Taustatietoa ekotehokkaaseen katusuunnitteluun Ohjeistusta julkiselle tilaajalle

Transkriptio

1 Motiva Taustatietoa ekotehokkaaseen katusuunnitteluun Ohjeistusta julkiselle tilaajalle Ohjeistus sisältää koottua tietoa liikenneväylien ekotehokkuudesta ja miten julkinen tilaaja voi siihen hankesuunnitteluvaiheessa puuttua. Tietolähteinä on suurimmaksi osin käytetty VTT:n ja Tiehallinnon yhteisten tutkimusprojektien sekä Ympäristöministeriön rahoittaman UUMA-tutkimushankkeen tuloksia. 1. Kadun/tien ympäristövaikutukset Yleisesti tierakentamisen tärkeimmät ympäristövaikutukset ja niiden aiheuttajat voidaan luetella seuraavasti: YMPÄRISTÖ -VAIKUTUS Luonnonvarojen käyttö Päästöt ilmaan Pölypäästöt Päästöt maaperään ja veteen Melu ja tärinä AIHEUTTAJAT Kallioaines, sora ja hiekka, ylijäämämateriaalit, läjitettävät massat, kaatopaikalle menevät jätteet, uusiutumattomat energiaresurssit. Kuljetusajoneuvot ja työkoneet, työnaikaiset liikennejärjestelyt, räjähdyskaasut, materiaalien (kuten asfaltin- ja sementin valmistus). Kiviainesten louhiminen, maaainesten kaivu, kuormaus ja kuljetus, rakentaminen. Teollisuuden sivutuotteet, bitumipohjaiset materiaalit, kemikaali/polttoainevuodot Kuormaus ja kuljetustoiminta, louhintaporaukset ja räjäytykset, murskaus ja rikotus, roudan rikkominen, paalutus sekä rakennusten ja rakenteiden purkaminen. HAITTA Luonnonvarojen käyttö Ilmastonmuutos, alailmakehän otsonin muodostuminen, happamoituminen, rehevöityminen, paikallinen ilman laatu, suorat terveysvaikutukset Paikallinen ilman laatu, suorat terveysvaikutukset Ekotoksisuus, laadulliset pohjavesivaikutukset Fysikaalis-mekaaniset vaikutukset Suunnitteluvaiheissa tehdään ekotehokkuuden kannalta merkittäviä ratkaisuja, mm suurin osa maa- ja kallioleikkausmassoista päätetään jo suunnitteluvaiheessa. Käytännössä jo varsin varhaisessa vaiheessa selvillä oleva hankkeen laajuus (alku- ja loppupiste, tien poikkileikkaus) määrittää rakentamisen aiheuttamien ympäristövaikutusten suuruusluokan. Niihin voidaan kuitenkin vielä vaikuttaa merkittävästi rakennussuunnittelulla sekä rakentamisen ratkaisuilla ja toteutustavoilla. 1

2 Ympäristövaikutusten seurantaa voi katusuunnittelussa liikennejärjestelyjen lisäksi kohdistaa seuraaviin tekijöihin: materiaalien käyttö, kuljetukset ja työkoneiden käyttö. Arvio aloitetaan keräämällä seuraavat lähtötiedot karkeasti: kiviainesten käyttömäärät katurakentamisessa, kiviainesten tyypilliset kuljetusmatkat, asfalttien kokonaiskäyttömäärät katurakentamisessa ja työkoneiden kokonaiskäyttömäärät katurakentamisessa ja päällystyksessä. Kun materiaaliresurssien kulutuksen ja kuljetusten sekä työkoneiden käytön volyymit ovat arvioitu, selvitetään näiden osatekijöiden ympäristöprofiilit, eli lasketaan niistä aiheutuvat haitalliset päästöt ja luonnon resurssien kuluminen tarkasteluyksikköä kohden. Näiden laskentojen saaminen käytäntöön edellyttää tilaajan aktiivista myötävaikuttamista hankkeen eri vaiheissa. Rakenteiden elinkaariarvioista Infrarakenteiden elinkaariarviointia on Suomessa tähän mennessä sovellettu muutamissa lähinnä tierakenteisiin keskittyneissä projekteissa. VTT on kehittänyt menettelytavan ja Excel-pohjaisen laskentatyökalun, MELI:n, tierakenteiden elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten arviointiin ja eri rakennevaihtoehtojen vertailuun. MELI-ohjelmaa on koekäytetty mm. Tieliikelaitoksen ja eräiden materiaalintuottajien pilotti-kohteissa. Lisäksi ohjelmaa käytettiin kahden pilotti urakan tarjouskilpailuissa ympäristövaikutusten arviointiin Elinkaaritarkastelut tienpidon hankintoihin tutkimushankkeessa 1 Ekotehokkuuden parantamistoimenpiteistä Tiehallinto ja VTT vetävät seuraavat yleiset johtopäätökset: Useimpien rakenneosien ja työvaiheiden osalta urakoitsijan pyrkimys minimoida kustannuksia johtaa myös ekotehokkaisiin ratkaisuihin Hyvällä hankekohtaisella valmistelulla luodaan edellytykset urakoitsijan ekotehokkaalle toiminnalle. Vanhojen materiaalien hyödyntämisen lisääminen edellyttää materiaalien tarkempaa tutkimista suunnitteluvaiheessa. Tämä on kannattavaa erityisesti suurissa purkukohteissa. Useissa tapauksissa tilaajan kannattaa selvittää jo etukäteen ympäristölupien saantimahdollisuus mm sivutuotteiden käytön ja työmaamurskaamoiden osalta. Toteutusaikatauluja pidentämällä parannetaan ekotehokkaiden ratkaisujen kilpailukykyä Usein myös maa- ja kalliomassojen välivarastointipaikoilla voidaan parantaa hankkeen ekotehokasta ja samalla myös kustannustehokasta toteuttamista. Tilaajan kannattaa luoda edellytyksiä välivarastointipaikkojen saamiselle. Vanhojen materiaalien uusiokäytön lisäämiseksi tarvitaan myös tieteellistä tutkimusta mm. päällysteiden REM menetelmän toistetta- 1 Elinkaaritarkastelut tienpidon hankintoihin. Kokemuksia kahdesta pilot-kohteesta.tiehallinnon selvityksiä 13/2005 2

3 vuudesta ja uusiomassan määrän vaikutuksesta asfalttimassan laatuun. Hankekohtaisen ohjauksen tarve: Tutkimukset osoittavat että vaikka yleiset tekijät ohjaavat ekotehokkaisiin ratkaisuihin melko hyvin, tarvitaan tilaajalta hankekohtaista ohjausta ja suosituksia erityisesti seuraavien asioiden osalta: 1. Urakoitsijan toimintatapojen arviointi ympäristöasioissa: Tarjouspyynnössä on hyvä esittää minimivaatimukset ympäristöasioiden hoidolle ja esitettävä perusteet sille, millä kriteereillä urakoitsijalle voidaan maksaa bonusta minimivaatimuksia paremmasta toiminnasta. 2. Purkumateriaalien kierrätys : On tärkeää, että purkumateriaalien kierrätettävyys ja muut ominaisuudet tutkitaan hyvin tiensuunnitteluvaiheessa, jotta urakoitsijat voivat ottaa purkumateriaalit huomioon tarjoussuunnittelussa. 3. Kone- ja kuljetuskaluston ympäristöystävällisyys: Rakentamisessa käytettävän kuljetus- ja konekaluston ympäristöystävällisyydellä on suuri merkitys rakentamisen päästöihin. 4. Pohjanvahvistusmenetelmien valinta: Pohjanvahvistusmenetelmien valinnassa tulisi ottaa huomioon myös menetelmien aiheuttamat ympäristökuormitukset. Varaamalla hankkeille riittävän pitkä rakentamisaika mahdollistetaan eko- ja kustannustehokkaiden menetelmien käyttö. 