palkattiin ympäristösuunnittelija Kaija Koski. Selvitystyö tehtiin heinäkuussa Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirillä on kolme talkootöinä hoidettua perinnebiotooppia, jotka päätettiin valita mukaan hankkeeseen. Näiden kohteiden lisäksi haluttiin vielä löytää 1-2 uutta luonnonhoitokohdetta. Ensisijaisesti talkookohteeksi sopivat pienialaiset kohteet, joissa hoito on loppunut. Työ aloitettiin tutustumalla aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Hankkeeseen sopivien perinnebiotooppikohteiden löytämiseksi käytettiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen julkaisua Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat. Lisäksi käytettiin ympäristökeskuksen maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmien (LUMO) raportteja Oulujoen laakso, Limingan lakeuden länsiosa, Reisjärven Keskikylä-Kangaskylä, Hailudon maatalousympäristö ja Taivalkosken Tyräjärvi-Jokijärvi. Myös ProAgria/Maa- ja kotitalousnaisten Siikajokilaakson perinnemaisemia -julkaisu oli selvityksessä avuksi. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojeluosastolta saatiin käyttöön ajantasaistettu luettelo Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemista. Taulukosta kävi ilmi mm. biotooppien nykyinen hoitotilanne, kohteen arvoluokka (valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaat perinnebiotoopit), kohteen koko ja tyyppi. Peruskartan perusteella käytiin läpi Pohjois-Pohjanmaan radanvarsien mahdolliset niittykohteet ja haastateltiin Ympäristökeskuksen luonnonsuojeluosaston sekä ProAgrian asiantuntijoita sopivien luonnonhoitokohteiden löytämiseksi. 5

6 Oulun yliopiston kasvimuseolta ja Ratahallintokeskukselta tiedusteltiin mahdollisia radanvarsikasvillisuuden inventointeja tai julkaisuja. Yliopiston eläinmuseon henkilökunnalta selvitettiin uhanalaisten perhosten esiintymistä alueilla sekä käytettiin Metsähallituksen henkilökunnan asiantuntemusta uhanalaisen kasvillisuuden osalta. Perinnebiotoopin valinnassa hoitokohteeksi käytettiin kriteereinä arvoluokkaa, hoidon tarvetta, saavutettavuutta, kokoa ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Kohteen tuli olla viikatteella niittämällä tai risusavotalla hoidettavaksi sopiva. Lisäksi kohteen tuli olla sellainen, että se pystyttäisiin hoitamaan parissa illassa tai viikonlopun aikana noin kymmenen hengen talkooporukalla. Pitkään jatkunut hoito perinteisillä menetelmillä sekä kulttuurihistoriallisesti arvokas ympäristö lisäsivät alueen kiinnostavuutta. Radanvarsiniittyihin kiinnitettiin erityisesti huomiota. Alueella viihtyvät uhanalaiset kasvit sekä hyönteiset tekivät kohteesta mielenkiintoisemman. Kunnat, joissa oli jo paljon hoidossa olevia kohteita, jätettiin vähemmälle huomiolle. Perinnebiotooppeja, joiden hoidossa oli alueellisesti tai valtakunnallisesti puutteita painotettiin. Uuden hoitokohteen valinnassa keskityttiin kohtuullisen etäisyyden päässä Oulusta oleviin perinnebiotooppeihin, että talkoot saataisiin suuremmitta vaikeuksitta järjestettyä. Näiden kriteerien perusteella valikoituneille perinnebiotoopeille tehtiin maastokäyntejä ja tehtiin kirjallinen arvio niiden nykytilanteesta. Ohjausryhmä valitsi arvioiden perusteella Ylivieskan Vähäkankaalta yhden uuden luonnonhoitokohteen, jolla talkoot järjestettiin elokuussa Raporttia voi käyttää hyödyksi uusien perinnebiotooppien hoitokohteeksi valikoimisessa. Jos kyläyhdistyksellä tms. on kiinnostusta ottaa joku kohde hoitaakseen, Ympäristökeskukselta voi tarkistaa alueen hoidon nykytilanteen. Alueen maanomistajaan täytyy myös olla yhteydessä luvan saamiseksi hoidon aloittamiselle. 6

7 5 Maastokäyntien perinnebiotoopit Suluissa olevan numerointi viittaa kohteiden sijaintiin kartalla liitteessä Muhos, Ketolanojan rinne ja puronvarsiniitty (1) Muhoksen Kopsassa Oulujoen pohjoispuolella Laukan sillan ja Montan puolivälissä (peruskartta ) on Ketolanojan puronuoma, jyrkkäreunainen vedenuurtama raviini. Alue kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Vaalantien pohjoispuoleisessa puronvarressa on noin 0,5 hehtaarin alue, jossa on kaistale luonnonniittyä yhdistyneenä avoimeen etelään viettävään peltoalueeseen. Valtalajina Ketolanojan purolaakso. rinteessä on timotei, muita kasveja ovat mm. pelto-ohdake, siankärsämö, niittyleinikki, nokkonen, puna- ja valko-apila, suohorsma, lutukka, maitohorsma ja mesiangervo. Puron itäpuolen rinne on metsitetty koivun ja lehtikuusen taimilla. Purouoman varsi on puustoinen tien eteläpuolella, missä Ketolanojan laakso yhdistyy Oulujoen rantamaisemaan. Puronuoman vartta on aiemmin hoidettu laiduntamalla. Tien pohjoispuolen luonnonniityn jatkeena olevalle jyrkkäreunaiselle pellon osalle hoidoksi sopisi niitto ja tähteiden poiskorjuu, sillä lajistossa on alkua niittymäiselle kasvillisuudelle. Uoman ranta kaipaisi myös pusikon raivausta. Niitto onnistuisi todennäköisesti osittain koneellisesti, mutta rantaosuuden jyrkimmän ja epätasaisimman kaistaleen voisi hoitaa talkootyönä viikatteella niittäen. Ketolanojan rinnepeltoa. 7

