Lähde liikkeelle syksy

Transkriptio

1 Lähde liikkeelle syksy

2 Pääkirjoitus Tutkintotoimikunnat tutkintojen tuottajien ja tilaajien yhteistyöeliminä Kannen kuva: Pentti Hokkanen. Työelämän ja koulutuksen tiivis yhteistyö on ollut alusta lähtien yksi näyttötutkintojärjestelmän keskeisistä periaatteista. Yhteistyön haluttiin näkyvän myös viranomaisvaltaa käyttävässä elimessä. Näin syntyivät nykyisen kaltaiset tutkintotoimikunnat, joiden jäsenistä kaksi kolmasosaa tulee työelämästä. Haluttiin turvata, että uusi järjestelmä tuottaa työelämään sellaista osaamista ja tutkintoja, joita siellä tarvitaan. Koulutuksen edustajien tärkeä tehtävä on varmistaa, että tavoitteet ovat saavutettavia ja viesti menee ymmärrettävänä perille tutkintojen järjestäjille. Siten toimikunnat toimivat viranomaisroolin ohella myös tutkintojen tuottajien ja tilaajien yhteistyöelimenä. Tutkintotoimikuntien edellytetään hoitavan viranomaistehtäviä ja tutkintojen laatuun ja työelämävastaavuuteen liittyviä tehtäviä. On ymmärrettävää, että kaikilla jäsenillä ei ole näistä aiempaa osaamista. Olisi tärkeää, että toimikunnilla ja yksittäisillä jäsenillä olisi vahva motivaatio perehtyä toimikunnan työhön. Opettajajäsenet tuntevat työnsä puolesta tutkintotoimintaa ja pystyvät ainakin kohtuullisesti paneutumaan uusiin asioihin. Millaiset mahdollisuudet työelämän edustajilla on oikeasti panostaa oman ammattialansa tutkintojen kehittämistyöhön, kun oma, yrityksen ja perheen leipä tulee toisaalta? Ei saisi mennä siihen, että oppilaitosten toimintamalleista ja tulonmuodostuksesta tulevat tekijät painottuvat kohtuuttomasti toimikunnan päätöksissä. Toinen näyttötutkintojen ydinperiaate on riippumattomuus ammattitaidon hankkimistavasta. Tämä ei ole kuitenkaan käytännössä toiminut, koska nykyisen rahoituslain mukaan rahoitus hoidetaan koulutuksen kautta, kuten todettiin jo Koulutuksen arviointineuvoston 2007 tekemässä tutkimuksessa. Olen todella iloinen, että uusi opetusministeri Krista Kiuru on todennut nykyisen lainsäädännön epäkohdat ja nimennyt työryhmän uudistamaan ammattillisen koulutuksen rahoituslainsäädäntöä. Toivottavasti siitä saadaan aikuiskoulutuksen osalta näyttötutkintojärjestelmän periaatteiden mukainen. Kaikkein keskeisimpänä kehitystavoitteena pidän sitä, että laki kannustaa oppilaitoksia järjestämään ohjausta ja tutkintotilaisuuksia myös suoraan työelämästä tuleville. Tutkintotoimikunnat kokevat keskeisimmiksi ongelmiksi oikeudenmukaisuuteen liittyvät haasteet ja omien resurssien puutteen. Hallitusohjelma ja ministeriön kehittämissuunnitelma lupaavatkin tutkintotoimikunnille riittävät resurssit, joissa huomioidaan viranomaistehtävät. Kaikkien tutkintojen suorittajien tasavertainen kohtelu on haasteellista. Se vaatii toimikuntien jäseniltä hyvää keskusteluyhteyttä ja aitoa kiinnostusta oman ammatin tai ammattialan edistämiseen, välillä omien sidosryhmiensä intressitkin unohtaen. Toivon, että elokuussa työnsä aloittaneet toimikunnat voivat toimia tutkintojen tuottajien ja tilaajien yhteistyöeliminä siten, että kaikkia tutkinnon suorittajia on kohdeltu tasavertaisesti, ja jokainen näyttötutkintotodistus on kiistaton osoitus työelämässä tarvittavasta ammattitaidosta. Veikko Ollila päätoimittaja, johtaja, ALVAR 2 Lähde liikkeelle syksy 2013

3 Sisällysluettelo 4 Ammatillisella koulutuksella on tärkeä tehtävä kilpailukyvyn, yhteiskunnan ja yksilöiden hyvinvoinnin varmistajana 8 Tutkintotoimikunnat suorittajan oikeusturvan valvojina 10 Tutkintotoimikuntatyön haasteita 12 Liikunnan tutkintotoimikunta liikkeellä 14 Vaikutusmahdollisuus motivoi reissaajaa 15 Tutkintotoimikunta tarkkana 17 Digitaalista retoriikkaa 20 Osaamiskartoituksella lisää tuottavuutta 22 Monta toimintatapaa 24 Kuka pelkää arvioijaa? 27 Tutkinto työelämän käytännön opein 29 Oulussa koulutetaan mestareita Julkaisija Lähde liikkeelle -lehti tiedottaa näyttötutkintotoiminnasta ja ammatillisen aikuiskoulutukseen liittyvistä kokemuksista ja ajankohtaisista asioista. Päätoimittaja Veikko Ollila Toimitussihteerit Maiju Antikainen Satu Henttinen Toimitus Veijo Kykkänen Jouni Kyllönen Ulkoasu ja taitto Marko Kivistö Paino Scanweb Oy Painosmäärä kpl Ilmoitusmyynti Suoramarkkinointi Mega Oy Osoitteenmuutokset ja tilaukset satu.henttinen@alvar.fi Yhteystiedot ALVAR Jälsitie 3, Helsinki puh. (09) Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. ISSN X (painettu) ISSN (netti) 30 Neuvoa antavat Urabaarista 34 Koulutustakuuta toteuttamassa kokemuksia ja ajatuksia Kainuusta 37 Pallen vikinä 38 Suomalaiset aikuiset osaavat 39 Hyvä tietää Lähde liikkeelle syksy

4 Teksti: Veikko Ollila, ALVAR Kuva: Pentti Hokkanen Opetusministeri Krista Kiuru: Ammatillisella koulutuksella on tärkeä tehtävä kilpailukyvyn, yhteiskunnan ja yksilöiden hyvinvoinnin varmistajana Lähde liikkeelle lehti tutustuttaa lukijansa opetusministeri Krista Kiuruun ja hänen ajatuksiinsa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ja näyttötutkintojen kehittämisestä. Nykyinen hallitusohjelma linjaa seuraavasti: Näyttötutkintojärjestelmää vahvistetaan työelämässä hankitun osaamisen osoittamisen välineenä. Näyttötutkintokoulutuksen rahoitus järjestetään siten, että rahoitus ei kannusta tarpeettoman valmistavan opetuksen järjestämiseen. Tutkintotoimikuntien resurssit mitoitetaan huomioiden toimikuntien luonne viranomaistoimintana. Milllainen ohjelman toteutustilanne on tällä hetkellä? Näyttötutkinnot ovat kansainvälisestikin tunnustettu aikuisten osaamisen kehittämisen muoto ja voi sanoa, että niiden käynnistämisen aikaan vuonna 1994 olimme todella aikaamme edellä. Nyt esimerkiksi ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen kehittämisen yhteydessä piirteitä näyttötutkintoajattelusta ollaan viemässä myös nuorten ammatilliseen koulutukseen, kun puhutaan osaamisperusteisuuden kasvattamisesta. Näyttötutkintojärjestelmän perusidea työelämän tutkintojärjestelmänä on, kuten hallitusohjelman kirjauksessa todetaan, edelleen hyvin relevantti. Voidaan sanoa, että perusidea kantaa. Sen sijaan jossain määrin puolitiehen on ehkä jäänyt valmistavan koulutuksen rahoituksen kehittäminen tukemaan osaamisen näyttämistä sen hankkimistavasta riippumatta. Nythän koulutuksen järjestäjiä tietyssä mielessä palkitaan valmistavasta koulutuksesta, eikä tutkinnon suorittamisesta. Tähän on etupäässä kaksi syytä. Ensiksikin ammatillisella lisäkoulutuksella ei ole omaa kustannuspohjaa, joka mahdollistaisi esimerkiksi koulutuksen henkilökohtaistamisesta aiheutuvien kustannusten vyöryttämistä valtionosuuteen oikeuttavaksi rahoitukseksi. Toiseksi esimeriksi tutkinnoista tai niiden osista ei järjestäjää osana valtionosuutta riittävästi palkita. Aikuiskoulutuksen rahoituksen kehittäminen on odottanut linjanvetoja valtionosuusjärjestelmän yleisestä kehittämisestä emmekä ole halunneet lähteä tässä eritahtisesti liikkeelle. Toisaalta olemme odottaneet, että ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämisen perusperiaatteet ovat olemassa, kun aloitamme tämän työn. Tarkoitus on, että näyttötutkintojen ja niiden rahoituksen kokonaiskehittäminen aloitetaan lomien jälkeen alkusyksyllä. Suomen taloudessa ja kansainvälisessä kilpailukyvyssä on ongelmia. Taloustilanteeseen on varmasti myös kansainvälisiä syitä, mutta kilpailukykyyn voimme itse vaikuttaa. Mihin suuntaan ammatillista perusja aikuiskoulutusta pitäisi mielestänne suunnata, jotta osaisimme jatkossa tuottaa kansainvälisesti nykyistä houkuttelevampia tuotteita ja palveluja? Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta meillä ei ole syytä kyseenalaistaa osaamisen merkitystä kilpailukyvyn tärkeimpänä rakennusaineena. Tämä pätee erityisen hyvin ammatilliseen koulutukseen. Työelämän ja yksilöiden osaamistarpeisiin vastaaminen on ollut jo vuosia ammatillisen koulutuksen yksi kehittämisen painopiste. Mitä paremmin ammatillinen koulutus onnistuu antamaan sellaista ammattitaitoa, jota muuttuvassa työelämässä tarvitaan, sitä paremmin se kykenee myös vahvistamaan taloutemme kilpailukykyä. Tästä syystä on varmistettava edelleen ammatillisen koulutuksen riittävä työelämälähtöisyys, mutta myös joustavuus sekä elinikäiseen oppimiseen kannustavan kulttuurin luominen. Ammatillista tutkintojärjestelmää tulee kehittää muun muassa siten, että tutkinnot muodostuvat tulevaisuudessa entistäkin paremmin työelämän toimintakokonaisuuksista ja osaamisvaatimuksista. Toinen tärkeä kehittämisen painopiste on koulutuksen ja työelämän yhteistyön syventäminen. Tiivis ja syvä yhteistyö työelämän kanssa on ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen kivijalka. Työelämäyhteistyö on oleellinen osa ammatillista koulutusta ja sen kehittämistä. Koulutuksen työelämävastaavuutta ja työelämäyhteistyötä on viime vuosina lisätty monin eri toimin muun muassa kehittämällä työpaikalla tapahtuvaa opiskelua, ammatillisia tutkintoja ja näyttötutkintojärjestelmää, tuloksellisuusrahoitusta sekä työelämän kehittämis- ja palvelutehtävää. 4 Lähde liikkeelle syksy 2013

