Päivi Hirvonen KONSTAN JÄLJILLÄ

Transkriptio

1 Päivi Hirvonen KONSTAN JÄLJILLÄ Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Musiikin koulutusohjelma Tammikuu 2008

2 TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Taiteen yksikkö Koulutusohjelma Musiikin koulutusohjelma Työn nimi Konstan jäljillä Työn ohjaaja Raskinen, Minna Työelämäohjaaja Aika Tammikuu 2008 Tekijä/tekijät Hirvonen, Päivi Sivumäärä 20 Opinnäytetyön aiheena oli Konstan jäljillä konsertin valmistaminen ja esittäminen. Konsertin kappaleet koostuivat Konsta Jylhän sävellyksistä ja hänen ohjelmistoonsa kuuluneista kaustislaisista perinnesävelmistä. Tavoitteena oli tutustua tarkemmin hänen sävellyksiinsä sekä soittotyyliinsä. Työn kirjallisessa osiossa kerrotaan yleisesti Konstan elämästä, sävellystyöstä ja hänen soittoon liittyvistä tyylipiirteistä sekä tarkastellaan kaustislaisen pelimannitradition vaikutusta hänen soittotyyliinsä. Näiden lisäksi pohditaan konsertin tavoitteita ja saavutuksia ja syvennytään tarkemmin siinä soitettuihin sävellyksiin. Työ on tehty suurimmaksi osaksi viulistin näkökulmasta. Oppimisen lähteinä on käytetty Konstan elämästä, sävellyksistä ja soiton tyylipiirteistä kertovaa kirjallisuutta. Konsertin kappaleet ovat valmistettu soittotunneilla ja itse harjoitellen. Tämän lisäksi lähteinä on käytetty Konstan soitosta tehtyjä arkistonauhoja. Konstan elämä sekä musiikki ovat avautuneet uudella tavalla. Asiasanat Konsta Jylhä, viulu, sävellystyö, tyylipiirteet, kaustislaisuus

3 ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Date January 2008 Author Hirvonen, Päivi Degree Programme Degree Progamme of Music Name of the thesis On Konsta s Tracks Instructor Raskinen, Minna Pages 20 Supervisor The subject of my Bachelor thesis was to prepare and perform a concert, on Konsta s tracks. All the pieces in the concert consisted of compositions by Konsta Jylhä and of traditional folk music from Kaustinen played by him. The aim was to get better acquainted with his compositions and fiddling style. In this work Konsta s life in general, his composition work and his style of playing are reported and a survey is included how folk tradition of Kaustinen has affected his fiddling style. Also the aims, achievements and pieces of the concert have been considered and included in the report. The work has mostly been done from the violinist s perspective. As sources different kinds of literature have been studied concerning the life and music of Konsta, recordings of his music, violin lessons and rehearsals. All this information has given a lot of material to work with in this thesis and the life and music of Konsta have opened to the writer in a new way. Key words Konsta Jylhä, violin, composition work, fiddling style, Kaustinen

4 TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS 1. JOHDANTO 1 2. KONSTA JYLHÄ 2 3. KONSTAN SÄVELLYSTYÖ 5 4. KONSTAN TYYLI Kaustislaisuus Olennaiset piirteet soitossa 9 5. KONSTAN JÄLJILLÄ Tavoitteet ja toteutus Konsertin kappaleet Saavutukset LOPUKSI 19 LÄHTEET 20 LIITTEET

5 1 1 JOHDANTO Idea opinnäytetyöni aiheeseen lähti omasta instrumentistani, viulusta. Halusin tutustua johonkin vanhemman polven viulupelimanniin ja hänen soittotyyliinsä. Konsta Jylhän lisäksi olin kiinnostunut myös Otto Hotakaisen ja Matti Haudanmaan musiikista. Yhdessä vaiheessa tarkoitukseni oli jopa vertailla Oton ja Konstan tyylejä keskenään. Huomasin kuitenkin pian, että työstäni olisi tullut liian laaja kahta pelimannia tarkastellessani, joten siitä aiheesta luovuin melko pian. Mikä sitten sai minut valitsemaan Konsta Jylhän? Hän oli ollut - ja on edelleen - arvostettu pelimanni ja perinteen taitaja. Hänestä kasvoi suomalaisen kansanmusiikin kantava voima omien sävellystensä ja tulkintojensa kautta. Hän oli perustamassa yhtä menestyksekkäintä kansanmusiikkiyhtyettämme, Purppuripelimanneja. Tässä yhtyeessä hän soitti suuren osan elämästään ja heidät opittiin pian tuntemaan taitavina Konstan sävellysten tulkitsijoina. Halusin tutustua syvemmin Konstan soittotyyliin ja omiin sävellyksiinsä. Pidän tärkeänä, etenkin viulistin näkökulmasta, tuntea Suomen tunnetuimman (viulu)pelimannin tyyliä ja sävellyksiä tarkemmin. Konstan klassista äänenmuodostusta lähellä oleva soittotekniikka antoi myös oman virikkeensä tutustua tarkemmin hänen uraansa kansansoittajana. Itselläni on vuosien tausta klassisen musiikin soittajana, joten tunsin olevani oikeilla jäljillä alkaessani valmistaa tätä työtä. Mielestäni on tärkeää kansanmusiikin tulevana opettajana ja esittäjänä tuntea monipuolisesti suomalaisen kansanmusiikin historiaa, siihen vaikuttaneita tekijöitä ja nykypäivää. Yhtä tärkeää on tutustua tarkemmin joihinkin kansanmusiikin aihealueisiin ja sitä kautta syventää omaa musiikillista ja pedagogista tietotaitoaan. Varsinainen opinnäytetyöni oli Konstan jäljillä konsertti (Liite 1). Siinä soitin yksin ja yhtyeeni kanssa Konstan sävellyksiä sekä hänen ohjelmistoonsa kuuluneita kaustislaisia perinnesävelmiä. Opinnäytetyöhöni liittyvässä kirjallisessa osiossa kerron aluksi yleisesti Konstan elämästä, jonka jälkeen keskityn hänen sävellystyöhönsä. Raportissani syvennyn myös hänen soiton tyylipiirteisiinsä sekä tarkastelen kaustislaisen pelimannitradition vaikutusta hänen soittoonsa. Viimeisessä osiossa kerron konsertistani; sen tavoitteista ja saavutuksista. Siihen olen liittänyt myös konsertissa kuultujen kappaleiden tarkemman tarkastelun.

