Ilmastonmuutos: Etenemissuunnitelma siirtymiselle vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 kysymyksiä ja vastauksia

Transkriptio

1 MEMO/11/150 Bryssel/Strasbourg 8. maaliskuuta 2011 Ilmastonmuutos: Etenemissuunnitelma siirtymiselle vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 kysymyksiä ja vastauksia Miksi komissio on laatinut etenemissuunnitelman siirtymiselle vähähiiliseen talouteen vuonna 2050? Etenemissuunnitelman laatimiselle juuri nyt on useita syitä. Tieteellisesti on osoitettu, että maapallon lämpeneminen on rajoitettava alle 2 C:seen esiteollisen ajan lämpötilaan verrattuna (noin 1,2 C:seen nykyisen lämpötilan yläpuolelle), jotta maailmalla olisi reaaliset mahdollisuudet estää ankaralla tavalla vaikuttava ilmastonmuutos. Tämän lämpötilaa koskevan enimmäisarvon on kansainvälinen yhteisö hyväksynyt. Ilman ilmastonmuutoksen rajoittamiseen tähtäävää kansainvälistä toimintaa lämpötila voi nousta vuoteen 2050 mennessä 2 C:lla tai enemmän ja vuoteen 2100 mennessä 4 C:lla tai enemmän. Alle 2 C:n tavoitteessa pysyäkseen jokaisen maan on vähennettävä kasvihuonekaasujen päästöjään, mutta teollisuusmaiden on näytettävä tässä esimerkkiä ja pyrittävä vähentämään päästöjään vuoteen 2050 mennessä prosenttia vuoden 1990 tasosta. Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat hyväksyneet tämän EU:n tavoitteeksi teollisuusmailta ryhmänä edellytettyjen päästöjen yhteydessä. Näiden tuntuvien päästövähennysten toteutuminen edellyttää siirtymistä ympäristömyötäiseen vähähiiliseen talouteen. Vuonna 2009 hyväksytyssä ilmasto- ja energialainsäädäntöpaketissa 1 EU:lla on jo sitova kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoite vuodeksi 2020 sekä kattava toimenpidekokonaisuus, jonka avulla tähän tavoitteeseen voidaan päästä. EU:n on nyt alettava työstää pitkän aikavälin strategioita kyseisen ajankohdan jälkeistä aikaa varten, aina vuoteen 2050 asti. Etenemissuunnitelmassa annetaan ohjeita siitä, kuinka tämä voidaan toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Siinä esitetään ajatuksia siitä, minkätyyppisiä teknologioita ja toimia tarvitaan ja minkälaista politiikkaa EU:n olisi hahmoteltava tulevia kymmentä vuotta ja niiden jälkeistä aikaa varten. 1 Pakettiin (ks. kuuluvat tarkistettu päästökauppadirektiivi; päätös, jolla vahvistetaan päästökauppajärjestelmään kuulumattomien alojen osalta kansalliset kasvihuonekaasujen päästötavoitteet; direktiivi, jossa asetetaan uusiutuvaa energiaa koskevat kansalliset tavoitteet, sekä direktiivi, joka muodostaa sääntelykehyksen hiilen talteenotto- ja varastointiteknologioiden turvalliselle käytölle. Pakettia täydentävät asetus, jolla vahvistetaan rajat uusien autojen hiilidioksidipäästöille (ks. sekä direktiivi polttoaineiden pienemmän hiilidioksidipitoisuuden takaavasta polttoaineen laadusta (ks. 1

2 Euroopan komissio on ollut aloitteellinen tässä asiassa myös siksi, että johtoasema maailmanlaajuisessa siirtymisessä vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen tuo EU:lle monia hyötyjä. Etenemissuunnitelma on peruskivi älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa strategian resurssitehokas Eurooppa -lippulaiva-aloitteelle. Pysymällä johtoasemassa innovatiivisten vähähiilisten teknologioiden kehittämisessä ja käyttöönotossa Eurooppa kykenee hyödyntämään uusia kasvun lähteitä ja säilyttämään nykyiset työpaikat ja luomaan uusia. Rakentamalla vähähiilisen talouden EU voi vähentää haavoittuvuuttaan mahdollisille tuleville öljyn hintasokeille ja muille energiavarmuuteen liittyville ongelmille, pienentää merkittävästi energian tuonnista aiheutuvaa laskua sekä vähentää ilman pilaantumista ja siihen liittyviä kustannuksia. Cancúnissa viime joulukuussa pidetyssä YK:n ilmastokokouksessa oltiin yhtä mieltä siitä, että vähähiiliset kehitysstrategiat ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa ehdottoman tärkeitä. Etenemissuunnitelma on ensimmäinen askel kohti tällaista EU:n strategiaa. Laatimalla etenemissuunnitelman EU voi osaltaan elävöittää kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja ennen tämän vuoden lopulla Etelä-Afrikan Durbanissa pidettävää YK:n ilmastokokousta. Minkälaisia taloudellisia analyysejä etenemissuunnitelmaa varten tehtiin? Etenemissuunnitelma perustuu sekä globaalin tason että EU-tason kattavaan taloudelliseen mallinnukseen ja skenaarioanalyysiin siitä, kuinka EU voi siirtyä vähähiiliseen talouteen vuoteen 2050 mennessä. Tätä tavoitetta analysoidaan ottaen huomioon jatkuva väestönkasvu, maailmanlaajuisesti paraneva väestön terveys sekä vaihtelevat ilmastotoimia, energiaa ja teknologista kehitystä koskevat maailmanlaajuiset kehityssuuntaukset. Vaikka pitkän aikavälin ennusteisiin liittyy aina epävarmuustekijöitä, suoritetun mallinnuksen kokonaisvaltaisuus, kun huomioon otettiin monia erilaisia mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, tekee havainnoista luotettavia. Paljonko EU on jo vähentänyt päästöjään? Arvioiden mukaan 27 jäsenvaltion kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2009 noin 16 prosenttia alle niiden omien vuoden 1990 päästötasojen 2. Samana aikana EU:n talous kasvoi noin 40 prosenttia. EU on näin ollen onnistunut erottamaan toisistaan päästökehityksen (aleneva) ja talouskehityksen (kasvava). 2 Euroopan ympäristökeskus on arvioinut, että vuonna 2009 päästöjä oli 17,3 prosenttia vähemmän kuin vuonna Tässä luvussa eivät kuitenkaan ole mukana lentoliikenteen päästöt, jotka sisältyvät vuotta 2020 koskevaan EU:n päästövähennystavoitteeseen. Jos kansainvälisen lentoliikenteen päästöt otetaan huomioon, vuoden 2009 päästöt arvioidaan noin 16 prosenttia vuoden 1990 päästötasoja pienemmiksi. Viralliset luvut vuoden 2009 osalta saadaan tänä keväänä, ja vuotta 2010 koskevat arviot ovat käytettävissä myöhemmin tänä vuonna. 2

