Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 922/2006 vp Sotilasvammalain mukainen hautausavustus Eduskunnan puhemiehelle Suomen viime sodissa sai pysyvän vamman sotainvalidia, joista on vielä elossa lähes Heidän keski-ikänsä on yli 84 vuotta. Noin sotainvalidia kuoli vuonna Samana vuonna myönnettiin hautausavustusta sotilasvammalain perusteella henkilön hautaukseen. Loput n. 700 kuollutta sotainvalidia, joiden hautaukseen valtio ei avustusta myöntänyt, olivat henkilöitä, jotka eivät täyttäneet hautausavustuksen myöntämisehtoja. Voimassa olevan sotilasvammalain mukaan hautausavustus myönnetään, kun sotainvalidin työkyvyttömyysaste oli hänen kuollessaan vähintään 20 prosenttia. Myös silloin, kun sotainvalidin työkyvyttömyysaste on ollut vähemmän kuin 20 prosenttia, hautausapu myönnetään, jos sotainvalidi on kuollut korvattavan vamman tai sairauden vuoksi. Muun muassa sotaveteraanien ja heidän omaistensa joukossa koetaan suorastaan loukkaavana se, ettei hautausavustusta myönnetä, ellei työkyvyttömyysastejärjestelmän avulla arvioitu vamman tai sairauden aiheuttama vajavuus ole ollut riittävän suuri. Monien sotainvalidien kohdalla on käynyt niin, ettei ole jaksettu hakea haitta-asteen uudelleenarviointia viimeisinä elinvuosina, jolloin veteraanin kuollessa työkyvyttömyysaste olisi todellisuudessa voinutkin oikeuttaa hautausavustuksen myöntämiseen. Kun näillä haudattavilla sotaveteraaneilla on ollut velvollisuus osallistua taisteluihin, joissa moni heistä menetti osan terveydestään isänmaamme puolesta, niin olisi kunnia-asia valtiovallalle osallistua kaikkien sotainvalidien hautausten kustannuksiin ilman, että osa heistä rajataan avustuksen ulkopuolelle vamman vakavuusasteeseen vetoamalla. Myöntämällä hautausavustus kaikille sotainvalideille valtio voisi maksaa kunniavelkaansa hinnalla, joka luonnollisen poistuman vuoksi vuosittain pienenisi. Kaikkien sotainvalidien viimeisen matkan tukeminen tulisi olla valiovallalle kunnia-asia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kaikille sotainvalideille voidaan myöntää sotilasvammalain mukaista hautausavustusta riippumatta invalidin työkyvyttömyysasteesta? Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 2006 Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 922/2006 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kaikille sotainvalideille voidaan myöntää sotilasvammalain mukaista hautausavustusta riippumatta invalidin työkyvyttömyysasteesta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sotilasvammalain (404/1948) 17 :n mukaan hautausavustus myönnetään sotainvalidille, jonka työkyvyttömyysaste oli hänen kuollessaan vähintään 20 prosenttia. Hautausapu voidaan myöntää myös alle 20 prosentin sotainvalidin jälkeen, mikäli kuolema johtui korvatusta vammasta tai sairaudesta. Hautausavustuksen määrä vuonna 2006 on euroa. Sotainvalideja kuoli viime vuonna noin henkilöä. Hautausapua myönnettiin vuonna 2005 noin henkilölle. Noin 550 sotainvalidille ei hautausapua myönnetty. Jos oikeus hautausapuun laajennettaisiin koskemaan kaikkia sotilas-vammakorvausta saavia vähintään 10 prosentin sotainvalideja, valtiolle aiheutuisi lisäkustannuksia noin 1,1 miljoonaa euroa. Sotilasvammalaki on vuodelta Sotilasvammalain mukaiset korvaukset korvaavat sodasta aiheutuneet vammat ja turvaavat toimeentulon niille sotainvalideille, jotka eivät kyenneet olemaan mukana työelämässä. Sotilasvammaetuuksien saamisen edellytyksenä on korvattavasta vammasta tai sairaudesta aiheutuva vähintään 10 prosentin suuruinen haitta-aste. Sotilasvammalain korvausjärjestelmä on laaja ja monipuolinen osittain siksi, että lakia säädettäessä yhteiskunnassa ei vielä tuolloin ollut nykyisenkaltaista sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää palveluineen ja eläke-etuuksineen. Hautausavun kuten myös lesken ja lasten huoltoeläkkeiden tarkoituksena oli turvata lesken ja lasten toimeentulo sotainvalidin kuoltua. Nyt luvulla tilanne on olennaisesti muuttunut. Hautausavulla ei ole enää samanlaista merkitystä jälkeenjääneiden toimeentulon kannalta kuin lakia säädettäessä 1940-luvulla, jolloin sotainvalidit olivat nuoria ja perheellisiä. Valtioneuvosto teki syksyllä 2004 veteraanipoliittiset linjaukset, joiden pohjalta rintamaveteraanien ja sotainvalidien etuuksia kehitetään vuosina Tämän hallituskauden aikana sotainvalidien ja rintamaveteraanien korvausturvan kehittämisessä suurimmat haasteet liittyvät ikääntyvien sotainvalidien ja veteraanien kotona selviytymisen tukemiseen. Tärkeimpiä kehittämisalueita ovat olleet rintamaveteraanien kuntoutuksen laajentaminen, kunnallisten avopalvelujen korvattavuuden rajan alentaminen 20 prosenttiin, ateriakorvauksen myöntäminen Ruotsissa asuville sotainvalideille sekä jaksottaisen laitoshuolto-oikeuden ulottaminen 20 prosentin sotainvalideihin. Veteraanien erityisetuisuuksiin varatut määrärahat eivät ole vähentyneet samassa suhteessa kuin niihin oikeutettujen henkilöiden lukumäärä, mikä on mahdollistanut etuuksien jatkuvan kehittämisen. Hautausavustus ei ole kuulunut tämän hallituksen veteraanipoliittisiin kehittämiskohteisiin, sillä sotilasvammakorvausjärjestelmä edelleenkin turvaa erittäin hyvin sotainvalidin jälkeen jääneen lesken taloudellisen toimeentulon. Mikäli alle 20 prosentin sotainvalidin leski 2

