Ooufokumpu. ~ - ~~I Veikko Palosaari Laboratoriopäällikkö. RAPORTTI 074/Markenlampi Ni-cu-lohkare /PPL/1990. P. Lamberg.

Transkriptio

1 Ooufokumpu - GEOANALYYTIINEN LABORATORIO P. Lamberg RAPORTTI 074/Markenlampi Ni-cu-lohkare /PPL/1990 Päivämäärä LIEKSAN MARKENLAMMEN LOHKAREEN PETROGRAFIA JA MINERALOGIA Pertti Lamberg Geoanalyyttinen laboratorio ~ - ~~I Veikko Palosaari Laboratoriopäällikkö JAKELUOMF/OKME/L. Pekkarinen (2 kpl) GAL/ P. Lamberg, Arkisto

2 o U T 0 K U M P U si vu ii Table of Contents 1 JOHDANTO MENETELMÄT KEMISMI Sulfidifaasin koostumus 3.2 Ei-sulfidisen osan koostumus 4 PETROGRAFIA JA MlNERALOGIA 4.1 Plagioklaasi Sarvivälke Skapoliitti Epidootti Muut ei-sulfidimineraalit. 4.6 Sulfidit LOHKAREEN ALKUPERÄ Vertailu alueen muihin emäksisiin kiviin 5.2 Lohkareen erityispiirteet Skapoliitin esiintyminen, skapoliittiutuminen YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET KIRJALLISUUSVIITTEET

3 -1 o U T 0 K U M P U - sivu 1 -.' 1 JOHDANTO Outokumpu Finnmines Malminetsinnän geologi Lauri Pekkarinen antoi kesällä 1990 Markenlammen lohkareesta olevan aineiston petrologista tutkimusta varten Geoanalyyttiseen laboratorioon. Markenlammen lohkare on vuonna 1988 Lieksan Markenlammesta saatu kiisupitoinen kansannäyte (KN232), jonka lähtöpaikkaa eikä seuralaislohkareita ole onnistuttu tutkimuksista huolimatta löytämään. Tämän työn tarkoituksena on selvittää kiven mineralogiaa ja petrologiaa, sekä pyrkiä vertailunäytteiden ja kirjallisuuden perusteella selvittämään minkälaisesta kivestä lohkare on lähtöisin. Tämä raportti on osa Markenlammen tutkimuksia, joista Pekkarinen kokoaa tutkimusraportin (001/ /LP/1990). Markenlammen lohkare on gabroidinen kivi, jossa on sulkeumina kiisupitoisia pyöreähköjä fragmentteja. Tutkittavana olevasta aineistosta on yhteenveto taulukossa A. Taulukko A. Markenlarnmen lohkareesta tutkittavana olleet näytteet. Näyte -/1-88 Kenttäkuvaus Hieet Analyysit (XRF, HN03-AAS ja FA) KN232 Yleisnäyte OH,KOH,PH KN232A Pallomainen kappale suurinpiirtein OH tyhj ää ki veä KN2328 Pallomainen kappale, magneettikiisuvaltainen tyyppi OH,PH KN232C1 Hienorakeinen pallo, kuparikiisuvaltainen tyyppi OH,PH KN232C2 Karkearakeinen pallo, kuparkiisuvaltainen tyyppi OH KN232C3 Pallojen välimassa, kuparikiisuvaltainen OH,KOH,PH KN232X Sekalainen seosnäyte MERETELMÄT Näytteet oli analysoitu Geoanalyyttisen Laboratorion Philips PW-1400 röntgenfluoresenssilaitteistolla vuonna Tuolloin analysoitiin lisäksi rikki Lecolla ja Cu, Zn, Ni, Co ja Fe liuottamalla näytteet typpihappoon ja määrittämällä pitoisuudet lioksesta AAS-analysaattorilla. Tämän työn yhteydessä analysoitiin jalometallipitoisuudet (Au, Ag, Pd ja Pt) konsentroimalla näyte Fire Assay menetelmällä, liuottamalla jyvä ja analysoimalla liuos AAS:llä Markenlammen lohkareesta oli käytettävissä kuusi ohuthiettä, kaksi kiillotettua ohuthiettä ja kolme pintahiettä mikroskooppisia tarkasteluja varten (ks. taulukko 1). Lisäksi vertailunäytteinä oli alueen paljastumista tehtyjä ohuthieitä.