6 2 2 KONSTA JYLHÄ Elokuun 14. päivänä vuonna 1910 syntyi Konsta Jylhä, josta kasvoi Kaustisen, Keski- Pohjanmaan ja koko Suomen tunnetuin pelimanni ja Vaienneen viulun säveltäjä. Hänen soittoaan Kaustisen kansanmusiikkijuhlille saapui kuuntelemaan joka kerta yli tuhatpäinen yleisö ja Konsta sai aina heidät kyyneliin ja hurjiin suosionosoituksiin sielukkaalla soitollaan. Konstan juuret soittajana ulottuvat jo hänen isoisänsä aikoihin. Jaakko Jylhä oli tunnettu hääsoittaja. Hänen poikansa, Konstan isä, Viljami Jylhä oli myös arvostettu pelimanni Kaustisella. Konstan isä kuoli 40-vuotiaana vuonna 1913, jolloin Konsta oli vain kaksi ja puoli-vuotias. Pian isänsä kuoleman jälkeen Konsta, hänen sisarensa Vieno ja äitinsä Mari muuttivat Kaustisen kirkonkylän keskustaan, Kappeliin. Mari sai töitä Santeri Isokankaan pitämästä Kappelinkankaan kahvilasta, josta muodostui Konstalle tärkeä musiikillinen opinahjo. Siellä hän oppi soittamaan harmonia ja viulua. (Helistö, 1997, ) Konsta oli säestänyt harmonilla jo monia kaustislaisia ja lähiseutujen pelimanneja, mm. Antti Järvelää ja Friiti Ojalaa ennen viulun mukaan tuloa. Näistä jälkimmäistä Konsta arvosti pelimannina erityisen paljon (Järvelä, 2001, 7). Viulun lopulta tullessa mukaan opittiin Konsta tuntemaan enemmän viulistina kuin harmonin soittajana. Armeijan aloittaminen vuonna 1931 vei Konstan Karjalan kaartiin Viipuriin. Siellä hän soitti viulullaan kaustislaisia perinnesävelmiä, tutustui jatsiin ja tangoon sekä uusiin soittajiin. Tällä kaikella oli suuri vaikutus hänen myöhempään soittoonsa ja myös sävellystyöhönsä. (Helistö, 1997, ) Konsta palasi Kaustiselle vuonna 1932 ja aloitti työn etsinnän luvun Kaustisella ei ollut montaa ammattia tarjottavana, joten Konsta valitsi automiehen ammatin. Työtoveriksi hän sai Otto Virkkalan ja heidän yhteistyönsä kesti parikymmentä vuotta. Autoilijan ammatti ei jäänyt tauolle edes sota-aikana, jolloin he palvelivat autojoukoissa. (Helistö, 1997, ) Sodasta palattuaan Konsta ja Otto jatkoivat kuljetustöitään. Vuonna 1951 Konsta meni naimisiin Rebekka Hautakosken kanssa ja heille syntyi viisi lasta (Helistö, 1997, 32). Vuonna 1961 maaliskuun 20. päivänä tapahtui Konstan elämässä käännekohta. Hän joutui töitä tehdessään onnettomuuteen, jonka seurauksena Konstan autotyöt päättyivät lopulli-

7 3 sesti. (Helistö, 1997, ) Tästä huolimatta Konsta ei jäänyt toimettomaksi, vaan hänen päivänsä täyttivät viulun soitto ja myöhemmin myös säveltäminen. Konstasta sekä hänen soitostaan ja sävellyksistään puhuttaessa ei pidä unohtaa Kaustisen Purppuripelimanneja, jonka yksi perustajajäsen hän oli. Purppuripelimannit syntyi Konstan mukaan vuonna 1946 (Helistö, 1997, 47). Yhtyeen syntymästä vastasi Kannuslainen Mikko Koski. Hän kokosi noin 80 soittajaa, jotka harjoittelivat yhdessä ja kävivät esiintymässä. Jossain vaiheessa soittajia alkoi jäädä pois ja yhtyeen johtajaksi tuli Eero Polas, joka myös keksi nimeksi Purppuripelimannit. Hän kokosi pienemmän ryhmän joka alkoi kokoontua säännöllisemmin. (Helistö, 1997, ) Kun Polas muutti pois Vetelistä 1951 pieneni ryhmä viiden hengen yhtyeeksi. Soittajina toimivat Konsta Jylhä, Elias Kentala ja Friiti Ojala, viulu, Veli Valo, harmoni ja Veikko Järvelä, basso. (Järvelä, 2001, 8.) Friiti Ojalan kuoltua vuonna 1951, Purppuripelimannien keskeiseksi kokoonpanoksi muodostui Konsta Jylhä ja Elias Kentala, viulu, Veli Valo, harmoni ja Veikko Järvelä, basso. Tällä kokoonpanolla Purppuripelimannit soittivat aina vuoteen 1958 jolloin Elias Kentala kuoli. Purppuripelimannien lopulliseksi kokoonpanoksi vakiintui 60-luvun puolivälissä Konsta Jylhä ja Hannu Rauma, viulu, Toimi Uusitalo, harmoni ja Veikko Järvelä, basso. Tällä kokoonpanolla Purppuripelimanneista kasvoi Suomen suosituin pelimanniyhtye ja Konstan sävellysten tulkitsija. (Asplund, Hoppu, Laitinen, Leisiö, Saha & Westerholm, 2006, 496; Helistö, 1997, 47, ) Kun suomalainen kansanmusiikki koki nousukauttaan 1960-luvun lopulla, oli Konsta Jylhällä siinä suuri merkitys (Järvelä, 2001, 7). Kaustisen kansanmusiikkijuhlien synty, Purppuripelimannit ja Konstan sävellykset vaikuttivat kaikki Kaustisen ja Keski-Pohjanmaan tunnetuksi tulemiseen. Konstan oma soittotyyli ja sävellystyö rakentuivat hänen arvostamalleen kotiseutunsa perinteelle (Järvelä, 2001, 7). Täytyy kuitenkin muistaa, että hän oli ollut mestari viulunsoitossa jo kauan ennen omien sävellystensä syntyä ennen viulun mukaan tuloa myös taitava tämmääjä (eli säestäjä). Konsta oli uutta luova soittaja sekä sävellystensä kautta, että tulkitessaan perinnesävelmiä oman tyylinsä mukaan. Hän osasi kuitenkin soittaa vanhat kaustislaiset sävelmät niin kuin ne oli ennen soitettu, jonka vuoksi häntä voi pitää myös perinteen säilyttäjänä. (Järvelä, 1997.) Konstalla oli laaja ohjelmisto ja omien sävellysten tuotanto. Mauno Järvelän Konsta perinnesoittajana-kirjan mukaan hänen ohjelmistoonsa kuului ainakin 101 perinnesävelmää, noin 60 omaa sävellystä, salonki- ja

