Sexual Education for Adults with Disabilities. Handbooks. Tool 9. Lisämateriaali

Transkriptio

1 Sexual Education for Adults with Disabilities Tool 9 Handbooks Lisämateriaali The European Commission support for the production of this publication does not constitute an endorsement of the contents which reflects the views only of the authors, and the Commission cannot be held responsi ble for any use which may be made of the information contained therein. 1

2 Lisämateriaali Tämä liite antaa lisävirikettä SEADtyökalupakin käyttöön. Löydät tästä mielenkiintoista teoreettista tietoa, resursseja ja viittauksia seksuaalineuvonnan lähteisiin ja menetelmiin. Sisällys Vinkkejä ensimmäiseen ohjaustilanteeseen Liite 2: Säännösten tavoitteiden muotoilu) Liite 3: Säännöt esteiden/ ongelmien löytämiseen Liite 4: Palaute ja tehtävän rakenne Liite 5: Pöytäkirja seuranta palaverista Lisämateriaali Lapsen sosiaalisen kehityksen vaiheet 2 2 Liite 6: Ohjeet kriisitilanteessa Liite 7: Suuntaviivat vastahakoiselle asiakkaille 9 10 Sosiaalinen kehitys varhaislapsuudessa (03 vuotta) Taaperon ja esikoululaisen sosiaalinen kehitys (36 vuotta) Sosiaalinen kehitys kouluikäisillä (612 vuotta) Sosiaalinen kehitys nuoruusiässä (12 20 vuotta) Hermeneuttinen ympyrä Lapsen sosiaalisen kehityksen vaiheet Sosiaalinen kehitys varhaislapsuudessa (03 vuotta) 11½ vuotias: VauvaikäPerusluottamus vs. epäluottamus: Ensimmäisessä kehitysvaiheessa eli vauvaiässä (01,5 v.), muodostuu lapsen perusturvallisuus, joka on psyykkisen kehityksen ja terveyden kulmakivi. Epäsuotuisassa kasvuympäristössä luottamuksellinen vuorovaikutus lapsen ja läheisten ihmisten kesken voi jäädä syntymättä, jolloin lapsen perustuntemukseksi muodostuu epäluottamus. Kehitysvaiheen onnistunut läpikäyminen synnyttää lapsessa toivon tunteen ja uskon tulevaisuuteen. 2

3 Tällöin lapsen on esimerkiksi helpompi sietää myöhemmin eteen tulevia pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. (Eriksonin kehitysreoria) Varhaislapsuudessa lapselle muodostuu kiinteä suhde yhteen yksilöön. Tämä on yleensä toinen vanhemmista, mutta voi muussa tapauksessa olla myös hoitaja. Pikkulapsen ensimmäisen vuoden lopussa, lapsi käy läpi vaiheen, jolloin hän vierastaa outoja ihmisiä. Tuntemattomissa tilanteissa lapsi voi saada pelkoreaktioita. Epäselvissä tilanteissa lapsi tarkkailee ihmisten ilmeitä ja käyttäytymistä selkeyttääkseen tilannetta. (sosiaalinen vertaileminen). Noin kaksivuotiaana lapsi osaa vastata muiden tunteisiin empaattisesti. Taaperon ja esikoululaisen sosiaalinen kehitys (36 vuotta) LeikkiikäAloitteellisuus vs. syyllisyys: Kolmannessa kehitysvaiheessa eli leikkiiässä (35 v.) lapsi tutustuu kehittyneempien kognitiivisten valmiuksiensa avulla itseensä, muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Tämä tapahtuu suurelta osin leikin välityksellä. Lapsella on ristiriitaisia tunteita halu toimia itsenäisesti