Osallisuusraportti. Lasten, nuorten ja vanhempien osallisuus Oulun seudun kunnissa Asta Kaarniemi ja Tomi Kiilakoski

Transkriptio

1 Osallisuusraportti Lasten, nuorten ja vanhempien osallisuus Oulun seudun kunnissa 2012 Asta Kaarniemi ja Tomi Kiilakoski

2 Sisältö Johdanto Osallisuus lapsi- ja nuorisopolitiikassa Osallisuuden tasot Kasvu osallistuvaan kansalaisuuteen Osallisuus kuntien lapsi- ja nuorisopolitiikan laatimisessa Hyvät osallistavat käytänteet kuntien eri hallintokunnissa Osallisuus rakenteissa Ympäristöön vaikuttaminen Osallistuminen toiminnan järjestämiseen Osallisuus omaan elämään Kuntajohtajien näkemyksiä osallisuudesta Osallisuuden taso ja sitä tukevat rakenteet Osallisuus kuntapalveluissa Yhteistyö Tieto ja koulutustarpeet Toimenpide-ehdotukset Lähteet... 18

3 3 Johdanto Oulun seudun kunnat ovat vuosien aikana laatineet KASTE-ohjelmaan kuuluvassa TUKEVA-hankkeessa Oulun seudun kuntien lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman vuoteen Seudulliseen ohjelmaan pohjautuen kunnat laativat kuntakohtaiset ohjelmat, joiden hyväksyminen ja juurruttaminen kunnissa toteutetaan vuoden 2013 aikana. Seudullisen ohjelman ohjelma-alueena 5.1 on kasvu osallistuvaan kansalaisuuteen, minkä toteuttamisen tueksi tämä raportti on laadittu. Ohjelmaalue kasvusta osallistuvaan kansalaisuuteen vastaa myös valtakunnallisen Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman (Lanuke) ensimmäiseen strategiseen tavoitteeseen Lapset ja nuoret kasvavat aktiivisiksi ja yhteisvastuuta kantaviksi kansalaisiksi. Seudullisen ohjelma-alueen tavoitteena on toisaalta tukea lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia tässä ja nyt, toisaalta opettaa taitoja, joita tarvitaan aktiivisena kansalaisena läpi elämän. Seutuohjelmassa osallisuuden tavoite on laajennettu koskemaan lasten ja nuorten lisäksi myös heidän vanhempien osallisuutta. Lapsen ja nuoren lähin kehitysyhteisö on perhe, jonka hyvinvointi heijastuu myös yksittäisten lasten ja nuorten hyvinvointiin. Vanhemmilla on päävastuu lastensa kasvatuksesta, joten on luonnollista, että he voivat vaikuttaa lapsiin ja nuoriin liittyviin asioihin kunnassa. Toisaalta lasten vanhemmat voivat olla myös itse vielä nuorisopolitiikan kohderyhmää sillä valtakunnallinen nuorisopolitiikka koskee Nuorisolain toisen pykälän mukaan nuoria 29-vuotiaaksi asti. Lasten ja nuorten tulee voida osallistua oman elinympäristönsä kehittämiseen yhdessä aikuisten kanssa. Oulun seudulla tahdottiin selvittää, millaista osallistavaa toimintaa kunnissa jo toteutetaan ja millaisia kehittämisen tarpeita alueella on. Syys-joulukuussa 2012 toteutettiin TUKEVA 3- Oulun seudun osahankkeen alla Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Oulun seudun rahoittama osallisuushanke. Hankkeessa laadittiin tämä osallisuusraportti, minkä lisäksi projektissa työskennellyt osallisuusaktivaattori tuki kuntia ohjelmakohdan toteuttamisessa. Raportilla selvitetään osallisuuden tilaa kaikilla kunnan tasoilla. Toisena näkökulmana hankkeessa on ollut taloustietojen keruu hyödynnettäväksi päätöksenteossa. Tällä pyritään siirtämään painopistettä korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään työhön. Taloustiedoista laadittiin oma raporttinsa. Osallisuusraportin ensimmäisenä tarkastelunäkökulmana oli kuntien lapsi- ja nuorisopoliittisten työryhmien toteuttamat osallistavat käytännöt. Kunnista on koottu tietoa, millaisia osallisuutta edistäviä menetelmiä ja prosesseja on toteutettu vuosien aikana, kun lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa on seudullisesti laadittu. Raportti kattaa myös kuntien suunnitelmat vuodelle 2013 kuntakohtaisten ohjelmien laadintaan. Ymmärrämme lasten ja nuorten osallisuuden koko kunnan asiaksi. Ei siis riitä, että kunnassa on hyviä rakenteellisia nuorten vaikuttajaryhmiä, vaan osallisuuden on lähdettävä kuntien strategioista ja hallintokuntien toimintatavoista ottaa lapset ja heidän vanhempansa huomioon palveluiden kehittämisessä ja toteuttamisessa. Haastattelimme kuntajohtajia selvittääksemme osallisuutta kunnissa strategisella tasolla. Haastattelujen raportoinnin lisäksi annamme temaattisen analyysin perusteella suosituksia kuntakohtaisen lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman laadintaan.

4 4 Kehittämiskohteiden lisäksi kunnat toivoivat, että jo toteutettavia hyviä käytänteitä jaettaisiin kuntien välillä. Kokosimme kuntien eri hallintokunnissa toteutettuja hyviä osallistamisen käytänteitä reseptikirjaksi. Reseptikirja Ripaus osallisuutta hyppysellinen vaikuttamista on tämän raportin liitteenä. Kirjassa esitettävät hyvät käytänteet on tarkoitettu kuntien käytettäviksi ja sovellettaviksi osallisuuden edistämisessä. Tässä raportissa pohdimme, mitä kootut reseptit kertovat lasten, nuorten ja vanhempien osallisuudesta. Tarkastelemme hyvien käytänteiden vahvuuksia Oulun seudulla ja millaisia menetelmiä jatkossa tulisi kehittää. Peruskouluikäisillä nuorilla näyttäisi olevan eniten mahdollisuuksia osallistua kunnan toimintaan koulun tai nuorisopalveluiden kautta. Nuorten vaikuttajaryhmät ja oppilaskunnat tarjoavat rakenteellisia mahdollisuuksia vaikuttaa. Kunnissa tulisikin kehittää alle kouluikäisten ja peruskoulun päättäneiden nuorten osallisuutta. Lisäksi tarvitaan monipuolisia menetelmiä ja työskentelytapoja, jotta kuullaan myös niiden kuntalaisten ääni, jotka eivät ole aktiivisia muuten vaikuttamaan asioihin. Viimeisessä luvussa esitämme toimenpidesuosituksia kunnille osallisuuden edistämiseksi. Oulun seudun lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman valmistelussa osallisuus on ollut yksi keskeisistä näkökulmista. Kunnan kaikissa toiminnoissa tulisi mahdollistaa lasten, nuorten ja vanhempien osallistuminen kehittämiseen, järjestämiseen ja arviointiin. Tavoitteena on, että jo lapsena opitaan osallistumisen vaatimia taitoja. Seutuohjelmassa näitä taitoja on kuvattu omien elinolojen arvioimisen taitoina sekä niihin vaikuttamisen taitoina. Oman elinympäristön jälkeen osallisuus laajenee ympäristön ja yhteisöjen havainnointiin sekä niihin vaikuttamiseen. Toivomme tämän raportin avaavan kunnille osallisuuden nykytilaa Oulun seudun kunnissa ja kannustavan osallisuuden vahvistamiseen. Osallisuus on monipuolista toimintaa ja tunnetta kuulumisesta yhteisöön. Osallisuutta voidaan toteuttaa eri tavoin ja toivommekin kuntien kehittävän uusia tapoja toimia osallistavasti arjessa.

