VERTAILUTESTI: Hifistin aktiivikaiuttimet

Transkriptio

1 VERTAILUTESTI: Hifistin aktiivikaiuttimet n Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja Mauri Eronen Mittaukset: Aalto-yliopisto, akustiikan laboratorio Adam Audio A8X Behringer Truth B3031A FOCAL CMS 65 GENELEC 8050A KRK Rokit 8 Mackie HR824mk2 M-Audio Studiophile DMS-3 Pioneer S- DJ08 Profel Pro Studio 80 RCF MYTHO H I F I M A A I L M A 2 /

2 Laadukas aktiivikaiutin on varteenotettava vaihtoehto perinteiselle passiivikaiuttimelle ja monessa suhteessa jopa parempi. Testasimme joukon hifikäyttöön soveltuvia keskikokoisia aktiivikaiuttimia hyvin laveassa hintaluokassa, euroa. Halusimme selvittää, ratkaiseeko hinta. Aktiivikaiutin on monessa suhteessa tavallista passiivikaiutinta parempi vaihtoehto. Aktiivikaiuttimen voi kytkeä suoraan säädettävällä ulostulolla varustettuun da-muuntimeen, etuvahvistimeen, tietokoneeseen tai vaikka taulutelevisioon; oikeastaan mihin vain säädettävällä ulostulolla varustettuun äänilähteeseen. Aktiivikaiuttimessa äänisignaali jaetaan eri taajuusalueisiin ennen vahvistamista, kun passiivikaiuttimissa jako tehdään vasta vahvistuksen jälkeen. Aktiivikaiuttimessa jokaiselle äänialueelle (kaiutinelementille) on oma vahvistinaste, ja jakosuodatus tehdään linjatasoiselle signaalille ennen vahvistimia. Jakosuodattimen toiminta ei ole passiivikaiuttimen tavoin riippuvainen kaiuttimen taajuuden mukaan vaihtelevasta kuormasta. Jakosuodatus on tarkempi ja lineaarisempi kuin passiivikaiuttimissa. Koska kullekin äänialueelle on oma vahvistin, esimerkiksi bassoa ohjaavan vahvistimen yliohjaus ei aiheuta säröä korkeille taajuuksille. Vahvistimet voidaan myös suunnitella juuri tietyn äänialueen tarpeita vastaavaksi. Aktiivikaiuttimissa on myös usein erilaisia säätöjä, joilla ääntä voi muokata erilaisiin sijoituksiin ja olosuhteisiin paremmin sopivaksi. Passiivikaiuttimissa tällaiset säädöt on paljon vaikeampi toteuttaa. Studioon vai kotiin? Kuluttajien keskuudessa aktiivikaiuttimet ovat tuttuja lähinnä tietokoneiden äänentoistosta. Aktiivikaiuttimia käytetään usein mm. ammattiäänentoistossa, erityisesti äänen tarkkailuun äänitysstudioissa ja radio- ja televisioasemilla, missä tarvitaan mahdollisimman neutraalia toistoa. Studiot ja äänitarkkaamot ovat yleensä voimakkaasti vaimennettuja eli seinät ja muut pinnat eivät juuri heijasta ääntä. Kuuntelupaikalle saapuva ääni on pääosin suoraan kaiuttimesta säteilevä ääntä. Kaiuttimen vapaakenttävaste kuvaa nimenomaan tätä suoraan kaiuttimesta saatavan toiston taajuusjakaumaa ja sen tasapainoa. Normaalissa asuinhuoneessa kuuntelupaikalle heijastuu ääntä myös seinistä ja muista rajapinnoista, ja siksi myös kaiuttimen ympärilleen säteilemällä äänellä on suuri merkitys toistoon. Kaiuttimen tehovaste kuvaa kaiuttimen toistoa heijastukset huomioiden. Ongelmia saattavat muodostaa monitiekaiuttimen elementtien erilaiset suuntakuviot: Halkaisijaltaan suuren elementin suuntakuvio kapenee voimakkaasti korkeita taajuuksia kohden siirryttäessä. Sivulle siirryttäessä korkeat taajuudet vaimenevat selvästi. Kun toisto jaetaan halkaisijaltaan pienemmälle elementille, levenee suuntakuvio, jolloin sivulle säteilevän äänen toistossa tapahtuu jyrkkä muutos. Tämä näkyy tehovasteessa yleensä jakotaajuuden yläpuolella olevana korostumana. Optimaalinen tehovaste on loivasti korkeita taajuuksia kohden laskeva, ja joka tapauksessa mahdollisimman tasainen. Koska tarkkailukaiuttimet suunnitellaan vaimennettuun tilaan, suunnittelun lähtökohtana on ennen kaikkea mahdollisimman tasainen vapaakenttävaste eikä niinkään tehovaste. Siksi tarkkailukaiuttimen toisto ei välttämättä sovi runsaasti heijastavia pintoja sisältävään huoneeseen. Vahvuutena säädöt Aktiivikaiuttimiin on passiivisisariaan helpompi toteuttaa erilaisia ääneen vaikuttavia säätöjä. Säätöjä voidaan tarvita sijoitettaessa kaiutin esimerkiksi lähelle seinää tai muuta rajapintaa, mikä korostaa erityisesti matalien taajuuksien toistoa. Kaiuttimen sijoitus tason päälle voi aiheuttaa korostumaa ylemmälle bassoalueelle. Yleisesti ottaen kaiuttimen sijoituksella ja kuuntelutilan akustiikalla on merkittävä vaikutus toistoon. Myös kuuntelutottumukset ovat erilaiset. Monipuolisilla säädöillä voidaan kompensoida sijoituksen ja tilan akustiikan aiheuttamia muutoksia toistossa. Lähes kaikissa testissä mukana olleissa kaiuttimissa on hyllykorjaimet matalille ja korkeille taajuuksille. Hyllykorjain ei tarkoita kaiuttimen hyllysijoituksen korjausta, vaan korjauksen muotoa ja toimintatapaa. Hyllykorjain korostaa tai vaimentaa lineaarisesti laajaa taajuusaluetta tietyn taajuuden alapuolella (bassotaajuuksilla) tai yläpuolella (korkeilla taajuuksilla) eikä vain korostaen tiettyä keskitaajuutta, kuten useimmat ns. sävynsäätimet tekevät. Useissa kaiuttimissa on hyllykorjauksen lisäksi kaikkein matalimpien taajuuksien vaimennus tai ylipäästösuodatus. Joissakin malleissa on myös ns. desktopkorjaus, mikä tarkoittaa käytännössä pöytä- tai tasosijoituksen aiheuttaman ylemmän bassoalueen ( Hz) korostuman vaimennusta. Tällainen korjauksen tarjoavat Focal, Genelec, M-Audio ja RCF. Kaikkein monipuolisimmat säädöt ovat M-Audiossa ja RCF:ssä. n Testin parhaimmaksi kaiuttimeksi voidaan julistaa Genelec 8050A. Sen rakenne ja toteutus ovat korkeatasoiset, säädöt mahdollistavat äänen monipuolisen korjailun, ja kuunteluraati totesi äänenlaadun olevan lähes yksimielisesti testiryhmän kärkeä. Genelec antaa tarvittaessa myös kohtalaisen paljon ääntä. Vastapainona sen hinta on selvästi testin korkein. Hintaluokan toisesta päästä löytyy Behringer Truth B3031A, joka tarjoaa käsittämättömän hyvän hinta/laatusuhteen. Orjallisen pistetaulukon ja tähtien tuijottamisen sijasta tulisi katse ja ajatukset kohdistaa myös kuunteluarvioiden sisältöön ja katsastaa myös kuuntelijoiden omat valinnat sekä pohtia niiden suhdetta omiin kuuntelumieltymyksiin. Ehdottomasti pitää luottaa myös omiin korviin. Tutustumisen arvoisia ovat mm. Mauri Erosen esille nostama RCF Mytho 8, Mikael Nederströmin korkealle nostama Profel ja varauksin myös Mackie. Riku Hakala valitsisi itselleen Focalin ja Genelecin vasta kakkostilalle. Muita kovempaa kuunnellut Jukka Piispa piti Genelecin lisäksi Adam Audiosta ja Mackiesta. Heikki Sihvonen otti jälleen selvän irtioton yleisestä linjasta. Niin tapahtui myös edellisessä vertailutestissä. Hänen valintojaan olisivat tietyin varauksin KRK, M-Audio ja Behringer. H I F I M A A I L M A 2 /

3 VERTAILUTESTI: Hifistin aktiivikaiuttimet Adamin portaattomat basso- ja diskanttisäädöt toimivat tavallisen vahvistimen säätöjen tavoin, ja niiden alue on +/- 6 db. Diskantille on lisäksi koko elementin alueeseen tasaisesti vaikuttava säätö +/- 4 db. Säädöt ovat muuten toimivat, mutta niillä ei voi poistaa kunnolla bassokorostumaa, jonka keskitaajuus on 70 Hz. Sisääntulona myös perinteinen rca-liitin. Genelec 8050A:ssa on dippikytkimillä toteutetut hyllytyyppiset säädöt bassolle (0, -2, -4, -6 db) ja diskantille (+2, 0, -2, -4). Lisäksi on alarajataajuutta nostava säätö (0, -2, -4 ja -6 db/35 Hz) sekä 160 hertsin ympäristön desktop-säätö, jonka vaimennus on 4 db. Säädöt ovat monipuoliset ja hyvin toimivat, mutta niiden asettaminen ahtaassa tilassa vaatii tarkkuutta. Virtakytkin on hieman hankalassa paikassa eikä kytkennälle ole automatiikkaa. RCF:ssä on runsaasti dippikytkimin dsp-ohjattuja säätöjä. Diskantin tasonsäädön voimakkuus on +1, 0, -1 ja -2 db. Basson asetukset ovat 0, -1, -2 ja -4 db. Alarajataajuuteen vaikuttavan neliasentoisen kytkimen korkein asetus nostaa ylipäästön 80 hertsiin. Lisäksi on ns. desktop-säätö (n. 2 db/125 Hz) ja kilohertsin ympäristössä vaikuttava 2 desibelin korostus. Säätöjen tekeminen on hieman hankalaa niiden sijainnin ja merkintätavan johdosta. Päävirtakytkin sijaitsee takapaneelissa, ja kaiuttimen edessä on standby-valmiustilan hipaisukytkentä. Aktiivikaiuttimien monipuolisilla säädöillä voidaan korjata kaiuttimien epäedullisen sijoituksen ja huoneen akustiikan aiheuttamia toistovirheitä ja myös hienosäätää ääntä oman maun mukaan. Behringerissä on erittäin havainnollisesti merkityt säädöt: basson tasoon laaja-alaisesti vaikuttava hyllytyyppinen korjain sekä alarajaa leikkaava säätö (kumpikin 0, -2, -4 ja 6 db). Diskantille on niin ikään laaja-alainen säätö (+2, 0, -2 ja -4 db). Toiminnaltaan säädöt ovat asialliset. Virran kytkentä voidaan valita automaattiseksi. Mackiessa on kolmiasentoiset säätökytkimet basson (0, -2, -4 db) ja diskantin (+2, 0, -2 db) tasolle. Bassolle on myös alarajaan vaikuttava säätö (37, 47 ja 80 Hz). Nämä riittävät useimmissa tapauksissa. Virtakytkennälle on valittavissa automaattitoiminto. Profelin basson ja diskantin hyllykorjaimien säätöjen vaihtoehdot ovat +2, 0 ja -2 db. Bassolle on myös sen ääripäähän keskittyvä säätö, jonka asetukset ovat 0, -2 ja -4 db. Säädöt toimivat oikeaoppisesti ja kattavat hyvin useimmat tarpeet. Kuva 1. RCF Mython Bass Rolloff-korjaimen vaikutus kolmella eri asetuksella. KRK:n säädöt ovat vertailun suppeimmat. Kaiuttimessa on ainoastaan diskanttielementin tasoon vaikuttava säätö, jonka asetukset ovat +1, 0, -1 ja -2 db. Liitäntä on mahdollista myös tavallisella RCAliitännällä. M-Audiossa on erittäin monipuoliset dippikytkimin valittavat säädöt. Taso on valittavissa bassolle (0, -1,5, -3, -4,5 db) ja diskantille (+1,5, 0, -1,5, -3 db). Alarajataajuudelle on neljä vaihtoehtoa: 40, 60, 80 ja 100 Hz. Keskitaajuuksia kilohertsin ympäristössä voidaan säätää kaistasuotimella (+1,5, 0, -1,5, -3 db). Lisäksi on ns. desktop-säädöt (0, -1, -2, -3 db) taajuuksille 175, 200 ja 220 Hz. M-Audioon voidaan kytkeä suoraan myös digitaalinen äänilähde. Kuva 2. Desktop notch vaimentaa pöytä- tai tasosijoituksesta mahdollisesti aiheutuvaa ylemmän bassoalueen korostusta. Kuvassa Focal CMS65 asetuksen maksimivaimennuksella. Kuva 3. Matalien taajuuksien ns. hyllykorjaus (vaimentaa (tai korostaa) matalia taajuuksia lineaarisesti laajalta alueelta jo ylemmältä bassoalueelta lähtien. Tästä on apua kompensoitaessa läheisten rajapintojen aiheuttamaa bassokorostusta. Focalissa on monipuoliset, selkeästi merkityt ja hyvät säädöt. Basson ja diskantin tasonsäädöt ovat hyllykorjain-tyyppiset (+2, 0, -2 ja -4 db). Bassolle on lisäksi alarajataajuutta leikkaava säätö ja 160 hertsin keskitaajuudella vaimentava desktop-kaistasuodin, jonka asetukset ovat 0, -2, -4 ja -6 db. Sisääntulona myös perinteinen RCA-liitin. Pioneerissa on melko vaatimattomat säätömahdollisuudet. Bassolle ja diskantille on toiminnaltaan tavallisen vahvistimen sävynsäätöjä muistuttavat säätimet. Kummankin vaikutus on noin +/- 6 db. Pioneeriin voidaan liittää neljä erillistä äänilähdettä. Auto standby sammuttaa virrat automaattisesti tietyn ajan kuluttua tulosignaalin päättymisestä. Kuva 4. Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus (M-Audio: HF Shelf ) vaikuttaa vastaavasti vain kaikkein ylimmille taajuuksille. Kaikki korjaimien ja säätöjen toimintaa kuvaavat toistovasteet löytyvät nettijatkoilta Hifimaailman nettisivuilta osoitteessa kohdasta Artikkelit 2 0 H I F I M A A I L M A 2 /