3 Lähde: EEA, SOER 2010, European Environment State and Outlook 2010, page 20 Minkälaisia päästövähennyksiä tulevaisuudessa tarvitaan? Etenemissuunnitelmassa suositetaan, että EU täyttäisi prosentin päästövähennystavoitteensa pääosin omilla sisäisillä toimilla. Päästöjä olisi vähennettävä vuoteen 2050 mennessä 80 prosenttia vuoden 1990 tasoista pelkästään EU:n sisäisin toimenpitein. Painottuminen sisäisiin vähennyksiin selittyy sillä, että mahdollisuus korvata päästöjä edullisilla kansainvälisillä hyvityksillä todennäköisesti supistuu vuosisadan puoliväliin mennessä, jos kaikki maat lisäävät ilmastotoimiaan. Analyysi osoittaa, että EU:ssa saadaan toteutettua 80 prosentin sisäiset päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä kustannustehokkaasti, jos päästöjä vähennetään yksinomaan sisäisin toimin 25 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja 60 prosentilla vuoteen 2040 mennessä (vuoteen 1990 verrattuna). Tämä edellyttäisi, että päästöjä vähennettäisiin (vuoteen 1990 verrattuna) noin 1 prosenttiyksikön verran vuodessa vuoteen 2020 asti, 1,5 prosenttiyksikköä vuodessa kymmenen vuoden ajan vuoteen 2030 asti ja 2 prosenttiyksikköä vuodessa kahden jäljellä olevan kymmenvuotiskauden ajan vuoteen 2050 asti. 3

4 Kuvio 1: EU:n omien kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen 80 %:lla (100 % = 1990) Miksi asettaa päästövähennysten välitavoitteita pelkästään EU:n sisäisten toimenpiteiden pohjalta? Etenemissuunnitelmassa selvitetään, kuinka suuri osa prosentin päästövähennystavoitteesta olisi EU:ssa saavutettava sisäisin toimin ja kuinka suuri osa hankkimalla kansainvälisiä hyvityksiä Euroopan päästöjen korvaamiseksi. Analyysin perusteella pääteltiin, että laaja kansainvälisten hyvitysten käyttö ei enää ole mahdollista vuonna 2050, koska hyvitysten tarjonta vähenee lämpenemisen pitämiseksi keskimääräisesti alle 2ºC:een tarvittavien ilmastotoimien myötä ja samalla vähenee niiden saatavuus edulliseen hintaan. Sen vuoksi on taloudelliselta kannalta loogista, että pidemmällä aikavälillä päästövähennykset suunnitellaan toteutettaviksi lähes kokonaan EU:n sisäisin toimenpitein. Kansainvälisten hyvitysten käyttö sisäisten toimenpiteiden lisäksi takaisi sen, että saavutetaan yli 80 prosentin kokonaispäästöt. Miksi tarvitaan tavoitetta 25 prosentin vähennyksistä vuoteen 2020 mennessä, ja kuinka se voidaan saavuttaa? EU:n nykyisenä tavoitteena on vähentää päästöjä 20 prosenttia (vuoden 1990 tasoista) vuoteen 2020 mennessä. Tavoite voidaan saavuttaa sisäisten toimenpiteiden ja kansainvälisten hyvitysten käytön yhdistelmällä. Komission viime vuonna laatiman analyysin mukaan EU:n pitäisi pystyä saavuttamaan kyseiset päästövähennykset pelkästään sisäisin toimin jo nykyisellä politiikalla, johon sisältyy myös uusiutuvan energian 20 prosentin osuutta vuoteen 2020 mennessä koskevan tavoitteen toteutuminen. 4

5 Etenemissuunnitelman pohjana ollut analyysi osoittaa, että EU:ssa saavutetaan 80 prosentin päästövähennykset saavutetaan vuoteen 2050 mennessä kustannustehokkaimmin, jos vuoteen 2020 mennessä toteutetaan 25 prosentin vähennykset pelkästään EU:n sisäisin toimin. Mitä vähemmän päästöjen vähentämiseksi tehdään ensimmäisten vuosikymmenten aikana, sitä suurempia vähennyksiä tarvitaan myöhemmin, ja tällöin myös hiileen liittyvät hinnat ja kustannukset ovat korkeammat. Analyysi osoittaa myös sen, että EU pystyy saavuttamaan 25 prosentin sisäiset päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä, jos se täyttää sitoumuksensa parantaa energiatehokkuutta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Nykyisellä politiikalla EU tulee parantamaan energiatehokkuutta vain noin 10 prosentilla. Komission tänään esittämän energiatehokkuussuunnitelman on tarkoitus auttaa varmistamaan, että 20 prosentin parannus todella saavutetaan. Miksi jotkin päästöoikeudet pitäisi jättää käyttämättä kaudella ? Eikö tämä lisää epävarmuutta hiilimarkkinoilla? EU:n päästökauppajärjestelmä asettaa ylärajan järjestelmään kuuluvilta aloilta sallituille kokonaispäästöille määräämällä, kuinka suurella määrällä päästöoikeuksia yritykset voivat käydä kauppaa. Näin varmistetaan, että päästövähennykset voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti kaikilla mukana olevilla aloilla. Toteuttamalla sellaisia täydentäviä energiatehokkuustoimenpiteitä, joiden taustalla ei ole hiilen hintasignaali päästökauppajärjestelmässä, voitaisiin itse asiassa lisätä järjestelmän niukkoja päästöoikeuksia ja siten alentaa hiilen hintoja. Vaikutus olisi vastakkainen kyseisten energiatehokkuustoimenpiteiden aiotulle vaikutukselle. Tästä syystä osa päästöoikeuksista olisi siirrettävä sivuun vuosina huutokaupattavien oikeuksien määrästä, jotta saavutettaisiin 20 prosentin energiansäästötavoitteen toteutumiselle tärkeät kestävät energiatehokkuuden parannukset. Tämä tekisi vähähiilisyyttä tukevat investoinnit jälleen kannattaviksi ja valmistasi päästökauppajärjestelmään kuuluvia aloja innovaatioihin, joita tarvitaan päästöjen vähentämiseksi edelleen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Päästöoikeuksien siirtäminen sivuun ei ole keino asettaa tiukempi päästökaupan yläraja tai puuttua hiilimarkkinoihin. Tarkistetun päästökauppadirektiivin nojalla tehdään parhaillaan päätöksiä, jotka koskevat vuosina pidettävien päästöoikeushuutokauppojen aikataulua. EU:n muiden toimielinten antama tuki ja sidosryhmien kanssa käydyt uudet neuvottelut huomioon ottaen voitaisiin vuodesta 2013 lähtien vähitellen kasvava määrä huutokauppabudjetista siirtää toistaiseksi sivuun. Entä EU:n ehdollinen tarjous vähentää päästöjä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä? EU on tarjoutunut ilmastopolitiikan maailmanlaajuisista puitteista parhaillaan käytävien kansainvälisten neuvottelujen yhteydessä nostamaan vuoteen 2020 liittyvän päästövähennystavoitteensa 30 prosenttiin, jos olosuhteet ovat oikeat. Tämä edellyttää sitä, että muut talousmahdit tekevät osuutensa maailmanlaajuisissa päästöjen vähentämisponnisteluissa. Tarjous on edelleen voimassa eikä etenemissuunnitelma vaikuta siihen. 5

