Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa"

Transkriptio

1 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa Sektoritutkimuksen neuvottelukunta Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit

2 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa 1 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa Tutkimushankkeen Kaupunkiverkon ja maaseudun välimaasto mikä on seutukaupunkien paikka aluerakenteessa? loppuraportti Heikki Eskelinen (toim.)

3 2 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa Esipuhe Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaosto käynnisti kesällä 2010 neljä monikeskuksiseen aluerakenteeseen liittyvää tutkimushanketta. Tutkimushaun tavoitteena oli saada monipuolinen valikoima tutkimushankeehdotuksia, joissa aihetta tarkastellaan laajasti, poikkihallinnollisesti ja useista eri näkökulmista ja erilaisten alueiden ja aluetasojen (kansainvälinen, valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen) kannalta. Tutkimushaun tarkoituksena oli myös syventää esiselvitysten tuottaman tiedon pohjalta tutkimusteemaa ja siihen liittyviä näkökulmia. Monikeskuksisuus on ollut yksi aluerakenteen kehittämisen keskeisiä tavoitteita Vanhasen II hallitusohjelmassa ja eri ministeriöiden linjauksissa. Siihen kytkeytyvät metropoli- ja suurten kaupunkien politiikka ja monet muut hallitusohjelman linjaukset. Monikeskuksisuus liittyy maakunta- ja kuntarakenteeseen, yhteysverkostoihin, alueellisiin työmarkkinoihin, palvelujen saatavuuteen, alueidenkäyttöön, maaseudun kehittämiseen jne. Monikeskuksisuudella on merkitystä eri hallinnonalojen ja maakuntien suunnittelun näkökulmista voidaanko aluerakenteen kehitystä ohjata esimerkiksi monikeskuksiseen suuntaan ja parantaa alueiden toimivuutta ja elinvoimaisuutta sekä ihmisten hyvinvointia. Tämä on tutkimushankkeen Kaupunkiverkon ja maaseudun välimaasto mikä on seutukaupunkien paikka aluerakenteessa? loppuraportti. Hankkeen on toteuttanut ja tämän raportin kirjoittanut tutkimusryhmä, johon ovat kuuluneet Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksesta Heikki Eskelinen (tutkimusryhmän johtaja), Matti Fritsch ja Timo Hirvonen, Aalto yliopiston Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksesta Christer Bengs, Jukka Hirvonen ja Aleksi Karhula sekä Vaasan yliopiston aluetieteen oppiaineesta Seija Virkkala, Marianne Haapala ja Hanna Taskinen. Projektin ohjausryhmänä on toiminut Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaosto. Helsingissä marraskuussa 2011 Sektoritutkimuksen neuvottelukunta Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaosto

4 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa 3 Tiivistelmä Seutukaupungeilla tarkoitetaan vuonna 2007 perustettuun Seutukaupunkiverkostoon kuuluvia kaupunkeja. Vuonna 2011 tähän edunvalvontaryhmään kuului 47 paikkakuntaa. Oman määritelmänsä mukaan ne ovat seutukuntiensa tai talousalueensa keskuksia tai keskuspareja, mutta eivät maakuntiensa keskuksia. Raportti koostuu kuudesta artikkelista. Johdantoartikkeli esittelee tutkimuskohteen, esittää perusteita sen tutkimiseksi sekä jäsentelee tutkimustehtävät. Seuraavissa neljässä artikkelissa raportoidaan tulokset: Seutukaupunkien piirteet ja kehityskuva. Tilastollinen tarkastelu seutukaupunkien ja niiden kehityksen ominaispiirteistä. (Artikkeli 2) Seutukaupunkien asema alue- ja kaupunkirakenteessa. Kirjallisuuskatsaus seutukaupunkien sijoittumisesta keskusjärjestelmän luokitteluissa. (Artikkeli 3) Seutukaupunkien palvelurakenne ja sen muutokset. Tapaustarkastelujen kohteena kolme erityyppistä seutukaupunkia: Ylivieska, Kauhajoki ja Äänekoski. (Artikkeli 4) Seutukaupunkien paikallistalouksien vahvistaminen elintarviketuotannossa, rakentamisessa, energiantuotannossa ja liikenteessä. Tapaustutkimusten kohteina Loimaa, Iisalmi ja Äänekoski. (Artikkeli 5) Raportin viimeinen artikkeli sisältää yhteenvedon tuloksista sekä arvioita ja johtopäätöksiä seutukaupunkien paikasta sektoripolitiikassa. Väkilukunsa perusteella seutukaupungit ovat pieniä ja keskisuuria kaupunkeja: suurin osa niistä kuuluu sadan suurimman kunnan joukkoon ja vain kolmen seutukaupungin väkiluku on alle Toiminnallisesti ja elinkeinorakenteeltaan seutukaupungit ovat varsin erityyppisiä. Erottuvimmin nousevat esiin keskisuuret maakuntien reuna-alueiden palvelukeskukset, teollisuuskaupungit sekä maaseudun työssäkäynti- ja palvelukeskukset. Useimpien seutukaupunkien väestönkehitys on ollut heikompi kuin koko maassa ja seutukaupunkien sijaintimaakunnissa keskimäärin. Erityisesti taajaan asuttujen seutukaupunkien kehityskuva on heikompi kuin tässä kuntaryhmässä keskimäärin. Keskusjärjestelmän luokitteluissa seutukaupunkien asema näyttäytyy suhteellisen vakaana. Siirtymät ovat pieniä ja lähinnä peräkkäisten hierarkiatasojen välisiä. Lisäksi osa siirtymistä aiheutuu luokitteluperusteiden muutoksista. Monikeskuksisuus ymmärretään tapaustutkimusten kohdepaikkakunnilla monitasoisuutena. Maakuntakeskus nähdään alueen veturina, jota ympäröi joukko seutukaupunkeja ja niitä ympäröiviä pienempiä kuntia. Seutukaupungeilla on tärkeä rooli etenkin palvelujen järjestämisessä. Monikeskuksisuutta pidetään positiivisena asiana niin kauan kuin palvelut säilyvät seudullisina ja lähellä ihmistä. Tapaustutkimukset tukevat käsitystä, että seutukuntien sisäinen julkisten ja yksityisten palvelujen keskittyminen on tukenut seutukau-

5 4 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa punkien kehitystä. Seutukaupunkien näkemykset valtion aluehallinnon supistusten vaikutuksista vaihtelevat paikkakunnittain. Tulevaisuuden uhkakuvat koskevat erityisesti koulutus- ja perusturvapalveluiden karsimista. Seutukaupunkien joukossa on useita paikkakuntia, joiden kehityskuvan leimallinen piirre on ollut rakennemuutos negatiivisessa merkityksessä. Paikallisella kysynnällä on kuitenkin myös globalisaation oloissa merkittävä rooli erityisesti alkutuotannon, rakentamisen, liikenteen ja energiahuollon aloilla. Paikallistalouden sisäisten yhteyksien vahvistaminen tarjoaa kehittämismahdollisuuksia, jotka voivat tehostaa sen toimintaa ja samalla tukea muun muassa ilmastopolitiikan tavoitteita. Tämä edellyttää sekä valtion sektoripolitiikan että seutukaupunkien omia toimia, joilla tuetaan paikallisten tuottajien mahdollisuuksia kilpailla seudun ulkopuolisten tuottajien kanssa. Seutukaupungit näyttävät hakeutuneen yhteistyöhön tilanteessa, jossa niillä on menetettävää eli uhkana on useiden palvelujen karsiutuminen. Seutukaupunkiverkoston toimintastrategia heijastelee tätä asetelmaa. Valtiovaltaan vaikuttaminen on perusteltua, koska valtio vaikuttaa ainakin välillisesti perusturva- ja koulutuspalvelujen toimipisteiden sijoittumiseen. Lisäksi seutukaupungit katsovat jääneensä kaupunkiverkkokeskeisen aluepolitiikan ja maaseutupolitiikan katvealueelle. Paikkakuntien sijaintiaseman erot kuten syrjäisyys on perusteltua ottaa huomioon valtion palvelujen tarjontaa ja kehittämispolitiikkaa koskevissa ratkaisuissa. Eräät seutukaupungit ovat hyvin laajan alueen keskuksia niitä ei voi siirtää toiseen paikkaan eivätkä ne häviä Suomen kartalta. Seutukaupunkiverkoston olemassaolo ja vahvistuminen tukee näkemystä, että käytössä olevat alue- ja yhdyskuntarakenteen tyypittelyt ja kuvausmenetelmät ovat uudistamisen tarpeessa.

6 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa 5 Sammanfattning Detta är slutrapporten för forskningsprojektet Mellan stad och land vilken är regionstädernas plats i bebyggelsestrukturen?. Med begreppet regionstad avses här de kommuner som anslutit sig till nätverket för regionstäder för närvarande 47 stycken. Dessa städer beskriver sig själva som centra för en bygd eller ett uppland, men de är inte regionala centra. Rapporten omfattar sex artiklar. I introduktionen beskrivs forskningsobjektet och grunden för forskningsuppdraget samt de olika forskningsfrågorna. Resultaten presenteras i fyra artiklar: Regionstädernas specifika drag och nuvarande utvecklingsbild på basen av statistiskt material. (Artikel 2) Regionstädernas position i tätorts- och stadssystemet i enlighet med hur de klassificerats i tidigare modeller för landets ortsstruktur. (Artikel 3) Förändringarna i regionstädernas serviceutbud i tre städer: Ylivieska, Kauhajoki och Äänekoski. (Artikel 4) Stärkandet av den lokala ekonomin avseende livsmedel, byggande, energi och transport i tre städer: Loimaa, Iisalmi och Äänekoski. (Artikel 5) I det avslutande kapitlet ges en sammanfattning av resultaten och en bedömning av regionstädernas plats i sektorpolitiken. (Artikel 6) Enligt befolkningsmängden är regionstäderna små eller medelstora. Ett flertal hör till landets 100 största kommuner och bara tre av dem har en befolkning på mindre än invånare. Vad gäller funktioner och näringslivsstruktur uppvisar regionstäderna stora skiftningar. Man kan urskilja servicecentra i regionens perifera delar, industristäder samt landsbygdens arbetsplats- och servicecentra. Regionstädernas befolkningsutveckling har i allmänhet varit blygsammare än den motsvarande i hela landet eller bland andra kommuner i de enskilda regionerna. Speciellt har de mera tättbyggda regionstädernas utveckling släpat efter. I de olika klassificeringarna av centralortssystem verkar regionstäderna ha en stabil position. Förändringarna har varit små och närmast rört omfördelning mellan närliggande hierarkiska nivåer. Delvis har ändrad klassificering berott på nya klassificeringsgrunder. Polycentrismen i bebyggelsestrukturen ser man ofta på lokal nivå som ett utslag av ett hierarkiskt centralortssystem. Regioncentra identifieras som lokomotiv för utvecklingen, omgivna av ett antal regionstäder med tillhörande mindre kommuner. Regionstäderna spelar en viktig roll som servicecentra och polycentrismen anses vara av godo så länge serviceutbudet förblir lokalt och tillgängligt. Undersökningen av de enskilda städerna bekräftar in-

7 6 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa trycket att den interna koncentrationen av offentlig och privat service har stärkt regionstädernas utveckling. Bedömningarna går isär vad gäller effekterna av statsförvaltningens indragningar. Man ser indragningarna av utbildningsplatser och nedskärningarna av det grundläggande serviceutbudet som framtida hot. Även globaliseringen och de strukturella omställningarna i ekonomin ses som hot, vilka dock kan motverkas genom att förstärka den lokala ekonomin och expandera den lokala produktionen av alldagliga varor och tjänster. Samtidigt kunde detta bidra till genomförandet av de nationella, miljöpolitiska målen. I tre städer studerades fyra markrelaterade sektorer: livsmedelsproduktion, byggande, energi, och transport. Det finns redan en aktiv lokalekonomi i dessa städer, men även stort utrymme för expansion av det lokala näringslivets möjligheter att tillgodose lokal efterfrågan. Regionstäderna verkar ha sökt samarbete för att värna sig mot hotet om statliga nedskärningar och deras strategi reflekterar denna målsättning. Då staten åtminstone indirekt påverkar basservice och undervisning är det motiverat att söka påverka relevanta, statliga instanser. Regionstäderna anser sig ha hamnat i kläm mellan den stadsfokuserade regionalpolitiken och landsbygdspolitiken. Orternas olika förutsättningar, såsom perifer belägenhet, är skäl att beakta i den statliga utvecklingspolitiken. En del regionstäder har en position som centra för omfattande uppland. De kan varken flyttas eller utplånas från kartan. Själva existensen av nätverket för regionstäder stöder uppfattningen att de existerande modellerna för bebyggelse- och centralortsstruktur behöver förnyas.

