Aihe: Kehityspoliittisen ohjelman sukupuolten välisen tasa-arvon ja eriarvoisuuden vähentämistavoitteiden toiminnallistamisen parantaminen.

Transkriptio

1 1 MUISTIO HYVÄÄ TYÖTÄ VIELÄKIN PAREMMIN! 3. dialogi: Perjantai-ryhmän, Suomen kahdenvälisiä kehitysyhteistyöhankkeita toteuttavien konsulttitoimistojen edustajien ja ulkoministeriön edustajien välinen asiantuntijakokous kehityspoliittisesta toimenpideohjelmasta. Aihe: Kehityspoliittisen ohjelman sukupuolten välisen tasa-arvon ja eriarvoisuuden vähentämistavoitteiden toiminnallistamisen parantaminen. Aika tiistaina klo 14:30-16:30 Paikka Eduskunnan päätalo, SDP:n ryhmähuone Osanottajat kts. Osanottajalista KOKOUKSEN AVAUS JA OSANOTTAJIEN ESITTELYKIERROS Puheenjohtaja toivotti osallistujat tervetulleiksi, varsinkin ensikertalaiset, ja iloitsi siitä, että keskustelua voidaan jatkaa rakentavassa hengessä saman pöydän ääressä. Puheenjohtaja esitteli lyhyesti perjantairyhmän työtä ja sen historiaa. Hän myös toivoi, että näiden dialogitapaamisten kautta löydettäisiin keinoja saada kaikkien toimijoiden vahvuudet ja osaaminen käyttöön tärkeiden, läpileikkaavien teemojen toiminnallistamiseksi Suomen kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä. Puheenjohtaja mainitsi, että dialogiprosessi on esitelty entiselle kehitysministerille Heidi Hautalalle, ja hän on kannustanut Perjantai-ryhmän prosessia. Asia on esitelty myös uudelle kehitysministerille Pekka Haavistolle, joka piti prosessia positiivisena kehityssuuntana. Perjantai-ryhmä toivoo että tapaaminen Haaviston kanssa toteutuu lähiaikoina. Koska kyseessä on jo kolmas dialogiprosessin tapaaminen, puheenjohtaja toivoi, että tässä keskustelussa päästäisiin jo konkreettisiin esityksiin ja kehitysehdotuksiin. Käytiin esittelykierros, jolla jokainen osallistuja esitteli itsensä sekä tahon jota edustaa. ULKOMINISTERIÖN METAEVALUAATION ESITTELY Tarkastaja Riikka Miettinen ulkoministeriön evaluointiyksiköstä esitteli 41 projektievaluointiin perustuvan metaevaluaation, jonka tavoitteena oli evaluoida evaluointien ja itse projektien kehitysyhteistyön laatua. Tämä evaluaatio perustui kokonaan projektidokumentteihin, eikä sen puitteissa tehty kenttätyötä. Tapaustutkimuksena tutkittiin kymmenestä hankkeesta kokousmuistiot, projektisuunnitelmat ja muut tarkemmat dokumentit, jotta saatiin tietää, miten evaluoinnin tulokset on otettu käytäntöön projektin aikana. Metaevaluaation myötä huomattiin, että sekä evaluointiraportit että tehtäväkuvaukset ovat parantuneet edelliseen metaevaluaatioon verrattuna. Läpileikkaavat tavoitteet ovat projektidokumenteissa paremmin edustettuina, ja analyysi on selkeämpää. Joistain raporteista on löytynyt hyviä tapoja toimia esimerkiksi kaikkein haavoittuvimpien ihmisten/oikeuksienhaltijoiden hyväksi. Osassa hankkeista taas oli hyviä esimerkkejä evalointitulosten toimeenpanosta. Metaevaluaation esittelijä painotti, että näistä hyvistä esimerkeistä meidän tulisi pyrkiä tilanteeseen, jossa ne ovat varsinainen tapa toimia, eivätkä enää poikkeus. Metaevaluaation puitteissa myös huomattiin, että osassa hankesuunnitelmista oli vielä toivomisen varaa. Usein indikaattorit puuttuivat, ja baseline oli heppoisesti toteutettu tai sitä ei ollut. Todettiin että raportoinnin pitäisi olla tulosperustaista. Myös sitä kritisoitiin, että vaikka läpileikkaavat tavoitteet olivatkin projektisuunnitelmissa hyvin esillä, niin ne usein puuttuivat toimeenpanosta. Tarvitaan systemaattisempaa

