RAKENNUSKIVITUTKIMUKSET ANGELISSA INARIN KUNNASSA HUHTI - SYYSKUUSSA 1988

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 19/3821/-88/1/86 Inari Angeli Risto Vartiainen RAKENNUSKIVITUTKIMUKSET ANGELISSA INARIN KUNNASSA HUHTI - SYYSKUUSSA 1988

2 2 YHTEENVETO Angelin anortosiittimassiivin keskiosissa Skodjavaaran - Jalkavaaran alueella tavataan useita erilaisia anortosiittityyppejä lähes puhtaan valkeasta sarvivälkeraitaiseen. Alueellisen kartoituksen perusteella kivi on vaaleinta, ehyintä ja homogeenisinta Jalkavaaran länsi- ja lounaispuolisella alueella. Detaljikartoitetut neljä kohdetta osoittautuivat yksityiskohdiltaan vaihteleviksi. Niistä tavattiin silti useita monen aarin kokoisia homogeenisia yksiköitä, jotka saattavat soveltua vaaleiden rakennuskivilaattojen tuotantoon käyttötarkoituksesta riippuen. Kohteiden tarkempi tutkimus kiven homogeenisuuden, värivaihteluiden ja rakotiheyksien selvittämiseksi vaatii kairauksia.

3 3 SISÄLLYSLUETTELO YHTEENVETO 2 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA 4 3. SUORITETUT TUTKIMUKSET Alustava näytteenotto Alueellinen kartoitus Detaljikartoitus 11 Kohde I 12 Kohde II 14 Kohde III 16 Kohde IV AIHEEN ARVIOINTI 23 LÄHDEKIRJALLISUUS 25 LIITTYY 25

4 4 1. JOHDANTO Tutkimusalue sijaitsee Inarin kunnan länsiosassa lähellä Norjan rajaa Angelin kylän tuntumassa (kuva 1). Matkaa Inariin on n. 55 km, tiestä noin puolet on öljysoratietä. Lähimmät palvelut ovat Inarissa. Kallioperäkartoitusta suoritettiin tutkimusten alkuvaiheessa n. 50 km 2 :n alueella karttalehdillä , ja D. Jalkavaaran - Skodjavaaran alueella (karttalehti B) sijaitseva detaljikartoitettu alue käsittää neljä erillistä, x m 2 :n suuruista paljastuma-aluetta, joille on matkaa Angelista n. 7 km ja Inari-Angeli-tieltä km. Tutkimusalueella on paljastumia verrattain runsaasti ja ne ovat melko suuria. Suurimmat vaarat ovat Pohjois- ja Etelä-Riutusvaara (395 ja 372 m m.p.y.). Detaljikartoitusalueen maasto on helppokulkuista, vaikeita maastoesteitä ei ole. Inari-Angeli-tien läheisyydessä kulkeva ja Pyhäjärveen laskeva Maunajokikin on helposti ylitettävissä. Aluetta on aikaisemmin tutkittu 1950-luvun lopulla ja 60-luvun alkupuolella 1 : mittakaavaisen kallioperäkartoituksen yhteydessä (Inari-Utsjoki, lehti C8-9, Meriläinen 1965). Tämän kartoituksen alkuperäiset päiväkirjat ja maastokartat ovat olleet koko tutkimusten ajan käytössä. Pohjois-Lapin geologiaa laajemmin on selvitellyt K. Meriläinen (1976), anortosiittimassiivin ja sen lähiympäristön tektoniikkaa on tutkinut H. Niini (1967). 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA Angelin anortosiitin käyttöä rakennuskivenä ei ole aiemmin juurikaan esitetty mm. alueen syrjäisestä sijainnista johtuen; valmistuihan Inarin-Angelin välinen maantiekin vasta 1970-luvulla. Kivenjalostusteollisuudessa kuljetuskustannukset ovat suhteellisesti pienentyneet ja hyvälaatuista kiveä kannattaa nykyään kuljettaa jalostettavaksi pitkiäkin matkoja. Toisaalta vaaleilla syväkivillä ei aiemmin ole

