Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä

Transkriptio

1 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä johtaja Tarmo Lemola, Advansis Oy Sektoritutkimuksen neuvottelukunta

2

3 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 1 Sisältö 1. Raportin tausta, tavoite ja toteutus Sektoritutkimus Suomessa Selvityksessä käytetyistä aineistoista Tutkimusjärjestelmän perusrakenne Valtion tutkimuslaitokset kansainvälisesti Julkisen sektorin tutkimus- ja kehittämistoiminta Suomessa: tietolähteenä tutkimustilasto Lähtökohdat Julkisen sektorin osuus (valtion tutkimuslaitokset) Sektoreiden väliset rahavirrat Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen rahoitus hallinnonaloittain Julkisen sektorin tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot maakunnittain Valtion tutkimuslaitosten menot ja rahoitus: tietolähteenä budjettianalyysi Lähtökohdat Tutkimus- ja kehittämisrahoitus organisaatioittain ja hallinnonaloittain Valtion tutkimuslaitosten tutkimus- ja kehittämismenot vuonna Valtion tutkimuslaitosten rahoitus Tekesistä ja Suomen Akatemiasta Tutkimuslaitokset yritysten yhteistyökumppanina Yhteenvetoa...23

4 2 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 1. Raportin tausta, tavoite ja toteutus Selvitystyön tavoitteena on ollut täsmentää ja syventää kuvaa valtion tutkimuslaitosten asemasta Suomen tutkimusjärjestelmässä sekä tuoda esiin eroja ja yhtäläisyyksiä tutkimuslaitosten välillä. Työssä on keskitytty tutkimuslaitosten rahoitusrakenteeseen ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkimuslaitoksista käytetään pääasiassa nimitystä valtion tutkimuslaitos. Kun valtion tutkimuslaitoksia tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, niistä saatetaan käyttää myös nimitystä sektoritutkimus ja sektoritutkimuslaitos. Sinänsä mielenkiintoiseen ja mahdollisesti tärkeäänkin kysymykseen näiden nimitysten välisistä eroista ei tässä raportissa puututa tarkemmin. Lähtökohtana on ollut, että työ perustuu pääosin olemassa oleviin koti- ja ulkomaisiin tilastotietoihin sekä mahdollisiin erillisselvityksiin. Raporttia varten ei ole kerätty omia erillisiä aineistoja. Kuten raporttia lukiessa voi havaita, valtion tutkimuslaitoksia koskeva tietopohja on monilta osin puutteellinen ellei suorastaan hyvin puutteellinen. Raportti kokoaa yhteen sitä, mitä on saatavilla, mutta tuo samalla esiin niitä tietoaukkoja, joiden täyttämiseen on jatkossa syytä kiinnittää huomiota. Tässä työssä on pientä kansainvälistä vertailua lukuun ottamatta keskitytty kotimaisiin tietoihin. Yhdenmukaisia kansainvälisiä tai kansallisesti työstettyjä tilastotietoja valtion tutkimuslaitoksista tai ylipäätään tutkimuslaitoksista ei ole olemassa. Yliopistoista ja yrityksistä löytyy merkittävästi enemmän tietoja kuin tutkimuslaitoksia. Tässä mielessä voi sanoa, että valtion tutkimuslaitokset edustavat huonoiten tunnettua tutkimusjärjestelmän osaa. Heikko kansallinen tietopohja tarkoittaa myös sitä, että informatiivisiin, luotettaviin kansainvälisiin tilastollisiin analyyseihin ja vertailuihin on vain rajoitetusti mahdollisuuksia. Raportti on luonteeltaan kuvaileva. Siinä ei oteta kantaa tarvittaviin tai mahdollisiin rakenteellisiin muutoksiin tutkimuslaitosten sisällä, näiden välillä tai tutkimuslaitosten ja yliopistojen välillä. Raportissa on tutkimuslaitoskohtaisia tietoja, mutta perusnäkökulmana on tarkastella valtion tutkimuslaitosten muodostamaa sektoritutkimusta kokonaisuutena ja osana Suomen koko tutkimusjärjestelmää. On kuitenkin syytä todeta, että yhtäläisyyksien rinnalla tutkimuslaitosten välillä on huomattavia eroja. Nämä ovat merkittävästi suurempia kuin esimerkiksi yliopistojen väliset erot.

