Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 405/2005 vp Sotainvalidien invaliditeettiprosenteista päättäminen Eduskunnan puhemiehelle Valtiolla on ensisijainen vastuu sotavammojen korvaamisesta. Sodassa vammautuneen henkilön peruskorvaus on elinkorko, joka on sotavamman tai -sairauden perusteella kuukausittain suoritettava peruskorvaus. Sen suuruus riippuu lääketieteellisesti arvioitavasta haitta-asteesta eli invaliditeettiprosentista. Elinkoron saamisen edellytyksenä on, että korvausviranomainen on määritellyt korvattavaksi hyväksytyistä vammoista ja/tai sairauksista johtuvan haitta-asteen vähintään 10 prosentiksi. Valtiokonttorin päätös haitta-asteen suuruudesta on perusedellytyksenä muiden sotilasvammakorvausten saamiselle. Sotavammaisella on oikeus saada korvausta sotavamman tai -sairauden aiheuttamista hoitokuluista. Vähintään 10 %:n haitta-asteen sotainvalideilla on oikeus vuotuiseen kuntoutukseen ja korvaukseen vamman tai sairauden aiheuttamista asunnonmuutostöistä. Vähätuloisella, vähintään 20 %:n haitta-asteen sotainvalidilla on mahdollisuus saada täydennyskorkoa ja elinkoron lisäysosaa omista ja puolison siviilisairauksien kuluista. Muista kuin sotavammoista johtuvien niin sanottujen siviilisairauskulujen perusteella on vähintään 20 %:n haitta-asteen sotainvalidilla mahdollisuus hakea korvausta sairausapulisän muodossa. Sotainvalidin omien kulujen lisäksi voidaan sairausapulisässä ottaa huomioon myös perheenjäsenten sairauskulut. Myös kuntoutukseen pääsyn perusteet ja kuntoutuksen pituus riippuvat hakijan haitta-asteprosentista sekä kuntoutuksen tarpeesta. Haittaasteen ollessa vähintään 30 % on sotainvalidi oikeutettu saamaan kerran kalenterivuodessa neljän viikon laitoskuntoutusjakson tai 20 päivää päiväkuntoutusta sekä yleensä em. hoitoihin liittyvän noin 15 hoitokerran avokuntoutusjakson. Jos haitta-aste on %, on sotainvalidi oikeutettu kerran kalenterivuodessa kahden viikon laitoskuntoutukseen, 10 päivän päiväkuntoutukseen tai 12 hoitokerran avokuntoutusjaksoon. Vähintään 30 %:n haitta-asteen sotainvalidilla on mahdollisuus päästä valtion kustannuksella laitoshoitoon, jos hän ei terveydentilan heikentymisen vuoksi selviydy kotona. Mikäli pitkäaikaisen laitoshoidon tarve johtuu nimenomaan korvatusta sotavammasta tai -sairaudesta, voi poikkeuksellisesti myös %:n haitta-asteen sotainvalidi saada Valtiokonttorilta hyväksymisen laitoshoitoon. Haitta-asteilla on siis erittäin suuri vaikutus siihen, mihin etuihin tai palveluihin sotainvalidi on oikeutettu. Lukuisissa käytännön tapauksissa on valitettavasti käynyt selväksi, että edellä mainitut haitta-asterajat ovat kaavamaisuudessaan epäkäytännöllisiä, ja käytännössä ne aiheuttavat jopa epätasapuolista kohtelua sotainvalidien välille. Erityisen suuri ongelma ja epäoikeudenmukaisuus liittyy haitta-asteiden määrittelyyn. Suomesta löytyy todella suuri joukko sellaisia sotainvalideja, jotka ovat käyneet jopa usean erikoislääkärin perusteellisessa tarkastuksessa ja saaneet pätevän lausunnon, jonka mukaan haittaastetta on ilman muuta korotettava. Haitta-asteen oikaisu ei kuitenkaan ole onnistunut, sillä Valtio- Versio 2.0

