Kuva: Timo Pylvänäinen

Transkriptio

1 Kuva: Timo Pylvänäinen Kankaan ja Tourujoen alueen luontoselvitykset Kooste yleiskaavaa varten tehdyistä selvityksistä Jyväskylän kaupunki Kaavoitus Elina Lehtinen

2 Sisällys 1 Johdanto Tehdyt selvitykset Selvitysten tulokset lyhyesti Saukot Kalat ja pohjaeläimet Liito-orava Linnut Putkilokasvit ja sammalet Lepakot Luonnonsuojelualue Luontovaikutusten arviointi... 8 Liitteet

3 1 Johdanto Tourujoen Kankaan alue on pinta-alaltaan noin 36 hehtaaria. Alue muodostuu Tourujoen jokilaaksosta, jossa sijaitsee luonnonsuojelualue, ja entisen paperitehtaan alueesta, jossa on teollisuusrakennuksia ja piha- ja joutomaita, sekä tehdasalueen ja Ailakinkadun väliin jäävästä sittemmin metsiköksi muodostuneesta vanhasta asuinalueesta. Kasvillisuustyypit selvitysalueella vaihtelevat ruderaattialueista rehevään lehtoon. Tourujoen varret ovat lehtipuuvaltaisia jyrkkiä rinteitä. Jokivarressa on kosteaa suurruoholehtoa ja ylärinteillä tuoretta lehtoa. Rantavyöhykkeessä ja rinteissä on paikoin lähteisyyttä ja tihkupintoja. Puustossa harmaaleppä on alueen valtalaji, muina lajeina tavataan tervaleppää, hieskoivua, tuomea, rauduskoivua, mäntyä, pihlajaa, raitaa, tammea. Joen itärannalla kasvaa myös kuusia. Myös pensaskerros on runsas ja monilajinen: lehtokuusamaa, mustaherukkaa, punaherukkaa ja viljelykarkulaisina kanukkaa, terttuseljaa ja pihlaja-angervoa sekä itärannalla myös syreeniä. Kenttäkerroksessa yleisimpiä lajeja ovat vuohenputki, hiirenporras, kotkansiipi, lehtopalsami, nokkonen ja kangas- ja lehtokortteet. Vesirajassa tavataan kosteiden paikkojen lajeja ja vesikasveja. Ailakinkadun ja Kankaan tehdasalueen väliin jäävä metsäinen alue on vanhaa tontti- ja viljelysmaata. Puusto on harvaa ja lehtipuuvaltaista Tourujoen puoleisessa päässä ja järeytynyttä havumetsää alueen itäpäässä. Jokaisessa kasvillisuuskerroksessa näkyy selvä kulttuurivaikutteisuus. Metsäisten alueiden väliin jää omakotitalon pihapiiri ja pysäköinti- ja varastoalueita. Kankaan entisestä tehdasalueesta valtaosa jää rakennusten, teiden ja junaradan alle. Alueella kasvaa yksittäisiä puita (myös istutettuja) ja alueella on laaja-alaisia matalakasvuisia piennar- ja joutomaa-alueita. Tehtaan pohjoispuolisille ruderaattialueille on jo alkanut nousta puuntaimia. 2 Tehdyt selvitykset Kankaan Tourujoen alueelta on tehty osayleiskaavaa varten useita erityyppisiä luontoselvityksiä: 1. Jyväskylä, Tourujoki. Saukkoselvitys maaliskuu 2011 (Risto Sulkava) 2. Tourujoen kalasto ja pohjaeläinselvitys vuonna 2011 (Heikki Alaja ja Kimmo T. Tolonen) 3. Tourujoen ja Kankaan alueen liito-oravat ja linnut 2011 (Timo Pylvänäinen ) 4. Tourujoen ja Kankaan alueen kasviselvitys (Timo Kypärä ) 5. Jyväskylän Kankaan alueen lepakkokartoitus sekä piilotutkimusten tulokset (Mikko Erkinaro ) Selvitykset löytyvät kokonaisuudessaan liitteinä tämän raportin lopusta. 3

4 3 Selvitysten tulokset lyhyesti 3.1 Saukot Saukkoselvityksessä on todettu, että Tourujoen alue on melko suurelta osin erinomaista saukkoympäristöä, ja alue on saukon satunnaisesti käyttämä elinpiirin osa. Tehtaan verkkoaidat, pato ja muut rakennelmat haittaavat saukkojen liikkumista alueella. Jokivarren suojaisuuden säilyttäminen on saukkojen kannalta tärkeää, sillä saukot pyrkivät liikkumaan aivan vesirajassa ja kaupungissa varsinkin irrallaan olevat koirat ovat uhka saukoille. 3.2 Kalat ja pohjaeläimet Kalasto ja pohjaeläinselvityksessä on todettu, että Tourujoki on voimakkaasti muokattu kaupunkijoki. Joen virkistyskalastuskäyttö on vähäistä. Tourujoen kalasto koostuu pääasiassa ympäröivien järvien lajistosta, mutta tyypillisiä virtavesilajeja ei näyttäisi esiintyvän lainkaan. Pohjaeläinlajisto on hidasvirtaisilla osuuksilla tyypillistä, mutta varsinaiset koskilajit puuttuvat. Joessa ei ole nykyhetkellä merkittävää lohikalojen poikastuotantoa. 3.3 Liito-orava Liito-oravaselvityksessä on todettu, että Tourujokilaakso on erinomaista ympäristöä liitooravalle. Luonnonsuojelualueelta on havaittu todennäköinen liito-oravan pesintä, ja lisäksi liito-oravat liikkuvat jokivartta pohjoiseen Tuomiojärvelle. Yksittäisiä liito-oravan jätöksiä on havaittu myös Ailakinkadun ja Vapaaherrantien kulmauksesta. Kuva 1. Liito-oravahavainnot

5 3.4 Linnut Linnustoselvityksen (Timo Pylvänäinen 2011) mukaan alueelta on tehty havainnot yhteensä 110 eri lintulajista, mikä on lähes neljännes Suomessa kautta aikojen tavatusta lintujen lajimäärästä. Pesivinä alueelta on tavattu yhteensä 53 lintulajia, joista pääosa on pensaikko- ja lehtimetsien lajeja. Lisäksi alueella pesii muutamia vesi- ja rantalintulajeja. Uhanalaisista lajien pesimähavaintoja on seuraavista lajeista: Valtakunnallisesti vaarantuneet (VU): kivitasku, virtavästäräkki Valtakunnallisesti silmälläpidettävät (NT): käenpiika, sirittäjä, punavarpunen, mustaleppälintu, rantasipi Lisäksi muuttoaikoina, talvisin tai levähtämässä alueella on tavattu useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. 3.5 Putkilokasvit ja sammalet Alueelta tehdyt merkittävät putkilokasvi- ja sammalhavainnot (Timo Kypärä: Tourujoen ja Kankaan alueen kasviselvitys ) painottuvat Tourujokivarteen ja tehtaan ja Ailakinkadun väliseen metsikköön. Valtakunnallisesti vaarantuneet (VU): isonauhasammal Valtakunnallisesti silmälläpidettävät (NT): rantanukkasammal, kellotalvikki Alueellisesti uhanalainen (RT): kantohohtosammal, pikkuhiippasammal, puistohiippasammal, kyläkellukka Maakunnallisesti uhanalainen laji (M): keltanokitkerö Suomen vastuulaji: katvesammal Isonauhasammal- ja katvesammalesiintymät sijoittuvat luonnonsuojelualueelle. Rantanukkasammal kasvaa jokirinteessä paljaalla maalla. Keski-Suomen edellinen havainto lajista on tehty ennen vuotta Puistohiippa- ja pikkuhiippasammalet kasvavat lehtipuiden rungoilla. Kummastakin on vain kaksi esiintymää Keski-Suomessa, ja molemmat lajit kasvavat täällä esiintymisalueidensa äärirajoillaan. Kantohohtosammal kasvaa Tourujoen tuntumassa irrallisella mäntypölkyllä. Kellotalvikki esiintyy Kankaan tehdasalueen metsittyneellä kulmalla. Laji on hiekkaisten ja harjumaisten kangasmetsien laji, jolle tehdasalueen ruohovartinen kasvupaikka lienee satunnainen ja lyhytaikainen kasvupaikka. Keltanokitkeröllä on Keski-Suomessa parikymmentä kasvupaikkaa. Laji on perinneympäristöjen laji, jonka nykyisiä kasvupaikkoja ovat avoimet pihat ja pientareet. Myös kyläkellukka on kulttuurinsuosija. Kasvillisuusselvityksessä havaitut esiintymät ovat pieniä ja huonokuntoisia polunvarsikasvustoja. Tourujoen alueelle joen molemmin puolin ja myös luonnonsuojelualueelle on levinnyt ympäröivän asutuksen vaikutuksesta myös vieraslajeja, jotka uhkaavat alueen luonnonvaraista kasvilajistoa. 5

