Ravitsemus. Kouluruoka. Seija Lintukankaan haastattelu s. 4 Ravitsemusneuvonta parantaa ikäihmisten elämänlaatua s. 13 Ahmintahäiriö s.

Transkriptio

1 Ravitsemus 1k a t s a u s 1 / Seija Lintukankaan haastattelu s. 4 Ravitsemusneuvonta parantaa ikäihmisten elämänlaatua s. 13 Ahmintahäiriö s. 23 Kouluruoka

2 Ajankohtaista Ravitsemus vuosikerta Ravitsemuskatsaus on lehti ravitsemuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille. Sen voi tilata maksutta työpaikalle. Ravitsemuskatsaus ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Julkaisija Toimituskunta Päätoimittaja Toimitussihteeri Tilaukset ja osoitteenmuutokset Toimituksen osoite Maito ja Terveys ry Emeritusprofessori Antti Aro MMM, FT Paula Hakala Professori Hannu Korhonen MMM Leena Packalén Professori Päivi Palojoki Dosentti Aila Rissanen ETM, FT Tuula Tuure ETM Katariina Lallukka ETM Tiina Soisalo THM Taina Luova leena.mallonen@maitojaterveys.fi Maito ja Terveys ry PL 77, Helsinki puh , fax Paino Forssa Print, 2013 Kun lehden sisältöä lainataan, lähde on mainittava. Emme julkaise kirjoitusten yhteydessä täydellisiä lähdeluetteloita. Ne saa tarvittaessa toimituksesta. ISSN-L ISSN R a v i t s e m u s k a t s a u s

3 Lukijalle Ruoka ja ravitsemus on nostettu Suomessa arvoiseensa asemaan. Hallitusohjelmaan pohjautuva ruokapoliittinen neuvottelukunta aloitti työt alkuvuodesta. Neuvottelukunnan tavoitteisiin kuuluu koota Suomen ruokaan liittyvät kysymykset yhteen ja tehostaa ruokaan ja ravitsemukseen liittyviä poliittisia toimia kansalaisten hyväksi. Neuvottelukunta haluaa edistää yhteistyötä viranomaisten, alan järjestöjen ja elintarvikeketjun eri toimijoiden kesken. Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikön Jaana Husu-Kallion johtamaan ruokapolitiikan neuvottelukuntaan kuuluu seitsemän eri ministeriön edustajia ja laaja sidosryhmäverkosto, joka koostuu erityisesti ruoka- ja ympäristöalan toimijoista. Lasten ja nuorten ruokakasvatus on yksi käytännön sovellus ruokapoliittisen neuvottelukunnan alaan kuuluvasta työstä. Tärkeitä hankkeita on tähän liittyen käynnissä useita. Ruokakoulu-Matskolan -leirit ovat esimerkki ruokakasvatuksen uusista työvälineistä. Alakoululaiset pääsevät koulujen loma-aikoina pidettävillä leireillä tutustumaan terveellisen ravinnon ja liikunnan merkitykseen esimerkiksi vierailemalla maatilalla ja tekemällä itse ruokaa. Kun lapsi tai nuori oppii tuntemaan suomalaisen ruokaketjun ja ymmärtämään kotimaista ruokakulttuuria, hän oppii myös arvostamaan sitä. Tähän ajatukseen perustuu Suomen 4H-liiton Ruokakoulu Matskolan -hanke. Hanke toteutetaan yhteistyössä Finlands svenska 4H:n, MTK:n, SLC:n, Folkhälsanin sekä Maito ja Terveys ry:n kanssa. Ruokakoulun kuluvan vuoden teemana on maito. Tämän lehden jutussa Ruoka ja sen tekijät ruokasivistystä lisäämässä (s. 4 ) kerrotaan mielenkiintoisista FT Seija Lintukankaan johtamista koulun ruokakasvatuksen kehittämiseen liittyvistä hankkeista ja viime vuonna alkaneen hankkeen rohkaisevista tuloksista. Lintukankaan haastattelu on lehden sähköisessä kuvitetussa versiossa ( -> Ravitsemuskatsaus). Kannattaa käydä tutustumassa! Virkistävää loppukesää ja yhteistyön syksyä! Tiina Soisalo P.S. Elintarvikkeiden kulutustiedot (Ravintotase) ilmestyy tänä vuonna poikkeuksellisesti vasta syksyllä. Saat niistä tiedot seuraavasta Ravitsemuskatsaus -lehdestä. R a v i t s e m u s k a t s a u s

4 Parannetaan kouluruua Ruoka ja sen tekijät lisäävät ruokasivistystä ruokapalvelusta puhutaan Julkishallinnon valitettavan usein tukitoimintana. Sillä väheksytään ruokailun merkitystä ja koko alan arvostusta. Annetaan mielikuva toisarvoisesta toiminnasta. Ja kuitenkin ruokailulla on valtavat mahdollisuudet esimerkiksi kouluyhteisön kasvatustyössä ja hyvinvoinnissa. Ruokailuympäristö on mitä parhain oppimisympäristö, filosofian tohtori ja kouluttaja Seija Lintukangas muistuttaa. Seija Lintukangas kouluttaa laajasti julkishallinnon ruokapalveluhenkilöstöä. Kouluruokailu on erityisesti hänen sydämellään. Taustalla on vuosien kokemus ruokakasvattajana, kotitalousopettajana ja lehtorina sekä kunnan ruokapalvelutoimen päällikkönä. Hän haluaisi toiminnalliset raja-aidat pois koulun aikuisten väliltä. Ruokapalveluhenkilöstö on osa koulun kasvattajaresurssia ja aikuisten turvaverkkoa. Kouluruokailuhenkilöstö edustaa tavallisia aikuisia, joihin lapset ja nuoret luottavat. Keittiöstä näkee asioita, joita opettajat eivät välttämättä huomaa. Kun ruokapalvelu eriytyi koulun hallinnosta, saatiin ruokatuotantoon varmasti lisää ammatillisuutta, mutta samalla luotiin ehkä tahtomatta rajaaitoja kouluyhteisön ammattilaisten välille. Ruokapalvelun henkilöstöllä ei tunnu olevan lupaa tai uskallusta viedä ruokailuun liittyviä asioita eteenpäin sen enempää rehtorille, opettajille kuin terveydenhoitajillekaan. Kasvatus mukaan palvelusopimukseen Kouluruokailun käytännön toteutus tapahtuu nykyään niin, että palvelun tilaaja ja sen tuottaja ovat eri tahoja. Se ei kuitenkaan tarkoita vastapuolia, vaan yhteistyötä ja yhteisvastuuta. Osapuolten välisessä palvelusopimuksessa pitää sopia paitsi ruoasta, tiloista ja laitteista myös kouluruokailutilanteiden ohjauksesta ja ruokakasvatuksesta, jotka pitää myös sisällyttää ruokapalveluhenkilöstön toimenkuvaan, Seija Lintukangas toteaa. Hän on kirjassa Kouluruokailu kutsuu nauttimaan ja oppimaan yhdessä professori Päivi Palojoen kanssa rakentanut väitöskirjansa mukaisesti laajennetun kasvattajuuden kouluyhteisöä. Keskiössä ovat lapset ja nuoret. Heidän kasvatukseensa osallistuvat vanhemmat, opettajat, kouluruokailuhenkilöstö, terveydenhoito, oppilashuolto, koulukuljetus, kiinteistönhuolto, hallinto, päättäjät, media ja koko elintarvikeala moniammatillinen aikuisten turvaverkko. Kouluruokailu oppiaineeksi Miksi kouluruokailua ei pedagogisoida? Miksi ruokailun tarjoamaa elämän oppituntia ei hyödynnetä? Miksi kouluruokailua ei edelleenkään sisällytetä opetussuunnitelmaan, vaikka sillä on säädöstaustainen status? Miksi ruokapalveluhenkilöstöä ei käytetä ruokakasvatus-, -ohjaus ja -opetus- 4 R a v i t s e m u s k a t s a u s