2 konttori on saanut omalta asiantuntijalääkäriltään lausunnon, jonka mukaan korotukseen ei ole aihetta. Lähes poikkeuksetta Valtiokonttori on juuri tuon "asiantuntijalääkärinsä" lausunnon perusteella hylännyt korotusanomuksen. Paikallinen erikoislääkäri siis tutkii sotainvalidin tarkasti. Sen lisäksi hän mahdollisesti tuntee potilaansa vaivojensa laadun jopa vuosikymmenten ajalta ja osaa kaikkein parhaiten havainnoida myös terveydentilassa tapahtuneet muutokset. Oman lääkärinkoulutuksensa, työkokemuksensa ja korkean lääkärinetiikkansa perusteella erikoislääkäri toteaa, että haitta-astetta on oikeudenmukaista korottaa. Sitten Valtiokonttorin asiantuntijalääkäri toteaakin potilasta koskaan kuulematta tai näkemättä, että tutkimuksen suorittanut lääkäri on väärässä eikä mitään muutoksia haitta-asteeseen tarvitse tehdä. Jokainen tajuaa, ettei tällaisessa touhussa ole mitään järkeä. Vastaava menettely on tosin valitettavan tuttua kaikista muistakin suomalaisista eläke- ja korvaushakemusten käsittelystä, mutta kun se kohdistuu sotainvalideihin, liikutaan hyvin kyseenalaisella alueella. Kyse on paitsi pätevien lääkäreiden ja heidän ammattitaitonsa vähättelystä, ja, mikä pahinta, myös sotainvalidien ja sotaveteraanien epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Isänmaan pelastajat ovat ehdottomasti ansainneet Suomelta oikeudenmukaisen ja kunnioittavan kohtelun. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen sotainvalidien kaavamaisten haitta-asterajojen aiheuttamista käytännön ongelmista ja miten hallitus aikoo muuttaa sotainvalidien invaliditeettitason määrittelyä, että se saadaan oikeudenmukaiseksi sotainvalideille ja myös paikallisten lääkäreiden ammattitaitoa kunnioittavaksi? Helsingissä 10 päivänä toukokuuta 2005 Paula Risikko /kok Jukka Vihriälä /kesk Raimo Vistbacka /ps Harry Wallin /sd 2

3 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Paula Risikon /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 405/2005 vp: Onko hallitus tietoinen sotainvalidien kaavamaisten haitta-asterajojen aiheuttamista käytännön ongelmista ja miten hallitus aikoo muuttaa sotainvalidien invaliditeettitason määrittelyä, että se saadaan oikeudenmukaiseksi sotainvalideille ja myös paikallisten lääkäreiden ammattitaitoa kunnioittavaksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sotilasvammalain mukaisten etuuksien tarkoituksena on korvata sodasta aiheutuneet vammat ja sairaudet. Elinkorko on korvatun vamman tai sairauden perusteella suoritettava peruskorvaus, jonka suuruus riippuu lääketieteellisesti arvioitavasta haitta-asteesta. Myös muiden sotilasvammalain mukaisten etuuksien saaminen tai niiden määrä on porrastettu työkyvyttömyysasteen mukaan. Erityisetuuksien lisäksi sotainvalideilla on oikeus samoihin sosiaali- ja terveyspalveluihin kuin muulla väestöllä. Sotilasvammakorvausten tarkoituksena ei ole korvata normaalista ikääntymisestä aiheutuvaa toimintakyvyn heikkenemistä. Sotilasvammaetuuksien saamisen edellytyksenä on korvattavasta vammasta tai sairaudesta aiheutuva vähintään 10 prosentin työkyvyttömyysaste. Aivan lievät haavoittumis-, vahingoittumis- ja sairastumistapaukset eivät oikeuta sotilasvammalain mukaisiin etuuksiin. Jos sodassa saatu lieväkin vamma tai sairaus aiheuttaa invalidille selvää haittaa, Valtiokonttori on useissa tapauksissa myöntänyt elinkorkoa 10 prosentin haitta-asteen mukaan. Korvauskäytäntö on tältä osin vakiintunut ja myönteinen sotainvalideja kohtaan. Sotilasvammalain mukainen työkyvyttömyysastejärjestelmä ei elinkoron osalta perustu ammatillisen työkyvyttömyyskäsitteen varaan. Elinkoron määrityksessä työkyvyttömyysasteella tarkoitetaan lukua, joka osoittaa, kuinka paljon vamman tai sairauden aiheuttaman vajavuuden yleensä on katsottava