8 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa 7 Summary This report presents the findings of the research project A blind-spot between urban and rural policy-making? Positioning sub-regional centres in the Finnish spatial structure. The project has been carried out and the report has been authored by a research group that included Heikki Eskelinen (project leader), Timo Hirvonen and Matti Fritsch from the University of Eastern Finland (Karelian Institute), Christer Bengs, Jukka Hirvonen and Aleksi Karhula from Aalto University (Centre for Urban and Regional Studies), and Seija Virkkala, Marianne Haapala and Hanna Taskinen from the University of Vaasa (Regional Studies). Sub-regional centres are urban or semi-urban settlements that belong to the Sub-regional Cities Network, which was founded in 2007 and currently (2011) has 47 members. According to the Network s own definition, subregional centres are centres of their respective sub-region (seutukunta) or functional region, but not regional centres. The report consists of six articles. Article 1 presents the research topic as well as research tasks, and makes the case for why this is an important topic to study. In the subsequent four articles the research findings are presented: A mainly quantitative analysis of the characteristics and development paths of the sub-regional centres (Article 2) A review of the literature that deals with the Finnish spatial structure and settlement system from the viewpoint of sub-regional centres (Article 3) Public service structures in the sub-regional centres and their development over time. Case studies from Ylivieska, Kauhajoki and Äänekoski.(Article 4) Potentials for strengthening local economies in sub-regional centres as regards food production, construction, energy production and transport. Case studies from Loimaa, Iisalmi and Äänekoski. (Article 5) The final article of the report provides a summary and evaluates the role of sub-regional centres vis-á-vis sectoral policy. In terms of population numbers, sub-regional centres are small and medium-sized towns. The majority of them belong to the group of the 100 largest municipalities; only three sub-regional centres have a population of less than In functional and economic terms, the group is rather diverse. The most characteristic types include medium-sized towns at the fringes of the Finnish NUTS 3 regions: (1) towns with important roles in the provision of public and private services, (2) industrial towns and (3) rural service and employment centres. Many sub-regional centres have had a weaker population development as compared to the national average and their respective regional averages. Particularly sub-regional centres that belong to the group of semi-urban mu-

9 8 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa nicipalities - according to the Finnish Statistical Grouping of Municipalities perform worse than the sub-regional municipalities in general. Sub-regional centres appear to be in relatively stable position within the Finnish classifications of the settlement system. Changes in position/rank have been small and between consecutive hierarchical groupings. Some changes have also been caused by changing classification methods. In the case study municipalities, polycentricity is understood as involving multiple levels. The regional centre is seen as the engine of the region that is surrounded by a group of sub-regional centres, which again are surrounded by smaller municipalities. Sub-regional centres have a particular role as service providers. Polycentricism is seen in a positive light as long as services remain in the region and close to the people. The case studies support the view that the concentration of public and private services within the subregions (seutukunnat) has supported the development of the sub-regional centres. The views on the effect of the state s curtailment of its regionallevel government vary in the different sub-regional centres. The main threats for future development are seen to be related to the cutting back of educational and basic social services. A number of sub-regional centres are characterised by a negative change in their economic structures. Local demand, however, still plays an important role also in conditions of globalization, particularly in terms of primary production, construction, transport and energy. The strengthening of connections and networks within the local economies provides new development opportunities and at the same time, for example, supports environmental and climate policy goals. This requires action from both the State s sectoral policies as well as from the sub-regional centres themselves to support the ability of local producers to compete with businesses outside the region. It appears that the sub-regional centres engage in co-operation and supervision of interests when they find their own status as service providers at risk. This is also reflected in the strategy of the Sub-regional Cities Network. They see a rationale for influencing State-policy due to the fact that it, at least indirectly, has leverage over decisions on where educational and basic social services will be located. In addition, sub-regional centres see themselves as being in a blind-spot between urban and rural policy-making. The geographic locations e.g. peripherality - of the different localities have to be taken into account when it comes to solutions chosen in terms of national service production and development policy. Due to the fact that some sub-regional centres have very large hinterlands, they can neither disappear from the map of Finland nor can their functions be easily transplanted to other locations. The bare existence and growing role of the Sub-regional Cities Network indicates that the existing regional and spatial classifications and models are in need of reform.

10 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa 9 Sisällys 1. Tutkimuskohteina seutukaupungit Heikki Eskelinen 2. Seutukaupunkien piirteet ja kehityskuva Timo Hirvonen ja Matti Fritsch 3. Seutukaupungit aluerakenteessa keskusverkkotutkimusten näkökulma Marianne Haapala 4. Palvelujen tarjonta ja tarve seutukaupungeissa tapaustutkimukset Marianne Haapala, Seija Virkkala ja Hanna Taskinen 5. Paikallistalous kolmessa seutukaupungissa Christer Bengs, Jukka Hirvonen ja Aleksi Karhula 6. Seutukaupungit Suomessa: yhteenveto ja johtopäätöksiä Christer Bengs, Heikki Eskelinen ja Seija Virkkala

11 10 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa Heikki Eskelinen 1. Tutkimuskohteina seutukaupungit Tässä raportissa tarkastellaan ns. seutukaupunkien kehityskuvaa sekä niiden asemaa aluerakenteessa ja valtion politiikkasektorien toiminnassa. Raportin viidessä ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan seutukaupunkeja eri näkökulmista. Kuudes artikkeli sisältää tulosten yhteenvedon sekä seutukaupunkien tutkimusta ja niitä koskevaa politiikkaa koskevia johtopäätöksiä. Käsite seutukaupunki viittaa pieniin, maakuntakeskustasoa alempana olevien työssäkäyntialueiden keskuksiin. Sitä ei voida pitää vakiintuneena yhdyskuntarakennetyyppinä, vaan pikemminkin kokeilukäytössä olevana politiikan käsitteenä, jota koskeva kiinnostus on ollut kasvusuunnassa. Tässä johdantoluvussa luonnehditaan aluksi sitä, miten seutukaupungit asemoituvat aluekehittämistä ja aluesuunnittelua koskevassa eurooppalaisessa keskustelussa, ja minkä vuoksi ne ovat kiinnostava kohde ns. sektoritutkimuksessa. Tämän jälkeen esitellään tutkimuskohde ja tutkimuskysymykset sekä kuvataan käsillä olevan raportin sisältö Eurooppalainen tausta EU-jäsenyydellä on ollut merkittävä vaikutus Suomessa käytössä olevaan alueiden kehittämistä ja aluesuunnittelua koskevaan käsitteistöön ja näiden alojen politiikkalinjauksiin. Tämä eurooppalaistumisprosessi ei ole yksisuuntainen vaan pikemminkin vuorovaikutteinen. Yhtäältä käsitteitä ja politiikkalinjauksia on omaksuttu ja mukautettu täkäläisiin olosuhteisiin ja toisaalta keskushallinnon ja aluetason toimijat ovat pyrkineet nostamaan merkittävinä pitämiään erityiskysymyksiä ja toimintastrategioita EUn asialistalle. Monikeskuksisuuden käsite on esimerkki edellä luonnehditusta eurooppalaistumisesta. Se juontaa juurensa EUn puitteissa jo pari vuosikymmentä käynnissä olleesta epävirallisesta politiikkaprosessista, jossa on pyritty luomaan aluesuunnittelu- ja aluekehityspolitiikkaa jäsentävä konseptio. Tämän prosessin orientaatio on muuntunut aluesuunnittelusta (spatial planning) alueelliseen kehittämispolitiikkaan (territorial development policy). Tämä terminologinen ja sisällöllinen muutos on nähtävissä keskeisten julkaisujen nimissä: vuonna 1999 julkaistiin ESDP-asiakirja (European Spatial Development Perspective,1999) ja vuonna 2007 Territorial Agenda of the European Union (TA 2007). Suomessa monikeskuksisuus on tulkittu ensisijaisesti aluekehittämisen käsitteeksi, mitä varten on painotettu keskusten vuorovaikutusta niiden maantieteellisen läheisyyden sijasta. (Eskelinen & Fritsch 2009)

12 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa 11 Eurooppalaista aluesuunnittelua ja aluekehityspolitiikkaa jäsentävä prosessi on ollut epävirallinen jo siitä syystä, ettei Euroopan unionilla ole virallista toimivaltaa aluesuunnittelun alalla. Lissabonin sopimus (2009) muutti kuitenkin tätä asetelmaa, sillä siihen sisältyy territoriaalisen koheesion virallisen suomennoksen mukaan alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite (ks. esim. Faludi 2010). Vaikka tämän tavoitteen tulkinnoista ja merkityksestä käynnissä oleva poliittinen ja tieteellinen keskustelu ei ole toistaiseksi tuottanut yksiselitteisiä johtopäätöksiä, territoriaalisen koheesion tavoitteen suuntaisen politiikan piirteitä ovat esimerkiksi peruspalvelutasoa koskevien tavoitteiden asettaminen, politiikan eri sektoreiden koordinaatio ja paikka- tai alueperusteinen politiikka (place-based policy, ks. Barca 2009). Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuuri -jaoston toiminta on useissa suhteissa edellä luonnehditun eurooppalaisen politiikkaprosessin suuntaista. 1 Tavoitteena on ensinnäkin sektoripolitiikan koordinaatio ja sen tietoperustan parantaminen. Toiseksi tässä yhteydessä tarkastellaan sekä aluekehitystä että aluerakennetta. Kolmanneksi jaoston tutkimusohjelma Monikeskuksinen aluerakenne ja alueiden toimivuus pyrkii lisäämään keskushallinnon politiikkasektoreilla tarvittavaa ymmärrystä siitä, miten monikeskuksisuus on tulkittavissa Suomen olosuhteissa, jotka poikkeavat merkittävästi EU-Euroopan keskiarvoista. Silmiinpistävin ero on se, että Suomi on harvaan, mutta maan pohjoisosia lukuun ottamatta jotakuinkin kauttaaltaan asuttu, ja useimmat keskukset ovat pieniä ja suhteellisen kaukana toisistaan. Kun Suomen alue- ja yhdyskuntarakennetta verrataan suoraviivaisesti EU-Eurooppaan, tätä maata voisi pitää pikemminkin vähäkeskuksisena kuin monikeskuksisena Kuka keksi seutukaupungin ja minkä vuoksi? Käsillä oleva julkaisussa raportoidaan edellä mainittuun tutkimusohjelmaan Monikeskuksinen aluerakenne ja alueiden toimivuus kuuluva tutkimusprojekti Kaupunkiverkon ja maaseudun välimaasto mikä on seutukaupunkien paikka aluerakenteessa?. Käsite seutukaupunki on noussut esille pienten kaupunkien edunvalvonnan yhteistyön yhteydessä. Vuonna 2007 joukko pieniä kaupunkeja aloitti yhteistyön, jonka välittömänä syynä oli näiden kaupunkien tyytymättömyys valtion sektorihallinnon muutoksiin. Ne käynnistivät samalla ennakoivan edunvalvonnan, jolle Suomen Kuntaliitto on antanut sivustatukea (ks. Tähän yhteistyöhön on osallistunut noin 40 kaupunkia, jotka viittaavat ryhmäänsä käsitteellä seutukaupunkiverkosto. Sen mukaan Seutukaupunkeja ovat kaupungit, jotka ovat seutukuntiensa tai talousalueensa keskuksia tai keskuspareja, mutta eivät ole maakuntiensa keskuksia. Seutukaupungit ovat työssäkäyntialueen keskuksia. (Suomen Kuntaliitto 2009) Seutukaupungit määrittävät siis ryhmänsä sen perusteella, mikä on kaupungin asema maakunnan aluerakenteessa, ja korostavat edunvalvonnas- 1 infrastruktuurit/index.html