5 n arvostusta tehtävissä? Seija Lintukankaan mielestä oppilaiden, opettajien ja henkilöstön yhteinen ruokailu pitäisi olla itsestään selvä opetus- ja sivistystilanne. Ruokailun valvonnasta puhuminen pitää lopettaa, se on ohjausta. Esimerkkiruokailijoita voivat olla kaikki koulun aikuiset. Niin verottajan kuin monen työnantajatahonkin noudattama nykyinen käytäntö saa koko ruokailun tuntumaan ikävältä pakolta. Myös ruokapalvelun henkilöstöllä saisi olla enemmän rohkeutta tarttua tilaisuuksiin kasvattaa lapsia ja nuoria. Sitä ei ole missään kielletty, mutta luvallistaminen pitäisi nostaa esiin. Nyt ruokapalveluhenkilöstö on keskittynyt ruoan tekniseen tuottamiseen ja aterian oikeaoppiseen koostamiseen eikä välttämättä näe kouluruokailun kokonaisuuden merkitystä ruokailijan kannalta. Tähän kaksi Seija Lintukankaan luotsaamaa ruokapalveluhenkilöstölle suunnattua koulutushanketta tuo uutta viisautta. Osaaminen nostaa arvostusta Ilman tekijöitä ei elintarvikkeista tule aterioita eikä aterioista nautittavia yhteisiä ruokailuelämyksiä. Ruuan ja sen tekijöiden arvostus ei parane julistamisella, pyytämisellä eikä sanomisella, vaan arvostus ansaitaan osaamisella, oman työn merkityksen ymmärtämisellä ja vaikuttavilla teoilla. Tällaisella motiivilla käynnistyi vuonna 2012 kaksivuotinen ProTaRu -koulutushanke, jonka tavoitteena on nostaa taitava ruokapalveluhenkilöstö julkisten ruokapalveluiden laatuketjun elinvoimaksi. Se sai tänä vuonna rinnalleen yksivuotisen ResTaRu -hankkeen, jossa ruokapalveluhenkilöstön taitoja ja vastuullisuutta kartutetaan ruokahävikin vähentämisessä ja ruokasivistyksen nostamisessa. Hankkeiden rahoitus tulee maa- ja metsätalousministeriön laatuketju-varoista ja yhteistyökumppaneilta. Niitä koordinoi Seija Lintukangas Edutaru-yrityksensä kautta. Koulutus on suunnattu julkishallinnon ruokapalveluhenkilöstölle päiväkodeissa, kouluissa, henkilöstöruokailupaikoissa ja terveysja sosiaalitoimen ruokapalveluissa. Alueseminaareja ja oppimistehtäviä Koulutus toteutetaan alueellisesti. Eri puolille maata on perustettu ProTaRu- hankkeelle kahdeksan ja ResTaRu- hankkeelle viisi koulutusryhmää, joissa on lähes 350 osallistujaa. Suurin osa heistä on ruokapalvelutyöntekijöitä, mutta mukana on myös esimiehiä ja kuntien ruokapalvelupäälliköitä. Seija Lintukangas pitää arvokkaana sitä, että päälliköt ovat sitoutuneesti itse mukana koulutuksessa ja osallistuvat näin koko ruokapalvelualan kehittämiseen. Keskustelu koulutustilaisuuksissa on ollut avointa ja rakentavaa, vaikka pomo onkin paikalla. Alueelliset koulutusryhmät kokoontuvat ProTaRu- hank- R a v i t s e m u s k a t s a u s

6 p a r a n n e t a a n k o u l u r u u a n a r v o s t u s t keessa neljä kertaa ja ResTaRu -hankkeessa kolme kertaa. Ensin perehdytään omiin asenteisiin, oman työn tarpeisiin ja oppimisen edellytyksiin. Opitaan arvostamaan omaa ja toisten työtä. Uusilla tiedoilla ja asennoitumisella avataan tietä laadukkaaseen ja vastuulliseen toiminta- ja ruokakulttuuriin, rakennetaan ruokasivistystä. Seuraavassa vaiheessa oma osaaminen kohtaa työyhteisön. Oppimistehtävien myötä kehitetään työyhteisöä yhdessä. Lopuksi opitaan näkemään oma työ toisaalta laajemman ruokaketjun osana ja toisaalta kasvattajana ja ruokasivistyksen edistäjänä. Koulutustapaamisten välillä tehdään oppimis- ja kehitystehtäviä ja tutustutaan kirjallisuuteen. Ruuan arvostusta parannetaan esimerkiksi ruokahävikin seuraamisella ja miettimällä aktiivisesti, miten sitä voitaisiin vähentää ja miten koko ruokailuyhteisö saataisiin mukaan kestävämpään ruokailukulttuuriin. Koulutus valmentaa myös ympäristöpassin, ravitsemuspassin ja kouluruokailudiplomin suorittamiseen. Välitehtävien parhaat palat ovat aina jaossa seuraavassa tapaamisessa. Hyvät käytännöt ja ideat jaetaan. Koulutuksessa käytetään yhteistoiminnallisia työtapoja, vuorovaikutteisia luentoja ja ryhmäkeskusteluja, joissa annetaan tilaa osallistujien tärkeille asioille. Tulokset vaikuttamaan Ruokapalvelupäälliköt toimivat yhteyshenkilöinä alueilla ja järjestävät koulutusseminaarien puitteet joko kunnan tiloissa tai vaikkapa kylpylässä yhdistäen oppimisen ja virkistyksen. Lisäksi aluevastaavien kanssa on sovittu järjestettäväksi päivän mittaisia vaikuttavuusseminaareja, joihin kutsutaan ruokapalveluiden sidosryhmät ja yhteistyökumppanit. Osa alueista onkin jo saanut vaikuttajaseminaariinsa puhujiksi kansanedustajia tai muita yhteiskunnallisia merkkihenkilöitä. Näiden seminaarien tavoitteena on jakaa koulutuksessa saatuja tuloksia kentälle ja lisätä vuorovaikutusta ruokapalveluhenkilöstön ja sidosryhmien välillä. ProTaRu -hankkeen puolivälissä on arvioitu sen tavoitteiden onnistumista ja toteutumista. Palautevastausten mukaan koulutukseen osallistuneen ruokapalveluhenkilöstön itsearvostuksessa ja asennoitumisessa omaan työhönsä on tapahtunut myönteistä muutosta. Heidän osaamisensa yhteiskuntavastuullisissa toimintatavoissa on lisääntynyt sekä kestävien valintojen ymmärrys kasvanut ja se näkyy myös muutoksena heidän toiminnassaan työpaikalla. Koulutuksesta on saatu myös taitoja, rohkeutta ja motivaatiota osallistua entistä enemmän ruokakasvatukseen. Osallistujien palautevastauksista ilmenee myös, että alan ammatillisuus ja työhyvinvointi ovat lisääntyneet ja se näkyy sekä ammattiylpeytenä että työssä viihtymisenä. Hyvää kehitystä on havaittavissa myös ympäröivän yhteisön osoittamassa arvostuksessa ruokaa ja sen tekijöitä kohtaan. Koulutuksessa ruokapalvelun tekijöille ja toimijoille annetaan mahdollisuus oppia ja kehittyä työssään. Kun itsearvostus, osaaminen ja ammattiylpeys karttuvat, se näkyy vastuullisena ja esimerkillisenä toimintana kaikessa työssä. Näin lapset ja nuoret kohtaavat koulun ruokasalissa moniosaajia, jotka edustavat tyylikkäästi omaa ammattialaansa, kykenevät vastaamaan ruokailijoiden muuttuviin tarpeisiin ja osaavat antaa vastuuta myös ruokailijoille ruokasivistyksen lisäämiseksi, Seija Lintukangas painottaa. Kirjoittaja: Leena Packalen 6 R a v i t s e m u s k a t s a u s