4 o U T 0 K U M P U - sivu 2 - Mineraalit tunnistettiin optisesti, ja niiden karkea koos~umus määritettiin Cameca SX-50 mikroanalysaattorin PGT System 4 plus EDS:llä analysoimalla spektri (keräysaika 60 s) standardittomalla ohjelmalla. 3 KEMISMI Markenlammen lohkareesta otettujen näytteiden analyysitulokset tärkeimpien alkuaineiden osalta on listattu taulukoihin 1 ja 2. XRF-analyysin (MP10) täydellinen tuloslista on liitteenä 1. Pääalkuaineiden ja kalkofiilisten alkuaineiden pitoisuudet ovat (painoprosentteina) lohkareesta otetuissa näytteissä: 5i02 = A1203 = FeO = MgO = CaO = Na20 = = Ni = Cu = Co = Litofiilisten alkuaineiden korkeimmat ja vastaavasti alhaisimmat kalkofiilisten alkuaineiden pitoisuudet ovat kiven vähäsulfidisesta osasta otetusta näytteestä A. Hivenalkuaineista kannattaa huomata lisäksi korkeat Ti02- ( p-%) ja Cl-pitoisuudet ( p-%). Hopeapitoisuus on kivessä anomaalisen korkea ( ppm). Muiden jalometallien pitoisuudet ovat pääasiassa alle määritystarkkuuden. Kuitenkin palladium ja platina (Pd max = 0.1 ppm, Pt = ppm) osoittavat lievää rikastumista mafisten kivien keskipitoisuuksiin verrattuna (Crocket, 1981). 3.1 Sulfidifaasin koostumus Sulfidifaasin koostumus on laskettu taulukkoon 3 typpihappoliuotus+aas -analyysin perusteella olettaen, että rautaa ei ole merkittävästi liuennut ei-sulfidisesta osasta. Tämä pitääkin paikkaansa muiden paitsi näytteen A osalta, jonka sulfidifaasi on laskettu normalisoimalla S = 40 %. Sulfidifaasin koostumus on näytteissä: 5 = % Fe = % Cu = % Ni = % Co = %

5 o U T 0 K U M P U - sivu 3 - Kuva 1. Markenlampi, Lieksa. Näytteet sijoittuvat Ni-Co-Cu -ternäärisessä diagrammissa Ni-Cu -sivulle, aines on heterogeenista. Näytteet: A = ntyhjä n B = magneettikiisuvaltainen C = kuparikiisuvaltainen o = seosnäyte. Markenlampi Lohkore 232/1-88 Co B Ni Cu Kuvassa 1 on näytteet sijoitettu Cu-Ni-Co ternääriseen diagrammiin, josta käy selville, että sulfidifaasin koostumus vaihtelee voimakkaasti, ja että suurin osa lohkareesta otetuista näytteistä on kuparivaltaisia. 3.2 Ei-sulfidisen osan koostumus Taulukkoon 4 on laskettu näytteiden ei-sulfidisen osan koostumus normalisoimalla summa näytteen A avulla laskettuun 94.1 prosenttiin (katso taulukko 4). Summan poikkeaminen sadasta johtuu kiven vesi (hydrosilikaatit: amfiboli, kloriitti ja biotiitti) ja hiilidioksidipitoisuudesta (karbonaatti ja skapoliitti). Ei-sulfidisen osan keskimääräinen pääalkuainepitoisuus on: SiO = 45 p-% no = 1.0 p-% Al~~3 = 15 p-% cr~63 = 0.08 p-% Fe = 11 p-% Mn = 0.20 p-% MgO = 7.9 p-% K20 = 0.7 p-% CaO = 10.7 p-% Na20 = 2.0 p-%