2 työtä läpileikkaavien tavoitteiden huomioimiseksi hankkeissa. Samoja asioita kuin metaevaluoinnissa käsitellään ulkoministeriön toimintaohjeissa, kuten esimerkiksi tulosperustaisen johtamisen toimintasuunnitelmassa, päivitetyssä läpileikkaavien tavoitteiden toimintaohjeessa, ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön toimintaohjelmassa. Toimintaohjeet ja toimintasuunnitelma olivat jo ennen metaevaluoinnin tuloksia. UM:n johto on tehnyt metaevaluaation pohjalta päätöksen, jonka mukaan: o Hyödynsaajien osallistuminen ja äänen kuuluminen hankkeen kaikissa vaiheissa on varmistettava. o Köyhimpien ja helposti syrjäytyvien ryhmien sekä heidän tarpeiden tulee aina olla keskeisessä asemassa hankkeissa. o Läpileikkaavien tavoitteiden toimeenpanoa tulee systematisoida o Läpileikkaavien tavoitteiden tulee näkyä hankkeiden aktiviteeteissa ja budjeteissa. o Jokaisen kehitysyhteistyötä toteuttavan osaston ja yksikön päällikön vastuulla on, että läpileikkaavia tavoitteita ja ihmisoikeusperustaisuutta koskevia ohjeistoja noudatetaan entistä paremmin. Takaisinraportointi on 2 vuoden päästä. Esittelijä huomautti kuitenkin, että pelkät ohjeistot eivät riitä, ne pitää tuntea, ja henkilöstön tulee olla valmis muuttamaan omia toimintatapojaan niiden mukaan. Näihin täytyy myös resursoida. Köyhyyden vähentäminen, haavoittuvimpien ryhmien äänen kuuluminen ja läpileikkaavat tavoitteet ovat kaikki asioita, joiden täytyy olla läsnä hankesyklin joka vaiheessa. Keskeisimmässä asemassa tämän asian sisäistämisessä ovat johtajat: yksikönpäälliköt, tiiminvetäjät ja muut. Joitain metaevaluoinnin tuloksia on otettu huomioon uudessa evaluointimanuaalissa. Myös UNEGin (United Nations Evaluation Group) konkreettinen evaluaatio-ohje käsittelee samoja asioita, sitä mitä kehitystoimijat voivat tehdä ihmisoikeusperustaisen evaluoinnin eteen. Seuraavat asiat nousivat esiin metaevaluaation pohjalta: 2 köyhien ja haavoittuvimpien äänen kuuluminen hankkeen identifioinnissa, suunnittelussa, seurannassa ja arvioinnissa läpileikkaavien tavoitteiden systematisointi läpileikkaavien teemojen näkyminen aktiviteeteissa ja budjeteissa osastojen johtoyksiköiden päälliköiden ja tiiminvetäjien on kiinnitettävä huomiota konkreettisten ohjeistojen noudattamiseen ja seurantaan Puheenjohtaja kiitti esittelijää ja kehotti kokousta etsimään tapoja yhdistää metaevaluaation ja dialogiprosessin tavoitteet kattavaksi kehitysehdotukseksi. KESKUSTELUA METAEVALUAATION POHJALTA Yleisesti osanottajat, niin kansalaisjärjestöjen, konsulttitoimistojen kuin ministeriönkin edustajat kiittelivät mahdollisuutta tavata ja puhua kasvotusten. Mainittiin että tällaisten tapaamisten hyötynä on se, että kaikki toimijat puhuvat samaa kieltä ja ymmärtävät toisiaan paremmin. Mainittiin, että kielenkäytössä tulee mennä sille käytännöllisyyden tasolle, jolla molemmat, sekä virkamiehet että konsultit toimivat. Muutamat toimijat kiittivät ulkoministeriötä sen hyvistä evaluaatiokoulutuksista, metaevaluaation perusteellisuudesta ja evaluaatiomallista yleensäkin. UM:n edustaja mainitsi että tällaisten evaluointien ehdotukset otetaan alueyksiköissä hyvin vakavasti, ja tavoitteellisuutta, tulosperustaisuutta ja indikaattorien vahvuuden kehittämistä pidetään keskeisinä tavoitteina. Tuotiin esille bilateraalisen-kehitysyhteistyön kolmas ulottuvuus, eli konsulttien ja UM:n lisäksi toimijat, jotka ovat paikalla kumppanimaassa. Toivottiin, että olisi mahdollista järjestää heillekin koulutuksia, jotta voisimme puhua myös heidän kanssaan samaa kieltä. Jos paikalliset yhteistyökumppanit eivät hallitse