5 Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. Ote Suomen tiekartasta (nro 19, 1 : ), pienennös mittakaavassa n. 1 :

6 6 ollut nykyisen kaltaista kysyntää, sillä vaaleita marmorilaatuja on ollut saatavana riittävästi ja kohtuuhintaan. Karbonaattipohjaisten marmorien kestävyys teollisen yhteiskunnan ilmansaasteita vastaan on kuitenkin osoittautunut heikoksi (vrt. esim. Finlandia-talo) - on syntynyt kysyntää kestävämmistä, silikaattisista syväkivistä. Geologian tutkimuskeskuksessa on Angelin vaaleaa anortosiittia pidetty viime vuosina potentiaalisena rakennuskivitutkimuskohteena (Rask 1986) ja ensimmäiset käynnit rakennuskivimielessä alueelle tehtiinkin jo syyskuussa Ajatus kotimaisesta vaihtoehdosta Finlandia-talon uudeksi ulkopäällysteeksi on nopeuttanut tutkimusten aikataulua; tarkoitukseen sopivaa valkeaa kiveähän ei Suomessa tä11ä hetkellä louhita. 3. SUORITETUT TUTKIMUKSET 3.1. Alustava näytteenotto Vuoden -88 huhtikuussa haettiin moottorikelkoilla ensimmäiset isommat näytteet koesahausta varten (A - E, kuva 2). Toukokuussa otettiin kiilaamalla vielä suurempia näytteitä koesahausta ja -kiillotusta varten (nrot 1-8, kuva 2). Vm. näytteet haettiin Etelä-Riutusvaaran ympäristöstä, anortosiittimassiivin keskiosista, missä vanhojen kartoituspäiväkirjojen perusteella kiven tiedettiin olevan suhteellisen ehyttä ja sävyltään vaaleata. Em. näytteistä tehtyjen ohuthieiden perusteella vaaleimmat tyypit koostuvat lähes yksinomaan plagioklaasista, jonka anortiittipitoisuus on Muuttumistuloksina tavataan pääasiassa epidoottia, mutta myös vähän serisiittiä ja kloriittia. Näiden määrä yhteensä on alle 5 %. Sarvivälkettä on yleensä alle 5 %, joissakin tummemmissa tyypeissä n. 15 %. Kiven plagioklaasi on korkeasta Anpitoisuudesta huolimatta siis varsin terve.

7 Kuva 2. Keväällä 1988 koesahausta varten otetut näytteet (A - E) ja koesahausta ja -kiillotusta varten kiilatut näytteet (1-8). Osa 1 : karttalehdestä , pienennös mittakaavassa n. 1 :