vähentävän mahdollisuuksia selviytyä elämässä. Työkyvyttömyysaste määrätään lääkärintodistuksen tai mahdollisen muun lääketieteellisen selvityksen perusteella vakuutuslääketieteen alalla yleisesti noudatettavien arviointiperusteiden mukaisesti. Sotainvalidista lausunnon antavalla lääkärillä ei mahdollisesti ole perusteellisia tietoja sotilasvammalain korvausperusteista, eikä tätä tarvitse edellyttääkään. Lausunnon antavan lääkärin tehtävänä ei ole määritellä haitta-astetta, vaan kirjoittaa mahdollisimman tarkka kuvaus korvatun vamman tai sairauden nykytilasta. Haitta-asteen määrittävät Valtiokonttorin vakuutuslääketieteeseen ja sotilasvammalain mukaisissa korvausasioissa noudatettuun korvauskäytäntöön perehtyneet asiantuntijalääkärit. Heillä on käytettävissään alkuperäiset sota-ajan sairauskertomukset ja useissa tapauksissa vuosikymmenien ajalta sen jälkeen toimitettuja lääkärinlausuntoja, röntgentutkimuksia ja epikriisejä, joiden perusteella voidaan tarkasti todeta korvatun vamman tai sairauden tilassa mahdollisesti tapahtunut paheneminen. Lisäksi näissä on merkintöjä myös mahdollista siviilitapaturmista, joista lausunnon antavalla lääkärillä ei välttämättä ole tietoa. Lääkärin kirjoittama vamman tai sairauden kuvaus on ensiarvoisen tärkeää tietoa päätöksenteossa. Valtiokonttoriin keskitetty, sotilasvam- 3

4 Ministerin vastaus malain mukaiseen korvauskäsittelyyn perehtyneiden asiantuntijoiden tekemä haitta-asteprosentin arviointi takaa sotainvalidien yhdenvertaisen kohtelun asuinpaikasta riippumatta. Jos korvatun vamman tai sairauden aiheuttama haitta on olennaisesti lisääntynyt, sotainvalidi voi määräajoista riippumatta hakea oikaisua työkyvyttömyysasteprosenttiinsa Valtiokonttorilta. Silloin voidaan ottaa huomioon myös korvatuista vammoista tai sairauksista aiheutuneet lisävammat ja sairaudet, mutta ei kuitenkaan ikääntymisestä johtuvaa terveydentilan heikkenemistä. Tässä suhteessa sairauksien korvausturva on huomattavasti laajempi kuin esimerkiksi muissa lakisääteisissä vakuutuksissa. Valtiokonttorin tilastojen mukaan vuonna 2004 saapuneista elinkoron oikaisuhakemuksesta yli 40 johti haitta-asteen korottamiseen. Syynä hakemusten hylkäämiseen on useimmiten ollut se, että invalidin terveydentilan heikentymisen on katsottu johtuneen korvatusta vammasta tai sairaudesta riippumattomista, ikääntymiseen liittyvistä sairauksista. On otettava huomioon, että elinkoron korotushakemukseensa hylkäyksen saaneista useat ovat jo aiemmin saaneet korotusta elinkorkoon. Valtiokonttorin sotilasvammalain nojalla antamiin päätöksiin on mahdollista hakea muutosta vakuutusoikeudesta. Vakuutusoikeuden tilaston mukaan viime vuonna käsitellyistä 427 valituksesta 33 tapauksessa oli muutettu Valtiokonttorin ratkaisua. Valtaosa valituksista koski elinkoron oikaisua. Sotilasvammalain mukaan sotainvalideilla, joiden työkyvyttömyysaste on vähintään 30 prosenttia, on kattavammat erityisetuudet kuin lievemmin vammautuneilla. Sotainvalidien ikääntyessä lainsäädäntöä on kuitenkin kehitetty siten, että lievävammaisten ja vaikeavammaisten sotainvalidien korvausturvassa oleva ero on kaventunut. Kaikki vähintään 10 prosentin työkyvyttömyysasteen omaavat sotainvalidit ovat oikeutettuja kuntoutukseen. Sotainvalidit, joiden työkyvyttömyysaste on vähintään 20 prosenttia, pääsevät valtion korvaamien kunnallisten avopalveluiden piiriin. Lievävammaiset prosentin työkyvyttömyysasteen omaavat sotainvalidit, joiden kuntoutuksen