7 a Kouluruokailussa riittää haastetta Suomalainen kouluruokailu on sosiaalinen palveluinnovaatio, josta voimme aidosti olla ylpeitä. Jämäkkä lainsäädäntö turvaa kaikille oppilaille maksuttoman aterian, joka osaltaan tasoittaa erilaisista kotitaustoista tulevien lasten oppimisedellytyksiä. Kouluruokasuositukset raamittavat aterian koostamista, raaka-aineiden laatua ja palvelun toteutusta. Opetushallitus on ohjeistanut kouluruokailun kytkemistä eri oppiaineisiin ja kouluyhteisöön viimeksi vuonna Tältä pohjalta on hyvä järjestää kouluruokailua, ja oppilailla on tilaisuus saada hyvä työpaikkalounas! Alakoululaiset ja lukiolaiset käyttävätkin palvelua lähes sataprosenttisesti. Palvelua hyljeksii joka kymmenes yläkoululainen. Vuoden 2011 Kouluterveyskyselyn mukaan kolmasosa heistä ei syö koululounasta päivittäin. Arvostus voi lisätä ruuan maistuvuutta Arvostus ei lisäänny käskemällä. Sellaisen, mitä ei tunne kovin hyvin tai mikä on itsestään selvää, voi ohittaa ja jättää hyödyntämättä. Tietoisuuteen, arvostuksiin ja oppimiseen voidaan tehokkaimmin vaikuttaa yhdessä tekemällä ja kokemalla. Mikkelin ammattikorkeakoulu ja VTT selvittävät, voiko kouluruokailun tilanteeseen vaikuttaa tietoa, keskinäistä tuntemista ja vuorovaikutusta lisäämällä. Vuorovaikutusta on kehitettävä laajalti kouluruokaan liittyvässä yhteisössä, johon kuuluvat koululaisten lisäksi vanhemmat, opettajat, ruokapalveluhenkilökunta, viljelijät, tavarantoimittajat ja poliittiset päättäjät. Kouluruokailusta on tehtävä meidän yhteinen juttu. Verkkoympäristö valjastettiin vuorovaikutukseen Sähköisen viestinnän keinot ovat olennaisia, koska ne liittyvät nykykoululaisten arkeen. Tutut verkkoympäristöt, kouluhallinnon Wilma-ohjelma sekä VTT:n kehittämä Owela-verkkopalvelu, ovat keskeiset sähköiset viestintäkanavat. Owelaympäristöön jokaiselle koululle luotiin oma alue oppilaiden tuotoksia ja kommentointia varten. Koulut kutsuivat Owelaan myös oppilaiden vanhemmat Wilman kautta. Hankkeeseen etsittiin vertailun vuoksi maaseutumainen ja kaupunkimainen ruokayhteisö, Etelä-Savosta ja Espoosta. Alkuvaiheessa oppilaille tehtiin kysely ja koulussa työskentelevien aikuisten kanssa keskusteltiin ruokailusta, sen ohjauksesta ja sähköisten viestintäkanavien käytöstä. Pilottikoulujen 7-luokkalaiset työstävät vuoden 2013 aikana aihetta eri oppiaineissa. Vanhempia ja päättäjiä on kutsuttu Ruokatreffeille kokemaan kouluruoka ja keskustelemaan siitä. Owelassa on jo kuvia ja tarinoita kouluruuasta ja ruokailutilanteista sekä vanhempien haastatteluja kouluruokamuistoista. Sinne on ikuistettu myös tutustumisretkiä porkkana- ja maitotilalle, ruokatehtaaseen ja elintarviketukkuun. Kouluilla on mitattu ruokailutilojen melutasoja ja mietitty keinoja viihtyisyyden parantamiseksi. Nyt on kommentoinnin ja keskustelun aika aikuiset, olkaa hyvät! Kirjoittaja: Eliisa Kotro projektipäällikkö, Mikkelin AMK ja_kehitys/kestava_hyvinvointi/ kaynnissa_olevat_hankkeet/ kouluruoka R a v i t s e m u s k a t s a u s

8 p a r a n n e t a a n k o u l u r u u a n a r v o s t u s t Kouluruokadiplomin saaja osaa hyvät käytännöt Ammattikeittiöosaajat ry on koonnut kysymyspatteriston, jolla kouluruokailun järjestäjä voi tarkistaa, toimiiko hän hyvien käytäntöjen mukaisesti. Tarkistuslista on 45-kohtainen. Se sisältää kysymyksiä laadukkaan kouluruokailun osa-alueista. Toiminnanjohtaja Marjut Huhtala kertoo, että yhtenä hankkeen tavoitteena onkin ollut yhtenäistää kouluruokailun laatuvaatimukset. Ruokailussa on tarttumispintaa Hyvä kouluruokailu on turvallista, ravitsevaa, maistuvaa ja ekologisesti kestävää. Parhaimmillaan ruokailutilanne nähdään myös opetusta palvelevana sosiaalisena ja kasvatustilanteena ja jopa kirjattuna koulun opetussunnitelmaan. Kouluruokailun sanomaa on helppo yhdistää myös eri aineiden oppitunneille. Laadukkaan kouluruoan valmistaminen ja tarjoaminen edellyttävät paljon osaamista, yhteistyötaitoja ja muutosvalmiutta. Haluamme kohottaa ruokapalveluammattilaisten arvostusta tekemällä näkyväksi heidän työnsä ja sen vaatimukset, Marjut Huhtala jatkaa. On nykyaikaista nähdä ruokailu osana koulun toimintaa. Oppilaat ja koulun muu henkilökunta voivat osallistua kouluruokailun kehittämiseen esimerkiksi ruokaraatilaisena tai TET-harjoittelussa. Kouluruokailu voidaan kirjata myös kunnan strategiaan. Diplomia voivat hakea kaikki Kouluruokailun järjestäjä voi hakea kouluruokadiplomia, jos toiminta täyttää kriteerit 80-prosenttisesti. Vaatimuksissa painotetaan yhteisöllisyyttä, suunnitelmallisuutta, osaamista ja hyvää yhteistyökykyä. Diplomi kouluravintolan seinällä kertoo oppilaille, vanhemmille, opettajille, tavarantoimittajille, päättäjille ja muille koulun sidosryhmille, että ruokapalveluhenkilöstö tekee työtä sydämellään ja suositusten mukaisesti. Diplomia voi käyttää myös markkinoinnissa. Sen oli hankkinut kesäkuun alkuun mennessä jo 21 koulua. Diplomia voi hakea kuka tahansa julkinen tai yritykseen kuuluva kouluruokailun järjestäjä. Ennen hakemista kysymyksiin voi vastata testimielellä. Ammattikeittiöosaajat ry koordinoi kouluruokadiplomiin kuuluvia toimia, ja sitä rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Diplomi on osa Herkkuammatti-hanketta. Kirjoittaja: Taina Luova Lue lisää: Tärkeitä päivämääriä Tänä syksynä julkistetaan monta ravitsemuksen asiantuntijoita kiinnostavaa tutkimusta ja suositusta: Pe RAVINTOTASE 2012, TIKE Lisätietoja: To POHJOISMAISET RAVITSE- MUSSUOSITUKSET Lisätietoja: Pe FINRAVINTO TUTKIMUS, THL Lisätietoja: Suomalaiset ravitsemussuositukset päivitetään Pohjoismaisten ravitsemussuositusten pohjalta vielä tämän vuoden aikana. 8 R a v i t s e m u s k a t s a u s