6 Onko teknisesti mahdollista saavuttaa 80 prosentin vähennykset vuoteen 2050 mennessä? Onko se taloudellisesti mielekästä? Etenemissuunnitelman perustana oleva analyysi osoittaa, että 80 prosentin päästövähennykset ovat sekä teknisesti että taloudellisesti toteutettavissa. Ne ovat teknisesti toteutettavissa nykyisten vakiintuneiden teknologioiden avulla, jos kaikilla aloilla sovelletaan riittävän tehokkaita kannustimia (esim. vakaa hiilen hinta). Analyysi osoittaa, että vähähiilisten teknologioiden tutkimus ja kehittäminen sekä niiden demonstrointi ja käyttöönotto varhaisessa vaiheessa on hyvin tärkeää, jotta siirtymävaihe voidaan toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Tämän vuoksi etenemissuunnitelmassa korostetaan EU:n strategisen energiateknologiasuunnitelman merkitystä Euroopan vähähiilisen kehittämisstrategian olennaisena osana. Taloudellisesti tarkasteltuna 80 prosentin päästövähennysten saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä edellyttää tulevien 40 vuoden ajan lisäinvestointeja, jotka ovat vuosittain suuruudeltaan noin 1,5 prosenttia EU:n BKT:stä tai 270 miljardia euroa nykyisten, suuruusluokaltaan 19 prosenttia BKT:stä olevien kokonaisinvestointien lisäksi. Nämä lisämenot veisivät kokonaisinvestoinnit vain talouskriisiä edeltävälle tasolle. Kyse ei ole taloudelle aiheutuvista nettomenoista eikä BKT:n alenemisesta vaan lisäinvestoinneista EU:n talouteen. Tuloksena olisi monenlaisia hyötyjä, kuten innovoinnin voimistuminen, uudet lähteet kasvulle ja työpaikkojen synnylle, parempi energiavarmuus ja ilman pilaantumisen ja siihen liittyvien kustannusten väheneminen. Lisäinvestoinnit johtaisivat myös keskimäärin miljardin euron säästöihin polttoainekustannuksissa joka vuosi 3, mikä suurelta osin korvaisi ja vaihteluvälin yläpäässä jopa ylittäisi lisäinvestointien kustannukset. Polttoainekustannukset maksetaan useimmiten kolmansille maille, kun taas investointien lisääminen synnyttää lisäarvoa Euroopan talouden sisällä luoden työpaikkoja ja parantaen tuottavuutta. Miten voimme käytännössä saavuttaa 80 prosentin vähennykset vuoteen 2050 mennessä? Mitä milläkin alalla on tehtävä? Päästöjen vähentäminen 80 prosentilla vuosisadan puoliväliin mennessä edellyttää huomattavia lisäinvestointeja nykyisiin teknologioihin, mutta uusia läpimurtoteknologioita, kuten ydinfuusiota, ei tarvita. Strategisessa energiatehokkuussuunnitelmassa käsitellyt teknologiat aurinko-, tuuli- ja bioenergia, älykkäät verkot, hiilen talteenotto ja varastointi, matala- ja nollaenergiakodit, älykkäät kaupungit muodostavat vähähiilisen talouden selkärangan vuonna Vähähiilinen talous voidaan toteuttaa myös ilman suuria, esimerkiksi ruokavalioon tai liikkuvuuden muotoihin liittyviä, muutoksia. Tällaiset muutokset voisivat kuitenkin olla avuksi, ja ne voisivat parantaa kustannustehokkuutta siirtymävaiheessa kaiken kaikkiaan, kun niiden ansiosta ei tarvitsisi turvautua kalliimpiin päästöjenvähennystoimenpiteisiin. 3 Korkea luku on mahdollinen, jos toteutetaan sellaista maailmanlaajuista ilmastonmuutospolitiikkaa, joka myös alentaa fossiilisten polttoaineiden hintoja maailmanmarkkinoilla. 6