4

5 VERTAILUTESTI: Hifistin aktiivikaiuttimet Aktiivikaiuttimien kytkentä Kaikissa testin aktiivikaiuttimissa on ainakin xlr-tyyppinen, 3-napainen balansoitu sisääntulo, jota kannattaa käyttää, mikäli esimerkiksi esivahvistimessa on vastaavat ulostulot. Mikäli lähtöpäässä ei ole xlr-lähtöjä, välissä käyttää voidaan rca/xlr-sovitinta. Joissain malleissa on myös liitäntä 6,3 mm plugille (samanlainen kuin kuulokkeissa). Suora rca-sisääntulo on Adamissa, Focalissa, KRK:ssa, Mackie:ssa ja Pioneerissa. M-Audiossa on sisäänrakennettu da-muunnin ja siihen voidaan liittää suoraan digitaalinen äänilähde. Pioneeriin voidaan ainoana liittää neljä erillistä äänilähdettä ja valita niiden välillä. Aktiivikaiuttimien sisääntuloherkkyys ja äänenvoimakkuus (taso) tulisi säätää siten, ettei kaiuttimia ja niiden vahvistinasteita yliohjata ohjelmalähteen voimakkuussäätimen maksimiasetuksellakaan. Säätö voidaan tehdä siten, että kaiuttimen sisääntuloherkkyys ja/tai tasonsäätö käännetään ensin minimiin. Äänilähteestä toistetaan musiikkia, joka sisältää voimakkaan tason. Äänilähteen äänenvoimakkuutta nostetaan, kunnes äänessä kuuluu sivuääniä ja/tai säröä tai äänenvoimakkuussäädin on lähes suurimmassa asetuksessa (90 95%). Mikäli äänenvoimakkuuden taso ei ole suuri ja ääni on edelleen puhdas, nostetaan voimakkuutta kaiuttimen sisääntuloherkkyyden ja/tai voimakkuussäätimen säädöllä kunnes ääni on säröytymisen rajalla (jossain aktiivikaiuttimissa on myös yliohjauksen merkkivalo). Näin saavutetaan paras mahdollinen signaali/kohina-suhde ja dynaamiikka ilman yliohjauksen vaaraa pin XLR Jos kaiuttimissa ei ole automaattista valmiustilaa, master/ slave-jatkojohto kytkee virran kaikkiin slave-liitäntöihin samalla kun master-liitäntä kytketään päälle. Tällainen on saatavana esimerkiksi Clas Ohlssonilta (tuotenumero ). Jos kaiuttimessa on erilliset säädöt sisääntuloherkkyydelle äänenvoimakkuudelle, säädetään ensin sisääntuloherkkyyttä, mutta siten, että sisääntuloherkkyyttä ei käännetä aivan maksimiin. Sanomattakin on selvää, että kaapeleiden tulee olla laadukkaita ja pitkissä kaapelivedoissa hyvin häiriösuojattuja. Aktiivikaiuttimet tarvitsevat äänisignaalin lisäksi virtaa. Kaiuttimia ei kuitenkaan kannata pitää jatkuvasti päällä, jotta ne eivät kuluta sähköä turhaan. Kaiuttimet tulisi kytkeä päälle vasta äänilähteen virrankytkennän jälkeen ja vastaavasti virrat tulisi kytkeä pois ennen äänilähteen sammuttamista. Muutoin seurauksena voi olla voimakas kytkentä-ääni. Vain Behringerissä, Mackiessa, M-audiossa ja Pioneerissa on automaattinen valmiustila: Kaiuttimet siirtyvät automaattisesti valmistustilaan, jos kaiuttimet eivät havaitse äänisignaalia tietyn ajan sisällä. Vastaavasti kaiuttimet käynnistyvät automaattisesti (paitsi Pioneer) havaittuaan sisääntulossaan signaalin. M-Audiossa ja RCF:ssä on kyllä ns. standby-tila erillisellä kytkimellä, mutta ne täytyy joka tapauksessa käynnistää erikseen omista kytkimistä. Kaiuttimissa, joissa ei ole automaattista valmiustilaa, virran kytkentää voidaan helpottaa kauko-ohjattavilla pistorasioilla tai käyttämällä master/slave-tyyppistä jatkojohtoa. Tällaisen jatkojohdon slave-liitännät kytkeytyvät automaattisesti päälle tai pois päältä, kun masterliitäntään liitetty laite kytketään päälle tai pois päältä. RCA RCA-liittimen sähköinen kytkentä XLR-liittimeen. Kaikissa testin aktiivikaiuttimissa on ainakin xlr-tyyppinen, 3-napainen balansoitu sisääntulo, jota kannattaa käyttää, mikäli esimerkiksi esivahvistimessa on vastaavat ulostulot. Mikäli lähtöpäässä ei ole xlr-lähtöjä, välissä voidaan käyttää rca/ xlr-sovitinta tai rca/xlr-kaapelia. Mittauksista Mittaukset tehtiin Aalto-yliopiston akustiikan laboratorion kaiuttomassa huoneessa. Taajuusvasteen käyrät kuvaavat, miten tasapainoisesti erilaiset äänet toistuvat. Jos käyrässä on kuoppa, tietynkorkuiset äänet vaimentuvat. Vastaavasti käyrän mutka ylöspäin merkitsee äänten korostumista. Taajuusvasteen virheet vääristävät lauluäänen ja soittimien sävyä ja eri soittimien välistä tasapainoa. Musiikki voi kuulostaa niiden seurauksena esimerkiksi kumisevalta, ponnettomalta, tukkoiselta tai terävältä. Kaiuttimen vaste on joka suuntaan erilainen. Myös muut kuin kuuntelusuuntaan säteilevät vasteet vaikuttavat ääneen, koska tavallisessa huoneessa on paljon ääntä heijastavia pintoja. Ideaalitilanteessa taajuusvasteet joka suuntaan ovat luonteeltaan samanlaisia. Jos kaiutin on vaakatasossa voimakkaasti suuntaava, sivuseinien kautta tulevat heijastukset vähenevät selvästi. Silloin 60 astetta sivussa mitatun vasteen ja tehovasteen merkitys on pienempi. On yleensä eduksi, että 60 asteen vaste on muita alemmalla tasolla. Käyrän terävät muutokset, piikit ja kuopat ovat periaatteessa haitallisia. Jos ne ovat kapea-alaisia, ne eivät ole kuitenkaan välttämättä kovin häiritseviä. Varsinkin kapeaa kuoppaa on erittäin vaikea kuulla. Piikit häiritsevät enemmän, jos ne johtuvat resonansseista, joihin liittyy jälkivärähtelyä. Tällöin tietty ääni jää hetkeksi soimaan kaiuttimessa. Hifimaailman kaiutintesteissä mitataan neljä erilaista taajuusvastetta. Punainen käyrä on mitattu kohtisuoraan edessä, sininen 20 asteen kulmassa sivulla ja vihreä 60 asteen kulmassa. Mustalla käyrällä kuvataan kaiuttimen keskimääräistä taajuusvastetta kaikkiin suuntiin eli ns. tehovastetta. Tehovasteen merkitys on erityisen suuri. Se vaikuttaa yleensä eniten siihen, millaisena korva kuulee kaiuttimen sointitasapainon huoneessa. Taajuusvasteet eivät kuitenkaan aina korreloi kaiuttimen äänenlaadun kanssa. Kaiutin voi kuulostaa hyvältä, vaikka sen taajuusvaste olisi epätasainen eikä sointitasapaino olisi neutraali. Taajuusvasteet mitattiin kahden metrin etäisyydellä kaiuttimien akustisesta keskipisteestä. Kaiuttimista mitattiin myös niiden säätöjen vaikutus vapaakenttävasteeseen. Äänenpainevaroja arvioitiin mittaamalla kaiuttimien antama korvakuulolla suurin säröytymätön äänenpaine eri taajuuksilla (32, 50, 80, 125, 315 ja 500 Hz). Yksittäisen 32 hertsin mittauksen ja 50 ja 80 hertsin sekä 125, 315 ja 500 hertsin kaistojen mittausten keskiarvoista muodostetusta kaaviosta näkee selvästi kaiuttimien erot maksimiäänenpaineessa kyseisillä taajuuksilla. Mittaus tehtiin 1 metrin etäisyydellä yhdestä kaiuttimesta ns. ground-plane -mittauksena. 0 db referenssitaso kaaviossa vastaa mittauksessa 100 desibeliä (C-painotus). Mittasignaalina oli ko. taajuuksien siniaaltopurske (6,5 vaihejakson mittainen). Suurella osalla kaiuttimista on hyvät taajuusvasteet, etenkin kun otetaan huomioon hienosäätöjen mahdollisuus. Etenkin Genelecin mallit antavat vaikutelman huolellisesta suunnittelusta. Behringer, Focal, Profel ja RCF ovat lähes samaa luokkaa. Mackiessa ja varsinkin Pioneerissa on enemmän poikkeamia. Adam, KRK ja M- Audio kärsivät elementtien suuntakuvioiden sovituksesta. Näiden kolmen tasapaino sopii paremmin akustisesti vaimennettuun tarkkaamoon kuin tavalliseen olohuoneeseen. Säätömahdollisuudet vaihtelevat niukoista erittäin monipuolisiin. Focalissa, Genelecissä, M-Audiossa ja RCF:ssä on tavallisten bassosäätöjen lisäksi desktop-säätö, jolla voidaan vaimentaa noin hertsin aluetta. KRK:ssa on vain diskantin säätö. Alarajataajuudet sijoittuvat välille hertsiä. Rajoittunein bassotoisto on M-Audiossa sekä Pioneerissa (48 Hz). Eniten äänenpainetta bassoalueella hertsiä antavat KRK ja Pioneer, mutta Pioneerilla tulee ongelmia lähestyttäessä 30 hertsiä. Käytännön tilanteessa suurimmat matalien taajuuksien äänenpainevarat tarjoavat Adam, Genelec, KRK ja RCF. Vähiten ääntä tarjoavat Focal, M-Audio ja Profel. 2 2 H I F I M A A I L M A 2 /

6 Bassovasteen sovitus Bassoalueen voimakkuus huoneessa riippuu kaiuttimen sijoituksesta. Koska matalien äänten aallonpituus on suuri (useita metrejä), niiden heijastuessa lattiasta ja läheisistä seinäpinnoista heijastukset ovat samassa vaiheessa kaiuttimen toiston kanssa ja vahvistavat sitä. Vahvistuva taajuusalue on tyypillisesti 150 hertsistä alaspäin, mutta jos kaiuttimen bassoelementti on lähellä lattiaa, vaikutus voi ulottua useihin satoihin hertseihin. Yleensä tasapainoisin toisto saadaan, kun kaiuttimen kohtisuoran vasteen taso on 150 hertsin alapuolella hieman pienempi kuin tätä korkeammilla taajuuksilla. Sopiva vaimennus riippuu esimerkiksi elementin ja refleksiputken sijainnista sekä kaiuttimen suuntaavuudesta. Jos tavallinen kaiutin sijoitetaan hyvin lähelle seinää, tämän tuoma vahvistus kasvaa etenkin yläbassoilla niin paljon, että ääni muuttuu epämiellyttävän kumeaksi. Siksi esimerkiksi kirjahyllyyn kannattaa sijoittaa vain kaiutin, jonka taajuusvasteessa on selvä vaimennus korostuvalla alueella. Kaiutin säteilee ääntä myös ympärilleen, mistä osa heijastuu kuuntelupaikalle. Tämä vääristää ääntä. Olisi toivottavaa, että heijastuksia olisi mahdollisimman vähän. Tähän voidaan vaikuttaa tilan akustoinnilla. Mitä vähemmän kaiutin säteilee ääntä ympärilleen, sitä vähemmän heijastumista on haittaa. Suuntaava (suuren suuntaavuusindeksi omaava) kaiutin säteilee pääosan tuottamastaan äänestä suoraan eteenpäin, jolloin heijastumien osuus pienenee. Suuntaavuusindeksi Adam Behringer FOCAL GENELEC KRK Mackie M-Audio Pioneer Profel 5,7 5,8 4,9 6,0 5,1 6,4 5,9 6,0 6,6 Suuntaavuusindeksi Huoneen pintojen kautta, eri aikaan suoran äänen kanssa kuuntelupaikalle heijastuneet äänet sotkevat toistoa ja aiheuttavat toistovasteeseen muutoksia. Heijastusten voimakkuus riippuu huoneen akustiikasta (paljon vai vähän ääntä heijastavia pintoja), mutta siihen vaikuttaa myös kaiuttimen rakenne. Suuntaavuusindeksi kuvaa, kuinka paljon enemmän tai voimakkaammin kaiutin säteilee ääntä kuuntelusuuntaan kuin ympärilleen keskimäärin. Jos kaiutin säteilisi ääntä yhtä paljon kaikkiin suuntiin, sen suuntaavuusindeksi olisi 0 db. Mitä vähemmän kaiutin säteilee ympärilleen, sitä suurempi osuus äänestä toistuu suoraan kuuntelupaikalle ja indeksin arvo kasvaa. Tavallisen kaiuttimen suuntaavuusindeksi on 4 6 db. Kaiuttimen ympärille säteilee siis keskimäärin 4-6 desibeliä vähemmän ääntä kuin suoraan eteen. Heijastusten osuus on vielä kohtalaisen suuri. Erityisiä kotelorakenteita, useita samaa taajuusaluetta toistavia elementtejä ja torvimaisia suuntaimia käyttämällä indeksi saadaan nousemaan noin 8 10 desibeliin. Kaiutinta, jolla on suuri suuntaavuusindeksi, kutsutaan suuntaavaksi. Vastakohtana ympärisäteilevä. Suuntaavuusindeksi ilmoitetaan Hifimaailman testeissä keskiarvona taajuusalueella Hz. Myös tehovaste kuvaa suuntaavuutta, mutta lähinnä eri taajuuksien välisissä suhteissa: Miten tasaisesti kaiutin säteilee eri taajuuksia ympärilleen. Jos suuntaavuus vaihtelee voimakkaasti eri taajuuksilla, se vaikuttaa heijastumien kautta vääristävästi sointitasapainoon. Optimaalinen tehovaste on mahdollisimman tasapainoinen, mutta korkeita taajuuksia kohden tasaisesti laskeva. n 32 Hz, n Hz keskiarvo, n Hz keskiarvo Kaiuttimista mitattiin niiden antama suurin korvakuulolla säröytymätön äänenpaine taajuuksilla 32, 50, 80, 125, 315 ja 500 Hz. Yksittäisen 32 hertsin mittauksesta ja hertsin sekä hertsin kaistojen mittausten keskiarvoista muodostetusta kaaviosta näkee selvästi kaiuttimien erot maksimiäänenpaineessa eri taajuuksilla. Mittaus tehtiin 1 metrin etäisyydellä yhdestä kaiuttimesta huoneessa. 0 db referenssitaso kaaviossa vastaa mittauksessa 100 desibeliä (C-painotus). Mittasignaalina oli ko. taajuuksien siniaaltopurske (6,5 vaihejakson mittainen). Kuuntelupisteet Adam Audio A8X Behringer Truth B3031A FOCAL CMS 65 GENELEC 8050A KRK Rokit 8 Mackie HR824 mk2 M-Audio Studiophile DMS-3 Pioneer S-DJ08 Profel Pro Studio 80 RCF MYTHO 8 Keskiarvo - Taajuusbalanssi 6,3 7,5 6,9 8,3 6,4 7,2 7,3 6,2 7,2 7,6 - Ääni- ja stereokuva 7,3 7,4 7,0 8,4 6,6 7,2 7,2 6,6 6,7 7,3 - Dynamiikka 7,2 7,2 6,4 8,1 6,4 7,0 6,7 7,0 6,8 6,8 - Kokonaisuus 7,0 7,5 6,8 8,4 6,4 7,3 7,0 6,2 6,8 7,3 Minimi - Taajuusbalanssi 4,0 5,0 3,8 6,0 4,0 6,0 6,5 3,0 5,5 6,5 - Ääni- ja stereokuva 6,0 5,0 4,0 7,0 5,0 5,8 7,0 4,0 5,0 5,0 - Dynamiikka 5,0 5,0 3,8 6,0 4,0 6,0 5,0 5,0 5,5 6,0 - Kokonaisuus 5,0 5,5 4,0 7,0 4,0 5,0 6,5 3,0 5,5 6,0 Maksimi - Taajuusbalanssi 8,0 8,8 8,8 9,5 8,0 8,3 8,0 7,5 8,8 8,3 - Ääni- ja stereokuva 8,5 9,3 9,3 9,5 8,3 8,0 8,0 8,0 8,8 8,0 - Dynamiikka 8,0 9,0 9,0 9,5 8,0 8,0 8,0 8,8 8,5 7,8 - Kokonaisuus 8,5 8,3 9,3 9,5 8,5 8,3 7,8 7,8 8,5 8,0 Mediaani - Taajuusbalanssi 6,5 8,0 7,0 8,5 6,4 7,3 7,0 6,8 7,0 7,6 - Ääni- ja stereokuva 7,5 7,5 7,0 8,5 6,5 7,3 7,0 7,0 6,3 7,8 - Dynamiikka 7,5 7,5 6,8 8,1 6,3 7,1 7,0 7,0 6,5 7,0 - Kokonaisuus 7,4 8,0 7,0 8,4 6,5 7,6 7,0 6,5 6,3 7,5 Keskihajonta - Taajuusbalanssi 1,6 1,3 1,7 1,4 1,4 0,9 0,6 1,6 1,2 0,6 - Ääni- ja stereokuva 1,0 1,4 1,7 1,0 1,2 0,8 0,4 1,4 1,4 1,2 - Dynamiikka 1,2 1,5 1,8 1,2 1,5 0,7 1,0 1,2 1,2 0,7 - Kokonaisuus 1,4 1,1 1,8 0,9 1,6 1,2 0,4 1,7 1,3 0,8 Kokonaispisteet (painoarvo %) Adam Audio A8X Behringer Truth B3031A FOCAL CMS 65 GENELEC 8050A Kokonaispisteet muodostuvat eri osa-alueiden painotetuista keskiarvoista. Säädöissä kiinnitettiin huomioita niin säätöjen monipuolisuuteen kuin niiden toimintaankin. Säätöjen painoarvo on 15 %. Muiden lisäominaisuuksien, kuten liitäntöjen yms. painoarvo on 5 %. Äänenpainevaroista maksimipisteet annettiin taajuusalueella Hz parhaan tuloksen saaneelle, ja sitä pienemmille arvoille pisteitä vähennettiin 1p/-2 desibeliä, pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun. Äänenpainevarojen painoarvo on 10 %. Kuuntelupisteet ovat kuuntelijoiden äänenlaadusta kokonaisuutena antamien erillispisteiden keskiarvo. Kuuntelun painoarvo on 70 %. KRK Rokit 8 Mackie HR824mk2 M-Audio Studiophile DMS-3 Pioneer S-DJ08 Profel Pro Studio 80 Säädöt (15%) Muut ominaisuudet (5%) Äänenpainevarat (10%) Kuuntelu (70%) 7,0 7,5 6,8 8,4 6,4 7,3 7,0 6,2 6,8 7,3 Yhteensä (100%) 6,6 7,3 6,6 8,1 6,0 6,8 7,3 6,2 6,5 7,3 RCF MYTHO 8 H I F I M A A I L M A 2 /

