Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Transkriptio

1 SRL Matkaratsastuskomitea tiedottaa 1/2019 Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Uusi komitea on nimetty, ja tällä kertaa kokoonpano säilyi melko samana kuin viime vuonna. Riveihin vahvistukseksi saimme Laura Jussilaisen, Sissi Kähkösen jäädessä pois. Kisakausi 2019 polkaistiin käyntiin 2.2 Isojoella hyisessä kelissä. Alla lueteltuna tulevia tapahtumia, joihin toivotaan tietysti sankkaa osallistujajoukkoa! Tapahtumakalenterissa on useampi kaikille avoin matkaratsastusvalmennus, toivottavasti moni lähtee rohkeasti mukaan. Kuten kaikki kilpailleet tietävät, on hyvä huoltaja painonsa arvoinen kultaa. Ilman huoltotiimiä ratsukko ei tässä lajissa pärjää. Tiedotteen lopusta voitte lukea muistokirjoituksen pois nukkuneesta Maija Lehtisestä, joka toimi Ritva Lampisen huoltajana. Kirsi Vuoden 2019 Kotimaan kilpailu- ja tapahtumakalenteri: Kaikille avoin valmennus Suomusjärvellä (ks. kutsu alla) 9.3. Jämsänkoski/RieRat, tasot Kaikille avoin valmennus Suomusjärvellä (ks. kutsu alla) 23.3 Kaikille avoin valmennus Tampereella (ks. kutsu alla) 30.3 Kaikille avoin valmennus Helsingissä (ks. kutsu alla) 13.4 Isojoki / MyRat, tasot Sumara, Taso 1 (Paikka vielä avoin) 18.5 Urjala / Matkalaukka, tasot Nokia / Sumara, tasot 1-2

2 24.8 Kouvola / Sumara, tasot 1-3, Aluemestaruudet ja SM Matkaratsastusvalmennus Suomusjärvellä ja alkaen klo Osoite Korvisillantie 275, Suomusjärvi Tapahtuma on avoin kaikille Valmentajina toimii Nina Mickelsson, matkaratsastuksen maajoukkuetoiminta, FEI endurance coach, Valmentajan ammattitutkinto, lajivalmentaja sekä Marielle Hacklin, ratsastuksen ohjaaja, ratsastusvalmentaja Ohjelmassa mm. sykevalmennus tarkastukset valmentautumisen eri muodot ja uudet tuulet matkaratsastuksen lajitreeni kouluratsastus valmennussuunnitelmat ja tämän hetkinen kunto Valmennuksen hinta 75 /ratsukko, sis lounaan. Lainahevosella 95 / ratsukko Mukaan mahtuu 8 ensin ilmoittautunutta! Lämpimästi tervetuloa! Imoittautumiset: / Nina endurance.finland@gmail.com / Marielle melle.hacklin@outlook.com OIKEA VALMENNUS - KESTÄVÄ HEVONEN Ajankohdat: Tampere lauantai klo Helsinki , lauantai klo Paikka ilmoitetaan myöhemmin. Onnistunut matkaratsastussuoritus koostuu monista eri asioista, kuten hevosen oikeanlainen valmennus, ruokinta, talliolosuhteet, kengitys mutta erittäin tärkeää on myös hevosen terveyden seuranta ja huolto. - miten rakennan kestävän hevosen, joka pitää työnteosta - miten suunnitella oikea valmennusohjelma? - miten hevonen kestää valmennuksen ja kilpailemisen?