5. Korvaavien materiaalien käyttö päällysrakenteissa: Rakentamisvaiheen ekotehokkuuden parantamien edellyttää kierrätyksen, uusiokäytön ja korvaavien materiaalien käytön lisäämistä. Tätä voidaan edistää bonusjärjestelyin. Käytännön toiminnassa on kuitenkin varmistettava, että bonuksilla ei tueta ekotehokkuuden kannalta huonoja ratkaisuja. Näin voi käydä jos esimerkiksi korvaavien materiaalien käyttö edellyttää pitkiä kuljetusmatkoja tai sellaisen sideaineen käyttöä, jonka valmistamisessa on käytetty runsaasti energiaa. Vaihtoehtoisten materiaalien käyttöä voidaan edistää erityisesti hyvällä hankevalmistelulla (tilaajan mitoittamat rakenteet ja selvittämät lupajärjestelyt) Hankevalmistelussa on tärkeää, että hankkeen lähtötiedot tutkitaan tarkasti, jotta urakoitsijat voivat suunnitella vaihtoehtoisia toteutustapoja ja arvioida luotettavasti esimerkiksi varusteiden ja laitteiden kierrätyskelpoisuuden. 2. Käytettävän kaluston ympäristövaikutukset Rakentamisessa käytettävällä kuljetus- ja konekalustolla on suuri merkitys rakentamisen päästöihin. Uuden kaluston hiukkas-, typenoksidi- ja hiilivetypäästöt ovat selvästi pienempiä kuin vanhan kaluston. Kaluston ikä ei kuitenkaan vaikuta hiilidioksidipäästöihin. Esimerkki: Maaleikkaus ja maapenger työkaluston käytön ympäristövaikutukset. 3

4 Vanha vs uusi kalusto Maaleikkauksesta penkereeseen ( m3rtr). Ympäristökuormitusten vertailu käyttäen vanhaa (1996) ja uutta (2006) tekniikka. VTT:n ja Tiehallinnon tutkimusprojektissa on uuden ja vanhan työkaluston vertailussa todettu seuraavasti: Käyttämällä uutta tekniikkaa voidaan ilmapäästöjä vähentää merkittävästi. Työkoneiden ja raskaan kuljetuskaluston päästöissä on tapahtunut huomattavia vähennyksiä viimeisen 10 vuoden aikana. Hiukkasten, typen oksidien (NOx) ja hiilivetyjen (HC) päästöissä vähennykset ovat noin % luokkaa molemmissa pengeresimerkeissä. Typpioksiduulipäästöissä (N2O) päästään noin 9 % vähennyksiin. Työkoneiden hiilidioksidi- (CO2) ja rikkidioksidipäästöissä (SO2) ei ole eroa, koska niiden määrä on suoraan verrannollinen polttoaineen kulutukseen ja siinä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Suurimmat päästövähennykset kohdistuvat siis hiukkasiin, typenoksideihin ja hiilivetyihin ja hiilimonoksidiin, jotka aiheuttavat myös suoria terveysvaikutuksia päästölähteen lähellä. Tällä on merkitystä erityisesti kaupunkiympäristöjen hankkeilla. Hankkeen valmistelussa tilaaja voi ohjata puhtaamman työkaluston käyttöön esimerkiksi niin, että tilaaja vaatisi urakoitsijaa raportoimaan käytetystä kalustosta. Päätoteuttajalle voitaisiin maksaa bonusta etukäteen määriteltyjen kriteerien mukaisesta ympäristöystävällisestä kalustosta. Tilaajan on hyvä selvittää eri päästöluokittelun omaavan kaluston markkinatilannetta ajoissa, niin että vaatimukset tai ohjaustavat saadaan tarjoajille mahdolliselle tasolle. Esimerkiksi tietyn päästöluokan omaaville koneille voitaisiin antaa pisteitä, mahdollisesti huomioiden koneiden käyttömäärät, ja määrittää siten kalustolle keskimääräiset pisteet. Päästöluokittelematon kalusto ei kerryttäisi pisteitä. 3. Katurakentamisen materiaalivalinnat Kappaleet perustuvat tutkimushankkeen loppuraporttiin: Valkeisenmäki, Aarno; Eskola, Paula; Nousiainen, Antero; Antila, Raimo; Mutanen, Erja; Kotilainen, Kari: Tienrakennuksen ekotehokkuuden parantaminen Helsinki Tiehallinto, Keskushallinto. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 39/ Eri pohjanvahvistusmenetelmien ympäristövaikutusten arviointi VTT:n ja Tiehallinnon esimerkkilaskelmassa massastabilointi kuluttaa eniten energiaa ja aiheuttaa eniten ilmapäästöjä. Seuraavana järjestyksessä ovat paalulaatta, pilaristabilointi ja massanvaihto. Massanvaihdon energian kulutus ja päästöt ovat kaupunkikohteessa samaa suuruusluokkaa pilaristabiloinnin kanssa. Luonnonvarojen suhteen eniten kuluttava menetelmä on massanvaihto. Tässä laskelmassa pystyojitus kuluttaa myös melko paljon luonnonmateriaaleja painopenkereen rakentamisen takia. Usein painopengermateriaalia pystytään osittain hyödyntämään muualla rakenteessa. Itse pystyojien valmistus kuluttaa varsin vähän luonnonmateriaaleja muihin rakenteisiin verrattuna (< 1 t). Massastabiloinnin energiankulutus ja päästöt olivat selvästi suurimmat, johtuen suurimmaksi osaksi menetelmän suuresta sideaineiden (sementin ja kalkin) kulutukses- 4

5 ta. Sementin ja kalkin ympäristökuormitukset aiheutuvat niiden valmistukseen tarvittavasta suuresta energiamäärästä. Massastabiloinnissa muita energiaa kuluttavia työvaiheita ovat sideaineiden kuljetukset ja itse stabilointityö. Toisaalta massastabiloinnissa luonnonmateriaalien kulutus on vähäinen ja liittyy ainoastaan sideaineisiin. Myös pilaristabiloinnissa suurin osa menetelmän ympäristökuormituksista aiheutuu käytettyjen sideaineiden (sementti ja kalkki) valmistuksesta. Paalulaatan ympäristökuormitukset ovat korkeammat kuin pilaristabiloinnin, koostuen enimmäkseen laattabetonin, paalusementin ja raudoitusteräksen valmistuksen ympäristökuormituksista. Pystyojituksen ympäristökuormitukset ovat pienimmät. Vaikka pystyojanauhat tuodaan kaukaa laiva- ja maakuljetuksilla, kuljetusten päästöt ojanauhametriä kohden jäävät hyvin pieniksi. Siten suurin osa ympäristökuormituksista energian kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen suhteen kustannusten minimointipyrkimys ohjaa kohtuullisesti näitä ympäristökuormituksia ja myös muita päästöjä pienentäviin ratkaisuihin. Ainostaan stabilointimenetelmien energian kulutus ja erityisesti hiilidioksidipäästöt ovat yleistä linjaa suuremmat. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että kustannusten minimointipyrkimys ohjaa melko usein myös kohti ekotehokkaita ratkaisuja. Pohjanvahvistustavan valinta on aina paikallinen optimointitehtävä, jossa ympäristö- ja kustannusvaikutusten ohella on otettava huomioon menetelmän tekninen laatu. Kunkin pohjanvahvistuskohteen ominaisuudet vaikuttavat suuresti siihen, mitkä vahvistustavat ovat realistisia missäkin tapauksessa. Luonnonvarojen käytön suhteen kustannusten minimointipyrkimys ei välttämättä ohjaa luonnonvaroja säästäviin ratkaisuihin. Massanvaihto kuluttaa selvästi muita menetelmiä enemmän luonnonvaroja. Yleistyksenä eri pohjanvahvistusmenetelmien ominaispiirteistä ja soveltuvuudesta voidaan todeta: Paalulaatta: Paalulaatta on yleensä kustannuksiltaan kallein ja samalla ympäristöä paljon kuormittava menetelmä, mutta vaativissa kohteissa se on silti edullisin ja välttämättä tarvittava pohjarakenne Massastabilointi: Massastabilointi on kustannuksiltaan melko edullinen ja luonnonvaroja säästävä menetelmä. Toisaalta sen aiheuttama energiankulutus ja päästöt ilmaan ovat erittäin suuria verrattuna muihin menetelmiin. Sen käyttö on kuitenkin perusteltua vaativissa erityiskohteissa. Pilaristabilointi: Pilaristabilointi on kustannuksiltaan edullinen, luonnonvarjoja