LAUSUNTOVERSIO RTS 19:23. ILMASTOTIETOINEN SUUNNITTELU Rakennussuunnittelu SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO

Transkriptio

1 RTS 19:23 OHJEKORTTIEHDOTUS (12) ILMASTOTIETOINEN SUUNNITTELU Rakennussuunnittelu Tässä ohjekortissa tarkastellaan pienilmastoon vaikuttavia tekijöitä, hyvän pienilmaston luomista ja muuttuvan ilmaston vaikutuksiin varautumista rakennussuunnittelussa ja siihen liittyvässä piha ja korttelitason suunnittelussa. Ohjeet on tarkoitettu kaikille rakennushankkeen osapuolille. SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 PIENILMASTOLLISET TAVOITTEET Käsitteitä 3 AURINKO 3.1 Luonnonvalo ja lämpö 3.2 Ylilämpeneminen 3.3 Säteilyrasitus 3.4 Valo ja varjo 4 TUULI 4.1 Rakennukseen liittyvät ratkaisut 4.2 Muut tuulensuojaratkaisut 5 ILMANLAATU 6 VESI 6.1 Sateelta suojaaminen 6.2 Hulevedet ja tulvat 6.3 Lumi ja jää 7 YHTEENVETO KIRJALLISUUTTA 1 JOHDANTO Ilmastotietoisessa suunnittelussa tavoitellaan rakennuspaikan pienilmaston kannalta hyviä ja kestäviä ratkaisuja, sekä huomioidaan ennustetut muutokset ilmastossamme pyrkien sopeutumaan niihin. Tavoitteena on ottaa huomioon alueen luontainen ja rakentamisen myötä syntyvä pienilmasto ja vaikuttaa lopputulokseen suotuisasti suunnittelun keinoin. Pienilmastolla tarkoitetaan havaittavissa olevien, koettuun miellyttävyyteen vaikuttavien valo, lämpö, tuuli ja kosteusolosuhteiden yhteisvaikutusta. Ilmastotekijöitä, joihin pyritään vaikuttamaan tai sopeutumaan, ovat aurinko: luonnonvalo, ylilämpeneminen, säteilyrasitus tuuli ja ilmanlaatu sade, sisältäen kosteusrasituksen, hulevedet, tulvat, lumen ja liukkauden. Tämä RTohjekortti tarjoaa käytännön ohjeita rakennusten ja niiden lähiympäristön suunnitteluun. Lisäksi ohjataan perehtymään aiheeseen liittyviin menetelmiin sekä muihin RTohjekortteihin ja ohjeistuksiin. RTS 19:20 Ilmasto. Perustietoa suunnittelijalle Kuva 1. Leikkipaikat ovat pienilmastoherkkiä paikkoja. Niiden pienilmaston luominen edellyttää huolellista suunnittelua, varsinkin kun kesien lämpeneminen ja paahteisuuden lisääntyminen tuovat omat uudet haasteensa. Helsinki, Viikki. Kuva: Pekka Hänninen. Kuva 2. Tämä RTohjekortti on osa Ilmastotietoinen suunnittelu RTohjesarjaa, joka kattaa neljä itsenäistä korttia. RTS 19:21 Ilmastonmuutos. Hillintä ja sopeutuminen rakennetussa ympäristössä RTS 19:22 Ilmastotietoinen suunnittelu. Maankäyttö RTS 19:23 Ilmastotietoinen suunnittelu. Rakennussuunnittelu

2 ohjekorttiehdotus 2 2 PIENILMASTOLLISET TAVOITTEET Ilmastossamme tavoiteltavia ulkotilojen ominaisuuksia ovat: valo lämpö tuulensuoja. Ilmaston lämmetessä tulee huolehtia, ettei rakennettu ympäristö kuumene liikaa, ja valon lisäksi tarjota riittävää varjoa ulkotilojen oleskelupaikoilla. Tuulisella ja viileällä säällä lämpötila tuntuu jopa 10 astetta kylmemmältä kuin tyynellä säällä. Miellyttävä pienilmasto onkin Suomessa usein tuuleton. Kaupungeissa voi syntyä epämiellyttäviä tuulitunneleita, jos rakennukset ovat suuria, erillään toisistaan ja puustoa on vähän. Tuuli mahdollistaa toisaalta ilman epäpuhtauksien tuulettumisen niistä kärsivillä alueilla ja voi tarjota toivottua viilennystä hellepäivinä. Ilman vaihtumista tulee edistää liikenteen päästöistä kärsivillä alueilla. Erityisen herkkiä paahteisuudelle, tuulisuudelle ja ilman epäpuhtauksille ovat palvelutalot, päiväkodit, koulut ja sairaalat ulkotiloineen. Sateen epämiellyttävyys lisääntyy viileällä ja tuulisella säällä. Sateesta seuraa hulevesiä, tulvia sekä talvisin lunta ja jäätä. Tärkeimmät ulkotilat, kuten sisäänkäynnit ja kulkureitit tulee suojata sateelta riittävästi. Rakennusmateriaalien kestävyyteen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota talvien sateisuuden lisääntyessä. Toisaalta sade ja hulevedet ovat tärkeä resurssi kaupungeissa. Vesialueet ja haihdunta tasaavat lämpötiloja ehkäisten osaltaan lämpösaarekeilmiötä. Kasvillisuudella on keskeinen rooli miellyttävän ja ilmastotietoisen pienilmaston luomisessa. Ilmastotietoisesti sijoiteltu kasvillisuus: tarjoaa pienilmastoltaan vaihtelevia ulkotiloja suojaa liialta auringonsäteilyltä, tuulisuudelta ja sateen vaikutuksilta päästää päivänvalon tärkeimmille ulkotilojen oleskelualueille (mm. leikkipaikat, terassialueet) ja rakennusten sisätiloihin (etenkin keittiö ja olohuone) mahdollistaa ilman epäpuhtauksien tuulettumisen runsaasti liikennöidyiltä alueilta ja niiden ympäristöstä. Mitä rehevämpi ja monikerroksellisempi kasvillisuus on, sitä paremmin se tasaa ja kestää erilaisia sään ääriilmiöitä. Runsas ja kerroksellinen kasvillisuus lisää myös luonnon monimuotoisuutta lähiympäristössä. Ilmastotietoinen suunnittelun lähtökohtana on paikan olosuhteiden analysoiminen esimerkiksi sade, tuuli ja lämpötilatilastojen avulla. Menetelmiä on kuvattu tarkemmin ohjekortissa RTS 19:22 Ilmastotietoinen suunnittelu. Maankäyttö. Lisäksi muuttuviin ilmastoolosuhteisiin sopeutumista ja niiden ehkäisemistä rakennussuunnittelun keinoin käsitellään myös ohjekortissa RTS 19:21 Ilmastonmuutos. Hillintä ja sopeutuminen rakennetussa ympäristössä. KÄSITTEITÄ Ainavihanta kasvillisuus säilyttää lehvästönsä läpi vuoden. Hulevesi on maan pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettava sade tai sulamisvesi. Hulevesien hallinnalla tarkoitetaan hulevesien kertymiseen