7 Etenemissuunnitelmassa esitetään suoritetun kustannustehokkuusanalyysin perusteella vaihteluvälit päästövähennyksille, jotka avainaloilla olisi saavutettava vuosiin 2030 ja 2050 mennessä (ks. taulukko). Suurimmat päästövähennykset voidaan saavuttaa sähköntuotannossa, joka tulee olemaan lähes kokonaan vapautettu hiilestä vuoteen 2050 mennessä 4. Myös asumis- ja palvelusektorilla voidaan saavuttaa keskimääräistä suuremmat päästövähennykset keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Teollisuus vapautuisi hiilestä keskipitkällä aikavälillä hieman hitaammin kuin talous kokonaisuudessaan, mutta se pystyy toteuttamaan huomattavat vähennykset vuoteen 2050 mennessä, kun hiilen talteenotto- ja varastointiteknologian (CCS) käyttö yleistyy vuoden 2030 jälkeen sellaisten teollisuusprosessipäästöjen yhteydessä, joita ei voida vähentää muulla tavoin. Liikenne ja maatalous ovat tärkeimmät alat, joilla ei saavuteta täyttä vapautumista hiilestä edes pitkällä aikavälillä. Liikenteessä viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana vallinnut päästöjen kasvava kehityssuunta saadaan kääntymään väheneväksi, mutta vuoteen 2050 mennessä päästöjä pystytään kokonaisuudessaan vähentämään vain tasolle, joka on noin 60 prosenttia vuoden 1990 tasoja alempi. Analyysissä ei ollut mukana kansainvälinen meriliikenne, jonka päästöt kasvavat edelleen nopeasti ja muodostavat noin 4 prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä maailmanlaajuisesti. Niiden vähentämiseksi on kuitenkin olemassa monia kustannustehokkaita ratkaisuja. Maataloudessa kehityskulku on päinvastainen kuin liikenteessä. Alalla saavutetaan huomattavia päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä, mutta sen jälkeen vähennykset ovat pienempiä. Toisin kuin edellä jo mainituilla aloilla, maatalouden päästöt eivät ole ensisijassa hiilidioksidia vaan metaania ja typpioksiduulia (N 2 O). Myös muista lähteistä tulevat muut kuin hiilidioksidipäästöt esimerkiksi kaatopaikoilta tuleva metaani ja teollisuusprosesseista peräisin oleva typpioksiduuli vähenevät nopeasti vuoteen 2030, minkä jälkeen päästöt vähenevät enää vain rajoitetusti. Ne teollisuus- ja sähköntuotantoalat, jotka kuuluvat EU:n päästökauppajärjestelmään, pystyvät toteuttamaan kustannustehokkaammin suuremmat päästövähennykset kuin järjestelmään kuulumattomat alat. Vuoteen 2050 mennessä päästöt vähenisivät päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla noin 90 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna (päästökauppajärjestelmän aloitusvuosi), kun taas järjestelmään kuulumattomilla aloilla vähennykset olisivat lähes 70 prosenttia. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset vuoteen 1990 verrattuna Yhteensä -7 % -40 % (-44 %) -79 % (-82 %) Alat Sähkö (CO 2 ) -7 % -54 % (-68 %) -93 % (-99 %) Teollisuus (CO 2 ) -20 % -34 % (-40 %) -83 % (-87 %) 4 Koska hiilidioksidi (CO 2 ) on EU:ssa ylivoimaisesti suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde (noin 80 % vuonna 2005), huomattavien päästövähennysten toteuttamisesta lähivuosikymmenten aikana käytetään usein ilmaisua talouden vapauttaminen hiilestä. 7

8 Liikenne (ml. lentoliikenteen CO 2, pl. meriliikenne) +30 % +20 % (-9 %) -54 % (-67 %) Asuminen ja palvelut (CO 2 ) -12 % -37 % (-53 %) -88 % (-91 %) Maatalous (ei-co 2 ) -20 % -36 (-37 %) -42 % (-49 %) Muut päästöt (ei-co 2 ) -30 % -72 % (-73 %) -70 % (-78 %) Minkälaisilla hiilen hinnoilla edellä kuvatut vähennykset saavutetaan? Hiilen hinnoittelu on tehokas tapa vähentää päästöjä kaikkialla taloudessa. Sen avulla varmistetaan kustannustehokkuus ja saadaan tuloja, jotka voidaan kierrättää muuhun tuottavaan käyttöön talouden sisällä. Komission analyysissä hiilen hinnoittelua on käytetty simuloimassa sellaista kannustintasoa, jolla voidaan varmistaa kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten jatkuminen. Analyysin mukaan hiilen hintojen on noustava asteittain euroon 5 hiilidioksiditonnilta (tai vastaavalta määrältä muita kasvihuonekaasuja) vuoteen 2050 mennessä. Hiilen hinnat ovat korkeimmat siinä tapauksessa, että innovointi tiettyihin teknologioihin keskeytyy tai ilmastotoimien toteuttaminen viivästyy. Matalimmat ne ovat silloin, kun fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat korkeat. Hiilen hinnoittelu on kuitenkin parempi keino talouden vapauttamiseksi hiilestä kuin korkeat fossiilisten polttoaineiden hinnat. Hiilen hinnoittelulla saatavat tulot voidaan kierrättää paikallisen talouden sisällä toisin kuin fossiilisten polttoaineiden hinnoista aiheutuvat kustannukset. Tämä koskee erityisesti EU:ta, joka on suuresti riippuvainen fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Minkätyyppisiä investointeja tarvitaan vähähiilisen talouden rakentamiseksi? Lisäinvestointeja edellyttäviä aloja ovat erityisesti sähköntuotanto, liikenne, rakennettu ympäristö (rakennukset ja muu infrastruktuuri) ja teollisuus. Absoluuttisesti ilmaistuna suurimmat investoinnit eivät kuitenkaan liity sähköntuotantoon, sähköverkkoinfrastruktuuriin tai teollisuuteen vaan ennemminkin kysyntäpuolen teknologioihin liikennealalla (tärkeimpänä ajoneuvot) ja rakennetun ympäristön yhteydessä (esim. energiatehokkaat rakennusmateriaalit ja -komponentit, lämpöpumput ja -laitteet). Kuinka kyseiset investoinnit voidaan rahoittaa? Suurimmassa osassa investointeja rahoituksen on tultava yksityissektorilta ja kuluttajilta. Yksityisten investointien lisäämiseksi tarvitaan tarkkaan kohdennettujen hinnoittelutoimenpiteiden ja -välineiden yhdistelmää. Jotkin jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön erilaisia toimenpiteitä, joista mainittakoon edulliset lainat, takausohjelmat ja riskinjakojärjestelyt energiansäästöinvestointien osittaiseksi korvaamiseksi sekä veronalennukset. 5 Vuoden 2008 kiinteinä hintoina. 8