6 U T K U M P U - sivu 4 - Kuva 2. Markenlampi, Lieksa. Lohkareesta KN232/1-88 olevat näytteet sijaitsevat A1203-MgO-CaO -diagrammissa kaukana MgO-kulmasta. Symbolit kuten kuvassa 1. Markenlampi Lohkare 232/1-88 MgO A1203 CoO Kuvissa 2 ja 3 Markenlammen lohkareen näytteet on sijoitettu CaO-MgO-A1203- ja Na20+K20 - FeO - MgO -ternäärisiin diagrammeihin. Kuva 3. Markenlampi, Lieksa. Lohkareesta KN232/1 olevat näytteet sijaitsevat Na~0+K20-FeO-MgO -dlagrammissa kaukana MgO-kulmasta. Symbolit kuten kuvassa 1. Markenlampi Lohkore 232/1-88 FeO(s/lik.) Na20+K20 NgO 4 PETROGRAFIA JA MINERALOGIA Lohkare 232/1-88 on kuvattu kentällä suhteellisen hienorakeiseksi gabroidiseksi kiveksi, jossa on paljon sulfideja (pääasiassa magneettikiisua) sisältäviä fragmentteja. Näitä sulkeumapallosia ympäröi kuparikiisuvaltainen reunus.

7 o U T 0 K U M P U - sivu 5 - Mikroskooppisesti tarkasteltuna kivi on pääasiassa keski-hienorakeinen (0.2 mm). Näyte C2 on kuitenkin karkearakeinen. Päämineraaleina ovat plagioklaasista ja sarvivälkkeestä. Muina harmemineraaleina esiintyvät skapoliitti, kvartsi, titaniitti, kloriitti, biotiitti ja apatiitti. Sulfidit esiintyvät epätasaisesti repaleisena pirotteena. Sulfidimineraaleina ovat magneettikiisu, kuparikiisu ja violariittiutunut pentlandiitti. Kiven mineralogia on erilainen ei-sulfidisissa osissa ja sulfidien ympärillä. Plagioklaasi ei esiinny kontaktissa sulfidien kanssa, vaan se on korvautunut skapoliitilla ja epidootilla. Usein sulfidien ympärillä on ohut korona, joka koostuu vaihtelevasti skapoliitista, epidootista, kalimaasälvästä ja kloriitista. Amfiboli esiintyy kontaktissa sulfidien kanssa. 4.1 Plagioklaasi Markenlammen lohkareen toisena päämineraalina on plagioklaasi. Se esiintyy suuntautumattomina liistakkeina, jotka ovat osittain omamuotoisia. Raekoko on yleensä noin mm, mutta karkearakeisessa näytteessä (C2) se on suurimmillaan lähes 1 cm. Sulkeumina plagioklaasissa on apatiittia ja pieniä sarvivälkerakeita. Plagioklaasi on voimakkaasti vyöhykkeellistä. Keskustan koostumus on noin An45 ja reunat An35 (koostumusmääritys sekä optisesti että EDS:llä). Plagioklaasi on suurimmaksi osaksi kokonaan muuttumatonta, mutta näytteissä, joissa on paljon sulfideja, mineraali on muuttunut voimakkaasti. Plagioklaasi ei esiinny sulfidien kanssa kontaktissa, vaan välissä on aina mm leveä sauma, jossa plagioklaasi on korvautunut skapoliitilla, epidootilla ja/tai kalimaasälvällä. Lisäksi serisiittiytyminen on yleistä sulfidien läheisyydessä. 4.2 Sarvivälke Sarvivälke on toisena päämineraalina Markenlammen lohkareessa. Mineraali on pleokroinen: X = vaaleanruskea, Y = vaaleanvihreä, Z = vihreä. Rakeet ovat osittain omamuotoisia ja esiintyvät < 1 cm halkaisijaltaan olevina raekasaumina, joissa yksittäisten rakeiden koko on mm. Karkearakeisessa pallosessa (näyte C2) sarvivälke esiintyy suurehkoina (~=1.5 cm) poikiliittisina rakeina, jotka sulkevat sisäänsä plagioklaasia (~=0.2 mm). Sarvivälkkeessä on kaikissa näytteissä runsaasti pieniä pyöreitä kvartsisulkeumia. Sarvivälkkeen koostumus määritettiin EDS:llä, jonka perusteella kaava on likimain muotoa Ca1 7KO.2M92.4Fe2.2A12.4Si6.4022(OB)2. Titaania on hivenaineena (noin 0.5 %). 4.3 Skapoliitti Skapoliitti esiintyy vierasmuotoisina rakeina korvaten plagioklaasia paljon sulfidia sisältävissä näytteissä, joissa se muodostaa yli 10 % kivestä. Vähäsulfidisissa näytteessä A ja C1 skapoliittia on vain vähän. Raerajat plagioklaasiin ovat