5 Lähde liikkeelle syksy Opetusministeri Krista Kiuru.

6 Työpaikalla tapahtuva opiskelu on tärkeä osa ammatillista koulutusta. Sen toteuttaminen hyvin edellyttää sitoutumista ja resursseja niin työnantajalta, koulutuksen järjestäjältä kuin opiskelijaltakin. Kun työpaikalla tapahtuva oppiminen on laadukasta, syntyy vahvaa osaamista ja kaikki voittavat. Mitä paremmin saamme työpaikalla tapahtuvan opiskelun onnistumaan, sitä paremmin koulutus vastaa työelämän osaamisvaatimuksiin. Lisäksi on tärkeää, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät toimivat aidosti asiakaslähtöisesti. Tämä tarkoittaa sekä työelämän että opiskelijoiden tarpeiden huomioon ottamista koulutuksessa. Kun koulutuksen resurssit tulevat tulevina vuosina olemaan niukemmat, on entistäkin tärkeämpää, että koulutuksen järjestäjät kehittävät ja uudistavat toimintaansa siten, että koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta voidaan parantaa. Siihen on olemassa kaikki edellytykset. Millainen asema ammatillisella koulutuksella ja aikuiskoulutuksella on mielestänne suomalaisessa yhteiskunnassa? Ammatillisella koulutuksella on tärkeä tehtävä työelämän kilpailukyvyn, yhteiskunnan ja yksilöiden hyvinvoinnin varmistajana. Tämä tehtävä tulee olemaan entistäkin tärkeämpi tulevina vuosina. Yhä useammalla työelämän alalla tarvitaan vahvaa ammattitaitoa. Ammatillinen peruskoulutus on näin ollen useimmiten vähimmäisedellytys työmarkkinoille pääsyn ja siellä menestymisen kannalta. Menestyäksemme tarvitsemme lisäksi huippuosaamista olipa tämä korkeakouluissa tuotettua tutkimukseen perustuvaa osaamista tai ammattiopistoissa tuotettua käytännön ammattiosaamista sekä näiden yhdistelmiä. Korkeatasoinen ja osuva osaaminen on kilpailukyvyn ja myös sivistyksen- kivijalka. Erityisen haasteen ammatilliselle koulutukselle ja aikuiskoulutukselle asettaa alati muuttuvan työelämän alakohtaisiin osaamistarpeisiin vastaaminen. Vahva ammattiosaaminen, taito, on peruslähtökohta, mutta sillä ei pelkästään pärjätä. Lisäksi tarvitaan elinikäisen oppimisen valmiuksia, kielitaitoa, sosiaalisia taitoja ja valmiuksia oman työn kehittämiseen. Kansainvälistymisen myötä näiden taitojen ja valmiuksien merkitys entisestään korostuu. Nämä valmiudet on saavutettava jo ammatillisessa peruskoulutuksessa. Tämän ohella työelämässä jo olevien ammattiosaamista on voitava jatkuvasti ylläpitää, uudistaa ja syventää läpi työuran sekä myös mahdollistaa joustavat siirtymät alalta toiselle. Ammatillisen koulutuksen on siksi toimittava aidosti elinikäisen oppimisen periaatteella. Aikuiskoulutuksella on monessa suhteessa myös merkittävä asema. Sen huomaa ehkä paremmin ajatusleikin avulla. Mitä jos meillä ei olisi sellaista ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestelmää kuin nyt on? Väestöllä ei olisi tuettua mahdollisuutta kehittyä työssään, edetä urallaan, vaihtaa ammattia tai nostaa koulutustasoaan. Tämä kaikki on helpompaa, kun meillä on aikuiskoulutusta koskevaa rahoitusjärjestelmä ja lainsäädäntö. Ajatellaan, että ei olisi sellaista aikuispedagogista osaamista, jota nyt on tai aikuiskoulutusta tarjoavia organisaatioita, puhumattakaan näyttötutkintojärjestelmästä tai aikuisille suunnatusta tutkintorakenteesta. Entä, jos työttömien työmarkkinakelpoisuuden kasvattamiseen ei olisi olemassa koulutuksellisia keinoja? Erityishuomion kohteeksi tullaan nostamaan koulutuksessa aliedustetut ryhmät. Mitkä ovat tällä hetkellä keskeisimmät kehittämisasiat ammatillisen peruskoulutuksen alueella? Keskeisimmät kehittämisasiat ammatillisen peruskoulutuksen osalta liittyvät ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämiseen, ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavien koulutusten uudistamiseen, ammatillisen koulutuksen laadunhallinnan vahvistamiseen sekä joustavien koulutuspolkujen rakentamiseen ja työpaikalla tapahtuvan opiskelun kehittämiseen. Näiden kaikkien uudistusten onnistuminen edellyttää lisäksi ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän kokonaisvaltaista kehittämistä. Edellä mainitut kehittämisen kohteet kuvaavat hyvin sitä, että ammatillista koulutusta ollaan uudistamassa pitkäjänteisesti ja perinpohjaisesti, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin niin työelämän kuin yksilöiden muuttuviin tarpeisiin. Varmaan jo edellä todettu rahoituksen kehittäminen on keskeisin. Tärkeää on myös se, että meillä on uudistuville työmarkkinoille soveltuva aikuisten tutkintorakenne. Tätä työtähän ollaan ministeriössä parhaillaan tekemässä ja jätämme asiaa koskevan hallituksen esityksen Eduskunnalle syyskaudella. Lisäksi näyttötutkintojen järjestämisessä tarvittaneen pientä viilausta, joka liittyy juuri esimerkiksi tutkintotoimikuntien resursointiin ja koulutuksen järjestäjien ja tutkintotoimikuntien yhteistyöhön ja pelisääntöihin. Millaisia odotuksia teillä on nuorten aikuisten osaamisohjelmalta? Osaamisohjelma käynnistettiin tilanteessa, jossa yli nuorta aikuista, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa, ja jotka ovat muutama vuosi sitten päättäneet perusopetuksen, olisivat jääneet nuorisotakuun ulkopuolelle. Se olisi tietysti ollut kestämätön tilanne, sillä kyseistä joukkoa uhkaa erittäin merkittävällä tavalla työmarkkinoilta syrjäytyminen. Hallitus päätti tarjota tälle joukolle uuden, tuetun mahdollisuuden tutkinnon suorittamiseen ja osoitti ohjelmakaudelle yhteensä 183 miljoonaa euroa. Tässä on siis erittäin merkittävä hanke. Sanomattakin on selvää, että odotukset ovat suuret, samalla kuitenkin ymmärtäen, että tehtävä ei ole helppo. Olen ymmärtänyt, että koulutuksen järjestäjät ovat laatineet osaamisohjelmarahoitusta koskeneet hakemuksensa erittäin huolellisesti ja se on luonut uskoa tavoitteidemme toteutumiseen. Lisäksi on hyvä asia, että ohjelman resurssit voitiin kohdentaa alueellisesti tasaisesti siten, että kaikissa maan osissa on rahoitusta suurin piirtein kohderyhmän kokoa vastaavasti. 6 Lähde liikkeelle syksy 2013