6 Kuva 2: Merkittävät kasvi- ja sammallajit. 6

7 3.6 Lepakot Kankaan alueella on kartoitettu lepakkojen esiintymistä maastossa ja kaikissa alueen rakennuksissa. Alueella havaittiin pohjanlepakkoja, vesisiippoja ja määrittämättömän siippalajin yksilöitä maastokäynneillä. Kolmesta rakennuksesta löytyi merkkejä lepakkojen piilokäytöstä, ja pitkäaikainen lepakkopiilo havaittiin Kankaankatu 1:stä. Yksi kuollut, satunnaisharhailijaksi todettu viiksisiippa löydettiin PK4-hallista. Valtaosa lepakkohavainnoista on Tourujokivarresta, yksittäisiä havaintoja on myös Ailakinkadun suuntaiselta metsäalueelta. Itse tehdasalueella lepakot eivät viihdy. Valaistussuunnittelu ja viheryhteyksien säilyminen on alueen jatkosuunnittelussa tärkeää lepakoiden kannalta. Tourujoen säännöstelyvoimakkuudella voidaan myös vaikuttaa veden päällä saalistavien lepakkolajien ruokailuympäristön laatuun. Kuva 3: Lepakkohavainnot Kankaan ja Tourujoen alueelta. Vihreä piste: tunnistamaton siippalaji, keltainen piste: vesisiippa, punainen piste: pohjanlepakko. 4 Luonnonsuojelualue Tourujoen luonnonsuojelualue on perustettu kahdessa osassa: pohjoisosa (noin 1 ha) ja eteleläosa (noin 2,2 ha). Luonnonsuojelualue on maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävä jokivarren ja lehtometsän luonnonsuojelualue, jonka läpi kulkeva luontopolku on suosittu lähivirkistysreitti. Luonnonsuojelualueella on kielletty kaikenlainen toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja 7

8 eläimistön säilymiseen, mm. koirien ulkoiluttaminen ja liikkuminen luontopolun ulkopuolella. Luonnonhoitotöitä voidaan suorittaa hyväksyttyjen suunnitelmien mukaisesti. Tourujoen länsireuna suojelualueen kohdalla on eroosioherkkää rinnettä, jota jouduttiin tukemaan mittavin toimenpitein kesällä 2011 (ELY-keskuksen päätös ) yläpuolisen hautausmaan sortumavaaran takia. 5 Luontovaikutusten arviointi Kankaan osayleiskaava-alueen arvokkaimmat luontokohteet ja lajihavainnot ovat kaavaalueen sisäpuolella Kankaan tehdasalueen ja Ailakinkadun väliseltä alueelta. Eniten arvokkaita lajiesiintymiä on kuitenkin löydetty kaava-alueen välittömästä läheisyydestä Tourujoen varresta joen molemmin puolin. Tourujoen luonnonsuojelualue jää kaava-alueen ulkopuolelle, mutta noin 5000 uuden asukkaan lähivirkistykseen sopivana alueena kaavasta voi olla haitallisia vaikutuksia luonnonsuojelualueelle. Uhanalaisista lajeista keltanokitkeröille säilyy kasvupaikkoja, jos alueella säilyy avoimia piennaralueita. Pikku- ja puistohiippasammalten säilyminen edellyttää niiden kasvupaikkoina toimivien puiden säilyttämisen alueella. Rantanukkasammalesiintymä vaatii säilyäkseen avointa jokipengertä. Irtonaisella pölkyllä kasvava kantohohtosammal voidaan siirtää tarvittaessa rakentamiselta turvaan luonnonsuojelualueen puolelle, jossa pienilmasto ja maaperä vastaavat lajin nykyistä kasvupaikkaa. Kyläkellukkaesiintymistä osa sijaitsee luontopolun varressa ja osa Kankaan puolisessa metsikössä. Kyläkellukan esiintyminen voidaan turvata säilyttämällä alue puistomaisena. Lepakoille, liito-oravalle, saukolle ja useille lintulajeille Tourujokilaakso on tärkeä ympäristö, mutta tehdasalue ei ole niille soveliasta elinympäristöä. Näin ollen tehdasalueen rakentamisella on näille lajeille lähinnä vain välillistä merkitystä (esim. lisääntynyt liikkuminen luontopolulla). Kankaan alueelle rakentuvilla uusilla viheralueilla voidaan lisätä alueen luonnon monimuotoisuutta ja tukea Tourujokivarren luontoarvojen säilymistä. Tourujoen uoman palauttamisesta on laadittu erillinen raportti, joten uoman palauttamisen tai ennallistamisen vaikutuksia ei käsitellä tässä selvityksessä. Vesieliöstön kannalta uoman ennallistamisella tai voimalan ohittavan uuden uoman luomisella olisi positiivisia vaikutuksia nykytilaan verrattuna. Kankaan osayleiskaavan luontovaikutuksista keskusteltiin asiantuntijatyöryhmässä Tällöin esiin nousi seuraavia teemoja: Uusi kevyenliikenteen silta ja eroosioasiat Uusi silta on kaavassa esitetty aivan luonnonsuojelualueen lähelle paikkaan, jossa joen penkereet ovat jyrkät ja eroosion kannalta riskialttiit. Vaikutuksia voitaisiin vähentää, jos silta kulkisi tarpeeksi korkealla joen yläpuolella. Myös joen itärannalle suunnitellun kevyenliikenteen reitin rakentamisen vaikutukset voivat olla mittavia. Varsinkin jo olemassa olevien kerrostalojen ja joen välissä tilaa reitille on niukasti. Luonnonsuojelualueen virkistyskäyttöpaineet Luonnonsuojelualueella liikkuminen on kiellettyä luontopolun ulkopuolella eikä alueella saa ulkoiluttaa koiria lainkaan. Luontopolun rakenteet eivät ole kovin kestäviä, ja on kyseenalaista, kestävätkö ne uusien asukkaiden tuoman lisärasituksen. Luontopolun rakenteita ei maasto-olosuhteista johtuen voida myöskään vahvistaa nykytilanteesta. Uusi asutus lisää riskiä, 8

9 että kasvillisuus tallaantuu luonnonsuojelualueella. Siltaratkaisut eivät saisi olla liian houkutella liiaksi ihmisiä luonnonsuojelualueelle, vaan kulun tulisi olla tarpeeksi hankalaa jatkossakin. Suunnittelun kuluessa esitetty uusi silta luontopolun varrella olevaan saareen on poistettu kaavaluonnoksesta. Koirien mahdollista liikkumista alueella voidaan vähentää mm. rakentamalla puuportaiden sijasta teräsritiläportaita, joissa koirat eivät liiku mielellään. Ihmisen liikkumista voidaan ohjata pois luonnonsuojelualueelta tekemällä itse Kankaan alueelle houkuttelevia lähivirkistysalueita ja reittejä, mm. Tourujoen itärannalle on suunniteltu rakennettavan helppokulkuinen reitti, jolta avataan näkymiä joelle. Kankaan alueelle voidaan myös rakentaa koirapuisto vähentämään koirien ulkoiluttamisen painetta jokivarressa. Luonnonsuojelualueen laajennus Luonnonsuojelualuetta on esitetty laajennettavan voimalan alapuoliseen rinteeseen ja Tourujoessa sijaitsevaan saareen, joka on asemakaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi (SL). Rinne on asemakaavassa merkitty VL-alueeksi. Nykyinen luontopolku kulkee saaren läpi, ja saari on luonnonolosuhteiltaan samankaltaista lehtoa kuin ympäröivä luonnonsuojelualue. Alueen puusto on lehtipuuvaltaista, valtapuuna ovat harmaalepät ja tuomet. Lahopuuta esiintyy sekä maa- että pystypuuna. Kenttäkerros on tuoretta lehtoa, joka on arvioitu Suomessa uhanalaiseksi luontotyypiksi. Liitteet 9

