Kulttuuriympäristöselvitys Iisalmen Rantapappilan alue

Transkriptio

1 1 Kulttuuriympäristöselvitys Iisalmen Rantapappilan alue Tässä työssä on tutkittu Iisalmen Rantapappilan aluetta maiseman kehittymisen kannalta. Karttavertailun avulla on tutkittu alueen vaiheittaista muutosta ja kehittymistä noin sadan vuoden aikajaksolla 1900-luvun alusta 2000-luvun alkuun. Maiseman kehittymisen muutokset ovat sidoksissa yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin ja tässä selvityksessä nämä kaksi muutosta tuodaan havainnollisesti kartta- ja valokuvilla esille yhtenä elinympäristön muutostapahtumana. Yhteiskunnan ja ihmisen toiminta ei pysähdy paikoilleen, mutta hyvä ja arvokas kulttuuriympäristö sisältää elämän merkkejä ja kerrostumia eri aikakausilta. Alueen historia: Saamiemme alueen kehittymisen historiaa kuvaavien dokumenttien (valokuvien ja karttojen) perusteella muodostuu kuva, missä Rantapappilan ympäristön kehittäminen ei missään vaiheessa ole ollut erityisen johdonmukaista tai tiettyyn maisemalliseen tai kaupunkikuvalliseen lopputulokseen määrätietoisesti tähtäävää. Kuitenkin, 1928-luvulla valmistunut pappilarakennus on syntyajoistaan lähtien toiminut oman ympäristönsä kiintopisteenä, jonka ympärille muu alueellinen kehitys uudisrakennuksineen ja väylineen on asettunut luku: Varhaisimmista karttakuvista (kuva 1) 1920-luvulta nähdään, että Pänninsaaren itäpuolen ranta on avointa niittyä ja peltoa. Rakennuspaikkoja ei ole osoitettu rannoille. Tilat (Kettula, Putkola jne.) rakennuksineen ovat asettuneet lähemmäs keskustasta pohjoisen suuntaan johtavaa maantietä. Uusi pappilarakennus on asettunut tähän avoimeen peltomaisemaan ja sen asukkaat ovat alkaneet muokata ympäristöään mieleisekseen: aittoineen, saunoineen, maakellareineen, talousrakennuksineen ja puutarhoineen. Kuva 1.

2 luku: Vuonna 1928 rakennetun pappilan eteläpuolella sijainneille pelloille rakennetut jälleenrakennuskauden pientalot muuttivat aikanaan radikaalisti ympäristöään. Pappilan ympärillä olleet avoimet niityt jakautuivat kahtia uuden väylän varteen nousseista noppamaisista puurakennuksista, joiden ympärillä olevia puutarhamaisia piha-alueita reunustivat tontteja toisitaan erottavat pensasaidat. Lähes sarjatuotantona rakennetut puolitoistakerroksiset puurakenteiset pientalot, joiden koko ja muoto (harjakulma noudattaa pääsääntöisesti kaltevuutta 1:2) saivat aikaan maaseudulla täysin uutta ja samalla vierasta, selkeää sekä yhtenäistä kaupunkikuvaa ja katumaisemaa. Vuonna 1957 vanha pappila sai vierelleen lähiympäristön muuta rakennuskantaa selvästi kookkaamman kivirakenteisen naapurin ns. apupappilan. Tuon ajan valokuvasta (kuva 2) nähdään, ettei vanha pappila valmistumisensa jälkeen ole aina ollut avoimessa rantamaisemassa. Kuvan perusteella sitä hädin tuskin voidaan huomata tiheän puuston takaa Koljonvirralta päin katsottuna. Pappila ja sen eteen koillispuolelle symmetrisesti asemoidut matalat talousrakennukset rajaavat pappilan etupihaa lähestymissuuntaan nähden edustavalla ja arvovaltaisen rakennuksen luonnetta henkivällä tavalla. Kuva luku...: Meidän päiviemme Rantapappilan ympäristö on tiivistynyt entisestään, eikä mikään viittaa siihen, että kehityksen tarvitsisi pysähtyä tähän hetkeenkään. Jälleenrakennuskauden pientalojen rivistöt saivat rinnalleen 1900-luvun jälkipuolella rakennettuja, tyyliltään, muodoiltaan ja materiaaleiltaan keskenäänkin hyvin erilaisia pientaloja. Pientalojen koko on myös merkittävästi kasvanut vuosikymmenten kuluessa luvulta meidän päiviimme jatkunut kaupungistumiskehitys on tuonut pappilan pelloille lisää pientalotontteja, jolloin alueen maaseutukulttuurin aikaisesta alkuperäisestä rantaniittymaisemasta ei ole jäljellä enää mitään lukuun ottamatta kapeaa avointa kaistaletta pappila- ja apupappilarakennusten lounaispuolella. Näille pappilan ympärillä oleville pelloille kaavoitetuille uusille tonteille rakennetut talot ja autotallit ovat monesti yksikerroksisia loivaharjaisia tai aumakattoisia ja laajalle pohja-alalle omalla tontillaan levittäytyviä (kuva 3). Voidaan siis hyvinkin sanoa, ettei alueen alkuperäisestä ja nyt historiallisesta ja arvossa pidetystä maaseutumaisesta tai pappilamaisesta rakennustavasta ole piitattu uusia rakennuksia naapurustoon tehtäessä. Lisäksi vanha pappila on menettänyt ykkössijansa alueen hierarkisesti merkittävimpänä rakennuksena, sillä sen lähinaapuriin on sittemmin rakennettu pappilaa merkittävästi kookkaammat Kirkonsalmen palvelukoti ja Kirkonsalmen koulu. Koljonvirrantien itäpuolen