vaikuttavia ja niiden johtamiseen ja käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä. Lämpösaarekeilmiöllä tarkoitetaan kaupungin suhteellista lämpenemistä verrattuna ympäröiviin väljemmin rakennettuihin alueisiin, johtuen rakenteisiin varastoituneen auringon säteilyenergian vapautumisesta, ihmistoiminnan hukkalämmöstä sekä haihdunnan vähäisyydestä. Paikallisilmastolla (mesoilmasto) voidaan kuvata esimerkiksi yhden kaupungin tai sen sisäisen yhtenäisen alueen (esim. kaupunginosa, puisto) ilmastoa, johon vaikuttavat alueellisen suurilmaston lisäksi esim. pinnanmuodot ja rakennukset. Painovoimaisella eli luonnollisella ilmanvaihdolla tarkoitetaan rakennuksen ilmanvaihtoa, joka tapahtuu hyödyntäen ilman paine ja lämpötilaeroja ilman koneellista avustusta. Pergola on kevyt katosrakennelma, joka muodostaa suojaisamman kulkureitin tai oleskelualueen Pienilmastolla (mikroilmasto) tarkoitetaan muutaman metrin etäisyydellä maanpinnasta vallitsevia ilmastotekijöitä, jotka ovat ihmisen ja muiden eliöiden koettavissa. Pienilmasto vaihtelee voimakkaasti alueellisesti maaston pinnanmuotojen, kasvillisuuden, vesipintojen ja rakennusten ja rakenteiden mukaan. Pienilmaston lämpötila voi poiketa suurilmaston lämpötilasta huomattavastikin. Pienilmastoherkkä alue tai paikka on pienilmastolta enemmän vaativa ja sen haitoille (mm. ilman epäpuhtaudet, ylilämpeneminen) herkempi. Tuulitunneli on kokeelliseen virtausmekaniikkaan perustuva laite, joka mahdollistaa esineiden ympärille muodostuvan virtauskentän, paineen, vastuksen ja esineeseen vaikuttavien voimien havainnoimisen. Tuuliviihtyisyydellä tarkoitetaan tuulisuuden vaikutusta ulkotilojen viihtyisyyteen; yleisesti ottaen kasvaa Suomessa tuulisuuden vähentyessä. Ylilämpeneminen on tilojen liiallista lämpenemistä esim. paahteisuuden tai kaupunkien lämpösaarekeilmiön myötä. Kuva 3. Suomalaisessa rakennusperinteessä talot on pyritty sijoittamaan pienilmastoltaan edullisiin paikkoihin. Talviaurinko lämmittää ja sankka metsä suojaa taloa kylmiltä pohjoistuulilta. Rintamamiestalo, Saltvik, Ahvenanmaa. Kuva: Pekka Hänninen.

3 ohjekorttiehdotus 3 3 AURINKO Suomen olosuhteissa on yleensä tavoiteltavaa suosia valoisia ja lämpimiä paikkoja rakentamisessa, mutta joissakin olosuhteissa lämpötila voi myös nousta liian korkeaksi, jolloin pienilmaston ylilämpenemistä tulee ehkäistä. Yleisesti ottaen hajavalo on toivottua, sillä se lisää sekä sisä että ulkotilojen valoisuutta aiheuttamatta ylilämpenemistä. 3.1 Luonnonvalo ja lämpö Luonnonvalon riittävästä määrästä huolehditaan sekä sisä että ulkotilojen oleskelupaikoilla. Luonnonvalo vaikuttaa merkittävästi pienilmaston koettuun lämpimyyteen, mikä on Suomen ilmastooloissa keskeinen osa ulkotilan viihtyisyyttä. Tärkeimmät ulkotilojen oleskelualueet, parvekkeet ja kattoterassit sekä keittiö ja olohuone sijoitetaan kaakkois lounaispuolelle. Oleskelutilat sijoitetaan niin, että ne saavat päivittäin vähintään neljä tuntia auringonvaloa kello välillä keväällä ja syksyllä päiväntasauksien aikaan. Ainavihantaa kasvillisuutta rajoitetaan tärkeiden sisätilojen ikkunoiden edessä. Kesävihannat puut päästävät talvella valon lävitseen, mutta varjostavat kesällä liialta paahteelta. Pienilmastoa säätelevälle kasvillisuudelle varataan riittävästi tilaa tontilta. Kasvillisuuteen perustuvia ratkaisuja ei voi laskea muun ympäristön kasvillisuuden varaan. Väljästi istutettu puusto, pienet puut ja matalat pensasistutukset vähentävät umpeutuvaa, varjostavaa latvuskerrosta oleskelualueilla. Pohjoispuolelle rakennusta ja tuulisiin suuntiin sijoitetaan puskurivyöhyke, joka voi koostua esimerkiksi kylmistä tiloista, taloustiloista, kellareista ja luhtikäytävistä. Rakennuksen eteläpuolelle sijoitetaan talviaurinkoa hyödyntävä, mutta kesäisin puskuroiva tila, joka voi koostua esimerkiksi verannoista, talvipuutarhoista ja parvekkeista. Lämpöä varaavat materiaalit rakennuksessa ja sen ympäristössä varastoivat ja tasaavat lämpöä. Vaikutusta tehostavat tummat (vähän heijastavat) pintamateriaalit oleskelualueilla, esim. tummasävyinen puu, kivi, kivituhka ja sora sekä tontilla mahdollisesti sijaitseva luonnonkallio. Tummat pinnat voivat lisätä pienilmaston ylilämpenemistä (ks. luku 2.2). Kovat pintamateriaalit hohkaavat talvisin kylmää. Ks. RTS 19:20 Ilmasto. Perustietoa suunnittelijalle. Auringonheijastajat, kattoikkunat, pergolat sekä vaaleat julkisivu ja seinäpinnat keräävät matalalla paistavan syksy, talvi ja kevätauringon säteitä ja heijastavat edelleen valoa rakennuksen sisätiloihin. Kuva 4. Tontin käsittely ja rakennuksen suuntaus aurinko ja tuuli huomioon ottaen. Piha ja oleskelupaikat sijoitetaan rakennusten suojaan. Ajoväylät, pysäköinti ja varastotoiminnot voidaan sijoittaa varjon puolelle. Kylmät pohjois ja itätuulet torjutaan kulmissa ainavihannalla puustolla tai matalammilla piharakennuksilla. Sisä ja ulkotilojen oleskelupaikat pidetään osittain avoimina päivänvalon hyödyntämiseksi. Osittainen varjo on tärkeää etenkin leikkipaikoilla ylilämpenemisen torjumiseksi. Pihalle on hyvä varata sekä aamu, iltapäivä että iltaaurinkoa saavia oleskelupaikkoja. Sisätilojen oleskelutoiminnot sijoitetaan enemmän valoa saavalle puolelle koillislounaispuolelle; etenkin makuutilat kannattaa sijoittaa aamuaurinkoa saavalle itäpuolelle.