5 5 1. Osallisuus lapsi- ja nuorisopolitiikassa Osallisuus on Oulun seudun lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmassa sekä ohjelman laatimiseen vaikuttanut näkökulma että ohjelman esiin nostama kehittämisen kohde. Kansallisista tutkimuksista tiedetään, että suomalaisten lasten ja nuorten osallisuudessa on paljon kehitettävää, sillä osallisuus on usein mielletty vain joidenkin instituutioiden toiminnaksi, eikä niinkään koko kunnan asiaksi. Erityisesti ohjelman esiinnostama vaatimus, jonka mukaan tuetaan kaikissa kunnan järjestämissä toiminnoissa lasten kasvua osallistuvaan kansalaisuuteen (OSLNP 2025, 13), korostaa sitä, ettei osallisuus ole ohjelmassa vain yhden yksittäisen toimijan vastuulla, vaan koko kunnan asia. Tämä vaatii kunnan lapsi- ja nuorisopolitiikan koordinointia sekä myös toimintakulttuurien muuttamista. Ohjelmassa korostetaan, että lähtökohtana tulisi olla kasvu-ja kehitysyhteisöt, kuten perhe, koulu, nuorisotalo, alue tai media. Lapset ovat jäseninä näissä kehitysyhteisöissä ja yhteisöjen toimintalogiikan mukaisesti ovat osallisia niiden toiminnassa. Koulussa tai päiväkodissa lapset eivät ole vain asiakkaita, vaan aina myös osallisia jäseniä. Lasten, nuorten ja heidän perheidensä omien mielipiteiden tulee näkyä myös tiedonkeruussa ja laadunvalvonnassa. Yhtenä läpileikkaavana, yleisenä teemana ohjelmassa on kasvu osallistuvaan kansalaisuuteen. Tämä tarkoittaa, että lasten, nuorten ja perheiden on opittava arvioimaan kunnan palveluja ja että heillä on oltava mahdollisuus osallistua palvelujen kehittämiseen, järjestämiseen ja arviointiin. Myös kunnan hyvinvointitieto on esitettävä tavalla, joka mahdollistaa ihmisille tiedon ymmärtämisen ja kommentoinnin. Ohjelman esiin nostamat kehittymisen kohteet ovat vaativia, ja ne ulottuvat syvälle kunnan toiminnan eri tasoille. Osallisuutta ei ohjelmassa hahmoteta vain lasten ja nuorten itsensä näkökulmasta, vaan siinä korostetaan, että ikäkautensa mukaisesti perheiden tulisi olla mukana arvioimassa toimintaa. Aikuisten ja lasten osallisuus ei käsitteenä poikkea toisistaan, vaikka toiminnassa roolit ja vastuut voivatkin olla erilaisia. Osallisuutta hahmotetaan tässä raportissa yhteisön ja lasten, nuorten ja perheiden välisenä suhteena. Ensimmäisenä näkökulmana voidaan korostaa sitä, että onnistuessaan osallisuustoiminta synnyttää tunteen siitä, että on tullut huomioiduksi yhteisön jäsenenä. Toisaalta osallisuutta ei ole olemassa ilman että aikaansaadaan muutoksia. Osallisuuteen kuuluu myös vaikuttaminen. Osallisuus tarkoittaa siis tunnetta että on arvostettu yhteisön jäsen sekä toisaalta mahdollisuutta toimia ja vaikuttaa yhteisössään. Viime kädessä osallisuuden kehittämisen edellytyksenä on, että kunnan alueella toimivat kasvu- ja kehitysyhteisöt ovat valmiita antamaan vastuuta lapsille, nuorille ja perheille, että tämä vastuu muuntuu toiminnaksi ja että toiminta synnyttää tunteen osallisuudesta. Kunnassa osallisuutta tulisi tapahtua sekä yksilön henkilökohtaisia asioita ratkaistaessa että yhteisön yhteisistä asioista päätettäessä. Vaikuttamisen kohteet voidaan kuvata myös sosiaalisena ja fyysisenä ympäristönä. Sosiaaliseen ympäristöön liittyvät esimerkiksi säännöt ja päivittäinen vuorovaikutus, fyysinen ympäristö taas käsittää yhdyskuntasuunnittelun ja rakennukset. (Kiilakoski, Gretscehl, Nivala 2012, ) Esimerkkejä seudun kunnissa vaikuttamisen kohteina olleista asioista ovat vaikkapa sovittelijaoppilaan valitseminen tai erilaiset pihasuunnitelmat. 1.1 Osallisuuden tasot Edellä kuvatun mukaisesti osallisuus voi saada erilaisia muotoja eri toiminnoissa. Näitä

6 6 muotoja voidaan kuvata osallisuuden portaikkona. Alla on kuvattu tasot, joilla lasten ja nuorten rooli lisääntyy tasoilla edetessä. Tasoja ei voi arvottaa suhteessa toisiinsa, sillä erilaisissa tilanteissa tarvitaan erilaista osallisuutta. Lasten ja nuorten vanhempien osallisuutta voidaan tarkastella samojen tasojen mukaan. Vanhempien osallisuus ei saa kuitenkaan olla esteenä lasten ja nuorten osallisuudelle tai korvata sitä. Osallisuuden tasot (Kiilakoski 2012) Lapsia ja nuoria kuunnellaan Lapsia ja nuoria kannustetaan ilmaisemaan mielipiteitään Lasten ja nuorten näkemykset otetaan huomioon Lapset ja nuoret ovat mukana päätöksenteossa Lapset ja nuoret ovat päättämässä sekä pohtivat, miten päätetty asia viedään käytäntöön Toimintaosallisuus: Toiminta lähtee lasten ja nuorten ideoista, joiden pohjalta lapset ja nuoret päättävät, toteuttavat ja arvioivat. Osallisuuden tasoilla toimimiseen vaikuttaa ympäristön rakenteet ja asenteet. Ovatko kunnan rakenteet sellaiset, että lapsia, nuoria ja vanhempia voidaan kuulla? Tärkeää on, että rakenteet eivät ole olemassa rakenteiden vuoksi, vaan että ne mahdollistavat todellisen vaikuttavuuden. Lasten ja nuorten vaikuttamista ei tarvitse toteuttaa samoilla menetelmillä kuin aikuiset päätöksentekoon osallistuvat. Erilaiset rakenteet ovat myös lapsille ja nuorille uusia, joten he tarvitsevat ohjausta ja tietoa, jotta voisivat aidosti osallistua vaikuttamiseen. Tärkeää on huomata, että eri kasvu- ja kehitysyhteisöissä voidaan tarvita erilaisia tapoja tukea osallisuutta. Osallisuuden tasot ovat soveltuvia erilaisiin käyttötarkoituksiin. Pienemmän toimintaryhmän kanssa on helpompi ja ehkä luontevampaa toimia ylimmillä osallisuuden tasoilla, jolloin lapset, nuoret ja vanhemmat ovat toiminnassa ja päätöksenteossa mahdollisimman suuressa roolissa. Kuultaessa mielipiteitä, voidaan huomioida tasavertaisesti suuriakin joukkoja lapsia, nuoria ja vanhempia. On tärkeää, että lapsella, nuorella ja vanhemmalla olisi mahdollisuuksia toimia eri ympäristöissä eri tasoilla. Osallisuuden rakentaminen ei ole kilpailua siitä, kuka vie osallisuuden toimintaosallisuuden tasolle, vaan olennaista on toimia tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. 1.2 Kasvu osallistuvaan kansalaisuuteen Jotta osallisuustoiminta on mahdollista, pitäisi osallistujilla olla sekä halu, uskallus ja taitoja osallistua. Halu osallistua vaatii tietoa osallistumisen mahdollisuuksista. Aikuisilla on vastuu tällaisen tiedon välittämisestä, vaikka siihen voivat toki osallistua myös lapset ja nuoret itse. Lapset ja nuoret ovat oman elämänsä asiantuntijoita, mutta heillä ei ole asiantuntemusta vaikuttamisesta, ennen kuin ympäröivä yhteisö sen heille opettaa. Kaikki lapset, nuoret tai heidän perheensä eivät ole samalla viivalla ja heidän uskalluksensa osallistua voi vaihdella paljonkin. Osallisuuteen kasvattamisessa on paitsi kysymys rakenteiden kehittämisestä, myös ihmisten tukemisesta yhteisöjensä jäseninä. Seudullisessa lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmassa on tavoitteeksi asetettu, että kaikille lapsille ja nuorille opetetaan laadunhallinnan perusteet. Lapset ja nuoret oppivat arvioimaan kehitysyhteisöään ja myös vaikuttamaan siihen. Taitoja opitaan ensin arjen elinympäristössä ja kehityksen myötä vaikuttamisen piiriä laajennetaan muuhun ympäristöön ja yhteisöihin. (OSLNP, s. 19). Parhaimmillaan sekä lapset että vanhemmat kasvavat osallisuuteen varhaislapsuuden palveluista alkaen. Myös vanhemmat tarvitsevat tietoa mahdollisuuksistaan osallistua ja vaikuttaa palveluiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Kasvatuksen avulla opitaan toimimaan demokraattisessa yhteiskunnassa, ei toiminnan kohteena vaan aktiivisina toimijoina. Vaikka lasten ja nuorten osallisuus korostaa juuri heidän omien ajatusten kuulemista, ei aikuisia voida työntää osallisuustoiminnasta sivuun. Aikuisia tarvitaan antamaan ideoita mahdollisuuksista, ohjaamaan ideoiden