3 Ministerin vastaus on vailla kohtuullista toimeentuloa ja hänellä olisi vaikeuksia selviytyä hautauskuluista, hän voi saada niin kutsutun kertakaikkisen korvauksen. Kertakaikkisen korvauksen enimmäismäärä tänä vuonna on euroa tai euroa lesken asuinpaikan kalleusluokituksesta riippuen. Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2006 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 922/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta så att alla krigsinvalider oberoende av invaliditetsgrad kan beviljas begravningsbidrag enligt lagen om skada, ådragen i militärtjänst? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Begravningshjälp beviljas enligt 17 i lagen om skada, ådragen i militärtjänst (404/1948) en krigsinvalid vars invaliditetsgrad vid hans död var minst 20 procent. Begravningshjälp kan också beviljas efter en krigsinvalid vars invaliditetsgrad var lägre än 20 procent, om dödsfallet berodde på skada eller sjukdom som ersatts. Begravningshjälpens belopp år 2006 är euro. Förra året dog cirka krigsinvalider. Begravningshjälp beviljades år 2005 cirka personer. Cirka 550 krigsinvalider beviljades inte begravningshjälp. Om rätten till begravningshjälp utsträcktes till att omfatta alla krigsinvalider som fått militärskadeersättning och vars invaliditetsgrad varit minst 10 procent skulle detta orsaka staten merkostnader på cirka 1,1 miljoner euro. Lagen om skada, ådragen i militärtjänst (nedan militärskadelagen) är från år Förmånerna enligt militärskadelagen ersätter skador orsakade av kriget och tryggar försörjningen för de krigsinvalider som inte har kunnat delta i arbetslivet. En förutsättning för att få militärskadeförmåner är en invaliditetsgrad på minst 10 procent som orsakas av den skada eller sjukdom som berättigar till ersättning. Militärskadelagens ersättningssystem är omfattande och mångsidigt delvis därför att det på den tiden då lagen stiftades ännu inte fanns något social- och hälsovårdssystem med tjänster och pensionsförmåner liknande det nuvarande. Avsikten med begravningshjälpen, liksom också med försörjningspensionen för änkor och barn, var att trygga änkans och barnens utkomst då en krigsinvalid hade avlidit. Nu under 2000-talet har situationen väsentligt förändrats. Begravningshjälpen har inte längre samma betydelse för de efterlevandes utkomst som när lagen stiftades på 1940-talet då krigsinvaliderna var unga och hade familj. Hösten 2004 lade statsrådet fram de veteranpolitiska riktlinjer som utgör grunden för utvecklingen av frontveteranernas och krigsinvalidernas förmåner åren Under denna regeringsperiod gäller de största utmaningarna i utvecklingen av krigsinvalidernas och frontveteranernas ersättningsskydd stödjandet av de åldrande krigsinvalidernas och veteranernas möjligheter att klara sig hemma. Till de viktiga utvecklingsområdena har hört en utvidgning av rehabiliteringen av frontveteraner, en sänkning av den invaliditetsgrad som fordras för ersättning för kommunala öppenvårdstjänster till 20 procent, beviljande av måltidsersättning till krigsinvalider bosatta i Sverige samt en utvidgning av rätten till periodisk anstaltsvård till krigsinvalider vars invaliditetsgrad är 20 procent. De anslag som har reserverats för specialförmånerna för veteraner har inte minskat i samma utsträckning som antalet personer som är berättigade till dem, vilket har gjort det möjligt att fortlöpande utveckla förmånerna. Begravningshjäl- 4

5 Ministerns svar pen har inte hört till denna regerings veteranpolitiska utvecklingsobjekt, eftersom systemet med militärskadeersättningar fortfarande mycket väl tryggar den ekonomiska utkomsten för änkan efter en krigsinvalid. Om en änka efter en krigsinvalid vars invaliditetsgrad har varit under 20 procent saknar skälig utkomst och har svårigheter att klara av begravningskostnaderna, kan hon få en så kallad engångsersättning. Ersättningens maximibelopp är i år euro eller euro beroende på dyrortsklassen för änkans boningsort. Helsingfors den 13 december 2006 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5