8 o U T 0 K U M P U - sivu 6 - mutkittelevat ja resorptoituneita plagioklaasireliktejä löytyy paikoin sulkeumina skapoliitista. Skapoliitin seuralaismineraaleja ovat epidootti, serisiitti ja kalimääsälpä, jotka kaikki ovat syntyneet plagioklaasin korvausreaktiossa. EDS-määrityksen perusteella skapoliitti on koostumukseltaan mizzoniitti (Me60), ca2.sna1.salssi70~4clo.2(c03)0.8. Rikkiä.mine~aalissa on (S03-muodossa) no~n 0.1 p-% (S), Ja kloor~a no~n 0.6 p-%. 4.4 Epidootti Epidootti esiintyy aksessorisena mineraalina sulkeumina skapoliitissa ja lisäksi sulfidien läheisyydessä korvaten plagioklaasia (ja amfibolia). Epidootti on koostumukseltaan pistasiittia ja sen kaava on EDS-analyysin perusteella likimain muotoa ca1.8a12.sfeo.7si301~(oh). Lisäksi sulfidi-plagioklaasikontakt~ssa on siellä täällä epidoottia, joka on koostumukseltaan klinozoisiittia (kaava likimain muotoa Ca2A13Si3012(OH». 4.5 Muut ei-sulfidimineraalit Aksessorisina mineraaleina Markenlammen lohkareessa esiintyvät titaniitti, apatiitti, kloriitti, biotiitti, ilmeniitti, serisiitti, kvartsi, kalimaasälpä, leukokseeni ja karbonaatti. Titaniitti on yleinen aksessori Markenlammen lohkareessa. Se esiintyy vierasmuotoisina rakeina ja paikoin siitä voi löytää ilmeniitti ja leukokseenisulkeumia. Ilmeniitti on muuttunut leukokseeniksi ja mahdollisesti titaniitiksi. Plagioklaasissa on kohtalaisen runsaasti pieniä apatiittisulkeumia. Sen sijaan amfibolin pienet pyöreät sulkeumat ovat kvartsia. Biotiittisuomuja on siellä täällä amfibolin seassa. Sulfidien ympärillä mineraaliparageneesi on poikkeuksellinen. Skapoliitin, amfibolin ja epidootin (pistasiitti ja klinozoisiitti) lisäksi löytyy sulfidikontaktista paikoin kalimaasälpää ja väritöntä kloriittia, joita ei ole lainkaan ei-sulfidisissa osissa kiveä. Kloriitti on koostumukseltaan ripidoliittia (Mg~ 1Fe4 3AlS OSi~ S020(OH)16), ja sen lohkoraoissa on epidoottia, mikå merklnnee sitå; että kloriitti korvaa amfibolia. Lisäksi sulfidien läheisyydessä plagioklaasin serisiittiytyminen on yleistä. Karbonaattia on näytteissä satunnaisesti plagioklaasin muuttumistuloksena. 4.6 Sulfidit Sulfidit esiintyvät Markenlammen lohkareessa kohtalaisen karkaerakeisena (, yleisesti yli S mm) pirotteena epätasaisesti. Pääsulfideina ovat magneettikiisu ja kuparikiisu ja lisäksi näytteessä on pentlandiittia, rikkikiisua, violariittia ja sinkkivälkettä.