13 12 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa saan sitä, että valtion sektoripolitiikan alojen ratkaisut etenevät erillisinä toisistaan. Näin seutukaupunkiverkoston tavoite on eurooppalaisen aluekehittämis- ja aluesuunnittelupolitiikan käsittein se, että ne saisivat tunnistetun ja tunnustetun aseman valtion koordinoidun paikkaperustaisen politiikan kohteina ja toiminta-areenoina sekä toimijoina. Seutukaupungit ovat nostaneet profiiliaan mm. laatimalla politiikkaohjelman vuosille (Suomen Kuntaliitto 2009) ja hakeneet erottuvia piirteitään mm. Takaisin kartalle -kehittämismenetelmän avulla (Hynynen 2011). Yhteistyöryhmä ei ole kuitenkaan muodostunut kiinteärajaiseksi, vaan siihen osallistuvien kaupunkien joukko on vaihdellut jonkin verran mukana on aktivisteja ja seurailijoita. Vuonna 2011 seutukaupunkiverkostoon kuuluu 47 jäsentä. Tämän raportin artikkeleiden tutkimuskohteena on joko tämä 47 kaupungin ryhmä tai vuoden 2010 tilanteen mukainen 38 kaupungin ryhmä (artikkelissa 3). Kuvio 1. Seutukaupunkiverkosto (N=47) vuonna 2011 (aineisto: Suomen Kuntaliitto 3/2011) Seutukaupunkiverkoston pyrkimykset ovat saaneet vastakaikua esimerkiksi siinä suhteessa, että ne mainitaan vuonna 2010 julkaistussa Suomen aluekehittämisstrategiassa: Seutukaupungeissa on saatavissa kattavat julkiset ja

14 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa 13 kaupalliset palvelut, jotka palvelevat myös ympäröivän maaseudun asukkaita ja yrityksiä ja Seutukaupunkeja vahvistetaan. (TEM 2010) Se, missä määrin ja millä tavoin nämä tavoitelausumat konkretisoituvat valtion politiikassa, on toistaiseksi avoinna. Käsillä oleva tutkimus pyrkii osaltaan tuottamaan tietoperustaa näitä asioita koskevia kannanottoja varten Tutkimuskohde ja tutkimustehtävät On syytä korostaa sitä, että käsillä olevan tutkimuksen kohteena ei ole joillakin kaupungin kokoa, sijaintia yms. kriteereillä rajattu pikkukaupunkien joukko, vaan edellä mainittu seutukaupunkien ryhmä, johon periaatteessa mikä tahansa kaupunki on voinut ilmoittautua mukaan. Tosin käytännössä tämä edunvalvontaverkosto ei ole satunnainen kokoelma kaupunkeja, vaan osallistujilla on yhteisiä intressejä ja yhteisiä rakennepiirteitä. Yleisesti se, että seutukaupungit ovat löytäneet toisensa ja organisoituneet yhteistyöhön, on tulkittavissa viitteenä siitä, että käytössä olevat alue- ja yhdyskuntarakenteen tyypittelyt ja kuvausmenetelmät jättävät katvealueita. Tutkimuksen peruskysymykset ovat: Millaisia ovat seutukaupungit ja miten ne asemoituvat aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa? Vastausten perusteella voidaan arvioida myös sitä, ovatko seutukaupunkien edunvalvontansa perusteina ilmaisemat huolet aiheellisia. Näitä kysymyksiä tarkastellaan: 1) Tekemällä yleiskatsaus seutukaupunkien kehityskuvasta. Niitä verrataan maaseutu- ja kaupunkimaisiin kuntiin ja koko maahan sekä kunkin seutukaupungin sijaintimaakuntaan. Tarkastelukohteina ovat mm. asukasluku, ikääntyminen, työllisyys- ja työttömyysaste ja koulutustaso. (Artikkeli 2) 2) Laatimalla kirjallisuuskatsaus siitä, miten seutukaupungit on asemoitu keskusverkkotutkimuksissa (sekä palvelurakennetta että kaupunkiverkkoa tarkastelevissa tutkimussuuntauksissa). (Artikkeli 3) 3) Kartoittamalla tapaustutkimuksin seutukaupunkien palvelurakennetta ja palvelurakenteen muutoksia kolmessa seutukaupungissa. Kohteina ovat Ylivieska, Kauhajoki ja Äänekoski.(Artikkeli 4) 4) Tarkastelemalla seutukaupunkeja paikallistalouksina: missä toiminnoissa ja mihin mittaan seutukaupungit voivat vahvistua paikallistalouksina lisäämällä paikallisen hyödyke- ja palvelutuotannon paikallista kysyntää? Tutkimuskohteina ovat elintarviketuotanto, rakentaminen, energiantuotanto ja liikenne, ja tapaustutkimusten kohteina Loimaa, Iisalmi ja Äänekoski. (Artikkeli 5) Raportin lopussa, artikkelissa 6 on tiivistelmä tuloksista ja samassa yhteydessä esitetään myös tutkimusryhmän arvioita ja johtopäätöksiä seutukaupunkien paikasta sektoripolitiikassa.

15 14 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa Lähteet Barca, F. (2009), An Agenda for a Reformed Cohesion Policy. A place-based approach to meeting European Union challenges and expectations. Independent Report prepared at the request of Danuta Hübner, Commissioner for Regional Policy. comunicati/2010/report_barca_v0306.pdf ESDP (1999), Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivat. Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto. Luxemburg. Eskelinen, H. & Fritsch, M. (2009) Polycentricity in the North-eastern Periphery of the EU Territory, European Planning Studies, 17(4), Faludi, A. (2010), The Process Architecture of EU Territorial Cohesion Policy. Refereed article, August 2010, no 39, European Journal of Spatial Development. URL: Hynynen, A. (2010), Takaisin kartalle seutukaupunkien kehittämismenetelmä. Tutkimussuunnitelma. Tampereen teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin laitos; EDGE arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuslaboratorio, Seinäjoen yksikkö. Suomen Kuntaliitto (2009), Seutukaupunkiverkosto. Politiikkaohjelma Helsinki. Kuntaliiton verkkojulkaisu ISBN (pdf). TA (2007), Territorial Agenda of the European Union. territorial-agenda.eu/reference%20documents/territorial-agenda-of-the- European-Union-Agreed-on-25-May-2007.pdf TEM (2010), Suomen aluekehittämisstrategia Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, alueiden kehittäminen 23/2010. Helsinki.

16 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa 15 Timo Hirvonen ja Matti Fritsch 2. Seutukaupunkien piirteet ja kehityskuva Seutukaupunkiverkostoon kuului alkuvaiheissaan vuonna 2007 neljätoista kaupunkia. Perustamisensa jälkeen seutukaupunkiverkosto laajentui 38 kaupunkia käsittäväksi ja vuoden 2011 maaliskuussa siihen kuului 47 kuntaa tai kaupunkia. Yhteenlaskettuna niiden väkiluku tuolloin oli lähes eli noin 15 prosenttia maan asukkaista asui seutukaupungeissa. Seutukaupunkiverkoston perustehtävä on edunvalvonta. Sen teemat ja tavoitteet esitetään seutukaupunkiverkoston politiikkaohjelmassa vuosille (SKV 2009). Ohjelma-asiakirjan keskeiset huomiot ja toimenpideehdotukset käsittelevät seutukaupunkien asemaa aluerakenteessa sekä palvelurakenteiden ja elinkeinojen kehittämistä. Vuonna 2010 julkaistu seutukaupunkien markkinointiviestinnän linjaus (SKV 2010) täsmentää verkoston edunvalvontatehtävää ja sen tavoitteita. Visioksi asetetaan asema arvostettuna neuvottelukumppanina ja vahva paikka kuntarakenteessa maakuntakeskusten rinnalla. Seutukaupunkien edunvalvonnan perusajatuksena on se, että niiden asemaa ja niihin kohdistuvia politiikkatoimia ei tulisi tarkastella pelkästään paikkakuntakohtaisesti, vaan myös seutukaupunkien muodostaman viiteryhmän puitteissa. Seuraavassa tarkastellaan seutukaupunkien muodostamaa kuntaryhmää tilastojen perusteella: minkälaisia paikkakuntia seutukaupungit ovat ja mitkä ominaisuudet ja kehityspiirteet niitä yhdistävät Seutukaupunkien sijoittuminen aluerakenteeseen Seutukaupunkeja sijaitsee eri puolilla maata, joskaan ne eivät ole sijoittuneet tasaisesti maan eri osiin. Suuralueittain tarkasteltuna niitä on eniten Länsi- Suomessa (19), jossa lähes joka viides kunta kuuluu seutukaupunkiverkostoon. Itä- ja Pohjois-Suomessa seutukaupunkeja on sekä lukumääräisesti että suhteessa vähemmän; niitä on siellä 14, joten joka kymmenes itä- ja pohjoissuomalainen kunta on seutukaupunki. Maakunnista eniten seutukaupunkeja on Varsinais-Suomessa (8) ja Etelä-Pohjanmaalla (6). Ahvenanmaalla ja Kainuussa ei ole yhtään seutukaupunkia. Yhden seutukaupungin maakuntia on viisi: Etelä-Karjala, Kanta-Häme, Keski-Pohjanmaa, Kymenlaakso ja Päijät-Häme. Seutukaupunkien oman määritelmän mukaan ne ovat seutukuntiensa tai talousalueensa keskuksia tai keskuspareja, mutta eivät ole maakuntiensa

