Potilaana somali. Auttaako kulttuurinen tieto lääkärin työssä? Kulttuurien kohtaaminen. Terveydenhuolto Somaliassa

Transkriptio

1 Kulttuurien kohtaaminen Mulki Mölsä ja Marja Tiilikainen Potilaana somali Auttaako kulttuurinen tieto lääkärin työssä? Monet kysymykset maahanmuuttajien kohtaamisesta suomalaisessa terveydenhuollossa ovat nousseet somalipotilaiden kautta. Somalikulttuuriin kuuluvat käsitykset sairauksien etiologiasta ja hoidosta, erityisesti mielenterveysongelmissa, poikkeavat länsimaisen lääketieteen käytännöistä. Suomessa somaliperheet ovat kohdanneet suuria muutoksia, mm. uudenlaisen terveydenhuoltojärjestelmän. Somaliassa julkiset terveyspalvelut olivat heikkoja jo ennen sisällissotaa, ja rinnan lääketieteellisten hoitojen kanssa on käytetty perinteisiä hoitomenetelmiä. Somalien kesken on suuria eroja siinä, kuinka islamiin liittyviä sääntöjä tulkitaan. Kulttuurinen tieto voi auttaa lääkäriä potilaan tilanteen hahmottamisessa sekä antaa rohkeutta ja ideoita uudenlaisten kysymysten esittämiseen. S omalit ovat merkittävä terveyspalvelujen käyttäjäryhmä erityisesti pääkaupunkiseudulla. Turvapaikanhakijoita alkoi saapua Somaliasta Suomeen vuonna 1990, ja somalit ovat edelleen suurin yksittäinen muslimi ja afrikkalaistaustainen maahanmuuttajaryhmämme. Vuoden 2005 lopussa Suomessa oli yli somalia äidinkielenään puhuvaa. Heistä lähes puolet oli alle 15 vuotiaita perheiden suuruuden vuoksi. Ikääntyneiden osuus on hyvin pieni: vain noin 5 % Suomen somaleista on yli 50 vuotiaita. Monet käytännön kysymykset kulttuurisesti ja uskonnollisesti erilaisten maahanmuuttajien kohtaamisesta suomalaisessa terveydenhuollossa ovat nousseet nimenomaan somalipotilaiden kautta. Tutkimuksissa on tuotu esiin mm. se, että somalikulttuuriin kuuluvat käsitykset sairauksien etiologiasta ja hoidosta, erityisesti mielenterveysongelmissa, poikkeavat länsimaisen lääketieteen käytännöistä (Serkkola 1994, Pelizzari 1997, Lewis 1998, Rousseau ym. 1998, Duodecim 2007;123:451 7 Tiilikainen 2003 ja 2004, Carroll 2004). Tämän kulttuurieron on Suomessakin usein koettu vaikeuttavan hoitoa. Tässä artikkelissa käsitellään joitakin kulttuurisia ja uskonnollisia seikkoja, joiden tiedostaminen voi auttaa suomalaista lääkäriä somaliasiakkaiden kanssa työskenneltäessä. Samalla haluamme virittää lukijan miettimään sitä, mikä ylipäätään voisi olla kulttuurisen tiedon paikka ja merkitys, kun potilaalla on maahanmuuttajan tausta. Terveydenhuolto Somaliassa Somalian valtio sijaitsee Afrikan sarvessa. Alue on pääosin kuivaa ja kuumaa, ja pääelinkeinona on paimentolaisuus. Tärkein kotieläin on kameli. Somalit ovat sunnimuslimeja. Uskonnon harjoittaminen on osa somalialaista elämäntapaa, johon kuuluvat päivittäiset rukoukset, islamin ruokasäännöt ja esimerkiksi paastokuukauden ramadanin vietto. Islam antaa perustan myös 451