7 VERTAILUTESTI: Hifistin aktiivikaiuttimet Merkki ja malli Adam Audio A8X Behringer Truth B3031A FOCAL CMS 65 GENELEC 8050A KRK Rokit 8 Mackie HR824mk2 M-Audio Studiophile DMS-3 Hintaluokka (pr) Maahantuoja tai edustaja Soitin Laine Oy Into-Luthman Oy Msonic Oy Genelec Oy Musiikin.com St. Paul s Sound Oy Into-Luthman Oy Puhelin (02) (017) (09) (09) Internet-osoite Valmistajan internet-osoite Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, passiivisäteilijä 2-tie, refleksi Elementit: Basso-/keskiääni: 8,5 (220 mm) 8,75 (227 mm) 6,5 (165 mm) 8 (205 mm) 8 (205 mm) 8,75 (222 mm) 2x 6,5 (165mm) Diskantti: 2 nauha 2 nauha 1 (25 mm) kalotti 1 (25 mm) kalotti 1 (25 mm) kalotti 1 (25 mm) kalotti 1 (25 mm) kalotti Jakotaajuudet (*: 2,3 khz 3,6 khz ei ilm. 1,8 khz ei ilm. 1,9 khz 2,7 khz Vahvistinteho (basso / diskantti) Jatkuva teho (RMS): (* 150 / 50 W 100 / 40 W 100 / 60 W ei ilm. 90 / 20 W 150 / 100 W 100 / 80 W Hetkellinen teho: (* 225 / 75 W 150 / 75 W ei ilm. 150 / 120 W ei ilm. 350 / 210 W ei ilm. Toistoalue: (* 38 Hz - 50 khz 50 Hz - 24 khz 45 Hz - 28 khz 38 Hz - 20 khz 44 Hz -20 khz 35 Hz - 22 khz 45 Hz - 27 khz Sisääntuloliitännät: XLR / RCA XLR / PLUGI XLR / RCA XLR XLR / PLUGI / RCA XLR / PLUGI / RCA XLR / PLUGI (+S/ PDIF, AES/EBU) Sisääntuloimpedanssi (*: 30 kohmia 10 kohmia 20 / 47 kohmia 10 kohmia 10 kohmia 20 / 10 kohmia 20 kohmia Tasonsäätö: db +/- 6 db db +/- 6 db db dbu db Muut säädöt: Automaattinen valmiustila (standby) Muuta: Diskantin tasonsäätö +/- 4 db Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus +/- 6 db Matalien taajuuksien hyllykorjaus +/- 6 db Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus -4 / -2 / 0 / +2 db Matalien taajuuksien hyllykorjaus -6 / -4 / -2 / 0 db Alabasson vaimennus -6 / -4 / -2 / 0 db Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus -4 / -2 / 0 / +2 db Matalien taajuuksien hyllykorjaus -4 / -2 / 0 / +2 db 160 Hz vaimennus -6 / -4 / -2 / 0 db Basson ylipäästösuodatus 0 / 45 / 60 / 90 Hz Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus -4 / -2 / 0 / +2 db Matalien taajuuksien hyllykorjaus -6 / -4 / -2 / 0 db 160 Hz vaimennus -4 / 0 db Alabasson vaimennus -6 / -4 / -2 / 0 db Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus -2 / -1 / 0 / +1 db Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus -2 / 0 / +2 db Matalien taajuuksien hyllykorjaus -4 / -2 / 0 db Basson ylipäästösuodatus 37 / 47 / 80 Hz ei on ei ei ei on on Yliohjauksen merkkivalo ja limitteri, virrankytkennän valinta yliohjauksen merkkivalo, standby-kytkin yliohjauksen suojapiiri ja merkkivalo, IsoPod-pöytäjalusta, musta tai valkoinen pintakäsittely yliohjauksen merkkivalo ja suojapiiri, virrankytkennän valinta Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus -3 / -1,5 / 0 / +1,5 db Keskitaajuuksien korjaus -3 / -1,5 / 0 / +1,5 db Matalien taajuuksien hyllykorjaus -4,5 / -3 / - 1,5 / 0 db 175/200/220 Hz vaimennus -3 /-2 / -1 / 0 db Basson ylipäästösuodatus 0(40) / 60 / 80 / 100 Hz S/PDIF (in/thru), AES/ EBU digitaalisisääntulot, digitaalinen signaalin käsittely (36 bit/192 khz), 44.1, 48, 88.2, 96, 176.4, 192 khz näytteenottotaajuudet, D-luokan vahvistimet, yliohjauksen merkkivalo Massa: 13 kg 15 kg 10,5 kg 12,7 kg 12 kg 15,7 kg 10,6 kg Mitat (k x l x s): 400 x 255 x 320 mm 400 x 250 x 290 mm 359 x 241 x 231 mm 433 x 286 x 278 mm 394 x 275 x 298 mm 425 x 273 x 351 mm 407 x 270 x 262 mm *) Valmistajan ilmoittamat tiedot Kuuntelijoiden omat valinnat Mauri Eronen: Kaiutinjoukon äänenlaadun haitari on leveä. Selvästi epätasapainoisia toistimia on vain pari, ja vastaavasti kaksi nousee joukosta esiin positiivisena. Mielestäni Genelec 8050A on kaikilta osa-alueiltaan ykkönen. Lisäksi kokonaisuus on kokonaisvaltaisesta tarkkuudesta huolimatta miellyttävä ja mukaansatempaava. Basson tasonsäätöön joutuu kuitenkin puuttumaan vähänkin pienemmässä huoneessa. RCF Mytho 8 ei ole aivan yhtä oikeaoppinen, mutta sen sävykäs ja rytminen toisto yltää lähes samalle tasolle kuuntelun ilolla mitattuna. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: - Miles Davis: Kind of Blue - Dave Brubeck: Time Out - George Duke: After Hours - Jacques Loussier Trio: The Bach Book - Michael Bublé: It s Time - Sade: Lovers Rock - Infected Mushroom: B.P. Empire Mikael Nederstöm: Kokonaisuutena myönteisimmät tuntemukset herättivät Genelec ja Profel. Genelec vakuutti monitorimaisessa erottelussaan ja bassopaukkeessaan, mutta ei kuitenkaan vienyt äänellistä irrottelua niin pitkälle, että musiikintoisto olisi kärsinyt. Hiukan heikommilla levyillä Profel kuulosti oikein mukavalta. Vaikka se ei ollut täysin skarpin neutraali, niin helppo kuunneltavuus nosti pisteitä. Tässä suhteessa myös Mackie oli mukava ja miellyttävä kuunneltava. Ei hifimielessä kaikkein neutraalein, mutta harvinaisen viihdyttävä ja hauska toistin kevyelle musiikille. Behringer herätti lähes samanlaisia tunteita, joten se on myös mainittava tässä yhteydessä. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: - Dire Straits: Calling Elvis - Dire Straits: Fade to Black - Dire Straits: Six Blade Knife - Juice Leskinen: Graniitti hikoilee - Metallica: God that Failed Riku Hakala: Mielestäni voittaja on Focal. Tällä ranskattarella on innostavan pirteä ote musiikkiin, jonka johdosta jalka vippaa kappaleiden tahtiin. Aivan alimmat bassot tosin jäävät kuulumattomiin, mistä johtuen mieli halajaa hyvän subbarin suuntaan. Aivan ykkösen vanavedessä tulee Genelec. Iisalmen tuote ei flirttaile herkullisilla yksityiskohdilla tai pikanteilla sävyillä, vaan on ennemminkin takuuluotettavan työkalun perikuva, joka säväytti eniten melkoisella puhtaan äänen tuottokyvyllään. Voittajaa harmaampi, mutta toisaalta lihaksekkaampi toistin. Budjettiluokan ehdoton valinta on Behringer. Genelecin kopioiminen ei ole ehkä se kunniakkain tie menestykseen, mutta tuote kykenee tarjoilemaan hyvää ääntä ja ennen kaikkea hämmästyttävän tarkkaa stereokuvanpiirtoa, ja mihin hintaan! Kuuntelussa käytetyt äänitteet: - Laura Pausini: Primavera Anticipada - Retropop: Pieni ja Ihmeellinen - Amy Grant: Hats - Dagon: The Last - Indica: Ulkona - Municipal Waste: Divine Blasphemer - Rammstein/ Scooter: Pussy - Maroon5: Misery - Mastedon: That s What You Do - Cycle Sluts From Hell: I Wish you were a Beer Jukka Piispa: Mielestäni parhaiten suoriutuivat Genelec, Mackie sekä Adam Audio. Mackiella toisto on todella ilmavaa, ja soittimien sielu sekä luonne tulevat hyvin esiin. Äänikuva on todella iso ja vakuuttavan syvä, vaikkakin välillä jopa hieman liioitteleva. Huonona puolena kaiuttimella ei voi päästellä kovilla voluumeilla ilman rasittavuutta. Adam Audiossa vakuutti soundien hengittävyys, kuinka helposti äänet irtoavat sekä poikkeuksellisen puhdas soundi. Kovemmalla soittaessa bassot jäävät kuitenkin hieman jälkeen ajoituksiltaan. Itselleni testin voittaja oli kuitenkin Genelec, joka toimi todella hyvin kaikilla osa-alueilla. Sen kokonaisuus oli järkähtämätön ja toisto tarkka ja dynaaminen. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: - Michael Jackson: Get on the floor - Michael Jackson: Man in the mirror - Dagon: The last - The Jacksons Walk right now John Luongo Instrumental Mix - Lady Gaga: Bad Kids, - Michael Jackson: Keep the faith - Lady Gaga: Scheisse - System Of A Down: Toxicity Heikki Sihvonen: KRK aiheutti testikappaleiden aikana vähiten studiotunnelmaa ja äänen analysoinnin sijaan painotus kääntyi musiikin kuunteluun. Siispä se olisi valintani, mikäli vain musiikki kiinnostaa äänen tuotannollisten asioiden havainnoinnin sijaan. Behringerin ottaisin, jos musiikin kuuntelun lisäksi tuntisin myös tarvetta bongailla kilinöitä ja analysoida äänen laatua, sillä se mahdollistaa hyvin näiden kuuntelutapojen vaihtelun kiinnostuksen mukaan. M-Audion toiston tarkkuus ja seinämäisyys taasen muuttaa (ainakin minulla) kuuntelun täysin äänen analysoinniksi, joten suosittelisin sitä niille, joita kiinnostaa ennen kaikkea musiikin tekninen olemus. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: - Bob Brozman: People are strange - senni Eskelinen String Purée Band: Anxious Man 2 4 H I F I M A A I L M A 2 /

8 Pioneer S-DJ08 Profel Pro Studio 80 RCF MYTHO 8 Kuuntelut Pioneer Finland Profel Oy St. Paul s Sound Oy (09) tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 8 (210 mm) 8,5 (220 mm) 8 (210 mm) 1 (25 mm) kalotti 1 (25mm) kalotti 1 (25mm) kalotti 5,8 khz 4,5 khz 1,8 khz ei ilm. 240 / 64 W ei ilm. 170 / 70 W ei ilm. 200 / Hz - 26 khz 40 Hz - 22 khz 35 Hz - 20 khz XLR / PLUGI / 2x RCA XLR XLR Kuuntelut tehtiin Hifimaailma-lehden Espoon kuunteluhuoneessa (esitelty numerossa 1/2012, josta juttu nettisivujemme artikkelit-osiossa). Kaiuttimet olivat sijoitettu 70 cm korkeille jalustoille, noin 70 cm etäisyydelle takaseinästä ja noin metrin etäsyydelle sivuseinistä. Kaiuttimen kaikki säädöt olivat valmistajan suositusten mukaisesti 0-asetuksissa. Äänilähteenä oli kuunteluhuoneemme tuttu Meridianin cd-soitin, jonka balansoiduista xlr-lähdöistä signaali johdettiin suoraan kaiuttimille. Kuuntelut tehtiin sokkona kuuntelija kerrallaan. Kuunteluraadissa oli tällä kertaa kaikkiaan 6 kuuntelijaa, joista kaksi tuttua ja kokenutta ammattilaistamme, kolme taustaltaan erityyppistä, mutta kokenutta hifiharrastajaa sekä vierailevana kuuntelijana ammatikseen yli 20 vuotta musiikin ja soundien kanssa työskennellyt Henkka Niemistö Chartmakers:lta. Jokainen kuuntelija antoi pisteet asteikolla 0 10 kolmelta osa-alueelta: toiston taajuusbalanssi (tasapaino), ääni- ja stereokuva (tilavaikutelma ja erottelu syvyys- ja leveyssuunnassa) sekä toiston dynamiikka (kaiuttimen kyky toistaa suuria voimakkuusvaihteluja luonnollisen suurella äänenvoimakkuudella). Pisteitä annettiin myös äänenlaadusta kokonaisuutena, mukaan lukien muitakin äänenlaadullisia tekijöitä kuin edellä mainitut. Kokonaispisteet eivät siksi välttämättä korreloi suoraan näiden osa-alueiden pisteiden kanssa. Pisteistä on laskettu taulukkoon eri osa-alueiden ja kokonaispisteiden keskiarvot, minimi ja maksimiarvot, pisteiden jakauman mediaani sekä keskihajonta. Keskihajonta kertoo kuinka yksi- tai erimielisiä kuuntelijat olleet arvioissaan. Sanalliset kuunteluarviot osapisteineen löytyvät kaiutinkohtaisissa yhteenvedoissa. Yhteenvetojen ja arvioiden ohessa ovat myös graafiset kuvaajat pisteistä ja niiden mahdollisesta hajonnasta. 10 kohmia ei ilm. 10 kohmia on +/- 6 db +/- 6 dbu Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus +/- 6 db Matalien taajuuksien hyllykorjaus +/- 6 db Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus -2 / 0 / +2 db Matalien taajuuksien hyllykorjaus -2 / 0 / +2 db Alabasson vaimennus -4 / -2 / 0 db on ei ei Rotary-kaukoohjausyksikkö, 4 valittavaa sisääntuloa, EQ on/off, yliohjauksen merkkivalo Musta tai valkoinen pintakäsittely, suojakangas lisävarusteena Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus --2 / -1 / 0 / +1 db Matalien taajuuksien hyllykorjaus -4 / -2 / -1 / 0 db Alabasson vaimennus -6 / -3 / 0 db 150 Hz vaimennus -3 / 0 db Keskialueen korjaus 0 / +3 khz Virran merkkivalon poiskytkentä, standby-kytkin, yliohjauksen rajoitin (limitteri) 13,5 kg 11,5 kg 13 kg 391 x 250 x 371 mm 390 x 250 x 295 mm 430 x 310 x 300 mm - Kerkko Koskinen: Crooked Room - Jacksons: Walk right now John Luongo Instrumental Mix - Retropop: Pieni ja Ihmeellinen - Dagon: The Last Henkka Niemistö: Adam A8X olisi näistä vaihtoehdoista se, minkä kanssa voisin helposti tehdä kaiken sen kuuntelemisen, minkä tarvitsen työssäni. Dynamiikan toisto ja luultavasti helppous saada laulun taso oikealle kohdalle ovat erittäin tärkeitä työni kannalta ja tässä kaiuttimessa ne tuntuu toistuvan hyvin. Myös Pioneer yllätti todella positiivisesti, täysin työkelpoiset kaiuttimet. Myös RCF oli mieluinen yllätys. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: - Tron : Overture - Tron: The Grid - Chisu: Minä ja mun pää - Chisu - Kohtalon oma - GG Caravan: Paalichak - GG Caravan: On se hienoo - Caravan: Ajatusten vankila - Gorillaz: Welcome to the world of Plastic Beach - Britney Spears: Big Fat Bass - Kick Out The Epic MF - Death Of Gagarin Kuunteluraadin esittely Mauri Eronen: Kolmikymppinen aktiivikuuntelija ja Hifimaailman toimituspäällikkö/toimittaja, jonka taustalla on muun muassa tekniikan opintoja ja saksofonin soittoa. Kotona soi pääsääntöisesti contemporary jazz, progahtava rokki ja elektroninen musiikki. Ilman diskojumppaakaan ei voi kauaa elää. Yksittäistä kriittisintä tekijää hyvän äänen reseptissä on vaikea määritellä. Se on kokonaisuus taajuustasapainoa ja stereokuvaa ja niistä osittain seuraavaa aineettomuutta, ajallista yhtenäisyyttä. Jos trumpetin soundi kiristyy pistäväksi tai foni taipuu nasaaliin muovisuuteen, on muun materiaalin enää vaikea pelastaa syntynyttä mielikuvaa kaiuttimesta. Kaikkein tärkeintä äänessä on sen ärsyttämättömyys. Suurimpia häiriötekijöitä itselleni ovat kumiseva, kontrolloimaton basso ja epäjatkuvuudet kriittisellä keskialueella. Välillä tulee eteen kaiuttimia, joissa sanoinkuvaamaton tekijä saa unohtamaan satunnaiset raastavuudet musiikin viedessä mennessään. Antamani loppuarvosana kaiuttimelle syntyy poikkeuksetta sen tuottamista fiiliksistä puhtaan objektiivisen hifinäkökulman heijastamisen sijaan. Laitteisto (kotona): Digitaalilähde: Squeezebox Duet Vahvistin: Luxman L-505u Kaiuttimet: HM-100dB/W Subwoofer: SVS PB13-Ultra Mikael Nedeström: Olen touhunnut hifin parissa 1990-luvun puolivälistä, pari ensimmäistä vuotta harrastajana ja sen jälkeen puoliammattilaisena. HIFI-lehteen tein laite- ja kaiutinarvioita vuodesta 1997 aina vuoteen 2006 eli lehden kuoppaamiseen saakka. High end ja tinkimättömät tekniset ratkaisut ovat olleet lähellä sydäntäni, mutta aina musiikintoistoa palvellen. Jos laite ei soi omilla lempilevyillä hyvin, se kannattaa unohtaa. Audiofiilimäisen lähestymistavan olen jättänyt muille ja yrittänyt löytää mieluummin sellaisia laitteita, joilla huomio kiinnittyy musiikkiin eikä soundiin. Viimeksi tätä tarkoitusta palvelemaan on hankittu Regan P5-vinyylisoitin kaikilla viripalikoilla. Musiikkina parhaiten putoaa 1970-luvun proge, Tangerine Dream -tyyppinen syntikkapsykedelia ja 1980-luvun kultakauden heavy. Myös 1990-luvun alkupään trash- ja death metal pyörii lautasella silloin tällöin. Näistä syntyy aika vaikea yhtälö mille tahansa systeemille. Laitteisto: Kaiuttimet: Aurelia Graphica Vahvistin: Classe Audio CAP-2100 Cd-soitin: Classe Audio CDP-102 Huonekorjain: Lyngdorf RP-1 Kaiutinkaapelit: Analysis Plus Oval 9 Välikaapelit: Transparent Music Link Plus XLR Riku Hakala: Olen yli kolmekymmentä vuotta musiikkia innokkaasti harrastanut levyjen suurkuluttaja. Aktiivisemmat soitto- ja lauluaktiviteetit vaihtuivat -90 luvun lopulla musiikkilehtien parissa touhuamiseen. Hifiharrastukseni puolestaan alkoi kahdeksankymmentäluvun puolivälissä. Näistä ajoista juontanee myös mieltymykseni iloisesti ylisuunniteltuihin laitteisiin. Äänessä arvostan ilmavaa stereokuvaa ja muutoinkin raikasta, mutta sävyiltään puhdasta toistoa. Teinivuosina koettu heavyn ja metallin nousu on jättänyt musiikkimakuuni lähtemättömät jäljet. Lähinnä sydäntä on thrash metal. Seuraan ja kuuntelen toki aktiivisesti koko raskaampaa musiikkituotantoa. Erityisosaamisenani mainittakoon kristillisen metalligenren vankka tuntemus. Kevyempää musiikkia nautiskelen vahvasti valikoiden. Laitteisto: Vahvistin: Accuphase E-212 Cd-soittimet: Sony CDP-XA50ES ja Teac VRDS 10 (modattu) Levysoitin: Denon DP-57L Äänirasia: ADC Integra XLM-I Riaa: Clearaudio Nano Viritin: Onkyo T-4850 Integra Kaiuttimet: Gradient 1.X (modattu) Subwoofer: REL Storm 5 Kaiutinkaapelit: ViaBlue SC-2 Välikaapelit: Niinimaen.com (hopea), Dalkey Audio (hopea), Tara Labs Virtakaapelit: Audio Direkt Kuulokkeet: Beyerdynamic DT 990 Jukka Piispa: 26 ikävuoteen mennessä musiikkia on tullut kuunneltua aika paljon. Äänenlaatuun panostaminen alkoi kotiteatterisetin kasaamisesta. Pikkuhiljaa kotiteatteria päivitettyäni innostuin kiertelemään hifimessuja, ja kovan luokan stereosetteihin tutustuttuani tuntui, ettei kotiteatterisetillä saa aikaan aivan samanlaista kokemusta. Niinpä oli aika hankkia myös kunnollinen stereolaitteisto. Tähtäimenä olivat kunnollinen cd-soitin, putkivahvistimet ja laadukkaat kaiuttimet. Olohuoneessa on nyt kohtalaisen hyvin toimiva kotiteatterisetti sekä musiikista nauttimiseen erillinen stereosetti. Jälkikäteen ajatellen laadukas ääni on kiinnostanut jo pienestä saakka, kun musiikit kuunneltiin isän Hifi-lehden kaiuttimilla ja kunnollisilla soittimilla sekä vahvistimilla. Hifiharrastajat Ry:n porukka ja harrastajatapaamiset ovat myös auttaneet paljon valinnoissa sekä harrastuskokemuksen kartuttamisessa. Musiikkityylillä ei ole minulle niin väliä, moni yksittäinenkin bändi vieraista genreistä menee, mutta funk, pop, blues ja reggae löytävät tiensä useimmiten cdsoittimeen. Laitteisto stereo: Cd-soitin: Accuphase DP-55V Putkietuvahvistin: Trafomatic LINE ONE Putkipäätevahvistin: Trafomatic Experience Elegance Kaiuttimet: Zu Audio Essence Laitteisto (kotiteatteri): Tv: Pioneer Kuro KRP-500M Toistin: Playstation 3 Vahvistin: Denon AVR-4308 Keskikaiutin: Magnat Quantum 716 Etukaiuttimet: Zu Audio Tone Takakaiuttimet: OR E1 Subwoofer: SVS PB-13 Ultra Heikki Sihonen: Hifi on kuulunut harrastusvalikoimaan viitisen vuotta, ja sen aikana olen touhunnut kaikenlaista aiheeseen liittyvää kuten diy, yhdistystoiminta, messuilu ja julkaisutoiminta perinteisen musiikinkuuntelun lisäksi. Kuuntelu tapahtuu kerrostalossa, joten betonisen kopin akustisten ominaisuuksien kiertäminen on myös ollut merkittävässä osassa harrastustani. Musiikin toistossa haen kokonaisvaltaista kokemusta, joka sisältää sekä sen, mitä musiikilla on haluttu kertoa kuin myös sen, miten se kerrotaan. Hifistelyn myötä musiikkimaku on laajentunut huomattavasti alkuajoista, ja nyt levyhyllystö sisältää jatsia, progea, bluesia, poppia, rokkia, klassista... kaikenlaista on, mutta mörrimöykkymetallia ei hyllystä löydy. Laitteisto: Vahvistin: Accuphase E-308 Cd-soitin: Accuphase DP-500 Levysoitin: Technics SL-1000mk2P Äänirasia: Nagaoka MP-500 Viritin: Accuphase T-1000 Kaiuttimet: Gradient Prelude + diy-bassot Kaiutinkaapelit: Schulz BX19 Välikaapelit: Accuphase L-10G Virtakaapelit: Audio Direkt Kuulokkeet: Beyerdynamic DT 880 Henkka Niemistö: Masteroija Chartmakersilla. Alalla yli 20 vuotta ja työskennellyt studiossa, teatterin, liveäänen ja nyt masteroinnin parissa aktiivisesti. Laitteistoon kuuluu työn puolesta Lipinski L-707 kaiuttimet, Amphion Two15, EgglestonWorks Savoy kaiuttimet. Classé, Mimetism, Nuforce ja Sony vahvistimet. Musiikkimaku on laaja, ihan klassisesta metalliin/punkkiin. Kunhan soundi on kohdallaan. H I F I M A A I L M A 2 /