9 a Opiskelijoiden ylipainoisuus yleistyy Korkeakouluopiskelijoiden ylipainoisuus on yleistynyt tasaisesti 2000-luvulla. Tämä käy ilmi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön, YTHS:n, helmikuussa julkaistusta Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta. Kyselytutkimukseen vastasi noin 4400 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijaa. Ammattikorkeakoulussa opiskelevilla ylipainoisuus oli yleisempää kuin yliopisto-opiskelijoilla. Ylipainoisuus yleistyi iän myötä: alle 22-vuotiaista miehistä ylipainoisia oli vajaa kolmannes, kun vuotiaista miehistä ylipainoisia oli jo yli puolet. Tuntemus ylipainosta ei kuitenkaan ollut yhteneväinen painoindeksin kanssa. Opiskelijamiehistä 30 prosenttia ja -naisista 35 prosenttia arvioi itsensä ylipainoiseksi. Painoindeksin mukaan ylipainoisia oli todellisuudessa 41 prosenttia miehistä ja 23 prosenttia naisista. Ylipaino-ongelman syynä lienevät opiskelijoiden elintavat. Kuntoliikuntaa harrasti harvemmin kuin kerran viikossa neljännes ammattikorkeakouluopiskelijoista ja viidennes yliopistoopiskelijoista. Myös ruokatottumuksissa on suosituksiin nähden parantamisen varaa. Kasvisten käyttö vähäistä Opiskelijoiden ruokatottumuksista hälyttävimpänä tutkijat pitävät kasvisten käytön vähäisyyttä. Niitä söi päivittäin tai lähes päivittäin noin 60 prosenttia opiskelijoista. (Taulukko 1.) Hedelmien ja marjojen syöminen oli harvinaisempaa kuin kasvisten syöminen: naisista vajaa puolet ja miehistä alle neljännes söi hedelmiä tai marjoja 6 7 päivänä viikossa. Yli 70 prosenttia opiskelijoista ilmoitti käyttävänsä nestemäisiä maitovalmisteita suosituksen mukaisesti vähintään kaksi annosta päivässä. Suosituin maito oli laadultaan rasvaton, jonka valitsi 41 prosenttia miehistä ja 53 prosenttia naisista. Vain noin 10 prosenttia miehistä ja naisista ei juonut maitoa tai piimää lainkaan. Leipälevitteeksi valittiin yleisimmin voi-kasviöljyseos (41 prosenttia opiskelijoista). Voin käyttäjien osuus oli kak- sinkertaistunut vuoteen 2008 verrattuna 3,1 prosentista 6,8 prosenttiin. Ruuan terveellisyyttä ajattelivat edelleen yleisimmin yliopistossa opiskelevat naiset (77 %). Terveellisyyden ajattelu oli lisääntynyt eniten ammattikorkeakoulujen miesopiskelijoilla, joista 49 prosenttia vastasi ajattelevansa sitä usein. Kiinnostus terveellistä ruokaa kohtaan ei vielä riitä, sillä se tulisi siirtää myös käytännön valintoihin, Kunttu toteaa. Kirjoittaja: ETM Saila Paavola Lähde: YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri Kristiina Kuntun esitys Opiskelijan omppupäivä - Terveystietoa ja opiskelukykyä -seminaarissa helmikuussa 2013 Lisätietoja: Kunttu, K. & Pesonen, T. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia Mitä opiskelijat syövät? Ravitsemuskatsaus 2/2012 sivu 16 Taulukko 1. Päivittäin tai lähes päivittäin kasviksia käyttävien korkeakouluopiskelijoiden osuus vuonna Naiset Yliopistossa opiskelevat 73 % Ammattikorkeakoulussa opiskelevat 60 % Miehet Yliopistossa opiskelevat 56 % Ammattikorkeakoulussa opiskelevat 45 % R a v i t s e m u s k a t s a u s

10 Lapset ja ikäihmiset Tutkimuksesta avaimia lapsen hyvään kasvuun Huoli lasten hyvinvoinnista ja sen kehityksestä on ollut viime vuosina laajasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tuoreessa lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmassa painotetaan sitä, että hyvinvoivat lapset ja nuoret ovat ikääntyvän Suomen paras vanhuuden turva. Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen Hyvän kasvun avaimet -hankkeessa seurataan vuosittaisen seurannan avulla lasten varhaista kasvua ja kehitystä. Seurantatutkimuksessa huomioidaan fyysinen terveys, sosio-emotionaalinen kehitys ja ympäristöön liittyviä tekijöitä. Hankkeen tarkoituksena on kartoittaa lapsen terveen kehityksen edellytyksiä raskausajalta aina nuoreen aikuisuuteen asti. Mukana on lähes 1800 perhettä Varsinais-Suomesta. Tämän lisäksi hyödynnetään koko samaan aikaan syntyneen ikäluokan eli noin äidin ja lapsen terveysrekistereihin kerättäviä tietoja. Kohortti eli seurattavien joukko on poikkeuksellisen laaja kansainvälisestikin mitattuna. Ainutlaatuista on myös monitieteinen tutkijaryhmä: mukana on 30 tutkijaa Turun alueen yliopistoista ja korkeakouluista. Ensimmäisiä tuloksia 1) Tutkimuksessa on selvinnyt, että äidin ylipaino ennen raskautta lisää sekä äidin että lapsen terveysriskiä. Ylipainoisena raskaaksi tulleella äidillä on muita äitejä suurempi sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden riski, ja hänen lapsensa syntyy todennäköisesti keskiarvovauvoja painavampana ja lisää painoaan ensimmäisen 13 kk:n aikana tavallista enemmän. 2) Ylipainoisen äidin maidossa on keskimäärin kuusi prosenttia enemmän tyydyttyneitä rasvahappoja kuin normaalipainoisen äidin maidossa. Normaalipainoisen äidin maidossa taas on keskimäärin yli viidennes enemmän välttämättömiä omega-3-rasvahappoja. 3) Tutkimukseen osallistuneet äidit olivat halukkaita imettämään, vaikka kesto jäi usein suosituksia lyhyemmäksi. 4) Vanhempien ruokakäyttäytyminen on yhteydessä siihen, mitä ja miten lapset syövät: Ruokaan epäluuloisesti suhtautuvat vanhemmat tarjosivat uusia ruokia/makuja lapsilleen harvemmin kuin ruokaan varauksettomasti suhtautuvat vanhemmat. Puolet vanhemmista tarjosi uutta ruokaa lapseelleen vain 3 5 kertaa ja päätteli tämän jälkeen, että lapsi ei pidä kyseisestä ruuasta. 5) Vuoden ikäisistä lapsista 68 prosenttia syö samaa ruokaa kuin perhe. Koko perhe syö samaa ruokaa etenkin, jos perheellä on matalahko tulotaso (perheen käytettävissä olevat kuukausitulot alle 3000 euroa) tai monta lasta. Tietoa perheille ja päättäjille Laajasta tutkimusaineistosta saadaan monipuolisia tuloksia. Esimerkiksi lasten kielen ja puheen kehityksestä havaittiin, että kaksikielisten lasten sanavaraston laajuus näyttää olevan jokseenkin sama kuin yksikielisillä lapsilla. Perheet ovat olleet tyytyväisiä erityisesti raskausaikana äitiysneuvolasta saamaansa tietotukeen. Parannettavaakin on: raskaudenaikaisia kotikäyntejä 10 R a v i t s e m u s k a t s a u s

11 HYVÄN KASVUN AVAIMET on lasten ja nuorten hyvinvoinnin laaja seurantatutkimus. Lasten hyvinvointi rakentuu terveydellisistä, psykososiaalisista, taloudellisista ja kulttuuritekijöistä. Näitä kaikkia käsitellään tutkimushankkeessa. Hyvän kasvun avaimet tutkimus tuottaa tietoa siitä, miten lapsen hyvää kasvua, terveyttä ja koko perheen hyvinvointia voidaan tukea. toivotaan lisää. Lisäksi isäryhmiä toivotaan järjestettävän enemmän. Tutkimusperheiden isät ovat halukkaita jakamaan isyys- ja vanhemmuuskokemuksiaan toisten isien kanssa. Perheiden psyykkisestä hyvinvoinnista kertovat tutkimustulokset ovat toistaiseksi vastanneet aiempia tuloksia Suomesta ja maailmalta. Vanhemmat näyttävät voivan melko hyvin sekä raskausaikana että lapsen synnyttyä. Kuitenkin prosentilla äideistä ja isistä on raskausaikana ja lapsen syntymän jälkeen masennus- ja ahdistuneisuusoireita, yksinäisyyden kokemuksia ja tyytymättömyyttä parisuhteeseen. Tutkimus auttaakin perheitä ymmärtämään kokonaisvaltaisesti lapsen kehityksen erityispiirteitä ja huomioimaan lapsiperheen arkeen liittyviä haasteita. Tavoitteena on myös tuottaa kuntien oman toiminnan kehittämiseen sovellettavaa tietoa; esimerkiksi terveydenedistämistyöhön ajankohtaista tietoa lapsiperheiden ravitsemuskäyttäytymisestä. Laaja aineisto luo perustan eri tieteenalojen ja tieteiden väliselle Hyvän kasvun avaimet -hanke Turun yliopistossa toimivan Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen vetämä monitieteellinen hanke, joka alkoi vuonna 2007 ja jatkuu lasten aikuisuuteen saakka. Tänä keväänä tutkimuksen vanhimmat lapset täyttivät viis vuotta. Mukana on sekä yhden että kahden vanhemman perheitä, uusperheitä ja sateenkaariperheitä. Puolet tutkimukseen osallistuvista lapsista on perheensä esikoisia. Perheet täyttävät vuosittain kyselylomakkeita ja käyvät julkaisutoiminnalle. Samalla tutkimusperheet ovat auttamassa yhteiskunnan päättäjiä rakentamaan hyvän kasvun tukiverkostoja. Teksti: Tutkimusjohtaja, dosentti Hanna Lagström Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus tutkimusvastaanotolla, jossa käydään läpi perheen kuulumisia ja lapsen kehitystä. Perheenjäsenet mitataan ja punnitaan. Kaksi-, kolme- ja viisivuotiskäynnin yhteydessä lapsille ja vanhemmille tehdään kehonkoostumusmittaus. Verinäytteistä määritetään muun muassa veren rasvaja sokeriarvoja sekä elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa. Perheiltä on myös kerätty muun muassa poskisolunäytteitä, joista tutkitaan makuaistimukseen vaikuttavia geenejä. R a v i t s e m u s k a t s a u s