5 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 3 2. Sektoritutkimus Suomessa Sektoritutkimukselle ei ole olemassa vakiintunutta määritelmää, mutta on aika pitkälle vakiintuneita käytäntöjä. Lähtökohtana on, että sektoritutkimuksella tarkoitetaan sektoritutkimuslaitoksia, joita ovat valtion tutkimuslaitokset. Usein sektoritutkimuksella viitataan tutkimuslaitosten kytkeytymiseen hallinnonalansa päätöksenteon valmisteluun, päätöksenteon tietopohjan luomiseen ja vahvistamiseen. Metsäntutkimuslaitos (Metla) palvelee metsäpolitiikan, maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) maatalouspolitiikan, Suomen ympäristökeskus (Syke) ympäristöpolitiikan, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (Optula) lainsäädännön, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT) talouspolitiikan valmistelua jne. Valtion tutkimuslaitokset poikkeavat jopa merkittävästi toisistaan. Ne tuottavat tietoa omalle hallinnonalalleen, mutta useimmilla tutkimuslaitoksilla on selvästi laajemmat tehtävät ja suurempi asiakaskunta tai tietojen käyttäjäkunta. Jos ne olisivat vain oman hallinnonalansa päätöksenteon valmistelijoita, niiden rakenteellinen uudistaminenkin olisi paljon suoraviivaisempi ja helpompi tehtävä kuin miksi se on osoittautunut. Esimerkiksi Valtion teknillisestä tutkimuskeskuksesta (VTT) voidaan hyvin perustein sanoa, että se ei ole sektoritutkimuslaitos, mutta toki se on valtion tutkimuslaitos. Spekulointi laitosten nimillä ja nimityksillä päättyy kuitenkin tässä raportissa tähän. Raportti keskittyy valtion budjettitalouden piiriin kuuluviin tutkimuslaitoksiin, joita kutsutaan valtion tutkimuslaitoksiksi. Näitä on vakiintuneen käytännön mukaan tällä hetkellä kahdeksantoista. Oheisessa taulukossa nämä on kokonsa perusteella jaettu neljään ryhmään. Kriteerit ryhmittelylle löytyvät raportin taulukosta 10. Taulukko 1. Valtion tutkimuslaitokset. Suurin Suuret Keskikokoiset Pienet Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) Metsäntutkimuslaitos (Metla) Työterverveyslaitos (TTL) Ilmatieteen laitos (IL) Suomen ympäristökeskus (SYKE) Geologian tutkimuskeskus (GTK) Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus (RKTL) Säteilyturvakeskus (STUK) Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (KOTUS) Geodeettinen laitos (GL) Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA) Kuluttajatutkimus keskus (KTK) Taulukko ja samalla niin sanottu vakiintunut käytäntö sisältää yhden poikkeuksen. Puolustusministeriön hallinnonalaan kuuluvaa Puolustusvoimien teknillistä tutkimuslaitosta (PvTT) ja muuta puolustusvoimien alaista tutkimustoimintaa ei ole sisällytetty valtion tutkimuslaitoksiin tai sektoritutkimukseen lähes ainoassa käytettävissä olevassa tilastossa, Tilastokeskuksen kokoamassa niin sanotussa budjettianalyysissa, jota selostetaan tarkemmin myöhemmin. (PvTT) tuottaa puolustusvoimien ja maanpuolustuksen kehittämiseksi ja päätöksenteon tueksi elektroniikan ja informaatiotekniikan, suojan sekä asetekniikan tutkimuspalvelut.

6 4 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 3. Selvityksessä käytetyistä aineistoista Selvityksen keskeisiä tilastoaineistoja ovat Tilastokeskuksen tilastot 1 Tutkimus- ja kehittämistoiminta ja Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa sekä pieneltä osin myös Innovaatiotoiminta -tilasto. Tutkimus- ja kehittämistoimintatilasto (lyhyesti tutkimustilasto) kuvaa tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytettyjä voimavaroja eli tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoja, rahoitusta, tutkimushenkilöstöä ja tutkimustyövuosia. Tilasto perustuu yrityksiltä, yliopistoilta, yliopistollisilta keskussairaaloilta, ammattikorkeakouluilta, valtion tutkimuslaitoksilta ja muilta julkisen sektorin organisaatioilta kyselyn avulla koottuihin tietoihin. Tietoja on käytettävissä vuodesta 1971 alkaen. Tutkimustilaston laadinnassa Suomen Tilastokeskus, kuten muutkin OECD:n jäsenmaat ja myös eräät järjestön ulkopuoliset maat noudattavat OECD:n suosituksia 2. OECD ja myös EU (Eurostat) laativat jäsenmaidensa kokoamien tietojen perusteella omia tilastojulkaisujaan ja -analyysejaan. Aikaisemmin mainitun kansainvälisen vertailun osalta tässä raportissa käytetään OECD:n julkaisemia tietoja. Keskeinen OECD:n ja sen jäsenmaiden tilastotuotannon puute valtion tutkimuslaitosten kannalta on se, että tilastoista ei ole saatavissa tutkimuslaitoskohtaisia tietoja. Tiedot esitetään sektoreittain: yritykset (yrityssektori), korkeakoulusektori ja julkinen sektori. Neljännen sektorin, niin sanotun yksityisen voittoa tavoittelemattoman sektorin tiedot, jotka ovat pienet, on joissakin tapauksissa sisällytetty julkiseen sektoriin. Valtion tutkimuslaitokset sisältyvät julkiseen sektoriin ja muodostavat Suomessa kuten useimmissa muissakin maissa pääosan tämän sektorin volyymeista. Tällä perusteella julkista sektoria voidaan edellä esitetyin varauksin kutsua myös valtion tutkimuslaitokset -sektoriksi. Siihen, että Suomen tutkimustilastossa ei ole tutkimuslaitoskohtaisia tietoja, ei ole mitään erityistä syytä. Näin on tilaston varhaisvaiheissa syystä tai toisesta päätetty, ja käytännön muuttamiseen ei ole ollut tarvetta tai haluja tai ei kumpaakaan. Tilastossa ei ole myöskään yrityskohtaisia tietoja. Tämä johtuu siitä, että yrityksille tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevat tiedot ovat liikesalaisuuksien piiriin kuuluvia tietoja, joiden julkaisemisesta ne päättävät itse. Yliopistoista tutkimustilasto sisältää yliopistokohtaisia tietoja. Tilasto Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa kuvaa valtion talousarvioon sisältyvää tutkimus- ja kehittämisrahoitusta hallinnonaloittain, organisaatioittain ja tutkimuksen yhteiskuntapoliittisen tavoitteen mukaan. Tiedot kerätään valtion talousarvioesityksistä sekä ministeriöiltä ja tutkimusta rahoittavilta organisaatioilta. Tilaston laadinnasta on vuodesta 1997 vastannut tilastokeskus. Sitä ennen, 1970-luvun puolivälistä alkaen, tilasto laadittiin Suomen Akatemiassa, jolloin tilastosta käytettiin nimitystä budjettianalyysi. Valtion tutkimuslaitosten kannalta talousarvioon perustuva tilasto poikkeaa tutkimustilastosta sikäli edukseen, että siinä on tutkimuslaitoskohtaisia tietoja, mutta toisin kuin tutkimustilastossa, siinä ei ole yliopistokohtaisia tietoja. Tutkimustilaston ja talousarvioon perustuvan tilaston tiedot ovat periaatteessa mutta eivät kaikilta osin käytännössä yhteneväiset. Tämä johtuu muun muassa eroista tilastojen tietojen keruussa. Tutkimustilaston tiedot ovat suorittajaperusteisia. Talousarvioon perustuvassa tilastossa perusnäkökulmana on valtio tutkimus- ja OECD. Frascati Manual 2002: Proposed Standard Practice for Surveys on Research and Experimental Development.