ilman vanhempiaan ja syyllisyys tahattomasti aiheutetuista teoista. (Eriksonin kehitysteoria) Moraalinen kehitys on prosessi, jonka avulla lapset kehittävät tunnetta oikeudenmukaisuudesta, oikeasta ja väärästä, sekä niihin liittyvistä asenteista ja käyttäytymisestä. Lapsilla ei vielä ole kehittynyt moraalikäsitystä ja heidän mukaansa maailma on täyttä sääntöjä, joita kukaan ei hallitse. Abstrakti mallintaminen varmistaa, etteivät pikkulapset enää suoraan kopioi toistensa käyttäytymistä, he alkavat kehittämään abstrakteja periaatteita ympäristöstään. Noin kolme vuotiaana lapsi alkaa muodostamaan todellisia ystävyyssuhteita. Nämä ystävyyssuhteet perustuvat haluun leikkiä ja pitää hauskaa yhdessä. Vanhempien lasten ystävyyssuhteet perustuvat myös luottamukseen, tukeen ja yhteisiin etuihin. Sosiaalinen kehitys kouluikäisillä (612 vuotta) Varhainen kouluikäahkeruus vs. alemmuus: tässä vaiheessa lapsi oppii hallitsemaan osaamistaan ja selviytyy ongelmista, jotka liittyvät joko vanhempiin, kavereihin ja ympäristöön. Sosiaalinen vertailu on itsearvioinnin kautta vertaamalla omaa ja muiden käyttäytymistä ja taitoja. Tällä voi myös olla vaikutusta itsetunnon kehitykseen, eli miten lapsi kokee itsensä. Kolme vaihetta, miten kouluikäisten ystävyydet voidaan erottaa: 1. 47vuotias: Ystävyyssuhteet perustuvat lelujen jakamiseen ja toimintaa. Ystävät ovat usein lapsia, jotka viettävät suurimman osan ajasta hänen kanssaan. Henkilökohtaiset piirteet eivät ole vielä vaikuta ystävyyteen vuotias: Ystävyyssuhteita muodostaessa henkilökohtaiset piirteet ja ominaisuudet tulevat esille. Ystävyyssuhteiden eduilla alkaa olla myös merkitystä. Ystävät ovat lapsia, jotka ovat siellä, missä niitä tarvitaan. Väärää luottamusta ei helposti anneta anteeksi. 3

4 vuotias: Ystävyys säilytetään usein koko nuoruuden. Läheisyys ja uskollisuus ovat tärkeitä tekijöitä. Tämä vaihe on ominaista psykologiselle läheisyydelle ja keskinäiselle avoimuudelle. Yhteisiin etuihin ja psykologisiin hyötyihin kiinnitetään vähemmän huomiota. Sosiaalinen kehitys nuoruusiässä (12 20 vuotta) NuoruusikaäIdentiteetti vs. roolien hajaannus: Tänä aikana lapsi, nyt nuori, oppii vastaamaan Kuka minä olen tunnistamalla, mikä tekee hänestä erilaisen kuin muut ihmiset. Nuoren sosiaalisen maailman siteet perheen ulkopuolelle tulevat yhä tärkeämmiksi. Suhde perheeseen voi muuttua tai vaikeutua. Kouluvuosina nuori itsenäistyy ja hallitsee paremmin elämäänsä. Nuoret usein samaistuvat tiettyyn ryhmään. Ryhmällä voi olla paljon vaikutusvaltaa, joka voi johtaa ryhmäpaineeseen. Tässä elämänvaiheessa kaveriporukka usein muuttuu. Vaikka lapset yleensä luovat ystävyyssuhteita samaa sukupuolta olevien kanssa koko peruskoulun ajan, rajat sukupuolen mukaan jakaantuneessa ystävyyssuhteessa ovat paljon yleisempiä kuin ikääntyessään ja nuoruudessa. Sosiaalinen paine harjoittaa (hetero) suhteen kasvua ja sukupuolielimet alkavat