12 l a p s e t j a i k ä i h m i s e t Kannustetaan lapsia syömään kasviksia Lapsi on tyytyväinen, kasvaa ja kehittyy, kun hän saa riittävästi ja kehitysvaiheelleen sopivaa ruokaa. Tasainen kasvu ja kehitys ovat parhaita mittareita riittävästä energian saannista. On kulttuureja, joissa lapset syövät mielellään ja runsaasti kasviksia. Meillä niiden syömiseen pitää erityisesti kannustaa. Tämä tulee esiin myös hankkeessamme. Puolet tapaamistamme lapsista nauttii vain yhden kasvis-, hedelmä- tai marja-annoksen päivässä! Ravinnon rasvan laatu on parantunut Sosiaali- ja terveysministeriön suositus kasvirasvojen käytöstä näkyy jo muidenkin pienten kuin STRIP-tutkimukseen osallistuneiden lasten ruokavaliossa. Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksessa käynnissä olevan Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksen tuloksia verrattiin 1990-luvun alussa syntyneisiin STRIP-lasten tuloksiin. Selvisi, että rasvan saanti noin yhden vuoden iässä on edelleen vähäistä. Rasvan laatu on sen sijaan selkeästi parantunut 20 vuodessa. Kovan, tyydyttyneen rasvan osuus lasten energiansaannista on suositusten mukainen eli alle 10 prosenttia. Kun lapset alkavat juoda rasvatonta maitoa vuoden iässä, heidän ruokaansa suositellaan lisättäväksi pari teelusikallista kasviöljyä, jotta varmistetaan riittävä energian- ja pehmeän rasvan saanti. Rasvan laatu on näin oleellisesti erilainen, kuin jos kaikki rasva tulisi esim. maitotuotteista. Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksen mukaan alle 40 prosenttia rasvatonta maitoa juovista yksivuotiaista saa ruokaansa pehmeän rasvan lisän. Herkkuja syödään liikaa % Kuvio 1. Lasten ateria- ja jano-juomat. Aiempien tutkimusten valossa sokeripitoisten mehujuomien, suklaan ja makeisten kulutus lisääntyy ja ylittää nykyiset ravitsemussuositukset lapsilla toisesta ikävuodesta lähtien. Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksessa yksi- ja kaksivuotiailla oli ateriajuomana pääsääntöisesti maito ja janojuomana vesi. Tosin mehun käyttö janojuomana yleistyi kahden vuoden iässä. (Kuvio 1) Koko väestön terveyttä ajatellen lapsuus ja nuoruus ruokatottumuksineen on tärkeä elämänvaihe, sillä ruokavaliota ei valita, vaan se opitaan. Lapsuudessa koetut miellyttävät maut, perheen esimerkki ja erilaisten ruokien saatavuus muokkaavat pitkälti myös aikuisiän ruokavalion. Kirjoittaja: Tutkimusjohtaja, dosentti Hanna Lagström Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus Ateriajuoma 1 v Ateriajuoma 2 v Janojuoma 2 v Janojuoma 2 v maito vesi kivennäisvesi mehu virvoitusjuoma muu 12 R a v i t s e m u s k a t s a u s

13 Räätälöity ravitsemusohjaus parantaa muistisairaan elämänlaatua Kotona asuvien iäkkäiden ryhmä on hyvin vivahteikas. Ravitsemus muistisairaan kodissa -hankkeen perusteella useat iäkkäät ovat kiinnostuneita terveydestään ja ravitsemuksestaan, ja näin ollen otollisia ravitsemusohjaukselle. Räätälöidylle ravitsemusohjaukselle on myös tarvetta. Usein jo pienillä ruokavalion muutoksilla saadaan myönteisiä vaikutuksia terveyteen, jaksamiseen ja elämänlaatuun. Nämä puolestaan tukevat kotona asumista, mikä on yksi terveyspolitiikan tärkeistä tavoitteista. Yksilöllistä ja käytännönläheistä Tutkimuksessa interventioryhmään kuuluvat 50 paria saivat räätälöityä ravitsemusohjausta kotonaan 4 7 kertaa vuoden aikana. Kontrolliryhmän 49 paria saivat kirjallisen ravitsemusoppaan postitse. Räätälöidyssä ravitsemusohjauksessa otettiin huomioon tutkittavien yksilölliset tarpeet. Tavoitteena ei ollut antaa valmista ruokavaliomallia, vaan ehdottaa tarvittavia lisäyksiä ja parannuksia perheen tavanomaiseen ruokavalioon. Ensimmäisellä kotikäynnillä keskusteltiin ruokapäiväkirjojen tuloksista ja muista ruokailuun liittyvistä asioista, kuten kaupassakäynneistä, ruuanlaitosta ja ruokahalusta. Kullekin tutkittavalle laadittiin henkilökohtainen ravitsemushoidon suunnitelma. Suunnitelmassa annettiin palautetta ruokavaliosta ja ehdotettiin mahdollisia parannuksia. Lisäksi muistutettiin D-vitamiinilisän (20 µg) käytöstä. Proteiinin saannin lisäämiseksi neuvottiin laittamaan leivän päälle yhden täyslihaleikkelesiivun sijasta kaksi siivua tai kananmunaa, syömään välipalaksi marjarahkaa tai muita maitovalmisteita sekä annostelemaan aterioille runsaammin kalaa, kanaa tai lihaa. C-vitamiinin saannin turvaamiseksi annettiin ohje syödä monipuolisesti tuoreita marjoja, kasviksia ja hedelmiä. Myös täysmehun lisäämistä esimerkiksi aamupalalle suositeltiin usein. Ravitsemushoidon suunnitelman toteutumista seurattiin kotikäynneillä ja tarvittaessa puhelimitse. Mikäli jokin ehdotus ei toiminut käytännössä, sille annettiin vaihtoehtoja. Tärkeintä oli, että tutkittavat pystyi- vät toteuttamaan ohjeita ja kokivat hyötyvänsä neuvonnasta. Joidenkin tutkittavien oli vaikea toteuttaa ruokavaliomuutoksia. Tällöin heille tarjottiin runsaasti proteiinia tai energiaa sisältäviä täydennysravintovalmisteita. Interventio toteutettiin räätälöidysti kunkin tarpeen ja mielenkiinnon mukaan. Siihen kuului myös liikuntaohjeita. Päivittäiseen liikuntaan kannustettiin. Tutkittavilla oli myös mahdollisuus osallistua vertaisryhmiin kaksi kertaa intervention aikana. Vertaisryhmillä pyrittiin vertaistuen ja sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi vahvistamaan ravitsemustietoutta. Ravinnonsaanti oli kirjavaa Osalla pariskunnista ruokavalio oli hyvin koostettu, ja se sisälsi monipuolisesti kasviksia ja hedelmiä sekä hyviä proteiinin lähteitä. Joillakin ruokavalio oli yksipuolistunut ja huonoimmillaan koostui pelkästään vaaleasta leivästä, maidosta, perunasta ja kastikkeesta. Jos liikkuminen on vähäistä, energian tarve pieni ja syödyn ruuan määrä niukka, ruuasta ei R a v i t s e m u s k a t s a u s