7 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 5 kehittämistyön rahoittajana, ja suorittajien lisäksi tietoja kootaan suoraan valtion tulo- ja menoarvioesityksestä. Innovaatiotoiminta -tilasto sisältää tietoja teollisuuden ja joidenkin palvelutoimialojen uusista tuotteista tai palveluista, tuotantomenetelmistä sekä innovaatiotoiminnan menoista ja rakenteesta. Korkeakoulusektori ja julkinen sektori eivät ole toistaiseksi olleet innovaatiotilaston piirissä. Tässä raportissa innovaatiotilastoon nojaudutaan luvussa 7, jossa tarkastellaan tutkimuslaitoksia yritysten innovaatiokumppaneina.

8 6 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 4. Tutkimusjärjestelmän perusrakenne Tutkimusjärjestelmän perusrakenne on sama käytännöllisesti katsoen kaikissa maissa näiden iästä ja kehitysasteesta riippumatta. Tutkimusjärjestelmä koostuu yrityksistä, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Järjestelmän absoluuttinen ja suhteellinen koko (esimerkiksi tutkimus- ja kehityspanos suhteessa bruttokansantuotteeseen) vaihtelevat suuresti maasta toiseen. Isoja eroja on myös perusosasten koossa ja merkityksessä. Teollisesti kehittyneimmissä maissa yritykset ovat yleensä tutkimusjärjestelmän suurin toimijaryhmä. Kuvio 1. Tutkimusjärjestelmän perusrakenne Tutkimusjärjestelmän peruselementit ovat monin tavoin sidoksissa toisiinsa. Ne seuraavat toistensa toimintaa ja hyödyntävät toistensa tuottamia tietoja ja muita tuloksia. Niiden välillä on yhteistyötä tietojen vaihdosta yhteistutkimuksiin ja vielä pidemmälle meneviin yhteistyöjärjestelyihin saakka. Yhteistyön lisäksi ja sen rinnalla ne myös kilpailevat keskenään. Tämä koskee erityisesti yliopistoja ja tutkimuslaitoksia. Kilpailua ei ole pelkästään näiden elementtien välillä, vaan kilpailua on myös näiden elementtien sisällä. Yliopistot kilpailevat keskenään, ja samaa tekevät myös tutkimuslaitokset. Tästä seuraa, että tutkimusjärjestelmän perusosasten rajapinnat ovat jatkuvassa muutostilassa, jota parhaimmillaan voidaan kutsua dynaamiseksi muutokseksi. Perusosaset ovat muutostilassa organisaatioiden itseohjauksen kautta ilman erityisiä julkisen sektorin interventioita, mutta muutoksia voidaan toteuttaa ja nopeuttaa sopivin interventioin, kuten Suomessa on tehty. Tervettä kilpailua on syytä ylläpitää ja vahvistaakin, mutta yhtä tärkeää on tukea hyvien yhteistyörakenteiden syntymistä ja kehittymistä. Suomen valtion tutkimuslaitosten perusongelmia on ilmeisesti ollut se, että sen rajapinnoilla on ollut merkittävästi hiljaisempaa kuin esimerkiksi yliopistojen ja yritysten rajapinnoilla tai yliopistojen keskinäisissä suhteissa. Yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset täydentävät mutta myös korvaavat toisiaan. Jos tutkimuslaitoksella on vahva asema jollakin tutkimusalalla, seurauksena saattaa olla yliopistotutkimuksen vähäisyys ja heikko laatu. Tästä Suomessa on

9 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 7 käytetty esimerkkeinä eräitä metsäntutkimuksen ja maataloustutkimuksen aloja. Vastaavasti vahvan tekniikan alan tutkimuslaitoksen olemassaolo saattaa johtaa siihen, että yritykset eivät riittävästi kiinnitä huomiota oman tutkimustoimintansa kehittämiseen, vaan jättäytyvät valtion tutkimuslaitoksen varaan. Tästä löytyy esimerkkejä VTT:n ja yritysten rajapinnoilta. Yhtenä syynä suomalaisten rakennusalan yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan vähäisyyteen on pidetty VTT:n vahvaa asemaa rakennusalan tutkimuksessa, joka on syntynyt eräänlaisesta sanattomasta sopimuksesta useiden vuosikymmenien kuluessa.