säästävä, mutta ympäristöä päästöillään paljon kuormittava menetelmä. Suositeltava menetelmä erityisesti kaupunkikohteissa. Massanvaihto: Massanvaihto on maaseutukohteissa usein kustannuksiltaan edullinen ja ympäristöä vähän kuormittava menetelmä. Ei sovellu kuitenkaan erittäin paksuille pehmeiköille. Kaupunkikohteissa läjitys- ja täyttömateriaalien pitkät kuljetusmatkat lisäävät huomattavasti ympäristöpäästöjä ja samalla myös kustannuksia. Pystyojitus: Kustannuksiltaan ja ympäristökuormituksiltaan edullinen menetelmä. Menetelmää käytetään painumien nopeuttamiseen. Edellyttää hyvää tiepenkereen luontaista vakavuutta. Menetelmän käyttö edellyttää pitkää rakentamisaikaa. Sen käyttö on viime aikoina ollut melko vähäistä. 5

6 3.2. Sideaineita sisältävien sivutuoterakenteiden ekotehokkuus Sideainetta vaativien sivutuoterakenteiden ja vastaavan luonnonmateriaalirakenteen lasketut ympäristövaikutukset. Sideaineiden käyttö sivutuoterakenteissa lisää niiden energian kulutusta ja hiilidioksidi- sekä myös muita päästöjä ilmaan huomattavasti luonnonmateriaalirakenteita suuremmiksi. Jos käytettävä sivutuote ei edellytä sideaineen käyttöä, ovat ympäristökuormitukset luonnonmateriaalirakenteiden suuruusluokkaa. Näin on tilanne esimerkiksi masuunikuona- ja betonimurskerakenteiden osalta. Otettaessa mukaan tarkasteluun myös sellaiset sivutuotteet, jotka eivät edellytä sideaineiden käyttöä voidaan arvioida, että kustannusten minimointipyrkimys ohjaa myös sivutuotteiden osalta tyydyttävällä tavalla ekotehokkaisiin ratkaisuihin. Arviot edullisuudesta ja ympäristöystävällisyydestä on tehtävä rakennetyyppikohtaisesti, kuljetusmatkat huomioiden. Kustannusten selkeä laskenta/arviointi todennäköisesti jo ohjaa kohtuullisesti myös ekotehokkaaseen rakentamiseen, kunhan lisäksi tiedostetaan sideaineiden käytön aiheuttamat ympäristökuormitukset. Sivutuoterakentamisenkin osalta on syytä välttää yleistyksiä rakenteiden ympäristökuormituksen suhteen. Sideainetta tarvitsevat rakenteet eivät välttämättä ole kovin ympäristöystävällisiä, vaikka luonnonmateriaaleja säästyisikin. Tämä on vähintään syytä tiedostaa. Toisaalta, jos sideaine on itse sivutuote, niin sideaineen valmistus ei enää kuormita ympäristöä Päällysteiden ekotehokkuus Suurimmat energiankulutuksen erot eri päällysteiden valmistustekniikoiden välillä aiheutuvat kiviaineksen lämmittämisestä. Eri massatyypeillä on eri käyttökohteita ja kestävyysominaisuuksia, joten niitä ei voi suoraan verrata keskenään pelkän energiankulutuksen perusteella. Päällysteiden ekotehokkuutta voidaan lisätä RC-massan osuutta nostamalla ja kylmämassojen käyttöä lisäämällä. Ekotehokkaiden päällysteiden tekemiseen tarvitaan vähemmän energiaa ja materiaaleja. Mikäli mahdollistetaan kohteen toteuttaminen ekotehokkaalla tekniikalla ajaa kustannusohjaus urakoitsijan käyttämään kustannustehokkaampia RC-, kylmä- ja emulsiomassoja. Hankevalmistelussa on tärkeää, että purettavien varusteiden ja laitteiden sekä 6