4 ohjekorttiehdotus Ylilämpeneminen Ilmaston lämpeneminen kasvattaa sisätilojen viilennystarvetta kuumina kesäpäivinä Suomessakin. Aurinkosuojauksella voidaan ehkäistä ylilämpenemistä sekä paahteisuuden aiheuttamaa rakennuksen osien kulumista. Myös ulkotilojen epätoivottua ylilämpenemistä voidaan ehkäistä rajoittamalla suoraa auringonpaistetta. Kasvillisuus vähentää varjostuksen ja haihdunnan kautta ylilämpenemistä. Lisätietoa rakennuksen aurinkosuojauksesta: RT Aurinkosuojaus RT Päivänvalon hallinta sisätiloissa RT Kesäaikaisten lämpötilojen hallinta asuinkerrostalossa. Rakennuksen suuntaus ja avautuminen poispäin voimakkaasta auringonpaisteesta paahteisilla paikoilla; parvekkeet ja verannat toimivat varjostavana vyöhykkeenä. Suojaavat rakenteet, muun muassa räystäät, lipat, ikkunoiden pintaalan rajoittaminen auringon puolella, vähemmän säteilyä läpäisevä uvsuojattu ikkunalasi sekä älykkäät, tarpeen mukaan varjostavat suojaratkaisut ikkunoiden yhteydessä. Luontaisten ilmavirtausten ja lämpötilaerojen hyödyntäminen jäähdytyksessä, mm. läpituuletuksen mahdollistaminen sekä viileän tuloilman otto varjon puolelta. Senioriasunnot, sairaalat, päiväkodit ja muut pienilmastoherkät toiminnot on erityisesti tarpeen suojata ylilämpenemiseltä. Heijastavat tai haihduttavat pintamateriaa lit viilentävät katoilla ja kansilla (mm. viherkatot paksulla kasvualustalla, kasvipintaiset viherkannet ja vaaleaksi maalatut tai metallinhohtoiset katot), julkisivuissa (mm. viherseinät ja köynnökset, vaalea julkisivuverhoilu tai rappaus) sekä oleskelu ja leikkipaikoilla sekä kulkureiteillä (mm. vaalean väriset ja läpäisevät pinnoitteet). Vaaleiden pintojen puhtaana pitäminen lisää heijastumista. Kuva 5. Ilmaston lämmetessä rakennusten aurinkosuojauksen merkitys kasvaa. Kasvillisuus ja aurinkopaneelien muodostama kaksoisjulkisivu varjostavat rakennusta. Koneellinen viilentäminen kuluttaa energiaa ja tuottaa samalla ilmastoa lämmittäviä päästöjä. Ympäristötalo, Viikki, Helsinki, arkkitehti Kimmo Kuismanen Kuva Pekka Hänninen Kuva 6. Valoa ja varjoa Tapiolassa. Kuva: Mari Ariluoma. Kuva 7. Korttelipihan käsittely ja rakennuksen suuntaus aurinko ja tuuli huomioon ottaen. Umpikortteli muodostaa tuulensuojaisan pihan, huomiota tulee kuitenkin kiinnittää riittävän päivänvalon saantiin.

5 ohjekorttiehdotus 5 Puiden varjostus viilentää pienilmastoa, kuten myös kasvillisuudesta ja vesipinnoista haihtuva vesi. Kasvillisuuden ja vesiaiheiden on oltava tontin omistajan hallittavissa. Olemassa oleva kasvillisuus sekä suurikokoiset ja nopeakasvuiset taimet auttavat lämpötilojen hallinnassa. Kaakkois lounaispuolella istutettu ja säilytetty kesävihanta kasvillisuus varjostaa kesäisin, mutta päästää valon läpi talvisin. Nurmikon leikkauksen vähentäminen pidemmän nurmen voimakkaamman heijastuskyvyn vuoksi. Istutuksissa voidaan suosia vähemmän hoitoa vaativia niittyjä, ketoja ja maanpeitekasvillisuutta. Samalla paikallinen luonnon monimuotoisuus lisääntyy. 3.3 Säteilyrasitus Auringon säteily heikentää rakennuksen pintamateriaaleja ja haalistaa värejä. Myös säteilyn myötä nouseva lämpötila voi vaikuttaa rakennuksen ulkovaipan materiaalien kestävyyteen. Liiallinen UVsäteily on myös ihmisen terveydelle haitallista. Kasvillisuudella tai rakenteilla voi vähentää UVsäteilyä ulkotilojen oleskelupaikoilla. Huom: UVsäteilyä heijastuu koko taivaankannelta, eikä ainoastaan auringon tulosuunnasta. Säteilyrasitusta kestävät pintamateriaalit paahteisilla paikoilla. Lisätietoa: RTS 19:20 Ilmasto. Perustietoa suunnittelijalle Rakenteita suojataan tarpeen mukaan kasvillisuuden varjostuksella. 3.4 Valo ja varjo Valoolosuhteiden arviointiin on saatavilla erilaisia ohjelmistoja. Mallinnetussa valo varjoanalyysissa voidaan arvioida sijainnin ja kaupunkirakenteen perusteella valoisien tuntien määrä suunnittelukohteessa tiettynä ajankohtana sekä toisaalta varjoon jäävät alueet. Analyysit voivat soveltua keskustaalueilla myös ylilämpenemisriskin arviointiin (kuva 8). Rakennuksen tai muun esteen varjostusta voidaan arvioida myös manuaalisesti piirtäen tai esimerkiksi pienoismallin avulla. Kuva 8. Analyysi auringon paisteen osumisesta pinnoille. Mitä kirkkaampi väri, sitä enemmän paikkaa saa auringon paistetta. Analyysi ja kuvalähde: Antti Rantamäki. Kuva 9. Rakennuksen muodostamien varjojen suunnat EteläSuomessa eri vuorokaudenaikoina kevät ja syyspäiväntasausten aikoihin (20.3. ja 20.9.). Iltapäiväaurinko aiheuttaa noin kaksi kertaa rakennuksen korkeuden pituisen varjon koillisen puolelle.