9 VERTAILUTESTI: Hifistin aktiivikaiuttimet Hintaluokka (pr): 1300 Maahantuoja tai edustaja: Soitin Laine Oy Puhelin: (02) Valmistajan internet-osoite: Adam Audio A8X Adam Audio on Saksalainen, vuonna 1999 perustettu kaiutinvalmistaja. Etenkin ammattiäänentoiston piirissä merkki on varsin tunnettu ja arvostettu. Adam Audio valmistaa myös erittäin järeitä highend-luokan kotikaiuttimia. Kaiuttimien eräs yhteinen piirre on korkeiden taajuuksien toistoon käytetty nauhadiskantti. A8X sijoittuu reilun euron hinnaltaan vertailuryhmän keskivaiheille. Rakenteeltaan kaiutin on perinteinen ja hieman työkalumainen. Teräväkulmainen kotelo on kalvopinnoitteella päällystettyä puuta. Kotelo on refleksiviritteinen. Kaksi refleksiputkea sijaitsee etulevyn alareunassa. Matalat ja keskialue toistetaan 2,5 kilohertsiin saakka 8,5-tuumaisella hiilikuituvahvisteisella kartiolla varustetulla elementillä. Korkeille taajuuksille käytetään Adam Audion kehittämää X- ART -nauhadiskanttia, jolle luvataan jopa 50 kilohertsiin ulottuva toisto. Nauhadiskanteilla sanotaan olevan oma soundinsa. Vahvistimen jatkuvaksi tehoksi ilmoitetaan 150 wattia basso/keskiäänielementille ja 50 wattia diskantille. Sisääntuloina ovat balansoitu xlr ja balansoimaton rca. Takaa löytyvät melko suppeat säätömahdollisuudet eli diskantin tason hienosäätö ja korkeiden sekä matalien taajuuksien korjain. Korkeiden taajuuksien korjain on hyllytyyppinen, ja se alkaa noin hertsistä ylöspäin. Matalille taajuuksille korjaus vaikuttaa noin 50 hertsin keskitaajuuden ympäristössä. Tasonsäätö ja virtakytkin on sijoitettu etupaneelin alareunaan. Virtakytkennälle ei ole valmiustilaa. Adamin vapaakenttävasteessa on nähtävissä ääripäiden korostumat, erityisesti bassopäässä. Sivusta mitattaessa diskantin ja keskialueen toistot eivät aivan kohtaa, ja korkeimmat taajuudet vaimenevat jyrkästi. Tehovasteessa keskialueen ja yläpään taajuuksilla on havaittavissa poikkeamia, erityisesti hertsin alue on korostunut. Myös basson yleistaso on runsas. Mittauksen tulokset havaittiin myös kuunteluarvioissa, vaikkei ääntä tuomittukaan huonoksi. Kaksi kuuntelijaa piti Adamin soundia tietyin varauksin jopa oikein hyvänä. Kaiuttimella on selvästi oma luonteensa. Keskihintaisella Adam Audio A8X:lla on sangen robusti ja työkalumainen olemus. Kaiuttimen erikoisuutena on nauhadiskantti, joka jossain määrin määrittelee sen edut ja ongelmat. Nauhadiskantti ja sen lievä korostus yhdistettynä bassokorostukseen luo oman soundinsa, josta joko pitää tai sitten ei. Kaiutin ei kuulosta luonnolliselta ja tasapainoiselta, muttei huonoltakaan. Ääntä luonnehdittiin dynaamiseksi ja energiseksi. Säädöt eivät juuri auta basson korostukseen, mutta diskantin portaattomasta säädöstä on hyötyä. + Kevyelle musiikille varauksin + Diskantin soundi - Ei luonnollinen - Ulkonäkö Mauri Eronen: Bassotoisto on selvästi korostunut ja kokonaisuuden tarkkuutta heikentävä etenkin kovempaa kuunneltaessa. Kontrabasso soi alarekisteristä jyräten, mutta ylempänä mukana on ripaus erittäin luonnollista sävyä. Puhallinsektiossa on vapautunutta ilmavuutta, mutta tietyillä sävelillä trumpetti kiekaisee ikävän pistävästi. Pääsääntöisesti keskialueen toisto on kuitenkin sävykkään houkutteleva. Vokaalitkin projisoituvat luonnollisen voimakkaalla auktoriteetilla. Äänikuva on tarkka ja ulotteikkaan jäsentävä. Diskantti on energinen, sävyltään tarkasti piirtävä ja kuulas. Yläpäästä ei ole pahaa sanottavaa, soi sitten pelti tai triangeli. Selkeä balanssivirhe kuitenkin pudottaa sijoitusta. (4,0/7,0/5,0) 5/10 Mikael Nederström: Ääripääkorosteinen soundi, jossa varsinkin alimmilla taajuuksilla on taipumus korostua. Äänen tulee kyllä loudness-efektin ansiosta tiettyä auktoriteettia, mutta keskialue jää helposti ääripäiden varjoon. Lievästi tukkoinen sävy verottaa akustisemmalla tavaralla irtonaisuutta ja läsnäolon tunnetta. Äänikuvakin voisi olla skarpimmin jäsentynyt. Toisaalta sähköisemmällä tavaralla ylimääräinen potku tuottaa mukavan viihteellisen otteen soundiin. Äänessä on enemmän iloa kuin analyysiä. Jytämäinen ote lisää monen levyn kuuntelun hauskuusmomenttia, mutta soundia ei voi sanoa neutraaliksi. Rokkitykki nuorempaan makuun. (6,0/6,0/7,0) 7,5/10 Riku Hakala: Pehmeä, hitaahko ja himpun yksinuottinenkin, tasoltaan liioitteleva basso. Keskialue ei tarjoile vokalistia ainakaan liiaksi kuulijan eteen, vaan pitää bändin tasapuolisesti rivissä. Itse pidän hieman läheisempää laulajan esittelyä miellyttävämpänä, mutta nyt ollaan jo vahvasti makuasioiden äärellä. Diskantti puolestaan kilahtaa moitteettoman nätisti. Stereokuvaltaan ilmava ja sivusuunnassakin toimiva toistin, joka selviää vähän kovemmastakin menosta. Basson rajoitteista huolimatta ihan onnistunut kompromissi, joka ei silti päässyt herättämään suuria tunteita. (7,0/8,5/8,0) 7,25/10 Jukka Piispa: Todella puhdas ja luonnollinen soundi. Äänikuva on hieman taakse vetäytynyt, mutta toimii kuitenkin luonnollisen tuntuisena kokonaisuutena. Äärimmäistä tarkkuutta ei tule, mutta seurattavuus on kohtalaisen hyvää luokkaa. Taajuusbalanssi on muuten keskivertoa, mutta laulaja jää soittimien taustalle ja shibilanssi nostaa aika ajoin päätään. Dynamiikkaa löytyy jonkin verran, ja äänet pääsevät hengittämään jopa kovemmassa ryydityksessä. Silti alimmat taajuudet alkavat kovempaa kuunnellessa jäädä jälkeen ja tuntuu, että näiltä osin kaiutin toimii aika äkkiä äärirajoillaan. (8,0/8,0/8,0) 8,5/10 Heikki Sihvonen: Bassossa on mukana kuminaa, ja diskantti tuntuu miedolle/mattapintaiselle. Tarkkailumielessä esillepano ei ole mitenkään selkeä, eikä monimutkaisempi musiikki pysy täysin seurattavana. Vaikka soundi onkin osin kohdallaan, esim. torvissa on oikeaa kokoa ja tuntua, yläbasson korostuma kiilaa mukaan joka paikkaan. Kun pianonkin äänessä on mukana kumisevaa bassoa, innostavuus ja kiinnostus musiikin kuunteluun katoaa nopeasti, eikä lopputulos innosta soundibongailuunkaan. Testikappaleet vaihtuivat muita testikohteita huomattavasti nopeampaan tahtiin. (5,0/6,5/7,0) 5,5/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Vaikea arvosteltava. Löytyy paljon hyvää ja jonkun verran ei-hyvää. Kuulostaa isolta, mutta ehkä vähän väkisin tehdyltä. Hyvä toisto, mutta ihan kuin botne olisi vähän myöhässä/löysä. Vähän sumea Ghost center. Stereokuva hyvä ja täyttävä, ehkä jopa liian täyttävä. Tulee ahdas olo myös niissä kappaleissa, joissa pitäisi olla ilmaa. Dynamiikkaa löytyy yllättävä määrä. Kuulostaa työkaiuttimelta, mutta luulen, että tekisin tällä vääriä ratkaisuja. Hassu epäluonnollisuus häiritsee. Vaikka botnea on hyvin, se mennee tiukan paikan tullen muusiksi. Klassinen toimii hyvin, mutta pop/rock menee vaikeaksi. (7,8/8,0/8,0) 8/ H I F I M A A I L M A 2 /

10 Hintaluokka (pr): 400 Maahantuoja tai edustaja: Into-Luthman Oy Puhelin: Valmistajan internet-osoite: HIFImaailma SUOSITTELEMME HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE Behringer Truth B3031A Behringer on myös saksalainen, vuonna 1989 Uli Behringerin perustama yritys, joka valmistaa erilaisia ammattiäänentoistolaitteita, mikrofoneja ja jopa valaistustuotteita pääasiassa Kiinassa. Behringer on tunnettu edullisista hinnoistaan ja siitä, että useat tuotteet muistuttavat ulkoisesti kalliimpia kilpailijoita. Behringer Truth B3031A muistuttaa Genelecin erästä vanhempaa kaiutinmallia sillä erotuksella, että tässä mallissa käytetään samantyyppistä nauhadiskanttia kuin Adam Audiossa. Behringer B3031A on testin selvästi edullisin kaiutin, mutta tämä ei käy ilmi sen rakenteesta eikä ominaisuuksista. Kaiuttimen voisi kuvitella maksavan paljon enemmän. Refleksiviritteinen, viilutetusta lastulevystä valmistettu kotelo on vanhahtavan neliskanttinen. Refleksiputket aukeavat diskantin kummallekin puolelle kapeina aukkoina. Elementit on upotettu siististi muovipaneeliin, joka muodostaa samalla nauhadiskantin eteen loivan suuntaimen. Kevlarilla vahvistettu basso/keskiäänielementti on 8,75-tuumainen. Elementin runko on alumiinivalua. Etupaneelissa on virran indikaattorin lisäksi yliohjauksesta kielivän rajoittimen (limitter) merkkivalo. Elektroniikka on asennettu kotelon taakse kiinnitettyyn moduuliin. Vahvistimen rms-tehoksi ilmoitetaan bassolle 100 ja diskantille 40 W. Sisääntulolle on xlr- ja stereoplugi sekä sisääntuloherkkyyden säätö. Muut säädöt käsittävät hyllytyyppiset vaimennukset korkeille ja matalille taajuuksille (diskantille myös +2 db korostus) sekä erillisen kaikkein matalimpien taajuuksien vaimennuksen. Säädöt toimivat hyvin. Käsikäyttöinen virtakytkin on sijoitettu yläreunaan kaiuttimen taakse, mutta valittavissa on myös automaattinen standbytila. Behringerin vapaakenttävasteissa ja tehovasteessa on jonkin verran poikkeamia, mutta yleisbalanssi on kohtalaisen tasapainoinen. Suuntaavuus on hallinnassa. Myös basson vaste on muodoltaan hyvä, ja basson säädöt toimivat erittäin onnistuneesti. Kuuntelijat yhtä lukuun ottamatta olivat monessa suhteessa sangen yksimielisiä Behringerin äänestä ja pitivät sitä kokonaisuutena hyvänä ja sopivana monenlaiselle musiikille. Arvioista nousi esiin myös stereokuvan tarkkuus ja erottelu. Behringer on testin edullisin kaiutin, mutta tämä ei näy toteutuksessa eikä kuulu äänessä. Se soi hyvin ja sangen tasapainoisesti, jopa hifistyneesti. Mukana on ripaus nauhadiskantin tarkkuutta ja avoimuutta. Myös stereokuvaa kehuttiin tarkaksi ja erottelevaksi. Monipuoliset ja havainnolliset bassoalueen vaimennussäädöt mahdollistavat, ainakin teoriassa hyvän toiston myös erilaissa kaiuttimien sijoituksissa, esimerkiksi lähellä seinää. Hintaansa nähden Behringer Truth B3031A on todellinen löytö. Näillä voisi toteuttaa vaikka tiukan budjetin eksoottisen hifisetin yhdessä laadukkaan putkietusen kanssa. Suosittelemme. + Erinomainen hinta/laatu-suhde + Käytännölliset säätömahdollisuudet Mauri Eronen: Yleisbalanssi on kohdallaan. Pienet dynamiikanvaihtelut irtoavat näppärästi. Luonne on kepeä mutta miellyttävä. Trumpetissa on pläjäys lihaa ympärillä, mikä ei kuitenkaan peitä perimmäistä olemusta. Kaikki akustiset instrumentit soivat neutraalisti omanlaisinaan. Kerroksellisuus piirtyy selkeänä, ja eri esiintyjien touhuilua on helppo seurata. Basso on kiinteän napakka ja liukasliikkeinen, mutta ei ulotu aivan alas. Äänikuva on epäkaiutinmaisen ulottuva mutta skarppi. Rytmikäs, musikaalinen ja iloinen tuttavuus, joka toimii kaikenlaisella matskulla energisintä elektroa lukuun ottamatta. Tällöin bassotoiston dynamiikan rajat tulevat vastaan. (8,0/7,0/5,0) 7/10 Mikael Nederström: Jäsentynyt ja selkeä soundi, jota ei vaivaa monen muun tapaan diskantin metallisuus. Balanssi saattaa olla hiukan keskimmäisille taajuuksille kallellaan, mikä tuo tietyille levyille lievää purkkimaisuuden tuntua. Efekti on kuitenkin hyvin lievä, useimmiten sen havaitsee vain ylimääräisenä keskialueen dynamiikan korostumisena. Pelleissä kuuluu enemmän runkoääni kuin yläharmoniset. Täyteen miksatulla musiikilla äänenvoimakkuutta ei tee mieli lisätä, mutta ei kaiutinta rasittavaksi voi sanoa. Parhaimmillaan soundi on hyvinkin nätti ja tasapainoisen tuntuinen. Varsinkin ääripääkorosteisilla äänityksillä ääni toimii oikein hyvin. (7,5/8,0/8,25) 8,25/10 Riku Hakala: Ensin huomion kiinnittää varsin miellyttävästi koholla oleva yläkeskialue/aladiskantti, jonka johdosta sanallisen tulkinnan esittäjät saatetaan läsnäolevasti kuulijan kanssa samaan tilaan. Yläkerta ei anna äänitteiden virheitä yhtään anteeksi, ja stereokuva on sanalla sanoen tarkka. Näiltä osin kyseessä on siis kunnon tarkkailumonitori, joka kykenee tuottamaan paljon hyvää ääntä. Suht sävykäs basso ei tosin ole kaikkein tiukinta, mutta se ei silti torpedoi mitenkään pahasti kuulasta ja läpivalaisevaa kokonaisuutta. Selkeää studiotyökalun ainesta. (8,0/9,25/9,0) 8,25/10 Jukka Piispa: Äänikuva herättää heti ihmetystä. Harvassa ovat tällaiset kaiuttimet, joilla tulee illuusio, että kuuntelutilan etuosaan on lyöty taulu, johon kuvat ripustetaan. Laulaja sekä kaikki soittimet toimivat täysin yhtenäisenä rintamana. Kuitenkin kaikki paikantuu poikkeuksellisen tarkasti sivuttaissuunnassa. Rytmisesti kaiutin toimii hienosti, koska yläbassot erottuvat edukseen ja alukkeet toistuvat napakasti. Soittimet ovat luonnollisen sävykkäitä, mutta äänet voisivat lyömäsoittimissa olla isompiakin. Laulaja kuulostaa kappaleessa kuin kappaleessa raikkaalta ja esiintyy todella kuultavasti. Diskantin kihahduksia lukuun ottamatta tämä on luonnollinen ja mielellään kuunneltava kaiutin. (8,0/7,5/7,0) 8/10 Heikki Sihvonen: Tasapainoinen ja neutraali on tullut kirjoitettua muistiinpanoihin useamman kerran, vaikka jotkin taajuudet hieman tuuttaavat pintaan. Ässät ovat todella siistit, testikappaleen suhinaongelmista ei ole tietoakaan. Äänessä on kerroksittaisuutta, muttei varsinaista tilallista syvyyttä. Kokonaisuus tuntuisi tasapainoilevan työkalun ja kotilaitteen välillä vältellen ihan äärimmäistä tarkkuutta ja äänen epäkohtien korostamista. Näin ollen esitys on yksi hifeimmistä testattujen joukossa. Suosittelisin niille, jotka haluavat bongailla ääniä ja soittimia musiikkia kuunnellessaan. (8,75/7,5/8,0) 8/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Kovat. Liikaa alamiddleä, paljon liikaa. Alakerta puuttuu, mutta ylädiskantti on miellyttävä. Kokonaissoundi kolkko. Ghost center ok, mutta jollain tavalla epäsuhteessa stereomatskuun. Dynamiikka tuntui oudolta, en osaa oikein pukea sanoiksi. Hiljaiset osat tuli tosi hiljaa, ja lujat sitten tosi lujaa. En oikein tiedä mitä voisin kuunnella näillä, ehkäpä peruskuuntelua. Ei sopisi minulle ainakaan työkaiuttimiksi. (5,0/5,0/6,0) 5,5/10 H I F I M A A I L M A 2 /