10 1 Jyväskylä, Tourujoki Saukkoselvitys maaliskuu 2011 Risto Sulkava, biologi, FT 1. Johdanto Saukko (Lutra lutra) on vesielämään sopeutunut nisäkäs, joka on ympäri vuoden riippuvainen veden alta pyydystetystä ravinnosta. Sen pääravintoa ovat kalat ja sammakkoeläimet. Saukkokannat vähenivät ympäri Eurooppaa 1980-luvulle saakka. Laji katosi useilta alueilta kokonaan. Suomessakin saukkokanta heikkeni ensin metsästyksen, sitten ympäristömyrkkyjen seurauksena. Laji katosi lähes kokonaan Etelä-Suomesta ja täysin Itämeren rannikkoalueilta ja Saaristomereltä. Nykyään saukko on EU-direktiivilaji (liite IV), jonka lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltuja. Lajin kanta on kasvanut Suomessa jo 1980-luvulta saakka ja nyt saukkoja tavataan jälleen koko maassa, ulkosaaristoa ja Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Suomessa saukkoja on nykyään arviolta reilut 3000 yksilöä. Saukot eivät ole erityisen ihmisarkoja. Kun saukot huomaavat, että saavat olla rauhassa, ne tottuvat nopeasti ihmisiin ja voivat tulla jopa kaupunkien keskustojen jokiin. Tällöinkin ne tarvitsevat kuitenkin rauhallisen ruokailuympäristön ja pesimäpaikat. Irrallaan olevat suuret koirat ja liikenne sekä kalanpyydykset ovat saukkojen pahimmat uhkatekijät ihmisvaikutteisilla alueilla. Kaavoituksen yhteydessä olisi hyvä huomioida saukkojen varsinaisten lisääntymis- ja levähdysalueiden lisäksi talviset ruokailualueet, jotka ovat keskeisiä lajin menestymiselle jollakin tietyllä alueella. Ruokailualueet tulisi merkitä jollakin sopivalla merkinnällä, joka säilyttäisi ne rantarakentamisen ulkopuolella. Saukon esiintymisen selvittämisessä on kaksi päävaihtoehtoa: talvi- tai kesäinventointi. Talviinventointi on huomattavasti kesäinventointia nopeampi tehdä, mutta vaatii mahdollisuuden odottaa sopivaa lumipeitteistä aikaa. Talvella tehtävä inventointi mahdollistaa kannanarvion, kun käytetään vakioitua menetelmää (Sulkava 2007). Tällöin inventoidaan etukäteen valitut kohteet kaksi vuorokautta edellisen lumisateen jälkeen. Tuloksesta voidaan tehdä arvio alueen saukkojen määrästä. Luotettava määräarvio kuitenkin onnistuu vain jos inventointialue on riittävän laaja. Kannan koon arviointimenetelmää käytetäänkin lähinnä silloin, kun halutaan tietoa jonkin suuralueen saukkokannasta (esim. Sulkava & Liukko 2007, Sulkava & Sulkava 2009). Nyt kyseessä oleva Tourujoen selvitysalue on niin pieni, että se mahtuu yhden saukon elinpiirille ja kattaa siitäkin vain osan. Tavallisesti Keski-Suomessa saukon elinpiiriin kuuluu kymmenestä jopa neljäänkymmeneen kilometriin vesistöreittiä (Sulkava 2006).

11 2 Vanhat Jyväskylän seudun saukkotiedot tarkastettiin Sulkavan keräämästä havaintoarkistosta. Saukkoja on nykyisellään Keski-Suomessa kohtuullisen runsaasti. Useimmilla vesistöillä on omat saukkonsa ja poikueiden hajaantuessa nuoria yksilöitä hakeutuu lähes kaikille mahdollisille elinpiireille. Tourujoeltakin on 2000-luvulta havaintoja saukoista. Ainakin kerran siellä on vieraillut myös saukkopoikue, eli emo jota edellisen kesän pennut seuraavat koko seuraavan talven ajan. 2. Maastotyömenetelmät ja tulokset Talvi-inventoinnissa maastoon mennään silloin kun maassa on kauttaaltaan pehmeää lunta ja ainakin pienemmät järvet ja ranta-alueet ovat jäässä. Koska kevät oli tämän toimeksiannon tullessa jo pitkällä, ei maastotyötä uskallettu lykätä, vaan maastoon mentiin heti. Tässä selvityksessä maastotyöt tehtiin , yhtenä maastopäivänä inventoinnissa lumiolosuhteet eivät olleet saukkoinventointiin ihanteelliset, sillä päivän kuluessa satoi hieman uutta lunta ja vanha lumi oli aivan joen rannasta jo monin paikoin sulanut pois. Lunta jossa jäljet näkyisivät, oli kyllä laajalti ja runsaasti (yli puoli metriä), mutta vesirajasta puuttuva lumi jätti epävarmuustekijöitä havaintojen saantiin. Inventoinnissa tarkastettiin Tourujoen rannat rantaväylältä Palokkajärvelle ja lisäksi Tuomiojärven ja Palokkajärven välinen salmi. Koska alue on pieni, maastossa kuljettiin saukkojen jälkiä etsien kauttaaltaan alueen vesistöjen rannat läpi. Eniten huomiota kiinnitettiin saukoille talvella tärkeimpiin, eli sulana pysyviin tai mahdollisesti jäänalaisia onteloita muodostaviin paikkoihin, sekä rantapenkkojen onkaloiden tarkkailuun. Tourujoelta löytyi selvityksessä yhdet hyvin vanhat saukonjäljet. Todennäköisesti (vanhoista jäljistä ei yksilömäärää enää voinut nähdä) yksi saukkoyksilö oli vieraillut Tourujoella keskitalvella. Vakituisesti se ei kuitenkaan ollut alueelle jäänyt, sillä tuoreita merkkejä ei löytynyt. Kovin pitkään saukko ei ollut alkutalvella-keskitalvellakaan alueella oleillut, sillä merkintäpaikoiksi sopivilla paikoilla oli vain harvoja ulostemerkkejä. Kaavaselvityksissä keskeistä on todeta, onko alueella ylipäätään saukkoja ja jos on, löytää niiden keskeiset ruokailualueet sekä arvioida voisiko alueella olla lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Lisääntymis- ja levähdyspaikan käsite sinänsä on saukon tapauksessa jokseenkin epäselvä. Varsinaisen poikaspesän löytäminen lyhyessä maastoselvityksessä ei yleensä ole mahdollista, oltiinpa maastossa kesällä tai talvella. Asiantuntija-arvio tietyn alueen soveltuvuudesta lisääntymistai levähdyspaikaksi voidaan kuitenkin tehdä sekä kesällä että talvella. Levähdyspaikkoina voivat toimia luolat, tiheiden rantakuusten aluset, ruovikot tai muut suojaisat ja lähellä vettä sijaitsevat paikat. Jokaisella saukkojen säännöllisesti käyttämällä talviruokailualueella on levähdyspaikkoja. Ruokailualueina saukoilla ovat kesällä kaikki vedet, talvella vain sulana pysyvät tai jäänalaisia tunneleita muodostavat vesistöjen osat. Koska talvi on saukkojen selviämiselle kriittistä aikaa, ovat talviset ruokailualueet, lisääntymisalueen ohella, kaikkein keskeisimmät elinympäristön osat. Useimmiten talviset ruokailualueet ovat koskia, jokia ja puroja sekä järvien luusuoita, toisinaan myös lähteitä. Tourujoki saukkoalueena Tourujoen alue on saukon satunnaisesti käyttämä elinpiirin osa. Sitä ei voi pitää keskeisenä alueena, mutta sillä saattaa olla merkitystä yksilön (tai poikueen) talviselviämiselle joinakin vuosina.

