Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 776/2006 vp Sotaveteraanitunnusten myöntäminen vuonna 1926 syntyneille Eduskunnan puhemiehelle Vuonna 1926 syntyneiden sotaveteraanitunnuksista on kyselty kirjallisilla kysymyksillä aiemminkin, ja vastauksena kysymyksiin on todettu, että määräaika rintamaveteraanitunnusten hakemiseen päättyi vuoden 1994 lopulla, jonka jälkeen tunnuksia ei ole myönnetty uusille ryhmille. Perusteluna on käytetty ao. tunnusten selvitystyöryhmän kannanottoa. Työryhmä halusi tunnustaa rintamalla taistelleiden veteraanien erityisaseman, vaikka useiden henkilöryhmien panos Suomen puolustustaistelussa oli olennainen. Samoin valtioneuvoston veteraanipolitiikan linjauksissa todettiin samalla tavalla, ja silloinkin katsottiin, että erityisetuudet on tarkoitettu sodissa suurimman vastuun kantaneiden ryhmien auttamiseksi. Yksikään ihminen ei varmasti halua kyseenalaistaa rintamaveteraanien merkittävää ja pyyteetöntä panosta isänmaamme puolesta. Osa nuorista aikuistui ankarissa olosuhteissa, eivätkä monet koskaan palanneet "sieltä jostakin". Osa on kärsinyt ja kärsii yhä sodan henkisistä ja fyysisistä arvista. Sodan kauhut ovat muistissa myös monilla ns. vuonna 1926 syntyneillä, jotka ovat halunneet, että heidät oikeutettaisiin käyttämään rintamamiestunnusta. Osa näistä nuorukaisista joutui todellisiin sotatoimiin siinä vaiheessa kesällä 1944, kun Suomen valtakunnan kohtalosta taisteltiin. Tuolloin palvelukseen värvättiin ns. kaikki kynnelle kykenevät pysäyttämään vihollisen hyökkäystä. Monilla ns. vuonna 1926 syntyneiden ryhmään kuuluneilla tunnusta hakeneilla miehillä on ollut dokumentteja, jotka puhuvat heidän rintamakokemuksensa puolesta, mutta silti on katsottu aiheelliseksi järjestelmällisesti hylätä heidän tunnusanomuksensa silloinkin, kun tunnuksia vielä oli haettavissa. Miehet, jotka ovat jopa saaneet presidentiltä sodan muistomitalin, eivät ole olleet oikeutettuja rintamasotilastunnukseen, vaikka heidän esittämänsä todisteet puhuvat puolestaan. Aina ei ole myöskään noteerattu kantakortti- tai sotilaspassimerkintöjä, joissa edes sotilasvalan antamispäivämääristä ei ole ollut tietoa tuona kiivaana ja vaarallisena aikana. Perusteena ei tule käyttää sitä, että sodasta on jo niin kauan, ettei asian avaaminen ole enää välttämätöntä. Asia olisi pitänyt hoitaa ja tutkia loppuun saakka jo silloin yli vuosikymmen sitten, jolloin aihe- ja kertomustodistuksia olisi ollut paljon helpompi tutkia. Esimerkiksi kanssataistelijoiden todistuksia on nyt jo vaikea saada. Myöhemmin aiheeseen olisi voitu palata ja on palattukin muun muassa ns. miinanraivaajien saatua tunnusasian osaltaan kuntoon. Myöhäistä ei ole vieläkään, jos oikeudenmukaisuuden halutaan tapahtuvan. Asialla on kiire, sillä viimeinen iltahuuto on jo kutsunut monia vanhempia veteraaneja, samoin näitä nyt 80-vuotiaita asianosaisia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0

2 Miksi hallitus jääräpäisesti pitää kiinni sotaveteraanitunnusten myöntämättömyydestä ns. vuonna 1926 syntyneille, vaikka olemassa olevien asiakirja-, lehti- ja kertomustodisteiden valossa miehet ovat ehtineet rintamaoloissa palvelemaan ja taistelemaan tai olleet siihen rinnastettavissa äärimmäisen vaarallisissa tehtävissä ja mitä hallitus aikoo tehdä, että nämä kaiken oikeudenmukaisuuden mukaan veteraanitunnukseen oikeutetut, mutta kaikesta todistelusta huolimatta tunnusta vaille jääneet ikääntyneet miehet saavat vihdoinkin ansaitsemansa veteraanitunnuksen? Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2006 Saara Karhu /sd 2