10 8 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 5. Valtion tutkimuslaitokset kansainvälisesti Suomessa valtion tutkimuslaitosten osuus tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista oli 8,7 prosenttia vuonna 2008 (Taulukko 2) 3. Yritysten osuus oli 72,3 prosenttia ja yliopistojen 19,0 prosenttia. Alhaisin valtion tutkimuslaitosten osuus on Sveitsissä ja Ruotsissa, korkein Espanjassa ja Ranskassa. Tilanne Suomessa vastaa sekä valtion tutkimuslaitosten että myös muiden sektoreiden osalta keskimääräistä kansainvälistä tilannetta kehittyneissä teollisuusmaissa. Ruotsissa yliopistojen osuus on hieman korkeampi kuin Suomessa. Tanskassa yliopistojen osuus on keskimääräistä suurempi. Yrityssektorin suhteellisen alhaisen osuuden takia Norjassa puolestaan sekä yliopistojen että valtion (valtion tutkimuslaitosten) osuus on keskimääräistä korkeampi. Taulukko 2. Tutkimusmenojen jakautuminen suorittajasektoreittain eräissä OECD -maissa Maa Yritykset Yliopistot Valtio Australia 57,3 25,7 14,1 Belgia 69,2 21,8 8,3 Englanti 64,1 24,5 9,2 Espanja 55,9 26,4 17,6 Hollanti 60,4 26,5 13,0 Irlanti 67,0 26,0 7,0 Itävalta 70,4 24,1 5,2 Japani 77,9 12,6 7,8 Kanada 56,1 33,8 9,6 Korea 76,2 10,7 11,7 Norja 53,3 31,3 15,3 Ranska 63,2 19,2 16,5 Ruotsi 73,8 21,3 4,8 Saksa 69,9 16,2 13,9 Suomi 72,3 19,0 8,7 Sveitsi 73,7 22,9 1,1 Tanska 64,9 27,5 7,0 USA 71,9 13,3 10, Useimpien taulukon rivien summa jää (hyvin) vähän alle 100 prosentin. Tämä johtunee siitä, että niin sanottua yksityistä voittoa tavoittelematonta sektoria (private non-profit sector) ei ole sisällytetty taulukkoon. Suomen lukujen summaksi saadaan 100 prosenttia. Suomen luvuissa kyseinen sektori sisältyy valtio-sektoriin.

11 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 9 Tutkimus- ja kehittämistilasto ei sisällä tietoja valtion tutkimuslaitosten menoista, vaan ne sisältyvät kategoriaan julkinen sektori (OECD:n tilastoissa government). Tämä koskee samalla tavalla kaikkia OECD-maita. Käytännössä pääosa julkisen sektorin (government) tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista on valtion tutkimuslaitosten menoja. Kun tilasto tehdään suorittajaperusteisesti, esimerkiksi Tekesin ja Suomen Akatemian rahoitus sisältyy lukuihin vain siltä osin kuin ne ovat rahoittaneet valtion tutkimuslaitosten toimintaa. Ehkä isompi ongelma kansainvälisissä vertailuissa on se, että eri maissa tutkimuslaitokset saattavat sijoittua eri tavoin pääsektoreille (yrityssektori tai yksityinen sektori, yliopistosektori ja julkinen sektori). Eroja mitä todennäköisimmin on myös siinä, miten puolustusvoimien tutkimuslaitokset ylipäätään ovat mukana tilastoissa. Näistä tilastojen luotettavuuteen ja vertailtavuuteen vaikuttavista asioista ei valitettavasti ole saatavissa tarkempia tietoja. Kehityksen suunta useimmissa maissa on jo pitkään ollut se, että yrityssektorin osuus on kasvanut voimakkaimmin. Suomessa Nokian ansiosta tai sen takia yrityssektorin osuuden kasvu on ollut 1990-luvun alkupuolelta lähtien erityisen nopeaa. Yliopistojen osuus on pysynyt samalla tasolla tai kasvanut jonkin verran. Valtion tutkimuslaitosten osuus sen sijaan on pienentynyt useimmissa maissa. Koska panostukset tutkimus- ja kehittämistoimintaan ovat kasvaneet, yliopistojen ja jossakin määrin myös tutkimuslaitosten toiminnan volyymi on kasvanut.