12 3 Tourujoki itsessään on melko suurelta osin erinomaista saukkoympäristöä. Sijainti kaupungin keskellä, runsasliikenteiset tiet ja ulkoiluväylät sekä talot lähellä jokea, ovat todennäköisesti kuitenkin yksi syy siihen, että saukot käyttävät jokea vain toisinaan. Toisekseen joki on melko lyhyt pätkä kohtuullisen suurten järvien välissä, eli saukon elinpiirin täytyy sijaita osittain järven/järvien toisella puolella. Tällöin välttämätön saapuminen pitkin järvenjäätä kohti kaupunkia on varmasti tekijä, joka hillitsee saukkojen saapumista Tourujoelle. Kolmas tekijä joka voi saukkojen viihtymiseen vaikuttaa, on saaliin määrä joella. Vaikka sulapaikkoja löytyy, kirjoittajan tiedossa ei ole se, millainen kala- tai sammakkokanta Tourujoella on. Vesistön rehevyys sinänsä on saukoille jopa hyödyllistä niin kauan kuin särkikalojen, saukkojen halutuimman kesäsaaliin, määrä lisääntyy. Jos happikato hävittää kalat ja talvehtivat sammakot, muuttuu alue kuitenkin saukoille käytännössä elinkelvottomaksi. Muut saaliit, kuten talvehtivat sorsat, jollaisen saukko kerran Tourujoella nappasi saaliikseen, ovat lähinnä satunnaista vaihtelua ruokavalioon, eikä saukko niiden avulla selviä talvesta. Tourujoki on Palokkajärveltä paperitehtaan kohdalle saakka hyvin hitaasti virtaavaa ja jäätyy herkästi talvella saukoille toivottoman täysin. Tämä osa oli jäässä lähes kokonaan vielä inventoinnissakin. Ensimmäinen sulana pysyvä mahdollinen saalistuspaikka on tehtaan padolta alkavan juoksutusrännin alla. Tehtaan verkkoaidat, pato ja muut rakennelmat tekevät jokea seurailevan saukon liikkumisen hankalaksi. Ilmeisesti saukko kuitenkin oli jostakin keplotellut itsenä aitojen ali, sillä ainoa tunnistettava saukonjälki oli liukujälki veteen heti vesirännin alapäässä. Saukko pyrkii aina kulkemaan ainakin virtaavan uoman lähellä. Jos suunnittelun yhteydessä on mahdollista, voisi padolta rännin alle jatkuvaan saukoille ongelmalliseen osuuteen suunnitella ainakin panssariverkkoaitoihin sopivat saukkoaukot, jotta ohikulku onnistuu turvallisemmin ja joutumatta kauas joesta. Tehtaan kohdalta alavirtaan joki on erinomaisen näköistä saukkoympäristöä aina luonnonsuojelualueen eteläpuolelle saakka. Loppuosuus onkin taas hitaammin virtaavaa ja jäätyy helposti. Osittain lähellä rantaa kulkevan kävelytien varsi on saukkoja ajatellen myös perattu hieman turhan tarkasti kaikesta pensaskasvillisuudesta. Saukolle sopivia koloja, kaatuneiden runkojen alusia ja muita piilopaikkoja, eli mahdollisia levähdyspaikkoja, on erityisesti Tourujoen keskivaiheilla, luonnonsuojelualueen kohdalla runsaasti. Sopivia paikkoja on joen molemmilla rannoilla (ks. kuvat). Nyt koloja oli käyttänyt vain paikalla liikkunut minkki, mutta saukonjälkiä ei enää ollut mahdollista rannassa havaintakaan. Minkit väistävät saukkoa, mutta koska saukot liikkuvat laajalla alueella, voi minkki vain piiloutua saukolta hetkeksi ja saukon lähdettyä jälleen jatkaa normaalielämäänsä. Tourujoen laakso muodostaa jyrkkyytensä vuoksi yllättävänkin rauhallisen ympäristön. Lähiympäristön tiet ja talot eivät juuri kuulu tai häiritsevästi näy jokivarteen. Rauhallisuus tulisi säilyttää myös tulevassa kaavoitustyössä. Tehtaan kohdalla rakennelmat ovat kaikkein lähimpänä jokea. Tässä olisikin hienoa, jos joki saisi edes jonkinlaisen suojavyöhykkeen kaavasuunnittelun yhteydessä. Tourujoen laakson ylittävät sillat ovat rakenteeltaan sellaisia, että saukot eivät todennäköisesti nouse tielle, eli ovat siltä osin suhteellisen turvassa. Eteläosan kävelytien varret ovat osittain varsin avoimia ja siten irrallaan olevat koirat voivat olla uhka.

13 4 Järveen laskevien ja sieltä lähtevien jokien suut olisi ylipäätään hyvä rajata kaavoituksessa hieman kauemmas rakentamispaikoista. Nämä sulavat usein aikaisin keväällä ja ovat ankaran talven jälkeen saukoille tärkeitä saalistuspaikkoja. Pienellä purolla jo muutaman kymmenen metrin vapaa alue puronsuussa mahdollistaa saukoille sen käyttämisen. Suuremmilla joilla jokisuistoon olisi hyvä säilyttää laajempi rakentamaton ja mahdollisimman luonnontilaisena säilyvä ympäristö. Nämä alueet eivät tässä selvityksessä kuitenkaan kuuluneen varsinaiseen inventointialueeseen. Yhteenveto Saukot pärjäävät alueen ihmisten kanssa, kunhan rantojen käytössä huomioidaan saukkojen tarpeet. jokien ja järvien yhtymäkohtiin tulisi säännönmukaisesti jättää saukoille ja muille luonnonlajeille vähintään muutaman kymmenen metrin etäisyydelle jokisuusta ulottuva mahdollisimman luonnontilainen vyöhyke. Vastaavasti koskien ja muiden virtapaikkojen lähiympäristöt tulisi pääsääntöisesti jättää rakentamatta. Lisäksi alueella tarvitaan ainakin jokin rauhallinen pesimiseen sopiva jokivarsi. Vaikka Tourujoki ei varsinainen saukon elinpiirin keskeinen osa ole, kannattaa laji alueella huomioida. Tulevaisuudessa saukosta voi tulla kaupunkilaisille mieleenpainuva tuttavuus Tourujoellakin. Kirjallisuus Sulkava, R. & Liukko U-M. 1999: Valtakunnallinen saukkokannan lumijälkiseuranta. Saukkokannan tila ja seuranta Suomessa (Liukko U-M. toim.). Suomen ympäristö, Luonto ja luonnonvarat, 353: Sulkava, R. 2006: Ecology of the otter (Lutra lutra) in central Finland, and methods tor estimating the densities of populations. PhD-thesis in Biology. University of Joensuu. No pp. Sulkava, R. 2007: Snow-tracking: a relevant method for estimating otter Lutra lutra populations. Wildlife Biology 13: Sulkava, R. & Liukko, U.-M. 2007: Use of snow-tracking methods to estimate the abundance of otter (Lutra lutra) in Finland with evaluation of one-visit census for monitoring purposes. Annales Zoologici Fennici 44: Sulkava, R. & Sulkava, P. 2009: Otter (Lutra lutra) population in northernmost Finland. Estonian Journal of Ecology 58:

14 5 Selvitysalue saukon silmin kuvina: Kun sillan alla on selvä maapenkka, ei saukko juuri koskaan nouse tielle ja silta on sikäli saukkoturvallinen. Tässä Taulumäen kohdalla paikka on kuitenkin varsin rauhaton; yläpuolella vilkasliikenteinen tie, kävelytie toisella laidalla ja asutusta aivan toisella puolella. Kun joki vielä tällä kohdalla jäätyy kokonaan, saukko ohittaa kohdan varmasti niin nopeasti kuin pääsee. Tourujoen pato ja siitä alkava tehtaan kohta on saukoille hankalasti ohitettava.

15 Miten saukko pääsee tästä läpi? Joki häviää osaksi ristikon takaa putkeen (onneksi sinne ei saukkokaan pääse kuolemaan) ja osaksi liian vuolaaseen ränniin. Verkkoaidat estävät kulkemisen maalla tosin jostakin saukko oli keplotellut aitojen ali/yli. Tarve saukkojen ohitusreitille olisi olemassa. 6

16 Tehtaan kohdalla rakennettu ympäristö on aivan joessa kiinni. Suunnittelussa olisi hyvä luoda joelle suojavyöhyke. 7

17 8 Tourujoen hyvää saukkohabitaattia. Kaatuneet puut luovat runsaasti suojaisia rantakoloja, mahdollisia lepopaikkoja ja sulana pysyvä vesi on hyvää saalistusaluetta (edellyttäen, että vedestä on löydettävissä ravintoa). Jyrkkäreunainen jokilaakso tekee itse jokivarresta varsin rauhallisen, vaikka talot sijaitsevatkin heti taustalla. Tällaisella paikalla saukot ja ihmiset eivät häiritse toisiaan, vaan saukoista voisi jopa tulla hieno lähiluonnon erityiskohde nostamaan alueen statusta.

