KESTÄVÄÄ KAIVOSTOIMINTAA

Transkriptio

1 Helmikuu 2019 KESTÄVÄÄ KAIVOSTOIMINTAA 1. Visio: Keskusta tiivistää ja priorisoi politiikkalinjauksistaan eduskuntavaaliohjelmansa tavoitteet. Ne sovitetaan talouden raameihin. KESKUSTAN KAIVOSPOLIITTINEN LINJAUS Keskustan politiikkalinjaukset Suomi on kestävän kaivostoiminnan mallimaa. Tämä näkyy siinä, että ympäristönäkökohdat ja sosiaalisten vaikutusten hallinta ovat sisäänrakennettu kaivostoimintaan koko elinkaaren ajan. Kaivostoiminta sovitetaan myös paikallisesti yhteen kunkin kaivospaikkakunnan muun elinkeinotoiminnan kanssa. Mineraalien jatkojalostus toteutetaan pääosin Suomessa. Suomessa toimii elinvoimainen kaivosklusteri tutkimuksesta jatkojalostukseen ja Suomi on kiertotalouden edelläkävijä kaivostoiminnassa. Suomalaiset päättävät itse, millä ehdoilla Suomessa voidaan harjoittaa kaivostoimintaa ja hyödyntää kansallisvarallisuuttamme. 2. Tausta Kaivosalan näkymät Suomessa ovat valoisat. Pystymme rakentamaan Suomeen kaivosteollisuutta, joka luo hyvinvointia kestävällä tavalla. Kaivannaiset ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, joiden hyödyntämistä on arvioitava ylisukupolvisesti. Malmivarantojemme hyödyntämistä ei pidäkään lyhytnäköisesti kiirehtiä. Ilmastonmuutoksen torjunta lisää myös kallioperämme mineraalien kysyntää. Liikenteen sähköistyminen ja erilaiset energianvarastointiratkaisut lisäävät kysyntää akuissa käytettäville akkumineraaleille. Suomen kallioperässä on kaikki keskeiset akkumineraalit. Suomella on erinomainen mahdollisuus kehittää akkuklusteria paitsi maaperämme mineraalien myös energia- ja kemianalan osaamisen johdosta. Voimme jalostaa akkumineraaleja Suomessa valmiiksi akuiksi asti. Myös akkujen kierrätys ja alan tuotekehitys tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Suomen vahvaa kaivosklusteria edustavat varsinaisten kaivosten lisäksi Geologian tutkimuskeskus (GTK), malminetsintää harjoittavat yhtiöt, malmeja ja niistä tuotettuja metalleja tuotteiksi jalostavat tehtaat ja monet laitevalmistajat. Malminetsintä on tieteellistä tutkimustoimintaa, jossa maa- ja kallioperän rakennetta ja koostumusta selvitetään. Siksi se tulee pitää erillään kaivostoiminnasta. Malminetsintää on voitava toteuttaa erittäin laajoilla alueilla mahdollisten taloudellisesti hyödynnettävien (kaivostoiminta) mineraaliesiintymien paikallistamiseksi. Malminetsinnän ympäristövaikutukset ovat vähäisiä ja lyhytaikaisia. Malminetsinnästä saadut tutkimustulokset ohjaavat aina jatkotutkimusten suuntautumista. Etukäteen on siis mahdotonta tietää, mille alueille malminetsintä tulee ja kannattaa suunnata. Suomen suurimmat malmipotentiaaliset alueet sijaitsevat

2 2 Pohjois-Suomessa. Malminetsinnän tulokset luovutetaan vuosittain GTK:lle. Malminetsinnästä maksetaan kaivoslain mukaiset korvaukset maanomistajille. Keskimäärin vain yksi tuhannesta malminetsintäprojektista johtaa kaivoksen perustamiseen. Suomessa on tällä hetkellä noin 40 toimivaa kaivosta. Suomi on yksi maailman johtavista toimijoista kaivosteknologiassa. Koko kaivosklusteri työllistää Suomessa yhteensä henkilöä ja alan liikevaihto on yli 9 miljardia euroa metallinjalostus mukaan lukien. Kaivosalan työpaikkavaikutukset ulottuvat koko Suomeen. 