7 7 toteuttamiseen sekä kertomaan vaikuttamisen kanavista. Aikuiset mahdollistavat lapsille ja nuorille osallisuuden paikkoja ja vastaavat rakenteista, joissa lapset ja nuoret voivat tulla kuulluksi. Aikuisilta vaaditaan toisaalta kykyä ohjata ja samalla antaa lapsille ja nuorille tilaa toimia. Aikuisilla on siis vastuu järjestää lapsille ja nuorille mahdollisuuksia tulla kuulluksi (Gretschel 2007, 244, 254). Aikuiset toimivat myös esimerkkeinä erilaisissa osallistavissa toimintaympäristöissä, jolloin on tärkeää, että aikuiset toimijat saavat tarvittavan koulutuksen nuorten huomioimiseen (Andersson 2007, 164). Osallisuudessa on tärkeää, että sitä ei nähdä kunnassa vain yhden toimialan asiana, vaan tavoitteena on, että kunnan kaikki toimijat omaksuvat osallistavan työotteen. Kunnan lapsi- ja nuorisopolitiikkaa tulisi koordinoida siten, että eri kuntatoimijat eivät toimi yksin, vaan toiminnasta muodostuu kokonaisuus. Kunnan eri hallintokuntien toiminta koskettaa lapsia ja nuoria samalla kuin aikuisiakin kuntalaisia. Nuorten vaikuttajaryhmät ovat tärkeitä, samoin niitä ohjaavat aikuiset, mutta osallisuus ei saisi jäädä vain näiden vaikuttajanuorien oikeudeksi. Pahimmillaan rakenteen uskotaan riittävän osallisuuden synnyttämiseen (Kiilakoski 2007, 13.) Kun osallisuutta tarkastellaan sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta, myös osallisuuteen tarvittavat taidot voidaan jakaa kahteen. Toisaalta yksilön osallisuus yhteisön jäsenenä edellyttää sosiaalisia taitoja ja toisaalta vaikuttava osallisuus edellyttää vaikuttamisen taitoja (Gretschel 2007, 246). Kielen ymmärtäminen voi tuntua itsestään selvältä, mutta aikuiset ja nuoret eivät välttämättä puhu samaa kieltä. Lapset ja nuoret eivät aina ymmärrä aikuisten käyttämiä käsitteitä, mikä on huomattu erityisesti kunnallisen päätöksenteon yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei lapsilla ja nuorilla voisi olla asiasta mielipidettä, jos asiat vain avataan heidän kielelle. Osallisuuden tukeminen edellyttää toimintakulttuurin muuttamista myös siihen suuntaan, että kuntalaisille saadaan viestittyä sopivalla kielellä ja sopivia kanavia käyttäen heidän elämäänsä vaikuttavista palveluista. Yhteenvetäen voidaan todeta, että osallisuuden tukeminen saa seutuohjelmassa perustelunsa useista eri lähtökohdista. Yhtäältä kyse on lasten ja nuorten tukemisesta. Näin osallisuus saa perustelunsa kehittämisnäkökulmasta. Lasten ja nuorten kasvua tukiessaan kunta pyrkii kasvattamaan osallistavaan kansalaisuuteen. Toisaalta kysymys on myös palvelujen laadusta ja niiden kehittämisestä. Lasten, nuorten ja perheiden näkökulman tunteminen auttaa rakentamaan parempia palveluja. Ja kolmanneksi, viime kädessä kysymys ei ole pelkästään lapsista ja nuorista, vaan siitä että koko kuntaa rakennetaan demokraattisemmaksi ja kuntalaisten tarpeita huomioivaksi.