3 kunnolla kehitysyhteistyön terminologiaa, niin he eivät silloin voi osallistua kunnolla dialogiin. Tämä johtaa siihen, että yhä suurempi osa vastuusta siirtyy ulkopuolisille konsulteille. Tiimeissä on oltava täysivaltaisina jäseninä paikallisia. Nostettiin myös esiin hankkeiden kohtaama vastarinta juuri kumppanimaassa. Vaikka instrumentit hiotaan loppuun saakka Suomessa, kaikki maat eivät välttämättä halua ottaa näillä instrumenteilla toteutettuja hankkeita vastaan. Useimmilla kumppanimailla on olemassa myös omat politiikkansa ja ohjeistuksensa esimerkiksi tasa-arvoasioiden suhteen. Näin ollen myös laajempaa poliittista kenttää näiden asioiden ympärillä tulisi pyrkiä harmonisoimaan. Monien asioiden suhteen, erityisesti, mikäli niille ei ole kumppanimaissa selkeää kansallista poliittista tukea/perustaa, poliittinen dialogi on toimivampi instrumentti niiden edistämiseksi kuin hankemuotoinen yhteistyö. Huomautettiin, että olisi tärkeää tehdä ero ihmisoikeuksien edistämisen ja ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön välille, ja kirkastaa se keskusteluun osallistujille. Näitä ihmisoikeusperustaisuuden aspekteja tulee pisaroittain esille keskustelussa. Kaikki prinsiipit on tuotava esille ja määriteltävä, mitä ne paikallisissa konteksteissa merkitsevät. Huomautettiin, että olisi tärkeää tehdä ero advocacy-tyyppisen ihmisoikeuksien edistämisen ja ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön välille. Jälkimmäisessä ei kampanjoida, mutta hankkeiden kaikissa vaiheissa (identifiointi, suunnittelu, toteutus, arviointi) kunnioitetaan ja puolustetaan ihmisoikeuksia. Kaikkien osapuolten on tunnettava ihmisoikeusperustaisen kehityksen periaatteet ja hankkeissa on ymmärrettävä ja määriteltävä mitä ne paikallisissa konteksteissa merkitsevät ja miten niitä voidaan parhaiten kunnioittaa, puolustaa ja edistää. VAADITAAN KONKRETIAA LÄPILEIKKAAVISTA TAVOITTEISTA Ongelmana on viedä nämä kulttuurisidonnaiset, herkät asiat käytännön tasolle, jolla paikalliset kumppanit ne ymmärtävät. Millä instrumenteilla näitä tavoitteita (ihmisoikeusperustaisuus, läpileikkaavat tavoitteet) voidaan toteuttaa? Toivottiin että ihmisoikeusperustaisuus ja läpileikkaavat tavoitteet tuotaisiin konkreettisiksi asioiksi ihmisten mielissä konkreettisten esimerkkien kautta. Täytyisi tietää, miten ihmisoikeusperustaiset interventiot vaikuttavat ihmisten arkielämään. Toivottiin että UM:n koulutuksessa käytäisiin näitä teemoja läpi juuri konkreettisten esimerkkien kautta. Kuultiin konkreettinen esimerkki siitä, miten läpileikkaavat tavoitteet otetaan huomioon eräässä Nepalin kaukolännen vesihankkeessa. Osana hanketoteutuksen ohjeistusta käytetään Gender and Social Inclusion (GESI) matriisia, joka auttaa ottamaan huomioon tasa-arvonäkökulman kaikissa prosessin vaiheissa. Myös evaluaation esittelijä piti tätä hyvänä esimerkkinä siitä, miten nämä tavoitteet voidaan sisällyttää jokaisen hankkeen vaiheeseen ja aktiviteettiin. Toisena esimerkkinä Etiopian vesihanke: 2 miljoonalle ihmiselle saatiin rakennettua tuhansia kaivoja. Yhtäkään niistä ei ole rakentanut Suomen viranomainen, Suomen kansalaisjärjestö tai konsultti. Miten tämä on toiminut? Toimittiin yhteisöä voimauttavasti, jolloin heillä itsellään oli mahdollisuus rakentaa kaivot. Suomen tuki mahdollisti materiaalisen tuen ja ohjauksen (rakennustarvikkeet, työnohjaus) kyläyhteisöt tekivät työn. Minkälaisella prosessilla voidaan