8 8 Koska keväällä haetuista, kiilaamalla irrotetuista näytteistä sahatut ja kiillotetut levyt todettiin kiinnostaviksi, joskin tyypiltään vaihteleviksi, päätettiin tarkemmat tutkimukset Angelin alueella käynnistää. Kesällä -88 tehty työ jakautui kahteen vaiheeseen, alueelliseen kallioperäkartoitukseen ja kohteelliseen detaljikartoitukseen. Kallioperäkartoituksesta, detaljikartoituksesta, raportoinnista ja karttojen piirtämisestä on vastannut allekirjoittanut. Kenttätöihin ovat osallistuneet V. Sieppi, A. Magga ja V. Magga. Työtä ovat valvoneet ja ohjanneet geologi Kari Pääkkönen ja geologi Markku Rask Alueellinen kallioperäkartoitus Anortosiittimassiivi on kolmion muotoinen, laajuudeltaan n. 250 km 2 ja sen sarvivälkepitoisuus samoin kuin liuskeisuusastekin kasvaa reunaosiin mentäessä. Massiivin reunoilla kivi muistuttaa enemmän liusketta kuin syväkiveä (Niini 1967). Alueellisen kartoituksen tarkoituksena oli selvitellä erilaisten anortosiittityyppien esiintymisalueita massiivin keskiosissa ja pyrkiä löytämään mahdollisimman vaaleata, homogeenista ja ehyttä kiveä kohtuullisella etäisyydellä tiestä. Aluksi tutkimusalueella tehtiin tarkastuskäyntejä em. näytteenottopaikoille, Eteläja Pohjois-Riutusvaaroille ja niiden ympäristöön. Ko. vaaroilla, samoin kuin pienemmilläkin kumpareilla, tavataan suhteellisen vaaleata ja usein tummia sarvivälkeraitoja sisältävää anortosiittia. Tarkastetut paljastumat ovat yleensä suuria ja lähes aina voimakkaasti rakkautuneita ja vaikeapääsyisiä. Keväällä haetuista ja kiillotetuista näytteistä erottui melko selvästi kaksi vaaleampaa ja suhteellisen homogeenista tyyppiä (nrot 1 ja 4, kuva 2). Muut näytteet olivat enemmän tai vähemmän sarvivälkejuovia sisältäviä, vaikkakin sinänsä eläväpintaisia anortosiittityyppejä. Em. vaaleissa tyypeissä on paikoin havaittavissa kiillotetulla pinnalla heikko, epidootista johtuva vihertävä sävy.

9 9 Alueellisessa kartoituksessa keskityttiin lähellä tietä (alle 3 km) oleviin alueisiin Angelin-Pyhäjärven välisellä alueella. Paljastumia kartoitusalueelta löytyi yllättävän paljon, n. 30 kpl, joista kartoituksen yhteydessä kerättiin lähes 40 kpl näytteitä. Kartoituksen edetessä kävi ilmi, että tummia sarvivälkerikkaita juovakkeita on käytännöllisesti katsoen kaikilla paljastumilla. Varsin runsaasti niitä on Pohjoisen Lintupuolijärven ympäristössä (havaintonumerot 27, 28, 29, 30 ja 31, kuva 3), samoin kuin Lintupuoliselän alueella (nrot 17, 18, 37). Jalkavaarasta tavattiin suhteellisen valkeata anortosiittia, jossa tummien sarvivälkejuovien määrä on paikoitellen melko vähäinen. Alueen paljastumat (32, 33, 34, 35 ja 36) ovat kuitenkin rikkonaisia; kartoituksen perusteella Jalkavaaran eteläreunalla kulkee yksi tai useampi, noin itä-länsisuuntainen voimakas ruhje. Paljastuman 33 koillisosassa ja paljastumalla 35 kivi on jonkin verran ehyempää. Jalkavaarasta n. 2 km etelään, lähellä tietä, on melko homogeenista anortosiittia, joka on kuitenkin väriltään harmaata (5, 6, 7, 8 ja 9). Samalla alueella, Maunajoen pohjoispuolella, on verrattain valkeaa anortosiittia, jossa kuitenkin on harvakseltaan vaaleasta kivestä selvästi erottuvia sarvivälkekasaumia (nro 12). Kivi sinänsä vaikuttaa ehyeltä. Paljastumalla vaaleata tyyppiä on lähinnä sen läntisessä osassa. Inari-Angeli-tien eteläpuolella paljastumia on niukasti. Lähempänä Vaskojokea kivi on jo sarvivälkerikasta ja asultaan raitaista (Meriläinen 1976), mitä tukee myös havainto 13 Kirkko-outasta metsäautotien päästä. Alueellisen kartoituksen perusteella homogeenisinta ja ehyintä kiveä tavattiin Jalkavaaran itäreunalla olevasta paljastumaryhmästä (20, 22, 23, 25). Valkeimmat sävyt löytyivät tien ja Maunajoen välissä olevalta paljastumalta (19) Skodjavaaran pohjoisosasta. Ensiksi mainitussa paljastumaryhmässä anortosiitti on pääasiassa porfyyristä ("pisaratyyppi"), jälkimmäisessä massamaisempaa. Useissa paljastumissa kiinnittyi huomio kuutiomaiseen rakoiluun; monin paikoin tavattiin hyvin kehittyneitä, toisiaan vastaan kohtisuorassa olevia rakoilusuuntia ja graniittimaista pengerrystä (kts. kuvat 6 ja 8).