2 Somalialaisen sanonnan mukaan sairaalla miehellä on sata neuvonantajaa sille, kuinka terveyteen ja sairauteen suhtaudutaan. Terveys ja sairaus ovat Allahin kädessä. Sairaus tulee kestää kärsivällisesti eikä uskoa saa menettää sen vuoksi. Ihmisen tulee kuitenkin itse etsiä parannusta, koska samalla kun Jumala on luonut sairauden, hän on luonut myös siihen hoidon. Islamilaisen ajattelun mukaan myös henget, niin kutsutut jinnit, noituus ja paha silmä voivat aiheuttaa sairautta (Perho 1995). Julkiset terveydenhuoltopalvelut olivat Somaliassa heikkoja jo ennen sisällissotaa. Maan terveysministeriön budjetti vuonna 1987 oli 65 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria silloisen rahanarvon mukaan (Omar 2001). Pääsairaalat olivat pääkaupungissa Mogadishussa, jossa oli vuonna 1987 puoli miljoonaa asukasta ja kahdeksan julkista sairaalaa. Somaliassa oli 18 lääniä ja jokaisessa läänissä yksi yleissairaala. Jokaisessa kunnassa oli yksi terveyspiste. Maaseudun paimentolaisväestön pääsy terveyspalveluihin oli erittäin heikkoa. Mielenterveyspalvelut olivat lähes olemattomia. Koko Somaliassa oli vain yksi mielisairaala, joka sijaitsi Berberassa Pohjois Somaliassa. Yleissairaaloilla oli psykiatrinen osasto vain Mogadishussa ja Hargeisassa (WHO 2004). Somalian itsenäistymistä (1960) seuranneena aikana vallalla ovat olleet lääketieteellisten terveyspalvelujen riittämättömyyden vuoksi perinteiset hoitomenetelmät. Slikkerveerin (1990) mukaan perinteisessä somalialaisessa hoidossa voidaan erottaa kaksi rinnakkaista menetelmää, 1) yliluonnollisiin ja sosiaalisiin asioihin kuten Jumalaan, henkiin ja ihmisten välisiin suhteisiin sekä 2) luonnollisiin hoitomenetelmiin kuten haavojen ja murtumien hoitoon ja yrttilääkintään perustuva. Erilaisia hoitomenetelmiä voidaan käyttää samanaikaisesti ja myös lääketieteelliseen hoitoon yhdistäen. Sisällissodan seurauksena Somalian valtiollinen infrastruktuuri tuhoutui ja julkiset terveydenhuoltopalvelut ajautuivat katastrofaaliseen tilaan. Palkkojen pienuuden vuoksi koulutetut lääkärit ja sairaanhoitajat siirtyvät lukuisiin pieniin yksityisklinikoihin, joiden palveluihin vain harvoilla on varaa. Lääkkeiden laatua, säilytystä tai jakelua sairaille ei valvota. Yksityisyrittäjyys kukoistaa myös perinteisten parantajien toiminnassa. Esimerkiksi Pohjois Somaliassa toimii lukuisia uskonnollisten ja muiden perinteisten parantajien perustamia klinikoita, joihin asiakkaat jonottavat mitä moninaisimpien vaivojen kanssa. Joidenkin parantajien ja lääkäreiden välille on syntynyt myös yhteistyötä. Perinteiset parantajat ohjaavat potilaan tarvittaessa jatkotutkimuksiin lääkärille ja lääkärit puolestaan ohjaavat potilaitaan perinteiselle parantajalle, ellei lääketiede pysty heitä auttamaan. Suuri äitiys ja imeväiskuolleisuus sekä tarttuvat taudit, kuten tuberkuloosi, ovat vakavia ongelmia. Elämää maanpaossa Suomeen muuttaminen on merkinnyt somaliperheille monia suuria muutoksia. Ilmasto, kieli, uskonto ja kulttuuriset tavat heijastuvat moniin arkisiin käytäntöihin, kuten sosiaaliseen kanssakäymiseen ja ruokakulttuuriin. Ympäristöön liittyvien muutosten lisäksi monet perheet ovat läpikäyneet perheen sisäisiä muutoksia ja haasteita. Suurperheet ovat hajonneet, ja naisen asema sekä vanhempien ja lasten väliset suhteet muuttuvat ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta. Vaikka Suomi on tarjonnut perheille turvapaikan sisällissodan