rekrytoida konsultteja, joka voivat harjoittaa osallistavaa suunnittelua ja joilla on resurssit siihen? Ihmisillä on oltava mahdollisuus osallistua omaa elämäänsä koskevaan, merkittävään toimintaan/päätöksentekoon. Identifikaatioprosessin pituus ja eriarvoisuuden vähentämisen, sukupuolten välisen tasa-arvon jne. asiantuntijoiden riittävä pisteytys tarjouskilpailuprosessissa luovat puitteet tälle ihmisoikeusperustaisuuden toteuttamiselle. Ulkoministeriön johdon monitorointijärjestelmä antaa johdolle mahdollisuuden seurata interventioiden varainkäyttöä ja tulosten seurantaa. Tämän monitorointijärjestelmän ongelma tällä hetkellä on se, ettei se 3

4 4 aina sisällä tietoa siitä, kuinka hyvin ihmisoikeusperustaisuutta ja läpileikkaavia tavoitteita toteutetaan kussakin hankkeessa. Toisaalta useiden hankkeiden osalta esim. sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevia indikaattoreita (esim. naisten osallistuminen) on määritelty ja niitä seurataan sekä monitoroinnissa että evaluaatiossa. Tulisi kehittää helppo mittari sille, miten näitä asioita toteutetaan, jotta johto pystyisi valvomaan näiden tavoitteiden toteutumista. Hankkeiden säännöllisistä raportointidokumenteista tulisi löytyä siis asiantuntijan syöttämä tieto siitä, kuinka hyvin hanke on onnistunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja yhteiskunnallisten eriarvoisuuksien vähentämistä. Hankeraporteista tieto on silloin helposti poimittavissa niin johdon informaatiojärjestelmiin kuin myös evaluaatioraportteihin. Jos tietoa läpileikkaavien tavoitteiden toteutumisesta ei ole syötetty raportointijärjestelmään jo säännöllisestä identifiointi-, suunnittelu- ja toimeenpanoraportoinnista lähtien, sitä ei johto myöskään voi valvoa tehokkaasti. Evaluaation esittelijä painotti, että nyt kun evaluaation tulokset ovat selvillä ja niitä pannaan täytäntöön, niin paine niiden toteuttamiseksi on juuri kentällä. KUMPPANIMAAN KANSALAISJÄRJESTÖJEN OSALLISTAMINEN Miten bilateraalihankkeiden puitteissa voidaan luoda pysyviä vaikutusmahdollisuuksia kansalaisyhteiskunnan edustajille? Paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa tulisi kokeilla uudenlaisia osallistumismekanismeja, joita voitaisiin myöhemmin käyttää laajemmin muualla. Hankkeissa on jo olemassa omat mekanismit paikallisten järjestöjen osallistumiselle. Eräässäkin Nepalin hankkeessa on yli 70 alahanketta, joita jokaista toteuttaa paikallinen NGO. Kansalaisjärjestöjen toimijoita siis on toiminnassa mukana. Järjestöjen kapasiteetti on vaihteleva ja osallistuvat tahot tarvitsevat myös koulutusta näissä asioissa. Erityisesti hauraissa valtioissa ja alueilla joissa valtion hallinnon kapasiteetti on erittäin heikko tai olematon, kansainväliset ja paikalliset kansalaisjärjestöt ovat ensisijaisia perusinfrastruktuurin ja palvelujen (mm. koulutus, terveydenhuolto) tarjoajia. Ruohonjuuritasolla kansalaisjärjestöt ovat usein tehokkaampia yhteistyökumppaneita. Se on se resurssi, joka osaa, tietää ja on tavoitettavissa. KOTIMAAN KANSALAISJÄRJESTÖJEN OSALLISTAMINEN Kansalaisyhteiskunnan aktivoimisen tavoitteena on kehitellä luontevia mekanismeja joiden kautta oikeuksienhaltijat (naiset ja miehet) pääsisivät osallistumaan identifikaatioprosessiin ja muihin hankesyklin vaiheisiin. On fakta, että Suomessa on olemassa sellaisia kansalaisjärjestöjä, jotka ovat toteuttaneet jo kymmeniä vuosia ihmisoikeusperustaista, sukupuolten tasa-arvoa edistävää ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta vähentävää kehitysyhteistyötä. On myös fakta, että näitä tavoitteita koskevaa asiantuntemusta ei välttämättä ole ehtinyt kehittyä yhtä paljon niihin konsulttiyrityksiin, jotka usein toteuttavat UM:n rahoittamia hankkeita. Juuri siksi kansalaisjärjestötaustaista asiantuntemusta tulisi pystyä käyttämään hyväksi, mutta millä mekanismilla? Voivatko konsulttiyhtiöt jakaa alikonsultointia myös kansalaisjärjestöjen kanssa? Kansalaisjärjestöt tuskin haluavat muodostaa omia yhtiöitään, ja lähteä kilpailemaan samalla kaavalla markkinoille konsulttiyhtiöiden kanssa. Kaipaamme yhteistyötä, emme vastakkainasettelua. Ulkoministeriö heitti pallon konsulteille, ja kysyi miten parhaiten saamme sen asiantuntemuksen mukaan suunniteluun, jota kansalaisjärjestöistä löytyy. On otettava huomioon, että hankintalait ja käytännöt asettavat reunaehdot kansalaisjärjestöjen osallistamiselle. Konsultoinnissa toki voidaan käyttää yksittäisiä kansalaisyhteiskunnan asiantuntijoita. Paikallisten järjestöjen asiantuntijoiden käyttäminen hankkeiden toteutuksessa on jo lähes arkipäivää. Järjestöillä on myös tärkeä vahtikoira -rooli kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä, sillä ne usein koostavat tietoa siitä, mihin varat ohjautuvat ja kuka niitä käyttää ja mihin tarkoituksiin.

5 5 Tällä hetkellä ulkoministeriön hankintamalli ja pisteytys eivät tue kansalaisjärjestöjen asiantuntijoiden osallistamista bi-hankkeiden identifiointi-, suunnittelu- tai arviointimissioille tai hanketoteutukseen. Koska UM toimii toimeksiantajana, nähtiin että suurin valta tämän asiantilan muuttamisessa on juuri heillä. Konsulttiyritysten edustajat heittivät pallon takaisin ministeriölle. Toimeksiannon määritelmän (speksauksen) muuttamisessa tärkeää on ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöjen asiantuntijoiden CV näyttää erilaiselta kuin kansainvälisen konsulttiuran omaavalla asiantuntijalla. Koska speksausta käsitellään nykyään etupäässä määrällisten mittarien kautta, ehtoja tulisi muuttaa siihen suuntaan, että pisteitä saisi enemmän juuri läpileikkaaviin tavoitteisiin liittyvästä kansalaisjärjestösektorilla hankitusta osaamisesta tilanteissa, jossa kansalaisjärjestösektorilla hankittu osaaminen on kyseisessä tapauksessa relevanttia. Ongelmana myös mainittiin se, että kansalaisjärjestöpuolella yleisestä vapaaehtoistyöstä ei saa pisteitä lainkaan. Ulkoministeriöstä esitettiin että hankkeisiin voitaisiin hyvin määritellä sellaisia tehtäviä, silloin kun se on hankkeen kannalta relevanttia, joissa vaaditaan kansalaisjärjestöosaamista. Heillä on suunnitelmissa neuvotteluhankintamenettelyn käyttöönotto, joka voisi olla vaihtoehto nykyisille hankintamenettelyille. Uusi menetelmä muuttaisi pisteytyksen painotusta enemmän tiimien arviointiin yksilöiden sijasta, ja käsittelisi hankintaa eri näkökulmasta: lähdetään tehtävästä, ja konsultit voivat tarjota omasta mielestään sopivinta tiimiä tähän. Tämä voisi lisätä mahdollisuuksia ottaa kansalaisjärjestöjen asiantuntijoita mukaan entistä paremmin. Keskustelussa konsulttiyritysten edustajat korostivat, että muutoksen tulee lähteä UM:stä. Toimeksiantajan määriteltyä sen, mitä he haluavat, markkinavoimat (konsulttiyritykset) hankkivat kyllä paikalle kaikkein osaavimmat henkilöt. Kotimaisilla kansalaisjärjestöillä ja niiden asiantuntemuksella on kysyntää, mikäli tarjouskilpailuihin on määritelty osaamistarpeita, jotka vastaavat kansalaisjärjestökentässä toimivien asiantuntijoiden profiilia. Konsulttiyhtiöstä