18 Kävelytien ja joen väli on saukkoja ajatellen turhan avoin. 9

19 Jyväskylän kaupunki Tourujoen kalasto- ja pohjaeläinselvitys vuonna 2011 Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Tutkimusraportti 57/2012 Heikki Alaja & Kimmo T. Tolonen

20

21 SISÄLLYS 1. JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT TUTKIMUSALUEEN KUVAUS SÄHKÖKOEKALASTUKSET POHJAELÄIMISTÖ TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU SÄHKÖKOEKALASTUKSET Saalislajisto ja yksilötiheydet Saaliin pituusluokkajakaumat POHJAELÄIMISTÖ PÄÄTELMÄT... 8

22

23 1 1. JOHDANTO Tässä raportissa esitellään Jyväskylän kaupungin tilaaman Tourujoen kalasto- ja pohjaeläinselvityksen keskeiset tulokset vuodelta 2011 ja niiden pohjalta tehdyt päätelmät joen tilasta. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1. TUTKIMUSALUEEN KUVAUS Tourujoki luokitellaan vesipuitedirektiivin mukaisessa jokiluokittelussa voimakkaasti muutetuksi keskisuureksi kangasmaiden joeksi (Kk). Tourujoki saa alkunsa Palokkajärvestä ja laskee Jyväsjärveen (Liite 1). Tourujoen keskivirtaama (MQ) oli vuosina noin 3,1 m 3 /s. Ylin havaittu virtaama oli 30,5 m 3 /s ja alin 0,2 m 3 /s. Tourujoen vedenlaatua on seurattu säännöllisesti mm. velvoitetarkkailujen yhteydessä. Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä on saatavilla joen vedenlaatutietoja 1970-luvun alusta lähtien. Tourujoen Kankaan tehtaan alapuolisella näytepisteellä ravinnepitoisuudet ovat laskeneet pitkällä aikavälillä ja veden happamuuden vaihtelu on vähentynyt merkittävästi. Vielä 1980-luvun vaihteessa veden ph saattoi laskea ajoittain alle kolmen. Nykyhetkellä Tourujoen vesi on väriltään ruskehtavaa ja ravinnepitoisuus kuvastaa rehevöitynyttä vesistöä. Veden happipitoisuuden kehitys on ollut viime vuosina myönteistä. Tavallisesti veden happitoisuus on ollut alimmillaan loppukesällä lämpimän veden aikana. Palokkajärvi vaikuttaa merkittävästi Tourujoen yläosan vedenlaatuun. Jyväsjärven koekalastuksissa on viime vuosina tavattu ainakin seuraavat 14 kalalajia: ahven, hauki, kiiski, kuha, järvitaimen, kuore, lahna, made, pasuri, ruutana, salakka, siika, sorva ja särki. Jyväsjärven kalaston biomassasta suurimman osan muodostavat ahven ja särki. Istutettuina kalalajeina yläpuolisissa järvissä (Tuomiojärvi, Palokkajärvi) tavataan lisäksi ainakin kirjolohta.

24 SÄHKÖKOEKALASTUKSET Koekalastuksen toteuttamisessa noudatettiin soveltuvin osin kalataloudellisen velvoitetarkkailun kehittämistyöryhmän (MMM 2008) ohjeita. Sähkökalastukset tehtiin Tourujoessa kolmen poistopyynnin menetelmällä ilman sulkuverkkoja. Pyyntien aikana veden lämpötila oli noin + 16 ºC. Uoman leveydeltä kalastaminen ei ollut mahdollista uoman jyrkän profiilin vuoksi. Koealojen pinta-ala oli 67,5-140 m 2 (Taulukko 1). Saaliskalat mitattiin yhden millimetrin ja punnittiin yhden gramman tarkkuudella. Taulukko 1. Koealojen mitat (m ja m 2 ) ja aloituskohdan sijainti yhtenäiskoordinaatein. Tourujoki 1-3 ovat voimalaitospadon alapuolisia ja Tourujoki 4-5 sen yläpuolisia koealoja. Koeala Pituus Leveys Pinta-ala p-koord. i-koord. (m) (m) (m 2 ) Tourujoki 1 (alin) Tourujoki 2 (keski) 27 2,5 67, Tourujoki 3 (ylin) 25(+5) 3,5(+2) 97, Tourujoki 4 (alempi) Tourujoki 5 (ylempi) Tutkimusalueen kartta on liitteessä 1, sähkökalastuskoealojen kuvailulomakkeet liitteessä 2 ja koealojen valokuvat liitteessä POHJAELÄIMISTÖ Tourujoen pohjaeläinnäytteet otettiin viideltä eri näytteenottopaikalta (Taulukko 2, Kuva 1). Kahdelta voimalaitospadon alapuoliselta kivikkopohjapaikalta (AP/H1 ja AP/H2) otettiin kolme rinnakkaista näytettä potkuhaavilla (SFS ). Menetelmässä haavin yläpuolista pohjaa potkitaan voimakkain kiviä pyörittävin liikkein 30 sekunnin ajan. Näytteenoton aikana liikutaan noin 1 metrin matka ylävirtaan (Meissner ym. 2010). Lisäksi pehmeämmiltä hiekka/karikepohjilta otettiin näytteitä Ekman-noutimella (SFS ). Kultakin hiekka/karikepohjapaikalta otettiin 5 rinnakkaista Ekman-näytettä. Ekman-

25 3 paikoista yksi (YP/C) Sijoittui Tourujoen voimalaitospadon yläpuolelle. Kaksi muuta paikkaa (AP/A ja AP/B) sijaitsivat padon alapuolisella osalla jokea. Näytteet säilöttiin 70 % etanoliin. Eläinten määritystason vaatimuksena käytettiin ympäristöhallinnon tavoitetaksonomiaa virtavesien osalta (Meissner et al. 2010). Näytteenottopaikat olivat hidasvirtaisia ja elinympäristöltään tyypillisistä koskipaikoista poikkeavia, joten ekologisen tilan luokitusta ei Tourujoelle tehty. Taulukko 2. Tourujoen pohjaeläinnäytteenottopaikkojen yhtenäiskoordinaatit, näytteenottosyvyydet ja pohja-aineksen koostumus. Paikka P-koordinaatti I-koordinaatti Näytteenotin Syvyys (m) Pohjan koostumus AP/A Ekman 1,0-3,0 Hiekka, karike AP/B Ekman 1,0-2,5 Hiekka, sora, karike AP/H Potkuhaavi 0,4-0,7 Kivi, hiekka AP/H Potkuhaavi 0,4-0,6 Kivi, lohkare YP/C Ekman 2,0 Hiekka, sora, karike Kuva 1. Tourujoen pohjaeläinnäytteenottopaikkojen sijainti.

26 3. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU SÄHKÖKOEKALASTUKSET Saalislajisto ja yksilötiheydet Tourujoen sähkökalastusten saalis koostui viidestä kalalajista (Ahven, kiiski, hauki, särki, salakka). Koekalastusten selvästi runsain saalislaji oli ahven, jota saatiin saaliiksi kaikilta viideltä koealalta. Ahvenen osuus kappalemääräisestä saaliista oli % ja saaliin massasta %. Muut saalislajit olivat hyvin harvalukuisia. Haukia saatiin kolmelta koealalta yhteensä seitsemän yksilöä. Pääosa hauista saatiin padon yläpuolelta, jossa ranta- ja vesikasvillisuuden peittävyys oli suurempi kuin padon alapuolella. Yksittäisiä kiiskiä saatiin saaliiksi kolmelta koealalta. Sähkökalastus soveltuu heikosti särkikalojen tiheyksien arviointiin, joten niiden vähäinen saalis oli ennakko-odotusten mukainen (Taulukko 2). Koealojen läheisyydessä havaittiin kuitenkin särkikalojen muodostamia parvia, jotka koostuivat nähtävästi pienikokoisista salakoista ja särjistä. Sähkökoekalastusten saaliista puuttuivat kaikki virtaavien vesien tyyppilajit, kuten kivisimppu, kivennuoliainen, taimen ja made. Hyvin suurella varmuudella voidaan sanoa, että kivisimppu ja kivennuoliainen puuttuvat nykyhetkellä Tourujoen kalalajistosta kokonaan. Joessa saattaa kuitenkin ajoittain oleskella yksittäisiä taimenia sekä kirjolohia, jotka ovat peräisin esimerkiksi istutuksista. Telemetriatutkimusten yhteydessä on havaittu, että kuhat saattavat nousta kesäaikana Jyväsjärvestä Tourujokeen (Keskinen, suull. tiedonanto). Tourujoen voimalaitoksen yläpuolelta kuhia on saatu saaliiksi satunnaisesti myös uistimella (Alaja, henkilökoht. tieto). Sähkökoekalastuksilla saatiin yleiskuva Tourujoen kalastosta. Keskiuomaa ei kuitenkaan voitu sen suuren syvyyden vuoksi kalastaa, joten tulosten perusteella voitiin päätellä luotettavasti ainoastaan rantavyöhykkeen kalaston koostumusta ja yksilötiheyksiä.