kypsyä, vahva kiinnostus toista sukupuolta kohtaan kasvaa. Vertailun paine voi olla myös yksi tekijä ystävyyden muodostumiseen. Murrosikä avaa oven merkittävään uuteen vaiheeseen suhteiden kannalta. Monille teinille seksuaalisuus on iso kysymys. Itsetyydytys ja erilaiset läheisyydet (suudelmat, hieronta, suuseksi) usein edeltävät yhtä elämän tärkeimmistä virstanpylväistä: yhdyntää. Seksuaalinen suuntautuminen on monelle nuorelle tärkeä asia. Kuitenkin kynnys samaa sukupuolta olevaan on usein korkea, johtuen ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä. (Feldman, 2009) Hermeneuttinen ympyrä Hermeneuttinen ympyrä on käsitys prosessista, joka antaa täydellisen kuvan henkilön eri kehitysvaiheesta, sekä henkilön historiasta ja jaksamisesta. On kaksi tapaa suorittaa hermeneuttinen kehä: Ongelmakeskeinen: Valmiiseen ympyrään luetellaan taidot ja resurssit yleisesti, esimerkiksi sosiaalinen tai kognitiivinen taso. Ratkaisukeskeinen: Valmiiseen ympyrään luetellaan yksilön taidot ja resurssit. Tämä tapahtuu ottamalla huomioon yksilön henkilökohtainen historia ja haasteet, jos sellaisia on ollut ja ne on voitettu matkan varrella. Tässä voidaan keskustella ratkaisevista hetkistä ja niiden vaikutuksesta ihmisen elämään. Ympyrän suoritus voi perustua yksilön kokemuksiin, tietoihin, yksilöä koskeviin asiakirjoihin tai keskusteluihin, joissa on selitetty perustelut päätöksiin. Huomautus: Kouluttajalta vaaditaan hyvää arviointikykyä varmistaa, ettei henkilö ylikuormitu prosessista. 4

5 3. Mikä on parantunut ennen ensimmäistä palaveria? Mikä on muuttunut viime tapaamisen tai keskustelun jälkeen? Mikä on vaikuttanut jo alkaneeseen muutokseen. 4. Ongelman muotoilu/ tunnustus Mikä tuo sinut tänne? Miten on ongelmasi? Mitä olet jo kokeillut ja mistä on ollut hyötyä? Merkille pantavaa: kuuntelee kunnioittavasti, pohtii tunteita, antaa kehuja. 5. Tavoite / ihme kysymys (tai liittyvä kysymys) Menet nukkumaan tänä iltana ja heräät keskellä yötä, ihme on tapahtunut, ongelma, jonka kerroit minulle (nimi erityinen ongelma) on ratkaistu tai lähes ratkaistu. Mikä on muuttunut, kun heräät aamulla? Mitä muuta? Seuraavilla sivuilla on ohjeita, joiden avulla pääset ratkaisukeskeisen lähestymistavan menetelmien alkuun. Työkaluja ja vinkkejä voidaan käyttää seksuaalikasvatuksen opetuksessa. 1. Vinkkejä ensimmäiseen ohjaustilanteeseen 1. Tapaamisen puitteet ja aikataulu Suunnittele tapaamisen sisältö, rakenne ja palaverin kesto. Tutustu tarvittaessa ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan. 2. Yhteensopiva tyyli/ maailmankuva asiakkaan kanssa Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan myönteinen suhde asiakkaaseen myötäillen asiakkaan maailmankuvaa. 6. Ongelmat/ esteet Onko esteitä? Kun ongelma on poissa tai vähemmän havaittavissa? Ammattilainen katsoo erot ja poikkeukset yhdessä asiakkaan kanssa ja katsoo missä määrin asiakas pystyy hallitsemaan esiintyneitä poikkeuksia. 