3 - miten edetä nousujohteisesti, huomioiden hevosen? - millaisista harjoitteista valmennuksen pitäisi koostua? - suoritus ei onnistunut, mistä se voisi johtua? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saa vastauksen luennoilla joilla käsitellään mm. - kestävyyshevosen valmennus - erilaiset valmennusmenetelmät, sykevalmennus - hevosen valmennusta eri ikäkausina ja eri tasoilla sekä nousujohteisuus tasolta 1, aina kansainvälisiin kilpailuihin asti - valmennusmenetelmät koti- ja ulkomailla, maakohtaiset erot sekä yhtenäisyydet maiden välillä - hevosen kilpaileminen - huolto valmennuksessa sekä kilpailun aikana - hevosen terveys valmennuksen ja kilpailujen aikana ( mm. Syke, nestetasapaino, liikkeet, lihakset jne) - miten huomioida ja ennaltaehkäistä ongelmia ( metabolisuus, lihaksisto, ontumiset jne) - suoritus ei onnistunut, syitä siihen sekä ratkaisuja - ratsastajan kunto, istunta, ravinto Valmennusluento jatkuu käytännön harjoittelulla raviradalla ja maastossa erillisenä ajankohtana. Näistä tulee erillinen kutsu kipaan. Voi osallistua myös pelkästään luennoille tai hevosen kanssa valmennuksiin. Hinta 20 / hlö Tiedustelut numerosta tai sähköpostilla endurance.finland@gmail.com Luennot ja valmennukset pitää Nina Mickelsson FEI endurance coach Maajoukkuevalmentaja Valmentajan ammattitutkinto Lajivalmentaja FEI tuomari, TD, steward - kokemusta useista eri maista, eri rotuisten, - tasoisen ja -ikäisten hevosten ja ratsastajien valmentamisesta lähes 30-vuoden ajan. itsellään useita eri-ikäisiä hevosia, 5-24-vuotiaisiin, joilla kaikilla kilpaillaan matkaratsastuksessa. Vanhimmat hevoset ovat tehneet 20- vuoden uran lajin parissa, aina 160 km:n luokissa. Näillä hevosilla on takana parisen kymmentä arvokilpailua.

4 Matkaratsastuskomitean kokoonpano ja vastuualueet Minna Oksanen, puheenjohtaja Laura Jussilainen Miia Kouvalainen, valmennus Sari Lahtinen, koulutus ja tapahtumat Kirsi Oittinen, tiedotus Olli-Pekka Salopää, kilpailutoiminta Kai Torp, seurayhteyshenkilö Ulkopuolinen asiantuntija: Mia Svensson, FEI eläinlääkäri SRL hallituksen edustaja: Osmo Metsälä Lajin edustaja sääntövaliokunnassa: Heidi Laurinen Alla esittely komitean uudesta vahvistuksesta Laurasta: Olen Laura Jussilainen, komitean uusi jäsen. Asun Lahdessa lähellä Heinolan rajaa ja hevoseni Heinolan puolella. Ikää on kertynyt 40 vuotta ja lapsia kolme. Joitakin vuosia sitten minut jotenkin huijattiin matkaratsastus kisoihin huoltajaksi ollessani veljelläni kylässä Virossa. Satoi vettä, kisakeskus oli pellolla ja hommaksi sain vesien kantamisen ämpäreillä mutaisella pellolla. Sen jälkeen olenkin sitten huoltanut Virossa ja Ranskassa niin kansallisissa kuin kv kisoissa ja ratsastanut kilpaa Virossa, Ranskassa ja Suomessa. Miten siinä niin pääsi käymään, sitä en oikein itsekään tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että matkaratsastus on minun lajini. Tracker- lisenssin hankinta kilpailuja varten Meillä on Suomessa kilpailuissa käytössä turvallisuusvälineenä tracker-laitteet, jotka kiinnitetään ratsukkoon. Laitteen avulla kilpailukeskuksesta käsin voidaan seurata ratsukoiden etenemistä, ja nähdä jos joku on eksynyt tai muuten väärällä reitillä. Trackerit toimivat lisenssillä, joka on mahdollista ostaa myös omalle tiimille joko yksittäistä kisapäivää varten, tai koko vuodeksi. Näin myös huoltoautosta käsin pääsee (mobiililaitteella) seuraamaan ratsukoiden etenemistä, ja tiimi pystyy ennakoimaan milloin ratsukko saapuu huoltopisteeseen /kisakeskukseen. Huom! Tämä on siis täysin vapaaehtoista. Tätä ei tarvitse tehdä kilpaillakseen. Ohje tehtiin yleisön pyynnöstä, eli teidän on mahdollista tilata lisenssi jos haluatte. Ei ole pakko!!! Ohjeet lisenssin ostamiseen:

5 Terveiset vuoden ensimmäisistä kisoista! Vuoden ensimmäiset kilpailut ratsastettiin Isojoella, Myrkyn yksityisratsastajien järjestämänä. Kilpailut järjestettiin 2- tasolla ja ratsukoita starttasi yhteensä 16 kappaletta. Keli kilpailuaamuna oli hyytävän tuulinen Pohjanmaan lakeuksilla, kisakeskuksessa oli onneksi sisätiloja mihin pääsi lämmittelemään. Plussaa kun buffetista löytyi evästä myös gluteenittomille. Ratsastin itse tason 2.3 / 60 km luokan, ja harvoin tulee ratsastettua noin pitkiä suoria kuin tässä kilpailussa. Käytännössä koko reitti kulki suoria metsäautoteitä, suorat olivat järjettömän pitkiä, monta kilometriä! Metsäautotiet oli myös aurattu, joten pohjat olivat erinomaiset. Eipä muuten myöskään kohdattu koko kilpailun aikana huoltoautojen lisäksi yhtään autoa, joten liikenne oli ainakin nyt todella vähäistä. Tämä uusi kisakeskus on oikein tervetullut lisä kotimaan kilpailuihin. Kiitokset kilpailunjärjestäjille ja nähdään seuraavissa kisoissa! Seuraavan kerran Isojoella kilpaillaan 13.4, ja silloin mukana tasot 1-3. Kirsi

6 Muistokirjoitus Matkaratsastuksen ystävä Maija Kyllikki Lehtinen nukkui perjantaiaamuna kotonaan Helsingin Pakilassa ikiuneen rauhallisesti läheisten läsnä ollessa, puolisonsa Pertin syliin. Maija syntyi 4. elokuuta 1952 Helsingissä, Naistenklinikalla, Helvi ja Eino Rantaselle. Maija avioitui Pertti Lehtisen kanssa v Maija sanoi, että ensin perheenä kokeillaan osataanko kasvattaa koira. Jos siitä ei selvitä, lapsia ei tehdä. Jeni-koiran kasvatus onnistui hyvin. Lapsia syntyi kaksi, Sami v ja Sini Heidät Maija kasvatti suurella rakkaudella, hoiti monta kissaa, kasvatti ja koulutti muutaman koiran ja muutaman hevosenkin. Rakkaudella hän opasti ja ohjasi sekä järjesti sujuvat arjen rutiinit myös aviopuolisolleen - aivan koko perheelle. Maija teki noin 45 vuotta pitkän moniammatillisen työuran, jonka hän aloitti Karkkilassa Hägforssin terästehtaalla laboranttina. Muutamaa vuotta myöhemmin Maija siirtyi töihin Helsinkiin Vesihydro Oy:hyn ja sieltä Uudenmaan ympäristökeskukseen, missä toimi laboratoriomestarina. Täällä Maijan tehtäviin kuului myös mm. merilaboratorion hoito tutkimusalus Muikulla vesistöjen tutkimusristeilyjen aikana. Hän toimi tehtävissään osin myös kansainvälisillä vesillä ja tästä syystä hänellä oli myös merimiespassi. Vuonna 2010 Uudenmaan Ympäristökeskus muuttui Uudenmaan ELY-keskukseksi. Siellä Maija toimi tarkastajana jääden eläkkeelle 2017 helmikuun alusta, tietäen jo silloin sairastuneensa vakavaan sairauteen. Maija rakasti ihmisiä, eläimiä, hyvää ruokaa, musiikkia ja jopa työtään. Maijalla oli lapsuudestaan saakka laaja ystäväpiiri sekä suomessa että ulkomailla. Hän tutustui uusiin ystäviin nopeasti ja piti heidät luontevasti lähellään. Luonnollinen, iloinen ja raikas olemus säteili Maijasta ympäristöön. Hän oli aina läsnä ja valmis kuuntelemaan ja auttamaan muita. Maija nautti luonnosta ja siellä liikkumisesta, varsinkin Lapin vaelluksista. Maija rakasti merta, sen kuohuvaa voimaa, aaltoja. Maija olikin hurja surffari. Hevoset ja koirat olivat Maijalle hyvin tärkeitä. Hän vietti niiden kanssa paljon aikaa. Rakkaimmaksi ratsastusharrastukseksi Maijalle muodostui matkaratsastus, jossa hän kilpaili 120 km:n tasolla. Matkaratsastajien huoltajana hän toimi sekä kansallisissa että kansainvälisissä kilpailuissa. Maija oli aikoinaan mukana myös Lion-toiminnassa lady-lionina LC Helsinki-Pakilassa. Maija osallistui monenlaiseen nuorten ja vanhusten sekä heikko-osaisten avustus- ja tukitoimintaan. Kauden presidentin ladynä Maija oli vastaanottamassa Suomen Lions-liiton N-piirin myöntämää Paras klubi-palkintoa. Pakilan Nuorisotalon Lionpalvelu, Klaara-päihteetön lauantaikahvila nuorille, oli Maijan sydäntä lähellä ja hän osallistui siihen merkittävällä henkilökohtaisella panoksella. Tällä toiminnalla alueen nuorille mahdollistettiin rauhallinen ja turvallinen lauantai-illanvietto ja että aikuisia oli aina läsnä, yömyöhään. Suomen Tasavallan presidentti myönsi Maijalle Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. luokan mitalin, joulukuun