3 3 kehitys on tuottanut uusiksi alueellisiksi merkityskeskittymiksi hypermarket Prisman, ja arkkitehtonisesti kiinnostavan Päiväkoti Simpukan. Kuva 3. Maankäyttösuunnitelma: Mitä Rantapappilan paikallisesta ja kaupunkikuvallisesta merkittävyydestä on vielä jäljellä? Miten sitä voidaan vaalia? Miksi pappila on merkityksellinen ja sen miljöö suojelun arvoinen? Voiko tähän paikkaan ja tilanteeseen suunniteltu täydennysrakentaminen jopa korjata ja parantaa nykyisiä olosuhteita? Suunnitelmamme perustuu Rantapappilan päärakennuksen kaupunkikuvallisen arvon korostamiseen vahvistamalla sen keskeistä asemaa sekä rantamaisemassa, että lähestymissuunnasta tarkasteltuna. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on suunnitelmissa esitetty kaksi polkua: A) apupappilan purkava ja B) apupappilan säilyttävä suunnitteluratkaisu. Molemmissa vaihtoehdoissa täydennysrakentaminen on esitetty omatonttisten puolitoistakerroksisten erillispientalojen avulla. Uusien tonttien koko on n. 600 m 2. Suunnitelmassamme emme ota kantaa kysymykseen, tuleeko vuonna 1957 valmistunut apupappilan rakennus säilyttää. Rakennuksesta on tehty kuntoarvio ja oma historiaselvitys. Rakennus on mahdollista kunnostaa ja sen käyttöä asuntoina ja harrastetiloina edelleen jatkaa. Täydennysrakentaminen voidaan toteuttaa apupappila säilyttäen (B) tai siten, että se puretaan (A). Vaihtoehdoissa on etsitty täydennysrakentamiselle sopivin ja luontevin paikka ja uudet rakennukset on sovitettu paikoilleen siten, että yhtäällä rantamaisema säilyy ja sitä voidaan edelleen kehittää avoimena symmetrisesti sektorimaisena nurmialueena, jolloin pappilarakennus näyttäytyy selkeästi alueensa merkkirakennuksena Koljonvirran suuntaan ja toisaalla idän suunnasta lähetyttäessä pappilarakennuksen edessä oleva piha- / puistoalue säilyy ja sitä voidaan edelleen kehittää symmetrisenä, vehreänä ja rakentamattomana puskurivyöhykkeenä. Rantamaiseman avoin sektori erottuu sitä reunustavien puiden avulla. Pappilan itäpuolen nurmialuetta voidaan käyttää leikkikenttänä tai puistona. Uudisrakentaminen muutamia erillisiä, nykyisten pientalojen