3. Kaivosala ja luontoarvot Puhdas, monimuotoinen luonto ja viihtyisä elinympäristö ovat rikkauksia ja arvoja, joita tulee vaalia myös kaivostoimialalla. Kaivoksilla on aina vaikutusta luontoon, mutta vastuullisessa kaivostoiminnassa nämä vaikutukset minimoidaan ja pidetään hallinnassa. Kaivoksen tuotantovaiheessa hyödynnetyt alueet ennallistetaan viimeistään tuotannon loppumisen jälkeen. Ennallistamista tulee mahdollisuuksien mukaan tehdä jo tuotantovaiheen aikana. Luonnon monimuotoisuuden kokonaisheikentymättömyyden saavuttamiseksi tulee Suomen lainsäädäntöön luoda nykyistä paremmin toimiva hallinnollinen mekanismi ekologisten kompensaatioiden toteuttamiseksi. Linjaus 1: Puhdas, monimuotoinen luonto ja viihtyisä elinympäristö ovat rikkauksia ja arvoja, joita tulee vaalia myös kaivostoimialalla. Kaivoksilla on aina vaikutusta luontoon, mutta vastuullisessa kaivostoiminnassa nämä vaikutukset minimoidaan ja pidetään hallinnassa. Luontoarvojen vaalimisen on malminetsintä- ja kaivoshankkeissa perustuttava nk. mitigaatiohierarkian noudattamiseen, jonka mukaan ensisijaisia toimia ovat luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien haittojen välttäminen ja lieventäminen hankkeiden toteutuspaikalla. Ennallistaminen osana hanketta on tärkeä toimi, jossa tulee maaperän ja vesien kunnostamisen lisäksi entistä tehokkaammin parantaa luonnon monimuotoisuutta ennallistettavalla alueella. Viimesijaisena toimena ekologinen kompensaatio korvaa jäljelle jääneitä haittoja luonnon monimuotoisuudelle, kun edellä mainitut ensisijaiset keinot on jo käytetty. Järjestyksestä poikkeamisen tulisi olla harkitusti mahdollista silloin, jos ensisijaisten toimien kustannukset ovat huomattavasti kompensaatiota suuremmat tai kompensaatio tuottaa ensisijaisiin toimiin nähden suurempaa lisäarvoa. Kompensaatiojärjestelmää ja sen käyttöönottoa tulee alkaa rakentaa vaiheittain etenevänä prosessina. Ne toimet, jotka eivät edellytä lainsäädännön muutoksia, tulee saattaa hankkeiden

3 luonnonsuojelun työkaluvalikoimaan mahdollisimman nopeasti. Ekologisen kompensaation järjestelmä tulisi mahdollistaa koskemaan kaikkea maankäyttöä, riippumatta hankkeiden koosta tai YVA-velvollisuudesta. Avoimeksi ja läpinäkyväksi rakennettavan kompensaatiojärjestelmän kehittämisen tulee perustua sen jatkuvaan vaikutusten seurantaan ja vaikuttavuuden arviointiin. Linjaus 2: Ekologisen kompensaation järjestelmä tulisi mahdollistaa koskemaan kaikkea kaivostoiminnan maankäyttöä, riippumatta hankkeiden koosta tai YVA-velvollisuudesta. Kaivos- ja malminetsintätoiminnan tulee olla sosiaalisesti kestävää ja yhteiskuntavastuullista. Paikalliset ihmiset ovat paikallisten olosuhteiden asiantuntijoita ja tärkeitä tiedon tuottajia kaivoshankkeiden paikallisista vaikutuksista. Heidän todelliset osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuutensa on turvattava elinympäristöään koskevissa asioissa. Tämä edellyttää toimia sekä yhtiöiltä että valtiovallalta. Sosiaalisen hyväksynnän saavuttaminen ja säilyttäminen tulee nähdä koko kaivoselinkaaren ajan kestävänä prosessina. Ympäristövaikutusten hallinta, yhtiöiden sitoutuminen paikallisyhteisön ja alueen kehittämiseen sekä avoin vuorovaikutus kaikessa toiminnassa läpi kaivoselinkaaren ovat tärkeässä roolissa sosiaalisen hyväksyttävyyden saavuttamisessa. Sidosryhmien osallistuminen ja kuuleminen