9 o U T 0 K U M P U - sivu 7 - Magneettikiisu esiintyy suurehkoina vierasmuotoisina rakeina muiden sulfidien kanssa. Se on muuttunut paikoin rikkikiisuksi. Kuparikiisurakeet ovat repalereunaisina, vierasmuotoisia ja halkaisijaltaan tyypillisesti yli 250 pm. Pentlandiitti on violariittiutunut voimakkaasti rakeiden reunoilta ja murtorakoja pitkin. Violariittiutunut pentlandiitti esiintyy magneettikiisurakeiden reunoilla tai raerajoilla kohtalaisen karkearakeisena (~ = 150 pm). Repaleinen osittain omamuotoinen rikkikiisu korvaa magneettikiisua. Pieniä sinkkivälkesulkeumia on siellä täällä kuparikiisussa. 5 LOHKAREEN ALKUPERÄ 5.1 Vertailu alueen muihin emäksisiin kiviin Markenlammen alueelta tunnetaan neljäntyyppisiä mafisia - ultramafisia kiviä (Pekkarinen, 1990): - metadiabaasijuonia - mafisia pahkuja (gb-dr) - amfiböliitteja (migmatiittiutuneita) - ultramafiset pahkut, esiintyvät usein amfiboliittien seurassa Tässä työssä oli käytettävinä joitakin vertailuhieitä Markenlammen lohkareen löytöpaikan lähistöltä olevista mafisista - ultramafisista kivistä. Mineraaliseurue plagioklaasi - vihreä sarvivälke on yleinen alueen mafisissa kivissä. Kuitenkin amfiboliitit ovat asultaan granoblastisia ja usein kerroksellisia. Metadiabaasijuonissa plagioklaasi esiintyy liistakkeina ja on usein muuttunut epidootiksi. Näytteissä 147-ATM-88 ja 148B-ATM-88 oli nähtävissä, että alunperin diabaasijuonet ovat koostuneet plagioklaasista ja klinopyrokseenista, ja myöhemmissä muutoksissa amfiboli + kvartsi (sulkeumina amfibolissa) ovat korvanneet sen. Ympäristön metadiabaasijuonet ovat asultaan ja päämineraalikoostumukseltaan, näytteiden perusteella, hyvin samanlaisia kuin Markenlammen lohkare. Samoin kemiallinen koostumus on miltei yhtenevä. Markenlammen alueelta olevissa ultramafisissa kivissä näytteissä on mineraaliparageneesina amfibolia - amfiboli (kaksi erilaista amfibolia) tai amfiboli - oliviini - vihreä spinelli. Plagioklaasia ei näissä kivissä ole lainkaan. Kuvaliitteissä a ja b on Markenlammen lohkaretta verrattu A1203-MgO-CaO- ja Na20+K20-Feo-MgO-kolmiodiagrammeissa Pohjois-Karjalan alueella esiintyviin diabaasijuoniin. Lähteenä ovat olleet Pekkarinen (1979), Lavikainen (1986) ja Piirainen (1969). Näissä julkaisuissa kuvatut diabaasijuonet ovat mineralogialtaan ja kemialliselta koostumukseltaan hyvin samankaltaisia kuin Markenlammen alueen diabaasijuoninäytteet ja itse Markenlammen lohkare.