7 Maija oli hyvin vaatimaton, uskomattoman sydämellinen, perhettä rakastava ja sen eteen uhrautuva, rakastettava ja rakastava puoliso ja hyvä äiti. Hän on korvaamaton! Hän pysyy sydämessäni ja varmasti teidänkin sydämissänne aina. Pertti Lehtinen Ystäväni Maija Maija on muunnos nimestä Maria. Marian juuret juontuvat egyptiläiseen nimeen Mery, joka tarkoittaa rakastettua. Väestörekisterikeskuksesta saatavan tiedon mukaan Maija on etunimenä naisella. Muuna kuin etunimenä Maija on naisella. Kaikkiaan nimi Maija on naisella. Tapasin Maijan ensi kerran matkaratsastuskilpailuissa. Hän ratsasti upealla harmaalla hevosella, Zamirilla. Ensivaikutelma Maijasta oli suloinen. Hänen katseensa oli lapsenomaisen luottavainen, koko olemus herkkä ja vaatimaton. Maijassa oli ainutlaatuista persoonallisuutta, yllättävää värikkyyttä ja huumorintajua. Hän oli aina tukevasti kiinni maassa, vaikka olisi ollut surffilaudan tai hevosen selässä. Ystävystyimme nopeasti. Maija näki vaivaa ystävyyssuhteiden ylläpitämiseksi. Hän kannusti kohti unelmia ja houkutteli hienovaraisesti kohti uusia seikkailuja. Vaikka viimeisimmästä tapaamisestamme olisi vierähtänytkin aikaa, ei sillä ollut merkitystä, tuntui aina kuin vasta eilen olisimme olleet yhdessä. Maija rakasti hevosia ja liikkui paljon niiden kanssa luonnossa, ratsain ja kävellen, välillä perässä juosten olkavarsi katkenneena, välillä pää verta valuen, kun hokkikenkä oli osunut päähän. Tällaiset tapahtumat eivät Maijaa haitanneet eivätkä pelottaneet. Hänestä kaikki hevoset olivat ihania, hänellä olikin hevosia suomenhevosesta tuliseen arabiin.

8 Kilpailimme matkaratsastuksessa yhdessä 1990 luvun lopun ja 2000 luvun alun kilpailuissa. Maijalle ei kilpailemisessa ollut tärkeintä voitto, vaikka sellaiseen aina pyrkikin. Tärkeintä oli hevosen hyvinvointi, mikään ei mennyt sen edelle. Tyttären muutettua pysyvästi Englantiin Maija luopui kilpailemisesta ja lahjoitti Zamirin minulle. Sen myötä Maija alkoi huoltamaan minua ja hevosiani kilpailuissa. Maijan tultua huoltotiimiini puolisonsa Pertin ja Timo-koiransa kanssa tiimistäni tuli taas täydellinen. Oli ihana ratsastaa, kun ympärillä oli osaavia, taitavia ja hyväntuulisia ihmisiä, joihin voi luottaa ja jotka loivat positiivista tunnelmaa ympärilleen. Hyvän ja kaikin puolin toimivan huoltotiimin ansiosta hevoseni jaksoi vat juosta ja menestyä kilpailuissa. Matkaratsastushan on laji, jossa ratsastaja saa mainetta ja palkintoja, vaikka ratsastajan osuus kilpailuissa on kaikkein vähäisin. Hyvä hevonenkaan ei tuo menestystä pitkillä matkoilla, jos huoltotiimi ei ole toimiva. Maijalla oli suurenmoinen taito tulla toimeen kaikkien eläinten kanssa. Eläinten tyytyväisyys oli hänelle tärkeää, ja eläimet vaistosivat sen herkästi ja luottivat Maijaan. Hän kävi useita kursseja oppiakseen ymmärtämään hevosten käyttäytymistä, lukeakseen oikein niiden elekieltä ja oppiakseen hallitsemaan ja kouluttamaan niitä pehmein, johdonmukaisin menetelmin päättäväisesti mutta ystävällisesti, riittävän pienin askelin, jotta tilaisuudesta jäisi hevoselle hyvä ja luottavainen olo. Hänen mielestään hevoselle piti antaa