7. Skaalaus Jos 10, on: Olen saavuttanut tavoitteeni ja 0, on: En ole vielä ole saavuttanut tavoitettani, missä olet nyt asteikolla 100? Skaalaukseen perehdytään usein seuraavilla aloilla: asiakkaan edistymistä palaverien aikana; asiakkaan toiveet; energian määrä, asiakas on halukas parantamaan ja investoimaan hänen omaan elämäänsä; asiakkaan luottamus päästä tavoitteisiin; asiakkaan halukkuutta toteuttaa tarvittavat tehtävät saavuttaakseen tavoitteet 5

6 8. Ammattiihmisen kysymykset Ammatillinen viranomainen antaa kohteliaisuudet suoraan asiakkaalle kysymyksin (epäsuoria kohteliaisuuksia) ja antaa positiivisia tulkintoja: Mikä rohkaisi teitä... Mistä sait hyvän idean...? vahva henkilö kestää sen... Kertokaa lisää. 9. Palaute Palaute asiakkaalle koostuu kolmesta osasta: kiitoksiin, asiakkaan positiiviset palautteet. Kohteliaisuudet ovat myönteinen tapa vahvistaa onnistumisia ja osaamista. syy (perustelu tai yhteys) tehtävään (mieluiten asiakkaan omin sanoin). tehtävän tai kotitehtävien ehdotuksia. Tämä osa koostuu yhdestä tai useammasta käyttäytymiseen tai havaintoihin liittyvistä tehtävistä. Liite 2: Säännösten tavoitteiden muotoilu 1. Tavoitteiden muotoilu Mikä on sinun tavoitteesi? Mikä olisi hyvä tulos sinulle? Millä haluat korvata ongelman? Menet nukkumaan tänä iltana ja heräät keskellä yötä, ihme on tapahtunut, ongelma, jonka kerroit minulle (erityisen ongelman nimeäminen) on ratkaistu tai lähes ratkaistu. Mikä on muuttunut, kun heräät aamulla? Mitä muuta? 2. Saadut tiedot Kun ihme on tapahtunut: Mikä on ensimmäinen asia jonka huomaat? Mitä muuta? Kuka muu huomaa, kun ihme on tapahtunut? Mitä aiot tehdä toisin? Mitä muuta? Minkälainen päivä on ihmeen jälkeen? Ja niin edelleen. 3. Kohti ratkaisuja Mitä tarvitaan, että (pieni) osa ihmeestä tapahtuu?, Miten se mahtaisi tapahtua?, Kuka voisi auttaa sinua siinä? 4. Tehtävä Asiakkaille tehdään ehdotuksia tehtävistä havaintoihin tai käyttäytymiseen liittyen. Liite 3: Säännöt esteiden/ ongelmien löytämiseen 1. Kun asiakkaat puhuvat ongelmistaan, kysy heiltä: Milloin ongelmaa ei ole? tai Kun ongelma oli vähemmän intensiivistä tai sitä oli harvemmin, mikä oli pienikin ero? tai Mitkä ajat olivat parempia? tai Kun oli viimeinen hyvä päivä? 2. Kysy lisätietoja ja selvitä, miten ongelma tuli Mitä teit, että tämä tapahtui?, Mitä sinä huomasit?, Mitä sanoit?, Mitä tapahtui?, Mikä oli erilaista?, Mitä sinä hyödyit siitä?, Miten onnistuit siinä?, Miltä se tuntui?, Mitä muuta?, Ole hyvä, kerro lisää! 3. Vahvista / kannata kohteliaisuuksia Sanatonta: nojaa eteenpäin, nosta kulmakarvat, tee muistiinpanoja (tee niin kuin haluaisit jonkun tekevän sinulle, kun kerrot hänelle sinulle tärkeistä asioista). Sanallinen: näytä kiinnostuksesi. Oliko tämä uutta sinulle?, Yllättikö se, että tämä tapahtui? Kohteliaisuuksia ja lisäkysymyksiä: Se on ollut melko vaikeaa sinulle, Siihen tarvittiin rohkeutta, että pystyit tekemään sen, Mistä sait niin hyvä idea? 6