10 o U T 0 K U M P U - sivu 8 -." 5.2 Lohkareen erityispiirteet Markenlammen lohkare on kemialliselta ja mineralogiselta koostumukseltaan hieman erikoinen. Korkeat Ni- ja Cu-pitoisuudet eivät ole tavallisia diabaasijuonissa eivätkä yleensäkään gabroidisessa kivessä. Ni/Cu -suhde on kovin vaihteleva ja erikoisen pieni. Lisäksi anomaalisen korkeat Ag-pitoisuudet kummastuttavat. Sulfidipisaroiden ympärillä esiintyvä mineraaliparageneesi on poikkeuksellinen. Plagioklaasi on korvattu skapoliitilla, epidootilla ja kalimaasälvällä. Kloriitti korvaa epidootin kanssa paikoin amfibolia. 5.3 Skapoliitin esiintyminen, skapoliittiutuminen Skapoliitti esiintyy metamorfisissa ja metasomaattisesti muuttuneissa kivissä (Deer ym., 1963). Skapoliitti on alueellismetamorfisissa kivissä syntynyt useimmiten ylä-amfibolittifasieksessa, jolloin kalkkipitoisissa kivissä (usein metamorfoituneissa epäpuhtaissa kalkkisedimenteissä) on stabiilina mineraaliparageneesinä skapoliitti-pyrokseeni (diopsidi). Metasomaattisesti syntyneitä skapoliitteja on kuvattu diabaasijuonista mm. Dorodaevkista, Neuvostoliitosta (Deer ym, 1969 s. 333). Plagioklaasin korvautuminen skapoliitilla on havaittu siellä kaikissa amfiboli-plagioklaasi-metadiabaasin muuttumisasteissa. Skapoliitti ja amfiboli esiintyvä~ näissä muuttuneissa kivissä yhteenkasvettumina. Skapoliittiutuminen on tulkittu tapahtuneen hydrotermisen ja tektonisen aktiivisuuden aikana heti diabaasijuonen kiinteydyttyä (subsequent consolidation) Deer ym. (1963) antavat vielä toisen esimerkin Norjasta, jossa skapoliitti korvaa diabaasijuonen plagioklaasia. Siellä skapoliitti on muodostunut juonen kiinteytymisen jälkeisen (post-consolidation) pneumatolyyttisen metamorfisen tapahtuman aikana, jolloin kivi j outui kosket uksiin Cl-, C02- j a vesirikkaan fluidin kanssa. Markenlammen lohkareen ei-sulfidinen osa on kemialliselta koostumukseltaan kuten Pohjois-Karjalan diabaasijuonet (= 2.1 Ga tholeiitit?, Vuollo, 1988; Pekkarinen, 1979). Markenlammen lohkareen skapolitti on metasomaattista alkuperää, koska muissa alueen samankoostumuksellisissa kivissä mineraalia ei esiinny. Skapoliittia on runsaasti sulfidirikkaissa näytteissä, joten sulfideilla ja skapoliitilla lienee geneettinen yhteys. Sulfidit ovat kiteytyneet jäännössulasta silikaattisen osan jo kiteydyttyä. Tämä residuaali on ollut volatiilirikas (CI, C02, H2S +/- Ag, Pd, Pt) ja aiheuttanut plagioklaasin korvautumisen skapoliitilla, kalimaasälvällä ja epidootilla sekä amfibolin korvautumisen kloriitilla.

11 o U T 0 K U M P U - sivu 9-6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Markenlammen Lieksasta löydetyn lohkareen hie- ja analyysimateriaali oli tutkittavana Geoanalyyttisessä Laboratoriossa. Lohkare sisältää kuparia parhaissa osissa yli 3 % ja nikkeliä noin 1 %. Ag-pitoisuus on kuparikkaimmassa näytteessä 8.4 ppm. Platina- ja palladiumpitoisuudet ovat hivenen kohonneet (Pd = 0.1 ppm, Pt = 0.05 ppm) verrattuna emäksisten kivien keskikoostumuksiin. Lohkare on heterogeeninen gabroidinen kivi, jossa pääsilikaattimineraaleina ovat liistakkeinen plagioklaasi (An45) ja (paikoin poikiiiittinen) sarvivälke. Sulfidit esiintyvät keski-karkearakeisena pirotteena ja parageneesinä on magneettikiisu - kuparikiisu - violariittiutunut pentlandiitti - sinkkivälke. Sulfidien ympärillä plagioklaasi on korvautunut skapoliitilla (MeQO)' kalimaasälvällä ja epidootilla sekä osittain serisiitillä. Amf~boli on muuttunut paikoin sulfidikontaktissa kloriitiksi. Kiven rakenne (liistakkeinen plagioklaasi) antaisi olettaa, että lohkare olisi peräisin juonikivestä. Pohjois-Karjalassa esiintyvistä emäksisistä juonista ns. karjaliiteissa (Hanski, 1982 ; Vuollo, 1988 ja 1988) plagioklaasi on albiittia. Alueella esiintyvät (meta}diabaasit (= 2. 1 Ga tholeiittit) (Piirainen, 1969; Huhma, 1975; Pekkarinen, 1979 ja Lavikainen,1986) ovat mineralogialtaan ja kemialliselta koostumukseltaan paljolti kuten Markenlammen lohkare. Vertailunäytteinä olleista Markenlammen alueen ultramafisista - mafisista lohkareista ja paljastumista Markenlammen lohkare muis~uttaa petrografialtaan ja koostumukseltaan selvästi eniten (meta)diabaaseja. Plagioklaasin liistakkeinen asu on kaikissa diabaasinäytteissä näytteissä selvä piirre. Vastaavasti amfiboliitit ovat asultaan granoblastisia. Markenlammen lohkareen erikoisuus on - sulfidien lisäksi - plagioklaasin korvautuminen skapoliitilla. Skapoliittia ei ole tavattu diabaasijuonista eikä alueen muistakaan kivilajityypeistä. Yksi (luonnollinen) selitys skapoliitille on metasomatoosi. Juonen pääosin kiteydyttyä (kiinteydyttyä) siinä oleva residuaali oli kehittynyt volatiilirikkaaksi (Cl, C02, H2S). Tästä jäännössulasta (+fluidista) kiteytyivät sulfidit ja metasomaattisen reaktion tuloksena skapoliitti sekä muut plagioklaasia ja amfibolia (alkuperäistä klinopyrokseenia) korvaavat mineraalit.