12 10 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 6. Julkisen sektorin tutkimus- ja kehittämistoiminta Suomessa: tietolähteenä tutkimustilasto 6.1 Lähtökohdat Tämä luku perustuu Tilastokeskuksen tutkimustilastoon, joka on esitelty luvussa 3. Tässä tilastossa ei ole tutkimuslaitoskohtaisia tietoja, vaan tutkimuslaitokset ovat kokonaisuudessaan osa julkista sektoria. Jos myös puolustusministeriön alainen tutkimustoiminta lasketaan mukaan, valtion tutkimuslaitokset muodostavat noin 90 prosenttia tästä sektorista. Tällä perusteella julkista sektoria voidaan melko turvallisesti käyttää valtion tutkimuslaitosten sijaismittarina. Jäljelle jäävä 10 prosenttia koostuu muiden julkisten laitosten, yksityisen voittoa tavoittelemattoman sektorin ja kuntien tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista. 6.2 Julkisen sektorin osuus (valtion tutkimuslaitokset) Sektoreiden suhteellisissa osuuksissa on suurehkoja eroja riippuen siitä, mitataanko asiaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoilla vai henkilöstöllä. Edellä taulukossa 2 tutkimus- ja kehittämistyön menojen perusteella yrityssektorin osuus Suomessa on 72 prosenttia, julkisen sektorin 9 ja korkeakoulusektorin 19 prosenttia. Tutkimushenkilöstön määrän perusteella tilanne näyttää hieman toisenlaiselta. Suomessa työskenteli tutkimus- ja kehittämistehtävissä vuonna 2007 yhteensä henkilöä. Näistä 52 prosenttia (41 005) työskenteli yrityksissä, runsas 12 prosenttia (9 946) julkisella sektorilla eli pääosin valtion tutkimuslaitoksissa ja 36 prosenttia (28 556) korkeakoulusektorilla. Kolmannet luvut saadaan, kun kokoa mitataan tehtyjen henkilötyövuosien perusteella. Suomen tutkimushenkilöstö teki vuonna 2007 tutkimus- ja kehittämistyötä yhteensä henkilötyövuoden edestä. Näistä 57 prosenttia tehtiin yrityssektorilla, 14 prosenttia julkisella sektorilla ja 29 prosenttia korkeakoulusektorilla. Näin ollen voidaan sanoa, että laskutavasta riippuen valtion tutkimuslaitosten osuus tutkimus- ja kehittämistoiminnasta Suomessa on 9-14 prosenttia. Julkisen sektorin suhteellisen osuuden pieneneminen näkyy selvästi taulukosta 3. Julkisen sektorin osuus tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaismenoista on pudonnut vuoden prosentista 9 prosenttiin vuonna Yrityssektorin osuus on vastaavasti noussut 52 prosentista 72 prosenttiin. Korkeakoulusektorinkin suhteellinen osuus on hieman laskenut, mutta vähemmän kuin julkisen sektorin. Taulukko 3. Sektoreiden % -osuus tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista Suomessa Sektori Yrityssektori Julkinen sektori Korkeakoulusektori Yhteensä

13 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 11 Toki julkisenkin sektorin tutkimus- ja kehittämistoiminnan volyymi on kasvanut, kuten taulukosta 4 havaitaan. Kasvu alkoi kuitenkin hiipua vuonna 2000, ja on kääntynyt laskuun vuonna Vuonna 2004 tutkimushenkilöstön määrä julkisella sektorilla oli Yrityssektorin pitkään jatkunut kasvukausi päättyi vuonna Sektoreista korkeakoulusektori oli ainoa, jonka tutkimushenkilöstö kasvoi jokaisena vuonna, mukaan lukien vuosi Taulukko 4. Tutkimus- ja kehittämishenkilöstö sektoreittain Suomessa Sektori Yrityssektori Julkinen sektori Korkeakoulusektori Yhteensä Sektoreiden väliset rahavirrat Taulukossa 5 on yhdistetty tutkimustilastosta saatavat tutkimus- ja kehittämistyön suoritusta ja rahoitusta koskevat tiedot. Taulukko antaa tiivistetyn kuvan sektoreiden välisistä rahavirroista. Nämä antavat viitteitä myös sektoreiden välisen yhteistyön ja kanssakäymisen laajuudesta ja varsinkin intensiivisyydestä. Mitä enemmän rahaa liikkuu sektoreiden välillä, sitä intensiivisemmästä kanssakäymisestä on kysymys. Kaikille sektoreille on ominaista korkea omarahoitusosuus, jota voidaan kutsua myös omavaraisuudeksi tai tarvittaessa myös itseriittoisuudeksi. Yritykset rahoittavat 90 prosenttia tutkimus- ja kehittämistyöstään omin varoin. Julkisen rahoituksen osuus, jossa suurimpana eränä on Tekes-rahoitus, on 4 prosenttia ja ulkomailta tulevan rahoituksen 6 prosenttia. Taulukko 5. Sektoreiden väliset rahoitusvirrat 2008 Sektori Rahoituslähde Yritykset Julkinen Korkeakoulut Ulkomaat Yhteensä sektori milj. % milj. % milj. % milj. % milj. % Yritykset Julkinen sektori Korkeakoulut Yhteensä Julkisella sektorilla (valtion tutkimuslaitoksissa) julkisen rahoituksen osuus on 76 prosenttia. Yrityksiltä tulevan rahoituksen osuus on 14 prosenttia. Tämä sisältää muun muassa VTT:n yritysrahoituksen. Ulkomailta tulevan rahoituksen (lähinnä EU:n tutkimusrahoituksen) osuus on 10 prosenttia. Kun julkisen rahoituksen 76 prosenttia pilkotaan pienempiin osiin, suoran budjettirahoituksen osuudeksi saadaan arviolta, 58 prosenttia, Suomen Akatemian 2, Tekesin 7 ja muun julkisen rahoituksen 9 prosenttia Tutkimuslaitosten rahoitusta tarkastellaan tarkemmin luvussa 7.2. talousarviotietojen avulla. Korkeakouluissa korkeakoulujen oman (budjetti-) rahoituksen osuus on 47 prosenttia, julkisen rahoituksen (Suomen Akatemia, Tekes) 39, yritysrahoituksen 7