8 4 taidemusiikkiohjelmistoa, tangoja, humppia, foxtroteja ja hänen viimeisinä vuosinaan säveltämänsä hengellinen musiikki. Konsta Jylhä kuoli syyskuun 13.päivänä vuonna Hänen musiikkinsa jäi kuitenkin elämään. Ihmiset muistavat edelleen hänen sielukkaan soittonsa ja sävellyksensä.

9 5 3 KONSTAN SÄVELLYSTYÖ Vuonna 1964 Aaro Kentala ehdotti Konstalle, että hänen pitäisi ryhtyä säveltämään. Oli kulunut kolme vuotta Konstan onnettomuudesta ja hänen elämänuskonsa oli melkein mennyt toistuvien sairaalamatkojen ja huonon talouden myötä. Pelimanniveri sai kuitenkin uutta virtaa Aaron ehdotuksesta ja ajatus omista sävellyksistä lähti kytemään Konstan päässä. (Helistö, 1997, 69.) Sävellykset syntyivät usein Konstan kävellessä metsässä hyräillen jotakin päässä soivaa melodian pätkää. Kotiin päästyään hän soitti melodian ulkomuistista ja myöhemmin kirjoitti nuottipaperille. Toisinaan hän saattoi istua harmonin ääressä ja soitella iltamyöhälle asti, kunnes kappale alkoi muodostua toivotunlaiseksi. Joskus Konsta joutui miettimään tarkemmin esimerkiksi eri osien välisiä sävellajivaihdoksia, mutta yleensä kappaleet syntyivät samalta istumalta eikä niitä muuteltu jälkikäteen. (Helistö, 1997.) Ensimmäiset sävellykset, Konstan valssi ja Konstan parempi valssi, syntyivät kesällä Näistä jälkimmäinen on edelleen yksi Konstan tunnetuimmista ja soitetuimmista kappaleista. Kun ensimmäiset oli saatu talletettua nuottipaperille, alkoi sävellyksiä tulla enemmänkin. Kahtena ensimmäisenä sävellysvuotenaan syntyivät kappaleet Jylhän polska, Sukkulapolkka, Nikkarin polkka, Kruunu-Marjaanan polska ja Vaiennut viulu, joista kaksi viimeksi mainittua kuuluvat Konstan rakastetuimpiin sävellyksiin. (Helistö, 1997, 70.) Konstan sävellyksen voi tunnistaa monestakin eri tyylipiirteestä. Tärkeimpinä niistä pidän tunnelmaa, rytmiä ja melodiaa. Hänen taitoonsa luoda tunnelmiltaan erilaisia melodioita vaikutti moni tekijä. Hän oli syntyjään musikaalinen ja pelimanni jo kolmannessa polvessa. Hän oli valinnut instrumentikseen viulun, joka on jo luontaisesti hyvin laulava ja melodinen soitin. Vastapainona tälle hänellä oli hyvä harmonian taju, jonka hän oli oppinut säestäessään harmonilla muita pelimanneja. Lisäksi hän oli syntynyt rikkaaseen kansanmusiikkipitäjään, jossa soittaminen ja musiikki kuuluivat arkipäivään. (Helistö, 1997, ) Rytminen tyyliipiirre tulee mielestäni parhaiten esiin Konstan säveltämissä polskissa. Vaikka Konsta saikin paljon vaikutteita kotiseutunsa musiikista, ovat hänen polskansa

10 6 täysin erilaisia kun vanhat kaustislaiset tai eteläpohjalaiset polskat. Yksinkertaisin selitys sille on se, että Konstan polskia ei enää tanssittu. Ne ovat muodoltaan rytmisesti hyvin vaihtelevia ja tyyliltään arvokkaita sävellyksiä. (Helistö, 1997, 78.) Esimerkiksi Jylhän polska sisältää paljon tahtilajinvaihdoksia ja on tyyliltään melko kaukana tanssittavasta polskasta. Miilunpolttajan polska on taas lähempänä kaustislaista tanssillista polskatyyliä. Kruunu-Marjaanan polska alkaa tasajakoisesti ja B-osa on enimmäkseen kolmijakoinen. (Helistö, 1997, 78.) Kaikilla Konstan polskilla on myös yhteisenä tekijänä rytmikkyyden ja melodisen linjan tasapaino. Sävellajien vaihtuminen kappaleiden sisällä on Konstan sävellyksille hyvin tyypillistä. Usein sävellaji vaihtuu joko rinnakkaiseen duuriin tai molliin (esim. Lapin kullan sotiisi tai Miilunpolttajan polska), subdominanttisävellajiin (Nikkarin polkka), dominanttisävellajiin (Valssi vanhaan tyyliin) tai muunnossävellajiin (Jeremian polska). Konsta mietti joskus hyvinkin tarkkaan eri taitteiden sävellajit ja niiden suhteet, kuten Kesän tullessa-valssissa (Helistö, 1997, 77). Kappaleiden tunnelma ja melodiset kulut ovat joskus hyvinkin samankaltaisia ja toistuvia elementtejä. Joskus kahdessa eri kappaleessa voi toistua sama repriisi, kuten Isä-Jussin sotiisissa ja Pirttikosken polkassa. Yhtäläisyydet kuuluvat kuitenkin Konstan sävellyksiin ja tekevät niistä yhden tunnistettavan tyylipiirteen. Konstan sävellysten nimet viittavaat usein henkilöön, paikkaan tai asiaan. Esimerkiksi Jeremian polskan nimi viittaa laajaan kaustislaiseen sukuun, jota kutsuttiin Jeremian kranssiksi. Kruunu-Marjaanan polskan nimi taas esittelee kaustislaisen morsiamen pukijan viime vuosisadan alkupuolelta. Joskus kappaleen nimi saattaa johdattaa kuulijan myös harhaan. Tähtisilmävalssi ei suinkaan viittaa kehenkään naispuoliseen henkilöön, vaan Konstan nuorimpaan poikaan Aarneen. Hänen sanottiin muistuttavan lapsena paljon isäänsä ja olevan oikea tähtisilmä. Hurmuri oli vanha hevonen, jonka kuoltua Konsta sävelsi tämän 6/8-rytmissä kulkevan kappaleen. Rauhallinen ja vakaa rytmi kuvastaa hyvin hevosen askellusta. Motellin hämärässä valssi syntyi samana vuonna kuin Kaustisen Motelli Marjaana rakennettiin. Purppuripelimannit soittivat useaan otteeseen siellä erilaisissa tilaisuuksissa. Nimi viittaa motellissa sen alkuvuosina käytettyyn hämärään valaistukseen. (Helistö, 1997.) Konstan sävellystyöhön kuuluu olennaisena osana myös laaja hengellisen musiikin sävellystuotanto. Vuonna 1974 Konsta ja pieni ystävien ryhmä alkoivat pitää