8 Puronuoman tien eteläpuoleinen ranta on pusikoitumassa ja kaipaa raivausta. Uoman rannoille laidunnus olisi todennäköisesti paras hoitotoimenpide maaston vaikeakulkuisuuden vuoksi. Ketolanojan maisemia voivat ihailla kaikki Vaalantiellä liikkujat. Ketolanoja laskee Oulujokeen. 5.2 Muhos, Ketolanojan vanha pelto (2) Muhoksen Kopsassa Ketolanojan pohjoisrannalla (peruskartta ) on metsän keskellä noin 1,7 hehtaarin vanha pelto, jonka kasvillisuus on muuttunut niittymäiseksi. Pienmaisema on kaunis, pelto on etelärinteessä ja laskeutuu rehevään puronuomaan, rinteestä on näkymä vastarannan pelloille. Pellon reunoilla on lehtipuustoa ja suuria pajuja. Valtalajina pellolla on edelleen timotei sekä muut heinät, mutta kukkivaa kasvillisuutta on Ketolanojan vanhaa peltoa. melko runsaasti. Lajistoon kuuluvat mm. niittysuolaheinä, niittyleinikki, siankärsämö, hiirenvirna, heinätähtimö, virmajuuri, maitohorsma, rönsyleinikki, voikukka, puna- ja valkoapila sekä syysmaitiainen. Vanhan pellon kasvillisuudella on hyvät edellytykset kehittyä ajan mittaan monilajiseksi ja matalakasvuiseksi niityksi. Pajukkoa sekä kuusen, männyn ja lepän taimia on nousemassa pellolle. Pari vuotta sitten alueella on laidunnettu hevosia ja siellä on tehty myös raivauksia. Nyt alue ei tiettävästi ole hoidossa. Jos aluetta ei saada laidunnukseen, on sitä mahdollista niittää. Rinne on melko jyrkkä, mutta koneellinen niitto voisi silti onnistua. Perinnemaisemahankkeen talkookohteeksi Näkymä pellolta Ketolanojan vastarinteelle. 8

9 alue on melko laaja ja vaatii useamman vuoden työn ennen kuin alue on kehittynyt varsinaiseksi niityksi. Kohde ei näy tielle, mutta sopisi maanomistajan luvalla retkikohteeksi. 5.3 Muhos, Tossavaisenoja (3) Ketolanojan pellon länsipäätyä. Muhoksen Lehtoselällä junaradan ja Lehtoseläntien risteyskohdassa sijaitsee 1,2 ha lammashaka (peruskartta ). Hakaa on laidunnettu vuoteen 1975 asti ja 2003 vuodesta laidunnus on aloitettu uudestaan. Laiduntamassa oli 6 lammasta vuonna 2006 ja laidunnusta on jatkettu edelleen. Lampaita ei tosin käyntipäivänä sadekuuron sattuessa näkynyt, mutta alue on aidattu ja paikalla oli juomavesisäiliö, eikä lampaan hajusta voi erehtyä. Lammashaan niittyaukea. Lammashaka on maisemallisesti keskeisellä paikalla. Haassa kasvaa haapaa, pihlajaa, kuusta, mäntyä, koivua, leppää ja katajaa. Alueella on myös lahopuustoa. Aluskasvillisuus on heinävaltaista ja puiden lomassa on avoimia niittyaloja. Laidunalueeseen kuuluu entinen pieni peltolohko. Jos laidunnus tulevaisuudessa lopetetaan, aluetta voi hoitaa niittämällä peltoa ja metsähaan niittylaikkuja. Laiduntamalla aloitettu maisemanhoitotyötä tulisi jatkaa ja pilammashaan portti. tää arvokas kohde hoidettuna. 9

10 5.4 Muhos, Poikajoen rinnelaitumet (4) Muhoksen Muhosperällä Poikajoen eteläpuolella sijaitsevat Poikajoen rinnelaitumet (peruskartta ). Kohde on maakunnallisesti arvokasta perinnemaisemaa ja kuuluu Muhos- ja Poikajoen alueiden Natura-alueeseen (FI ) sekä valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Alue sijaitsee uomaa syvälle hienojakoisiin sedimentteihin uurtaneen, Poikajokeen laskevan puron laaksossa. Puron suulla on melko hyväkuntoinen lato. Korkeilta laakson ylärinteiltä avautuu kauniita näkymiä yli laakson. Puro virtaa sarojen kätkössä. Alueella on metsälaidun ja tulvaniitty- Purolaakson ylärinne. jä, joita on ollut laiduntamassa hiehoja vielä 90-luvulla. Vanhoja aitojen jäänteitä riukuineen ja piikkilankoineen on vielä nähtävissä maastossa. Tällä hetkellä alueella laiduntavat vain hirvet. Joen- ja puronvarren niittyjä on joskus myös niitetty. Nyt rehevät niityt ovat kasvamassa umpeen. Joen ja puron varressa on suuriruohoista niittyä, jonka valtalajeina on mesiangervo, nurmilauha, hiirenvirna, metsäkurjenpolvi, maitohorsma ja paikoittain nokkonen. Kuivimmilla töyräillä on pie- niä ketomaisia laikkuja, joilla on mm. päivänkakkaraa ja kissankelloa. Niittyjen muita lajeja ovat mm. ojakellukka, rantamatara, suo-orvokki, niittysuolaheinä, jouhivihvilä, siankärsämö, heinätähtimö, timotei, nurmitatar, metsämaitikka ja peltokorte. Puron luhtaisilla rannoilla kasvaa valtalajina saroja. Alueellisesti uhanalaisia kasveja ovat lettorikko, pohjantähtimö ja silmälläpidettävä laji vesihilpi. Avointa niittyä on vielä jäljellä. 10