on tehtävä mahdollisimman helpoksi kaivostoiminnan luvituksessa. Nykyisellään osallistuminen monivaiheisessa luvitusprosessissa on liian raskasta ja monimutkaista, minkä vuoksi kuulemisja arviointimenettelyjä tulee yhdistää ja selkiyttää. Sosiaalisten vaikutusten hallinnan ja paikallisten ihmisten osallistamisen kaivoshankkeen vaikutusten seurantaan ja arviointiin tulee jatkua tutkimusvaiheesta varsinaisen kaivostoiminnan ajalle. Linjaus 3: Paikallisten ihmisten todelliset osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet on turvattava elinympäristöään koskevissa asioissa. Sidosryhmien osallistuminen ja kuuleminen on tehtävä mahdollisimman helpoksi kaivostoiminnan luvituksessa. Kaivokset maksavat luvituksen yhteydessä ennen toiminnan aloittamista vakuusmaksuja, jotka ovat viime vuosina nousseet merkittävästi. Vakuuden suuruuden määrää kaivosviranomainen ja ympäristöluvan osalta ypäristölupaviranomainen. Lisäksi kaivokset ovat velvoitettuja maksamaan kaikkea teollista toimintaa koskevia pakollisia ympäristövahinkovakuutusmaksuja. Vakuutusjärjestelmää voidaan hyödyntää ennalta arvaamattomien ympäristökriisien hoitamiseen. Varoja ei kuitenkaan voi käyttää ennaltaehkäisevästi estämään vahingon syntymistä, mikä ei ympäristön kannalta ole paras ratkaisu. 3

4 4 Ympäristövakuutusmaksut tulisikin siirtää ja jatkossa ohjata esimerkiksi luonnonvararahastoon, josta varoja voitaisiin vapauttaa tarvittaessa nopealla aikataululla mahdollisten uhka- ja vahinkotilanteiden hallintaan ja ratkaisemiseen. Varoja tulisi voida hyödyntää myös joustavasti vahinkojen ennaltaehkäisyyn esimerkiksi kaivosyhtiön konkurssitilanteessa. Linjaus 4: Ympäristövahinkovakuutusjärjestelmä tulee uudistaa ja siirtyä luonnonvararahastoon, jonka kautta katetaan paitsi ympäristön pilaantumisuhka- ja vahinkotilanteet myös mahdollisten konkurssitilanteiden jälkihoito. 4. Kiertotalouden edistäminen kaivostoiminnassa Kaivostoiminnan sääntelytarpeet eivät rajoitu ainoastaan primääristen raaka-aineiden hyödyntämiseen, vaan tarve hyödyntää entistä tehokkaammin jo käyttöön otettuja raaka-aineita kasvaa luonnonvarojen huvetessa, maapallon väestön kasvaessa ja elintason noustessa kehittyvissä maissa. Kaivostoiminnassa tulee pyrkiä paitsi mineraalisten raaka-aineiden tuotannon resurssitehokkuuteen (louhitun aineksen ja energian tehokas käyttö), myös laajemmin kiertotalouden mukaisiin liiketaloudellisesti kannattaviin toimintamalleihin, joissa jätteiden synty minimoidaan, hyödynnetään kaivostoiminnan sivuvirrat, kierrätetään lopputuotteet ja hyödynnetään kaivostoiminnassa syntyvät jätteet raaka-aineina. Viimeksi mainittua tulisi edistää sekä toiminnassa olevilla kaivoksilla, että vanhojen jo lopettaneiden kaivosten jätealueilla. Kiertotaloutta toteuttavien toimintamallien käyttöönotto kaivostoiminnassa edellyttää näihin liittyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan lisääntymistä ja investoinneille suotuisia näkymiä olemassa olevan toiminnan kehittämiseen kannustavien kustannussäästöjen ja uusien markkinoiden muodossa. Julkisen vallan taholta investointeihin voidaan kannustaa sekä kiertotalouden edistämiseen kohdennetun TKI-rahoituksen, että sääntely-ympäristön muutosten muodossa. Tavoiteltaessa laajamittaista kiertotalouden mukaisten toimintamallien kehittämistä ja käyttöönottoa kaivostoiminnassa, on EU-oikeudellista ja kansallista sääntely-ympäristöä (mm. jäte- ja kemikaalisääntely, ympäristönsuojelulain ja kaivoslain menettelyt) arvioitava kiertotalouskannustimien näkökulmasta. Linjaus 5: Selvitetään, miten sääntely mahdollistaa nykyisellään jätteen tai sivuvirtojen hyödyntämisen resurssina kaivostoiminnassa ja miten sääntelyä olisi mahdollista muuttaa kiertotaloutta paremmin tukevaksi