7 Vielä emme tarkalleen tiedä, miten koulutukset ovat käynnistyneet. Kentältä on kuitenkin kiirinyt innostuneita kommentteja, ja näyttää siltä, että ainakin alkuvaiheessa usko hankkeen hyvään toteutumiseen on korkealla. Haluan tässäkin korostaa, että ilman näitä sitoutuneita oppilaitoksia ja niissä toimivia ihmisiä, emme tätä kykenisi toteuttamaan. Suuri kiitos heille jo nyt. Jos sitten ajattelee pidemmällä aikavälillä, niin toivon ja uskonkin, että hankkeessa kehitettävät hakevan ja tukevan toiminnan muodot jäävät pysyväksi osaksi aikuiskoulutusjärjestelmää. Mitkä ovat ministerin terveiset omalle väellenne eli ammatillisen koulutuksen parissa käytännön työtä tekeville opettajille ja muulle henkilökunnalle ympäri Suomen? Lähivuosina ammatillisen koulutuksen osuvuuteen, vaikuttavuuteen ja laatuun kohdistuu yhä suurempia vaatimuksia ja odotuksia. Maamme tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että niihin kyetään vastaamaan. Ammatilliset opettajat ovat keskeisessä asemassa sen suhteen, kuinka hyvin tässä tehtävässä onnistutaan. Tästä syystä opettajien osaamista tulee kehittää jatkuvasti. Lähivuodet tulevat olemaan vaikeita ammatillisen koulutuksen kannalta, toisaalta siksi, että toimintaa joudutaan sopeuttamaan niukkeneviin voimavaroihin ja toisaalta siksi, että koulutukseen kohdistuvat vaatimukset kasvavat. Siksi on välttämätöntä, että ammatillisen koulutuksen kehittäminen ei pysähdy. Haluan kannustaa ja rohkaista opettajia jatkamaan työtään ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi entistäkin määrätietoisemmin. Mitä muita asioita koette tärkeiksi huomioida koulutusasioissa? Alkaneella opetusministerikaudellani haluan keskittyä erityisesti koulutuksen tasa-arvoon ja laatuun. Eriarvoisuuden vähentäminen tulee kulkemaan punaisena lankana läpi sen politiikan, jota tulevana kahtena vuotena tehdään. Toivon, että tämä linja näkyy myös kaikessa siinä kehittämisessä, jota tehdään etulinjassa, toisin sanoen nuorten ja aikuisten opiskelijoiden kanssa. Koulutuksen suhteen kunnianhimon tason on oltava korkealla. Suomi on menestynyt hyvin erilaisissa koulutusvertailuissa, mutta etumatka muuttuu nopeasti takamatkaksi, mikäli kehittäminen laiminlyödään. Erityisen suuri huoli minulla on aikaisin koulutuksesta ja sitä kautta myös työmarkkinoilta syrjäytyvistä nuorista sekä vailla tutkintoa olevista aikuisista, jotka ovat töissä rakennemuutoksen koettelemilla aloilla. Näiden ihmisten asemaan ja mahdollisuuksiin tulee kiinnittää erityisen paljon huomiota. Lähde liikkeelle syksy

8 Teksti: Veikko Ollila, ALVAR Tutkintotoimikunnat suorittajan oikeusturvan valvojina Tutkintotoimikunnilta päättyi viime kesänä kuudes kolmivuotiskausi. Pyysimme toimikautta päättäviltä toimikunnilta yhteenvetoja kauden kokemuksista. Vastauksia tuli runsaasti. Tässä on epätieteellinen yhteenveto kaikista vastauksista. Yhteistyö tutkintojen järjestäjien kanssa Tutkintojen järjestäjiltä tulee runsaasti käytännön toimintaan liittyviä kysymyksiä, joihin pyritään vastaamaan mahdollisimman nopeasti. Tutkintotoimikunnan ja tutkintojen järjestäjien tapaamisissa toimikunta voi antaa ohjeita sekä kertoa linjauksistaan samalla kertaa kaikille tutkintotyössä mukana oleville. Näissä tapaamisissa ja vierailukäynneillä toimikunta voi tuoda oman työnsä näkyväksi tutkintojen järjestäjille. Vastauksissa välittyi se kuva, että toimikunnat ainakin halusivat olla tutkintojen järjestäjien kanssa pöydän samalla puolella edistämässä tutkintojen laatua. Tutkintotoimikuntien jäsenet kokevat yhteistyön ja yhteisen kehittämisen antoisana ja tuloksia tuovana työn osana. Toimikunnille tuottavat ongelmia sellaiset tilanteet, joihin se ei löydä itse vastausta. Silloin käännytään Opetushallituksessa alan asiantuntijan puoleen. Joidenkin toimikuntien teksteistä tuli esille pyyntö nopeammista vastauksista. Toisaalta monista toimikunnista annettiin kiitosta Opetushallituksen henkilöstölle. Työn merkitys tiedostetaan Yleiskuva on se, että tutkintojen laadun, luotettavuuden ja tutkintojen suorittajien oikeusturvan takaaminen motivoivat jäseniä toimikuntatyöhön. Toimikunnissa koetaan tärkeäksi tutkintojen laatuun, työelämäuskottavuuteen ja keskinäiseen rinnastettavuuteen liittyvät asiat. Tässä yhteydessä tuodaan esille yhteistyö AL- VARin kanssa ja valtakunnalliset näyttötutkintoaineistot. Toimikunnat pyrkivät toimimaan luottamuksen periaatteella. Ohjeiden noudattaminen varmistetaan normaalin ohjauksen ohella vierailukäynneillä, käytännön tutkintotöiden hyväksynnällä, toteutusilmoituksilla ja mm. määrittämällä toimikuntiin tulevien asiakirjojen sisältöä. Eräät toimikunnat ovat hankkineet tai toteuttaneet myös oman alansa arvioijien koulutusta. Monet toimikunnat ovat valmistelleet tai olleet mukana valmistelemassa omalle alalleen uusia tutkintojen perusteita. Työ koetaan mielekkääksi ja toimikunnat ovat suorastaan ylpeitä omista tuloksistaan. Vastauksissa etsitään vielä keinoja uusimisprosessin nopeuttamiseksi. Pelätään jopa sitä, että perusteet ehtivät vanhentua viranomaiskierroksen aikana. Toiminnan edellytyksistä Useista vastauksista tulee esille, että työelämän edustajien toivottaisiin olevan nykyistä aktiivisempia toimikuntien työssä, onhan kyse työelämän tutkinnoista. Kokouksia on joskus vaikea saada päätösvaltaisiksi, ja käytännön toimintaan ei välttämättä löydy tekijöitä puheenjohtajasihteeri -akselin ulkopuolelta. Toisaalta vastauksista tulee esille, kuinka toimikunnissa työskentelevät ihmiset kokevat tekevänsä talkootyötä tai heidän työnantajansa sponsoroi toimintaa työajan muodossa, eikä sitä tuoda missään esille. Toimikuntien jäsenet kokevat, että työstä tulevat korvaukset pienenevät koko ajan. Lisäksi työelämän edustajia turhauttaa se, että itse tutkintojen ja yleensäkin kouluelämän terminologian oppimisen menee aikaa. Edellisten asioiden seurauksena oppilaitosten edustajilla on useissa toimikunnissa painava vastuu. Toimikuntien jäsenten sitouttamiskeinoiksi ehdotetaan koulutusta sekä tutkintojärjestelmän periaatteisiin perehdyttämistä. Tämä varmaan auttaisi myös sanaston oppimisessa. Vaikka epäkohtia tuodaankin esille, kinttaat tiskiin asennetta ei tule vastauksissa esille. Moodlea käyttäneet toimikunnat kertovat sen vähentävän matkustusaikoja. Samalla kuitenkin muistutetaan, että kokoukset vaativat silloinkin valmisteluaikaa. Kun kaikki ei mene hyvin Toimikuntien ohjaustyössä haasteelliseksi mainitaan moniakin asioita. Toimikunnat tarttuvat suitsiin silloin, kun tutkintojen järjestäjä ei noudata allekirjoittamaansa järjestämissopimusta. Tällöin menevät helposti napit vastakkain oppilaitoksen 8 Lähde liikkeelle syksy 2013