11 7 raamattupiiriä Kaustisella. Sinne hän sävelsi ensimmäisen hengellisen kappaleensa, Ilovirsi matkalla taivaaseen. Tämä raamattupiiri oli myös tärkein vaikuttaja Konstan uskon vahvistumisessa. (Helistö, 1997.) Suurimman osan Konstan hengellisen musiikin teksteistä ovat tehneet Seppo J. Järvinen ja Konstan tytär Ulla Haili. Konsta sävelsi yli 60 hengellistä sävelmää ja niitä on myös levytetty paljon. Hänen tunnetuimpiaan hengellisiä sävellyksiään ovat mm. Joululaulu, Pyhäaamu herran temppelissä ja Kiitos ja ylistys Herralle.

12 8 4 KONSTAN TYYLI 4.1 Kaustislaisuus Ennen omien sävellysten mukaan tuloa oli Konsta soittanut kaustislaista pelimannimusiikkia jo nuoruusvuosista lähtien. Hänen soittotyylinsä perustui Kaustisen seudun omintakeiselle pelimannitraditiolle ja sen ohjelmisto purppureineen ja polskineen oli hänelle tuttua. Purppuripelimannit soittivat ennen Konstan säveltämiskautta enimmäkseen vanhaa kaustislaista pelimannimusiikkia. Välillä kuultiin joitain tangoja ja humppia, mutta suurilta osin ohjelmisto koostui edellämainituista purppureista ja polskista, sekä masurkoista, polkista, sotiiseista ja valsseista. (Järvelä, 2001, 8-9.) Kaustislaisesta pelimannimusiikista puhuttaessa on tärkeää mainita siellä syntynyt jousitustraditio. Sikäläinen jousitustekniikka kuului Konstan lisäksi mm. Friiti Ojalan ja Johannes Järvelän soittotapaan. Ominaista tälle jousitustyylille on iskualan ylittävät kaaret (nuottiesimerkki 1) ja puntituksen (nuottiesimerkki 2) käyttö. Konstan puntituksen käyttö ei kuitenkaan ollut liiallista ja saattoi jäädä hänen omien sävellystensä myötä vieläkin vähäisemmäksi. Kaustislaista jousitustapaa löytyy myös Konstan omista sävellyksistä. Joissakin sotiiseissa ja masurkoissa hän käytti vanhoista perinnesävelmistä tuttuja pisteellisiä rytmejä. Hän artikuloi niitä hyvin selkeästi ja soitti ne yleensä ilman kaaria. Synkooppikaaritusta esiintyy kuitenkin jonkin verran. (Järvelä, 1997, 6; Järvelä, 2001, 9-11.) NUOTTIESIMERKKI 1. Iskualan ylittävä kaaritus. NUOTTIESIMERKKI 2. Puntitus.

13 9 Kaustislaisessa pelimanniperinteessä viulut soittivat yleensä unisonossa. Tämä sama esitystapa kuuluu myös Konstan omissa sävellyksissä. Joskus hänen hitaimmissa kappaleissaan, kuten Vaiennut viulu, voivat viulut soida välillä oktaaveissa. Varsinaista stemmasoittoa ei hänen ja Purppuripelimannien soittamana kuule. (Järvelä, 2001, 8.) 4.2 Olennaiset piirteet Konstan soitossa Omien sävellysten mukaan tulo muutti jonkin verran Konstan soittotyyliä. Kaustislainen pelimannitraditio ei koskaan hänen soittotavastaan hävinnyt - joskin puntitus ja synkopointi hieman vähenivät - mutta omien sävellysten myötä hänen soittonsa sai uusia piirteitä. (Järvelä, 1997.) Konstalla oli aina ollut hyvä tyylitaju ja tarkka korva. Hänellä oli taito nostaa soitossaan esille sen tyylilajin mukaiset vivahteet, joita soitettava musiikki vaati. Omat kappaleet ja kaustislainen traditio vaativat soittajaltaan hieman toisistaan poikkeavaa äänenmuodostusta. Kun tähän lisätään vielä Konstan repertuaariin kuulunut klassisen musiikin ohjelmisto, niin hänen tyylitajunsa oli vailla vertaa. (Järvelä, 1997; Järvelä, 2001.) Viulistille, oli hän sitten klassisen- tai pelimannimusiikin taitaja, jousikäden luonteva hallinta on avain oikeanlaiseen äänenmuodostukseen. Konsta hallitsi pelimannimaisen jousenkäytön, jonka hän oli oppinnut soittaessaan vanhaa kaustislaista pelimannimusiikkia. Tämän lisäksi hän soitti klassista musiikkia, jonka jousitustekniikka poikkeaa täysin Kaustisella käytetystä tyylistä (Järvelä, 1997). Tämän jousitekniikan hallitseminen mahdollisti laulavamman viulun äänen tuottamisen, jota hänen omat sävellyksensä vaativat. (Järvelä, 1997, 6.). Jousikäden rento käyttö teki hänen soitostaan luontevaa ja laulavaa (Helistö, 1997, 45). Klassisen musiikin myötä Konsta oppi hallitsemaan myös vibraton ja asemien käytön. Hänen soittonsa sai lisää ulottuvuutta ja värikkyyttä. Omissa sävellyksissään Konsta käytti paljon kolmatta asemaa, vaikka se ei teknillisesti olisi ollut tarpeen (Järvelä, 1997, 8). Se toi kuitenkin uudenlaista sointimaailmaa hänen soittoonsa ja sävellyksiinsä. Kaksi tunnistettavaa tyylipiirrettä on hänen siirtymisensä asemiin liukuen ja runsaiden jälkiheleiden käyttö (nuottiesimerkki 3) (Järvelä, 1997, 8). Melodian koristeluun kuuluvia