5 5. Kaivosten omistaminen Kaivokset vaativat monipuolista osaamista ja poikkeuksellisen mittavaa rahoitusta ja pääomaa. Tuottoja saadaan vasta vuosien kuluttua hankkeen aloittamisesta. Lisäksi metallien ja mineraalien hintakehitys on suhdanneherkkää. Suomessa kaivosalalla toimivista yrityksistä pääosa on ulkomaisessa omistuksessa. Ulkomaisten investointien saaminen niin malminetsintään kuin kaivostoimintaan on jatkossakin edellytys kaivosalan kehittymiselle. Kotimaisen yksityisen pääoman puutteen vuoksi valtion on perustelua olla aktiivinen kaivostoiminnan ja mineraalien jatkojalostuksen kehittämisessä, jotta kotimainen omistajuus vahvistuu. Kaivosalan uusi nousu ja akkumineraalien kysyntä tarjoaa mahdollisuuksia kotimaisen rahoituksen lisäämiselle kaivosklusteriin. Kansallisessa mineraalistrategiassa on asetettu tavoitteeksi, että kaivostoimintaan saataisiin ulkomaisten yhtiöiden ja ulkomaisen omistuksen rinnalle myös suomalaista omistusta ja suomalaisia yrityksiä. Pääosan omistuksesta tulisi olla yksityistä. Valtion kokonaan omistama Suomen Malmijalostus Oy perustettiin vuonna 2018 vahvistamaan kotimaista omistajuutta kaivosalalla ja nostamaan jalostusastetta sekä vastaamaan akkuklusterin kehittämisestä. Keskusta on valmis pääomittamaan Suomen Malmijalostus Oy:tä, jotta se voi osallistua kanssasijoittajana eri hankkeisiin. Suomen Malmijalostus Oy voi osaltaan olla edesauttamassa laajemman kotimaisen sijoittajajoukon kokoamista mukaan kaivosalan hankkeisiin. Erityisen tärkeää on kehittää malmien jatkojalostusta. Valtion tulisi olla kokoamassa sijoittajia mukaan näihin jalostusarvoa nostaviin teollisuushankkeisiin osallistumalla myös itse alkupääoman luomiseen. Ehdottomana tavoitteena tulee olla se, että raaka-aineemme jalostetaan huipputuotteiksi omassa maassamme. Linjaus 6: Valtio varautuu kotimaisen omistuksen vahvistamiseksi pääomittaan perustettua kaivossijoitusyhtiö Suomen Malmijalos- tus Oy:tä, jonka toimialana on koko kaivosklusteri ja erityisenä pyrkimyksenä jalostaa raaka-aineemme mahdollisimman pitkälle Suomessa. 6. Toimialan lainsäädännön kehittäminen Toimialaa koskettaa laaja joukko eri lainsäädäntöä, joista merkittävimpinä ovat kaivoslaki, ympäristönsuojelulaki, vesilaki ja luonnonsuojelulaki. Lupaprosesseja käsittelevät myös useat eri viranomaiset, muun muassa Aluehallintovirastot, ELY-keskukset, Tukes, kunnat, Metsähallitus ja Stuk. Kaivostoiminta edellyttää aina voimassaolevaa kaavaa, josta vastaavat kunnat ja maakunnat. 5