esitettiin, että kansalaisjärjestöjen osallistaminen pitäisi katsoa aina tapauskohtaisesti, riippuen siitä, mikä spesifi lisäarvo kansalaisjärjestön edustajien osallistamisella on. Esimerkiksi vammaisten oikeuksia edistettäessä kansalaisjärjestöasiantuntijoiden käyttäminen saattaisi olla hyvin perusteltua. Pelkkien toimeksiantojen (ToRien) lisäksi on tarkasteltava muutakin UM:n dokumentaatiota, kuten ITTdokumentteja, joiden perusteella tehdyt tarjoukset pisteytetään. Hankintalain mukaan pisteitä ei voida antaa asioista, joita ei ole ITT:ssä mainittu, kuten sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä, mikäli sitä ei ole erikseen määritelty arviointikriteeriksi. Asiantuntemuksen tulee ratkaista, riippumatta onko tarjottu asiantuntija kansalaisjärjestön edustaja vai konsultti. Lisäksi on huomioitava että kilpailua ei voida rajata vain suomalaisiin asiantuntijoihin. Kansalaisjärjestökentän kanssa toimiessa kansalaisjärjestötausta saattaa olla erittäin relevanttia, ministeriön kanssa keskusteltaessa ei aina niinkään. Kansalaisjärjestö- tai konsulttitausta ei tee ammattitaidosta lähtökohtaisesti alempaa tai ylempää.. Esimerkki bi-hankkeista Andien alueella: tehdään pääosin alueellista kehitysyhteistyötä, ei juurikaan klassista konsulttiyhteistyötä. Tehdään paljon yhteistyötä monikansallisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Konsulteilta otetaan vain spesifit tekniset komponentit, ja jätetään keskeisempi rooli johtavalle järjestölle. Esitettiin myös kysymys, pitäisikö toimeksiannoissa olla speksattuna protected paikka suomalaiselle kansalaisyhteiskunnan edustajalle? Hankintaprosessin uudelleenjärjestelyn kannattajat esittivät, että ihmisoikeusperustaisuus lähtee juuri siitä, että osallistetaan paikallisia ihmisiä ja heidän kansalaisjärjestöjään prosessiin edustamaan oikeudenhaltijoita, joita tuleva hanke koskee. Pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaiset ja käytännönläheiset työkalut käytössä, ei vaikeasti ymmärrettäviä matriiseja, joita on vaikea soveltaa

6 6 paikallisiin olosuhteisiin. Tällä hetkellä on suunnittelussa Nepaliin opetussektorilla teknisen avun hanke, johon haetaan suomalaista järjestöä toimimaan hankkeen tukipilarina koulupudokkaiden etsimishankkeessa. Tämä haku on suunnattu juuri järjestöille. Konsulttitoimistot linjasivat, että he toimivat UM:n asettamilla ehdoilla. UM:n määrittämät budjetit ja pisteytykset määrittävät sen, minkälaisia konsultteja lähtee minkäkin pituisille identifiointimissioille. Budjettien pienuutta moitittiin, sillä se lyhentää identifikaatiomissioiden pituutta ja heikentää näin läpileikkaavien tavoitteiden ja heikossa asemassa olevien hyödynsaajien äänen kuulumista. Konsulttitoimistojen puolelta esitettiin uutta lähestymistapaa: jos järjestettäisiin virkamies-konsulttikansalaisjärjestöseminaareja joko alueellisesti tai sektoreittain. Näin voitaisiin parhaiten toteuttaa sitä ihmisoikeusperustaisuutta jota on peräänkuulutettu. Kansalaisjärjestöt joilla tarvittavaa asiantuntemusta, voivat toimia myös kouluttajina ja fasilitaattoreina. UM:n sopimuskäytäntöjen mukaan konsulttiyritykset saavat yritystoiminnassa välttämättömän katteensa yleensä pääosin kansainvälisten konsulttien henkilötyökuukausista. Tämä ei kannusta käyttämään esim. paikallisten kansalaisjärjestöjen asiantuntijoita toteutuksessa, vaikka se voisi joissakin tapauksissa johtaa parempaan tuloksellisuuteen hankkeelle asetettujen kehitystavoitteiden kannalta. Kysyttiin, olisiko