11 VERTAILUTESTI: Hifistin aktiivikaiuttimet Hintaluokka (pr): 1400 Maahantuoja tai edustaja: Msonic Oy Puhelin: Valmistajan internet-osoite: FOCAL CMS 65 Ranskalainen Focal on edellisiä tunnetumpi valmistaja. Merkki on tunnettu niin laadukkaista koti- kuin autokaiuttimistaan. Focal valmistaa myös aktiivikaiuttimia. Focal CSM-65 on kooltaan testin pienikokoisin. Se mahtuu kirjahyllyynkin. Se poikkeaa testiryhmän muista kaiuttimista myös luokkaa pienemmällä, 6,5-tuumaisella bassoelementillä. Basson kartio on merkille tyypillistä polyglassmateriaalia. Myös diskantti on merkin useista muista malleista tuttu, käänteisellä kartiolla varustettu 25 mm alumiini/magnesium-kalotti. Refleksiviritteinen kotelo on erittäin tukevan tuntuista alumiinivalua, ja muutenkin kaiuttimen viimeistely ja yksityiskohdat ovat korkealuokkaiset. Takapaneelissa on xlr- ja rca-sisääntulo sekä erillinen sisääntuloherkkyyden säätö. Muut säädöt ovat monipuoliset, ja mittausten mukaan ne toimivat hyvin. Matalien ja korkeiden taajuuksien hyllykorjaimien lisäksi säätövalikoimassa on 4-asentoinen matalien taajuuksien ylipäästösuodatus sekä pöytäsijoituksen aiheuttaman korostuksen kompensointiin tarkoitettu yläbasson desktop notch -vaimennus. Tehoa Focalista luvataan maltilliset 100/60 wattia (basso/diskantti). Etupaneelissa on erillisen standby-kytkimen lisäksi virran ja yliohjauksen merkkivalot ja toinen tasonsäätö, ns. päävolume. Standby-valmiustila ei ole automaattinen, ja koska kaiutin käynnistyy virtakytkimestä aina valmiustilaan, virtoja ei saada ohjattua päälle automaattisesti. Focalin vasteet ovat paikoitellen hieman muhkuraiset ja aavistuksen keskialuetta painottavat, mutta yleisbalanssi on silti kohtalaisen tasainen. Pientä diskantin korostusta lukuun ottamatta hyvät vasteet. Tasaisesti suuntaava keskialueelta ylöspäin. Tehovaste on myös kohtuullisen tasainen lukuun ottamatta korkeiden taajuuksien korostumaa, mikä kuuluu ainakin paljon heijastavia pintoja sisältävässä akustiikassa. Bassovasteen muoto on hyvä, ja säädöillä pystyy tarvittaessa kompensoimaan rajapintojen aiheuttamaa bassojen korostumista esimerkiksi hyllysijoituksessa. Focal CMS65:set saivat hieman ristiriitaisen vastaanoton kuuntelijoilta. Silti arviot olivat sävyltään keskimäärin neutraalia paremmat. Focalin äänenpainevarat ovat jonkin verran muita rajallisemmat. Focal CMS65 on kompaktin kokoinen, laadukas ja monipuolinen aktiivikaiutin. Säädöt mahdollistavat monenlaiset sijoitusvaihtoehdot ja äänen muokkauksen. Äänenlaatua kiiteltiin mutta myös kritisoitiin. Kannattaa lukea arviot tarkasti ja suhteuttaa ne omiin mieltymyksiin ja tarpeisiin. Äänenpainevarat ja basson ulottuvuus ovat isompiaan rajallisemmat, mutta tämä on helposti korjattavissa subwooferilla. Ilman subbaria kaiuttimet toimivat parhaiten pienessä ja akustiikaltaan pehmeässä tilassa sekä kotiteatterissa. + Kompakti koko + Laatuvaikutelma - Äänenlaadun mielipidehajonta - Äänenpainevarat Mauri Eronen: Äänikuva piirtyy selvästi kaiutinlinjan taakse etäisenä. Sivusuunnassa se ei leviä täysin huoneen kokoiseksi. Dynamiikanvaihtelut ja puhaltimien atakit tulevat esiin selvinä ja nopeina. Trumpetissa on kaunis vasken sävy, mutta erottelu ei heilahda ylitarkaksi kovempaakaan kuunneltaessa. Piano kilahtaa autenttisen kuultavana. Diskantin tasoa hieman korottamalla instrumenttien ominaisääni nousee pintaan vieläkin selvemmin. Balanssi vaeltaa hieman äänenkorkeuden mukaan sivusuunnassa, mutta keskelle miksattu instrumentti piirtyy silti pistemäisen tarkasti. Toistossa on tavallista enemmän musikaalista otetta, ääni on rennosti etenevä ja aineeton. Hyvin miellyttävän napakka kokonaisuus. Basso on hyvin kontrollissa ja sävykäs maltillisilla voimakkuuksilla. Oikein matalia sisältävällä äänitteellä kaiutin ilmoittaa rajoistaan melko nopeasti. (8,0/7,0/5,0) 7/10 Mikael Nederström: Sivistynyt ja skarppisoundisessa joukossa jopa rauhallisuuteen taipuvainen kaiutin. Sävykäs esitys pysyy hyvin nipussa, vaikka äänessä ei tiukinta auktoriteettia olekaan. Jokin osa keskialueesta saattaa olla himpun verran kohollaan, mikä tuo ääneen tiettyä kehollisuuden tunnetta. Samoin diskantissa on ajoittain ylimääräistä kirkkautta. Kaiutin kuitenkin onnistuu kiinnittämään huomion musiikkiin, eikä monitorimaista taipumusta ole kuultavissa. Basso on muheva, mutta ei kauhean isolla kouralla vääntävä tai armottoman kuivakka. Paremmin musiikkia kuin hifiä palveleva esitys. Miellyttävä, vaikka ei täysin yleispätevä kokonaisuus. (7,0/8,0/7,0) 7,75/10 Riku Hakala: Neutraali, luonnollinen ja oikea-aikainen toistin, joka ei turhia liioittele, mutta innostaa kuuntelemaan monenlaista musiikkia. Bassoa ei tule liikaa, mutta se mitä alhaalta irtoaa, saadaan kontrolloidun sävykkäästi, ja ryhti säilyy myös hanaa anteliaammin avattaessa. Stereokuva leveyssuunnassa on vakaa, tarkka ja samalla miellyttävä. Sijoittelussa kannattaa silti kiinnittää huomiota syvyysakselin toistumiseen. Moni varmaan kaipaa hyvää subia alakerran kaveriksi, mutta näinkin perusasiat ovat kunnossa poikkeuksellisen hyvin, ja äänessä on sellaisia positiivisia luonteenpiirteitä, joihin ei ihan joka toistimessa törmää. Ottaisin nämä mielelläni pidempäänkin testiin. (8,75/9,25/9,0) 9,25/10 Jukka Piispa: Helposti kuunneltava kaiutin. Koko toisto on rentoa ja jopa hieman lepsua. Jopa äänikuva on sellainen, että kaiken voi suurin piirtein paikallistaa, mutta kaikki on taakse vetäytynyttä ja tulee yhtenäisenä massana niin, ettei soittimien ympärille jää tyhjää tilaa. Diskanttien vaste tuntuu hieman ylöspäin laskevalta, mutta korkeimmilla on pientä korostumaa. Kaiutin ei ole innostava, mutta kokonaisuutena se on kuitenkin helposti kuunneltava. Varmasti kohtalainen toistin, jos kuuntelualueena on koko huone ja tykkää kuunnella enemmän taustamusiikkia muiden toimien ohessa. (7,0/7,0/7,0) 7/10 Heikki Sihvonen: Tasapainoinen kokonaisuus, vaikka bassoissa onkin hieman keveyttä. Ääni on pehmeään päin kallellaan, eikä diskantin tarkkuus ole parhaimpien tasolla. Ässät eivät sihise, mutta myös sävyjä tuntuu uupuvan. Näitä puutteita sitten yritetään korvata tarkemmalla rytmipuolen toistolla, joka ei kuitenkaan saa jalkaa vippaamaan eikä ime musiikin pariin. Stereokuva on pienen tuntuinen, ja dynaamisista vaihteluista uupuu iskua. Periaatteessa voisi ajatella, että kaikki on hyvin, mutta tässä seurassa lopputulos on jotenkin mitäänsanomaton ja halvan kuuloinen. (7,0/7,0/6,5) 5,5/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Vähän epätarkka ja ontto, Ghost center jonkun verran kadoksissa. Tuntuu kuin eri alueet olisivat erillään toisistaan, kokonaiskuva uupuu. Suhteellisen kaksiulotteinen. Jollain oudolla tavalla vähän perus-p.a.-tunne. Laulualue tuntuu nousevan turhan paljon. Tuntuu siltä, että vahvistinosa ei aina jaksa työntää ihan tarpeeksi tehoja, jotta kaikki toistuisi. Esimerkiksi virvelirummun atakki ja selkeys toistui aika huonosti. Mulla olisi työssäni vaikeuksia saada näillä otetta musiikista. Voisin ajatella nämä tavalliseen kotikuunteluun, mutta ei mixaukseen tai tuotantoon, masteroinnista puhumattakaan. (3,75/4/3,75) 4/ H I F I M A A I L M A 2 /

12 Hintaluokka (pr): 3200 Maahantuoja tai edustaja: Genelec Oy Puhelin: (017) Valmistajan internet-osoite: HIFImaailma TESTIVOITTAJA GENELEC 8050A Maailmallakin erittäin arvostettu suomalainen, Iisalmessa vuodesta 1978 saakka studioja tarkkailukaiuttimia valmistanut Genelec ei varmaankaan pitkiä esittelyjä tarvitse. Laajasta mallistosta testiryhmän kriteereihin sopi hyvin hieman harvemmin parrasvaloissa ollut malli 8050A. Yli euron parihinnallaan Genelec 8050A on testin selvästi kallein kaiutin. Hintansa vastineeksi Genelec tarjoaa korkeatasoisen viimeistelyn ja rakenteen aina pieniä yksityiskohtia myöden. Esimerkiksi kaiuttimen pohjaan integroitu säädettävän kallistuskulman mahdollistava IsoPod-pöytäjalusta on yksinkertaisuudessaan todellinen tyylin ja toiminnallisuuden taidonnäyte. Kaksiosaiseen alumiinivalettuun refleksikoteloon on integroitu lähes saumattomasti kiinteän metalliverkon taakse 8 tuuman basso/keskiäänielementti ja voimakkaasti koteloon muotoillun suuntaimen keskelle 25 mm metallikalottidiskantti. Jako tehdään sangen matalalla 1,8 kilohertsin taajuudella. Kotelon sisään taiteiltu pitkä refleksiputki aukeaa torvimaisesti kotelon taakse. Genelec ei ilmoita vahvistimien jatkuvia tehoja, mutta hetkellistä tehoa luvataan bassolle 150 ja diskantille 120 wattia. Sisääntulon ainoa tapa on xlr-liitin. Takapaneelin säädöt käsittävät sisääntuloherkkyyden lisäksi asetukset basson ja diskantin tasolle (hyllykorjaus), kaikkein matalimpien taajuuksien vaimennukseen sekä pöytäsijoituksen kompensaation. Korjaukset toimivat oikeaoppisesti ja juuri kuten ilmoitettu, mutta niiden syvälle upotettujen dippikytkimien käyttö on hieman hankaa. Vapaakentän toistovasteen mittaukset ovat lähes identtiset valmistajan itse mittaamien vasteiden kanssa. Samoin tehovasteapproksimaatio. Vasteet ovat varsin tasaiset lukuun ottamatta lievää keskialueen mutkittelua ja basson korostumista. Kuuntelussa Genelec sai kaikilta kuuntelijoilta hyvät arviot. Useimmat rankkasivat Genelecin äänenlaadultaan testin parhaaksi. Genelec on testin ylivoimaisesti kallein kaiutin, mutta se tarjoaa korkean hintansa vastineeksi monin tavoin korkealaatuisen tuotteen. Äänenlaadussa Genelec sai kuuntelijoilta parhaat pisteet, mutta samalla basson taso todettiin aika voimakkaaksi, etenkin pienessä huoneessa. Tähän ja myös läheisten rajapintojen aiheuttamaan bassokorostukseen apua tuovat hyvin toimivat säädöt. Genelec toimii parhaiten, kun sen ympärillä on kohtalaisen pehmeä akustiikka. Kaiuttimet antavat tarvittaessa paljon ääntä, mutta ne soivat täyteläisesti myös hiljaa. Ansaittu testivoitto, vaikka laatu maksaakin. + Äänenlaatu + Rakenne + Säätöjen toiminta - Hinta Mauri Eronen: Täyteläisen herkkä ääni, jota iloisesti kilahtava diskantti täydentää oivallisesti. Alakeskialueella on vähän varovaisuutta, mutta hillitty taso ei kuitenkaan syö sävyistä kaikkea oleellista. Äänikuva on avonainen mutta samalla erittäin tarkka ja vakaa. Lempeän lämmin keskialue on erittäin onnistunut ja hyvin muuhun alueeseen istuva. Alas voimalla ulottuva basso on harvinaisen sävykäs, mutta ei mahdu aivan pienimpään huoneeseen ilman tason pudotusta. Erotettavien detaljien määrä on keskimääräistä suurempi, ja läheinen stereokuva vielä korostaa sitä. Kerroksien erottelu ja yksittäisten elementtien poimiminen on helppoa. Toimii samalla sekä sävyjen bongailussa että musiikista nauttimisessa. (9,0/9,0/6,0) 8/10 Mikael Nederström: Skarppi, iskevä ja rullaava soundi, jossa on keskimääräistä enemmän luontevaa pauketta. Yleisbalanssi on hyvin kohdillaan, joten potentiaalia hyväksi yleiskaiuttimeksi löytyy. Diskantti ei ole aivan vapaa metallisesta sivujuonteesta, mutta rasittavaksi sitä ei kovin helposti voi sanoa. Basso on muhkea ja ponteva, joten tällaisenaan kaiutinta ei voisi suositella kovin pieneen huoneeseen. Täyteläisyyttä ja sivistyneisyyttä voisi olla aavistus enemmänkin. Äänikuva on enemmänkin kuivakka, tarkka ja kontrolloitu kuin ilmavan vapautunut. Skarppi, tiukka ja ajoittain monitorimainenkin esitys toimii mukavasti kaikenlaisella musiikilla, joskin kovinta mättöä suosien. Parhaimmistoa. (8,0/8,0/8,25) 8,5/10 Riku Hakala: Selkeästi omanlainen tapaus. Ihan lievän pyöreyden takia pudottaisin vähän basson tasoa, vaikka alakerta näin onkin sävykäs ja samettisen oloinen. Keskialue on kerrassaan mainio. Diskantti ei ole kosiskelevan kirkas vaan selkeä, mutta iskut sammuvat nopeasti. Stereokuvaltaan erinomainen. Tätä kaiutinta tuskin saa polvilleen ihan helposti. Toisto kun ei tunnu muuttuvan mitenkään, soittipa lujaa tai hiljaa. Bassoista irtoaa paineen tunnetta jo pienilläkin voimakkuuksilla, eli auktoriteettia löytyy. Rasittamaton kokonaisuus jossa on eleetöntä vakautta ja ryhtiä monia muita enemmän. En silti välttämättä ostaisi kotiini, sillä diskantista jää fiilis kuin kuuntelisi musiikkia kaiuttomassa huoneessa. (9,5/9,25/9,5) 9,25/10 Jukka Piispa: Kyllä lähtee! Soittimissa on luonnollista auktoriteettia, suuri dynamiikka on vaikuttavaa heti alkumetreiltä. Muuta miettimättä suoraan vaan hanat kaakkoon, katsotaan kuinka käy. Mikään ei muutu, kaiutin tuottaa täysin samanlaista järkähtämätöntä ääntä kuin hiljempaa kuunnellessa. Stereokuva on erinomainen, kaiken pystyy paikallistamaan täysin, eikä tämä tule äänien täyteläisyyden kustannuksella. Toisto on neutraalia, taajuusbalanssissa ei ole minkäänlaisia kuuluvia virheitä. Ainoat puutteet ovat hienoinen hitaus alimmilla taajuuksilla rytmiikan rikkojana, ja musiikin tunne ei välity päästä varpaisiin asti. Nämä ovat kuitenkin pieniä asioita ja kyseessä on erinomainen kaiutin. (9,5/9,5/9,5) 9,5/10 Heikki Sihvonen: Bassoissa on mehukkuuta ja pelleissä on sävykkyyttä. Hienoinen alabasson korostuma antaa extrajytää rummutteluun, muttei hukkaa rytmin tarkkuutta. Äänen osat ovat hyvin seurattavissa. Äänikuvassa ei ole erityistä syvyyttä, mutta ei sitä ole ihan rintamalinjaankaan vedetty. Kuuntelu kääntyy enemmän rytmin ja äänien tarkkailuun kuin kokonaisuudesta nauttimiseen. Esillepano on kaikessa monitorimaisuudessaan kuitenkin sen verran hyvä, että tällainen analyyttinen tarkkailukuuntelukin alkaa tuntua mielenkiintoiselle tavalle kuunnella musiikkia. (7,5/7,5/8,0) 8,25/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Aika hyvä toisto, tosin tuntui, että 1 8 khz:n alueelta puuttui jotain, botne suttunen. Ghost center hyvä ja stereokuvakin hyvä. Ehkä ongelma on, että botne syö keski- ja yläalueita niin, että presenssi jää vähän puuttumaan. Pikkasen turhan laiska iskevyydessä. Tämä ei sovellu minun tapaani kuunnella musiikkia tai tehdä musiikin kanssa töitä. Väärät asiat nousevat ja oikeat ovat hassulla tavalla vähän väärällä paikalla, outo fiilis. (6,0/7,0/7,75) 7/10 H I F I M A A I L M A 2 /