levottomuuksilta, elämää varjostavat rasismin ja syrjinnän uhka, työttömyys sekä huoli Somaliassa olevista sukulaisista ja sotaan liittyvät henkilökohtaiset muistot. Nämä monikerroksiset kokemukset heijastuvat myös somaattisena oireiluna, kuten monien somaliäitien valittamina kipuina ja uupumuksena (Tiilikainen 2003). Suomessa somaliperheet ovat kohdanneet myös uudenlaisen terveydenhuoltojärjestelmän neuvoloineen ja vanhusten palvelutaloineen. Ajanvarausjärjestelmä minuuttiaikatauluineen on uudelle tulijalle outo, samoin terveydenhuollon pitkälle kehittynyt teknologia. Toimenpiteistä saatetaan kieltäytyä jo pelkän pelon takia. Somalialaisen sanonnan mukaan sairaalla miehellä on sata neuvonantajaa nin bukaa boqol u tali. Perhe ja yhteisö osallistuvat sairaan hoitoon ja 452 M. Mölsä ja M. Tiilikainen

3 Potilaana somali ohjaukseen. Suomessa oleva somalipotilas voi hämmentyä keskellä tätä neuvonantajien piiriä, varsinkin jos hän itse ei ymmärrä suomalaista järjestelmää ja hänen kielitaitonsa on heikko. Yksi solmukohta on somalin kielen vahva suullinen perintö. Somalin kirjakieli on luotu vasta 1972, ja suullinen viestintä on kirjoitettua merkityksellisempää. Suomessa sen sijaan tärkeät viestit esimerkiksi viranomaisilta tulevat kirjallisesti. Suulliseen viestintään tottuneen maahanmuuttajan on vaikea saada selvää, mikä postiluukusta sisään tulevasta paperipostista on tärkeää, ja hän saattaa olla luku ja kirjoitustaidoton. Onkin suositeltavaa, että tärkeät potilaille tarkoitetut viestit, esimerkiksi ajanvaraukset lääkärille, kerrotaan aina myös suullisesti. Somaliasta tulleiden yleinen terveystieto esimerkiksi rokotuksista tai sairauksien kotihoidosta voi olla hyvinkin puutteellinen. Somaliassa apteekista on vapaasti saatavissa esimerkiksi antibiootteja, ja niitä on käytetty perheissä ilman tietoa lääkityksen haittavaikutuksista. Ehkäisevän terveydenhuollon merkitys ei useinkaan ole perheille tuttu. Esimerkiksi raskaudenaikainen seuranta on tuttua lähinnä suurimmista kaupungeista tulleille. Somaliperheet kuitenkin yleensä arvostavat suomalaisia terveyspalveluja ja käyttävät niitä. Suomalaisten mielenterveyspalvelujen käytössä näyttää kuitenkin olevan ongelmia, jotka liittyvät lääketieteellisistä käsityksistä poikkeaviin sairauden selitysmalleihin. Mielenterveysongelmien somalialaiset selitysmallit Länsimaiset mielenterveyden häiriöihin liittyvät diagnoosit, kuten depressio, psykoosi tai skitsofrenia, ja niiden hoito lääkityksen avulla eivät ole Somaliassa laajalti tunnettuja. Somalikulttuurissa tunnistetaan kyllä sairauden oireet, kuten liika ajatteleminen, huoli, pelko, painajaiset, epäluuloisuus, itsekseen puhuminen, äänten kuuleminen, laihtuminen, unettomuus tai väkivaltaisuus. Näitä oireita ei kuitenkaan liitetä esimerkiksi depressioon vaan erilaisiin henkiin, kuten jinni tai zar henkiin, noituuteen ja pahaan silmään. Tällöin myös hoito toteutetaan sairauden syyhyn sopivalla tavalla. Koraanin lukeminen, yrttilääkintä tai erilaiset henkipossessiorituaalit suitsukkeineen ja lauluineen tehoavat tällaisen sairauden aiheuttajaan. Somalialaisen käsityksen mukaan»hulluus», waalli, ei yleensä enää ole parannettavissa. Mielisairaala on Somaliassa paikka, johon sairastunut perheenjäsen tuodaan 453