17 16 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa keskuksia (SKV 2009, 4). Seutukaupunkien sijoittuminen seutukuntajakoon on linjassa tämän määritelmän kanssa: Vain viidessä maakunnan keskuskaupungin seutukunnassa sijaitsee seutukaupunkeja. Kahdeksassa seutukunnassa on kaksi seutukaupunkia. 31 seutukaupunkia kuuluu perustyyppiin, jossa seutukaupungit oman seutunsa työssäkäynti- ja palvelukeskuksia sekä seutukuntansa ainoita edustajia seutukaupunkiverkostossa. Väkilukujensa perusteella seutukaupunkien enemmistö määrittyy pieniksi ja keskisuuriksi kaupungeiksi. Vuoden 2009 lopussa seutukaupungeissa oli asukkaita keskimäärin , mikä vastaisi kokojärjestyksen sijalukua 67 kaikkien Suomen 336 kunnan joukossa. Seutukaupungeista 33 (70 %) kuuluu väkiluvultaan sadan suurimman kunnan joukkoon, mutta 30 suurimman kunnan joukkoon niistä sijoittuu vain kaksi (Salo ja Rauma). Kolmen seutukaupungin väkiluku on alle Seutukaupungeista kaksi on kuntaa ja loput kutsuvat itseään kaupungeiksi. Kaupunki-nimikkeen yleisyys seutukaupunkien joukossa juontaa juurensa vuoden 1976 kunnallislain uudistukseen, jolloin kuntamuotojen jako kuntiin, kauppaloihin ja kaupunkeihin lakkautettiin ja silloiset kauppalat muuttuivat kaupungeiksi. Kaikkiaan 25 seutukaupunkia eli yli puolet seutukaupungeista on ollut kauppala. Kaikkiaan kauppaloita oli Suomessa kuutisenkymmentä, joten lähes puolet Suomen kauppaloista on hakeutunut seutukaupunkiverkoston toiminnan piiriin. Tilastokeskuksen kuntaryhmityksessä kunnat on jaoteltu taajamaväestön osuuden ja suurimman taajaman väkiluvun perusteella kaupunkimaisiin, taajaan asuttuihin ja maaseutumaisiin kuntiin. Kunnista suurin osa eli 208 (70 %) määrittyy Tilastokeskuksen kriteereillä maaseutumaisiksi. Seutukaupungeista vain kuusi on maaseutumaista. Taajaan asuttuja seutukaupunkeja on 27 ja kaupunkimaisia 14. Saavutettavuudeltaan ja liikenneyhteyksiltään seutukaupungit ovat erilaisia. Seutukaupungeista 37 sijaitsee sisämaassa ja kymmenen niistä on rannikkokaupunkeja. Suomen satamajärjestelmä on maantieteellisesti ja institutionaalisesti hajautunut ja kauppamerenkulun pääväylät ulottuvat rannikon seutukaupungeista kaikkiin muihin paitsi Raaseporiin. Lisäksi sisävesien pääväyläksi luokitellun Saimaan syväväylän satamia on neljässä seutukaupungissa (Kitee, Varkaus, Savonlinna ja Imatra). Viime vuosina vilkastunut Suomen satamajärjestelmää koskeva keskustelu koskettaa seutukaupunkeja sikäli, että satamien lukumäärän vähentäminen on esitetty keinona vähentää sekä yksityisiä että julkisia logistiikkakustannuksia. Vasta-argumentteina korostetaan satamien välisen kilpailun ja erikoistumisen myönteisiä vaikutuksia sekä lähisatamien merkitystä paikallisten teollisuusyritysten kuljetuskustannusten alentajina. (Merenkulkulaitos 2009). Suomessa kaikkiaan 20 paikkakuntaa on kotimaan lentoreittiliikenteen piirissä. Niistä kuusi on seutukaupunkeja (Kemi, Tornio, Pietarsaari, Kuusamo, Savonlinna ja Varkaus). Lähimmän lentokentän tunnin henkilöautoajomatkan saavutettavuusvyöhyke ulottuu kaikkiin seutukaupunkeihin. Siten lentomatkustamista rajoittavat käytännössä eniten päivittäisten yhteyksien lukumäärä ja matkan hinta. Kotimaan lentoliikenteessä ne näyttäisivät määräytyvän

18 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa 17 lentomatkustajien määrän mukaisesti ja tähän liittyen lisääntyvästi myös paikallisen kilpailutilanteen määrääminä. Rautatie- ja maaliikenteen pääväyliä ei ole Suomessa virallisesti määritelty. Vuonna 2006 valmistunut mietintö (LVM 2006) valtakunnallisesti merkittävistä maaliikenteen runkoverkoista antaa kuitenkin viitteitä ja suuntaviivoja maan liikenneväylien kehittämiselle. Rautateillä runkorataverkkoa vastaa ns. keskeinen rataverkko (ks. esim. Liikennevirasto 2010, 10). Henkilöliikenteestä sen piiriin seutukaupungeista kuuluvat Pieksämäki, Imatra, Ylivieska, Iisalmi, Kemi ja Tornio. Lisäksi raskaan tavaraliikenteen rataverkon piiriin lukeutuu seutukaupungeista kolme satamakaupunkia (Rauma, Porvoo ja Hamina) ja kolme sisämaan radanvarsipaikkakuntaa (Kokemäki, Imatra ja Kitee). Seutukaupunkien liikenneyhteyksien kannalta ajankohtainen ja tärkeä liikennepoliittinen kysymys koskee päätieverkon määrittelyä ja laajuutta. Perinteisesti maantieliikenteen perustan ovat muodostaneet valtatiet. Nykyisellään noin kilometrin laajuisina ne kattavat koko maan ja ulottuvat lähes jokaiseen seutukaupunkiin. Kaavailtu runkotieverkko tai sitä liikennepolitiikan käsitteistössä vastaava ns. keskeisten pääteiden verkko käsittää vain noin kolmanneksen valtateistä. Keskeisiin pääteihin eivät kuulu esimerkiksi itä-länsisuuntaiset yhteydet etelärannikkoa lukuun ottamatta sekä maan vähäväkisimpien alueiden yhteydet Joensuu Rovaniemi -linjan koillispuolella Seutukaupunkien perustyypit Kartalla seutukaupungeista parhaiten erottuu Raaseporista Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pirkanmaan maaseutumaisten rajaseutujen kautta Etelä- Pohjanmaalle ulottuva länsisuomalaisten seutukaupunkien ketju. Toiseksi seutukaupunkien kartalta erottuvat maakuntien ja aluekeskusten reunakaupungit. Iisalmi, Kemijärvi ja Savonlinna nousevat kokonsa ja keskusmerkityksensä vuoksi niistä esiin selvimmin. Väkiluvultaan niitä pienempiä, mutta samaa keskustyyppiä omille takamailleen edustavia seutukaupunkeja ovat myös esimerkiksi Kuusamo, Lieksa ja Sodankylä. Tämän tyyppisiin maaseudun palvelukeskuksiin vertautuvat myös useimmat edellä mainitun Raaseporin Pohjanmaan seutukaupunkiketjun paikkakunnat, joskin väkirikkaimmilla alueilla sijaitsevina ne ovat pinta-aloiltaan ja vaikutusalueiltaan syrjäseutujen seutukaupunkeja pienempiä. Kolmannen seutukaupunkien tyypin muodostavat teollisuuskaupungit, joihin lukeutuu noin neljännes seutukaupungeista. Monet niistä syntyivät ympäristöalueidensa raaka-aineiden jalostuksen varassa. Niiden myöhempää kehitystä ovat määränneet teollisen järjestelmän muutossuunnat, joiden vaikutukset ovat olleet sekä yleisesti toimialoja ja tuotannonsuuntia käsittäviä että valikoivasti ja erirytmisesti tehtaisiin ja paikkakuntiin kohdistuneita. Seutukaupungeissa esimerkkejä teollisuuden supistuksista ja toimipaikkojen uudelleensijoittumisesta tarjoavat elintarviketeollisuudessa Forssa, tupakkateollisuudessa Pietarsaari ja metalliteollisuudessa muiden muassa Rauma, Tornio ja Uusikaupunki. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana rakennemuutokset ovat voimistuneet myös metsäteollisuudessa. Siinä saneerausten ja in-

19 18 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa vestointien kohteina ovat olleet seutukaupungeista esimerkiksi Imatra, Kemi, Mänttä-Vilppula, Varkaus ja Valkeakoski. Kuviossa 1 esitetään ESPON tutkimusohjelmassa toteutetun SMESTO-tutkimushankkeen (ESPON 2006) tyypittely eurooppalaisten pienten ja keskisuurten kaupunkien tilallisesta järjestymisestä. Suurin osa suomalaisista seutukaupungeista sijoittuu kuvion alareunassa esitettyyn erillisten kaupunkien lajityyppiin. Niille on ominaista sijainti kaukana toisistaan siten, että kaupungit muodostavat selväpiirteisesti toisistaan erottuvia ja toiminnallisesti itsenäisiä työssäkäynti- ja vaikutusalueita. Kuvio 1. Pienten ja keskisuurten kaupunkien kolme perustyyppiä. (Lähde: ESPON 2006, 61, muokattu) Kuvion 1 toinen lajityyppi kuvaa pienten ja keskisuurten kaupunkien muodostamaa kaupunkivyöhykettä. Siellä kaupungit sijaitsevat maantieteellisesti niin lähekkäin, että niiden päivittäisalueet lomittuvat toisiinsa. Vyöhyke voi toteutua kaupunkiparina tai laajempana yhteistyö- ja vuorovaikutusalueena, jolloin se rajautuu maantieteellisesti jonkin koossapitävän toiminnallis-fyysinen rakenteen, (tie, luonnonmaantieteellinen asutustihentymä) mukaisesti (Jauhiainen ym. 2007). Viimeksi mainittu alueellinen sidos erottaa vyöhykkeen verkostosta: jälkimmäinen on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen ja sitä pitävät koossa muut kuin maantieteelliseen läheisyyteen liittyvät yhteistyön kannustimet ja vetovoimatekijät. SMESTO-tutkimushankkeen eurooppalaisessa vertailuasetelmassa kaupunkivyöhykkeitä esitetään esiintyvän tiheästi asutuilla Euroopan ydinalueilla.