11 Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat julkaisussa on mainittu koko alueen pinta-alaksi 6,6 ha, josta niittämällä olisi mahdollista hoitaa noin hehtaari. Alueelle on nykyisellään hankala kulkea, koska metsäautotie, jota aiemmin on käytetty, on kasvamassa umpeen. Kävelymatkaa lähimmän tien varresta tulee noin puoli kilometriä. Parhaiten alue tulisi hoidetuksi laiduntamalla. Niittyjä voidaan Lato sijaitsee niityn kuivalla tasanteella. hoitaa toki myös niittotalkoilla, mutta maaston vaikeakulkuisuuden vuoksi alue tulisi hoidetuksi vain osittain. Niittojätteen käsittely saattaisi olla myös hankalaa. Joka tapauksessa hoito alueella tulisi aloittaa mitä pikimmin, etteivät laitumet kokonaan katoaisi. 5.5 Muhos, Tikanlantto (5) Muhoksen keskustasta kymmenisen kilometriä Kylmälänkylän suuntaan sijaitsevat meanderoivan Muhosjoen mutkissa Tikanlanton 2,1 hehtaarin niityt (peruskartta ). Niityt ovat niemekkeisiin raivattuja entisiä peltoja, joille on viljelyn loputtua kehittynyt edustavaa kuivien niittyjen kasvillisuutta. Alue kuuluu osittain Naturaan (FI ). Niityt ovat kahtena metsän ja joenmutkien ympäröimänä lohkona. Syvään uurtunut ruskeavetinen Muhosjoki. Niityt ovat loivasti kumpareisia ja kosteusolot vaihtelevat kuivasta tuoreeseen. Molempia niittylohkoja on niitetty vielä 1990-luvulla ja eteläinen osa on ollut joskus karjanlaitumena. Niittyjen ketolaikuilla valtalajeina ovat lampaannata, kissankello ja päivänkakkara. Niityiltä on löydetty myös ahonoidanlukkoa ja pölkkyruohoa. Muita huomionarvoisia lajeja ovat kissankäpälä ja karvaskallioinen. Niittyjen hoidoksi sopii vesakon Lampaat laiduntavat niityllä. 11

12 raivaus tarvittaessa ja vuosittainen niitto, joka onnistuu koneellisestikin. Tällä hetkellä niityt ovat 10 lampaan katraan hyvässä hoidossa. Kuivan niityn kasvillisuutta. 5.6 Raahe, Kuljunmäen katajaniitty (6) Raahen Kuljunmäki sijaitsee Rautaruukin tehdasalueen kaakkoispuolella (peruskartta ). Kahden hehtaarin valtakunnallisesti arvokas perinnemaisemakohde muodostuu kahdesta pyöreälakisesta kumpareesta, joita reunustavat koivu- ja kuusimetsiköt. Alue rajautuu Saloisten tiehen ja Rautaruukin aluetta ympäröivään tehtaan viemärikanavaan. Katajaniityn länsirinnettä. Tehtaan läheisyys vähentää kohteen maisemallista arvoa, mutta tielle kedot näkyvät kauniisti. Alue on vanha asuinpaikka, reilut 20 vuotta sitten se on ollut lehmälaitumena. Niittyä on niitetty Raahen luonnonystävien talkoilla vuosina 1993 ja Viime vuosina niityllä on ollut lampaita laiduntamassa. Kasvistollisesti arvokkain osa on uhanalaista mäkikauraa kasvava keto kumpareen etelärinteellä. Kedolla kasvavat myös ahomansikka, aho-orvokki ja nurmitädyke. Rinteessä kasvaa katajia ja yksittäispuita, alueen laitamilla on tuoreempaa kasvillisuutta ja metsikköä. Alueella kasvaa myös uhanalaista pohjannoidanlukkoa, jonka tila on hieman parantunut laidunnuksen myötä. Alueella kasvaa ketoneilikkaa, joka on myös selvästi hyötynyt laidunnuksesta. Jos Niityn laitamilla kasvaa koivumetsikköä. 12

13 laidunnus loppuu, aluetta tulisi niittää sen avoimena pitämiseksi. Kuljunmäen niityn katajikkoa. 5.7 Raahe, Satamajärven niityt (7) Raahen Rautaruukin tehtaiden itäpuolella sijaitsevat 1,1 hehtaarin Satamajärven niityt (peruskartta ). Niityt ovat paikallisesti arvokas perinnemaisemakohde. Niittyaukioita ympäröivät koivuvaltaiset metsät. Vanhasta asutuksesta on vielä jäänteitä. Alue on pääosin vanhaa peltoa, muusta maankäytöstä ei ole tietoa. Nykyisin lähialueen ihmiset käyttävät aluetta virkistykseen. Niittyaukio kumpareella. Kuivahkoille aurinkoisille kumpareille on kehittynyt niittykasvillisuutta. Pääosin alue on tuoretta, heinävaltaista runsasruohoista niittyä. Lajistoon kuuluvat valtalajeina timotei, koiranputki, niittynätkelmä ja matarat. Muita lajeja ovat mm. aitovirna, kurjenpolvi, virmajuuri, maitikat, siankärsämö, kultapiisku, heinätähtimö, punaherukka, oravanmarja, poimulehti, puna-ailakki, niittysuolaheinä, mesiangervo, päivänkakkara, ahomansikka, niittyleinikki, aho-orvokki ja huopaohdake. Niityillä kasvaa myös katajaa ja yksittäispuina isoja rauduskoivuja ja pihlajia. Suuriruohoista niitynosaa. 13