14 l a p s e t j a i k ä i h m i s e t saada kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Proteiinia tarvitaan ikäännyttäessä vähintään gramma painokiloa kohden ja paljon liikkuville tätäkin enemmän, vähintään 1,4 grammaa painokiloa kohden. Tämä tarkoittaa käytännössä jo noin sataa grammaa proteiinia päivässä. Tutkittavien proteiinin saannin vaihteluväli oli alkutilanteessa suuri. Pienimmillään proteiinin saanti oli noin 20 g ja suurimmillaan yli 100 g päivässä. C-vitamiinin saanti jäi suosituksiin (75 mg) nähden matalaksi noin puolella tutkittavista. Joillakin tutkittavilla oli jo havaittavissa C-vitamiinin puutosoireita, kuten väsymystä, lihaskipuja ja haavojen hidasta paranemista. Oireet paranivat ruokavalion korjauksella ja C-vitamiinilisällä nopeasti. Foolihapon saanti jäi suosituksia alhaisemmaksi jopa 90 %:lla tutkittavista. Maitovalmisteiden käyttö oli tutkittavilla yleistä, joten kalsiumin saanti oli keskimäärin riittävää. Sen sijaan joillakin tutkittavista oli runsaan ravinnosta saatavan kalsiumin lisäksi käytössään kalsiumlisiä. Näissä tapauksissa tutkittavia neuvottiin jättämään kalsiumlisä pois ja varmistamaan D-vitamiinilisän käyttö muilla valmisteilla. Neuvonnasta oli hyötyä Alustavat tulokset osoittavat, että ravitsemusohjauksen seurauksena pariskuntien ravinnonsaanti parani. Etenkin proteiinia ja kalsiumia interventioryhmäiset saivat aiempaa enemmän, ja ero kontrolliryhmään verrattuna oli tilastollisesti merkitsevä. Myös muiden ravintoaineiden kohdalla sama suunta oli nähtävissä. Merkittävimpänä tuloksena voidaan kuitenkin pitää sitä, että räätälöidyllä ravitsemusohjauksella voitiin vaikuttaa tutkittavien elämänlaatuun. Interventioryhmään kuuluvilla yleinen jaksaminen ja henkiset toiminnat paranivat. Lisäksi he kokivat, että intervention ansiosta sekä hengenahdistus että depressio-oireet lievittyivät. Kirjoittaja: ETT Merja Suominen Gerontologinen ravitsemus Gery -yhdistys Raha-automaattiyhdistys (RAY) rahoitti hankkeen. Tutkimuksen loppuraportti ja lomakkeet löytyvät osoitteesta Raporttia voi myös tilata painettuna Suomen muistiasiantuntijoilta, Hankekuvaus Ravitsemus muistisairaan kodissa -tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudulla. Tutkimukseen rekrytoitiin mukaan 90 pariskuntaa, joista toisella oli diagnosoitu muistisairaus. Muistisairaiden keski-ikä oli 77,4 vuotta ja puolisoiden 75,2 vuotta. Valtaosalla muistisairaista oli lievä tai keskivaikea muistisairaus. Ravitsemusta, toimintakykyä ja elämänlaatua kartoittavien alkumittausten jälkeen tutkittavat satunnaistettiin interventio- ja kontrolliryhmiin. Samat mittaukset tehtiin vuoden kuluttua. Ravintoaineiden saanti arvioitiin kolmen päivän ruokapäiväkirjan avulla. Puolisohoitajille annettiin suulliset ja kirjalliset ohjeet ruokapäiväkirjan pitämiseen. 14 R a v i t s e m u s k a t s a u s

15 Vajaaravitsemus on kallista Vajaaravitsemus heikentää toimintakykyä, hidastaa paranemista ja toipumista, vähentää omatoimisuutta ja lisää terveyspalvelujen käyttöä. Terveydenhoidon kustannukset kasvavat, kun sairaalassaoloajat pitenevät ja uusintahoitoa tarvitaan useammin. On laskettu, että vajaaravittujen potilaiden keskimääräinen sairaalahoitoaika voi olla kolme vuorokautta pidempi kuin hyvässä ravitsemustilassa olevilla. Vajaaravitsemukseen ja sen riskiin liittyvien kustannusten arvioidaan olevan Euroopassa 170 miljardia euroa. Kustannusten arvioidaan vain kasvavan lähivuosina. Vajaaravitun potilaan hoito maksaa noin 80 prosenttia enemmän kuin hyvässä ravitsemustilassa olevan potilaan hoito. Tiedot on laskettu seitsemän eurooppalaisen tutkimuksen keskiarvona. Vajaaravitun potilaan hoito Euroopan alueella maksaa noin 2500 euroa enemmän kuin potilaalla, jolla on hyvä ravitsemustila. Tämä on kuuden eurooppalaisen tutkimuksen keskiarvo. Suomessa vajaaravitsemuksen on arvioitu lisäävän hoitokustannuksia vuosittain akuuttihoidossa 49 miljoonaa euroa ja pitkäaikaishoitolaitoksissa 39 miljoonaa euroa. Vajaaravitsemus on laaja ongelma Vajaaravitsemus on laaja kansanterveysongelma. Arvioidaan, että Euroopassa jopa 33 miljoonalla ihmisellä on riski ajautua vajaaravitsemukseen joko sairauden, vanhuuden tai muun elämäntilanteen seurauksena. Yleisintä vajaaravitsemus on kotona tai hoitokodeissa asuvien iäkkäiden keskuudessa. Ranskalaisen tutkimuksen mukaan myös joka kolmas syöpäpotilas on vajaaravitsemusriskissä. Suomessa on selvitetty vajaaravitsemuksen yleisyyttä pitkäaikaissairaanhoidossa, hoitokodeissa ja kotihoidossa vuosina Vajaaravittuja oli yli puolet pitkäaikaissairaanhoidon potilaista, noin neljäsosa hoitokotien asukkaista ja joka kymmenes kotihoidon asiakkaista. Huomattavan monella sairaalan tai hoitokodin asukkaalla oli lisäksi vajaaravitsemuksen riskitekijöitä. (Taulukko 1.) Kirjoittaja: Leena Packalen Lähteet: Nutricia NEWS 1/2013 Nutricia NEWS 2007 Kauppila Matti, Saloranta Jaakko : Vajaaravitsemuksen hoito -kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyö, Laurea AMK. Taulukko 1. Vajaaravitsemuksen yleisyys Suomessa vuosina Vajaaravittu Vajaaravitsemuksen Hyvä riski ravitsemustila Pitkäaikaissairaan % % 3 % hoidon potilaat Hoitokotien % % 11 % asukkaat Kotihoidon 10 % 25 % 40 %:lla suositeltu asiakkaat painoindeksi, 25 %:lla ylipainoa R a v i t s e m u s k a t s a u s

16 Suolisto ja terveys Suoliston mikrobisto muuntuu jatkuvasti Aikuisella on suolistossaan noin 1,5 kiloa ja lajia erilaisia bakteereja. Suolistomikrobisto ei ole lajikirjoltaan kaikilla samanlainen. Mikrobiston koostumukseen vaikuttavat mm. perimä, syntymätapa, ravinto, ympäristötekijät sekä antibioottikuurit. Syntymähetkellä vauvan suolisto on noin metrin mittainen. Pituus tuplaantuu sen jälkeen parissa viikossa. Aikuisen suoliston pinta-ala on noin 300 neliömetriä. Koko vastaa suunnilleen tenniskenttää. Suolistomikrobiston kehitys alkaa varhain. Varhaisia kontakteja saadaan jo raskausaikana istukan välityksellä. Keskeinen merkitys suolistomikrobiston kehittymiselle on alatiesynnytyksellä ja rintaruokinnalla. Rintamaitoa saaneilla vauvoilla on suolistossaan enemmän hyödyllisiä bifidobakteereja ja vähemmän haitallisia Clostridium-bakteereja kuin korviketta saaneilla. Bifidobakteerien määrä suolistossa lisääntyy, jos äidinmaidonkorvike sisältää probiootteja. Imettävän äidin säännöllisesti käyttämä probioottilisä vaikuttaa samoin. Mikrobisto kehittää immuniteettia Suolisto on elimistössä sekä ravinnon saannin että immuniteetin portinvartija. Itse asiassa suurin osa elimistön immuunijärjestelmästä sijaitsee suoliston alueella. Suolen immuniteettiominaisuudet alkavat kehittyä jo varhain raskauden aikana. Syntymän jälkeen suoliston immuniteettijärjestelmän kehitys on mikrobistosta riippuvainen. Mikrobiston vaikutuksesta myös synnynnäinen immuniteetti kypsyy vielä syntymän jälkeen. Rintamaito on suolistolle korvaamaton immuuniboosteri. Sen suojavaikutus näkyy parhaiten kehittyvissä maissa, Turun yliopiston dosentti, lääketieteen tohtori Marko Kalliomäki sanoo. Kalliomäen mukaan suoliston immuniteetilla ja mikrobistolla on suuri vaikutus tiettyjen eri ikäkausille tyypillisten suolistosairauksien kehittymisessä. Esimerkiksi ruoka-aineallergiat ovat tyypillisimmillään leikkiikäisten suolistosairaus, kun taas keliakia voi puhjeta missä iässä tahansa. Paksusuolen syöpää tavataan vain aikuisilla. Ruokavalio vaikuttaa mikrobistoon Suoliston mikrobisto muuttuu jatkuvasti. Se on aineenvaihdunnallisesti aktiivinen elin. Jos käyttämämme ruokavalio muuttuu oleellisesti, myös suoliston bakteeristo muuttuu toisenlaiseksi muutamien viikkojen kuluessa. Tutkimusten perusteella tiedetään, että esimerkiksi vähän hiilihydraatteja, mutta runsaasti proteiineja sisältävä ruokavalio vähentää suoliston bifidobakteerien määrää. Myös ruokavalion rasvan laatu vaikuttaa mikrobistoon. Kokeellisen palmuöljydieetin on havaittu vähentävän suolistomikrobiston monimuotoisuutta. Runsaasti oliiviöljyä käyttävillä taas on suolistossaan enemmän Bacteroidetes-suvun bakteereja. Kuitupitoinen ravinto lisää suolistobakteerien määrää. Se vaikuttaa myös bakteerien lajikirjoon. Esimerkiksi hyödyllisten bifidobakteerien määrä suolistossa lisääntyy. Gluteeniton ruokavalio sisältää yleensä tavanomaista vähemmän ravintokuitua. Sen on havaittu vaikuttavan suolistomikrobiston koostumukseen. Sekä hyödyllisten bifidobakteerien että laktobasillien määrä on pienempi henkilöillä, jotka käyttävät gluteenitonta ruokavaliota. Vaikutus on samanlainen sekä keliakiassa että terveessä suolistossa. Ravinnon sisältämillä pre- 16 R a v i t s e m u s k a t s a u s