12 o U T 0 K U M P U Geoanalyyttinen laboratorio lamberg, P. 074 /Markenlampi, Ni-Cu-lohkare/PPl/ sivu 10-7 KIRJALLISUUSVIITTEET Crocket, J.H. (1981) Geochemistry of the Platinum-Group Elements. CIM Special Volume 23, Deer, W.A., Howie, R.A. and Zussman, J. (1963) Rock-forming minerals, VoI. 4. Framework silicates. Longmans, Green and Co Ltd. 435 p. Hanski, E. (1982) Albiittidiabaasit ja niihin liittyvät ultramafiset kivet Kuhmon ja Kolin alueilla. Arkeeisten alueiden malmiprojekti, raportti n:o 6. Huhma, A. (1975) Suomen geologinen kartta 1 : , kallioperäkaretan selitykset 4222 Outokumpu, 4224 Polvijärvi, 4311 Sivakkavaara. Geologian tutkimuslaitos. Lavikainen, S. (1986) Oskajärven kartta-alueen kallioperä. suomen geologinen kartta 1 : , Kallioperäkarttojen selitykset lehti Pekkarinen, L. J. (1979) The Karelian formations and their depositional basement in the Kiihtelysvaara - Värtsila area, East Finland. Geol. Surv. Finland, Bull Pekkarinen, L.J. (1990) Markenlammen Cu-Ni-lohkareen lähtökohdan selvittämiseksi tehdyt tutkimukset Lieksan itäosassa Outokumpu Finnmines Malminetsinnän tutkimusraportti 001/ /LP/1990. Piirainen, T. (1969) Initialer Magmatismus und seine Erzbildung in der Beleuchtung des Koli - Kaltimogebietes. Bull. Geol. Soc. Finland 41, Vuolla, J.I. (1988) Kolin kerrosjuonen petrologia - Kaunisniemen profiili. Pohjois-Karjalan malmiprojekti, raportti n:o 16, Oulun yliopisto. Vuolla, J.I. and Piirainen, T.A. (1989) The Koli layered sill and related PGE in North Karelia, Eastern Finland. Geol. Surv. Finland, Guide 29,

13 Taulukko 1. Markenlammen näytteiden analyysi tulokset Lohkarenäytteet, /1-88 Näyte 232A/ 232B/ 232C/ 232Xj Menetelmä tyhjä FEK- CUK- seos vah. valt. ana!. no Si XRf Ti XRF Al XRf Cr XRF V XRF FeO XRF MnO XRF MgO XRF CaO XRF SrO XRF BaO XRf Na XRF K XRf Rb XRF Zr XRf P XRF oksidisumma calc(xrf) cl XRF Cu XRF Ni XRF Co XRF Zn XRF Pb XRF S XRF As XRF Ag XRF Cu AAS(HN03) Zn AAS(HN03) Ni AAS(HN03) ~ - Co AAS(HN03) Fe AAS(HN03) LECO Ag (ppm) FA Au (ppl) ( 0.1 < 0.1 ( 0.1 ( 0.1 FA Pd (ppli) ( 0.1 ( < 0.1 FA Pt (ppi) FA _._._._ _ _ Meneteillä: IRF : Philips PW-1400 röntgenfluoresenssilaite Fundalental Paraleters Procedure (RRFPO) korjauksella. AAS(HU03) : Liuotus savuavaan typpihappoon ja analysointi Perkin Elmer AAS-Iaitteella. LECO : Leco-analysaattori FA : Fire Assay lenetellällä konsentroitu jyvä, liuotus ja analysointi grafiittiuuni-aas:lla