10 10

11 Detaljikartoitus Elokuun 2. päivänä pidetyn palaverin (Y. Pekkala, K. Pääkkönen, M. Rask, M. Virkkunen ja allekirjoittanut) ja sitä seuranneen ekskursion ( ) jälkeen detaljikartoituskohteiksi valittiin Jalkavaaran-Skodjavaaran alueelta neljä erillistä paljastumaa, nrot 19, 25, 20 ja 22. Ne nimettiin vastaavassa järjestyksessä kohteiksi I, II, III ja IV. Näillä paljastumilla anortosiitti todettiin silmämääräisesti arvioiden parhaaksi vaaleita rakennuskivituotteita ajatellen. Vaaleat anortosiittityypit esiteltiin myös Helsingin kaupungille/m. Karjanoja mahdollista Finlandiatalon julkisivukäyttöä silmällä pitäen. Paljastumat sidottiin topografikartalla olevia selviä maastomerkkejä käyttäen karttakoordinaatistoon. Kukin kohde linjoitettiin pohjois-etelä- ja itä-länsi-suuntaisin linjoin 25 m välein. Mittakaavaksi valittiin 1 : Detaljikartoitusta varten paljastumista hakattiin lekoilla näytteitä siten, että kiven tyyppi- ja värivaihtelut pystyttiin em. mittakaavan vaatimalla tarkkuudella määrittämään. Kaikkiaan neljästä kohteesta hakattiin näytteitä n kpl (5-6 näytettä/10 m 2 ). Kartoituksessa pyrittiin saamaan selville, onko kartoitukseen valituissa kohteissa riittävän ehyttä, homogeenista ja valkeaa anortosiittia niin laajoina alueina (muutama aari), että kiven käyttöä rakennuskivenä olisi aiheellista tutkia tarkemmin esim. kairaamalla. Kartoituksessa huomio kiinnitettiin, paitsi kiven asuun, väriin ja homogeenisauteen, myös rakoiluun mittaamalla rakoilusuuntia paljastumien eri osista. Kartoituksen yhteydessä kustakin kohteesta kerättiin 4-8 kpl tyyppinäytteitä eri kohteiden keskinäistä vertailua ja kontrollia varten. Näytteenottopaikat on merkitty karttoihin (kuvat 4, 5, 7 ja 9). Kohteista I, II ja III on syyskuun aikana irrotettu kiilaamalla yhteensä 5 kpl suuria ( kg) näytteitä VTT:n laboratoriotestejä varten. Testitulokset eivät tätä kirjoitettaessa ole vielä käytettävissä. Ko. näytteenottopaikat on merkitty karttoihin ympyröidyillä numeroilla. Kohteita I, II, III ja IV käsitellään seuraavassa karttaliitteineen kutakin erikseen.