7 4. Tuo esiin ongelmatilanteet tulevaisuudessa Mitä tarvitaan, jotta näin tapahtuisi uudestaan? Mitä pitäisi tehdä? Kuka voi auttaa sinua siinä? Liite 4: Palaute ja tehtävän rakenne Palaute: kohteliaisuudet; perustelut tai yhteys (syy tehtävään); tehtävä ehdotuksia, kun asiakas haluaa tehdä tehtävän. Liite 5: Pöytäkirja seuranta palaverista Kuulumiset: Aktivoivaa (piirtää tarinat): Mikä tai mitkä ovat paremmin? Vahvistaminen (pyydä lisätietoja): Miten se toimii?, Miten tarkalleen teet sen?, Onko tämä uutta sinulle?, Mikä vaikutus sillä on...?, Mitä eroa siitä on sinulle ja...? Vahvistaminen (vahvistetaan): Anna kehuja ja myönteisiä luonnetulkintoja ja kysy lisäkysymyksiä. Aloita uudelleen (aloita alusta): Ja mitä tai mitä muuta on menossa parempaan suuntaan?, Mitä muuta?, Mitä täytyy tehdä uudestaan tai useammin? Jos mikään ei ole parantanut: Kuinka hallita?, Kuinka selvitä siitä?, Miten niin asiat eivät ole huonommin kuin he ovat?, Miten teet sen? Edistymisen skaalaus: Missä olet nyt asteikolla 100?, Miten voit hallita sitä?, Miltä korkeampi luokitus näyttää?, Mikä olisi erilailla?, Mitä sinun täytyy toteuttaa?, Kuka on ensimmäinen huomannut?, Miten hän huomaasi?, Miten hän reagoi?, Mikä luokitus on korkein tavoitteesi? Valinnainen: skaalaus motivaatiota ja itseluottamusta Palaute: kohteliaisuuksia; perustelut tai yhteys (syy tehtävään); tehtävä ehdotuksia, kun asiakas haluaa tehdä tehtävän. Onko tarpeellista tai olisiko hyödyllistä palata takaisin? Jos näin: Milloin haluaisit tulla takaisin? tai: Onko tarpeen puhua enemmän... Jos näin: Milloin tapaamme? Liite 6: Ohjeet kriisitilanteessa: Akuutti hoito Chevalier (1995), Berg ja Szabó (2006), Gersons ja Olff (2005) antavat suuntaviivat terapeuttiseen hoitoon ihmisten akuuteissa kriisitilanteissa. Nämä ohjeet koostuvat pääasiassa asiakkaan perheen ja ystävien antamiin vastauksiin: Anna lohtua ja toivoa. Kuuntele asiakkaan tarinaa. Hyväksy asiakkaan näkemys maailmasta. Näe yhteys asiakkaan sanomaan. Luo rauhallinen tunne ja järjestystä kaaokseen. Ilmoita läheisille. Käytä tärkeitä asiakkaan lähiympäristön ihmisiä selviytymään kriisistä. Varmista, että asiakas juo ja syö tarpeeksi. Tee seuranta tapaaminen. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa Vastoin yleistä käsitystä, kriisitilanteita on mahdollista käsitellä ratkaisukeskeisellä tavalla. Koska kriisi tulee ammattilaisille yllätyksenä, heillä on usein taipumus hallita tilannetta ongelmasuuntautuneella tavalla. Kuitenkin useimmat asiakkaat selviävät kriisitilanteesta nopeasti, jos heitä kannustetaan keskittämään huomionsa siihen, miten he haluaisivat olla erilaisia (tavoite muotoilu) ja hyödyntää menneisyyden onnistumisia ja osaamista. 7