27 5 Taulukko 2. Sähkökoekalastusten saalis (kpl ja g sekä kpl/100 m2 ja g/100 m2) ja saaliskalojen keskimääräinen pituus (mm) ja paino (g) lajeittain. Saalis Tiheys Keskipituus Keskipaino (kpl) (g) (kpl/100 m 2 ) (g/100 m 2 ) (mm) (g) Tourujoki 1 Ahven , ,6 Kiiski 1 7 0, ,0 Salakka 3 7 2, ,3 Yhteensä ,5 151 Tourujoki 2 Ahven , ,8 Hauki , ,5 Särki 1 3 1, ,0 Yhteensä ,6 240 Tourujoki 3 Ahven , ,3 Kiiski , ,0 Yhteensä ,4 143 Tourujoki 4 Ahven , ,7 Hauki , ,5 Särki 1 5 0, ,0 Yhteensä ,8 194 Tourujoki 5 Ahven , ,6 Hauki , ,0 Kiiski 1 7 0, ,0 Yhteensä , Saaliin pituusluokkajakaumat Ahvensaaliin kokojakauma poikkesi ainoastaan hieman padon ala- ja yläpuolen välillä (Kuva 1). Padon yläpuolelta saatiin suhteellisesti enemmän pienikokoisia (0+) ahvenia kuin padon alapuolelta. Näyttäisi siltä, että Tourujoen voimalaitoksen yläpuolisella alueella elinolosuhteet pienikokoisille ahvenille ovat paremmat kuin padon alapuolella, jossa vesikasvien tarjoamien suojapaikkojen määrä on alhaisempi. Saaliissa mm mittaiset ahvenet olivat todennäköisesti kesänvanhoja eli vuon-

28 6 na 2011 kuoriutuneita yksilöitä. Kookkaita, pääasiassa kalaravintoa käyttäviä ahvenia saaliissa ei ollut lainkaan. Suurimmatkin ahvenet olivat alle 140 mm mittaisia. Vaikka sähkökoekalastusten saalis koostui ainoastaan pienikokoisista kaloista, on mahdollista, että kookkaammat petokalat (ahven, hauki, kuha, made) oleskelivat uoman syvemmissä osissa, eikä niistä siksi voitu tehdä havaintoja. Padon alapuoli Padon yläpuoli Saalis (kpl) Pituus (mm) Kuva 2. Ahvensaaliin pituusluokkajakauma Tourujoen voimalaitoksen alapuolisilla ja yläpuolisilla koealoilla vuonna POHJAELÄIMISTÖ Tourujoesta otetuista 21 pohjaeläinnäytteestä laskettiin 1438 eläinyksilöä ja määritettiin 31 taksonia (Liitteet 4-8). Tavatuista taksoneista runsaimpia olivat surviaissääsken (Chironomidae) ja polttiaisen (Ceratopogonidae) toukat, harvasukasmadot (Oligochaeta), vesisiirat (Asellus aquaticus), Leptophlebia-suvun päivänkorennot, vesiperhosista kopalliset Limnephilidae-toukat sekä ravintonsa pyyntiverkoilla suodattavat Cyrnus trimaculatus ja Neureclipsis bimaculata. Lisäksi tavattiin kolme simpukka- (Pisidium spp., Sphaerium spp., Anodonta anatina) ja yksi kotilolaji (Valvata sibirica). Tourujoella tavatuista taksoneista Athripsodes cinereus ja Molanna angustata vesiperhoset esiintyivät vain voimalaitospadon yläpuolisissa näytteissä. Padon yläpuolisten näytteiden lajikoostumus poikkesi myös monimuuttujaanalyysin perusteella (Kuva 3). Suhteellisesti runsaampia lajeja padon ylä- kuin alapuolella olivat myös

29 7 suursurviainen (Ephemera vulgata) ja Caenis-suvun päivänkorennot. Padon yläpuolelta otetuista näytteistä ei tavattu mm. Helobdella stagnalis-juotikasta, Pisidium- ja Sphaerium-simpukoita eikä suodattavia vesiperhosia Cyrnus trimaculatus, Neureclipsis bimaculata ja Ecnomus tenellus. Useimmat koskien kivikkopohjille tyypilliset pohjaeläinlajit kuten esimerkiksi koskikorennot ja Hydropsychidae-vesiperhoset puuttuvat Tourujoen lajistosta. Joen pohjaeläimistö muistuttaa hitaasta virtausnopeudesta ja pohjaaineksen laadusta johtuen enemmän hidasvirtaisten jokiosuuksien tai järvien rantavyöhykkeen lajistoa kuin varsinaista koskilajistoa. Kuva 3. Tourujoen pohjaeläinyhteisön koostumusta kuvaava DCA-ordinaatio. A) näytteet ja B) lajit.

30 8 Tourujoen eläinrunsaudet olivat lähes kaksinkertaiset kahdella padon alapuolisella näytteenottopaikalla verrattuna padon yläpuolella sijaitsevaan paikkaan (Kuva 4). Kuva 4. Ekman-näytteiden keskimääräiset pohjaeläintiheydet ( keskihajonta) voimalaitospadon alapuolisilla (AP/A ja AP/B) sekä padon yläpuolisella (YP/C) näytteenottopaikalla. 4. PÄÄTELMÄT Tourujoki on voimakkaasti muutettu kaupunkijoki, josta on perkausten ja säännöstelyn vuoksi kadonnut virtavesille tyypillinen suvantojen ja koskialueiden vuorottelu. Uoman rakenteellinen monimuotoisuus on vähäinen. Pohja-aines koostuu varsinkin keskiuomassa pääosin hiekasta ja paikoitellen myös orgaanisesta aineksesta. Luonnonsuojelualueella rantakaista on luonnontilaisen kaltainen ja veteen kaatuneet puut lisäävät vesiympäristön monimuotoisuutta. Sähkökoekalastusten perusteella Tourujoen kalasto koostuu pääasiassa ympäröivien järvien lajistosta, mutta tyypillisiä virtavesilajeja, kuten kivisimppua ja kivennuoliaista ei näyttäisi esiintyvän lainkaan. Pohjaeläinlajisto on tyypillinen jokien hidasvirtaisille osuuksille ja useimmat varsinaiset koskilajit puuttuivat näytteenottopaikoilta. Padon yläpuolisten ja alapuolisten paikkojen pohjaeläinlajiston koostumus poikkesi toisistaan. Vaikka Tourujoen vedenlaatu on kohentunut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, vaateliaiden kalalajien viihtymistä joessa saattavat rajoittaa kesällä ajoittain veden alhainen happipitoisuus ja korkea lämpötila. Säännöstelyn aiheuttama veden-

31 9 pinnan korkeuden vaihtelu lisää ranta-alueiden eroosiota ja nostaa veden kiintoainepitoisuutta. Tämän lisäksi rantavyöhyke jää ajoittain kuiville, mikä vähentää kalojen suojapaikkojen ja lisääntymisalueiden määrää. Taimenelle soveltuvia kutupaikkoja (virtaus, pohja-aineksen koostumus) ei havaittu maastokäyntien yhteydessä, joten lajin luontaisen lisääntymisen edellytykset ovat nähtävästi heikot. Näyttäisi siltä, että joessa ei ole nykyhetkellä merkittävää lohikalojen poikastuotantoa. Tourujoen kalataloudellinen merkitys on nykyhetkellä ilmeisen vähäinen. Joessa harjoitetaan kuitenkin jonkin verran virkistyskalastusta lähinnä vapavälineillä (onki, virveli, perho). Kalansaalis koostunee yleisistä kalalajeista, kuten ahvenesta ja särkikaloista. Voimalaitospato estää nykyhetkellä kalojen vaellukset yläpuolisiin vesistöihin täysin. Vaellusreitin avaaminen Palokkajärveen voisi toimia vesireitin kalataloudellisen kehittämisen lähtökohtana. Pitkällä aikavälillä Tourujoen vaellusesteiden poistaminen sekä jokiuoman ja ranta-alueiden kunnostukset voisivat tuottaa taloudellista ja sosiaalista lisäarvoa mm. kalastuslupatulojen kasvun ja kalastusmahdollisuuksien paranemisen myötä sekä edelleen lisätä alueen vetovoimaa asuinympäristönä ja matkailukohteena. KIRJALLISUUS Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K-M. (2010) Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. 41 s. SFS Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. 7 s. SFS 5077 (1989) Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavissa vesissä. 6 s.