tai laitoshoidon tarve johtuu korvatusta vammasta tai sairaudesta, ovat oikeutettuja valtion korvaamaan laitoshoitoon ja laajempiin kuntoutusetuuksiin kuin muut lievävammaiset sotainvalidit. Sotainvalideja on noin Mikäli haittaasterajat poistettaisiin kokonaan ja kaikille sotainvalideille myönnettäisiin samantasoiset sotilasvammaetuudet kuin nykyisin vaikeavammaisilla sotainvalideilla on, kustannusten lisäys olisi merkittävä. Helsingissä 27 päivänä toukokuuta 2005 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4

5 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 405/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Paula Risikko /saml m.fl.: Är regeringen medveten om de praktiska problem som de schablonmässiga gränserna för invaliditetsgraden för krigsinvalider medför och hur har regeringen för avsikt att ändra bestämmelserna om invaliditetsgraden för krigsinvalider för att den skall vara rättvisare för krigsinvaliderna och visa större respekt för de lokala läkarnas yrkeskunskaper? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Syftet med förmånerna enligt lagen om skada, ådragen i militärtjänst är att ersätta skador och sjukdomar till följd av krigen. Livränta är en grundersättning och den betalas ut på grundval av en skada eller sjukdom som ersätts. Dess storlek beror på en invaliditetsgrad som kan bedömas enligt medicinska grunder. Också villkoren och beloppen för de övriga förmånerna enligt lagen om skada, ådragen i militärtjänst är graderade enligt invaliditetsgraden. Utöver de särskilda förmånerna har krigsinvalider också rätt att få samma social- och hälsovårdstjänster som resten av befolkningen. Ersättningarna på grundval av skada, ådragen i militärtjänst är inte avsedda att ersätta normala åldersbetingade försämringar i funktionsförmågan. Ett villkor för att förmåner på grundval av skada, ådragen i militärtjänst skall betalas ut är att den skada eller sjukdom som ersätts medför en invaliditetsgrad på minst 10 procent. Mycket lindriga fall av sår, skador och sjukdom ger inte krigsinvaliderna rätt att få ersättning på grundval av lagen om skada, ådragen i militär tjänst. Men också när en lindrig skada eller sjukdom som en invalid har ådragit sig i krig uppenbart är ett men har Statskontoret i många fall beviljat livränta enligt en invaliditetsgrad på 10 procent. Detta är sedvanlig ersättningspraxis och gynnar krigsinvaliderna. Systemet med invaliditetsgrad enligt lagen om skada, ådragen i militärtjänst grundar sig inte på begreppet yrkesmässig invaliditet när det gäller livränta. Vid bestämning av livränta avser invaliditetsgrad ett tal som visar i vilken omfattning en funktionsnedsättning till följd av skadan eller sjukdomen överlag skall anses minska sökandens möjligheter att klara sig i livet. Invaliditetsgraden läggs fast på grundval av ett läkarutlåtande eller någon annan medicinsk utredning enligt normal bedömningspraxis inom försäkringsmedicinen. Läkare som lämnar utlåtande om krigsinvalider har eventuellt inte ingående kunskaper om ersättningsvillkoren i lagen om skada, ådragen i militärtjänst, och behöver inte heller ha det. Den läkare som lämnar ett utlåtande skall inte lägga fast invaliditetsgraden utan han eller hon skall ge en så noggrann beskrivning som möjligt av den ersatta skadan eller sjukdomen i dagsläget. Invaliditetsgraden bestäms av sakkunnigläkare vid Statskontoret som är insatta i försäkringsmedicin och praxis för ersättning med stöd av lagen om skada, ådragen i militärtjänst. De har tillgång till de ursprungliga patientjournalerna från krigstiden och i många fall också till läkarutlåtanden, röntgenundersökningar och epikriser från många decennier tillbaka. Utifrån denna dokumentation 5