13 VERTAILUTESTI: Hifistin aktiivikaiuttimet Hintaluokka (pr): 590 Maahantuoja tai edustaja: Musiikin.com Puhelin: (09) Valmistajan internet-osoite: KRK Rokit 8 Floridassa sijaitsevan KRK Systems:in perusti vuonna 1986 Keith Klawitter. KRK:lla on kaksi mallistoa aktiivikaiuttimia, joiden kummankin hintataso on kohtuullinen, ja Rokit-sarja on suorastaan halpa. Rokit 8 on testin toiseksi edullisin kaiutin, parin saa alle 600 eurolla. Edullisesta hinnastaan huolimatta kaiutin on uskottavan ja modernin oloinen, kohtalaisen hyvin viimeistelty ja rakenteeltaan kaikin puolin asiallinen. Perinteisen refleksiviritteisen puukotelon etulevy on voimakkaasti reunoiltaan pyöristetty. 8 tuuman kuituvahvisteisen basso/ keskiääni-elementin ja 1 tuuman kangaskalottidiskantin eteen on kiinnitetty erillinen paneeli, johon on muotoiltu diskantille jyrkähkö suuntain lähinnä kotelon diffraktioita vähentämään. Refleksiputki aukeaa eteenpäin basson alapuolelta. Hieno yksityiskohta on virran indikaattorina toimiva logon taustavalo. Virtakytkin sijaitsee kaiuttimen takana. Edullinen hinta näkyy selvimmin suppeina säätöinä sekä hieman muita pienempänä vahvistintehona, 70 wattia bassolle ja vain 20 wattia diskantille. Diskantille on 4-asentoinen tasonvalintakytkin. Liitäntöinä kaiuttimessa on balansoitu xlr ja stereoplugi sekä balansoimaton rca-liitäntä. Myös sisääntulotasolle on myös säätö. KRK:n vapaakenttävasteet ovat matalien taajuuksien osalta tasaiset, mutta mutkittelu alkaa jo 800 hertsin kohdalla. Myös korkeiden taajuuksien taso on turhan suuri, ja tämä näkyy myös tehovasteessa, jonka pitäisi olla ennemminkin korkeita taajuuksia kohden loivasti laskeva kuin nouseva. Diskanttielementin suuntakuvio laajenee liikaa alueen alapäässä. Kuuntelussa vasteen poikkeamat ja korostumat havaittiin selkein kommentein. Yksi kuuntelija tulkitsi äänen pehmeäksi ja silkkiseksi, toinen kirkkaaksi mutta toimivaksi esimerkiksi rokilla. Sangen eriävät mielipiteet, mikä hieman ihmetyttää. Yleissävyä pidettiin kuitenkin kirkkaana ja erottelevana, mutta korkeiden taajuuksien tasoa voidaan hieman säätää. Basso on enemmän napakka kuin muhkea. KRK Rokit 8 on edulliseen hintaansa nähden moderni ja laadukkaan oloinen kaiutin. Äänenlaatu herätti hieman ristiriitaisia tunnelmia ja arvioita. Yleisvaikutelmana havaittiin jonkinasteiset korostumat keski- ja ylemmillä taajuuksilla. KRK tarjoaa säädön vain diskantin tasolle, millä ei tässä seurassa pisteitä juuri irtoa. Jotain KRK:n äänessä kuitenkin on sellaista, mikä sai yhden kuuntelijoista innostumaan enemmän ja myös toiselta useita positiivisia mainintoja. Jos arvioista löytyy itseä kiinnostavia piirteitä, kaiutin kannattaa käydä koekuuntelemassa. + Edullinen hinta + Hintaluokassaan asiallinen rakenne - Vain diskantin säätö - Äänenlaadun ristiriitaisuus Mauri Eronen: Ensivaikutelmalta balanssi kuulostaa tukkoiselta diskanttia lukuun ottamatta. Yläpäässä pellit helähtävät kauniisti, mutta keskialue jää selvästi verhoutuneeksi. Puhaltimien sävyssä on etenkin alempana rekisterissä ahdistunutta tuhinaa, joka syö niiden ominaissävyä. Korkeammalle mentäessä sävy muuttuu kireämmäksi. Big bandi supistuu valitettavan leluorkesterimaiseksi, ja crescendot latistuvat. Välillä tuntuu, että osa orkesterista puuttuu kokonaan. Basso on kevytrakenteinen ja pehmeä eikä tunnu ulottuvan aivan alas asti. Kovemmalla voimakkuudella kontrolli on heikko. Soundi on kokonaisuutena melkoisen tumppu ja innostamaton. Äänikuva piirtyy tiukasti kaiuttimien väliin ja vaeltaa selvästi sävelkorkeuden mukana. Tukkoinen soundi ei tempaa mukaansa. (4,0/6,0/6,0) 4/10 Mikael Nederström: Melko temperamenttinen tapaus. Terävä ja joillakin äänitteillä torvimaisia sävyjä saava äänimaailma on toimivuudeltaan hyvin ääniteriippuvainen. Iskevä ja läsnäoleva esitys toimii silloin, kun äänitys on valmiiksi tukkoinen ja bassovoittoinen. Lähimikityksillä ääni menee melko nopeasti metallisävytteiseksi, kun hanaa avaa enemmän. Värittymä ei ole kauhean suuri, mutta se on kuultavissa kohtuullisen monella levyllä. Toisaalta taas alemmalla keskialueella on ihan mukavasti sävyjä ja artikulaatiota, joten kyseessä lienee enemmänkin paikallinen mutka kuin kokonaan pieleen mennyt tasapainotus. Basson niukan napakka, joten näillä säädöillä kaiuttimen voi viedä pienempäänkin huoneeseen. Varsinkin ylempiä taajuuksia akustoimalla lopputulos voisi olla varsin toimiva. (6,0/7,0/8,0) 7/10 Riku Hakala: Ääripäitä korostava toistin, josta diskantti työntää nokkaansa tyrkylle vielä bassoa enemmän. Vaikutelmaa alleviivaa diskantin kova ja vähän kihisevä soundi, eivätkä ässätkään toistu kaikkein miellyttävimmin. Bassot eivät voimastaan huolimatta tunnu menevän hurjan alas. Stereokuva on enemmän epämääräiseen päin kallellaan. Kaiutin kestää periaatteessa luukutusta, mutta diskantin toistotapa vie moisesta kokeilusta ilon hyvin nopeasti. Tuote yrittää ja haluaa kovasti olla tarkkailukaiutinmainen, mutta moinen väkisin yrittäminen paljastuu armotta. Niinpä lopputulos jää vähän keinotekoiseksi. (6,25/6,0/6,5) 6,25/10 Jukka Piispa: Taajuusbalanssi on diskanttia lukuun ottamatta kohtalaisen hyvällä tolalla. Bassot, rummut ja laulaja erottuvat toisistaan, eikä mikään oikeastaan peitä toista alleen. Toisaalta torvissa ja viuluissa kuuluu ylimääräistä sirisevää sivuääntä, hihatit kihisevät ja kokonaissoundi on likainen. Bassotoisto tuntuu myös jäävän kohtalaisen vajaaksi, sillä alimmat eivät pääse mukaan. Kuitenkin bassoa tulee kohtalaisen tasaisesti kaiuttimen toistoalueella. Myös dynamiikka on todella rajoittunut, homma hajoaa käsiin kovemmalla, eivätkä isot soittimet pääse oikeuksiinsa. (6,5/5,0/4,5) 5,5/10 Heikki Sihvonen: Ensimmäisenä korvani poimivat äänen yleisen pehmeyden ja diskantin silkkisyyden. Pellit soivat todella pitkään niin, että rumpalin työskentelyn ajoituksia on helppo seurata, ja kuitenkaan ässät eivät suhise. Vaikka basso on muihin verrokkeihin nähden miedon oloinen, rummuissa on mukavasti iskua. Kokonaisuus on neutraali, sävykäs ja kaikin puolin miellyttävä. Äänikuvaa ei liioitella muttei latistetakaan. Dynamiikaltaan ääni on hieman tasapaksu, mutta musiikki toimii rytmisesti, ja testikappaleita tuli kuunneltua pidempään kuin muiden kaiuttimien kohdalla. (8,0/7,5/8,0) 8,5/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Aika kirkas, ehkäpä jopa liian. Melkein korviin otti. Jossain tuntui että botne resonoi, mutta voi olla joku muu. Ihan alin botne ei toistu yhtään. Positiivista kuitenkin, että jokun verran syvyyttä kuitenkin löytyi. Olin kuulevinani vähän samaa tehonpuutetta kuin ensimmäisessä kaiuttimessa, vahvistinosa haukoi henkeään. Pienemmällä tasolla iskevyys (atakki) on hyvä. Rocki soundaa hyvältä. Voisin jopa käyttää miksaukseen. (7,75/8,25/6,0) 7,5/ H I F I M A A I L M A 2 /

14 Hintaluokka (pr): 1200 Maahantuoja tai edustaja: St. Paul s Sound Oy Puhelin: (09) Valmistajan internet-osoite: Mackie HR824mk2 Vuonna 1988 Yhdysvalloissa perustettu Mackie on kotimaassaan sangen arvostettu merkki ammattiäänentoistossa. Nyt testatun HR824:n historia ulottuu niinkin pitkälle kuin vuoteen Pitkä ikä kaiuttimelle, vaikka mallia on toki kehitetty vuosien saatossa ja uusin, thxsertifikoitu malliversio kantaa päätettä mk2. Reilun euron hintainen Mackie-pari on kaikin puolin laadukkaan oloinen. Sen voisi luulla maksavan enemmänkin. Kotelo on tukeva, ja etupaneeliin on muotoiltu diskantille voimakas suuntain. Halkaisijaltaan 8,75-tuumaisen bassoelementin kartio on muoviseosta. Diskantti on 1 tuuman järeä titaniumkalotti. Jakotaajuus on sangen matala 1,9 khz. Kotelo on refleksiviritteinen, mutta viritys on toteutettu kotelon takaseinään sijoitetulla passiivisäteilijällä. Passiivisäteilijä jää piiloon takaosaa peittävän elektroniikka- ja vahvistinmoduulin taakse. Vahvistintehoa Mackiesta luvataan bassolle 150 wattia ja diskantille peräti 100 wattia. Yliohjaukselle on suojapiiri. Liitännät käsittävät xlr:n, stereoplugin ja rca:n. Sisääntulotason säätö on laaja-alueinen. Virtakytkennässä on kolme vaihtoehtoa: automaattinen, valmiustila tai jatkuvasti päällä. Säädöt mahdollistavat basson alipäästösuodatuksen, bassoalueen vaimennuksen ja diskantin tason valinnan kolmesta vaihtoehdosta. Säädöt toimivat asiallisesti. Etupaneelissa on myös virran ja yliohjauksen merkkivalo. Mackien vapaakenttävasteiden yleispiirteitä ovat keskialueen mutkittelu ja ylempien keskitaajuuksien suuri yleistaso. Korostumia on myös kaikkein korkeimmilla taajuuksilla ja bassopäässä. Kaiuttimen säädöillä pystyy kuitenkin vaimentamaan korkeita taajuuksia ja basson yleistasoa. Tehovaste noudattelee vapaakenttävasteen muotoa. Kuuntelussa Mackien soundia kehuttiin hyväksi, joskaan ei kovin neutraaliksi. Sitä luonnehdittiin enemmän rokkikaiuttimeksi kuin analyyttisen hifistyneeksi. Yhden kuuntelijan arvio erosi yleisestä linjasta, ja hän piti ääntä tukkoisena tietyllä akustisella musiikilla, mutta hänkin totesi kaiuttimen toimivan paremmin energisemmällä musiikilla. Tältä osin arviot olivat sangen yhtenevät. Yleiseen rakenteeseen, toteutukseen ja kokonaisuuteen nähden Mackie on sangen kohtuuhintainen jenkkikaiutin, joka tarjoaa tietyin varauksin hyvän soundin kevyelle ja muullekin sähköisesti tuotetulle musiikille. Erityisesti bassoalueen soundista pidettiin, ja kaiutin toimii hyvin myös hiljempaa kuunneltaessa. Basson kuin diskantin tasot ovat hienosäädettävissä. Mackien määritelmäksi voisi sopia tasainen suoriutuja ja harkinnan arvoinen keskihintaluokan katu-uskottava rokkikaiutin. + Toteutus ja rakenne + Äänenlaatu kevyellä musiikilla - Ei kovin neutraali toisto Mauri Eronen: Tukkoisen ahdistunut ääni. Toiston edessä on paksu matto, joka vie särmää keskialueelta ja diskantilta. Ennen ominaissoundiin tottumista tuntuu aivan siltä kuin cd:n sijaan toistettaisiin savikiekkoa. Edes diskantin tasoa korottamalla suhisevaa utua ei saa täysin pois, mutta yläpään sävy muuttuu samalla epätarkemmaksi. Tenorifonin alarekisteri on selvästi tunnistettavissa, mutta mitä altommaksi mennään, sitä muovisemmaksi toisto muuttuu. Menevä ja kepeä olemus kärsii valitettavan paljon nuhaisesta taajuusbalanssista. Basso on kiinteän liioittelematon, ei iske tautisesti tai ulotu aivan alas, mutta eteneee nautittavasti. Äänikuvassa on muutama selkeä lohko, johon elementit loksahtavat tiukasti. Syvyyssuunta jää vajaaksi. Akustisella musiikilla kyseenalainen taajuusbalanssi toimii huomattavasti paremmin kompressoidulla ja energisellä kevyellä musiikilla. Kaiuttimen luonne vaatii kuitenkin totuttelua. (5,0/7,0/6,0) 5/10 Mikael Nederström: Miellyttävästi ja rauhallisin ottein soiva soundi. Bassoilla on reippaasti tukevuutta, mikä tuo ääneen ylimääräistä bodya ja lämpöä, mutta laahaavaksi tai kumeaksi ääntä ei voi sanoa. Hienoisesta loudnessin tunteesta huolimatta monenlainen musiikki soi tasapainoisesti ja kuunneltavasti. Alemmalla keskialueella on mehevyyttä, ehkä hiukan ylimääräistäkin lämpöä, mutta kaiutin ei silti synnyttä tukkoisuuden tai möyheyden tunnetta. Ei ehkä kaikkein puristisin, yleispätevin tai oikeaoppisin soundi, mutta varsinkin rokkikaiutimena hyvin toimiva ja viihdyttävä tapaus. (8,25/7,0/8,0) 8,25/10 Riku Hakala: Mukava diskantinsoundi, jota korostaa keskialueen lievä vetäytyminen. Alakertaa tulee hitusen liikaakin, mikä on omiaan luomaan mielikuvaa aavistuksenomaisesta basson pyöreydestä. Lujaan äänentarpeeseen tämä ei ole paras valinta, sillä äänikuva tuntuu jollain tapaa vetäytyvän kasaan äärirajoille mentäessä. Muutenkaan soundi ei tunnu sopivan naapureiden hermoja hyväileville voimakkuuksille. Maltillisilla tasoilla toimii kyllä. Stereokuva loistaa ennemminkin syvyysakselin välityskyvyllään. Edellä mainituista painotuksista huolimatta kokonaisuus on hyvinkin kuunneltava. Kaiutin vain tuntuu enemmänkin kotivoimakkuuksiin sopivalta hifitoistimelta kuin tarkkailutyökalulta. (7,5/7,75/6,5) 7,25/10 Jukka Piispa: Kaiutin on kokonaisuutena kohtalaisen toimiva paketti, mutta äänikuvalliset hyveet erottuvat edukseen. Syvyyssuunnassa syntyy kolmiulotteinen vaikutelma, soittimien välillä on jopa hieman luonnottoman suuria eroja ja paljon ilmaa. Paikannettavuus on hyvää luokkaa. Kuuntelussa ei tunnu kiinnittävän huomiota laulajaan, vaan pääpaino jää hengittävälle ja sävykkäälle soittimien toistolle. Kovempaa kuunneltaessa diskantit alkavat säröytyä, vaikka muu toisto pysyy seurattavana ja dynaamisena. Normaaleilla voluumeilla helppo, hyvä kaiutin. (7,0/8,0/7,0) 8/10 Heikki Sihvonen: Basso on hieman koholla, mikä tuo liikaa jytinää ja tarkkuuden menetystä tuplabasarin hakkaamiseen. Kuunnelluista kaiuttimista ainoa, jonka äänestä käyttäisin termejä lämmin ja mehukas. Rumpujen äänessä on orgaanista pehmeyttä kuivakan naputuksen sijaan, ikään kuin pelkän kalvon äänen lisäksi kuulisi myös itse rummun rungon äänen. Pellit soivat mukavan pitkään, diskanttikin on lämpimään päin eikä rasita kuunnellessa. Kaiutin toimii musiikillisesti ja tekee kokonaisuudesta selkeää innostaen enemmän musiikin kuunteluun kuin eri äänien tarkkailuun. (8.0/7,5/7,5) 8,25/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Ensin tuli mieleen tasapainoinen, sitten Philipsin muovipinta. Keskialue oli mainio. Air-alue tuntui heräilevän silloin tällöin. Aika jännä tapaus. Ghost center ihan hyvä, leadi-tasot löytyvät ihan hyvin. Vähän kapea stereokuva, mutta silti oli jonkin verran syvyysvaikutelmaakin. Stereobalassi ok, vaikkakin vähän kapeahko. Ilmavuus uupuu. Rocki ja akustinen musiikki tuntuivat toimivan yllättävän hyvin, mutta ei klassinen. (6,25/5,75/7,25) 7/10 H I F I M A A I L M A 2 /