8 Liite 7: Suuntaviivat vastahakoiselle asiakkaille: Lans, Medema & rakers (2003) antavat käytännön neuvoja asiakkaiden kanssa työskenteleville, jotka liikkuvat hoitopalveluista toiseen (vastahakoisia asiakkaita). Seuraavat osoittimet ja strategiat voivat olla hyödyksi: Istu asiakkaan vieressä. Osoita, että olet työskennellyt asiakkaan rinnalla, kohdannut asiakkaita. Käytä usein sanaa yhdessä. Pidä jalka ovenraossa, on ilmaus, joka symboloi henkilökohtaista lähestymistapaa. Ammattilainen, jolla on usein (kirjaimellisesti) vastassaan suljettu ovi, osoittaa, että hän on käynyt asiakkailla useamminkin kutsusta, saamalla tiedon naapureilta tai aviopuolisoilta. Kunnioita asiakasta kysymällä vähättelemättä tai tuomitsematta. On tärkeää säilyttää hyvä suhde. Etsi ratkaisuja, jotka johtavat voittajatilanteeseen kaikille osapuolille. Näytä yhteistyöhaluisuus. Tutki, yhdessä asiakkaan kanssa, miten rikkinäisiä tai vääristyneitä suhteita muihin henkilöihin tai toimielimiin voidaan palauttaa osana yhteistä etua. Löydä asiakkaan intressi. Tuota luottamusta, tiedottamista ja rakenna suhde niinä aikoina, kun asiakkaalla ei ole ongelmanpaineita. Hyödynnä nämä rauhalliset kaudet. Kehitysvammaista asiakasta pidetään vastahakoisena asiakkaana, jos he eivät tunnista osaansa ongelmaan ja aseta tavoitteita sen ratkaisemiseksi, kuten toiset (esim vanhemmat tai hoitajat) tunnistaa. Vastahankaisilla asiakkailla on asiakkailleen kontrolloimatonta vihaa, joita ammattilaiset eivät osaa käsitellä, tai avohoitopotilailla on rahoitus tai riippuvuuden ongelmia, jotka kieltäytyvät avusta. De Jong ja Berg (2004) antavat useita suuntaviivoja keskusteluille vastahankaisten asiakkaiden kanssa: Lähesty asiakasta hänen itsensä näkökulmasta. Oletetaan, että asiakkaalla on hyviä syitä ajatella tai toimia tekemällään tavalla. Älä tuomitse asiakkaan näkökulmia saattaen häntä varovaisuuteen, puolustavaan asenteeseen. Kuuntele kuka tai mikä on asiakkaalle tärkeää, varsinkin kun asiakas on vihainen tai kriittinen. Kun asiakas avoimesti ilmaisee vihaa tai kritiikkiä, selvitä, mitä henkilö tai laitos olisi voinut tehdä toisin muuttaakseen lopputulosta. Kysy asiakkaalta, mikä olisi hänen etunsa. Toisin sanoen, mitä asiakas haluaisi saavuttaa? Kuuntele asiakkaan terminologiaa ja toista hänen sanontaa, tee yhteenveto siteeraten tai anna palautetta. Hyödynnä asiakkaan konteksti keskusteluun kysymällä suhdekysymyksiä. Anna tietoa, milloin ei voida neuvotella olosuhteita kunnioittavasti ja kysy, mitä asiakas ajattelee näistä ehdoista. Työskentele eitietämisen tasossa. Kehitysvammaisille asiakkaille lähiympäristön ihmisistä voi olla hyötyä yksittäisissä tapaamisissa. Läheisten tarinat voivat olla erityisesti hyödyllisiä ratkaisukeskeisissä lähestymistavoissa, jos asiakas kieltäytyy tai ei kykene ilmaisemaan omia ongelmiaan. Yhdistelmä asiakkaan tarinoita ja toisten merkittäviä tarinoita, muodostavat hyvän alun ratkaisukeskeiselle lähestymistavalle. Ilman asiakkaan suostumusta, ei voi ottaa muita mukaan tapaamisiin. 8