6 6 Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on kaivosviranomainen, joka myöntää malminetsintäluvat, kaivosluvat ja kullanhuuhdontaluvat. Lisäksi Tukes myöntää ennen kaivoksen käynnistymistä turvallisuusluvan, kemikaaliluvan ja räjähdysaineluvan. Uraanin tai toriumin tuottamiseen tarkoitettuun kaivos- ja rikastustoimintaan tarvitaan valtioneuvoston myöntämä lupa. Kunta voi kieltää uraanin tai toriumin kaivos- ja rikastustoiminnan alueellaan. Nykyinen kaivoslaki tuli voimaan Lain tarkoituksena on edistää kaivostoimintaa ja järjestää sen edellyttämä alueiden käyttö ja malminetsintä niin, että ne ovat yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestäviä. Lain tarkoituksena on myös turvata kuntien vaikutusmahdollisuudet sekä yksilön mahdollisuudet vaikuttaa itseään ja elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Yhtään tuotannossa olevaa kaivosta ei ole vielä luvitettu voimassaolevan kaivoslain perusteella. Siksi kaivoislain kokonaisuudistukselle ei ole vielä tarvetta. Lain toimivuudesta tarvitaan enemmän kokemusta sekä soveltamis- ja oikeuskäytäntöä kokonaisarvioinnin pohjaksi. Kaivostoimialaa koskevaa lainsäädäntöä tulee arvioida ja kehittää kokonaisvaltaisesti. Kaivoslakia ei tule tarkastella erillään muusta kaivostoimintaa koskevasta sääntelystä. Itse asiassa ympäristöluvasta on muodostunut kaivostoiminnan päälupa. Kaikki malminetsinnästä saatu tutkimustieto toimitetaan Tukesille ja tieto jää GTK:n arkistoihin avoimesti hyödynnettäväksi. Malminetsintähankkeiden aikataulujen ennakoiminen on valitusten myötä muuttunut jo malminetsintävaiheessa mahdottomaksi. Lupien päällekkäisyys ja useiden lupien tarve tekee tarvittavien lupien saamisen yhtäaikaisesti lainvoimaiseksi lähes mahdottomaksi. Malminetsintäluvan lisäksi toimija tarvitsee usein esimerkiksi luonnonsuojelulain ja maastoliikennelain mukaisia lupia. Useat valitukset aiheuttavat ongelmallisen tilanteen, jossa hankkeelle kriittiset luvat kuluvat samaan aikaan umpeen, kun toiset hankkeelle välttämättömät luvat odottavat Hallinto-oikeuksien päätöksiä. Samalla muutoksenhakutuomioistuimet ovat ruuhkautuneet. Oikeusvaltioon kuuluu muutoksenhakumahdollisuudet. Tilanteen selkeyttämisestä ja nopeuttamisesta sekä lupa- ja valitusprosessien yhtenäistämisestä hyötyisivät kuitenkin kaikki osapuolet. Vaikka kaivoslain kokonaisuudistukselle ei ole vielä tarvetta, toimialan lainsäädäntöön tarvitaan täsmäkorjauksia. Kaivoslakia uudistettaessa on huolehdittava myös maanomistajien oikeuksien riittävästä huomioimisesta. Linjaus 7: Keskusta esittää, että 1. Lainsäädäntöön tehdään seuraavat täsmäkorjaukset: a. Malminetsintäluvat tulisi voida myöntää viiden (5+5+5) vuoden jaksoissa kerrallaan ja malminetsintäaikaa tulisi voida Tukesin harkinnan mukaan jatkaa nykyistä 15 v. pidemmälle. Nykyinen malminetsinnän maksimiaika on rajattu 15 vuoteen mallilla vuotta. Nykyinen malli on raskas sekä luvittajalle että toiminnanharjoittajalle, ja käytännössä 15 vuotta ei ole kestoltaan usein riittävä. Uusi malli

7 (5+5+5+mahdolliset lisävuodet) helpottaisi byrokratiaa ja vähentäisi ruuhkia oikeusasteissa. b. Malminetsintäluvan peruuttaminen on tehtävä yksinkertaisemmaksi ja helpommaksi silloin, kun malminetsintäluvan haltija haluaa luopua luvasta. Nykyisin luvan peruuttamisesta täytyy tehdä valituskelpoinen päätös. c. Malminetsinnän osalta vähäinen näytteenotto tulisi määritellä lakiin selkeämmin d. Luonnonsuojelulain mukaisten lupien määrällinen tarve saattaa kasvaa valtavaksi pienenkin malminetsintähankkeen osalta. Lupaviidakko kasvaa helposti mahdottomaksi hallita (kymmeniä eri lainsäädäntöjen nojalla annettuja lupia