9 EU:n on myös selvitettävä, millä tavoin tulevaisuudessa voitaisiin kohdentaa suuri osa EU:n talousarviosta tulevasta alueellisesta rahoituksesta sellaisiin politiikan välineisiin, jotka ohjaavat yksityissektorin resursseja vähähiilisyyttä edistäviin investointeihin. EU:n päästökauppajärjestelmä on tärkeä investointeja ohjaava väline järjestelmään kuuluvilla aloilla sähköntuotanto, energiaintensiivinen teollisuus ja ensi vuodesta alkaen ilmailu, koska vähähiilisyyttä edistävät investoinnit palkitaan siinä rahallisesti. Muilla aloilla, kuten liikenteessä ja rakennusalalla, tarvitaan julkisia toimenpiteitä myös ohjaamaan kuluttajien valintoja. Tietyssä määrin tämä on mahdollista perinteisillä sääntelytoimenpiteillä, joihin kuuluvat tehokkuusvaatimukset, jotka on otettu käyttöön EU:n ekologista suunnittelua koskevalla direktiivillä, autojen hiilidioksidipäästöjä rajoittavalla EU:n lainsäädännöllä, kansallisilla rakennusstandardeilla ja kansallisilla hiiliveroilla. Asiaa saattaisivat auttaa myös tiedostamisen lisäämiseen ja kuluttajille tiedottamiseen liittyvät toimet. Millä tavoin siirtyminen vähähiiliseen talouteen vaikuttaa työllisyyteen? Investoiminen varhaisessa vaiheessa vähähiiliseen talouteen luo uusia työpaikkoja sekä lyhyellä että keskipitkällä aikavälillä. Uusiutuvan energian alalla on jo luotu paljon uusia työpaikkoja, ja Euroopassa alan teollisuuden työvoima on kasvanut vain viidessä vuodessa :sta :een työntekijään. Vähähiilisyysinvestoinnit tarjoavat merkittäviä työtilaisuuksia myös rakennusalalle. Tämä ala, jolla EU:ssa työskentelee noin 15 miljoonaa henkeä, on kärsinyt erityisen paljon talouskriisin vaikutuksista, ja tuntuva panostus uusien energiatehokkaiden talojen rakentamiseen ja vanhojen kunnostamiseen vähähiilisiksi voisi auttaa suuresti sen elpymistä. Tehokkaampiin laitteisiin tehtäviin investointeihin liittyvät suuret mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja vahvistetaan energiatehokkuussuunnitelmassa. Komissio on toistuvasti korostanut myönteisiä työllisyysvaikutuksia, joita saavutettaisiin, jos hallitukset käyttäisivät EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeushuutokaupasta saamiaan tuloja ja hiilidioksidin verotusta työvoimakustannusten vähentämiseen. Jos näin tehdään, toteuttamalla vuoteen 2020 mennessä 25 prosentin päästövähennykset 20 prosentin sijasta voidaan lisätä EU:n kokonaistyöllisyyttä jopa 1,5 miljoonalla työpaikalla vuoteen 2020 mennessä. Pidemmällä aikavälillä työpaikkojen luominen ja säilyttäminen riippuvat EU:n kyvystä johtaa uusien vähähiilisten teknologioiden kehittämistä lisäämällä tutkimus- ja kehittämisrahoitusta ja innovointia ja pitämällä yllä investointien kannalta suotuisia taloudellisia toimintaedellytyksiä. Sitä mukaa kuin teollisuus tarttuu vähähiilisen talouden tarjoamiin taloudellisiin mahdollisuuksiin kasvaa myös ammattitaitoisen työvoiman tarve. Tämä koskee erityisesti rakennusalaa, teknisiä ammatteja sekä teknistä suunnittelua ja tutkimusta. Siksi olemassa olevalle työvoimalle on annettava kohdennettua ammatillista koulutusta uusia vihreitä työpaikkoja silmällä pitäen. 9

10 Millä tavoin siirtyminen vähähiiliseen talouteen voi parantaa EU:n energiavarmuutta? Siirtyminen vähähiiliseen talouteen parantaisi huomattavasti EU:n energiavarmuutta. EU tuo nykyään noin 55 prosenttia primäärienergiastaan liikenneala on yhä yli 90- prosenttisesti riippuvainen öljystä ja nykykehityksen mukaisessa skenaariossa tämän osuuden odotetaan kasvavan hieman, vuoteen 2030 mennessä 57 prosenttiin Pohjanmeren öljyn- ja kaasuntuotannon vähentymisen seurauksena. Euroopan talous olisi sen vuoksi edelleen alttiina mahdollisille energian hintavaihteluihin liittyville riskeille. Etenemissuunnitelmassa vähennettäisiin EU:n primäärienergian kokonaiskulutusta niin, että se olisi miljoonaa öljyekvivalenttitonnia (Mtoe) vuonna 2030 ja noin Mtoe vuonna Tämä merkitsee huomattavaa vähennystä, sillä vuonna 2005 kulutus oli Mtoe. Käytettäisiin enemmän omia energialähteitä, erityisesti uusiutuvaa energiaa, ja vuonna 2050 öljyn ja kaasun kokonaistuonti olisi vuoteen 2005 verrattuna vähentynyt alle puoleen. Tämä johtaisi siihen, että nykyisin yhä kasvava riippuvuus tuontipolttoaineista alkaisi vuodesta 2025 alkaen vähetä ja vuonna 2050 alle 35 prosenttia EU:n tarvitsemasta energiasta olisi tuontienergiaa. Vuosisadan puoliväliin mennessä öljy- ja kaasulasku olisi noin 80 prosenttia pienempi kuin siinä tapauksessa, ettei toteuteta minkäänlaisia uusia ilmastotoimia, eli säästöt olisivat vähintään 400 miljardia euroa. Kyseiset vähennykset perustuisivat ensi sijassa teknologisiin muutoksiin ja tehokkuuden paranemiseen kysyntäpuolella. Ensimmäiset suuret energiatehokkuuden parannukset perustuisivat tehokkaampiin rakennuksiin, lämmitysjärjestelmiin ja ajoneuvoihin. Myöhemmin energiatehokkuutta parantaisi lisää liikenteen ja lämmityksen sähköistäminen, jossa voitaisiin hyödyntää kysyntäpuolen erittäin tehokkaita teknologioita (ladattavat hybridiajoneuvot, sähköajoneuvot, lämpöpumput) ja suureksi osaksi hiilestä vapautunut sähköntuotanto. Miten kävisi fossiilisten polttoaineiden maailmanmarkkinahintojen, jos toteutettaisiin maailmanlaajuista ilmastopolitiikkaa? Etenemissuunnitelman perustana oleva analyysi osoittaa, miten maailmanlaajuiset ilmastotoimet ja fossiilisten polttoaineiden tuleva hintakehitys vaikuttavat toisiinsa. Ennakoidaan, että jos ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei toteuta uusia toimia, hiilen hinnat lähes kaksinkertaistuvat neljän seuraavan vuosikymmenen aikana, koska maailmanlaajuisesti kulutus pysyy suurena. Jos ilmastotoimia toteutetaan maailmanlaajuisesti, öljyn hinnat pysyvät vakaina ja nykyisellä tasolla. Mutta jos toteutetaan vain hajanaista kansainvälistä toimintaa eikä päästövähennyksiä tehdä nykyisiä sitoumuksia enempää, öljyn hinnanalennus ei toteudu ja hinnat ovat ainoastaan 15 prosenttia alemmat kuin tilanteessa, jossa ei toteutettaisi minkäänlaisia lisätoimia. Kaikki edellä esitetyt tulokset vastaavat Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) julkaisuun World Energy Outlook 2010 sisältyvää analyysiä, jossa kyseisiä vaikutuksia myös arvioidaan. 10