14 10 nuotin alussa soitettavia heleitä hän käytti jonkin verran. Ne olivat tyylin mukaisia ja hallittuja. Näitä heleitä hän soitti kahdella tapaa; joko ennen iskua (nuottiesimerkki 4) tai suoraan iskulle (nuottiesimerkki 5). NUOTTIESIMERKKI 3. Konstan käyttämä jälkihele (Tähtisilmävalssin B-osan alku). NUOTTIESIMERKKI 4. Ennen iskua soitettava hele (Kruunu-Marjaanan polskan alku). NUOTTIESIMERKKI 5. Suoraan iskulle soitettava hele (Nikkarin polkan B-osan alku). Soittaessaan omia kappaleita tai perinnesävelmiä Konsta käytti jonkin verran muuntelua. Se näkyi enimmäkseen jousituksissa ja kappaleiden tempoissa. Myös joidenkin omien sävellystensä melodioihin oli syntynyt erilaisia variaatioita, joista löytyy esimerkkejä Mauno Järvelän toimittamasta Konstan nuottikirjasta. Muuntelua tapahtui enemmän hänen soittaessaan yksin. Yhtyeinä soitetut kappaleet muuntautuivat vähemmän juuri siksi, että melodiaa soitettiin yleensä kahden viulun voimin unisonossa ja soitettavat kappaleet olivat hioutuneet muotoonsa vuosien varrella (Järvelä, 2001, 10). Konsta oli aina soittanut hyvässä rytmissä ja silti kevyesti. Hänen soittonsa oli puhdasta ja musikaalista (Helistö, 1997). Omien sävellystensä myötä hänen soittoonsa tuli lisää sielukkuutta, johon osaltaan varmasti vaikutti klassisen musiikin soitto. Konstan soittotekniikka oli lähellä klassisen musiikin äänenmuodostusta mutta silti se ammensi perustansa perinteestä. Se kuului hänen soitossaan, soitti hän sitten vanhaa kaustislaista purppuria tai omaa sävellystään. Kaiken teknisen ja tyylillisen osaamisen lisäksi Konsta

15 11 soitti emotionaalisesti. Varsinkin omia sävellyksiään hän tulkitsi kansaan vetoavalla tavalla.

16 12 5. KONSTAN JÄLJILLÄ 5.1 Tavoitteet ja toteutus Tavoitteenani oli Konstan sävellyksiin ja soittotyyliin syventyminen, hänen tyylinsä soveltaminen omaani, joidenkin sävellysten sovittaminen ja konsertin harjoittaminen. Pidän tärkeänä tällaista tarkempaa syventymistä aiheeseen, koska tulevassa opettajan ja muusikon ammatissani sen antamat hyödyt ovat moninkertaiset. Konstan sävellyksiin ja soittotyyliin syventyminen tapahtui rinta rinnan, koska ne linkittyivät toisiinsa. Tyylillisiä asioita kävin läpi opettajani Mauno Järvelän kanssa sekä kuuntelemalla Konstan soitosta tehtyjä arkistonauhoja. Soitimme viulutunneilla hänen sävellyksiään sekä vanhoja kaustislaisia perinnesävelmiä, jotka olivat kuuluneet hänen ohjelmistoonsa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut kopioida nuotti nuotilta Konstan soittoa, vaan kuunnella ja oppia hänen soitostaan esiin nousevat tyyliseikat. Sen kautta pystyin löytämään omaan tulkintaani tarvittavan vivahteen ilman, että soittoni kuulosti täysin kopioidulta. Haastavinta oli juuri se, kuinka saada Konstan soiton yleisimmät tyylipiirteet hienovaraisesti esiin unohtamatta kuitenkaan omaa tulkintaa. Tyylillisiä yksityiskohtia tuli kyllä hiottua, mutta konsertin lähestyessä pyrkimykseni oli tuoda enemmän esille omia vahvuuksiani viulistina. Tyylillisesti lähimpänä Konstan soittoa olin soittaessani kaustislaisia perinnesävelmiä. Halusin tehdä tämän opinnäyteyöni ehdottomasti konsertin muodossa. Tavoitteenani oli tuoda Konstan sävellyksiä yleisön kuultavaksi vanhaa perinnettä kunnioittaen, unohtamatta kuitenkaan nykypäivää. Halusin tarjota kuulijoille kokonaisuuden hänen musiikistaan, joka sisältäisi suosikkikappaleiden lisäksi myös hänen vähemmän tunnettuja sävellyksiään. Opinnäytetyökonserttini instrumentaatio poikkesi suurilta osin siitä, miten Konstan sävellyksiä oli Purppuripelimanneissa ennen soitettu. Viulu ja harmoni pysyivät yhtyeessä, mutta basson ja toisen viulun tilalle tulivat kitara ja mandoliini. Ne toivat uudenlaista sointiväriä Konstan sävellyksiin. Soitan sivuinstrumenttinani mandoliinia, joten kielisoittimien käyttö sovituksissani oli luonteva valinta. Sovituksissa tavoitteeni oli luoda