mahdollista, että konsulttiyhtiöt saisivat palkkionsa hyvistä tuotoksistaan, ei panoksistaan, kuten nyt. Suomalaisten ja paikallisten asiantuntijoiden aiheuttamien kulujen tulisi olla tasapainossa. Toisaalta esitettiin, että on etsittävä mahdollisimman selkeitä ja yksinkertaisia ratkaisuja. Kahdenvälisessä avussa tarvitaan sellaista sopimus- ja rahoitusosaamista ja -kapasiteettia, jota konsulttiyrityksille on kertynyt. Siksi tuntuu luonnolliselta toimintamalli, jossa konsultit tekevät tarjouksia UM:n järjestämiin tarjouskilpailuihin ja osallistavat niihin kansalaisjärjestöjä sekä kansalaisjärjestötaustaisia asiantuntijoita, jos UM on speksannut TOR:n ja ITT:n niin, että kansalaisjärjestöosaaminen tuottaa paljon pisteitä tarjousten arvioinnissa. UM:n kahta toimialaa, kansalaisjärjestöjen tukemista ja kahdenvälisten hankkeiden toteutusta ohjaa kaksi eri lakia. Kansalaisjärjestötukea ohjaa valtionapulainsäädäntö ja kahdenvälisten hankkeiden toteutusta hankintalainsäädäntö. Asiaan vaikuttaa myös se, että kansalaisjärjestöt ovat autonomisia toimijoita eikä UM voi määrätä sitä, missä ja kenen kanssa ne tekevät yhteistyötä. Kommunikaation UM:n eri osastojen välillä tulisi toimia paremmin, jotta päästäisiin tilanteeseen jossa tieto kulkisi tietyllä alueella työtä tekeviltä kansalaisjärjestöiltä paremmin uutta bi-hanketta suunnitteleville toimijoille. Esimerkkinä mainittakoon että kun Suomi alkaatoteuttamaan uutta metsähanketta Tansanian eteläisellä ylänköalueella, on hyödyllistä muistaa, että Suomen Lähetysseura on tehnyt samalla alueella, samojen yhteisöjen parissa työtä jo 40 vuotta. Tällaisessa tilanteessa saattaa olla bilateraalin metsähankkeen seurannan kannalta erittäin hyödyllistä pyytää Lähetysseuraa ja heidän paikallisia yhteistyökumppaneitaan antamaan omaa riippumatonta ( 2nd opinion ) palautettaan siitä, miten onnistuneesti hanke näyttää vähentävän eriarvoisuuksia ja edistävän sukupuolten tasa-arvoa alueella. PAIKALLISTEN MINISTERIÖIDEN JA LAITOSTEN OSALLISTAMINEN Ehdotettiin aiheen vaihtoa kansalaisyhteiskunnasta poikkisektoraalisuuteen. Todettiin, että jos päämääränämme on esim. naisten aseman vahvistaminen sekä syrjittyjen ja haavoittuvien ihmisryhmien oikeuksien ja aseman puolustaminen, on tärkeää, että Suomen kehitysyhteistyö osallistaa myös ne yhteistyömaan ministeriöt, joiden vastuulla naisten aseman vahvistaminen ja huono-osaisten ihmisryhmien oikeudet ja hyvinvointi on. Esim. metsähankkeen johtoryhmään voidaan kutsua edustajia paitsi metsäministeriöstä, myös Community Development, Women & Children, tai sosiaaliministeriöistä. Tällainen

7 7 käytäntö voitaisiin vakiinnuttaa kaikkiin Suomen rahoittamiin sektorihankkeisiin, esim. metsä, vesi, ICT, maatalous, energia jne. Jokseenkin jokaisessa pitkäjänteisessä yhteistyömaassa on olemassa sektoriministeriö, esim. Ministry of Community Management, Women and Children, joka on edustettuna myös paikallishallinnon (esim. district) tasolla. Community Development osaston virkamiehet ja naiset ovat usein keskeisiä toimijoita ja asiantuntijoita, kun halutaan kannustaa köyhiä ja huono-osaisia naisia ja miehiä esim. puunistutukseen tai muuhun tuotannolliseen ja tuloa tuottavaan toimintaan. Osa keskustelijoista kysyi, mikä olisi uuden toimijan tuoma lisäarvo. Esim. miten Community Development osasto voisi parantaa metsähankkeen toimivuutta Byrokratiaan kuluvien resurssien kasvaminen nähtiin uhkana. ARVOKETJUT Tuotiin esiin, että Suomen rahoittamien hankkeiden tavoitteena on nykyään