9 kanssa ja siitä toimikunnan aktiivijäsenet eivät saa mistään kiitosta, kuten eräs puheenjohtaja ilmaisi asian kiertäen. Suorittajien oikeusturva ja tasavertaisuus ovat toiminnan keskeisiä ohjenuoria. Käytännön ongelmakohtia voivat olla valmistavan koulutuksen ja tutkintojen sekoittaminen, tutkintopaikkojen valinta, kolmikantainen arviointi sekä arvioijien pätevyydet, uusien perusteiden käyttöönotto sekä moninaiset toimikunnan ohjeiden vastaiset toimet. Näistä seuraa pöydälle jättämisiä, huomautuksia ja ohjauskeskusteluja. Yleisesti tuodaan esille, että osalla järjestäjistä on tutkintojen tarkoitus hukassa, tai järjestäjä ei ole tiedostanut toimikunnan roolia tutkintojen laadun valvojana. Toivottaisiin, että tutkintojenjärjestäjät kunnioittaisivat OPH:lta tai toimikunnilta saatuja ohjeita. Ongelmatilanteiden ratkaisuehdotuksissa tuodaan esille mm. ohjauksen siirtäminen yhä enemmän prosessien alkupäähän esim. ohjeita sisältävien aineistojen muodossa. Jokaisella tutkinnon järjestäjällä tulisi olla riittävät edellytykset työhön sekä moitteettomaan tutkintotoimintaan vaadittava tietopohja sekä ammattiylpeys. Työ painottuu laadun valvontaan Ohessa on Opetushallituksen sivuilta lyhennetty kuvaus tutkintotoimikuntien tehtävistä. Tämä kysely antaa sen vaikutelman, että ainakin mieleen jääneet toimet painottuvat kohtaan 1, eli käytännön tutkintotoiminnan valvomiseen ja ohjaamiseen. Näistä on myös saatu positiivisia kokemuksia. Koulutuksen arviointineuvosto teki näyttötutkintojärjestelmän toimivuudesta 2007 julkistetun tutkimuksen. Siinä esitettiin useissa yhteyksissä kuvauksia tutkintotoimikuntien työstä ja kokemuksista. Tieteellinen julkaisu antaa viitteitä, että tässä yhteydessä tehty kysely antaa ainakin osin yleistettäviä tuloksia. Toisaalla tässä lehdessä on tutkintotoimikuntien puheenjohtajien kirjoittamia artikkeleita toimikuntatyön osa-alueista ja kokemuksista useammastakin näkökulmasta. Toivottavasti niistä on apua nykyisille tutkintotoimikunnille sekä tutkintojen parissa muutoin toimiville. Jokainen artikkeli on osaltaan todiste siitä, että tutkintojen hyväksi ollaan edelleenkin valmiita tekemään töitä. Lehden puolesta suuri kiitos jokaiselle artikkelin tekijälle. Tutkintotoimikunnat ovat lakisääteisiä luottamushenkilöelimiä, jotka Opetushallitus asettaa enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan hoitamaan näyttötutkintoja koskevaa julkista tehtävää. Toimikuntien viranomaistehtävää, toimivaltaa ja vastuuta määrittelevät aikuiskoulutusta koskeva laki, hallintolaki ja laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Tutkintotoimikuntien tehtävänä on: 1. vastata näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta sekä tutkintotoiminnan johtamisesta ja ohjaamisesta 2. sopia näyttötutkintojen järjestämisestä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisen koulutuksen järjestäjien ja riittävän asiantuntemuksen omaavien yhteisöjen ja säätiöiden kanssa 3. vahvistaa tutkintosuoritusten arvioinnit ja antaa tutkintotodistukset 4. päättää tutkintosuoritusten arvioinnin oikaisemisesta 5. toimia aloitteellisesti näyttötutkintojärjestelmän kehittämiseksi. Toimikuntiin nimetään kyseessä olevan alan edustavimpien järjestöjen ja muiden yhteisöjen esityksestä enintään yhdeksän jäsentä. Jäsenten tulee edustaa työnantajia, työntekijöitä, opettajia ja tarvittaessa itsenäisiä ammatinharjoittajia. Enemmistön tulee olla työelämän edustajia, ja työnantajien ja työntekijöiden edustajia tulee olla yhtä monta. Toimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin. Lähteet: Reijo Raivola ym: Aikuisten näyttötutkintojärjestelmän toimivuus. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 26. Jyväskylä Opetushallituksen internet-sivut Toimikunnille tehty kysely kesäkuussa Lähde liikkeelle syksy

10 Teksti ja kuva: Metsien monikäytön tutkintotoimikunnan puheenjohtaja , Tuovi Aalto, Uudenmaan maaseutuopisto / Hyria koulutus, luonnonvara- ja ympäristöala Tutkintotoimikuntatyön haasteita Metsien monikäytön tutkintotoimikunta pohti ja listasi heinäkuussa 2013 päättyneen toimikauden lopuksi haasteelliseksi kokemiaan asioita. Työ vai harrastus? Toimikuntatyön sovittaminen oman päivätyön oheen ei ole kovin yksinkertaista ja helppoa. Ansiotyöhön liittyvät asiat on hoidettava ensin. Erityisesti uusiin järjestämissopimuksiin kuuluva opastaminen, ohjeistaminen ja päätöksenteko edellyttävät huolellista tapauskohtaista paneutumista, minkä toimikunnan jäsenet tekevät monesti kokonaan omalla ajallaan. Luottamustehtävistä pitää olla aidosti innostunut ja valmis myös ottamaan näyttötutkintotoiminnan yhtenä harrastuksena, jotta malttaa paneutua asioihin tarvittaessa vaikka vapaa-ajallaan. Laajemman ja syvällisemmän näyttötutkintotoiminnan kehittämisen avaimet ovat ensisijaisesti Opetushallituksen käsissä. Seuranta ja kehitystyö Sopimusoppilaitosvierailujen sijoittaminen kalenteriin tutkintotoiminnan laadun seuraamiseksi ja kehittämiseksi on osoittautunut niin toimikunnan edustajien kuin järjestävän oppilaitoksen kannalta jossakin määrin ongelmalliseksi. Pitkistä välimatkoista johtuen yhden päivän aikana ei vierailua useinkaan pysty mielekkäästi toteuttamaan, ja toisaalta yli päivän kestävään vierailuun löytyy harvoin aikaa. Niinpä toimikunnan seuranta ja kehittäminen on ensisijaisesti toteutettu järjestämissuunnitelmien ja sopimustahoille suunnattujen toimintaohjeiden sekä alan toimikuntien yhteisinfotilaisuuksien avulla. Laajemman ja syvällisemmän näyttötutkintotoiminnan kehittämisen avaimet ovat ensisijaisesti Opetushallituksen käsissä. Lisäkoulutustarpeita myös toimikunnissa Tutkintotoimikunnassa työelämän edustajat hallitsevat ammattitaitoon liittyvät näkökohdat ja vaatimukset erinomaisesti. Päivittäisistä työtehtävistä johtuen näyttötutkintojärjestelmän ohjeet, määräykset sekä vastuututkintojen rakenteet ja sisällöt ovat vastaavasti tutumpia oppilaitosten edustajille. Niinpä oppilaitosten edustajien vastuu tutkintojärjestelmään, tutkinnon perusteisiin ja tutkintotilaisuuksiin liittyvien asioiden toteutumisen havainnoinnista on painava. Erityisesti uuden toimikauden alkaessa, mutta myös kolmivuotiskauden aikana, työelämän edustajien systemaattiseen perehdyttämiseen tulisi käyttää riittävästi aikaa. Ehkä näyttötutkintomestarin koulutuksesta olisi työelämälähtöisesti laadittavissa hieman kevyempi toteutusmalli ja kannustaa työelämän edustajat suorittamaan sen ensimmäisen toimikautensa alkuvaiheessa? Työelämän edustajien systemaattiseen perehdyttämiseen tulisi käyttää riittävästi aikaa. Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa tutkintotoimikuntatyön merkityksellisyys tunnustetaan. Sen tulisi heijastua myös täysimääräisenä resursointina. Ajankäyttöön liittyviä haasteita olisi mahdollista ratkaista varaamalla työaikaa vuosityösuunnitelmaan ja korvaamalla käytetty työaika kaikille toimikunnan jäsenille. Työskentelyyn liittyy myös osin rutiiniluontoisia tehtäviä, joten ulkopuolisen sihteerin nimeäminen automaattisesti kaikkiin tutkintotoimikuntiin olisi viisasta. Verkostoitumisen haasteita ja mahdollisuuksia Toimikunnan kokoontumiseen liittyviä haasteita voitaisiin keventää hyödyntämällä etäisyyksistä riippumattomia kokousjärjestelyjä. Opetushallituksen tarjoaman Optima-kokousalustan rinnalla fyysisen kokouksen vaihtoehtona on kustannustehokas etäkokous, jossa hyödynnetään moderneja tieto- ja viestintätekniikan välineitä. Ehkä Opetushallituksessa voitaisiin pohtia mahdollisuutta edistää näiden tietoteknisten ratkaisujen käyttöönottoa näyttötutkintorintamalla vastaamalla toimikuntien välineresursoinnista sekä toimikuntatyöhön osallistuvien perehdyttämisestä? Modernin tekniikan ohella toimikuntatyöhön osallistuville suunnatut yhteiset seminaarit ja neuvottelupäivät ovat tarpeellisia. Tekniikka ei pysty korvaamaan verkostoitumisesta ja kokemusten vaihdosta saatavaa hyötyä ja lisäarvoa. Tapaamisten myötä myös eri tutkintotoimikuntien toimintatavat sekä Opetushallituksen ohjeiden ja määräysten tulkinta saataisiin aiempaa yhteneväisemmäksi. Lisää yhteneväisyyttä Näyttötutkintojärjestelmällä on jo lähes 20-vuotinen historia. Karttuneista kokemusvuosista huolimatta eri tutkintotoimikuntien toimintatavat ja vaatimukset ovat asiakaskommenttien perusteella edelleen hämmästyttävän erilaisia toimijoiden näkemysten ja kokemustaustan vaikuttaessa tulkintoihin. Toimikunnan toimintaohjeet tutkinnon järjestäjille eivät aina perustu suoraan Opetushallituksen määräyksiin tai ohjeisiin näyttötutkinto- 10 Lähde liikkeelle syksy 2013

11 Luontoalan tutkintotoimikunta syyskuisessa kokouksessa. Dokumentoinnin tulisi olla teknisesti mahdollisimman vaivatonta niin tutkinnon suorittajalle kuin tutkinnon järjestäjälle. toiminnasta, vaan voivat ovat toimikunnan laatimia lisäohjeita. Opetushallituksen ohjeistuksen tulisi mielellään olla niin yksiselitteinen, ettei toimikunnille jää tarvetta tulkita ja asettaa lisävaatimuksia. Mikäli koulutusala- tai tutkintokohtaisia eroja on välttämätöntä olla, erojen tulisi nojautua Opetushallituksen linjauksiin. Toimikuntien lisätoimintaohjeiden laatu olisi hyvä varmistaa vastaavalta ylitarkastajalla, jotta ei aiheuteta hämmennystä tutkinnon järjestäjille. Dokumentoinnin toimivuus Näyttötutkintoprosessiin liittyy runsaasti dokumentointia henkilökohtaistamisesta tutkinnon suorittamiseen. Dokumentoinnin tulisi olla teknisesti mahdollisimman vaivatonta niin tutkinnon suorittajalle kuin tutkinnon järjestäjälle. Tarvittavien tietojen kirjaaminen yhteen paikkaan tulisi olla mahdollista siten, että tutkinnon järjestäjän ohella myös tutkinnon suorittaja pääsee päivittämään henkilökohtaista tilannettaan. Aikaa ja vaivaa säästyy, kun voidaan keskittyä ydinasiaan eli tarvittavan ammattitaidon hankkimiseen ja tutkinnon suorittamiseen. Tutkintotilaisuuksien arviointien sekä muiden dokumenttien koostamiseen ja kirjaamiseen tulisi saada helposti saavutettavat sähköiset työkalut käyttöön. Rohkeutta siirtyä paperilomakkeille laadittavista suunnitelmista ja arvioinneista voisi kerätä esimerkiksi kokemuksista jättää henkilökohtainen veroilmoitus internetin kautta tai hoitaa omia raha-asioita verkossa. Paperisten lomakkeiden täyttäminen on hidasta ja kerryttää runsaasti mappeihin materiaaleja arkistoitavaksi. Niinpä toivoisi myös näyttötutkintotoiminnassa siirryttävän hyödyntämään moderneja ja joustavia ratkaisuja. Lähde liikkeelle syksy