11 Vähentääkö vähähiilinen talous ilman pilaantumista? Kyllä, huomattavasti. Jos EU:n omat päästöt vähenevät vuoteen 2050 mennessä 80 prosenttia alle vuoden 1990 tasojen, ilman epäpuhtaustasot olisivat tuolloin yli 65 prosenttia alemmat kuin vuonna 2005 ja kustannussäästöjä kertyisi kaikkiaan 88 miljardia euroa vuodessa. Perinteisiä ilman epäpuhtauksia koskevasta valvonnasta aiheutuvat vuotuiset kustannukset olisivat vuonna 2050 lähes 50 miljardia euroa pienemmät. Ilman laadun paraneminen parantaisi myös kansanterveyttä ja alentaisi kuolleisuutta, ja näin arvioidaan saavutettavan 38 miljardin euron taloudelliset hyödyt vuonna Lisäksi ekosysteemeille, viljelykasveille, materiaaleille ja rakennuksille aiheutuisi vähemmän vahinkoa, mutta näitä hyötyjä ei ole arvioitu määrällisesti. Mitä vähähiilinen talous merkitsisi sähköntuotannolle? Etenemissuunnitelman mukaan sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt vähenisivät prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja prosenttia vuoteen 2050 mennessä (vuoden 1990 tasoihin verrattuna). Loppukäyttäjien sähkön käyttö tehostuisi mullistavasti. Absoluuttisin luvuin ilmaistuna sähkön kulutus kasvaisi vuoteen 2050 asti samalla nopeudella kuin viimeksi kuluneina 20 vuotena. Syynä tähän olisi lisääntynyt sähkön tarve lämmityksessä ja liikennealalla, kun kysyntäpuolen tehokkaita teknologioita aletaan soveltaa laajasti (esim. ladattavat hybridiajoneuvot, sähköajoneuvot, lämpöpumput). Tarjontapuolella vähähiilisten teknologioiden osuus sähkön kokonaistuotannosta jonka muita toimituslähteitä ovat uusiutuvat energialähteet, fossiilisista polttoaineista tuotettu sähkö hiilen talteenotto- ja varastointiteknologiaa käyttävissä laitoksissa, ydinvoima kasvaisi nopeasti nykyisestä 45 prosentista noin 60 prosenttiin vuoteen 2020, prosenttiin vuoteen 2030 ja lähes 100 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Komission on tarkoitus laatia erityinen energian tiekartta 2050 tämän vuoden loppuun mennessä. Mitä vähähiilinen talous merkitsisi liikennealalle? Etenemissuunnitelman mukaan liikenteen kokonaishiilidioksidipäästöt vähenisivät niin, että vuoteen 2030 mennessä ne olisivat vaihteluväillä 20 prosenttia suuremmat ja 9 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990 ja vuoteen 2050 mennessä prosenttia pienemmät kuin vuonna Perinteisten bensiini- ja dieselmoottoreiden parantunut tehokkuus on vuoteen 2025 asti tärkein tekijä liikenteen vapauttamisessa hiilestä. Henkilöautojen kohdalla tehokkuutta parantaa vähittäinen siirtyminen hybridiajoneuvoihin. Vuoden 2025 jälkeen tapahtuu henkilöautoilla todellinen muutos, kun liikkumisen käyttövoimassa siirrytään polttoaineista sähköön ladattavien hybridiajoneuvojen ja sähköajoneuvojen laajemman käyttöönoton myötä. Lentoliikenteen ja vähäisemmässä määrin raskaiden hyötyajoneuvojen osalta odotetaan biopolttoaineiden yleistyvän, erityisesti vuoden 2030 jälkeen. Lentoliikenteessä niiden käytön odotetaan kasvavan merkittävästi. 11

12 Sähköön perustuva liikkuminen rajoittaa biopolttoaineiden käyttöä liikenteessä. Ilman sähköistämistä biopolttoaineita käytettäisiin kaksi kertaa enemmän. Analyysiin ei sisälly erilaisten ulkoisten kustannustekijöiden, kuten liikenneruuhkien ja ilman pilaantumisen, vähentämiseen tähtääviä liikennepoliittisia toimia. Sellaisten avulla voitaisiin saada lisähyötyä. Analyysi osoittaa selvän korrelaation liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten ja sähköntuotannon kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten välillä. Jos liikenneala vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sähköllä tapahtuvan liikkumisen ansiosta, sähköntuotannon päästöt kasvavat. Niinpä vaikka suurin osa liikennealasta ei kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin (poikkeuksena ensi vuodesta alkaen lentoliikenne), ajan oloon liikenne vaikuttaisi yhä enemmän päästökaupan kehitykseen. Vaikka analyysissä ei ollut mukana kansainvälinen meriliikenne, joka aiheuttaa noin 4 prosenttia ihmisen toiminnasta peräisin olevista hiilidioksidipäästöistä maailmassa ja jonka päästöt kasvavat edelleen nopeasti, kaikkien alojen olisi osallistuttava päästöjen vähentämiseen, ja kyseisen alan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi onkin olemassa monia kustannustehokkaita ratkaisuja. Vuonna 2009 hyväksytyssä ilmasto- ja energia-alojen lainsäädäntöpaketissa edellytetään, että kansainvälistä meriliikennettä harjoittava sektori osallistuu EU:n päästövähennyssitoumusten täyttämiseen. Jos EU ei hyväksy tämän vuoden loppuun mennessä sellaista kansainvälistä sopimusta, jossa kansainvälinen meriliikenne otetaan huomioon EU:n päästövähennystavoitteiden yhteydessä, komission on tarkasteltava tätä kysymystä ja sisällytettävä kansainvälisen meriliikenteen päästöt EU:n vähennyssitoumuksiin. Meriliikennettä käsitellään tulevassa liikennepolitiikkaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa. Mitä vähähiilinen talous merkitsisi teollisuudelle? Etenemissuunnitelman mukaan teollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähennykset olisivat prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja prosenttia vuoteen 2050 mennessä (vuoden 1990 tasoihin verrattuna). Vuoteen 2030 ja vähän sen jälkeen vähennykset saavutettaisiin vähin erin energiaintensiteetin edelleen pienentyessä. Vuoden 2035 jälkeen hiilen talteenottoja varastointiteknologian (CCS) käytön yleistyminen sellaisten teollisuusprosesseista peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen yhteydessä, joita ei pystytä vähentämään muulla tavoin, mahdollistaa paljon suuremmat päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä. Teollisuudesta peräisin olevien muiden kuin hiilidioksidipäästöjen ennakoidaan jo nyt vähenevän hyvin pieniksi ilman uusia ilmastotoimia, koska ne on sisällytetty EU:n päästökauppajärjestelmään. Heikentääkö siirtyminen vähähiiliseen talouteen Euroopan teollisuuden kilpailukykyä? Etenemissuunnitelman perustana oleva analyysi vahvistaa, että energiaintensiivisten teollisuudenalojen tuotantomääriin kohdistuvat vaikutukset olisivat vähäisiä. Myöntämällä edelleen ilmaisia päästöoikeuksia EU:n päästökauppajärjestelmä suojaa päästövähennysten vuoksi häiriöaltista Euroopan energiaintensiivistä teollisuutta myös siinä tapauksessa, että EU tehostaa ilmastotoimiaan mutta muut maat eivät tee niin. 12