6 ohjekorttiehdotus 6 4 TUULI Miellyttävä ja turvallinen pienilmasto on Suomen nykyisessä ilmastossa mahdollisimman tuuleton, varsinkin kylminä vuodenaikoina. Myös ympäröivät rakennukset hyötyvät tuulensuojasta lämmitystarpeen pienentyessä ja julkisivumateriaalien kestäessä pidempään. Ilman vaihtuminen on kaupunkiympäristössä ilmanlaadun kannalta tärkeää, mutta tuulisuus voi myös vähentää pienilmaston miellyttävyyttä. Sama pakkaslukema voi tuulisella säällä tuntua jopa astetta kylmemmältä kuin tyynellä säällä. Tuulisuuden hyötyjä ovat muun muassa ylilämpenemisen ehkäiseminen luontaisilla ilmavirtauksilla (luku 3.2) ja ilmanlaadun parantaminen (luku 5). Kaupunkitilaa suunniteltaessa on tunnettava alueen vallitsevat tuulet ja otettava huomioon niiden käyttäytyminen rakennusten, katujen ja viheralueiden sijoittelussa. Suora ja läpäisemätön seinämä lisää tuulen voimakkuutta esteen reunoilla sekä pyörteisyyttä kahden väljästi sijoitetun rakennuksen välillä. Tästä syystä kaavoituksessa määritetyllä rakentamisen mittakaavalla on olennaisen suuri merkitys pienilmaston tuulisuudelle. Lisätietoa alueen paikallisilmaston määrityksestä, tuulisuusselvityksistä sekä kaavoitusvaiheen ratkaisuista tuulisuuden hillitsemiseksi löytyy ohjeesta RTS 19:22 Ilmastotietoinen suunnittelu. Maankäyttö. 4.1 Rakennukseen liittyvät ratkaisut Rakennusten ja kortteleiden typologia osana kaupunkirakenteen kokonaisuutta on tärkein tuulisuuteen vaikuttava tekijä, johon voidaan vaikuttaa rakennussuunnittelulla. Tuulen kannalta ongelmallisimpia tapauksia ovat: ympäristöään (maastoa ja puiden latvuksia) korkeammat rakennukset voimistavat tuulisuutta, sillä ne ohjaavat tuulta maantasoon ja vahvistavat näin virtauksia ihmisen tasolla rakennuksen kulmat ja rakennusmassan keskellä sijaitsevat avoimet kulkuaukot kuten portti käytävät ovat usein tuulisimpia kohtia maantasossa korkealla sijaitsevat parvekkeet ja kattoterassit altistuvat voimakkaalle tuulelle. Rakennuksen muodon pienipiirteinen vaihtelu sisältäen räystäät, parvekkeet, erkkerit, kolonnadit, katokset ja ritilät. Porttikäytävien luomaa paineeroa ja imua voidaan vähentää sijoittamalla ne rakennusmassan reunaan tai päätyyn. Puskurivyöhyke viileistä tiloista (taloustilat, kellarit, luhtikäytävät) tuulen suuntaan. Kaksoisjulkisivu suojaa rakenteita kulumiselta erittäin tuulisilla alueilla kuten rannikkoseuduilla. Tuulikuorma kasvaa puuskaisuuden myötä. Tuulisilla alueilla ja rakennettaessa yli kuusikerroksisia rakennuksia laaditaan tuulisuusanalyysi rakennuksen säänkestävyyden takaamiseksi. Rakennuksen osien ja rakenteiden (mm. räystäiden kiinnitysten, ikkunoiden ja katosten) tulee kestää alueen tuuliolosuhteita. Ilmastonmuutos lisää myrskyjä, mikä otetaan huomioon rakenteita mitoitettaessa. Tuulisuuden vaikutus rakennuksen sisäilmastoon otetaan huomioon suunnittelussa ja ilmanvaihtotavan valinnassa. Tuulinen sää voi häiritä painovoimaisen ilmanvaihdon toimintaa. Kuva 10. Suomalaisessa rakennusperinteessä on muodostettu suojaisia pihatiloja mm. rakennusten sijoittelun ja kuusiaitojen avulla. Kuvat Pekka Hänninen. Taulukko 1. Hyväksyttävän vuotuisen tuulen keskinopeuden rajaarvot (m/s) jalankulkijan eri ulkotoiminnoille kylmässä ja lauhkeassa ilmastossa. Keskimääräisen vuotuisen tuulennopeuden ollessa alueella yli 5,5 m/s tai rakentamiskorkeuden kasvaessa yli kuusikerroksiseksi, suunnittelualueella tulee tehdä perusteellinen tuulisuusanalyysi ongelmakohtien kartoittamiseksi (kts. RTS 19:22 Ilmastotietoinen suunnittelu. Maankäyttö: luku 4). Ulkona oleskelu ja liikkuminen Tuulen keskinopeuden rajaarvo, m/s hyvä / siedettävä Huomioitavat kohteet ISTUMINEN 1,5 / 2,0 Katukahvila, terassi, allasalue, puisto, leikkipaikka, oleskelupaikka SEISOMINEN 3,0 / 3,5 Joukkoliikennepysäkki, pelikenttä, hitaan kävelyn kadut (ostoskatu, kävelybulevardi), koulun piha KÄVELY 4,0 / 4,5 Kävelytie, rakennuksen sisäänkäynti REIPAS KÄVELY 4,5 / 5,0 Kevyenliikenteenväylä, pysäköintialue Kuva 11. A...B: Läpäisemätön este tarjoaa lyhyen suojaisan alueen takanaan, mutta aiheuttaa samalla pyörteitä ja tuulen nopeuden kasvua reunoillaan. Kuvalähde (muokattu): A) Lenzholzer, 2015 C: Tuulen suojaisaa aluetta voidaan hieman pidentää esteen muotoilulla. Tällöin tuulta ohjataan ylöspäin lipalla. D: Ritilämäinen tuulta ylöspäin ohjaava ja tuulta hidastava rakenne on suositeltavampi vaihtoehto läpäisemättömälle esteelle. Esim. julkisen liikenteen pysäkkikatos tai kevyen liikenteen väylän tuuliaita, ahtaan pihan laidalla oleva tuuliaita. Kuvalähde (muokattu): Winter City Manual, 1991; ref. Oulun kaupunkisuunnittelu, 2014.