14 Koillispään kumpareella kasvaa alueellisesti vaarantunutta mäkikauraa. Huomionarvoisia ovat alueen monet poimulehtilajit. Yksi Suomen harvoista seitsenkulmapoimulehden esiintymistä on niityllä. Niityllä kasvavat myös mm. harvinaiset tummasuonipoimulehti ja silkkipoimulehti. Kohdetta tulisi hoitaa sen avoimena säilymiseksi niittämällä se kerran vuodessa. Raahen luonnonystävät ry voisi ottaa kohteen hoidettavakseen. Aurinkoinen niittyaukio. 5.8 Raahe (Pattijoki), Ingerttilän katajaniitty (8) Raahen Pattijoen Harakkamäellä keskustan tuntumassa, on Ingerttilän tilan 1,1 hehtaarin katajaniitty (peruskartta ). Tilakeskus 1800-luvun rakennuksineen kuuluu Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittäviin kohteisiin. Yleiskaavassa niityn alue on merkitty pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi (AP). Teiden risteykseen sijoittuva niitty on ollut laitumena luvuilla, niittykasvillisuus on säilynyt alueella laidunnuksen Katajaniityn avointa keskiosaa. päätyttyä melko hyvin. Alueella on pieniä metsäsaarekkeita avoimen niityn lisäksi. Niityllä kasvaa yksittäispuita. Kasvillisuus koostuu kuivista ja tuoreista heinäniityistä, joita lukuisat ruohot värittävät. Kuvien osien lajistoa ovat mm. kissankello, aho-orvokki, ja siankärsämö sekä tuoreiden hiirenvirna, heinätähtimö, puna-apila ja päivänkakkara sekä ahomansikka. Alueella on myös metsälajistoa. Vaarantunutta suikeanoidanlukkoa on havaittu alueella v Tien toisella puolella rivitalon pihassa on myös säilynyt ketomainen alue. 14

15 Niitty tulisi niittää kerran kesässä, mutta kaavoitustilanteen vuoksi pitkän aikavälin suunnitelmia niityn hoidon aloittamiseksi on hankala tehdä. Katajia niityllä. 5.9 Ii, Olhavan Keski-Sassi (9) Iissä Olhavan Keski-Sassissa on Olhavanjoen pohjoisrannalla junaradan sillan kupeessa 0,3 hehtaarin niittymäinen alue (peruskartta ). Paikalla on laidunnuksesta kielivää lammasaitaa ja niittykasvillisuutta sekä katajia. Alueella on myös puutarhakasveja ja peruskartassa sekä ilmakuvissa paikalla on vielä talo ulkorakennuksineen. Puretun talon ja rannan välillä on luultavasti ollut laidun tai haka. Radanvarressa on avointa Toiselta puolelta rataa katsottuna. niittymäistä aluetta ja rannassa koivu- ja kuusiryhmiä sekä harvaa koivikkoa. Radalta rinne laskeutuu luoteispuolelta syvään notkoon, jossa kasvaa kostean ja rehevän paikan kasvillisuutta. Alueen kasvillisuus on heinävaltaista, mutta ruohoja on paljon joukossa. Huomionarvoisia lajeja ovat nurmitatar, kissankello ja päivänkakkara. Muita kasveja ovat puna-ailakki, siankärsämö, koiranputki, nokkonen, metsäalvejuuri, sarjakeltano, kultapiisku, mesiangervo, maitohosma, lehtovirmajuuri, pelto-ohdake, punaapila, voikukka, niittynätkelmä, hiirenvirna, pietaryrtti, luhta- ja rantamatara, ukonnauris, metsäkurjenpol- Auringon laikuttamaa niittyä. 15

16 vi, niittyleinikki ja metsämaitikka. Kulttuurijäänteinä alueella kasvaa alppitatarta, unkarinsyreeniä ja lehtosinilatvaa. Paikka on vielä kohtalaisen avoin ja aikaisemman laidunnuksen ansiosta mataliakin kasveja on vielä jäljellä. Rannassa on tehty jonkun verran risusavottaa ja hakkuujätteet ovat paikalla. Niittämällä ja keräämällä risut pois alueesta voisi saada vielä kauniin perinnebiotoopin. Alue Olhavajoen rannassa aurinkoisella lounaisrinteellä on maisemallisesti kaunis. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys tai esimerkiksi kyläyhdistys voisi ottaa niityn hoitoonsa. Alueen omistajan kanssa tulee tietenkin ensin neuvotella. Rannasta radanvarren suuntaan Muut kohteet Edellä mainittujen kohteiden lisäksi käytiin muutamilla muilla kohteilla, jotka eivät olleet siinä kunnossa, että niitä olisi voinut pitää enää varsinaisina perinnebiotooppeina. Osassa kohteita hoito oli jäänyt niin pitkäksi aikaa tekemättä, ettei niitä tämän hankkeen aikana olisi saanut kunnostettua. Jotkut kohteet olivat jääneet asutuksen ja tierakentamisen jalkoihin. Esimerkiksi radanvarsiniityillä Oulun Vasaraperällä asutus oli lähestynyt radanvartta niin, että kartassa ollut niitty oli jäänyt meluvallin alle. Kempeleen radanvarsiniityt kasvoivat Hakamaassa nuorta koivikkoa. Kilpuan vanhan aseman ympäristö Oulaisissa kulttuurihistoriallisesti arvokkaine rakennuksineen olisi hoidon tarpeessa. Asemarakennus on asuttu ja kunnossa, mutta ympäröivät alueet ovat heinittyneet ja aseman itäpuolella sijaitseva niittymäinen vanha pelto on kasvamassa umpeen. Aseman kulttuurihistorialliset arvot huomioiden sen ympäristökin tulisi saada pikaisesti arvonsa mukaisen hoidon piiriin. Naapurikiinteistöllä oli laiduntamassa hevosia. Kenties yhteistyötä kyläläisten ja VR:n kesken voisi kehitellä laidunnuksen järjestämiseksi niityllä. 16

