Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 546/2008 vp Itämerennorpan pyynnin lopettaminen Eduskunnan puhemiehelle Vaarantuneeksi lajiksi luokiteltu itämerennorppa on Itämeren uhanalaisin hyljelaji, jonka kanta koostuu vain noin yksilöstä. Kulunut talvi oli Itämerellä leudoin jäätalvi 288 vuoteen, minkä vuoksi keskelle jääkenttää poikivan itämerennorpan lisääntyminen epäonnistui kaikilla eteläisillä merialueilla ja Perämerelläkin syntyneiden poikasten henkiinjääminen oli epävarmaa. Itämerennorpan heikosta tilanteesta huolimatta maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt poikkeuslupia itämerennorppien pyytämiseksi. Luvat on myönnetty väitettyjen kalastusvahinkojen perusteella, joiden aiheuttajiksi norpasta ei kuitenkaan ole esitetty mitään todellista näyttöä. Norppien joutuminen kalanpyydysten sivusaaliiksi ei ole tällainen näyttö. Maaliskuussa myönnetyt luvat sallivat pyynnin norpan poikasaikaan, ja niissä annetaan tarvittaessa lupa myös kuuttien tappamiseen. Huono poikastuotto ja pyynti ovat kestämätön yhdistelmä vähälukuiselle lajille. Myönnetyt poikkeusluvat sotivat norppakannan suojelutavoitteita vastaan. Voimassa olevassa Helcomin hyljesuosituksessa vuodelta 1988 esitetään jäsenmaille, ettei hylkeitä saisi metsästää. Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF ovat arvostelleet itämerennorpan pyyntiin myönnettyjä lupia. Järjestöt ovat kirjoittaneet ministeri Anttilalle sekä ministeri Lehtomäelle ja hakevat asiasta ennakkoratkaisua korkeimmalta hallintooikeudelta. Tämänhetkinen tilanne on kestämätön itämerennorpan suojelemiseksi norppakannat eivät yksinkertaisesti kestä pyyntiä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että norppakannan suojelutavoitteiden vastaisten poikkeuslupien myöntäminen itämerennorpan pyytämiseksi lopetetaan? Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta 2008 Pertti Salolainen /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pertti Salolaisen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 546/2008 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että norppakannan suojelutavoitteiden vastaisten poikkeuslupien myöntäminen itämerennorpan pyytämiseksi lopetetaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Itämerennorpan kanta on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tietojen mukaan kasvanut noin 4,5 prosentin kasvuvauhdilla vuosittain viimeisten 20 vuoden ajan. Hyljekantojen kasvu ja kantojen levittäytyminen lähes kokonaan pohjoiselle Itämerelle on johtanut yhä suurempiin vaikeuksiin kalastuksen säilyttämiseksi elinkeinona. Kantojen runsastumisen myötä hylkeiden aiheuttamat saalis- ja pyydysvahingot kalastuksessa ja kalankasvatuksessa ovat lisääntyneet voimakkaasti. Hylkeiden aiheuttamien vahinkojen yhä kasvaessa vaatimukset hyljekantojen säätelemiseksi ja kasvun rajoittamiseksi ovat lisääntyneet. Tämä koskee erityisesti Perämeren aluetta. Norpan tiedetään aiheuttavan vahinkoja kalastukselle erityisesti Vaasan saariston alueella ja Perämerellä. Norppia havaitaan sekä kalanpyydyksissä että niiden lähettyvillä. Hylkeiden aiheuttamia vahinkoja kalansaaliille on vaikea määritellä tarkasti, koska hylkeet saattavat syödä koko kalan, viedä pyydyksestä otetut kalat muualle tai pelottaa kalat pyydyksiltä, jolloin vahingot jäävät kokonaan havaitsematta. Tästä on useita vedenalaiskuvauksella tehtyjä havaintoja. Lisäksi pyydyksistä löydetään paljon puoliksi syötyjä kaloja, jolloin vahingon määrittäminen on helpompaa. Tällaisissa tapauksissa kalaan jääneet jäljet kertovat mikäli harmaahylje tai norppa on aiheuttanut vahingon. Harmaahylje syö usein kalan kokonaan tai ottaa siitä suuria paloja. Norpalla on pienempi suu ja se valikoi isoista kaloista pehmeät osat, kuten maksan ja kaulaosan. Norpan puremajälki on myös huomattavasti pienempi kuin harmaahylkeen. Itämeren suojelusopimuksen HELCOM:n puitteissa vuonna 1988 laadittua hyljesuositusta on sittemmin päivitetty useaan otteeseen hyljekantojen tilan parannuttua. Vuonna l996 HELCOM päätti suositukseen tehtävästä poikkeuksesta niin, että metsästämiseen voitiin myöntää poikkeuslupia muun muassa yksittäisten yksilöiden osalta ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa. Tämän jälkeen vuonna 2006 hyväksytty uusi hyljesuositus sallii hylkeiden kestävän käytön sillä ehdolla, että se täyttää EU:n luontodirektiivin asettamat reunaehdot suotuisan suojelutason saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö on laatinut kansallisen Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelman, joka on vahvistettu vuonna Itämerennorpan kannan suojelu ja hoito perustuu hoitosuunnitelmassa vahvistettuihin linjauksiin. Maaja metsätalousministeriö seuraa jatkuvasti itämerennorpan kannan kehitystä. Nykyinen itämerennorpan suojelu- ja metsästyskäytäntö on luontodirektiivin säännösten mukainen. Maa- ja metsätalousministeriö määrää vuosittain RKTL:n kanta-arvion perusteella riistanhoitopiireille suurimmat sallitut määrät hallin ja itämerennorpan pyyntilupien myöntämiseen. Maaja metsätalousministeriö ei ole toistaiseksi antanut riistanhoitopiireille lainkaan mahdollisuutta myöntää pyyntilupia itämerennorpan metsästä- 2