12 12 Kohde I Kohde I sijaitsee kulkuyhteyksien puolesta hyvällä paikalla, n. 300 m etäisyydellä Inari-Angeli-tiestä (kuva 3, nro 19). Paljastuman vieressä on poronerotuspaikka. Välittömästi detaljikartoitetun alueen länsipuolella on pienempi paljastuma. Se todettiin kuitenkin jo alkuvaiheessa laadultaan huonommaksi ja jätettiin siksi detaljikartoituksen ulkopuolelle. Kohde I on kivilajityypeiltään varsin vaihteleva (kuva 4). Päätyyppinä voidaan pitää harmahtavaa tai vihertävää massamaista anortosiittia, jossa on yleisesti heikosti erottuvia, haamumaisia sarvivälke- ja/tai epidoottikasaumia. Selvät sarvivälke-/epidoottijuovat ja -raidat on merkitty kartalle e- (epidootti) tai s- (sarvivälke) merkinnöillä. Porfyyrinen tyyppi on verrattain valkea anortosiitti, jossa on vaaleanharmaita, heikosti erottuvia plagioklaasihajarakeita ( cm) valkeassa perusmassassa. Valkea massamainen anortosiitti on tyypeistä kaikkein vaalein, mutta sen esiintymisalueet jäävät melko pieniksi. Sävyeroa edelliseen ei, ainakaan sahatulla pinnalla juurikaan huomaa, joten valkea massamainen ja porfyyrinen tyyppi muodostavat esim. paljastuman kaakkoisosassa suurehkon, yhtenäisen "valkean kiven" alueen. Mikroskooppisesti kohteen I eri tyypit eivät juurikaan eroa toisistaan. Plagioklaasin osuus kivestä on n. 95 %. Sävyerot eri tyyppien välillä johtuvat muuttumistulosten määrästä, joka vaihtelee 1-5 %. Tärkein muuttumistulos on epidootti, vähäisinä määrinä tavataan myös kloriittia, serisiittiä ja karbonaattia. Paljastumalle on tyypillistä, ainakin kallion pintaosissa, kiven rikkonaisuus ja vaihtelevat rakoilusuunnat (peitepiirros, kuva 4). Osa raoista on epidoottitäytteisiä, varsinkin (kaade)suunta 210/85 10/85. Rakosuunta /50-60 on paikoin varsin tiheä. Myös m leveinä esiintyvät emäksiset juonet viittaavat kiven ruhjeisuuteen; detaljikartoitusalueen ulkopuolella vastaavia juonia

13 13 Kuva 4. Detaljikartoituskohde I. Peitepiirros kuvaan 4. Rakoiluhavainnot ja näytteidenottopaikat. Ympyröidyt numerot viittaavat VTT:n testejä varten kiilattuihin näytteisiin.

14 14 tavattiin nimenomaan ruhjeisilla paljastumilla (esim. 36). Juonten kulku seuraa pääasiassa edellä kuvattuja rakosuuntia. Harmaasta ja valkeasta massamaisesta tyypistä on kuvat (10 ja 11). Kohde II Kohde II (nro 25, kuva 3) on Jalkavaaran länsilaidalla olevasta paljastumaryhmästä eteläisin kohde. Se koostuu viidestä eri paljastumasta n. 200 x 200 m:n alueella (kuva 5). Näistä pohjoisin ei vaihtelevan kivityypin ja runsaasti sarvivälkejuovakkeita sisältävänä soveltune rakennuskivituotantoon. läntisin paljastuma on puolestaan väriltään epätyydyttävä (pääasiassa harmaa) ja osin varsin rikkonainen. Kohteen eteläosassa sen sijaan tavataan suhteellisen valkeaa, homogeenista ja ehyttä kiveä. Kivi koostuu valkeasta perusmassasta ja halkaisijaltaan cm olevista plagioklaasihajarakeista. Värikontrasti valkean perusmassan ja tummanharmaiden hajarakeiden välillä on selvä siitä nimi "pisaratyyppi". Kivessä esiintyy siellä tää11ä muutaman cm:n levyisiä sarvivälkejuovakkeita, joiden määrää on vaikea arvioida. Kartoituksessa ko. kohteessa, samoin kuin kohteissa III ja IV, tummia juovakkeita sisältävä anortosiittityyppi pyrittiin erottamaan homogeenisemmasta pisaratyypistä. Kolmen erillisen pisaratyyppiä sisältävän paljastuman välissä oleva rakka on samaa kivityyppiä, joten vastaavaa kiveä löytynee peitteiden/ rakan alta enemmänkin. Kivi vaikuttaa ehyeltä ja kuutiomainen rakoilu on hyvin kehittynyt (peitepiirros, kuva 5). Homogeenisesta ja sarvivälkejuovakkeita sisältävästä pisaratyypistä on kuvat (12 ja 13).