8 8 2. Osallisuus kuntien lapsi- ja nuorisopolitiikan laatimisessa Oulun seudun kunnissa on koottu lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman valmistelua varten kuntatyöryhmät. Ryhmät ovat osallistuneet seudullisen ohjelman laatimiseen. Ne laativat kuntakohtaiset ohjelmat. Selvitimme kyselyllä miten kuntatyöryhmät ovat osallistaneet kuntalaisia ohjelmatyön edetessä ja millaisia suunnitelmia heillä on osallistavan toiminnan suhteen tulevaisuudessa. Oulun seudun kuntien lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelmatyön työryhmille lähetettiin kaksi kysymystä: a) Millaisia lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan osallistavia menetelmiä tai prosesseja kunnan ohjelmatyössä on toteutettu vuosina ? b) Millaisia suunnitelmia lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa osallistamiseksi on vuodelle 2013, jolloin lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa valmistellaan kunnissa? Kysymyksiin kunnat saivat vastata joko kirjallisesti tai osallisuusaktivaattorin vieraillessa kuntatyöryhmässä hänelle suoraan. Viisi kuntaa seitsemästä vastasi kysymyksiimme. Neljä kuntaa vastasi kyselyyn kuntatyöryhmän tai puhelinkeskustelun kautta ja yksi kunta vastasi kirjallisesti. Kahdessa kunnassa, Kempeleessä ja Hailuodossa, on hyödynnetty kuntalaisille tehtyjen kyselyiden vastauksia ohjelmatyössä. Kempeleessä on hyödynnetty strategiakyselyä, joka on toteutettu vuodesta 2010 alkaen. Vastausten perusteella on laadittu perusopetuksen ja nuorisotoimen Hyvän kasvun strategia Strategiakyselystä valittiin perusopetukseen ja nuorisotoimeen kehittämiskohteet. Vuonna 2012 kysely toteutettiin supistetusti ja siihen vastasivat 4., 6. ja 8. luokkien oppilaat sekä lisäksi heidän ja 2. luokan oppilaiden vanhemmat. Seuraavalla kerralla kysely toteutetaan taas laajasti myös kasvatus- ja opetushenkilökunnalle sekä varhaiskasvatuksen huoltajille. Kun kyselyitä toteutetaan säännöllisesti, voidaan seurata kehittämiskohteiksi valittujen asioiden etenemistä. Hailuodossa kyselyllä kartoitettiin kuntalaisten mielipiteitä kunnasta ja perheille järjestetyistä palveluista. Kyselyyn vastasivat lasten ja nuorten vanhemmat, sekä ala- ja yläkoulun oppilaat. Kysymyksissä kysyttiin sekä hyviä että huonoja puolia kunnasta ja sen palveluista, sekä kehittämisen kohteita ja kuntalaisten haaveita. Kuntatyöryhmä oli tyytyväinen saamiinsa vastauksiin ja niitä on hyödynnetty kuntakohtaisen ohjelmatyön laatimisessa. Lisäksi kuntatyöryhmä on laatinut aloitteen perhetyöntekijän palkkaamisesta kuntaan, koska vastauksissa tällainen työmuoto koettiin tarpeelliseksi. Oulussa on ollut käynnissä viiden kunnan yhdistymisprosessi, jonka aikana valmistui Palvelujen järjestämisohjelma vuoteen Sen hyvinvointiohjelmaan sisältyy seudullisen ohjelman keskeiset tavoitteet ja painopisteet, jotka on sisällytetty myös vuoden 2013 talousarvioon velvoitteineen, sisältäen myös LNPO- ohjelman valmistelun. Strategisella tasolla on siten lasten, nuorten ja lapsiperheiden osallisuuden hyvinvoinnillinen merkitys tunnustettu. Oulussa järjestettiin keväällä 2011 osallisuusleiri, jossa nuoret käsittelivät lapsi- ja nuorisopoliittiseen ohjelmaan liittyviä teemoja. Leirillä käsiteltiin asioita, jotka auttavat nuoria kasvamaan terveiksi ja tasapainoisiksi kansalaisiksi. Keskustelua käytiin hyvinvointisuunnitelman pohjalta, mutta aikuiset olivat kääntäneet aiheet nuorten ymmärtämälle kielelle, mikä mahdollisti innostuneen ja motivoituneen keskustelun. Leirillä kiinnitettiin huomiota myös ryhmäytymiseen ja sitä kautta turvallisen ilmapiirin luomiseen, jolloin keskusteluissa saatiin aidosti oikeita asioita esille. Leirillä pohdittiin, miten eri kehitysyhteisöissä pahaa oloa aiheuttavista asioista päästäisiin hyvää oloa tuottaviin asioihin. Nuoret myös pohtivat omassa elämässään merkityksellisiä asioita eri ikävaiheissa. Kolmanneksi nuoret kirjoittivat ikään kuin lööpin iltapäivälehteen. Lööpit esiteltiin toisille ja niistä keskusteltiin. Leirin aikana koottuja nuorten näkemyksiä ja mielipiteitä hyödynnettiin seudullisen ohjelman valmistelussa. Kaksi kuntaa, Tyrnävä ja Lumijoki, vastasivat, että he eivät ole käyttäneet osallistavia menetelmiä tai prosesseja kunnan ohjelmatyössä vuosina Molemmilla kunnilla on kuitenkin suunnitelmia ottaa kuntalaisia mukaan lnpo-työskentelyyn kevään 2013 aikana.

9 9 Tulevaisuuden suunnitelmia on kuntatyöryhmissä tarkasteltu kahdesta eri näkökulmasta. Toisaalta kuntatyöryhmät pohtivat, miten he aikovat osallistaa kuntalaisia kuntakohtaisen ohjelman laatimisessa. Toisaalta he ovat myös pohtineet sitä, miten osallisuus toteutuu ohjelman käytännön toteutuksessa. Tässä esitetään molempien näkökulmien vastaukset. Lumijoki aikoo toteuttaa keväällä 2013 vastaavan kyselyn kuntalaisille, kuin Hailuodossa on toteutettu. Lumijoella kysely kohdennetaan erityisesti lapsiperheisiin. Hailuodossa panostetaan lnpo- ja hyvinvointikertomustyöryhmien toiminnan yhdistämiseen. Hailuodossa koulu aikoo toteuttaa nuorten yrittäjyyteen liittyviä kursseja yhteistyössä 4H:n ja Suomen yrittäjien nuorten yrittäjien kanssa. Kempeleessä eri toimialoilla pohditaan suunnitelmia osallisuuden edistämiseksi. Esimerkiksi lukiossa järjestetään vapaaehtoistyön kurssi ja neuvolassa mietitään kuinka vanhempien mielipiteet saadaan vaikuttamaan päätöksentekoon. Pikkuparlamentin toimintaa kehitetään erillisinä lasten ja nuorten foorumeina. Tavoitteena on myös hyödyntää entistä paremmin kouluterveyskyselyn vastauksia. Kuntatyöryhmien vastausten perusteella kuntien lapsi- ja nuorisopoliittisten ohjelmien valmistelutyö on tähän asti toteutettu pääasiassa viranhaltijoiden ja luottamusmiesten yhteistyönä. Erilaiset kyselyt ja Oulussa järjestetty osallisuusleiri ovat käytetyt menetelmät, joilla lasten, nuorten ja vanhempien näkökulmia on kysytty. Alle kouluikäisiä lapsia ei ole vastausten mukaan kuultu lnpo-työskentelyssä, mutta heidän vanhempiaan kyllä, samoin kuin kouluikäisiä lapsia ja nuoria. Osallisuusleiri on esimerkki toisenlaisesta tavasta kysyä mielipiteitä ja kehittämisideoita. Osallistava tiedonkeruu voi olla myös toiminnallista. Esimerkit kuvastavat, miten erilaiset menetelmät soveltuvat eri tilanteissa tiedon keräämiseen.

10 10 3. Hyvät osallistavat käytänteet kuntien eri hallintokunnissa Kunnissa toteutetaan jo useita hyviä osallistavia käytänteitä. Samalla kunnissa myös toivottiin vinkkejä, kuinka lasten, nuorten ja vanhempien osallisuutta voitaisiin edistää. Pyysimme kuntien eri hallintokuntia kuvaamaan, miten ne osallistavat omassa toiminnassaan lapsia, nuoria ja lapsiperheitä. Tavoitteena on, että hankkeen kautta kootut menetelmät jaetaan myös muiden kuntien käyttöön. Samalla menetelmäkuvaukset kertovat osaltaan osallisuuden toteutumisesta Oulun seudun kunnissa tällä hetkellä. Lähetimme kuntien kuntatyöryhmien ilmoittamille yhteyshenkilöille osallisuuskyselyn, jossa kysyttiin seitsemältä eri toimialalta hyviä osallistamisen käytänteitä. Yhteyshenkilöä pyydettiin kokoamaan kunnan vastaukset eri toimialoilta. Kysyimme käytänteitä varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta, nuorisotoimesta, neuvolasta, oppilashuollosta, lastensuojelusta ja yhdyskuntasuunnittelusta. Lisäksi uuden Oulun alueelta pyydettiin kaikkia koulujen oppilaskuntia kuvaamaan hyviä toimintatapoja. Suurin osa vastauksista tuli perusopetuksesta ja nuorisotoimesta. Tähän vaikuttaa varmasti Oulussa kyselyn laajentaminen kaikille oppilaskunnille. Eri kuntien nuorisopalvelut kommentoivat kyselyämme ensin niin, että he eivät osaa nimetä yhtä menetelmää tai toimintatapaa, sillä asioiden kyseleminen ja yhdessä suunnitteleminen nuorten kanssa on arkipäiväistä toimintaa, jota ei koeta erityiseksi menetelmäksi. Kuntien esittämät menetelmät koottiin Ripaus osallisuutta, hyppysellinen vaikuttamista kirjaksi. Kirjanen on julkaistu sähköisesti SeutuNapissa ( ja lisäksi sitä painettiin 30 kappaletta kuntiin jaettavaksi. Reseptikirjaan kokosimme yhteensä 32 erilaista kuntien esittämää toimintatapaa. Osa näistä on toteutettu useammassakin kunnassa. Joitakin vastauksia jätimme tietoisesti kirjasta pois, koska ne on esitetty TUKEVA 2 hankkeessa laaditussa Työkalupakissa. Pari hyvin suppeasti kuvattua käytäntöä jätimme myös esittämättä. Järjestimme vastaukset neljän eri otsikon alle: Osallisuus rakenteissa, Ympäristöön vaikuttaminen, Toiminnan järjestäminen ja Osallisuus omaan elämään. 3.1 Osallisuus rakenteissa Osallisuus rakenteissa otsikon alla ovat vastaukset, joissa kuvataan nuorten erilaisten vaikuttajaryhmien toimintaan liittyviä asioita, erilaisten kyselyiden hyödyntämistä sekä työryhmien ja aikuisten osallistavia toimintatapoja. Nämä menetelmät ovat siis yleensä aikuisten järjestämiä mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin melko pysyvällä tavalla. Erilaiset kyselyt olivat yksi eniten käytetyistä menetelmistä osallisuuden toteuttamisessa. Kuntakohtaisilla kyselyillä on saatu tietoja, joita on voitu hyödyntää kunnan toiminnan kehittämisessä suoraan tai esimerkiksi aloitteiden kautta. Oulun seudun kunnissa yhtä lukuun ottamatta toimii jonkinlainen edustuksellinen nuorten vaikuttajaryhmä. Nuorisovaltuustot toimivat Limingassa, Lumijoella ja Muhoksella, Oulussa ovat alueelliset nuorten vaikuttajaryhmät sekä Oulun nuorten neuvosto, Kempeleessä toimii lasten ja nuorten pikkuparlamentti. Tyrnävällä on nuorten foorumi, jonka toimintaa tosin hankaloittaa se, että peruskoulun päättäneet eivät juuri ole Tyrnävällä, koska siellä ei ole toisen asteen koulutusta. Myös Hailuodosta peruskoulun päättäneet nuoret käytännössä muuttavat pois, yleensä Ouluun. Hailuodossa ei ole nuorisovaltuustoa tai vastaavaa nuorten vaikuttajaryhmää. Oppilaskunnat ovat koulujen toimintaan osallistuvia vaikuttajaryhmiä. Osassa kunnista oppilaskunnat toimivat yläkouluissa ja lukioissa, osassa kunnista myös alakoulujen oppilaat osallistuvat oppilaskunnan toimintaan. Nuorten vaikuttajaryhmien toiminnan kuvauksissa korostettiin, että toiminnassa kuullaan myös muiden kuin ryhmään valittujen nuorten näkemyksiä. Lisäksi korostettiin aitoa mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon, mikä edellyttää, että aikuisten on annettava ryhmälle tilaa ja vastuuta. Vastuun yhtenä tunnusmerkkinä on mahdollisuus päättää rahan käytöstä, mutta rahan jakaminen ei välttämättä motivoi nuoria osallistumaan ryhmän toimintaan pidemmällä aikavälillä.