12 Teksti: Liikunnan tutkintotoimikunnan puheenjohtaja / , Sarianna Manselius Kuva: Vierumäki - Suomen Urheiluopisto, kuvapankki Liikunnan tutkintotoimikunta liikkeellä Liikunnan tutkintotoimikunta on toteuttanut Opetushallituksen myöntämän suunnitelman mukaisesti kaksi vierailukäyntiä vuodessa. Edellisen toimintakauden aikana ennätimme vierailla viidessä eri kohteessa. OPH myöntää rahoitusta käyntien toteuttamiseen ja on myös ohjeistanut, miten niitä tulisi toteuttaa niin ennakkovalmisteluiden, kysymyspatteriston kuin dokumentoinninkin osalta. Olemme käyttäneet ohjeistuksen mukaista pohjaa kysymyspatteriston toteutuksessa näyttötutkintojen järjestäjän edustajille, tutkinnon suorittajille sekä arvioijille/työelämän edustajille. Vierailukäynneistä kannustusta ja motivaatiota Vierailukäynnit ovat auttaneet oppilaitoksia selkiyttämään omia prosessejaan näyttötutkinnoissa ja motivoineet kehittämään toimintaansa osoitetuissa kehittämiskohteissa. Toisaalta ne ovat myös pakottaneet pohtimaan asioita ja tekemään mahdollisia korjausliikkeitä. Ulkopuolinen arviointi tuo esille asioita, joita ei aina itse tule pohdittua. Ulkopuolisen arvioinnin tuloksena näyttötutkinnon järjestäjät saivat uuden näkökulman omasta toiminnastaan ja tämä kannusti heitä kehittämistoimenpiteisiin, jotka ovat vaikuttaneet näyttötutkinnon järjestämisen laatuun. Vierailukäynnit tekevät näkyväksi työtä, jota tehdään näyttötutkintojen järjestämisessä ja samalla ne luovat keskustelua kehittämisideoista. Vierailukäynnit laadunvarmistajina Tutkintotoimikunnalle vierailukäynnit ovat mahdollisuus varmistaa näyttötutkintojen järjestämissopimuksiin liittyviin järjestämissuunnitelmiin kirjattua laatua ja nähdä miten tutkintotilaisuuksia ja tutkintoja käytännössä järjestetään. Vierailukäynnit tekevät näkyväksi työtä, jota tehdään näyttötutkintojen järjestämisessä ja samalla ne luovat keskustelua kehittämisideoista. Parhaat tulokset saatiin vuorovaikutteisissa keskustelutilaisuuksissa, joissa kaikilla osapuolilla oli mahdollisuus osallistua keskusteluun, ensin omissa ryhmissään ja lopuksi yhdessä. Vierailukäynnit ovat siis erittäin konkreettinen ja helppo tapa vaikuttaa laatuun. Lisänäkyvyyttä näyttötutkinnoille Yhtenä tärkeänä tavoitteena vierailukäynneissä on myös tuoda tutkintotoimikuntatyötä näkyväksi oppilaitoksille. Tätä kautta lähennytään ja helpotetaan yhteistyötä jo pelkästään siksi, että tutkintotoimikunnan jäsenet tulevat tutuiksi ja paikalliset olosuhteet konkretisoituvat vierailukäynnin yhteydessä. Tutkintoja järjestävillä tahoilla on ollut kenties pientä pelkoa tutkintotoimikunnasta, mutta yhteistyö, tietoisuus ja vierailut ovat lähentäneet molempia osapuolia ja siten on avautunut varsin hedelmällisiä keskusteluja käytännön toimintojen järjestämisestä. Tulevan toimikauden ( ) aikana saamme näillä näkymin koko kierroksen kertaalleen loppuun kaikkien sopimuksen omaavien tahojen kanssa ja voimme aloittaa uuden kierroksen. 12 Lähde liikkeelle syksy 2013

13 Lähde liikkeelle syksy

14 Teksti ja kuva: Opettaja Meeri Puhakka, Lapin ammattiopisto Vaikutusmahdollisuus motivoi reissaajaa Toimin hoitotyön opettajana Lapin ammattiopistossa Rovaniemellä. Tehtäviini kuuluu opettaa ammatillisia aineita lähihoitajiksi opiskeleville. Tämän lisäksi olen vanhustyön erikoisammattitutkinnon tutkintovastaava oppilaitoksessamme. Mikä tässä tutkintotoimikuntatyössä on niin mielenkiintoista? Mikä saa minut vuodesta toiseen kuukausittain matkustamaan Helsingissä pidettäviin kokouksiin? Miksi vaivaan päätäni vapaa-ajallani, useimmiten iltaisin ja viikonloppuisin seuraavaan kokoukseen valmisteltavilla asioilla, joita meidän toimikunnassamme on paljon? On mielestäni kummallista, että näin vastuullinen ja tärkeä työ, siis tutkintojen järjestämisen valvonta ja laadun kehittäminen perustuvat omalla ajalla tehtävään vapaaehtoistyöhön. Miksi kannan vastuuta yhteistyökumppaneiltamme eli tutkintoja järjestäviltä oppilaitoksilta tulevasta palautteesta, joka ei aina ole positiivista? Eikö opettajalla ole kädet täynnä työtä muutenkin? Vanhustyön erikoisammattitutkinnon kehittäminen työelämän tarpeita vastaavana ammatillisena lisäkoulutuksena on Opettaja Meeri Puhakka. lähellä sydäntäni, ja tästä kiinnostuksesta johtuen olen aikoinaan ilmoittautunut halukkaaksi toimimaan OAJ:n edustana vanhustyön tutkintotoimikunnassa. Minut valittiin siihen ensimmäisen kerran vuonna Tämä elokuussa 2013 alkanut kausi on minulle jo kolmas tutkintotoimikuntakausi. Toisesta kaudesta lähtien olen toiminut tutkintotoimikuntani puheenjohtajana. Opettajilla on todella paljon työtä ja tähän tutkintotoimikuntatyöhön työnantaja antaa lukukaudessa sen verran tunteja, että niiden puitteissa kokouksiin osallistuminen juuri ja juuri onnistuu. Ymmärrän työnantajaani, eihän sen tarvitse antaa minulle tunteja työhön, jota tehdään OPH:lle. Matkat toimikunnan kokouksiin, kokouspalkkiot ja päivärahat tietenkin tulevat tutkintotoimikunnan määrärahoista, mutta työajan saan omalta työnantajaltani. Matka Rovaniemeltä Helsinkiin kokoukseen kestää päivän. Meillä on toki kokouksia verkkopohjaisella Optimaalustallakin, mutta asioiden määrän ja monimutkaisuuden takia fyysiset kokoukset ovat välttämättömiä. Esimerkiksi tutkintojen järjestämissopimushakemuksia järjestämissuunnitelmineen on vaikeaa käsitellä verkossa. Vanhustyön erikoisammattitutkintoa järjestää maassamme noin neljäkymmentä oppilaitosta. Tutkinnon perusteet on uusittu tämän vuoden kesäkuussa, ja kun näin tehdään, oppilaitokset tarvitsevat uuden järjestämissopimuksen. Alkavalla toimikuntakaudella on siis runsaasti työtä tiedossa. Koska tutkinnonjärjestäjiä on näin paljon, olemme suhteellisen suuri toimikunta. Toimikunnassa on yhdeksän jäsentä eri ammattiliitoista ja asiantuntijajäsen kirkkohallituksesta. On suuri onni, että meillä on pätevä ja osaava ulkopuolinen sihteeri, joka pitää paperihommat reilassa ja hoitaa myös suurimman osan tiedotusasioista tutkinnon järjestäjiin päin. Muuten toimikuntatyö ei onnistuisi. Tutkintoimikuntatyö on hyvin vaativaa ja joskus raskastakin, koska se edellyttää työskentelyä omalla vapaa-ajalla. Vapaaajalla tehtävästä toimikuntatyöstä kukaan ei maksa palkkaa, kokouspalkkiot siihen nähden ovat minimaalisia. On mielestäni kummallista, että näin vastuullinen ja tärkeä työ, siis tutkintojen järjestämisen valvonta ja laadun kehittäminen perustuvat omalla ajalla tehtävään vapaaehtoistyöhön. Eihän tämä todellakaan ole mitään järjestöpuuhastelua, vaikka siellä ollaankin oman taustajärjestön edustajana. Kyllä tutkintoimikunnat kehittävat valtakunnallisella tasolla eri perus-, ammattija erikoisammattitutkintoja. Toimikunnat antavat lausuntoja lakiesityksiin (esim. Sora-laki) ja kehitteillä oleviin tutkinnon perusteisiin, hankkeisiin ym. Opetushallituksen vuosittaisiin koulutuksiin ja perehdytyksiin on välttämätöntä osallistua voidakseen pysyä ajan tasalla tutkintojen järjestämisessä ja kehittämisessä. Toimikuntatyö on myös aktivoivaa ja motivoivaa, on mahdollisuus verkostoitua ja tutustua muualla maassa näyttötutkintojen parissa puurtaviin kanssaihmisiin. Työskentely tutkintotoimikunnassa on edellisestä päätellen siis myös näköalapaikka. Missäpä muualla voi seurata näin läheltä ammatillisen näyttötutkintoperusteisen koulutuksen kehitystä? Toimikuntatyö on myös aktivoivaa ja motivoivaa, 14 Lähde liikkeelle syksy 2013