3 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Saara Karhun /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 776/2006 vp: Miksi hallitus jääräpäisesti pitää kiinni sotaveteraanitunnusten myöntämättömyydestä ns. vuonna 1926 syntyneille, vaikka olemassa olevien asiakirja-, lehti- ja kertomustodisteiden valossa miehet ovat ehtineet rintamaoloissa palvelemaan ja taistelemaan tai olleet siihen rinnastettavissa äärimmäisen vaarallisissa tehtävissä ja mitä hallitus aikoo tehdä, että nämä kaiken oikeudenmukaisuuden mukaan veteraanitunnukseen oikeutetut, mutta kaikesta todistelusta huolimatta tunnusta vaille jääneet ikääntyneet miehet saavat vihdoinkin ansaitsemansa veteraanitunnuksen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymykseen puolustusvoimien koulutuskeskuksissa palvelleiden vuonna 1926 syntyneiden miesten oikeudesta rintamaveteraaneille myönnettäviin veteraanitunnuksiin ja niihin perustuviin erityisetuuksiin on viimeksi vastattu kysymyksen KK 945/2005 vp yhteydessä. Kuten kyseisessä vastauksessa on todettu, määräaika rintamasotilastunnusten, rintamapalvelustunnusten ja rintamatunnusten hakemiseen päättyi vuoden 1994 lopussa. Sen jälkeen tunnuksia ei ole myönnetty uusille ryhmille. Rintamasotilastunnus on hakemuksesta myönnetty niille puolustusvoimien koulutuskeskuksissa palvelleille vuonna 1926 syntyneille miehille, jotka ovat todistettavasti osallistuneet taisteluihin rintamavastuussa olleen sotatoimiyhtymän joukoissa tai sen alueella taikka ilmatorjunta- tai rannikkojoukoissa, merivoimien alusyksiköissä tahi ilmavoimien lentoyksiköissä. Joukko-osastot, joissa suoritettu palvelus on oikeuttanut rintamasotilas-tunnukseen, on määritelty Sotahistorian laitoksen laatimassa luettelossa. Kyseisissä joukko-osastoissa palvelu on selvitetty henkilön kantakorttiin tai joukko-osaston omiin asiakirjoihin tehdyistä merkinnöistä. Tietojen puuttuessa tunnusta ei ole voitu myöntää. Sellaiset henkilöt, jotka eivät vuoden 1994 loppuun mennessä olleet hakeneet rintamasotilastunnusta, rintamapalvelustunnusta tai rintamatunnusta, vaikka olisivat olleet siihen oikeutettuja, ovat voineet vuoden 2004 loppuun mennessä hakea oikeutta eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta annetun lain (1039/1997) mukaiseen kuntoutukseen. Puolustusvoimien koulutuskeskuksissa palvelleet vuonna 1926 syntyneet miehet, joilla ei ole oikeutta rintamasotilastunnukseen, ovat myös voineet päästä hakemuksesta mainitun lain mukaisen kuntoutuksen piiriin. Kysymyksen perusteluissa on todettu, että sodan kauhut ovat muistissa monilla vuonna 1926 syntyneillä miehillä. Sodan kauhut ovat läheisesti koskettaneet myös monia kotirintamalla toimineita miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Pelkästään näiden kokemusten perusteella ei ole voitu myöntää rintamasotilastunnusta myöskään ikäluokkaan 1926 kuuluville miehille ilman vaadittua näyttöä osallistumisesta varsinaisiin sotatoimiin rintamaolosuhteissa. Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan, johon kuuluu edustajat kaikista veteraanijärjestöistä, kannan mukaan 3

4 Ministerin vastaus rintamasotilastunnuksen saantikriteerien lieventäminen tässä vaiheessa ei ole enää perusteltua. Silloin oltaisiin uuden tilanteen edessä ja rajankäynti eri tehtäviin osallistuneiden henkilöiden ja ryhmien kohdalla tulisi uudelleen, yli 60 vuotta sotien päättymisestä, esille. Hallitus on pitänyt tärkeänä rintamaveteraanien etuuksien kehittämistä. Sen vuoksi se hyväksyi syksyllä 2004 valtioneuvoston veteraanipolitiikan periaatelinjaukset vuosille Näiden linjausten mukaisesti keskeinen toimintamalli on ollut kuntoutus ja sen sisällön kehittäminen siten, että tuetaan kuntoutujaa hänen kotiympäristössään. Valtioneuvoston periaatelinjauksissa on tarkasteltu myös veteraanietuuden ulkopuolelle jäävien ryhmien asemaa. Linjauksissa todetaan, että nykyisiin rintamaveteraanietuuksiin oikeutettujen piiriä ei ole tarkoituksenmukaista enää laajentaa uusiin ryhmiin. Erityisetuudet olivat alun perin tarkoitetut sodissa suurimman vastuun kantaneiden ryhmien auttamiseksi ja heidän työnsä kunnioittamiseksi. Muiden sodan aikaisten ryhmien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kautta. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi vuonna 2005 eduskunnalle lausunnon veteraanitunnusten uudelleen myöntämistä koskevasta lakialoitteesta LA 126/2004 vp. Lausunnossa ministeriö totesi saamiensa selvitysten perusteella, ettei edellytyksiä uuden hakuajan asettamiselle ole. Ministeriö edistää aktiivisesti toimia, joilla voidaan edelleen parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuutta ja hoitoon pääsyä, erityisesti vanhusväestölle. Valtion vuoden 2007 talousarvioesityksessä ehdotetaan alennettavaksi sotainvalidien valtion korvaamaan laitoshoitoon pääsyn haitta-asterajaa 25 prosentista 20 prosenttiin. Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 2006 Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen 4