11 Ympäristöön vaikuttaminen Ympäristöön vaikuttaminen otsikon alle kokosimme erityisesti pihasuunnitelmia ja nuorisotilojen kehittämishankkeita. Tämän otsikon alla toteutetut toimenpiteet kuvaavat toimintaa lasten ja nuorten lähiympäristössä, mutta olisi tärkeää laajentaa osallisuutta myös muun yhdyskuntasuunnittelun osalta. Toteutuneet toimenpiteet ovat myös esimerkkejä, miten eri toimijaryhmät huomioidaan suunnittelun aikana. Pihasuunnitelmissa on lasten ja nuorten lisäksi kuultu myös vanhempia ja henkilökuntaa. Suunnitelmia tehdessä on huomioitava, että lapset, nuoret ja aikuiset toimivat pihalla yhdessä, joten kaikkia osapuolia tulee kuulla suunnittelun eri vaiheissa. Myllyojan koulun oppilaskunnan vuoden teema koulun sisätilojen ja pihan siisteyden edistämiseksi osoittaa sen, että ympäristöä voidaan kehittää myös suurten remonttien ja rakennusprojektien ulkopuolella. Yhteisen tilojen suunnittelun tavoitteena ovat paitsi tarkoituksenmukaiset tilat ja korkeat käyttöasteet, mutta samalla myös ilkivallan vähentyminen. Kunnissa oletetaan, että nuoret eivät tahdo rikkoa paikkoja, joiden valmistumiseen ovat itse vaikuttaneet. Lopputulosta kunnat eivät kommentoineet ilkivallan vähenemisen osalta, mutta tilojen käyttöasteisiin on oltu hyvin tyytyväisiä sekä lasten, nuorten että aikuisten näkökulmasta. 3.3 Osallistuminen toiminnan järjestämiseen Osallistuminen toiminnan järjestämiseen otsikon alle sijoitimme oppilaskunnan järjestämiä teemapäiviä ja kerhotoimintoja. Toiminnan järjestäminen ja siihen osallistuminen on nuorille mielekäs ja luonteva tapa osallistua koulun yhteiseen toimintaan. Ideat toimintojen sisällöistä nousevat yleensä nuorilta ja nuoret myös toteuttavat ideat. Yhdessä ideassa tosin aikuiset saivat toteuttaa lasten tekemän suunnitelman, koska lapset halusivat itse osallistua toimintaan eikä ohjata sitä. Erilaisilla teemapäivillä voidaan tuoda vaihtelua koulun arkeen, lisätä yhteenkuuluvuutta, tehdä hyväntekeväisyyttä jne. Yleensä teemat saadaan liitettyä myös koulun opetussuunnitelmiin. Toiminnan järjestämisessä eri-ikäiset toimijat pääsevät tekemään yhteistyötä. Teemapäivien ja muun yhteisen toiminnan järjestäminen parantaa aikuisten ja lasten tai nuorten välistä vuorovaikutusta muissakin arkipäivän tilanteissa. Myös ylä- ja alakoulujen oppilaat voivat toimia yhdessä toimintapäivänä, mikä osaltaan vahvistaa koulun yhteisöllisyyttä, kun oppilaat tuntevat toisensa paremmin. 3.4 Osallisuus omaan elämään Osallisuus omaan elämään osion alle sijoitimme menetelmät, joilla kunnissa on mahdollistettu lasten, nuorten tai vanhempien osallistuminen oman elämän suunnitteluun tai päätöksentekoon erilaisissa asioissa. Syksyn aikana lnpo-kuntatyöryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa nostettiin esille, että ihmisillä ei ole voimavaroja yhteiseen toimintaan, jos koetaan, että omiinkaan asioihin ei voi vaikuttaa. Esimerkeissä korostui kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin tiedon saaminen auttaa omaan elämään liittyvien päätösten tekemisessä. Toiseksi asiakastilanteissa työntekijät huomioivat mahdollisuuksien mukaan asiakkaan oman näkökulman toimenpiteistä päätettäessä. Kuntien esittämissä käytännöissä tulevat esiin esimerkiksi terveyteen liittyvät valinnat ja niihin tarvittavan tiedon saaminen. Tarkemmin hyvät käytänteet löytyvät liitteenä olevasta osallisuuden reseptikirjasta. Reseptit on tarkoitettu ideoiksi osallistavien menetelmien monipuolistamiseksi. Reseptien käyttö vaatii soveltamista, sillä niissä ei

12 12 ole esitetty kovin tarkasti toiminnan toteuttamista. Hankkeen jatkuessa kehitämme menetelmien kuvauksia tarkemmiksi ja helpommin sovellettaviksi erilaisiin tilanteisiin. Kuntien kuvaamien käytänteiden perusteella näyttäisi siltä, että peruskouluikäisille lapsille ja nuorille kunnissa on eniten rakenteellisia osallisuuden mahdollisuuksia. Alle kouluikäisten lasten ja peruskoulun päättäneiden nuorten osallisuuden edistämiseksi tarvitaan uusia menetelmiä ja toisaalta keinoja hyvien käytänteiden levittämiseen. Myös vanhempien vaikuttamismahdollisuuksia on kehitettävä monipuolisemmiksi, nykyisin kyselyt ovat käytetyin keino vanhempien osallistamiseksi. Hyvien käytänteiden keräämisessä oli erilaisia haasteita. Kyselyämme ei heti ymmärretty tai kyselyn oletettiin liittyvän vain TUKEVA-hankkeessa toteutettuihin asioihin. Aikataulun puitteissa kysymyksiä ja tarkoitusta tarkennettiin, minkä jälkeen saatiinkin vastauksia lisää. Haasteena oli myös se, että käytettyjä menetelmiä ei ollut dokumentoitu, sillä ne olivat useimmiten työntekijöiden muistitiedon varassa. Dokumentit auttaisivat hyvien käytänteiden levittämistä ja myös niiden kehittämistä. Myös työntekijöiden vaihtuessa dokumentit helpottaisivat toiminnan jatkumista. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisessä dokumentointi on olennaista, sillä lapsi- ja nuorisopolitiikkaa ei voi koordinoida ellei ole riittävän hyvin selvillä kunnassa tehtävien toimien kokonaisuus. Hyvien käytänteiden kokoamisen ja kehittämisen osalta työ jatkuu hankkeessa ainakin tammikuusta huhtikuuhun keväällä 2013.