4 Potilastapaus Nuori somalinainen kärsi jatkuvista vatsakivuista, ruokahaluttomuudesta ja laihtumisesta. Psykiatri määräsi lääkkeitä masennukseen ja unettomuuteen. Nainen matkusti Somaliaan, ja siellä uskonnollinen parantaja totesi hänen kärsivän noituuden aiheuttamista ongelmista. Naista hoidettiin kuukauden verran Koraanin ja yrttien avulla. Hän voi nyt paremmin, mutta hän haluaisi taas matkustaa Somaliaan jatkamaan hoitoa. Hän ei halua käyttää lääkärin määräämiä mielialalääkkeitä. vasta, kun on vuosikausia kierretty eri parantajien luona tai perhe on väsynyt hänen hoitamiseensa esimerkiksi väkivaltaisuuden vuoksi.»hulluksi» tulemiseen ja mielisairaalassa olemiseen liittyy Somaliassa vahva stigma: potilaan ei uskota enää toipuvan ja pystyvän normaaliin elämään. Yksi syy suomalaisten mielenterveyspalvelujen torjunnalle somalien keskuudessa voikin olla hulluksi leimautumisen pelko (Tiilikainen 2004). Psykiatriset diagnoosit nähdään pysyvinä tiloina, kun taas henkien ja noituuden aiheuttamista oireista voidaan parantua. Hoitomyöntyvyyden puute on haaste monen mielenterveyshäiriöistä kärsivän tapauksessa (Kampman 2005), ja erityinen haaste se on, kun potilas tulee toisesta kulttuurista. Maahanmuuttaja saattaa herkästi lopettaa lääkityksen sen hyötyä epäillessään. Lääkityksen lopettamisen riski on moninkertainen, jos lääkkeiden käytöstä seuraa haittavaikutuksia. Monilla somaleilla on ennakkoluuloja psyykenlääkkeitä kohtaan niiden haittojen vuoksi. Unilääkkeet sen sijaan hyväksytään helpommin, koska somalialaisen ajattelun mukaan nukkumisvaikeus kertoo häiriöstä ihmisen terveydessä. Oiretta on tärkeää hoitaa vakavamman sairauden ehkäisemiseksi. Joskus tilanne voi muuttua niin vakavaksi, että Suomessa asuva somali matkustaa kotimaahansa hoidettavaksi. Varsinkin kesäisin Somaliassa toimivien perinteisten parantajien luo hakeutuu hoitoon Euroopassa ja muualla länsimaissa asuvia somaleita, joilla on lääketieteellisen ajattelun mukaan esimerkiksi masennukseen sopivia oireita. Näitä oireita on joskus yritetty ensin hoitaa lääkärin määräämällä lääkityksellä tai psykoterapialla; joskus taas potilaat kertovat, että lääkäri ei pystynyt antamaan mitään diagnoosia epämääräisille oireille. Somaliassa annettava hoito vaihtelee sen mukaan, millaiselle parantajalle henkilö hakeutuu ja millaisen diagnoosin hän potilaalle antaa. Esimerkiksi noituuden aiheuttamia oireita voidaan hoitaa yrttilääkkein, Koraania lukemalla ja myös siten, että parantaja konkreettisesti etsii ja purkaa noidan tekemän»paketin», joka aiheuttaa potilaan oireet. Henkien aiheuttamia oireita voidaan hoitaa karkottamalla tai tappamalla henget Koraanin ja muiden hoitojen avulla. Henkien ja ihmisen välistä suhdetta hoidetaan myös perinteisten rituaalien avulla niin, että henget leppyvät eivätkä enää aiheuta sairauden oireita. Islam vastaanotolla Uskonnon merkitys on somaliperheissä suurempi kuin suomalaisissa perheissä keskimäärin. Mutta vaikka lähes kaikki somalit ovat muslimeita, on perheiden ja yksilöiden