14 12 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä prosenttia. Ulkomaisen rahoituksen (EU-rahoitus) osuus on alempi kuin tutkimuslaitoksissa eli 7 prosenttia. Näiden tietojen valossa voidaan todeta, että korkeakoulujen ja valtion tutkimuslaitosten rahoitusrakenteet, kun tarkastellaan tutkimuslaitoksia ja korkeakouluja kokonaisuuksina, eivät eroa merkittävästi toisistaan. Budjettirahoituksen osuus on tutkimuslaitoksissa suurempi kuin korkeakouluissa, mutta julkisen rahoituksen osuus on kokonaisuutena samaa luokkaa. Yritysrahoituksen osuus on tutkimuslaitoksissa jonkin verran suurempi kuin korkeakouluissa, mutta EU-rahoituksen osalta ne ovat lähellä toisiaan. 6.4 Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen rahoitus hallinnonaloittain Tutkimustilasto antaa jonkin verran mahdollisuuksia täsmentää valtion tutkimuslaitosten laajuutta ja rahoitusrakennetta. (Taulukko 6). Tutkimuslaitokset keskittyvät kolmelle hallinnonalalle, työ- ja elinkeinoministeriöön (taulukossa vielä kauppa- ja teollisuusministeriö), maa- ja metsätalousministeriöön ja sosiaali- ja terveysministeriöön. Näiden yhteinen osuus hallinnonalojen tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista on 85 prosenttia. Omassa sarjassaan on työ- ja elinkeinoministeriö, joka tutkimuslaitoksineen (VTT ja GTK sekä Mikes ja KTK) hallinnoi vajaata puolta valtion tutkimuslaitostoimintaa. Taulukko 6. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen rahoitus hallinnonaloittain 2007 Hallinnonala T&Kmenot yhteensä Oma rahoitus Julkinen sektori Yrityssektori EU Muu milj. % % % % % Valtioneuvoston kanslia Ulkoasiainministeriö Oikeusministeriö 1, Sisäasianministeriö 1, Puolustusministeriö 23, Valtiovarainministeriö 9, Opetusministeriö 7, Maa- ja metsätalousministeriö 108, Liikenne- ja viestintäministeriö 22, Kauppa- ja teollisuusministeriö 222, Sosiaali- ja terveysministeriö 93, Työministeriö 0, Ympäristöministeriö 11, Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle on ominaista omarahoituksen eli suoran budjettirahoituksen alhaisuus sekä julkisen rahoituksen (Tekes) ja yritysrahoituksen keskimääräistä korkeampi osuus. Maa- ja metsätalousministeriön alaiset tut-

15 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 13 kimuslaitokset toimivat pääosin suoran budjettirahoituksen varassa, ja suhteellisen korkea budjettirahoituksen osuus on myös sosiaali- ja terveysministeriön alaisissa tutkimuslaitoksissa. Vain työ- ja elinkeinoministeriön alaiset tutkimuslaitokset (VTT) saavat merkittävässä määrin yritysrahoitusta. Peräti 95 prosenttia yritysrahoituksesta suuntautuu tälle hallinnonalalle. Voidaan sanoa, että jos yhteistyötä mitataan rahan avulla, yritysten ja valtion tutkimuslaitosten välinen yhteistyötä on yhtä laitosta lukuun ottamatta olematonta. 6.5 Julkisen sektorin tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot maakunnittain Tutkimus- ja kehittämistoiminta keskittyy maantieteellisesti, kuten taulukosta 7 havaitaan. Yritys- ja korkeakoulusektorien tutkimus- ja kehittämistyöstä tehdään vajaa 40 prosenttia Uudellamaalla. Julkisella sektorilla (valtion tutkimuslaitokset) Uudenmaan osuus on 65 prosenttia. Neljän suurimman maakunnan yhteenlaskettu osuus on noin 80 prosenttia. Taulukko 7. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot sektoreittain ja maakunnittain vuonna 2007 Maakunta Yrityssektori Korkeakoulut Julkinen Yhteensä Uusimaa 37,6 38,3 64,6 40,2 Varsinais-Suomi 10,5 12,0 2,9 10,1 Pirkanmaa 18,2 13,2 6,5 16,2 Pohjois-Pohjanmaa 15,0 10,2 7,0 15,0 Yhteensä 81,3 73,7 81,0 81,5