13 13 4. Kuntajohtajien näkemyksiä osallisuudesta Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma korostaa osallisuuden merkitystä lapsi- ja nuorisopolitiikan eri tasoilla. Se edellyttää lapsi- ja nuorisopolitiikan koordinoimista siten, että eri kuntatoimijoiden toiminnoista rakentuu selkeä kokonaisuus, joka tukee lasten ja nuorten kasvua osallistuvaan kansalaisuuteen. Tämän toteuttaminen edellyttää kunnan toimintojen koordinaatiota, selkeää kasvuja kehitysyhteisönäkökulman omaksumista sekä tarvittavaa resursointia sekä henkilökunnan ajan, osaamisen että talouden suhteen. Oulun seudun kuntajohtajien näkemyksiä osallisuudesta kartoitettiin haastatteluilla. Seitsemän kuntajohtajaa haastateltiin marras-joulukuussa Haastattelujen kesto oli puoli tuntia kutakin haastattelua kohden. Haastattelut toteutettiin strukturoidulla haastattelulla, jonka teemana olivat osallisuuden nykytila (nykytaso, laatu ja vaikuttavuus) kunnassa, osallisuuden kehittäminen, osallisuus ja talous, osallisuutta tukevien ohjelmien tuki ja osallisuuden arviointi sekä osallisuutta tukevan osaamisen taso kunnassa. Haastatteluissa osallisuutta ei määritelty. Oletuksena oli, että kuntajohtajat tuntevat lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman ja sen osallisuuden korostukset. Tästä huolimatta kuntajohtajien näkemykset osallisuudesta hajautuivat verrattain voimakkaastikin. Tästä voinee päätellä, että kuntakohtaisten lapsi- ja nuorisopoliittisten ohjelmien kuntaosiota tehtäessä on hyvä määritellä kunnassa, mitä osallisuus on, sekä millä tavalla kunta pyrkii edistämään sen toteuttamista ohjelman suuntaviivoissa kuvatulla tavalla. Kuntajohtajien haastattelut on litteroitu. Yhteensä ne ovat noin neljäkymmentä sivua. Tätä raporttia varten ne on analysoitu temaattisesti. Tämän temaattisen analyysin pohjalta voidaan nostaa esiin seuraavat tulokset. Tulosten ohessa esitämme suosituksia siitä, minkälaisia asioita kunnan tulisi omassa lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmatyössään ottaa huomioon. 4.1 Osallisuuden taso ja sitä tukevat rakenteet Suomalaista osallisuutta koskeva tutkimus on todennut, että osallisuus Suomessa rakentuu ryhmämuotoisten ja edustuksellisesti valittujen toimijoiden, kuten nuorisovaltuustojen, lasten parlamenttien ja oppilaskunnan hallitusten varaan. Lisäksi se paikantuu kasvatusalan ammattilaisten huolehdittavaksi, lähinnä kouluun ja nuorisotyöhön. Kehittämisen kohteina on nostettu esiin yksilötason mekanismien kehittäminen, koulun ja nuorisotyön ulkopuolisten toimintojen osallisuuden edistäminen sekä alle peruskouluikäisten tai peruskoulunsa päättäneiden osallisuus. Perheiden osallisuuden kehittäminen kunnassa koskettaa kaikkia toimijoita, ja se on nähty selkeäksi kehittämisen kohteeksi myös peruskoulussa. Kuntajohtajien haastattelu näyttää joiltakin osin noudattavan yllä kuvattua kehystä. Nuorisovaltuustojen tai pikkuparlamentin asema nuorten ääniä esiintuovana toimijana näyttäytyi haastatteluissa keskeisenä niissä kunnissa, missä sellainen on. Nuorisovaltuustoa pidettiin esimerkiksi kunnan osallisuuden priimusmoottorina. Oppilaskunnan hallituksen rooli ei korostunut vastauksissa. Joissakin kunnissa todettiin myös, ettei nuorisovaltuusto ole juurikaan nostanut teemoja esille ja että toiminta kaipaisi tehostamista. Käytännön johtopäätöksenä tästä osiosta on, että kuntien kannattaa miettiä, miten myös oppilaskuntia tai niiden hallituksia voitaisiin käyttää osallisuustyössä nykyistä tehokkaammin.

14 14 Toisaalta korostettiin myös suoraa vuorovaikutusta kunnan ja kuntalaisten välillä. Haastatteluissa kerrottiin useita esimerkkejä, joista monet liittyivät skeittiharrastukseen, siitä, miten nuoret ovat ottaneet yhteyttä suoraan kuntajohtoon ja asioita on saatu tätä kautta edistettyä. Myös perheiden todettiin itse ottavan yhteyttä virkamiehiin, ja kuntalaisten äänen tulevan tätä kautta tietoon. Monessa haastattelussa tätä pidettiin yhtenä ilmentymänä yhteisöllisyydestä. Yhdessä haastattelussa myös pohdittiin, näyttäytyykö tämä vahvojen intressiryhmien toimintana, joka voi hukuttaa alleen muita ääniä. Sekä rakenteellinen osallisuuden tukeminen nuorisovaltuuston kautta että suorat yhteydenotot kunnan virkamiehiin ja luottamushenkilöihin nostattavat kysymyksen siitä, minkälaisia näkökulmia niiden ulkopuolelle jää. Myös haastatteluissa nostettiin esiin huoli siitä, saavutetaanko näiden olemassa olevien kanavien avulla repaleiset perheet tai perheet, jotka eivät syystä tai toisesta käytä näitä kanavia. Voikin esittää kysymyksen, missä määrin osallisuuden kehittäminen neuvolan, sosiaalityön tai alueellisen nuorisotyön kautta voisi auttaa laajentamaan nykyisten toimintojen kautta tapahtuvaa kehittämistä. 4.2 Osallisuus kuntapalveluissa Kuntajohtajien haastatteluissa osallisuus paikantui nuorisotyön toimintaan sekä kouluun. Muut kunnalliset toimijat saivat vähän mainintoja. Vain yksi kuntajohtaja mainitsi neuvolan osallisuutta tuottavana tekijänä. Lastensuojelu ei juuri noussut esille, vapaa-aikatoiminnot vain vähän. Yhdyskuntasuunnittelu ei myöskään kerännyt mainintoja yksittäisiä rakennusprojekteja lukuun ottamatta. Kuitenkin kunnallisella rakentamisella on aina lapsivaikutuksia, sekä pitkä- että lyhytkestoisia, sekä tarkoitettuja että tarkoittamattomia. Tästä voinee vetää sen johtopäätöksen, että kuntakohtaisia ohjelmia tehtäessä kannattaa erityistä huomiota kiinnittää näihin osa-alueisiin ja luoda rakenteita, jotka varmistavat, että myös nämä toimijat työskentelevät kasvu- ja kehitysyhteisöjä vahvistaen. Pienten lasten ja perheiden osallisuus Alle kouluikäisten ja lapsiperheiden osallisuutta koskevia mainintoja oli varsin vähän. Varhaiskasvatuksen ja neuvolan osalta tässä lienee pohtimisen aihetta suunnitelmia tehtäessä. Joissakin kunnissa oli tälle kohderyhmälle osoitettuja käyttäjäkyselyjä, ja kohderyhmän mainittiin myös ottavan yhteyttä kuntaan. Pääsääntöisesti tämä kohderyhmä näyttäytyi haastatteluissa palvelujen asiakkaansa, eikä niinkään yhteisöjen jäsenenä. Suosituksena on, että asiakkuusnäkökulman oheen kehitetään myös yhteisönäkökulmaa ja tuetaan tämän kohderyhmän osallisuutta. Nuorten aikuisten osallisuus Haastattelujen perusteella erityisen haastavana ryhmänä näyttäytyvät peruskoulunsa päättäneet alle 29- vuotiaat nuoret. Kaikissa kunnissa ei ole toisen asteen oppilaitoksia, ja nuoret joko muuttavat toiselle paikkakunnalle kokonaan tai käyvät toisella paikkakunnalla koulussa. Tämän ikäryhmän näkemysten esille saaminen ei haastattelujen perusteella vaikuta helpolta (Se on aika haastava porukka, koska meillä ei oo rakennetta, josta me automaattisesti saatas se mielipide näkyviin). Etsivä nuorisotyö mainittiin useimmiten näiden ikäryhmien parissa toimivana kuntatoimijana. Nuorten aikuisten tukeminen ja heidän osallisuutensa kehittäminen on yksi alue lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa ja voidaan kysyä, toteutuuko tämä, jos toiminnot ovat hankerahoitteisen etsivän nuorisotyön varassa. 4.3 Yhteistyö Yhteistyö eri kuntatoimijoiden välillä nähtiin haastatteluissa tarpeelliseksi (Moniammatillisuus tulee varmaan selkeämmin pintaan tämän homman kanssa), mutta tunnistettiin myös se, että sitä ei ehkä kaikilta osin tällä hetkellä tehdä tarpeeksi (esimerkiksi Toiminta on aika lailla hajanaista ja eri toimijat eivät juurikaan tee yhteistyötä). Maininnat moniammatillisesta yhteistyöstä koskettelivat lähinnä koulun, varhaiskasvatuksen, nuo-