4 4 lomassa olevia täydennysrakentamispaikkoja (TÄRA) lukuun ottamatta on esitetty symmetrisesti tai symmetriavaikutelmaa korostavasti pappilarakennuksen molemmille puolille. VEA (ERILLISPIENTALOT): Kuva 4. Tässä vaihtoehdossa (kuvat 4 ja 5) apupappila on purettu ja sen paikalle sekä sen koillispuolelle on esitetty kahdeksan kompaktia puolitoistakerroksista puutaloa. Talot voidaan rakentaa erillisinä omille tonteilleen, sillä jokaiselle tontille on järjestetty joko suora katuyhteys tai ajoyhteys rasitteena toisen tontin läpi. On myös mahdollista, että kahdeksan erillispientaloa muodostavat yhden tai kaksi taloyhtiötä, jolloin talojen väliselle vyöhykkeelle saadaan rakennettua yhteinen piha-alue. Pappilan eteen, sen koillispuolelle on esitetty leikkipuisto ja muutamia pysäköintipaikkoja. Myös vanha talousrakennus on saanut pappilan keskiakselin suhteen symmetrisesti peilatun uuden vastinparin. Pappilan kaakkoispuolella olevalle viheralueelle on esitetty pappilan keskiakseliin nähden symmetrisesti peilattuna kolme ed. kuvattua erillispientalotonttia rakennuksineen. Uudet rakennukset jäävät sektorimaisen avoimen viheralueen rajalinjan katveeseen. Näillä em. toimenpiteillä tavoitellaan vanhan pappilarakennuksen ympäristön klassista ja tasapainoista symmetriaa sekä harmonisia ja levollisia näkymiä molemmista tarkastelusuunnista katsottuna. Rannalle on esitetty kaksi kulkuyhteyttä molemmin puolin pappilaa. Ne voidaan liittää julkisiin ulkoilureitteihin kuuluviksi väyliksi, jolloin pappilan merkitys maisemassa saadaan entistä paremmin esille kaikille kaupunkilaisille ja ulkoilijoiden pääsy Koljonvirran rannan virkistysalueelle turvataan.

5 5 Kuva 5. VEB (ERILLISPIENTALOT + APUPAPPILA): Kuva 6. ARKKITYYPIT

6 6 Tässä vaihtoehdossa (kuvat 6 ja 7) apupappila on säilytetty. Sen koillispuolelle on esitetty neljä kompaktia puolitoistakerroksista puutaloa. Talot voidaan rakentaa erillisinä omille tonteilleen, sillä jokaiselle tontille on järjestetty joko suora katuyhteys tai ajoyhteys rasitteena toisen tontin läpi. On myös mahdollista, että neljä erillispientaloa muodostavat taloyhtiön esim. yhdessä apupappilan kanssa, jolloin talojen väliselle vyöhykkeelle saadaan rakennettua yhteinen piha-alue. Pappilan eteen, sen koillispuolelle on esitetty leikkipuisto ja muutamia pysäköintipaikkoja. Myös vanha talousrakennus on saanut pappilan keskiakselin suhteen symmetrisesti peilatun uuden vastinparin. Pappilan kaakkoispuolella olevalle viheralueelle on esitetty pappilan keskiakseliin nähden symmetrisesti peilattuna kolme ed. kuvattua erillispientalotonttia rakennuksineen. Uudet rakennukset jäävät sektorimaisen avoimen viheralueen rajalinjan katveeseen. Näillä em. toimenpiteillä tavoitellaan vanhan pappilarakennuksen ympäristön klassista ja tasapainoista symmetriaa sekä harmonisia ja levollisia näkymiä molemmista tarkastelusuunnista katsottuna. Rannalle on esitetty kaksi kulkuyhteyttä molemmin puolin pappilaa. Ne voidaan liittää julkisiin ulkoilureitteihin kuuluviksi väyliksi, jolloin pappilan merkitys maisemassa saadaan entistä paremmin esille kaikille kaupunkilaisille ja ulkoilijoiden pääsy Koljonvirran rannan virkistysalueelle turvataan. Kuva 7. Kuopiossa Saara ja Janne Repo, Arkkityypit Oy