15 on mahdollisuus verkostoitua ja tutustua muualla maassa näyttötutkintojen parissa puurtaviin kanssaihmisiin. Siihen, että toimikuntatyö vie ison palan vapaa-ajasta (ja työ ei ole rahallisesti palkitsevaa pieniä kokouspalkkioita lukuun ottamatta), en keksi mitään parannusehdotusta. Toivon, että Opetushallituksessa mietitään siihen ratkaisua. Palaan kysymykseen: Mikä tutkintotoimikuntatyössä kiinnostaa? Palkitsevinta on se, että siinä on mahdollisuus tavata muita samanhenkisiä ihmisiä ja keskustella tärkeistä asioista. Niistä ei liene vähäarvoisin se, miten me tutkintojen laatua kehittämällä saamme työelämään osaavia ammattihenkilöitä. Minulle vanhustyön kehittäminen on tärkeää, ja tämä on yksi väylä kehittää sitä valtakunnallisella tasolla. Teksti: Tekstiili- ja vaatetusalan tutkintotoimikunta, puheenjohtaja Ulla Tanttu Tutkintotoimikunta tarkkana Eräässä sopimusoppilaitoksessa alkoi ilmetä ongelmia. Kirjoittaja ei ollut kuvioissa mukana vielä 2000-luvun alkupuolella. Hän astui tutkintotoimikunnan remmiin vuonna Sopimusoppilaitoksen edustajana hän on ollut mukana vuodesta 2004 lähtien. Ihmettelyä tutkintotoimikunnassa aiheutti osatutkintotodistusten suuri määrä monessa kokouksessa. Samat nimet esiintyivät koko ajan. Suoritettiin siis tutkinnon osa kerrallaan. Näinkin voi tietysti toimia, mutta lisäksi oppilaitos haki järjestämissopimusta erikoisammattitutkintoon. Tekstin sisältö aiheutti kummastusta. Puhuttiin suurista volyymeista. Mieleen nousi väkisin rahastus laadusta viis! Kiinnostus herää Tutkintotoimikunnat kävivät erilaisissa kokoonpanoissa oppilaitoksessa ja keskustelivat asiasta. Lisäksi mukana olivat OPH:n edustajat. Vähäksi aikaa tilanne rauhoittui, kunnes todistuksia alkoi taas tulla. Tutkintotoimikunnassa puhuttiin kokouksissa tutkintotilaisuuksien laadusta ja työkokonaisuudesta: tehdäänkö tilaisuudessa asukokonaisuus vai yksittäinen, helppo vaate? Pyysimme saada kokoukseen muutaman tutkinnon suorittajan henkilökohtaistamisasiakirjat, henkilökohtaisen näyttösuunnitelman ja kuvia töistä. Posti kantoi sitten paperia. Tutkimme niitä ja totesimme, että mennäänpä taas käymään. OPH:n edustajat ja kolme tutkintotoimikunnan jäsentä olivat mukana. Keskustelimme ja kyselimme. Viimein OPH:n edustaja sanoi, että toiminta on ammattimaista ja ihan oikeaa. Poistuimme. Minulle jäi jo silloin mieleen, että ei se niin ammattimaista kuitenkaan taida olla. Ajattelin pitää asian korvan takana. Homma jatkui edelleen runsaina todistuksina ym. Pyysimme taas jälleen kerran Lähde liikkeelle syksy

16 Ei ole kenenkään etu laskea tutkinnon suorittajaa tutkintotilaisuuteen puutteellisilla taidoilla. päästä käymään. Tällä kertaa pyysimme päästä arviointitilaisuuteen. Mentyämme luokkaan järkytyin. Satuin katsomaan ensin ne huonolaatuiset työt, ja päästyäni kierroksen loppuun, näin myös hyvälaatuisia vaatteita. Pää punaisena ajattelin koko ajan, että miten tämä otetaan esille hellästi ja tyylikkäästi. Itsekin opettajana toimivana huomasin, mistä kenkä puristi. Seurasimme arvioijien työskentelyä. Se oli asiallista, tehokasta ja keskustelevaa. Työskentely vakuutti meidät ja viimein pääsimme keskustelutilanteeseen. Sovimme muiden jäsenten kanssa pikaisesti miten asiat otetaan esille ja puheenjohtaja puhuu ensin. Olimme siis kaikki samaa mieltä, että syy huonoon laatuun löytyy ikävä kyllä opetuksesta. Tutkintotoimikunnan rooli Keskustelun alkaessa sanoin heti, että valmistava koulutus ei kuulu tutkintotoimikunnalle lainkaan. Sanoin, että itsekin opettajana näen työn tulokset. Kerroin myös oman kantani laadukkaaseen työhön. Mielestäni ei ole kenenkään etu laskea tutkinnon suorittajaa tutkintotilaisuuteen puutteellisilla taidoilla. Tästä viisastuneena kehitin ns. saatekirjeen. Siinä olivat tutkintotoimikunnan jäsenten yhteystietojen lisäksi listat meille kuuluvista tutkinnoista. Lisäksi siinä oli tarkat ohjeet: 1. mitä laitetaan maapostissa sihteerille 2. mitä laitetaan maapostissa puheenjohtajalle 3. mitä laitetaan kaikille sähköisenä 4. milloin laitetaan 5. järjestämissopimuksien päivittämisestä. Tutkintotoimikuntatyöskentely on raakaa työtä, ei vallan huipulla olemista. Tämä saatekirje on saanut kehuja selkeydestään. Annoimme luvan käyttää sitä muidenkin tutkintotoimikuntien sivuilla, kunhan siihen laitetaan ko. toimikunnan tiedot. Olipa se puoli vuotta erään toimikunnan sivuilla ja meidän tiedoillamme. Pyynnöstäni se poistettiin, koska sitä ei korjattu. Tutkintotoimikuntatyöskentely on raakaa työtä, ei vallan huipulla olemista. Olemme kaikki ihmisiä, ja jokainen erehtyy joskus. Haukkumalla ja huutamalla ei saa kuin pahaa mieltä itselle ja muille. Tehdään työtä iloisella ja kannustavalla mielellä! Kävimme hienon keskustelun laadusta ja siitä, että opettajan on jaksettava vaatia kunnollisia tuloksia. Työnantajan asia on puuttua siihen, jos esiintyy työuupumista. Ymmärrän myös rahoittajan puolelta tulevat vaatimukset. Oppilaitokset ovat monesti kahden tulen välissä. Siitä huolimatta olen tutkinnon suorittajan edun puolella. Keskustelun tuoksinassa opettaja suuttui ja häipyi ovet paukkuen. Jäljelle jäävät jatkoivat keskustelua. Meidän käyntimme, asioiden pöydälle nostaminen ja avoin keskustelu ovat vaikuttaneet siihen, että tällä hetkellä yhteistyö toimii oppilaitoksen kanssa hyvässä hengessä. Jälkeenpäin olen saanut kiitosta siitä oppilaitoksesta, jossa uskalsimme ottaa asiat esille. Ulla Tanttu. 16 Lähde liikkeelle syksy 2013