7 materiaalien kierrätettävyys selvitetään tiesuunnitteluvaiheessa luotettavasti, jotta urakoitsijat voivat ottaa purkumateriaalit huomioon tarjoussuunnittelussa Hyvällä hankevalmistelulla voidaan helpottaa korvaavien materiaalien käyttöä mm. mitoittamalla valmiiksi vaihtoehtoisia korvaavien materiaalien käyttöön perustuvia rakenteita sekä edistämällä sivutuotteidenkäyttöä selvittämällä etukäteen ympäristölupien saantimahdollisuudet Uusiomateriaalien käyttö maarakentamisessa Tuloksia UUMA-ohjelmasta ( ) Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja edistää heikkolaatuisten materiaalien hyötykäyttömahdollisuuksia parempilaatuisten materiaalien (hiekka, sora, louhe ja kalliomurske) korvaajana. Hyötykäytöllä voidaan pienentää materiaalien läjitys-tarvetta ja vähentää kuljetettavien massojen määriä. Massojen paikalla hyödyntäminen säästää myös kustannuksia ja vähentää kuljetuksista aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Eri vertailurakenteiden tuotannollisia seikkoja, taloudellisuutta, ympäristövaikutuksia ja toimivuutta vertailtaessa moreenirakenteet osoittivat olevansa sekä tierakenteissa, kevyen liikenteen väylissä että piharakenteissa kustannustehokkaita, toimivia ja ympäristöystävällisempiä kuin tavanomaisesti käytetyt murskerakenteet. Toimivuudeltaan vähintään samanvertaisiksi arvioidut teräsverkon sisältävät rakenteet, joissa moreenia oli käytetty jakavassa kerroksessa, olivat noin 10 % edullisempia kuin vastaavat murskerakenteet. ( HUUMA tutkimusprojekti) RAKI projektin tavoitteisiin pyrittiin selvityksillä, jotka kohdistuivat lähinnä ylijäämäkiviainesten alkutilanteen kartoitukseen ja hyötykäyttömahdollisuuksien reunaehtojen selvittämiseen, erilaisten ylijäämämaa ja kiviainesten hyödyntämisen elinkaaritarkasteluun ja ylijäämäkiviainesten läjitysalueiden geologisten reunaehtojen selvitykseen. Ylijäämäkiviainesten tilanneselvityksessä kuntien arviot siitä, kuinka suuri osa niiden alueilla muodostuvista kallioperän ylijäämäkiviaineksista ohjautuvat hyötykäyttöön, vaihtelevat välillä %. Tilaajan on hyvä ohjata urakoitsijaa ylijäämäkiviainesten hyötykäyttöön. 4. Ekotehokkaan katuhankkeen suunnittelu - yhteenveto Hankevalmistelussa ekotehokkuutta voidaan edistää monin eri tavoin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä seuraaviin seikkoihin: Yleis- ja tiesuunnittelussa pyritään kauttaaltaan ekotehokkaisiin ratkaisuihin - suunnitteluratkaisujen valintaa varten voi olla tarpeen tehdä elinkaarianalyysejä ja erilaisia ympäristövaikutustarkasteluja. Hankkeen lähtötiedot tutkitaan riittävän tarkasti, jotta urakoitsijat voivat perustaa suunnitelmansa luotettaviin ja tarkkoihin lähtötietoihin. Tärkeitä ovat mm. pohjatutkimukset, materiaalitutkimukset sekä varusteiden 7

8 ja laitteiden kierrätyskelpoisuuden selvittäminen Luonnonmateriaaleja korvaavien materiaalien käyttöä edistetään laatimalla valmiita korvaavien materiaalien rakenneratkaisuja sekä selvittämällä etukäteen sivutuotteiden ympäristölupien saantimahdollisuudet Järjestetään riittävästi materiaalien välivarastointi- ja läjityspaikkoja sekä väliaikaisia murskauspaikkoja. Esitetään tarjouspyynnössä ympäristöasioiden hoidon minimitaso selkeästi ja yksityiskohtaisesti sekä perusteet sille kuinka minimitason ylittämisestä maksetaan bonusta. Suunnittelijalta ja urakoitsijalta voi vaatia ympäristöjohtamisjärjestelmää tai muuta ympäristöasioiden laadunhallinnan todistetta. Tilaajan hankekohtaiset vaatimukset Rakentamisessa käytettävän