6 Ministerns svar kan de exakt se om det eventuellt har skett försämringar i tillståndet för den ersatta skadan eller sjukdomen. Dessutom har dokumenten anteckningar om eventuella civila olycksfall som den läkare som ger utlåtande inte nödvändigtvis vet om. Läkarnas beskrivningar av skadorna och sjukdomarna är en mycket viktig information när besluten fattas. Den bedömning av invaliditetsgraden som experterna vid Statskontoret, dit handläggningen centralt är förlagd, gör vid behandlingen av ersättningar i enlighet med lagen om skada, ådragen i militärtjänst garanterar att alla krigsinvalider behandlas lika oavsett var i landet de är bosatta. Om det men som en ersatt skada eller sjukdom medför har ökat i väsentlig grad kan en krigsinvalid oavsett alla tidsfrister hos Statskontoret söka rättelse i procentsatsen för sin invaliditetsgrad. Då kan också extra skador och sjukdomar som en ersatt skada eller sjukdom medför tas i beaktande. Däremot kan inte försämrat hälsotillstånd på grund av åldrande inte beaktas. I detta hänseende är ersättningsskyddet för sjukdomar betydligt mer omfattande än till exempel vid andra lagstadgade försäkringar. Enligt statistik från Statskontoret ledde mer än 40 av de yrkanden på rättelse i livränta som kom in 2004 till att invaliditetsgraden höjdes. Orsaken till att en anhållan avslås har i de flesta fall varit att försämrat hälsotillstånd hos en invalid har ansetts bero på sjukdomar till följd av åldrande, alltså orsaker som inte hänger samman med den ersatta skadan eller sjukdomen. Det bör noteras att många av dem som anhåller om högre livränta redan tidigare har fått en förhöjning av sin livränta. De beslut som Statskontoret fattar med stöd av lagen om skada, ådragen i militärtjänst, kan överklagas till försäkringsdomstolen. Enligt statistik från försäkringsdomstolen behandlades i fjol 427 överklaganden, och i 33 fall ändrades Statskontorets beslut. Merparten av överklagandena gällde rättelse av livränta. Enligt lagen om skada, ådragen i militärtjänst har krigsinvalider med en invaliditetsgrad på minst 30 procent mer heltäckande specialförmåner än krigsinvalider med lindrigare skador. I takt med att krigsinvaliderna har blivit äldre har lagstiftningen anpassats så att skillnaderna mellan lindrigt skadade och svårt skadade krigsinvalider numera är mindre. Alla krigsinvalider med en invaliditetsgrad på minst 10 procent har rätt att få rehabilitering. Krigsinvalider med en invaliditetsgrad på minst 20 procent kommer i åtnjutande av de kommunala öppenvårdstjänster som ersätts av staten. Krigsinvalider med lindigare skador, en invaliditetsgrad på procent, vars behov av rehabilitering eller institutionsvård beror på den ersatta skadan eller sjukdomen har rätt att få institutionsvård som ersätts av staten och mer omfattande rehabiliteringsförmåner än andra lindrigt skadade krigsinvalider. Det finns ungefär krigsinvalider. Det vore en avsevärd kostnadsökning, om gränsen för invaliditetsgraden tas bort och alla krigsinvalider får likadana förmåner på grund av militärskada som de svårt skadade krigsinvaliderna i dagsläget får. Helsingfors den 27 maj 2005 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6