13 Kuten edellisessä vastauksessa mainittiin, vuoden 2035 jälkeiselle ajalle ennakoitujen päästövähennysmahdollisuuksien toteutuminen edellyttää CCSteknologian ottamista käyttöön laajassa mittakaavassa. Tämä lisäisi energiaintensiivisten teollisuudenalojen kustannuksia yli 10 miljardilla eurolla vuodessa vuotta 2050 edeltävällä vuosikymmenellä. Mikäli ilmastotoimet toteutettaisiin maailmanlaajuisesti, esille ei nousisi kilpailukykyyn liittyviä ongelmia. Jos EU:n tärkeimmät kilpailijat eivät kuitenkaan sitoutuisi samalla tavalla, EU joutuisi miettimään keinoja suuremman hiilivuotoriskin hallitsemiseksi (teollisuus siirtyisi Euroopan ulkopuolelle, minkä seurauksena kokonaispäästöt kasvaisivat). Mitä vähähiilinen talous merkitsisi asumis- ja palvelusektorille? Etenemissuunnitelman mukaan asumis- ja palvelusektorin hiilidioksidipäästöt vähenisivät prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja prosenttia vuoteen 2050 mennessä (vuoden 1990 tasoihin verrattuna). Alan energian kulutuksesta suurin osa käytetään tilojen lämmitykseen ja jäähdytykseen, veden lämmitykseen ja ruoanvalmistukseen. Loput kulutuksesta voidaan suurelta osin liittää valaistukseen ja sähkölaitteisiin. Keskeisten kehityssuuntien ennakoidaan olevan samat kuin liikennealalla. Ensinnäkin energian kokonaistarve vähenisi, kun erityisesti rakennusten energiatehokkuus paranisi passiivitalorakennustekniikan yleistyessä ja jo olemassa olevien rakennusten kunnostamisen ansiosta parantuneen energiatehokkuuden myötä. Kuten liikennealalla, vähitellen tapahtuisi suuri muutos siirryttäessä käyttämään öljyyn, kaasuun ja hiileen perustuvien polttoaineiden sijasta sähköä ja uusiutuvia polttoaineita. Tehokkailla lämpöpumpuilla olisi suuri merkitys, ja lisäksi fossiilisia polttoaineita korvaisivat biokaasu, biomassa ja aurinkolämmitys. Miten käy vähähiilisessä taloudessa muille kuin hiilidioksidipäästöille, erityisesti maataloudesta peräisin oleville? Vuosien 1990 ja 2005 välillä muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöt vähenivät EU:ssa neljänneksen eli huomattavasti nopeammin kuin hiilidioksidipäästöt. Nykyisin maatalouden typpioksiduuli- ja metaanipäästöt muodostavat yli puolet muista kuin hiilidioksidipäästöistä, kaikki lähteet huomioon ottaen. Muualta kuin maataloudesta peräisin olevien muiden kuin hiilidioksidipäästöjen ennakoidaan vähenevän merkittävästi, erityisesti vuotta 2030 edeltävänä aikana. Selityksenä tähän on se, että kyseisten päästöjen vähentämiseen on käytettävissä suhteellisen edullisia keinoja ja päästöistä suurin osa sisällytetään päästökauppajärjestelmään vuodesta 2013 lähtien. Etenemissuunnitelmassa ennakoidaan, että muilta aloilta kuin maataloudesta peräisin olevat muut kuin hiilidioksidipäästöt olisivat vuonna 2030 vuoteen 1990 verrattuna prosenttia pienemmät ja vuonna prosenttia pienemmät. Maatalouden muut kuin hiilidioksidipäästöt vähentyivät jo vuodesta 1990 vuoteen prosentilla. Päästöjen ennakoidaan vähenevän edelleen niin, että vuonna 2030 ne ovat prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990, minkä jälkeen väheneminen kuitenkin hidastuu niin, että vuoteen 2050 mennessä on saavutettu prosentin vähennykset. 13