7 ohjekorttiehdotus Muut tuulensuojaratkaisut Tuulisia tiloja ja paikkoja rakennetussa ympäristössä ovat useimmiten avoimet alueet kuten aukiot, vesistöjen rannat ja vähäpuustoiset puistot sekä suorat, tuulensuunnan myötäiset kadut. Näiden tuulisuuden hillitsemiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Osittain läpäisevä tuulensuojarakenne on suositeltavampi kuin läpäisemätön (kuvat ). Olemassa olevan kasvillisuuden ja maastonmuotojen säilyttäminen on ensisijainen vaihtoehto tuulisuutta vähennettäessä. Vakiintunut kasvillisuus tarjoaa tuulensuojaa heti, kun taas istutettavalla kasvillisuudella kuluu riittävän koon saavuttamiseen vuosia tai vuosikymmeniä. Puuston valmentaminen rakennusaikaisiin muutoksiin. Lisätietoa: Viherrakenteen yleinen työselostus VRT 17, Viherympäristöliitto, Ainavihannat lajit suojaavat tuulelta talvella (kuvat 4 ja 7) Tuulisilla alueilla valittava tuulenkestäviä lajeja, joita ovat esimerkiksi rannikoille tyypilliset mänty (Pinus sylvestris), kataja (Juniperus communis), tervaleppä (Alnus glutinosa) sekä saarni (Fraxinus excelsior). Suojaistutukset ja rakenteet voivat auttaa aremman kasvillisuuden vakiintumisessa sekä lisätä viljelykasvien satoa. Avoimilla paikoilla puukujanteet voivat lisätä tuulen pyörteisyyttä. Monikerroksinen kasvillisuus vähentää pyörteitä. Kuva 12. Ideaali tuulensuojarakenne tai istutus (A) on alaosasta suhteellisen tiivis (läpäisee n. 25 % tuulesta), ja yläosastaan harvempi (läpäisee n. 50 % tuulesta) ja tarjoaa n kertaa korkeuden pituisen suojaisan alueen. Tuulensuojaistutus: Alla: 0,5...1,5 m tiheät pensaat; keskellä: 1,5...3 m korkeat pensaat ja puut (läpäisee %); yllä: korkeammat puut (läpäisee keskimäärin 50%). Tuulensuojakasvillisuus istutetaan kohtisuoraan vaimennettavaa tuulta vastaan. Kuva 13. Tehokas tuulensuoja (B) oleskelupaikalla istumakorkeudelle saakka, näköyhteydet säilyttäen: noin 1 m korkea alaosastaan tiivis tuulensuoja (esim. muuri tai kumpare), jonka päälle istutetaan osittain läpäisevää matalahkoa pensas ja perennakasvillisuutta; n. 1,3 m korkeiden ritilöiden yhteyteen istutetut köynnökset ja pensaat. Kuva 14. Kattoterassien tuulisuutta voi tasata kattopuutarhalla. Ylempänä sijaitsevien, ulostyönnettyjen parvekkeiden tuulisuutta voi vähentää mm. katoksilla ja myös yläpuolelle sijoitetulla parvekkeella, lasituksella, ritilöillä ja niiden varaan istutetulla kasvillisuudella. Sisäänkäynnin yläpuolelle sijoitettu parveke voi suojata alaspäin suuntautuvilta ilmavirtauksilta. Julkisivun porrastaminen esim. sisäänvedettyjen ja ulostyönnettyjen parvekkeiden vuorottelulla hidastaa tuulta. Sisäänvedot eli kolonnadit sekä leveämmät maantasokerrokset suojaavat jalankulkijaa alaspäin suuntautuvilta virtauksilta, samoin sisäänkäyntien varustaminen rakennuksen levyisellä pitkällä katoksella, jonka syvyys on vähintään 15 % rakennuskorkeudesta. Korkealla sijaitsevat katokset eivät kuitenkaan tarjoa riittävää suojaa tuulelta. Torjuttavaa tuulensuuntaa vasten sijoitetut ritilät suojaavat sivusuuntaiselta tuulelta. Rakennuksen ja suojan liitoskohdan on oltava tiivis. Rakennuksen kulman ympäri kiertyviä voimakkaita tuulenpyörteitä voi torjua matalammalla kulmarakenteella, esimerkiksi huoltorakennuksella tai katoksella.