15 15 Kuva 5. Detaljikartoituskohde 11. Peitepiirros kuvaan 5. Rakoiluhavainnot ja käsinäytteiden ottopaikat. Ympäröidyt nunerot viittaavat VTT:n testejä varten kiilattuihin näytteisiin.

16 16 Kohde III Kohde III sijaitsee edellisestä n. 300 m länsikoilliseen (nro 20, kuva 3) ja on laajuudeltaan n. 90 x 200 m. Paljastuman luoteisreuna on louhikkoinen. Huomiota kiinnittävät hyvin kehittyneet lustasuunnat, mistä johtuen lähes koko alue on kauniisti pengertynyttä (kuva 6). Kuva 6. Pengertynyttä anortosiittia, kohde III. Päätyyppinä on porfyyrinen anortosiitti, jossa on monin paikoin haamumaisia sarvivälkejuovakkeita. Kartoituksen perusteella homogeenisin pisaratyyppi on vallalla paljastuman länsiosassa ja pienempänä alueen itäosassa (kuva 7). Muualla porfyyrinen tyyppi sisältää yleisesti sarvivälkejuovakkeita ja kivi on asultaan hieman suttuinen. Selviä sarvivälke ± epidoottiraitoja sisältävä kivi on erotettu kartalla ~-merkillä. Kohteen III anortosiitti on silmämääräisesti arvioiden kauttaaltaan ehyttä kiveä.päälustasuunta on /80-90, jota paikoin risteää vinosti heikompi lustasuunta (peitepiirros, kuva 7). Myös likimain vaaka, asteella poh

17 17 Kuva 7. Detaljikartoituskohde III. Symbolit kuten kuvassa 5. Peitepiirros kuvaan 7. Rakoiluhavainnot ja näytteiden ottopaikat. VTT:n testejä varten kiilattu näytepaikka ympäröity.

18 18 joiskoilliseen kaatuva lusta on erittäin selvä. Päälustaa vastaan kohtisuora pystylusta on heikompi. Kohde IV Kohde IV sijaitsee edellisestä n. 500 m pohjoiseen. Kartoitettu alue koostuu kolmesta erillisestä paljastumasta n m 2 :n alueella. Näistä kaksi eteläisintä on epähomogeenista, harmahtavaa anortosiittia, jossa sarvivälkejuovakkeita on runsaasti (kuva 9). Pohjoisin paljastuma koostuu lähes yksinomaan edellä jo kuvatusta pisaratyypistä, jossa haamumaisia sarvivälkejuovakkeita on siellä täällä. Suhteellisen homogeenista, sarvivälkejuovakkeita vain satunnaisesti sisältävää pisaratyyppiä on kartoituksen perusteella kuitenkin melko laajalla alueella (kuva 9). Kuutiomainen rakoilu on tällä paljastumalla erittäin selvä: kolme toisiaan vastaan kohtisuoraa lustaa ovat erittäin hyvin kehittyneet. Paljastuman keskiosissa on merkkejä Myös ylimääräisestä lustasta (peitepiirros, kuva 9), joka on kuitenkin heikko. Paljastuma-alueen länsireuna on monin paikoin jyrkkä ja louhikkoinen. Pisaratyypistä on kuva sivulla 22 (kuva 14).

19 19 Kuva 9. Detaljikartoituskohde IV. Symbolit kuten kuvassa 5. Peitepiirros kuvaan 9. Rakoiluhavainnot ja näytteenottopaikat.

20 20 Kuva 8. Kuutiomaista rakoilua, kohde IV. Kuva 10. Valkea massamainen anortosiitti, kohde I. Vasemmalla sahattu, oikealla murtopinta. (Kuvissa on taustasta johtuen sinertävä sävy.)