17 biooteilla, kuten inuliinilla sekä frukto- ja galakto-oligosakkarideilla, on valikoiva vaikutus suoliston hyödyllisiin bakteereihin. Esimerkiksi bifidobakteerien ja laktobasillien määrä kasvaa. Mikrobiston ja painon yhteys Ihmisen painollakin on merkitystä suolistomikrobien kannalta. Ylipainoisten suolistossa on enemmän Firmicutes-bakteereja ja vähemmän Bacteroidetesbakteereja kuin normaalipainoisilla. Laihtuminen normalisoi bakteeritasapainon. Arvellaan, että lihaville tyypillinen suolistomikrobisto voi lisätä kuidun pilkkoutumista suolistossa, mikä lisää imeytyvän energian määrää. Lihaville tyypillinen suolistomikrobisto saattaa lisäksi stimuloida lipoproteiinilipaasin aktiivisuutta, mikä lisää rasvan varastoitumista. Tutkimuslöydökset painon yhteydestä suolistomikrobistoon ovat kuitenkin vielä siinä määrin ristiriitaisia, että lisää tutkimuksia tarvitaan, summaa lääketieteellisen ravitsemusfysiologian professori Riitta Korpela Helsingin yliopistosta. Antibioottikuuri onankara suolistolle Antibioottikuuri tappaa taudinaiheuttajabakteereita, mutta samalla se vähentää suolistomikrobiston määrää ja monimuotoisuutta. Yhden antibioottikuurin vaikutukset näkyvät suolistossa vielä pitkiä aikoja kuurin loppumisen jälkeen. Runsas antibioottikuurien määrä varhaislapsuudessa voi olla yhteydessä kroonisten sairauksien riskiin. Erään tutkimuksen mukaan lapsen riski sairastua Crohnin tautiin on kolminkertainen, jos hän on syntymänsä jälkeen käyttänyt seitsemän antibioottikuuria. Avoterveydenhuollossa määrätään yli kolme miljoonaa antibioottikuuria vuosittain. Antibioottikuurien tarpeellisuutta on alettu osin kyseenalaistaa, sillä antibiooteille resistentit bakteerikannat alkavat olla terveydenhuollossa jo erittäin vakava uhka. Tärkeimpiä suoliston mikrobikoostumukseen vaikuttavia ravintotekijöitä: Ravintokuitu Proteiini Probiootit Prebiootit Synbiootit (probiootti + prebiootti yhdessä) Kirjoittaja: Krista Korpela-Kosonen Viestintä Nutrimedia Artikkelin lähteinä on käytetty dosentti Marko Kalliomäen, professori Riitta Korpelan ja professori Pentti Huovisen esityksiä Vantaalla järjestetyssä Suhiseeko suolistossa -seminaarissa. Seminaarin järjestivät Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen ravitsemustieteen yhdistys ry. Professori Pentti Huovinen: Emme ole sitä mitä syömme, vaan sitä mitä bakteerit tekevät siitä mitä syömme. Suklaan himonkin syy suolistossa? Tekeekö mielesi jatkuvasti suklaata? Syy siihenkin saattaa piillä suolistossa. Sveitsiläiset tutkijat nimittäin väittävät, että suklaan himo on suolistobakteerien aiheuttamaa. On havaittu, että säännöllisen suklaan syönnin seurauksena tietyntyyppiset bakteerit suolistossa lisääntyvät. Tämän uskotaan olevan yhteydessä suklaan himoon. R a v i t s e m u s k a t s a u s

18 s u o l i s t o j a t e r v e y s Probiootit muokkaavat suolistomikrobistoa Suolistomikrobiston häiriöillä on yhteys ripulitauteihin, ripulitautien ja allergisten sairauksien riskiin, helikobakteerin aiheuttamaan mahahaavaan ja mahdollisesti myös lihavuuteen. Voidaanko mikrobiston tervettä kehitystä edistää ja voidaanko riskejä estää muokkaamalla mikrobistoa? Mikrobiston muokkaus probiooteilla on mahdollista, sanoo professori Seppo Salminen Turun yliopistosta. Parhaiten tutkitut probiootit ovat Lactobacillus rhamnosus GG ja Bifidobacterium lactis Bb12. Niitä on tutkittu laajasti kliinisissä tutkimuksissa ja myös niiden keskinäistä vuorovaikutusta on tutkittu. Allergiatutkimuksista tiedetään, että suoliston mikrobistosta voi ennustaa, saako lapsi myöhemmin atooppisia sairauksia. Atopiaan sairastuvilla lapsilla varhaisen mikrobiston koostumus on poikkeava. On probiootteja, joilla voidaan tasapainottaa suolistomikrobistoa antibioottihoidon aikana vaikuttamatta antibioottien tehoon. Mikrobistoa tasapainottamalla voi estää tai ainakin hoitaa antibiooteista aiheutuvaa ripulia. Onko lopputuloksena terve yksilö? Tietyillä probiooteilla on tutkimusten mukaan myönteisiä vaikutuksia mm. lasten rotavirusripulin ehkäisyssä ja hoidossa sekä allergioiden ja hengitystieinfektioiden ehkäisyssä. Kuitenkaan probiooteista ei voida elintarvikkeissa puhua, sillä EU:ssa ei ole probiooteille tällä hetkellä sallittuja terveysväitteitä, ja sana probiootti tulkitaan väitteeksi. Lääkevalmisteina samoja probiootteja voi kuitenkin olla, sillä lääkelainsäädäntö sallii hoitovaikutuksen ja sairauden ehkäisyn. Probiooteissa on vielä paljon tutkittavaa. Samat bakteerit eivät välttämättä toimi sekä lapsilla että aikuisilla, Salminen pohtii. Jokainen bakteerikanta on erilainen. Jokaisella probiootilla on omat, yksilölliset ominaisuutensa. Probioottitutkimuksessa bakteerit täytyy tuntea tarkkaan ja niiden teho on tutkittava terveillä henkilöillä, hän jatkaa. Professori Seppo Salminen rakentaa terveen ihmisen palapelin suoliston kautta: Kun tutkittuja probiootteja on mukana suositusten mukaisessa, terveellisessä ruokavaliossa, suoliston läpäisevyys pysyy kunnossa ja suolistomikrobisto saadaan tasapainoon. Tämä kontrolloi tulehdustiloja ja lopputuloksena on terve yksilö. KL ISLI Europe 1998 WHO 2002 ASM 2006 Lähde: Professori Seppo Salmisen esitys Probiootit ja suolisto Suomen ravitsemustieteen yhdistyksen ja Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin seminaarissa PROBIOOTTI= elävä mikrobikomponentti, joka säännöllisesti käytettynä parantaa/ edistää isännän terveyttä oikein annosteltuna PREBIOOTTI= imeytymätön hiilihydraatti, joka edistää yhden tai useamman mikrobin kasvua tai aktiivisuutta suolistossa 18 R a v i t s e m u s k a t s a u s