20 Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa 19 Alhaisen asukastiheyden ja harvan keskusverkon maissa niitä esiintyy vähemmän ja lähinnä erikoistapauksina. Seutukaupunkien asetelmassa viitteitä vyöhykemäisestä kaupunkirakenteesta tarjoaa Raaseporin Pohjanmaan seutukaupunkiketju. Yleisesti vyöhykemäinen yhdyskuntarakenteen yhteenkuroutuminen näyttäisi Suomessa olevan ensisijaisesti suurimpien kaupunkiseutujen sisäinen kehityspiirre. Selvimmin sitä esiintyy pääkaupunkiseudun metropolialueella ja kehittyvien maaliikenneväylien varaan rakentumassa olevan Helsinki Tampere kehityskäytävän varrella. Seutukaupunkiverkoston kokoonpanoa tarkastellessa huomio kiinnittyy siihen, että näiden alueiden kaupungeista ei yksikään kuulu seutukaupunkiverkostoon, vaikka monet niistä olisivat esimerkiksi kokonsa puolesta sen veroisia. Tämä liittyy seutukaupunkiverkoston tehtävään tietyn tyyppisten kaupunkien etujen valvojana ja niiden intressien esiin nostajana. Metropolialueen ja siellä vaikkapa Sipoon ja Nurmijärven kasvudynamiikka ja siitä esiin nousevat kehittämisteemat ja edunvalvontakysymykset ovat perustellusti seutukaupunkien vastaavista poikkeavia Seutukaupunkien kehityskuva Kuvio 2 esittää pitkän aikavälin aluerakenteen kehittymistä Suomessa siten, että seutukunnat on jaettu neljään ryhmään. Aineistona on käytetty Tilastokeskuksen väkilukuaineistosta muodostettuja seutukuntien väkilukuja vuoden 2005 seutukuntajaon mukaisesti vuosille 1880, 1950 ja 2004 (Tervo ym. 2007). Kuvion 2 perusviesti on selväpiirteinen ja siitä heijastuu Suomen myöhäisen kaupungistumisen kehityspolku. Pääkaupunkiseudun väkiluku on neljätoistakertaistunut vuodesta 1880 ja nykyisellään siellä asuu lähes viidennes maan väestöstä. Myös maakuntien keskusseudut 2 ovat kasvaneet. Muiden eli maaseutumaisempien seutukuntien ja myös seutukaupunkiverkoston seutukuntien väestöosuudet ovat laskeneet. Seutukaupunkiverkoston seutukuntien suhteellinen asema on heikentynyt tuntuvasti tarkastelujakson jälkimmäisellä osalla eli vuoden 1950 jälkeen. Toisin vaihtelu seutukaupunkienkin joukossa on ollut suurta. Niistä myönteisimmin vuoden 1950 jälkeen ovat kehittyneet Tammisaaren (+16 %) ja Rauman (+15 %) seutukunnat. Pielisen-Karjalan (-45 %) ja Keski-Karjalan (-41 %) väestönkehitys on ollut niistä heikointa. Kaikkiaan 44 seutukuntaa 77:stä on menettänyt väestöään vuoden 1950 jälkeen. Kokonaisuutena väestönmuutokset kuten alue- ja kaupunkirakenteen muutokset ylipäätään ovat kuitenkin tapahtuneet hitaasti. Lisäksi väestön väheneminen on jakautunut melko tasaisesti moniin seutukuntiin ja ainakin jossain määrin myös eri puolille maata. Missään seutukunnassa väestö ei ole puolittunut vuodesta 1950 vuoteen 2004 ulottuvalla tarkastelujaksolla. Sen sijaan tällä ajanjaksolla väestönsä vähintään kaksinkertaistaneita seutukuntia on neljä: Oulu, Turku Tampere ja Helsinki. 2 Seutukaupunkiverkoston kunnista viisi kuuluu maakunnan keskuskaupungin seutukuntiin. Kuvion 2 ryhmittelyssä ne kuuluvat maakuntien keskuskaupunkien seutukuntaryhmään.

Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa

Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa Tutkimushanke: Kaupunkiverkon ja maaseudun välimaasto mikäon seutukaupunkien paikka aluerakenteessa? (9/2010 3/2011) Sektoritutkimus; alue ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuuri jaosto Seutukaupungit

Lisätiedot

Suomen aluerakenteen muutokset kansainvälisessä ja kansallisessa perspektiivissä

Suomen aluerakenteen muutokset kansainvälisessä ja kansallisessa perspektiivissä Suomen aluerakenteen muutokset kansainvälisessä ja kansallisessa perspektiivissä Sosiaalialan osaamiskeskuspäivät Pyhätunturi 27.8.2009 Heikki Eskelinen Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos 1. Johdanto

Lisätiedot

EK:n Kuntaranking 2015. Keskeiset tulokset

EK:n Kuntaranking 2015. Keskeiset tulokset EK:n Kuntaranking 2 Keskeiset tulokset EK:n Kuntaranking Mittaa seutukunnan vetovoimaisuutta yrittäjien ja yritysten näkökulmasta Hyödyntää kahta aineistoa: 1) Tilastotieto Kuntatalouden lähtökohdat ja

Lisätiedot

Monikeskuksinen aluerakenne ja alueiden toimivuus Tutkimushankkeiden loppuseminaari 17.3.2011 Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaosto

Monikeskuksinen aluerakenne ja alueiden toimivuus Tutkimushankkeiden loppuseminaari 17.3.2011 Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaosto Monikeskuksinen aluerakenne ja alueiden toimivuus Tutkimushankkeiden loppuseminaari 17.3.2011 Alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit -jaosto Risto Murto Mitä on sektoritutkimus? Sektoritutkimuksella

Lisätiedot

Keskusjärjestelmä 2.0

Keskusjärjestelmä 2.0 Keskusjärjestelmä 2.0 DI, VTM, YY-Optima Oy Fil. lis. Anna Saarlo, YY-Optima Oy HTT Ilari Karppi, Tampereen yliopisto HTL Ville Viljanen, Tampereen yliopisto DI, HTM Sakari Somerpalo, Linea Oy FM Jaana

Lisätiedot

KAUPUNKISEUTUJEN VÄLISET EROT YRITYSDYNAMIIKASSA VUOSINA 2008-2012

KAUPUNKISEUTUJEN VÄLISET EROT YRITYSDYNAMIIKASSA VUOSINA 2008-2012 KAUPUNKISEUTUJEN VÄLISET EROT YRITYSDYNAMIIKASSA VUOSINA 2008-2012 Valtiotieteen tohtori Timo Aro Helmikuu 2015 Mitä on yritysdynamiikka? Yritysdynamiikka on yksi alueen kilpailukykyyn tai ulkoiseen elinvoimaan

Lisätiedot

Seutukaupunkien brändi-tiekartta Seutukaupunkiverkoston markkinointiviestinnän linjaus

Seutukaupunkien brändi-tiekartta Seutukaupunkiverkoston markkinointiviestinnän linjaus Seutukaupunkien brändi-tiekartta Seutukaupunkiverkoston markkinointiviestinnän linjaus Mikä seutukaupunki on Noin 40 seutukaupunkia muodostavat maamme kunta- ja aluerakenteen perustan ja pitävät maan tasaisesti

Lisätiedot

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT)

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan alue ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit (AYI) jaoston tutkimuskokonaisuus "Monikeskuksinen aluerakenne ja alueiden toimivuus Monikeskuksisuuden monet Raine Mäntysalo

Lisätiedot

ALUENÄKÖKULMA SATAKUNNAN ASEMAAN JA OSAAMISPERUSTAAN 2000-LUVULLA

ALUENÄKÖKULMA SATAKUNNAN ASEMAAN JA OSAAMISPERUSTAAN 2000-LUVULLA ALUENÄKÖKULMA SATAKUNNAN ASEMAAN JA OSAAMISPERUSTAAN 2000-LUVULLA Kehittämispäällikkö Timo Aro Porin kaupunki 14.10.2014 Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään, on osattava myös pudota - Argentiinalainen

Lisätiedot

VÄKILUKU JATKAA TURUSSA KASVUAAN JA SALOSSA LASKUAAN

VÄKILUKU JATKAA TURUSSA KASVUAAN JA SALOSSA LASKUAAN VÄKILUKU JATKAA TURUSSA KASVUAAN JA SALOSSA LASKUAAN Varsinais-Suomen väestökehitys jatkaa vuonna 2013 samansuuntaista kehitystä kuin vuonna 2012. Turun kaupungin väkiluku kasvaa ja Salon kaupungin vähenee

Lisätiedot

SEUTUKUNTIEN ELINVOIMAINDEKSI. Valtiotieteen tohtori Timo Aro & Valtiotieteen ylioppilas Rasmus Aro Helmikuu 2016

SEUTUKUNTIEN ELINVOIMAINDEKSI. Valtiotieteen tohtori Timo Aro & Valtiotieteen ylioppilas Rasmus Aro Helmikuu 2016 SEUTUKUNTIEN ELINVOIMAINDEKSI Valtiotieteen tohtori Timo Aro & Valtiotieteen ylioppilas Rasmus Aro Helmikuu 2016 SISÄLTÖ 1. Analyysin tausta ja toteuttaminen 2. Seutukuntien arvot muuttujittain 3. Seutukuntien

Lisätiedot

Väestönmuutos Pohjolassa

Väestönmuutos Pohjolassa Väestönmuutos Pohjolassa Urbaanimpi ja vanheneva väestö (?) Photo: Johanna Roto Johanna Roto 130 125 120 115 110 105 100 EU28 Denmark Finland Sweden Iceland Norway Norden Väestönmuutos 1990-2014 Indeksi

Lisätiedot

Kulttuuristen alojen rooli keskisuurissa kaupungeissa.docx

Kulttuuristen alojen rooli keskisuurissa kaupungeissa.docx 1(5) Kulttuuristen alojen rooli keskisuurissa kaupungeissa Keskisuurilla kaupungeilla tarkoitetaan muistiossa kahta asiaa: niiden väkilukua sekä niiden epävirallista asemaa maakunnan keskuksena. Poikkeus

Lisätiedot

Julkaistu Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2012. 279/2012 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus

Julkaistu Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2012. 279/2012 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2012 279/2012 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen

Lisätiedot

Itä ja Pohjois Suomi ohjelma. Jouni Backman 28.11.2011

Itä ja Pohjois Suomi ohjelma. Jouni Backman 28.11.2011 Itä ja Pohjois Suomi ohjelma Jouni Backman 28.11.2011 Itä- ja Pohjois-Suomi -ohjelma Työryhmän tehtävänä on valmistella hallitusohjelman mukainen kehittämisohjelma Itä- ja Pohjois-Suomelle. Pitkät etäisyydet

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Kuopion seutukunta

Kuntien yritysilmasto 2012. Kuopion seutukunta Kuntien yritysilmasto 2012 Kuopion seutukunta EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä ja yrittäjyysaktiivisuutta

Lisätiedot

Työryhmän esitys Suomen maaliikenteen runkoväyliksi

Työryhmän esitys Suomen maaliikenteen runkoväyliksi Työryhmän esitys Suomen maaliikenteen runkoväyliksi Taustaa LVM:n työryhmän raportti 38/2003 Valtakunnallisesti merkittävät liikenneverkot ja terminaalit. Lausuntokierros. 20.2.200 työryhmä määrittämään

Lisätiedot

Pohjanmaa. Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Uusimaa. Kanta-Häme Varsinais-Suomi

Pohjanmaa. Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Uusimaa. Kanta-Häme Varsinais-Suomi TYÖLLISYYSKEHITYS VAROVAISEN POSITIIVISTA Varsinais-Suomen työllisyystilanne on kuluvan syksyn aikana kehittynyt hiljalleen positiivisempaan suuntaan. Maakunnan työttömyysaste laski lokakuussa koko maan

Lisätiedot

Aluerakenteen kehitysnäköaloja

Aluerakenteen kehitysnäköaloja Aluerakenteen kehitysnäköaloja Jussi S. Jauhiainen 1 Taustaa Aluerakenne on käytännössä aina (materiaalisesti) monikeskuksinen verkosto, ja tällä materiaalisella verkostolla on sosiaalinen ulottuvuus ja

Lisätiedot

TILANNEKUVA ETELÄ-POHJANMAAN VÄESTÖNKEHITYKSESTÄ. Valtiotieteen tohtori Timo Aro 4.4.2016 Seinäjoki

TILANNEKUVA ETELÄ-POHJANMAAN VÄESTÖNKEHITYKSESTÄ. Valtiotieteen tohtori Timo Aro 4.4.2016 Seinäjoki TILANNEKUVA ETELÄ-POHJANMAAN VÄESTÖNKEHITYKSESTÄ Valtiotieteen tohtori Timo Aro 4.4.2016 Seinäjoki Sisältö 1.Yleistä väestönkehityksestä ja muuttoliikkeestä 2010-luvun Suomessa 2.Tilannekuva Etelä-Pohjanmaan