17 13 joihinkin kappaleisiin uudenlaista harmoniaa ja yllätyksellisyyttä. Kirjoitin sovituksiini myös stemmoja, joita Konstan musiikissa ja kaustislaisessa pelimannitraditiossa ei yleensä ole käytetty. Yksi tavoitteistani oli oppia organisointi- ja suunnittelutaitoja. Niihin sain käytännön harjoitusta sopimalla yhtyeharjoituksia, varaamalla konserttipaikan ja markkinoimalla tilaisuutta lehtiin. Myös julisteen (liite 2) ja käsiohjelman (liite 3) suunnittelu ja tekeminen vaativat oman aikansa. 5.2 Konsertin kappaleet Konsertin ohjelma koostui Konsta Jylhän omista sävellyksistä ja hänen soittoohjelmistoonsa kuuluneista perinnesävelmistä. Ohjelmistoa valitessani halusin tuoda esille myös hänen vähemmän tunnetummat sävellyksensä. Oudompien kappaleiden kautta oli helpompaa tutustua hänen tyyliinsä soittaa, koska aikaisempaa kuulokuvaa siitä kuinka kappaletta oli ennen soitettu ei ollut. Perinnesävelmien sisällyttäminen konsertin ohjelmistoon tuntui myös hyvältä valinnalta. Niistä oli mielenkiintoista etsiä tyylillisiä yhtäläisyyksiä Konstan omien sävellysten kanssa. Kaustislaiset perinnesävelmät olivatkin oiva tapa tuoda esille hänen soitannollista ja ilmaisullista tyylitajuaan sekä laajaa ohjelmiston tuntemusta. Perinnesävelmissä oma tarkoitukseni oli tuoda puhtaimmin esille Konstan tyyli soittaa unohtamatta kuitenkaan omaa tulkintaa. Konsertin aloituskappale D-mollisotiisi oli alusta asti selkeä valinta konsertin ensimmäiseksi kappaleeksi. Siinä yhdistyy hienosti Konstan linjakas sävellystaito ja keskipohjalainen pelimanniperinne. A-osan perinteisempi 16-osa rytmikuvio vaihtuu B- osassa yllätyksellisesti triolikuvioksi. Yllätyksellisyys ja ennalta-arvaamattomuus eivät varsinaisesti ole Konstan sävellyksille kaikkein tyypillisintä. Kappaleiden rakenne ja sisältö kuulostaa enemmänkin siltä kuin ne olisivat syntyneet melkein itsestään. D-mollisotiisin jälkeen oli luontevaa jatkaa perinteen ja uuden yhdistelmällä. Valssi vanhaan tyyliin ei ehkä ole niitä Konstan tunnetuimpia taikka syvällisimpiä sävellyksiä, mutta siitä on helposti kuultavissa hänen arvostamansa keskipohjalainen pelimanniperinne. Purppuripelimannit olivat sitä mieltä, että eräs valssin taite oli vanhan tyylinen, joten

18 14 nimeksi annettiin Valssi vanhaan tyyliin. Tässä valssissa ja D-mollisotiisissa halusin pitää sovitukset hyvin yksinkertaisina. Sotiisissa oli vain viulu ja valssissa minua säesti harmoni. Soinnuttamisessa harmonin soittajalla oli hyvin vapaat kädet, mutta harmonia pysyi siitä huolimatta melko yksinkertaisena. Isä Jussin sotiisin C-osa ja Pirttikosken polkan alku muistuttivat mielestäni niin paljon toisiaan, että päätin tehdä niistä sikermän. Sotiisin C-osan kaksi ensimmäistä tahtia ovat täysin samat kuin polkan kaksi ensimmäistä tahtia erona vain sotiisin a-molli sävellaji ja polkan A-duuri (nuottiesimerkit 6 ja 7). Sotiisi lähtee C-duurissa ja C-osa siis a-mollissa. Sotiisi on sävelletty sen tyyliseksi, että sen pystyy soittamaan melko ronskillakin otteella, unohtamatta kuitenkaan laulavaa jousenkäyttöä joka tulee luontevimmin esiin B- ja C- osissa. NUOTTIESIMERKKI 6. Isä-Jussin sotiisi. NUOTTIESIMERKKI 7. Pirttikosken polkka. Pirttikosken polkka lähtee omassa sovituksessani liikkelle hiukan hidastetusti sotiisin a- molli teeman jälkeen. Tässä kappaleessa Konsta on pitäytynyt samassa sävellajissa koko polkan ajan. Se toimii hyvin, koska polkan kiihkeä ja liikkuva rytmi antaa soittajalle jo paljon materiaalia. Polkan B-osa on sävelletty niin, että soittajan (tässä tapauksessa viulistin) on käytettävä asemia pystyäkseen soittamaan kappale kirjoitetusta oktaavialasta. Isä-Jussin sotiisin ja Pirttikosken polkan sovituksessa olivat kaikki avustajani mukana, eli soitinnus oli viulu, harmoni, kitara ja mandoliini. Tässä sovituksessa myös viulu toimi hetken säestävässä roolissa.

19 15 Polkan rytmikkäästä poljennosta oli hyvä siirtyä Jeremian polskaan. Jopa melko juhlallinen A-osa saa toimivan vastakohdan B-osan tasajakoisesta ja ponnekkaammin eteenpäin kulkevasta mollimelodiasta. A-osan melodia ja rytmi antavat välillä sellaisen kuvan, että siinä olisi käytetty ¾-tahtiosoituksen lisäksi tasajakoista tahtiosoitusta. On tietenkin täysin soittajasta kiinni kuinka hän kuulee melodian fraseerauksen menevän, mutta minä olen soittaessani pyrkinyt tietoisesti eroon kolmijakoisuudesta joissain A-osan fraaseissa. Ilman säestystä soittaminen antoi vielä paremmat mahdollisuudet leikitellä rytmillä ja korostaa fraseerausta. Jousituksissa seurasin melko tarkkaan Konstan tyyliä kaarittaa kappale. Tiettyjen kaaritusten käyttäminen myös helpotti mielekkään fraseerauksen ja rytmikkyyden aikaansaamista. Tähtisilmävalssi syntyi vuonna Konsta omisti sen nuoremmalle pojalleen Aarnelle, jonka sanottiin muistuttavan paljon isäänsä ja olevan oikea ilosilmä. Valssi syntyi melkein itsestään Konstan soittaessa kotona viulua. Koko kappaletta hallitseva melodinen linjakkuus näkyy puolinuottien ja pisteellisten puolinuottien runsaudella, sekä koko tahdin kestävien tai tahdin yli menevien kaaritusten käytöllä. Alun kahdeksasosat työntävät kappaleen liikkeelle, jonka jälkeen rytmi rauhoittuu tuoden melodian laulavuuden esille. A-osan osin haikeakin mollimelodia viedään loppuun asti ylimääräisellä tahdilla, jonka jälkeen B-osan duurimelodia voi alkaa puhtaalta pöydältä. B-osa huipentuu lopussa rytmikkäämpään melodiakulkuun. Tämän kappaleen soitin kitaran säestyksellä, koska halusin säestyksen olevan liikkuvaa ja pehmeää; vastakohtana melodian pitkille nuoteille. Kitaran säestystyyli mahdollisti myös varsinaisesta valssikompista irtautumisen, jolloin kappale sai senkin kautta uuden ilmeen. Tähtisilmävalssin jälkeen oli vuorossa ensimmäinen perinnesävelmä. Kaustislainen Masurkka ja Konstan oma sävellys Ullan masurkka muodostuivat konserttiini sikermäksi. Kolmiosainen Masurkka alkaa D-duurissa ja vaihtuu C-osassa G-duuriin. A- ja B-osat ovat rytmisiä ja C-osa taas laulavampi. Masurkan A- ja B-osissa esiintyvä pisteellinen rytmi yhdistää sen Ullan masurkkaan, jossa pisteellinen rytmi on sen kantava voima. Ullan masurkka syntyi talvella , kun Konsta sävelsi kappaleen tytärtään Ullaa varten, jonka piti pitää koulussa esitelmä kansanmusiikista. Tässä sikermässä halusin keskittyä soittamaan Konstan kaaritusten ja jousenkäytön mukaisesti saadakseni näille kappaleille ominaisen masurkan rytmikkyyden paremmin esille. Harmoniaan olin tuonut