17 Teksti: Audiovisuaalisen viestinnän tutkintotoimikunnan puheenjohtaja, lehtori, aeo, VTM verkkoviestintä Pekka Mölsä, Keskuspuiston ammattiopisto Digitaalista retoriikkaa Kivikauden piirrokset ja luolamaalaukset viestivät edelleenkin oman aikansa ajatuksia ja tunnelmia. Antiikin retoriikka perustui puhetaitoon, jonka väline on ääni. Kun ääni haluttiin tallentaa, siitä tehtiin kuva. Näin syntyi äännekirjoitus. Kirjapaino ja lukutaito tekivät siitä joukkoviestintää. Vaikka koulutusalana audiovisuaalinen viestintä on uusi, muinaiskreikkalainen retoriikka on muuttunut sosiaalisen median myötä tämän päivän digitaaliseksi retoriikaksi. Viestintä on myös opetuksen väline. Taitavalla viestinnällä ratkaistaan nykyään monenlaiset vuorovaikutuskysymykset. Ammatillisista tutkinnoista onkin tullut vientitavaraa, jota ostetaan sinne, missä halutaan kehittää maailmaa. Viestintä kulkee kehityksen aallonharjalla. Suomalaisen osaamisen huipputuote Nokian ihme oli kumisaapas, joka muuttui kenkäpuhelimeksi. Kulkuvälineestä tuli viestintäväline pienentäen planeettaa. Ilman ammattitaitoa ei olisi syntynyt huipputuotetta. Suomalainen ammattitaito on koulutuksen ansiota. Kansainvälistyvässä maailmassa ammattitaidon siirtoon tarvitaan tutkintoja. Muutos on luonnonlaki eikä mikään ole täydellistä. Myös ammattitutkintojärjestelmä on jatkuvassa muutoksessa. Audiovisuaalisen viestinnän tutkintotoimikunta on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä oman alansa tutkintoja. Koulutuksesta uusi menestystuote Av-alan tutkinnot ovat kehittyneet median muutoksen myötä. Suomesta on tullut peli- ja tallennealan huippuosaaja. Tämä näkyy uudessa peligrafiikan ammattitutkinnossa ja tallennetuotannon osatutkinnossa. Suomi onkin nyt tiennäyttäjänä ammatillisten tutkintojen kehittäjänä. Hyvä esimerkki on ALVAR, joka on kehittänyt monipuolisia ammatillisten tutkintojen arvioinnin työkaluja. Ammatillisista tutkinnoista onkin tullut vientitavaraa, jota ostetaan sinne, missä halutaan kehittää maailmaa. Uudet tutkintotoimikunnat nimitettiin kaudelle Audiovisuaalisen viestinnän tutkintotoimikunta järjestäytyi OPH:n koulutustilaisuudessa Paasitornissa Paasitorni paikkana liittyy ammatillisen koulutuksen historiaan, sillä työväenliike yhdessä yrittäjien kanssa on ollut käynnistämässä oppisopimuskoulutusta jo 1800-luvulla. Audiovisuaalisen viestinnän tutkintotoimikunta on huippuyksikkö, jonka tehtävä on varmistaa alan ammatillisten tutkintojen ajantasaisuus, saatavuus ja laatu yhteistyössä tutkintotilaisuuksien järjestäjien kanssa. Tutkintotoimikunta on panostanut alan tutkintojen kehittämiseen. Se on ilmeisesti ainoa toimikunta, jolla on oma verkkoportaali tutkinnon suorittajien, tutkintotoimikunnan jäsenten ja yhteistyöoppilaitosten tiedottamista, yhteydenpitoa ja koulutusta varten. Av-viestinnän tutkinnon haasteita Tutkintotoimikunnat ovat luottamusmieselimiä, jotka toimivat virkavastuulla. Ne edustavat uuden tyyppistä virkakoneistoa, jossa vapaaehtoiset hoitavat yhteiskunnan avaintehtäviä, tässä tapauksessa ammatillisten tutkintojen järjestämistä, hyväksymistä ja laadunvalvontaa. Hyvänä puolena järjestelmässä on työelämälähtöisyys. Tutkintotoimikunnan jäsenet edustavat työelämän eri osapuolia, työntekijöitä, työnantajia ja oppilaitoksia. Tutkinnot suoritetaan työpaikoilla ja tutkinnossa osoitetaan työelämän vaatima ammattitaito aidoissa työtehtävissä. Audiovisuaalisen viestinnän tutkintoja järjestetään eri puolilla maatamme ja tutkintotoimikunnan kokouksia on pyritty pitämään eri oppilaitoksissa, jotta samalla voi tutustua yhteistyökumppaneihin ja antaa tarvittaessa neuvoja ja koulutusta. Tutkintotilaisuuksia pitää järjestää siellä, missä on työpaikkoja. Joskus ongelmana ovat tutkintotoimikuntien niukat resurssit ja valtion byrokratian vaatimukset. Kun tutkintotoimikunta halusi hyödyntää matka-aikaa kokoontumalla junan hyttivaunussa, luottamuksellisuus olisi vaatinut tyhjän paikan lunastamista alle 50 eurolla. Se olisi kuitenkin ollut valtion matkustussäännön vastainen teko. Toisaalta mikään ei olisi estänyt tekemästä samaa matkaa lentokoneella 500 euroa kalliimpaan hintaan. Tutkintotoimikunnat ovat luottamusmieselimiä, jotka toimivat virkavastuulla. Ne edustavat uuden tyyppistä virkakoneistoa, jossa vapaaehtoiset hoitavat yhteiskunnan avaintehtäviä. Puuttuuko suutarin lapsilta kengät? Portfolio on tänä päivänä av-alalla vakiintunut tapa osoittaa osaaminen työnhakutilanteissa. Tutkinnon suorittajalle se on sinänsä erittäin luonteva tapa osoittaa ja todistaa osaamisensa. Portfoliota käytetään monessa muussakin tutkinnossa työprosessin tallentamiseen. Tämä parantaa sekä tutkinnon suorittajan että ar- Lähde liikkeelle syksy

18 Arvioitavana on alan työmenetelmien, työvälineiden ja ohjelmistojen hallinta. Tutkintotilaisuudessa arvioidaan myös elämän aikana kertynyttä, tutkinnon perusteiden mukaista ammattiosaamista. Ammattitaito on voitu hankkia työtä tekemällä, opiskelulla tai esimerkiksi harrastuksessa hankitulla tietotaidolla. Näytössä ja näyttöä arvioitaessa painottuvat asiakaslähtöiset työelämän vaatimukset. Henkilökohtaistaminen jää hyödyttömäksi, jos tutkinnon suorittajalta ei vaadita työelämän vaatimusten mukaista osaamista. Näytössä ei osoiteta valmistavan koulutuksen kurssien suorittamista - koulutus on vain yksi tapa hankkia ammattitaitoa. Ammattitaito osoitetaan työelämän vaatimusten mukaisesti. Näyttöjen tulee olla monipuolisia. Ammattitaitoa osoittava portfolio ei ole yksittäinen työnäyte tai koulussa syntynyt kokoelma harjoitustöitä, tentti, koe, kuulustelu tai lopputyö, vaan esimerkiksi kokoelma todellisia työelämän vaatimusten mukaan valmistuneita töitä sekä työprosessiin liittyviä dokumentteja ja tallenteita. Henkilökohtaistaminen vioijien oikeusturvaa, kun tarpeen vaatiessa työprosessi arvioidaan luotettavasti uudestaan. Syntyneitä portfolioita on käytetty myös tutkintojen kehittämiseen ja varmistamaan suoritusten tasoa ja vertailukelpoisuutta. Edellisen tutkintotoimikunnan toimikauden alussa väitettiin, että jotkut tutkinnon osat ovat liian vaikeita dokumentoida ja tallentaa, ja ettei iäkkäämmiltä tutkinnon suorittajilta voisi edellyttää portfolio-osaamista. Kyseiset väittämät ovat osoittautuneet vääriksi. Av-alan ammattilaiset joutuvat jatkuvasti kehittämään ammattitaitoaan. Maailma ja alan käytännöt muuttuvat nopeammin kuin tutkinnon perusteet. Työnhakutilanteessa portfolio on av-alalla yleensä tärkeämpi kuin tutkintotodistus. Tilaaja- ja asiakaslähtöisyys näyttötutkinnoissa Laissa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (1998/631) todetaan, että tutkinnoissa tulee ottaa huomioon erityisesti työelämän tarpeet. Näyttötutkinnot tulee suunnitella ja järjestää yhteistyössä elinkeinoja muun työelämän kanssa. Av-viestinnän tutkintojen perusteiden mukaan näyttöjen tulee olla monipuolisia: ne tulee toteuttaa tilaaja- ja asiakaslähtöisessä toiminnassa. Näyttöön kuuluvat mm. alan keskeiset työtehtävät, kirjalliset tuotanto- ja toteutussuunnitelmat, työraportit ja analyysit sekä näyttötutkinnossa syntyvä portfolio. Näyttöä voi tarpeen vaatiessa täydentää esimerkiksi keskusteluin. Henkilökohtaistaminen ei merkitse ainoastaan hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista, vaan tarpeen vaatiessa tämän päivän ammattitaitovaatimusten mukaista ammattitaidon päivittämistä työssä tai koulutuksessa. Paitsi portfolion sisältö, myös itse portfolio, on osoitus ajanmukaisesta ammattitaidosta. Tutkintotoimikunnan tehtävänä on varmistaa tutkintojen laatu. Kaikilla tutkinnon järjestäjillä on samat laatuvaatimukset. Jos luotettavaa dokumentointia tutkintosuorituksesta ei pystytä esittämään, eivät myöskään edellytykset tutkintojen järjestämiseen täyty. Henkilökohtaistaminen jää hyödyttömäksi, jos tutkinnon suorittajalta ei vaadita työelämän vaatimusten mukaista osaamista, kuten oman suori- 18 Lähde liikkeelle syksy 2013