3 Ministerin vastaus miseksi. Maa- ja metsätalousministeriö voi myöntää metsästyslain 41 :n 2 momentin nojalla poikkeusluvan itämerennorpan tappamiseen muun muassa vahinkojen estämiseksi, mikäli poikkeuslupa ei vaaranna kannan suotuisan suojelutason tavoitetta. Arvioidessaan poikkeusluvan vaikutusta kantaan maa- ja metsätalousministeriö käyttää apunaan RKTL:n asiantuntemusta. Tällä hetkellä maa- ja metsätalousministeriö myöntää vahinkojen estämistarkoituksessa poikkeuslupia ainoastaan ammattikalastajille itämerennorppien tappamiseksi kiinteän kalanpyydyksen, kuten rysän, sisältä tai sen välittömässä läheisyydessä. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että itämerennorpan kannan kasvunopeuden huomioon ottaen yksittäisten yksilöiden tappaminen ei vaaranna kannan myönteistä kehityssuuntaa. Nykyiseen käytäntöön ei ole suunnitteilla muutoksia. Helsingissä 10 päivänä heinäkuuta 2008 Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 546/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Pertti Salolainen /saml: Vilka åtgärder har regeringen för avsikt att vidta för att beviljandet av undantagstillstånd för jakt på östersjövikare, vilket strider mot skyddsmålen för vikarstammen, ska upphöra? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt uppgifter från vilt- och fiskeriforskningsinstitutet (VFFI) har stammen av östersjövikare ökat med en takt av omkring 4,5 % per år under de senaste 20 åren. Sälstammarnas tillväxt och stammarnas utbredning över i det närmaste hela den nordliga Östersjön har lett till allt större svårigheter för bevarandet av fisket som näring. I och med att stammarna har blivit starkare har också de av sälar orsakade skadorna på fiskets fångster och fångstredskap och på fiskodlingarna ökat kraftigt. I och med att de av sälar orsakade skadorna fortsättningsvis ökar har kraven på reglering och begränsning av tillväxten ökat. Det här gäller särskilt Bottenviken. Känt är att vikarens skadegörelse särskilt drabbat fisket i Vasa skärgård och i Bottenviken. Vikare observeras såväl i fångstredskapen som i närheten av dessa. Av sälar orsakade skador på fiskfångsterna är svåra att fastställa exakt eftersom sälarna kan äta hela fisken, föra bort i fångstredskapet tagna fiskar eller skrämma bort fisken från redskapen, varvid skadorna inte överhuvudtaget upptäcks. Om detta finns det ett flertal med undervattenskamera gjorda observationer. Ytterligare påträffas en hel del halväten fisk i fångstredskapen. Härvid är fastställandet av skadan lättare. I dylika fall berättar spåren i fisken om det är gråsäl eller vikare som orsakat skadan. Gråsälen äter ofta hela fisken eller tar stora delar av den. Vikaren har mindre mun och väljer de mjuka delarna av större fiskar, som t.ex. levern eller halsen. Spåren efter bett av vikare är också betydligt mindre än efter bett av gråsäl. Den sälrekommmendation som utarbetades 1988 inom ramen för Östersjöns skyddsavtal HELCOM har sedermera uppdaterats i flera repriser efter att sälstammarnas tillstånd förbättrats. l996 fattade HELCOM ett beslut om avvikelser från rekommendationen som bland annat gjorde det möjligt att i förebyggande syfte bevilja undantagstillstånd för jakt på enskilda individer. Därefter har det 2006 godkänts en ny sälrekommendation som tillåter hållbart nyttjande av säl under förutsättning att nyttjandet fyller de förbehåll gällande uppnående och upprätthållande av en gynnsam skyddsnivå som ställts i EU:s habitatdirektiv. Jord- och skogsbruksministeriet har utarbetat en nationell plan för förvaltningen av sälstammarna i Östersjön. Planen har fastställts Skyddet och förvaltningen av stammen av östersjövikare grundar sig på de i förvaltningsplanen fastställda riktlinjerna. Jord- och skogsbruksministeriet följer fortlöpande upp hur stammen av östersjövikare utvecklas. Nuvarande praxis för skyddet av och jakten på östersjövikare är förenlig med bestämmelserna i habitatdirektivet. Utgående från av VFFI gjord uppskattning av sälstammarna fastställer jord- och skogsbruksministeriet årligen för jaktvårdsdistrikten det största tillåtna antalet jaktlicenser för gråsäl och östersjövikare som får beviljas. Tillsvidare har jordoch skogsbruksministeriet inte överhuvudtaget 4

5 Ministerns svar gett jaktvårdsdistrikten möjligheter att bevilja jaktlicenser för jakt på östersjövikare. Med stöd av jaktlagens 41 2 mom. kan jord- och skogsbruksministeriet bevilja undantagstillstånd för dödande av östersjövikare bl.a. för att förebygga skador, såvida undantagstillståndet inte äventyrar målet för stammens gynnsamma skyddsnivå. Vid bedömningen av undantagstillståndets inverkan på stammen utnyttjar jord- och skogsbruksministeriet VFFI:s sakkunskap. För närvarande beviljar jord- och skogsbruksministeriet undantagstillstånd i förebyggande syfte endast för yrkesfiskare för att döda östersjövikare som befinner sig i eller i omedelbart grann-skap av fast fiskeredskap som t.ex. ryssja. Med beaktande av nuvarande tillväxttakt för stammen av östersjövikare finner jord- och skogsbruksministeriet att dödandet av enstaka djur inte äventyrar stammens positiva utveckling. Ändringar av nuvarande praxis planeras inte. Helsingfors den 10 juli 2008 Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila 5