9 riittävästi aikaa ymmärtää, mitä siltä odotettiin. Ja ennen kaikkea, hevoset tarvitsivat paljon hellyyttä ja silittelyä kiitokseksi. Maija oli käynyt anatomian ja fysiologian peruskurssit voidakseen jatko-opiskella mm. eläinanatomiaa. Hänellä oli tiedon lisäksi myös taito käsissään hieroa hevonen hyvin. Kengittämäänkin Maija oli opetellut. Ratsastamisen lisäksi vietimme yhdessä aikaa myös ilman hevosia. Luonto ja luonnossa liikkuminen oli Maijasta suurenmoista. Teimme Maijan kanssa useita erämaavaelluksia Lapissa. Patikoimme mm. hieman yli 100 km:n matkan Näätämöstä Nellimiin, ison Inarin takana olevan Routakurun ja Vätsärin erämaa-alueen halki. Siellä jos missään voi kokea todellisen erämaan mykistävän rauhan, hiljaisuuden. Siellä, tiettömien taipaleiden takana, karun koskemattoman luonnon helmassa ystävyytemme syveni entisestään. Nuotion ja teemukin ääressä vietimme monia unohtumattomia iltoja keskustellen milloin mistäkin maan ja taivaan välillä. Pohdimme tulevaa, mietimme menneitä, paransimme maailmaa. Horoskooppimerkiltään ystäväni Maija oli Leijona. Vuodenaikojen kierrossa Leijonan aika on kesän lämpimintä aikaa, jolloin luontokin keskittyy vain nauttimaan valosta ja lämmöstä täysin siemauksin. Leijona on eläinradan merkeistä puhtain ilon ja luovuuden edustaja, hurmaava kumppani, jolla on jalo ja lempeä sydän. Hän on avarakatseinen ihmistyyppi, innokas, suorapuheinen, joka kukoistaa vaatimattomissakin olosuhteissa ja saa muutkin viihtymään. Elämäänsä tyytyväinen Leijona on suvaitsevainen loistaen ja levittäen lämpöä, iloa sekä huolenpitoa ja hyväksyntää

10 kaikille. Ystäväni Maija oli juuri tällainen elinvoimainen, kiehtova ja vahva, rakastettu Ihminen. Keväällä taluttaessamme hänen lapsenlapsiaan pikkuponeilla, Maija toivoi kuntoutuvansa vielä niin, että voisi lähteä maastoon ratsastamaan tyttöjensä kanssa. Toivoi, mutta oli onnellinen, että pystyi edes lähtemään lyhyelle retkelle jalkaisin sekä puuhailemaan rakkaittensa kanssa. Vielä syksyllä Maija olisi halunnut nähdä Lapin ruskan, nauttia luonnon väriloisteesta, tuntea tunturituulen hivelyn poskillaan. Pertti olisi tämänkin ilon rakkaalleen suonut, mutta he joutuivat palaamaan kesken matkan kotiin. Onneksi etelässäkin oli pitkästä aikaa loistava ruska-aika, josta Maija nautti suuresti lenkkeillessään koiransa kanssa Pakilan puistikoissa. Olin menossa tervehtimään häntä marraskuun lopussa. Myöhästyin. Ennen kuin pääsin perille sain suruviestin, Maija oli lähtenyt pitkälle matkalle, nukkuen ikiuneen rauhallisesti, Maijamaiseen tapaansa. Vaikka hän lähti kauas, on hän kuitenkin aina lähellämme, ajatuksissamme, sydämissämme. Kun kuljemme meren rannalla, metsän siimeksessä, tunturin paljakalla tai kun istumme hevosen selässä ja näemme vapaana lentävän linnun kiertelevän yllämme muistuttaa se meitä ystävästämme Maijasta, enkelistä taivaassa. Ritva Lampinen