17 6 Talkookohteet Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ja paikallisyhdistykset ovat hoitaneet perinnemaisemia eri paikkakunnilla jo pitkään. Muutamissa kohteissa luonnonhoitotyö on jatkunut keskeytyksettä 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Matkalla maisemaan hankkeen nimikkokohteiksi valittujen Iin, Kiimingin ja Pyhäjoen kohteiden lisäksi luonnonsuojelupiiri on talkoillut Haukiputaan Upissa, jossa tehtiin merenrantaniityn raivauksia vuosina Pyhäjoen Parhalahdella oli taas talkoita vuosina Paikallisyhdistyksistä esimerkiksi Lakeuden luonnolla on oma säännöllinen hoitokohteena Liminganlahdella kuten myös Kempeleen- Oulunsalon yhdistyksellä. Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys on hoitanut talkoilla Pudasjärven tulvaniityjä. 6.1 Ylivieska, Vähäkankaan niitty/haka (10) Ylivieskan Vähäkankaalla Ylivieska-Iisalmi -radan ja Haapavesitien varressa sijaitsee VR:n entinen asemapaikka (peruskartta ). Asemarakennus ja asuinrakennus on purettu kiinteistöltä kolmisenkymmentä vuotta sitten. Noin 7 hehtaarin kohteeseen kuuluu vanhoja peltoja sekä luonnonlaidunta, josta löytyy niityn, haan ja metsälaitumen piirteitä. Alueella on laiduntanut ratavahdin karjaa luvuilla ja naapuritilan hevosia 1960-luvulla. Viimeksi alue oli lammaslai- Radan pohjoispuolen hakaniittyä. tumena kymmenisen vuotta vuoteen Junaradan pohjoispuolella rautatiesillasta länteen päin palsta on harvapuustoista hakamaista aluetta, jota on raivattu jonkun verran ja hakkuutähteet on jätetty maahan. Puut ovat etupäässä koivuja, mutta joukossa on kuusia ja varsinkin kuusen taimia sekä reunustoilla haapoja ja jokunen mänty. Aluskasvillisuus on heinävaltaista, mutta muita kasveja on seassa runsaasti. Alueelta löytyy mm. hiirenvirna, niittynätkelmä, timotei, aitovirna, sianavointa niittyä radanvarressa. kärsämö, karhunputki, useita mataralajeja, rantatädyke, koiranputki, niittynurmikka, korpikastikka, huopaohdake, kangasmaitikka, niittyleinikki, puna-apila, valkoapila, seittitakiainen, kultapiisku, pelto17

18 korte, metsätähti, suo-orvokki, mesiangervo, pietaryrtti, nurmitatar, mesimarja, virmajuuri, isolaukku, aho-orvokki, nokkonen, heinätähtimö ja juhannusruusu. Radan pohjoispuolen palsta muuttuu keskivaiheen kumpareella 5 metrisiä mäntyjä ja kuusentaimia kasvavaksi metsiköksi, jossa ei ole juuri aluskasvillisuutta. Loppuosassa palstaa noin 150 metrin matkalla on niittyä, jossa on pari harvaa lehtimetsävaltaista saareketta. Niitty on hyvin kostea, luultavasti sateisesta kesästä johtuen, valtalajeina kasvavat mesiangervo ja rantatädyke sekä heinät. Niityllä on isoja kiviä, joiden ympärillä Luoteinen niitty kukkii rantatädykkeen sinisenä. seisoo vesi. Radan eteläpuolella on vanha pelto, jossa on korkeita heiniä ja niittykasveja sekä isoja pajuryhmiä. Itäänpäin mentäessä pelto vaihettuu hakamaiseksi metsäksi, jota jatkuu rautatiesillalle asti. Haassa ovat laiduntaneet lampaat vielä joku vuosi sitten, aitaverkkoja löytyy edelleen metsiköstä. Rautatiesillan itäpuolella molemmin puolin rataa kiinteistöllä kasvaa lähinnä nuorta metsää, jossa ei ole juuri aluskasvillisuutta. Alueella on myös heinittynyttä joutomaata. Vähäkangas vaikutti sopivalta projektin uudeksi hoitokohteeksi: laidunnuksesta oli vain vähän aikaa, kohde sijaitsi lähellä rataa ja maanomistajana oli Ratahallintokeskus. Kun se hyväksyi piirin pyynnön niittotalkoiden järjestämisestä, valinta uusimmaksi hoitokohteeksi oli tehty. Parhaiten talkookohteeksi sopi radan pohjoispuolen noin hehtaarin kokoinen kuiva hakamainen alue rautatiesillasta palstan keskiosan kumparemetsikköön asti. Aluetta voi hoitaa niittämällä ja poistamalla haavan ja muiden puiden taimia sekä keräämällä hakkuutähteet pois. Koska alue ei ollut hoidossa, talkoot olivat tarpeen perinnebiotoopin säilyttämiseksi. 6.2 Ii, Nybyn niityt ja kedot (11) Iin Olhavan kylässä Nybyssä Ruukinlahden rannalla sijaitsee 3,6 hehtaarin maakunnallisesti arvokas niittyalue (peruskartta ). Meren rannan tuntumassa sijaitsevalla kohteella on edustavia pienruohoniittyjä katajineen ja kalliopaljastumineen ja erilaisia tuoreita suurruoho- ja heinäniittyjä. Nybyn kedolta häämöttää Ruukinlahti. 18