välillä suuria eroja siinä, kuinka uskontoon liittyviä sääntöjä tulkitaan ja noudatetaan. Tämän vuoksi on mahdotonta antaa yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten eri tilanteissa tulisi toimia. Tärkeintä on potilaan ja hänen perheensä kanssa keskusteleminen ja eri vaihtoehdoista neuvotteleminen. Eräitä yleisiä seikkoja on kuitenkin hyvä pitää mielessä, kun potilaana on muslimi. Islamin ruokasäännöt, joiden mukaan ei saa syödä tai juoda alkoholia, sikaperäisiä aineita tai verituotteita, koskevat myös lääkkeitä. Tosin tässäkin on tulkintaeroja. Joissakin perheissä on esimerkiksi kieltäydytty sikaperäistä liivatetta sisältävistä rokotteista, kun taas toisissa ne on hyväksytty perustelujen jälkeen. Vastasyntyneiden osalta on hyvä tietää, että toisen äidin luovuttama rintamaito on ongelma, ellei luovuttajaa tiedetä: Islamin mukaan saman äidin imettämistä lapsista tulee ns. maitosisaruksia, jotka eivät voi mennä naimisiin toistensa kanssa. Vuosittainen noin 30 päivää kestävä ramadan paasto on tärkeä uskonnollinen ja sosiaalinen tapahtuma. Tänä aikana muslimi ei saisi syödä tai juoda mitään auringonnousun ja las 454 M. Mölsä ja M. Tiilikainen

5 kun välisenä aikana. Paastokuukauden ajankohta siirtyy vuosittain muutamia päiviä aikaisemmaksi. Paasto ei ole pakollinen, jos terveydentila ei sitä salli. Sairaiden tai raskaana olevien ei sen mukaan tarvitse paastota, mutta monet yrittävät paastota siitä huolimatta. Paastoava potilas voi yleensä antaa verinäytteen sekä saada ruiskeita, suonensisäistä lääkitystä ja iholle, silmiin, korviin ja nenään pantavia lääkkeitä. Sen sijaan paasto mitätöityy, jos paastoava ottaa lääkkeitä suun kautta tai nestemäisen peräruiskeen taikka nenätippoja valuu nieluun (Hallenberg 2006). Esimerkiksi diabeetikoiden tai säännöllistä lääkitystä saavien kanssa on hyvä keskustella siitä, kuinka ramadanin aikana voidaan menetellä. Viime kädessä elämän suojeleminen menee paaston edelle. Ramadan on perheissä kiireistä aikaa, jolloin läsnäolon varmistamiseksi saattaa olla parempi siirtää sellaisia tapaamisia ja kokoontumisia, jotka eivät ole aivan välttämättömiä. Muslimin tulee olla rituaalisen puhtauden tilassa rukoillessaan, paastotessaan tai mennessään moskeijaan. Naiset ovat epäpuhtaita, kun heillä on kuukautiset tai heillä on lapsivuodeaika (yleensä 40 päivää). Yhdynnän, kuukautisten tai synnytyksen jälkeen muslimin pitää suorittaa ns. suuri puhdistautuminen, jolloin pestään koko vartalo. Pieni puhdistautuminen eli wudu suoritetaan ennen rukousta. Siihen kuuluu käsien, suun, nenän, kasvojen, käsivarsien, pään, kaulan, korvien ja jalkojen pesu. Ennen wudu ta käydään myös WC:ssä, sillä muuten rituaalinen puhtaus rikkoutuu. WC hygienian hoitamiseen ja pesemiseen käytetään vasenta kättä, ja siksi vain oikealla kädellä saa syödä (Akar ja Tiilikainen 2004). Sairaalassa vuodepotilaana olevan muslimin ja hänen omaistensa kanssa on hyvä keskustella siitä, millaista apua potilas mahdollisesti tarvitsee päivittäisten rukousten suorittamiseksi. Somalinaisten pukeutuminen Suomessa vaihtelee suurista hunnuista ja kasvojen peittämisestä tiukkoihin