on mahdotonta saada yhtäaikaisesti lainvoimaan). Valituksilla on mahdollista estää koko toiminta. Luonnonsuojelulakiin tulisi säätää mahdollisuus myöntää täytäntöönpanooikeus valituksista huolimatta tilanteissa, joissa suojeluarvot eivät vaarannu. b. Kaivoslain voimassaoloaikana tunnistetut selkeät lainsäädännön uudistamistarpeet koskevat hajanaista ja päällekkäisyyksiä sisältävää osallistumis- ja arviointimenettelyjen kokonaisuutta (kaavoitus, kaivoslupa, YVA, ympäristölupa) sekä eräitä kaivoslain malminetsintätoimintaa koskevia säännöksiä, jotka on luvituksessa koettu ongelmallisiksi. Kuulemismenettelyjen moninkertaisuus eriytyneessä päätöksenteossa tekee osallistumisesta raskaan ja vaikeaselkoisen menettelyihin osallistuville kansalaisille ja yhteisöille, eri viranomaisille sekä kaivosyhtiöille. Eri lainsäädännöstä johtuvat lupa-, arviointi- ja osallistumisprosessit pitää yhdistää. Tämä muutos palvelisi kansalaisia, viranomaisia ja luvanhakijoita. Asiaa on edistetty myös kuluneella vaalikaudella. Parhaillaan on eduskunnan käsittelyssä ns. yhden luukun malli (HE 269/2018 vp). c. Lupaprosessien käsittelyaikojen kohtuullisuus tulee varmistaa riittävällä resursoinnilla d. Kaivostoiminnan ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointia ja hallinnan kehittämistä olisi myös perusteltua jatkaa kaivoshankkeen elinkaaren ajan Lupaprosessia tulee kehittää seuraavasti: a. Nykyinen sanomalehden kautta tehtävä yleistiedoksianto on osoittautunut ongelmalliseksi tavaksi tavoittaa kaikki tahot. Tiedoksiantolainsäädäntöä tulee kehittää siten, että tiedoksianto tosiasiassa tavoittaa riittävällä tavalla tahot, joita asia erityisesti koskee. e. Perustettava Valtion lupa- ja valvontavirasto (Luova) on erittäin myönteinen asia ja mahdollistaa riittävän resursoinnin ja yhtenäisen valvonnan sekä osaamisen kehittämisen f. Muutoksenhakumaksujen korottaminen kohtuulliselle tasolle ja Hallintooikeusasteiden resurssointi on varmistettava.

8 8 7. Kaivosten verottaminen Suomen uusiutumattomat luonnonvarat ovat merkittävää yhteistä kansallisvarallisuuttamme. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kaivostoiminta tulee olemaan nopeasti kasvava ja kansantaloudellisesti erittäin merkittävä teollisuuden toimiala ainakin seuraavan sadan vuoden aikana. Yhtä lailla kaivoksen perustamisesta kuin sen toiminnan päättymisestä aiheutuu pitkäaikaisesti vaikuttavia seuraamuksia kaivospaikkakunnille. Etenkin kaivostoiminnan loppuminen merkitsee sijaintipaikkakunnan elinkeinorakenteeseen suuria muutoksia. Kaivosala on myös suhdanneherkkää. Metallien ja mineraalien maailmanmarkkinahinnat vaihtelevat voimakkaasti. Tämä lisää myös riskiä kaivosten sijoittumiskuntien talouteen. Kaivosalaa ei pidä erottaa muusta teollisuudesta energiaverotuksessa, jottei erottelu hidastaisi hiilivapaaseen tuotantoon siirtymistä. Yhteiskunta hyötyy nykyisin kaivostoiminnasta työpaikkoina ja sitä kautta saatuina verotuloina. Lisäksi yritykset maksavat muiden toimialojen mukaisesti voitoistaan yritysveroja, kiinteistöveroa sekä muita elinkeinotoimintaan kohdistuvia veroja. Maanomistajalla on oikeus korvaukseen niin malminetsinnän kuin kaivostoiminnan ajalta. Kaivosten hyödyt lähiyhteisölle näkyvät myös siinä, että ne ostavat palveluita alueelta ja luovat kaivostoimintaa