21 21 Kuva 11. Harmaa massamainen anortosiitti, kohde I. Vasemmalla sahattu, oikealla murtopinta. Kuva 12. Porfyyrinen, ns. pisaratyyppi, kohde II. Noin puolet luonnollisesta koosta. Vasemmalla sahattu, oikealla murtopinta.

22 22 Kuva 13. Sarvivälkejuovia sisältävä pisaratyyppi, kohde II. Noin puolet luonnollisesta koosta. Vasemmalla sahattu, oikealla murtopinta. Kuva 14. Pisaratyyppi, kohde IV. Noin puolet luonnollisesta koosta. Oikealla sahattu, vasemmalla murtopinta.

23 23 4. AIHEEN ARVIOINTI Alustavien tutkimusten perusteella on Angelin alueelta mahdollista saada rakennuskivikäyttöön tarpeeksi ehyttä ja sävyltään vaaleata anortosiittia. Silmämääräisesti arvioiden homogeenisinta vaaleata kiveä on detaljikartoituskohteissa II, III ja IV esiintyvä pisaratyyppinen anortosiitti. Siinä on valkeassa perusmassassa harmaita tummanharmaita plagioklaasihajarakeita. Kiven yleisvärisävy on hajarakeiden määrästä riippuen eri asteisesti harmahtava. Valkeata, ei-porfyyristä anortosiittia esiintyy paljastuneena hyödynnettävissä määrin vain kohteessa I. Paljastuman pintaosien rikkonaisuudesta johtuen kiven homogeenisuus, eheys ja rakoiluominaisuudet voidaan määrittää luotettavasti ainoastaan kairaamalla. Anortosiitin lujuusominaisuudet on syytä määrittää kairausnäytteistå ennen koelouhintaa. Lähinnä sarvivälkkeestä koostuvat tummat juovat molemmissa em. anortosiittityypeissä tulevat vaikuttamaan tuotannossa hukkakiven määrään, mikäli tavoitellaan täysin homogeenisia, vaaleita lopputuotteita. Sekä hukkakiven määrä että maksimaalinen levykoko voidaan arvioida luotettavasti vasta kairauksen ja koelouhinnan jälkeen. Detaljikartoituskohteista I - IV paikannettujen vaaleiden anortosiittityyppien rakennuskivisoveltuvuuden luotettava määritys sekä eri kohteitten keskinäinen vertailu edellyttää syväkairausta. Kartoituksen perusteella kairattavaksi suositeltavia osakohteita ovat: - kohde I, kaakkoisosa, länsireunan eteläosa, - kohde II, eteläosat, - kohde III, luoteisosa, - kohde IV, pohjoisosa. Angelin alueella tavattavia vaaleita anortosiittityyppejä esiintyy volyymiltään riittävästi mittavankin kivituotannon aloittamiseen, mikäli kiven tekniset ominaisuudet osoittautuvat riittävän hyviksi.

24 24 Saatavilla on vaaleiden tyyppien ohella useita mielenkiintoisia raitaisia muunnoksia niin sisä- kuin ulkokäyttöönkin. Louhinnassa syntyvää hukkakiveä voitaisiin murskattuna käyttää erilaisissa pinnoitteissa, esim. kalkkikiven tapaan.

25 25 LÄHDEKIRJALLISUUS Meriläinen, K., Kallioperäkartta 1 : Inari-Utsjoki, lehti C8-9. Meriläinen, K., The granulite complex and adjacent rocks in Lapland, northern Finland. Geol. Surv. Finland, Bull s. Niini, H., The dependence of the relief on the structure and composition of the bedrock in western Inari, Finnish Lapland. Fennia 97, n:o s. Rask, M., Pohjois-Suomen rakennuskiviesiintymät. Raportti M 10.1/-86/1/86, Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. LIITTYY Kallioperäkartoitushavainnot RKV Meriläinen et. al., Kenttäpäiväkirjat ja -kartat