farkkuihin ja paljastaviin pikkupaitoihin. Islamin mukaisesti kuitenkin usein katsotaan, että naisten pitäisi peittää itsensä lukuun ottamatta kasvoja ja käsiä, ja miesten vartalonsa navasta polviin. Alasti riisuttamista on hyvä mahdollisuuksien mukaan välttää myös Potilaana somali tutkimustilanteissa. Mikäli mahdollista muslimiasiakas toivoo yleensä samaa sukupuolta olevan lääkärin. Somalinaisille naislääkäri on tärkeä erityisesti gynekologisissa vaivoissa. Häveliäisyyssyistä mieslääkärille ei ehkä kerrota käynnin todellista syytä lainkaan. Diagnosoinnin vaikeus Kun potilaalla on vaikeuksia ilmaista oireitaan kielitaidon puutteellisuuden vuoksi tai hän on jo ehtinyt saada somatisoivan potilaan leiman, oikeisiin jatkotutkimuksiin lähettäminen voi viivästyä. Epämääräiset oireet saattavat luonnollisesti peittää alleen vakaviakin sairauksia ja tiloja. Varsinkin Suomessa harvinaiset trooppiset sairaudet tai vaikkapa somaleilla tavallinen tuberkuloosi voivat jäädä diagnosoimatta. Joskus taas pitkäkestoisen oireilun taustalla on helposti hoidettava asia, kuten D vitamiinin puutos. Tästä syystä potilaan ruokailu ja pukeutumistottumusten tunteminen on hyödyllistä. Lääkärin onkin tärkeä kuunnella potilasta tarkkaan pelkkä empatia ei riitä, vaan tarvitaan lääkärin koko asiantuntemusta ja ammattitaitoa. Myös sairauden aiheuttajan todetessaan lääkärin on syytä käydä tilan taustat ja hoito perusteellisesti läpi potilaan ja tämän omaisten kanssa. Somalien perustiedot monista sairauksista, kuten laktoosi intoleranssista, keliakiasta tai allergioista, voivat olla vähäisiä. Somalialaisten sairausselitysten mukaan esimerkiksi helikobakteerin tai Crohnin taudin aiheuttamat vatsakivut voidaan nähdä noituuden aiheuttamiksi tai epilepsia jinneistä johtuvaksi oireiluksi. Kroonisia sairauksia, kuten diabetesta ja verenpainetautia, saatetaan puolestaan pitää parantuvina tiloina, joita hoidetaan esimerkiksi yrteillä ja kamelinmaitoa juomalla. Se, että lääkäri kuuntelee potilaan huolia ja käsityksiä eikä vähättele tämän kokemuksia perinteisistä hoitotavoista, luo pohjan luottamukselliselle hoitosuhteelle. Toisaalta lääkärin on annettava potilaalle oikeaa tietoa. Hänen on osattava tuoda selkeästi esiin myös lääkityksen laiminlyömiseen tai perinteisiin hoitoihin liittyvät riskit ja haitat. Potilaalla ei myöskään välttämättä ole riittävää tietoa sairauden kroonisuudesta ja siihen mahdollisesti liittyvistä 455

6 Potilastapaus Somalialainen 29 vuotias nainen tuli Suomeen 14 vuotiaana. Kaksi kuukautta Etelä Eurooppaan suuntautuneen matkan jälkeen hän alkoi yskiä ja tuntea olonsa heikoksi. Muita oireita olivat ruokahaluttomuus, laihtuminen ja huimaus. Terveysasemalla tehtiin laboratoriokokeita ja kuunneltiin keuhkot, minkä jälkeen potilaalle määrättiin doksisykliinikuuri bronkiittiepäilyn vuoksi. Potilaan iltakuumeilu kuitenkin jatkui. Eräänä päivänä hän pyörtyi, ja ystävä toimitti hänet ambulanssilla päivystyspoliklinikkaan. Korkeasta kuumeesta huolimatta potilas kotiutettiin, ja jatkohoidoksi määrättiin tarvittaessa parasetamolia. Seuraavaksi potilas hakeutui yksityislääkärille, ja tämä määräsi uusia