Lisätiedot

Palveluverkot alue- ja yhdyskuntarakenteessa

Palveluverkot alue- ja yhdyskuntarakenteessa Palveluverkot alue- ja yhdyskuntarakenteessa 1.6.2015 Antti Rehunen Suomen ympäristökeskus SYKE Keskus- ja palveluverkko Keskusverkko muodostuu valtakunnantasolle sekä yhdyskuntarakennetasolle Valtakunnantasolla

Lisätiedot

Julkaistu Helsingissä 19 päivänä elokuuta 2013. 614/2013 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus. radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta

Julkaistu Helsingissä 19 päivänä elokuuta 2013. 614/2013 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus. radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 19 päivänä elokuuta 2013 614/2013 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta Annettu Helsingissä 15 päivänä elokuuta 2013

Lisätiedot

Julkaistu Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2014. 1012/2014 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus

Julkaistu Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2014. 1012/2014 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2014 1012/2014 Liikenne- ja viestintäministeriön asetus radiotaajuuksien käyttösuunnitelmasta annetun liikenne- ja viestintäministeriön

Lisätiedot

Toimintaympäristö. Koulutus ja tutkimus. 27.5.2013 Jukka Tapio

Toimintaympäristö. Koulutus ja tutkimus. 27.5.2013 Jukka Tapio Toimintaympäristö Koulutus ja tutkimus Koulutus ja tutkimus Koulutusaste muuta maata selvästi korkeampi 2011 Diat 4 6 Tamperelaisista 15 vuotta täyttäneistä 73,6 % oli suorittanut jonkin asteisen tutkinnon,

Lisätiedot

Pirkanmaa. Maakunnan yleisesittely Pirkanmaan liitto 2014

Pirkanmaa. Maakunnan yleisesittely Pirkanmaan liitto 2014 Pirkanmaa Maakunnan yleisesittely Pirkanmaan liitto 2014 Toiseksi suurin Suomessa on 19 maakuntaa, joista Pirkanmaa on asukasluvultaan toiseksi suurin. Puolen miljoonan asukkaan raja ylittyi marraskuussa

Lisätiedot

Kuva: Anniina Korpi. Osaamiskehitys

Kuva: Anniina Korpi. Osaamiskehitys Kuva: Anniina Korpi Osaamiskehitys Osaamiskehityksen keskeiset nostot Porin seudun korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus (36,4 %) väestöstä oli suurista ja keskisuurista kaupunkiseuduista alhaisin.

Lisätiedot

LIIKENNE KAUPUNKISEUTUJEN TUKENA. Valtiotieteen tohtori Timo Aro EK:n logistiikkaseminaari 11.6.2015, Helsinki

LIIKENNE KAUPUNKISEUTUJEN TUKENA. Valtiotieteen tohtori Timo Aro EK:n logistiikkaseminaari 11.6.2015, Helsinki LIIKENNE KAUPUNKISEUTUJEN TUKENA Valtiotieteen tohtori Timo Aro EK:n logistiikkaseminaari 11.6.2015, Helsinki keskeistä muutosvoimaa aluerakenteen ja liikennejärjestelmän osalta PIIKIKKYYS POLARISAATIOKEHITYS

Lisätiedot

Työttömyysasteen kehitys (12 kk liukuva keskiarvo) suurimmissa maakunnissa ajalla 2007 2013 (heinä)

Työttömyysasteen kehitys (12 kk liukuva keskiarvo) suurimmissa maakunnissa ajalla 2007 2013 (heinä) Maakunnan tila 1 Työttömyysasteen kehitys (12 kk liukuva keskiarvo) suurimmissa maakunnissa ajalla 27 213 (heinä) 14,5 14, 13,5 13, 12,5 12, 11,5 11, 1,5 1, 9,5 9, 8,5 8, 7,5 7, 6,5 6, 5,5 5, Luku alueen

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Kotkan-Haminan seutukunta

Kuntien yritysilmasto 2012. Kotkan-Haminan seutukunta Kuntien yritysilmasto 2012 Kotkan-Haminan seutukunta EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä ja yrittäjyysaktiivisuutta

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Oulun seutukunta

Kuntien yritysilmasto 2012. Oulun seutukunta Kuntien yritysilmasto 2012 Oulun seutukunta EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä ja yrittäjyysaktiivisuutta

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Jyväskylän seutukunta

Kuntien yritysilmasto 2012. Jyväskylän seutukunta Kuntien yritysilmasto 2012 Jyväskylän seutukunta EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä ja yrittäjyysaktiivisuutta

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Kouvolan seutukunta

Kuntien yritysilmasto 2012. Kouvolan seutukunta Kuntien yritysilmasto 2012 Kouvolan seutukunta EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä ja yrittäjyysaktiivisuutta

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Lappeenrannan seutukunta

Kuntien yritysilmasto 2012. Lappeenrannan seutukunta Kuntien yritysilmasto 2012 Lappeenrannan seutukunta EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä ja yrittäjyysaktiivisuutta

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Vaasan seutukunta

Kuntien yritysilmasto 2012. Vaasan seutukunta Kuntien yritysilmasto 2012 Vaasan seutukunta EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä ja yrittäjyysaktiivisuutta

Lisätiedot

Työllisyys Investoinnit Tuotannontekijät työ ja pääoma

Työllisyys Investoinnit Tuotannontekijät työ ja pääoma Erkki Niemi RAKENNEMUUTOS 1988..2007 Nousuja, laskuja ja tasaisia taipaleita Yleinen kehitys Tuotanto Klusterit tuotantorakenne ja sen muutos Työllisyys Investoinnit Tuotannontekijät työ ja pääoma 1 Alueiden

Lisätiedot

Poliisilaitosalueet ja toimipisteet 1.1.2014 lukien 14.6.2013 1

Poliisilaitosalueet ja toimipisteet 1.1.2014 lukien 14.6.2013 1 Poliisilaitosalueet ja toimipisteet 1.1.2014 lukien 14.6.2013 1 11 poliisilaitosaluetta Lapin poliisilaitos Oulun poliisilaitos Pohjanmaan poliisilaitos Sisä Suomen poliisilaitos Itä Suomen poliisilaitos

Lisätiedot

Kaupunkiseutujen toimialojen kasautuminen, YKR analyysi. Paavo Moilanen

Kaupunkiseutujen toimialojen kasautuminen, YKR analyysi. Paavo Moilanen Kaupunkiseutujen toimialojen kasautuminen, YKR analyysi Paavo Moilanen Kaupunkiseutujen kasautumisanalyysi Ydinalue = pienin alue/tila (250 m ruudut) jolle sijoittuu 90 % työntekijöistä Kasautumisluku

Lisätiedot

Social and Regional Economic Impacts of Use of Bioenergy and Energy Wood Harvesting in Suomussalmi

Social and Regional Economic Impacts of Use of Bioenergy and Energy Wood Harvesting in Suomussalmi Social and Regional Economic Impacts of Use of Bioenergy and Energy Wood Harvesting in Suomussalmi Green Cities and Settlements 18.2.2014 Ville Manninen Writers Project group Sirpa Korhonen, Anna Mari

Lisätiedot

2.2 Analoginen radiotoiminta: valtakunnallinen toimiluvanvarainen käyttö

2.2 Analoginen radiotoiminta: valtakunnallinen toimiluvanvarainen käyttö N:o 6 27 TAAJUUKSIEN KÄYTTÖSUUNNITELMA Liite 2.2 Analoginen radiotoiminta: valtakunnallinen toimiluvanvarainen käyttö Taajuuskokonaisuus 1 105,7 Anjalankoski 106,2 Espoo 106,0 Eurajoki 104,1 Haapavesi

Lisätiedot

Nurmijärvi täyttää itsenäisen ja elinvoimaisen kunnan vaatimukset

Nurmijärvi täyttää itsenäisen ja elinvoimaisen kunnan vaatimukset Nurmijärvi täyttää itsenäisen ja elinvoimaisen kunnan vaatimukset Palvelutarpeiden kehitys Nurmijärven väestötavoite vuonna 2040 on 60 000 asukasta, jolloin kunta kasvaa keskimäärin noin 670 asukkaalla

Lisätiedot

Suomi tarvitsee kaupunki- ja maaseutupolitiikkaa - Perttu Vartiaisen selvityksen esittely

Suomi tarvitsee kaupunki- ja maaseutupolitiikkaa - Perttu Vartiaisen selvityksen esittely Suomi tarvitsee kaupunki- ja maaseutupolitiikkaa - Perttu Vartiaisen selvityksen esittely Lounaisrannikkoseminaari 5.2.2015 Neuvotteleva virkamies Olli Alho Lähtökohtia TEM tilasi selvityksen yhteiskuntamaantieteen

Lisätiedot

Uusiutumiskykyinen ja mahdollistava Suomi

Uusiutumiskykyinen ja mahdollistava Suomi Uusiutumiskykyinen ja mahdollistava Suomi Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva 2050 Luonnos 9.1.2015 Suuntaviivat (tavoitteet) aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehittämiselle Uudistuvan

Lisätiedot

LIITE 2. Tilastoliite: Kuva Kainuusta ja sen kunnista

LIITE 2. Tilastoliite: Kuva Kainuusta ja sen kunnista LIITE 2. Tilastoliite: Kuva Kainuusta ja sen kunnista Sisältö 1. Kehitys 2000-luvulla... 1 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. Väestön kehitys 2000-2014 (2000=100).... 1 Ikärakenne 2000 ja 2014... 1 Työpaikkojen

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Lahden seutukunta

Kuntien yritysilmasto 2012. Lahden seutukunta Kuntien yritysilmasto 2012 Lahden seutukunta EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä ja yrittäjyysaktiivisuutta

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Tampereen seutukunta

Kuntien yritysilmasto 2012. Tampereen seutukunta Kuntien yritysilmasto 2012 Tampereen seutukunta EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä ja yrittäjyysaktiivisuutta

Lisätiedot

Rautatiet liikennejärjestelmän runkokuljettaja

Rautatiet liikennejärjestelmän runkokuljettaja Rautatiet liikennejärjestelmän runkokuljettaja Tavaraliikenteessä 25%:n markkinaosuus Yhtenäiset 25 tonnin akselipainon reitit tärkeitä esim. tehtaalta satamaan (Jämsänkoski Rauma) Tavaraliikennemarkkina

Lisätiedot

Häme asumisen, elinkeinojen ja vapaa-ajan maakuntana. Kiinteistöliiton tilaisuus 22.3.2013 Timo Reina

Häme asumisen, elinkeinojen ja vapaa-ajan maakuntana. Kiinteistöliiton tilaisuus 22.3.2013 Timo Reina Häme asumisen, elinkeinojen ja vapaa-ajan maakuntana Kiinteistöliiton tilaisuus 22.3.2013 Timo Reina Häme on yksi Suomen historiallisista maakunnista. Hämeen maakunta sijaitsee keskeisellä paikalla Suomen

Lisätiedot

Aluetiedon lähteitä - Aluekatsaukset, AlueOnline ja SeutuNet. Sirkku Hiltunen 29.10.2009

Aluetiedon lähteitä - Aluekatsaukset, AlueOnline ja SeutuNet. Sirkku Hiltunen 29.10.2009 Aluetiedon lähteitä - Aluekatsaukset, AlueOnline ja SeutuNet Sirkku Hiltunen 29.10.2009 Aluekatsaukset Pohjois-Suomen katsaus (Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi) Itä-Suomen katsaus (Etelä-Savo,