19 IBS on yllättävän yleinen Ärtyvän suolen oireyhtymä (irritable bowel syndrome, IBS) on yleinen vaiva suomalaisilla, sillä ainakin yksi kymmenestä aikuisesta kärsii ajoittain toiminnallisista vatsavaivoista. Hyvälaatuisiin, mutta kiusallisiin oireisiin kuuluvat vatsan turvotus ja kivut sekä vaihteleva suolen toiminta. Oireyhtymän tarkkaa syytä ei tunneta, mutta IBS-oireista kärsivillä suolikaasua muodostuu tavanomaista enemmän ja sen eteneminen suolistossa poikkeaa tavanomaisesta. Lisäksi suoli reagoi normaalia herkemmin ärsykkeille, kuten kaasun aiheuttamalle suolen seinämän venytykselle. Myös suolistomikrobeilla voi olla vaikutusta oireiden syntyyn. Nykykäsityksen mukaan IBS:ssä on kyse suolen ominaisuudesta eikä sairaudesta. Oireyhtymään ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta oireita voi kuitenkin saada hallintaan ruokavalio- ja elämäntapamuutoksin. Tottumukset kuntoon Terveellisten elämäntapojen avulla voidaan IBS-oireita lievittää. Säännöllinen ateriarytmi, pitkien ateriavälien välttäminen ja ruokailuhetkien kiireettömyys kuuluvat hyvän syömisen kulmakiviin vatsaoireisella. Nestettä pitää nauttia riittävästi: vettä ja muita kofeiinittomia juomia juodaan useampi lasillinen päivässä. Kahvin ja teen käytön rajoittaminen noin kolmeen kupilliseen päivässä voi auttaa oireiden hallinnassa, kuten myös hiilihappojuomien ja alkoholin käytön vähentäminen. Säännöllisen liikunnan aloittaminen on eduksi etenkin henkilöille, jotka ovat liikkuneet vain vähän. Riittävä uni ja lepo sekä hyvät stressinhallintakeinot voivat myös lievittää vatsaoireita. Huonosti imeytyvät hiilihydraatit eli FODMAPit Ohutsuolessa huonosti imeytyvien hiilihydraattien on jo pitkään tiedetty pahentavan IBSoireita. Kuitenkin vasta viime vuosina aiheesta on julkaistu laadukkaita tutkimuksia, ja näistä yhdisteistä on alettu käyttää nimeä FODMAP. FODMAP tulee sanoista fermentoituvat oligo-, di- ja monosakkaridit sekä polyolit. Oligosakkarideihin eli lyhyt- ja keskipitkäketjuisiin hiilihydraatteihin kuuluvat fruktaanit, galaktaanit ja raffinoosi, joita on mm. vehnässä, kaaleissa ja sienissä. Myös monissa terveysvaikutteisissa tuotteissa käytettävät prebioottiset kuitulisät, kuten FOS- ja GOS-kuidut sekä inuliini, ovat FODMA- Peja. Vatsaoireita aiheuttavia FODMAP-disakkarideja ovat laktoosi ja laktuloosi. Laktoosi on tavanomaisten maitotuotteiden osa ja laktuloosia käytetään ummetuslääkkeenä. Monosakkarideista, fruktoosi eli hedelmäsokeri on ongelmallinen silloin, kun sitä saadaan ruoasta suuria määriä tai ylimäärin ruoan glukoosiin nähden. Sokerialkoholit eli polyolit, kuten sorbitoli, mannitoli ja ksylitoli, ovat tuttuja mm. sokerittomista makeisista ja purukumeista. Lisäksi monet ruokaaineet, kuten luumut, vesimelonit ja omenat, sisältävät niitä luonnostaan. Mitä tiukemmin FODMA- Pejä haluaa välttää, sitä tärkeämpää on toteuttaa ruokavalio ravitsemusterapeutin ohjauksessa, jotta ruokavalio säilyy R a v i t s e m u s k a t s a u s

20 Ajankohtaista s u o l i s t o j a t e r v e y s monipuolisena ja ravitsevana. Noin kuukauden mittaisen välttämisjakson jälkeen eri FOD- MAP-lähteet otetaan järjestelmälliseen kokeiluun. Kaikkien FODMAPien välttäminen on yleensä tarpeetonta ja useimmat IBS-oireista kärsivät sietävät niitä pieniä määriä. Tutkimusten valossa FODMAP-ruokavalio vaikuttaa lupaavalta, sillä IBS-oireista kärsivistä jopa kolme henkilöä neljästä on saanut lievitystä oireisiinsa. Kuidun sopivuus on yksilöllistä Tutkimusnäyttö kuidun asemasta IBS-oireiden hoidossa on ristiriitaista. Pelkkä ruokavalion kuitumäärän lisääminen ei todennäköisesti lievitä oireita, etenkään jos kuidun laatuun ei kiinnitetä huomiota. Liukoinen kuitu, jota saadaan esimerkiksi kaurasta ja pellavansiemenistä, saattaa sopia paremmin kuin liukenematon kuitu, jota saadaan esimerkiksi vehnäleseistä. Ruokavalion sopiva kuitumäärä tulee etsiä yksilöllisesti, mikä voi toisilla tarkoittaa kuidunsaannin lisäämistä, toisilla vähentämistä. Probioottien käytöstä ei ole haittaa IBS-oireista kärsiville, pikemmin niistä voi olla hyötyä oireiden hallinnassa. Probioottivalmistetta tulee käyttää valmistajan ohjeen mukaisella annoksella vähintään 4 viikon ajan, minkä jälkeen voidaan arvioida valmisteen vaikutusta oireisiin. Toistaiseksi ei ole riittävästi tutkimustietoa, jotta IBS:n hoitoon voitaisiin suositella jotakin tiettyä probioottikantaa. Jos yhdellä probioottivalmisteella ei saada helpotusta oireisiin, voidaan kokeilla toista tuotetta. Kirjoittaja: Anne Pohju Laill. ravitsemusterapeutti (TtM) Taulukko 1. Niukasti FOD- MAP-hiilihydraatteja sisältäviä ruoka-aineita Ruoka- Niukasti aineryhmä FODMAPeja Viljatuotteet Kaura Tattari Speltti Kasvikset Kurkku Tomaatti Porkkana Peruna Lehtisalaatti Hedelmät ja Banaani marjat Appelsiini Ananas Mansikka Mustikka Maito- Vähälaktoosiset / valmisteet laktoosittomat maitovalmisteet Makeuttajat Tavallinen sokeri Gluteeni vatsaoireiden aiheuttajana Epämääräisten vatsaoireiden taustalta paljastuu toisinaan keliakia, joka on suolen limakalvoa vaurioittava sairaus. Noin kaksi prosenttia suomalaisista sairastaa keliakiaa. Keliakiassa ohutsuolen vaurion aiheuttaa gluteeni, joka on vehnän, ohran ja rukiin sisältämä proteiini. Toistaiseksi ainoa tunnettu hoitomuoto keliakiaan on elinikäinen, ehdoton gluteeniton ruokavalio. Viime vuosina on herännyt epäily, että gluteeni voisi aiheuttaa vatsaoireita myös eikeliaakikoille. Tätä tilaa on nimitetty gluteeniyliherkkyydeksi. Gluteeniyliherkillä ei voida osoittaa keliakiaan liittyviä vasta-aineita veressä eikä ohutsuolessa nähdä keliakiaan sopivia tulehdusmuutoksia, mutta henkilöiden vatsaoireet kuitenkin selvästi yhdistyvät gluteenin nauttimiseen. Gluteeniyliherkkyyden olemassaolosta ei vielä ole yksimielisyyttä asiantuntijoiden kesken. Aiheesta tarvitaan runsaasti lisätietoa ennen kuin gluteeniyliherkkyyden perusteella vatsaoireisia voidaan alkaa ohjata gluteenittomalle ruokavaliolle. 20 R a v i t s e m u s k a t s a u s