15 VERTAILUTESTI: Hifistin aktiivikaiuttimet Hintaluokka (pr): 1100 Maahantuoja tai edustaja: Into-Luthman Oy Puhelin: (09) Valmistajan internet-osoite: M-Audio Studiophile DMS-3 M-Audio on yhdysvaltainen merkki, jonka pääalana ovat digitaaliset musiikkityökalut työasemista midi-koskettimiin ja ohjelmistoihin. Kaiuttimet ovat vain pieni osa mallistoa ja liiketoimintaa euron hintaiset DMS-3-kaiuttimet ovat olemukseltaan tyylikkäät ja erittäin modernit. Ne poikkeavat muista kahdella 165 millimetrin alumiinikartioisella bassollaan, jotka toistavat samaa äänialuetta 2,7 kilohertsiin saakka. Korkeammat taajuudet toistetaan 1-tuumaisella ferrofluid-jäähdytetyllä pehmytkalotilla. Vahvistus elementeille hoidetaan 100- ja 80-wattisilla D-luokassa toimivilla vahvistimilla. Studiophile DMS-sarjan erikoisuus on digitaalinen signaalin käsittely. Sisään tuleva analoginen signaali digitoidaan ja käsitellään ennen vahvistusta. Analogiselle sisääntulolle on xlr- ja stereoplugi-liittimet. Kaiuttimeen voi kytkeä suoraan myös digitaalisen äänilähteen koaksiaalisella s/pdif tai aes/ebu-xlr-liitännällä. Säädöt ovat erittäin monipuoliset, mutta dsp mahdollistaisi teoriassa laajemmatkin. Dippikytkimillä toteutetut säädöt sisältävät korkeiden ja matalien hyllykorjauksen lisäksi bassoalueen ylipäästösuodatuksen, keskialueen 3-asentoisen korjauksen sekä 4-asentoisen yläbasson vaimennuksen kolmelle vaihtoehtoiselle taajuudelle. Säädöt toimivat hyvin lukuun ottamatta basson ylipäästösuodatusta, jonka päällekytkentä aiheutti bassoelementille oudon tason nousun. M-Audion vapaakenttä- ja tehovasteet ovat kohtalaisen tasapainoiset, mutta hieman korkeita taajuuksia painottavat. Tehovasteen korkeiden taajuuksien taso on turhan korkea, mutta vaste on muuten sangen tasainen. Diskanttielementin laaja säteily nostaa tehovasteen liian ylös. Säädöillä vasteeseen pystyy tekemään suuriakin korjauksia. Kuuntelussa M-Audio sai kaikilta kuuntelijoilta testin tasaisimman tulokset. Pisteiden keskihajonta oli vain 0,4 pistettä. Kuunteluissa nousi esiin kaiuttimen analyyttisyys ja tarkkuus, mutta myös taipumus viileyteen. Kaiutin paljastaa armotta pienetkin yksityiskohdat. Toisaalta ääntä kuvattiin epäkaiutinmaiseksi. Basson tasosta oli hieman erilaisia käsityksiä. M-Audioon voidaan kytkeä suoraan digitaalinen äänilähde. Tämä on puristista, jos mikä. Monipuoliset säädöt mahdollistavat äänen hienosäädön monin tavoin, mikä antaa mahdollisuuden mahdollisimman optimaaliseen toistoon erilaisissa sijoituksissa ja myös omien kuuntelutottumuksien mukaan. Ääneltään M-Audio on olemuksensa mukaisesti tarkka ja analyyttinen, mutta myös epäkaiutinmainen. M-Audio Studiophile DMS-3 on moderni ja teknisesti edistyksellinen, mutta hieman erilainen. Se kuuluu kuitenkin potentiaalisten joukkoon. + Monipuoliset säädöt + Digitaalinen sisääntulo + Tarkka toisto - Hifikäyttöön varauksin Mauri Eronen: Tunnelmallinen ja herkästi maalaava. Epäkaiutinmainen ääni piirtyy aineettomana ja autenttisena. Taajuustasapaino on kohdallaan luonnollisen kiinteästä bassosta sävykkääseen keskialueeseen ja helähtävään diskanttiin. Äkäisimmillä äänitteillä yläkeskialueen ylierottelu saattaa heilahtaa hieman ärsyttäväksi, mikä pudottaa arvosanaa yhdellä. Matalien taajuuksien sävykkyys ja erottelu säilyvät hienosti monikerroksisella musiikilla, mutta iskevyys jää kovaa kuunneltaessa selvästi keskitason alapuolelle. Stereokuva on erittäin tarkka ja pistemäinen, mikä korostaa piirron tarkkuutta. Äänikuvassa on myös syvyyssuuntaa. Kokonaisuus ei yllä musiikillisesti aivan kärkeen, mutta vaikuttaa kriittiseen tarkkailukäyttöön erinomaiselta monitorilta. (8,0/8,0/5,0) 7/10 Mikael Nederström: Viileä ja skarppi yleissointi. Laulaja tulee lähelle, ja virveli sähisee eikä meinaa. Luonteeltaan hiukan räleä esitys suosii paremmin etämikitettyä kuin läheltä taltioitua tavaraa. Dynamiikkaa on keskialueella mukavasti, samoin menevyyttä ja rullaavuutta. Esimerkiksi rummut paukahtavat ilman minkäänlaista huopaisuuden tuntua. Osittain tämä saattaa olla seurausta skarpista sointitasapainosta, mutta mukana lienee myös aitoa iskevyyttä. Bassossa voisi olla raakaa vääntöä enemmänkin, mutta onneksi kumua ei kuulu. Ei myöskään alemman keskialueen honotusta. Ei erityisen miellyttävä tai rauhallinen kuunneltava, mutta omalla tavallaan tehokkaan ja toimivan kuuloinen. (7,0/7,0/8,0) 7/10 Riku Hakala: Laulajaa vahvasti esiin työntävä toistin, kiitos anteliaan vokaalitaajuuksien tason. Diskantissa esiintyy hetkittäin pientä kireyttä, joka korostuu ikävästi voimakkuutta lisättäessä. Toisaalta bassoissa on voimaa. Alakerran seurattavuus on hyvää tasoa, vaikkei silti napakymppi. Stereokuva sivusuunnassa piirtyy keskivertoa kompaktimmin ja välttelee leveyden liioittelua turhankin paljon. Syvyyttä kylläkin löytyy tarvittaessa hyvin, mikä pelastaa tilannetta jonkin verran. Kokonaisuutena silti turhan armoton toistin tavalliseen musiikista nautiskeluun. (7,0/7,0/7,0) 7/10 Jukka Piispa: Bassotaso on kokonaisuudessaan hieman liian alhaisella tasolla verraten muuhun toistoon. Transienttitoisto on todella räväkkää, ja näiden yhdistelmä johtaa tässä tapauksessa ärhäkkään esitykseen. Laulaja on nätisti lavan edessä ja soittajat takan, ja kaikki on paikannettavissa sivuttaissuunnassa, mutta laulut jäävät poikkeuksetta ohuen kuuloisiksi ja välillä myös honottaviksi. Voluumia nostaessa ärhäkkyys nousee riipivyyden tasolle ja bassotoisto menettää entistä enemmän iskevyyttään. Hiljaisilla voluumeilla kuitenkin rouhea, joukosta erottuva tapaus. (7,0/7,0/6,0) 6,5/10 Heikki Sihvonen: Selkeä kaiuttimien väliin linjaan naulattu esitys, jossa ei ole äänikuvan syvyyttä nimeksikään. Alempi basso on hieman tuhdin kuuloinen, diskantti on tarkka ilman viiltävyyttä tai ässien liiallista suhinaa, yleisesti miellyttävä soundi, jota kyllä jaksaa kuunnella. Muistiinpanoissa sana tarkka on alleviivattu kahdesti. Esillepano on hyvin asiapitoinen, minkä takia kuuntelu muuttuu äänen eri osia ja niiden välisiä suhteita tarkkailevaksi musiikin kokonaisuudesta nauttimisen sijaan. Tämä tarkkuuskin on siinä määrin koukuttavaa, että tekisi mieli kuunnella lisää musiikkia ja analysoida sen äänellistä rakennetta. (8,0/7,0/7,0) 7,75/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Ohut, aika paljon alempaa keskialuetta, ja sitten pikkuisen alempana alkaa jo puuttumaan asioita. Botne on vähän muovinen, mutta ylädiskantti (Air) hyvä. Alin botne loppuu vähän kesken. Laulualue korostuu aikalailla. Tämä voi aiheuttaa sen, että jättää laulun liian hiljaiseksi, jos tätä kaiutinta käyttää miksaukseen. Ghost center on hyvä. Virvelin iskut ja transientit tulee hyvin läpi. Rocki toimii... Mutta en pystyisi tekemään näiden kanssa töitä. (6,5/7,0/7,0) 6,75/ H I F I M A A I L M A 2 /

16 Hintaluokka (pr): 900 Maahantuoja tai edustaja: Pioneer Finland Puhelin: Valmistajan internet-osoite: Pioneer S-DJ08 Pioneer valmistaa kotihifituotteiden lisäksi myös pääasiassa tiskijukille suunnattua erillistä dj-mallistoa. Siihen kuuluu myös kaksi uutta aktiivikaiutinta. Otimme vertailuun mukaan niistä isomman, 8-tuuman bassolla varustetun mallin. Hintaa kaiuttimilla on kohtuulliset 900 euroa parilta. Kaiuttimien olemus on tyylikkään tekninen ja viimeistelytaso pääosin asiallinen. 8-tuumaisen, muovikartioisen bassoelementin dominoimassa tummanharmaassa, hieman mattapintaisessa etulevyssä on loivahko suuntain 25 mm pehmytkalottidiskantille sekä rivistö sinisiä ledejä, jotka palvelevat virran, sävynsäätöjen ja sisääntulon valinnan merkkivaloina. Pioneeriin voidaan muista poiketen liittää peräti neljä erillistä äänilähdettä xlr-, stereoplugi- ja kahden rca-liitännän kautta. Pioneerin varustuksiin kuuluu metallinen pöytämallinen ohjainpyörä, jolla voidaan säätää äänenvoimakkuutta ja valita haluttu sisääntulo. Ohjain sisältää myös virta- ja mykistyskytkimet. Virtakytkennälle on erikseen aktivoitava automaattinen sammutus. Vahvistimien hetkellisiksi tehoiksi ilmoitetaan 170/70 wattia. Jatkuvaa tehoa ei jostain syystä ilmoiteta, mutta se lienee noin 40/50% hetkellisen tehon lukemista. Jakotaajuus on epätavallisen korkealla, hertsissä. Takapaneeli sisältää edellä mainittujen sisääntulojen ja standby-valinnan lisäksi päävirtakytkimen, sisääntulojen valinnan ja portaattomat, kohtalaisen laaja-alueiset basson ja diskantin säädöt. Näille on myös ohituskytkin kaiuttimissa ja kauko-ohjaimessa. Pioneerin vasteissa on voimakkaat ääripäiden korostumat ja vastaavasti vaimentumaa keskialueella. Bassovaste ei ulotu kovin alas ja on muodoltaan jyrkkä. Basso/keskiäänielementin ja diskantin välinen sovitus on ongelmallinen, eikä säädöillä pysty juuri vaikuttamaan tälle alueelle. Vasteiden suuntaviivat havaittiin myös kuunteluissa, mutta soundin laatunäkemyksissä oli erilaisia näkemyksiä. Yksi piti ääntä laadultaan välttävänä, mutta muiden mielestä soundi oli omalla tavallaan menevä ja rasittamaton. Kaiutin toimii hyvänä yleistoistimena kevyelle musiikille. Pioneer S-DJ08 poikkeaa muista erityisesti runsailla erillisliitännöillään ja kätevällä kauko-ohjeimella. Kaiuttimeen voidaan liittää suoraan neljä erillistä äänilähdettä. Pioneerit voisivat toimia parhaiten laadukkaina, tosin hieman isokokoisina, mutta sitäkin uskottavampina tietokonekaiuttimina, joihin voi kytkeä lisäksi mobiilisoittimen ja muita äänilähteitä. Pääasiallisena kohderyhmänä on ehkä nuoriso tai muuten vaan nuorekkaat. Tähän viittaa myös Pioneerin sointitasapainon sopivuus enemmän populaariseen kuin klassiseen musiikkiin. + Langallinen kauko-ohjain + 4 erillistä sisääntuloa - Äänenlaatu varauksin Mauri Eronen: Bassovoittoinen yleisbalanssi. Lisäksi matalien bassojen tarkkuus on melko kehno. Alakeskialue on nuhainen ja diskantti pienimuotoisen hiljainen mutta sähäkästi sihisevä. Läpinäkyvyyden puute ja ahdistuneisuus pudottavat kaiuttimen vertailun häntäpäähän. Taajuusvasteen vinous jättää jälkensä instrumentteihin, ja luonnollisesta toistosta ollaan kaukana. Jopa mieslaulajien identiteetti tuntuu selvästi muuttuvan. Stereokuva piirtyy kaiuttimien väliin, mutta pysyy melko vakaana. Innostamaton yläbassojen melko reilua energianvälityskykyä lukuun ottamatta. Vaikka kaiuttimesta irtoaakin paljon ääntä, bassojen epätarkkuus pudottaa dynamiikan arvosanaa. (3,0/4,0/5,0) 3/10 Mikael Nederström: Kapea ja keskialueeltaan melko etäinen soundi, jossa diskantin ja keskialueen rajoilla on pientä mutkaa. Keskialue soi sinänsä nätisti, mutta diskantin korostuma kuuluu selvästi varsinkin peltiesineitä sisältävillä instrumenteilla. Erottelua ja esimerkiksi haitsun sävyjä ylimmillä taajuuksilla kyllä löytyy, joten virhe ei liene kovin suuri. Useimmat levyt soivat pienimuotoisen nätisti, mutta kovin meininki, iskevyys ja innostavuus jäävät raisusoundisen joukon keskiarvon ujommalle puolelle. Hyvänä puolena etäisessä läsnäoloalueessa on se, että täyteen miksatuista levyistä voi ottaa isojakin äänenpaineita irti ilman rasitusongelmia. Hiukan vaisu ja sisäänpäin kääntynyt, mutta tietyllä musiikilla ihan mukava ja sympaattinen tuttavuus. (6,0/7,0/7,0) 7,25/10 Riku Hakala: Tuhti ja tumpsahtava-soundinen basso, jonka iskuista tulee ensimmäisenä mieleen edullinen autosubbari. Keskialue on lievästi pidättyväinen, mutta diskantin taso kuulosti hyvinkin sopivalta. Harmi että tietyillä kappaleilla yläkerta kadotti kiusallisesti herkimpiä peltien sävyjä ja yksityiskohtia. Stereokuvaltaan ihan kelvollinen toistin, joka kestää soittaa lujaa notkahtamatta. Pärjäisi mainiosti ravintola- tai biletoistimena, jossa sävyjen yksityiskohdilla ei ole niin kriittistä merkitystä. Lopputuloksena on rasittamaton mutta vähän tukkoisen oloinen soundi, jota leimaavat omat, melko helposti tunnistettavat piirteet. (6,5/7,0/8,75) 6,25/10 Jukka Piispa: Tätä kuunnellessa jalka alkaa vipattaa rytmin mukana. Basistin näppäilyt ja rumpalin kanssa yhteistyöskentely erottuvat edukseen, vaikka basson auktoriteettia ei välity. Hieman hanaa antaessakin toisto pysyy kasassa ja rytmikkäänä kokonaisuutena. Musiikin iloa, sävyjä ja tunnetta ei kuitenkaan välity. Jotenkin keskialueelta sekä ylempää puuttuu energiaa, vaikka varsinaisia korvaan käyviä taajuuden balanssiongelmia ei huomaa kuunnellessa. Stage avautuu kuitenkin silmien eteen kokonaisuutena, ja soittajat voi paikantaa stereokuvasta helposti sekä syvyys- että sivusuunnissa. Äärimmäiseen tarkkuuteen kaiutin ei silti yllä. (7,0/7,5/7,0) 6,75/10 Heikki Sihvonen: Bassossa on pyöreyttä, muttei ylimääräistä muhkua, diskantiltaan ääni on neutraalin tuntuinen. Äänikuva tuntuu pienimuotoiselta, ikään kuin esitys olisi skaalattu kaiuttimien väliin niin, että lähikentässä näkee kaikki tapahtumat. Ääni ei rasita, ässät ovat jopa liiankin siistit. Toisaalta musiikki kuulostaa tasapaksulle, mikä vie kuuntelusta innostavuutta. Hyvin kuunneltava, mutta lopputulos ei herätä intohimoja suuntaan tai toiseen. (7,5/6,0/6,) 6/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Vähän nenäsoundia, tunkkainen. Keskialuesointi vähän ohut, mutta yläkerrat hyvät. Ei toista ihan kaikkea botnea. Ghost center on erinomainen, lupaava syvyysvaikutelma. Stereokuva hyvä. Dynamiikkakin on vakuuttava. Rocki toimii hyvin, ja tämä voisi toimia erinomaisesti miksauksessa tai äänitystilanteessa. (7,0/8,0/7,5) 7,75/10 H I F I M A A I L M A 2 /