16 14 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 7. Valtion tutkimuslaitosten menot ja rahoitus: tietolähteenä budjettianalyysi 7.1. Lähtökohdat Luvuissa 5 ja 6 valtion tutkimuslaitoksia on tarkasteltu yhtenä kokonaisuutena, ja tarkastelu on painottunut rakenteisiin ja niissä tapahtuneisiin muutoksiin. Tässä luvussa siirrytään tarkastelemaan tutkimuslaitoskohtaisia tietoja. Käytettävät tiedot perustuvat valtion talousarvioon. Tilasto on esitelty luvussa 3. Edellisen luvun lukuihin on sisältynyt myös puolustusministeriön alainen tutkimus- ja kehittämistoiminta (23,2 miljoonaa euroa vuonna 2007). Tätä toimintaa ei ole sisällytetty talousarvioon perustuvaan tilastoon. Osittain tämä luku 7 on päällekkäinen edellisen luvun 6 kanssa, mutta erityisesti se täydentää ja syventää luvun 6 rakennetarkasteluja. Tärkeisiin lähtökohtiin kuuluu myös se, että tutkimus- ja kehittämistyön osuus tutkimuslaitosten kokonaisvolyymista vaihtelee 5. Osuudet perustuvat tutkimuslaitosten Tilastokeskukselle esittämiin arvioihin. Kuusi tutkimuslaitosta arvelee, että tutkimus- ja kehittämistyön osuus niiden koko toiminnasta on 100 prosenttia. Pienin tutkimus- ja kehittämistyön osuus on Evirassa, ja keskimääräistä alhaisempi se on myös GTK:ssa. Menemättä yksityiskohtiin, jo osuuksien pinnallinen arviointi herättää epäilyjä siitä, että tutkimus- ja kehittämistyön osuus on eri tutkimuslaitoksissa arvioitu eri tavoin. Voidaan myös kysyä, onko todella niin, että esimerkiksi VTT:ssä, Metlassa ja MTT:ssä tutkimus- ja kehittämistyön osuus on 100 prosenttia. VTT tekee edelleen myös testaus- ja tarkastustehtäviä, jotka eivät ole tutkimus- ja kehittämistyötä. Metlalla ja MTT:llä puolestaan on lukuisia tieto- ja muita palveluja, jotka eivät täytä tutkimus- ja kehittämistyön määritelmää. Jos väärintulkinnat eivät ole satunnaisia vaan systemaattisia, ne eivät voi olla horjuttamatta luottamusta tässäkin raportissa esiteltyjen tilastotietojen eli siis pääasiallisen tietopohjan luotettavuuteen Tutkimus- ja kehittämisrahoitus organisaatioittain ja hallinnonaloittain Valtion talousarvion mukainen valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus on vuonna 2009 yhteensä 1,9 miljardia euroa. Yliopistojen, yliopistollisten keskussairaaloiden ja valtion tutkimuslaitosten osalta taulukon luvut sisältävät vain näiden organisaatioiden saaman suoran budjettirahoituksen, ei siis Suomen Akatemialta ja Tekesiltä saatua rahoitusta. Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus on kasvanut kymmenvuotiskaudella reaalisesti (taulukon luvut käyvin hinnoin) vajaan prosentin vuodessa. 5 UPI 100 %, Optula 70 %, VATT 100 %, KOTUS 100 %, Evira 7 %, GL 100 %, Metla 100 %, MTT 100 %, RKTL 56 %, IL 35 %, GTK 29 %, KTK 100 %, Mikes 39 %, VTT 99,5 %, STUK 45 %, THL 61 %, TTL 50 %, Syke 34 %. Lähde: Esko-Olavi Seppälä, Sektoritutkimuksen neuvottelukunta, Vanajanlinna

17 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 15 Kuten taulukosta 8 havaitaan, tutkimus- ja kehittämisrahoituksen rakenteessa ei ole kymmenvuotiskaudella tapahtunut isoja muutoksia. Tutkimus- ja kehittämistyön suorittajista yliopistojen osuus on ollut prosenttia ja valtion tutkimuslaitosten prosenttia. Rahoittajista Tekesin osuus on pysynyt vajaan kolmanneksen tuntumassa. Suomen Akatemian rahoitusosuus on kasvanut vuoden prosentista 16 prosenttiin vuonna. Suomen Akatemian rahoituksen kasvu onkin ainoa merkittävämpi 2000-luvulla tapahtunut rakenteellinen muutos valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksessa. Taulukko 8. Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus käyvin hinnoin organisaation mukaan vuosina Organisaatio milj. % milj. % milj. % milj. % Yliopistot 346, , , ,0 26 Yliopistolliset keskussairaalat 59,4 4 48,7 3 48,7 3 40,0 2 Suomen Akatemia 153, , , ,0 16 Tekes 390, , , ,9 30 Valtion tutkimuslaitokset 215, , , ,0 16 Muu rahoitus 129, , , ,7 10 Yhteensä 1 295,9 100, ,7 100, ,2 100, ,6 100,0 Tutkimuslaitosten osuus hallinnonalojen tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta vaihtelee, kuten taulukosta 9 havaitaan. Maa- ja metsätalousministeriössä tutkimuslaitosten osuus on 94 prosenttia ja sosiaali- ja terveysministeriössä 85 prosenttia. Muilla hallinnonaloilla tutkimuslaitosten osuus on pienempi ja tutkimuslaitoksiin sitomattomien tutkimus- ja kehittämismäärärahojen osuus suurempi. Pienin tutkimuslaitosten osuus on työ- ja elinkeinoministeriössä, vaikka isot tutkimuslaitokset VTT ja GTK sijaitsevat tällä hallinnonalalla. Selitystä ei tarvitse kaukaa hakea. Se on Tekes.