32 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO YMPÄRISTÖNTUTKIMUSKESKUS Jyväskylässä Heikki Alaja

33 Liite 1. Tutkimusalueen kartta.

34 Liite 2. Sähkökalastuskoealojen kuvailulomakkeet Tourujoki, Padon alapuoli Tourujoki 1 Tourujoki 2 Tourujoki 3 Koeala (Alin koeala) (Keskimmäinen) (Ylin koeala) Pvm Sijainti (N, E) Koealan pituus x leveys (m) 55 x 2 27 x 2,5 25 x 3,5 (+10 m 2 ) Pinta-ala (m 2 ) ,5 97,5 Keskisyvyys (cm) Virrannopeus (m/s) <0,2 <0,2 <0,2 Karkeus (% pohjan pinta-alasta): 0-2 mm (Hieno) mm (Sora) mm (Pieni kivi) mm (Iso kivi) mm (Lohkare 1) > 1024 mm (Lohkare 2) Liitekuvat 1 ja 2 3 ja 4 5 Tourujoki, Padon yläpuoli Tourujoki 4 Tourujoki 5 Koeala (Alempi) (Ylempi) Pvm Sijainti (N, E) Koealan pituus x leveys (m) 60 x 2 70 x 2 Pinta-ala (m 2 ) Keskisyvyys (cm) Virrannopeus (m/s) <0,2 <0,2 Karkeus (% pohjasta): 0-2 mm (Hieno) mm (Sora) mm (Pieni kivi) mm (Iso kivi) mm (Lohkare 1) 0 10 > 1024 mm (Lohkare 2) 0 0 Liitekuvat 6 7

35 1 / 4 Liite 3. Sähkökalastuskoealojen valokuvat Padon alapuolinen Tourujoki Tourujoki 1 (Alin koeala, Tourulan kevyenliikenteen sillan yläpuoli vanhasta laiturista ylävirtaan) Liitekuva 1 Liitekuva 2

36 2 / 4 Tourujoki 2 (Keskimmäinen koeala, Luontopolun alkuosan alapuoli) Liitekuva 3 Liitekuva 4

37 3 / 4 Tourujoki 3, ylin koeala, padon alapuolella Liitekuva 5 Padon yläpuolinen Tourujoki Tourujoki 4, alempi koeala, pesäpallokentän eteläreunasta ylävirtaan Liitekuva 6

38 4 / 4 Tourujoki 5, ylempi koeala Lahjaharjuntien sillasta ylävirtaan Liitekuva 7

39 Liite 4. Tourujoen voimalaitospadon alapuolisen paikan AP/H1 pohjaeläinnäytteiden tulokset. Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisuus Näytteenoton syvyysväli Näytteenotin Pöyhintäaika (s) Pöyhintämatka (m) Seulakoko (mm) Näytteiden lukumäärä Tourujoki, padon alapuoli, AP/H1 Jyväskylä Joki Ei kasvillisuutta Kovapohja Semikvantitatiivinen 0,4-0,7 m Potkuhaavi ,5 3 H1/1 H1/2 H1/3 Summa %-osuus Syvyys (m) 0,4 0,6 0,7 HYDROZOA Hydra spp ,7 ANNELIDA OLIGOCHAETA ,5 HIRUDINEA Helobdella stagnalis ,5 CRUSTACEA Asellus aquaticus 3 3 0,7 INSECTA EPHEMEROPTERA Caenis horaria 3 3 0,7 Caenis luctuosa 2 2 0,5 Centroptilum luteolum 7 7 1,7 Ephemera vulgata 1 1 0,2 Leptophlebia spp ,1 PLECOPTERA Nemoura spp ,2 TRICHOPTERA Cyrnus trimaculatus 7 7 1,7 Limnephilidae spp ,2 Mystacides azurea 1 1 0,2 Neureclipsis bimaculata ,2 DIPTERA Dicranota spp. (Pediciidae) 1 1 0,5 Simuliidae spp ,2 Ceratopogonidae spp ,7 Chironomidae spp ,2 Summa ,0 Taksonimäärä

40 Liite 5. Tourujoen voimalaitospadon alapuolisen paikan AP/H2 pohjaeläinnäytteiden tulokset. Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisuus Näytteenoton syvyysväli Näytteenotin Pöyhintäaika (s) Pöyhintämatka (m) Seulakoko (mm) Näytteiden lukumäärä Tourujoki, padon alapuoli, AP/H2 Jyväskylä Joki Ei kasvillisuutta Kovapohja Semikvantitatiivinen 0,4-0,5 m Potkuhaavi ,5 3 H2/1 H2/2 H2/3 Summa %-osuus Syvyys (m) 0,4 0,6 0,5 HYDROZOA Hydra spp ,5 ANNELIDA OLIGOCHAETA ,0 MOLLUSCA BIVALVIA Sphaerium spp ,5 CRUSTACEA Asellus aquaticus ,9 INSECTA EPHEMEROPTERA Caenis horaria 1 1 0,7 Centroptilum luteolum 3 3 2,2 Ephemera vulgata 1 1 0,7 Leptophlebia spp ,0 TRICHOPTERA Cyrnus trimaculatus 1 1 0,7 Limnephilidae spp ,2 Mystacides azurea 1 1 0,7 ODONATA Eryhromma najas 1 1 0,7 DIPTERA Dicranota spp. (Pediciidae) 1 1 0,7 Ceratopogonidae spp ,5 Chironomidae spp ,9 Summa ,0 Taksonimäärä

41 Liite 6. Tourujoen voimalaitospadon alapuolisen paikan AP/A pohjaeläinnäytteiden tulokset. Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisuus Näytteenoton syvyysväli Näytteenotin Pinta-ala (cm 2 ) Seulakoko (mm) Näytteiden lukumäärä Tourujoki, padon alapuoli, AP/A Jyväskylä Joki Ei kasvillisuutta Karike/hiekkapohja Kvantitatiivinen 1-3 m Ekman 289 0,5 5 A/1 A/2 A/3 A/4 A/5 Summa %-osuus Tiheys (yks. m -2 ) Syvyys (m) 1,0 2,0 3,0 3,0 1,0 ANNELIDA OLIGOCHAETA ,9 809,69 HIRUDINEA Helobdella stagnalis ,1 27,68 MOLLUSCA BIVALVIA Anodonta anatina ,6 13,84 Pisidium spp ,8 20,76 Sphaerium spp ,6 13,84 CRUSTACEA Asellus aquaticus ,7 214,53 HYDRACARINA 1 1 0,3 6,92 INSECTA EPHEMEROPTERA Caenis horaria 1 1 0,3 6,92 Ephemera vulgata ,6 13,84 Leptophlebia spp ,6 13,84 TRICHOPTERA Cyrnus trimaculatus ,4 34,60 Limnephilidae spp ,4 34,60 Mystacides azurea ,8 20,76 Lype reducta 1 1 0,3 6,92 Neureclipsis bimaculata ,2 325,26 Oecetis ochracea 1 1 0,3 6,92 DIPTERA Limnophora spp. (Muscidae) 1 1 0,3 6,92 Simuliidae spp ,6 13,84 Ceratopogonidae spp ,0 48,44 Chironomidae spp ,4 823,53 Summa ,0 2463,65 Taksonimäärä