laboratoriokokeita. Pian hän joutui hakeutumaan uudelleen päivystykseen. Nyt hänet lähetettiin tuberkuloosiepäilyn vuoksi sairaalaan, ja siellä keuhkotuberkuloosi varmistui. Ennen oikeaan hoitoon pääsyä potilas oli ehtinyt olla kontaktissa moneen ihmiseen. pitkäaikaiskomplikaatioista. Näiden kysymysten läpikäymiseksi täytyy varata riittävästi aikaa. Lopuksi Mikä on lopulta kulttuurisen tiedon merkitys potilastyössä? Pahimmillaan kulttuurinen tieto sumentaa lääkärin ammattimaisen asenteen. Potilaan eksotisoiminen, kulttuurinen stereotyypittäminen sekä liiallinen»ymmärtäminen» ja psykologisointi voivat estää lääkäriä näkemästä ja toimimasta ammattimaisesti. Parhaimmillaan kulttuurinen tieto auttaa lääkäriä potilaan tilanteen hahmottamisessa sekä antaa rohkeutta ja ideoita uudenlaisten kysymysten esittämiseen potilaalle ja itselleen. Kirjallisuutta Akar S, Tiilikainen M. Katsaus islamilaiseen maailmaan. Naiset, perhe ja seksuaaliterveys. Helsinki: Väestöliitto, Carroll JK. Murug, Waali, and Gini: Expressions of distress in refugees from Somalia. Prim Care Companion J Clin Psychiatry 2004;6: Hallenberg H. Terveys ja sairaus islamin maailmassa. Suom Lääkäril 2006; 61: Kampman O. Hoitomyöntyvyys psyykenlääkkeitä käyttävillä. Suom Lääkäril 2005;60: Lewis IM. Saints and Somalis: Popular Islam in a clan-based society. London: HAAN Associates, Omar AB. Health problems as the consequences of the absence of state structures. Teoksessa: Muddle Suzanne Lilius, toim. Variations on the theme of Somaliness. Proceedings of the EASS/SSIA International Congress of Somali Studies. Turku: Centre for Continuing Education, Åbo Akademi University, 2001, s Pelizzari E. Possession et thérapie dans la Corne de l Afrique. Paris: L Harmattan, Perho I. The Prophet s medicine: A creation of the Muslim traditionalist scholars. Studia Orientalia vol. 74. Helsinki: The Finnish Oriental Society, Rousseau C, Said TM, Gagné MJ, Bibeau G. Between myth and madness: the premigration dream of leaving among Somali refugees. Cult Med Psychiatry 1998;22: Serkkola A. A sick man is advised by a hundred: pluralistic control of tuberculosis in Southern Somalia. Kuopio University Publications D. Medical Sciences 40. Kuopio: University of Kuopio, Slikkerveer LJ. Plural medical systems in the Horn of Africa: the legacy of Sheikh Hippocrates. London: Kegan Paul International, Tiilikainen M. Arjen islam. Somalinaisten elämää Suomessa. Tampere: Vastapaino, Tiilikainen M. Näkökulmia somalialaisnaisten mielenterveyteen. Suomen Antropologi 2004;(3): WHO WHO Somalia. Annual Report 2003: World Health Organisation. Mulki Mölsä, LL, tutkija mulki.molsa@helsinki.fi Marja Tiilikainen, FT, tutkija Helsingin yliopisto, sosiologian laitos PL 10, Helsingin yliopisto y d i n a s i a t Kuuntele maahanmuuttajapotilasta tarkkaan. Ole kiinnostunut hänen sairauteen liittyvistä selityksistään ja huolistaan sekä perinteisiin hoitoihin liittyvistä kokemuksistaan. Oikean diagnoosin tekemiseen tarvitset empatian ja kulttuurisen tiedon lisäksi koko asiantuntemustasi ja ammattitaitoasi. Varaa potilaalle riittävästi aikaa. 456 M. Mölsä ja M. Tiilikainen