17 VERTAILUTESTI: Hifistin aktiivikaiuttimet Hintaluokka (pr): 2000 Maahantuoja tai edustaja: Profel Oy Puhelin: Valmistajan internet-osoite: Profel Pro Studio 80 Profel on testin toinen kotimainen kaiutinvalmistaja. Kaiuttimet tehdään käsityönä Jämsässä. Mallistossa on pääasiassa aktiivikaiuttimia, mutta myös puhtaasi kuluttajakäyttöön suunniteltuja malleja ja kolme passiivimallia. Profel PS 80 on testin toiseksi kallein kaiutin. Sen olemus on vahvasti työkalumainen ja jopa karkea. Muotokieli on kantti kertaa kantti ja väri mattamusta. Valinnaisina värivaihtoehtoina on valkoinen ja hopea, ja erikoistilauksesta koivuviilu. Myös suojakangas on saatavana. Karkeasta olemuksesta huolimatta työn laadussa ei ole huomauttamista. 8,5 tuuman basso/keskiääni ja 1 tuuman pehmytkalottidiskantti ovat Seasin ja Peerlessin valmistamat. Diskantissa on itsessään loiva suuntain. Jatkuvaksi tehoksi valmistaja ilmoittaa bassolle 240 wattia ja diskantille 64. Bassolle tehoa on siis tarjolla sangen runsaasti. Jakotaajuus on korkeahko 4,5 khz. Sisääntulona on vain xlr-liitin, ja myös ketjutus on mahdollista. Sisääntulotaso on säädettävä. Diskantin ja basson hyllykorjaukset sekä matalimpien taajuuksien 3-asentoinen vaimennus voidaan valita pienillä kytkimillä. Säädöt toimivat mittausten mukaan erittäin hyvin. Suoraan edestä mitattu vapaakenttävaste näyttää kohtalaisen tasapainoiselta, lievää ylemmän keskialueen ja diskantin mutkittelua lukuun ottamatta. Keskialueen yleistaso on aavistuksen suuri, eikä sovitus diskanttiin ole aivan balanssissa. Tehovaste näyttää vapaakenttävastetta tasapainoisemmalta. Kuunteluraati antoi Profelille sangen eriäviä mielipiteitä. Kaksi arvioijaa piti Profelin ääntä testin parhaimmistoon kuuluvana, yleispätevänä ja sävytoistoltaan onnistuneena kaiuttimena, joka voisi olla parhaimmillaan hiukan tummasointisempien oheislaitteiden seurassa. Toisaalta havaittiin myös äänen ylävireisyyttä. Ilmeisesti äänite- ja tottumusriippuvainen sointibalanssi jakaa mielipiteitä. Täytyy toki todeta, että soundia pystyy hienosäätämään säädöillä. Kovempaa soitettaessa refleksiputkista kuului puhinaa. Profel Pro Studio 80 on hinnakas, karkeatekoinen ja työkalumainen, ehkäpä juuri sellaiseksi tarkoitettukin tarkkailukaiutin. Kaiutinta ei voi kutsua kauniiksi. Työn laadussa ei sinänsä ole huomautettavaa. Profelin äänenlaatu sai eriäviä kannanottoja. Kaiutinta pidettiin jopa testin parhaimmistoon kuuluvana, mutta ehkä hieman tylsänä. Toisaalta yleisbalanssin todettiin olevan hieman kirkkaaseen päin kallellaan. Kaiutin vaatii siksi aina syvällisempää ja omakohtaista tutustumista. Soundibalanssia pystyy myös säätämään hyvin toimivilla korjaimilla. + Äänenlaatu varauksin + Säätöjen toiminta - Refleksiputkien sivuäänet - Karkea ja työkalumainen ulkonäkö - Korkeahko hinta Mauri Eronen: Keskialue voisi olla avoimempi, aivan kuin edessä olisi pieni huntu. Toisaalta diskanttipäässä sävy on siisti ja nätisti kilahtava. Pieni pidättyväisyys tekee räväkästä trumpetista selvästi siedettävämmän ja kerää tiukkojen naukaisujen sijaan ympärillensä lihaa. Miesvokaalit ovat samaan tapaan tukkoisia. Muutoin äänialueet ovat siististi tasapainossa ja integroituvat ilman suuria häiriöitä. Bassotoistossa on sopivasti energiaa, vaikkakin kontrollissa on aavistus pyöreyttä. Kovempaa soitettaessa refleksiputkien äänet kuuluvat selvänä puhinana. Iskevyyttä vaatiessa mäjähdys irtoaa jokseenkin pahvisena. Stereokuva ei piirry veitsenterävänä, mutta aukeaa nätisti sivusuunnassa liioittelematta. Toisto on kokonaisuutena helposti kuunneltava ja ärsyttämätön, mutta ei äärimmäisen läpinäkyvä. (7,0/6,0/6,0) 6/10 Mikael Nederström: Äänimaailma on melko hyvin tasapainotettu. Avoin ja irtonainen diskantti saattaa olla aavistuksen kirkas ja sihahteleva, mutta sävytoistoltaan yläpää on harvinaisen pystyvä. Rullaava ja vaivattomasti etenevä soundi, jossa ei ole sen suurempia taajuustasapainon mutkia, toimii varsinkin tummasoundisimmilla levyillä oikein mukavasti. Kitara soi napakasti ja irtonaisesti, samoin lyömäsoittimet. Lähimikityksetkään eivät saa soundia riipimään, ellei levyä ole tarkoitettu sellaiseksi. Avoin ja yhtenäinen soundi rullaa melko tasaisesti levystä toiseen, joten huomio kiinnittyy musiikkiin. Yleispätevä ja sävytoistoltaan onnistunut kaiutin, joka voisi olla parhaimmillaan hiukan tummasointisempien oheislaitteiden seurassa. Parhaimmistoa. (8,25/8,0/8,0) 8.5/10 Riku Hakala: Hitusen ylävireinen sointi, mutta ässät pysyvät kurissa ja keskialuekin on luonnollisen oloinen. Bassot eivät ole ultratiukimmat, mutta toistavat silti riittävän alas sävykkäästi ja musiikkia hyvin palvellen. Stereokuva on miellyttävä yhdistelmä tarkkuutta, ilman nuppineulamaista soittimien paikoilleen niittaamista tai liioiteltua isottelua. Toisto ei mainittavasti muutu edes hanaa runsaammin avattaessa, joskaan käyttämäni maksimi volumet eivät ole mitään live luokkaa. Kaiken kaikkiaan kovasti musikaalinen ja tasapainoinen kokonaisuus, jota kuuntelee mielellään pidempäänkin. (8,75/8,75/8,5) 8,5/10 Jukka Piispa: Kuunnellessa on koko ajan olo, että toisto on kauttaaltaan laihaa ja ponnetonta, ylimmiltä taajuuksilta jopa hieman likaista. Alimmat bassot tulevat humpsahtaen, ja kokonaisuutena basson taso on vaisua. Rumpalien poljennot ja basistin näppäilyt eivät pääse esille. Lyömäsoittimissa tarkkuutta on kuitenkin kohtalaisesti. Dynamiikaltaan kaiutin tuntuu todella rajoittuneelta, ja toisto hajoaa entisestään kovempaa kuunnellessa. Stereokuvassa laulaja hyppää lavan etuosaan, mutta huonona puolena laitojen äänet painottuvat kaiuttimiin eikä toisto yllä raikkaaseen ilmavuuteen. (6,5/6,0/5,5) 5,5/10 Heikki Sihvonen: Basso tuntuu hieman miedolle. Ehkä tästä syystä orkesterimusiikin isoimmat dynaamiset vaihtelut tuntuvat siltä, että hieman jarruteltaisiin. Diskantin puolella lautasten pitkä sointi kiinnittää huomiota, toisaalta torvien soundi tuntuu liian ohuelle. Lopputulemana on tunne hieman päällekäyvästä äänestä. Musiikin tila aukeaa hieman syvyyssuuntaankin, mutta kokonaisuuden esillepano on hieman sekavamman tuntuinen kuin testin parhaimmissa. Jossain määrin välituote, joka ei oikein innosta analyyttiseen tarkkailuun muttei ihan toimi hifistelyssäkään. (7,0/6,5/6,5) 6,5/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Tulee mieleen keskialueinen, kolkko ja no definition. Ghost center on outo ja epätarkka, tämän takia minun olisi vaikeaa sijoitella esimerkiksi laulaja oikealle paikalle. Botnessa on jonkun verran hyvää syvyyttä, mutta se on litteä. Jollain tavalla musiikki ei ole niin kiinnostavaa, kun kuuntelen sitä tällä setillä. Aika peruskaiutin, ei mitään erityistä mutta ei isompaa ongelmaakaan. Vähän raskas kuunneltava. Jännän tiukka botne Hz, joka iskee erityisesti dancessa hyvin. Rocki ei toimi eikä klassinen. (5,5/5,0/6,5) 6/ H I F I M A A I L M A 2 /

18 Hintaluokka (pr): 1800 Maahantuoja tai edustaja: St. Paul s Sound Oy Puhelin: (09) Valmistajan internet-osoite: RCF MYTHO 8 RCF on italialainen, jo vuonna 1949 perustettu ammattiäänentoistotuotteiden valmistaja, jonka Mytho-mallistosta saimme testiin noin euron hintaisen version. RCF Mytho 8 on olemukseltaan vakuuttava. Alumiinista valettu pyöreäkulmainen kotelo on erittäin tukeva, ja sen pohjassa on kallistuskulmaltaan säädettävä jalusta. Refleksitunneli avautuu kotelon taakse. Etuseinään on muotoiltu reilu suuntain diskantille, joka on 1 tuuman alumiinikalotti. Basso on halkaisijaltaan 8-tuumainen, ja sen kartio on vahvistettu hiilikuidulla. Basson magneetti on neodymiumia, ja puhekelan halkaisijaksi ilmoitetaan 51 millimetriä. Jakotaajuus on Hz, mitä voidaan pitää sangen matalana taajuutena diskantille. Vahvistimien tehoksi ilmoitetaan bassolle 200 ja diskantille 100 wattia. Valmistaja ei kerro, että onko kyseessä jatkuva vai hetkellinen teho, mutta todennäköisimmin hetkellinen. Myös RCF:n jakosuodatus ja säädöt on toteutettu digitaalisesti. Dippikytkimillä valittavat säädöt tarjoavat mahdollisuuden matalien ja korkeiden taajuuksien perussäätöön, alimman basson vaimennukseen ja ns. pöytäkorjaukseen (desktop notch). Keskialueen toistoa voidaan säätää 2-asentoisella EQ-valinnalla. Säädöt toimivat hyvin. Takapaneelissa on xlr-sisääntuloliitin, tasonsäätöpotentiometri ja päävirtakytkin. Etupaneelissa on valmiustilan hipaisutyyppinen standby-kytkin ja virran merkkivalo, joka voidaan kytkeä pois päältä. Kaiutin on suojattu monitoimisella suojapiirillä ja yliohjauksen rajoituksella. RCF:n vapaakenttävaste on pääosin melko tasapainoinen, mutta pieniä korostumia on bassossa ja keskialueella, ja ylimmässä diskantissa on piikki. Tehovasteapproksimaatio noudattaa vapaakenttävasteen perusmuotoa matalien taajuuksien nousua lukuun ottamatta. Keskialueella on tässäkin pientä korostusta. Kuuntelussa RCF todettiin ääneltään pääosin miellyttäväksi ja helpoksi ilman suurempia erityispiirteitä. Bassoalueen toistossa oli kuitenkin jonkin verran eriäviä mielipiteitä. Hinnaltaan ylempään keskiluokkaan kuuluva RCF on rakenteeltaan tukeva ja ammattimainen. Laatuvaikutelma on hyvä. Erittäin monipuoliset säädöt mahdollistavat äänen hienosäädön lukuisin tavoin. Säädöt toimivat myös hyvin. Äänenlaatua pidettiin yleisesti ottaen korkeatasoisena, mutta joiltain osin mielipiteitä jakavana. Kokonaisuutena RCF:ää voidaan pitää tietyin varauksin sangen onnistuneena ja yleispätevänä toistimena. + Rakenne + Säädöt + Ohjeistus - Äänen sävyttömyys Mauri Eronen: Avoimen ilmava soundi. Tila avautuu luonnollisena, ja stereokuva piirtyy tarkkana. Keskelle miksattu solisti ottaa ison askeleen kohti kuulijaa. Alukkeet ja nopeat voimakkuudenvaihtelut toistuvat autenttisella äkäisyydellä. Diskantti helähtelee energisenä mutta ei kilahda aivan kuulaimmalla tavalla. Tason pudotuksesta on hyötyä tasapainotuksessa. Bassossa on muhevuudestaan huolimatta iskuvoimaa ja menevyyttä. Alakerta ulottuu syvälle, mutta muuttuu sellaisia taajuuksia sisältävällä materiaalilla hieman raskaaksi. Tähän auttaa matalimpien vaimennussäätö. Bassoelementti naksahtaa kovempaa soitettaessa. Toisto tuntuu kulkevan jonkin verran etukenossa kiirehtien. Taajuusalueet integroituvat erinomaisesti, ja ääntä voi luonnehtia helpon läpivalaisevaksi mutta silti rasittamattomaksi. Välittää helponoloisesti vokaalien ja instrumenttien ominaissävyt ja vetää mukaansa. (8,0/8,0/6,0) 8/10 Mikael Nederström: Neutraali, siisti ja ilman ylimääräisiä rasitusoireita soiva kaiutin. Soundi on tasapainoinen ja mukavasti kuunneltava, mutta ei missään suhteessa liian tumma tai tukkoinen. Pelti helisee nätisti ja rumpu paukahtaa ryhdikkäästi. Kaikkien tiukimpien aggressiivista vääntöä kaiuttimesta ei löydy, ja ehkä yläbassollakin voisi olla enemmän auktoriteettia ja mehevyyttä, mutta yhtenäinen ja luontevasti etenevä kokonaisuus toimii useimmilla levyillä yleispätevästi. Soundissa ei ole mitään erityisen houkuttelevaa tai juhlallista, mutta karun kaunistelematon ääni onnistuu olemaan hyvässä mielessä neutraali. Onnistunut ja yleispätevä kokonaisuus. (8,25/7,0/8,0) 8/10 Riku Hakala: Alakerta käy vähän päälle heti alkumetreillä. Välillä basso tuntuu tiukalta, kun taas toisilla näytteillä kylkeen liimautuu lievää pyöreyttä mukaan. Vaikutelmaa lisää himpun vaisuhko diskantti, joka lisäksi hukkaa tiettyjä sävyjä. Myös keskialueella ilmaantuu bassoja vaivannutta kaksijakoisuutta. Välillä laulaja esiintyy selkeänä, kun taas seuraavalla kappaleella toistin heittäytyy hitusen sievisteleväksi. Virheet eivät ole silti valtavan suuria. Stereokuvaa toistin maalaa himpun isommalla pensselillä. Suuremmalla volumella diskantti alkaa ilmoittaa itsestään kihisevällä sävyllä, josta johtuen tuotteesta nauttii enemmän hiljaa kuunnellessa. (7,5/7,5/7,0) 7/10 Jukka Piispa: Ensimmäisenä kuuntelukokemuksena kuuluu lievä pahvisuus, jumputtava basso ja yksityiskohtien puute. Keskialue tuntuu jäävän varjoon jättäen laulajan taustalle hieman verhoutuneena. Muukin toisto tuntuu olevan astetta taaempana kaiutinlinjasta, hieman epämääräisenä massana. Diskanttitoisto on todella puhdas, mutta aivan ylimmät laskevat hieman niin, etteivät pellit soi toivotulla tavalla. Kaikki alukkeet ovat rentoja ja jättävät olon, ettei minkäänlaista atakkia saada aikaan. Rennon helposti pienillä voluumeilla kuunneltava kaiutin. (6,5/5,0/6,0) 6/10 Heikki Sihvonen: Diskantissa on sopivaa terävyyttä, lautaset soivat pitkään ja torvissa tuntuisi olevan asiaankuuluvaa törähtelyä. Kuitenkin ässät pysyvät ässinä eikä ylimääräistä sihinää kuulu. Bassopuoli tuntuu verrokkeja ohuemmalta. Äänikuvassa on mukavasti syvyyttä, mutta kaiutin jää hieman paremmistaan esityksen tarkkuudessa. Nytkin jää uupumaan eräänlainen imu musiikin kuunteluun. Kokonaisuus ei ole tylsä, mutta esillepano korostaa äänen osia sen sijaan että avaisi musiikin kokonaisuuden tapahtumia. Jälleen kerran huomaan, etten näe metsää, kun edessä on puita. (7,5/7,0/7,0) 6,75/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Aika tasapainoinen, alinta kerrosta esiintyy jopa ihan tarpeeksi. Kuitenkin ihan alhaalla matsku tuntuu menevän puuroksi. Yläalueen toisto stereokuvassa on yllättävän hyvä. Ghost center on hyvä, vaikka kaiutin vaikuttaa olevan aika kaksiulotteinen. Transienttitoisto hyvä. Laulu istuu riittävän hyvin ja iskut tulevat aika oikein läpi. Voisin kyllä tehdä töitä näiden kanssa. Vaatisi tottumista, mutta onnistuisi. Ainakin miksauspuolella. (7,8/8,0/7,75) 8/10 H I F I M A A I L M A 2 /