palvelevaa elinkeinotoimintaa. Toimialan yleisen hyväksyttävyyden lisäämiseksi on viime aikoina noussut esiin kaivosvero. Kaivos- tai louhintavero on monimutkainen ja osin Suomen tavoitteiden kanssa ristiriitainenkin asia silloin, jos se kohdistuu vain louhinnan määrään ja heikentää merkittävästi olemassa olevien kaivosten kannattavuutta. Louhinnan määrä ei esimerkiksi välttämättä korreloi kaivoksen kannattavuuden kanssa. Sen sijaan järkevästi suunniteltuna kaivosvero lisäisi toimialan yleistä hyväksyttävyyttä eikä vähentäisi kaivosyhtiöiden kiinnostusta investoida Suomeen. Yleisen kaivos- tai louhintaveron sijaan on selvitettävä vero, jossa kaivoksen sijaintikunnalle maksetaan kohtuullinen osa kaivoksen tuotosta. Veron peruste voisi olla esimerkiksi kaivosyhtiön rikasteesta saama nettotuotto (net smelter return) tai kaivoksen sijaintipaikkakunnalle maksettava kiinteistöveroon pohjautuva kaivosvero. Tarvitsemme verojärjestelmän, jossa suomalainen yhteiskunta hyötyy enemmän kallioperässä olevista mineraalivarannoista. Kun veron saaja on kaivoksen sijaintikunta, lisää se osaltaan kaivostoiminnan paikallista hyväksyttävyyttä. Linjaus 8 Kaivosalalle määrätään perusteellisen valmistelun jälkeen erillinen kaivoksen sijaintikunnalle tuleva vero.

9 8. Kaivoksista elinvoimaa kunnille esittämänsä näkökohdat on otettava painavasti huomioon päätöksiä tehtäessä. Kunnan ei pidä hätiköiden hyväksyä puutteellista tai keskeneräistä kaivossuunnitelmaa. 9 Kunta on keskeinen toimija kaivoshankkeiden toteutumisessa. Maankäytön suunnittelussa kunnan tulee huomioida muut elinkeinot, asumistarpeet, liikenteen sekä ympäristön vaatimukset. Tavoitteena on saada kaivostoimintaan työntekijöitä, jotka asettuvat paikkakunnalle ja maksavat sinne veronsa eivätkä vain käy keikkatöissä. Kaivospaikkakunnan on oltava houkutteleva myös niiden perheenjäsenten kannalta, jotka eivät ole työssä kaivoksella. Asunto, koulutus, terveydenhuolto ja muut palvelut ovat ratkaisevan tärkeitä. Myös kaunis luonto ja liikunta-, erä- ja muut harrastusmahdollisuudet lisäävät paikkakunnan vetovoimaa. Kunnalla tulee säilyttää nykyisenkaltainen laaja harkintavalta strategisen kaavoituksen kautta päättää kaivostoiminnan ja muiden elinkeinojen järjestämisestä alueellaan. Mikäli voimassa oleva lainsäädäntö ei riittävästi turvaa kaikissa tilanteissa kunnan niin sanottua veto-oikeutta, tulee lainsäädäntöä muuttaa esimerkiksi selkeyttämällä ja vahvistamalla kunnan asemaa säätämällä oikeusvaikutteinen yleiskaava kaivosluvan myöntämisen edellytykseksi. Linjaus 9: Kunnilla on oikeus kaavoituksen kautta päättää, onko kaivostoiminta mahdollista kunnan alueella. Kaivostoiminnan tulee tukea muuta elinkeinotoimintaa eikä se saa viedä niiltä edellytyksiä esimerkiksi aiheuttamalla kohtuutonta ympäristön pilaantumista, haju-, pöly- tai meluhaittoja. Matkailu, poronhoito, maa- ja metsätalous, kalastus ja kaivostoiminta pitää sovittaa yhteen kaikkien edut huomioiden. Kaivosyhteisö tulee ottaa aktiiviseksi osaksi paikallisyhteisöä. Kaivostoiminta tarjoaa mahdollisuuksia rakentaa monipuolinen paikallinen kaivosklusteri erilaisine mm. metallitoimialaan liittyvine huolto- ja alihankkijaverkostoineen. Kunta on omalla alueellaan elinkeinojen kehittämisen moottori. Kunnan asukkaita tulee kuunnella ja heidän