15 15 risotyön ja sosiaali- ja terveyspuolen yhteistyötä. Tässäkin yhteydessä kannattaa nostaa esiin myös yhdyskuntasuunnittelu ja luontevien linkkien rakentaminen siten, että myös yhdyskuntasuunnittelu tukee lapsi- ja nuorisopolitiikan peruslinjoja. Yhteistyön rakentamiseen liittyy myös hallinnollisen mandaatin antaminen ihmisille. Mikäli kunnissa osallisuuden edistäminen on vain yksittäisen hallintokunnan yksittäisellä virkamiehellä, ei hänen asemansa välttämättä ole riittävä asioiden edistämiseen. Yhteistyö järjestötoimijoiden ja uskonnollisten yhteisöjen kanssa nostettiin esiin tärkeäksi voimavaraksi sekä palvelujen tuotannon, mutta myös yhteisöllisyyden rakentamisen näkökulmasta. Tässä yhteydessä mainintoja saivat sekä perinteinen, alueilla keskittyvä yhteisöllisyys, mutta myös sosiaalista mediaa ja muuta teknologiaa hyödyntävä yhteisöllisyys. Näyttää siltä, että monissa kunnissa järjestöt ovat tärkeä voimavara, joka on syytä huomioida myös lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmatyössä. 4.4 Tieto ja koulutustarpeet Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma edellyttää, että kuntiin kehitetään mittareita, joilla ohjelman toteutumista voidaan seurata. Samoin mittarit tulisi tehdä läpinäkyviksi kuntalaisille. Sähköinen hyvinvointikertomus nostettiin keskeiseksi työkaluksi osallisuustiedon tuotannossa. Myös erilaisia kyselyjä oppilaille tai heidän vanhemmilleen on tehty. Kuntajohtajien mukaan tällä saadaan riittävällä tasolla vastattua ohjelman haasteisiin. Mikäli tämä analyysi hyväksytään, tulee miettiä, miten tieto jalkautetaan kuntalaisille ohjelman edellyttämällä tavalla. Kuntajohtajien mukaan viranhaltijoiden osaaminen riittää pääsääntöisesti osallisuuden tukemiseen. Kouluttamisen tarpeita nähtiin lähinnä yleisellä tasolla (millaista ohjelmatyötä on tehty, mitä osallisuus on), ja jonkin verran yksittäisten toimintojen tasolla (miten kuuleminen järjestetään). Yllä on esitetty näkökulmia ja toimenpide-ehdotuksia, joita kunnissa on hyvä huomioida lapsi- ja nuorisopolitiikkaa laadittaessa ja toteutettaessa. Keskeistä on osallisuusnäkökulman laajentaminen kunnassa eri tasoilla sekä tiedon että toiminnan tasolla. Kuntajohtajien haastatteluissa toivottiin osallisuuden nivoutuvan olemassa oleviin rakenteisiin. Tämä edellyttää kunnan toimijoilta lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman tuntemista sekä osallisuuden merkityksen ja mahdollisuuksien tunnistamista oman työn kehittämisessä.

16 16 5. Toimenpide-ehdotukset Tämän osallisuusraportin tarkoituksena on ollut kuvata osallisuuden nykytilaa Oulun seudun kunnissa sekä esittää toimenpiteitä osallisuuden kehittämiseksi. Kolmen erilaisen kyselyn tai haastattelun avulla olemme keränneet tietoja, joiden tarkastelun pohjalta esitämme suosituksia toimenpiteiksi kunnissa toteutettavaksi. Osallisuushanke kuntien lnpo-työskentelyn tueksi jatkuu keväällä 2013, joten kunnat voivat vielä hyödyntää hankkeen työntekijäresurssia. Raportin perusteella peruskouluikäisten lasten ja nuorten osallisuus on selkeimmin tunnistettu ja sille on myös olemassa erilaisia toimintamalleja sekä koulussa että nuorisotyössä. Lasten, nuorten ja vanhempien osallisuus myös kuvataan mieluusti näiden toimintaympäristöjen kautta, koska näissä osallistava toiminta on arkipäivää. Sen sijaan alle kouluikäisten lasten ja peruskoulun päättäneiden nuorten sekä heidän vanhempien osallisuutta tulisi vielä kehittää kunnissa. Hyviä toimintatapoja tulisikin levittää sekä kuntien välillä, mutta myös kunnan eri toimialojen välisessä yhteistyössä. Kuntien lnpo-työryhmien tulisi omassa työskentelyssään huomioida osallisuusnäkökulma käytännön tasolla. Osallisuuden merkitys on tunnistettu seudullisessa ohjelmassa, joten kuntatyöryhmillä on tieto siitä olemassa. Seudullisen ohjelman mukaan lasten, nuorten ja heidän vanhempien vaikuttamisen ja osallistumisen kohteena ovat heille suunnatun tuen ja palveluiden kehittäminen. Kuntakohtaisen lnpo:n laatiminen ja toteuttaminen ovat osaltaan juuri tätä työtä, joten on perusteltua toteuttaa sitä osallistavien periaatteiden mukaisesti. Raporttia kootessa kuulimme usein huolen siitä, miten kuulla perheitä, jotka eivät ole aktiivisia käyttämään olemassa olevia vaikuttamisen kanavia. Kun osallisuutta kehitetään neuvolassa, sosiaalityössä ja aluetyössä, saadaan näitä palveluita käyttävien kuntalaisten ääni kuuluviin riippumatta siitä, kuinka aktiivisia he ovat muuten vaikuttamaan asioihin. Kunnissa tulisi kehittää toimintatapoja tällaisen osallisuuden toteuttamiseksi ja tarpeen mukaan kouluttaa henkilöstöä. Kuntakohtaisten lapsi- ja nuorisopoliittisten ohjelmien laadinnassa huomioidaan kunnan eri toimialojen mahdollisuus vahvistaa kasvu- ja kehitysyhteisöjä osallistavasti. Tällöin työ ei jää vain muutaman toimialan tai henkilön vastuulle. Toimintatapoja kehitettäessä on hyvä muistaa osallisuuden tasot, osallisuus voi toteutua monella tavalla ja eri tasoilla toimiminen eri tilanteissa on järkevää. Palveluiden toteuttamisessa tulisi asiakkuusnäkökulman lisäksi palveluiden toimintaan ottaa mukaan yhteisönäkökulma erityisesti sekä alle että yli peruskouluikäisten palveluissa. Näin kuntalaiset voivat vaikuttaa myös palvelun yleiseen kehittämiseen sen lisäksi, että heitä kuunnellaan heitä itseään koskevassa asiassa. Kuntalaisilla tulisi olla mahdollisuus esimerkiksi palautteenantoon muulloinkin kuin palveluntarjoajan kysyessä. Myös yhdyskuntasuunnittelussa tulisi kuulla lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa näkemyksiä. Nuorten osallisuuden näkökulmasta nuorten vaikuttajaryhmät nimetään keskeisiksi toimijoiksi kunnassa. Niiden toimintaa voidaan edelleen kehittää. Kunnissa, joissa on olemassa toimivat nuorten vaikuttajaryhmät, tulisi järjestää mahdollisuuksia ryhmien ulkopuolella oleville nuorille osallistua kuntapalveluiden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Mikäli kunnassa ei ole toimivaa edustuksellista nuorten vaikuttajaryhmää, voidaan keskustella sen järjestämisen tarpeellisuudesta ja mahdollisuuksista tai esimerkiksi oppilaskunnan mahdollisuuksista toimia myös koulun ulkopuolisten asioiden parissa. Tärkeää on, että vaikuttajaryhmille,