42 Liite 7. Tourujoen voimalaitospadon alapuolisen paikan AP/B pohjaeläinnäytteiden tulokset. Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisuus Näytteenoton syvyysväli Näytteenotin Pinta-ala (cm 2 ) Seulakoko (mm) Näytteiden lukumäärä Tourujoki, padon alapuoli, AP/B Jyväskylä Joki Ei kasvillisuutta Hiekka/sora/karikepohja Kvantitatiivinen 1-2,5 m Ekman 289 0,5 5 B/1 B/2 B/3 B/4 B/5 Summa %-osuus Tiheys (yks. m -2 ) Syvyys (m) 1,3 1,0 2,5 2,0 2,5 ANNELIDA OLIGOCHAETA ,8 830,45 HIRUDINEA Helobdella stagnalis 3 3 0,9 20,76 MOLLUSCA BIVALVIA Pisidium spp ,7 62,28 Sphaerium spp ,3 6,92 GASTROPODA Valvata sibirica 1 1 0,3 6,92 CRUSTACEA Asellus aquaticus ,6 83,04 HYDRACARINA 1 1 0,3 6,92 INSECTA EPHEMEROPTERA Caenis horaria 1 1 0,3 6,92 Caenis luctuosa ,2 27,68 Centroptilum luteolum 1 1 0,3 6,92 Ephemera vulgata Leptophlebia spp ,5 34,60 TRICHOPTERA Cyrnus trimaculatus ,0 69,20 Ecnomus tenellus ,6 13,84 Limnephilidae spp ,1 48,44 Mystacides azurea 1 1 0,3 6,92 Neureclipsis bimaculata ,1 48,44 MEGALOPTERA Sialis lutaria 1 1 0,3 6,92 DIPTERA Ceratopogonidae spp ,6 13,84 Chironomidae spp ,9 1017,30 Summa ,0 2318,31 Taksonimäärä

43 Liite 8. Tourujoen voimalaitospadon yläpuolisen paikan YP/C pohjaeläinnäytteiden tulokset. Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Kasvillisuustyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisuus Näytteenoton syvyysväli Näytteenotin Pinta-ala (cm 2 ) Seulakoko (mm) Näytteiden lukumäärä Tourujoki, padon yläpuoli, YP/C Jyväskylä Joki Ei kasvillisuutta Hiekka/sora/karikepohja Kvantitatiivinen 2 m Ekman 289 0,5 5 C/1 C/2 C/3 C/4 C/5 Summa %-osuus Tiheys (yks. m -2 ) Syvyys (m) 2,0 2,0 2,0 2,0 2,0 HYDROZOA Hydra spp ,5 34,60 ANNELIDA OLIGOCHAETA ,8 525,95 MOLLUSCA BIVALVIA Anodonta anatina ,0 13,84 CRUSTACEA Asellus aquaticus 1 1 0,5 6,92 HYDRACARINA INSECTA EPHEMEROPTERA Caenis horaria 2 2 1,0 13,84 Caenis luctuosa ,5 48,44 Centroptilum luteolum 1 1 0,5 6,92 Ephemera vulgata ,0 83,04 Leptophlebia spp ,5 6,92 TRICHOPTERA Athripsodes cinereus ,0 13,84 Limnephilidae spp ,5 20,76 Lype reducta 1 1 0,5 6,92 Molanna angustata ,0 13,84 Mystacides azurea 1 1 0,5 6,92 DIPTERA Ceratopogonidae spp ,0 41,52 Chironomidae spp ,3 546,71 Summa ,0 1390,98 Taksonimäärä

44

45 Tourujoen ja Kankaan alueen liito-oravat ja linnut 2011 Timo Pylvänäinen Jyväskylän kaupunki kaavoitus Tourujoen rantaa kävelysillalta ylävirtaan

46 Johdanto Sappi Oy:n lakkautetun ja etuostoikeuden kautta Jyväskylän kaupungille siirtyneelle Kankaan paperitehtaan alueelle ollaan tekemässä osayleiskaavaa. Tämä selvitys on tausta-aineistoa tätä kaavoitusta varten. Koska alueelle tulee entiseen verrattuna aivan toisenlaista toimintaa ja kyse on huomattavan laajasta alueesta, on selvitys ulotettu läheiseen Tourujoen laaksoon ja Tourujokivarteen. Selvitysalue liitteessä 1. Lähtötiedot Selvityksessä on käytetty vuonna 2010 julkaistua Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmän (LAUHA) mietinnössä määritettyjä uhanalaisuusarviointeja, jotka pohjautuvat Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuusluokitteluun (IUCN 2001). Koska alueen linnustosta on runsaasti tallennettua aineistoa BirdLife Suomen Tiira-tietokannassa, oli kattavan aineiston saaminen mahdollista jo sen avulla. Mustaleppälinnun (NT) ja kivitaskun(vu) puuttuminen selvitysvuonna tehdasalueelta oli varmistettava maastokäynnillä. Myös eräiden muiden silmälläpidettävien lajien (rantasipi, sirittäjä, punavarpunen) tilanne oli tarpeellista varmistaa. Tämän sai tehtyä liito-oravan jätöspuiden etsimisen yhteydessä 13. ja Liito-orava Yleistä alueesta Lajin kannalta laakso on erinomainen elinympäristö. Siellä on runsaasti leppää ja haapaa ravinnoksi sekä tikankoloja ja pönttöjä pesäpaikoiksi. Suojakuusia on alueen reunoilla, mutta lehtipuuston tiheys tekee laaksostakin ilmeisen turvallisen lajin kannalta. Ongelma on alueen eristyneisyys ympäröivän tiheään rakennetun kaupunkialueen takia. Parhaalta vaikuttava yhteys on Tourujoen vartta pohjoiseen, missä onkin pitkäaikainen liitooravareviiri entisen leirintäalueen metsikössä. Tehdasalueen ja Ailakkikadun välissä on periaatteessa lajille sopivaa ympäristöä, mutta paras kohta on kyseisen alueen länsipäässä, joka onkin osa laakson kokonaisuutta. Tourujoen alajuoksun varressa on sekä lajille sopivia ravintopuita, koloja ja suojakuusia, mutta ne ovat liikenneväylien erottamia ja on kyseenalaista pystyykö laji liikkumaan niiden välillä niin turvallisesti, että voi jäädä pysyvästi. Tourujoen laakson luonnonsuojelualueelta ja sen lähiympäristöstä (suull.) ja kivääritehtaan kaava-alueelta(taru Heikkinen 2010 on liito-oravahavaintoja). Menetelmät Selvityksessä pyrittiin saamaan yleiskuva alueen merkityksestä liito-oravan kannalta Kaikkien kuusten, isojen haapojen ja kolo- ja pönttöpuiden tyvet tutkittiin. Tourujoen luonnonsuojelualuetta ei tutkittu läpikotaisin, koska se olisi vaatinut huomattavan paljon työtä ja sillä ei olisi ollut maankäytöllistä merkitystä. Myöskään tehdasalueen ja Ailakkikadun väliä ei tutkittu kuin Tourujoen puoleisesta päästä. Koska sieltä ei löytynyt mitään, oli ilmeistä, ettei itäpäässäkään ole reviiriä. Itäpään löytö perustuu koiranuittopaikan löytöjen karttatarkastelun päätelmiin. Tulokset Eniten löydöksiä oli Tourujoen alajuoksulla koiranuittopaikan metsikössä.( Kuva 1.) Seitsemän kuusen alla oli muutamista noin kahdeksaankymmeneen papanaan. Kuva 1.Koiranuittopaikan metsää Tourujoen varressa papanoita löytyi myös kivääritehtaan alueen pihdan juurelta ja yksittäisiä Tourulantien yläpuolelta kuusiaidan juurelta(kansikuva). Koska myös Ailakinkadun ja Kankaan alueen väliseltä alueelta (ei tutkittu kovin tarkkaan) löytyi aivan sen itäpäästä liikenneympyrän lähistöltä kuusen alta noin parisataa edellistalvista papanaa, johtopäätös on se, että nämä hajanaiset löydökset ovat vain varsinaiselta reviiriltään harhautuneiden/kuljeskelevien yksilöiden, ilmeisesti koiraiden, jättämiä. Näyttäisi siltä, että koiraat liikkuessaan tällä alueella päätyvät selkeiden puustoisten viheryhteyksien 2