19 Nybyn 1800-luvun puolivälissä rakennettu lähes 50 metriä pitkä päärakennus oli alueella vuosina toimineen, aikanaan Pohjoismaiden suurimman lasitehtaan konttorina. Pihapiirissä on myös paksuseinäinen suuri kivinavetta. Nybyn lasiruukin perustukset sekä niille pystytetty muistokivi sijaitsevat niityllä. Paikka sisältyy kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden luetteloon. Maasto on loivasti kumpuilevaa, kaksi kallioista selännettä kulkee niityn poikki ja niiden väliin jää kostea notko. Navetan takana on melko tasainen, lajistoltaan tavanomainen tuore heinäniitty, jossa on pieniruohoisia osia. Lounaaseen viettävässä Keto kukkii. rinteessä on kalliopaljastumia ja ketokasvillisuutta. Metsänreunan katajikon keskellä on sammaloitunutta kallioketoa. Kosteassa notkelmassa on nurmilauha-kastikkaniittyä ja märkää tupassaraniittyä. Alueellisesti silmälläpidettävää kulleroa kasvaa eteläreunan vanhan kiviaidan kupeessa. Kohteen huomionarvoista lajistoa ovat kulleron ohella nurmitatar, pulskaneilikka ja ketosilmäruoho. Muita mielenkiintoisia tavattuja lajeja ovat ketonoidanlukko, hiirenhäntä, harakankello ja pikkulaukku. Vanhan asutuksen peruja ovat keltamaksaruoho ja isomaksaruoho. Pääosa niitystä on ollut kahdeksi tilaksi jaetun talon toisen puolen lypsykarjan laitumena. Kalliopaljastuma kedolla. Enimmillään lehmiä laidunsi niityllä yli luvulla. Eläintenpito jatkui pienimuotoisena vuoteen Toisen tilan mailla laidunsivat lampaat kesinä Sen jälkeen hoito on ollut pelkästään viikateniittoa. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri on hoitanut talkoilla kohteen perinnebiotooppeja vuodesta 1995 lähtien. Hoito on keskitetty lähellä rantaa sijaitsevaan katajaiseen niittyyn, jossa on pieniä aloja kallioketoa ja laajemmin tuoretta pienruohoniittyä. Myös tilan päärakennuksen ympärillä olevia tuoreita heinä- ja suurruohoniittyjä on hoidettu säännöllisesti, erityisesti päärakennuksen länsi-luoteispuolella olevaa niittyä. Nyt alueille suunnitellaan jälleen laidunnuksen aloitusta. Toisen tilan maista on niitetty 19

20 vain rannan tuntumassa sijaitsevaa pienruohoista tuoretta niittyä joka liittyy edellä mainittuun kallioiseen niittyyn. Paikan hyönteislajistoa ei ole kovin tarkkaan selvitetty, mutta sieltä on löydetty Parectopa ononidis-perhonen, joka elää puna-apilalla. Tämä kovertajakoihin kuuluva pikkuperhonen on selvästi ketolaji ja vaatii elinpaikakseen matalakasvuisia niittyjä. On myös mahdollista, että paikalla voisi esiintyä uhanalainen apilakirjokääriäinen (Capricornia boisduvaliana). Tämän uhanalaisen perhosen ainoaa esiintymää Suomessa uhkaa Sierilän voimalahanke Lapissa. Niitty heinäkuun aamuna. 6.3 Kiiminki, Haaraojan niitty (12) Kiimingin Jolosjokeen laskevan Haaraojan sillan kupeessa on kumpareella 0,8 hehtaarin entinen laidunniitty (peruskartta ). Kohde sijaitsee Kiimingin Reposeläntien varressa. Niitty on maakunnallisesti merkittävä perinnemaisema, jolla on edustava niittykasvillisuus sekä seudulle harvinaista ketokasvillisuutta. Kohde sijoittuu Haaran Natura-alueelle (FI ). Pajarakennus niittykumpareiden keskellä. Osa niitystä on raivattu pelloksi, mutta kuivilla törmillä ja kiviraunioilla on kuivaa luonnontilaista niittyä. Maisemallisesti paikka on viehättävä; kukkivat kedot, katajineen, iso siirtolohkare ja vanhat rakennukset muodostavat kauniin kokonaisuuden. Niitty rajautuu maantiehen, peltoon ja tulvametsään. Maasto on pienipiirteisen kumpuilevaa. Pellolta ja niityltä poistetut kivet on kasattu raunioiksi niityn laidoille. Niityllä on pieni hirsinen, rautakattoinen paja ja riukulato. Viereisellä pellolla on kolme hyväkuntoista latoa. 20

21 Ennen sotia niityllä laidunsivat lehmät heinänteon jälkeen loppukesästä. Kummulle tehdyllä raiviolla viljeltiin ruista 1960-luvulla. Viime vuosikymmeninä alue on ollut lehmälaitumena, jota ei ole muokattu, mutta keinolannoitettu jonkin verran. Laidunnus on päättynyt v Entisillä pelloilla on tavanomaista heinäniittyä. Laitamilla, kiviraunioilla ja lohkareitten juurella on ketokasvillisuutta, valtalajeinaan ahomansikka, huopakeltano, kissankäpälä, karvaskallioinen ja ahopukinjuuri. Muita alueella kasvavia lajeja ovat ketosilmäruoho, päivänkakkara, jäkki, nurmitatar ja rohtotädyke. Katajia kasvaa erityisesti länsi- ja etelälaidan törmillä. Niittykumpu. Haaraojaan viettävällä kivikkoisella törmällä kasvaa pari alueella silmälläpidettäväksi luokiteltua näsiää. Alueelta on löydetty myös keto- ja ahonoidanlukkoja. Törmän laen lohkareen kupeella kasvaa ryhmä mäntyjä, tuomia ja koivuja. Pohjoislaidalla niittyä on yksittäispuina koivuja ja mäntyjä. Nurmitatar kukkii. Haaraojan niitty on ollut Oulun ja Kiiminkien luonnonsuojeluyhdistysten talkookohde vuodesta Talkoita järjestetään ympäristökeskuksen tuella. Kylätie sivuaa niittyä. 21