usein arvoketjujen kehittäminen. Perusteluna on usein oletus, että arvoketjun kehittämisestä koituu jotain hyvää kaikilla arvoketjun tasoilla oleville ihmisille. Toisaalta tuotiin esiin, että jokseenkin jokaisessa hankkeessa on sekä hyötyjiä että häviäjiä. Arvoketjujen kehittämisessä on tärkeää arvioida huolella, millaisessa roolissa Suomen tuen hyödynsaajiksi tarkoitetut köyhät ja huono-osaiset naiset ja miehet voivat arvoketjuun osallistua ja miten he siitä hyötyvät tai mitä he menettävät. On käytettävä osallistavia suunnittelumenetelmiä, jotka antavat äänen ja vaikutusmahdollisuuden myös haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluville naisille ja miehille. Vain näin saadaan luotua sellaisia ratkaisuja, joilla voidaan saavuttaa positiivista muutosta heidän elämäänsä. Metaevaluaation esittelijä oli samaa mieltä kestämättömien interventioiden ja kestämättömän osallistamisen vaaroista. Kulttuurientuntemus on tärkeässä asemassa. Kulttuurista on lähdettävä, kun rakennetaan interventioita. Esimerkiksi alkuperäiskansojen osallistaminen valtavirran mukaisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin ei välttämättä ole kovin hedelmällistä. YHTEENVETO Dialogissa nousi esille kaksi toisiaan täydentävää näkökulmaa siitä, mikä on paras tapa toiminnallistaa ihmisoikeusperustaisuus ja läpileikkaavat tavoitteet: 1) aloitetaan konkretian kautta, ja mietitään, mitä ihmisoikeusperustainen lähestymistapa kehitysyhteistyöhön on, miten se vaikuttaa hyödynsaajien arkeen, ja etsitään hyviä esimerkkejä siitä, miten tätä on toteutettu. Tätä tietoa voitaisiin sitten jakaa koulutuksissa ja keskustelutilaisuuksissa eri toimijoiden välillä, jotta varmistetaan se, että puhumme samoista asioista samoilla nimillä. Toiminnallistamisen ongelma ei välttämättä ole hankintaprosessissa, vaan siinä että kaikki prosessin osallistujat eivät tiedä, mistä puhutaan silloin kun puhutaan ihmisoikeusperustaisuudesta ja läpileikkaavista tavoitteista. 2) lähestytään ihmisoikeusperustaisuutta muuttamalla kaikissa hankesyklin vaiheissa toteutettavien missioiden toimeksiantoja niin, että ne sallisivat kansalaisjärjestöedustajien ja muiden eriarvoisuuden ja sukupuolten tasa-arvon kysymyksissä kokeneiden asiantuntijoiden osallistumisen. Hankintaprosessia luonnehdittiin kokonaisvaltaiseksi työksi, jossa määritellään, kuka prosessiin voi osallistua, ja kuka ei. Metaevaluaation esittelijä veti yhteen: keskustelussa esitettiin hyviä ajatuksia metaevaluaation ehdotusten konkretisoimisesta. Osallistavuus, ihmisoikeusperustaisuus, läpileikkaavat tavoitteet, köyhyyden vähentäminen, puhtaat vedet yms. tulee pitää mielessä, mutta on pyrittävä vahvistamaan yhteistä ymmärrystä siitä, mitä ne tarkoittavat. Tarvitaan toimintatavan muutos, jotta saadaan metaevaluaation ja meidän prosessimme ehdotuksia toiminnallistettua. Ei ehkä ole realistista toteuttaa kaikkia keskustelussa esitettyjä ehdotuksia, sillä osasta asioista oltiin puolesta ja vastaan. Tämä keskustelu antaa ideoita siitä, miten metaevaluaation suosituksia voitaisiin toiminnallistaa. Toivottavasti pääsemme kahden vuoden

8 8 kuluttua näkemään prosessimme vaikutukset. Puheenjohtaja kiitti esittelijää ja osanottajia, ja mainitsi että tänään puhuttiin tärkeistä tavoitteista ja lainsäädännön luomista reunaehdoista. Hän toivoi lisää keskustelua ihmisoikeusperustaisuuden määrittelystä ja lisää konkreettisia esimerkkejä. Puheenjohtaja kiitti osallistumisesta ja kertoi että dialogiprosessi jatkuu vielä.