19 tuksen dokumentointia, johon nykyajan mediat antavat monia mahdollisuuksia ja muotoja. Mihin tarvitaan tutkintoja? Kaikissa työtehtävissä tarvitaan ammattitaitoa. Ammattitaitoon tarvitaan koulutusta ja työkokemusta. Koulutus yhdistettynä työhön antaa monipuolisen ammattitaidon. Mutta mihin tarvitaan tutkintoja? Monia työtehtäviä voi suorittaa ilman tutkintoja, mutta vaativimmissa tehtävissä tutkinnot ovat pakollisia. Useimmissa julkishallinnon tehtävissä vaaditaan virkaan kelpuuttavaa tutkintoa. Tutkinnolla varmistetaan ammattitaito. Tutkinnoista voi olla hyötyä uralla edetessä ja kansainvälisiin tehtäviin hakiessa. Toisen asteen ammatillisia tutkintoja voi myös suorittaa ilman siihen liittyvää koulutusta. Näyttötutkintoon voi mennä osoittamaan ammattitaitonsa riippumatta tavasta, jolla sen on saavuttanut. Tutkintoja on tarkoitus uudistaa ja viedä rakennetta yhä enemmän työelämän vaatimusten mukaiseksi. Tutkinnon laajuutta kuvaavista opintoviikoista ollaan siirtymässä osaamista mittaaviin opintopisteisiin. Perustutkintojen rakenne muuttuu näin lähemmäksi näyttötutkintoja ja työelämää. Audiovisuaalisen viestinnän tutkintoa suunnitellaan laajennettavaksi mediaalan tutkinnoksi, johon kuuluisivat myös painoviestintä, graafinen suunnittelu ja valokuvaus. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteita muutetaan työelämälähtöisimmiksi. Perustutkinnossa säilyisi ammattinimikkeenä media-assistentti. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa ammattinimikkeinä voitaisiin käyttää työelämän käyttämiä ammattinimikkeitä, kuten kuvaaja, valokuvaaja, graafikko tai painaja. Tutkinnot uudistuvat Kun 1990-luvun puolivälissä luotiin toisen asteen uudet viestintäalan tutkinnot, ongelmana oli niiden taso. Jo silloin alalle tultiin ilman koulutusta tai korkeakoulun kautta. Opettajat olivat itse usein korkeakoulun kasvatteja tai käytännön töissä ammattinsa oppineita. Tutkintovaatimuksissa painottui teoria ja käytännön osaaminen jäi kahden viikon harjoitteluun, mikä ei vastannut työelämän tarpeita. Seuraavassa uudistuksessa vuonna 2001 tutkinnon rakenne määräsi sisältöä. Parannusta oli työssä oppimisen lisääntyminen 20 viikkoon. Moduulirakenne ei kuitenkaan sopinut alan tehtäviin. Viimeisimmässä uudistuksessa 2010 työprosessista tuli malli tutkinnon rakenteelle. Ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon perusteissa vuodelta 2006 työelämän prosessit eivät näy vielä tutkintorakenteessa. Eräässä oppilaitoksessa vanha tutkintorakenne omaksuttiin niin perusteellisesti, että siitä tuli este uudelle peligrafiikan ammattitutkinnolle. Tutkinnot eivät voi olla mikään itsetarkoitus, vaan niiden pitää kehittyä siinä missä työkin. Uutta tutkintoa ei haluttu ottaa, koska tutkinnon perusteet olisi pitänyt kirjoittaa kokonaan uudestaan sen sijaan, että ne olisi kopioitu vanhasta tutkinnosta. Yhteiskunta muuttuu ja niin muuttuvat tutkinnotkin. Tutkinnot eivät voi olla mikään itsetarkoitus, vaan niiden pitää kehittyä siinä missä työkin. Av-ala on tässä suhteessa erittäin haastava, sillä se on yksi nopeimmin muuttuvia aloja, jonka ammattitaitovaatimukset kehittyvät jatkuvasti. Aineeton media-ala työllistää Väline on kadonnut, eikä viestiä ole, toteaa toimittaja Minna Lindgren (HS ). Viestintäalan koulutusta on vähennetty kaikilla tutkintoasteilla ympäri Suomen. Mistä mahtaa olla kyse? Opiskelijoista ei ole pulaa, sillä alalle hakijoita on ollut yli kymmenkertainen määrä. Media-alan työvoimatarpeen on laskettu pienenevän. Supistus koskee kuitenkin vain perinteisiä medioita painoviestintää, televisiota ja radiota. Viestintäalan koulutustarpeesta on tehty monia selvityksiä, mutta näitä näkymättömiä työpaikkoja ei ole osattu ottaa huomioon. Uudet välineet, sosiaalinen media, peli- ja tallennetuotanto ovat nopeassa kasvussa. Nämä näkymättömät työpaikat ovat kasvussa samaan aikaan, kun perinteinen media supistuu. Yksi nopeasti kasvava näkymätön ala on tallennetuotanto. Tallenteiden määrä kasvaa huimaa vauhtia. Kun koulutusta näihin tehtäviin ei ole ollut, useimmat työntekijät ovat itseoppineita ja toimivat näissä tehtävissä mitä erilaisimmilla nimikkeillä. Tallennetuotannon tehtäviä tekevät muiden tehtävien ohella mm. vahtimestarit, vartijat, monistajat, digitoijat, arkistoijat, sihteerit ja painotuotantoassistentit. Tallennetuotannon osatutkinto valmistui vuonna 2012, mutta koulutuksen järjestäjät eivät ole vielä löytäneet tätä uutta tutkintoa, joka tarjoaisi työtilaisuuksia nimenomaan toisen asteen opiskelijoille. Koulutuspaikkojen puute merkitsee, että näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta ja tutkintotilaisuuksia tarvitaan yhä enemmän. Lähde liikkeelle syksy

20 Teksti: Maiju Antikainen, ALVAR Osaamiskartoituksella lisää tuottavuutta Pk-yritysten osaamisohjelmatyökalu hankkeen tavoitteena on rakentaa yritysten käyttöön riittävän yksinkertainen ja helppokäyttöinen työkalu työntekijöiden osaamisen kartoittamiseen, osaamiskapeikkojen tunnistamiseen ja henkilöstökoulutusten suunnittelun tueksi. Meneillään oleva suurten ikäluokkien eläköityminen lisää yrityksissä tarvetta hiljaisen tiedon kartoittamiselle ja eteenpäin siirtämiselle. Myös taloussuhdanteesta johtuva yhteistoimintamenettelybuumi ja tarve toimintojen tehostamiseen korostaa työntekijöillä olevan osaamispotentiaalin monipuolisemman hyödyntämisen merkitystä. Pk-yritysten osaamisohjelmatyökalu-hanke on käynnistetty vuonna 2010 ja kehitystyö jatkuu edelleen. Hankkeen tavoitteena on luoda toimiva työkalu henkilöstön osaamisen kartoittamiseen. Se auttaa esimerkiksi kohdentamaan koulutukseen varattuja varoja mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti. Ei kaikkea kaikille, vaan jokaiselle oman (ja yrityksen) tarpeen ja potentiaalin mukaan. Keskitytään yritykselle olennaisen osaamisen hallinnointiin, ohjaamiseen ja kasvattamiseen. Työkalun käyttö ei suinkaan ole kerrasta poikki -ratkaisu, vaan se on suunniteltu käytettäväksi henkilöstön jatkuvaan kehittämiseen ja seurantaan. Paitsi, että työkalu auttaa huomioimaan ja tiedostamaan yrityksen nykyiset osaamisresurssit ja tarpeet, se auttaa myös arvioimaan niitä mahdollisissa muutostilanteissa. Sitä voidaan hyödyntää myös markkina- tai toimintaympäristön muutosten vaatimien mahdollisten henkilöstön sopeuttamistoimenpiteiden suunnitteluun. Työkalun käyttö ei suinkaan ole kerrasta poikki -ratkaisu, vaan se on suunniteltu käytettäväksi henkilöstön jatkuvaan kehittämiseen ja seurantaan. Työkalu perustuu Taina Hanhisen ja C&Q Systems Oy:n luomaan kvalifikaatioiden luokitusjärjestelmän konstruointiin. Sen perustana olevan työelämäosaamisen rinnalle on työkalussa tuotu myös tutkintojen kautta hankittu osaaminen. Tarkastellaan siis työntekijällä jo olemassa olevan osaamisen ja työtehtävien vaatiman osaamisen lisäksi myös tavoitteena olevan tutkinnon vaatimaa osaamista. Koska jokaisella yrityksellä on oma markkinatilanteensa ja toimintaympäristönsä, työkalu räätälöidään jokaisen yrityksen omiin tarpeisiin. Työkalun pohjatyöhön kuluu myös tutkinnoista tulevan osaamisen pilkkominen ja kunkin osa-alueen tärkeyden arvottaminen kyseiselle yritykselle tai toimialalle. Esimerkiksi vanhustyössä tai lastenhoidossa lähihoitajan tutkinnosta saadusta osaamisesta käytetään hyvin erilaisia asioita ja niiden painoarvot vaihtelevat siis toimialoittain ja yrityksittäin. Keskeistä on se, että ydinosaaminen on kuitenkin aina ammattilaisten määrittelemää. Siinä huomioidaan niin koulutus- kuin asiantuntijanäkökulmakin. Arviointi voidaan toteuttaa itse-, vertaistai esimiesarviointina tai näiden yhdistelmänä. Yrityksen kokonaissuunnittelun kannalta suuri hyöty saadaan myös työkalun käyttämästä matriisimallista. Se mahdollistaa vertailun esimerkiksi samalla nimikkeellä työskentelevien välillä yrityksen sisällä. Työkalu mahdollistaa myös oman osaamisen vertaamisen kollektiiviseen osaamiseen. Käytännön kokemuksia osaamistyökalusta Tuoreimmat kokemukset ovat Vantaalta, missä kolmessa eri päiväkodissa käytettiin työkalua lastenhoitajien osaamiskartoituksen tekemiseen. Mukana olivat Illenpihan, Illenpuiston ja Kartanonkosken päiväkodit. Johtajat Tarja Turunen ja Sari Eskola ovat hyvin tyytyväisiä työkalun avulla saatuun tietoon, ja mo- Pk-yritysten osaamisohjelmatyökalu on ALVARin toteuttama ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rahoittama hanke. Pk-yrityksissä on ollut selkeä tarve uudenlaiselle osaamisen tunnistavalle työkalulle. Hanke on edennyt toivotusti ja alustan luomisen, ensimmäisten tutkintojen pilkkomisen ja testauksen jälkeen on edetty vaiheeseen, jossa voidaan jo puhua ensimmäisistä tuloksista. 20 Lähde liikkeelle syksy 2013