20 16 uusia elementtejä mm. bordunaa käyttäen. Myös kitaralle kirjoittamani stemma elävöitti melodiaa. Konsertin tässä vaiheessa tuntui hyvältä soittaa jälleen perinteisemmällä harmoni viulu - yhdistelmällä. Miilunpolttajan polskassa on Konstalle tuttua rinnakkaissävellajien käyttöä. A-osa alkaa liikkuvalla kahdeksas- ja kuudestoistaosa melodialinjalla, josta saa tukevalla jousenkäytöllä aikaan hyvinkin pontevan. A-osan puolivälissä esiintyvät pizzicatot (=näppäillen soitetut sävelet) tuovat melodiaan yllätyksellisyyttä ja keveyttä, säilyttäen kuitenkin polskan rytmisyyden. Siirryttäessä A-osan g-mollisävellajista B-osan B-duuriin, pääsee kappale jälleen astetta syvemmälle. B-osan melodia on hyvin laulava ja polskan rytmin säilyttävä. Siinä jousikäsi pääsee soittamaan kevyemmällä otteella mutta painottaen silti polskan rytmiä. Soittaessani A-osaa viimeistä kertaa soitin muutaman sävelen poikkeuksellisesti pizzicatoilla. Koukku-Aapan polkka ja Natiinin sotiisi olivat konsertin muut kaustislaiset perinnesävelmät. Niissä halusin jälleen tuoda enemmän esille Konstan tyyliä soittaa. Polkan soitin yksin, joka mahdollisti paremmin rytmisten vivahteiden esiin tuomisen. Tässä kappaleessa pidin tärkeänä Kaustisen traditioon kuuluvan jousitustekniikan hakemista. Sama päti myös Natiinin sotiisiin, jossa minua säesti mandoliini. Siinä esiintyvää pisteellistä rytmiä olin harjoitellut jo Ullan masurkan kohdalla, joten oikean tekniikan löytäminen tähän kappaleeseen ei ollut vaikeaa. Polkan ja sotiisin halusin soittaa hyvin perinteisesti ja keskittyä tyylin mukaiseen soittamiseen ja oikean tunnelman luomiseen. Valssin Motellin hämärässä sovitus syntyi kappaleen antamien mielikuvien pohjalta. Kitaran kahdeksasosa säestysrytmi ja mandoliinin melodiaa tukeva stemma antoivat minulle vaikutelman venäläistyylisestä musiikista. Viulun liukuvat asemanvaihdot tukivat tätä tyyliajatusta entisestään. Soittoni pohjana oli kuitenkin Konstan tapa käyttää jousta niin, että ääni oli samalla sielukasta mutta hyvän tahdin pitävää. Kappaleen sielukkuus ja tunnelma oli helppo tuoda esiin, koska valssi itsessään sisälsi jo hienoja fraaseja. Soittaessa tulee sellainen olo, ettei kappaleessa ei ole mitään liikaa ja jos siitä taas jättäisi jotain pois, niin se olisi vajaa. A- ja B-osissa on kummassakin omanlaisensa tunnelma. A-osa esittelee kaksi erilaista molliteemaa. B-osan enemmän valssimaisena liikkuva duurimelodia vie kappaletta tanssittavampaan muotoon.

21 17 Konsertin vauhdikkaimmasta osiosta vastasi kolmen polkan polkkasikermä. Sukkulapolkka, Myllykankaan polkka ja Nikkarin polkka näyttivät aikanaan yleisölle, että vaikka Konsta oli tunnettu valssimiehenä taisi hän polkan rytmin yhtä mallikkaasti. Sukkulapolkan tekemiseen olivat kaikki Purppuripelimannit ottaneet osaa eräällä soittomatkalla vuonna 1965 (Helistö, 1997, 184). Polkka on kolmiosainen, joista A- ja B- osat menevät F-duurissa ja C-osa B-duurissa. Sukkulapolkasta löysin yhtäläisyyksiä myös Halsualaisen Otto Hotakaisen sävellykseen Näpertelypolkka. Sen A-osa muistuttaa paljon Sukkulapolkan B-osaa. Myllykankaan polkka voi joillekin tuoda mieleen vanhan kaustislaisen Riihipolkan. Myllykankaan polkassa huomaa jälleen Konstan melkein klassista soittotyyliä jäljittelevän soittotekniikan. Nopeat kuviot ja pikkurillillä tehtävät kurotukset vaativat hyvää viulukäden tekniikkaa. Nikkarin polkassa otteensa pitävä polkkarytmi ja melodia vievät sikermän huippuunsa. B-osan heleet vaativat jälleen sorminäppäryyttä soittajaltaan ja jousen ja viulukäden saumatonta yhteistyötä. Konstan oma tyyli soittaa polkkia ei ollut liian puntittava mutta missään nimessä ei myöskään liian tasapaksua. Konsertin viimeinen kappale oli ehdottomasti minulle vaikein. Ei niinkään teknisesti, vaan sen tunnettavuuden ja suosion johdosta. Vaiennut viulu syntyi jouluna 1965 Konstan soittaessa harmonia. (Helistö, 1997, 186). Sen suosio kasvoi vuosien myötä ja on tätä nykyä tunnetuin Konstan sävellys. Sen rytmitys on melko yksinkertainen ja toistuva ja melodia samalla kertaa eteenpäin menevä ja pidättelevä. Tässä kappaleessa Konstan sielukkuus säveltäjänä ja soittajana nousevat parhaiten esiin. Jousen liikkeen oikealla nopeudella ja sitkeydellä on tärkeä merkitys äänen laulavuuden saamiseen. Asemien käyttö tuo omalta osaltaan syvyyttä soittoon. Itse pyrin löytämään Konstan tekniikasta tarvittavat elementit ja liittämään ne omaan soittooni saadakseni kappaleen hengen kuulumaan oikealla tavalla. Yksin soittaessani tulkinnalle tuli enemmän tilaa. 5.3 Saavutukset Painopisteenä ollut musiikillinen oppiminen toteutui haluamallani tavalla. Konstan soiton ominaispiirteisiin syventyminen antoi paljon enemmän kuin vain lyhyen oppimäärän hänen