Lisätiedot

Maakunnallisen aluemielikuvakartoituksen tulokset

Maakunnallisen aluemielikuvakartoituksen tulokset Maakunnallisen aluemielikuvakartoituksen tulokset Brändiseminaari 7.11.2012 Hotelli Savonia, Kuopio Mielikuvatutkimus, vaihe 1 Tutkimuksen toteutti Innolink Research Oy. Tavoitteena oli selvittää sekä

Lisätiedot

Etelä Suomen näkökulmasta

Etelä Suomen näkökulmasta Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva 2050 Aluerakenteen kh kehitys Etelä Suomen näkökulmasta Suunnittelujohtaja Ari Pietarinen 25.11.2013 Etelä Suomen aluerakenne 2030 Asuminen, ympäristö

Lisätiedot

ELINKEINOELÄMÄ OSANA KAUPUNKISEUTUJEN YHTEISTYÖTÄ

ELINKEINOELÄMÄ OSANA KAUPUNKISEUTUJEN YHTEISTYÖTÄ ELINKEINOELÄMÄ OSANA KAUPUNKISEUTUJEN YHTEISTYÖTÄ Pohjanmaan liikennejärjestelmäsuunnitelma 2040 Rantasipi Tropiclandia 31.1.2012 Jani Hanhijärvi ELINKEINOELÄMÄN ROOLI SEUDULLISESSA SUUNNITTELUSSA Selvitys

Lisätiedot

KUNTIEN YRITYSILMASTO 2011. Selvitys kuntien ja seutukuntien yritysmyönteisyydestä

KUNTIEN YRITYSILMASTO 2011. Selvitys kuntien ja seutukuntien yritysmyönteisyydestä KUNTIEN YRITYSILMASTO 2011 Selvitys kuntien ja seutukuntien yritysmyönteisyydestä KUNTIENYRITYSILMASTO 2011 SISÄLTÖ SAATTEEKSI 3 JOHTOPÄÄTÖKSET 4 1SELVITYSMENETELMÄT 5 1.1Yritysilmastomittarijaselvityksentoteuttaminen

Lisätiedot

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT)

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan alue ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit (AYI) jaoston tutkimuskokonaisuus "Monikeskuksinen aluerakenne ja alueiden toimivuus Monikeskuksisuuden monet todellisuudet

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Helsingin seutukunta

Kuntien yritysilmasto 2012. Helsingin seutukunta Kuntien yritysilmasto 2012 Helsingin seutukunta EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä ja yrittäjyysaktiivisuutta

Lisätiedot

Toimintaympäristö. Tampereen kaupunkiseudun väestö ja väestönmuutokset. 19.6.2013 Jukka Tapio

Toimintaympäristö. Tampereen kaupunkiseudun väestö ja väestönmuutokset. 19.6.2013 Jukka Tapio Toimintaympäristö Tampereen kaupunkiseudun väestö ja väestönmuutokset Tampereen kaupunkiseudun väestö ja väestönmuutokset Tampereen kaupunkiseudun väkiluku kasvaa Tampereen kaupunkiseudun väkiluku oli

Lisätiedot

Kymenlaakson asema aluerakenteen muutoksessa. Valtiotieteen tohtori Timo Aro Kymenlaakson maakuntavaltuusto 14.12.2015 Kouvola

Kymenlaakson asema aluerakenteen muutoksessa. Valtiotieteen tohtori Timo Aro Kymenlaakson maakuntavaltuusto 14.12.2015 Kouvola Kymenlaakson asema aluerakenteen muutoksessa Valtiotieteen tohtori Timo Aro Kymenlaakson maakuntavaltuusto 14.12.2015 Kouvola 1. Teollinen perinne kyky uusiutua ja menestyä 2. Kasvava sijaintietu 3. Aidot

Lisätiedot

Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä

Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen päivän esitys RAY-kiertueella Satakunnassa 25.2.2015 Janne Jalava, RAY, seurantapäällikkö, dosentti

Lisätiedot

MUUTOKSEN SUUNNAT PORISSA

MUUTOKSEN SUUNNAT PORISSA Kuva: Antero Saari Kuva: Toni Mailanen Kuva: Toni Mailanen MUUTOKSEN SUUNNAT PORISSA IV neljännes (loka-marraskuu) 2014 Kuva: Marianne Ståhl 23.2.2015 KONSERNIHALLINTO Timo Aro ja Timo Widbom Kuva: Toni

Lisätiedot

Toiveena alueellistaminen käytäntönä keskittyminen

Toiveena alueellistaminen käytäntönä keskittyminen Siirtolaisuusinstituutti Migrationsinstitutet Institute of Migration Toiveena alueellistaminen käytäntönä keskittyminen Muuttoliikesymposium 2010 Tutkija Heli Sjöblom-Immala TUTKIMUSHANKE MAAHANMUUTTAJIEN

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Turun seutukunta

Kuntien yritysilmasto 2012. Turun seutukunta Kuntien yritysilmasto 2012 Turun seutukunta EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä ja yrittäjyysaktiivisuutta

Lisätiedot

Alueelliset kehitysnäkymät - miten ministeriössä hyödynnetään katsausta

Alueelliset kehitysnäkymät - miten ministeriössä hyödynnetään katsausta Alueelliset kehitysnäkymät - miten ministeriössä hyödynnetään katsausta Jukka Mäkitalo TEM 10.10.2012 Valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet 2011-2015 VN 15.12.2011 1.Vahvistetaan alueiden kilpailukykyä

Lisätiedot

Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos

Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos Mäntsälän muutos maaseutupitäjästä osaksi Helsingin seutua Mäntsälän yritystoiminta

Lisätiedot

Alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2013 Tilaisuuden avaus Marja Karvonen, Satakunnan ELY-keskus

Alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2013 Tilaisuuden avaus Marja Karvonen, Satakunnan ELY-keskus Alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2013 Tilaisuuden avaus Marja Karvonen, Satakunnan ELY-keskus Satakunnan ELY-keskus, Marja Karvonen 16.9. 2013 1 1990 1991 1992 1993 1994 199 1996 1997 1998 1999 2000

Lisätiedot

SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN MUUTOKSET

SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN MUUTOKSET SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN MUUTOKSET Suomen sisäisen muuttoliikkeen vaikutus turvallisuusviranomaisten palveluiden kysyntään Valtiotieteen tohtori, kehittämispäällikkö Timo Aro 27.11.2014 Sisäisen turvallisuuden

Lisätiedot

Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2013

Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2013 Toiminta ja hallinto Verksamhet och förvaltning 16/2014 Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2013 16/2014 Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2013 Oikeusministeriö, Helsinki 2014 25.3.2014 Julkaisun

Lisätiedot

Keskustat ja kauppa yhdyskuntarakenteessa. Ville Helminen/Antti Rehunen/Arto Viinikka/Hanna Käyhkö SYKE/Rakennetun ympäristön yksikkö

Keskustat ja kauppa yhdyskuntarakenteessa. Ville Helminen/Antti Rehunen/Arto Viinikka/Hanna Käyhkö SYKE/Rakennetun ympäristön yksikkö Keskustat ja kauppa yhdyskuntarakenteessa Ville Helminen/Antti Rehunen/Arto Viinikka/Hanna Käyhkö SYKE/Rakennetun ympäristön yksikkö Näkökulmia kaupan yhdyskuntarakenteelliseen sijaintiin SYKEn hankkeissa

Lisätiedot

1 Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain mukainen televisiotoiminta. Paikkakunta Kanavanippu ERP

1 Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain mukainen televisiotoiminta. Paikkakunta Kanavanippu ERP N:o 453 3591 TAAJUUSALUEIDEN KÄYTTÖSUUNNITELMA Liite 1 Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain mukainen televisiotoiminta Paikkakunta Kanavanippu ERP A B C D E Vaasa (kw) Akaa 42 13 Enontekiö 53 58

Lisätiedot

Sote-uudistus - järjestämislain valmistelu

Sote-uudistus - järjestämislain valmistelu Sote-uudistus - järjestämislain valmistelu 21.11.2013 Pekka Järvinen sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen Tavoitteet Keskeinen sisältö Jatkovalmistelu Uudistuksen toimeenpano

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Helsinki 20.9.2012 Asiantuntija Jari Huovinen

Kuntien yritysilmasto 2012. Helsinki 20.9.2012 Asiantuntija Jari Huovinen Kuntien yritysilmasto 2012 Helsinki 20.9.2012 Asiantuntija Jari Huovinen EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä

Lisätiedot

KESKI-SUOMEN RAKENNEMALLI

KESKI-SUOMEN RAKENNEMALLI KESKI-SUOMEN LIITON STRATEGIASEMINAARI JA KUNTALIITON MAAKUNTAKIERROS KESKI-SUOMEN RAKENNEMALLI 6.9.2013 Kimmo Vähäjylkkä Aluejohtaja, AIRIX Ympäristö Strategista maankäytön suunnittelua / KEHITTÄMISVYÖHYKKEET

Lisätiedot

TURUN SEUDUN ELINVOIMA JA KILPAILYKYKY ALUEIDEN VÄLISESSÄ KILPAILUSSA

TURUN SEUDUN ELINVOIMA JA KILPAILYKYKY ALUEIDEN VÄLISESSÄ KILPAILUSSA TURUN SEUDUN ELINVOIMA JA KILPAILYKYKY ALUEIDEN VÄLISESSÄ KILPAILUSSA Valtiotieteen tohtori Timo Aro 26.2.2014 2010-luvun aluerakenteen keskeiset muutosvoimat 1 Kaupungistuminen ja kaupunkiseutulähtöisyys

Lisätiedot

Jyväskylän kaupungin tervehdys

Jyväskylän kaupungin tervehdys Jyväskylän kaupungin tervehdys Kunta- ja palvelurakenneseminaari 18.10.05 Paviljonki Kuntien vuosikatteet maakunnittain vuosina 2003-2004, euroa/asukas Uusimaa Itä-Uusimaa Pirkanmaa Satakunta Pohjois-Pohjanmaa

Lisätiedot

PK-TEOLLISUUDEN UUDISTAMINEN JA KILPAILUKYKY pilotti

PK-TEOLLISUUDEN UUDISTAMINEN JA KILPAILUKYKY pilotti PK-TEOLLISUUDEN UUDISTAMINEN JA KILPAILUKYKY pilotti Sisältää teollisuutta palvelevan liiketoiminnan 10.10.2013 Seutukaupunki Seutukaupunkeja ovat kaupungit: 1. Jotka ovat seutukuntiensa tai talousalueensa

Lisätiedot

Ysiväylä (valtatie 9, E63) Turun, Hämeen, Keski-Suomen ja Savo-Karjalan tiepiirien näkökulmasta

Ysiväylä (valtatie 9, E63) Turun, Hämeen, Keski-Suomen ja Savo-Karjalan tiepiirien näkökulmasta 1 Ysiväylä kansallinen kehityskäytävä -seminaari Helsinki 23.3.2006 Ysiväylä (valtatie 9, E63) Turun, Hämeen, Keski-Suomen ja Savo-Karjalan tiepiirien näkökulmasta Tiejohtaja Mauri Pukkila Tiehallinto

Lisätiedot

JYVÄSKYLÄN SEUDUN KILPAILUKYKYANALYYSI 1995-2012

JYVÄSKYLÄN SEUDUN KILPAILUKYKYANALYYSI 1995-2012 JYVÄSKYLÄN SEUDUN KILPAILUKYKYANALYYSI 1995-2012 VTT Timo Aro 6.9.2013 Alueiden kilpailukyky maakuntatasolla vuosina 1995-2012 2012 SIJOITUS MAAKUNTA PISTEET 1 Uusimaa 88 2 Pirkanmaa 79,5 3 Pohjanmaa 73,5