22 6.4 Pyhäjoki, Rajalahti (13) Pyhäjoen Yppärin kylän pohjoispuolella lahden pojukassa sijaitsee Rajalahden 5 hehtaarin merenrantaniitty (peruskartta ). Kohde tunnetaan myös Veteraanimajan niittynä. Niitty on paikallisesti arvokas perinnemaisemakohde. Niityn mantereen puolella on osin kuivuneita merestä kuroutuneita vanhoja merenlahtia. Rajalahden niitty on vanhojen merenlahtien länsipuolella lahden perukassa. Useimmat merenrantaniittytyypit ovat Rajalahden niittyä. edustettuna niityllä osittain vyöhykkeinä ja osittain tyyppien mosaiikkina. Niityn maisemallisesti kauniiseen niittytyyppien värivaihteluun tuovat lisänsä laajat kalliopaljastumat. Meren puolelta niittyä rajaa rantadyyni, joka on ruovikoitumassa. Rajalahden-Perilahden alue kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan. Lahdenpohjukassa on myös lintutorni. Niitty on ollut kylän yhteisenä laitumena, jossa laidunsivat lehmät, mullit ja hevoset. Laidunnuksen päätyttyä 1960-luvulla alue ei ole ollut käytössä. Niityllä on vallitsevana rönsyrölliluhtakastikka-suolavihviläkasvilli-suus. Kuivemmilla paikoilla esiintyy punanatayhdyskuntia ja kosteammilla meri- ja rantaluikkakasvustoja. Vesirajassa on laajasti järviruokoa. Niityllä on myös pieni harvinainen suolasaraniitty. Kasvilajistosta merkittäviä ovat suola- ja merisara, vilukko, rantanätkelmä ja isolaukku. Rajalahden lintutorni. Rajalahden niittyä on hoidettu Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin luonnonhoitotalkoilla vuodesta Niityn umpeenkasvua on pyritty estämään raivaamalla pajuja ja leppiä. 22

23 7 Vuoden 2008 talkoot Perinnemaisemien hoitotalkoot pidettiin kolmella kohteella ennen raportin valmistumista. Talkoot olivat onnistuneita, ahkeria niittäjiä ja haravoijia riitti kaikille kohteille ja hoitotavoitteet saavutettiin. 7.1 Iin Nyby Iin Olhavassa Nybyn perinnemaisemakohteella pidettiin kolmipäiväiset niittotalkoot sään suosiessa tapahtumaa. Talkoisiin osallistui henkilöä eri päivinä, mikä on kohtuullinen määrä aiempiin vuosiin nähden. Pohjois-Suomen uutiset kävi tekemässä lyhyen jutun tapahtumasta ja se esitettiin TV 2:ssa pe 1.8. Keto ennen talkoita talkoot niitetty keto. 7.2 Kiimingin Haaraoja Kiimingin Haaraojan niityllä pidettiin niittotalkoot illalla, sateisessa mutta lämpimässä säässä. Paikalla oli säästä huolimatta 14 talkoolaista ja niitty saatiin niitettyä. Sade taukosi talkoiden loppupuolella. Sateen sattuessa sateella. Niitetty niitty. 23 Talkoot käynnissä.

24 7.3 Ylivieskan Vähäkangas Heinät talteen. Oikea ote. Nuotiosavuja. Ylivieskan Vähäkankaan uudella perinnemaisemakohteella pidettiin kokopäivän talkoot Talkoista ilmoitettiin tiedotteella (liite 2) paikallisille luonnonsuojeluväelle ja lehdistölle. Paikalle saapui järjestäjien yllätykseksi peräti 27 aikuista ja 2 lasta. Kiinteistön hakamainen osa niitettiin yli puolen hehtaarin alalta. Samalla alueelta poistettiin kuusentaimia ja poltettiin aikaisemmilta harvennuksilta maahan jääneet hakkuutähteet. Niitetyt heinät saatiin hyötykäyttöön kylällä sijaitsevalle emolehmätilalle. Alueen jatkohoidon järjestämisestä neuvoteltiin Vähäkangas-Pylväs kyläyhdistyksen kanssa. Kalajokilaakso-lehden toimittaja kävi tekemässä talkoista jutun, joka julkaistiin ma lehdessä otsikolla: Viikatteet heiluivat niittotalkoissa. Niitetty haka. Tavarajuna ohittaa niityn. Hakkuujäte palaa. 8 Perinnebiotooppien säilyttämisen keinot Perinnebiotooppien hoito on yhä enenevässä määrin erilaisten tukitoimenpiteiden varassa eikä hoitotavoitteita ole saavutettu odotusten mukaisesti. Pohjois-Pohjanmaalla valtakunnallisestikin arvokkaiksi luokiteltuja kohteita on hoidon ulkopuolella puhumattakaan muista kohteista. Valtakunnallisesti vain noin neljännes arvokkaista perinnebiotooppikohteista kuuluu hoidon piiriin. Laidunnus on katoavaa kansanperinnettä ja sen myötä ovat häviämässä myös monet perinnebiotoopit. EU-rahoitteisilla tukimuodoilla pyritään parantamaan tilannetta. Selvityksen perusteella perinnemaisemien hoitotilanteessa Pohjois-Pohjanmaalla on erilaisista tukitoimista huolimatta parantamisen varaa. 24

25 Maatalouden ympäristöohjelmaan kuuluva perinnebiotooppien hoidon erityistuki on merkittävin perinnebiotooppien säilyttämistä tukeva rahoitusmuoto. Se on merkittävästi hidastanut perinnebiotooppien määrän vähenemistä. Vaikutukset ovat olleet merkittävimpiä metsälaidunten, hakamaiden ja rantojen luontotyyppien uhanalaistumiskehitykselle. Maanviljelijät ovat voineet hakea tukea vuodesta 1995 lähtien. Paikallisen yhdistystoiminnan kannalta on merkille pantavaa, että vuodesta 2008 alkaen hoitokohteen alkukunnostukseen on mahdollista hakea ns. ei-tuotannollista investointitukea, jota myös yhdistysten on mahdollista hakea perinnebiotooppien hoitoon. Tukea haetaan ns. Leader-toimintatavan kautta. Perinnebiotoopin ylläpitäminen säännöllisin hoitotoimin on huomattavasti helpompaa ja edullisempaa kuin umpeen kasvaneen alueen kunnostaminen. Valtakunnallinen Matkalla maisemaan hanke kestää 2-3 vuotta, joten hoito perinnebiotoopeilla saadaan hyvään alkuun. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ja paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset voivat jatkaa alkamaansa työtä hankkeen päätyttyä. Myös paikalliset kyläyhdistykset voivat koota rivejään ja tulla mukaan luonnonhoitotyöhön. Matkalla maisemaan hankkeeseen kuuluva tiedotus ja näkyvyys valtakunnallisesti eri medioissa on toivottavasti lisäämässä kiinnostusta perinnebiotooppien säilyttämiseen. 25