14 Maatalouden, jonka päästöt olisivat vuonna 2050 juuri ja juuri yli 300 miljoonaa tonnia vuodessa, osuus EU:n tuolloisista kokonaispäästöistä olisi noin kolmasosa eli kolme kertaa niin suuri kuin vuonna Tämä osoittaa, kuinka tärkeässä asemassa maatalous on pyrittäessä vapauttamaan Euroopan talous hiilestä. Jolleivät maatalouden päästöt edelleen vähene, muiden alojen on vähennettävä päästöjään vielä enemmän. Analyysi osoittaa selvästi, että samaan aikaan kun elintarvikkeiden tarve maailmassa kasvaa ja ravintotottumukset painottuvat yhä hiili-intensiivisempiin ruokavalioihin, maatalouden päästöjä pystytään vähentämään EU:ssa vain rajoitetusti. Potentiaalisesti tärkeä seikka, jota määrällinen analyysi ei ota huomioon, on mahdollinen vaikutus, joka aiheutuisi siitä, että käyttäytymismallien muutokset kääntäisivät nykyisen kehityssuunnan kohti vähemmän hiili-intensiivisiä ruokavalioita. Pitkällä aikavälillä siirtyminen nykyistä terveellisempään ravintoon vähentäisi merkittävästi metaani- ja typpioksiduulipäästöjä. Mitä tapahtuu päästöille, jos vähähiilisessä taloudessa tuotetaan enemmän bioenergiaa? Biomassasta tuotettu energia on tärkeä osatekijä, kun tarkastellaan tuleville vuosikymmenille ennakoitua uusiutuvan energian merkityksen lisäystä. Bioenergian tuotanto kasvaisi yli kolminkertaiseksi vuodesta 2010 vuoteen 2050 Euroopan siirtyessä kohti vähähiilistä taloutta. Lisääntynyt bioenergian kysyntä tyydytettäisiin pääasiassa lisäämällä viljelykasveihin perustuvaa biopolttoaineiden tuotantoa sekä lisäämällä maatalousjätteiden, puubiomassan ja jätteiden käyttöä. Bioenergian kysynnän kasvu vaikuttaa maankäytön tapoihin EU:ssa, kun ala joutuu tietyssä määrin kilpailemaan muiden tuotantoalojen, kuten elintarvikkeiden, rehun, paperin ja puun tuotannon kanssa. Bioenergian tuotanto sinänsä vaikuttaisi EU:n kasvihuonekaasupäästöihin seuraavasti: - maatalouden tuotantopanoksia koskevat muutokset, kuten suurempi lannoitteiden käyttö, mikä saattaa lisätä päästöjä, - maankäytön muutokset, kuten metsien häviämisen tai metsityksen nopeuteen tai nurmen muuttamiseen viljelymaaksi liittyvät muutokset, jotka lisäävät päästöjä, - metsänhoidon käytäntöjä koskevat muutokset, jotka vaikuttavat siihen, kuinka suuret ovat hoidettujen metsien päästöt, ja siihen, paljonko ne sitovat hiiltä. Euroopassa maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (joista käytetään yhteisesti lyhennettä LULUCF) sitovat nykyisellään hiiltä niiden päästöt ylittävän määrän. Ne muodostavat hiilen nettonielun. Ennakoidaan, että ajan oloon tämä nettonielu supistuu merkittävästi, kun metsät varttuvat (vanhat puut sitovat hiiltä vähemmän), ja myös siksi, että puuta korjataan enemmän bioenergian, paperin ja puutavaran tuotantoa varten. Tätä nettonielun supistumista voitaisiin ajan mittaan rajoittaa vähentämällä ensiökuidun kysyntää esimerkiksi eloperäistä jätettä, paperia ja puutuotteita kierrättämällä. EU:n bioenergian tarve voitaisiin kattaa myös tuonnilla. Tämä vähentäisi EU:hun kohdistuvia ympäristövaikutuksia mutta mahdollisesti lisäisi niitä kolmansien maiden osalta. Energian, metsätalouden ja maatalouden keskinäiset vuorovaikutussuhteet ovat monimutkaiset ja niihin liittyy paljon epävarmuutta. Kyseessä on asia, joka edellyttää jatkuvaa seurantaa. Komissio laatii asiasta aloitetta myöhempää ajankohtaa varten tänä vuonna. 14

15 Entä elintarvikkeiden hinnat vähähiilisessä taloudessa? Maataloudessa on saavutettava hyvin suuri tuottavuuden lisäys, jotta bioenergiaan liittyvä kasvu pystytään toteuttamaan ilman muuhun metsätalous- tai maataloustuotteiden käyttöön kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, mukaan luettuna elintarviketuotanto. Etenemissuunnitelman perustana olevan analyysin päätelmänä oli, että maataloudessa ja metsätaloudessa pystytään saavuttamaan kaikki seuraavassa mainitut keskenään kilpailevat tavoitteet vuoteen 2050 mennessä, jos tuottavuutta pystytään parantamaan jatkuvalla tavalla maailmanlaajuisesti: - tarve ruokkia yhä kasvava maapallon väestö (ennusteen mukaan väkiluku on vuonna 2050 juuri ylittänyt 9 miljardin rajan), jonka hyvinvointi yleisesti ottaen kasvaa, - EU:n tavoite, joka koskee metsäkadon pysäyttämistä, erityisesti kehitysmaissa, - maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, - biomassan lisääntynyt käyttö energialähteenä maailmanlaajuisten ilmastotoimien yhteydessä. Analyysissä todettiin kuitenkin, että jos tuottavuutta ei saada paranemaan, joko edellä mainittuja tavoitteita ei saavuteta tai ne saavutetaan vain siten, että elintarvikkeiden hinnat nousevat merkittävästi. Tämä osoittaa, että maankäyttöön liittyviä rajoitteita on tarpeen käsitellä lisää resurssitehokkuutta koskevassa Euroopan lippulaiva-aloitteessa. Mitä etenemissuunnitelmalle nyt tapahtuu? Mitkä ovat seuraavat vaiheet? Etenemissuunnitelma esitetään tiedonantona, joka osoitetaan neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan sosiaali- ja talouskomitealle ja alueiden komitealle sekä tiedoksi kansallisille parlamenteille. EU:n toimielinten ja muiden elinten odotetaan esittävän kommenttinsa päätelmien tai päätöslauselmien muodossa tulevien kuukausien aikana. Komissio pyytää niitä sekä jäsenvaltioita ja sidosryhmiä ottamaan etenemissuunnitelman huomioon kehiteltäessä EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkoja vähähiiliseen talouteen siirtymiseksi vuoteen 2050 mennessä. Komissio pitää tarpeellisena, että eri aloille laaditaan yhteistyössä asianomaisten alojen kanssa omat etenemissuunnitelmat. Rahoituksen ohjaamista vähähiilisiin teknologioihin käsitellään EU:n seuraavasta, vuodet kattavasta, talousarviokehyksestä käytävissä keskusteluissa. Maa- ja metsätalouden päästöjen vähentämiseen liittyvät kannustimet otetaan huomioon yhteistä maatalouspolitiikkaa kehitettäessä. Tänään hyväksyttyjä etenemissuunnitelmaa ja energiatehokkuussuunnitelmaa seuraa myöhemmin tässä kuussa hyväksyttävä liikennepolitiikkaa käsittelevä valkoinen kirja. Nämä kolme ovat Eurooppa strategian yhteydessä perustetun resurssitehokkuutta koskevan Euroopan lippulaiva-aloitteen keskeisiä osia. Tässä yhteydessä komissio laatii myös parhaillaan tiedonantoa resurssitehokkuudesta sekä energian tiekarttaa 2050, jotka on tarkoitus hyväksyä myöhemmin tänä vuonna. Ks. myös IP/11/272 15