22 18 soittotyylistään. Samalla sai arvokasta tietoa Kaustisen pelimannitraditiosta ja siellä soitetuista vanhoista pelimannisävelmistä. Konstan soittotyyliin pureutuminen toi uutta väriä omaan soittoon. Sen kautta opin painottamaan uusia asioita, jotka ennen olivat jääneet melkein huomioitta. Niitä olivat mm. kuudestoistaosanuottien tasaisuuden hakeminen ja pitkien nuottien vieminen loppuun asti. Tyylin tullessa tutummaksi alkoivat sävellyksetkin avautua aivan eri tavalla. Niistä löytyi täysin uusia sävyjä ja vivahteita. Kappaleen vaatima tunnelma löytyi helpommin ja fraasit alkoivat tulla selkeämmiksi. Sävellykset eivät tuntuneet enää niin yksinkertaisilta miltä alussa vaikuttivat. Ne olivat saaneet tyylin kautta syvyyttä ja luonnetta. Tyylin omaksuminen antoi lisätilaa myös omalle tulkinnalle. Sain mielestäni tuotua monipuolisesti esiin Konstan sävellykselliset ja tyylilliset ominaispiirteet valitsemallani ohjelmistolla. Sen lisäksi osa kappaleista oli sovitettu perinteestä poiketen, mikä toi niitä omalta osaltaan lähemmäksi nykypäivää. Konsertti meni eteenpäin suunnitellussa kaaressa sisältäen Konstan omia sävellyksiä ja perinnekappaleita rinnakain. Perinteen ja uuden vaihtelun olin huomioinut kappalejärjestyksessä myös niin, että uudelleen sovitetut ja perinteisemmin soitetut sävellykset vuorottelivat keskenään. Instrumentaatio oli myös mietitty tarkkaan. Koko yhtyeen käyttö jokaisessa kappaleessa olisi antanut tunkkaisen ja täyteen sovitetun tunnelman. Erilaiset kokoonpanot kappaleissa (solo, duo, trio, kvartetti) toivat niitä mielestäni oikealla lailla esille. Yleisökin pääsi kuuntelemaan heille ehkä tuttuja sävellyksiä hieman erilaisella tavalla. Konsertin järjestelyjen ja harjoituksien organisointi ja suunnittelu sujuivat mutkattomasti. Minulla oli jo hyvin aikaisessa vaiheessa tiedossa, missä ja milloin haluan konsertin järjestää. Sen puitteissa suunnittelin aikatauluni, joka piti muutamia muutoksia lukuunottamatta hyvin paikkansa. Eniten aikaa veivät sovituksien tekeminen ja tyylin omaksuminen. Kun kaikki konsertin järjestämiseen ja harjoittamiseen liittyvät seikat ovat hallussa, on helpompi keskittyä itse musiikin tekemiseen.

23 19 6 LOPUKSI Konsta Jylhän elämä ja musiikki avautuivat täysin uudella tavalla opinnäytetyötäni tehdessä. Taiteellisessa osiossa pääsin konkreettisesti tutustumaan hänen tyyliinsä ja sävellyksiinsä, kun taas kirjallinen osio auttoi ymmärtämään niitä analyyttisemmin. Kirjoittaessani olen pohtinut paljon olisiko Konstasta tullut niin kuuluisa ilman omia sävellyksiään? Se on kysymys johon ei varmaan koskaan saada vastausta. Konstan ja Purppuripelimannien vaikutusta kansanmusiikin nousuun olen myös pohtinut. Ilman heitäkin nousu olisi varmasti tapahtunut, mutta sen ajankohta olisi luultavasti ollut myöhempi. Uskon, että yleisö olisi vähitellen alkanut kaipaamaan musiikkia joka arvostaa omasta perinteestä ammennettua melodiaa ja hyvää tunnelmaa. Kansanmusiikki on juuri sitä. Niin uusi, vanha kuin improvisoitukin kansanmusiikki syntyy aina perinteestä, vaikka sitä ei ensimmäisenä ajattelisikaan. Tämän työni innoittamana olen alkanut miettimään jo seuraavia musiikillisia projektejani. Syventyminen jonkin soittajan tyyliin tai johonkin musiikin lajiin tulevat olemaan haasteita, joita on nyt helpompi lähestyä. Konstan jäljillä konserttia tulen varmasti vielä esittämään uudelleen. Muusikkona kehittyminen ei kuitenkaan lopu koskaan ja uusien asioiden oppiminen on tuloksellista juuri syventymälllä huolellisesti itseään kiinnostaviin asioihin. Opinnäytetyöni vaikutukset omaan soittooni ovat olleet merkittävät. Tämän projektin myötä olen saanut varmuutta muusikkona ja konsertoiminen tulee varmasti olemaan osa tulevia töitäni. Muusikkona kehittyminen merkitsee kasvamista myös pedagogina, joten uskon tämän työn vaikuttavan positiivisesti myös tuleviin opetustoimiini.

24 20 LÄHTEET Asplund, Anneli; Hoppu, Petri; Laitinen, Heikki; Leisiö, Timo; Saha, Hannu & Westerholm, Simo Suomen musiikin historia. Kansanmusiikki. Porvoo: WSOY Helistö, Paavo Konsta. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy Järvelä, Mauno Konstan nuottikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy Järvelä, Mauno Konsta perinnesoittajana. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy

25 21 LIITTEET Liite 1. Konsertin äänite Liite 2. Juliste Liite 3. Käsiohjelma