kuljetus- ja konekaluston ympäristöystävällisyydellä on suuri merkitys rakentamisen päästöihin. Tilaajan tulisi vaikuttaa määräyksillä ja bonuksilla siihen, että esimerkiksi kaupunkien keskustahankkeissa käytetään vähäpäästöistä kalustoa. Kierrätyksen, uusiokäytön ja korvaavien materiaalien käyttöä voidaan lisätä ohjauksella ja bonusjärjestelyin. Käytännön toiminnassa on kuitenkin varmistettava, että bonuksilla ei tueta ekotehokkuuden kannalta huonoja ratkaisuja. Näin voi käydä, jos esimerkiksi korvaavien materiaalien käyttö edellyttää pitkiä kuljetusmatkoja tai sellaisen sideaineen käyttöä, jonka valmistamisessa on käytetty runsaasti energiaa. Tierakennushankkeen ekotehokkuuden parantaminen edellyttää myös tutkimustoimintaa. Esimerkiksi päällystemassan kierrätettävyyttä ei tunneta riittävän tarkasti. 5. Verkostojen rakentamisen ja huollon yhteensovittaminen Eri verkostojen suunnittelua ja rakentamista tulee yhdistää mahdollisimman laajasti ja aikaisin. Väylien huoltotarpeet on myös huomioitava. Esimerkiksi maamassat ja lumet on käsiteltävä niin että mahdollisilta tarkoittamattomilta saastutuksilta vältytään. Tilaajan on hyvä ajoissa selvittää uusista katujen ja kevyeen liikenteen huoltomahdollisuuksista ja -teknologioista. 6. Kevyen liikenteen väylien suunnittelu Alueella, jolla panostetaan kevyen liikenteen väyliin on hyvä huomioida mm seuraavia seikkoja: pyörätieverkon rakenne, hierarkia ja laatu(esim. leveydet), alueen palvelurakenne, risteykset, pyöräilyn erottaminen kävelystä, mopoista ja autoista, pyöräpysäköinnin laatu ja määrä asunnoissa ja palveluissa, liityntäpysäköinnin sijainti, laatu ja määrä. Rakennussuunnittelussa tulee huomioida pyöräilyn mikroympäristö eri käyttäjien näkökulmasta, fyysinen erottavaisuus, opasteet, kyltit sekä kunnossapidon ohjauksen ratkaisut. Väylien huoltoon ja ylläpitoon olemassa olevat eri vaihtoehdot vaikuttavat niin rakennusmateriaaleihin kuin väylän sijaintiin. Esimerkiksi liukkauden estämisen eri vaihtoehtoiset ratkaisut ja niiden vaihtelevat ympäristövaikutukset on hyvä huomioida. 8

9 7. Huolellinen hankesuunnittelu ohjaa hyvään kilpailutukseen Hankesuunnitteluvaiheessa on joka tapauksessa hyvä aloittaa asettamalla selkeät tavoitteet, eli mitkä ekotehokkuuden tekijät ovat hankkeessa huomioitavat. Kun tavoitteet ovat selvät, kartoitetaan hankkeen tilaajayhteisön ja käyttäjien koko elinkaaren aikana tulevat tarpeet. Näitä ovat esimerkiksi kunnossapito, kestävyys ja korjattavuus, esteettömyys. Tarveharkinnan on hyvä tehdä mahdollisimman laajan asiantuntemuksen piirissä ja osallistaa siihen myös eri käyttäjät. Tarpeiden pohjalta tulee myös selvittää tilaajan elinkaarenaikaiset kustannukset. Tarpeiden ja tavoitteiden pohjalta on hyvä kartoittaa markkinan tarjonta. Aloittakaa ilmoittamalla laajasti markkinoille hyvissä ajoin suunnittelustanne. Tämä takaa toimittajien valmiudet tehdä asiaankuuluvia tarjouksia. Hankesuunnitteluvaiheessa on suositeltavaa käydä avoimesti vuoropuhelua eri toimittajien kanssa selvittääkseen esimerkiksi ekotehokkaimpien rakennemateriaalien ja sivutuotteiden tai vähäpäästöisen työkaluston tarjonta. Huolellinen markkinakartoitus helpottaa huomattavasti suunnittelun ja urakoinnin tarjouspyynnön valmistelua. 9