18 16 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä Taulukko 9. Tutkimuslaitosten osuus eräiden hallinnonalojen tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista vuonna 2009 Hallinnonala Tutkimusrahoitus Tutkimuslaitokset milj. milj. %-osuus Oikeusministeriö 1,9 1,1 57,0 Valtiovarainministeriö 8,6 4,4 51,0 Maa- ja metsätalousministeriö 101,7 95,1 94,0 Liikenne- ja viestintäministeriö 31,2 14,1 45,0 Työ- ja elinkeinoministeriö 723,5 102,2 14,0 Sosiaali- ja terveysministeriö 121,1 102,8 85,0 Ympäristöministeriö 22,3 11,1 50,0 Yhteensä 1 010,3 330,8 33, Valtion tutkimuslaitosten tutkimus- ja kehittämismenot vuonna 2009 Valtion tutkimuslaitoksia on yhteensä 18. Ne ovat hyvin erilaisia tavoitteiltaan ja tehtäviltään, ja kuten taulukko 10 ja kuva 2 osoittavat, ne ovat hyvin erilaisia kooltaan ja rahoitusrakenteeltaan. Valtion suurimman tutkimuslaitoksen, VTT:n osuus valtion tutkimuslaitosten kokonaisrahoituksesta on 46 prosenttia, budjettirahoituksesta 28 prosenttia, valtion tutkimuslaitosten saamasta EU-rahoituksesta 67 prosenttia ja kaikesta ulkopuolisesta rahoituksesta 69 prosenttia. Kun VTT:een lisätään kolme seuraavaksi suurinta tutkimuslaitosta, THL, MTT ja Metla, näiden neljän suurimman valtion tutkimuslaitoksen yhteiset osuudet ovat seuraavat: tutkimus- ja kehittämisrahoitus yhteensä: 75 % budjettirahoitus: 67 % ulkopuolinen rahoitus: 86 % EU-rahoitus: 76 %

19 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä 17 Taulukko 10. Valtion tutkimuslaitosten menot ja rahoitus vuonna 2009 Tutkimuslaitos Budjettirahoitus %- osuus EUrahoitus %- osuus Muu ulkop. rahoitus %- osuus T&K rahoitus yhteensä milj. Ulkop. rahoitus yhteensä milj. EUrahoitus milj. Valtion teknillinen tutkimuskeskus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus ,0 166,0 22, ,0 21,1 4, ,3 14,0 1,1 Metsäntutkimuslaitos ,8 5,2 0,9 Työterveyslaitos ,9 9,4 1,2 Ilmatieteen laitos ,5 6,4 0,5 Suomen ympäristökeskus Geologian tutkimuskeskus Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus ,4 7,3 1, ,0 1,7 0, ,6 3,0 0,2 Säteilyturvakeskus ,1 0,7 0,4 Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ,3 1,0 - Geodeettinen laitos ,5 1,8 0,3 Valtion taloudellinen tutkimuskeskus Elintarviketurvallisuus ,3 0, ,9 0,9 0,1 virasto Ulkopoliittinen instituutti Kuluttajatutkimuskeskus ,2 0, ,1 0,9 0,3 Mittatekniikan keskus ,0 0,4 0,2 Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ,4 0,3 - Yhteensä 540,3 241,1 34,1

20 18 Sektoritutkimuksen asema Suomen tutkimusjärjestelmässä Kuvio 2. Kahdentoista suurimman valtion tutkimuslaitoksen menot ja rahoitus vuonna Valtion teknillinen tutkimuskeskus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Maa ja elintarviketalouden Metsäntutkimuslaitos Työterveyslaitos Ilmatieteen laitos Suomen ympäristökeskus Geologian tutkimuskeskus Riista ja kalatalouden tutkimuskeskus Säteilyturvakeskus Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Geodeettinen laitos EU rahoitus milj. Ulkop. rahoitus yht. milj. T&K rahoitus yhteensä milj. Budjettirahoituksen osuus tutkimuslaitosten tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta on keskimäärin 75 prosenttia. Alhaisin budjettirahoituksen osuus on VTT:ssä (34 %) ja korkein ulkopoliittisessa instituutissa (97 %). Keskimääräistä korkeammalla tasolla budjettirahoitus on myös Metsäntutkimuslaitoksessa (89 %), Geologian tutkimuskeskuksessa (88 %), Mittatekniikan keskuksessa (86 %), Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa (84 %) ja Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa (83 %). Neljää tutkimuslaitosta lukuun ottamatta muut saavat EU-rahoitusta, jonka osuus kokonaisrahoituksesta vaihtelee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen 1 prosentista Kuluttajatutkimuskeskuksen 19 prosenttiin. Isoimmista tutkimuslaitoksista EU-rahoituksen osuus on VTT:ssä 9 prosenttia, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa 7 prosenttia ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa ja Metsäntutkimuslaitoksessa 2 prosenttia. Suomen ympäristökeskuksessa EUrahoituksen osuus on niinkin korkea kuin 10 prosenttia.