8 ohjekorttiehdotus 8 5 ILMANLAATU Suunnittelualueen ja ympäröivien alueiden maankäyttö, liikenneväylien sijainti sekä epäpuhtauksien kulkeutumiseen vaikuttavat tuuliolot voivat heikentää ilmanlaatua paikallisesti. Epäpuhtauksia voidaan osin vähentää ja niiden kulkeutumista hengitysilmaan välttää suunnitteluratkaisuin. Hengitysilman epäpuhtauksien vähentäminen on tärkeää etenkin pienilmastoherkkien toimintojen, kuten pihojen, leikkipaikkojen ja muiden oleskelualueiden läheisyydessä sekä kevyen liikenteen väylillä. Lisä tietoa paikallisilmaston analysoinnista, yleisimmistä ilman epäpuhtauksista sekä niiden torjunnasta maankäytön suunnittelulla löytyy ohjeesta: RTS 19:22 Ilmastotietoinen suunnittelu. Maankäyttö. Tuloilma otetaan riittävän korkealta rakennuksen ilmanlaadultaan puhtaammalta puolelta ja suodatetaan tehokkaasti. Vähäpäästöinen liikkuminen parantaa ilmanlaatua. Kävely ja pyöräliikennettä tuetaan pienilmastoltaan viihtyisin ja turvallisin väylin. Julkisen liikenteen asemat ja pysäkit sijoitetaan helposti saavutettaviksi. Luontaisia ilmavirtauksia hyödynnetään ilman vaihtumisen edistämiseksi. Tällöin kasvillisuutta rajoitetaan tuulen suunnassa. Varjo on yleensä tuulisuutta toimivampi ja helpommin kontrolloitava viilennystapa kaupungeissa. Varjoa voidaan luoda rakennusten sijoittelun ja kasvillisuuden avulla (luku 3). Umpinaista latvuspeitettä vältetään ilman epäpuhtauksista kärsivillä alueilla. Kesävihanta katupuusto mahdollistaa ilman paremman vaihtumisen katukuiluissa talvi ja kevätaikaan, jolloin ilmanlaatu on usein heikoimmillaan. Ainavihannat lajit puhdistavat ilmaa myös kasvukauden ulkopuolella. Havupuut sitovat ilman pienhiukkasia lehtipuita tehokkaammin, sillä niillä on suurempi lehtiala. Ainavihannat havupuut sitovat pölyä myös talvisin. Suositeltavat lehvästötyypit puhdistettavan ilman epäpuhtauden mukaan: Rikkidioksidi (SO2), typen oksidit (NOx), otsoni O3: leveälehtinen ainavihanta, muu leveälehtinen Hengitettävät hiukkaset, halkaisija alle 10 µg (PM10): ainavihanta havu, karkealehtinen (karvainen, tahmea) lehti Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC): havu, rasvainen pintakerros Kuva 15. Ilman epäpuhtauksia suodattavia, kuivuutta kestäviä ja katuympäristöön soveltuvia puu ja pensaslajeja ovat muun muassa: Lehtipuut: tervaleppä (Alnus glutinosa), harmaaleppä (A. incana), metsävaahtera (Acer platanoides), rauduskoivu (Betula pendula), mustapoppeli (Populus nigra), tammi (Quercus robur), pihlaja (Sorbus aucuparia), suomenpihlaja (S. hybrida), metsälehmus (Tilia cordata), puistolehmus (T. x vulgaris), vuorijalava (Ulmus glabra). Huom: jalavat vain muiden puiden sekaan jalavantaudin ja jalavapakurin vuoksi. Havupuut: euroopanlehtikuusi (Larix decidua), metsämänty (Pinus sylvestris), mustakuusi (P. nigra), douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) Pensaat: tuhkapensas (Cotoneaster sp), kuusama (Lonicera sp). Kuva 16. Keinoja ilmanlaadun parantamiseksi katu ja asuinympäristössä:

9 ohjekorttiehdotus 9 6 VESI Suomen kostea ja viileä ilmasto lisäävät riskiä rakenteiden kosteusvaurioihin, kuten korroosioon, lahoamiseen ja homeongelmiin. Ilmankosteus ei kuitenkaan juuri ole ongelma, kunhan rakenteet ja ilmanvaihto on suunniteltu oikein. Suurin osa kosteusrasituksesta tuleekin sateesta, hulevesistä ja myös talvi ajan lumesta. Talviaikaisten sateiden ennustetaan edelleen lisääntyvän ja lumipeitteen vähenevän. Lisääntyvään kosteusrasitukseen tulee varautua muun muassa rakennesuunnittelun keinoin. 6.1 Sateelta suojaaminen Suunnitteluratkaisuin voidaan parantaa rakenteiden kestävyyttä ja ulkotilojen käytettävyyttä. kosteusvaurioriskeihin Rakenteiden kosteusvaurioita voidaan torjua riittävillä räystäillä, tuulelta suojaavilla ratkaisuilla (luku 4), rakennusosien muotoilulla, toistuvaa kastumista, kuivumista ja jäätymistä kestävillä materiaaleilla, rakenteiden kuivatuksella sekä rakennuksen ulkovaipan yläosien ja nurkkien huolellisella suunnittelulla. Sateen, puuterilumen ja roskien pääsyä rakennuksen tulo, poistoilma ja tuuletusaukkoihin ehkäistään välttämällä näiden sijoittamista voimakkaan tuulensuunnan puolelle. Räystäät ja ilmantuloaukot suunnitellaan siten, että ilman virtausnopeus alenee näiden kohdalla, mikä vähentää epäpuhtauksien kulkeutumista rakenteisiin. Koska veden pääsyä aukkoihin ei voida täysin estää, aukon alareunan tulee viettää alaspäin veden poistumiseksi. Kaksoisjulkisivu suojaa rakennusta viistosateelta. Rakenteiden nopea kuivuminen sääolosuhteiden vaihdellessa varmistetaan suunnitteluratkaisuin. Sisäänkäynnin yläpuolelle sijoitettu parveke, rakennuksen sisäänveto eli kolonnadi maantasossa, sisäänkäynnin yhteydessä oleva pitkä katos tai vapaasti seisova muuri suojaavat rakennusosia kastumiselta. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä suojaa voimakkaalta viistosateelta, lumelta tai liukkaudelta. Matala katos suojaa varmemmin kuin korkea. Tuulensuojaratkaisut sisäänkäynneillä vähentävät myös kosteuden kulkeutumista rakennusosiin. (Lisätietoa luku 4). Pakkasrapautumista syntyy kun nollan molemmin puolin sahaava lämpötila vuoroin kastelee ja vuoroin jäädyttää rakenteita. Rapautumista voidaan vähentää varsinkin rakennuksen kylmällä puolella suojaamalla rakenne sateelta tai käyttämällä materiaaleja, jotka eivät ole herkkiä kastumiselle. käytettävyyteen Mahdollistetaan sisäkautta tapahtuva kulku korttelin sisällä. Yhtenäinen keskeisten ulkotilojen ja kulkureittien kattaminen voidaan toteuttaa ohjatusti tai automaattisesti avautuvilla sateen (sekä tuulen ja auringon) suojakatoksilla. Katokset, köynnöspergolat, lehtimajat ja sateenvarjomaiset puut tarjoavat läpäisevyydestään, tuulen suunnasta sekä sateen intensiteetistä ja kestosta riippuen ainakin väliaikaisen sateensuojan. Kuva 17. Riittävät räystäät suojaavat rakenteita niin sateelta kuin auringon paahteelta. Parvekkeiden näkösuojasäleiköt vähentävät tuulen pyörteisyyttä nurkissa. Bromarvin ekokylä, arkkitehti Bruno Erat Kuva: Pekka Hänninen. Kuva 18. Painovoimaisen ilmanvaihdon tuloilmaventtiili, joka on suunniteltu siten, ettei sade ja lumi päädy tuullen vaikutuksista sisätiloihin. Kuva: Livady Oy. Lisätietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, hulevesien hallinnasta ja roudasta: RTS 19:21 Ilmastonmuutos. Hillintä ja sopeutuminen rakennetussa ympäristössä RT Hulevesirakenteet RT : Hulevesien hallinta RT Pihojen pohja ja päällysrakenteet RT Routasuojausrakenteet

10 ohjekorttiehdotus Hulevedet ja tulvat Luonnonmukainen hulevesien hallinta vähentää taajamissa ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien äkillisten rankkasateiden ja viemäriverkon kapasiteetin ylittymisen aiheuttamia kaupunkitulvia. Luonnonmukaisessa hulevesien hallinnassa olennaiset kasvillisuus ja vesielementit tuottavat myös miellyttävää pienilmastoa (ks. RT : Hulevesien hallinta). Hulevesien hallinnan ratkaisuja ovat mm. viherkatot, sadepuutarhat, vesiaiheet, kosteikot ja painanteet. Talviaikainen toimivuus turvataan riittävällä mitoituksella ja tyhjenemisnopeudella. Tulvavalleilla voidaan suojata rantarakentamista ja jo rakennettuja alueita, joilla havaitaan myöhemmin tulvimista. Tulvavallien läpi ei tule johtaa hulevesiä tai salaojavesiä eikä tulvavallin alle tule rakentaa muita putkia tai johtoja. Kiireellisimmin tulvasuojelua tarvitsevat alueet, joissa on jo havaittu tulvimista. Tulvavallien ja patorakenteiden turvallisuutta pidetään yllä mm. hoitamalla patovallin harjanne sekä pitämällä rakennuksen puoleinen luiska vapaana puista ja pensaista, mikäli se on kunnossapidon kannalta välttämätöntä. 6.3 Lumi ja jää Ilmastonmuutoksen myötä lumipeitteen ennustetaan vähenevän Etelä ja KeskiSuomessa, mutta paikallisesti lunta saattaa kerralla tulla aiempaa runsaammin. Pohjois ja ItäSuomessa lumen syvyys jopa kasvaa sateiden runsastuessa. Äkillisien lumisateiden varalle pihoille tulisi osoittaa varastointipaikkoja, joissa lumi voi sulaa sään lauhduttua. Tämä vähentää turhaa lumen kuljetusta. Ottamalla huomioon ilmavirtauksista johtuva lumen luontainen kerääntyminen kunnossapito ja lumensiirtotarve voidaan minimoida. Erityisesti sisäänkäyntien ja kulkuväylien läheisyydessä lumen kerääntyminen tulee ennakoida ja ohjata haitattomaksi (kuvat ). Liukkaudentorjunnan tarve lisääntyy tulevaisuudessa niillä alueilla, joilla talven sateisuus lisääntyy ja lämpötilat liikkuvat toistuvasti nollan molemmin puolin. Katoilta tippuva lumi sekä lämmitetyistä syöksytorvista kadulle valuva ja jäätyvä vesi muodostavat jäätyessään ja sulaessaan liukkautta kulkureiteille, mikä kasvattaa kunnossapidon tarvetta. Myös sisä ja ulkotilojen yhdistelmissä (mm. terminaalit, kauppakeskukset) lattiapinnat saattavat sisään kulkeutuneen lumen myötä muuttua liukkaiksi. Routasyvyyden ennustetaan kasvavan Suomessa lumettomien talvien myötä, mikä vaikuttaa kaikkien rakenteiden, myös hulevesirakenteiden perustamissyvyyteen. Tuulisuusanalyysi lumen kerääntymisen arvioimiseksi. Lumen varastointi luontaisella kertymispaikalla tontilla kunnossapito ja kuljetustarpeen vähentämiseksi. Lumen pudotus ja varastointipaikan sijoitus luonnonmukaisen hulevesienhallintarakenteen läheisyyteen sulamisvesien käsittelemiseksi tontilla. Pinta ja kattovesien johtaminen pois kulkureiteiltä liukkauden torjumiseksi. Pitävät pintamateriaalit, myös ulko ja sisätilojen yhdistelmissä (mm. terminaalit, kauppakeskukset). Kuva 19. Tuulensuojan vaikutus lumen kerääntymiseen. Kuva 20. Esteen vaikutus lumen kerääntymiseen: A Monikerroksinen puustoinen lumieste (läpäisevyys n. 50 %) kerää suurimman osan lumesta alleen. B Harva puusto ilman matalampaa kasvillisuutta päästää suuren osan lumesta lävitseen. C Läpäisemätön lumiaita pidättää vain n. 30 % lumiesteen A pidättämästä lumesta. Esteen eteen ja taakse kertyy pyörteiden myötä eniten lunta. Läpäisemätöntä estettä kannattaakin välttää talvikunnossapidettävien kävelyreittien vierellä, sisäänkäyntien vieressä jne. D Osa lumesta kulkeutuu tuulen mukana pensasmainen lumiaidan yli. E Jos tilaa on käytettävissä vähemmän, tehokas lumiaita syntyy 3,5...4,5 m korkean ritilän varaan istutetuista köynnöksistä ja pensaista läpäisevyys n. 50 %. F...G Kapeammasta laudasta tehty 3,5...4,5 m lumiaita kokoaa lumen lähemmäksi kuin leveästä laudasta tehty. Esimerkkejä ja ohjeistusta tulvariskien hallinnasta Porissa ja Helsingissä: Tuomenvirta ym. 2018, s. 33 Tietolaatikko 3 sekä RTS 19:22 Ilmastotietoinen suunnittelu. Maankäyttö RTS 19:21 Ilmastonmuutos. Hillintä ja sopeutuminen rakennetussa ympäristössä