14 ~aulukko 2. Karkenlampi, Lieksa. Sulfideihin sidotut alkuainepitoisuudet. S XRf:lla ja muut HN03-1iuotusfAAS. Rautaa on liuennut myös luista kuin sulfideista varsinkin näytteessä 232A/. Näyte 232A/ 232Bj 232Cj 232Xj tyhjä FEK- CUK- seos valt. valt. anal. no Cu Zn Ni Co Fe Summa Taulukko 3. Karkenlampi, Lieksa. Näytteiden laskennallinen sulfidifaasin koostumus. Kuut paitsi 232A/ on laskettu normalisoimalla taulukon 2 summa sataan. Näytteen 232Aj sulfidifaasi on laskettu normalisoimalla rikki 40 prosenttiin, ja laskemalla rautapitoisuus. niin, että summa: 100. Näyte 232A/ 232B/ 232C/ 232Xj tyhjä FKK- CUK- seos valt. vah. Cu Zn Ni Co Fe Summa ~. Ni/Co NijCu

15 Taulukko 4. Markenlampi, Lieksa. Ei-sulfidisen osan koostumus normalisoituna oksidinen osa prosenttiin. Tämä oksidisumma on saatu jakamalla näytteen 232/A rauta FeO:ksi ja FeS:ksi, ja laskemalla summa uudestaan. Summan poikkeaminen sadasta johtuu ei-sulfidisen osan sisältämästä vedystä (hydrosilikaatteja : amfiboli, kloriitti, biotiitti) ja hiilestä (skapoliitti, karbonaatti). Näyte 232A/ 232B/ mc/ 232X/ tyhjä fek- CUK- seos vait. vait. anal. no S T AI Cr V FeO KnO MgO CaO SrO BaO Na K Rb Zr P cl Oksidisumma t KgO/(KgO+FeO)

16 OUTOKUMPU OY, MINING SERVICES, GEOANALYYTTINEN LABORATORIO XRF-ANALYYSITULOKSIA LI'!"6=- 1. TILAAJA: P. LAMBERG/GAL LASK.P: OPER: MLM 1?3 ALUE: KARTTAL. : JAKELU: ~ MO ? ? ?02 % % % % SI ? 35.2 TI ?43 AL ? CR ?? V ? FEO 11.3? 28.?9 28.? MNO 0.1? MGO? CAO 10.3??5? RB SRO BAO NA K ?? ZR P ?3 O.O?? C02 OKSUM CU Nl 0.0?1? 1.0? ?26 CO ZN PB AG S ? AS SB BI TE Y O.OOO? NB SN W PT CL 0.0?6 0.12? 0.0? BR TH U O.OOO? CS ,002 0,001 LA CE PR NO SM EU GO T8 OY HO ER TM YB LU HF TA LOI

17 ?o+-\..,joic. - KA~.)A.\..-,Ao..S.sA. E::,S'''N\'(V,'E..,N \M~, ~t::> i ~~~ \~ v 0 tv i e.n S," ~o i TtU t-t i fj ~~ C"aQ - ~O -A.t ~(H-KiO~i"'~RAM- \-'\ '" \ ~. ~ t-j,e... \.-"{ '< ~ it J "'" t-j.k.. 'ltr ~-,- ~ A 0;:.. t1~~e:.f.j l-~",'.. n... ~" L-O~p\ ~E:. J Jr<.tJUZA/? _":: ~ i\ ~~i ~ E::::Jv \'~ <O~ ) L. = LA..\.I \ ~I~ (,,, g~)

18 DIABAASIT FeO , Na20+K20 MgO. kvvp...\...\i'-rt=- ~. T->OHJ();.s - ~A.~~~S""" ~S ittjty\i)(' ( ke:..' Å )Di A.e:./JI...-AS; ~ U 0 N e..:r 5 (..JO'~ fj A tj a P+\.<2. 0 -F~O - KjO - ~O'-M' ObiÅ (,.~~~... \t '\"'~~Å N~~ -- ~ AN-A.. l:-'('<s <T A -:= ~ ~ ~~N L-... "t-'l t-'lc."-l L-O \"H:::~~ \<fj2.3vy 1'1-"P3 =?HRA.fNE::~ \.\~bc1))