5 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 776/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Saara Karhu /sd: Varför håller regeringen envist fast vid beslutet att inte bevilja år 1926 födda män krigsveterantecken, fastän männen i ljuset av existerande dokument- och tidningsbevis samt muntliga berättelser har hunnit tjänstgöra och strida i frontförhållanden eller har deltagit i därmed jämförbara ytterst farliga uppdrag och vad ämnar regeringen göra för att dessa ålderstigna män som i rättvisans namn bör vara berättigade till veterantecken, men som trots alla bevis aldrig har fått något sådant, äntligen skall få det veterantecken de förtjänar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Frågan huruvida år 1926 födda män som tjänstgjort vid försvarsmaktens utbildningscentraler ska ha rätt till de veterantecken som beviljas frontveteraner och till de specialförmåner som grundar sig på dessa tecken har senast besvarats i samband med spörsmål SS 945/2005 rd. Såsom det konstateras i nämnda svar löpte ansökningstiden för frontmannatecken, fronttjänsttecken och fronttecken ut vid utgången av Därefter har inga nya grupper beviljats tecken. Frontmannatecken har på ansökan tilldelats de år 1926 födda män som tjänstgjort vid försvarsmaktens utbildningscentraler och som bevisligen har tagit del i strider inom trupper hörande till en operativ enhet med frontansvar eller inom dess område eller i luftvärns- eller kusttrupper, inom sjöstridskrafternas fartygsenheter eller inom luftstridskrafternas flygenheter. Truppförband, inom vilka tjänstgöring har berättigat till frontmannatecken, har fastställts i en förteckning som uppgjorts av Krigshistoriska institutionen. Tjänstgöring i dessa truppförband har utretts med hjälp av anteckningar i en persons stamkort eller i truppförbandets egna handlingar. I och med att uppgifterna har saknats har tecken inte kunnat beviljas. De personer som inte före utgången av 1994 hade ansökt om frontmannatecken, fronttjänsttecken eller fronttecken, fastän de skulle ha varit berättigade därtill, har fram till utgången av 2004 kunnat ansöka om rätt till rehabilitering enligt lagen om rehabilitering för personer som tjänstgjort i vissa uppdrag under Finlands krig (1039/1997). Även de år 1926 födda män som har tjänstgjort vid försvarsmaktens utbildningscentraler och som inte har rätt till frontmannatecken har på ansökan haft möjlighet att omfattas av rehabilitering enligt nämnda lag. I motiveringen till spörsmålet konstateras att många män födda år 1926 minns hemskheterna under kriget. Krigets fasor har på nära håll även berört många män och kvinnor, unga och gamla, på hemmafronten. Enbart på grundval av dessa erfarenheter har det inte heller varit möjligt att bevilja frontmannatecken till män som är födda 1926 utan belägg för deltagande i egentliga krigshandlingar under frontförhållanden. Enligt delegationen för frontveteranfrågor, till vilken hör företrädare för alla veteranorganisationer, är det inte längre motiverat att i detta skede lindra villkoren för erhållande av frontmannatecken. Då står man inför en ny situation och en gränsdragning mellan olika personer och grupper som del- 5

6 Ministerns svar tagit i olika uppdrag skulle igen aktualiseras, mer än 60 år efter krigsslutet. Regeringen har ansett det vara viktigt att utveckla frontveteranernas förmåner. Därför godkände regeringen hösten 2004 statsrådets veteranpolitiska riktlinjer för I enlighet med dessa riktlinjer har den centrala verksamhetsmodellen varit rehabilitering och utveckling av innehållet i rehabiliteringen så att rehabiliteringsklienten stöds i sin egen hemmiljö. I statsrådets riktlinjer har man även sett över situationen för de grupper som inte omfattas av veteranförmånen. I riktlinjerna konstateras att det inte längre är ändamålsenligt att utvidga kretsen av sådana personer som är berättigade till frontveteranförmåner till helt nya grupper. Specialförmånerna var ursprungligen avsedda för att hjälpa de grupper som bar det största ansvaret i krigen och att visa respekt för deras arbete. Social- och hälsovårdstjänster för övriga grupper som berördes av kriget ordnas via det kommunala social- och hälsovårdssystemet. Social- och hälsovårdsministeriet gav 2005 ett utlåtande till riksdagen om en lagmotion som gäller beviljande av veterantecken (LM 126/2004 rd). I sitt utlåtande konstaterade ministeriet på grundval av utredningarna att det inte finns några förutsättningar för en ny ansökningstid. Ministeriet främjar aktivt sådana åtgärder med vilka man ytterligare kan förbättra tillgången till social- och hälsovårdstjänster och möjligheterna att få vård, i synnerhet för åldringarna. I budgetpropositionen för 2007 föreslås att gränsen för invaliditetsgrad sänks från 25 % till 20 % när det gäller krigsinvaliders möjligheter att få sådan anstaltsvård som ersätts av staten. Helsingfors den 27 oktober 2006 Social- och hälsovårdsminister Tuula Haatainen 6