17 17 kuten myös muille kuntalaisille, annetaan mahdollisuus vaikuttaa asioihin sen käsittelyn eri vaiheissa ja nuorilla on riittävästi aikaa käytettävissään. Yhteisöllisyyden edistäminen on yksi osallistavien toimintatapojen keskeisimmistä tavoitteista. Tämä edellyttää yhteistyötä kunnan eri toimialojen välillä kuten aiemmin mainittiin, mutta yhteistyötä tarvitaan myös muiden kuin kunnan toimijoiden välillä. Paikalliset kolmannen sektorin toimijat tarjoavat myös osallisuutta edistäviä toimintoja. Järjestöt edistävät osallisuuden tunnetta kuulumisesta johonkin ja toisaalta tarjoavat myös mahdollisuuksia vaikuttaa oman elinympäristön kehittämiseen. Seudullisen ohjelman kriittinen toimenpideohjelman kohta 5.2 asettaa tavoitteeksi, että kunta raportoi vuosittain sekä lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointikehitystä kuvaavat ydintiedot. Kuntajohtajien mukaan osallisuutta koskeva hyvinvointitieto saadaan erityisesti sähköisestä hyvinvointikertomuksesta. Kuntien on huolehdittava siitä, että kyselyillä ja sähköisestä hyvinvointikertomuksesta kerättävä tietoa hyödynnetään lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman käytäntöön panossa tehtäessä päätöksiä. Osallisuushankkeen toivottiin levittävän hyviä osallistamisen käytänteitä kunnasta toiseen. Tämä toteutettiin nyt reseptikirjan avulla ( Hyvien käytänteiden levittämistä helpottaa, kun käytänteet kirjataan pääpiirteissään ja tätä dokumenttia voidaan sitten jakaa. Hyviä käytänteitä siirrettäessä kunnat eivät ole niinkään kiinnostuneita toisten kuntien esittämistä lopputuloksista, vaan prosessista, jolla lopputulokseen on päästy, jolloin samansuuntainen prosessi voidaan toteuttaa toisessa ympäristössä. Kevään 2013 osallisuushankkeessa osallistamisen käytäntöjä edelleen tarkasteltaessa tulisikin keskittyä kehittämään sellaisia menetelmiä, jotka ovat sovellettavissa erilaisiin tarkoituksiin ja ympäristöihin. Toimenpidesuositukset osallisuuden toteuttamiseksi lnpo:ssa. 1. Osallisuus kuntakohtaisen lnpo:n laadinnassa ja toteutuksessa Kuntatyöryhmät hyödyntävät toiminnassaan osallistavaa työotetta. Kuntakohtaista ohjelmaa laadittaessa ja toteutettaessa kuullaan lapsia, nuoria ja heidän vanhempia sopivalla tavalla. Kunnan eri toimialat toimivat kasvu- ja kehitysyhteisöjä vahvistaen. 2. Osallisuutta kehitetään kaikilla kunnan toimialoilla 3. Vaikuttajaryhmien toiminnan kehittäminen Kehitetään kunnassa toimivaa edustuksellisia lasten ja nuorten vaikuttajaryhmiä, sekä kehitetään mahdollisuuksia vaikuttaa myös ryhmien ulkopuolella. 4. Palveluiden toteuttamiseen yhteisönäkökulma asiakasnäkökulman lisäksi 5. Yhteisöllisyyden kehittäminen yhteistyön avulla 6. Osallisuustiedon hyödyntäminen lnpotyöskentelyssä Kuntalaisille tarjotaan mahdollisuus vaikuttaa palvelujen kehittämiseen yleisellä tasolla oman asiakkuuden lisäksi. Kehitetään moniammatillista yhteistyötä sekä kunnan henkilöstön välillä että muiden paikallisten toimijoiden kanssa, jotta kaikkien kuntalaisten näkökulmat tulisivat kuulluksi kehittämisessä, suunnittelussa ja arvioinnissa. Eri tavoin kerättyä tietoa osallisuuden toteutumisesta kunnissa käytetään lnpo:n suunnittelussa ja toteutuksessa.

18 18 Lähteet Andersson, J. (2007) Vammala Lasten ja nuorten kunta? Lasten ja nuorten osallisuus päätöksenteossa. Teoksessa Gretschel, A. & Kiilakoski, T. (toim.) Lasten ja nuorten kunta. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 77, Farthing, Rys (2012) Why Youth Participation? Youth & Policy 109, Gretschel, A. (2007) Nuori Ei asiakkaaksi, vaan vaikuttamaan nuorisotyön keinoin. Teoksessa Hoikkala, T. & Sell, A. (toim) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 76, Kiilakoski, T. (2007) Johdanto: Lapset ja nuoret kuntalaisina. Teoksessa Gretschel, A. & Kiilakoski, T. (toim.) Lasten ja nuorten kunta. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 77, Kiilakoski, T., Gretschel, A. & Nivala, E. (2012) Osallisuus, kansalaisuus, hyvinvointi. Teoksessa Gretschel, A. & Kiilakoski, T. (toim.) Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2010-luvun alussa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 118, Kiilakoski, T. (2012) Nuorten osallisuuden edistäminen. Kuuluuko ääni, kuuntelen!? Lasten ja nuorten osallistuminen kunnan palvelujen kehittämiseen -teematapaamisen materiaalit. Oulun seudun kuntien lapsi ja nuorisopolitiikka vuoteen Tukeva-hanke Oulun seutu (2012) Ripaus osallisuutta, hyppysellinen vaikuttamista. Osallisuuden reseptejä Oulun seudun kunnista. Tukeva-hanke Oulun seutu (2012) TUKEVA-työkalupakki. Kuvat: Siiri Hassi