Lisätiedot

RDSP-projektin. karttojen ja analyysien koostaminen 26.5.2014

RDSP-projektin. karttojen ja analyysien koostaminen 26.5.2014 RDSP-projektin karttojen ja analyysien koostaminen 26.5.2014 Alkusanat Tehtävänä oli koota Etelä-Karjalan, Kymenlaakson, Päijät-Hämeen ja Uudenmaan liittojen aluerakenteen ja aluesuunnittelun kehittämistavoitteet

Lisätiedot

Perusopetuksen opetusryhmäkoko 2013

Perusopetuksen opetusryhmäkoko 2013 Perusopetuksen opetusryhmäkoko 2013 Taustaa Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt valtionavustusta opetusryhmien pienentämiseksi vuodesta 2010 lähtien. Vuosina 2013 ja 2014 myönnettävä summa on kasvanut

Lisätiedot

Vahvat peruskunnat -hanke

Vahvat peruskunnat -hanke Vahvat peruskunnat -hanke Signe Jauhiainen 22.5.2012 Tutkimuskysymykset Syntyykö kuntaliitoksissa elinvoimaisia peruskuntia? Ovatko kunnat elinvoimaisia myös tulevaisuudessa? Millaisia vaikutuksia liitoksilla

Lisätiedot

Kuntien yritysilmasto 2012. Seinäjoen seutukunta

Kuntien yritysilmasto 2012. Seinäjoen seutukunta Kuntien yritysilmasto 2012 Seinäjoen seutukunta EK:n kuntien yritysilmastotutkimus Mitataan yrittäjien ja yritysten näkökulmasta kunnan toimintakykyä, yrittäjyyden esiintyvyyttä ja yrittäjyysaktiivisuutta

Lisätiedot

Pohjoisen. Helsinki Suomessa ja Etelä-Suomessa. pääkaupunkien verkosto. Oulu Pohjois-Suomessa - Pohjoisen keskuksia. Eija Salmi

Pohjoisen. Helsinki Suomessa ja Etelä-Suomessa. pääkaupunkien verkosto. Oulu Pohjois-Suomessa - Pohjoisen keskuksia. Eija Salmi Ihmisten Metropoli Pohjoisen horisontista Helsinki Suomessa ja Etelä-Suomessa - maailman pääkaupunkien verkosto Oulu Pohjois-Suomessa - Pohjoisen keskuksia METROPOLI - KÄSITE Vakiintunut suomalaiseen hallinto-

Lisätiedot

KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS ITSEHALLINTOALUEITA MUODOSTETTAESSA

KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS ITSEHALLINTOALUEITA MUODOSTETTAESSA KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN MERKITYS ITSEHALLINTOALUEITA MUODOSTETTAESSA 13.01.2016 VALTIOTIETEEN TOHTORI TIMO ARO @timoaro Sisältö 1.Tilannekuva kaupunkien ja kaupunkiseutujen kansallisesta merkityksestä

Lisätiedot

TAMPEREEEN TYÖLLISYYS TAMMI KESÄKUUSSA 2008

TAMPEREEEN TYÖLLISYYS TAMMI KESÄKUUSSA 2008 TILASTOTIEDOTE Sivu 1 / 6 TAMPEREEEN TYÖLLISYYS TAMMI KESÄKUUSSA 2008 Tampereen työllisyyden kehitys jatkoi hidastumistaan Työnvälitysrekisteritietojen mukaan Tampereella oli tämän vuoden puolivälissä

Lisätiedot

Toimintaympäristön muutokset

Toimintaympäristön muutokset Merikarvia Siikainen Pomarkku Lavia Pori Ulvila Luvia Nakkila Harjavalta Kokemäki Toimintaympäristön muutokset Porin selvitysalue 28.2.2014 Heikki Miettinen Pohjakartta MML, 2012 Harjavalta Kokemäki Lavia

Lisätiedot

Toimintaympäristö: Koulutus ja tutkimus

Toimintaympäristö: Koulutus ja tutkimus Toimintaympäristö: Koulutus ja tutkimus Tampere 10.2.2009 Janne Vainikainen Helsingin yliopisto Teknillinen korkeakoulu Turun yliopisto Tampereen yliopisto Oulun yliopisto Jyväskylän yliopisto Tampereen

Lisätiedot

Keskuskaupungin rooli kaupunkiseudun kehittämisessä. Kuntamarkkinat 12.9.2012 Vaasan kaupunki Kj Tomas Häyry

Keskuskaupungin rooli kaupunkiseudun kehittämisessä. Kuntamarkkinat 12.9.2012 Vaasan kaupunki Kj Tomas Häyry Keskuskaupungin rooli kaupunkiseudun kehittämisessä Kuntamarkkinat 12.9.2012 Vaasan kaupunki Kj Tomas Häyry Aurinkoista energiaa Vaasan seudun energiakeskittymä on Pohjoismaiden merkittävin ja työllistää

Lisätiedot

The role of 3dr sector in rural -community based- tourism - potentials, challenges

The role of 3dr sector in rural -community based- tourism - potentials, challenges The role of 3dr sector in rural -community based- tourism - potentials, challenges Lappeenranta, 5th September 2014 Contents of the presentation 1. SEPRA what is it and why does it exist? 2. Experiences

Lisätiedot

Laajakaistaliittymien hintavertailu - kiinteät laajakaistaliittymät 04/2009 Tiedot päivitetty 1.4.2009

Laajakaistaliittymien hintavertailu - kiinteät laajakaistaliittymät 04/2009 Tiedot päivitetty 1.4.2009 Mariehamns Telefon Ab Aland.net Bredband Ahvenanmaa Brändö - 59 - - Ålands Telefonandelslag Aland.net Bredband Ahvenanmaa Brändö - 59 - - Mariehamns Telefon Ab Aland.net Bredband Ahvenanmaa Finström -

Lisätiedot

TAMPEREEN MUUTTOLIIKE 2007

TAMPEREEN MUUTTOLIIKE 2007 TILASTOTIEDOTE Sivu 1 / 7 TAMPEREEN MUUTTOLIIKE 2007 Ulkomaisen muuttoliikkeen merkitys kasvussa Tampereen vuonna 2007 saama muuttovoitto oli 927 henkilöä, mistä ulkomaisen muuttoliikkeen osuus oli peräti

Lisätiedot

Urban Zone. Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet

Urban Zone. Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet Urban Zone Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet TUTKIMUSRYHMÄ Suomen ympäristökeskus SYKE, Rakennetun ympäristön yksikkö: Mika Ristimäki, Maija Tiitu, Ville Helminen, Antti Rehunen, Panu Söderström Tampereen

Lisätiedot

15 Pohjois-Pohjanmaa. 15.1 Kuntatyypit ja kulttuuripalvelujen sijainti

15 Pohjois-Pohjanmaa. 15.1 Kuntatyypit ja kulttuuripalvelujen sijainti Kulttuuria kartalla 15 Pohjois-Pohjanmaa 15.1 Kuntatyypit ja kulttuuripalvelujen sijainti Taulukko 15.1. POHJOIS-POHJANMAA Kuntien lukumäärä Kaupunkimaiset: 6 kpl Taajaan asutut: 9 kpl Maaseutumaiset:

Lisätiedot

Kuopion seudun elinvoima ja kilpailukyky

Kuopion seudun elinvoima ja kilpailukyky Saavutettavuus -dynamiikka Koulutusdynamiikka Kuopion seudun elinvoima ja kilpailukyky Väestödynamiikka TKIdynamiikka Yritysdynamiikka Muu dynamiikka Kuopion seudulla työpaikkojen määrä kasvoi suhteellisesti

Lisätiedot

MUUTTOLIIKKEEN VOITTAJAT, HÄVIÄJÄT JA VÄLIINPUTOAJAT. VTT Timo Aro Asuntomarkkinaseminaari 2016 26.1.2016 Helsinki

MUUTTOLIIKKEEN VOITTAJAT, HÄVIÄJÄT JA VÄLIINPUTOAJAT. VTT Timo Aro Asuntomarkkinaseminaari 2016 26.1.2016 Helsinki MUUTTOLIIKKEEN VOITTAJAT, HÄVIÄJÄT JA VÄLIINPUTOAJAT VTT Timo Aro Asuntomarkkinaseminaari 2016 26.1.2016 Helsinki Muuttoliike on yksi väestökehityksen osatekijä Väestönkehityksen osatekijät: Luonnollinen

Lisätiedot

Venäjän potentiaali ja Itä-Suomen näkymät

Venäjän potentiaali ja Itä-Suomen näkymät Vekarasta vaariin. Tulevaisuuden näköaloista yksilön näkymiksi. Alueiden ennakointiseminaari Joensuussa 14.-15.3.2013 Venäjän potentiaali ja Itä-Suomen näkymät Heikki Eskelinen Karjalan tutkimuslaitos

Lisätiedot

Hotellin asiakasliikenne ja kannattavuus

Hotellin asiakasliikenne ja kannattavuus Mirja Rautiainen - Mika Siiskonen Hotellin asiakasliikenne ja kannattavuus HARJOITUSTEHTÄVIÄ LUKU 12: YRITYKSEN TUNNUSLUVUT http://charles.savonia.fi/~mas/julkaisut 1. Hotellissa on 120 huonetta, joista

Lisätiedot

T U T K I M U K S E S T A Y L E E N S Ä

T U T K I M U K S E S T A Y L E E N S Ä Länsi-Uudenmaan vetovoimatutkimus 2011 KOKO Länsi-Uusimaa Tutkimusraportti 13.1.2012 MIKKO KESÄ KAISA MÄKI-KIHNIÄ JUUSO HEINISUO Innolink Research Oy T U T K I M U K S E S T A Y L E E N S Ä Tutkimus toteutettiin

Lisätiedot

LOW CARBON 2050 kansantaloudelliset skenaariot. Juha Honkatukia Yksikönjohtaja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus 12.11.2012

LOW CARBON 2050 kansantaloudelliset skenaariot. Juha Honkatukia Yksikönjohtaja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus 12.11.2012 LOW CARBON 2050 kansantaloudelliset skenaariot Juha Honkatukia Yksikönjohtaja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus 12.11.2012 VATTAGE-malli Laskennallinen yleisen tasapainon malli (AGE) Perustuu laajaan

Lisätiedot

A new model of regional development work in habilitation of children - Good habilitation in functional networks

A new model of regional development work in habilitation of children - Good habilitation in functional networks A new model of regional development work in habilitation of children - Good habilitation in functional networks Salla Sipari, PhD, Principal Lecturer Helena Launiainen, M.Ed, Manager Helsinki Metropolia

Lisätiedot

20 Varsinais-Suomi. 20.1 Kuntatyypit ja kulttuuripalvelujen sijainti

20 Varsinais-Suomi. 20.1 Kuntatyypit ja kulttuuripalvelujen sijainti Kulttuuria kartalla 20 Varsinais-Suomi 20.1 Kuntatyypit ja kulttuuripalvelujen sijainti Taulukko 20.1. VARSINAIS-SUOMI Kuntien lukumäärä Kaupunkimaiset: 4 kpl Taajaan asutut: 9 kpl Maaseutumaiset: 15 kpl

Lisätiedot