11 ohjekorttiehdotus 11 7 YHTEENVETO Taulukko 2. Esimerkkejä ilmastotietoisen suunnittelun ratkaisuista: Rinnakkaishyödyt (+) ja ristiriidat () pienilmastolle. ILMASTOTE KIJÄ Luonnonvalo ja lämpö Ylilämpeneminen Tuuli Ilmanlaatu Sade RATKAISU Kesävihanta kasvillisuus luonnonvalon päästämiseksi läpi talvella Oleskelualueen sijoittelu aurinkoisemmalle puolelle; tummat ja lämpöä varastoivat pintamateriaalivalinnat Korttelien aukotus kadulle Runsas varjostava kasvillisuus ylilämpenemisen ehkäisemiseksi sisä ja ulkotiloissa + + Tuuletuskäytävät katukuilujen ja tiiviiden kaupunkikeskustojen viilentämiseksi + Vaaleat, heijastavat pintamateriaalivalinnat; nurmikon leikkaaminen harvemmin Rakennusten sijoittaminen lähekkäin tontilla pihan tuulisuuden vähentämiseksi Runsas rakennuksen harjan korkuinen tuulensuojakasvillisuus pihalla Monikerroksinen tuulensuojakasvillisuus voimakkaan tuulen suunnassa Tuulensuojakatos Kaksoisjulkisivu Ilman epäpuhtauksia suodattavat sateenvarjomaiset latvukset; alla pensasistutus RINNAKKAISHYÖDYT (vaikutus: ) keväinen ja talvinen katukuilujen tuuletus vähentää ylilämpenemisen riskiä sekä lisää sekä korttelin että katualueen tuulettumista mitä runsaampi kasvillisuus, sitä parempi ilman vaihtuminen parantaa ilmanlaatua haihdunta lisää hulevesien imeytymistä haihdunta lisää hulevesien imeytymistä kasvillisuus parantaa ilmanlaatua RISTIRIIDAT (vaikutus: ) Vesiaiheet luonnonmukaisessa hulevesien hallinnassa voi suojata myös viistosateelta ja lumelta voi suojata myös viistosateelta ja lumelta varjostavat ja suojaavat sateelta; hulevesien hallinta vesipinnan haihdunta viilentää _ tuulisuus talvisin riski ylilämpenemisestä voi lisätä katualueilta kantautuvien epäpuhtauksien pääsyä pihoille varjo sisä ja ulkotiloissa (säädeltävissä) riski epämiellyttävän tuulitunnelin muodostumisesta viilentäminen myös talvisin pihan varjoisuus ja heikko tuuletus (ei säädeltävissä) pihan varjoisuus ja heikko tuuletus (säädeltävissä) mikäli kaakkolounaisvälillä oleskelupaikan valonsaanti umpeutunut latvusto voi myös estää tuulettumisen Lumiaita + tuulen hallinta +

12 ohjekorttiehdotus 12 KIRJALLISUUTTA Lainsäädäntö: Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta 782/2017 RTohjekortit RTS 19:20 Ilmasto. Perustietoa suunnittelijalle RTS 19:21 Ilmastonmuutos. Hillintä ja sopeutuminen rakennetussa ympäristössä RTS 19:22 Ilmastotietoinen suunnittelu. Maankäyttö RT Aurinkosuojaus RT Viherkatot ja katto ja kansipuutarhat, periaatteet RT Hulevesien hallinta RT Kosteus rakennuksissa RT Rakennuksen sisäilmasto RT Kesäaikaisten lämpötilojen hallinta asuinkerrostalossa RT Päivänvalon hallinta sisätiloissa RT Aurinkosuojaus RT Verkkoon kytketyt aurinkosähköjärjestelmät RT Aurinkolämpöjärjestelmät RT Routasuojausrakenteet RT Viherkatot ja katto ja kansipuutarhat, periaatteet RT Viherkatot ja katto ja kansipuutarhat, kasvillisuus ja kasvualusta RT Viherkatot ja katto ja kansipuutarhat, rakenteet RT Ulkoleikkipaikat RT Pihojen pohja ja päällysrakenteet RT Hulevesien hallinta RT Hulevesirakenteet RT Asuntosuunnittelu: Ulkooleskelu RT Asuntosuunnittelu: Yhteiset ulkotilat RT Vesikaton kaltevuudet, katteen valinta Ratu S1232 Rakennustyömaan sääsuojaus Ratu S1234 Olosuhteiden vaikutus rakentamisessa Kirjallisia lähteitä: City and wind: climate as an architectural instrument, Krautheim, M., Krautheim, M., Pasel, R., Pfeiffer, S. and SchultzGranberg, J., DOM Publishers, Design with microclimate : the secret to comfortable outdoor spaces. Brown, R., Washington: Island Press, Climateconscious architecturedesign and wind testing method for climates in change, Kuismanen, K., University of Oulu, Design with climate : bioclimatic approach to architectural regionalism. 3. pr edn, Olgyay, V., Princeton (NJ), Does urban vegetation mitigate air pollution in northern conditions?, Setälä, H., Viippola, V., Rantalainen, A.L., Pennanen, A. and Yli Pelkonen, V., Environmental Pollution, 183, pp , Hulevesiopas, Suomen kuntaliitto, Ilmaston vaikutus pientalojen suunnitteluun, Kuismanen, K., Ab CASE consult Ltd/ECONO, Ladybug: a parametric environmental plugin for grasshopper to help designers create an environmentallyconscious design. In: Proceedings of the 13th International IBPSA Conference Held in Lyon, France Aug 25 30th, Sadeghipour Roudsari, Mostapha; Pak, Michelle, Lämpösaarekeilmiön ymmärtäminen tukee kaupunkisuunnittelua. Suomi, J., Käyhkö, J., Ilmastoopas, Maisema rakentamisen perustana. Selvitys 2/1989. Rautamäki, M. Ympäristöministeriö. Kaavoitus ja rakennusosasto, Perustietoa maisemaan vaikuttavista luonnontekijöistä, Iisakkila, L., Espoo, Talvikaupunkistrategia, Hiukkavaaran keskus kestävä pohjoinen talvikaupunki. Oulun kaupunkisuunnittelu, sarja B 46, Urban microclimate : designing the spaces between buildings, Erell, E., Pearlmutter, D. and Williamson, T.J., Earthscan, Weather in the city How design shapes the urban climate, Lenzholzer, S., Nai 010 Uitgevers/Publishers, Verkkosivustoja Ilmatieteen laitos, ilmatieteenlaitos.fi Ilmastonkestävän kaupungin suunnitteluopas, ilmastotyokalut.fi Ilmastoopas, ilmastoopas.fi Stadin ilmasto sivusto, Stadinilmasto.fi Suomen Arkkitehtiliiton kestävän rakentamisen tietosivut. ekoboxi. safa.fi Kuvaluettelo (kootaan ennen julkaisemista) Ohjekortin on laatinut Rakennustietosäätiö RTS:n toimikunta 386 Ilmasto maisemaarkkitehti Varpu Mikolan ja MMM Elina Inkiläisen käsikirjoituksen pohjalta: Kimmo Lylykangas, Arkkitehtuuritoimisto Kimmo Lylykangas Oy, puheenjohtaja Kimmo Kuismanen, Arkkitehtitoimisto Kimmo Kuismanen / Ab CASE consult Ltd Simon Le Roux, YM Varpu Mikola, Nomaji maisemaarkkitehdit Oy Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos Sari Hartonen, Ilmatieteen laitos Taina Riekkinen, Turun kaupunki Suvi Tyynilä, Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto Jari Viinanen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus Ranja Hautamäki, Aalto yliopisto Seppo K Niiranen, Rakennustieto Oy Pekka Hänninen, IAH/Rakennustieto Oy; sihteeri