26 Lähteet Anttila, S., Mahosenaho, T. & Timonen, S. 2007: Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Oulujoen laakso. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 1/2007. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. Edita Prima Oy Helsinki Anttila, S., Pessa, J. & Merilä, E. 2007: Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Limingan lakeuden länsiosa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja 3/2007, Oulu. Edita Prima Oy Helsinki Asema-alueiden viherympäristöjen hoitoluokitus. Tulostettu Mahosenaho, T. & Översti, M. 2003: Siikajokilaakson perinnemaisemia niittyjen ja hakamaiden lumoa. Pro Agria Oulun Maaseutuksekus Oulun Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus. Pohjois-Pohjanmaan Te-Keskus. Painorauma. Merilä, E. 2005: Koirantakkua ja karupäitä - Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Hailuodon maatalousympäristölle. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen moniste 29. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. Multiprint Oy. Nikunen, H-M. 2007: Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Reisjärven keskikylä-kangaskylä. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen raportteja2/2007, Oulu. Multiprint Oy. Perinnebiotooppien hoito Suomessa - Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietintö Suomen ympäristö 443. Ympäristöministeriö, Helsinki. Perinnebiotooppien uhanalaiset lajit. Tulostettu Perinnemaisemat- ja biotoopit. Tulostettu Raahen keskeisten taajama-alueiden osayleiskaava. Tulostettu Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schuman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus osa 1 - Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schuman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus osa 2 - Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 26

27 Särkkä, Jari Raahen kaupunki. Raahen keskeisten taajama-alueiden osayleiskaava. Luontoselvitys. Luontokohteiden inventointi. Suunnittelukeskus. 19 s. Vainio, M. & Kekäläinen, H. (toim.) 1997: Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 44. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. Väre, H., Ulvinen, T., Vilpa, E. & Kalleinen, L. 2005: Oulun kasvit - Piimäperältä Pilpasuolle. Norrlinia 11:

28 LIITE 1 Perinnebiotooppikohteet Pohjois-Pohjanmaalla Maanmittauslaitoksen lupa numero 814/MML/08

29 LIITE 1 Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry TIEDOTE Matkalla maisemaan hankkeessa talkoillaan perinnemaisemissa Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri järjestää niittotalkoot Ylivieskan Vähäkankaalla lauantaina klo Talkoot ovat osa Suomen luonnonsuojeluliiton ja VR:n yhteistyöhanketta, jonka tavoitteena on vaalia maisemaa ja alueiden kulttuurihistoriallisia arvoja sekä elvyttää luonnon monimuotoisuutta. Maatalouden ja etenkin karjatalouden ansiosta syntyneet perinnebiotoopit pysyvät avoimina vain laiduntamalla ja niittämällä. Umpeenkasvu uhkaa, koska nykyisin karjaa harvoin viedään kauaksi kotinavetasta eikä viikateniittoon ole aikaa tai taitoa. Perinnebiotooppi vaatii vuotuista hoitoa, jotta sille tyypilliset matalat kukkakasvit ja niistä riippuvaiset perhoset ja muut hyönteiset säilyttäisivät elinsijansa. Jos laiduntajia ei löydy, talkoolaiset tulevat apuun viikatteineen ja haravineen. Haapaveden maantien ja Ylivieska Iisalmi junaradan kulmauksessa radan pohjoispuolella sijaitseva radanvarsiniitty on luonnonsuojelupiirin uusin perinnemaiseman hoitokohde. Ratavahdin karja on laiduntanut Vähäkankaan junaseisakkeen läheisyydessä luvuilla ja naapuritilan hevoset 1960-luvulla. Viimeksi alue on ollut lammaslaitumena kymmenisen vuotta vuoteen 2006 asti. Kiinteistöön kuuluu vanhoja peltoja sekä luonnonlaidunta, jossa on jäljellä vielä niityn, haan ja metsälaitumen piirteitä. Vuonna 2008 valmistuneen Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin mukaan maamme 1505 uhanalaisesta eliölajista 28 prosenttia eli 421 lajia elää ensisijaisesti perinnebiotoopeilla. Lisäksi juuri perinnebiotooppien lajisto on uhanalaistunut viime vuosina nopeimmin. Siksi on tärkeää, että perinnebiotooppien hoitoa jatketaan. VR:n tukema Matkalla maisemaan hanke on jatkoa luonnonsuojeluliiton 1990-luvulla toteutetulle ketoprojektille. Sen jälkeen luonnonhoitotyö on jatkunut Pohjois-Pohjanmaallakin keskeytyksettä, mutta VR:n tuki mahdollistaa työn laajentamisen. Hanke kestää 2-3 vuotta, jonka aikana niityn hoito Ylivieskassa saadaan hyvään alkuun. Sen ohella PohjoisPohjanmaan luonnonsuojelupiiri ja sen paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset jatkavat perinnebiotooppien ja lintuvesien hoitoa muun muassa Iin Olhavassa, Kiimingin Haaraojanniityllä, Pyhäjoen Rajaniemessä ja Liminganlahden rantaniityillä. Sekä luonnon monimuotoisuutta että maisemaa parantava luonnonhoitotyö sopii hyvin myös vaikkapa paikallisille kyläyhdistyksille. Luonnonsuojelupiiri on koonnut kesän kuluessa listan uusista, pienille talkooporukoille sopivista ja hoitoa odottavista kohteista. Ylivieskassa on kaikille kiinnostuneille tarjolla mukavaa hyötyliikuntaa ja toivottavasti auringonpaistetta rautateiden historiaa henkivässä miljöössä. Talkooväelle tarjotaan kahvia/teetä ja voileipiä sekä jotain makeaa. Viikatteet ja haravat odottavat käyttäjiään. Samalla voi tutustua niittylajistoon ja niittyjen hoitoon asiantuntijoiden opastuksella. Lisätiedot: aluepäällikkö Merja Ylönen , Kalle Hellström tai Kaija Koski

30